Full download ebooks at https://ebookmeta.

com

Britain s Two World Wars against Germany Myth

Memory and the Distortions of Hindsight Brian
Bond

For dowload this book click link below

https://ebookmeta.com/product/britain-s-two-world-wars-
against-germany-myth-memory-and-the-distortions-of-
hindsight-brian-bond/

OR CLICK BUTTON

DOWLOAD NOW
More products digital (pdf, epub, mobi) instant
download maybe you interests ...

Agonistic Memory and the Legacy of 20th Century Wars in

Europe

https://ebookmeta.com/product/agonistic-memory-and-the-legacy-
of-20th-century-wars-in-europe/

The Soviet Myth of World War II Patriotic Memory and

the Russian Question in the USSR 1st Edition Jonathan
Brunstedt

https://ebookmeta.com/product/the-soviet-myth-of-world-war-ii-
patriotic-memory-and-the-russian-question-in-the-ussr-1st-
edition-jonathan-brunstedt/

The Lion and the Dragon Britain s Opium Wars with China
1839 1860 1st Edition Simner

https://ebookmeta.com/product/the-lion-and-the-dragon-britain-s-
opium-wars-with-china-1839-1860-1st-edition-simner/

Britain and Danubian Europe in the Era of World War II,

1933-1941 (Britain and the World) Andras Becker

https://ebookmeta.com/product/britain-and-danubian-europe-in-the-
era-of-world-war-ii-1933-1941-britain-and-the-world-andras-
becker/
Revolutionary Ukraine 1917 2017 History s Flashpoints
and Today s Memory Wars 1st Edition Myroslav Shkandrij

https://ebookmeta.com/product/revolutionary-
ukraine-1917-2017-history-s-flashpoints-and-today-s-memory-
wars-1st-edition-myroslav-shkandrij/

Civil Society and Memory in Postwar Germany Jenny

Wüstenberg

https://ebookmeta.com/product/civil-society-and-memory-in-
postwar-germany-jenny-wustenberg/

Mussolini in Myth and Memory: The First Totalitarian

Dictator 1st Edition Paul Corner

https://ebookmeta.com/product/mussolini-in-myth-and-memory-the-
first-totalitarian-dictator-1st-edition-paul-corner/

Nurse Memoirs from the Great War in Britain, France,

and Germany Jerry Palmer

https://ebookmeta.com/product/nurse-memoirs-from-the-great-war-
in-britain-france-and-germany-jerry-palmer/

Armored cars and vehicle of Germany in the World War II

Unique modern and old world war technology William S.
Carson

https://ebookmeta.com/product/armored-cars-and-vehicle-of-
germany-in-the-world-war-ii-unique-modern-and-old-world-war-
technology-william-s-carson/
Britain’s Two World Wars Against Germany
Britain’s role and performance in the two world wars continues to generate
considerable debate but the wars are rarely considered together. Leading
military historian Brian Bond here challenges the popular view of the First
World War as catastrophic and futile in contrast to the Second World War
as a well-conducted and victorious moral crusade. He focuses on the key
issues that have caused controversy and distortion, to demonstrate how
these views became deeply rooted in popular culture in the years since
1945. These issues range from policy and strategy, combat experience, the
attritional strategies of naval blockade and strategic bombing to British
generalship and gains and losses in the aftermath of both wars. He also
considers the learning process of the British Army in both world wars. He
boldly concludes that in a number of important respects Britain was more
successful in the First World War than in the Second.

Brian Bond is Emeritus Professor of Military History at King’s College

London and author of The Unquiet Western Front (2002) and Survivors
of a Kind: Memoirs of the Western Front (2008).
Britain’s Two World Wars
Against Germany
Myth, Memory and the Distortions of Hindsight

Brian Bond
University Printing House, Cambridge cb2 8bs, United Kingdom

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of
education, learning and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9781107659131

© Brian Bond 2014

This publication is in copyright. Subject to statutory exception

and to the provisions of relevant collective licensing agreements,
no reproduction of any part may take place without the written
permission of Cambridge University Press.
First published 2014

Printed in the United Kingdom by Clays, St Ives plc

A catalogue record for this publication is available from the British Library

Library of Congress Cataloguing in Publication data

Bond, Brian.
Britain’s two world wars against Germany : myth, memory and the distortions of
hindsight / Brian Bond.
pages cm
Includes bibliographical references and index.
isbn 978-1-107-00471-9 (hardback) – isbn 978-1-107-65913-1 (paperback)
1. Great Britain – History, Military – 20th century. 2. World War, 1914–1918 –
Great Britain – Historiography. 3. World War, 1939–1945 – Great Britain –
Historiography. 4. Great Britain – Foreign relations – Germany. 5. Germany –
Foreign relations – Great Britain. I. Title.
da69.b65 2014
940.4 0941 – dc23 2014018298
isbn 978-1-107-00471-9 Hardback
isbn 978-1-107-65913-1 Paperback
Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of
urls for external or third-party Internet websites referred to in this publication,
and does not guarantee that any content on such websites is, or will remain,
accurate or appropriate.
 CONTENTS

Acknowledgements vii

Introduction 1

1 The creation of myths after 1945 8

2 British policy and strategy 25

3 British generalship in the two world wars 42

At the sharp end: combat experience in the two

4 world wars 62

5 Attrition in the First World War: the naval blockade 88

Attrition in the Second World War: the strategic

6 bombing of Germany 100

The transformation of war on the Western Front,

7 1914–18 125

The British Army’s learning process in the Second

8 World War 144
vi / Contents

9 After the wars: Britain’s gains and losses 164

Appendix 177
Select bibliography 179
Index 184
 ACKNOWLEDGEMENTS

Many individuals have helped me indirectly in discussing the

themes of this book as it took shape, but for practical assistance or
advice I should particularly like to thank: Catherine Boylan, Jeremy
Crang, Michael Dockrill, Simon Doughty, Colin Hook, Halik Kochan-
ski, Sir Michael Howard, Andrew Lambert, Penny McLeish and Gary
Sheffield.
I first outlined my main arguments in the Saki Dockrill Memo-
rial Lecture at King’s College, London in November 2011 and was
much encouraged by the positive response, especially from Philip Bell
and the late M. R. D. Foot.
I am extremely grateful to Sebastian Cox for vetting my draft
chapter on strategic bombing and for giving me a copy of his unpub-
lished paper on Sir Arthur Harris. John Ellis has generously permitted
me to draw heavily on his book The Sharp End of War in my chap-
ter on front-line combat. I am, above all, indebted to John Bourne for
reading all the chapters, except that on strategic bombing, at a particu-
larly difficult time for him, and providing me with a judicious mixture
of praise and criticism. I have done my best to take full advantage of
my readers’ expert help but am entirely responsible for any remaining
errors or omissions.
As with all my previous publications, my wife Madeleine typed
nearly all the first draft of this book, but was obliged to stop when our
home was flooded, first on 29 November 2012 and secondly, and even
more severely, on Boxing Day. In the ensuing chaos, which lasted for
five months, I was very fortunate indeed to find an excellent replacement
viii / Acknowledgements

in our friend and neighbour, Emily McLeish, who re-typed the whole
work, including the revised references and the index.
Finally, my thanks are due to Michael Watson, History Pub-
lisher for Cambridge University Press, and his Assistant Editor, Kaiya
Shang.

Medmenham, Bucks. October 2013

 INTRODUCTION

In ‘A Personal Reflection on the Two World Wars’ John Bourne

neatly captures the public’s view of Britain’s contrasting roles in the two
conflicts.

The First World War was not really about anything, or not about
anything important; the Second World War was about national
survival at home and the defeat of a vile tyranny abroad. The First
World War was hopelessly mismanaged by incompetent
generals . . . compared with the Second World War generals who
understood technology and fought wars of manoeuver that
avoided heavy casualties.1

Furthermore, he writes, ‘the outcome of the First World War was

futile . . . making another war inevitable; the outcome of the Second
World War, sanctified by the discovery of the Nazi death camps, was
not only a military but also a moral triumph’.2
As regards the experience of combat, the First World War,
invariably associated in popular mythology with the horror of the
trenches, is imagined as an unending hell on earth whereas the later
conflict, being more mobile and with far fewer British casualties, is
thought to have been easier, or at least more tolerable.

1
Peter Liddle, John Bourne and Ian Whitehead (eds.), The Great War, 1914–1945,
Vol. I (Harper Collins, 2000). See especially John Bourne, ‘A Personal Reflection on
the Two World Wars’, p. 17.
2
Ibid.
2 / Britain’s Two World Wars Against Germany

It is not the objective of this study to reverse the myth of First

World War very bad – Second World War very good, but rather to
argue that both of these stereotypes are flawed and, in particular, that
Britain’s role in both wars has been distorted in hindsight.
In the last thirty years or so a great deal of scholarly work has
been published on virtually every aspect of the First World War, includ-
ing controversial topics such as casualties, battle conditions, generalship
(and Haig’s role in particular), strategy, tactical and technological inno-
vations and the notion of a ‘learning curve’. Most, though not all of this
work, has tended to place Britain’s role in a more positive light. But,
at the very least, recent scholarship, based on archival research and a
more objective approach, has moved the debate forward from the emo-
tional and polemical approach typified by phrases such as ‘butchers and
bunglers’ and ‘lions led by donkeys’.
Unfortunately this innovative and revisionist work has, on the
whole, not filtered through to the non-specialist general public. Many
school children are introduced to the First World War through a select
number of war poets who, whatever their merits, do not provide a sound
historical basis. The media – especially television, fiction and the theatre
– incline towards a negative or farcical interpretation with entertain-
ments such as Oh, What a Lovely War! and Blackadder still exerting
a powerful influence. The Somme campaign, especially its disastrous
first day, and the Third Ypres offensive – now invariably referred to
as ‘Passchendaele’ – are given undue emphasis as representative of the
whole war on the Western Front. This outmoded approach is badly
in need of revision, particularly its depiction as a disastrous and futile
conflict in contrast to the ‘good war’ of 1939–1945.
The First World War had already acquired a negative image in
the 1930s, due mainly to the unprecedented scale of British losses and
disappointment with the outcome both at home and in international
relations. Whether the publication of a few ‘disenchanted’ writers truly
represented national reactions to the war may be doubted but they have
since, especially from the 1960s, been widely viewed as the true inter-
preters of the conflict and key contributors to a powerful myth. In real-
ity, as common sense suggests and recent publications confirm, ‘middle-
brow’ literature with a mainly positive, patriotic and reassuring message
was much more widely read. Disenchantment with the First World
War certainly did not prevent the nation from responding readily,
3 / Introduction

albeit in a grim and stoical spirit, to the renewed challenge from Ger-
many in the late 1930s.
Britain’s achievement in helping to defeat Nazi Germany was
certainly important and worthy of celebration, but it was magnified
in hindsight by the full, horrific revelations of the enemy’s barbarism
after the liberation of the concentration and extermination camps at
the very end of the war, and by the massive documentary and visual
evidence provided at the Nuremberg Trials. Numerous considerations
contributed to British euphoria and exaggeration of Britain’s role in
relation to allies in the decades after 1945, but two influences receive
special attention in this study: namely the spate of extremely popular
British war films produced between the end of the war and the early
1960s; and Churchill’s remarkably successful promotion of his own
colossal status as war leader in his massive history The Second World
War.
The sharp contrast in the popular view of Britain’s role in the
two world wars is now determined largely by comparative casualty
statistics. Britain and the Dominions suffered approximately one mil-
lion military deaths in the First World War as against only about one-
third of that number in the Second. But the essential fact that cannot
be over-stressed is that Britain fought the whole of the first great indus-
trial war of mass armies on the principal front against the outstanding
military power of the day. By contrast, in what seemed a disaster at the
time but on a longer view may be deemed a blessing in disguise, British
forces were expelled from Western Europe in June 1940 and did not
return until precisely four years later. The numerous campaigns waged
in this long interval, notably in North Africa, Burma and Italy, were far
from irrelevant to Britain, but they were peripheral and on a very small
scale compared to the titanic struggle on the Eastern Front where the
bulk of the German forces were eventually driven back and annihilated.
This seems almost too obvious to mention now but it took decades to
be recognised in Anglo-American historiography.
A century after the outbreak of the First World War it is harder
for critics of the ensuing conflict to grasp Britain’s strategic interests
in the security of the Low Countries and the Channel coast, which
were widely held to justify her intervention in the war, albeit on the
erroneous assumptions that it would be comparatively brief and require
only a limited contribution. Later concentration on terrible conditions
4 / Britain’s Two World Wars Against Germany

and heavy losses lends weight to the argument that the war was too
costly and not worth fighting, but this attitude was held by only a small
minority at the time. Even influential ‘anti-war’ writers such as Robert
Graves, Edmund Blunden and Richard Aldington hated the conflict as
they experienced it but still believed that it had to be endured until
victory was won.
Britain entered the Second World War for similar concepts of
national and imperial strategic interests as had motivated her leaders in
1914. The threat posed by the Kaiser’s Germany now seems, in distant
hindsight, far less serious than that of Hitler, but arguably it was the
other way round. Germany saw Britain and her empire as the vital
obstacle to her global ambitions in the 1900s and had been planning
for naval confrontation and invasion since the 1890s. By contrast Hitler
had not been planning seriously for war against Britain until the late
1930s, and even hoped in 1939–1940 that she would accept German
domination in Europe.
As regards battlefield conditions, the belief that the Western
Front in 1914–1918 was uniquely horrific has taken such a deep hold
on the public imagination that it seems almost irrational to query it. Yet
those few historians who have carefully compared the two world wars
(and other large-scale conflicts) concur that modern, industrialised war
is always horrific for soldiers ‘at the sharp end’. This study will attempt
to demonstrate the dreadfulness of combat conditions prevailing in Italy
and North-West Europe between 1943 and 1945 while excluding the
even more hellish climatic and logistic experience of the campaign in
Burma.
First, however, it is necessary to touch on some of the reasons
why the Western Front in 1914–1918 acquired its reputation for unique
awfulness. Romantic illusions and ignorance about the likely nature of
a great European War before 1914, especially in Britain where recent
experience was lacking, made the impact more shocking, witness the
reaction of cinema audiences to the film of the battle of the Somme in
1916. The conflict was not ‘over by Christmas’ but developed into a pro-
tracted siege war in which front-line conditions were often appalling.
The failure of either alliance to deliver a knockout blow or negotiate
for a peace without victory made the conflict seem unending. For the
Western Allies victory only began to seem possible in the summer of
1918, whereas in the later war Germany faced unavoidable defeat from
early 1943.
5 / Introduction

Popular representations have given a distorted impression of

the Western Front as resembling conditions on 1 July 1916 all the time.
The common experience for most soldiers for much of the time was
boredom and weariness, endless marching, drilling, fatigues and, above
all perhaps, lack of sleep, with occasional episodes of fear and danger.
A huge popular misconception is that the troops were herded into the
trenches en masse and kept there for weeks without a break. The much
more complex reality of front-line routines will be explained in detail.
An important and valid explanation of the First World War’s
negative image is that the civil population had little understanding of
conditions at the front; hence the frustration and anger of many soldiers
on leave, even to the extent of preferring to be back with their comrades.
This justified rage at complacency and ignorance at home goes far to
explain the bitterness of some of the veterans’ memoirs and poetry,
Siegfried Sassoon’s satirical war-time verses being a good example.
The First World War left a powerful legacy that greatly influ-
enced the British nation before and during the second conflict. Clearly,
modern warfare was not romantic – if indeed it ever had been – and
another struggle with Germany was likely to be a long attritional fight
for survival in which every aspect of the nation’s staying power would
be tested to the limit, civilian morale not least important. Another war
with Germany had been expected since the mid-1930s and its imme-
diate horrors even exaggerated in the anticipation of all-out bombing
of cities with the widespread use of gas. Consequently there was little
euphoria or idealism evident in 1939, in contrast to the opening phase
of the First World War.
Britain suffered a series of humiliating defeats between the
spring of 1940 (Norway, followed by Dunkirk) and mid-1942 (Tobruk)
but their impact at home was muffled by Churchill’s rhetoric and, after a
shaky start, skilful propaganda that even contrived to distil the ‘Dunkirk
spirit’ from the Allied defeat and the Field Force’s fortunate escape.
A vitally important contrast with the earlier conflict was that
in the Second World War there was far less of a gap between home
and military ‘fronts’. A form of conscription was in place from the
outset, civilians were heavily involved in war work and suffered from
bombing, constant anxiety and fears of possible invasion, evacuation
of children, homelessness, rationing and other privations. Indeed many
servicemen had an easier war than their families at home. Propaganda
effectively exploited these hardships by stressing that it was a ‘people’s
6 / Britain’s Two World Wars Against Germany

war’, involving even the Royal Family, and that eventual victory would
bring greater benefits than after 1918. Despite continuing shortages and
austerity through the 1940s and early 1950s this promise was, on the
whole, realised.
The comparatively light scale of battle casualties compared
with the First World War ensured that there was much less of a back-
lash against the generals and political leaders. Army commanders were
acutely conscious of the need to minimise losses, on practical grounds
of limited available manpower as well as due to greater sensitivity about
morale, but they were considerably helped by the comparatively small
scale of British battles. Greatly improved medical supplies, treatment
of casualties in the battle zone and evacuation transport – especially
by airlift – also saved thousands of wounded soldiers who would have
died in the earlier war.
Even so the remarkable fact has to be confronted that casualties
‘at the sharp end’ were as heavy, or indeed heavier, than in the worst
phases of the First World War, in proportion to the numbers engaged
in the front line. Brutal, relentless attrition was the prevailing feature
of the Second World War as all accounts of fighting in Italy and North-
West Europe between 1943 and 1945 make abundantly clear.
In terms of national effort, military achievement and realisa-
tion of war aims, Britain was more successful in the First World War
than the Second. From a very modest military base in 1914 Britain
(and the Empire) created a truly remarkable nation in arms. After an
undistinguished start in unexpected conditions the Army’s leaders grad-
ually learnt lessons in command and control and developed impressive
tactical, technical and training innovations. By 1918 a truly modern mil-
itary machine, with excellent inter-arm and inter-service co-operation,
was in being. Although the French Army’s role was still significant
and the American forces were just beginning to make an impact, it was
the British (and Dominions’) land and air forces that played the major
role in the culminating advance to victory in the autumn of 1918. This
astonishing achievement was generally understood and appreciated at
the time, giving Britain a strong diplomatic position in the post-war
settlements.
After victory over Germany in 1918 Britain secured virtually
all her war aims. France and Belgium were liberated and the former
recovered Alsace-Lorraine. German naval and air power was destroyed
and her Army limited to 100,000 regular soldiers; France’s security was
Another random document with
no related content on Scribd:
KEVÄT-YÖ.

Kevät on ympärilläni.
Sen uneton yö.
Sen tuleton valo.
Sen äänetön ilo.
Kosken pauhu vain.
Sen puut valkoisissaan,
sen nurmet kultaisin kukin,
sen kaivonvintti salamyhkäisin ajatuksin.
Sen kulku metsätiellä ja lyhyt laulu.

Keväinen yö!
Se niin kummasti kädestä ottaa.
Ja se rinnassa toiveena soutaa.
Se syömeen niin ihanasti koskee.
Mikä ennen nukkui, valvoo.
Mikä ennen itki, hymyilee.
Mikä ennen suri, iloitsee.
Iloa on ilmassa, iloa maassa, kultia vesillä.
Ajatuskin on kuin uninen polku,
joka juuri saapuu kultaisen linnan ovelle.
KULTAISET HETKET.

Aina kun kevät saapuu polttavin tuntein, tuuin vallattomin,

istun mä tuntehen tulessa iltaisin.

Sinä tulet.
Sinä tulet hiukset täynnä kevään ensimmäisiä
kukkia,
suu naurussa, tanssin tahdissa jalka,
kielellä suloinen sana.

Kuin saituri kokoan jokaisen hetken yhdessäolostamme

muistoni pyhäkköön. Ja kun sinä olet mennyt ylitse kukkivan
maan, ylitse helkkyvän riemun, avaan minä aarteeni, ja
jokainen hetki hyräjää sielustani hiljaisena lauluna.
TOUKOKUU.

Tuli toukokuu, tuli valkeat yöt, tuli pilvihin rikkaat ruskot, tuli
hiirenkorvalle koivikkovyöt, tuli rintahan toivot ja uskot.

Tuli toukokuu, tuli oottavan yöt,

yli lensivät kurkien aurat;
tuli rinteille riemu ja pelloille työt,
nous oraalle ohrat ja kaurat.

Tuli toukokuu, ja paimenet saa

taas torven, kontin ja evään.
Saa soita kiertää ja rallattaa
ja huilulla huikata kevään.

Taas vaari se solmii happaitaan,

on pyykinpesussa akat,
ja isännät penkovat pelloillaan
ja käissä on siemenvakat.

Käy päivillä työ, mut illoin ui

vene nuorien saarihin salaa.
Siellä hanurin povesta polkat soi
ja helkavalkeat palaa.
 Tytöt luhdista kaihoten katselee
kevät-iltojen kalvasta kuuta,
joka kuusten kukkia kultailee
ja rastahan pesäpuuta.

Ihan riemusta rinta nyt haljeta on,

kun päästy on toukokuuhun,
saman riemun vallassa tikkakin kai
lyö korvessa onttoon puuhun.

Käy hilpeäks mieli ja hymyyn suu,

ihan polkaten syntyy säkeet,
on toukokuu, on kukkien kuu,
soi huilut, aurat ja äkeet.

Ja oraasta nousee tähkäpäät

ja kullanväriset korret,
siitä leipäkulta se kerkiää,
siitä notkuu pirtin orret.

Ja orsien alla talviset yöt taas torkutaan toukokuuhun. Sitte

uusi kevät ja uudet työt ja hiirenkorvia puuhun!
KEVÄÄN TULO.

Niin kirkas on kevään kuu,

ja tähtien karkelot kajaa,
vielä pakkanen tiuvuissa ajaa,
ja kuurassa kiiltää puu.

Soi humina hongissa soilla. —

Kevään liehuvi tuuhea tukka.
Ja rentukka, kultainen kukka
jalat märkinä kahlaa joilla.

Joku päivä ja kaikki jo muuttuu.

On lämmin ja lehtiä puissa,
sinenseulojat salmiensuissa,
vain pääskyä enää puuttuu.
KESÄ-YÖ.

Yö kuuntelee…
Soudun solske kajaa.
Riutuvat kullat se kuohuhun nostaa,
kohti käy kalamajaa.

Yö katselee…
Somina maisemat sinessä nukkuu;
auteren silkillä kaukana, kaukana
raukea käkönen kukkuu.

Yö ajattelee:
Hallalta suojaan ihmisen kauraa,
salassa hiljaa kukan kehät kultaan —
aamulla lapsoset nauraa.

Yö nukahtaa…
Lumelta uniset pihlajat hohtaa.
Hämärän helmassa ilta ja aamu
Syleillen toisensa kohtaa.
ELON AIKANA.

I.

Seisovat pellolla kultaiset kuhilaat,

oljessa siristen sirpit ne soittaa.
Aurinko ihana itkien laskee.
Elokuun kuutamot koittaa.

Kuulevat korvessa kuusien latvat:

lehvien alla käy halla kuin mykkä —
yrittää hämyssä pellolle nousta,
siellä on vahtina kykkä.

Harmista haljeta halla on silloin,

vihansa vimmassa suohon se painuu.
Siellä se mudassa murjottelee,
kauran se kasvua vainuu.

Näkevät kuusessa oravan lapset:

nälkä kun kiertää peltoja yöllä —
mökkikyliltä polkua pitkin
pettukirves jo vyöllä.
II.

Pellolla seisovat kuhilasvahdit, kunniakujaa ne tekevät kuulle,

kun sen kultainen sirppi kieppuu metsässä puulta puulle.

Uutimen takana unehen raukee

raataja; kuhilaat unissa nyökkää,
ampumaketjussa korpehen juoksee,
kyntäjä sängystä hyökkää.

Vaimopa viereltä virkkavi: minne

noin sinä ukkeli unissa karkaat?
veisikö viljoja vaaniva halla,
koskisko kykkiin varkaat!

Pellolle kyntäjä synkkänä syöksyy, hällepä kuuhut se

kuusesta nauraa: nuku sä rauhassa, raataja, yösi, kyllä mä
kaitselen kauraa.

III.

Vaimonsa vierelle kyntäjä painuu.

Kuutamo-karkelon kuhilaat alkaa,
tanssivat hilpeän talkoopolskan. —
Pyörivät "kymmentä-jalkaa".
KESÄ-AAMU.

Koillinen kultoa kajastelee, kesäyö hopeita seuloo, hämytär

havunneulalla sinistä silkkiä neuloo.

Koillinen kultoa kajastelee,

ylitse hongikko-partaan
tuulen heräävä hilke käy,
lintu saa harppunsa hartaan.

Koillinen kultoa kajastelee,

sumutar suon yli kahlaa.
Metsänhaltija mäihää syö,
ryyppivi koivun mahlaa.

Ahdin pursikin puikeltaa

vienojen vesien kultaan.
Vellamo karilla kampailee
ja kaitsevi kahvitultaan.

Sävelten hyppynen herättelee herkkiä haaveita henkiin,

aatos pukevi hiljallensa satujen kultakenkiin. —
LAULUJA ARMAALLE
LUMIKUKKA.

Sanovat: lumella kukka kuolee.

Mutta sinä elit.
Sinä pääsi nostit, teräsi avasit, odotit.
Sanovat: lumikukka ei tuoksu.
Mutta sinä hurmasit hiuksiesi
hiljaisella hyväilyllä.
Muistan sinut rintapielessäni.
Pakkanen puri ja tähti katseli.

Sinä olet lumikukka, mutta sinussa on salaista kaihoa kuin

kesäyön unelmassa. Sinussa on erakkopuron hiljaista sointia,
sinussa asuu syvä kaipaus. Ajatellessani sinua nousee
mieleeni suvisen sunnuntai-aamun hartaus. Sen vuorilla palaa
tulet, sen laaksoissa helisee sävel, sen hongissa hopeat
välkkyy.
SOIDIN.

Niin hilpeä mieleni ois, kun kerran sä luokseni saisit, muut

hetkeksi unhottaisit ja kävisit korpehen pois! Siellä soilla jo
soidin herää, siellä sata käy "sahan" terää, tule kanssani
korpehen pois.

Tule kanssani polkua pois! Häähumu jo rantoja ravaa, puut

hiirenkorvia avaa ja kulleron keinuu päät. Käy metsissä
metsojen muiskut soi lehdoissa lemmenkuiskut, on nurmessa
sirkalla häät.

Tule kanssani kauaksi pois! Salo herkkiä hymnejä soittaa,

veet siintää ja aamut koittaa, koron lyöntiä kuulla voit. Siellä
vuottavat valkeat seinät, kukan kulta ja helmivät heinät, tule
kanssani korpehen pois!
KAKSI IHMISTÄ.

Oon koski mä hurja ja raisu, sinä suvannon sinivuo. Minun

unteni kuplat särkyy — vain vaahtoset saa sun luo.

Sun siltasi tähtöset täyttää,

sun kalvoas kultaa kuu,
sun silkilläs uinuu ulpu,
puut pintahas kuvastuu.

Minä synkkien sielujen surma,

minä ihmisen vanki ja työn,
nämä kahlehet kerran mä katkon
ja tokehet rikki mä lyön!

Niin, silloin mä solisen hiljaa sun sylihis, sinivuo. Meidän

onnemme kuutamo kultaa ja lempivät hiipii luo!
TULIN LUOKSES TAAS.

Tulin luokses taas. Ikävä joudutti käyntiä jalkain, sipisi

korvaan yhtenään. Sinun kuvaasi usein näytti. Aina se on
työssä ollut siitä saakka, kun luotasi lähdin.

Sanoi sinun illoin itkevän, sanoi sinun öisin uneksivan, sanoi

sinun aamuin heräävän vedet silmissä. Sanoi, että sinun
kauniit hiuksesi lähtevät. Pelkäsin ja tulin. Löysin kaksi
itkenyttä silmää, posken kyynelistä kosteana ja kutrisen pään
painuneena tyynyyn.
AATOKSENI.

Jospa mä kerron, mitä minä mietin istuissa yksin illoin,

aurinkomaita kun aatos harhaa kaipuuni siltoa, silloin

vuottelen leppeän kevättuulen tohua suuriin kuusiin,

uottelen unteni naurajalasta pirttini uksiin uusiin.

Vuottelen iltain ikävässä sinisten silmäin lupaa: tee sinä

poika hongasta pirtti, äläkä tuulentupaa!
HYLJÄTTY.

Näinkö sä, armahin, jätät mun sylihin synkän korven, itkuhun

harmajan ikävän linnun, huutohon tuulitorven?

Näinkö sä, armahin, jätät mun

ladulle yöhön yksin,
huurtunein hapsin, riittynein ripsin,
katkerin epäilyksin?

Näinkö sä, armahin, jätät mun varahan mielen ankeen,

istumaan kylmälle kynnyspuulle, astumaan harhaan ja
hankeen?
KYLÄKUTSU.

Tule laulaen kerran luokse,

Minä sytytän pyhimmät puuni.
Minä päreeni tuikkaan tuleen,
minä kieritän kirkkaan kuuni.

Minä viritän kantelon kielet

sinun äänesi hellään helyyn
ja sitten mä nurkkahan istun
ihan mykkähän ihmettelyyn.

Sävel honkaista huonetta soittaa

ja mun sieluni herkintä kieltä.
Se soi kuin itkevä huilu,
tai iloinen kulkunen tieltä.

Sun povesi nousun ja laskun

näen hiipuvaa hiilosta vasten. —
On niin kuin omani oisit
ja pirtissä hälyä lasten.
SOTATORVI
VAPAUSTAISTELUUN.

Taas Poutun poikia matkass' on, taas nuijalla iskee Ilkka, taas
Pohjan poikien partion on nostanut huovin pilkka, taas ryntää
pirteistä piinattu suku, ja legio, legio on sen luku — nyt
Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin tuulispää!

Taas Vesaisesta nyt laulellaan, ja Tepposen tappara kostaa:

lyö ryssän kourasta valtikkaan ja Karjalan kansan nostaa! Ei
laulajaheimo oo orjaksi luotu, jo jousi on ullakon piilosta
tuotu, — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin
tuulispää!

Savon järviltä valkeat vilkkuilee, Savon jääkärit henkiin

herää. Joka pirtissä piilua tahkoillaan, tuhat tuikkavi peitsen
terää. Taas piilukko paukkavi pakkassäissä, taas miekat ja
tapparat kalskuu käissä — nyt Suomen Leijona rynnistää,
tuliharja, hurja Kuin tuulispää!

Jo Hämeen karhukin kannoilleen käy muristen murron alta,

rakit ryssän se karjuen karkoittaa pesänpehkulta rakkahalta.
Käy jäämien jousista kuoleman tuulet, sä Hämeen korvesta
 jyskettä kuulet — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja,
hurja kuin tuulispää!

Ei väistytä ei, ei peljätä ei! Vuostuhannet muistomme elää.

Sinis sankarin kuntoa lauletaan, kunis Suomessa kantelo
helää. Ylös yhtenä kaikki me kalpaveljet! Pois eestämme este
ja pirstoiksi teljet — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja,
hurja kuin tuulispää.

Töysä 5/2 — 18.

VAPAAEHTOISTEN MARSSI.

(Omistettu Töysän Suojeluskunnalle.)

Viha vienyt meitä ei kamppailuun, pyhä oikeus oli se taika!

Kun kunnian kilpehen kultaiseen loi häpeän tahroja aika,
kotikynnystä suojellut enää ei, kuin ennen, jaarlien säädös,
tuli herjaksi heimous, kansallisuus, tuli pilkaksi kansan päätös.

Viha vienyt meitä ei kamppailuun, oma vaistomme ohjasi

meitä! Ei tyynenä katsella kunnon mies voi äitien kyyneleitä,
kun rakkahat raa'asti silvotaan ja saastaisin pistimin lyödään,
kun ryssäin veljinä vehkeillään ja kansamme kunnia myödään.

Viha vienyt meitä ei kamppailuun, vei lempemme leikkihin

surman. Me päätimme miekalla juurittaa pois heimosta
harmaan turman. Kuin jääkärit tyyninä työssämme me
seisomme kuolohon mennen, kuin tyynenä seisonut Suomen
mies tuhat vuotta on meitä ennen.

Viha vienyt meitä ei kamppailuun, vei entismuistojen mahti!

Vei nuijamiehet ja Vänrikki Stool, ja jääkärimarssin tahti! Ei
pojat sankarikansan voi, kuin koirat kahleita nuolla, he
tahtovat sortajan syöstä pois, tai kunnian kentällä kuolla!
RAKUUNAN ILTALAULU.

(Sävel: Tuli tuulan…)

Hepo hurja ja hummeri mies!

Emo armahin jäi, kotilies.
Isänmaa nyt murheista nostetahan,
satavuotiset vainot ne kostetahan.
Isän pirttiä ryssät kun ryösti.

Hepo hurja ja hummeri mies!

Sota hälle ol ihana ies!
Kuin viikate vihollista kalpansa kaas.
Levon leirille tultua hänpä jo taas
Kylän raitilla nauratti neittä.

Hepo hurja ja hummeri mies!

Tytöt kaunihit kaikki sen ties:
soma soudella polvella on rakuunain,
sata suukkosta saa sekä hymyä vain,
sitte tuulena, tuiskuna lentää.
 Hepo hurja ja hummeri mies!
Kilis kannukset, sapeli soi,
tömisytteli ratsut ja vaahtosi suut,
kylät, kirkot ne kilvassa jäivät ja puut.
Metsän immet ne oksilla itki.

Hepo hurja ja hummeri mies!

Tuhat muistoa matkalta jäi.
Tytöt kaikki ne nyyhkien painoi pään: —
Konsa kotkani taas sinut nään, sinut nään,
minä vuottelen vuosia kyllä. —

Hepo hurja ja hummeri mies!

Tuli tuulena, myrskynä lens. —
Ei viihtynyt vierellä armahankaan,
yli kaiken ol' rakkaus syntymämaan.
Emo kaipasi kaivotiellä. —
HUHTIKUUN MYRSKY.

Kevätmyrsky on alkanut, suuri ja ankara myrsky. Ei moista

Pohjanperä ennen kokenut. Ei moista naavapartainen
kuusikko ennen kuullut. Huhtikuun rajuilma raivoo, hurjana,
armottomana.

Pohjasta se alkoi.
Sinne se oli kätköjänsä koonnut;
koko talven se oli henkeänsä pidättänyt.
Nyt se täysin palkein pohottaa.
Pois alta!
Myrsky lakaisee.
Pois alta!
Se lakaisee vuosisataisen saastan
ja katkoo vuosituhantiset kahleet.

Pois alta! Ahava huutaa.

Pois alta! Vapauttansa leijona vaatii.
Vapauttansa koski kiehahtaa.
Pois alta! Tulva nousee. Tokeet pettävät.
Nousee entisten tuskain kyyneltulva surmaksi sortajalle.
 Särkyy entinen puristus tuhoksi takojalleen.
Pois alta!

Suomalaisen silmästä säkenöi viha.

Pakene saastainen suku!
Pakene idän raakalaisrutto!
Nyt me iskemme!
Nyt me iskemme tuhat tulimmaista!
Nyt me iskemme entisten edestä!
Nyt me iskemme nykyisten edestä!
Nyt me maksamme vuosituhantiset häpeät!

Sukumme ilkeän pajarin orjana itkee.

Heimomme helvetillisessä puristuksessa
hammasta puree.
Viena vaikeroi,
Viro ja Inkeri ikehensä heittää,
Vepsä, Vatja, Aunus!
Mitä sanonkaan teille, veljet!
Me tulemme!
Me tulemme, veljet!
Me tulemme huhtikuun hurmaavina päivinä.
Me tulemme suuren puhdistuspesun mukana! —
Nyt Suomen suku ryssän hajun ikipäiviksi pukimistaan puhdistaa,
Samen mies miekallaan orjanpojasta ruhtinaan sukulaiseksi
nousee. —
Mikä ihana, hurmaava Suomen päivä!

Etelään joka reki!

Etelään joka jalka!
Etelään joka silmä!
Etelään jok'ainoa ajatus! —
Siellä se voiton lippu liehuu!
Siellä Valkean Suomen vaakuna vaeltaa!
Siellä hyökkäävät Suomen nuoret jalopeurat, ajaen aron hukat
ikipäiviksi pois näiltä Suomen suvun ihanilta ilopihoilta.

SALOMAALLA
METSÄSSÄ.

Täällä kuljen mä mailla ja samoan soilla, usein metsihin eksyn

yöksi, teen kontteja, virsuja, vispilöitä ja runoja puhdetyöksi.

Niihin hämyssä puukon jälkiä jää,

jää havun ja tuohen tuoksu.
Mitä siitä, kun niissä vain rytmiä on
ja vilkas ja villi juoksu!

Ei metsässä kerkiä mittailla joka tavua kyynärpuulla: ne

metsän korvalla kuunnellaan ja virketään metsän suulla.
AAMUTUNNELMA.

Havun takaa metsähuilu soi.

Tapiolan tytärparvi karkeloi.
Keijut kiikkuu.
Kuusen naavat nauraa.
Kivet kasvaa kirjavanaan kyyhkyn kauraa.

Havun läpi siniaalto ailakoi.

Petäjien latvakruunut huminoi.
Kaste kiiltää,
karjantorvi kajaa,
Konttiselkä, virsujalka paimenpoika
karjaa ajaa.

Männikössä peippo-isän huilu soi.

Koko rinne remuaa ja ilakoi.
Peipon pojat sametilla nukkuu.
Suojaa niitä emon siiven silkkisulka.
Käki kukkuu.
SALOMAALLA.

Täällä on erämaan yrttien tuoksu, täällä on hopeisten virtojen

vöitä, täällä on lampien siniset silmät, täällä on elokuun
kuutamo-öitä.

Täällä on metsissä puolanmarjat,

kultaisin kyljin ahoilla aumat,
täällä on Tapion talot ja karjat,
täälläpä soittavat teerien laumat.

Täällä soi metsissä tuulien laulu,

ilmassa itkee ihanat virret,
järvellä seilaa pilvien purjeet,
korvessa hohtavat honkaiset hirret.

Täällä on kansa niin tyyni ja vakaa,

vakoa astuu, halmetta viertää,
erässä kulkee, kalalla soutaa,
korpien kohdussa karhuja kiertää.

Täällä ne tuntehet elää ja sykkii, joista on kehrätty kantelon

kieltä. Onpa kuin kuulisin paimenlaulun vieläkin korpitieltä.