Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Living shorelines the science and management

of nature based coastal protection 1st
Edition Donna Marie Bilkovic

https://textbookfull.com/product/living-
shorelines-the-science-and-management-of-nature-
based-coastal-protection-1st-edition-donna-marie-
bilkovic/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Ocean Energy and Coastal Protection A Novel Strategy for

Coastal Management Under Climate Change Rafael J.
Bergillos
https://textbookfull.com/product/ocean-energy-and-coastal-protection-
a-novel-strategy-for-coastal-management-under-climate-change-rafael-j-
bergillos/
textbookfull.com

Coastal Nature Coastal Culture Environmental Histories of

the Georgia Coast Environmental History and the American
South 1st Edition Paul S. Sutter
https://textbookfull.com/product/coastal-nature-coastal-culture-
environmental-histories-of-the-georgia-coast-environmental-history-
and-the-american-south-1st-edition-paul-s-sutter/
textbookfull.com

Coastal Ecosystems of the Tropics Adaptive Management

Velmurugan Ayyam

https://textbookfull.com/product/coastal-ecosystems-of-the-tropics-
adaptive-management-velmurugan-ayyam/

textbookfull.com

Batman and Ethics First Edition Mark D. White

https://textbookfull.com/product/batman-and-ethics-first-edition-mark-
d-white/

textbookfull.com
Pro D3.js: Use D3.js to Create Maintainable, Modular, and
Testable Charts Marcos Iglesias

https://textbookfull.com/product/pro-d3-js-use-d3-js-to-create-
maintainable-modular-and-testable-charts-marcos-iglesias/

textbookfull.com

Summary The Obesity Code Unlock Weight Loss Secrets 1st

Edition Allen Green

https://textbookfull.com/product/summary-the-obesity-code-unlock-
weight-loss-secrets-1st-edition-allen-green/

textbookfull.com

Jefferson Architect of American Liberty John B. Boles

https://textbookfull.com/product/jefferson-architect-of-american-
liberty-john-b-boles/

textbookfull.com

Human Computer Interaction Applications and Services 16th

International Conference HCI International 2014 Heraklion
Crete Greece June 22 27 2014 Proceedings Part III 1st
Edition Masaaki Kurosu (Eds.)
https://textbookfull.com/product/human-computer-interaction-
applications-and-services-16th-international-conference-hci-
international-2014-heraklion-crete-greece-june-22-27-2014-proceedings-
part-iii-1st-edition-masaaki-kurosu-eds/
textbookfull.com

Jac the Pariah 1st Edition G R Jordan

https://textbookfull.com/product/jac-the-pariah-1st-edition-g-r-
jordan/

textbookfull.com
Time and History in Prehistory Stella Souvatzi

https://textbookfull.com/product/time-and-history-in-prehistory-
stella-souvatzi/

textbookfull.com
 LIVING
LIVING

Bilkovic • Mitchell • La Peyre • Toft

SHORELINES
Living Shorelines: The Science and Manage-
ment of Nature-Based Coastal Protection com-
piles, synthesizes and interprets the current state
SHORELINES
The Science and Management
of the knowledge on the science and practice of
nature-based shoreline protection. This book
will serve as a valuable reference to guide scien-
tists, students, managers, planners, regulators,
environmental and engineering consultants, and
of Nature-Based Coastal Protection
others engaged in the design and implementa-
tion of living shorelines. This volume provides a
background and history of living shorelines, un-

LIVING SHORELINES
derstandings on management, policy, and proj-
ect designs, technical synthesis of the science re-
lated to living shorelines including insights from
new studies, and the identification of research
needs, lessons learned, and perspectives on fu-
ture guidance.

International perspectives are presented from

leading researchers and managers in the East,
West and Gulf coasts of the United States, Eu-
rope, Canada, and Australia who are working
on natural approaches to shoreline management.
The broad geographic scope and interdisciplin-
ary nature of contributing authors will help to
facilitate dialogue and transfer knowledge among
different disciplines and across different regions.
This book will provide coastal communities with
the scientific foundation and practical guidance ED ITED BY
necessary to implement effective shoreline man-
agement that enhances ecosystem services and
coastal resilience now and into the future.
Donna Marie Bilkovic • Molly M. Mitchell
6000 Broken Sound Parkway, NW
K26671 Megan K. La Peyre • Jason D. Toft
Suite 300, Boca Raton, FL 33487
711 Third Avenue
New York, NY 10017
2 Park Square, Milton Park
Abingdon, Oxon OX14 4RN, UK

LIFE SCIENCE w w w. c rc p r e s s . c o m
 Living Shorelines
The Science and Management
of Nature-Based Coastal Protection
 Marine Science Series
The CRC Marine Science Series is dedicated to providing state-of-the-art coverage of important topics
in marine biology, marine chemistry, marine geology, and physical oceanography. The series includes
volumes that focus on the synthesis of recent advances in marine science.

CRC MARINE SCIENCE SERIES

SerieS editorS
Michael J. Kennish, Ph.D. and Judith S. Weis

PUBLISHED TITLES
Acoustic Fish Reconnaissance, I.L. Kalikhman and K.I. Yudanov
Artificial Reef Evaluation with Application to Natural Marine Habitats, William Seaman, Jr.
The Biology of Sea Turtles, Volume I, Peter L. Lutz and John A. Musick
Chemical Oceanography, Third Edition, Frank J. Millero
Coastal Ecosystem Processes, Daniel M. Alongi
Coastal Lagoons: Critical Habitats of Environmental Change, Michael J. Kennish
and Hans W. Paerl
Coastal Pollution: Effects on Living Resources and Humans, Carl J. Sindermann
Climate Change and Coastal Ecosystems: Long-Term Effects of Climate and Nutrient Loading
on Trophic Organization, Robert J. Livingston
Ecology of Estuaries: Anthropogenic Effects, Michael J. Kennish
Ecology of Marine Bivalves: An Ecosystem Approach, Second Edition, Richard F. Dame
Ecology of Marine Invertebrate Larvae, Larry McEdward
Ecology of Seashores, George A. Knox
Environmental Oceanography, Second Edition, Tom Beer
Estuarine Indicators, Stephen A. Bortone
Estuarine Research, Monitoring, and Resource Protection, Michael J. Kennish
Estuary Restoration and Maintenance: The National Estuary Program, Michael J. Kennish
Eutrophication Processes in Coastal Systems: Origin and Succession of Plankton Blooms
and Effects on Secondary Production in Gulf Coast Estuaries, Robert J. Livingston
Habitat, Population Dynamics, and Metal Levels in Colonial Waterbirds: A Food Chain
Approach, Joanna Burger, Michael Gochfeld
Handbook of Marine Mineral Deposits, David S. Cronan
Handbook for Restoring Tidal Wetlands, Joy B. Zedler
Intertidal Deposits: River Mouths, Tidal Flats, and Coastal Lagoons, Doeke Eisma
Living Shorelines: The Science and Management of Nature-Based Coastal Protection,
Donna Marie Bilkovic, Molly M. Mitchell, Megan K. La Peyre, and Jason D. Toft
Marine Chemical Ecology, James B. McClintock and Bill J. Baker
Ocean Pollution: Effects on Living Resources and Humans, Carl J. Sindermann
Physical Oceanographic Processes of the Great Barrier Reef, Eric Wolanski
Pollution Impacts on Marine Biotic Communities, Michael J. Kennish
Practical Handbook of Estuarine and Marine Pollution, Michael J. Kennish
Practical Handbook of Marine Science, Third Edition, Michael J. Kennish
Restoration of Aquatic Systems, Robert J. Livingston
Seagrasses: Monitoring, Ecology, Physiology, and Management, Stephen A. Bortone
Trophic Organization in Coastal Systems, Robert J. Livingston
 Living Shorelines
The Science and Management
of Nature-Based Coastal Protection

Edited by
Donna Marie Bilkovic
Molly M. Mitchell
Megan K. La Peyre
Jason D. Toft
CRC Press
Taylor & Francis Group
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300
Boca Raton, FL 33487-2742

© 2017 by Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, an Informa business

No claim to original U.S. Government works

Printed on acid-free paper

Version Date: 20161011

International Standard Book Number-13: 978-1-4987-4002-9 (Hardback)

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. Reasonable efforts have been made to
publish reliable data and information, but the author and publisher cannot assume responsibility for the validity of all materi-
als or the consequences of their use. The authors and publishers have attempted to trace the copyright holders of all material
reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has not been obtained.
If any copyright material has not been acknowledged, please write and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or utilized in
any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including photocopying, micro-
filming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, please access www.copyright.com (http://www​
.copyright.com/) or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-
8400. CCC is a not-for-profit organization that provides licenses and registration for a variety of users. For organizations that
have been granted a photocopy license by the CCC, a separate system of payment has been arranged.

Trademark Notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for identifi-
cation and explanation without intent to infringe.

Library of Congress Cataloging‑in‑Publication Data

Names: Bilkovic, Donna Marie, editor.

Title: Living shorelines : the science and management of nature-based coastal
protection / [edited by] Donna Marie Bilkovic, Molly M. Mitchell, Megan K.
La Peyre, and Jason D. Toft.
Description: Boca Raton, FL : Taylor & Francis, 2017. | Series: Marine
science series | Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2016039319| ISBN 9781498740029 (hardback : alk. paper) |
ISBN 9781498740036 (ebook)
Subjects: LCSH: Coastal zone management. | Shore protection. | Coastal
ecology.
Classification: LCC HT391 .L58 2017 | DDC 333.91/7--dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2016039319

Visit the Taylor & Francis Web site at

http://www.taylorandfrancis.com

and the CRC Press Web site at

http://www.crcpress.com
 Contents
Foreword............................................................................................................................................ix
Acknowledgments........................................................................................................................... xiii
List of Contributors........................................................................................................................... xv

Part I
Background

Chapter 1
A Primer to Living Shorelines............................................................................................................3
Donna Marie Bilkovic, Molly M. Mitchell, Jason D. Toft, and Megan K. La Peyre

Chapter 2
Living Shorelines for People and Nature.......................................................................................... 11
Katie K. Arkema, Steven B. Scyphers, and Christine Shepard

Part II
Management, Policy, Design

Chapter 3
Permitting a Living Shoreline: A Look at the Legal Framework Governing Living Shoreline
Projects at the Federal, State, and Local Level................................................................................ 33
Niki L. Pace

Chapter 4
Socioeconomic and Policy Considerations of Living Shorelines—US Context.............................. 51
Kateryna M. Wowk and David Yoskowitz

Chapter 5
An Overview of the Living Shorelines Initiative in New York and New Jersey.............................. 65
Andrew Rella, Jon Miller, and Emilie Hauser

Chapter 6
Overcoming Barriers to Living Shoreline Use and Success: Lessons from Southeastern
Virginia’s Coastal Plain.................................................................................................................... 87
Kevin R. Du Bois

v
vi Contents

Chapter 7
Green Shores: Using Voluntary Ratings and Certification Programs to Guide Sustainable
Shoreline Development................................................................................................................... 113
Brian Emmett, D.G. Blair, and Nicole Faghin

Chapter 8
Building with Nature as Coastal Protection Strategy in the Netherlands...................................... 137
Bas W. Borsje, Sierd de Vries, Stephanie K.H. Janssen, Arjen P. Luijendijk,
and Vincent Vuik

Chapter 9
Managed Realignment in Europe: A Synthesis of Methods, Achievements, and Challenges....... 157
Luciana S. Esteves and Jon J. Williams

Part III
Synthesis of Living Shoreline Science: Physical Aspects

Chapter 10
Practical Living Shorelines: Tailored to Fit in Chesapeake Bay.................................................... 185
Walter I. Priest III

Chapter 11
Response of Salt Marshes to Wave Energy Provides Guidance for Successful Living
Shoreline Implementation............................................................................................................... 211
Carolyn A. Currin, Jenny Davis, and Amit Malhotra

Chapter 12
Lessons Learned from Living Shoreline Stabilization in Popular Tourist Areas: Boat Wakes,
Volunteer Support, and Protecting Historic Structures.................................................................. 235
Linda Walters, Melinda Donnelly, Paul Sacks, and Donna Campbell

Chapter 13
Growing Living Shorelines and Ecological Services via Coastal Bioengineering........................ 249
Steven G. Hall, Robert Beine, Matthew Campbell, Tyler Ortego, and Jon D. Risinger

Chapter 14
Evaluation of Living Shoreline Marshes as a Tool for Reducing Nitrogen Pollution
in Coastal Systems.......................................................................................................................... 271
Aaron J. Beck, Randy M. Chambers, Molly M. Mitchell, and Donna Marie Bilkovic
Contents vii

Part IV
Synthesis of Living Shoreline Science: Biological Aspects

Chapter 15
Designing Living Shoreline Salt Marsh Ecosystems to Promote Coastal Resilience.................... 293
Donna Marie Bilkovic and Molly M. Mitchell

Chapter 16
Ecological Performance of Hudson River Shore Zones: What We Know and What We Need
to Know........................................................................................................................................... 317
David L. Strayer and Stuart E.G. Findlay

Chapter 17
San Francisco Bay Living Shorelines: Restoring Eelgrass and Olympia Oysters for Habitat
and Shore Protection....................................................................................................................... 333
Katharyn Boyer, Chela Zabin, Susan De La Cruz, Edwin Grosholz, Michelle Orr,
Jeremy Lowe, Marilyn Latta, Jen Miller, Stephanie Kiriakopolos, Cassie Pinnell,
Damien Kunz, Julien Moderan, Kevin Stockmann, Geana Ayala, Robert Abbott,
and Rena Obernolte

Chapter 18
Comparison of Oyster Populations, Shoreline Protection Service, and Site Characteristics
at Seven Created Fringing Reefs in Louisiana: Key Parameters and Responses to Consider........ 363
Megan K. La Peyre, Lindsay Schwarting Miller, Shea Miller, and Earl Melancon

Chapter 19
Species Richness and Functional Feeding Group Patterns in Small, Patchy, Natural
and Constructed Intertidal Fringe Oyster Reefs............................................................................. 383
Mark S. Peterson, Kevin S. Dillon, and Christopher A. May

Chapter 20
Ecosystem Services Provided by Shoreline Reefs in the Gulf of Mexico: An Experimental
Assessment Using Live Oysters...................................................................................................... 401
Kenneth L. Heck, Jr., Just Cebrian, Sean P. Powers, Nate Geraldi, Rochelle Plutchak,
Dorothy Byron, and Kelly Major

Chapter 21
Benches, Beaches, and Bumps: How Habitat Monitoring and Experimental Science Can
Inform Urban Seawall Design........................................................................................................ 421
Jeffery R. Cordell, Jason D. Toft, Stuart H. Munsch, and Maureen Goff
viii Contents

Chapter 22
The Ecological Impacts of Reengineering Artificial Shorelines: The State of the Science........... 439
Mark Anthony Browne and M.G. Chapman

Part V
Summary and Future Guidance

Chapter 23
Gaps in Knowledge: Information We Still Need to Know about Living Shoreline Erosion
Control............................................................................................................................................ 461
Jana Davis

Chapter 24
A Synthesis of Living Shoreline Perspectives................................................................................ 483
Jason D. Toft, Donna Marie Bilkovic, Molly M. Mitchell, and Megan K. La Peyre

Index............................................................................................................................................... 489
 Foreword
It is likely that only the few who have never been exposed to the shores of oceans or large lakes
are unfamiliar with the human struggle to supplant nature’s dominance over shoreline stability. The
so-called hardening of shorelines is a historic and pervasive alteration of coastal environments to
counteract change, understandably to counter the devastative effects of major storms and sea level
rise but occasionally simply for cosmetic purposes (Charlier et al. 2005; Nordstrom 2000). It has
virtually been incorporated into the DNA of those who have occupied or managed shorelines since
the first human millennium. Consider the persistent remnants of the seawall still standing on the
shores of Batroun Bay, Lebanon, built by the Phoenicians in ca. 1st century BC, or the oak castrum
seawall-equivalent that protected the 10th-century St. Donatian’s church in Bruges, Belgium, in an
era when the medieval town once fronted the sea and Vikings rode the waves. The long history of
human desire to dominate nature is now manifest in vast coastal infrastructures of sea walls, groins,
revetments, gabions, breakwaters, and other static engineered structures for coastal protection.
This irony is, of course, that the ecosystem goods and services provided by natural shorelines
are the consequence of their naturally dynamic character. What we increasingly recognize as the
functions and values of erodible shorelines more often than not depend on energetic erosion and
accretion processes that maintain a dynamic equilibrium, but not necessarily a spatially static land-
form. As Dean (1999) observed, “Shoreline hardening to thwart nature’s ebb and flow is therefore
the antithesis of beach conservation.”
Increasing recognition of the physical–ecological processes that account for resilient, sustain-
able shorelines has necessitated reassessment of the static shoreline model. With accelerated sea
level rise, as well as cumulative development along coasts, we have begun to recognize coastal
zones as linked social–ecological systems, where human effects and natural processes complicate
system dynamics (Kittinger and Ayers 2010). However, reinstituting natural ecosystem processes to
promote a full suite of natural ecosystem goods and services is generally unfeasible under all but
the most reversible conditions. While “ecohydrology” and other physicochemical principles can be
employed to shift shoreline ecosystems more toward their remaining natural potential, “ecoengi-
neering” approaches are often necessary to adapt to the persistent effects of shoreline degradation,
climate change, and socioeconomic and societal constraints that limit or target delivery of specific
goods and services, such as public safety (Elliott et al. 2016). The result is more often than not a
“novel” ecosystem state, where rehabilitation or reallocation are the only options to restoration
(Aronson and Le Floc’h 1996; Bullock et al. 2011; Hobbs et al. 2013). While not restoration per se,
such “hybrid” nature-based approaches to living shorelines may be intended or even designed to
provide shoreline protection and ecological function as a “win–win” for both society and ecology,
albeit with acknowledged trade-offs (Elliott et al. 2016; Rosenzweig 2003).
This volume is likely the first consolidation of the science and application of living shorelines
that encapsulates diffuse approaches to and lessons learned from such “win–win” ecoengineering.
Although the authors’ context of living shorelines is broad—constrained only by the degree to which
the connection between aquatic and terrestrial habitats is maintained and engineered structures
dominate—they capture the common purpose of protecting shorelines and infrastructure as well
as conserving, creating, or restoring natural shoreline functions in estuarine, marine, and aquatic
systems (Bilkovic et al., Chapter 1). That the impetus to pursue living shorelines is accelerating,
perhaps commensurate with coastal squeeze, argues for synthetic critique of available nature-based
tools, documented ecosystem goods and services, social or economic metrics, legal and policy con-
siderations, and approaches to community engagement that this volume offers. The regions, ecosys-
tems, scales, and perspectives represented across the 24 chapters capture much of the variability in
approaches to and results from living shorelines around the world. Various “beach to reach” scale
investigations are represented from estuaries around North America, particularly from Chesapeake

ix
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
x Foreword

Bay, the Louisiana–Mississippi Gulf of Mexico, and Australia, to broader, programmatic-scale

examples provided from the Netherlands, United Kingdom, and France. Diverse ecosystems are
also well represented, from confined estuaries to estuarine complexes, such as Chesapeake Bay, San
Francisco Bay, and Puget Sound, to coastal shorelines of Europe. As imagined from the plethora
of approaches to shoreline armoring, the applications are as divergent, from removal/modification
of coastal levees and other extensively engineered features of open shores to seawalls of urban and
port settings. Perhaps most attractive to the manager and practitioners of living shorelines, the per-
spectives span the spectrum of factors they will need to evaluate, including social and regulatory
considerations they will need to build a supporting constituency, to detailed scientific and technical
information that will be required to justify and design living shoreline projects. Perhaps the intrinsic
value available in these chapters, and particularly in Davis’ Chapter 23 on knowledge gaps, may
be the lessons learned that authors have sought to synthesize and extrapolate into what is required
in moving forward to advance the state of knowledge. In many respects, a thorough reading of this
volume should provide the essential experience for adaptive learning to the next era of shoreline
armoring. This is particularly the case for many of the examples and recommendations for metrics
to assess the need (e.g., wave power, Chapter 11), structural effectiveness (e.g., structure–current
interactions, Chapter 12), or ecosystem goods and services responses (e.g., faunal biodiversity and
populations, Chapters 17, 19, 20, and 22) of alternative living shorelines.
Perhaps one of the most notable sources of living shorelines rationale represented in these chap-
ters are clear measures of ecosystem goods and services that can derive from living shorelines
elements. Diminution of wave and tidal surge effects on shoreline erosion are the most intuitive,
especially as presented as guidance based on technical information on responses of tidal marshes
to wave power (e.g., Chapters 11 and 13). However, nutrient reduction (e.g., Chapter 14) and par-
ticularly fauna colonization and diversity (e.g., Chapters 15, 17, 19, 20, 21, and 22) substantiate the
potential contributions of different living shoreline approaches. Strayer and Findlay (Chapter 16)
measurably advance this assessment further by providing an analysis across metrics of ecosystem
structure (biodiversity), functions (decomposition), and services (recreation).
As with any multifaceted volume of this breadth, where most contributions are reviews of very
different perspectives on living shorelines in specific regions and ecosystems, the level of detail
and generality vary. Accordingly, the reader should recognize that much of the real value is the
background cited studies that the authors draw on and relate to. Note that there remain consider-
able uncertainties about the approach and benefit of living shorelines recognized both implicitly
and explicitly in these chapters, and most comprehensively by Davis in Chapter 23. For instance,
it is still a struggle to find in this volume and the supporting literature examples of rigorously sci-
entific (e.g., BACI, randomized control) comparisons of the ecosystem outputs, goods, services, or
functions among typically armored shorelines, completely natural shorelines, and living shoreline
constructs that are propositioned as alternatives (see Gap #9, Chapter 23). Similarly, quite often the
application of idealized living shoreline features, particularly oyster reefs and seagrasses, to the
construction of living shoreline projects for shoreline protection is not explicitly transferable (e.g.,
often the findings are from regions of estuaries and coasts not particularly vulnerable to shoreline
erosion). An analysis that may have to be addressed in the next iteration of this volume is the cumu-
lative and interactive effects of living shoreline elements, as it seems this approach or issue has yet
to be addressed opportunistically or experimentally.
If there is any perspective that still dominates living shorelines, it is that “natural elements”
are broadly recognized as the primary tool of living shorelines. Except for the large, coastal-scale
approaches (e.g., managed realignment), ecosystem process-based approaches are less often consid-
ered as viable alternatives, either in socioeconomic analyses of trade-offs or in presenting long-term
prognoses of shoreline change with stakeholders. For a vast array of shoreline protection scenarios,
novel ecosystems are the only feasible outcome of such hybrid approaches that involve implant-
ing specific features, either for the purpose of enhanced biodiversity and ecological function or
Foreword xi

for specific ecosystem goods and services. Enhancing the ecological and other functions in socio-
economically constrained settings such as seawalls is a given win–win. However, in the predicted
future of rising seas and intensifying climate events, the sustainability of living shorelines will need
to be assessed much more meticulously with nature-based approaches scaled from the long-term
synthetic plans to incremental, site-specific solutions that take advantage of natural processes rather
than just unmaintainable features. This volume provides critical insights into the science and tech-
nical, sociocultural, and practical factors that will ultimately be required for decisions about how to
move in that direction.

C. A. Simenstad
School of Aquatic and Fishery Sciences
University of Washington
Seattle, Washington

REFERENCES

Aronson, J., and E. Le Floc’h. 1996. Vital landscape attributes: Missing tools for restoration ecology. Restoration
Ecology 4: 377–387.
Bullock, J.M., J. Aronson, A.C. Newton, R.F. Pywell, and J.M. Rey-Benayas. 2011. Restoration of ecosystem
services and biodiversity: Conflicts and opportunities. TREE 26: 541–549.
Charlier R.H., M.C.P. Chaineux, and S. Morcos. 2005. Panorama of the history of coastal protection. Journal
of Coastal Research 21: 79–111.
Dean, C. 1999. Against the Tide: The Battle for America’s Beaches. Columbia University Press, New York.
279 pp.
Elliott, M., L. Mander, K. Mazik, C. Simenstad, F. Valesini, E. Wolanski, and A. Whitfield. 2016. Ecoengineering
with ecohydrology: Successes and failures in estuarine restoration. Estuarine, Coastal Shelf Science 176:
12–35.
Hobbs, R.J., E.S. Higgs, and C.A. Hall. 2013. Novel Ecosystems: Intervening in the New Ecological World
Order. Wiley-Blackwell, Oxford, UK.
Kittinger, J.N., and A.L. Ayers. 2010. Shoreline armoring, risk management, and coastal resilience under rising
seas. Coastal Management 38: 634–653.
Nordstrom, K.F. 2000. Beaches and Dunes on Developed Coasts. Cambridge University Press, Cambridge,
UK. 338 pp.
Rosenzweig, M.L. 2003. Win–Win Ecology: How the Earth’s Species Can Survive in the Midst of Human
Enterprise. Oxford Univ. Press, Oxford.
http://taylorandfrancis.com
 Acknowledgments
We are exceedingly grateful to the authors of the chapters in this book who expertly shared their
wealth of knowledge on living shorelines and were patient and responsive throughout the lengthy
process of editing and publishing this volume.
The chapters in the book have benefited by insightful peer review and thoughtful discussions
with numerous colleagues. We extend our gratitude to the following: Michael Piehler, University of
North Carolina; Christine Shepard, The Nature Conservancy; Lesley Baggett, University of Mobile;
Katherine Dafforn, University of New South Wales; Karen Dyson, University of Washington; Pamela
Mason, Virginia Institute of Marine Sciences; Pam Morgan, University of New England; Judy
Haner, The Nature Conservancy; Judith Weis, Rutgers University; Chris Boyd, Troy University;
Greg Tolley, Florida Gulf Coast University; Ariana Sutton-Grier, University of Maryland; Rachel
Gittman, Northeastern University; Steve Jacobus, New Jersey Department of Environmental
Protection; Kate Boicourt, NY–NJ Harbor & Estuary Program; Colleen Mercer Clarke, Partnership
for Canada–Caribbean Climate Change Adaptation; Niki Pace, Mississippi–Alabama Sea Grant
Legal Program; Mike Vasey, San Francisco Bay National Estuarine Research Reserve; Jennifer
Ruesink, University of Washington; Eliza Heery, University of Washington; Stuart Munsch,
University of Washington; Carl Hershner, Virginia Institute of Marine Science; Karl Nordstrom,
Rutgers University; Sid Narayan, University of California; Erik Van Slobbe, Wageningen University
and Research; Joanna Rosman, University of North Carolina; Karinna Nunez, Virginia Institute
of Marine Science; Joost Stronkhorst, Deltares; Rob Francis, King’s College London; Michael
Chadwick, King’s College London; Louise Wallendorf, United States Naval Academy; Stephen
Scyphers, Northeastern University; Jon Miller, Stevens Institute of Technology; Julie Bradshaw,
Virginia Institute of Marine Science; Neville Reynolds, VHB, Inc.; Kirk Havens, Virginia Institute
of Marine Science; Jenny Davis, NOAA; Scott Hardaway, Virginia Institute of Marine Science;
Karen Duhring, Virginia Institute of Marine Science; Amy Smith Kyle, The Nature Conservancy;
and Bryan Piazza, The Nature Conservancy.
Special thanks are extended to John Sulzycki and Jennifer Blaise with CRC Press/Taylor &
Francis Group, and Judy Weis with Rutgers University, who helped guide us through the process
and were a pleasure to work with from start to finish.

xiii
http://taylorandfrancis.com
 List of Contributors

Robert Abbott Bas W. Borsje

ENVIRON International Corporation University of Twente
Emeryville, California Department of Water Engineering
and Management
Katie K. Arkema Enschede, The Netherlands
The Natural Capital Project
Stanford University Katharyn Boyer
c/o School of Environmental and Forest San Francisco State University
Sciences Romberg Tiburon Center for Environmental
University of Washington Studies
Seattle, Washington Tiburon, California

Geana Ayala Mark Anthony Browne

San Francisco State University Evolution and Ecology Research Centre
Romberg Tiburon Center for Environmental School of Biological, Earth and Environmental
Studies Sciences
Tiburon, California University of New South Wales
Sydney, New South Wales, Australia
and
Dorothy Byron
University of California, Davis Dauphin Island Sea Lab
Department of Environmental Science Dauphin Island, Alabama
and Policy
Davis, California Donna Campbell
Department of Biology
Aaron J. Beck University of Central Florida
Virginia Institute of Marine Science Orlando, Florida
College of William & Mary
Gloucester Point, Virginia Matthew Campbell
North Carolina State University
Robert Beine Raleigh, North Carolina
Biological and Agricultural Engineering
Louisiana State University Agricultural Center Just Cebrian
Baton Rouge, Louisiana Dauphin Island Sea Lab
Dauphin Island, Alabama
Donna Marie Bilkovic
Virginia Institute of Marine Science and
College of William & Mary
Gloucester Point, Virginia Department of Marine Sciences
University of South Alabama
D.G. Blair Mobile, Alabama
Stewardship Centre for BC
Canada Randy M. Chambers
College of William & Mary
Williamsburg, Virginia

xv
xvi List of Contributors

M.G. Chapman Kevin R. Du Bois

Centre for Research on Ecological Impacts Former staff to the Norfolk Wetlands Board
of Coastal Cities and
School of Life and Environmental Science Living Shoreline Practitioner
University of Sydney Norfolk, Virginia
Sydney, New South Wales, Australia
Brian Emmett
Jeffery R. Cordell Archipelago Marine Research
School of Aquatic and Fishery Sciences Victoria, British Columbia, Canada
University of Washington
Seattle, Washington Luciana S. Esteves
Faculty of Science and Technology
Carolyn A. Currin Bournemouth University
NOAA Talbot Campus
NCCOS Center for Coastal Fisheries and Poole, Dorset, United Kingdom
Habitat Research
Beaufort, North Carolina Nicole Faghin
Coastal Management Specialist
Jana Davis Washington Sea Grant
Chesapeake Bay Trust Seattle, Washington
Annapolis, Maryland
Stuart E.G. Findlay
Jenny Davis Cary Institute of Ecosystem Studies
CSS Millbrook, New York
NOAA
NCCOS Center for Coastal Fisheries and Nate Geraldi
Habitat Research King Abdullah University of Science
Beaufort, North Carolina and Technology
Thuwal, Saudi Arabia
Susan De La Cruz
U.S. Geological Survey Maureen Goff
Western Ecological Research Center School of Aquatic and Fishery Sciences
San Francisco Bay Estuary Field Station University of Washington
Vallejo, California Seattle, Washington

Sierd de Vries Edwin Grosholz

Delft University of Technology University of California, Davis
Department of Hydraulic Engineering Department of Environmental Science
Delft, The Netherlands and Policy
Davis, California
Kevin S. Dillon
Department of Coastal Sciences Steven G. Hall
The University of Southern Mississippi Marine Aquaculture Research Center
Ocean Springs, Mississippi Biological and Agricultural Engineering
North Carolina State University
Melinda Donnelly Raleigh, North Carolina
Department of Biology
University of Central Florida
Orlando, Florida
List of Contributors xvii

Emilie Hauser Marilyn Latta

Hudson River National Estuarine Research State Coastal Conservancy
Reserve Oakland, California
NEIWPCC New York State Department
of Environmental Conservation Jeremy Lowe
Staatsburg, New York Environmental Science Associates
and
Kenneth L. Heck, Jr. San Francisco Estuary Institute
Dauphin Island Sea Lab San Francisco, California
Dauphin Island, Alabama
Arjen P. Luijendijk
and Deltares
and
Department of Marine Sciences Delft University of Technology
University of South Alabama Department of Hydraulic Engineering
Mobile, Alabama Delft, The Netherlands

Stephanie K.H. Janssen Kelly Major

Deltares Department of Biology
and University of South Alabama
Delft University of Technology Mobile, Alabama
Department Multi Actors Systems
Delft, The Netherlands Amit Malhotra
JHT
Stephanie Kiriakopolos NOAA
San Francisco State University NCCOS Center for Coastal Fisheries
Romberg Tiburon Center for Environmental and Habitat Research
Studies Beaufort, North Carolina
Tiburon, California
Christopher A. May
and The Nature Conservancy in Michigan
Lansing, Michigan
University of California, Davis
Department of Environmental Science and Earl Melancon
Policy Department of Biological Sciences
Davis, California Nicholls State University
Thibodaux, Louisiana
Damien Kunz
Environmental Science Associates Jen Miller
San Francisco, California San Francisco State University
Romberg Tiburon Center for Environmental
Megan K. La Peyre Studies
U.S. Geological Survey Tiburon, California
Louisiana Fish and Wildlife Cooperative
Research Unit Jon Miller
School of Renewable Natural Resources Stevens Institute of Technology
Louisiana State University Agricultural Center Hoboken, New Jersey
Baton Rouge, Louisiana
xviii List of Contributors

Lindsay Schwarting Miller Cassie Pinnell

School of Renewable Natural Resources San Francisco State University
Louisiana State University Agricultural Center Romberg Tiburon Center for Environmental
Baton Rouge, Louisiana Studies
Tiburon, California
Shea Miller
School of Renewable Natural Resources Rochelle Plutchak
Louisiana State University Agricultural Center Department of Marine Sciences
Baton Rouge, Louisiana University of South Alabama
Mobile, Alabama
Molly M. Mitchell
Virginia Institute of Marine Science and
College of William & Mary
Gloucester Point, Virginia Dauphin Island Sea Lab
Dauphin Island, Alabama
Julien Moderan
San Francisco State University and
Romberg Tiburon Center for Environmental
Studies National Oceanic and Atmospheric
Tiburon, California Administration
Silver Spring, Maryland
Stuart H. Munsch
School of Aquatic and Fishery Sciences Sean P. Powers
University of Washington Department of Marine Sciences
Seattle, Washington University of South Alabama
Mobile, Alabama
Rena Obernolte
Isla Arena Consulting and
Emeryville, California
Dauphin Island Sea Lab
Michelle Orr Dauphin Island, Alabama
Environmental Science Associates
San Francisco, California Walter I. Priest III
Wetland Design and Restoration
Tyler Ortego Bena, Virginia
OraEstuaries
Metairie, Louisiana Andrew Rella
Stevens Institute of Technology
Niki L. Pace Hoboken, New Jersey
Louisiana Sea Grant Law & Policy Program
Louisiana State University Jon D. Risinger
Baton Rouge, Louisiana Biological and Agricultural Engineering
Louisiana State Agricultural Center
Mark S. Peterson Baton Rouge, Louisiana
Department of Coastal Sciences
The University of Southern Mississippi Paul Sacks
Ocean Springs, Mississippi Science Department
Winter Springs High School
Winter Springs, Florida
List of Contributors xix

Steven B. Scyphers Linda Walters

Department of Marine and Environmental Department of Biology
Sciences University of Central Florida
Marine Center Orlando, Florida
Northeastern University
Nahant, Massachusetts Jon J. Williams
Ports, Coastal & Offshore
Christine Shepard Mott MacDonald
The Gulf of Mexico Program Croydon, United Kingdom
The Nature Conservancy
Punta Gorda, Florida Kateryna M. Wowk
Harte Research Institute
Kevin Stockmann Texas A&M University
San Francisco State University Corpus Christi, Texas
Romberg Tiburon Center for Environmental
Studies David Yoskowitz
Tiburon, California Harte Research Institute
Texas A&M University
David L. Strayer Corpus Christi, Texas
Cary Institute of Ecosystem Studies
Millbrook, New York Chela Zabin
University of California, Davis
Jason D. Toft Department of Environmental Science and
School of Aquatic and Fishery Sciences Policy
University of Washington Davis, California
Seattle, Washington

Vincent Vuik
Delft University of Technology
Department of Hydraulic Engineering
Delft, The Netherlands

and

HKV Consultancy
Lelystad, The Netherlands
Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
http://taylorandfrancis.com
 Part I

Background
http://taylorandfrancis.com
 Chapter 1

A Primer to Living Shorelines

Donna Marie Bilkovic, Molly M. Mitchell, Jason D. Toft, and Megan K. La Peyre

CONTENTS

1.1 The Challenge: A History of Shoreline Armoring....................................................................3

1.2 What’s in a Name?..................................................................................................................... 4
1.3 Role for Living Shorelines in Conservation and Climate Adaptation Strategies...................... 7
1.4 Purpose and Book Organization................................................................................................ 7
References...........................................................................................................................................8

1.1 THE CHALLENGE: A HISTORY OF SHORELINE ARMORING

For centuries, estuarine and coastal shorelines have been dramatically modified by humans
for far-ranging and, at times, conflicting purposes, such as water access, commerce, aquaculture,
and property protection. Legal principles governing these uses often tend to favor the interests of
coastal property owners or societal rights to access and exploit natural resources. For example, in
most coastal communities, shoreline armoring is allowed and accepted if property is deemed to be
at risk. As a result, shorelines have been extensively armored globally and ecosystem function has
diminished. The amount of shoreline armoring along a given coast varies depending on surround-
ing land use, with major coastal cities often having more than 50% of their shores hardened (e.g.,
Chapman and Bulleri 2003). However, shoreline armoring is not restricted to dense urban areas,
as coastal areas in the process of change (e.g., agriculture to suburban) may experience the fast-
est rates of shoreline hardening (Isdell 2014). In sum, the United States has roughly 14% (22,000 km)
of its ­extensive coastline armored (Gittman et al. 2015). In Europe, more than half of the >15,000 km
of coastline that is eroding is artificially stabilized (EC 2004). Likewise, more than half of
Mediterranean coastlines are armored and developed (EEA 1999). In Japan, approximately half of
its coastline is reportedly eroding (15,900 km of the 34,500 km of total coast) and approximately
27% of that coastline has been hardened (Koike 1993). In Australia, the densely populated coastal
cities typically have more than 50% of their coastlines armored (Chapman 2003). Pressures to abate
erosion and secure shorelines in place will only continue, and likely increase, as the proportion of
the global population living within 100 km of the coasts grows from one-third to an expected one-
half by 2030 (Small and Nicholls 2003) and sea level continues to rise. This may be particularly
problematic in areas where heavily urbanized landscapes intersect with higher-than-average rates
of sea level rise; for example, the North American Gulf and mid-Atlantic coasts have the highest

3
4 Living Shorelines

rates of rise in the United States (Boon and Mitchell 2015) and respectively have the third and fifth
fastest-growing coastal populations in the continental United States (Crossett et al. 2004).
Closely associated with shoreline modification is the loss or alteration of intertidal and shallow
subtidal habitats (e.g., wetlands, seagrasses) and ecosystem function (e.g., Bilkovic and Roggero
2008; Chapman and Bulleri 2003; Dethier et al. 2016; Dugan et al. 2011; Peterson and Lowe 2009
and references within). This has implications for ecosystem service provision to coastal communi-
ties including shore protection, fisheries production, and water quality benefits (e.g., Arkema et al.
2013; Bilkovic et al. 2016; Gedan et al. 2011; Scyphers et al. 2015). Growing concern about the
cumulative effects of piecemeal alterations to the coastlines has reinforced the need for alternative
shoreline management strategies.
While wetlands have been long recognized as providing some level of protection to coastal
communities from wave-induced erosion, the intentional use of natural habitat elements to reduce
shoreline erosion was first reported in the early 1970s (Garbisch and Garbisch 1994). Since that
time, the understanding and practical application of nature-based techniques have grown tremen-
dously. In recent years, nature-based approaches are being extensively promoted and practiced glob-
ally primarily because of (1) growing acknowledgment of the value of ecosystem services provided
by coastal habitats (Barbier et al. 2011; Costanza et al. 1997) and the adverse effects of traditional
armoring to coastal systems, (2) the extensive ongoing loss of many threatened coastal habitats
(marsh, seagrasses) (Duarte 2009; Halpern et al. 2008; Waycott et al. 2009), and (3) the realiza-
tion that dynamic erosion protection approaches that incorporate natural ecosystem elements (e.g.,
marsh, beach) may be more responsive and resilient in some settings to storm events than traditional
armoring (Gedan et al. 2011; Gittman et al. 2014). However, the field of shoreline restoration in
human systems is in its nascent stages. In particular, challenges remain to reconcile conflicting uses
and establish a path-forward to effectively manage shorelines for both ecological and human protec-
tions, leading to our topic of living shorelines.

1.2 WHAT’S IN A NAME?

With any new discipline, there tends to be a growing period when terminology has not been
formally defined and accepted by all participants, which can lead to a certain amount of confu-
sion, setbacks, and misinformation. This is especially true for shoreline management when goals
can be at cross-purposes and depend on the viewpoint. The countless terms that exist to describe
shoreline protection approaches that integrate nature elements illustrate the difficulties that remain
for the field. These terms include living shorelines, nature-based shoreline protection, green shore-
lines, geomorphic engineering, soft stabilization, building with nature, and variances thereof. For
simplicity, we will refer to these shoreline approaches as Living Shorelines henceforth. A near con-
sensus among practitioners is that these approaches are intended to not only protect shorelines and
infrastructure but also conserve, create, or restore natural shoreline functions in estuarine, marine,
and aquatic systems. In practice, living shorelines should predominantly consist of organic tech-
niques and materials that are characteristic of the local system, such as wetland, riparian, and dune
plantings; beach nourishment; shellfish reefs; and emplaced large woody debris. The connection
between aquatic and terrestrial habitats should be maintained, and dynamic movement of habitat
features should be allowed in response to storm events and to promote sediment capture. Last, in
higher-energy sites that require hybrid approaches with engineered structures to provide the req-
uisite wave attenuation to sustain planted vegetation and habitats, engineered structures should be
minimized to not overwhelm the living habitat features they are supporting (Figure 1.1).
Public policy actions to promote the use of living shorelines have been implemented by
regional and national governmental entities in the United States and Europe. In the United States,
many coastal states have opted for either legislative requirements or the more popular option of
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
ylhäisyytensä ylennettiin nyt Sukkanauhan ritariksi — joka oli niin
suuri ja loistava kunnianosoitus, ettei yksikään alamainen vielä
ennen ollut kantanut noita molempia kunniamerkkejä. Kun tästä
poikkeuksesta huomautettiin hänen majesteetilleen, suvaitsi tämä
sanoa: "Sellaisella alamaisella kuin Hamiltonin herttualla on
ensimmäinen oikeus kaikkiin kunnianosoituksiin, joita kruunattu pää
voi antaa. Tämän jälkeen kannan itsekin molempia ritarimerkkejä."

Windsorissa lokakuussa 1712 pidetyissä juhlallisuuksissa herttua ja

muut ritarit, joihin myös kuului valtiovarainministeri, Oxfordin ja
Mortimerin vastanimitetty jaarli, lyötiin ritareiksi; ja muutamia päiviä
jälkeenpäin määrättiin hänen ylhäisyytensä ylimääräiseksi
lähettilääksi Ranskaan ja hänen ajoneuvonsa, hopea-astiansa ja
livreansa, mitkä olivat kaikkein ylellisintä lajia, tilattiin sekä hänen
ylhäisyydelleen lähettiläälle että hänen ylhäisyydelleen lähettilään
rouvalle, jonka tuli häntä seurata. Beatrixin vaakuna oli jo asetettu
vaunuihin ja hänen veljensä piti kiiruhtaa määrätyksi päiväksi kotiin
luovuttamaan hänet sulhaselle.

Lordi oli leskimies, sillä v. 1698 hän oli nainut Elisabethin, lordi
Gerardin tyttären, ja avioliitto toi suuria kiinteimistöjä Hamilton-
suvulle; ja nämä kiinteimistöt aiheuttivat osaksi sen riidan, josta
herttuan kuolema johtui.

Ei ole olemassa tuskaa, jota ei voisi kestää, hampaan

menetyksestä aina rakastetun menetykseen asti. Pelko on paljon
julmempaa kuin varmuus; ja me turrutamme itsemme tuota pahaa
kärsimään, kun emme voi sitä auttaa, tai poistamme
kiusankappaleen ja pureskelemme kannikkaamme toisella
leukapielellä. Eversti Esmond tunsi varmaankin mielensä
keventyneen, kun herttuallinen kuusivaljakko tuli ja pyyhkäisi hänen
lumoojansa pois hänen tavoiteltavistaan ja asetti tämän
korkeampaan ilmapiiriin. Samoin kuin olette nähneet nymfin
oopperakoneistoni avulla nousevan pilviin sen kappaleen lopussa,
jossa Mars, Baccus ja Apollo ja koko Olympon jumalseurue ovat
koolla, ja visertävän viimeistä lauluaan jumalattarena, samoin luulen
myös meidän kaikkien kohdelleen jumalaista Beatrixia erikoisen
kunnioittavasti, kun tämä tavaton ylennys tapahtui Esmondin
perheessä — tuo nenäkäs pikku kaunotar kantoi päätään mahtavasti
kenossa ja omaksui erinäisen koskemattomuuden sävyn, jolle kaikki
hänen ystävänsä mielihyvällä kumarsivat.

Eräs eversti Esmondin vanhoista armeija-ystävistä, kelpo Tom

Trett, joka oli myynyt komppaniansa, nainut ja alkanut harjoittaa
kauppaa Lontoossa, oli pitkän aikaa lohduttoman synkkämielinen,
vaikka hän asui kauniissa talossa joen rannalla ja näytti tekevän
suuria kauppoja. Viimein huomasi Esmond ystävänsä nimen
Gazettessa vararikon yhteydessä; ja viikko tämän jälkeen ilmestyi
vararikkoinen mr. Esmondin asuntoon ilosta loistavin kasvoin ja yhtä
hyväntuulisena ja huolettomana kuin silloin, kun hän oli purjehtinut
kymmenen vuotta aikaisemmin Southamptonista Vigo-retkelle.
"Tämä vararikko", virkkoi Tom, "on uhkaavana riippunut pääni päällä
kolme vuotta. Se ajatus on riistänyt minulta unen; olen katsahtanut
Polly-paran kasvoja viereisellä tyynyllä ja sitten pöydällä olevaa
partaveistäni ja ajatellut lopettaa itseni ja antaa suruilleni
matkapassin. Mutta nyt olemme tehneet vararikon; Tom Trett
maksaa niin monta shillinkiä punnasta kuin hän saa irti; hänen
vaimollaan on Fulhamissa pieni mökki ja tämän omaisuus on erotettu
pesästä. Nyt en minä pelkää kaupunginvoutia enkä velkojaa ja
viimeiset kuusi yötä olen nukkunut rauhallisesti." Niinpä kelpo Tom
siis kyyristäytyi hyveriekaleittensa sekaan ja nukahti, kun Fortuna
puisteli siipiään ja lensi hänen luotaan.
 Esmond ei maininnut ystävälleen Tomille, miten tarkoin tämä
kertomus sopi Esmondiin itseensä; mutta hän nauroi sille ja käytti
sitä hyväkseen, ja koska hän jo oli päättänyt tilinsä tässä
rakkausasiassa, niin hän päätti näyttää iloista naamaa tehtyään
vararikon. Beatrix oli ehkä hieman loukkaantunut hänen
iloisuudestaan. "Näinkö sinä, sir, otat vastaan ilmoituksen
onnettomuudestasi", virkkoi hän; "hymyillenkö sinä tulet minun
eteeni aivankuin olisit iloinen, että olet päässyt minusta."

Esmond ei tahtonut luopua hyvästä tuulestaan, vaan kertoi hänelle

tuon jutun Tom Trettistä ja tämän vararikosta. "Minä olen kuroitellut
muurilla olevia viinirypäleitä", virkkoi hän; "ja menetin
kärsivällisyyteni kun en ylettynyt niihin; oliko se mikään ihme? Nyt
ne ovat poissa ja toisen omia — nöyrintä palvelijaasi pitempi mies on
ne saanut." Ja eversti teki serkulleen syvän kumarruksen.

"Pitempi mies, serkku Esmond!" virkkoi Beatrix. "Reima mies olisi

kiivennyt muurille ja anastanut ne. Rohkea mies olisi taistellut niistä
eikä suu auki töllistellyt niitä."

"Herttuan ei tarvitse muuta kuin suu auki töllistellä ja ne putoavat

hänen suuhunsa", virkkoi Esmond ja teki taas syvän kumarruksen.

"Niin, sir", virkkoi Beatrix, "herttua on pitempi mies; kuin sinä. Ja

miksi en olisi kiitollinen sellaiselle miehelle kuin hänen ylhäisyytensä,
joka antaa minulle sydämensä ja suuren nimensä? Hän kunnioittaa
minua suurella lahjalla. Minä tiedän, että se on vain sopimus meidän
välillämme — ja minä hyväksyn sen ja teen kaikkeni suorittaakseni
oman osani siitä. Huokailemisesta ja kuhertelusta ei tule mitään
hänen ylhäisyytensä, iässä olevan aatelismiehen ja tytön välillä, jolla
on kovin vähän sellaista hempeyttä luonteessaan. Miksi en
myöntäisi, että olen kunnianhimoinen, Harry Esmond? Ja jos ei
kunnianhimo ole miehessä synti, niin miksi ei myös nainen saa
himoita kunniaa? Tahdon olla avomielinen sinulle, Harry ja sanoa,
että jos et olisi ryöminyt polvillasi ja ollut niin nöyrä, niin olisi sinulla
ollut parempi menestys minuun nähden. Minunlaiseni nainen,
serkku, voitetaan urhoollisuudella eikä huokauksilla ja surullisella
naamalla. Koko ajan, kun sinä palvelet minua ja laulat minulle
ylistyslauluja, minä tiedän hyvin, että en ole jumalatar ja väsyn
tuohon suitsutukseen. Niin olisit sinäkin väsynyt jumalattareesi —
sitten kun häntä olisi sanottu mrs. Esmondiksi ja hän olisi tullut
vihaiseksi siksi, että ei hänellä ole tarpeeksi neularahaa ja että hänen
täytyy aina kulkea vanhassa puvussa. Niin serkku, jumalatar, jolla on
aamumyssy päässä ja jonka itse täytyy keittää miehensä velli, lakkaa
olemasta jumalainen, se on varma. Minä olisin ollut oikukas ja
riitainen ja maailman kaikista ylpeistä olioista mr. Esmond on
kaikkein ylpein, saanhan sen hänelle sanoa. Sinä et milloinkaan
kiivastu, mutta minä luulen, ettet sinä myöskään voi milloinkaan
antaa anteeksi. Jos sinä olisit ollut suuri mies, niin ehkä olisit ollut
iloinenkin. Mutta kun et sinä ole mikään, sir, niin olet liian suuri mies
minulle; minä pelkään sinua, serkku — siinä se on. Ja niinä en halua
palvella sinua jumalana, ja sinä taas et ole onnellinen muiden kuin
sellaisen naisen kanssa, joka sen tekee. Niin, kun minä olisin tullut
omaksesi, olisit vihan puuskaan jouduttuasi jonakuna yönä pannut
tyynyn suuni eteen ja tukehuttanut minut samoin kuin se musta
mies tekee naiselle siinä näytelmässä, joka on sinun
lempikappaleitasi. Mikä sen naikkosen nimi taas onkaan? —
Desdemona. Sen sinä olisit tehnyt, sinä pikkuinen musta Othello!"

"Niin luulen minäkin, Beatrix", vastasi eversti.

"Mutta sellaista loppua en minä tahdo. Minä tahdon elää sadan

vuoden vanhaksi ja olla kymmenessä tuhannessa juhlassa ja
tanssiaisissa ja pelata korttia joka ilta elämässäni vuoteen
kahdeksaantoistasataan asti. Ja minä tahdon olla joka paikassa
ensimmäinen, sir; ja minä pidän imarteluista ja kohteliaisuuksista, ja
niitä en saa sinulta; ja minä haluan nauraa, sir, ja haluaisinpa tietää
kuka voisi nauraa sinun synkälle naamallesi? Ja minä pidän
kuusivaljakosta ja kahdeksanvaljakosta ja timanteista, ja minä
tahdon uuden puvun joka viikko ja pidän siitä, että ihmiset sanovat:
'tuo on herttuatar — miten somalta hänen armonsa näyttää —
tehkää tietä madame l'Ambassadrice d'Angleterre'lle [Englannin
lähettilään rouvalle] — kutsukaa hänen armonsa palvelijoita' —
sellaisesta minä pidän. Mutta sinä taas tahdot naisen tuomaan
tohvelisi ja yömyssysi ja istumaan jalkaisi juuressa ja huutamaan 'O
caro! O bravo!' kun sinä luet Shakespeare'iäsi ja Miltoniasi ja muuta
hölynpölyä. Äiti olisi sopinut sinun vaimoksesi, jos sinä olisit ollut
vähän vanhempi; vaikka kyllä sinä silti näytät kymmenen vuotta
häntä vanhemmalta — niin näytät, sinä synkkänaamainen,
sinipartainen pikku äijä. Te olisitte yhdessä istuneet kuten Darby ja
Joan ja imarrelleet toisianne ja nokkineet ja kuherrelleet kuin vanha
kyyhkyspari orrella. Minä tarvitsen siipeni ja tahdon niitä käyttää,
sir." Ja Beatrix levitti kauniit käsivartensa aivankuin hän tosiaankin
olisi voinut lentää niinkuin kaunis 'Gawrie', johon sadun mies oli
rakastunut.

"Ja mitä sanoo sinun Peter Wilkensisi lennostasi?" kysäisi Esmond,

joka ei milloinkaan ihaillut tätä ihanaa olentoa enemmän kuin silloin,
kun tämä vastusti häntä ja nauroi hänelle.

"Herttuatar tietää hyvin asemansa", vastasi Beatrix naurahtaen.

"Minullahan onkin jo valmiina poika, joka jo on kolmekymmenvuotias
(mylord Arran) ja neljä tytärtä. Kylläpä ne riitelevät ja ovat vihaisia,
kun minä valtaan pöydän pään. Mutta minä en anna heidän olla
vihaisia enempää kuin kuukauden; sen jälkeen he tulevat kaikki
minua rakastamaan, lordi Arran myös sekä kaikki hänen
ylhäisyytensä skotlantilaiset vasallit ja alamaiset Skotlannin
ylängöiltä. Minä olen sen päättänyt, ja kun minä saan jotain päähäni,
niin minä ajan sen myös läpi. Hänen ylhäisyytensä on Euroopan
arvokkain herra ja minä koetan tehdä hänet onnelliseksi; ja kun
kuningas tulee takaisin, niin voit olla varma minun suojeluksestani,
serkku Esmond — sillä kuningas tahtoo tulla takaisin ja tulee
varmasti ja minä tuon hänet Versailles'sta vaikkapa, krinoliinini alla."

"Minä toivon, että asemasi tekee sinut onnelliseksi, Beatrix",

virkkoi Esmond huokaisten. "Ja tahdothan sinä yhä olla Beatrix,
kunnes sinusta tulee hänen armonsa herttuatar? Sitten teen teidän
armollenne kaikkein syvimmän kumarrukseni."

"Nämä huokaukset ja iva ovat tarpeettomia, serkku", sanoi

Beatrix. "Minä otan vastaan herttuan suuren hyvyyden kiitollisena —
niin, kiitollisena juuri, ja minä kannan hänen arvoaan soveliaasti.
Minä en väitä, että hän on liikuttanut sydäntäni; mutta olen hänelle
kiitollinen, kuuliainen ja ihaileva. Sen enempää en ole hänelle
luvannutkaan, ja siihen hänen jalo sydämensä tyytyy. Olen kertonut
hänelle kaiken — vieläpä tuosta miespoloisestakin, jonka kanssa olin
kihloissa ja jota en voinut rakastaa; ja olin iloinen kun sain antaa
tälle takaisin lupauksensa, ja hypähdin ilosta kun tämä vapautti
minut lupauksestani. Minä olen kahdenkymmenenviiden vuoden
vanha —"

"Kahdenkymmenenkuuden, ystäväiseni", virkkoi Esmond.

"Kahdenkymmenenviiden, sir, — minä haluan olla

kahdenkymmenenviiden; ja kahdeksaan vuoteen ei ainutkaan mies
ole sytyttänyt sydäntäni; niin, sinä teit sen kerran, Harry, vähäksi
aikaa, kun tulit kotiin Lillen taistelun jälkeen ja olit taistellut tuon
Mohun-murhaajan kanssa ja pelastanut Frankin hengen. Minä luulin,
että voisin sinusta pitää; ja äiti rukoili minua polvillaan ja minä
rakastin — yhden päivän. Mutta sitten tuo vanha jää hyydytti minut,
Henry, ja minä aloin taas pelätä sinua ja surumielisyyttäsi; ja minä
olin iloinen, kun menit pois, ja menin kihloihin lordi Ashburnhamin
kanssa, jotta ei minun enää tarvitsisi kuulla sinusta — siinä syy. Sinä
olet jotenkin liian hyvä minulle. Minä en voisi tehdä sinua onnelliseksi
ja sydämeni särkyisi, kun koettaisin sinua rakastaa enkä voisi. Mutta
jos olisit minua pyytänyt silloin kun annoin sinulle miekan, niin sinä
olisit minut saanut, sir; ja nyt olisimme molemmat onnettomia. Minä
puhuin tuon tyhmän lordin kanssa koko illan vain kiusatakseni sinua
ja äitiä, ja onnistuinhan kai siinä? Miten avomielisesti voimmekaan
puhua näistä asioista. Tuntuu kuin siitä olisi tuhannen vuotta, ja
vaikka istumme tässä aivan samassa huoneessa, meidän välillämme
on suuri muuri. Rakas, hyvä, uskollinen, synkkä vanha serkkuni! Nyt
voin sinusta pitää ja ihaillakin sinua, sir, ja sanoa, että sinä olet
urhoollinen ja kovin hyvä ja kovin vilpitön ja kovin hieno herra
huolimatta — huolimatta pienestä syntymäonnettomuudestasi",
virkkoi Beatrix heilutellen viekasta päätään.

"Ja nyt, sir", virkkoi Beatrix niiaten, "emme saa enää puhua
muulloin kuin äidin läsnäollessa tai kun herttua on luonamme, sillä
hän ei pidä sinusta hituistakaan ja on yhtä mustasukkainen kuin se
musta mies lempinäytelmässäsi."

Vaikka juuri näiden sanojen ystävällisyys haavoitti mr. Esmondia

kaikkein kipeimmin, ei hän antanut loukkauksen ilmetä olennossaan
(kuten Beatrix myöhemmin myönsi), vaan hän virkkoi hilliten itseään
täydellisesti ja rauhallisesti hymyillen: "Tämä haastattelu, ystäväni, ei
saa vielä loppua, ennenkuin olen sanonut viimeisen sanani. Kas,
tuolla tulee äitisi (hän saapuikin tässä suloinen huolestunut ilmeensä
kasvoillaan, ja Esmond meni ja suuteli hänen kättään
kunnioittavasti). Armas ladyni voi myös kuulla viimeiset sanani, jotka
eivät ole mitään salaisuuksia ja jotka ovat ainoastaan
jäähyväissiunauksia, joita seuraa morsiuslahja eräältä vanhalta
herralta, joka on holhoojasi — sillä minusta tuntuu kuin olisin koko
perheen holhooja ja kovin, kovin vanha mies, joka sopisi teidän
kaikkien isoisäksi, — ja sellaisena pyydän antaa hänen armolleen
herttuattarelle morsiuslahjani. Morsiuslahjani ovat ne timantit, jotka
isäni leski minulle testamenttasi. Aioin antaa ne Beatrixille vuosi
sitten; mutta ne ovat kyllin kelvolliset herttuattarellekin, vaikka eivät
olekaan kyllin kirkkaat maailman kauneimmalle naiselle." Ja Esmond
otti taskustaan lippaan, jossa jalokivet olivat ja ojensi ne serkulleen.

Beatrix huudahti ihastuksesta, sillä nuo jalokivet olivat tosiaankin

kovin kauniit ja kallisarvoiset; ja seuraavassa tuokiossa oli kaulakoru
siinä, missä Belindan risti on mr. Popen ihailtavassa runoelmassa, ja
kimalteli Englannin kaikkein valkeimmalla ja jalomuotoisimmalla
kaulalla.

Tyttö joutui niin suuren ihastuksen valtaan, kun hän sai nämä
korut, että hän ensin juoksi kuvastimen ääreen ja tutki niiden tehoa
tuolla ihanalla kaulalla ja juoksi juuri takaisin käsivarret ojennettuina,
sillä Beatrix nähtävästi aikoi maksaa serkulleen palkkion, minkä tämä
epäilemättä olisi mielellään ottanut hänen ruusuisilta huuliltaan,
mutta samassa aukeni ovi ja hänen ylhäisyytensä sulhanen
ilmoitettiin.

Herttua katsoi kovin vihaisesti mr. Esmondiin, jolle hän kyllä teki
kovin syvän kumarruksen ja suuteli molempain ladyjen kättä mitä
mutkikkaimmin menoin. Hän oli tullut kantotuolissaan lähellä
olevasta palatsista ja kantoi Sukkanauhan- ja Ohdakeritarikunnan
merkkejään.

"Katsokaa, mylord herttua", virkkoi Beatrix mennen hänen

luokseen ja näyttäen hänelle rinnallaan olevat timantit.

"Timantteja", virkkoi hänen ylhäisyytensä. "Hm! ne ovat sieviä."

"Ne ovat minun morsiuslahjani", virkkoi Beatrix.

"Hänen majesteetiltaanko?" kysäisi herttua. "Kuningatar on kovin

hyvä."

"Serkultani Henryltä — meidän Henry-serkultamme!" huudahtivat

molemmat ladyt yht'aikaa.

"Minulla ei ole kunnia tuntea sitä herraa. Luulin, ettei lordi

Castlewoodilla ollut veljeä ja ettei teidän armonne puolellakaan ollut
miespuolisia sukulaisia."

"Meidän serkultamme, eversti Henry Esmondilta, mylord", virkkoi

Beatrix ja tarttui urheasti everstin käteen — "jonka isämme jätti
meidän holhoojaksemme ja joka satoja kertoja on osoittanut
rakkauttaan ja ystävyyttään perhettämme kohtaan."

"Hamiltonin herttuatar ei ota vastaan timantteja muilta kuin

puolisoltaan, madame", virkkoi herttua; "saanko pyytää teitä
palauttamaan nämä mr. Esmondille?"

"Beatrix Esmond saa ottaa lahjan sukulaiseltamme ja

hyväntekijältämme, herra herttua", virkkoi lady Castlewood kovin
arvokkaasti. "Hän on vielä minun tyttäreni ja jo hänen äitinsä
hyväksyy lahjan, niin ei kellään muulla ole oikeutta sekaantua
asiaan."

"Sukulaiselta ja hyväntekijältä!" virkkoi herttua. "Minä en tiedä

siitä sukulaisesta enkä halua, että vaimoni hyväntekijänä olisi —"

"Mylord!" virkkoi eversti Esmond.

"Minä en ole täällä kinailemassa", virkkoi hänen ylhäisyytensä,

"minä sanon teille kerta kaikkiaan, että teidän vierailunne tähän
taloon ovat liian tiheitä ja että minä en halua mitään lahjoja
Hamiltonin herttuattarelle herroilta, jotka kantavat nimeä, johon
heillä ei ole minkäänlaista oikeutta."

"Mylord", keskeytti lady Castlewood, "mr. Esmondilla on kaikista

maailman miehistä siihen nimeen suurin oikeus, ja se nimi on yhtä
vanha ja yhtä kunniallinen kuin teidän ylhäisyytennekin."

Herttua hymyili ja näytti luulevan, että lady Castlewood oli tullut

hulluksi.

"Kun minä sanon häntä hyväntekijäksi", virkkoi emäntäni, "niin

juuri se hän onkin meille ollut — kaikista hyväntekijöistä jaloin,
uskollisin, urhoollisin ja kultaisin. Hän koetti pelastaa puolisoni
hengen Mohunin aseelta. Hän pelasti poikani hengen ja puolusti
häntä tuota roistoa vastaan. Eivätkö ne ole hyviä töitä?"

"Minä pyydän anteeksi eversti Esmondilta", virkkoi herttua jos

mahdollista entistään vihaisempana. "Minä en tahdo sanoa
sanaakaan, joka loukkaisi häntä ja minä kiitän häntä hyvyydestään
teidän armonne perhettä kohtaan. Lordi Mohun ja minä olemme
kuten tiedätte avioliiton kautta sukulaisia, — vaikka ei meitä
toisiimme yhdistä veri eikä ystävyys; mutta minun täytyy toistaa se,
niitä jo sanoin, että vaimoni ei voi ottaa vastaan lahjoja eversti
Esmondilta."

"Minun tyttäreni saa ottaa lahjoja perheemme päämieheltä; minun

tyttäreni saa kiitollisena ottaa vastaan isänsä, äitinsä ja veljensä
rakkaimman ystävän antimia ja olla kiitollinen vielä yhdestä hyvästä
työstä niiden tuhansien lisäksi, uhrausten, jotka hän on hyväksemme
tehnyt", huudahti lady Castlewood. "Mitä merkitsee jalokivinauha
verrattuna siihen rakkauteen, jota hän on meille osoittanut — armain
suojelijamme ja hyväntekijämme? Emme saa kiittää häntä vain
Frankin hengestä, vaan kaikesta, mitä omistamme — kaikesta,
kaikesta", virkkoi emäntäni kasvojen puna tummenneena ja ääni
väristen. "Se arvonimi, jota kannamme, on hänen, jos hän vain
tahtoo. Juuri meillä ei ole mitään oikeutta nimeemme, vaan hänellä,
joka on liian suuri sitä kantamaan. Hän uhrasi nimensä kuolevan
lordini vuoteen ääressä — uhrasi sen orpolapsilleni; hän hylkäsi
arvon ja kunnian, koska hän rakasti meitä niin jalosti. Hänen isänsä
oli ennen häntä varakreivi Castlewood ja markiisi Esmond ja hän on
isänsä laillinen poika ja oikea perillinen ja me olemme vain hänen
jalon lahjansa saajia, ja hän on päämies suvussa, joka on aivan yhtä
vanha kuin teidänkin sukunne. Ja kun hän haluaa luopua nimestään
minun lapsieni hyväksi, niin me rakastamme häntä ja kunnioitamme
ja siunaamme häntä, kantakoon hän mitä nimeä tahansa!" — Ja nyt
tuo hellä ja rakastava olento olisi taas polvistunut Esmondin eteen,
mutta Esmond esti hänet siitä; ja Beatrix juoksi kalpeana äitinsä
luokse ja syleili tätä ja huudahti pelästyneenä: "Äiti, mitä tämä
merkitsee?"

"Tämä on perhesalaisuus, herra herttua", virkkoi eversti Esmond.

"Beatrix-parka ei ole tiennyt siitä mitään ja hänen armonsakin tuli
sen tietämään vasta vuosi sitten. Ja minulla on aivan yhtä hyvä
oikeus luopua arvonimestäni kuin teidän ylhäisyytenne äidillä oli
luovuttaa arvonimensä teille."

"Minä olisin kyllä kertonut kaiken herttua Hamiltonille", virkkoi

emäntäni, "jos teidän ylhäisyytenne olisi pyytänyt tyttäreni kättä
minulta eikä Beatrixilta. Minä olisin yksityisesti puhunut teidän
kanssanne juuri tänään, mylord jolleivät teidän sananne olisi
aiheuttaneet tätä odottamatonta selitystä. Ja onhan sopivaa, että
Beatrix sen nyt myös kuulee ja tietää, kuten tahtoisin koko maailman
tietävän, mitä me olemme velkaa sukulaisellemme ja
suojelijallemme."

Ja sitten lady Castlewood kertoi liikuttavasti, pitäen tyttärensä

kädestä kiinni ja puhuen paremmin hänelle kuin herttualle, sen,
minkä te jo tiedätte — ylistäen taivaisiin asti sukulaisensa käytöstä.
Mr. Esmond puolestaan perusteli niitä syitä, jotka hänestä olivat
riittäviä osoittamaan miten paljon parempi oli, että ei nykyistä
omistajaa syrjäytetty ja että hän itse edelleenkin jäi eversti
Esmondiksi.

"Ja Esmondin markiisiksi, mylord", virkkoi herttua syvään

kumartaen. "Saanko pyytää teidän ylhäisyydeltänne anteeksi sanoja,
jotka lausuin tietämättömyydessä, ja pyydän teitä suomaan minulle
ystävyytenne. Teidän sukulaisuutenne, sir, on kunnia, vaikka
kantaisitte mitä nimeä tahansa" (niin hänen ylhäisyytensä suvaitsi
sanoa); "ja vastalahjana siitä ylväästä lahjasta, jonka annatte
vaimolleni, sukulaisellenne, voitte vaatia mitä palveluksia tahansa,
jotka ovat James Douglasin vallassa. En saa koskaan rauhaa, jollen
edes jollain lailla saa korvata teille velkaani; ja ehkäpä se ennen
pitkää onkin minun vallassani sen toimen avulla, minkä hänen
majesteettinsa on minulle uskonut", virkkoi herttua. "Minä pidän
suurena suosionosoituksena, mylord, jos eversti Esmond luovuttaa
minulle morsiameni."

"Ja jos hän jo edeltäpäin haluaa tavallisen palkkion, niin olkoon

hyvä", virkkoi Beatrix ja tuli Esmondin luokse; ja kun Esmond suuteli
häntä, Beatrix kuiskasi: "Oi, miksi en ennen tuntenut sinua."

Tästä suudelmasta kävi herttua kiihtyneeksi ja levottomaksi, mutta

hän ei sanonut mitään. Beatrix kumarsi hänelle ylpeästi ja nuo kaksi
ladyä poistuivat yhdessä huoneesta.

"Koska teidän ylhäisyytenne lähtee Pariisiin?" kysäisi eversti

Esmond.

"Niin pian häiden jälkeen kuin mahdollista", vastasi herttua. "Se on

määrätty joulukuun ensi päiväksi, ei voida olla sen nopeampia.
Ajoneuvoja ei voida saada pikemmin kuntoon. Kuningattaren
tarkoituksena on saada lähetystö mahdollisimman loistavaksi ja
minulla itselläni taas on lakiasioita järjestettävinä. Tuo pahaenteinen
Mohun on taas tullut tai on tulossa Lontooseen. Meillä on vireillä
lakiasia lordi Gerard-vainajan omaisuudesta ja Mohun on kutsunut
minut itseään tapaamaan."

V luku.

MOHUN ESIINTYY VIIMEISEN KERRAN TÄSSÄ HISTORIASSA.

Mr. Esmondilla oli herttua Hamiltonin ohella, joka niin ystävällisesti

oli luvannut suojelustaan ja suosiotaan tälle, muitakin suuria ystäviä,
joilla nyt oli valtaa ja jotka sekä kykenivät että halusivat häntä
auttaa; ja sellaisten liittolaisten avulla hän saattoi ajatella
edistyvänsä yhtä nopeasti siviilielämässä kotimaassa kuin hän oli
edistynyt ulkomaillakin. Hänen ylhäisyytensä oli niin ylevämielinen,
että hän tarjoutui ottamaan mr. Esmondin kirjurikseen lähetystöönsä
Pariisiin, mutta tähän tarjoukseensa hän epäilemättä toivoi saavansa
kiellon; Esmond ei voinutkaan ajatella seuraavansa rakastettuansa
kauemmaksi kuin kirkon ovelle vihkimisen jälkeen, ja hän hylkäsi siis
tuon tarjouksen, jonka hänen jalomielinen kilpailijansa teki hänelle.

Muut vallassa olevat herrat soivat viljalti ainakin kohteliaisuuksia ja

lupauksia eversti Esmondille. Mr. Harley, josta nyt oli tehty Oxfordin
ja Mortimerin lordi ja Sukkanauhan ritari samana päivänä kuin
herttua Hamiltonistakin, lähetti everstille ilmoituksen, että hänelle
pian tarjottaisiin istuinta parlamentissa; ja mr. St. John antoi
everstille paljon imartelevia ylenemistoiveita sitten kun tästä tulisi
edustaja. Esmondin ystävät olivat kaikki menestyneet hyvin; ja
kaikkein parhaiten ja loistavimmin oli menestynyt hänen rakas vanha
päällikkönsä, kenraali Webb, joka nyt oli määrätty maavoimain
kenraaliluutnantiksi ja jonka erikoisen kunnioittavasti ottivat vastaan
ministeristö, kuningatar ja ulkona olevat ihmiset, jotka hurrasivat
tuolle päällikölle aina, kun he näkivät hänet vaunuistaan menossa
parlamenttiin tai kuningattaren vastaanottoon tahi nilkuttavan
jalkaisin vaunuihinsa St. Stephensistä mainehikkaan keppinsä ja
kainalosauvansa varassa; ja ihmiset osoittivat hänelle suosiotaan
yhtä äänekkäästi kuin konsanaan Marlborough'lle.

Tuo suuri herttua oli häväisty perinpohjin, ja kelpo Webb laski

kaikkien hänen onnettomuuksiensa alkaneen Wynendaelista ja
vakuutteli, että Kohtalotar oli oikein palkinnut tuon petturin.
Herttuatar Sarah oli hänkin joutunut perikatoon: hänen oli ollut
pakko luovuttaa avaimensa ja paikkansa ja eläkkeensä. "Aiai!" virkkoi
Webb, "hän olisi avaimillaan lukinnut kolme miljoonaa Ranskan
kruunua, jos olisin saanut kuulan päähäni, mutta minäpä ehkäisin
tuon apuretkikunnan Wynendaelissa." Vihamiehemme Cardonnel oli
ajettu pois Alahuoneesta (yhdessä mr. Walpolen kanssa) jouduttuaan
kiinni yleisten varojen väärinkäyttämisestä. Cadogan menetti
arvonimensä ja paikkansa Towerin luutnanttina. Marlborough'n
tyttäret luopuivat paikoistaan uskottuina hovineiteinä, ja herttua
Marlborough'n lankeemus oli niin täydellinen, että hänen vävynsä,
lordi Bridgewaterin, täytyi jättää asuntonsa St. Jamesissa ja häneltä
lopetettiin pieni eläkkeensä ylihovitallimestarina. Mutta luulen, että
Marlborough'n syvin lankeemus oli se, että hän lähetti kysymään
kenraali Webbiltä milloin tämä soisi hänelle vastaanoton, hän joka oli
komentanut tuota vaappumatonta vanhaa kenraalia ja loukannut ja
ivaillut tätä, Marlborough, joka oli antanut Webbin virua
odotushuoneessaan ja joka ei Webbin urotyön jälkeen viitsinyt edes
kirjoittaa tälle omakätistä kirjettä. Kansa halusi nyt yhtä kiihkeästi
rauhaa kuin se koskaan oli halunnut sotaa. Savoijin prinssi tuli
Englantiin, kuningatar otti hänet vastaan ja hän sai mainehikkaan
kunniamiekan ja koetti kaikin keinoin koota whigpuoluetta, jotta se
toisi Englantiin Hannoverin nuoren vaaliruhtinaan — hän koetti tehdä
kaikkensa pitkittääkseen sotaa ja edistääkseen tuon prinssin niin
leppymättömästi vihaaman vanhan hallitsijan perikatoa. Mutta kansa
oli väsynyt sotaan — niin täydellisesti väsynyt, ettei häviömme
Denainin luona voinut herättää meissä mitään vihaa, vaikka sellainen
häviö kaksi vuotta aikaisemmin olisi saanut koko Englannin raivon
valtaan. Helppoa oli havaita, ettei suuri Marlborough nyt ollut
armeijan johdossa. Eugenen täytyi raivoissaan peräytyä ja luopua
uneksimastaan loistavasta kostosta. Turhaan sanoi herttuan puolue
Englannissa: "Annammeko me häväistä aseitamme? Emmekö lähetä
takaisin sitä ainoata esitaistelijaa, joka voisi hyvittää kunniamme?"
Kansa oli saanut tarpeekseen taistelusta ja pilkka tai kehoitukset
eivät enää voineet brittejämme kiihoittaa.

Täytyy myöntää, että mr. St. John valtiomieheksi, joka aina puhui
vapaudesta ja jolla aina oli suurimmat filosofiset maksimit huulillaan,
menetteli toisinaan enemmän turkkilaisen kuin kreikkalaisen filosofin
tavoin, ja hän menetteli häpeällisesti ainakin yhtä onnetonta
ihmisluokkaa vastaan — kynänkäyttäjiä vastaan, ja sellainen
mielivaltaisuus oli hieman tavatonta miehessä, joka julisti niin
suuresti kunnioittavansa heidän kutsumustaan. Tähän aikaan oli
kynäsota kovin kiivasta. Hallituksen puolue oli siinä voiton puolella,
suuri yleisö oli sillä puolella, ja se puolue olisi voinut olla armeliaskin.
Oli luonnollista, että oppositsioni oli jyrkkää ja suurläänistä;
muutamat ottivat siihen osaa sydämensä pohjasta ja ihailivat herttua
Marlborough'n tavatonta lahjakkuutta ja valittivat häväistystä, mikä
maailman suurimman sotapäällikön täytyi kestää; toiset patriootit
taas sai vatsa valittamaan, ja sellaiset miehet huusivat, koska he
olivat köyhiä ja saivat palkan huutamisestaan. Näille ei mr. St. John,
Bolingbroken lordi, osoittanut vähintäkään armoa, vaan heitätti heitä
joukon vankilaan tai häpeäpaaluun osoittamatta hiventäkään sääliä.

Mr. Esmond oli nyt muuttunut asemiehestä kynämieheksi, mutta

hän oli turvallisemmalla puolella kuin se, jolle yllämainitut miehet
uskalsivat vapautensa ja luottonsa. Meidän puolellamme,
voimakkaammalla, ei ollut mitään vaaraa; ja sitäpaitsi lohdutteli mr.
Esmond itseään sillä imartelevalla ajatuksella, että hän ainakin
kirjoitti kuin gentlemanni milloin hänen ei onnistunutkaan esiintyä
nerona.

Sen aikuisista kuuluisista neroista, jotka ovat tehneet kuningatar

Annan hallitusajan mainehikkaaksi ja joiden teokset tuleviin aikoihin
säilyvät kaikille englantilaisille, näki mr. Esmond useita, mutta
pääasiallisesti vain yleisissä paikoissa, sillä hän ei ollut kenenkään
heidän läheisempi ystävä lukuunottamatta kelpo Dick Steeleä ja
Addisonia, jotka kuitenkin luopuivat Esmondista, kun hänestä tuli
piintynyt tory ja kun hän joutui läheisiin väleihin tuon puolueen
johtajien kanssa. Addison valitsi itselleen vain muutamia ystäviä, ja
hän oli harvoin avomielinen muulloin kuin heidän seurassaan.
Julkisuuden miehistä oli vaikeata löytää suorempaa ja
omantunnontarkempaa miestä kuin hän, jonka keskustelu oli niin
monipuolista, välitöntä ja miellyttävää. Nyt myöhemmällä iälläni
kirjoittaessani tätä myönnän Addisonin politiikan olleen oikean, ja jos
minun aikani palaisi, olisin Englannissa whig enkä tory; mutta
miehiä, jotka omaksuvat jonkun puolueen politiikassa, sitovat siihen
useimmiten enemmän ihmiset kuin periaatteet.

Ystävällisyys tai muu vähäpätöinen seikka panee miehen

seuraamaan jompaakumpaa lippua, ja hän marssii sen alla sodan
loppuun saakka. Marlborough oli loukannut Esmondin päällikköä ja
tämä vihasi Marlborough'ta, ja Esmond taisteli päällikkönsä puolesta
tämän riidoissa. Kun Webb tuli Lontooseen, Marlborough'n
vihamiehet käyttivät häntä aseenaan (ja hän olikin puhdasta terästä,
tuo kunnon päällikkö); eikä hänen adjutanttinsa, mr. Esmond, ollut
uskoton eikä arvoton puoluelainen. Ihmeellistä on täällä vieraalla
maalla ja maassa, joka vain nimellisesti on riippuvainen (sillä en
mitenkään saata uskoa, että Pohjois-Amerikan Siirtokunnat voivat
jäädä pienen saarivaltakunnan alusmaiksi edes kahdeksikymmeneksi
vuodeksi), muistaa, miten Englannin kansa antautui yhden tai toisen
aristokraattisen puolueen johdettavaksi ja otti milloin Hannoverista,
milloin Ranskasta kuninkaan, miten vain puolueet kehoittivat. Ja kun
toryt, lokakuun kerhon herrat, korkeakirkolliset papit, jotka pitivät
Englannin kirkon puolta, aikoivat valita katolisen kuninkaan, jonka
puolesta, useat näiden puolueiden skotlantilaiset ja englantilaiset
johtomiehet ihailtavalla uskollisuudella ja hartaudella panivat
henkensä alttiiksi, niin heidät johtivat siihen miehet, joilla ei,
surullista kyllä, ollut mitään uskontoa, vaan jotka käyttivät uskontoa
kuten muitakin mielipiteitään omien pyyteittänsä edistämiseksi. Ja
toisen puolueen, whigien, jotka hekin julistivat uskonnollisuuttaan ja
vapaamielisyyttään, oli pakko hakea Hollannista tai Hannoverista
hallitsija, jonka ympärille he voisivat kokoontua. Tuo osa Englannin
historiaa on omituinen kompromissien sarja —
periaatekompromisseja, puoluekompromisseja,
uskontokompromisseja! Englannin vapauden ja itsenäisyyden
rakastajat alistivat omattuntonsa uskonnollisissa kysymyksissä
parlamenttisäädöksen alaisiksi; he eivät voineet ratkaista vapauttaan
lähettämättä Celle'een tai Haagiin hakemaan kuningasta, joka heitä
johtaisi, eivätkä he voineet löytää maailman ylpeimmän kansan
joukosta hallitsijakseen miestä, joka puhuisi heidän omaa kieltään ja
ymmärtäisi heidän lakejaan. Toryja korkeakirkolliset patriootit olivat
valmiit kuolemaan katolisen suvun puolesta, hallitsijasuvun, joka oli
myynyt meidät ranskalaisille. Mahtavat whigpuolueen aateliset,
piintyneet tasavaltalaiset niskottelijat, jotka maankavalluksesta olivat
katkaisseet Kaarle Stuartin pään, ottivat kernaasti kuninkaan, joka oli
perinyt arvonimensä kuninkaalliselta isoäidiltään, jonka pään taas oli
katkaissut kuningatar Elisabetin mestauskirves. Ja meidän ylpeä
englantilainen aatelimme lähetti hakemaan itselleen kuningasta
pikkuruisesta saksalaisesta kaupungista hallitsemaan Lontooseen, ja
meidän pappimme suutelivat hänen hollantilaisten rakastajattariensa
rumia käsiä pitämättä sitä minään häpeänä. Englannissa tehdään
aina jyrkät puolue-erot samoin kuin peritään talokin kaikkine
rasituksineen, velkoineen, vanhoine epämukavuuksineen, vieläpä
raunioineenkin; vain korjaillaan, mutta ei milloinkaan rakenneta
uudestaan. Viitsimmekö me Uuden Maailman ihmiset enää
nimellisestikään alistua tähän vanhaan brittiläiseen taikauskoon?
Ajan merkit panevat minut ajattelemaan, että ennen pitkää
välitämme yhtä vähän kuningas Yrjöstä ja maallisista ja hengellisistä
herroistamme kuin kuningas Knut Suuresta tai druideista.

Tämä luku alkoi neroista, ja olemme harhailleet kovin kauaksi

heistä, huomauttaa tyttärenpoikani varmaankin. Miellyttävimmät
neroista, jotka tunsin, olivat tohtorit Garth ja Arbuthnot sekä mr.
Gay, "Trivian" kirjoittaja, parhain ja viehättävin mies, joka koskaan
on sukkeluudelle nauranut tai pulloa aukonut. Näin myös mr. Priorin,
ja hän oli kuin saviastia, joka ui vaskiastiain joukossa virtaa alas ja
joka koko matkan, syystä kyllä, pelkäsi murskaantuvansa. Minä
tapasin hänet sekä Lontoossa että Pariisissa, missä hän jätteli
surullisia jäähyväisiä Shrewsburyn herttualle, sillä hänellä ei ollut
voimaa ylläpitää arvoa, minkä hänen eittämätön nerokkuutensa ja
luonnonlahjansa olivat hänelle voittaneet, ja hän kirjoitteli
mairittelevia kirjeitä ministeri St. Johnille ja ajatteli hopeitansa ja
virkaansa ja pelkäsi miten hänen kävisi, jos hänen puolueensa
häviäisi, Näin kuuluisan mr. Congreven lukemattomia kertoja
"Buttonissa" ja hän oli loistava raunio; hän oli kovin ylellisesti puettu
ja osoitti urheata naamaa onnettomuuksistaan huolimatta, vaikka
hän oli luuvaloinen ja melkein sokea.

Suuri mr. Pope (jonka ihmeellistä neroa ihaillessani jään sanoja

vaille) oli vain hento nuorukainen tähän aikaan ja näyttäytyi harvoin
ravintoloissa. Sen aikuisissa teatterissa ja kahviloissa kävijöiden
parvessa oli sadoittain älyniekkoja ja mukavia miehiä — miehiä, joita
nunc perscribere longum est [kuvaaminen tässä veisi pitkälle].
Luulen, että sellaisista miehistä sain nähdä kaikkein loistavimman
näytteen vasta viisitoista vuotta myöhemmin, kun tein viimeisen
matkani Englantiin ja tapasin nuoren Harry Fieldingin, jonka isä oli se
Fielding, joka yhdessä meidän kanssamme oli ollut sodassa
Espanjassa ja myöhemmin Flanderissa; veikeydessä ja
sukkeluudessa nuori Fielding tuntui voittavan kaikki muut.
Kuuluisasta tohtori Swiftista voin sanoa vain vidi tantum [sain
ainoastaan nähdä]. Hän oli Lontoossa koko tämän ajan
kuningattaren kuolemaan asti ja hän kävi sadoissa ravintoloissa,
joissa hänet vain näin, mutta en seurustellut hänen kanssaan. Hän ei
milloinkaan jäänyt pois hovista sunnuntaina ja siellä oli hänet pari
kertaa etempää näytetty isoisällenne. Hän olisi kyllä kernaasti
tutustunut minuun, jos olisin ollut joku suuren arvonimen tai
ritarimerkin omistaja. Hovissa ei tohtori nähnyt muita kuin kaikkein
suurimmat. Valtiovarainhoitaja ja St. John nimittivät häntä tavallisesti
Jonathaniksi ja palkitsivat hänet huonosti siitä, mitä he hänellä
teettivät. Tohtori Swift kirjoitti heidän häväistyskirjoituksensa, taisteli
heidän vihollisiaan vastaan, ruoski ja kerskaili heidän
palveluksessaan, ja varmaa on, että hän teki sen erikoisen taitavasti
ja sisukkaasti. Sanotaan hänen nyt menettäneen järkensä ja
unohtaneen kärsimänsä vääryydet ja vihansa ihmissukua vastaan.
Minä puolestani olen aina pitänyt häntä ja Marlborough'ta sen ajan
suurimpina miehinä. Olen lukenut Swiftin kirjat (kukapa ei niitä
tuntisi?) vilpoisissa metsissämme täällä, ja kun häntä ajattelen,
tuntuu hän jättiläiseltä verrattuna minuun — yksinäiseltä, sortuneelta
Prometheukselta, joka valittaa, kun kotka häntä laatelee. Minä näin
Prometheuksen; mutta kun ensi kerran jouduin tuon jättiläisen
kanssa puheisiin, astui tämä kantotuolistaan "Siipikarjakahvilaan".
Hän oli tullut sinne humalainen irlantilainen palvelija airueenaan,
joka ilmoitti hänet huutamalla hänen kunnianarvoisuutensa nimen,
sillä välin kuin hänen isäntänsä yhä kitsasteli kantomiehelle
maksaessaan. Tästä mr. Swiftista en pitänyt, ja kuulin monenmoisia
juttuja siitä miten hän kohteli miehiä ja kiusasi naisia. Hän osasi
imarrella suuria yhtä hyvin kuin hän osasi kiusata heikkoja; ja koska
mr. Esmond siihen aikaan oli nuorempi ja tulisempi kuin nyt, niin hän
oli päättänyt olla pakenematta tämän lohikäärmeen hampaita ja
tulta, jos hän joskus tämän kohtaisi.

Ihmisillä on monenmoisia vaikuttimia, jotka heitä elämässä

johtavat, ja sadat erilaiset syyt vievät heitä epätoivoisiin tai suuriin
tekoihin. Esmondilla oli eräs toveri, eräs pikkuinen irlantilainen kelpo
luutnantti Handysiden rykmentistä. Tämä joutui niin suureen velkaan
leirikapakoitsijalle, että hän aikoen kosiskella miehen tytärtä, aikoen
siten maksaa velkansa; ja velkaansa ja naista paeten hän hyökkäsi
Malplaquet'n taistelussa niin epätoivoisesti ranskalaisten linjoja
vastaan, että hän sai oman komppanian ja ylennettiin kapteeniksi,
mutta hänen täytyi kuitenkin naida ravintoloitsijan tytär, joka toi
Roger-poloiselle huomenlahjana kuitin tämän veloista hänen isälleen.
Laskua ja avioliittoa paeten hän juoksi vihollisen pistimiä vastaan ja
kun eivät nämä häntä tappaneet, työnnettiin hänet takaisin toiseen
pahaan. Samassa taistelussa taisteli suuri herttuamme, ei
ranskalaisia, vaan Englannin torypuoluetta vastaan; eikä hän pannut
alttiiksi omaa ja sotajoukon henkeä isänmaansa, vaan palkkojensa ja
virkojensa ja tuon ainoan henkilön, jota hän maan päällä pelkäsi,
Englannissa olevan vaimonsa puolesta. Olen tutkinut komppaniani
miehiä (uusia joukkoja maalaispoikia liittyi sodan aikana
armeijaamme yhtämittaa, vaihtaen auran miekkaan) ja sain selville,
että puolet lippumme alla kulkevista oli sinne saanut nainen; erään
oli hänen rakastettunsa hyljännyt ja hän otti epätoivoissaan
sotilaspestin; toinen taas oli hyljännyt tytön ja pakeni tätä leirille,
mistä ei laki häntä saanut käsiinsä. Miksi kertoisimme sellaisia
yksityiskohtia? Mitäpä muuta voisivat Aatamin ja Eevan pojat kuin
jatkaa sitä rakkauden ja kärsimysten sarjaa, minkä heidän isänsä ja
äitinsä alkoivat? Oi tyttärenpoikani! Minulta alkaa olla lopussa se osa
elämäkertaani, jossa tein tuttavuutta Englannin ja Euroopan
suurmaailman ihmisten kanssa; minun vuoteni ovat jo menneet ohi
heprealaisen runoilijan määrän, ja minä vakuutan sinulle, että kaikki
huoleni — ja totisesti myös ilonikin — ovat johtuneet naisesta, ja niin
on sinunkin käyvä, kun aikasi tulee. Nainen teki minusta sotilaan ja
nainen myöhemmin pani minut punomaan juonia; Minä luulen, että
olisin laittanut hänelle vaikka vaatteita, jos hän vain olisi minua
kehoitellut siihen; kaiken, mikä oli vallassani, minä olisin antanut
hänelle. Eikö joka miehellä ole omassa mitassaan ollut Omfaleaansa
ja Delilaansa? Minun viettelijäni kiehtoi minut Thamesin rantamilla
rakkaassa vanhassa Englannissa; sinä saatat löytää omasi
Rappahannocin ääriltä.

Tuota naista, miellyttääkseni siis koetin herättää huomiota

sotilaana ja myöhemmin älyniekkana ja poliitikkona; erästä toista
miellyttääkseni olisin kantanut mustaa papin kaapua ja kaulusta, ja
niin olisi tapahtunutkin, jollei korkeampi kohtalo olisi tullut väliin ja
tuhonnut tuota suunnitelmaa. Ja luulen totisesti, että maailma on
samanlainen kuin kapteeni Esmondin komppania, josta äsken
puhuin; ja jos eteenne paljastettaisiin joka miehen elämänvaiheet,
niin näkisitte naisen häntä estelevän tai viivyttelevän hänen kulkuaan
tai pysähdyttävän hänet, tai näkisitte naisen rohkaisevan tai
kiihoittavan häntä tai viittaavan hänelle vaunuistaan niin että mies
menee hänen luokseen ja jättää kilpajuoksun sikseen; tai nainen tuo
hänelle omenan ja sanoo: "syö", tai hankkii hänelle tikarin ja
kuiskaa: "Tapa! tuossa on Duncan ja kruunu ja sopiva tilaisuus."

Isoisänne taisteli paremmalla menestyksellä poliitikkona kuin

älyniekkana; ja hän kykeni tekemään hyviä palveluksia sille asialle,
jonka palvelukseen hän uhrautui, sekä mr. St. Johnille ja hänen
puolueelleen, koska hänellä päällikkönsä loukkausten ohella oli omaa
yksityistä vihan aihetta suurta sotavoimia johtavaa herttuata vastaan
ja koska hän tunsi sota-asiat paremmin kuin useimmat kirjailijat,
jotka eivät olleet käyneet "Wills"'in piipun tulta kauempana. Mutta
hän halveksi solvailevaa kirjoitustapaa, johon muutamat
torypuolueen kirjoittajat alentuivat; esimerkiksi tohtori Swift, joka
suvaitsi epäillä herttua Marlborough'n rohkeutta ja hänen
ylhäisyytensä etevyyttä sota-asioissa. Esmondin julkaisujen arvoa ei
alentanut sekään, että hän toivoi niillä olevan menestystä (vaikka ne
eivät voineet loukata herttua Marlborough'ta läheskään niin paljon
yleisön silmissä kuin Swiftin solvailevat hyökkäykset, jotka olivat
tarkoituksellisesti laaditut mustaamaan ja alentamaan herttuata) sillä
mr. Esmond oli ne kirjoittanut avomielisesti ja vilpittömästi ja hän
tunnusti ne mielellään omikseen; Esmond ei enää kuulunut
armeijaan, mutta hän ei koskaan hyökkäillyt Marlborough'n tavatonta
rohkeutta ja etevyyttä vastaan, vaan ainoastaan hänen
itserakkauttaan ja ahneuttaan.

Erään kerran Esmond oli kirjoittanut palasen torypuolueen lehteen,

jonka nimi oli Post-Boy (kirjeen Bouchainista, josta kaupunki puhui
kokonaista kaksi päivää, kunnes eräs italialainen laulaja antoi uutta
keskusteluaihetta), ja kun hänellä oli asiaa liikekeskukseen, mistä
Beatrix taisi haluta hansikasparin tai viuhkan, niin Esmond meni
oikomaan kirjoitustaan ja istui painohuoneessa, kun kuuluisa tohtori
Swift saapui, mukanaan irlantilainen palvelijansa, joka tavallisesti
kulki hänen kantotuolinsa edessä ja huusi isäntänsä nimen kovin
arvokkaasti.

Mr. Esmond odotteli myös latojaa, jonka vaimo oli mennyt tätä
kapakasta hakemaan, ja piirusteli odotellessaan ratsusotilaan kuvaa
latojan vaimon likaiselle, somalle pikku pojalle, jonka vaimo oli
jättänyt kotiin.

"Te olette nähtävästi Post-Boyn julkaisija, sir?" virkkoi tohtori

narisevalla äänellä Irlannin murteella; ja hän katsahti everstiin
tiheitten kulmakarvainsa alta kovin kirkkaalla sinisellä silmäparilla.
Hänen hipiänsä oli samea, vartalonsa lihava ja hänellä oli kaksi
leukaa. Hänellä oli yllään kulunut papinkauhtana ja mustan
peruukkinsa päällä kulunut hattu, ja hän veti esiin suuren
kultakellon, johon hän vihaisena katsahti.

"Minä olen vain avustaja, tohtori Swift", virkkoi Esmond, pitäen

yhä pikku poikaa sylissään. Hän istui selkä akkunassa kiinni, joten ei
tohtori voinut nähdä häntä.

"Kuka teille sanoi, että minä olen tohtori Swift?" kysyi tohtori,
katsoen everstiin ylpeänä.

"Teidän kunnianarvoisuutenne palvelija huusi nimenne", virkkoi

eversti.
"Minä päättelin, että olette tuoneet hänet Irlannista."

"Pyydän kysyä, sir, mikä oikeus teillä on päätellä onko minun

palvelijani tullut Irlannista vai ei? Minä tahdon puhua johtajanne, mr.
Leachin kanssa. Laputtakaa häntä hakemaan."

"Missä on isäsi, Tommy?" kysäisi eversti lapselta, likaiselta pikku

raukalta, jolla oli mekko yllä.

Vastauksen asemesta alkoi lapsi itkeä; tohtorin tulo oli epäilemättä

pelästyttänyt pahasen.
 "Lähettäkää tuo kirkuva mukula omiin oloihinsa ja tehkää mitä
käskin, sir", virkkoi tohtori.

"Minun täytyy ensin lopettaa Tommyn kuva", virkkoi eversti

nauraen.
"Kas niin, Tommy, tahdotko parrakkaan tai parrattoman Pandourin?"

"Pajjakkaan", virkkoi Tommy, kovin innostuneena kuvaan.

"Kuka piru te olette, sir?" huudahti tohtori; "oletteko te latojan

apulainen vai mikä?"

"Teidän kunnianarvoisuutenne ei tarvitse herättää henkiin pirua

kysyäkseen kuka minä olen", virkkoi eversti Esmond. "Oletko
koskaan kuullut tohtori Faustista, pikku Tommy? tai isä Baconista,
joka keksi ruudin ja pani Thamesin tuleen?"

Mr. Swift kävi ihan punaiseksi, melkein sinipunaiseksi. "En tahtonut

loukata, sir", virkkoi hän.

"Loukkasitte tahtomattannekin", virkkoi toinen yrmeästi.

"Kuka te olette, sir? Tiedättekö te, kuka minä olen, sir? Te kuulutte
tuohon Grub Streetin töhertäjälaumaan, jota ystäväni ministeri on
ahdistellut. Miten te uskallatte, sir, puhutella minua näin?" huudahti
tohtori raivostuneena.

"Minä pyydän teidän kunnianarvoisillenne suosiollista

anteeksiantoa, jos olen teidän kunnianarvoisuuttanne loukannut",
virkkoi Esmond kovin nöyränä. "Teen mitä tahansa mieluimmin kuin
menen tutkintotuomarin eteen tai häpeäpaaluun. Mutta mrs. Leach,
latojan vaimo, pyysi minun pitämään huolta Tommystä sillä aikaa
kuin hän hakee kapakasta miestään, ja minä en tohdi jättää lasta,
sillä se voi polttaa itsensä takassa; mutta jos teidän
kunnianarvoisuutenne kaitsee häntä —"

"Minäkö ottaisin tuon pikku pedon!" virkkoi tohtori peräytyen.

"Minä olen teitä parempien palveluksessa, mies. Sanokaa mr.
Leachille, että kun hän tekee tohtori Swiftin kanssa sopimuksen, niin
hänen on parasta pitää se — kuuletteko? Ja käyttäkää kieltänne
kunnioittavammin, kun puhuttelette minun laistani miestä."

"Minä olen vain entinen sotilas", virkkoi eversti, "ja kyllä minä olen
nähnyt parempia päiviä, vaikka nyt olenkin joutunut kirjoittelemaan.
Minkäpä kukaan kohtalolleen voi, sir?"

"Te olette nähtävästi se mies, josta mr. Leach on minulle puhunut.

Olkaa hyvä ja puhukaa säyseästi, kun teitä puhutellaan, ja käskekää
Leachin tänä iltana kello kymmeneltä saapua asuntooni Bury
Streetille ja tuoda lehdet mukanaan. Ja kun te toiste minut tapaatte,
tunnette te minut ja olette kohtelias, mr. Kemp."

Kemp-poloinen, joka sodan alkaessa oli ollut luutnantti oli joutunut

vastoinkäymisiin ja oli Post-Boyn avustaja sai nyt palkkaa kelpo mr.
Leachilta eikä kuningattarelta. Esmond oli nähnyt tämän herran ja
hän oli kyvykäs, ahkera ja kunnollinen mies, joka uurasti
elättääkseen suuren perheensä ja valvoi monta pitkää talviyötä,
torjuakseen sudet oveltaan. Ja mr. St. John, jolla oli aina vapaus
huulillaan, oli juuri lähettänyt joukon vastapuolueen kynäilijöitä
vankeuteen ja vieläpä yhden häpeäpaaluunkin siitä, mitä ministeri
nimitti häväistyskirjoituksiksi, vaikka ne häväistyskirjoitukset eivät
olleet puoliksikaan niin alhaisia kuin meidän puolueemme
kirjoitukset. Tästä julmuudesta oli Esmond moittinut ministeriä, joka
vain nauroi ja sanoi, että ne roistot olivat saaneet ansaitun
palkkansa; sitten hän kertoi Esmondille erään Swiftin sukkeluuden
asiasta. Kun St. John kerran aikoi armahtaa erään miespoloisen, joka
ryöstöstä oli tuomittu kuolemaan, niin tämä irlantilainen ihan esti
ministerin tekemästä tätä hyvää työtä ja kerskailikin vielä, että hän
oli hirtättänyt miehen; ja vaikka tohtori olikin suuri nero ja loistavan
lahjakas, ei Esmond voinut hänestä ollenkaan pitää eikä halunnut
koskaan tutustua häneen. Tohtori saapui uutterasti kylläkin joka
sunnuntai hoviin, missä eversti harvoin kävi, vaikka hän tunsikin
sinne suurta vetovoimaa erään hänen majesteettinsa kauniin
hovineidon tähden, ja se määräävä sävy minkä Swift omaksui,
välittämättä maamiehistään, jotka hän hyvin tunsi, hänen
kovaääninen puheensa, joka saattoi olla sekä loukkaavaa että
orjailevaa, vieläpä hänen lämmin ystävyytensä valtiovarainhoitajan ja
ministeri St. Johnin kanssa, jotka hyväksyivät hänen kaikki oikkunsa
ja sanoivat häntä Jonathaniksi, kiusasi varmasti useita henkilöitä,
joihin ylpeä pappi ei kiinnittänyt mitään huomiota turhamaisuutensa
ja menestyksensä päivinä.

Kolme päivää marraskuun 15 päivän jälkeen 1712 (sitä

päivämäärää Esmond ei voi unohtaa) eversti meni kenraalinsa
päivälliskutsuihin, joissa tilaisuuksissa hän tavallisesti istui pöydän
alapäässä; niinpä hän sodan aikanakin oli lukemattomia kertoja
istunut kenraalin sekä työ- että ruokapöydän päässä. Nyt oli suuret
juhlakutsut ja tarjoilu oli upeata; vanha kelpo herra halusi kestitä
loistavasti ystäviään; vieraisiin kuuluivat: hänen ylhäisyytensä
Ormondin herttua, joka oli saanut kenraalin arvon armeijassa,
varakreivi, lordi Bolingbroke, hänen majesteettinsa valtiosihteeri,
sekä lordi Orkney, joka oli ollut yhdessä meidän kanssamme
sodassa. Herttua Hamilton, vaatevaraston yliritari, jonka kunniaksi
juhla oli järjestetty, kun hänen matkansa lähettilääksi Ranskaan alkoi
lähestyä, oli kello kahdelta, vain tuntia ennen päivällistä, lähettänyt
kenraali Webbille anteeksipyynnön; vain kaikkein kiireellisin asia,
sanoi herttua, voi hänet estää juomasta erojaismaljaa kenraali
Webbin terveydeksi. Hänen poissaolonsa tuotti suuren pettymyksen
Esmondin vanhalle päällikölle, joka lisäksi kärsi kovin haavoistaan, ja
vaikka seura olikin arvohenkilöistä kokoonpantu, niin mieliala oli
synkänpuoleinen. Viimein saapui St. John ja toi ystävänsä
mukanaan. "Minun pöydässäni on varmasti aina tilaa tohtori
Swiftille", virkkoi vanha kenraalini kohteliaasti kumartaen.

Mr. Esmond meni tohtorin luo ja kumarsi hymyillen. "Minä ilmoitin

tohtorin asian latojalle", virkkoi hän; "toivottavasti hän ajoissa toi
teidän asuntoonne nuo paperit." Leach-parka oli palannut heti
tohtorin poistuttua humalaisena kotiinsa, jonne hänen taloudellinen
vaimonsa hänet toi, ja hän oli puhellut sekanaisesti serkku Swiftista,
vaikka ei mr. Esmond tietenkään vihjaillut tähän sukulaisuuteen.
Tohtori rypisti silmiään, punastui ja joutui kovin hämilleen eikä
virkkanut montakaan sanaa koko päivällisillä. Kovin pieni kivi saattaa
toisinaan kaataa nämä neron Goliatit, ja niin joutui Swiftkin toisinaan
häviölle, jos hän sattui reiman miehen otteeseen. Hän istui synkkänä
paikalleen ja sekoitti vettä viiniin, jota toiset runsaasti käyttivät, ja
puhui tuskin sanaakaan.

Keskustelu koski päiväntapahtumia tai pikemminkin ihmisiä kuin

tapahtumia; puhuttiin lady Marlborough'n raivosta, miten hänen
tyttärensä vanhoissa vaatteissa ja yömyssyt päässä katselivat
akkunoistaan ja näkivät seurapiirin menevän kuningattaren
vastaanottoihin; hovimarsalkan kauhusta, kun Savoijin prinssi
esitettiin hänen majesteetilleen palmikkoperuukissa, vaikka ei vielä
ennen yksikään mies, jolla ei olisi ollut täyttä peruukkia, ollut saanut
suudella kuningattaren kättä; puhuttiin mohawk-intiaaneista ja
ilkitöistä, joita he tekivät hyökätessään kaupunkeihin, rääkätessään
ja murhatessaan. Joku kertoi, että Mohunin pahaenteiset kasvot taas
edellisenä iltana oli nähty teatterissa ja että Macartney ja Meredith
olivat olleet hänen kanssaan. Seuramme, vaikka se oli tarkoitettu
iloiseksi juhlaksi, oli juomasta ja keskustelusta huolimatta synkkä
kuin hautajaisjoukko. Kaikki keskusteluaiheet tuntuivat häipyvän
yleiseen synkkyyteen. Ormondin herttua poistui, kun keskustelu
johtui äskeiseen Denainin taisteluun, jonka olimme hävinneet.
Esmondin kenraaliinkin koski tämän taistelun mainitseminen, sillä
hänen toverinsa Wynendaelin retkeltä, Nassau-Woudenbourgin
kreivi, oli siellä kaatunut. Mr. Swift suuttui, kun Esmond häntä
kiusoitteli, että hän ei juo viiniä, ja otti hattunsa naulasta ja poistui
viitaten lordi Bolingbrokea mukaansa; mutta tämä kehoitti tohtoria
käyttämään hänen vaunujaan ja säästämään ajurinmaksun — hänen
täytyi keskustella eversti Esmondin kanssa; kun muu osa seuraa
vetäytyi korttiensa ääreen, jäi hän Esmondin kanssa hämärään
keskustelemaan.

Bolingbroke puhui aina kerkeästi juotuaan paljon. Siinä tilassa

saivat hänen vihollisensa hänet puhumaan kaikenlaisia salaisuuksia;
naisiakin käytettiin häntä urkkimaan ja merkitsemään muistiin hänen
sanojaan. Olen kuullut, että lordi Stair kolme vuotta myöhemmin,
kun valtiosihteeri pakeni Ranskaan ja rupesi pretendentin
ministeriksi, sai kaikki tarvitsemansa tiedot siten, että hän otti
naisurkkijoita vakoilemaan St. Johnia tämän ollessa humalassa. Nyt
hän puhui avomielisesti: "Jonathan ei tiedä mitään tästä hommasta,
vaikka hän tosin epäilee. Ja kautta Yrjänän, Webbista tulee
arkkipiispa ja Jonathanista tulee — ei — hitto vie — Jonathan saa
vallan kernaasti arkkipiispan istuimen Jaakolta, minä takaan sen.
Herttua Hamiltonilla on koko asiain johto käsissään", jatkoi sihteeri.
"Meillä on sellaista, mikä pakottaa Marlborough'n pysymään erillään,
ja parin viikon päästä hän poistuu Lontoosta. Priorilla on omissa
asioissaan hoitamista; hän poistui luotani tänä aamuna. Ja kuulepa,
Harry, jos kohtalo veisi meiltä ylevän, rakastetun ja mitä
luuvaloisimman ja täydellisimmän kuningattaremme ja uskon
puoltajan, niin meidän kaunis asiamme voittaisi. A la sante de la
bonne cause! [hyvän asian menestykseksi!] Kaikki hyvä tulee
Ranskasta. Viini tulee Ranskasta; tyhjentäkäämme uusi malja kauniin
asiamme menestykseksi!" Me joimme sen yhdessä.

"Luuletko kauniin asiamme kääntyvän protestantiksi?" kysäisi mr.

Esmond.

"Ei hitossa", virkkoi toinen; "hän puoltaa meidän uskoamme kuten

hänen velvollisuutensa on, mutta hän ei siltä luovu omastaan.
Urospeura ja pantteri saavat ajaa samoissa vaunuissa, kautta
Jupiterin! Vanhurskaus ja rauha suutelevat toisiaan ja me saamme
tänne isä Massillonin kävelemään Paavalin kirkon holvikaarrokseen
tohtori Sacheverelin rinnalle; lisää viiniä; juokaamme hyvän asian
malja polvillamme — hitto vie, juokaamme se polvillamme!" Hän oli
aivan hämmentynyt ja kiihtynyt viinistä.

"Mutta jos kaunis asia möisi meidät ranskalaisille kuten hänen

isänsä ja setänsä häntä ennen?" virkkoi Esmond, jolla aina oli synkät
ennakkoluulonsa.

"Möisi meidät ranskalaisille", kertasi Bolingbroke; "pelkääkö

yksikään englantilainen herrasmies sitä? Sinä, joka olet nähnyt
Blenheimin ja Ramillies'n pelkäät ranskalaisia? Meidän molempain
esi-isät, kuten myös urhean vanhan Webbin tuolla, ovat sadoissa
taisteluissa otelleet ranskalaisten kanssa, ja meidän lapsemme ovat
valmiit tekemään saman. Kuka se taas tahtoi enemmän englantilaisia
rintamalle? Serkkuni Westmorelandko? Möisi meidät ranskalaisille,
pyh!"