Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

The 60 Year Curriculum New Models for

Lifelong Learning in the Digital Economy 1st
Edition Christopher J. Dede

https://textbookfull.com/product/the-60-year-
curriculum-new-models-for-lifelong-learning-in-
the-digital-economy-1st-edition-christopher-j-
dede/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Emerging Champions in the Digital Economy: New Theories

and Cases on Evolving Technologies and Business Models
Xiaoming Zhu
https://textbookfull.com/product/emerging-champions-in-the-digital-
economy-new-theories-and-cases-on-evolving-technologies-and-business-
models-xiaoming-zhu/
textbookfull.com

Building the Digital Enterprise A Guide to Constructing

Monetization Models Using Digital Technologies Business in
the Digital Economy Skilton
https://textbookfull.com/product/building-the-digital-enterprise-a-
guide-to-constructing-monetization-models-using-digital-technologies-
business-in-the-digital-economy-skilton/
textbookfull.com

Foundations for Lifelong Learning John Piper

https://textbookfull.com/product/foundations-for-lifelong-learning-
john-piper/

textbookfull.com

Mahaviri Hanuman Chalisa Demystified 1st Edition

Nityananda Misra

https://textbookfull.com/product/mahaviri-hanuman-chalisa-
demystified-1st-edition-nityananda-misra/

textbookfull.com
Food Safety Engineering Ali Demirci

https://textbookfull.com/product/food-safety-engineering-ali-demirci/

textbookfull.com

Disney Princess Snow White s Royal Wedding 1st Edition

Andrea Posner Sanchez

https://textbookfull.com/product/disney-princess-snow-white-s-royal-
wedding-1st-edition-andrea-posner-sanchez/

textbookfull.com

Power Plant Synthesis 1st Edition Dimitris Al.

Katsaprakakis

https://textbookfull.com/product/power-plant-synthesis-1st-edition-
dimitris-al-katsaprakakis/

textbookfull.com

Tales of Japan Traditional Stories of Monsters and Magic

TALES Chronicle Books Kotaro Chiba (Illustrator)

https://textbookfull.com/product/tales-of-japan-traditional-stories-
of-monsters-and-magic-tales-chronicle-books-kotaro-chiba-illustrator/

textbookfull.com

Biblical Theology for Ethical Leadership Aaron Perry

https://textbookfull.com/product/biblical-theology-for-ethical-
leadership-aaron-perry/

textbookfull.com
DNS Security Defending the Domain Name System 1st Edition
Allan Liska

https://textbookfull.com/product/dns-security-defending-the-domain-
name-system-1st-edition-allan-liska/

textbookfull.com
 THE 60-YEAR CURRICULUM

The 60-Year Curriculum explores models and strategies for lifelong learning in an
era of profound economic disruption and reinvention. Over the next half-century,
globalization, regional threats to sustainability, climate change, and technologies
such as artificial intelligence and data mining will transform our education and
workforce sectors. In turn, higher education must shift to offer every student
life-wide opportunities for the continuous upskilling they will need to achieve
decades of worthwhile employability. This cutting-edge book describes the
evolution of new models—covering computer science, inclusive design, critical
thinking, civics, and more—by which universities can increase learners’ trajecto-
ries across multiple careers from mid-adolescence to retirement. Stakeholders in
workforce development, curriculum and instructional design, lifelong learning,
and higher and continuing education will find a unique synthesis offering valu-
able insights and actionable next steps.

Christopher J. Dede is Timothy E. Wirth Professor in Learning Technologies

at Harvard Graduate School of Education, USA, where he served as Chair of the
Learning and Teaching Department.

John Richards is Lecturer at Harvard Graduate School of Education, USA, and

President of Consulting Services for Education, Inc. (CS4Ed). He has served as
President of the JASON Foundation for Education and Senior Vice President and
General Manager of Turner Learning, Inc.
Taylor & Francis
Taylor & Francis Group
http://taylorandfrancis.com
The 60-Year Curriculum
New Models for
Lifelong Learning in the
Digital Economy

Edited by Christopher J. Dede and John Richards

First published 2020
by Routledge
52 Vanderbilt Avenue, New York, NY 10017
and by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2020 Taylor & Francis
The right of Christopher J. Dede and John Richards to be identified as the
authors of the editorial material, and of the authors for their individual
chapters, has been asserted in accordance with sections 77 and 78 of the
Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or
utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in
any information storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or
registered trademarks, and are used only for identification and explanation
without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this title has been requested

ISBN: 978-0-367-42319-3 (hbk)

ISBN: 978-0-367-82127-2 (pbk)
ISBN: 978-1-003-01361-7 (ebk)

Typeset in Minion
by codeMantra
 Contents

Foreword vii
Acknowledgments xiii

v
vi • Contents

Notes on Contributors 157

Index 161
 Foreword

A letter from my future self:

It is 2030. I’m turning 70 and thinking back to some key moments in my aca-
demic life. No, I am not talking about the day in my freshman year that I met my
wife of 49 years. I am thinking about the year 2007 when, without knowing the
journey I was beginning, I started pursuing the 60-Year Curriculum (60YC) idea.
I had been working at Colorado State University (CSU) for six years. This was
my second career. After helping build data communications and wireless com-
panies around the world for 20 years, I came to teach at CSU in the classroom
and the distance MBA program. Then, I built an entrepreneurship center, helped
re-engineer tech transfer in order to use my students to write plans for com-
mercializing technology from our labs, and assisted in launching 14 successful
companies from researchers’ inventions.
Because of this success, l was asked to create a new Office of Economic Devel-
opment at the university. To be clear, I was as much of an outsider as is possible
in a research university. Research universities are optimized to invent (spending
money and time to create and disseminate knowledge). I had spent my life as an
innovator (spending knowledge and time to make money). Invention and inno-
vation are operational opposites and very hard to do in the same organization at
the same time. I was invited to try because the state of Colorado had its major
financial disruption starting in 2001 when the technology sector crashed, not in
the Great Recession in 2008. The financial challenges of 2001–2007 were close
to existential for the university because the state could not fund public higher
education under the Taxpayer Bill of Rights (TABOR) constitutional restrictions.
The state legislature had essentially no other discretionary spending to manage
deficits not allowed by TABOR. It was a difficult time. But, in retrospect, this
meant CSU was prepared for later economic challenges in ways many other uni-
versities were not.
The dilemma I faced in 2007 was to keep proving CSU’s worth as a part of the
state economy while it survived financially in order to serve our public mission
as a land-grant university. As the new AVP of Economic Development, I had
the job of helping to solve this riddle. Being new to the very mature practice of
“economic development” as a profession, I had to reduce all the political, strate-
gic, geographic, and other concerns to something simple that I could manage. I
made it simple by saying, “If more money comes into an area than goes out, then
economic development will occur.” My role was thus to make more money come

vii
viii • Foreword

into Colorado, and Colorado State University in particular, than went out. That,
I was prepared to do—based on my industry experience combined with my deep
respect for the academic institution, its faculty, and its land-grant mission.
I started my study of how research universities contribute to their communi-
ties. At the time, most universities and colleges talked about the local impact of
high-wage employment of faculty and staff as well as student spending in the lo-
cal economy. The research universities added to that the impact of federal grants
and the local impact of the research enterprise. A few universities were starting
to talk about the impact of technology commercialization and new jobs created.
However, very few universities talked about the total public good of their gradu-
ates beyond citing general income statistics.
As a data-driven person from MIT, I decided to quantify each of these paths
to help me focus on the best one for CSU to follow. Here is what I learned and
concluded. I have left out the detailed numbers because they do not matter to our
60YC discussion.

• The public contribution of faculty, staff, and student spending carries

little-to-no new political influence because legislators know that the school
is not going anywhere, so the economic development benefit is already cap-
tured. This is not a path to new economic development unless the school is
growing.
• The impact of increased research funding is highly desirable, and the leg-
islature and statewide economic development offices support these efforts.
But for the university itself, research is at best break-even. Most schools lose
money overall on research because indirect cost recovery levels are not high
enough to cover the true, fully-allocated indirect costs of the research en-
terprise. Moreover, while the short-term impact on local economic develop-
ment can be high, its long-term impact is constrained by the overall federal
funding levels and approved federal and state indirect cost recovery rules.
Only the very few schools with rapidly growing, sponsored research can fol-
low this path to sustained economic development. Since Colorado State was
already one of the largest Carnegie 1 Research Universities without a medi-
cal school, its potential for increased economic development by this means
was limited.
• The impact of technology transfer licensing and commercialization has the
potential for very large new economic development, but it is almost com-
pletely unpredictable for any given university. Venture capitalists, the best
risk investors in the world, are proud if they make two out of ten successful
investments. Most have one winner, two to three break-even outcomes, and
the rest of the investments lose. Venture capitalists invest at the stage where
a great deal is known. The market is proven, the product or service exists,
the value proposition and needs are well articulated, and the risks quanti-
fiable. Go one level upstream in funding and look at angel investors. They
are usually successful at a much lower rate because so much less is known
at the time they invest. Now, go the rest of the way upstream to a university
 Foreword • ix

lab where technology emerges from faculty passion. The need in the market
is unknown, manufacturing feasibility is unknown, distribution channels
are uncertain, and intellectual property protection is unclear and expensive.
You cannot convince me that the ability to predict winners is better than
one in a thousand. In other words, the risk is so high that one cannot bet on
sustained new economic development from technology commercialization
unless one can afford to spin off more than 100 new companies or licenses
per year for a decade in the hope that one of them is successful enough to pay
for 999 disappointments. Discovering that success here would be luck, not
skill, was a great disappointment to me because following this path had been
my hypothesis for success in my new job, and I had already spent several
years helping CSU to do this better.
• Then, I did the math on the contribution of our graduates to the public good
of the state of Colorado as compared to their peers who did not go to college.
The simple measure I used was tax receipts on the income difference, plus
higher real estate taxes paid, plus higher sales and excise taxes paid, based on
the well-known wage difference. I ignored the benefits of better health and
lower social costs. The number was huge. It dwarfed all the others combined.
I had found the answer. Many already knew this, but it was a great discovery
for me. And answering this question had started me on my path to online
and distance education and ultimately the 60 Year-Curriculum.

If the answer to sustained, new economic development from a university was to

graduate more learners, then we needed to figure out how. Our intense finan-
cial constraints allowed no new investment money; no new money for faculty,
buildings, dorms, or classrooms; no extra space on our campuses; and no new
money to launch new programs. As I studied the economic impact of education
in Colorado, one statistic kept showing up. There were 750,000 Colorado resi-
dents who had started but never finished college. The impact of helping them
complete would be enormous.
This was when I discovered the age 25–55 hole in the 60YC. Almost no one
except for-profit universities served this market segment. Their business models
were suspect because of very low completion rates and high federal loan defaults.
Many of the potential students were strong learners, but they all worked full time
and needed to control time and place to be able to learn. I had spent 20 years
building high-speed data systems that sit behind the global Internet. I already
had taught online with video lectures and LMS-hosted courses. I knew what
the private for-profits were doing in terms of pedagogy and course delivery, and
much of that work was much better than their business results.
So, the obvious answer was to put all this knowledge together to create a new,
public, online university that was much better, and lower cost, than the for-profit
providers. In this way, Colorado’s land-grant-based system might again extend
its 1860s mission of educating the “rest of the people” as proposed by Senator
Morrill and signed into law by President Lincoln. From these ideas, I became part
of a team that founded and launched Colorado State University Global Campus.
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
x • Foreword

We studied the needs of this narrow market segment and designed a master-
teacher course university for degree completion and professionally oriented
master’s degrees. We set tuition as low as possible ($250 per credit hour for un-
dergraduates and $350 per credit hour for graduates), and we locked tuition for
students until they graduated. Eleven months from first funding, CSU Global
launched with seven different degree programs. The rest is history. Nine months
to 1,000 students, 30 months to break even, 40 months to full repayment of the
startup funds, and 10 years later over 25,000 admitted adult learners and over
15,000 graduates. The math of 15,000 additional graduates worked out to a huge
economic impact in Colorado and around the region. In addition, think of the
personal pride of all those learners. And it all was done and continues to be done
with no state funds. In fact, CSU Global sends a significant surplus back to the
system to support the other campuses.
Now extrapolate that idea to include others with the same plan like Arizona
State University Online; Southern New Hampshire University; Georgia Insti-
tute of Technology; University of California, Berkeley; University of California,
Irvine; Oregon State University; the University of Washington; and the other in-
novators. You can see how plugging just one hole in the 60YC creates massive
economic, individual, and social value.
While filling the role of CEO of Global Campus, I also was asked to lead the
campus-based Division of Continuing Education. This forced me to answer the
corollary question of how to extend a research faculty to distant learners who
could not quit their jobs to come to campus. We solved that with video lecture
capture and a new LMS that allowed us to extend existing programs to new
learners at very low cost, again entirely self-funded. As an internal “Outsource
Program Manager,” we were able to operate, fund growth, and reserve money on
less than 25% of revenue, allowing the rest of the funds to flow to the campus to
help it overcome state budget cuts. We reached 34 degree programs and 15,000
students by the time I left Colorado to lead Harvard’s Division of Continuing
Education.
Harvard’s Extension School had been offering night classes to adult learners
since 1910 and had an amazing brand, a solid technology platform, early online
courses, and a great team to build from. Arriving at Harvard’s DCE and learning
the details of our Extension School, Summer School, Professional Development
Programs, and Institute for Learning in Retirement, I quickly recognized the
average student age of 34 was similar to Global Campus and CSU Online, but I
also quickly realized Harvard DCE’s student’s age range was much wider, from
12 to 92. Taking the tails off the curve, we have significant enrollment from age
15 to 75 with a mean age of 34. Early in my tenure, I was talking with Gary
Matkin from UC Irvine Extension, and he outlined his concept of comprehen-
sive, lifelong educational services that he called the “60-Year Curriculum.” I was
immediately hooked on the name and idea. My 60YC journey had become formal.
By the time I retired from Harvard at the end of 2019, DCE had grown to
over 30,000 learners annually, up from about 18,000 in 2013. In the Extension
school, there were 1,400 courses year-round with 900 available online to serve
 Foreword • xi

4,000 students in stackable, graduate-certificate programs; 4,000 students who

were admitted to degree programs; 4,000 more who were earning their way into
admission; and about 4,000 taking course without explicit program intentions.
We had grown degree graduates from 637 to 1,207 in six years by packaging for
and serving the needs of the 60YC learner. In the Summer School, we had de-
veloped 550 courses, with 250 online, serving 3,500 high school learners, 3,500
college students from other universities, and 3,000 Extension students. In ad-
dition, we had built a Professional Development Program of short, non-credit
courses taken by about 4,000 learners, and our Harvard Institute for Learning in
Retirement had 550 members. We also hosted 92 high school students a year in
our Crimson Summer Academy.
All of the programs were growing, especially the stackable, graduate-certificate
program. When I retired in 2019, Harvard had all the ingredients for quality
teaching and learning as well as the architecture of flexible, CRM-centered in-
formation systems to support access globally to 60YC learners. All of us at DCE,
including me, owe our university leadership thanks for their insight to allow
Harvard to be both the most exclusive and the most inclusive university on earth.
The easy part implementing the 60YC was providing courses with technology-
enhanced pedagogy in hybrid environments. Universities already knew how to
do this well. But what was going to be the higher education strategic information
system of the future? There was lots of work already going on with Salesforce,
Robots and Pencils, and dozens of others. Yet no one had pulled it all together to
formulate the learner-centered, cloud-based service suite of the future.
Here are a few examples of 60YC efforts during that challenging and creative
time that I am very proud to have watched, studied, and supported.

• Two global workshops on the 60YC hosted at Harvard in partnership be-

tween DCE and the Harvard Graduate School of Education in 2018 and
2019 started the broad recognition of the 60YC as important to the higher-
education sector. Professor Dede’s work has been an inspiration for decades,
and his effort and leadership led to this book. The ongoing workshops, con-
ferences, publications, and Harvard-demonstrated leadership in its DCE
have enabled hundreds of universities to be confident as they find their role
in serving the lifelong learning needs of their communities. This includes
Harvard DCE with its adoption of the 60YC as one of its three, big, long-term
strategies along with Learning Engineering (Dede, Richards, & Saxberg,
2019) and CRM-centered information systems. This third component pro-
vides the services and products needed from higher education as they serve
the broad program and service needs of the 60YC learner (perhaps the next
book).
• Georgia Tech was the first to offer graduate degrees at scale. Their early
$6,000 Master’s in Computer Science created a new type of access. They and
dozens of others followed with sub-$10,000 degrees. The data shows that tens
of thousands of learners earned master’s degrees this way with essentially
identical learning outcomes to the equivalent campus programs; almost all
xii • Foreword

were learners who could not have gone back to school otherwise. Further,
the dominant share of graduates is Americans, in contrast to then-current
on-campus programs, whose growth is mostly international students. This
was how America stayed competitive in the knowledge economy. Bravo to
all the large-scale providers for one of the greatest economic, personal, and
social impacts of the next 20 years.
• The University of California, Irvine, was the first to integrate the Office of
Career Services into its Extension School. Gary Matkin, as the coiner of the
“60-Year Curriculum,” recognized that serving a learner over a very long
period of time required a service-based relationship not a product-based
relationship. By integrating career services, UCI was the first to be able to
engage learners over the long term and to predict future product needs based
on job trends and career paths. With this knowledge, UCI Extension and the
rest of the university expanded their already diverse offerings, creating ever
more higher education onramps and offramps for learners, and became one
of California’s most valued public entities.
• The University of Washington’s Continuum College was the first to purpose-
fully integrate up and down the employment lifecycle. By investing in a trust
network of blockchain-based credentials, Continuum achieved the amazing
goal of democratizing credentials. In the trust-based network, all creden-
tials earned anywhere, both credit and noncredit, had learning outcome and
competencies embedded in their meta-data, along with electronic pointers
to actual work products so the learner could control how their knowledge
and skills were represented to employers. With credentials validated by the
university on blockchain, control moved to the learner with true portability
outcomes to higher education for the first time.

In 2030, we live in the future these innovators created. Learning is always on,
and personal capability is a recorded and integrated lifetime of courses and ex-
periences. That was the promise of a successful 60YC. That is how the 60YC led
to economic development, personal freedom, and long-term social value, as well
as economic sustainability for the universities and colleges that engaged. Thank
you for reading this book.

Hunt Lambert
Cambridge, MA
November, 2030

Reference
Dede, C., Richards, J., & Saxberg, B. (Eds.). (2019). Learning engineering for online education:
Theoretical contexts and design-based examples. New York, NY: Routledge.
 Acknowledgments

The editors wish to acknowledge the contributions of those whose dedicated

work made the success of the 60-Year Curriculum Workshop and its culmination
in this book possible.
The Harvard Division of Continuing Education and the Harvard Graduate
School of Education—for co-hosting this and previous pioneering workshops fo-
cused on life-long engagement between learners and institutions.
Mark Wittcoff—for his generous support of the 60-Year Curriculum move-
ment, given in honor of his late father, Raymond Wittcoff.
The participants in the 60YC Workshop—for their energetic and informed dis-
cussion of the topics raised during the workshop.
Amie Evans—for her deft coordination of the organizers, authors, partici-
pants, and supporting staff, and for her patient attention to the logistical details
of conducting the 60YC Workshop.
Katie Sievers—for her copious notes and insightful summaries of the first day’s
proceedings.
Kurt Moellering—for his empathetic respect for substance and his fastidious
attention to detail in copy-editing manuscripts for this volume.
Michelle Murray and Sarah Ledoux—for providing emergency technical sup-
port on very short notice.
The staff of the Harvard Division of Continuing Education—for the essential
technical and administrative support they provided during the organization and
conduct of the 60YC Workshop.

xiii
Taylor & Francis
Taylor & Francis Group
http://taylorandfrancis.com
 1
Introduction
Reconceptualizing Higher Education and
Lifelong Learning in the Era of the Synergistic
Digital Economy
CHRISTOPHER J. DEDE

Defining the “60-Year Curriculum”

Teenagers’ serious thinking about a career begins by middle adolescence, grad-
ually moving beyond visions of being a rock star or a professional athlete to
develop realistic conceptions about their first occupational role (Porfeli & Lee,
2012). Looking ahead, the average lifespan of children born in 2020 is projected
to be 90–100 years (Gratton & Scott, 2016), so many current students will need
to work until their mid-70s to have enough savings for retirement or some other
form of post-work life. In progressing through about 60 years of employment,
they will face not only evolving jobs requiring expanding skillsets but also
multiple careers as some occupations disappear and new roles appear in work-
places shaped by globalization, environmental crises, and artificial intelligence
(AI) (Dede, 2018). As a result of these developments, society must prepare to-
day’s young people for six decades of career growth (e.g., moving from student
teacher to lead teacher) and career change (e.g., moving from automobile weld-
ing supervisor to high school science teacher) followed by retirement. To ful-
fill their responsibilities, educators at every level are faced with the increasing
challenge of developing young people’s capacity for unceasing reinvention to
face an uncertain and changing workplace and for taking on occupations that
do not yet exist.
Dr. Gary Matlin at UC-Irvine coined the term the “60-Year Curriculum” (60YC)
to refer to continuing education centered on lifelong learning about occupational
changes and transitions (Branon, 2018). This book describes a 60YC initiative
sponsored by Harvard’s Division of Continuing Education (DCE) and focuses on
a transformational evolution of higher education toward novel strategies to en-
able adults to add skills—via formal instruction, employment, and daily life—as
their occupational and personal context evolves and shifts. On-the-job learning
is familiar to most people; many of us learn to take on tasks that fall outside of
our initial academic training. For example, as a professor in learning technolo-
gies I have had to reinvent my teaching and research every few years because of
advances in digital technologies and globalization. Young adults today face chal-
lenges in finding stable jobs that provide benefits and upward mobility for their
occupational role. Now, nations face challenges with continuing employability
1
2 • Christopher J. Dede

greater than at any prior time in history. I tell my students to prepare simultane-
ously for their first two careers, determining which is a better foundation as an
initial job while building skills that enable shifting to new work-roles in a future
neither they nor I can imagine.

The 60YC is often described in occupational terms, but our initiative is

based on a broader educational mission. As argued by Sizer and Sizer:
High schools have long had three core tasks: to prepare young people for
the world of work; to prepare them to use their minds well, to think deeply
and in an informed way; and to prepare them to be thoughtful citizens and
decent human beings.
(1999, p. 10)

In the 21st century, work, civic participation, and family life rely heavily on the
ability to collaborate, mentor, and network. Doing these activities well requires
moral and ethical capacities that foster mutual benefits. In particular, low-cost
videoconferencing and social media have expanded the toolset and skillset re-
quired for sharing, co-creating, and negotiating with others, including people of
different linguistic and cultural backgrounds whom one may never meet face-
to-face (Fadel, Trilling, & Bialik, 2015). Thus, all three core tasks posited by Sizer
and Sizer are important aspects of what educators must inculcate and evolve via
the 60YC.
Achieving the goals of the 60YC requires rethinking the objectives of edu-
cation. The importance of this shift was highlighted in a 2012 report by the US
National Research Council (NRC), Education for Life and Work: Developing
Transferable Knowledge and Skills in the 21st Century, which posits that flex-
ibility, creativity, initiative, innovation, intellectual openness, collaboration,
leadership, and conflict resolution are essential for each person (2012). The
report argued that cognitive, intrapersonal, and interpersonal dimensions of
knowledge and skills are best developed in combination. Table 1.1 categorizes a
broad range of knowledge and skills vital in the 21st century, grouped by these
dimensions.

TABLE 1.1 Dimensions of Knowledge and Skills

Cognitive Outcomes Intra-personal Outcomes Inter-personal Outcomes

Cognitive processes & Intellectual openness Teamwork &

strategies collaboration
Knowledge Work ethic & conscientiousness Leadership
Creativity Positive core self-evaluation Communication
Critical thinking Metacognition Responsibility
Information literacy Flexibility Conflict resolution
Reasoning Initiative
Innovation Appreciation of diversity
 Introduction • 3

Some of these skills are seldom included in current educational objectives;

others are under-emphasized; and still others have changed due to advances
in digital technologies (e.g., filtering information has become more important
than finding information). Moreover, and in contrast to industrial-style multiple
choice and short-answer testing, achieving and assessing mastery now requires
the ability to apply knowledge and skills in real-world contexts, demonstrating
proficiency via effective, authentic performances. Accenture (2017) summarized
and synthesized a variety of frameworks for 21st-century skills.
A report from the UK-based innovation foundation Nesta predicted the nature
of work in developed countries in 2030 when the pupils currently starting ele-
mentary school begin their careers (Bakhshi, Downing, Osborne, & Schneider,
2017). Its forecast spans only the initial stage of these students’ employment, yet
the report describes a future—a little more than a decade away—quite different
from the present. Political, environmental, and economic instability are driving
rapid, chaotic shifts in work and society. Given this rate of change, education’s role
must be long-term capacity building—enhancing students’ interpersonal and in-
trapersonal skills for a lifetime of flexible adaptation and creative innovation—as
well as providing short-term preparation so that they are college-or-career ready.
The Nesta report stressed that current educational objectives overemphasize the
acquisition of knowledge and underemphasize the mastery of generalizable skills
for lifelong employability. Similar to the 2012 NRC report, the skills Nesta high-
lighted include fluency of ideas, social perceptiveness, systems evaluation, origi-
nality, judgment, and decision-making. Nesta emphasized educators must raise
aspirations for sophisticated educational outcomes and prepare all students—not
only an elite few—to reach ambitious, individual proficiencies in these skills.
A recent Organization for Economic Co-operation and Development (OECD)
report (2018) complemented the NRC and Nesta studies by emphasizing personal
well-being, which goes beyond income, wealth, jobs, and earnings to stress equi-
table access to health, civic engagement, social connections, education, security,
life satisfaction, and the environment. This OECD report described knowledge
and skills people need for lifelong employability but adds an emphasis on atti-
tudes and values, such as creating new value, reconciling tensions and dilemmas,
and taking responsibility through personal agency. This formulation of what
students need has less emphasis on cognitive factors and more on intrapersonal
(including moral and ethical dimensions) and interpersonal capabilities. These
align with Sizer and Sizer’s goals for educational outcomes that produce thought-
ful citizens and decent human beings.

Moving beyond Preparation for One’s First Job

Society must help workers who have exhausted their resources for formal educa-
tion and are faced with ongoing occupational change (Rodrik, 2017). However,
the above reports are focused primarily on preparing students at the start of their
working lives, getting them ready for their first career, and building transfer-
able skills for future career growth and career change. For that reason, the 60YC
4 • Christopher J. Dede

initiative centers on the least understood aspect of the lifelong learning and em-
ployability challenge: What are the organizational and societal mechanisms by
which people can upskill later in their lives when they do not have the time or re-
sources for a full-time academic experience that results in a degree or certificate?
Creating these mechanisms requires developing novel services for adults who are
learning while working—the focus of this book—and then applying insights from
the new organizations delivering those services to the related tasks of improving
preparation for initial jobs and of having a satisfying life after retirement.
Because the digitalization of the economy is unprecedented historically, an
uncertainty not addressed in these reports is the extent to which advances in
technology will create as many jobs as they eliminate (Frey & Osborne, 2013).
If not, then new challenges will arise in ensuring that people who are structur-
ally unemployed have adequate incomes and meaningful opportunities outside
of paid work.
Adult learners need educational opportunities and stackable credentials not
limited to formal degrees and certifications. Thus far, attempts to address learning
post-matriculation have centered on what individual institutions might do. For
example, in 2015 Stanford developed an aspirational vision called “Open Loop
University” (Stanford2025, n.d.), and Georgia Tech has released its report Delib-
erate Innovation, Lifetime Education (Georgia Tech Commission on Creating the
Next in Education, 2018). The hallmarks of these and similar models center on
providing a lifelong commitment to alumni that includes periodic opportunities
to upskill through services offered by the institution: micro-credentials, mini-
mester classes, and credit for accomplishments in life; personalized advising and
coaching as new challenges and opportunities emerge; and blended-learning
experiences with distributed worldwide availability. Some of these services will
require partnerships and collaborations with organizations outside of academia
that have complementary strengths and missions (e.g., mentoring the transition
to a new job or occupation).
Further, the educational emphasis in college shifts to acquisition of com-
petencies (skills, knowledge, and abilities) rather than disciplinary topics and
knowledge communication—the student’s goal is to develop a suite of skills and
strategic attitudes to make a difference in the world rather than just attaining for-
mal academic certification to meet the immediate requirements of a particular
occupational role. Beyond these models of how universities might help, partner-
ships with employers are important in recognizing the value and complementar-
ity of situated workplace learning and acculturation.
Models like these are a useful step forward but are not sufficient because they
focus on a single institution’s ability to serve its alumni rather than on meeting
the more general need to equip and help all adults from any background at any
stage of their lives. For this reason, DCE’s 60YC is exploring models in which a
coalition of extension schools might accomplish this broader task by working to-
gether to extend their mission, moving beyond episodic “continuing education”
to iterative, cyclical, continuous adult learning. Another organizational model
could be regional higher education coalitions parallel to Western Governors
 Introduction • 5

University in their cross-institutional cooperation. Useful insights about institu-

tional partnerships and coalitions can come from fields like medicine that pro-
vide approaches for continuous recertification, as well as from sectors like the
military that have well-developed approaches for employee career growth and
career change. That said, expanding the mission of current institutions designed
for different educational purposes is unlikely to provide the full range of ser-
vices necessary for continuous lifelong learning. This book sketches strategies
and models that could provide a novel comprehensive solution, including models
from non-profits and workforce development boards.

Frameworks for Adult Learning and Education

Thompson (2009) provided a brief history of research and theory on adult learn-
ing and cognition. Relevant to occupational learning, Knowles (1970) identified
andragogy (instructional strategies for aiding the learning of adults, as opposed
to children) as including five basic assumptions:

1. Adults are more independent and self-directed than children.

2. As adults mature, their life experience grows as a resource on which to base
new learning.
3. Adults’ motivation for learning is largely focused on life tasks, issues, and
challenges.
4. For adults, learning just-in-time is valued more than learning just-in-case.
5. For adults, learning is problem-centered rather than content-centered.

Cross (1981) applied these principles to the design of adult learning experiences.
Brookfield (1986) and Mezirow (1991) emphasized the self-directed nature of
adult learning and the importance of critical awareness.
Bryson defined adult education as “all activities with an educational purpose
that are carried on by people in the ordinary business of life” (1936, pp. 3–4). In
contrast to informal learning from life, Cremin (1970) defined education as an
intentional and organized activity to transmit or acquire knowledge, skills, and
attitudes. Recent work in the learning sciences has emphasized the importance of
context and culture (National Academies of Science, Engineering, and Medicine,
2018), which shape learning from life as well as through education. Marsick and
Watkins defined informal and incidental learning as “learning outside of for-
mally structured, institutionally sponsored, classroom-based activities” (1990,
pp. 6–7) and asserted that responding to non-routine circumstances outside of
standard procedures exposes erroneous tacit assumptions and leads to learning
through reflection on what was expected versus what actually happened. In this
process, they differentiated between informal workplace learning, which may
be planned and intentional, versus incidental workplace learning, which is “a
byproduct of some other activity, such as task accomplishment, interpersonal
interaction, sensing the organizational culture, or trial-and-error experimenta-
tion” (pp. 6–7).
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
6 • Christopher J. Dede

Informal and incidental learning draws on various frameworks: Dewey’s

(1938) reflective thought, Lewin’s (1947) action research, Polanyi’s (1967) tacit
knowledge, and Argyris and Schon’s (1978) action science, a systematic process
for learning from experimentation in groups and organizations. Marsick and
Watkins (1990) identified conditions that might delimit or enhance informal and
incidental learning. Delimiters include the ways that understanding is framed and
reframed (Polanyi, 1967) and the capacity to engage in goal-directed behavior in
everyday work (Inkster, 1987). Consistent with the 21st-century skills described
earlier, enhancers include creativity, proactivity, and critical reflectivity. Situated
cognition and learning by doing in workplace settings are also important forms
of informal learning (National Academy of Sciences, Engineering, and Medicine,
2018), as are deliberate and focused actions by adult learners.
As adult education has evolved over time, its use of these learning principles
has become more pervasive. Fostering career growth and career change via the
60YC will require research to deepen our understanding of adult learning, as
well as applications of personalized learning to this distinct set of students. The
process of learning engineering will support the development of new models and
refined approaches for adults (Dede, 2019).

The History of Institutions Fostering Adult Learning in America

Understanding the approaches organizations have historically used to promote
adult learning and education in the United States is important as a context for
developing future-oriented strategies. This section briefly summarizes this evo-
lution and the many types of institutions and media involved, and it then draws
implications for the 60YC.
In the Colonial Period, adults primarily drew on sources of informal learn-
ing, such as coffeehouses and taverns. Public lectures were another source of
information, but the required fees limited access to the leisured, business, and
professional classes (Stubblefield & Keane, 1994). In contrast, public libraries
provided more open means of learning. In 1727, Benjamin Franklin founded a
learned society, a mutual-improvement club whose members aided each other’s
learning; some of these groups incorporated multiple disciplines and fields, such
as the American Philosophical Society. Evening schools offered basic courses in
reading, writing, and arithmetic, as well as more advanced offerings in classic
and modern languages or in business and technical subjects (Seybolt, 1925). Ap-
prenticeships were the basis of most workplace learning; the mutual obligations
of mentor and apprentice were specified in contracts of indenture, typically for
seven years (Towner, 1966).
By the early 1800s, social reformers saw adult education as a means of providing
access to learning for everyone, including marginalized populations like women,
ethnic groups, and the poor (Wecter, 1937). Agricultural societies worked to
modernize the practices of farming (Rossiter, 1975), and evening schools helped
to educate immigrants who worked all day in factories and shops. Knowledge
that served a useful economic purpose was promoted by industrialists; this
 Introduction • 7

included a particular emphasis on science, engineering, and technology commu-

nicated through mechanics’ institutes (Bates, 1965). Newspapers flourished and
complemented the rapid expansion of libraries as published sources of informa-
tion (Bode, 1960).
During this period, lyceums emerged as a popular form of adult education.
Their emphasis was on the sciences and useful knowledge, the development of
libraries and museums, and the encouragement of temperance and morality;
politics and religions were excluded as topics (Noffsinger, 1926). A competitor to
lyceums as an organized movement was the rise of professional lecturing, which
developed national educational associations in fields such as geology, dentistry,
and civil engineering (Scott, 1980).
Between the Civil War and World War I, adult education flourished (Knowles,
1977). The Morrill Act of 1862 created Land Grant colleges (Andrews, 1918). As a
complement to lyceums and lectures, chautauquas emerged: weeks-long summer
institutes devoted to learning (Morrison, 1974). These events organized into cir-
cuits on which a traveling chautauqua might visit about 30 towns over the course
of a summer. Perhaps in response to these non-academic methods of adult educa-
tion, universities developed extension activities that focused on subjects such as
mechanics, farming, and teaching (Van Hise, 1915). Magazines joined books and
newspapers as media for informal learning (Tebbel, 1974). World’s Fairs provided
a complement to museums.
The development and implementation of the first correspondence courses were
credited to Sir Isaac Pitman of England, the inventor of shorthand. In 1840, he
used the postal service in England to reach learners at a distance. A more for-
mal version of the early-American correspondence course was created by Anna
Ticknor of Boston in 1873. In order to increase educational opportunities for
women, she originated the Society to Encourage Studies at Home. The society
provided courses of study for women of all social classes and served over 10,000
women over its 24-year lifespan (Nasseh, 1997; Stevens-Long & Crowell, 2002).
Advances in industrialization and a move away from agricultural labor led to
an increasing focus on preparation for work, both for career growth and for ca-
reer change (Gutman, 1976). Technics and the useful arts linked science and eco-
nomic development (Daniels, 1971). Businesses pushed for vocational education,
trade schools, and in-plant apprenticeships. Taylor’s “scientific management”
promoted training for workers to act like machines (Neumann, 1979), while
corporate “industrial welfare” programs taught safety and sanitation. Workers
sometimes pushed back against this top-down training, creating their own edu-
cational systems like the Grange, the Farmers’ Alliance, and the Knights of Labor
(McLaurin, 1978). On America’s entry into World War I, the military developed
methods of mass training and classification by aptitude, including the origina-
tion of intelligence testing (Gould, 1981).
In the period between the two world wars, the Carnegie Corporation of New
York professionalized adult education through forming the American Associa-
tion for Adult Education (AAAE). Annual conferences and the Journal of Adult
Education brought rigor and research to the field. That said, the AAAE focused
8 • Christopher J. Dede

on the professionalization of adults more than on providing access to career

growth and change to marginalized populations (Lagemann, 1987). In parallel
and with a similarly elitist perspective, the National University Extension As-
sociation helped to professionalize those offerings (Rohfeld, 1990). Government
programs associated with the New Deal reached more of a general adult audience
(Maskin, 1973).
Commissioned by the American Association of Museums, the research of
Edward S. Robinson aided with the design of exhibits to maximize learning
(Alexander, 1979). Life magazine invented the picture essay, and movie theatre
audiences enjoyed newsreels (Marquis, 1986). Radio broadened the range of ed-
ucative media and reached national audiences, supplanting the newspaper as the
preferred source of news (Perrett, 1985). Despite the rapid rise of radio technol-
ogy, distance education courses were rarely if ever offered for credit in higher
education. The education community, along with society as a whole, regarded
legitimate education as only possible in conventional locales such as classrooms
(Funk, 1998).
Corporations blended emerging media into their training, establishing for-
mal schools such as the Westinghouse Technical Night School and the General
Motors Institute of Technology (Stubblefield & Keane, 1994). The US entry into
World War II brought coordinated efforts to train not only military personnel
but also civilian workers (Grace, 1948). Post-war, the GI bill brought many for-
mer military personnel into higher education.
The past seven decades have brought expansion for many of the adult edu-
cational mechanisms and organizations described above. Community colleges
provided educational and certification options that were less time consuming
and expensive than four year colleges. Workplace education programs sponsored
by large corporations for their employees became the norm (Eurich, 1985), and
unions responded with educational initiatives of their own (Aronowitz, 1990).
IBM (2005) established a model for blending formal and informal learning with
its On Demand learning system. Professional associations, such as the American
Bar Association and the American Medical Association, became core licensing
bodies for people who wanted to practice those professions.
In the decades after World War II, television became a powerful vehicle for
adult education (Chafe, 1991). Tele-courses (Verduin & Clark, 1991), which devel-
oped in the 1970s, showed promise for minimizing some of these problems. The
development of videotape allowed educators to customize the same content for
different learning environments. This medium also allowed increased flexibility;
course content could be stored, delivered, and repeated at will. However, despite
their advantages, the cost and complexity of producing tele-courses made them
impractical for teaching large numbers of students.
The British Open University began in 1969 through video broadcasting its
weekly courses on the BBC. Over time and with the advent of new technolo-
gies, the British Open University’s model of distance learning evolved into a
student-centered delivery system and administrative structure separate from
a campus setting. More economically practical than tele-courses, this system
 Introduction • 9

envisioned each student as “a node in the network” (Granger, 1990, p. 189) that
provided individualized instruction in a virtual classroom. The students had
access to a virtual library—customizable based on their particular learning
style—and to collaborative tools that encouraged discourse and critical think-
ing (Prewitt, 1998). By encouraging a community of learners without admission
requirements, this model enabled outreach to adults facing career growth and
career change.
During the 1990s, government policy and investment led to workforce
innovation boards, public funding for workforce development, and public
employability offices. Also, widespread usage of the Internet transformed
the nature of distance education. In particular, with the development of the
World Wide Web (WWW) as a means of representing and accessing informa-
tion, Internet use expanded exponentially. By 2000, the number of webpages
rose to at least one billion (Maddux, 2001). With its capability to facilitate
communication between people in various geographic locations and to dis-
seminate information quickly and relatively inexpensively, the Internet ap-
peared well-matched for distance education of adults. However, change has
been very slow in both face-to-face and distance-based educational practice
(Cuban, 2013), with a perennial emphasis on presentational instruction and
content coverage despite research-based findings emphasizing active learning
and skill development (Clark & Mayer, 2016; National Academies of Science,
Engineering, and Medicine, 2018). In informal learning, however, social me-
dia (such as YouTube videos) have transformed how adults gain and interpret
information (Dede, 2016).
In online learning, although massively open online courses (MOOCs) were
hailed as a breakthrough, their instructional practices have remained entrenched
in outdated models of teaching (Dede, 2013). In particular, methods for person-
alization such as individualizing a student’s path to content mastery—through
adaptive learning or competency-based education—have typically not been uti-
lized (Dede, Ho, & Mitros, 2016). Similarly, more efficient and effective learn-
ing as a result of faster and more in-depth diagnosis of student needs or course
trouble-spots has languished, including assessment of skills such as systems
thinking, collaboration, and problem solving in the context of deep, authentic,
subject-area knowledge assessments.
In summary, over the past few centuries, beyond participants’ desire for
self-improvement, adult education has been influenced by those who sought to
shape individuals and society as well as by the sequential emergence of various
media that could support learning (Stubblefield & Keane, 1994). Almost every
conceivable combination of the dimensions of adult education have been tried—
formal, informal, and incidental; community-based and classroom-based;
top-down from employers and government and bottom-up from workers
and individuals; isolated, collaborative/peer-based, and massive numbers of
participants—all with an ever-evolving array of media. While the future may
bring new capabilities such as immersion in designed experiences that simulate
career growth and career change (Dede, Grotzer, Kamarainen, & Metcalf, 2017),
10 • Christopher J. Dede

the rich knowledge from the past about participants, instructional designs, and
organizational structures should inform emerging models for the 60YC. These
models must address lifetime (as opposed to life-stage) learning and lifetime
(versus career-stage) employability, incorporating strategic, long-term invest-
ments as well as tactical preparation. As discussed earlier, the 60YC also must
extend beyond people’s work to include their personal wellbeing and social
contribution.

The Challenges of Maintaining Workforce Value and Lifetime

Employability
This section draws on studies and current reports from many organizations, so that
a variety of viewpoints is represented. All these analyses present a consistent mes-
sage about the core issues and ways that stakeholders should act in response. No
term acceptable to all stakeholders has emerged from these studies; this chapter
uses the phrase “synergistic digital economy” to reflect the interweaving and mu-
tual empowerment of physical and biological technologies by advances in digital
technologies.
Recently, the chair of the World Economic Forum posited that civilization is
entering a historically unprecedented, transformational economic change. As
Schwab explains in The Fourth Industrial Revolution: What it Means, How to
Respond:

[The Fourth Industrial Revolution] is characterized by a fusion of tech-

nologies that is blurring the lines between the physical, digital, and bio-
logical spheres. . . . When compared with previous industrial revolutions,
the Fourth is evolving at an exponential rather than a linear pace. More-
over, it is disrupting almost every industry in every country. And the
breadth and depth of these changes herald the transformation of entire
systems of production, management, and governance. . . . The possibil-
ities of billions of people connected by mobile devices, with unprece-
dented processing power, storage capacity, and access to knowledge, are
unlimited. And these possibilities will be multiplied by emerging tech-
nology breakthroughs in fields such as artificial intelligence, robotics,
the Internet of Things, autonomous vehicles, 3-D printing, nanotech-
nology, biotechnology, materials science, energy storage, and quantum
computing.
(2016, p. 1)

Schwab indicates that, in this new economic system, human talent will become
the most important factor in production, outweighing historically central fac-
tors such as financial capital and technological infrastructure. He sees inequality
as the greatest concern of the coming decades, with jobs segregated into low-
skill/low-wage and high-skill/high-wage occupations, losing many jobs in the
middle class.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
valppaasti silmällä. Kar Komak tähtäsi läpitunkevan katseen
apinoihin. Hän pinnisti sielunvoimiaan, niin että hiki kihosi hänen
rypistyneelle otsalleen.

Otus jonka oli surmattava punainen mies, oli jo saapunut melkein

käden ulottuville uhriaan, kun Carthoris kuuli kimeän huudon pihan
vastaiselta laidalta. Yhtä aikaa kyyröttävien apinain ja nuijahirviön
kanssa hän kääntyi katsomaan sille suunnalle, mistä ääni kuului, ja
näki osaston uljaita jousimiehiä syöksyvän esille viereisen
rakennuksen ovesta.

Raivoisasti kiljuen hypähtivät apinat pystyyn torjumaan

hyökkäystä. Nuolisade kohtasi ne puolitiessä, ja toistakymmentä
apinaa kellahti hengetönnä tantereita. Sitten olivat apinat
käsikähmässä vastustajiensa kanssa. Niiden huomio oli kokonaan
kiintynyt hyökkääjiin — yksinpä vartijatkin olivat poistuneet vankien
luota liittyäkseen taisteluun.

"Tule!" kuiskasi Kar Komak. "Nyt voimme päästä karkuun, kun

jousimiehet ovat kääntäneet apinain huomion pois meistä."

"Ja jättäisimmekö nuo urheat miehet johtajatta?" kivahti Carthoris,

jonka uskollinen luonne kimmastui, kun sellaista vain
ehdotettiinkaan.

Kar Komak naurahti.

"Unohdat", hän huomautti, "että he ovat pelkkää ilmaa, aivojeni

kuvitelmia. He katoavat ehein nahoin, kun emme heitä enää tarvitse.
Ylistetty olkoon ensimmäinen esi-isäsi siitä, että ajattelit tätä
mahdollisuutta ajoissa! Mieleeni ei olisi ikinä juolahtanut
uneksiakaan, että minä voisin käyttää samaa voimaa, jota saan
kiittää olemassaolostani."

"Olet oikeassa", myönsi Carthoris, "minusta on yhtäkaikki

vastenmielistä jättää heitä yksin, vaikka muuta emme voikaan
tehdä."

Sitten he molemmat poistuivat pihalta, pujahtivat leveälle kadulle

ja hiipivät hyvin varovasti rakennusten varjossa suurta keskusaukiota
ja sen varrella olevia taloja kohti, joissa vihreät sotilaat kaupungissa
oleskellessaan majailivat.

Kun he olivat päässeet aukion laidalle, pysähtyi Carthoris.

"Odota tässä!" hän kuiskasi. "Minä menen noutamaan thoateja,

sillä jalkaisin on meidän toivotonta yrittääkään selviytyä näiden
vihreiden paholaisten kynsistä."

Päästäkseen sille pihalle, jossa thoateja säilytettiin, Carthorisin oli

aukiolle päästyä kuljettava erään rakennuksen läpi. Hänellä ei ollut
aavistustakaan, missä taloissa asuttiin, missä ei, joten hänen oli
pakko varsin suuressa määrin uskaltautua sattuman ohjattavaksi
tullakseen suljetulle pihalle, jossa hän saattoi kuulla rauhattomien
eläinten kiljuvan ja kirahtelevan toisilleen.

Sattumalta hän joutui pimeästä ovesta tilavaan huoneeseen, jossa

lepäili ainakin parikymmentä vihreätä sotilasta kietoutuneina
makuusilkkeihinsä ja -turkiksiinsa. Tuskin oli Carthoris sivuuttanut
lyhyen eteisen, joka oli rakennuksen oven ja taempana olevan
avaran huoneen välissä, kun hän huomasi, että eteisessä, jonka läpi
hän juuri oli tullut, oli jotakin tai joku.
 Hän kuuli ihmisen haukottelevan ja sitten hän näki takanaan erään
vahdin nousevan seisomaan. Mies oli torkkunut, ja nyt hän ojensihe
ja alkoi taaskin vahtia valppaasti.

Carthoris oivalsi, että hänen oli täytynyt hiipiä vahdin sivuitse

korkeintaan askelen päästä, ja epäilemättä hän oli herättänyt miehen
torkkumasta. Nyt olisi palaaminen mahdotonta. Mutta melkein yhtä
mahdottomalta näytti myöskin mennä huoneen läpi, jonka lattia oli
täynnä nukkuvia sotilaita.

Carthorista kohautti leveitä hartioitaan ja valitsi pienemmän

pahan. Hän astui varovasti huoneeseen. Hänen oikealla puolellaan oli
seinää vasten nojallaan useita miekkoja, pyssyjä ja keihäitä —
ylimääräisiä aseita, jotka sotilaat olivat sijoittaneet sinne valmiiksi
siltä varalta, että heidät yöllä äkkiä hälytettäisiin hereille. Kunkin
nukkujan vieressä olivat hänen omat aseensa — ne eivät olleet
milloinkaan kaukana omistajastaan tämän lapsuudesta kuolemaan
saakka.

Miekkojen näkeminen pani nuorukaisen kädet syyhymään. Hän

meni reippaasti niiden luokse ja valitsi kaksi lyhyttä miekkaa —
toisen Kar Komakille, toisen itselleen; samoin hihnavarustuksia
alastomalle toverilleen.

Sitten hän lähti suoraan huoneen poikki nukkuvien torkvasilaisten

keskitse.

Ei ainoakaan mies liikahtanut, ennenkuin Carthoris oli päässyt

lyhyen, mutta vaarallisen matkansa puoliväliin. Sitten eräs suoraan
hänen tiellään oleva sotilas kääntyi rauhattomasti silkki- ja
turkisvuoteellaan.
 Heliumilainen pysähtyi hänen kohdalleen toinen miekka
kohotettuna iskemään, jos nukkuja heräisi. Nuoresta prinssistä tuntui
kuluvan kokonainen ikuisuus vihreän miehen rauhattomasti
heittelehtiessä tilallaan. Sitten tämä äkkiä hypähti ikäänkuin
joustimen sinkauttamana pystyyn ja katsoi punaista sotilasta silmiin.

Carthoris iski vitkastelematta, mutta sitä ennen ehti villi päästää

rajun karjahduksen. Heti oli koko huone yhtenä mylläkkänä. Sotilaat
hypähtivät seisaalleen, tarttuen noustessaan aseisiinsa ja kiljuen
toisilleen kysymyksiä hämmingin syystä.

Carthoris erotti selvästi kaikki huoneessaolijat ulkoa heijastuvassa

himmeässä valossa, sillä kaukaisempi kuu oli suoraan keskellä
taivasta. Mutta vasta heränneiden vihreiden miesten silmissä eivät
esineet vielä olleet saaneet tutunomaisia muotojaan — he näkivät
vain epäselvästi sotilaiden hahmoja, jotka liikkuivat heidän
makuuhuoneessaan.

Nyt yksi heistä kompastui Carthorisin surmaaman miehen

ruumiiseen, kaatui pitkälleen ja satutti kätensä halkaistuun kalloon.
Hän näki ympärillään toisten vihreiden miesten jättiläiskokoiset
vartalot, ja hänen mieleensä välähti ainoa mahdollinen johtopäätös.

"Thurdit!" hän kiljaisi. "Thurdit ovat kimpussamme! Ylös, Torkvasin

sotilaat, ja antakaa miekkojenne punertua Torkvasin ikimuistoisten
vihollisten sydänverestä!"

Heti paikalla alkoivat vihreät sotilaat ahdistaa toisiaan paljastetuin

miekoin. Heidän raju taisteluhimonsa oli herännyt. Taistella, tappaa,
kuolla kylmä teräs sisuksissa! Oi, se merkitsi heille Nirvanaa!
 Pian Carthoris käsitti heidän erehdyksensä ja käytti sitä
hyväkseen. Hän tiesi, että taisteluhimossaan vihreät sotilaat voivat
jatkaa ottelua kauan senjälkeen, kun olivat huomanneet
erehtyneensä, jollei heidän huomionsa kiintyisi jupakan todelliseen
aiheuttajaan. Vitkastelematta hän senvuoksi puikki edelleen huoneen
poikki vastaisella puolella olevalle ovelle, joka vei sisäpihalle,
kiljuvien ja keskenään tappelevien villien thoatien säilytyspaikalle.

Sinne päästyäänkin hän sai suorittaa koko vaikean tehtävän.

Suotuisimmissakaan oloissa ei ollut suinkaan lasten leikkiä ottaa
kiinni joku näitä tavallisestikin raivoisia ja vaikeasti käsiteltäviä
eläimiä ja nousta sen selkään. Ja nyt, kun hiljaisuus ja nopeus olivat
niin tärkeitä, olisi se hyvinkin saattanut tuntua aivan toivottomalta
vähemmän keinokkaasta ja optimistisesta miehestä kuin suuren
sotavaltiaan pojasta.

Hänen isänsä ja Tars Tarkas, kun hän oli vieraillut tämän suuren
jeddakin luona Tharkissa, olivat opettaneet hänet varsin paljon
tuntemaan näitä valtavien eläinten ominaisuuksia. Ja nyt hän keskitti
tehtäväänsä kaikki muilta saamansa tiedot ja omat kokemuksensa,
sillä myöskin hän oli useita kertoja ratsastanut thoateilla ja käsitellyt
niitä.

Torkvasilaisten thoatit osoittautuivat vielä ärtyisemmiksi kuin

niiden pahankuriset serkut, joita tharkit ja warhoonit käyttivät, ja
vähän aikaa näytti siltä, ettei Carthoris voisi välttää parin vanhan,
hänen ympärillään kiertelevän urosotuksen rajua hyökkäystä. Mutta
vihdon hänen onnistui päästä toista eläintä niin lähelle, että hän
yletti siihen käsin. Tuntiessaan nuorukaisen kosketuksen sileällä
ihollaan thoat rauhoittui ja laskeutui polvilleen, totellen punaisen
miehen telepaattista käskyä.
 Tuossa tuokiossa Carthoris oli sen selässä, ohjaten sitä isoa porttia
kohti, joka vei pihalta sen toisessa päässä olevan ison rakennuksen
läpi kadulle.

Toinen uros seurasi perässä, yhä kiljuen raivoissaan.

Kummallakaan ei ollut suitsia, sillä näitä kummallisia otuksia
ohjataan yksinomaan suggestionin avulla — milloin niitä ensinkään
voidaan ohjata.

Jopa jättiläiskokoisten vihreiden miestenkin käsissä olisivat suitset

mitättömän turhia vehkeitä thoatien hurjaa raivokkuutta ja
mastodonttimaisia voimia vastaan. Ja niinpä niitä ohjataankin
omituisen telepaattisen voiman avulla, jolla marsilaiset ovat oppineet
jossakin määrin saattamaan ajatuksensa tähtensä alempien
olentojen tajuttaviksi.

Vain vaivoin sai Carthoris molemmat eläimet portille, jonka ha’an

hän aukaisi alaspäin kumartuen. Sitten hänen ratsastamansa thoat
työnsi jykevillä lavoillaan skeelpuisista lankuista tehdyn portin auki,
ja seuraavalla hetkellä mies ja molemmat eläimet kiiruhtivat
meluttomasti katua myöten aukion laidalle, jossa Kar Komak
piileskeli.

Täällä oli Carthorisilla melkoisesti puuhaa, ennenkuin hän sai

toisen thoatin alistumaan, ja kun Kar Komak ei ollut ennen
kertaakaan ratsastanut tällaisella eläimellä, näytti se melkein
toivottomalta. Mutta vihdoin onnistui jousimiehen kiivetä otuksen
sileille lautasille, ja pian kiitivät molemmat eläimet pehmeästi
sammalen peittämiä katuja pitkin kaupungin laidassa alkavalle
avoimelle merenpohjalle.
 Koko sen yön, seuraavan päivän ja vielä toisen yön he ratsastivat
koillista kohti. Takaa-ajosta ei näkynyt merkkiäkään, ja toisen päivän
aamuna Carthoris näki kaukaisen aaltomaisen viivan korkeita puita,
jotka osoittivat, että siellä kulki yksi Barsoomin pitkiä vesiväyliä.

He päästivät heti thoatinsa valloilleen ja lähestyivät viljeltyä

aluetta jalkaisin. Carthoris irroitti myöskin varustuksistaan merkit,
erittäinkin kaikki sellaiset, joiden nojalla hänet olisi voitu tuntea
heliumilaiseksi ja hallitsijasukuun kuuluvaksi henkilöksi, sillä hän ei
tietänyt mille kansalle tämä vesiväylä kuului ja Marsissa on aina hyvä
pitää jokaista ihmistä ja jokaista kansaa vihollisina, kunnes on
saanut tietää, että asianlaita on toisin.

Aamupäivä oli puolivälissä, kun vaeltajat saapuivat yhdelle niistä

teistä, jotka aina säännöllisten välimatkojen päässä katkaisevat
viljellyn alueen, liittäen sen kummallakin puolella olevat karut arot
pitkän, nauhamaisen alueen keskellä kulkevaan ja sen toisesta
päästä toiseen ulottuvaan valkeaan valtatiehen.

Peltojen ympärillä oli korkea muuri suojana ryöstäväin vihreiden

heimojen yllätykseltä ja maatilojen kotieläimille ja ihmisille turvana
villejä bantheja ja muita raatelevia vastaan.

Carthoris pysähtyi ensimmäiselle portille ja kolkutti. Avaamaan

saapunut nuorukainen tervehti tulokkaita ystävällisesti, vaikkakin hän
koko lailla ihmeissään katseli jousimiehen valkeata ihoa ja
kastanjanruskeata tukkaa.

Kuunneltuaan hetkisen, kun he osittain selostivat hänelle pakoaan

torkvasilaisten kynsistä, hän kehoitti heitä astumaan sisään, vei
heidät kotiinsa ja käski palvelijoiden valmistaa heille ruokaa.
 Sillä aikaa kun he odottelivat talon matalassa, viihtyisässä
arkihuoneessa, Carthoris antautui keskusteluun isännän kanssa
saadakseen tietää hänen kansallisuutensa ja siten myöskin sen,
minkä kansan hallussa oli tämä vesiväylä, jolle tapahtumat olivat
hänet saattaneet.

"Olen Hal Vas", selitti nuorukainen, "Dusarin prinssin Astokin

seurueeseen kuuluvan ylimyksen poika. Nykyisin olen tämän alueen
viertotien dwar."

Carthoris oli perin hyvillään siitä, ettei ollut ilmaissut, ken oli, sillä
vaikka hänellä ei ollut aavistustakaan siltä, mitä kaikkea hänen
Heliumista lähdettyään oli tapahtunut, eikä siitä, että Astok oli hänen
kaikkien vastoinkäymistensä pohjimmaisena syynä, niin hän
kuitenkin tiesi varsin hyvin, että dusarilainen ei suinkaan hänestä
pitänyt ja ettei hänellä ollut odotettavissa apua Dusarin alueella.

"Entä ken olet sinä?" tiedusteli Hal Vas. "Näöstä päättäen olet
sotilas, mutta varustuksissasi ei ole minkäänlaisia merkkejä. Lienetkö
kenties 'panthan?"

Nämä vaeltavat onnensoturit ovat Barsoomissa tavallisia, sillä

sikäläiset miehet rakastavat taistelemista. He tarjoavat palvelustaan
mille sotaakäyvälle vallalle hyvänsä, ja silloin tällöin sattuvina lyhyinä
väliaikoina, jolloin punaisten kansojen välillä ei ole säännöllistä
sotaa, he liittyvät niihin lukuisiin retkikuntiin, joita yhtenään
lähetetään vihreitä heimoja vastaan turvaamaan Marsin villien osien
läpi kulkevia vesiteitä.

Palvelustehtäviensä päätyttyä he heittävät pois sen kansakunnan

merkit, jota ovat palvelleet, ja lähtevät etsimään uutta isäntää.
Väliajoilla heillä ei ole minkäänlaisia merkkejä, vaan sodassa
kuluneet varustukset ja aseet ovat riittävänä osoituksena heidän
kutsumuksestaan.

Viittaus oli tervetullut, ja Carthoris käytti hyväkseen sen tarjoamaa

tilaisuutta tehdä tyydyttävästi selkoa itsestään. Siinä oli kuitenkin
yksi paha puoli. Sodan syttyessä oli sellaisten panthanien, jotka
sattuivat olemaan sotaakäyvän kansan alueella, pakko pukeutua
sanotun kansan sotisopaan ja taistella sen sotajoukoissa.

Sikäli kuin Carthoris tiesi, Dusar ei ollut sodassa minkään muun

kansan kanssa, mutta mahdotonta oli arvata, milloin joku punainen
kansa karkaisi naapurinsa kurkkuun, vaikkakin suuri ja mahtava
liitto, jonka ylimpänä miehenä oli hänen isänsä John Carter, oli
saanut rauhan säilymään pitkän aikaa suurimmassa osassa
Barsoomia.

Tyytyväinen hymy levisi Hal Vasin kasvoille, kun Carthoris myönsi

olevansa panthan.

"Olipa hyvä", huudahti nuorukainen, "että satuit tulemaan tänne,

sillä täältä voit aivan heti saada tehtävää. Isäni Vas Kor on
parhaillaan luonani. Hän saapui tänne värväämään sotajoukkoa
Heliumia vastaan äsken julistettua sotaa varten."
KAHDESTOISTA LUKU

Dusarin pelastamiseksi

Ptarthin Thuvia, joka ponnisteli enemmän kuin henkensä edestä

intohimon vallassa olevaa Javia vastaan, loi olkansa yli pikaisen
silmäyksen metsää kohti, josta raju murahdus oli kuulunut. Myöskin
Jav katsoi sinnepäin.

Heidän katseitaan kohdannut näky sai molemmat aavistamaan

pahaa. Komal, banth-jumala, karkasi kita auki heidän kimppuunsa!

Kumman se oli valinnut saaliikseen? Vai molemmatko kenties?

Heidän ei tarvinnut kauan olla epätietoisia, sillä vaikkakin

lotharilainen koetti pitää neitoa itsensä ja kauheiden torahampaiden
välissä, huomasi iso peto hänet kuitenkin vihdoin.

Kirkaisten koetti mies sitten syöksyä pakoon Lotharia kohti

tyrkättyään ensin Thuvian päistikkaa vasten ihmissyöjän kuonoa.
Mutta hänen pakonsa jäi lyhyeksi. Silmänräpäyksessä oli Komal
hänen kimpussaan ja taateli hornamaisen raivoisasti hänen
kurkkuaan ja rintaansa.
 Seuraavassa tuokiossa oli tyttö hänen rinnallaan, mutta vaivoin
hän sai hurjistuneen pedon hellittämään uhrinsa. Yhä muristen ja
luoden ahnaita silmäyksiä taakseen Javiin päin antoi banth vihdoin
taluttaa itsensä metsään.

Astellen jättiläiskokoisen suojelijansa rinnalla Thuvia lähti etsimään

vuorten läpi vievää käytävää yrittääkseen mahdottomalta näyttävää
tehtävää, päästä kaukaiseen Ptarthiin kulkemalla yli
seitsemäntuhatta haadia pitkän taipaleen villiä Barsoomia.

Hän ei saattanut uskoa, että Carthoris oli vapaaehtoisesti jättänyt

hänet yksin, ja sen vuoksi hän lakkaamatta silmäili ympärilleen
nähdäkseen nuorukaisen. Mutta kun neito tunnelille pyrkiessään
joutui liian kauaksi pohjoiseen, meni hän heliumilaisen ohitse, kun
tämä palasi Lotharia kohti häntä etsimään.

Ptarthin Thuvian oli vaikea määritellä, mikä asema Heliumin

prinssillä oikeastaan oli hänen sydämessään. Hän ei voinut edes
itselleen tunnustaa rakastavansa Carthorisia, mutta kuitenkin hän oli
sallinut nuorukaisen puhutella häntä omistavalla hyväilynimellä, jolle
barsoomilaisneito pysyi kuurona kuullessaan sen kenenkään muun
kuin puolisonsa tai sulhasensa huulilta — "prinsessani."

Kaolin jeddakia, Kulan Tithiä kohtaan, jonka kanssa hän oli

kihloissa, hän tunsi kunnioitusta ja ihailua. Oliko hän kenties taipunut
isänsä toivomukseen loukkauduttuaan siitä, ettei sorea heliumilainen
käydessään vierailuilla hänen isänsä hovissa ollut käyttänyt
tilaisuutta pyytääkseen hänen kättään, mitä hän oli varmasti uskonut
nuorukaisen aikovan siitä aikoja sitten menneestä päivästä lähtien,
jolloin he olivat kahden istuneet Salensus Ollin palatsin sisäpihaa
Kadabrassa somistavan Jeddakien puistikon hakatulla penkillä?
 Rakastiko hän Kulan Tithiä? Rehellisesti hän koetti uskotella
itselleen rakastavansa, mutta samalla hänen silmänsä koko ajan
harhailivat keksiäkseen alkavan pimeyden keskeltä kaunisvartaloisen
sotilaan — tummatukkaisen ja harmaasilmäisen. Tumma oli Kulan
Tithinkin tukka, mutta hänen silmänsä olivat ruskeat.

Yö oli jo melkein käsissä, kun hän löysi tunnelin suun.

Häiritsemättä hän pääsi käytävän läpi vuorten toisella puolen oleville
kukkuloille, missä hän pysähtyi Marsin molempien kuiden kirkkaassa
hohteessa suunnittelemaan vastaista toimintaansa.

Olisiko hänen odotettava täällä toivoen Carthorisin palaavan häntä

etsimään? Vai olisiko hänen jatkettava matkaansa koilliseen päin
Ptarthia kohti? Minne olisi Carthoris ensimmäiseksi mennyt Lotharin
laaksosta lähdettyään?

Hänen polttava kurkkunsa ja kuiva kielensä antoivat hänelle

vastauksen
— Aaanthoria ja vettä kohti. No niin, myöskin hän menisi ensinnä
Aaanthoriin, jossa hän kentiesi tapaisi muutakin kuin tarvitsemaansa
vettä.

Kun Komal oli hänen mukanaan, ei hän paljoakaan pelännyt, sillä

otus kyllä suojaisi häntä kaikilta muilta villipedoilta. Jopa isot valkeat
apinatkin pakenisivat kauhun vallassa valtavaa banthia. Vain ihmisiä
tarvitsi hänen pelätä, mutta hänen oli pakko antautua siihen ja
moneen muuhunkin vaaraan, ennenkuin voisi edes toivoa uudelleen
olevansa isänsä hovissa.

Kun Carthoris vihdoin tapasi hänet ja kaatui heti maahan vihreän

miehen pitkän miekan iskusta, rukoili Thuvia, että hän saisi osakseen
saman kohtalon.
 Nähdessään punaiset sotilaat, jotka hyppäsivät aluksistaan
maahan, heräsi hänessä toivo uudelleen — toivo, että Heliumin
Carthoris olisi vain huumaantunut ja että lentäjät pelastaisivat hänet.
Mutta kun hän huomasi, että heidän varustuksissaan oli dusarilaisten
merkit ja että he vain koettivat päästä ahdistavien torkvasilaisten
kynsistä, vieden ainoastaan hänet mukanaan, raukesivat hänen
kaikki toiveensa.

Myöskin Komal oli kuollut — sen ruumis virui heliumilaisen päällä.

Nyt hän oli todellakin yksin. Häntä suojelemassa ei ollut ketään.

Dusarilaiset sotilaat veivät hänet lähimmän aluksensa kannelle.

Vihreitä sotilaita virtasi joka haaralta riistämään häntä punaisten
käsistä.

Vihdoin pääsivät kaikki punaihoiset, jotka olivat selviytyneet

kahakasta hengissä, jompaankumpaan laivaan. Koneet alkoivat
täristä ja surista, potkurit pyöriä, ja vinhasti lentävät alukset
kohosivat nopeasti ilmaan.

Ptarthin Thuvia vilkaisi ympärilleen. Hänen lähellään seisoi mies,

joka silmäili häntä hymyillen. Hän tunsi miehen, huokaisi ja katsoi
sotilasta suoraan silmiin. Sitten hänelle selvisi kaikki, hän päästi
pienen pelokkaan valituksen, painoi kädet kasvoilleen ja vaipui
aluksen skeelpuiselle kannelle. Mies oli Astok, Dusarin prinssi, joka
nyt kumartui hänen puoleensa.

Dusarin Astokin alukset olivat nopeakulkuisia, ja hänen oli kaikin

mokomin mahdollisimman pian päästävä isänsä hoviin, sillä
Heliumin, Ptarthin ja Kaolin sotalaivastot olivat hajaantuneet laajoille
alueille. Eikä Dusarin Astokia olisi hyvä perinyt, jos yksikään niistä
olisi saanut tietää, että Ptarthin Thuvia oli vankina hänen omalla
aluksellaan.

Aaanthor sijaitsee viidennelläkymmenennellä eteläisellä

leveysasteella ja neljännelläkymmenennellä pituusasteella itäänpäin
Horzista, muinaisen Barsoomin nykyisin autiosta sivistyksellisestä ja
tieteellisestä kehdosta, kun taas Dusar on viisitoista astetta
päiväntasaajan pohjoispuolella ja kaksikymmentä astetta itäänpäin
Horzista.

Vaikkakin matka on pitkä, lensivät alukset sen pysähtymättä. Jo

paljoa ennen kuin ne olivat saapuneet määräpaikkaansa, oli Ptarthin
Thuvia saanut tietää useita seikkoja, jotka haihduttivat hänen
mieltään monien päivien aikana painaneet epäilyt. Tuskin olivat he
kohonneet ilmaan Aaanthorin kohdalle, kun hän tunsi erään
laivamiehen yhdeksi sen aluksen miehistöstä, jolla hänet oli tuotu
isänsä puistosta Aaanthoriin. Kun Astok oli mukana laivalla, oli koko
juttu selvä. Hänen ryöstäjänsä olivat Dusarin prinssin käskyläisiä —
Heliumin Carthoris ei ollut millään tavoin siihen sekaantunut.

Eikä Astok väittänytkään syytöstä vääräksi, kun Thuvia sen hänelle

lausui. Hän vain hymyili ja vetosi rakkauteensa.

"Mieluummin otan puolisokseni valkean apinan", huudahti neito,

kun mies tahtoi kiihkeästi jatkaa kosintaansa.

Astok tuijotti häneen synkästi.

"Sinusta tulee puolisoni, Ptarthin Thuvia", hän ärähti, "tai

ensimmäisen esi-isäsi nimessä saat sen, jota pidät parempana —
saat puolisoksesi valkean apinan."
 Neito ei vastannut mitään eikä Astok voinut viekoitella häntä
puheisiin kanssansa koko matkalla.

Tosiasiallisesti Astokia hieman peloitti sen selkkauksen laajuus,

joka oli aiheutunut Ptarthin prinsessan ryöstöstä, eikä hänestä
tuntunut kovinkaan mukavalta ajatellessaan tällaisen vangin hänelle
tuottavan raskasta edesvastuuta.

Hänen ainoana ajatuksenaan oli päästä Dusariin ja vierittää siellä

edesvastuu isänsä hartioille. Siihen mennessä hän tahtoi
mahdollisimman huolellisesti välttää kaikkea, mikä loukkaisi neitoa,
ettei hän, siinä tapauksessa että heidät kaikki pidätettäisiin, joutuisi
vastaamaan käyttäytymisestään Thuviaa kohtaan jollekin niistä
mahtavista jeddakeista, joiden mielenkiinnon keskipisteenä neito oli.

Niin he vihdoin tulivat Dusariin, missä Astok piilotti vankinsa

salakammioon oman palatsinsa itäisen tornin yläkerroksiin. Hän oli
vannottanut miehiään pitämään salassa, kuka neito oli, sillä
ennenkuin hän oli tavannut isänsä, Dusarin jeddakin Nutuksen, ei
hän rohjennut ilmaista kenellekään, kenet hän oli tuonut mukanaan
etelästä.

Mutta ilmestyessään vastaanottosaliin, isänsä, julmahuulisen

miehen, eteen, hän tunsi rohkeutensa pettävän eikä uskaltanut
virkkaa mitään palatsiinsa piilotetusta prinsessasta.

Hänen mieleensä juolahti ottaa selvää, mitä hänen isänsä ajatteli

asiasta, ja senvuoksi hän sepitti tälle jutun, että oli muka saanut
vangin, joka väitti tietävänsä Ptarthin Thuvian olinpaikan.

"Ja jos niin käsket, isä", hän lisäsi, "lähden minä kaappaamaan
hänet ja tuomaan hänet tänne Dusariin."
 Nutus rypisti otsaansa ja pudisti päätänsä.

"Olet tehnyt jo tarpeeksi paljon toimittaaksesi Ptarthin, Kaolin ja

Heliumin kolmisin kimppuumme, jos siellä saataisiin tietää mitään
sinun osuudestasi Ptarthin prinsessan ryöstöön. Se, että sait
työnnetyksi syyn Heliumin prinssin niskaan, oli onnellinen ja
mestarillinen sotatemppu. Mutta jos neito tuntisi todellisen
asianlaidan ja joskus palaisi isänsä hoviin, niin koko Dusar saisi
kärsiä rangaistuksen ja jos hän olisi vankina täällä luonamme, niin
merkitsisi se sitä, että tunnustaisimme rikoksen, jonka seurauksista
ei mikään voisi meitä pelastaa. Se maksaisi valtaistuimeni, Astok,
eikä minulla ole vähääkään halua menettää sitä.

"Jos hän olisi täällä käsissämme —", alkoi sitten vanhempi mies
äkkiä mietiskellä, toistaen samat sanat useita kertoja. "Jos hän olisi
täällä käsissämme", hän huudahti hurjasti. "Oi, jospa hän vain olisi
täällä käsissämme eikä kukaan tietäisi siitä mitään! Etkö ymmärrä,
mies? Dusarin syyllisyys haudattaisiin iäksi hänen luittensa kanssa."
Hän lopetti puheensa hiljaiseen, rajuun kuiskaukseen.

Astokia, Dusarin prinssiä, puistatti.

Hän oli heikko ja turmeltunut, mutta hänen isänsä sanoihin

sisältyvä viittaus pani hänet värisemään kauhusta.

Marsin miehet ovat julmia vihollisiaan kohtaan. Mutta sanan

"vihollinen" käsitetään yleisesti merkitsevän vain miehiä.
Murhaaminen rehoittaa Barsoomin suurkaupungeissa. Mutta naisen
murhaaminen on niin kaamea rikos, että paatuneinkin palkattu
murhaaja peräytyisi kammoten sen ihmisen luota, joka ehdottaisi
hänelle sellaista.
 Nutus ei nähtävästi huomannut ilmeistä kauhua, jonka hänen
ehdotuksensa oli herättänyt hänen pojassaan. Vähän ajan kuluttua
hän jatkoi:

"Sanot tietäväsi, missä neito on ollut piilotettuna, sen jälkeen kun

hänet ryöstettiin sinun väeltäsi Aaanthorissa. Jos joku näistä
kolmesta suurvallasta hänet löytäisi, niin yksin hänen kertomuksensa
riittäisi kääntämään ne meitä vastaan.

"On vain yksi keino, Astok", huudahti vanhempi mies. "Sinun on

heti lähdettävä hänen piilopaikkaansa ja tuotava hänet tänne hyvin
salaa. Ja pane mieleesi. Älä palaa Dusariin ilman häntä, kuoleman
uhalla!"

Dusarin prinssi Astok tunsi hyvin isänsä luonnonlaadun. Hän tiesi,

ettei tyrannin sydämessä ollut rakkauden hiventäkään ainoatakaan
olentoa kohtaan.

Astokin äiti oli ollut orjatar. Nutus ei ollut koskaan rakastanut

häntä eikä ketään muutakaan. Nuoruudessaan hän oli koettanut
etsiä itselleen morsianta useiden mahtavien naapureidensa hoveista,
mutta niiden naiset eivät olleet huolineet hänestä.

Senjälkeen kun kymmenkunta hänen omien ylimystensä tytärtä oli

tehnyt itsemurhan mieluummin kuin tullut hänen puolisokseen, oli
hän lakannut yrittämästä. Ja sitten hän oli laillisesti ottanut
puolisokseen yhden orjattaristaan saadakseen pojan, joka olisi jedien
joukossa, kun Nutus kuolisi ja uusi jeddak valittaisiin.

Astok poistui hitaasti isänsä luota. Kasvot kalpeina ja jäsenet

vapisten hän meni omaan palatsiinsa. Pihalla hänen harhaileva
katseensa osui jykevään itäiseen torniin, joka kohosi korkeana sinistä
taivasta vasten.

Kun hän näki sen, kihosi hikihelmiä hänen otsalleen.

Issus! Tämän kamalan teon suorittamista ei voitu uskoa

kenellekään muulle kuin hänelle. Omin sormin täytyi hänen kuristaa
henki ihanasta kaulasta tai iskeä äänetön säilä helakanpunaiseen
sydämeen.

Hänen sydämeensä! Se sydän, jonka hän oli toivonut pursuavan

rakkautta häntä kohtaan!

Mutta oliko se tehnyt sen? Hän muisteli ylpeätä halveksimista, joka

oli tullut hänen rakkaudentunnustuksiensa osaksi. Se muisto pani
hänen poskensa vuoroin kalpenemaan, vuoroin kuumenemaan.
Hänen omantuntonsa ääni vaimeni, kun läheisen koston tuottama
tyydytys tukahdutti hienommat vaistot, jotka olivat hetkeksi päässeet
hänessä valtaan — se hyvä, mitä hän oli perinyt orjattarelta, hukkui
taaskin kuninkaalliselta isältä saatuun pahaan vereen, kuten hänelle
oli aina lopulta käynyt.

Kylmä hymy syrjäytti kauhun ilmeen, joka oli venyttänyt hänen

kasvojaan. Hän suuntasi askeleensa tornia kohti, haluten nähdä
Thuvian, ennenkuin lähtisi matkalle, jonka tarkoituksena oli hämätä
isältä se tosiseikka, että neito oli jo Dusarissa.

Hän pujahti meluttomasti salaovesta ja nousi kiertoportaita

myöten huoneeseen, johon Ptarthin prinsessa oli teljetty.

Astuessaan huoneeseen hän näki tytön nojaavan itäisen ikkunan

lautaan, katsellen Dusarin kattojen ylitse kaukaista Ptarthia kohti.
Astok vihasi Ptarthia. Pelkkä ajatuskin siitä sai hänet raivoihinsa.
Miksipä ei surmata neitoa heti, niin että kaikki olisi ohitse?

Kuullessaan hänen askeleensa Thuvia kääntyi nopeasti häneen

päin. Oi, kuinka kaunis neito olikaan! Astokin äkillinen päätös haihtui
hänen ihastuttavan kauneutensa huikaisevassa valossa. Hän
odottaisi siksi, kunnes olisi palannut pieneltä petosretkeltään —
kentiespä sitten ilmaantuisi joku toinen keino. Kenties löytyisi joku
toinen käsi iskemään — nuo kasvot, nuo silmät edessään hän ei ikinä
kykenisi sitä tekemään. Siitä hän oli ehdottoman varma. Hän oli aina
kerskunut luonteensa julmuutta, mutta, Issus! niin julma hän ei ollut.
Ei, joku toinen oli löydettävä, sellainen, johon hän voisi luottaa.

Hän katseli yhä neitoa, joka seisoi hänen edessään, kohdaten

hänen katseensa rauhallisesti ja pelottomasti. Hän tunsi, kuinka
hänen kuuma, intohimoinen rakkautensa kävi yhä kiihkeämmäksi.

Miksipä ei kosia vielä kerran? Jos Thuvia myöntyisi, saattaisi kaikki

vielä käydä hyvin. Siinäkin tapauksessa, ettei hän saisi isänsä
suostumusta, he voisivat paeta Ptarthiin syytäen kaikki moitteet
konnamaisista salajuonista, jotka olivat nostattaneet neljä suurta
kansaa sotaan, Nutuksen niskoille. Ja kukapa epäilisi syytöksen
oikeutusta.

"Thuvia", hän lausui, "tulen vielä kerran, viimeisen kerran,

laskemaan sydämeni jalkojesi juureen. Ptarth, Kaol ja Dusar
taistelevat Heliumia vastaan sinun tähtesi. Tule puolisokseni, Thuvia,
ja kaikki voi vielä järjestyä niinkuin pitäisi!"

Neito pudisti päätään.

 "Odota!" käski Astok, ennenkuin hän ennätti virkkaa mitään.
"Sinun on tunnettava asian todellinen tila, ennenkuin lausut sanoja,
jotka saattavat merkitä, ei ainoastaan oman kohtalosi, vaan myöskin
tuhansien sinun tähtesi taistelevien sotilaitten kohtalon ratkaisua.

"Jos kieltäydyt tulemasta vapaaehtoisesti puolisokseni, niin Dusar

tuhotaan, jos totuus vain tulee tunnetuksi Ptarthissa, Kaolissa ja
Heliumissa. Meidän kaupunkimme hävitettäisiin, niin ettei jäisi kiveä
kiven päälle. Meidän kansamme hajotettaisiin ympäri Barsoomin
jäisestä pohjolasta aina hyiseen etelään saakka, kansamme jäseniä
ajettaisiin kuin metsän eläimiä ja surmattaisiin, kunnes tästä
kansasta ei olisi jäljellä muuta kuin vihattu muisto ihmisten mielissä.

"Ja samalla kun he hävittävät dusarilaisia sukupuuttoon, täytyy

myöskin heidän omia sotilaitaan tuhoutua lukemattomia tuhansia —
ja kaikki se yhden ainoan naisen itsepintaisuuden tähden, kun hän ei
suostu häntä rakastavan prinssin puolisoksi.

"Jos kieltäydyt, Ptarthin Thuvia, niin on jäljellä vain yksi

mahdollisuus — ei yksikään ihminen saa ikinä tietää kohtaloasi.
Kuninkaallisen isäni ja minun itseni lisäksi tietää vain kourallinen
uskollisia palvelijoita, että sinut ryösti Thuvan Dihnin puistosta
Dusarin prinssi Astok ja että parhaillaan olet vankina palatsissani.

"Jos kieltäydyt, Ptarthin Thuvia, niin sinun on kuoltava Dusarin

pelastamiseksi — muuta keinoa ei ole. Nutus, jeddak, on niin
määrännyt. Olen puhunut."

Neito katsoi Dusarin Astokia kasvoihin pitkään ja rauhallisesti.

Sitten hän puhkesi puhumaan, ja vaikkakin hän lausui vain
muutamia sanoja, niin niiden kiihkottomasta sävystä kuvastui
mittaamattoman syvä, kylmä halveksiminen.
 "Mieluummin kaikki se, mitä olet uhannut", hän sanoi, "kuin sinä."

Sitten hän käänsi Astokille selkänsä ja meni takaisin itäisen

ikkunan ääreen, katsellen suruisin silmin kaukaista Ptarthia kohti.

Astok pyörähti ympäri ja poistui huoneesta, tullen vähän ajan

kuluttua takaisin mukanaan ruokaa ja juomaa.

"Tässä", hän selitti, "on ravintoa siihen asti, kunnes palaan. Se

mies, joka ensi kerralla saapuu tähän huoneeseen, on pyövelisi. Jätä
itsesi esi-isiesi huomaan, Ptarthin Thuvia, sillä muutamien päivien
päästä olet heidän luonaan!"

Sitten hän meni.

Puolta tuntia myöhemmin hän puhutteli erästä Dusarin laivastossa

palvelevaa korkeata upseeria.

"Minne Vas Kor on mennyt?" hän tiedusti. "Hän ei ole

palatsissaan."

"Etelään, suurelle vesiväylälle, joka huuhtoo Torkvasin liepeitä",

vastasi upseeri. "Hänen poikansa Hal Vas on siellä viertotien
dwarina, ja Vas Kor meni sinne pestaamaan maatilojen työläisiä
sotilaiksi."

"Hyvä", virkahti Astok, ja puolen tunnin kuluttua hän kohosi

Dusarin yläpuolelle nopeimmassa lentokoneessaan.
KOLMASTOISTA LUKU

Turjun, urhea panthan

Heliumin Carthorisin kasvoista ei näkynyt pienintäkään merkkiä

niistä rajuista tunteista, jotka kuohuttivat hänen mieltään, kun hän
kuuli Hal Vasilta, että Helium oli sodassa Dusaria vastaan ja että
kohtalo oli viskannut hänet vihollisten palvelukseen.

Se seikka, että hän voisi käyttää täten tarjoutunutta tilaisuutta

Heliumin hyväksi, riitti tuskin vastapainoksi sille mielipahalle, jota
hän tunsi sen johdosta, ettei hän päässyt taistelemaan avoimella
kentällä omien kelpo joukkojensa etunenässä.

Dusarilaisista selviytyminen saattaisi olla helppoa, mutta saattaisi

olla vaikeaakin. Jos he epäilisivät hänen vilpittömyyttään (ja väkisin
pestatun panthanin vilpittömyyttä voitiin aina epäillä), niin kenties
hän ei saisi tilaisuutta pettää heidän valppauttaan ennenkuin sodan
loputtua, mikä voisi tapahtua muutamissa päivissä tai myöskin vasta
pitkien, raskaiden, veristen vuosien kuluttua.

Hän muisti, että historia kertoi sodista, jolloin varsinaisia

sotatoimia oli keskeyttämättä jatkettu viisi-, kuusisataa vuotta, ja
parhaillaankin oli Barsoomissa kansoja, joiden kanssa Helium ei ollut
tehnyt rauhaa koko historiallisena aikana.

Asema ei näyttänyt ilahduttavalta. Hän ei voinut aavistaa, että hän

muutamien tuntien kuluttua siunaisi kohtaloa, joka oli heittänyt
hänet Dusarin palvelukseen.

"Kas!" huudahti Hal Vas. "Tuossahan isäni onkin. Kaor, Vas Kor!
Täällä on mies, jonka tapaaminen on sinulle mieleen — urhea
panthan —" Hän empi.

"Turjun", ehätti Carthoris pistämään väliin, mainiten ensimmäisen

mieleensä johtuneen nimen.

Sen sanoessaan hän käänsi nopeasti katseensa huoneeseen

astuvaan kookkaaseen sotilaaseen. Missä hän oli ennen nähnyt tuon
jättiläisvartalon, nuo umpimieliset piirteet ja tuon ohimosta
suupieleen ulottuvan sinertävän arven?

"Vas Kor", toisti Carthoris mielessään. "Vas Kor!" Missä hän oli
nähnyt miehen aikaisemmin?

Sitten alkoi ylimys puhua, ja välähdyksen tavoin kohosi kaikki

jälleen Carthorisin muistiin — tunkeileva palvelija Ptarthin
lentoasemalla hänen selittäessään Thuvan Dihnille uuden
kompassinsa mutkikasta koneistoa; yksinäinen orja, joka oli vahtinut
hänen omaa lentovajaansa sinä yönä, jona hän oli lähtenyt
onnettomalle retkelleen Ptarthia kohti, samalle retkelle, joka oli niin
salaperäisesti päättynyt Aaanthoriin.

"Vas Kor", toisti hän ääneen, "ylistetyt olkoot esi-isäsi tämän

kohtaamisen tähden." Eikä dusarilainen aavistanut, kuinka suuri
merkitys piili tässä kuluneessa lauseessa, jota barsoomilainen
käyttää tutustuessaan johonkin henkilöön.

"Ja ylistetyt olkoot sinun esi-isäsi, Turjun", vastasi Vas Kor.

Sitten seurasi Kar Komakin esittäminen Vas Korille, ja

suorittaessaan tätä pientä muodollisuutta Carthoris keksi
jousimiehen valkealle iholle ja kastanjanruskealle tukalle ainoan
mahdollisen selityksen, sillä hän pelkäsi, että totuutta ei uskottaisi ja
he molemmat joutuisivat siten epäluulon alaisiksi heti alusta alkaen.

"Kar Komak", hän selitti, "on, kuten näet, thern. Hän on vaeltanut
kauaksi jäiden ympäröimistä, etelässä olevista temppeleistään
hakemaan seikkailuja. Minä tapasin hänet Aaanthorin vankiholveissa,
mutta vaikka olenkin tuntenut hänet vain näin lyhyen ajan, voin
taata hänen uljuutensa ja uskollisuutensa."

Senjälkeen kun John Carter oli pirstonut thernien valheellisen

uskonnollisen rakennelman, oli heistä suurin osa ilomielin sopeutunut
uusiin oloihin, joten enää ei ollut tavatonta nähdä heitä vilisevän
punaisen kansan ihmistungoksissa ulkomaailman suurkaupungeissa.
Senvuoksi ei Vas Kor ollut eikä näyttänyt olevan kovinkaan
hämmästynyt.

Koko keskustelun ajan Carthoris tarkasteli Vas Koria kuin väijyvä

kissa, odottaen näkevänsä joitakin merkkejä siitä, että dusarilainen
tuntisi kolhiutuneen panthanin aikoinaan loisteliaaksi Heliumin
prinssiksi. Mutta unettomat yöt, monia päiviä kestäneet marssit ja
ottelut, haavat ja verenvuoto olivat ilmeisesti riittäneet
haihduttamaan hänestä viimeisetkin rippeet yhdennäköisyydestä
hänen entisen olemuksensa kanssa. Ja lisäksi Vas Kor oli nähnyt
hänet vain kahdesti eläissään. Eipä ihme, ettei mies häntä tuntenut.
 Iltapuolella Vas Kor ilmoitti, että heidän oli seuraavana aamuna
lähdettävä pohjoiseen Dusaria kohti ja otettava pitkin matkaa
mukaansa sotilaiksi pestautuneita eri asemapaikoilta.

Talon takana olevalla lavealla kentällä oli lentokone — kohtalaisen

iso kuljetusristeilijä, johon sopi paljon väkeä, mutta joka samalla oli
nopealentoinen ja hyvin aseistettu. Siellä nukkuivat myöskin
Carthoris ja Kar Komak muiden pestautuneiden kanssa aluksen
miehistönä olevien Dusarin säännöllisiin joukkoihin kuuluvien
sotilaiden vartioimina.

Puoliyön seuduissa saapui Vas Kor poikansa asunnosta laivaan ja

meni heti hyttiinsä. Carthoris oli erään dusarilaisen kanssa vahdissa.
Vain vaivoin sai heliumilainen pidätetyksi kylmän hymyn huuliltaan,
kun ylimys meni jalan päästä hänen sivuitseen — jalan päästä hänen
varustuksissaan heilahtelevasta pitkästä, purevasta heliumilaisesta
säilästä.

Kuinka helposti se olisikaan käynyt! Kuinka helppoa olisikaan ollut

kostaa häntä kohtaan tehty kurja temppu — kostaa Heliumin ja
Ptarthin ja Thuvian puolesta!

Mutta hän ei liikauttanutkaan kättään tikarin kahvaa kohti, sillä

ensin oli Vas Korin palveltava parempaa tarkoitusperää — hän
kenties tiesi Ptarthin Thuvian nykyisen kätköpaikan, jos ne, jotka
sieppasivat neidon Aaanthorin edustalla taistellun kahakan aikana,
olivat todellakin olleet dusarilaisia.

Ja olihan vielä jäljellä koko tämän törkeän konnankoukun virittäjä.

Hänen täytyi kärsiä rangaistus. Ja kukapa voisi paremmin kuin Vas
Kor viedä Heliumin prinssin Dusarin Astekin luokse?
 Pimeästä yöstä kantautui heikosti Carthorisin korviin kaukaisen
moottorin surina. Hän tähysti taivasta.

Niin, tuolla se oli kaukana pohjoisessa. Tummaa, rajatonta

avaruustaustaa vasten kuvastui himmeästi ja hämäräpiirteisesti
lentokone, joka valot sammutettuina kiiti Barsoomin yössä.

Kun Carthoris ei voinut tietää, oliko alus Dusarin vihollisten vaiko

ystäväin, ei hän ilmaissut nähneensä mitään, vaan käänsi katseensa
toiseen suuntaan, jättäen koko asian hänen kanssaan vahdissa
olevan dusarilaisen huoleksi.

Pian mies huomasikin lähestyvän lentokoneen ja antoi hiljaisen

hälytysmerkin, joka nostatti koko vahtimiehistön ja päivystävän
upseerin makuusijoiltaan kannelle.

Kuljetusristeilijä oli valaisematon, ja kun se lepäsi maanpinnalla, ei

sitä mitenkään voitu nähdä saapuvasta lentokoneesta, jonka kaikki
pian erottivat pieneksi alukseksi.

Kohta oli ilmeistä, että alus aikoi laskeutua maihin, sillä se lensi
parhaillaan hitaissa ympyröissä heidän kohdallaan, painuen jokaisella
sirolla kaarroksella yhä alemmaksi.

"Se on Thuria", kuiskasi eräs dusarilainen. "Tuntisin sen holvien

pimeydessäkin kymmenien tuhansien muiden alusten joukosta."

"Oikeassa oletkin!" huudahti Vas Kor, joka oli tullut kannelle. Sitten
hän luikkasi:

"Kaor, Thuria!"
 "Kaor!" kuului pian vastaus ylhäältä lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
"Mikä laiva?"

"Kuljetusristeilijä Kalksus, Dusarin Vas Kor."

"Hyvä!" kajahti ylhäältä. "Onko laivanne viereen turvallista

laskeutua?"

"Kyllä, aivan lähelle ylihangan puolelle. Odota, me valaisemme!"

Hetkistä myöhemmin laskeutui pikku alus aivan Kalksuksen viereen,
ja viimeksimainitun valot sammutettiin heti sen jälkeen uudelleen.

Useita olentoja näkyi liukuvan Thurian laidalta maahan ja

astelevan Kalksusta kohti. Aina epäluuloisina dusarilaiset olivat
valmiina ottamaan tulijat vastaan ystävinä tai vihollisina, riippuen
siitä kummiksi he lähemmin tarkastettuina osoittautuisivat.

Carthoris seisoi aivan kaidetangon vieressä valmiina liittymään

tulokkaihin, jos he sattumalta olisivat heliumilaisia, jotka yrittäisivät
rohkealla sotajuonella vallata tämän yksinäisen dusarilaisen laivan.
Hän oli itsekin ollut johtajana sellaisilla retkillä ja tiesi, että se nytkin
saattoi olla varsin mahdollista.

Mutta kaidetangon yli tulleen ensimmäisen miehen kasvot riistivät

häneltä äkkiä tämän harhaluulon eivätkä suinkaan vastenmielisellä
tavalla — mies oli Astok, Dusarin prinssi.

Tuskin huomaten muita Kalksuksen kannella olevia miehiä Astok

meni tervehtivän Vas Korin luokse ja kutsui ylimystä kannen alle.
Sotilaat ja upseerit palasivat kääriytymään makuusilkkeihinsä ja -
turkiksiinsa, ja taaskin oli laivan kansi tyhjänä lukuun ottamatta
dusarilaista sotilasta ja Turjunia, panthania, jotka olivat vahdissa.
 Viimemainittu käveli rauhallisesti edestakaisin. Edellinen nojasi
kaidetta vasten, hartaasti odottaen hetkeä, joka toisi hänelle levon.
Hän ei nähnyt, että hänen toverinsa meni Vas Korin valaistun hytin
vierelle ja kumartui painamaan korvansa pienen ilmanvaihtoputken
suulle.

"Viekööt valkeat apinat meidät kaikki", huudahti Astok

tuskastuneena, "jollemme ole niin ilkeässä pinteessä kuin mitä ikinä
olet nähnyt! Nutus luulee, että olemme kätkeneet neidon kauaksi
Dusarista. Hän käski minua tuomaan hänet sinne."

Hän pysähtyi. Ei yksikään ihminen olisi saanut hänen huuliltaan

kuulla sitä, mitä hän oli sanomaisillaan. Sen olisi pitänyt ainiaaksi
pysyä Nutuksen ja Astokin salaisuutena, sillä valtaistuimen
turvallisuus oli sen varassa. Ken hyvänsä sen tietäisi, voisi kiristää
Dusarin jeddakilta mitä vain haluaisi.

Mutta Astok pelkäsi ja tahtoi, että tämä vanhempi mies tekisi

jonkun vaihtoehdotuksen. Hän jatkoi.

"Minun on hänet surmattava", hän kuiskasi, vilkaisten arasti

ympärilleen. "Nutus vain haluaa nähdä ruumiin tietääkseen, että
hänen käskynsä on täytetty. Nyt minun oletetaan menneen siihen
paikkaan, johon olemme hänet piilottaneet, noutamaan häntä salaa
Dusariin. Ei kukaan saa tietää, että hän on koskaan ollut kenenkään
dusarilaisen hoteissa. Minun ei tarvitse selittää sinulle, miten
Dusarille kävisi, jos totuus saataisiin tietää Ptarthissa, Heliumissa ja
Kaolissa."

Ilmanvaihtotorven luona kuuntelevan miehen leukapielet

loksahtivat pahasti kalahtaen vastakkain. Aluksi hän oli vain
aavistanut, ketä tämä keskustelu koski. Nyt hän sen tiesi. Ja Thuvia
aiottiin surmata. Hänen voimakkaat kätensä kouristuivat nyrkkiin,
niin että kynnet upposivat kämmeniin.

"Sinä tahdot minut mukaasi kuljettamaan hänet Dusariin", arveli

Vas
Kor. "Missä hän on?"

Astok kallistui kuiskaamaan toisen korvaan. Heikko hymy välähti

Vas Korin julmille piirteille. Hän oivalsi, kuinka suuri valta oli hänen
kätensä ulottuvilla. Hänestä tulisi ainakin jed.

"Ja miten voin auttaa sinua, prinssini?" kysyi vanhempi mies

maireasti.

"Minä en voi häntä tappaa", sanoi Astok. "Issus! En voi sitä tehdä!
Kun hän luo silmänsä minuun, niin sydämeni heltyy."

Vas Kor siristi silmiään.

"Ja sinä haluat —" Hän pysähtyi, jättäen kesken kysymyksensä,

joka kuitenkin oli täydellinen.

Astok nyökkäsi päätään.

"Sinä et häntä rakasta", hän huomautti.

"Mutta rakastan henkeäni — vaikka olenkin vain alempi ylimys",

hän lopetti merkitsevästi.

"Sinusta tulee korkeampi ylimys — pääset suuriarvoisinten

joukkoon!" huudahti Astok.

"Haluan tulla jediksi", tokaisi Vas Kor peittelemättä.

 Astok empi.

"Jonkun jedin täytyy kuolla, ennenkuin uusi voidaan nimittää", hän

esteli.

"Jedejä on kuollut ennenkin", ärähti Vas Kor. "Sinun ei

varmastikaan ole vaikea löytää sellaista jediä, josta et pidä, Astok —
on paljon niitä, jotka eivät pidä sinusta."

Vas Kor alkoi jo käytellä nuoreen prinssiin nähden saamaansa

valtaa. Pian Astok huomasi ja ymmärsi apurissaan tapahtuneen
selvän muutoksen. Hänen vennoissa, turmeltuneissa aivoissaan
syntyi ovela suunnitelma.

"Kuten sanot, Vas Kor!" huudahti hän, "Sinusta tulee jed, kun teko
on tehty." Sitten hän jatkoi itsekseen: "Eikä minun sitten ole vaikea
löytää jediä, josta en pidä."

"Milloin palaamme Dusariin?" tiedusti ylimys.

"Heti", vastasi Astok. "Suoriutukaamme matkalle — sinua ei kai

mikään pidätä täällä?"

"Olin aikonut lähteä huomenaamulla ja Dusariin palatessamme

ottaa mukaan rekryytit, joita viertoteiden dwarit ovat koonneet
minua varten."

"Antaa rekryyttien odottaa", virkkoi Astok. "Tahi vieläkin

paremmin, tule sinä Dusariin Thuriassa ja jätä Kalksus keräämään
rekryyttejä!"

"Niin", myönsi Vas Kor, "se on parempi suunnitelma. Tule! Minä

olen valmis." Hän nousi seisomaan seuratakseen Astokia tämän