Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Dynamics of the Ukraine War: Diplomatic

Challenges and Geopolitical Uncertainties
Viktor Jakupec

https://textbookfull.com/product/dynamics-of-the-
ukraine-war-diplomatic-challenges-and-
geopolitical-uncertainties-viktor-jakupec/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

After the War How the Ukraine War Challenges Political

Theories 1st Edition Anton Leist

https://textbookfull.com/product/after-the-war-how-the-ukraine-war-
challenges-political-theories-1st-edition-anton-leist/

textbookfull.com

France and the American Civil War A Diplomatic History

Civil War America Stève Sainlaude

https://textbookfull.com/product/france-and-the-american-civil-war-a-
diplomatic-history-civil-war-america-steve-sainlaude/

textbookfull.com

Russia-ukraine War 1st Edition Fedorchak

https://textbookfull.com/product/russia-ukraine-war-1st-edition-
fedorchak/

textbookfull.com

Walking the Edge 1st Edition Sue Ward Drake

https://textbookfull.com/product/walking-the-edge-1st-edition-sue-
ward-drake/

textbookfull.com
Good to Great to Gone The 60 Year Rise and Fall of Circuit
City First Diversion Books Edition Wurtzel

https://textbookfull.com/product/good-to-great-to-gone-the-60-year-
rise-and-fall-of-circuit-city-first-diversion-books-edition-wurtzel/

textbookfull.com

Java Precisely third edition The MIT Press Peter Sestoft

https://textbookfull.com/product/java-precisely-third-edition-the-mit-
press-peter-sestoft/

textbookfull.com

Coconut Biotechnology Towards the Sustainability of the

Tree of Life Steve Adkins

https://textbookfull.com/product/coconut-biotechnology-towards-the-
sustainability-of-the-tree-of-life-steve-adkins/

textbookfull.com

Artificial Neural Networks and Machine Learning ICANN 2019

Image Processing 28th International Conference on
Artificial Neural Networks Munich Germany September 17 19
2019 Proceedings Part III Igor V. Tetko
https://textbookfull.com/product/artificial-neural-networks-and-
machine-learning-icann-2019-image-processing-28th-international-
conference-on-artificial-neural-networks-munich-germany-
september-17-19-2019-proceedings-part-iii-igor-v/
textbookfull.com

Distracted The Everyday Heroes World 1st Edition Michelle

Fernandez

https://textbookfull.com/product/distracted-the-everyday-heroes-
world-1st-edition-michelle-fernandez/

textbookfull.com
Making amulets Christian. Artefacts, scribes, and contexts
1st Edition Theodore De Bruyn

https://textbookfull.com/product/making-amulets-christian-artefacts-
scribes-and-contexts-1st-edition-theodore-de-bruyn/

textbookfull.com
Contributions to International Relations

Viktor Jakupec

Dynamics
of the
Ukraine War
Diplomatic Challenges and
Geopolitical Uncertainties
Contributions to International Relations
This book series offers an outlet for cutting-edge research on all areas of international
relations. Contributions to International Relations (CIR) welcomes theoretically
sound and empirically robust monographs, edited volumes and handbooks from
various disciplines and approaches on topics such as IR-theory, international
security studies, foreign policy, peace and conflict studies, international organization,
global governance, international political economy, the history of international
relations and related fields.
All titles in this series are peer-reviewed.
Viktor Jakupec

Dynamics of the Ukraine

War
Diplomatic Challenges and Geopolitical
Uncertainties
Viktor Jakupec
Deakin University
Warrnambool, Victoria, Australia
Universität Potsdam
Potsdam, Germany

ISSN 2731-5061     ISSN 2731-507X (electronic)

Contributions to International Relations
ISBN 978-3-031-52443-1    ISBN 978-3-031-52444-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-52444-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2024
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or the
editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland

Paper in this product is recyclable.

The author has no conflicts of interest to
declare that are relevant to the content of
this book.
Preface

Overview

It is precarious to write a book in the middle of the Russo-Ukraine war—a war with
no end in sight, especially when the Western Alliance maintains that they will sup-
port Ukraine for as long as it takes. The author has taken this risk because it is
essential to discuss, critique, and analyse the war’s background, consequences, and
events as they unfold. Unsurprisingly, the Russo-Ukraine war is a divisive topic in
which competing camps and actors grapple to control the narrative. However, more
disturbing is that the Russo-Ukraine war may push European and North American
countries into political and economic uncertainty and that there is no winner in sight.
Despite the divisive nature of the Russo-Ukraine war and the looming political
and economic uncertainty it may bring to European and North American countries,
this book delves into explanatory discussions framed by the spirit of the times of the
first 20 months of the conflict to shed light on the interconnected political sanctions
and propaganda wars that have unfolded. This is encapsulated in explanatory dis-
cussions. The political war provides a broad-based background of the Russo-
Ukraine conflict, encompassing diplomatic failures, Russia’s denazification and
demilitarisation claims, and Western discontent with the war in NATO countries
(Goldgeier & Itzkowitz Shifrinson, 2023). The economic war discussion through
the imposition of sanctions focuses on the controversies surrounding the financial
and commercial effects of the war. Finally, the propaganda war brings to the fore the
failure of the Fourth Estate and the manipulation of the mainstream media on both
sides of the conflict.

vii
viii Preface

Approach

Against these explanatory discussions, this volume proceeds with an in-depth anal-
ysis of the Russo-Ukraine war triggered by the Russian invasion, which has ignited
an unparalleled political, economic, and humanitarian crisis, reaching a catastrophic
magnitude unseen in Europe since World War II. The war has pitted two nuclear
superpowers, Russia and the USA, against each other, though with some level of
restraint, at least for now. While there is a full-scale war occurring between the
armed forces of Ukraine and Russia, the USA and its Western allies are engaged in
a proxy war against Russia (DeYoung, 2023). Senator Lindsay Graham (cited in
Blumenthal, 2023) boldly claimed that the USA’s military and financial support for
Ukraine is worth every penny and even declared the readiness to fight this war until
the last Ukrainian. Such cynical statements echo throughout Western political cir-
cles, promising unwavering support for Ukraine as long as necessary (Irish &
Pollard, 2023). At the same time, the Russo-Ukraine war has divided the world,
creating a discord between the Global North and the Global South.
Regarding the Russo-Ukraine war, there is discord between the G7 representing
the Global North and G20 member countries representing the Global South coun-
tries to a large extent. Western Alliance countries advocated a strong condemnation
of Russia’s actions in Ukraine, but Russia thwarted the censure. As a result, the
declaration regarding Ukraine recognised different viewpoints and assessments of
the Russo-Ukraine war (Miglani, 2023). In other words, most Global South coun-
tries expressed a cautious opposition to the stance taken by the Global North. This
opposition forms a basis for challenging the existing USA-led world order and a
proposition of the rise of a new world order (Ullah, 2023; Qingqing, 2023).
Throughout the discussion, the USA-led Western Alliance’s decision to support
Ukraine through the provision of weapons, military training, economic sanctions on
Russia, humanitarian assistance, and financial aid concerning the endgame of the
war is canvassed. It is stipulated that both sides, the Western allies and Russia, have
entered this conflict without a clear vision of the military and diplomatic endgame.
Simultaneously, Russia has expanded the goals of its special military operations to
include territorial claims in addition to the demilitarisation and denazification of
Ukraine. Against this lack of clarity, an in-depth analysis of the war politics sug-
gests that neither Russia nor Ukraine may emerge as clear victors. It is shown that
this ambiguity arises from the differing interpretations of what constitutes victory.
Ukraine seeks the withdrawal of all Russian troops to pre-2014 borders, the estab-
lishment of an international tribunal for Russia’s alleged war crimes, and reparation
for war damages.
In contrast, Russia views victory as achieving denazification and demilitarisation
of Ukraine. The ambiguity in Russia’s definition of victory is compounded by its
evolving demands, including Ukraine’s acceptance of neutrality. The Western
Alliance, led by the USA, is pursuing a proxy war aimed at weakening Russia mili-
tarily and economically, potentially diminishing Russia’s global power status and
granting Western access to Russia’s natural resources.
Preface ix

It is claimed that the war’s objectives are further complicated by the fact that
Ukraine is effectively fighting a proxy war for the USA-led Western Alliance, which
exerts influence, if not control, over Ukraine’s war efforts. With neither Russia nor
Ukraine showing an inclination for a negotiated peace or armistice in the first 20
months of conflict, the prospects for a diplomatic solution appear bleak. So far,
attempts by countries outside the Western Alliance, such as China, India, Brazil, and
Indonesia, have failed to bring the warring parties to the negotiating table. This
diplomatic stalemate contributes to the perpetuation of military actions on all sides.
Analysing the current situation and the views presented by military experts,
political critics, and academics, a recurring theme emerges: Russia may not lose the
war, but it may not win it. Claims that Ukraine will lose the war are also question-
able. This ambiguity prompts the question addressed in the discussion: What consti-
tutes winning the war? Several options are canvassed, such as a military victory by
Ukraine, which in turn could potentially trigger Russia to exercise its nuclear option,
which would likely lead to a swift end to the conflict. Such a nuclear escalation
would have devastating consequences for Europe, compelling Western political
leaders to avoid an all-out war with Russia. Despite the importance of Ukraine’s
status, including proposed NATO and EU membership, it could be sacrificed to
preserve Europe and the Western world (Eichler, 2021).
In this context, the discussion and analysis point towards a situation where
Russia is unlikely to lose the war. Nevertheless, the conditions for ending the war on
Russia’s terms remain uncertain. Thus, the most plausible scenario is that the war
will ultimately conclude through diplomacy. If this holds, the revision of critical
diplomatic agreements, such as the Budapest Memorandum, the Bucharest Summit
Declaration, and the Minsk Agreements 1 and 2, which have played pivotal roles in
shaping the conflict’s trajectory, will be integral to the discussion and understanding
of a path forward.

A Realist Perspective on Power Dynamics

Much of the content discussed in this book, including the viewpoints, analyses, and
commentaries presented, remains open to further discussions. The analysis pre-
sented here is based on thoroughly examining reports, discussions, news, opinions,
policies, and information from public sources. An analysis informs the discussions
of the causes of the war, the status quo after some 20 months of war, including
events related to the counter-offensive, and the trajectory of the Russo-Ukraine war.
These analyses are primarily driven by the propositions that the current circum-
stances do not lend themselves to a peace agreement acceptable to either party, and
a resolution may only be achievable at some point in the future, following an armi-
stice and establishing a frozen conflict. In other words, the prospects for a short-­
term resolution appear highly unlikely. The reason for this assertion is that over
time, Russia may expand its control over additional parts of Ukraine in addition to
the currently annexed and occupied territories. Without a ceasefire followed by
x Preface

peace negotiations, Ukraine risks becoming a dysfunctional rump state, incapable

of functioning effectively.
The above broad-based issues are discussed and analysed in detail through a
discursive political introduction of the war and reframing the discourse within a
Realist IR framework. This is followed by unpacking the political precursors to the
Russo-Ukrainian war and the current aspects of international discontent.
Subsequently, analysis and discussion on the sanctions war regarding the impacts
and consequences of the propaganda war and the failure of the Fourth Estate are
provided. Two additional aspects of the consequences of the Russo-Ukraine war are
examined from a future-oriented perspective, namely financing the war and rebuild-
ing Ukraine, and the notions of a Zeitenwende, NATO’s Renaissance and a potential
rise of a New World Order.
As a final note, the theoretical locus of the book is couched in the Realist inter-
national relation (IR) theory (Mearsheimer, 2019), emphasising that states primarily
prioritise power structures. Realism, as a prominent theoretical framework in inter-
national relations, posits that the fundamental concern of states lies in the equilib-
rium of power, particularly among the world’s ‘great powers.’ Great powers, the
central actors in the realist perspective, are primarily preoccupied with assessing
their power relative to other great powers, driven by an inherent fear of losing their
status as such. This apprehension emanates from the perception that weaker states
in the international arena are vulnerable to exploitation by their more powerful
counterparts.
Crucially, Realism adopts an impartial stance, refraining from discriminating
between different types of states, such as democracies, non-democracies, liberal
states, fascist states, or communist states. Instead, Realism treats all states as ‘black
boxes,’ essentially regarding them as self-contained entities driven by a common
objective: maximising their relative power. This perspective underlines the univer-
sality of state behaviour in pursuit of power, irrespective of the nature of their
domestic political order.
This central tenet of Realism often invokes strong reactions from Western liberal
democracies. These democracies tend to morally categorise themselves as ‘good,’
while authoritarian states, communist regimes, and similar entities are often cast as
the ‘bad’ actors on the global stage. However, Realism contends that such value-­
based distinctions are irrelevant to its analysis. In the realist view, there are neither
inherently ‘good’ nor ‘bad’ states; all states are rational actors engaged in a com-
petitive struggle for power due to their inherent concern for survival.
In essence, Realism can be summarised as a theory that simplifies the complex
landscape of international relations by emphasising the pursuit of power as the para-
mount objective of all states, transcending normative judgements and characterisa-
tions of states as ‘good’ or ‘bad.’

Warrnambool, Australia Viktor Jakupec

Potsdam, Germany
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
Preface xi

References

Blumenthal, M. (2023, June 30). Why are we tempting nuclear annihilation?

Retrieved September 4, 2023, from https://scheerpost.com/2023/06/30/
why-­a re-­w e-­t empting-­n uclear-­a nnihilation-­m ax-­b lumenthal-­a ddresses-­u n-­
security-­council/
DeYoung, K. (2023, April 18). An intellectual battle rages: Is the U.S. in a proxy war
with Russia? The Washington Post. https://www.washingtonpost.com/national-­
security/2023/04/18/russia-­ukraine-­war-­us-­involvement-­leaked-­documents/
Eichler, J. (2021). NATO’s Expansion after the Cold War: Geopolitics and Impact
for international security. Springer.
Goldgeier, J., & Itzkowitz Shifrinson, J. (Eds.). (2023). Evaluating NATO enlarge-
ment: From Cold War Victory to the Russia-Ukraine War. Palgrave Macmillan
Irish, J., & Pollard, N. (2023, July 13). In a message to Russia, G7 unveils the secu-
rity pledge for Ukraine. Reuters. Retrieved October 2, 2023, from https://www.
reuters.com/world/sending-­message-­russia-­g7-­announce-­long-­term-­security-
­assurances-­ukraine-­2023-­07-­12/
Mearsheimer, J. J. (2019). The Great Delusion: Liberal Dreams and International
Realities. Yale University Press.
Miglani, S. (2023, September 10). Key takeaways from the 2023 G20 summit in
New Delhi. Reuters Retrieved October 8, 2023, from https://www.reuters.com/
world/key-­takeaways-­2023-­g20-­summit-­new-­delhi-­2023-­09-­10/
Qingqing, C. (2023, September 14). Upcoming G77+China Summit to enhance the
voice of Global South. Global Times. https://www.globaltimes.cn/
page/202309/1298204.shtml
Ullah, A. (2023, May 30). The Sino-Russian-led world order: A better choice for the
globe? Modern diplomacy. Retrieved July31, 2023, from https://moderndiplo-
macy.eu/2023/05/30/the-­s ino-­r ussian-­l ed-­w orld-­o rder-­a -­b etter-­c hoice-­
for-­the-­globe/
About the Book

The book delves into one of our time’s most critical geopolitical conflicts, the
Russo-Ukraine War. It offers insightful analyses of the complexities and dynamics
of the war, exploring frozen diplomatic solutions, navigating geopolitical uncertain-
ties, and discussing the propaganda-Fourth Estate war.
The content goes beyond surface-level analysis, providing an in-depth and timely
examination of the effects of diplomacy, diverse political perspectives, Western sup-
port strategies, and the intricate geopolitical and geo-economic challenges inherent
in the conflict. It critically analyses the political precursors to the war and the
Russian and Western Alliance’s justifications for it.
Against this background, the manuscript examines the existential threats per-
ceived by the warring parties. It provides a thought-provoking discussion concern-
ing pragmatic issues such as financing the war, post-war rebuilding agendas, and a
scrutiny of the emerging notion of Zeitenwende that could shape the Global North
and pave the way for a potential ‘new’ multipolar world order. In conclusion, the
book articulates the layers of this multifaceted Russo-Ukraine conflict, providing a
comprehensive understanding of the dynamics that shape the emerging geopolitical
landscape.

xiii
Contents

1 The Russo-Ukraine War: A Discursive Introduction���������������������������    1

2 Uncertainties of the Russo-Ukraine War: Reframing the Discourse������   13
3 
Political Complexities and Problematics of the Russo-Ukrainian
War������������������������������������������������������������������������������������������������������������   25
4 A Discontent with the Russo-Ukraine War��������������������������������������������   43
5 The Sanctions Wars: Impacts and Consequences��������������������������������   59
6 The Propaganda War and the Fourth Estate����������������������������������������   71
7 Zeitenwende, NATO Renaissance and a New World Order ����������������   85
8 Financing the War and Rebuilding Ukraine ����������������������������������������   99
9 
Frozen Solutions, Diplomatic Challenges, and Geo-Political
Uncertainties�������������������������������������������������������������������������������������������� 113

Epilogue ������������������������������������������������������������������������������������������������������������ 119

xv
About the Author

Viktor Jakupec is an honorary Professor at Deakin University and the University

of Potsdam and is a member of the Leibniz Sozietät der Wissenschaften in Berlin.
His research focuses on political economy analysis and the nexus between interna-
tional relations, development aid politics, and governance. Viktor has published
extensively in the field of political economy and foreign aid. He holds a Dr. habil.
from Giessen University, a Dr. phil. from FU Hagen, and an M.Ed. from James
Cook University.

xvii
Abbreviations

ADB Asian Development Bank

AfD Alternative für Deutschland Party
AIIB Asian Infrastructure Investment Bank
AUR Alliance for the Union of Romanians
BRI Belt and Road Initiative
BRICS Brazil, Russia, India, China South Africa alliance
EC European Commission
EU European Union
GDP Gross Domestic Product
G7 Group of Seven largest economies
G20 Group of Twenty economic entities
IMF International Monitory Fund
LNG Liquefied Natural Gas
MAP Membership Action Plan
MSC Munich Security Conference
NAM Non-Aligned Movement
NATO North Atlantic Treaty Organisation
NDB New Development Bank
OPEC Organization of the Petroleum Exporting Countries
OSCE Organization for Security and Cooperation in Europe
PiS Prawo i Sprawiedliwość [Law and Justice Party, Poland]
PR China People’s Republic of China
Smer-SSD Smer- Slovenská Sociálna Demokracia party (Slovakia)
SVP Schweitzer Volks Partei
UK United Kingdom
UNO United Nations Organisation
USA United States of America
WIIW Vienna Institute for International Economic Studies

xix
Chapter 1
The Russo-Ukraine War: A Discursive
Introduction

Introduction

The USA-led Western Alliance, including NATO, the EU, and some non-EU coun-
tries, is determined to support Ukraine in its war with Russia ‘for as long as it takes’.
Yet, there is no indication of what the end game of the war may be. This makes it
difficult for Western countries to determine at which stage to seek a diplomatic solu-
tion. The matter is further complicated by the fact that, in addition to the military
conflict, the West is pursuing a political, territorial, and economic war through sanc-
tions in Ukraine, whereby all parties are conducting a geo-political and domestic
propaganda war.
As the Russian invasion of Ukraine has resulted in a USA-led Western Alliance
proxy war, with subsequent tragic civilian and military losses and the destruction of
livelihoods and infrastructure, it is important to note that Ukraine is conducting
military battles. The USA-led Western Alliance is participating in the war through
the supply of vast amounts of arms and weapons systems, military personnel train-
ing, the provision of intelligence services, financial and economic aid, and diplo-
matic support. Apart from the armed conflict, the Western Alliance has imposed
considerable economic and diplomatic sanctions on Russia, culminating in an eco-
nomic war and isolation of Russia in the West. Despite initial Ukrainian successes
on the battlefield and the support provided to Ukraine by the Western Alliance, the
Russian army has continued to either hold their positions in the annexed territories
or launch offensives, as seen in Bakhmut. However, after around 20 months of war,
neither party is closer to achieving its aims, and there is no sign that either party is
ready to start negotiations to end the war. On the economic front, Russia has
remained stronger than anticipated as Western sanctions have not yet produced the
desired effect. On the other hand, Ukraine’s agriculture-based economy is being
devastated. Given the destruction and the loss of human lives, it is not surprising
that there are popular movements in the West demanding negotiations to end the war.

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2024
V. Jakupec, Dynamics of the Ukraine War, Contributions to International
Relations, https://doi.org/10.1007/978-3-031-52444-8_1
2 1 The Russo-Ukraine War: A Discursive Introduction

The path to the negotiation table is, however, marred by difficult propositions or
schools of thought that have emerged in the Western political arena. One school
argues that it is necessary for the Western Alliance to continue or even increase mili-
tary, economic, and financial support for Ukraine until Russia is defeated to such an
extent that it may not be able to launch another war or invasion for decades to come,
if ever. The proponents of the second school of thought argue that Ukraine should
receive only limited amounts of weapons, just enough to maintain the existing state
of affairs, to give diplomacy a chance to bring the fighting to an end and to preserve
human life.
Given the contrasting views of these two schools of thought, many debates con-
cerning the Russo-Ukraine war in academia, the political arena, the media, and the
public domain focus to a large extent on themes concerning the causes of the war,
the stage and the current state of hostilities, and the trajectory of the war. Various
and diverse discourses have been and are being pursued for each of these topics.

Competing Political Perspectives

Arguably, one of the central issues on both sides of the conflict is NATO enlarge-
ment. From the Russian perspective, any NATO expansion to the East is a red line
and an unacceptable aspect of US foreign policy in the post-Cold War era.
Undoubtedly, any such expansion would inflame nationalist, militarist, and anti-­
Western movements in Russia’s public opinion. This, in turn, would have an adverse
effect on East-West relations, and an atmosphere akin to the Cold War would
emerge. NATO’s expansion would push Russian foreign policy in the direction of
hostility towards the Western political worldview.
On the other hand, Ukraine, despite the undertakings given in the Budapest
Memorandum (Yost, 2015), the Bucharest Summit Declaration (NATO, 2008), and
Minsk Agreement 1 (Allan, 2020) and Minsk Agreement 2 (Allan & Wolczuk,
2022), did not feel secure as a sovereign country, especially following Russia’s
annexation of Crimea. From Ukraine’s vantage point, the annexation of Crimea
constitutes a violation of international law, unprecedented since the end of the Cold
War, and Russia’s support for the Russian-speaking separatists as a blatant attack on
its sovereignty. Admittedly, on balance, the cost of this military conflict will prob-
ably be higher for Russia than the possible gains. It is also clear that the West will
pay a high economic price. However, Ukraine, according to independent military
experts’ assessment, will pay, per capita, the highest price in human terms.
As for Western economic sanctions, there are negative effects on both the EU and
Ukraine and Russia, respectively. Regarding the EU, its dependency on Russian oil
and gas has unexpectedly negative effects, leading to a recession in its major econo-
mies such as Germany. In short, the economic sanctions imposed by the Western
Alliance on Russia have, in part, backfired. EU countries, due to their actions, are
suffering from market losses as well as from limited access to energy supplies like
gas and oil. The open question is: will EU countries be able to maintain their
Western Support: Weapons, Sanctions, and Alliances 3

support for Ukraine in the wake of economic downturns, rising living costs, and
popular discontent? The short answer is that for EU countries to succeed and protect
their economic interests, they must disentangle themselves from the existing
Russian market. Subsequently, the EU and its member countries will need to seek
new markets in competition with Russia, especially in the Global South. This may
take years to achieve. On the other hand, Russia has quickly and successfully turned
its economy towards the East and the Global South and has been able to circumvent
Western sanctions. This does not mean that Russia has not suffered economic losses,
but not to the same extent as the Western Alliance countries.
Taking a step back, the Russo-Ukraine war and the resulting tragedy can be
explained—not justified—by the collision of the geo-political interests of the USA
via NATO to maintain its global hegemony, irrespective of the economic and mili-
tary costs and regardless of the price, on the one hand, and in the face of the rising
geo-political powers such as China, Russia, Turkey, and other Global South coun-
tries leading to (re)shaping a new multipolar world order. Given these competing
geo-political interests, mirrored in part in the Russo-Ukrainian war, the subsequent
discussion presents arguments central to a potential resolution of the Russo-Ukraine
crisis. It is an explanation of factors and events from the vantage point of ‘great
power’ politics based on Realist International Relations (IR) theory.
To analyse the broad-based discussions, several interconnected themes and top-
ics need to be considered. These include the tenacious dangers mainly in the form
of mutual distrust, exemplified in perceived or real existential threats and the unre-
solved disagreement over the territories in Ukraine that Russia is claiming as its
own. For a better situational understanding of political war tensions, it is useful to
disentangle the two phenomena within a framework of weapons support for Ukraine,
the Western sanctions imposed on Russia, and the newly emerging alliances.

Western Support: Weapons, Sanctions, and Alliances

At the July 2023 NATO summit convened in Vilnius, a spotlight was cast upon the
significant security assistance that Western nations have been extending to Ukraine.
Within the framework of this summit, the USA and its coalition partners unveiled a
comprehensive initiative aimed at training Ukrainian pilots and ground crews to
operate F-16 fighter aircraft. This endeavour represents a continuation of the deci-
sion taken by the US administration in May 2023, permitting NATO member states
to supply Ukraine with F-16 fighter jets. Complementing this initiative, the French
government announced its intention to dispatch long-range SCALP cruise missiles
to bolster Ukraine’s defence capabilities. These announcements add to the growing
number of commitments recently undertaken by NATO member states, most nota-
bly Germany’s commitment, declared in May 2023, to allocate a sum of $3 billion
in military assistance to Ukraine. This assistance package encompasses the provi-
sion of tanks, artillery, and anti-aircraft weaponry, further fortifying Ukraine’s mili-
tary defence capabilities.
4 1 The Russo-Ukraine War: A Discursive Introduction

Furthermore, it is important to note that a coalition comprising Canada, the EU,

Japan, New Zealand, Taiwan, the United Kingdom, and the USA has recently intro-
duced a comprehensive range of sanctions specifically directed towards Russia. These
sanctions have been strategically designed to impact various sectors of the Russian
economy, including banks, oil refineries, and military exports. Additionally, the
Western allies have articulated their intention to enforce restrictions on Russia’s cen-
tral bank with the primary objective of curtailing its capacity to bolster the Russian
Rubel and consequently diminish Russia’s ability to finance its ongoing military cam-
paign in Ukraine. In essence, these multifaceted measures have been articulated with
the overarching goal of significantly constraining Russia’s economic capacity, a senti-
ment underscored by the French Foreign Minister, Jean-Yves Le Drian, who charac-
terised these actions as a deliberate effort to ‘asphyxiate Russia’s economy’.
If one were to believe the Western mainstream media, Russia is having a difficult
time holding its occupied or annexed territory. To bring this proposition to a logical
conclusion, it means that the Western Alliance has supplied Ukraine with sufficient
weapons and provided adequate training for the Ukrainian armed forces to defeat
Russia militarily, politically, and economically. In effect, at the beginning of the
war, the successes of the Ukrainian armed forces were remarkably impressive. At
the same time, the Russian army has not performed as expected in the Ukrainian
theatre of war. This has led some Western military experts and political commenta-
tors to draw a conclusion that Ukraine is winning the war. Having said that, it may
be useful to take a cautionary stance and pose the question: If the USA-led Western
Alliance has indeed provided enough weapons, or if it must continue to supply
Ukraine with an ever-increasing quantity of weapons, defence systems, training,
and intelligence, when will Ukraine recapture the occupied and annexed territories?
The Western Alliance has indeed provided Ukraine with an extraordinary amount of
weapons, munitions, defence systems, and other military hardware, to such an
extent that the Western countries have depleted their own military hardware reserves.
Yet, the Ukrainian demand for an ever-greater supply of sophisticated weapons is
increasing almost daily.
It is interesting to observe that while the USA-led alliance is talking about the
training of fighter jet pilots on aircraft such as the F-16, Ukraine is talking about not
only training but also the supply of such aircraft. By all accounts, it seems that the
Western Alliance will oblige with F-16 deliveries later in 2023. Taking Ukraine’s
government aims and further weapons deliveries into consideration, the question is
how far will this situation usher in a new war phase? The tentative answer is that
none of the above will change much as far as the existing situation is concerned.
However, it was expected that the situation may change drastically with the
Ukrainian counter-offensive. There is the question of how the counter-offensive will
be played out. As history has shown thus far, there is every indication that it is not a
‘big bang’ event but a prolonged targeted military action. More importantly, up to
now, this much-awaited Ukrainian ‘spring counter-offensive’ that started sometime
in June 2023 is not as successful as previously imagined. To date, however, the
USA-led alliance is prepared to provide everything militarily necessary to enable
Ukraine to win the war.
Western Support: Weapons, Sanctions, and Alliances 5

The rhetoric of the Western Alliance using slogans such as providing support for
Ukraine ‘as much as it takes’ and ‘for as long as it takes’ is a double-edged sword.
First, given the superiority of Western weapons, the expectation among the USA-led
coalition is that Ukraine will, with its counter-offensive, deliver a decisive victory.
Second, if Ukraine cannot meet the expectations, it may lose the confidence of
NATO and other allied countries and thus be deprived of ongoing military support.
There is a third component that casts a shadow on ongoing USA support, namely
the forthcoming 2024 US presidential election campaign. Depending on the USA’s
domestic policies and voter sentiments, a more nationalist view may prevail. In the
USA, there is already dissonance about the support for Ukraine discernible. This
will most likely intensify as the campaign progresses. Irrespective of who the
Republican party’s nominee may be, as a candidate, this person could be compelled
to consider the growing sentiment among conservative voters that the US govern-
ment is wasting taxpayers’ money and resources in its support of Ukraine. Finally,
there will also be the European Parliament election in June 2024. If the current
national support for right-wing parties in Germany, Austria, Spain, Italy, Hungary,
Poland, Netherlands, and other EU countries will be reflected in the European
Parliament election, then the support for Ukraine may change.
Furthermore, as far as democracy is concerned, Ukraine should hold parliamen-
tary elections in 2023 and presidential elections in 2024. The Ukrainian government
declared that neither of these elections will be held as long as Ukraine is governed
by martial law. Thus, Ukraine has lost much of its claims of being a democracy.
Furthermore, Ukraine’s government has banned opposition parties, criminalised its
opponents’ legitimate media outlets, imprisoned leading political opposition lead-
ers, raided orthodox churches, and imprisoned clergymen. It has also imprisoned
Gonzales Lira, a US citizen, for exercising freedom of speech by challenging the
Ukrainian government’s war narrative (Feng, 2022; Quay, 2022). Together, this puts
a dent in Ukraine’s claim to be a democracy.
Russia may wait and see how far the postponement of these elections and anti-­
democratic measures will be acceptable to the opposition parties and the Ukrainian
populace. The unanswered question is, will, due to the suspension of elections and
limiting democratic rights, Ukraine’s political stability become problematic?
Ultimately, one may be forgiven for asking, does the deferment of elections consti-
tute a disregard for democracy? How does the suspension of basic democratic rights
coincide with the Western Alliance and Ukraine’s claim that the war is a battle for
democracy and its shared values? The answer is simple: these two phenomena can-
not be reconciled, and smack of political situations are found in countries governed
by autocracy (Blumenthal, 2023). This problem has been recognised by the
Ukrainian government, which, under pressure from the Western Alliance, agreed to
hold elections as long as the latter provided sufficient funding. Such requests for
additional financial support smack of a ‘democracy for sale’ (Baysha, 2021).
The overriding question is how long Ukraine will be able to convince the Western
Alliance countries to provide ‘unlimited’ funding. Ukraine is surely cognisant that
the Western slogan ‘for as long as it takes’ has financial and military limitations. It
will not last forever. Thus, it is not surprising that Ukraine is doing everything in its
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
6 1 The Russo-Ukraine War: A Discursive Introduction

power to gain NATO membership, if necessary, through a back door, by asking that
normal membership conditions should be suspended. However, at the European
Political Community summit in Moldova in June 2023, German Chancellor Olaf
Scholz gave Ukraine little hope of a quick invitation to join NATO. Furthermore,
Ukraine is trying to involve NATO overtly as a war participant. Finally, Ukraine,
with its weapons and weapon systems supplied by the Western Alliance, is escalat-
ing the confrontation by taking the war across the border into Russia. The Russian
counterattacks are seen as a justification for requesting the Western Alliance to
increase its supply of missiles, tanks, weapon systems, and, lately, fighter jets. This
should ensure Ukraine’s victory in reclaiming the Russia-occupied and annexed ter-
ritories. The open question is to what extent could a Ukrainian success on the battle-
field suffice to secure its sovereignty and a future as an EU and NATO member? An
answer may well be that until Ukraine fulfils the explicit criteria for membership in
either or both organisations, including an absence of border conflicts, it will not be
admitted to NATO or EU membership.
In addition to the military support for Ukraine, the Western Alliance is imposing
economic and political sanctions on Russia. The aim is to weaken Russia’s econ-
omy by curtailing its international trade income, including limiting banking ser-
vices and cutting Russia off from the international financial facilities, among other
sanctions. In effect, the sanctions were directed politically at the Russian govern-
ment’s inner circle and economically on Russian companies and enterprises. Since
the imposition of the initial sanctions, others were added focusing on valuable
exports mainly to Europe. This includes, among others, exports of oil and gas to
Europe and limiting Russia’s access to products which could be used in Russia’s
war against Ukraine.
As far as Western sanctions are concerned, there are two schools of thought. One
is articulated by the proponents of sanctions who argue that it takes time for these to
take effect. The other school uses the counterargument, namely that since neither
the military pressures nor the sanctions politics have been successful, different eco-
nomic pressures may be required. It needs to be recognised that Russia has over
time been successful in partially disconnecting its economy from the EU. This was
achieved through economic collaboration with China, Brazil, Turkey, India, and
other countries, mostly from the Global South. Against this background, Germany
and France are uneasy with the ban on bypassing sanctions, for they fear this could
harm diplomatic relations with non-EU, especially the Global South countries.
In parallel to the weapons and military support and the imposition of sanctions
on Russia by the Western Alliance, Ukraine has gained significant political support
from the fact that the EU and the NATO states have, as a result of the Russo-Ukraine
war, formed a stronger supporting alliance. During the Trump presidency era, NATO
as an organisation was side-lined. Indeed, Trump questioned the rationale for the
USA’s support of NATO. Similarly, the EU was divided on many issues which
caused the rise of blocs such as the Visegrád Group (Schmidt, 2023), the Eurosceptic
Group (Kopecký & Mudde, 2002), and others. With the advent of the Russo-Ukraine
war, the NATO alliance has become increasingly united in support of Ukraine—
with very few exceptions such as Hungary, Turkey, Bulgaria, and more recently
Geo-Political and Geo-Economic Consequences 7

Slovakia. All these countries are reluctant to follow the political and economic poli-
cies of the NATO alliance. There is also much talk and discussion among the NATO
member countries, especially the Baltic states, in favour of Ukraine joining the
organisation. At the same time, NATO has stated clearly that it will not be drawn
into the Russo-Ukraine war directly but will support Ukraine in its self-defence for
as long as it takes. The NATO agenda is focused on Ukraine’s pressing long-term
military and other needs and wants, the wide-reaching impacts of the war affecting
broader Western security and addressing the critical matter concerning the capabili-
ties of the respective defence industries.

Geo-Political and Geo-Economic Consequences

The geo-political and geo-economic consequences of the Russo-Ukraine war have

not fully played out yet. However, there is a certainty, namely that the consequences
are not contained within the Euro-Asian region but have impacted the Global North
and the Global South alike. The important point is that irrespective of the outcome
of the Russo-Ukraine war, the lessons learned will prevail and provide a basis for
similar future geo-political events. Very briefly, there are three main consequential
standpoints to consider.
Firstly, one of the initial outcomes of the Russo-Ukraine war is the geo-political
and geo-economic merging of the liberal West under the leadership of the USA. The
provision of weapons supply to Ukraine and, in parallel, the imposed economic
sanctions on Russia were achieved through seamless cooperation between the
European and North American allies. Furthermore, to strengthen its geo-political
sphere of influence, NATO fast-tracked Sweden’s and Finland’s membership.
Additionally, neutral Central European countries such as Austria and Switzerland
agreed to participate in and support the geo-economic agenda of the Western
Alliance’s sanctions on Russia. This is especially surprising since both countries
have maintained and fiercely defended their neutrality over a long period.
Depending on one’s interpretation, this seems to be pointing towards a phenom-
enon where the Russo-Ukraine war is a catalyst for the West’s unprecedented con-
cord in responding to the war. Here, an argument may be articulated that, after all,
the West is weakened through various global crises, internal contradictions, and
global geo-political and geo-economic challenges. Combined, these crises chal-
lenge the USA’s hegemonic status on the world stage. Thus, in light of the various
crises and subsequent challenges, it may be argued that the Western geo-political
and geo-economic agenda is to (re-)build itself into a ‘fortress’ and thus preserve
the USA as a global hegemon. From such a vantage point, the Russo-Ukraine war is
simply a stepping stone towards ensuring the USA’s hegemonic status and its goals.
However, there are signs that the Russo-Ukraine war is also bringing to the fore
a certain amount of internal disunity within the Western Alliance concerning Russia.
These contentious trends of disunity appear to be intensifying as the war continues,
without a clear outcome in sight. If this stands to reason, then the above-mentioned
8 1 The Russo-Ukraine War: A Discursive Introduction

enlargement of NATO through Sweden’s and Finland’s membership brings about a

potential increase in heterogeneity. To illustrate the point, Turkey initially vetoed
the admission of both countries to NATO and exercised its right to pursue indepen-
dent policies within NATO. This, in turn, may lead Turkey to separate from the
alliance altogether. This is not unusual, for it can be shown that Turkey is on many
political issues more closely aligned with, for example, the Shanghai Cooperation
Organisation than with its Western partners. But Turkey is not alone. There are other
troubling differences among NATO countries. Here, one may refer to the rise of
illiberalism, for example, in Hungary and Poland under the former PiS government,
which could spill over to other EU NATO countries.
The second outcome arising from the Russo-Ukraine war is that the Western
Alliance is becoming increasingly isolated on the world geo-political and geo-­
economic stage—mostly by its own actions. It was in October 2022 that Josep
Borrell, EU Chief Diplomat, alienated the ‘rest’ of the world by equating Europe to
a garden and the rest of the world to a jungle that threatens to overgrow it (Mouyal
& Levy, 2022). Borrell’s and the Western Alliance’s interpretation of the war is at
face value neither embraced nor accepted by the rest of the world, which is observ-
ing the situation from a guarded and often neutral standpoint. Notwithstanding that
most UN member countries have denounced the Russian conquest and subsequent
occupation of Ukraine’s territory and have accepted the argument that Russia has
violated international law, a majority of countries, which represent a greater part of
the world population, oppose the Western Alliance’s sanctions policies. This
includes countries such as BRICS member countries including Brazil, China, India,
and South Africa, and non-allied states in Africa, South-East Asia, Latin America,
and the Pacific region. A significant number of these countries agree with the
Russian view that NATO, under the USA’s leadership, is to be held responsible for
the Russo-Ukraine war and the continuing rise of geo-political and geo-economic
tensions (Ratten, 2022; Alonso-Trabanco, 2022).
Even a cursory analysis of the tensions emerging from the Russo-Ukraine war
clearly shows the isolation of the West from the Global South. To explain, there is
evidence to show that developing countries do not acknowledge the West’s exclu-
sive authority to set the rules, values, and norms that govern the respective interna-
tional order. The sanctions policies, unilaterally formulated and implemented by the
EU and the USA, respectively, are not well received by the governments of emerg-
ing economies. One reason for this situation is that emerging economies have not
forgotten Western Alliances’ violations of international law in recent decades,
including in the Middle East, the Balkans, and Central Asia. Developing countries
do not accept any moral legitimacy claimed by the West, which claims to be the
guardian of the world order (Kentikelenis & Voeten, 2021). Russia appears to be
counting on these isolating tendencies within the realm of international relations
allowing it to rise as a winner on the geo-political and geo-economic world stage.
The third consequence arising from the Russo-Ukraine war is mostly within the
geo-economic domain. It refers to the economic weakening of Europe. This is a
result of Europe’s wide-ranging economic alignment with the USA’s strategic geo-­
political goals. The build-up of anti-Russian sanctions by the Western Alliance
Geo-Political and Geo-Economic Consequences 9

brings Europe’s access to the usual Eastern trading partner to a potential end. This
has serious consequences for the supply of raw materials, including oil and gas,
which in turn creates, among others, an energy crisis. Furthermore, through the
imposition of sanctions, the EU is losing significantly in terms of world market
competitiveness (European Investment Bank, 2022). European industry, due to the
sanctions, is paying globally the highest commodity and energy prices. At the same
time, emerging economies are able to source relatively inexpensive raw materials
from Russia. Another factor is that the EU as a trading block has lost the Russian
technology export market. To conclude, the Russo-Ukraine war and the Western
sanctions are economically isolating the EU and other allied countries from the rest
of the Euro-Asian and the Latin American continents, and the India-Pacific region.
The European economy is becoming increasingly exposed to de-industrialisation
(Ergen, 2022) and devaluation of the Euro against the USD.
Against the above backdrop, there is a compelling argument to be made that the
Russo-Ukraine war is creating huge insecurity in international relations, globally.
The EU is becoming the first casualty of the war rationality in which the govern-
ments of EU countries and Russia, respectively, became entrapped. The problem is
that Europe and Russia have entered an epoch of hostility that militates against any
reasonable diplomatic and geo-political conflict resolution options, which in turn
impedes on the respective economies. Given the EU-Russia geo-economic and geo-­
political tensions, it is the USA that appears to be the premier winner. Despite the
advantages the USA has gained through the Russo-Ukraine war, there is a risk not
only for a slowdown of the US economy and its geo-economic position but also to
its medium-term hegemonic geo-political status. Thus, it is in the interest of the
USA to prolong the Russo-Ukraine war for as long as it takes—whatever this
may mean.
However, the promise to support Ukraine for as long as it takes may be difficult
to realise, for after some 20 months since the beginning of the Russian invasion,
there are signs of USA frustrations with Ukraine’s counter-offensive. To explain, in
the realm of geo-political discourse, a discernible shift in the USA’s stance concern-
ing Ukraine’s ongoing counter-offensive has emerged, characterised by expressions
of dissatisfaction with the Ukrainian progress made thus far. Nearly 3 months after
the initiation of the counter-offensive, USA officials have chosen to express their
concerns indirectly, predominantly through the US media outlets. This shift raises
pertinent questions regarding the underlying motives and implications thereof, thus
necessitating a thorough analysis.
The delicate intricacies surrounding the counter-offensive results are not lost on
either the US administration or the Ukrainian government, as the former grapples
with the quandary of how to publicly critique the military tactics employed by the
Ukrainian armed forces without concurrently diminishing Ukraine’s strategic posi-
tion or its endeavour to reclaim territories currently under Russian occupation or
annexation. Approaching the end of autumn, the culmination of some 4 months of
the counter-offensive, it appears that the diplomatic reticence of the USA is dimin-
ishing, thus heralding a more overt expression of discontent. As the duration of the
Ukrainian counter-offensive persists without yielding significant progress, USA
10 1 The Russo-Ukraine War: A Discursive Introduction

officials are increasingly venting their frustration at the strategic approach adopted
by the Ukrainian military.
In response to the USA’s dissatisfaction and critique of the counter-offensive, the
Ukrainian government is reiterating a commitment to the liberation of Crimea and
other Ukrainian territories currently under occupation, emphasising its determina-
tion to expel Russian forces from the country. This stance, however resolute it has
been, has become a consistent theme since the commencement of the counter-­
offensive. Ukraine, much like its Western supporters, has harboured hopes of a
swifter advancement in the counter-offensive. Alas, thus far this has not been
achieved, and it does not look like it will be achieved in the foreseeable future.
Furthermore, in response to critics of the counter-offensive, Ukrainian Foreign
Minister Dmytro Kuleba, while acknowledging the sluggish pace of the counter-­
offensive (Balmforth, 2023), stressed that Ukraine remains unwavering in its com-
mitment to the complete reclamation of its territory, irrespective of the duration
required to achieve this objective.
On the other hand, the recent tendency of US officials to express their reserva-
tions publicly regarding Ukraine’s counter-offensive through prominent USA media
outlets can be attributed to a confluence of factors. Foremost among them is the
impending US presidential campaign, which casts a considerable shadow over these
developments. USA President Joe Biden is reliant on garnering support from a
majority of Republicans in Congress to sustain current levels of American military
aid to Ukraine, especially given the proximity of the 2024 election year. Currently,
a majority of Republican members of the Congressmen are in favour of maintaining
such support. However, there exists a degree of uncertainty as to whether the vocif-
erous faction aligned with former President Donald Trump, staunchly opposing fur-
ther assistance to Ukraine, can successfully sway additional Republican
representatives and senators to their position. To conclude, it is sure that after some
20 months of the conflict, there is a strong indication that the USA is becoming
impatient with the current trajectory of the Ukrainian counter-offensive. It is also
evident that neither the USA, Ukraine, nor Russia are at the point where they would
pursue a diplomatic solution. Given the competing visions from all parties of what
constitutes winning the war, a solution to the war is difficult to achieve.

Conclusion: Squaring the Circle

In light of the Russian invasion of Ukraine, various parties across the global stage
are earnestly endeavouring, although with limited success, to discern any meaning-
ful rationale that may explain Russia’s actions. Simultaneously, many political
actors are striving to formulate viable strategies to resolve the ongoing conflict and
assess the manifold geo-political repercussions destined to emanate from this
momentous occurrence. Furthermore, similar to the international community, many
governments are confronted with an inundation of information, the content of which
seeks a way to end the war.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
tasaväkisesti katsoen valtakunnan suuruuteen. Löytyi ainoastaan
aniharvoja rikkaita ja vielä pienempi määrä suuromaisuuksien
omistajia. Yksilöillä tai luokalla omaisuuden avulla ei ollut tilaisuutta
harjoittaa muiden yhteiskunnan jäsenten sortoa. Mutta sitte
seuraavan kahdenkymmenen viiden tai kolmenkymmenen vuoden
kuluessa muuttuivat olot aivan päinvastaisiksi. Jo kahdeksannella
vuosikymmenellä yhdeksättätoista sataa oli. Amerika saanut yleisen
maineen miljoneerien maana, jossa suurimmat mahdollisuudet
yksilöllisten äärettömien rikkauksien kokoamiseksi olivat olemassa.
Tämä ennen tasaisesti jaetun omaisuuden muutamien aniharvojen
käsiin keskittyminen, joka vaikutti kansan teollisen, yhteiskunnallisen
ja valtiollisen elämän rappeutumiseen, ei voinut olla muuta kuin
vallankumouksellista.

"Liikemaailmassa oli vapaakilpailu lakannut. Persoonallinen

yrittelijäisyys teollisuuden aloilla oli mahdoton kaikille muille paitsi
kapitalisteille. Heistäkin ainoastaan suurkapitalisteilla oli etuoikeus.
Ennen suurten tilaisuuksien maaksi tunnettu Amerika oli muuttunut
samassa määrin suureksi monopolien maaksi. Ihmistä ei enään
arvioitu sen mukaan mikä hän oli, mutta kuinka paljon hänellä oli
rikkautta. Järki ja ahkeruus yhdistettynä kuuliaisuuteen voi voittaa
ylipalkollisen aseman itselleen kapitalismia palveluksessa; mutta
itsenäisyys oli estetty.

"Maan taloudellisen elämän keskittyminen verrattain harvalukuisen

suurkapitalistijoukon käsiin vuorostaan oli pakoitettu keskittämään ja
muodostamaan samallaiset tuotanto ja jako-olot. Yksi suuri,
mahtavalla pääomalla varustettu liikelaitos valtasi koko sen alueen
jossa ennen lukematon joukko pikkuliikkeitä toimi. Tässä
kehityskulussa suuret joukot pikkuliikkeitä muserrettiin kuin kärpäset
ja näiden liikkeiden omistajat pakoitettiin liittymään suurliikkeen
alammaisiksi ja käskyn täyttäjiksi. Joka hetki näinä vuosina saatettiin
havaita, että suuret rikkauksien alueet ja yritteliäisyyden
mahdollisuudet, joiden olisi tullut kuulua kaikille, joutuivat
kapitalististen renkaiden ja monopoolien käsiin. Sanat 'trusti' ja
'syndikaatti' otettiin sanakirjaan merkitsemään näitä taloudellisia
hirmulaitoksia, joita ennen ei tunnettu liike- ja teollisuusmaailmassa.

"On vaikea sanoa kumpi kahdesta työväenryhmästä,

palkkatyöläiset tai maanviljelijät, kärsi ankarimmin muuttuneissa
oloissa. Ennen vallinnut hyvä persoonallinen suhde työnantajan ja
tekijän välillä oli kadonnut. Suuret yhteenliittyneet pääomat, jotka
olivat astuneet yksityisten liikemiesten tilalle, olivat persoonattomia
voimia, jotka eivät tunteneet työläistä enää ihmisenä vaan
voimayhteytenä. Työläinen oli muodostunut koneen välikappaleeksi,
jota pidettiin jonkunlaisena tarveaineena, jonka ylöspidosta tuli
huolehtia niin kauvan kuin joku uusi kone hänet ihan tarpeettomaksi
tuotannossa ja sen välityksessä tekee.

"Maanviljelijän taloudellinen peruste ja elämän mahdollisuus

samoin riistettiin koko maan liike-elämän muutamien käsiin
keskittämisellä. Rautatiet ja viljamarkkinat jakoivat maanviljelijän
voitot keskenään. Jos viljavuosi oli hyvä, jäi maanviljelijälle paikaksi
varsinaisen työläisen palkkaosuus. Mutta jos viljasato oli huonompi,
sai hän tehdä velkaa elääkseen ja kiinnittää maatilansa kapitalisteille.
Vähitellen tällaisten olojen vallitessa vaipui maanviljelijä yhä
suuremman velkakuorman alaiseksi. Vihdoin ei ollut muuta neuvoa
kuin ottaa yhä uutta velkaa toivomatta milloinkaan velan tekaisin
suorittamismahdollisuutta. Moisesta asiaintilasta johtui, että
maanviljelijäin asutut ja muokatut maatilat myytiin
pakkohuutokaupalla suurille rahayhtiöille. Maanviljelijä joutui
veronalaiseksi vuokralaiseksi, torppariksi tahi päiväpalkkalaiseksi
omalle konnulleen.

"Vuosien 1873 ja 1896 välillä kertoo historia tapahtuneen kuusi,

huomattavaa liikepulaa. Näiden liikepulien väliajat olivat kuitenkin
niin lyhyet, että voimme sanoa jatkuvan liikepulan vallinneen koko
mainitun aikakauden. Liikepulat varhaisemman tasavallan
keskiaikana olivat lukuisat ja vahingolliset, mutta liikejärjestelmä,
nojautuen silloin yleiseen alottelijain yritteliäisyyteen, osoittautui
kimpoavaksi, joten näitä liikepulia seurannut väliaika johdatti ihmiset
entistä ehompaan varallisuuteen. Mutta sekä kimpoavaisuus että sen
aihe olivat poistuneet myöhemmistä liikejärjestelmistä. Niin ollen
niissä liikepula merkitsi yhä kasvavaa hätää yleiselle kansalle. Tosin
jonkunlaista vastavaikutusta liikepulan jälkeen saattoi myöhemmän
liikejärjestelmän vallitessakin havaita; mutta se ei vaikuttanut mitään
etuja köyhälistölle. Päinvastoin elintarpeiden hinnan ja työläisten
sekä maanviljelijäin palkan eroavaisuus kävi yhä huomattavammaksi.
Edelliset kohousivat ja jälkimmäiset laskeusivat.

"Paras todistus maanviljelijäin ja työläisten hyvinvoinnin surkeaan

alenemiseen löydetään ulkomailta tänne saapuneen siirtolaisuuden
vähenemisessä ja siirtolaisten ala-arvoisuudessa.
Kahdeksannentoista vuosisadan puolivälistä alkaen oli siirtolaisuus
täällä maassa vallitsevien lupaavien olojen tähden yhä kasvanut.
Siten oli tänne saapunut parhaita Europan voimia. Mutta heti
sisällissodan jälkeen muuttui siirtolaisuuden luonne. Siirtolaisuus
johtui myöhempinä vuosikymmeninä etupäässä alhaisella
kehitysasteella ja melkein raakuuden tilassa olevien maiden
huonommista aineksista. Ja näitäkin saadakseen olivat
siirtolaislaivayhtiöt ja Amerikan maasyndikaatit pakoitetut
lähettämään asiamiehiään Europari kurjimpiin maihin valeilla ynnä
houkutuksilla väkeä hankkimaan. Asiat olivat kehittyneet sille
asteelle, ettei mikään Europan maalainen tai työmies, joka oli
kerjäläistä hiukankaan paremmissa oloissa, tullut tänne Amerikaan
jakamaan täkäläisen köyhälistön kurjaa kohtaloa.

"Samaan aikaan kun vaalien edellä politikoitsijat kuvailivat

parempien aikojen tuloa, olivat taloudelliset kirjailijat melkein
yksimielisiä siitä, että asia on aivan päinvastoin. Entinen Amerikan
olojen paremmuus on menneisyyteen kuuluva. Sen sijaan vajoavat
olosuhteet yhä alemmaksi, kunnes ne vihdoin ovat Europan
huonoimpien maiden olojen kanssa samalla asteella. Tällaisien olojen
vallitessa havaitsemme, että vuodesta 1880 alkaen yhä
halventuneiden tuotantokustannusten — joista työläisten palkka
muodostaa suurimman osan — vuoksi ryhtyvät amerikalaiset
pääoman omistajat voittamaan ulkomaisilla markkinoilla kilpailussa
hintojen halpuudessa Englannin, Belgian, Ranskan ja Saksan
kapitalistien orjain tuotannon kaupan.

"Tähän aikaan, jolloin taloudellinen hätä pakoitti kansakerroksen

teolliseen sotaan ja ennen tyytyväiset maanviljelijät
vallankumouksellisiksi, kehittyivät yksityiset rikkaudet äärimmäiseen
huippuunsa. Miljoneerit, jotka ennen sisällissotaa olivat
tuntemattomia, olivat nyt jo muodostuneet monimiljoneereiksi.
Edelleen oli jo lukuisa joukko satojen miljoonien omistajia ja
muutamia biljoneereja. Ei tietysti ollut vaikeaa, — eikä kansa sitä
sellaisena pitänytkään — nähdä, mihinkä ne rikkaudet, jotka kansa
kadotti, joutuivat. Kymmenet tuhannet tavalliset varakkaat katosivat
ilmestyäkseen mahdottoman rikkaina. Ja sitä mukaa kuin muutamien
aniharvojen rikkaus kasvoi suhdattomasti, laskeusi kansan
hyvinvointikurjuuden asteelle.
 "Yhteiskunnalliset olot, jotka näin kumosivat entiset taloudelliset
olot, olivat siis vallankumouksellisia. Amerikassa ennen sotaa kävi
rikkauksien hankkiminen päinsä persoonallisen yritteliäisyyden
avulla. Yleisenä sananpartena oli, että oli ainoastaan kolme
ajanjaksoa paidan hihasta paidan hihaan. Se merkitsi, että minkä isä
kokosi sen poika hävitti ja pojan-poika taas oli ruumiillisena
työläisenä. Täten taloudellisten olojen ollen vaihtelevia, oli
luokkakannan selviytyminen vaikea. Silloin ei havaittu selvempää
pysyväistä työväen, herrasväen tai pääomanomistajain luokka
perustetta. Rikkaus ja köyhyys, jouten-olo tai työnteko, katsottiin
riippuvaksi etupäässä hyvästä tahi huonosta onnesta eikä luokka-
olojen perusteista. Mutta tällainen asema muuttui. Uuden
taloudellisen järjestelmän perusteella suuret omaisuudet pysyivät
samoissa käsissä. Pelkoa niiden häviämisestä ja toisiin käsiin
muuttumisesta ei ollut enempää kuin aatelistolla aatelinimensä
katoamisesta. Toiselta, puolen taas tuotanto- ja liikeolojen
keskityttyä harvalukuisen kapitalistijoukon käsiin kävi suurelle kansan
enemmistölle aivan mahdottomaksi kohota varallisuuteen. Rikkaaksi
tulemisen toivo, joka ennen sotaa innostutti ihmisiä toimiin, oli
lakannut vaikuttamasta köyhälistöön. Rikkaiden ja köyhien välillä ovi
oli tästälähin suljettu. Yhteiskunnallisen turvallisuuden tie oli tukettu
rahasäkeillä.

"Luonnollinen heijastus maamme muuttuneista yhteiskunnallisista

olosuhteista on nähtävänä uuden luokan tiedesanaluettelossa, joka
vanhasta maailmasta on lainattu ja joka heti sodan jälkeen tuli
Yhdysvalloissa käytäntöön. Entisen Amerikan ylvästelyn aiheena on
ollut, että jokainen täällä maassa oli työmies; mutta nyt me
huomaamme että työmies sanaa käytetään yhä useimmin
erottamaan köyhää hyvinvoivasta ihmisestä. Ensikerran Amerikan
kirjallisuudessa me rupeamme lukemaan alaluokasta, yläluokasta ja
keskiluokasta, — kaikki määritelmiä, jotka ennen sisällissotaa olisivat
olleet tarkoituksettomia. Mutta tällöin ne soveltuivat niin sattuvasti
Amerikan oloihin, ettei niitä voinut olla käyttämättä.

"Tuhlaavainen ylellinen elämäntapa, jolle ei vertoja Europassa

voitu löytää, rupesi käymään yleiseksi uusien, ennen
kuulumattomien rikkauksien omista jäin keskuudessa. Kultainen
loisto, ruhtinaallinen mässäys, ja tuhlaavaisuus kiihoitti yleistä
tyytymättömyyttä ja loi valoa eroavaisuudelle, joka vallitsi herrojen ja
kansan olojen välillä.

"Samaan aikaan rahakuninkaat eivät olleet kiireisiä salaamaan

uskoaan siitä, että kansanvallan päivä oli laskeutumassa ja tasa-
arvoisuus oli päättymässä. Kun yleinen mielipide Amerikassa oli
kasvanut heitä kohtaan katkeraksi, osoittivat he varsin suorasti
vastenmielisyytensä kansanvaltaisille laitoksille. Johtavat Amerikan
miljoneerit olivat muodostuneet kansainvälisiksi persooniksi, tuhlaten
suurimman osan omaisuudestaan ja ajastaan Europan maissa ja
lähettäen lapsensa siellä kasvatettavaksi. Muutamissa tapauksissa
pitivät he Europasta siinä määrin, että uhkailivat antautua jonkun
Europan maan alamaisiksi. Amerikan suurkapitalistien ylenkatsetta
kansanvaltaisia oloja kohtaan ja mielenkiintoa Eurooppaan nähden
osoittaa myöskin se, että he naittivat tyttärensä ulkolaisille
aatelismiehille. Nähtävästi amerikalaisen miljoneerin tyttärelle
ainoastaan sellainen avioliitto on kyllin arvokas. Nämä suurkapitalistit
olivat hyvin kekselijäitä raha-asioissa, joten se seikka, että he
kiinnittivät miljoonejaan aatelisnimiin, voi ainoastaan todistaa heidän
käsitystään tulevaisuudesta, joka heidän mielestään kuului
etuoikeutetuille säädyille eikä suinkaan kansalle. He luulivat, että
tulevaisuus tulee muodostumaan samanlaiseksi kuin varhainen
menneisyys, jolloin harvoilla oli täydellinen valta kansan ylitse.
 "Kapitalistien vaikutus poliittiseen hallitukseen liike-etujen
saamiseksi, oli hyvin huomattava ja aika ajoin aikaan sai suuria ja
vakavia rettelöltä. Sikäli kuin rikkaudet olivat keskittyneet ja
yhteenliittyneet, kasvoi rahan vaikutus hallitukseen. Kahdeksannella
ja yhdeksännellä vuosikymmenellä raha oli jo itse asiassa hallituksen
määrääjä. Tosin määräysvalta oli koetettu verhota, mutta siinä ei
suuresti onnistuttu. Ja myöhemmin ei kapitalistiluokka katsonut
tarpeelliseksi edes peittää kansalta rahan todellista vaikutusvaltaa
hallitukseen nähden. Elleivät kansan nimelliset edustajat olisi
alistuneetkaan valvomaan kapitalistien etuja yksinomaan, niin oli
kapitalisteilla suuri ja hyvin valittu asiamiesjoukko jokaisessa
virastossa heidän etujaan valvomassa. Vähitellen nämä asiamiehet
saivat puolivirallisen aseman virastoissa ja sen ajan poliitillisessa
koneistossa.

"Hallituksen historia sisältää muutamia muitakin häpeällisiä lukuja

lehdillään — lukuja joissa kerrotaan kuinka tänä aikana kunnallis-,
valtio- ja kansallislainlaatijakunnat, seuraten ylioikeuksien ja
toimeenpanevien viranomaisten esimerkkejä, kilpailivat keskenään
maan, etuoikeuksien, kontrahtien ja monopoolioikeuksien
tukkumyönnytyksissä ja koko maan rikkauden ja kansan
kapitalistiluokan ja heidän jälkeläistensä vallan alaisuuteen
saattamisessa. Yleiset maat, joista muutamia vuosikymmeniä sitte
toivottiin saatavan pysyväinen, rajaton perintö tulevaisille
sukupolville, oli lahjoitettu laajoina alueina suurille syndikaateille ja
kapitalisteille, jotka aitasivat ne itselleen tulevaisen ajan varalta,
jolloin heidän lapsensa ovat maa-aatelistona ja koko kansa heidän
verotuksensa alaisena maaorjajoukkona. Eikä ainoastaan aineellinen
kansan omaisuus yksin-omaan joutunut kapitalistiluokan haltuun,
mutta kaikki kauppa- ja liikealat ja teollisuudenhaarat olivat
joutuneet suurien monopoolien haltuun lainlaatijakuntien
myöntämien etuoikeuksien perusteella. Täten tulevilta sukupolvilta
riistettiin elämisen ja työnsaannin mahdollisuus. Heille jäi perinnöksi
ainoastaan vapaus vaipua kapitalistiluokan nöyriksi ja tottelevaisiksi
palvelijoiksi. Vanhoja kuningaskunnan oloja kuvaavien
aikakauskirjojen lehdillä tapaa synkkiä kertomuksia, kuinka kuningas,
suuttuneena joillekkin alamaisilleen, möi heidät orjuuteen ja heidän
omaisuutensa lahjoitti jollekin suosikilleen laiskuudessa ja
ylöllisyydessä nautittavaksi. Mutta synkin näistä kertomuksista on
kirkas niiden rinnalla, joissa kerrotaan Amerikan kansan yhteisen
perinnön, omaisuuden, ja toiveiden enimmän tarjoovalle
myömisestä. Asian vieläkin kamalammaksi tekee tietoisuus, että
myyjänä esiintyy niin kutsuttu kansanvaltainen valtio, kansallinen ja
paikallinen hallitus.

"Erityisemmin tarpeelliseksi oli yläluokalle käynyt mahdollisuus

käyttämään hallituksen valtaa mielensä mukaan sentähden, että
työläisjoukkojen mieli oli kauheasti katkeroitunut ja hurjistunut.

"Työväen toimeenpanemat työlakot useinkin aiheuttivat niin suuria

rauhattomuuksia, ettei poliisivoima kyennyt järjestystä ylläpitämään.
Yleiseksi tavaksi kapitalisteille muodostui valtion jopa kansalliseen
hallitukseen vetoaminen sotaväen suojeluksen omaisuudelleen ja
eduilleen saamiseksi. Siten valtion sotaväen pääasialliseksi toimeksi
kehittyi lakkojen lakkauttaminen pistimillä tai kuulilla ja kapitalistien
omaisuuden suojeleminen. Vihdoin työväestöllä oli ainoana
mahdollisuutena kuolla nälkään tai palata kapitalistien asettamilla
ehdoilla takaisin työhön.

"Kahdeksannen vuosikymmenen kuluessa otti valtiohallitus

ohjelmaansa sotaväen järjestämisen tälle uudelle käytännölliselle
alalle. Kansalliskaarti muutettiin kapitalistien kaartiksi. Koko
sotajoukko uudelleen järjestettiin ja sen lukumäärä lisättiin.
Sotajoukko harjoitettiin erityisesti ampumaan kapinallista työväkeä.
Katuampumaharjoitus — aivan uusi harjoitusala eikä suinkaan
mieluinen amerikalaisille sotilaille — astui yleiseen
päiväjärjestykseen. Sillä alalla osoitettu taito painoi paljon
ylennysasioissa. Kivi ja tiilikasarmeja varustettuina ampumaluukuilla
ja suojeltuina kanuunoilla, oli perustettu kaupunkien tärkeimpiin
osiin. Muutamissa tapauksissa paikallissotaväki, joka suurimmaksi
osaksi muodostui kansakerroksen lapsista ja siis oli myötätuntoinen
kansan vaatimuksille ja taistelulle, osotti vastenmielisyyttään
työväestön ampumiseen ja verilöylyjen toimeenpanemiseen niin
suuressa määrin, että kapitalistit mieluummin kutsuivat avukseen
varsinaisia hallituksen vakinaisia, melkoista raaempia ja
säälimättömämpiä sotajoukkoja. Vihdoin hallitus kapitalistien
toivomuksesta ryhtyi perustamaan sotilasleirejä suurten kaupunkien
lähistöllä Näistä leireistä pitivät sotilaat kapitalistien kaupungissa
sijaitsevia työmaita ja etuja silmällä. Intiaanisodat olivat jo aikoja
sitten päättyneet. Sotilaat, jotka ennen olivat leiritettyinä lännen
valtioihin suojelemaan siellä asuvia asukkaita intiaanien
hyökkäyksiltä, siirrettiin itävaltioihin suojelemaan kapitalistien
etuoikeuksia valkea-ihoisten, hätääntyneiden työläisten
vaatimuksilta. Sellainen oli yksityisomaisuuden ja kapitalismin
kehitys.

"Kuinka suuressa määrin ja laajoilla alueilla kapitalistit saivat

hallituksen käyttämään valtion sotajoukkoja heidän yksityiseksi
edukseen, siitä saadaan käsitys kun otetaan huomioon, että yhtenä,
ainoana vuonna 8 à 10 tuhatta sotilasta oli yhtä mittaa liikkeellä New
Yorkin ja Pensylvanian valtioiden lakkoalueilla lakkolaisia,
kukistamassa. Vuonna 1892 viiden valtion sotaväki vakinaisen väen
avustamana, oli alituiseen aseissa lakkolaisia vastaan. Tämän joukon
lukumäärää voitanee täydellä syyllä verrata armeijaan, joka
Washingtonilia oli käytettävänään. Semmoista tilaa sopi kyllä jo
kutsua sisällissodaksi.

"Amerikalaiset entisinä aikoina olivat nauraneet ulkomaiden

yksinvaltaisuutta suojaaville sotajoukoille sanoen, että hallitus, joka
tarvitsee väkivaltaa suojelemaan itseään omalta kansaltaan oli siten
tunnustanut oman huonoutensa. Tähän samaan tilaan oli
Yhdysvaltain taloudellinen järjestelmä nopeasti kehittymässä — se oli
muuttumassa pajunettihallitukseksi.

"Näin lyhykäisesti, poikkeamatta erikoiskohtiin, voidaan kuvata

muutamat yleisimmät Amerikan kansan oloja koskevien muutosten
ilmiöt, jotka olivat suoranaisia seurauksia pääomien keskittymisestä,
joka rupesi vakavampaa huolestumista yleisössä herättämään
sisällissodan päätyttyä.

"Voitaisiin täydellä syyllä sanoa että pohjoisten valtioiden

kansalaisarmeijat palatessaan tasavallan pelastussodasta julkista,
vihollista vastaan löysivät tasavallan salaisten mutta paljon
vaarallisemman kotiin jättämänsä vihollisen varastamana. Samaan
aikaan kun he olivat hajoittamassa roturajoja Etelä-valtioissa
rakensivat kapitalistit Pohjois-valtioissa rikkaudelle nojaavan
luokkarajan ja vallan. Ja tämä rakennus tuli löytämään maaperänsä
myöskin Etelävalloissa lyhyen ajan sisällä. Samaan aikaan kun
tasavallan armeija vuodatti suurina virtoina vertaan kansallisen ja
valtiollisen tasa-arvoisuuden aikaansaamiseksi hyökättiin
yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden — jolle kaikki muu tasa-arvoisuus
nojaa — kimppuun luokkajaon kautta. Luokkajako ei voi muuhun
päättyä kun ennen yhtenäisenä olleen, toisiaan kunnioittavista
ihmisistä muodostuneen kansakunnan täydelliseen jakoon ja
puolueryhmitykseen, joita ryhmiä yhdessä pitämään tarvitaan
hirmuvallan rautaista kouraa. Neljä miljoonaa orjaa oli todellakin
vapautettu maaorjuudesta, mutta samaan aikaan valkeaihoinen
kansa oli kulkenut taloudellisten vasallien ikeen alle, jota Amerikan
kansa Europasta oli paennut. Ei kukaan olisi uskonut sen
tapahtuvan, jos sisällissodan alkaessa olisi sitä ennustettu."

Tohtori sulki kirjan josta hän oli lukenut ja heitti sen syrjään.

"Julian", hän sanoi, "tämä kertomus yläluokkalaisten Amerikan

tasavallassa hallitsemisesta, on kerrassaan hämmästyttävä. Sinä olet
ollut näiden tässä kerrottujen tapauksien silmin-näkijänä ja voit
arvostella josko kertomuksessa on liioittelua."

"Päinvastoin", vastasin, "luulin sinun lukevan ääneesi sen ajan

sanomalehti kokoelmaa. Kaikki poliittiset, yhteiskunnalliset ja
taloudelliset asiat ja ilmiöt, joihin kirjoittaja on kajonnut, olivat
yleisen huomion ja keskustelun alaisia asioita. Jollei ne ennen ole
minuun vaikuttaneet samalla tavalla kuin nyt, johtuu se siitä syystä
yksinomaan, etten minä kysymyksessä olevana aikana kuullut niitä
esitettävän tällaisessa määrättyä tarkoitusta tavoittelevassa
järjestyksessä ja muodossa."

Vielä kerran pyysi tohtori Edithin tuomaan erään kirjan kirjastosta.

Käännellen lehtiä kunnes hän vihdoin löysi etsimänsä kohdan, hän
lausui:

"Jos sinä luulet, että Storiotin yhdeksännentoista vuosisadan

kolmannen neljänneksen taloudellisia ja yhteiskunnallisia oloja
kuvaava kertomus on voimastaan ja vaikuttavaisuudestaan velassa
rhetorilliselle järjestykselleen, tahdon minä osoittaa sinulle muutamia
suoria ja kylmiä tilastoja, joissa osoitetaan käytännöllistä rikkauden
jakaantumista ja keskittymistä edellämainittuna ajanjaksona. Tässä
on kirja, kokoonpantu sitä ainetta koskevista tiedonannoista, jotka
perustuvat sensusilmoitusten, verotuslaskujen,
omaisuusoikeusvirastojen ja virallisten asiakirjojen lausuntoihin ja
selityksiin. Minä voin antaa sinulle näistä tutkimusten tuloksista
kolme eri henkilön toimittamaa laajaa teosta. Itse kukin käsittelee eri
alueita. Mutta kaikissa niissä tullaan samaan lopputulokseen, joka
ollen hyvin tarkoin todistellen perusteltu ei jätä minkäänlaatuista
epäilemisen sijaa.

"Ensimmäinen tilastoteos, joka on tehty vuonna 1903 erään

tilastollisen toimituskunnan viranomaisen toimesta Yhdysvaltain
tilastotiedollisten tutkimusten tuloksista, osoittaa meille, että
kuudenkymmenenkahden biljoonan dollarin yleisomaisuudesta
joukko miljoneereja ja monimiljoneereja edustaen kolmea sadatta
osaa prosenttia koko maan väestöstä omisti 12 biljoonan dollarin
arvosta yleisomaisuutta eli viidennen osan koko yleisomaisuudesta.
Vuorostaan vähempi kuin 9 prosenttia kansasta omisti vuorostaan 33
biljoonaa yleisomaisuudesta ja muodosti siten niin kutsuttujen
hyvinvoipien luokan. Jälelle jäänyt 91 prosenttia kansasta, siis suuri
kansan enemmistö, kuului köyhäin luokkaan ja jakoi keskuudessaan
jälellä olevan seitsemäntoista biljoonan dollarin yleisomaisuuden.

"Toinen tilastollinen teos, joka on kokoonpantu New Yorkin valtion

omaisuusolojen tutkimusten tuloksista vuonna 1894 osoittaa, että 1
prosentti eli yksi sadas osa kansasta omisti 55 prosenttia
omaisuuksista. Edelleen siitä käy selville että niin kutsuttu
hyvinvoipien luokka, joka muodosti 11 prosenttia kansasta, omisti 32
prosenttia koko omaisuuden määrästä. Näin ollen 12 prosenttia
kansasta, suurkapitalistit ja hyvinvoivat omistivat yhteensä 87
prosenttia omaisuudesta, joten kansalle, joka muodosti 88 prosenttia
väkiluvusta, jäi ainoastaan 13 prosenttia omaisuutta.

"Kolmas tilastollinen laitos, joka on laadittu eri aloilla toimitetuista

tutkimuksista, hyvin huomattavalla tavalla yhdistyy edellisten kanssa
samoihin johtopäätöksiin. Tässä teoksessa esitetään tietoja, jotka
vuosina 1889 ja 1891 on keräilty luotettavista lähteistä. Teoksessa
jaetaan koko kansa kolmeen luokkaan — suurkapitalisteihin, keski- ja
työväenluokkaan. Suurkapitalistit, ollen 1.04 prosenttia kansasta
hallitsevat 70 prosenttia maan yleisomaisuudesta yksilöllisenä
omaisuutenaan. Keskiluokka, edustaen 9.02 osaa kansasta, omisti 12
prosenttia yleisomaisuudesta. Siis edelliset luokat edustaen 10.06
prosenttia kansasta omistivat 82 prosenttia yleisomaisuudesta. Näin
ollen työväen luokalle, joka edustaa 89.04 prosenttia kansasta, jää
ainoastaan 18 prosenttia omaisuudesta."

"Tohtori", huudahdin, "minä tiedän että omaisuus oli hyvin

epätasaisesti jaettu minun aikakaudellani, mutta mainitsemasi
numerot tuntuvat hämmästyttäviltä. Sinun ei tarvitse vaivaantua
selittämään minulle minkätähden kansa yksityisomaisuutta vastaan
kapinoitsi. Edelliset tilastonumerot muuttavat kivetkin
vallankumouksellisiksi."

"Minä aavistin sinun niin sanovan", vastasi tohtori. "Muista

myöskin että edelliset tilastot osottavat ainoastaan yhden
sukupolven aikana tapahtuneen omaisuuden keskittymistä koskevat
tulokset. Amerikalaiset voivat ihan täydellä syyllä sanoa: 'Jos nämä
kaikki asiat tapahtuivat tuoreessa puussa, mitä on tapahtuva
kuivassa puussa?' Jos kapitalismi, maassa, jossa äsken vielä oli
vallinnut ennen tuntematon taloudellinen tasavertaisuus, voi
toimittaa yleisomaisuuden ynnä koko hallituksen oman luokkansa
käsiin ryöstön kolmen kymmenen vuoden kuluessa, niin mitä jäi näin
ollen kansalle tuleviksi ajoiksi? Mitä jäi tulevan ajan sukupolville
perinnöksi?"
LUKU XXV.

MIKSI VALLANKUMOUS EDISTYI ALUSSA HITAASTI MUTTA LOPULTA

NOPEAAN.

"Olkoon edellisessä kylliksi selitystä yleisistä ja periaatteellisista

Amerikan vallankumouksen syistä. Lisätkäämme ainoastaan yleiseen
tasa-arvoisuuteen johtava kansan valistus, joka muodostui uudeksi
yhteiskunnalliseksi tekijäksi ja Amerikalle omituiset paikkakunnalliset
vaikuttimet, jotka määrittelivät vallankumouksen ilmenemisajan ja
määrätyn suunnan. Nyt voidaan lyhykäisesti luoda huomiomme
tähän suuntaan, jonka vallankumous sai.

"Taloudellisen saappaan puristus tuntui ensimmäiseksi siihen

luokkaan, joka sitä kaikista vähemmän ansaitsi, se on
palkkatyöläisiin, ja vallankumous saatetaan sanoa alkaneeksi
työläisten kapinoilla. Vuonna 1869 ensimmäinen suuri työväestön
liitto perustettiin vastustamaan kapitalismin kasvavaa valtaa. Ennen
sisällissotaa tapahtuneet työläisten lakot voitaisiin laskea sormilla.
Mutta ennenkuin kuudes vuosikymmen oli kulunut laskettiin lakot jo
sadoissa, seitsemännellä vuosikymmenellä tuhansissa ja
kahdeksannella vuosikymmenellä kymmenissä tuhansissa
työlakoissa, jotka koskivat kolmea miljoonaa työläistä. Useammat
näistä lakoista olivat koko maata käsittäviä ja sellaisina tärisyttivät
koko liikemaailmaa aikaansaaden suuria ja yleisiä pulia.

"Heti palkkatyöläisten kapinoita seurasivat maanviljelijäin taistelut.

Ne olivat luonteeltaan vähemmän melskeisiä mutta paljon
vakavimpia ja turmiollisempia seurauksiltaan. Nämä taistelut saivat
salaisten yhdistysten ja julkisten poliittisten puolueiden muodon,
joilla oli tarkoituksena vastustaa niin kutsuttua rahanvaltaa. Jo
seitsemännellä vuosikymmenellä nämä yhdistykset saivat aikaan
valtion ja kansallispolitiikassa sekaannuksen ja häiriön ja
myöhemmin muodostuivat varsinaisten vallankumouksellisten
puolueiden keskukseksi.

"Sinun aikalaistesi ajattelevia ihmisluokkia ei voida syyttää

välinpitämättömyydestä mainittuihin ilmiöihin nähden. Yleinen
kirjallisuus ja keskustelu kuvastaa sitä huolestumista, joka oli
vallannut kaikki vakavat ihmiset. Vanhanaikaisen heinäkuun
neljännen päivän vietto ja sen yhteydessä tapahtunut kerskailu
tasavallan onnellisuudesta oli hävinnyt kuulumattomiin. Kaikki
myönsivät, ettei tasavaltainen hallitusmuoto ylimalkaan ollut
toteuttanut lupauksiaan yleisestä hyvinvoinnista, mutta sen sijaan
osottautui varsin heikoksi vastustamaan Europan paheiden, varsinkin
luokkaetujen ja vihan, tänne maahan kulkeutumasta — kaikki
ilmiöitä joiden ei luultu tasavallan ilmapiirissä menestyvän. Kaikilla
tahoilla havaittiin että vanha järjestys kävi huonoksi ja että tasavalta
kaikkine sille asetettuine hyvine toiveineen oli vaarassa. Yleisenä
huutona oli, että jotain tuli tehdä turmiollisen asiaintilan
korjaamiseksi. Sana 'uudistus' oli jokaisen suussa. Sitä huusivat
kaikki puolueet joko tositeolla sitä tarkoittaen tai teeskennellen.
Mutta turhaa lienee minun sinulle selitellä näitä asioita, Julian, sillä
olithan sinä silmännäkijänä aina vuoteen 1887 asti."
 "Sinun kuvauksesi on aivan yhtäpitävä todellisuuden kanssa. Silloin
todellakin vallitsi teollinen ja valtiollinen kiihoitustila ja käsitys siitä,
että asiat menivät nurin päin. Yleisenä huutona oli uudistusten
vaatimus. Mutta, kuten minä jo ennen sanoin, tuntui kiihoitus liian
tarkoituksettomalta ja sekavalta johdattaakseen vallankumoukseen.
Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että jotain oli tehtävä. Mutta tuskin
kaksi ihmistä oli samaa mielipidettä itse tehtävän laadusta ja
tavasta."

"Aivan niin", vastasi tohtori. "Meidän historioitsijamme jakavat

koko vallankumouksellisen ajanjakson — sodan lopusta tai
seitsemännen vuosikymmenen alusta nykyisen järjestelmän
muodostumiseen kahdennenkymmenennen vuosisadan
alkupuoliskolla — kahteen aikakauteen, kypsymättömään ja
järjestykselliseen. Ensimmäinen aikakausi on ollut meidän
keskustelumme aiheena ja siitä Storiotkin minun lukemissani
kirjoitelmissa kuvaa. Tällä aikakaudella sinä olit tapahtumien
silminnäkijänä todistajana. Kuten me olemme havainneet, oli
silloinen aika täynnä levottomuutta, taistelua ja tarkoituksetonta,
sekavaa kiihotusta ja Babelin mielten sekoitusta. Kansa sokeana ja
pimeässä potki kapitalismin kallioita vastaan, olematta itsekään
täysin selvillä mitä ja minkätähden potki.

"Kumpikin työntekijäin ryhmä, palkkatyöläiset ja maanviljelijät,

olivat yhtä sokeita nähdäkseen selvästi ja kokonaisuudessaan niiden
olojen ja voimien todellista luonnetta, joiden uhreja he olivat.
Palkkatyöläisten ainoana tarkoituksena oli yhdistää käsityöläiset ja
ammattilaiset järjestöihin joiden avulla työpalkkoja voitaisiin saada
korotetuksi ja kohtuullisina pidetyiksi. Heillä ei todellakaan näyttänyt
olevan enempää tietoa kuin lapsilla voittojärjestelmän vaikutuksesta
yhteiskunnan kulutuskyvyn pysyttämisessä alapuolella tuotantokykyä
ja siitä vuorostaan seuraavasta alituisesta työ- ja tavaramarkkinoilla
ilmenevästä työvoimain ja tavarain runsaudesta. He eivät myöskään
havainneet, että moisia ilmiöitä ei mikään voi poistaa niin kauvan
kun voittojärjestelmä vallitsee — voittojärjestelmä, joka ehdottomasti
pakoittaa työläisten palkat yhä alemmaksi siksi kun ne eivät enää
riitä ylöspitoon. Sentähden niin kauvan, kun työläiset eivät edellä
mainittuja seikkoja havainneet ja jatkoivat toivottomia
lakkotaistelujaan yksityisiä kapitalisteja vastaan, joista taisteluista ei
mitään mahdollista yleisempää seurausta ollut, oli vallankumous
pakoitettu odottamaan. Ja kapitalistit tällöin eivät nähneet mitään
syytä huolehtiakseen asemastaan.

"Mitä taas maanviljelijöihin tulee, eivät he ottaneet osaa

työväestön toimintaan joka kohdistui yksinomaan työläisten etujen
ajamiseen. Sen sijaan toimivat he vuorostaan yksinomaan omien
etujensa eduksi kovalla kiihkolla, joten palkkatyöläiset, pitäen niitä
maanviljelijöitä ainoastaan koskevina toimenpiteinä, pysyttelivät
erillään. Maanviljelijän tarkoitus oli hankkia asemansa parantamiseksi
hallitukselta apua. He käyttivät samaa keinoa kuin pikkukapitalistit,
jotka olivat joutuneet suurkapitalistien murhaavan voittokulun
jalkoihin. He koettivat estää yksityisen pääoman vallitessa ilmenevän
luonnollisen kehityksen kulkua, jossa pienet kapitalistit olivat
pakoitettuja sortumaan suurempien tieltä. Heidän käsitteensä
mukaan maanviljelijän huono asema pääasiallisesti jollei kokonaan
johtui raha-asiain lainlaadinnasta, josta he luulivat aiheutuvan rahan
vähyyden ja kalleuden. He siis vaativat täydellisenä parannuskeinona
moisen lainsäädännön kumoamista ja rahan suurempaa ulosjakoa.
Varsinkin maanviljelijäin luokalle tuultiin moisella toimenpiteellä
aikaansaatavan suurta hyötyä, sillä rahamarkkinoiden vilkastuttua
olisi huokeampi saada rahoja velkojen ja niiden koron maksoon.
 "Epäilemättä hallituksen rahaliike ynnä järjestys oli kapitalistien
vaikutuksen kautta hävyttömästi järjestetty palvelemaan
raharuhtinaita heidän ryöstöhommissaan, joiden johdosta koko
kansan rikkaus siirtyi täydellisesti heidän valtaansa. Mutta samalla
kertaa on huomattava, ettei tämä kapitalistien taloudellinen
toimenpide ollut yhtään pahempi kun muutkaan heidän muilla aloilla
toimeen panemansa järjestelmät. Heidän keinottelunsa valtion raha-
asioissa ainoastaan soi heille tilaisuuden lyhemmässä ajassa kansan
varallisuuden omiin käsiinsä keskittämiseen. Muussa tapauksessa
olisi heidän tullut tyytyä yksinomaan käyttämään laillisiksi nimitettyjä
keinoja, kuten vuokraa, korkoa ja voittoa, rikkauksien omiin käsiinsä
hankkimiseksi. Tätä tietä olisi se yhtä hyvin tapahtunut. Tosin kansan
kärsimyksen aikakausi olisi tullut pilkallisemmaksi. Kapitalisteilla ei
olisi ollut mitään syytä hallituksen raha-asioihin sekaantua, jos he
olisivat tyytyneet maltillisempaan rikastumiseen. Mikään raha-asiain
järjestys ei heitä kuitenkaan olisi voinut estää kansan omaisuuksien
omistajiksi pääsemästä. Kulta, hopea, paperi, kallis raha, halpa raha,
kova raha, huono raha ja hyvä raha — kaikki eri lajit — ovat aivan
samalla tavalla eri maissa ja eri aikoina vastanneet kapitalistien
toivomuksia ja pyrkimyksiä. Erikois-seikat mahdollisesti ainoastaan
ovat voineet muodostua raha-asiain tähden hieman toisenlaiseksi.

"Tullakseen varmuuteen taloudellisen pulansa poistamiseksi

kongressiin vetoamisen ja raha-asioita järjestävän lainsäädännön
laatimisen hyödyttömyydestä, olisi Amerikan maanviljelijäin
ainoastaan tarvinnut luoda silmäyksensä Europan maihin; silloin
olisivat he saattaneet havaita, että maata viljelevä luokka oli
kaikkialla vajonnut vieläkin syvempään kurjuuteen välittämättä
minkäänlaatuisista raha-asiain järjestyksistä. Maanviljelijäin olisi
tullut syventyä tutkimaan yleisempiä syitä, jotka ovat johtaneet
heidän tilansa kurjuuteen. Tämän yleisen, kaikkien maiden suhteen
vaikuttavan syyn olisivat maanviljelijät havainneet, jos olisivat
syventyneet, historiaan. Se olisi osoittanut, että kaikissa
yhteiskuntaoloissa oli käyty saman kehitysasteen kautta; sillä
kapitalistien voitto, korko ja vuokra ei voi muuhun johtaa kuin koko
kansan varallisuuden kapitalistiluokan käsiin keskittymiseen, joka
seikka etupäässä ja kipeämmin koskee työntekijöitä ja
maanviljelijöitä. Hetken aikaa kykeni Amerikan kansa niihin luettuna
myöskin maanviljelijät laajan maaomaisuutensa perusteella
pakenemaan sitä yleistä kehityslakia. Muita nyt yleinen kohtalo
rupesi valtaamaan alaa. Eikä sitä voinut mitenkään muutoin ehkäistä
tapahtumasta paitsi yksityisomaisuuden järjestelmän poistamisen
kautta.

"On aivan mahdotonta mainita kaikkia niitä lukemattomia

uudistusesityksiä, joita pienemmät kansan uudistuspuolueet tekivät.
Ne alkoivat kieltolakipuolueen teoriiasta jonka mukaan pääsyy
taloudelliseen hätään — jota lännen maanviljelijät etupäässä kärsivät
— oli väkijuomain liiallinen käyttö. Toiselta puolelta ne pysähtyivät
oletukseen, että Jumala rankaisi kansaa sentähden ettei
perustuslaeissa tunnustettu virallisesti kolminaisuuden Jumalaa.
Tietysti nämä olivat erikoishenkilöjen opetusta. Mutta miltei yhtä
sokeita olivat nekin, jotka lähemmin huomasivat omaisuuden
keskittymisen todelliseksi taloudellisen hädän syyksi. He eivät
huomanneet että se oli luonnollinen yksityisomaisuuden kehityksen
tulos, jota seurauksiinsa nähden ei voitu ehkäistä muutoin kuin
yksityisomaisuuden lakkauttamisella.

"Kuten saattoi odottaakin, olivat nämä palkkatyöläisten ja

maanviljelijäin toimenpiteet, puhumattakaan toisarvoisista
vallankumouksen ensimmäisellä ajanjaksolla esiintyvistä
uudistusryhmien vaatimuksista, ihan vaikuttamattomia. Suuret
työläisten liitot, joita heti sodan jälkeen oli perustettu suojelemaan
työläisten hyvinvointia, kaksikymmentäviisi vuotta taisteltuaan olivat
osottaneet oman voimattomuutensa työväestön olojen
samanlaatuisina pysyttämisessä. Parannuksesta ei saattanut olla
puhettakaan. Sinä aikana oli noin kymmenen eli viisitoista tuhatta
lakkoa tapahtunut, mutta niiden kokonaistulos osoitti ainoastaan
tyhmimmällekin työläiselle, ettei työväen luokan osaksi tullutta
kohtaloa voitu poistaa yksinkertaisella luokkajärjestö-toiminnalla
puhumattakaan sen korjaamisesta. Kaiken taistelun ja kärsimyksen
jälkeen huomasivat työläiset olevansa entistä turvattomampia.
Maanviljelijät eivät liioin olleet saavuttaneet taisteluillaan
minkäänlaatuista huojennusta oloihinsa. Heidän liittonsa, vaikka
hallitsivatkin miljoonia äänestäjiä, osoittautuivat jos mahdollista
vieläkin suuremmassa määrin kykenemättömiksi suojelemaan heitä
rahavallalta. Sielläkin missä he saivat valtiollisen järjestysvallan
havaitsivat he hyvinkin pian, että rahavallalle oli jäänyt vaikuttavia
vaikka tosin kieroja keinoja, joiden avulla heidän pyrkimyksensä
tulivat tyhjiksi ja toivotut hedelmät muuttuivat Sodoman omeniksi,
jotka ovat kauniita puissa riippuen, mutta käteen otettuina hajoavat
tuhkana tuuleen.

"Mitä oli yleisestä kiihkeästä keskustelusta, joka johtui

kysymyksestä mitä oli tehtävä kahdenkymmenen viiden vuoden
kuluttua käytännöllisenä tuloksena? Täydellisesti ei mitään. Jos täällä
tai tuolla esitettiinkin joku uudistus, niin siitä huolimatta
yleisemmässä katsannossa, olojen kurjuus yhä lisääntyi. Jos
yläluokan valta vuonna 1873 oli ollut niin pieni että sen sopi verrata
miehen pikku sormeen oli se jo vuonna 1895 miehen vartalon
mittainen. Pintapuolisista aineellisista merkeistä päättäen näytti
todelliselta että taistelu kulki säännöllistä, kansaan nähden
toivotonta rataansa nopeasti ja että kapitalistit, jotka miljoonillaan
ostivat lapsilleen aatelisnimiä olivat oikeammassa tulevaisuuteen
nähden kuin uusi, kasvava valon ja oikeuden sukupolvi.

"Mutta sittenkin heidän katsomuksensa oli kokonaan erehdyttävä.

Tämän parannusyritysten katkeamattoman tappion ja
epäonnistumisen aikana täydellistä yksityisomaisuusjärjestelmän
poistamista tähtäävä vallankumous oli edistynyt siinä määrin, että
valistunut tutkija saattoi ennustaa täydellistä voittoa jo heti
läheisemmässä tulevaisuudessa."

"Mutta missä se edistys saatetaan havaita?" kysyin. "Tähän

astisesta kertomuksesta ei sitä ainakaan ole selville käynyt."

"Se ilmenee kansan keskuudessa kehittyvässä

vallankumouksellisessa luonteenominaisuudessa", vastasi tohtori.
"Edelleen se ilmenee kansan yleisen mielipiteen muodostumisessa
siihen suuntaan, että ryhdyttiin hyväksymään taloudellisen
järjestelmän uudelleen muodostaminen välttämättömänä tehtävänä.
Suuren vallankumouksen, joka täydellisesti muodostaa
yhteiskunnallisen järjestelmän tulee saada ylitse vuotavaisen
siveellisen voiman ja oikeuden tunnon painon päästäkseen
kunnollisesti alkuun. Se kehitys, jonka avulla tällainen siveellinen
voima ja tietoisuus syntyy ja aika jolloinka se rupeaa vaikuttamaan ei
ole niin nopea ja selväpiirteinen kun varsinaisen käytännöllisen
vallankumouksen kehitys, joka alkuun päästyään suurella nopeudella
murskaa tiellään olevat esteet jotka kauvan aikaa ovat sen voimia
täyteen vauhtiin pääsemästä ehkäisseet. Mutta tiedemiehelle
ensimmäinen vallankumouksellisten voimain kehitysaikakansi on
paljon tärkeämpi tutkittava. Aivan välttämätöntä oli Amerikan
kansalle ennenkuin se ryhtyi työhön, jonka tarkoitus oli toimittaa
niinkin suuri tehtävä kuin yksityisomaisuuden muuttaminen
yleisomaisuudeksi oli, että se tuli varmuuteen katkerien
käytännöllisten kokemustensa kautta siitä ettei mikään vähempi
toimenpide riitä olojen oikealle tolalle saattamiseen. Kansan oli
kokemusten perusteella havaittava että kapitalismi oli saavuttanut
kehitysasteen jossa sitä ei voitu muutoin turmioa tuottamasta estää
kuin koko järjestelmän lakkauttamisella. Ja tätä tosin katkeraa mutta
kuitenkin tarpeellista kokemusta hankki kansa varhaisemmalla
vallankumouksen ajalla. Näin ollen kaikki tappiot, kärsimykset ja
pettymykset, jotka kansa koki seitsemännellä, kahdeksannella ja
yhdeksännellä vuosikymmenellä, auttoivat sitä enemmän kuin sama
lukumäärä voittoja lopullista ja voitollista hyvinvointia kohti.
Todellakin oli tarpeellista, että kaikki tapahtumat tapahtui
muodostaakseen vallankumouksen mahdolliseksi. Oli aivan
välttämätöntä että kapitalismi ja sen luokkatyrannius täydensi
itsensä ja siten kyllin selvästi osoitti voimansa tasavallan ja kansan
vihollisena ja ihmisten onnen, vapauden ja elämän sortajana
taatakseen kansassa kyllin vakavan tahdon ja harrastuksen sen
järjestelmän täydelliseksi kumoamiseksi. Vallankumoukset jotka
hätäisesti syntyvät päättyvät ennen aikojaan. Mutta tällöin ihmisten
hyvinvointi edellytti, ettei tämä vallankumous pysähtyisi tai laimenisi
ennenkuin viimeinenkin sirpale siitä järjestelmästä joka taloudellisen
keinon avulla riisti ihmisten onnen ja vapauden oli poistettu.
Sentähden ei yhtään taistelua, sortoa, orjuutusta, sydämmetöntä
tekoa, toimeenpanevan vallan, lainlaatijakunnan ja oikeuslaitoksen
häpeällistä vallankäyttöä, häpeästä vuotavaa isänmaallista kyyneltä,
poliisien iskua, kiväärin kuulaa tahi sotilaan pajunetin pistoa mennyt
tarkoituksettomasti ja seurausta tuottamatta hukkaan. Ei mikään
muu paitsi tämä epätoivo ja pettymys, jonka varhaisimmat
uudistustaistelijat kärsivät, olisi voinut kansaa kasvattaa käsittämään
kapitalistisen järjestelmän poistamisen ehdotonta pakollisuutta.
 "Me havaitsemme vallankumouksen toisen osan alkavan ajasta
jolloin kansan järkevin osa tuli selvään käsitykseen ihmisen
oikeuksien ja edesvastuuttoman yksityiskapitaalivallan perusteiden
ristiriitaisuudesta ja ettei kansan hyvinvoinnin ja onnen
saavuttaminen voinut tapahtua muutoin kuin aivan uuden
talousjärjestelmäni avulla, joka siihen astisen yksilöllisen hoidon
alaisena ilmenevän tuotannon ja jaon saattaa yleisön s.o. kansan
hoidon ja hallituksen alaiseksi."

"Mihin aikaan", minä kysyin tohtorilta, "sinä luulet vaistomaisen

vallankumouksen muodostuneen itsetietoiseksi?"

"Vaikea on määritellä kuukautta tahi vuotta", vastasi tohtori, "sillä

mainitut kaksi ajanjaksoa liittyvät toisiinsa kehityksellistä. tietä.
Mikään merkkitapahtuma ei eroita vaistomaista ja itsetietoista
vallankumousta toisistaan. Mutta siitä huolimatta saatetaan
jälkimäisen ajanjakson mainita alkavan ihmisissä havaittavan uuden
hengen ja tietoisuuden ilmenemisellä. Ensimmäisen ajanjakson
vaistomainen kiihoitustila ja lyhytnäköisyys kauvan sekoittui
aikakauteen jolloin itsetietoisuus ja varma tarkoitusperä rupesi
ilmenemään, joka voidaan mainita tapahtuneeksi yhdeksännen
vuosikymmenen alussa. Silloin tarkoitukseton kapinoiminen muuttui
tarkoitukselliseksi vallankumoukselliseksi liikkeeksi, joka rupesi oloja
kehittämään nykyiselle kannalle.

"Jos sinä olisit voinut olla valveilla paria vuotta kauvemmin et sinä
tarvitsisi nyt näin suuressa määrin ihmetellä meidän teollista ja
erittäinkin taloudellista järjestelmäämme ja sen edellyttämää tasa-
arvoisuutta ja yhdenvertaisuutta; sillä muutamaa vuotta
nukkumistasi myöhemmin tällaiseen järjestelmään johtavat syyt
olivat kaikkialla havaittavissa ja yleisen keskustelun aiheena.
 "Tietoisuus siitä, että taloudellisen järjestelmän muodostaminen
yleishyötyä tuottavalle kannalle yhteistyön kautta on mahdollinen, on
yhtä vanha kuin filosoofia. Teoriana se jo ilmenee Platon aikana;
mutta vaikeaa on määritellä miten kauvan ennen jo käsitys siitä on
ilmennyt. Kuitenkin jo itse tietoisuuden toteuttaminen ei saattanut
käydä mahdolliseksi ennenkuin kehityksen määrätyllä asteella, jossa
tietoisuus yksilöiltä oli siirtynyt yleiseksi ja varmaksi käytännölliseksi
käsitykseksi. Siihen asti oli tietoisuus pakotettu odottamaan
ikäänkuin ruumiiseen sidottu sielu ylösnousemisensa päivää.
Itsekkäät hallitsijat pitivät kansaa yksinomaan heidän hyvinvointinsa
tähden luotuna raaka-aineena. Jos he siis olisivatkin joskus ajatelleet
taloudellisen järjestelmän täydellisentämistä, niin tekivät he sen
yksinomaan tarkoituksella varmistaa valtaansa kansan laajojen
kerrosten yli. Sentähden ei ko-operatiiviselle perusteelle taloudellisen
järjestelmän muodostamisesta saattanut täyttä totta tulla ennenkuin
kansan kehityttyä asteelle, jossa se itse pystyi esiintymään
hallitsijana. Jo heti ensimmäisten kansanvaltaisten liikkeiden ilmettyä
Europassa kehittyi myöskin kysymys yhteiskunnallisen järjestelmän
uudistamisesta kansanvaltaisempaan suuntaan. Jo
yhdeksännentoista vuosisadan puolivälissä Europassa mielipiteet
rupesivat kokonaan polttopisteeseen uuden yhteiskuntajärjestelmän
suunnitelmiin nähden. Amerika, kehittymättömien taloudellisten
olojensa perusteella luonnollisesti jäi niistä osattomaksi.

"Minä en tarvinne uudelleen huomauttaa, että syynä Amerikan

jälelle jäämiseen edellämainitussa mielipiteessä oli Amerikan kansan
keskuudessa niihin aikoihin vallitseva hyvinvointi. Yksilölliset
toimenpiteet varallisuuden kokoamisessa olivat muodostuttaneet
kansan niin suuressa määrin, ettei kansa välittänyt parannuskeinojen
keksimisestä. Kansan laajojen kerrosten huomioa herättävät
vaikuttimet puuttuivat. Vielä varhaisemmalla vallankumouksen ajalla
oli mahdoton saada kansaa ottamaan huomioonsa Europassa
ilmeneviä enteitä. Vasta kahdeksannella vuosikymmenellä, kahden
kymmenen pitkän vuoden kapitalistisen yhteiskunnan parannustöissä
ja yrityksissä kuluttua ilman toivottuja tuloksia, tuli yleisesti niin
järkeväksi, että rupesi vakavampaa huomioa kiinnittämään koko
kapitalistisen järjestelmän muuttamiseen yhteistyölle ja vaikutukselle
nojaavaksi ko-operatiiviseksi järjestelmäksi.

"Vallankumouksen ohjelman kaksi suurinta vaatimusta —

taloudellisen elämän yhdenvertaisuus ja teollisuus-olojen kansallisiksi
laitoksiksi saattaminen — soveltuivat Amerikan kansan luonteen-
ominaisuuteen. Tosin lakimiehet olivat laatineet Yhdysvaltain
perustuslait; mutta todellinen perustuslaki, joka oli kansan henkeen
kirjoitettu, oli säilynyt kuolemattomana julistuksena kaikkien
ihmisten samanarvoisuudesta. Teollisuuden kansalliselle pohjalle
muodostaminen ynnä ne siveelliset perusteet joihin sen tarkoituksen
saavuttamiseksi tuli vedota, eivät olleet Amerikan kansalla vieraita ja
tuntemattomia. Päinvastoin olivat ne johdonmukaisia osuuksia
itsehallinnon aatteessa, jolle Amerikan järjestelmät oli alkujaankin
tarkoitettu laskea. Tämän periaatteen toteuttaminen taloudellisen
järjestelmän alalla oli kerrassaan käytännöllinen ja historiallisesti
uusi. Heti saattoi yksinkertaisinkin kansanvaltalainen havaita siinä
oman sisällisen toivomuksensa samanarvoisuudesta vaikka tosin ihan
uudella alalla. Ennen oli totuttu ajattelemaan valtiollista saman-
arvoisuutta olemuksen perusteeksi. Mutta myöhempien kokemuksien
kautta tultiin tietoisuuteen ettei se ollut riittävä. Sentähden, kun
taloudelliseen samanarvoisuuteen ruvettiin vetoamaan, pitivät
Amerikalaiset sitä luonnollisena ja ihmettelivät ettei se jo ennemmin
tullut huomatuksi. Ko-operatiivisen talous-järjestelmän apostoleilla
yksinvaltaisessa Europassa sensijaan oli kahdenkertainen tehtävä.
Ensiksi oli kansalle opetettava, että heillä oli oikeus itse hallintoon ja
toiseksi kuinka se taloudellisella alalla ilmenee. Mutta Amerikalaisille
sensijaan oli ainoastaan tarpeellista osoittaa tähän asti määrätyistä
syistä havaitsemattomana piillyt jo ennen tunnetun
samanarvoisuuden periaatteen taloudellisille aloille
sovelluttamismahdollisuus.

"Tämän uuden käsityksen hyväksyminen aiheutti

ohjelmamuutoksien ohella myöskin muutoksen vallankumousliikkeen
yleisessä katsomuksessa. Siihen asti oli koetettu estää kapitalismia,
anastustyötä ja palauttaa ennen vallinneita taloudellisia oloja vapaan
kilpailun avulla. Moinen tarkoitus ei luonnollisesti voinut onnistua.
Päivän selväksi kehittyi käsitys, että taloudelliset muutokset olivat
luonnollisena seurauksena kapitalistisesta kehityksestä, jonka
vastustus oli turhaa niin kauvan kun itse järjestelmä vallisi.

"Katsokaa ympärillenne! — kehoitettiin. — Taistelkaa eteenpäin

eikä takaisin! Marssikaa taloudellisen kehityksen mukana eikä sitä
vastaan. Kilpailujärjestelmää ei koskaan voida eikä ansaitse
palauttaa; parhaassa tapauksessa se oli yksinomaan epätoivoista
taistelua elämästä ja kuolemasta. Uudet olot vaativat uusia
vastauksia. On aivan turhaa koettaa kilpailulla kukistaa nuorta
monopooli jättiläistä; se on kukistettavissa ainoastaan vieläkin
mahtavamman jättiläisen, yleisen yhteiskunnallisen monopoolin
avulla. Yksityiseduille nojaavat liikeliitot on kukistettava yhä
suurempien kaupunkien, valtioiden ja kansakunnan liikeliittojen
kautta. Kapitalismi on voitettava omaisuuksien kansallistuttamisella.
Kapitalistit syrjäyttivät kilpailujärjestelmän. Sitä älköön koetettako
palauttaa; sen sijaan kiittäkää että se on syrjäytetty. Toimikaa ei
vanhojen kurjuuden luolien takaisin saamiseksi, mutta uuden
valoisan ja ihanan ihmisyyden temppelin rakentamiseksi jota jo
kauvan odotettu on.
 "Tällaisen uuden opetuksen valossa kansa rupesi havaitsemaan,
että tasavalta, oli joutunut sille ahtaalle asteelle josta suora kaitainen
polku johti yleiseen hyvin vointiin ja onnellisuuteen jota ainoastaan
vanhat juutalaiset profeetat olivat kyenneet kyllin ihanilla väreillä
kuvaamaan.

"Uuden filosoofian synnyttämä käsite, joka kansan ja yläluokan

välille ilmeni, ei ollut ensinkään outo ja sattuman tulos, mutta
varmojen kehityslakien määräämä voima, joka kansanvaltaisen
järjestelmän johdatti alemmilta asteilta verrattoman paljoa
ylemmäksi. Sentähden ei sitä käsitettä vastustettu vaan tervehdittiin,
ei pidätetty vaan kiihotettiin. Selvästi havaittiin, ettei sen käsitteen
merkityksestä ihmiskunnan kehityksessä ja maailmaa käsittävän
laajan kansanvaltaisuuden tunteesta saattanut olla epäilystä. Tien
varrella, jota tasavallan kulku kävi puutteen ja vastuksien vuoren
pimeistä onkaloista ja kuiluista ylös, aivan siinä kohdassa, jossa
vuoren päällys aukenee tasaisena eteen ja josta silmiin kajastavat
ihanat hyvinvoinnin ja onnellisuuden maisemat, on aina seisonut
sphinxi huutaen arvoitustaan: 'Miten voipi valtio yhdistää
kansanvaltaisen yhdenvertaisuuden toteuttamisen rikkauden
kehittymisen kanssa?' Arvoitukseen oli löytynyt todellakin
yksinkertainen vastaus. Kansan tuli ainoastaan järjestää olonsa siten,
että rikkaudet jakaantuivat kaikille tasan sitä mukaa kuin ne
lisääntyivät, joten rikkauden lisääntyminen ei koskaan voinut häiritä
yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuuden oikeus nojaa valtiolliseen
yhdenvertaisuuden lähteeseen, ja se kansa joka siitä lähteestä juo
tulee aina elämään. Ennen ei yksikään tasavalta ollut pystynyt
ratkaisemaan sitä arvoitusta eikä pääsemään sen arvoituksen
ratkaisijoille luvatuille ihanille olin tiloille.
 "Mutta se aika oli nyt tullut inhimillisen ymmärryksen kehityksessä,
jolloin niin monasti kysytty, mutta koskaan vastaamaton ratkaisu oli
saava oikean vastauksen, jolloin sphinxistä oli tehtävä loppu ja tie
vapautettu ikipäiviksi kaikille kansoille.

"Tämä varma vakuutus, luottamus ja rajaton toivo oli ominaista

uudelle aatteen levittämistyölle, ja se oli rohkaisevampaa kuin
yksipuolinen kapitalistipuolueen sileä pessimismi, sekä niiden
uudistussaarnaajain kurjat tarkoitusperät, luokkaedut, ahtaat
näkökannat sekä arka henki jotka tähän asti olivat heitä
vastustaneet.

"Olisi luullut että oppi, jota voitiin levittää niin vaikuttavalla

voimalla ja joka lupasi ihmisille ihmeen ihania tähän asti aivan
täydellisesti puuttuneita hedelmiä, saisi koko kansan puolelleen
yhdessä lyhyessä hetkessä. Ja niin olisi epäilemättä tapahtunutkin
jos kansan mielipiteisiin vaikuttavat tiedonanto ja johtovälineet
olisivat olleet kansan omissa tahi edes puolueettomissa käsissä sen
sijaan että ne olivat täydellisesti kapitalistiluokan käsissä. Ennen kun
sanomalehtiliike oli ollut vähäistä, eivät kapitalistit lainanneet sille
suurempaa huomiota. Sentähden sanomalehdistö varhaisimmalla
ajalla edusti yleistä mielipidettä. Mutta yhdeksännentoista
vuosisadan loppupuolella kehittyivät sanomalehdet suuriksi ja suuria
pääomia vaativiksi liikeyrityksiksi. Tällöin kapitalistit tulivat
sanomalehtiyhtiöiden osakkaiksi ja luonnollisesti määräsivät niiden
toimituskannan. Lukuunottamatta jalojen ajattelijain ja tiedemiesten
sanomalehtiä kaikki muut olivat olevien olojen kannalla puolustaen ja
kiittäen kapitalistista järjestelmää sekä vastustaen yhä kasvavaa
vallankumouksen henkeä ja liikettä. Nämä sanomalehdet edelleen
valtasivat tiedonantovälityslaitokset ja jakoa toimittavat virastot sekä
siten saivat vallan määritellä melkoisen tarkoin mitä kansa sai tietää
ja mitä ei. Yhtä täydellinen rahan aiheuttama sensuuri vallitsi
Amerikassa kuin Venäjällä tai Turkissa, jossa sensuuritoimi oli laissa
määritelty.

"Ei ainoastaan sanomalehdistö, mutta myöskin uskonnollinen

opetus oli kapitalistien valvonnan ja määräysten alainen. Kirkot olivat
riippuvaisia rikkaiden luokan antimista toimintaansa nähden.
Edelleen yliopistot y.m. korkeat oppilaitokset olivat kiinnitetyt
kapitalistiluokan etuihin kultaketjuilla. Samoin kuin kirkot, riippuivat
nekin rikkaiden antipaloista, joiden loukkaaminen oli sama kuin
itsemurha. Sitäpaitsi ainoastaan kapitalistiluokka kykeni lähettämään
lapsensa näihin korkeampiin oppilaitoksiin, joten koulujen
opetussuunnan tuli olla sopusoinnussa pääomaluokan
etukatsomuksien kanssa.

"Jos uudistuksen ajajat olisivat saaneet käsiinsä sanomalehdistön,

saarnastuolin ja koululaitoksen joita kapitalistit hallitsivat, olisivat he
voineet herättää kansan omat-tunnot ja mielipiteen puolelleen
yhdessä kuukaudessa.

"Tietäen kuinka pian voitto olisi saavutettu jos he vaan olisivat

voineet häiritsemättä vaikuttaa kansaan, oli luonnollista että he
tuskaantuivat niistä jokapäiväisistä vastuksista, jotka kansan laajan
enemmistön kehitysmahdollisuuden ristiin-naulitsivat. Kukapa ei
heidän tilallaan olisi käynyt kärsimättömäksi ja huudahtanut: 'Kuinka
kauvan, oi herra, kuinka kauvan?' Sellaisessa asemassa oleville
henkilöille jokainen päivä tuntui vuosisadalta. Jokapäiväisten
taistelujen tuoksinassa ollen eivät he olleet täysin selvillä itse liikkeen
suunnasta ja asemasta enemmän kuin sotilas, joka alituisessa
hyökkäyksessä kadottaa käsityksen kaikesta muusta paitsi siitä että
eteenpäin on mentävä. Mutta meille, jotka nykyisyydestä katsomme