Solution Manual for Strategic Management and Business Policy

Globalization Innovation and Sustainability 14th Edition Wheelen

Hunger Hoffman and Bamford 0133126145 9780133126143
Full link download
Solution Manual
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-strategic-
management-and-business-policy-globalization-innovation-and-
sustainability-14th-edition-wheelen-hunger-hoffman-and-bamford-
0133126145-9780133126143/
Test Bank
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-strategic-management-and-
business-policy-globalization-innovation-and-sustainability-14th-
edition-wheelen-hunger-hoffman-and-bamford-0133126145-
9780133126143/
SUGGESTIONS FOR TEACHING STRATEGIC MANAGEMENT

Strategic management...Business policy...Strategy. Whatever its name, it's typically considered a "capstone" course
in most business schools. Its primary job is to examine a business firm as a whole and to integrate the various
functional disciplines. It generally includes industry analysis and competitive strategy with a healthy dose of SWOT
analysis. It may also include corporate governance and/or social responsibility and ethics, depending upon the
instructor. The course is generally expected to take a practical view of how business corporations actually function
"in the real world." Nevertheless, there are many ways to teach strategic management. Some people are strong
proponents of "the case method." Others argue that simulations are the best method of giving students a "hands-on"
understanding of strategic decision making. A number of instructors also use experiential exercises, group projects,
and audio-visual presentations. Very few, if any, argue for a straight lecture/discussion type of strategy course at the
undergraduate and master's level. Each approach, however, has its strengths and weaknesses.

Lecture/discussion, for example, is a good way to communicate a lot of information and to critically analyze
theoretical concepts. In a strategy course, however, the emphasis is typically on developing integrative and
problem-solving skills. This is a weakness of the lecture/discussion approach.

The simulation, in contrast, is an excellent method to develop these skills and to put learning in the hands of the
student rather than in the hands of the instructor. It also emphasizes strategy implementation, an aspect of strategic
management often receiving little emphasis in most strategy courses. Its weaknesses include turning the instructor
from a teacher into an administrator. If teams are used, there is a strong tendency for students to let the "computer
geeks" take charge of decision making as the objective turns from strategy making to "playing the game."

The Case Method

The most popular as well as the most perceived effective approach to teaching strategic management is the case
method. Its strengths include a real-world orientation (believed to generate student involvement) and the ability to
focus on developing decision making skills by taking an integrative and conceptual, yet action-oriented approach.
This method may not go well, however, if the instructor is inexperienced in the use of cases and/or the students are
not motivated to do more than a superficial reading of the cases. A capable case instructor must be able to force the
typical student to go beyond satisficing at a very low level (e.g., "In my opinion, they ought to fire the CEO.").

If given a free rein, the average undergraduate tends to “Monday morning quarterback” the case. For example, if
everyone knows that Hershey Foods successfully developed and marketed a new type of sugar-free candy this year,
there is a strong tendency to recommend this solution rather than other alternative courses of action. As a result, an
instructor new to the case method must ensure that students truly understand that the best solution to any case
problem is not (a) the one the instructor mentions, (b) what the company actually did, or (c) the most obvious
solution. The best solution comes from the best analysis. This means that the instructor must work hard to ensure
that students don't take the easy route by merely stating the symptoms as if they were underlying problems and
going immediately to their desired solution without regard for other alternatives.

Possible Course Syllabus and Outlines

A number of policy instructors, including us, have a strong bias in favor of 75-minute classes meeting twice a week.
Open class discussion or oral presentations of complex strategy cases usually require at least an hour's worth of
time. Given the usual rigmarole involved in starting and ending a class, it is very difficult to handle a case well in a
50-minute period unless the case is analyzed over two class sessions. The course outlines you see below have been
developed with generic activities. Instructors should explore MyManagementLab to review all possible activities in
which students can participate.

One other variable, which complicates the development of a course outline, is the decision concerning the timing of
the lectures on strategic management. Some instructors choose to spend the first part of their course lecturing over
the book while the students quickly read the chapters. Others attempt to intersperse lectures with case discussions or
presentations. The key question seems to be: How much information do students need before they can competently
analyze their first comprehensive strategic management case? This is completely up to the instructor. We believe
that a use of the strategic audit will help students to competently analyze their first comprehensive case even if they
have not gone beyond corporate strategy in Chapter 7. We have found this point to be a good time to begin oral
presentations, for example. The first case should, however, emphasize strategy formulation over implementation
and be reasonably easy to analyze with each following case increasing in difficulty.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. 1

 SAMPLE COURSE SYLLABUS

COURSE TITLE: STRATEGIC MANAGEMENT

————————————————————————————————————

Class Times & Location:

Course Web Site:

Instructor Information:

Office & Office Hours:

————————————————————————————————————
COURSE DESCRIPTION:
This course serves as a cohesive map for strategic management. It is designed to integrate the
accepted theories in the area with real world applications to provide students with the basic
knowledge and skills needed for strategic management. Lecture and class assignments given in
the course are intended to help students understand the needs of modern public and private
organizations, including emerging national and international trends.
COURSE OBJECTIVES
By the end of the course, students should be able to understand the basic elements of planning
and implementing strategy.
RESOURCES
TEXTBOOK: Strategic Management and Business Policy: Globalization, Innovation, and
Sustainability, 14th Edition by T. Wheelen, J. Hunger, A. Hoffman, and C. Bamford.
SOFTWARE: MyManagementLab (This is an optional resource, see
www.mymanagementlab.com for more information.)
LIBRARY & INTERNET RESOURCES: Students are encouraged to use the university library
and the Internet for research and to complete assignments when necessary.
COURSE COMPONENTS
EXAMS: A designated number of exams and a final exam will test students’
understanding of the materials discussed in class and in the assigned readings.

CASE ASSIGNMENTS: Students will answer discussion questions from case applications
assigned in the text. The goal is for students to apply the information discussed to these
real-world situations to the concepts and principles presented in the course.

IN-CLASS EXERCISES: Throughout the semester, students are expected to be prepared to

discuss issues relevant to the course and to participate in team exercises. For these
exercises, students will be required to be actively involved to receive credit – i.e., making
substantive comments, answering questions, and preparing short presentations. Points
will be awarded by the instructor based on individual and group participation. Students
should bring their textbook to class as part of their participation grade. Material for in-
class assignments can be found at the conclusion of each chapter – see Ethical
Dilemmas and Team Exercises.

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. 2

 GRADING
Percentage Points
In-Class Exercises/Participation 10% 50
Case Assignments (4 at 25 points each) 20% 100
Exam(s) 50% 250
Final Exam 20% 100
TOTAL POINTS 500
NOTE:

• Class attendance and participation in class discussion is expected and absences

will affect your final grade.
• The due dates for assignments are non-negotiable and late work will be penalized.
• All assignments are to be professional in appearance and typed to receive full
credit.
COURSE POLICIES
CLASSROOM BEHAVIOR: Classroom behavior that interferes with either the instructor’s ability to
conduct the class or the ability of students to benefit from the instruction is not acceptable.
Students engaging in improper classroom behavior may have points deducted from their total
points in the course, or if the situation warrants, be reprimanded to the university’s committee on
student discipline.
ACADEMIC HONESTY AND APPEALS: Students are expected to maintain the highest standards of
academic integrity. Behavior that violates these standards is not acceptable. Examples are the
use of unauthorized material, communication with fellow students during an examination,
attempting to benefit from the work of another student, and similar behavior that defeats the
intent of an examination or other class work. Cheating on exams, plagiarism, improper
acknowledgement of sources in essays, and the use of a single essay or paper in more than
one course without permission are considered very serious offences and shall be grounds for
disciplinary action as outlined in the current General Catalogue.
COURSE OUTLINE 16-WEEK COURSE: SEMESTER

Week Assigned Reading Generic Activities – see

MyManagementLab for actual
activities that correspond with this
text
Chapter 1 Basic Concepts of Strategic In class discussion: Strategy (Chapter 1)
1 Management
Module Management Strategy
Chapter 2 Corporate Governance In class exercise: Building Constraints
2
Context: Constraints and Challenges (Chapter 2)
Chapter 3 Social Responsibility and Ethics in Case #1 (Chapter 3)
3 Strategic Management
Chapter 4 Environmental Scanning and In class discussion: Scanning (Chapter
4 Industry Analysis 4)
Chapter 5 Internal Scanning: Organizational In class discussion: Working with Apple
5 Analysis

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. 3

 Chapter 6 Strategy Formulation: Situation Case #2 (Chapter 6)
6 Analysis and Business Strategy
7 Exam 1
Chapter 7 Strategy Formulation: Corporate In class discussion: Corporations Need
8 Strategy Direction (Chapter 7)
Chapter 8 Strategy Formulation: Functional Case #1 (Chapter 8)
9
Strategy and Strategic Choice
In class exercise: Developing Synergy
10
(Chapter 8)
Chapter 9 Strategy Implementation: In class exercise: Team Building
11 Organizing for Action (Chapter 9)
Chapter 10 Strategy Implementation: Case #2: Hiring Decisions (Chapter 10)
12 Staffing and Directing
Chapter 11 Evaluation and Control In class exercise: Evaluating the
13
Evaluation (Chapter 11)

Chapter 12 Suggestions for Case Analysis In class discussion: Using Financials

14 (Chapter 12)
Putting It All Together Case Presentation
15
Final Exam

COURSE OUTLINE 12-WEEK COURSE: SEMESTER

Week Assigned Reading Generic Activities – see

MyManagementLab for actual
activities that correspond with this
text
Chapter 1 Basic Concepts of Strategic In class discussion: Strategy (Chapter 1)
1 Management
Module Management Strategy
Chapter 2 Corporate Governance In class exercise: Building Constraints
2 Context: Constraints and Challenges (Chapter 2)
Chapter 3 Social Responsibility and Ethics in Case #1 (Chapter 3)
3 Strategic Management
Chapter 4 Environmental Scanning and In class discussion: Scanning (Chapter
4
Industry Analysis 4)
Chapter 5 Internal Scanning: Organizational In class discussion: Working with Apple
5
Analysis
Chapter 6 Strategy Formulation: Situation Case #2 (Chapter 6)
6 Analysis and Business Strategy
Chapter 7 Strategy Formulation: Corporate Exam 1
7 Strategy
Chapter 8 Strategy Formulation: Functional In class exercise: Developing Synergy
8 Strategy and Strategic Choice (Chapter 8)
Chapter 9 Strategy Implementation: Case #1 (Chapter 9)
9 Organizing for Action

Copyright © 2015 Pearson Education, Inc. 4

Another document from Scribd.com that is
random and unrelated content:
 — Mun nenässäni tuntuu käryä!

Poijat peljästyyvät tiätysti kauhiasti, niinku pitiki. Yks kattoo

vahtimestarin noukkaha ja kiljaasi:

— Herranjestas ku aivan savua paasoottaa!

— Kun s’oot pössöö! — suuttuu vahtimestari ja sukaasi poikaa

korville. — Katto vain, ettei oma nenäs pala! Ettäkö te muukki tunne
palanehen hajua?

Ja vaikka poijat kuinka vetivät siaramihinsa, niin kaikkia muita hajuja

kyllä tuntuu, muttei palanehen hajua.

— Mithän tekki noukalla teettä? — jahkaasi vahtimestari. Onko teill’

eres reikiäkää nenäsnännä?

— No Mikki m’oon, jos ei täälä johnaki nurkas oo valkia! — sanoo

taas vahtimestari.

Mutta eihä ne pöllööt hoksannehet. Vahtimestarin piti viärä poijat

oikee kontillensa putukasan ympärille ja karjaasta:

— Siinä se ny on! Valkia on irti ja seurahuanes palaa! — Älkää menkö

niin liki noukkinenna elikkä se sammuu, ennenku ihmisiä tuloo.
Lährettäkää nopiaa sanaa ympäri pitäjää! Menkää soithon kelloolla.

Silloon vasta poijat hoksasivat. Kaks jäi kattomha valkian perähä, ettei
se sammu. Lisäsiväkki vähä tikkuja ja polttivat pari sanomalehtiä,
sill'aikaa ku toiset juaksivat ympäri kylää huutaan jotta:

— Seurahuanes palaa! Lähtekää aphu!

Yks juaksi kellotapuliin ja mojuutti kirkonkelloja, n’otta koko tapuli

heiluu.
 Kyllä väkiä tuli. Niitä tuli juaste ja pualtahyssyä. Toisia tuli hevoosilla
ja huanojalkaasempia tuathin kelkoolla. Eikä ne kaikki päässehet likikää
seurahuanesta, ku oli sellaane tungos. Lapinjoki manas ku turkkilaane,
ku aiva puarinklasit pullistuuvat. Ne jokkei päässehet liki, itkivät ja
haukkuuvat toisiansa, »kun niin tukkiivat toiste ethen.»

Ja pikkupoijat tapella nutuuttivat, koirat ulvoovat ja akat itkivät

oikohonsa, niinku pruukatha.

Iltaman hommaajat siälä vahtimestarin kamaris puhaltivat sitte valkian

sammuksihi ja tormoottivat portahille. Huutivat suurella äänellä jotta:

— S’oon jo sammutettu. Iltama voirhan alkaa heti!

Ja kun oli kylmä ilta ja seurahuanelle kerta tultu, eikä tiätystikkää

kellää ollu sankoja vaivoona, niin kyllä piletit kaupan meni ja iltama
onnistuu erinomaasesti.
FRIIJARIPOIJAN LIPOONE LÄHTÖ.

Oottako kuullu, että siit' on ny jämtisti kolme vilkkua sitte ku se

friiaripoika kakistettihi ensi kerran paikastansa pois? Siälä
Peräseinäjoella.

Siäläki on tapa nähkääs niinku muallaki, jotta joka lauantai ja välihi

viikollaki käyyvät ne poijat, joille ovet aukee, flikkaan yliskamariis
sängynlairalla tuata nuan istumas.

Se onki muutoon mukava olla flikkaan kamariis, mutta sinne on niin

konstikas pääsy. Jos on pääsy vaikia, niin on lähtö monaasti viälä
kamalee.

Vaikka kuinka koittaa pitää varansa, niin moni poika onki nukahtanu
ja heräänny vasta kun itte emänt’ on seissy kaffiprikan kans sängyn ääres
ja naureskellu jotta:

— Jok’ha kaffi maistuus, heh heh, tääll’olis Jukallen kaffia!

Siinä saa totisesti koittaa olla nuan niinku ei mitää, mutta kamalalta se
tuntuu, eikä tiärä mitä oikee sanoos. On ku olis rookattu naurismaan
varkahista ja emäntä sen siaha, jotta huutaas ja mekastaas, kun varkhan
rookaa, vaan naureskeloo, on hyViliänsä ja sanoo, jotta:

— Ottaa pois vaan, kyllä krannin poika saa meirän naurismaahan tulla.
Ota vain niin paljo ku tahrot, hyvä poika.
 Se se o kamala paikka, joka lyää nuaren miähe sanattomaksi ja
holtittomaksi. Ja emäntä viälä tuaa toisenki kupin kaffia ja pitää panna
sulamaha ja kastaa monellaasta nisua.

Kun toista kuppia siinä pää sekaasinsa hörppii ja itteksensä siunaaloo,

kuinka täältä pois pääsis, ettei koko kylä näkis, nii emäntä pyytää jotta:

— Tulkaa sitte alaha. Siälä on peräkamaris pantu vähä haukkoomista

———

Nii totisesti: totta poika-parka puhuu kun se sanoo jotta:

— Mun ei oo sitte yhtää nälkä!

Mutta mennä pitää. Ja läpi tuvan, joh’on molemmat piijat kovasti

samaa pataa krapaamas ja silmät tirrillä luuraamas. Ja kun sitte istuu
poika kamaris ja tuntoo ittensä pikkuuseksi hiireksi, joka syrän kurkus
nakertaa leivänpalaa killerös, nii eikös piräkki isännän tulla hakho, tuata
nuan, vaikka almanakkaansa piirongin loorasta!

Ja useemmite käyy sille pikku hiirelle nii, että killerö klapsahtaa. —

Ja siinä se sitte on.

Ja jos ei näin käy friiaripoijan, niin käyy toisella lailla. Ja se on kans

kamala lähtö, kun pitää lähtiä nii nopiaa, jotta portahiski menöö
kolinkolia, niinku se Peräseinäjoen poika sen faarin tyttären tykyä, jotta
lakki kainalos ja hiukset hassalla yrittää seinästä pihallen.

Faari kun oli kuullu, jotta vintinportahat naraji.

Ja kahta lipoosee lähtö on sillä samalla poika-paraalla ollu sen lesken

tyttären kamarista. Kun se leski oli oikeen palkannu yhren mökinmiähen
vahthi pitkä piukaro kouras. Oli päästäny ensiksi kamarihi ja sitte
sukaassu ovhe seipähällä polkittaan, n’otta poik’oli heti poukahtanu
sängystä, hairannu takin ja kengät käthe ja oven raos saanu seiphästä
sellaase mällin, n'otta sen tiän oli tullu pyäriensä porraspäähä. Ja sitte oli
sukanlavoos pyyhkäässy seiphän erellä, joka aina vain heiluu ilmas ja oli
ottaa ja ottaa.

Niin oli kotiansa asti poika tullu, haukkoen vaa ilmaa.

Ja on ny niinku ei olsi tiätääksensä koko kyytistä, mutta kyllä pitäjällä

tiäthän ja puhuthan.
PELTOVETURI.

Oottako kuuliu, jotta se Hermanni sielä Ilimajoella on suuttunu siihen

kehumaansa peltoveturihin ja lährättäny pois koko rustingin?

Sillä se ajeli sielä pelloollansa noukka pystys n'otta moottorin

motkotes kuuluu larvoja myären ja ihmiset pahkuuvat, n'otta:

— Kyllä se Hermanni ny fälttää kaikki karjankujansakki kun aina vain

tua prätkötes kuuluu ja käry tuntuu tääläkin noukkahan.

Ja ihmisiä kulki kattomas ja imehtelemäs likiltä ja kaukaa kun

Hermanni selekäkenos tryyköötteli ympäri vainioota ja kehuu, n'otta:

— Näin se tämä masiina ny uurella lailla mullistaa ja tonkii, ja hyvää

ja halapaa tuloo. Ei trenkää ku vähä tästä sarvesta vääntää, niin heti
hoksaa ja totteloo. Ei se potki eikä pränkkää. On siivo, kelevos ja niin
kovasti tottelovaane ikääsku lapsi. Ei luulisikkaa, n'otta tällaanen
rometto niin kovasti taitaa. Nuon se ojastakin vain ylähä lontii!

Ja ihimiset, isännät ja kylänmiehet paneskelivat n'otta:

— Jo on Hermannilla masiina!

Ja Hermanni kun fälttäs, kynti ja kehuu ja tykkäs Kullervo-

traktoristansa ja taas näytti, kuinka sillä oikeen fältätähän, kun on mies
sarvis, joka ymmärtää futrun päälle, tietää mistä veivistä veretähän, mistä
fieteristä painetahan ja mistä tapista toppootetahan.
 Ja kun Hermanni sitte oli näyttelemällä fältänny niin kaikki paikat,
n'ottei ollu enää muuta kun se hevooshaka kääntämätä, niin taas tuli
kattelioota, jotta tuata kuinka sillä peltoveturilla oikeen maata
mullistetahan — niin pitihän sitä vielä reisuusti näyttää.

Ja taas lähti Hermanni peltoveturillansa ajelohon. Se kerta olikin

viimmeenen. Veljekset ja kampraatit, Hermanni ja se veturi joutuuvat
niin riitoihin, jotta n'ei ymmärtänehet yhtään toistansa.

Kun Hermanni meinas jotta:

— No nyt lähärethän!

Niin moottori vaan prätkötteli ja lykkäs ilikiän käryn ittestänsä. Eikä

menny. Ei pyytämälläkään.

Ja kun Hermanni suuttuu lopuuksi ja sanoo, n'otta:

— Seiso nyt tana siinä vaikka tuomiopäivällä asti ja haise!

Niin se rumaanen lähtikin lontimahan! Silloon hyppäs Hermanni sen

selekähän ja hihkaasi:

— Näin sitä nyt mennähän!

Hyvän matkaa meniväkkin niin Hermanni huuti jotta:

— Ny mä käännän ja sitte tuumma korjasti takaasi.

Mutta mitä vielä! Kullervo mennä nutuutti suoraa vain, vaikka kyllä
näki, jott'oli jumalatoon oja eres.

Ja Hermanni väänti ja kruuvas ja nykii sarvista, hikos ja ähkyy, n'otta:

— Tuhannen tuhannen rumaanen kun menöö vain!

Ja ojahan meni noukallensa. Hermanni jo jahkaasi jotta:

 — Pysy ny sielä sitte!

Niin — eikös tuo vietävä kömmikkin ojasta ylähä. Ja Hermanni

selekähän ja vääntämähän kruuviista, n'otta:

— Älä ny ryökäles aitahan pusketa!

Mutta se vain lisäs vauhtia kun sika juoksua. Airasta läpitte meni, jotta
Hermanni sai varjella silimiänsä seiväspariilta.

Ja heti kun Hermanni hyppäs pois ja karjaasi jotta:

— Mee ny peijakas vaikka Seinänsuuhun asti.

Niin se toppas siihen paikkahan eikä enää kertaakaan prätkähyttäny.

Mutta Hermanni oli niin suuttunu peltoveturihinsa, jotta sanoo:

— Jo oli riivatun värkki! Pois tuon pitää tästä taloosta vierä, ennenkun
se kyntää kaikki airakkin!
KARONNU SIANPORSAS.

Oottako kuullu, jotta Ylistaron Kainaastoll' on tapahtunu ylenluannollisia

asioota?

Oikee sellaasia silmänkääntäjän temppuja, että pikkuuset hiiret

juaksoo selkäpiitä pitki ku ajatteloo.

Että kukako kääntäny ylistarolaasten silmät? Sehän se täs juuri

kamalaa onki!

Kahren viikon vanha imisä porsas!

Ajatelkaa ny, että sellaane tulemus pitikin tulla Mikki-isännälle.

S'oli täs menhellä viikolla kun siinä Mikin huushollis loppuu siansortti
nii tyysti, että sylttyhulikan pohjas ei ollu enää muuta kun sen isoon
karjun häntä, joka tapettihin toisna syksynä.

— Lähre ny isä heti paikalla sikamettähän, sanoo emäntä. —

Vaivaastaloos on kuulemma sika hiljan porsinu ja niill' on kova viänti.
Ja kattokki, jotta otat sellaase pitkäkruppise, joll' on lyhyt turpa ja
häntä vastapäivää kipparas.

Emäntä toi suuren päretkopan ja fällykiltut. Sanoo jotta:

— Muista ny mitä m'oon sanonu ja paa tarkasti porsas fällyjen sisälle

jottei se saa yskää.
 Isäntä lähti ja katteli tallinnurkasta tuas kolmisylehisen köyrenpätkän,
jott'on millä köyttää porsaskopan kiinni kärryn perälle, kun oli niin
kovasti routaane tiä.

Vaivaastaloolla sovittihin kovasti hyvin. Isäntä katteli sellaasen

lyhytturpaase ja pitkäkruppise, mutta yhrelläkään ei ollu häntä
vastapäivähä kippuras.

— Mitäs nyt tehrähä? — sanoo isäntä hoitajalle.

Hoitaja koitti vähä fuskatakki. Käänti yhren porsahan häntää

vastapäivähä, muttei se pysyny.

Lopuksi äkkäs isäntä sellaasen porsahan, jonka hännäst' ei oikee

tiätäny sanua, oliko se suara vai väärä.

Sitä ne hyvän aikaa syynäsivät hoitajan kans ja lopuksi sanoo isäntä

jotta:

— Jos mä ottaasin tuan!

— Mä tykkään, jotta tua hännänpää on vähä niinku menos

vastapäivähä — tuumii hoitajaki, sihtaallen yhrellä silmällä.

Porsas pantihi oikee kaksin miähin fällyyhi ja koppaha jonka isäntä

nitoo lujasti poukkolavan perälle.

Ja niin lähti kotiappäin.

Mutta Kanervan puarin kohras rupes isäntää mukavasti naurattoho.

Tuumas itteksensä jotta:

— Jos mä totisesti otan ja ostaa tomahutan akalle vähä puari-muruja!

Sitoo hevoosen tolppaha kiinni ja ostaa kämähytti kaks kyynärää

karttuunia ja markan karamällit.
 Ja sitte lähti Kainaastua kohre Iikka-Topparin-nytkyä hyppööttään.

Pihall' oli jo emäntä vastas ja yhres kannethin porsaskoppa tupha.

— Kovasti s'oon hiljaa — imehteli emäntä.

— Kelvosta laija, kelvosta laija — paneskeli isäntä.

Fällymytty pärvöötettihi ja vaikka siit' olis yksitellen nyppiny joka

karvan ja syynänny, niin totisesti, — porsast' ei ollu!

Ja koppahan kattottihin ja poukkolava tutkittihin ja fällyt käännettihin

ja tomistettihin monta kertaa.

Porsast' ei ollu mihnää!

— Onko sulia porsasta ollukkaa? — kysyy emäntä.

— Oo-oh! — sanoo isäntä silmät pyäriääsnä.

— No, mihnä se o?

— Mihnä se o? — huakasi isäntä ja koitteli plakkariansakki.

Siitä lährettihin sitte vähä vinkiää ja totista takaasi vaivaastaloolle.

Emäntä sanoo jotta:

— Se on sitte vales, jotta sillä porsast' oli ku se kotia tuli!

Ja hoitaja sanoo ja emäntä sanoo ja isäntä ei käsittäny yhtää mitää.

Mutta uusi porsas tuli ku tuliki.

— Tuas on suittet ja aja! — sanoo emäntä ja konttii kärryylle porsas

sylis.

— Ei tottamaaria katuakkaa ku mä sorkista kiinni pirän!

 Emäntä puristi lujaa ja isänt' oli niin syvis ajatuksis ettei meinannu
hoksata Heinosen tiänhaaras kääntääkkää.

Ja niin tuli porsas Kainaastolle.

Tämä ei ny viälä mitään ollu, mutta ku Kyntäälän liiverin alta

löyrethin viikon päästä laiha suarahäntääne sianporsas, nii silloon meni
loppujenki ylistarolaaste silmät aiva väärinpualin.

Niijotta siitä ne ny tuntoo ylistarolaaset, jons' eivät oo jo saanhet

silmiänsä oikaastuksi.
VANHA YRKÄMIÄS.

Oottako kuullu, jotta Isooskyröös on 90 vuaren vanha äijä ottanu akan

n'otta tomahtanu?

Ja komjan ja friskin ihmisen onkin saanu!

Se on se äijä siälä Valtaalan larvas istunu toistakymmentä vuatte

takkakivellä ja tuumannu mennehiä.

Siitä on ny justhin kaks viikkua ensi maanantaina, kun äijä tunti

sellaasen kamalan pistoksen takaraivasnansa niinkun olis naskalilla
tuikattu.

Ja sitte sitä rupes raistelohon ja tutisuttamahan ku vilutauris. Leuvat

löi loukkua ettei piippu hampahis pysyny.

Äijä viäthin sänkyhyn ja kovasti fällyyllä peitettihin. Ja kun s'oli

ottanu kaffilusikallisen kylmyyrentroppia ja sokurinpalan päälle, niin
kyllä se rupes hikuamahan.

Ja kun väki aamulla huamaatti, niin äijä oli friski kun pukki.
Knääpsähteli laattialla ja pöyhisteli kun poikakukkoo.

Pesi silmät, ajoo parran. Plankkas peijakas piaksunsakki.

Ja ku se viälä puki pyhäverhat ylensä ja oikaasi kruppinsa, niin piialta

jäi astiaanpesu siihen. Kattua toljotti suu auki, pesinkrapa kouras.
 — Tua äijähän on kun viirestalvi! — pääsi piialta.

— Hellu täs ottaa pitää, ei se siitä parane! — sanoo äijä. Ja lähti

oikaasohon Orismalan kylälle.

Äijäll' oli vähä kuusaa entisestä, että siälä yks ruusu oli kasvanu
laaksohna, joka kauniisti kukoosti jo kolmattakymmentä vuatta.

Ja sen kimppuhun se faarttas kun mötiääne ainakin.

Eikä siinä kauvaa noukka tuhisnu, ku asiat oli puhuttu.

Sovittihin että häät piretähän ja sinsallaa soosin kans syärähä ja

hypellähä, n'otta hippulat vinkuu.

Sitte tälläs se ruusu suunsa truutulle ja siihen se hulivili yrkämiäs

mossahutti sellaasen pusun, jotta Peräkyläs klasit helähti.

Ja sitten prouvaastin puheelle ja kuulutuksille ja hääväkiä käsköhön.

Mutta pastori tulikin ja oli kovasti krätyysellä päällä. Sanoo, jotta hän
ei vihii olleskaan jos paapan häis hypellähän.

S'oli kova paikka. Mutta kun pastori muistutti, jotta paree naira kun
palaa, niin heltyy morsianki ja sanoo jotta:

— Justhin niin herra pastoori!

Ja päälle pirettihin seurat ja kaffitettihin nisun kans.

Mutta niin oli yrkämiäs tohkehes ja töpinäs, jotta polkantahtia junkkari

piaksuullansa knakutti, kun akat veisas.
OSUUSTOIMINTA.

Oottako kuullu, että Vaasan Jaakkoo on kans osuustoimintamiäs?

Ja on ollu sitä jo piänestä kakarasta asti. Mä en oo ittekkää sitä

hoksannu, ennenkun luin sanomalehrestä, mitä se osuustoiminta oikee
on.

Kun mä ny nakkaan hätääsen silmäyksen tähänastisehen maallisehen

vaellukseheni, niin totisesti siinä on monta loistavaa osuustoiminnallista
nykääsyä havaattavana.

Ensimmääsen selvästi osuustoiminnallisen otteheni tein viiren vuaren

vanhana. Perustin silloon toiskan kersaan kans yhteesen
KulutusOsuuskunnan ilman lisävastuuvelvollisuuksia.

Ja purotimma kans alaha luuranvarrella päretorsilta äireen juuston.

Ja osuustoiminnallisesti sen kulutimma.

Osuuskunnan jäsenet sitten piiskattiihin, muttei se ottanu niin kipiää,

kun vastuu jakaantuu tasan kunkin seljänpäähän.

Tuas seittemän vuaren ikääsnä heräs mus harras halu päästä

osuustoiminnallisehe ja ymmärtävääsehe yhteestyöhö äireen kans
sokurilooralla.

Mutta s'ei tahtonu oikee luannistua.

 Sattuu valitettavan useen piäniä erimiälisyyksiä, niin että äitee pakkas
knoppimha mua sormille.

Äitee ku on vanha ihmine eikä osuustoiminta siihe aikhan ollu vasta

ku vähän aluulla.

Samallaane vanhoolline käsityskanta on mun miälestäni viälä tänä

päivänä havaattaviss perheen äitien keskuuress mitä tuloo sokurilooran
hallintaha.

Äireet pysyttelöövät kiukkuusesti yksityyskapitalistisella

sokurinjakelu- ja kulutuskannalla, siitä hualimata, että perheen
nuarimman väen keskuures on aina ollu voimakas osuustoiminnalline
harrastus ja henki, mitä sokurilootahan tuloo.

Tällä alalla olis siis saatava korjauksia aikha.

Miten kuten mä osuustoimintaa ajattelenki huamaan sen kaikilta

kantiilta varsin otolliseksi ja soveltuvaksi ihmiselämän moninaasuutehe.

On vain yks ala, jolla se miälestäni ei oikee vetele.

Ja se on n.s. hellemmät tuntehet, kuten friijoo, pussoo ja akanotto.

ALUNAKKA SEKAASINSA.

Oottako kuullu, jotta ihmisiltä menöö näiren kaikellaaste verojen maksun

tähre alunakka aiva sekaasinsa?

Klumpun Kustaa sanoo jotta:

— Ja mikä peijakas siin' oikee on ku nuata veroja aina vaa lyärähä

taloonpoijan niskaha. Nythä siälä hallitukses on kansanmiähiäki ja niiren
pitääs kattua meirän taloonpoikaan etua. Markan kurssinki n'oon ne
poijat prissannehet, nii ettei sill'oo enää mitään virkaa. Ja veroja vaa
lyärähä aina vain uusia! Eikö tämä hallitus osaa muuta tehräkkää. Kun
härintuskin saa kunnan- ja papinverot ja hipoteekin inträssin maksetuksi,
nii eikös jo taas jokin äijänkänttyrä kujalla oo tulos taloohi päi jokin
paperilappu kouras että:

— Täs olis isännälle taas vähä verolappuja! Sill'olis kiirus, sanoo

faltesmanni. Tällä viikolla lopusta viikkua olis maksettava!

Eihän täs oo isännällä enää muuta virkaa ku pitää kirjaa kaiken

mailman veronmaksuusta. Hypätä kunnan esimiähen, faltesmannin ja
panttifoorin väliä. Ja kun kotia pääsöö, niin heti saa ettiä pännän ja
sylipuun ja lähtiä mittaaloho maitansa. Mettäs pitääs kulkia räknäämäs
puukki ja kriivata ja ilmoottaa, ja valittaa ja hypätä ja häärätä kun valkia
olis housuus.

— Ei tästä taloon asumisesta tuu enää mitää! Kyllä se niin on —

huakaasi Mäkitaloon Antti-isäntäki, jok'on harvapuheene ja jämtti miäs
kaikis hommisnansa. Sanoo jotta:

— Munki almanakkani on aivan kriipooksia ja merkkiä täynnä, etten

saa enää ittekkää selvää.

— Samoon on meirän emäntäki aivan päänsekooksis kun lehmät

poikii koska rookaa. — Emännän merkit ovat sekaantunehet kaikenlaaste
veronmaksu-merkkien joukho, niin että täs on koko huusholli päällänsä.

— Niinkun täs toisella viikolla perjantakina, kun akka kattoo

almanakkaha että:

— Jahah, nyt s'oon sitte se papinmaksu.

Ja kun mä ajaa köryytin voipyttyyneni pappilaha, niin pappi tuumaa

jotta:

— Kovasti se Antti nyt on keriinny maksuunensa, kun aina ennen on

ollut viimmeesiä. Tulvalla viikollaha se vasta teiränkylääste kantopäivä
olis ollu.

Truiskahutti pitkän syljen Antti-isäntä ja sanoo:

— Mä tulin kotia ja soilusin akalle aika lailla, mutta se fämmäs vastha,

että papinmaksun merkki se oli!

— Mä meinasin justhin sanua, kun piika tuloo henki-hapatuksis tupha

huutaan että:

— Emäntä, emäntä! Voi herra hallikho ku Fiikee poikii! Tulkaa nopiaa

häthä!

Siinä s'oli sitte seki merkki!

Huamisen päivän pääll' on almanakas taas kriipoos, niin että

kantopäivä s'on huammennaki, mutta mikä?
 Kantaako pappi, lukkari vai valtio verojansa, vai kantaako Kirjukee,
siitä totitesti ei enää saa selvää alunakantekijäkään! Kun piikaki kehuu
sinne kraapooksen vetänehensä.
PLUMPÄRIN PAATTI.

Oottako kuullu, kuinka Plumpärin paatin on käyny?

Se Plumpäri on sellaane flesuune ja viraatoon miäs, jotta sen maalline

omaasuus on hujan hajan.

Keväällä sai sekin iilin, että sillä kans pitääs olla paatti kun muillaki
herroolla ja yks junkkari saikin sitte myyryksi sille vanhan rometon
monella saralla markalla.

Siin'oli seiliä, nuaria ja naruja, tyyri toises pääs ja pohjas muitaki

reikiä kun se, johna korkkia piretähän.

Plumpäri veti trasut mastho ja ihmiset siunaalivat Kalarannan pryyllä

jotta:

— Kun on hullu pöllöö kun sitoo skuutin kiinni, vaikka perä on aiva
pystys!

Yks huuti jotta:

— Miäs hoi, päästä naru irti, muutoon sä ajat suaraa Sariinin

sänkykamarin klasista sisälle.

Mutta Plumpäri tarttuu tyyrihi ja kääntöö ensiksi vasemmalle ja sitte

oikialle ja taas vasemalle ja teki sitte sellaase lehmänkäännökse, että
pummi löi Plumpäriä niin vastakuanua, ettei se nähny pitkähä aikaha
mitää. Hattu meni ja kaks hammasta. Leukaperät oli turvoksis toista
viikkua.

Mutta kyllä kans paatti lähti viilläthö Vaskiluatua kohre.

— No menkhö peijakas, mihkä tahtoo, tuumas Plumpäri ja piteli

leukojansa.

Meinas jo pistää tupakiksi ku pummi tuliki toisen kerran, ylitte ja

tärähytti taas niin leuvoolle, n'otta Plumpäri olis pyllähtäny merehe, jos
ei sill'olsi peräpuali kovasti raskas.

S'oon nähkääs lihavaa sorttia, tämä Plumpäri. Se otti niin kipiää, ettei
se saattanu mainatakkaa.

Pani vain paatin pohjalle maata, ettei kolmatta kertaa saisi samallaasta
mälliä.

Jos s'oliski saanu peijakas viä, viälä kerran pummilla muatohonsa, niin
tohjoksi olisi vissihi menny koko päävärkki, niin lujaa tekua ku se
Plumpärillä onki.

Ja Plumpärin paatti teki sellaasia kaaria ja leikkauksia, jotta sit'oli ilo

kattella. Se kryssäs ja prässäs ja seilas perä erelläki.

Ja aina kun Plumpäri yritti nostaa päätä ja kattua, mihnä mennähä,

lenti pummi ylitte että vinkuu ja Plumpäri painoo päänsä vähä äkkiä
alaha.

— Luja paatti — tuumaali Plumpäri. Mutta sitte töksähti. Tarttuu ku

tikkuhu ja kun Plumpäri kattoo, niin se oliki Linnanrannas.

— No tämähän ny passas! — sanoo Plumpäri.

Ja Plumpäri sitoo paatin prykyhy kiinni ja lähti kotia, mutta tuliki

kahren viikon perästä frouvinensa takaasi ja meinas lähtiä vähä
seilaamaha — niin paatti makaskin pohjas!

— S'oon vähä ravistunu. Antaa sen ny maata kun s'oon nuan tukevasti
pohjas! Siälähän paisuu, ettei enää vuara!

Ja kun Plumpäri taas kahren viikon perästä tuli kattomha, niin kyllä se
ilostuu, kun myrsky oli nakannu paatin kauas maalle.

— No totisesti! Siinähä sen ny passaa hyvin paikata.

Ja kun Plumpäri sitte tuli nikkari Mäkelän ja pläkkipellin ja vasaran

kans kolmen viikon päästä rantahan, niin vesi oli noussu ja paiskannu
paatin sillan ala pohjaha.

— No siälä se ny on hyväs paikas. Pareet s'oon kun se paisuu, elikkä

kun paikata pitääs. Naulan kohrista pakkaa aina mätänöhö. Ei pilata,
kuulkaa Mäkelä, hyvää paattia paikkaamalla.

Siälä s'oon maannu Plumpärin paatti lios tähän asti.

Toiset ovat ruvennehet vethön paattiansa maalle, mutta Plumpäri on

viisas miäs. Se sanooki jotta:

— S'oon aivan turhaa. Siin' on vain vaivaa ja rähinää. Maakkoho ny

siälä ensi keshä, niin vissisti onki raot ummes, eikä tarvitte sitte paikata,
ei paisuttaa.

Ei tarvitte eres merehen lykätä!

PIKKULASTEN HOIROSTA.

Oottako kuullu mitä varte pikkulapsia nii kauhiasti kualoo?

S’oon kuulemma silla lailla, ett'äireet trumppaavat lapsevvattan liika

täythe ruakaa.

Eikä lapsen sisuskalut oo mikää rusamasiina, jotta se sellaasta kestääs.

Ku lapsen vatt' o’ piukas ja pullollansa ku piimäleili, n’otta tappi

lentää ja se stä porajaa, nii aina vaa tukitha sen suuhu kikkaa jottei se
marajaasi.

Ja eikä se silloo marajakkaa ku suu o täynnä, n’ottei henki kulje ku

nenä kautta jos reiät sattuu auki oloho.

Ei niitä sillä lailla saa ruakkia.

Pitää rintaa antaa joka kolmen tiiman päästä parikymmentä minuuttia

kerrallansa. Välill’ ei saa antaa, vaikk’kuinka kilijuus.

S’oon vaan friskiä, kun kakara krääkyy. Saa lujak keuhkot ja hyvä’
ääne. Ja n’oon molemmat hyvät olemas täs mailmas ja tuannempanaki.

Luuletta pian, jotta mä ny omiani puhun ja opetan, mutta kyllä s’oon

erehrys.

Mistä mä poikamiäs mukulaan päälle ymmärtääsin.

 Mutta m’oon ny käyny opis.

Olin mennyp-pyhänä Isoonkyröön vanahas kirkos kuulemas, kus se

Teuvan tohtori akkoja opetti. Ja siinä sain minäki samas kaupas.

Kyllä n’oli akat vakavan näköösiä, eiväkkä vastaha mukisnu, vaikka

tohtori morkkas aika lailla.

Siinäki ne akat o aiva vääräs, ku ne panoo perunajauhoja lapsen ahtahi

paikkoohi, kun sen rupiaa hautootumaha.

Tohtori sanoo, jotta silloo pitää mennä apteekhi äireen ja ostaa talkkia
ja kylyvää sitä laskospaikkoohi.

Nii se sanoo, mutt’ eikhä sille tullu erehrys. Taisi sen kiäli lipsahtaa nii
että ku meinas sanua kalkkia, nii tuliki talkkia.

Em m’oo kuullukkaa talkista puhuttava. Mutta kalkki, s’oon selvä

asia, että s’oon hyvää ja passelia sellaasihi paikkoohi, ku rupiaa
pahentumaha. Ku stää lyää rakoohi, ei pirhana viäkhö mätänekkää.

Nii se tohturi tiäsi ja tunti sen pikkulapsen hoiron, jotta monen akan
kuulin sanova, jotta:

— Justhi nii! —

Ja yks isoon taloon emäntä sanoo toiselle jotta:

— Kyllä tua poika näyttää nii sisälletullhen tuaho lapsenhoitho, jotta

jos meille viälä penskoja tuloo, eikä s’oo kovi tyyrispalkkaane, nii
m’otan sem meille lapsenpiiaksi.

Mutta sitä se tohturi ei tiänny sanua, mitä sellaaselle mukulalle on

tehtävä, joka pakkaa purho.

Ei tiänny, nii tohturi ku onki!

Mutta sem mä tiärän, vaikken oo tohturinkoulua käynykkää.

Ei tarvittem muuta ku knopata otha ja sanua jotta:

— Purekkos siinä!
SATA KERTAA PUTKAS.

Oottako kuullu, mikä merkkipäivä oli Alpiinus Lymylällä menny

perjantai-aamuna?

Alpiinus heräs silloo jämttisti sarannen (100) kerran Vaasan

poliisilaitoksen nurkimmaasesta putkasta, pää täynnä kupariseppiä.

Sata kertaa juapumuksesta putkas!

S'oon sellaane rekortti, poijat, että me muut saamma nostaa lakkia.

M'oomma vain pikku poikia tämän Alpiinuksen rinnalla.

Moni harmaapäine kunniootettava ja harjaantunu juappoo, vaikk'on

ahkerasti treenannu ja parastansa yrittäny, näköö elämänsä kallistuvan
ehtoohi ja illan koittavan, ennenku on pääsny pualivälihinkää.

Voimat ja veto loppuu. Ei oo keuhkoos kurssia, ei rähinäs ryhtiä.

Siihe knääkähtää, ketaransa pysthy nakkaa ja mainen melu lakkaa.

Toista s'oon tämä Alpiinus!

S'oon viälä miäs parhaas voinnis. Hiljan 30 täyttäny, nii että jos
elonpäiviä Alpiinukselleki viälä piisaa, nii se rekorttia paljo petrata
mahtaa.
 Viimme perjantaina onnistuu Alpiinuksen saavuttaa tämä rekorttinsa,
jotenka poliisilaitokses oli ilo kaksinkertaane.

Merkkitapauksen johrosta kantoovat tottunehet poliisit Alpiinuksensa

riamusaatos putkasta ylikonstaapelien kaffihuaneeshe, johna Alpiinus sai
kunniapaikan.

Useeta puheeta pirettihi, johon Alpiinus liikutettuna selvin, vaikkakin

kipein päin vastas, huamauttaen samalla kuinka jumalattoman vaikiaa on
tätä nykyä saara täyttä pääntäyttä.

Tenttu on huanua ja suutarinlakka lujas. Oikiaa priitä ei tahro saara

enää ollenkaa. Monta hyvää yritystä on hukhaan menny, kun aines o
loppunu keske.

Se sanoo, että jos olot ei olsi viimme aikoona nii kovasti kiristyny, niin
s'olis aikoja sitten tämän merkkihetken saavuttanu.

Hölyn pölyä s'oon tämä tällaane järjestys — lausui jupileeraaja. Ku

kialtolakia hommathi, nii oli puhet sellaane, että, ne kun tahtoo väkeviä
saara, saavat stä lääkärin lapulla eli sosiaaliministerin toristuksella.
Mäkin sitä silloo kannatin ja tykkäsin että s'oon oikeen. Mutta nyt m'oon
nähny, että s'oli valespeliä ja ihmiste narraamista. Tohtori ei anna lappua
ennenku kualoo ja siiloon s'oon turhaa.

M'oon kirjoottanu sosiaaliministerille ja reirusti ja rehellisesti pyytäny

saara selvällä rahalla ostaa 25 litraa priitä.

Siältä tuli kirje, että ei anneta. Menkää poliisilta pyythö!

Niinkun en mä sitä entisestä hyvi tiätääsi, kunniootettavat

konstaapelit, että siit' ei tuu mitää.

Monista syrämmellisistä sanoosta, joita päivän sankarille omistettihin,

ansaattoo erikoosta mainittemista vanhemman konstaapeli Härmälahren
lausunto.

Se kun sanoo jotta:

— Sellaasta miästä, Alpiinus, kun s'oot, on oikee ilo poliisimiähen

kanniskella. Sä et tappele ekkä varaasta, ekkä yritä pakhon juasta, ekkä
oo liika raskaskaa. Parhultaane olalle paiskata. Meet ittestäs putkha, ku
ei täs aina kerkiä fööräämähä ja pysyt siälä, vaikka sattuus ovi auki
jäämähänki. Sellaane se on oikia ja reiru juappoo! S'ei ookkaa mikään
hulikaani. Totisesti Alpiinus, minä sanon sulle, että jos ei täs laki
kiältääsi, niin mä antaasin sulle aika perhanammoosen tärähröksen
jurvalaasta pontikkaa. Sen s'oot ansaannu, Alpiinus. Mutta ei passaa ny
kialtolain aikana, vaikk' onki viinaa joka nurkas n'otta flosajaa.

S'oon sillälailla, että poliisiki saa kattua vähä tarkasti ympärillensä,

mihnä paikas passaa holpata.

S'oon nyt nii kranttua.

Poliisilaitoksen henkilökunnan pualesta ojennettiin päivän sankarille

laakeriseppeles toivomuksella, että hyvä yhteestyä erelleenki sais jatkua.
ESA-HEIKKILÄN HEINÄVÄKI.

Oottako kuullu kuinka Esa-Heikkilän heinäväen on käyny?

Isäntä oli maanantai-aamuna nousnu jo neljältä kakistamha väkiä

ylähä ja ollu kovasti krätyysellä päällä.

Paukottanu oli aisalla lutinseinähä Hessan klasin ala nii että klasit oli
heläänny.

Eikä trenki-Kustaakaa ollu tahtonu millää päästä ylähä.

Poika-Jaskaa oli emännän pitäny käyrä nelijä kertaa retuuttamas ja

jukittamas, ennenku sekää rupes saamha silimiä raolle. Ja vasta ku äitee
oli sanonu jotte:

— Nouse ny Jaska, kuulek sä, ku isä rupiaa jo aiva manaamha. Älä

laita, että se tuloo sun niskahas. Nouseksä, häh!

Mutta vasta sitte ku emäntä oli flätkäässy sitä päähä, se pääsi

jaloollensa.

Muttei siitä lähröstä tahtonu siltäkää tulla mitää. N'oli niin koko väki
unen sikkaras, että trenki-pöllööki hyvän aikaa koitti tukkia silan
tamppia aisanreikähän, eikä hoksannu ensin ottaa pois tampinnapulaa.

Siinä se napalootti nii että isännän piti vähä mossahuttaa sitä, ennenku
se äkkäs.
 Ja siltäki jäi rinnustin auki!

Kyllä siinä isännän sisua koitellahan ku pitääs saara väki töihi.

Ku se poika-Jaskaki meinas lähtiä lakitappäi heinähä.

Ja piika-Hessa oli niin niskavääräs ja silmät solkerolla, ettei hoksannu

panna hamesta ylensä.

Kun tuloo kärryyllen asti piänes aluushamesklitus!

N'oli ollehet koko yän tyäväentaloolla hypyys.

Päästihin siitä kumminki tuas kuuren aijoos lähtöhö.

Ei puhuttu paljo, mennä jyryytettihin vain.

Mutta siälä kytötiällä, justihin siinä Niämistön-Maijan mökin tyänä,

Liinoo yhtäkkiä, jotaki säikähti ja ku se lähti hyppäämähä!

Poika-Jaska, se nyt putos kohta kärryyltä samoon kun se Sorviston-

Lissuki, jok' on siälä päivämiäsnä, mutta isäntä ja trenki-Kustaa ne
pitivät irvillä hampahin karikoosta kiinni.

Yhyrellä pyärällä menivät nii että sinitti vain.

Hessa, jok' oli suittis, poukkooli istahallansa ylähä ja alaha, ylähä ja

alaha ja kinnas suittista minkä jaksoo.

Huuto ei auttanu. Ei isännän enempää kun Hessankaa.

Trenki-Kustaa ei saattanu huutaakkaa ku sen oli menny kiäli

hampahien välihi.

Piti vain suuta auki ja liputti kiältä.