Download the full version of the textbook now at textbookfull.

com

Rolling Thunder 1965–68 : Johnson's air war

over Vietnam 1st Edition Richard P. Hallion

https://textbookfull.com/product/rolling-
thunder-1965-68-johnsons-air-war-over-vietnam-1st-
edition-richard-p-hallion/

Explore and download more textbook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Desert Storm 1991 The Most Shattering Air Campaign in

History 1st Edition Richard P. Hallion

https://textbookfull.com/product/desert-storm-1991-the-most-
shattering-air-campaign-in-history-1st-edition-richard-p-hallion/

textbookfull.com

US Air Cavalry Trooper vs North Vietnamese Soldier Vietnam

1965 68 1st Edition Chris Mcnab

https://textbookfull.com/product/us-air-cavalry-trooper-vs-north-
vietnamese-soldier-vietnam-1965-68-1st-edition-chris-mcnab/

textbookfull.com

Intermittent Fasting for Women Over 50 80 Recipes Included

1st Edition Sharon Milson

https://textbookfull.com/product/intermittent-fasting-for-women-
over-50-80-recipes-included-1st-edition-sharon-milson/

textbookfull.com

Effectiveness of Time Investments in Education Insights

from a review and meta analysis 1st Edition Jaap Scheerens
(Auth.)
https://textbookfull.com/product/effectiveness-of-time-investments-in-
education-insights-from-a-review-and-meta-analysis-1st-edition-jaap-
scheerens-auth/
textbookfull.com
Foodborne Disease Handbook. Volume 2: Viruses, Parasites,
Pathogens, and HACCP Y. H. Hui

https://textbookfull.com/product/foodborne-disease-handbook-
volume-2-viruses-parasites-pathogens-and-haccp-y-h-hui/

textbookfull.com

RN Adult Medical Surgical Nursing 11th Edition Archer

Knippa

https://textbookfull.com/product/rn-adult-medical-surgical-
nursing-11th-edition-archer-knippa/

textbookfull.com

Inorganic Chemistry 4th Edition Catherine Housecroft

https://textbookfull.com/product/inorganic-chemistry-4th-edition-
catherine-housecroft/

textbookfull.com

Advances in Computer Communication and Computational

Sciences Proceedings of IC4S 2019 Sanjiv K. Bhatia

https://textbookfull.com/product/advances-in-computer-communication-
and-computational-sciences-proceedings-of-ic4s-2019-sanjiv-k-bhatia/

textbookfull.com

How to Win at CRM: Strategy, Implementation, Management

1st Edition Seth Kinnett

https://textbookfull.com/product/how-to-win-at-crm-strategy-
implementation-management-1st-edition-seth-kinnett/

textbookfull.com
Banking in Europe The Quest for Profitability after the
Great Financial Crisis Mariarosa Borroni

https://textbookfull.com/product/banking-in-europe-the-quest-for-
profitability-after-the-great-financial-crisis-mariarosa-borroni/

textbookfull.com
 Author Illustrator D i s c o v e r m o r e a t w w w. o s p r e y p u b l i s h i n g . c o m
Dr Richard P. Hallion holds a Ph.D. in history from the Adam Tooby is an internationally renowned digital aviation
University of Maryland, and has completed specialized artist and illustrator. His work can be found in publications
governmental and national security programs at the Federal worldwide and as box art for model aircraft kits. He also
Executive Institute and the John F. Kennedy School of runs a successful illustration studio and aviation prints
Government. His many roles have included being a Curator business. To buy artwork, or contact the artist, visit either
at the Smithsonian’s National Air and Space Museum; the www.finesthourart.com or www.adamtoobystudio.co.uk
Harold Keith Johnson Chair of Military History at the Army
War College; the Charles Lindbergh Professor at the National
Air and Space Museum; The Air Force Historian; and a Senior
Issues and Policy Analyst for the Secretary of the Air Force.
He is a Fellow of the American Institute of Aeronautics and
Astronautics, the Royal Aeronautical Society, and the Royal
Historical Society, and an Honorary Member of the Order
of Daedalians, who has flown as a mission observer in a wide CAM No: 4 • ISBN: 978 0 85045 960 9 COM No: 69 • ISBN: 978 1 84603 181 6 COM No: 107 • ISBN: 978 1 78200 804 0
range of military aircraft, including the F-4, F-104, F-105,
and F-111 that flew in Rolling Thunder.

Other titles in the series

COM No: 108 • ISBN: 978 1 4728 0564 5 DUE No: 35 • ISBN: 978 1 84908 471 0 NVG No: 211 • ISBN: 978 1 78200 380 9

Sign up for the

Osprey newsletter
And WIN!
ACM No: 1 • ISBN: 978 1 4728 2057 0 ACM No: 2 • ISBN: 978 1 4728 2244 4 ACM No: 4 • ISBN: 978 1 4728 2060 0

5 Osprey
books
Sign up to the Osprey e-newsletter to get all the latest news, great special
offers, information about new releases and get an exclusive look inside life
at Osprey. You will then be in with a chance to win some great prizes in our
monthly prize draw.
Every month we will be selecting one newsletter recipient who will
receive any 5 Osprey books of their choice. A range of other prizes, from
exclusive artwork prints to free ebooks, will also be given away throughout
the year to newsletter recipients.

Go to: www.ospreymailing.com
Enter your email address to register

ACM3_cover_v2.indd 2 26/10/2017 13:35

 A I R C A M PA I G N

ROLLING THUNDER
1965–68
Johnson's air war over Vietnam

RICHARD P. HALLION | I L LU S T R AT E D B Y A D A M TO O B Y

ACM-3-layout-V9.indd 1 24/11/2017 08:46

 Title page image:
Osprey Publishing A bomb explodes on Phuc Yen air base
c/o Bloomsbury Publishing Plc during the first raid on October 24, 1967.
PO Box 883, Oxford, OX1 9PL, UK (NMUSAF)
Or
c/o Bloomsbury Publishing Inc.
1385 Broadway, 5th Floor, New York, NY 10018, USA
E-mail: [email protected]

www.ospreypublishing.com

OSPREY is a trademark of Osprey Publishing Ltd, a division of Bloomsbury Publishing Plc.

This electronic edition published in 2018 by Bloomsbury Publishing Plc

First published in Great Britain in 2018

© 2018 Osprey Publishing Ltd

All rights reserved. No part of this publication may be used or reproduced in any form, without
prior written permission, except in the case of brief quotations embodied in critical articles and
reviews. Inquiries should be addressed to the Publisher.

A CIP catalog record for this book is available from the British Library.

ISBN: PB: 9781472823205

ePub: 9781472823212
ePDF: 9781472823182
XML 9781472823199

Index by Angela Hall

Typeset in Adobe Garamond Pro, Futura Std, Sabon and Akzidenz-Grotesk Condensed
Cartography and command diagrams by bounford.com
Formation and 3D diagrams by Adam Tooby
3D BEVs by The Black Spot
Page layouts by PDQ Digital Media Solutions, Bungay, UK

Front Cover: Art by Adam Tooby © Osprey Publishing

Osprey Publishing supports the Woodland Trust, the UK’s leading woodland conservation
charity. Between 2014 and 2018 our donations are being spent on their Centenary Woods
project in the UK.

To find out more about our authors and books visit www.ospreypublishing.com. Here you will
find extracts, author interviews, details of forthcoming events and the option to sign up for our
newsletter.

Image credits:
DoD: Department of Defense
JFKL: John F. Kennedy Presidential Library
LBJL: Lyndon B. Johnson Presidential Library
LC: Library of Congress
NARA: National Archives and Records Administration
NHHC: Naval History and Heritage Command
NMUSAF: National Museum of the US Air Force
NWC: Naval Weapons Center China Lake
USAF: US Air Force
USMC: US Marine Corps

ACM-3-layout-V9.indd 2 24/11/2017 08:46

 A I R C A M P A I G N

CONTENTS
INTRODUCTION 4

CHRONOLOGY 6

ATTACKERS’ CAPABILITIES 9

DEFENDERS’ CAPABILITIES 22

CAMPAIGN OBJECTIVES 32

THE CAMPAIGN 39

AFTERMATH AND ANALYSIS 82

FURTHER READING 92

INDEX 95

ACM-3-layout-V9.indd 3 24/11/2017 08:46

 4 INTRODUCTION

INTRODUCTION
President Lyndon Johnson The phrase “Vietnam War” is a convenient shorthand for what was in reality a series
(center) and Secretary of interlinked conflicts. In the early 1960s, growing insurgencies in Laos and South
of Defense Robert
McNamara (to Johnson’s Vietnam triggered a steadily expanding US commitment to Southeast Asia (SEA) that
left) meeting with senior soon erupted into a full-blown war. Fighting raged over South Vietnam, Laos, Cambodia,
staff to discuss Vietnam, and into Thailand. The supporters of South Vietnam (the Republic of Vietnam, or RVN)
July 22, 1965, two days
before the first loss of an included the United States, Australia, Canada, Britain, the Republic of China (ROC, now
American aircraft to a Taiwan), South Korea (the Republic of Korea, ROK), Japan, Malaysia, New Zealand, the
Soviet Vympel S-75 Dvina Philippines, Spain, Thailand, and West Germany. North Korea (the Democratic People’s
(NATO SA-2 Guideline)
surface-to-air missile Republic of Korea, DPRK), the People’s Republic of China (PRC), the Soviet Union
(SAM). (LBJL) (USSR), Czechoslovakia, Cuba, East Germany, Hungary, Poland, and Romania supported
North Vietnam (the Democratic Republic of Vietnam, or DRV) and aided Communist
insurgents in South Vietnam, Laos, and Cambodia.
US participation lasted 5,182 days: February 28, 1961 through May 7, 1975, over
14 years of continuous conflict – making it America’s longest 20th-century conflict,
exceeded only by the 19th century’s Native American wars, and by the unbroken succession
of counter-terrorism operations undertaken since September 11, 2001. To those who fought
in Vietnam, whether on land, sea or in the air, the war highlighted serious doctrinal, training,
force-structure, and technological deficiencies in America’s military machine. The war’s grim
calculus of loss, disappointment, and failure has furnished fodder for military staff colleges
and academies, and a plethora of postwar studies.
Just as there was no single “Vietnam war,” there was no single “Vietnam air war.” Rather,
South Vietnam, the United States, and their allies operated covert air missions over Laos
and Cambodia; a complex “in-country” air war across South Vietnam of reconnaissance,
aerial defoliation, air transport, helicopter-based troop-insertion and aerial fire-support
attacks, fixed-wing battlefield air interdiction (BAI) and close air support (CAS); a littoral
maritime and riverine air support war; and an on-and-off-and-on-again air war over
North Vietnam.

ACM-3-layout-V9.indd 4 24/11/2017 08:46

 5

Operation Rolling Thunder (1965–68) is at once both Vietnam’s most controversial

air campaign and also the most controversial air campaign in all of American 20th-century
air power history, even including the early days of daylight bombing against Nazi Germany
in 1942–43. Its troubled record has subsequently shaped the theory and practice of
American air war – influencing its doctrine, training, planning, and operational execution
– as evidenced by subsequent American air campaigns.
In 1965, when Rolling Thunder commenced, South Vietnam faced collapse. A military
coup – supported by the United States – against President Ngo Dình Diem in early November
1963 had led to his death and created political chaos. Over the next 15 months, DRV
assistance to South Vietnamese and Laotian insurgents increased dramatically, and units
of the People’s Army of Vietnam (PAVN) crossed into Laos and the South. After sporadic
retaliatory air strikes following several Viet Cong and North Vietnamese actions against
American and South Vietnamese forces and facilities – the Tonkin Gulf incident (August
1964), and attacks on Bien Hoa air base (November 1964), a Saigon hotel (December
1964); the Pleiku airfield and support base (February 1965), and a Quy Nhon enlisted men’s
billet (February 1965) – failed to curb rising Viet Cong violence in the South, President
Johnson and his senior defense team launched Rolling Thunder.
At its core, Rolling Thunder reflected the frustration and increasing alarm of the White
House and the Pentagon as South Vietnam and Laos rapidly unraveled. It sought to influence
the DRV’s leadership to cease their support of Viet Cong guerrillas in South Vietnam and
Pathet Lao insurgents in Laos. Thus, though ostensibly separate from the day-to-day air
support war already run over South Vietnam (including reconnaissance and trail interdiction
missions over northern and southern Laos and Cambodia), Rolling Thunder’s air strikes over
the North were intended to influence the war’s political–military outcome in the South.
As executed, Rolling Thunder was more a series of individual operations conducted in fits
and starts than a coherent air campaign, and it suffered accordingly. An exceptional degree
of “out of theater” civilian input characterized its planning, oversight, and execution. Various
Johnson administration political figures – all, as a group, both untrained and inexperienced
in military strategy, operational art, and tactics, particularly air warfare – overturned
previous national security practice by consolidating direct control of target selection and
approval at the Executive Branch (e.g. Presidential and Executive Agency senior staff ) level,
based on various inputs they received from US Pacific Command (Military Assistance
Command Vietnam, MACV; the US Air Force’s Pacific Air Forces, USAF PACAF; and
the US Navy’s Pacific Fleet, USN PACFLT), and the national intelligence apparatus (the
Central Intelligence Agency, CIA; the National Security Agency, NSA; and service military
intelligence components). Indeed, the control of targeting largely occurred within the West
Wing of the White House itself. Principal participants included President Lyndon Johnson
and his senior staff, particularly National Security Advisor McGeorge Bundy, Secretary
of State Dean Rusk, and Secretary of Defense Robert McNamara.
From the outset America’s uniformed military leadership – from the Joint Chiefs of Staff
(JCS) down through regional and theater commanders – expressed reservations about
the scope and intent of Rolling Thunder, as did the operational commanders and airmen
under their command who were tasked with its execution. Though Rolling Thunder took
North Vietnam’s leaders by surprise, very quickly DRV air defenders adapted, learning
how to confront American airmen with a mix of fighters, surface-to-air missiles (SAMs)
and antiaircraft fire, assisted as well by sapper attacks directed against American air bases in
South Vietnam and Thailand. Abroad, Rolling Thunder accelerated an international antiwar
protest movement, ultimately triggering Lyndon Johnson’s decision not to run for re-election
in 1968. In doing this, it changed the course of the war, which continued off-and-on until
North Vietnam overran South Vietnam in April 1975.

ACM-3-layout-V9.indd 5 24/11/2017 08:46

 6

CHRONOLOGY
1964 April 9 USN F-4Bs tangle with Chinese J-5 (MiG-17)
August 2–5 DRV naval attack on USS Maddox triggers fighters off Hainan Island, losing one aircraft but
Pierce Arrow. claiming a J-5.

August Joint Chiefs of Staff (JCS) identify 94 key April 2–29 Rolling Thunder IX–XII, emphasizes
DRV targets. interdiction.

October Undersecretary of State George Ball reveals April 20 At Honolulu conference, McNamara criticizes
Johnson and senior officials are contemplating DRV road recce effort, stresses focused air attacks against
air attacks. logistics targets near Demilitarized Zone.

November 1 Bien Hoa air base attack. April 28 CIA Director John McCone resigns over
Rolling Thunder.
December 24 Saigon Brinks Hotel bombing.
May 6 McNamara rejects JCS recommendation to attack
1965 SAM sites.
February 7–8 Pleiku attack triggers Flaming Dart.
May 13–18 Bombing pause.
February 9–11 Quy Nhon quarters attack triggers
Flaming Dart II. June 11–17 Rolling Thunder XVIII extends operations
above 20 degrees North.
February 13 President Johnson approves Rolling Thunder.
June 15 McNamara again rejects SAM attacks fearing
March 2 Rolling Thunder V, first actual strike. provoking USSR.

March 6 President Johnson tells Senator Richard Russell June 17 First confirmed shootdown of VPAF MiG-17,
“There ain’t no daylight in Vietnam,” and Russell replies by USN F-4B.
“There’s no end to the road.”
June 25–July 1 Rolling Thunder XX, strikes Lines
March 8–10 Ambassador Maxwell Taylor criticizes of Communications (LOCs).
“timid” attacks to McNamara and JCS Chairman
Wheeler, calling them “a few isolated thunderclaps.” Early July First S-75 Dvina (SA-2 Guideline) site
is operational.
March 14–15 Rolling Thunder VI by USAF–USN–
VNAF; USN first strike on March 15. July 1 Undersecretary of State Ball recommends
negotiating end to war.
March 26–April 1 Rolling Thunder VIII, targets radar
sites, barracks, and road recce. July 10 First shootdown of VPAF MiG-17 by
USAF F-4C.
March 29 Viet Cong bomb US Embassy in Saigon.
July 24 USAF F-4C downed by SA-2, first Southeast
April 3–4 VPAF MiG-17s enter combat, damage F-8E Asia SAM loss.
on 3rd, shoot down two F-105Ds on 4th.
July 28 First USAF counter-SAM strike costs six aircraft.
April 5 First S-75 (NATO SA-2 Guideline) SAM site
discovered. August 13 First USN counter-SAM strike costs
five aircraft.

ACM-3-layout-V9.indd 6 24/11/2017 08:46

 7

September 2 JCS JCSM-670-65 recommends expanding December 31–January 1, 1967 Bombing pause:
Rolling Thunder; is rejected. New Year’s truce.

December 10 US Pacific Command (PACOM) divides 1967

North Vietnam into six “Route Packages.” January 2 Led by Colonel Robin Olds, 8th TFW
“Wolfpack” executes Operation Bolo, downing seven
December 22 First destruction of SA-2 site by Wild MiG-21s in 12 minutes.
Weasel F-100F.
January 18 Sharp recommends targeting electrical power,
December 24–January 31, 1966 Bombing pause. industry, transportation, logistics, POL, and ports.

1966 February 22 Johnson approves mining waterways and

January MiG-21F-13 Fishbed enters VPAF service. attacking Thai Nguyen iron and steel complex.

Late March McNamara finally recommends bombing February 27 First waterway mining.
petroleum–oil–lubricants (POL); LBJ defers three months.
March 10 First Thai Nguyen raid.
April 12 SAC B-52s strike Mu Gia Pass, first B-52 strike
in North Vietnam. March 20–21 Guam conference approves B-52
Thailand basing.
May 6 Administration advisor Walt Rostow recommends
a POL campaign. March 24 ADF-VPAF reorganizes regional air
defense commands.
June 29 Onset of Rolling Thunder Hanoi–Haiphong POL
campaign, with air strikes by the 355th and 388th Tactical April 1 Beginning of Rolling Thunder railroad and highway
Fighter Wings (TFWs), Constellation’s CVW-9, and interdiction effort.
Ranger’s CVW-14.
April 8 Rolling Thunder LV strikes Hanoi power
July 8 Honolulu conference reveals Johnson has designated and industry.
DRV POL as Rolling Thunder’s top targeting priority.
April 27 Westmoreland tells Johnson he is “dismayed”
July 24 CINCPAC Admiral Ulysses S. G. Sharp urges at prospect of halting Rolling Thunder.
attacking Phuc Yen and Kép airfields to expedite
POL campaign. May 12 CIA concludes Rolling Thunder has not
significantly eroded DRV morale or capabilities.
August 20 Admiral Sharp recommends against reducing,
pausing, or halting Rolling Thunder. May 19 VA-212 Walleye attack on Hanoi thermal
power plant.
August 29 Jasons advisory group recommends physical
barrier across the Ho Chi Minh Trail; McNamara May 20–October 17 JCS advocates attacking airfields,
subsequently concurs. ports, LOCs, and further mining.

October 23–25 Manila conference; General William August 9–25 Stennis Hearings bitterly criticize
Westmoreland, MACV, opposes curtailing Rolling Thunder. McNamara’s conduct of Rolling Thunder.

November 4 JCS JCSM 7-2-66 recommends continuing August 11 355th TFW drops Doumer Bridge.
Rolling Thunder.
October 2 In a private meeting, Colonel Robin Olds
December 24–26 Bombing pause: Christmas truce. advises Lyndon Johnson to “destroy [DRV’s] ability
to fight.”

ACM-3-layout-V9.indd 7 24/11/2017 08:46

 8 CHRONOLOGY

October 21 50,000 war protestors march on Pentagon. March 31 Johnson announces bombing restrictions
and not seeking re-election.
October 24 First Phuc Yen raid.
April 1 US ends “all offensive air efforts north
November 28 McNamara resigns. of 20 degrees North latitude.”

December 22 Pope Paul VI calls for an end to bombing. April 3 Rolling Thunder restricted to Route Packs I,
II, and III.
December 24–25 Christmas truce.
May 23 MiG-21 destroyed by Talos fired by USS
December 31– January 1, 1968 New Year’s truce. Long Beach.

1968 July General Creighton Abrams succeeds

January 2 MACV declares Rolling Thunder Westmoreland at MACV.
“indispensable” for morale.
August Seventh Air Force begins “Vietnamization”
January 21 Siege of Khe Sanh opens. of air war.

January 23 North Korean seizure of the USS October 31 Rolling Thunder ends.
Pueblo (AGER-2).
November 1 President Johnson halts all bombing
January 29 Tet truce. of North except “protective reaction” in defense of
reconnaissance missions.
January 31 DRV launches Tet offensive.

February 29 Last Rolling Thunder SAM loss.

North American F-100D

Super Sabre (SN
56-3415) firing 2.75in
podded Folding Fin Aerial
Rockets (FFARs) against
the Viet Cong, 1967.
The pod-fired 2.75in
FFAR was wildly
inaccurate, individual
rockets typically dispersing
widely immediately after
launch, sometimes
colliding and endangering
the aircraft or helicopter
that launched them.
(NMUSAF)

ACM-3-layout-V9.indd 8 24/11/2017 08:46

Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 9

ATTACKERS’ CAPABILITIES
US Cold War air power

In August 1945, the age of atomic warfare dawned with the dropping of atomic bombs The eight-engine Boeing
on Hiroshima and Nagasaki. In June 1948, an ultimately unsuccessful Soviet blockade of B-52 Stratofortress
exemplified America’s
Berlin signaled the onset of the Cold War. Over 1949, the Soviet Union tightened its grip global nuclear reach; here
on Eastern Europe and detonated its first atomic bomb; China fell to Mao Zedong; and is a late production B-52H
insurgencies erupted in Greece, Malaya, and Indochina. In June 1950, North Korean troops (SN 60-0006) during
flight testing. (USAF)
invaded South Korea, subsequently saved through a combination of dogged resistance and
the United Nations coalition’s total air, materiel, and logistical superiority.
Though Western air power analysts studied Korea and other limited war contingencies,
soon conventional-style war would largely drop from American and European public and
policy consciousness, replaced by growing fears of global nuclear war. In 1953, the United
States Air Force had issued Air Force Manual 1-2 (AFM 1-2), which reaffirmed the central
role of strategic bombing in attacking an enemy’s heartland, and emphasized nuclear attack
in future wars. Between then and 1961, President Dwight D. Eisenhower’s administration
emphasized nuclear deterrence through a strategy of “massive retaliation.” Over Eisenhower’s
Presidency, the US Air Force and US Navy acquired sophisticated nuclear-armed fighters,
interceptors, bombers, and missiles; and the US Army deployed atomic cannon and ballistic
and surface-to-air missiles. The Soviet bomber threat – not as profound as initially thought
– drove development of an air defense network of radars, specialized jet interceptors, and
both surface-to-air and air-to-air missiles, some with atomic warheads. Air power was
NATO’s linchpin, with conventional ground forces effectively a “trip-wire” to trigger an
overwhelming USAF and Royal Air Force (RAF) nuclear response, assisted by attack aircraft
from US Navy and Royal Navy (RN) carrier strike forces and, later, from Polaris-launching
submarines operating deep at sea.
In February 1965, the United States Air Force, Navy, and Marine Corps possessed over
23,500 aircraft. Of these, 371 fighters, bombers, and attack aircraft were available for Rolling
Thunder: 166 of the Pacific Air Force’s 2nd Air Division, based in South Vietnam and

ACM-3-layout-V9.indd 9 24/11/2017 08:46

 10 ATTACKERS’ CAPABILITIES

In the mid-1960s missiles

and guided weapons of
all types were promising
but troublesome.
The early Sparrow
proved frustratingly
disappointing, F-4 crews
complaining of how often
it either “broke lock” or
“went stupid” immediately
after launch. The early
heat-seeking AIM-9B
could lose a MiG against
the sun, and had difficulty
tracking and closing on a
hard-maneuvering fighter.
This photo shows
Raytheon AIM-7E Sparrow
air-to-air missiles being
readied for loading on
Air Force F-4C Phantom
IIs, Da Nang, South
Vietnam, February 1967.
(NMUSAF)

Thailand, and 205 naval aircraft from Task Force 77 (TF-77) in the South China Sea.
Headquartered at Tan Son Nhut air base in South Vietnam and commanded by Major
General Joseph H. Moore Jr, the 2nd Air Division dated to World War II. So, too, did Rear
Admiral Henry L. Miller’s Task Force 77, the carrier striking force of the US Seventh Fleet.
Highly regarded by superiors and subordinates alike, both Moore and Miller had fought
with distinction as young officers in World War II. Moore shot down two Mitsubishi A6M
Type 0 “Zeros” over the Philippines before escaping to Australia. Miller taught Doolittle’s
Tokyo raiders how to fly their B-25s off the USS Hornet (CV-8), then commanded Carrier
Air Groups on the USS Princeton (CVL-23) and USS Hancock (CV-19). Moore’s and Miller’s
airmen were also combat-proven, having flown Laotian reconnaissance and some air strikes,
particularly after North Vietnamese MTBs attacked the USS Maddox (DD-731) on August
2, 1964 in the Tonkin Gulf.

Douglas A-4C Skyhawk

(BuNo 147781) drops a
Martin AGM-62 Walleye
at the Naval Weapons
Center, China Lake,
California. The Martin
AGM-62 Walleye
TV-guided glide bomb
had too small a warhead
– just 825lb – to seriously
damage a “hardened”
target, and though
the pilot could lock the
bomb’s camera onto a
target and immediately
take evasive action after
dropping it, if the target
did not stand out
sufficiently from its
surrounding background,
the Walleye could miss.
(NWC)

ACM-3-layout-V9.indd 10 24/11/2017 08:46

 11

Responding to Viet Cong and DRV aggression, the Air Force had deployed 54 North
American F-100D Super Sabres and 36 Republic F-105D Thunderchiefs; and 28 Martin
B-57B Canberras. These joined 48 Douglas A-1E Skyraider propeller-driven attack
aircraft operated by Air Force Air Commandos to support South Vietnam’s army. (Ten
Convair F-102A Delta Dagger interceptors deployed for air base defense but did not
count as offensive assets; neither did armed Farm Gate North American T-28 trainers
then in-country.) Embarked on the Ranger (CVA-61), Coral Sea (CVA-43), and Hancock
(CVA-19) were 205 fighter and attack aircraft: 36 McDonnell F-4B Phantom IIs; 36 Vought
F-8D/E Crusader fighters; 15 Douglas A-3B Skywarrior heavy attack aircraft; 82 Douglas
A-4C/E Skyhawk light attack aircraft; and 36 Douglas A-1H/J Skyraiders. TF-77’s air wings
also had detachments of reconnaissance, tanker, and electronic warfare aircraft, and search
and rescue helicopters.

PRINCIPAL LAND-BASED AND NAVAL STRIKE AIRCRAFT AT THE ONSET OF ROLLING THUNDER
Naval-Marine Aircraft
Type Speed1 (kts & Mach) Radius2 Cannon(s) Air-to-Air Missiles Air-Ground
Weapons3
A-1H 300kt; Mach 0.48 565nm 4× 20mm No 8,000lb
A-3B 530kt; Mach 0.83 912nm no no 12,000lb
A-4E 585kt; Mach 0.89 504nm 2× 20mm no 8,200lb
F-4B 1,290kt; Mach 2.25 563nm no4 4–6 AIM-7, 2–4 AIM-9 16,000lb
F-8E 973kt; Mach 1.70 394nm 4× 20mm 4× AIM-9 6,000lb
US Air Force Aircraft
Type Speed1 Radius2 Cannon Air-to-Air Guided Air-Ground
Weapons3
A-1E 270kt; Mach 0.44 522nm 4× 20mm no 8,000lb
B-57B 520kt; Mach 0.79 824nm 4× 20mm no 6,000lb
F-100D 740kt; Mach 1.30 311nm 4× 20mm 2–4 AIM-9 4,500lb
F-105D 1,192kt; Mach 2.08 506nm 1× 20mm M-61 2–4 AIM-9 12,000lb
Notes
1 Figures are for a “clean” airplane at its best altitude. In practice, drag of pylons and weapons greatly reduced speed.
Seeming inconsistencies in Mach number for close or identical kts reflect speed of sound variation with altitude.
2 In practice, all strike aircraft (excepting the A-1) could (and did) air refuel during combat sorties.
3 Such as bombs, bomblet dispensers, napalm tanks, rockets, rocket pods, guided missiles, and mines.
4 The F-4 lacked cannon, in the foolish expectation that all it needed were air-to-air missiles; in 1969 the USAF F-4E introduced
an integral 20mm M-61 in a redesigned nose; until the introduction of the F-4E, some USAF Phantoms occasionally carried
a M61 gun pod on the centerline stores station, though it added drag and had poor accuracy.

By summer 1968, the Air Force had expanded to 1,337 fighter and attack aircraft in
theater: 737 in Vietnam, at Bien Hoa, Cam Ranh, Da Nang, Phan Rang, Phu Cat, Tan
Son Nhut and Tuy Hoa; and 600 in Thailand, at Korat, Nakhon Phanom, Takhli, Ubon,
Udorn, and U-Tapao. The Navy had 16 attack carriers: Ticonderoga (CVA-14), Hancock
(CVA-19), Bon Homme Richard (CVA-31), Shangri-La (CVA-38), Oriskany (CVA-34),
Midway (CVA-41), Franklin D. Roosevelt (CVA-42), Coral Sea (CVA-43), Forrestal (CVA-
59), Saratoga (CVA-60), Ranger (CVA-61), Independence (CVA-62); Enterprise (CVAN-65),
Kitty Hawk (CVA-63), Constellation (CVA-64), and America (CVA-66). Given the Navy’s
global responsibilities, having just 16 taxed its ability to maintain three or four at sea
with TF-77, with three others in port at Yokosuka, Hong Kong, and Cubi Point. Carrier
Air Wings (CVWs) varied from 70 to over 100 aircraft, depending on the vessel. Patrol,
counterinsurgency, and support squadrons operated from shore and, in the case of seaplanes,
from moored tenders.

ACM-3-layout-V9.indd 11 24/11/2017 08:46

 12 ATTACKERS’ CAPABILITIES

A Martin AGM-12B Bullpup As the DRV’s strengthened its defenses, signals intelligence and electronic warfare
A launched from a VP-23 (SIGINT-EW) assumed crucial significance. Electronic warfare and SAM-killers such as
Lockheed P-3B Orion. The
rocket-boosted command- the A-6B, EA-1F, EA-3B, EA-6A, EF-10B, EB-66B/C/E, EKA-3B, and F-100F and F-105F
guided AGM-12 Bullpup Wild Weasel deployed to Thailand, South Vietnam, or the Fleet. USAF, USN, USMC,
had an even smaller 250lb and CIA reconnaissance aircraft collected intelligence, vitally influencing decision-making
warhead and added
another deficiency: it and operations. These included Boeing RB-47H and RC-135Ms, Lockheed U-2s, A-12
required the pilot to steer and SR-71 Blackbirds, EC-121 Constellations, and EC-130 Hercules; McDonnell RF-101
it by watching a flare at the Voodoos and RF-4B/C Phantom IIs; Vought RF-8A/G Crusaders; North American RA-5C
rear of the missile and then
using a small joystick to Vigilantes; and Lockheed DC-130 Hercules air-launching Ryan 147 Firebee drones.
guide it into its target. But
since the Bullpup had at
best a range between 10
and 12 miles, this meant
Aircraft, weapons, and ordnance
following the missile on a Rolling Thunder’s principal attackers were the tri-service Navy–Marine–USAF F-4 Phantom
straight and predictable II; the Navy–Marine F-8 Crusader, A-4 Skyhawk, and A-6 Intruder; and the Air Force F-105
flight path that brought the
launch airplane ever closer Thunderchief. All had strengths and weaknesses reflecting doctrine, perceived operational
to the target – and ever needs, and the state of aviation design technology at mid-century.
closer to its antiaircraft The two-place twin-engine Mach 2-plus McDonnell F-4 Phantom II (formerly F4H prior
defenses. (NHHC)
to implementation of the McNamara-mandated 1962 redesignation scheme for all military
aircraft) was then the world’s most powerful and advanced fighter. It had an excellent radar,
carried a variety of air-to-air and air-to-surface weapons, and had great power enabling it to
fight in the vertical plane. Still, it had several weaknesses: it lacked any cannon (a deficiency
rectified with the introduction of the M61 20mm Vulcan-armed F-4E in late 1968); was
out-turned by the MiG-17 and (at lower speeds) by the MiG-21; lacked good rear visibility;
and its J79 engines generated a highly visible sooty trail, increasing its detectability.
The Vought F-8 (formerly F8U) Crusader proved a formidable dogfighter, armed
with Sidewinders and four 20mm cannon, though it, too, lacked good visibility aft. Its
strengths were good high-speed acceleration, roll, and turn rates, and its overall performance
closely matched the MiG-21F-13 (including comparable fuel usage), though with better
controllability and much faster low-altitude limitations. Like other early swept-wing
supersonic fighters such as the F-100 and F-105, it was unforgiving of pilot error, and,
again like the F-105, it had a hydraulic-boosted flight control system notoriously vulnerable
to shrapnel, with frequently catastrophic results.
The single- or-two-seat Republic F-105 Thunderchief was a supersonic low-level NATO
strike fighter designed to carry a nuclear bomb in an internal bomb bay. In Vietnam it flew
as a transonic level-and-dive bomber (and SAM-hunter) carrying performance-robbing
external bombs, rockets, and missiles. Once freed of its weapons, the “Thud’s” sleek shape
and powerful J75 engine ensured an astonishingly high egress speed, but even minor hits
to its hydraulic system often spelled disaster. “Thuds” flew 75 percent of Air Force Rolling
Thunder attack missions, becoming the service's iconic airplane.

ACM-3-layout-V9.indd 12 24/11/2017 08:46

 13

LAND-BASED AND NAVAL STRIKE AIRCRAFT AS ROLLING THUNDER MATURED

Naval–Marine Aircraft
Type Speed1 (kts & Mach) Radius2 Cannon(s) Air-to-Air Missiles Air-Ground Weapons3
A-1J 300kts; Mach 0.48 565nm 4× 20mm no 8,000lb
A-3B 530kts; Mach 0.83 912nm no no 12,000lb
A-4F 590kts; Mach 0.90 539nm 2× 20mm no 8,200lb
A-6A 561kts; Mach 0.85 585nm no 4× AIM-9 15,000lb
A-7A 595kts; Mach 0.90 569nm 2× 20mm 2× AIM-9 8,000lb
EA-1F 250kts; Mach 0.40 500nm 4× 20mm no EW/ECM suite only
EA-3B 530kts; Mach 0.83 912nm no no EW/ECM suite only
EA-6A4 489kts; Mach 0.83 516nm no no EW/ECM suite only
EF-10B 428kts; Mach 0.75 497nm 4× 20mm no EW/ECM suite only
F-4J 1,290kts; Mach 2.25 563nm no 4–6 AIM-7, 2–4 AIM-9 16,000lb.
F-8E 973kts; Mach 1.70 394nm 4× 20mm 4× AIM-9 6,000lb.
US Air Force Aircraft
Type Speed1 Radius2 Cannon Air-to-Air Guided Air-Ground Weapons3
A-1E 270kts; Mach 0.44 522nm 4× 20mm no 8,000lb
EB-66C 533kts; Mach 0.83 947nm no no EW/ECM suite only
F-4D 1,290kts; Mach 2.25 563nm no5 4–6 AIM-7, 2–4 AIM-96 16,000lb
F-100D 740kts; Mach 1.30 311nm 4× 20mm 2–4 AIM-9 4,500lb
F-100F 7
740kts; Mach 1.30 311nm 2× 20mm 2–4 AIM-9 4,500lb
F-104C 1,347kts; Mach 2.35 306nm 1× 20mm 2–4 AIM-9 1,500lb
M-61
F-105D 1,192kts; Mach 2.08 506nm 1× 20mm 2–4 AIM-9 12,000lb
M61
F-105F8 1,169kts; Mach 2.04 500nm 1× 20mm 1–2 AIM-9 12,000lb
M61
F-111A9 1,260kts; Mach 2.20 540nm 1× 20mm 4–6 AIM-910 8,000lb
M61
Notes
1 Figures are for a “clean” airplane at its best altitude. In practice, drag of pylons and weapons greatly reduced speed.
Seeming inconsistencies in Mach number for close or identical kts reflect speed of sound variation with altitude.
2 In practice, all strike aircraft (excepting the A-1 and EF-10B) could (and did) air refuel during combat sorties.
3 Such as bombs, bomblet dispensers, napalm tanks, rockets, rocket pods, guided missiles, and mines.
4 Used for electronic combat, typically jamming and for strike force protection; USMC only operator.
5 Pending introduction of the M61 20mm in the F-4E in 1968, USAF F-4C and F-4D Phantoms occasionally carried a M61
gun pod on the centerline stores station, though it added drag and had relatively poor accuracy.
6 The F-4D variant initially employed the AIM-4 Falcon, which proved so disappointing in combat that F-4Ds were quickly
modified to employ the AIM-9.
7 Two-place F-100s primarily employed as “fast-FAC” Misty Forward Air Controllers in Route Pack I, with drop tanks and
marking rockets; some F-100Fs with EW/ECM were used with mixed results as anti-SAM Wild Weasels in December 1965–
July 1966, pending combat debut of first F-105F Wild Weasels.
8 Two-place F-105 Wild Weasel SAM-killers fitted with anti-SAM EW, employing GP bombs, cluster bombs, unguided rockets,
and AGM-45 (and later AGM-78) anti-radar missiles (ARMs).
9 Six F-111As sent on Combat Lancer Operational Test and Evaluation (OT&E) trials, Takhli RTAB, Spring 1968.
10 The F-111A rarely carried any AAMs, serving as a night low-level terrain-following attacker.

ACM-3-layout-V9.indd 13 24/11/2017 08:46

 14 ATTACKERS’ CAPABILITIES

Airmen in Rolling Thunder

flew the Navy-Marine
F-4B, F-4J, and RF-4B,
and their Air Force
equivalents, the F-4C,
F-4D, and RF-4C. This is a
McDonnell F-4B Phantom
II (BuNo 153018) of
VF-114, CVW-11, USS
Kitty Hawk (CVA-63), over
North Vietnam, March
1968, crewed by pilot
Lieutenant Commander
Wayne Miller and radar
intercept officer (RIO)
Lieutenant George Stock.
(NHHC)

The US Air Force, US Navy, and US Marine Corps had a commendable range of air-to-
air and air-to-ground ordnance, thanks to imaginative naval weapons initiatives over the
preceding two decades. These included a family of joint-service bombs and jettisonable
tanks – the 250lb Mark 81, 500lb Mark 82, 1,000lb Mark 83, and 2,000lb Mark 84,
and 150-, 300-, and 450-gal tanks – all employing the Navy–Douglas Aero 1-A low-drag
“scalable” shape. (The Korean War-vintage 750lb Mark 117 and 3,000lb Mark 118 were also
extensively employed, particularly by the Air Force.) While these bombs were all generally
satisfactory, the Department of Defense possessed too few for its Vietnam needs: by March
1966 the US Air Force in Southeast Asia was dropping 99,900 bombs of all types per month
on North and South Vietnam, and Laos, not counting those dropped by the Navy–Marine
Corps and RVN Air Force (RVNAF). (At one point, the US Air Force transferred 200 bombs

Republic F-105D
Thunderchief (SN
60-464), 44th TFS, 355th
TFW carrying six M-117
750lb GP bombs and two
Mk 82 500lb bombs. The
exceptionally sleek and
massive “Thud” bore the
brunt of the Air Force’s
war over the North, but at
a fearsome cost in lost
aircraft and airmen.
(USAF)

ACM-3-layout-V9.indd 14 24/11/2017 08:46

 15

A Vought F8U-1 (later

F-8A) Crusader (BuNo
143810) of VF-62
catapults off the USS
Enterprise (CVAN-65)
during a demonstration
for President John F.
Kennedy on April 14,
1962. (NHHC)

per month to the Navy to make up for its bomb shortfalls.) A bomb shortage across the
services that year forced the Johnson administration into an embarrassing (and expensive)
buy-back of 18,000 bombs sold to other nations for their use or for scrap.
Naval ordnance research after World War II produced a range of air-to-air, air-to-surface,
and surface-to-air weapons employed in Vietnam, including the radar-guided Raytheon
AIM-7 Sparrow and infrared-guided Raytheon Philco-Ford Aerospace AIM-9 Sidewinder;
the Martin AGM-62 Walleye television-guided glide bomb; the rocket-boosted command-
guided Martin AGM-12 Bullpup; and the unguided 2.75in Mighty Mouse and 5in Zuni
Folding Fin Aerial Rockets (FFAR). Naval vessels boasted three different surface-to-air
missiles, the rocket-propelled Convair RIM-2 Terrier and General Dynamics RIM-24 Tartar,
and the rocket-boosted ramjet-sustained Bendix RIM-8 Talos.

The chain of command

Rolling Thunder suffered from two great deficiencies: a gradualist and unfocused strategy,
combined with convoluted, disjointed, and cumbersome command, control, and execution.
The war’s rapid expansion after 1964 imposed numerous organizational and procedural changes,
such as Pacific Air Forces (PACAF) redesignating the 2nd Air Division as the Seventh Air Force
(Seventh AF) in 1966. The chain of command grew increasingly complex, exacerbated by
contentious (and always delicate) relations with South Vietnam, Laos, Cambodia, and Thailand.
Far worse was the Johnson–McNamara team’s intrusion in operational and even tactical
planning and execution, with little if any regard for the existing military chain of command.
For example, in July 1964, President Johnson placed General Maxwell Taylor (immediate past
Chairman of the Joint Chiefs of Staff and newly appointed American Ambassador to South
Vietnam, succeeding Henry Cabot Lodge) in charge of all matters, civil and military, relating
to South Vietnam. In this extraordinary authorization, which went well outside the established
military chain of command from Washington via Hawaii to Saigon, Johnson granted Taylor
broader powers and responsibilities than those possessed and enjoyed by the then-Commander-
in-Chief Pacific (CINCPAC), Admiral Ulysses S. Grant Sharp.
“As you take charge of the American effort in South Vietnam, I want you to have this formal
expression not only of my confidence, but of my desire that you have and exercise full responsibility

ACM-3-layout-V9.indd 15 24/11/2017 08:46

 16 ATTACKERS’ CAPABILITIES

The Douglas A-4 (formerly

A4D) Skyhawk was a
small and versatile single-
engine attack bomber that
bore the brunt of the
naval air war. Flak-
vulnerable, the A-4
suffered the Navy’s
highest combat losses,
but it was still much loved
by its pilots. This Douglas
A-4E Skyhawk (BuNo
151130) is photographed
at the Naval Air Test
Center, Patuxent River,
Maryland, August 29,
1967, carrying a typical
SEA bombload. (NHHC)

for the effort of the U.S. Government in South Vietnam,” Johnson wrote, adding “I wish it clearly
understood that this overall responsibility includes the whole military effort in South Vietnam and
authorizes the degree of command and control that you consider appropriate … This letter rescinds
all conflicting instructions to U.S. Officers in Vietnam.” [Emphasis added.]
Sharp subsequently enjoyed harmonious relations with Taylor, though in a Vietnam memoir
– tellingly entitled Strategy for Defeat – he warned that such “broad authority” worked only
because of both men’s similar backgrounds as career military professionals. If granted to an
individual lacking such a background, Sharp warned, ignoring chain of command risked
“being extremely disadvantageous to the efficient prosecution of military operations.”
At Rolling Thunder’s peak, “chain of command” ran from President Lyndon Johnson to
Secretary of Defense Robert McNamara; down to General Earle Wheeler, USA, Chairman
of the Joint Chiefs of Staff (CJCS); down from the JCS to Pacific Command (PACOM)
and its commander (CINCPAC, initially Admiral Ulysses Grant Sharp and then Admiral
John McCain, Jr); and thence to the commanders of Pacific Air Forces (CINCPACAF,

The two-place twin-engine

Grumman A-6A/B
Intruder was the finest all-
weather attack aircraft of
its time, with a bombing
and navigation avionics
system enabling pin-point
attack. It served in a
variety of roles including
all-weather night-and-day
deep strike, SAM
suppression, and
battlefield air support.
It was rugged and
surprisingly agile, though
its avionics challenged
maintainers. This A-6A
(BuNo 152635) of VMA
(AW) 533 returns with
empty racks to Chu Lai,
South Vietnam, on
December 15, 1967.
(USMC)

ACM-3-layout-V9.indd 16 24/11/2017 08:46

 17
McDonnell F-4B Phantom
II (BuNo 151408) of
VF-143, CVW-14, USS
Constellation (CVA-64)
firing 5in Zunis, a much
more precise FFAR. The
longer-ranging and more
stable Zuni was a worthy
successor to the famous
5in High-Velocity Aerial
Rocket (HVAR) that had
seen extensive service in
the latter stages of World
War II, in Korea, and in
Indochina. (NHHC)

The rocket-boosted ramjet-

powered Bendix RIM-8
Talos shipboard SAM
could fly over 100 miles
at speeds faster than
Mach 2.5. Talos shot
down two MiGs during
Rolling Thunder. (NHHC)

initially General Hunter Harris, Jr, followed by General John Ryan, and then General
Joseph Nazzaro), Pacific Fleet (CINCPACFLT, initially Admiral Thomas H. Moorer,
then Admiral Roy Johnson, followed by Admiral John Hyland), and Military Assistance
Command Vietnam (COMUSMACV, initially General William Westmoreland, USA, then
General Creighton Abrams, USA).
Contradictions abounded. For example, PACAF’s administrative and operational control
over Seventh Air Force in Vietnam and Thirteenth Air Force in the Philippines was more
complex than organization charts suggested, for it was split and shared in theater based on
geographic location. The Seventh AF had administrative control over Vietnamese-based
units, while Thirteenth AF had administrative control over those in Thailand. When
Seventh AF and Thirteenth AF operated over North Vietnam, their aircraft came under
PACOM via PACAF, but if they operated over South Vietnam (which the Seventh AF did
routinely, and the Thirteenth AF far less), they came under MACV. Duplicate command
posts existed in Saigon, one for “in-country” operations and the other for “out-country”
ones. Thai government officials insisted that higher operational command for aircraft flown
from Thai bases be located in-country, causing the Air Force to create a “dual-hatted”
Thai-based Seventh/Thirteenth AF Deputy Commander. Marines flew from Chu Lai
and Da Nang in South Vietnam, their squadrons controlled by four specialized Marine

ACM-3-layout-V9.indd 17 24/11/2017 08:46

 18 ATTACKERS’ CAPABILITIES

OPPOSITE SEA COMMAND AND CONTROL RELATIONSHIPS DURING ROLLING THUNDER

Air Groups (MAG) of the 1st Marine Air Wing (1st MAW), the air component of the
III Marine Amphibious Force (III MAF), under MACV. (One F-8 squadron served with
TF-77, aboard Oriskany.) In Laos, to the frustration of General Momyer, a succession of
American ambassadors ran its in-country air war, approving air strikes, choice of targets,
strike priorities, and rules of engagement, and referring Lao air support requests to the
Seventh AF, even though Seventh AF ostensibly controlled joint-service Laotian operations.
“Thus,” air power strategist Colonel Philip Meilinger wrote, “from one day to the next,
aircraft and their crews could fly against targets in three different countries, be controlled
by two different agencies, and receive targets from two other agencies. No one was in overall
charge. It was extremely confusing.”
Strategic Air Command (SAC) planning, targeting, or B-52 strike scheduling likewise
bypassed Seventh AF, being overseen by MACV’s Air Deputy and a SAC Advanced Echelon
(ADVON), in coordination with SAC Headquarters at Offutt AFB, and the Joint Chiefs of
Staff. Even MACV’s Air Deputy had limited power, unlike a Joint Force Air Component
Commander (JFACC) in the 1990s. TF-77 coordinated operations with Seventh Air Force,
but otherwise operated independently. Each carrier had an Air Wing Commander (still
called “CAG,” a reference to the days of Carrier Air Groups) who led the Air Wing (CVW),
and reported to the ship’s captain, who might or might not be himself a naval aviator.
Given all these varied factors, a postwar RAND study concluded that Vietnam command
and control “would have led to disaster if US forces had faced a capable air opponent.”

Preparing for the wrong war

The size, mass, and technological superiority of American forces masked a decade of
doctrinal, training, and acquisition deficiencies. After Korea, the Air Force (and, to a lesser
extent, the Navy) emphasized nuclear attack and defense, while the Army (and even the
Marines) trained for the nuclear battlefield. By 1961, preparing for nuclear wars had reduced
the services’ ability to wage conventional ones.
While the Martin B-57 Canberra, Douglas B-66 Destroyer, Boeing B-52 Stratofortress,
Douglas A-1 Skyraider, Douglas A-3 Skywarrior, Douglas A-4 Skyhawk, Grumman A-6
Intruder, McDonnell F-4 Phantom II, and Vought F-8 Crusader largely met the challenges
of Southeast Asian combat, the US Air Force’s 4,918 supersonic “Century Series” fighters
and interceptors – the North American F-100 Super Sabre, McDonnell F-101 Voodoo,
Convair F-102 Delta Dagger, Lockheed F-104 Starfighter, Republic F-105 Thunderchief,
and Convair F-106 Delta Dart – were less suitable, excepting 1,071 aging workhorse
F-100Ds, fighter-bombers in the tradition of World War II or Korea. The rest, having been
designed primarily for quick-reaction, high-speed low-level nuclear attack and/or nuclear
defense, were less maneuverable than their more agile MiG-17 and MiG-21 opponents, and,
lacking sufficient armor and defensive aids (at least when Rolling Thunder commenced) were
compromised when undertaking missions such as conventional strike deep into the heart
of dense antiaircraft defenses.
Though Air Force and naval airmen were true military elites, their readiness for waging
conventional air wars had declined sharply after Korea, in part because service doctrine
minimized the likelihood of such conflicts. By Vietnam, Air Force fighter pilots rarely shot
at towed targets or fired air-to-air missiles, and when they did, only under benign, tail-chase,
wings-level, 1g firing conditions, targeting non-maneuvering drones, or drifting parachute
flares, an artificial environment far removed from the realities of jet-age air combat.

ACM-3-layout-V9.indd 18 24/11/2017 08:46

Visit https://textbookfull.com
now to explore a rich
collection of eBooks, textbook
and enjoy exciting offers!
 19

PRESIDENT

SecDef CINCSAC

CJCS ADVON
Command
Coordination JCS
Administrative 8th AF

Wings

Squadrons

CINCPAC

CINCPACFLT CINCPACAF COMUSMACV

Air Deputy

US Army USAVN
13th AF US Ambassador in Laos 7th AF
US Naval Forces VN
Fleet Marine
Force Pacific 7th AF/13th AF
USMC III MAF
Deputy Commander
Thai-based
USAF units
7th Fleet
RVN-based
USAF units
Rolling Thunder Air
TF 77
Coordination Committee
1st MAW

CVA Wings Wings

Wings
MAGs

Squadrons Squadrons
Squadrons Squadrons

Concerned over safety, commanders minimized aggressive air-to-air hassling. “Between

1954 and 1962, the USAF training curriculum for fighter pilots included little, if any, air-
to-air combat,” General Bruce K. Holloway (a World War II fighter ace) admitted in 1968,
adding “This omission was partly a result of doctrine, which then regarded tactical fighters
primarily as a means for delivering nuclear ordnance.”
But things changed little even after the Air Force was battling in Vietnamese skies. “It
would be a gross understatement to say that F-4 crews left the RTU [F-4 Replacement
Training Unit] unprepared for the air-to-air combat some would experience over North
Vietnam,” Colonel Dick Anderegg wrote long afterwards; “Throughout the war years, air-
to-air training was on-again, off-again. Mostly it was off.”
As well, after Korea, the military services generally neglected tactical electronic warfare,
and so American strike aircraft lacked radar warning receivers, jamming pods, or anti-radar

ACM-3-layout-V9.indd 19 24/11/2017 08:46

 20 ATTACKERS’ CAPABILITIES

missiles. “SAC had extensive ECM [electronic countermeasure] equipment, but even though
SAMs had been in the Soviet air defense system for a number of years, we fighter people
were slow to accept the fact that it would take more than maneuverability and speed to
defeat a SAM defense system,” Seventh AF commander General William “Spike” Momyer
recalled. High initial losses forced development of new weapons, equipment, tactics, and the
formation of dedicated anti-SAM combat programs such as Iron Hand and Wild Weasel.
In sum, for all its apparent strengths, when America went to war in Vietnam, its military
forces were ill prepared to wage an extended Asian war mixing low-intensity conflict;
garrison and hamlet protection; mass force-on-force encounters across terrain far different
than that of Western Europe; maritime blockade, interdiction, and riverine operations;
sustained air support and supply; high-tempo air warfare in an intensive, dynamic, and
high-threat environment; all while being politically constrained far greater even than Korea
over a decade previously.

US AIR ORDER OF BATTLE, JULY–AUGUST 1965

USAF PACIFIC AIR FORCES (PACAF) | HICKAM AFB, HI, GEN HUNTER HARRIS USAF, COMMANDING
Thirteenth Air Force: Clark AB, Philippines | MajGen Sam Maddux USAF, commanding
2nd Air Division: Tan Son Nhut AB, RVN | MajGen Joseph H. Moore, Jr USAF, commanding
Location Subordinate Units Aircraft No.
Bien Hoa RVN 6251st Tactical Fighter Wing F-100D/F 54
A-1E 48
38th Air Rescue Squadron Det 6 HH-43B/F 4
Da Nang RVN 405th Air Division B-57B 24
476th Tactical Fighter Squadron F-104C/D 14
38th Air Rescue Squadron Det 7 HU-16B 2
Tan Son Nhut RVN 481st Tactical Fighter Squadron F-100D/F 18
552nd AEWCW Det Project Big Eye EC-121D 5
33rd Tactical Group Det 1:
Project Able Mable RF-101C 12
41st Tac Recon Sqdn Det 1 RB-66B 4
Project Patricia Lynn RB-57E 3
Office of the Deputy Commander, 2nd Air Division | Udorn RTAB, Thailand BrigGen John H. McCreery USAF, commanding
Korat RTAFB 6234th Tactical Fighter Wing F-105D/F 54
38th Air Rescue Squadron Det 4 HC-54D 3
Nakhon Phanom RTAFB 38th Air Rescue Squadron Det 1 CH-53C 2
Takhli RTAFB 6235th Tactical Fighter Wing F-105D/F 36
9th Tactical Recon Squadron Det 1 RB-66C 9
38th Air Rescue Squadron Det 2 HH-43B/F 4
Ubon RTAFB 45th Tactical Fighter Squadron F-4C 18
38th Air Rescue Squadron Det 3 HH-43B/F 4
Udorn RTAFB 35th Tactical Group Det 2: Project Green Python RF-101C 12
33rd Air Rescue Squadron Det HH-43B/F 4
36th/79th Air Rescue Squadron Det 5 HC-54D 3
Other USAF units supporting Rolling Thunder
Location Unit Aircraft No
Bien Hoa RVN 4025th Strategic Recon Sqdn DC-130A (Drone Recon) 2
Bien Hoa RVN 4028th Strategic Recon Sqdn U-2D (Reconnaissance) 3
Kadena AFB, Okinawa 4252nd Strategic Wing KC-135A (Refueling) 45
Don Muang RTAFB 4252nd SW Det Tiger Cub KC-135A (Refueling) 4

ACM-3-layout-V9.indd 20 24/11/2017 08:46

 21

US NAVY PACIFIC FLEET (PACFLT) | PEARL HARBOR, HI | ADM ROY L. JOHNSON USN, COMMANDING
Seventh Fleet | Yokosuka, Japan | Vice Adm Paul P. Blackburn USN, commanding
Carrier Task Force 77 | In port, Cubi Point, Philippines; at sea, on Yankee Station, or at Dixie Station | Rear Adm Edward
C. Outlaw USN, commanding
Carrier CVW Aircraft
Bon Homme Richard (CVA-31) CVW-19 A-4C (30); A-1H/J (13); F-8E (22); RF-8A (3); E-1B (3, AEW/
C2); EA-1F (3, ECM/ECCM); EA-3B (3, SIGINT); UH-2A/B
(3, Plane Guard/CSAR)
Oriskany (CVA-34) CVW-16 A-4E (29); A-1H/J (12); F-8E (25); RF-8A (3) E-1B (3, AEW/
C2); EA-1F (3, ECM/ECCM); EA-3B (3, SIGINT); Type
Uncertain, likely USMC RF-8A (3, Reconnaissance); UH-2A /
UH-2B (3, Plane Guard/CSAR)
Midway (CVA-41) CVW-2 A-4C/E (28); A-1H/J (12); A-3B (9); F-4B (11); F-8D (12);
RA-3B (3); RF-8A (2); E-1B (4, AEW/C2); EA-1F (3, ECM/
ECCM); EA-3B (3, SIGINT); UH-2A (3, Plane Guard/CSAR)
Coral Sea (CVA-43) CVW-15 A-4C/E (27); A-1H/J (12); A-3B (9); F-4B (12); F-8D (14);
RA-3B (3); RF-8A (2); E-1B (3, AEW/C2); EA-1F (3, ECM/
ECCM); EA-3B (3, SIGINT); UH-2A/UH-2B (4, Plane Guard/
CSAR)
Independence (CVA-62) CVW-7 A-4E (27); A-6A (11); A-3B (3); F-4B (23); RA-3B (3); RA-5C
(4); E-1B (4, AEW/C2); EA-1F (3, ECM/ECCM); EA-3B (3,
SIGINT); UH-2A (3, Plane Guard/CSAR)
Other USN squadrons with land-planes supporting Rolling Thunder
Location Squadrons Purposes Aircraft Types No
NAS Agana, Guam VW-1 Weather Recon/AEW EC-121K 7
NAF Atsugi, Japan VQ-1 SIGINT EC-121M 4
US MILITARY ASSISTANCE COMMAND, VIETNAM (MACV) | SAIGON, RVN | GEN WILLIAM C. WESTMORELAND,
COMMANDING
III Marine Amphibious Force (III MAF) | Da Nang, RVN | MAJGEN Lewis W. Walt USMC, commanding
First Marine Aircraft Wing, Advance Echelon, 1st MAW (ADV) | Da Nang, RVN | BrigGen Keith B. McCutcheon USMC,
commanding
Base Group Purposes Aircraft Types No
Da Nang, RVN MAG-11 Fighter-Attack F-4B 30
Recon/ECM/ECCM RF-8A and 12
EF-10B
Chu Lai, RVN MAG-12 Attack A-4C / A-4E 38 / 20
Notes
Unless a campaign is relatively short, the initial order of battle naturally changes over time, reflecting the pace, intensity, and
consequences of combat operations. Rolling Thunder evolved from a pattern of retaliatory strikes, so the characteristic well-
considered build-up of military forces associated with the planning of a major campaign was absent. (This constituted one
of the first of many mistakes that would come to characterize Rolling Thunder.) Nevertheless, at the onset of Rolling Thunder,
the essential elements of the larger campaign, its force-structure, and the relative numbers (and types) of aircraft (both land-
based and sea-based) were present.
This “slice in time” of July–August 1965 includes all aircraft types routinely operated initially over the DRV. USMC aircraft
are often neglected when considering air operations “Up North,” but they played an important role, particularly in furnishing
electronic countermeasures (ECM) support and radar jamming for 2nd Air Division and TF-77 strike packages operating into
high-threat areas. The USAF Strategic Air Command’s B-52 force, deployed to Andersen AFB, Guam, and flying Arc Light
strikes over South Vietnam from mid-June 1965 and over Laos from mid-December 1965, is not included as it was not yet
striking targets in the North.

ACM-3-layout-V9.indd 21 24/11/2017 08:46

 22 DEFENDERS’ CAPABILITIES

DEFENDERS’ CAPABILITIES
ADF-VPAF in the mid-1960s

The MiG-17F Fresco-C, In the early fall of 1964, the Democratic Republic of Vietnam (DRV) hardly seemed able to
a remarkably agile and confront the United States in the air. The combined Air Defense Forces-Vietnamese People’s
dangerous fighter; this
example, in VPAF Air Force (ADF-VPAF), less than two years old, had approximately 1,425 light, medium,
markings, is at the and heavy antiaircraft guns – 12.7mm and 14.5mm heavy machine guns; rapid-fire 37mm
National Museum of the and 57mm light cannon, and small numbers of 85mm heavy flak guns – distributed among
USAF. Though not as fast,
well-armed or powerful as 14 antiaircraft regiments and a further 14 independent battalions. There were just under
American fighters, the 300 prepared AAA firing sites, only approximately 160 of which were active. As yet, the
MiG-17 well suited the ADF-VPAF lacked any surface-to-air missiles, and though it had three radar regiments,
VPAF’s needs. Light, small,
and armed with two it had only approximately 22 early warning radars and four fire-control ones. It thus
23mm and one 37mm lacked a well-integrated air defense network, with trained, experienced personnel operating
cannon and (rarely) rocket sufficient numbers of up-to-date early warning, height-finding, and fire-control radars. It
pods, it could out-turn any
American jet attack and possessed only three flying units: the 910th Training Regiment with Yak-18 piston-engine
fighter/interceptor aircraft trainers (NATO reporting name Max); the 919th Air Transport Regiment, operating a
until the advent of the F-15 mix of designs, the most advanced being twin-engine Ilyushin Il-14s (NATO Crate); and
and F-16 in the 1970s.
(NMUSAF) the 921st Sao Do (“Red Star”) Fighter Regiment, flying Soviet MiG-17 and Shenyang J-5
(Chinese-built copies of the MiG-17) fighters (both known in the West as the “Fresco”) and
MiG-15UTI (Shenyang JJ-2) two-place trainers (NATO Midget).

Early days
Yet, despite their force’s small size, inadequate structure, and equipment deficiencies,
the ADF-VPAF already had a legacy of tenacity under air assault. In January 1951, Vo
Nguyen Giap prematurely launched an offensive to seize Hanoi. At Vinh Yen, French
fighters and bombers caught the Viet Minh’s 308th Infantry Division in the open, killing
hundreds. Giap and his commanders thereafter returned to guerrilla warfare, biding their
time building strength and antiaircraft defenses, beginning with their first air defense

ACM-3-layout-V9.indd 22 24/11/2017 08:46

 23

At Dien Bien Phu, Viet

Minh light flak prevented
aircraft such as this
ex-USAF Armée de l’Air
Douglas B-26C Invader
(SN 44-35787) from
supporting the garrison.
(USAF)

unit, the 612th Company, established in May 1951 with four Soviet 37mm M1939 light
cannon furnished by Mao Zedong.
From this small beginning, the Viet Minh’s antiaircraft strength, nurtured by the PRC,
steadily grew, enabling Giap to establish an antiaircraft regiment, the 367th, in April 1953,
commanded by Le Van Tri and assigned to the 351st Heavy Division. The 367th underwent
months of extensive training in China before returning to northwest Vietnam in time for the
pivotal siege of Dien Bien Phu in the spring of 1954. There, two of its battalions thwarted
French attempts to supply the encircled garrison. Flak from approximately 80 M1939
37mm light cannon and an estimated 100 DShK 1938 12.7mm heavy machine guns
downed 48 French Armée de l'Air and Aéronavale aircraft and damaged another 167.
Massive disparities in opposing artillery and troop strength made the fall of this ill-conceived
“Base Aéro-Terrestre” (“Air-Land Base”) a virtual certainty; but Viet Minh flak sealed Dien
Bien Phu’s fate.
In March 1949, at the instigation of then-President Ho Chi Minh, Giap had formed a
committee to begin shaping a Vietnamese air arm. After the Geneva Accords of 1954, the
newly independent DRV inherited former French airfields such as Bac Mai at Hanoi and
Cat Bi at Haiphong. Recognizing these as insufficient, planners envisioned up to 42 across
the North. In January 1956, the DRV received its first aircraft, Czech Aero Ae-45S light
twin-engine trainers and utility aircraft, from the PRC. On March 21, 1958, the DRV’s
Ministry of National Defense established a specialized Air Defense Command. Over the
next several years, the Ministry of Defense sent more than a hundred pilot candidates to
training in the PRC and Soviet Union, together with hundreds of other officers and soldiers
sent to bases across the USSR for specialist antiaircraft training. It established two flying
training schools in Vietnam, formed an Air Force administrative department, created its
first operational unit, the 919th Air Transport Regiment (equipped with a mix of single-
and-twin-engine Antonov An-2 biplanes, Lusinov Li-2s – a license-built copy of the DC-3
– and the more modern Ilyushin Il-14), and followed this with the formation of the 910th
Training Regiment and a central aviation technical training school at Cat Bi. The PAVN
sent student pilots to both China and the USSR. Washout-rates were high: on average, only
one in five satisfactorily qualified as jet fighter pilots.
By the summer of 1963, the PAVN had eight antiaircraft regiments possessing a mix
of 14.5mm, 37mm, 57mm, 85mm, and 100mm cannon. Structured along Soviet lines,
each 57mm, 85mm, and 100mm AA regiment typically had four firing batteries of six

ACM-3-layout-V9.indd 23 24/11/2017 08:46

Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 "Mitähän se tuonee Eteläjyllannille?" sanoi Karen.

"Kaikki on Jumalan kädessä."

Rouva Grunnet otti Kain syliinsä, pani hänen pienet kätensä ristiin
omien käsiensä lomaan ja sanoi vapisevalla äänellä:

"Sano nyt pikku Kai, niinkuin isoäiti sanoo: Jumala varjelkoon

tanskalaista kansaamme!"

Yö vaipui yhä synkempänä yli maan, joka silmäili ylös tähtiin

monine loistavine ikkunoineen, lyhtyineen ja majakkatulineen.

Saksalaistuttamiskourat, pikkuradat, heittelehtivät sinne ja tänne

monissa päättömissä mutkissa ja kaarteissa, — luulisipa melkein vain
sen vuoksi, että tie venyisi niin pitkäksi kuin mahdollista.

Ne koettivat kaartaa maata, ne ajelehtivat yltympäri silmät

hehkuvina, hyökkäsivät pahaa tarkoittaen nuolen nopeudella
eteenpäin, pujottelivat esiin ja vetivät perässään niinkuin mitkäkin
matelijat loistavaa, monijäsenistä ruumista.

Minne ratoja rakennettiin, sinne ilmestyi saksalaisia työmiehiä,

minne saksalaisia työmiehiä saapui, sinne ilmestyi krouveja. Se oli
selvä asia.

Mutta tähdet kulkivat alati omia ratojaan kaikkien yläpuolella, ja

vuosi alkoi taas omaa kierrettään samoinkuin vuosisatakin.

Kultavirta Berlinistä tulvaili maahan saksalaistuttamisasian hyväksi,

ja tanskalainen nainen kirjoitti ensimäisen kirjoituksensa "Danevirke"
lehteen helmikuun toisena päivänä..
 Theodor Brix nimittää häntä ja hänen toimintaansa yleensä
"alhaisimmaksi vihollisen puolelle pakenemiseksi." ["Nordschleswig
und die Selbsterniedrigung Deutschlands."]

Kaikkialta kuului suuttumuksen huuto:

"Kuinka nainen saattoi tehdä sellaista! Kuinka nainen saattoi sitä

tehdä!"

Naiset häpesivät sukupuolensa puolesta ja he kiittivät vain

Jumalaa siitä, ettei tuo nainen ollut eteläjuutilainen.

Santarmit kulkivat pitkin teitä tuo lehti kädessä, jota ennen oli
pidetty niin suuressa kunniassa, mutta jota kaikki nyt halveksivat.

He kuljettivat sitä pihoille, he veivät sen sisään taloihin. Sitä oli

väkisin tyrkytettävä ihmisille, samapa se huolivatko he siitä vai ei.
Aivan kuin myrkkyä olivat sen sanat salaisesti tungettavat
eteläjuutilaisten mieliin. Danevirke-nimen peitossa olivat saksalaiset
ja muutamat harvat vihollisen puolelle siirtyneet henkilöt väijyksissä.

Mutta ei kukaan, jota ei kova hätä pakoittanut, tahtonut saada

tätä ratisevaa lehteä taloonsa. Sille käännetriin selkää ja suljettiin
siltä ovi.

Borriskin kohtasi sen kerran tiellä.

"Mitä te tahdotte minusta?" kysyi hän.

Winberg sen hänelle ojensi.

Winberg oli tosin Karenin kaukainen sukulainen, mutta

epäluotettava tanskalainen mies.
 Hän oli yksi pelkureita

Borris repi lehden kahtia ja polki sen lokaan.

"Vai sinäkin, Winberg?" sanoi Borris. "Kuulehan! Minä tahdon

sanoa sinulle jotakin. Me emme tahdo kaupustella
kansalaisoikeuksiamme. Me emme tahdo tehdä itseämme vikapäiksi
halpamaiseen itsemmetuhoamiseen. Jos annamme saksalaisille
pikkusormemme, niin he pian ottavat koko kätemme. Ja sitten
saamme heidän halveksumisensa kaupan päällisiksi. Sano terveiset
ystävillesi, saksalaisille, että me, eteläjuutilaiset, emme suostu
välipuheihin!"

"Ei, ei", mutisi Winberg, "siksipä ei olekkaan huonompia

valtioviisaita kuin me."

Borris pysähtyi.

"Minä sanon sinulle jotakin", sanoi hän. "Kun viimeksi olin

nimismiehen luona, niin kohtasin etehisessä useita, jotka olivat
ilmoittaneet luopuvansa tanskalaisista yhdistyksistä saadakseen
palvelukseensa renkiä. He pelkäsivät samoinkuin sinäkin, Winberg."

"Hm!" sanoi Winberg.

"Mutta tiedätkös mitä nimismies sanoi, kun hän seurasi minua

sivuhuoneesen?"

"En", vastasi Winberg.

"Niin, hän sanoi: 'Es sind lauter Lumpen!' [Ne ovat kaikki
roskaväkeä.]
Niin, minä en sitä sanonut, Winberg, vaan preussilainen nimismies."
 "Winbergillä on saksalainen omatunto tanskalaisessa ruumiissa!"
naureskeli Madsen, joka astui ohi.

Mutta seuraavana päivänä sattui haudankaivaja Madsenille samalla

tiellä jotakin muuta hauskempaa.

Hän ajoi aika ravia ja huomasi tiellä pienen pojan, joka käveli
kantaen koria, ja se oli yhtä suuri kuin poika itsekin ja näytti aivan
lintuhäkiltä.

Hän oli pistänyt päänsä koriin.

Madsen pysähdytti hevosen päästessään hänen kohdallensa.

"Minnekä sinä menet?"

"Frandsenin krouville", kuului vastaus korin sisästä.

"Hyppääppäs kärryihin, niin saat ajaa sen matkan."

Sitä ei tarvinnut sanoa kahdesti Ebbe Keldetille, sillä hän se oli.

Hän heitti korin vaunuihin ja hyppäsi itse perässä.

"Paljon kiitoksia", sanoi poika.

"No! Kuinka vanha sinä olet?"

"Kymmenen vuotta."

"Sittenhän sinä olet aikoja sitten koulupoika. Onko hauska käydä

koulua?"

"No! Täytyyhän sitä oppia; sen isä sanoi."

 "Hauska kuulla", vastasi Madsen, joka tahtoi panna häntä
koetteelle, "sillä minä olen saksalainen."

"Seis!" huusi Ebbe, jolle äkkiä tuli kova kiire. "Minä tahdon mennä
pois! Minä tahdon mennä pois! Minä tahdon pois!"

"Mutta mikä sinulle tuli, poika?"

"Ei, minä en tahdo ajaa kauemmin!" huusi Ebbe ja hänen

kasvonsa tulivat punaisiksi ponnistuksesta, yrittäessään tavoittaa
koriansa.

"Ei, minä en tahdo ajaa kauemmaksi! Minä en tahdo ajaa

kauemmaksi!"

Ja Ebbe heitti korin tielle ja hyppäsi alas, ennenkuin Madsen ehti

pysähdyttää hevosta. Hänellä oli kova kiire päästä pois niistä
vaunuista.

Mutta Madsen katsahti taaksensa ja hänen silmäänsä osui lapsen

salamoivat katseet.

Hän oli pistänyt päänsä uudelleen lintuhäkkiin ja Madsenista

näytti, ikäänkuin linnun vilkkaat, kiiluvat silmät olisivat tähystelleet
häntä korin lomien välistä.

"Minä voin lyödä vetoa kymmenestä markasta, että tuo oli vanhan
Keldetin poika", naureskeli hän tyytyväisenä. "Sama huimapää kuin
isäkin!"

Hän katsoi taaskin poikaan ja heilahutti piiskaansa, niin että se

läimähti.
 "Sellainen poika! Sellainen poika! Siinä hän rehkii korineen
eteenpäin koko pitkän matkan tuossa loassa! Niin, kun meillä on
tuollainen sotajoukko takanamme, niin me, eteläjuutilaiset, voimme
huoleti odottaa tulevia aikoja!"

11.

"Kun musta haikara näyttäytyy keväällä, niin tulee takatalvi. Jos se

on valkoinen ja puhdas, niin se ennustaa kuivaa kesää, mutta jos se
on likainen ja pörröinen, niin tulee märkä kesä", sanoo
eteläjuutilainen.

Mutta Klaus tiesi vieläkin tarkemmin, sillä hän sanoi:

"Jos samalla kertaa näkee haikaran lentävän, kuulee hyypän

huutavan ja auran vakoja uurtavan, niin ennen vuoden umpeen
menoa on pakko muuttaa toiselle seudulle."

"Älä turhia puhu, sinä onnettomuutta ennustava lintu", sanoi Bodil.

"Hankippa minulle tässä vielä sadetta huomiseksi, parhaiksi vaatteen
pesulle."

"Ei, ei, se on mahdotonta", vakuutti Klaus.

"Herra pitää kaikesta parasta huolta, mut satamaan hän ei

saa, kun tuulee luoteen puolta!"

Ja lausuttuaan tämän epäluottamuslauseen jumalallisten voimien

vallasta, hän läksi. Sillä hänen piti mennä kertomaan Karenille, mitä
hän oli kuullut Aabenraassa, ja mitä hän oli lehdestä lukenut.
 "Niinpä niin, pikku rouva, v. Köllerin täytyy alistua ja keskeyttää
hiukan palvelusväen karkoitusta, sillä nyt meillä ei ole työväkeä, ja
siitä saksalaiset saavat kärsiä yhtä paljon kuin mekin, ja siitäkös
huuto nousee. Ei, sanovat saksalaiset, me tahdomme, tuhat
tulimmaista, saada tanskalaisen palvelusväkemme takaisin, sillä
matka edes ja takaisin on yhtä pitkä, ja aina on pidettävä hirveätä
melua tyhjästä, ja nyt Tonderin pormestari on selittänyt, — niin, sen
hän todellakin on tehnyt! - että ensi markkinoilla on siitä ilmoitettava
useissa Pohjoisjyllannin lehdissä, koska ilmoitus Riben piirilehdessä ei
ollut vedellyt. Niin, kostoksi tanskalainen palvelusväki on käynyt
kalliiksi! Eikö viime vuonna karkoitettu Borrisgaardistakin
palvelusväkeä, kun Borris ei tehnyt ostoksiaan saksalaiselta
leipurilta? Mikä saksalainen osaa leipoa ruisleipää?"

Klaus löi kädellään polveensa ja nauroi, niin että hän aivan

kaakotti.

"Niin, nyt on lasten vuoro!" jatkoi hän ja pyöritti hattua käsissään.

"Sillä Ebbesenin hakemus hyljättiin tänä vuonna, kun hän pyysi pikku
Svenille vapautusta kesäkoulusta, koska poika jälleen olisi saanut
kesäksi paikan Borrisgaardissa. Sen sijaan hän saa vapautusta
mielihyvällä, jos hän menee kotisaksalaisen luo palvelukseen. Niin,
voisihan Borriskin saada hänet, jos hän eroaisi tanskalaisista
yhdistyksistä, ja samantapaisia ilmoituksia lähetetään nyt kaikille
tanskalaismielisille."

"Ja ovatko he kaikki vastanneet?"

Klaus seisoi suu selällään.

"Ei tietenkään! Tuhat tulimmaisinta — ei! Eiväthän he kaikeksi

onneksi ole niin silmittömän hulluja, etteivät he kieltäytyisi yhtenä
miehenä!"

"Kas vaan, Klaus!" sanoi Karen. "Kas vaan!"

Karenilta pääsi hiljainen nauru, — sitä sydämellisempi se oli, mitä

hiljaisempi.

Huhtikuun toisena päivänä olikin sitte "väenmarkkinat" Tonderissä

vain sitä varten, että saataisiin palvelusväkeä Tanskasta
Eteläjyllantiin.

Sinne ei ollut saapunut ainoatakaan tyttöä ja ainoastaan

kymmenen miestä. Saksalaiset tappelivat niistä ja miehet kohottivat
hintoja. He vaativat neljäsataa, jopa neljäsataaviisikymmentä
markkaa palkkaa.

"Voihan tuo olla, tavara on kallistunut!" sanoivat he nauraen.

"Täällähän kiistellään meistä!"

"He ovat vähällä joutua toistensa tukkaan ja repiä käsivarret

sijoiltaan!"

Samaan aikaan maaneuvokset boikottasivat kaikkia tanskalaisia

krouveja.

Mutta tuskinpa he olivat edeltäpäin osanneet odottaa sitä

arvokasta vastausta, jonka väestö heille antoi:

"Kesän kuluessa tulee rakennettavaksi kuusi uutta kokoushuonetta

eri pitäjissä!"

Se tapahtuikin. Ja suurvaltaa kohtasi toinen tappio toisensa

jälkeen pienen, urhoollisen joukon puolelta, joka oli saanut
maailmanhistorialliseksi tehtäväkseen varjella kansojen
itsemääräysoikeutta.

v. Köllerin pakkopolitikka epäonnistui. Poliisien uhkaukset

koettaessaan saada ihmisiä luopumaan kansallisista yhdistyksistä
vaikuttivat vain sen, että jäsenluku kohosi ja että rahalahjoja tulvaili
yhdistyksien kassoihin.

Eteläjyllannin sanomalehtien toimittajat olivat vankeudessa tai

olivat joutua vankeuteen, mutta mitäpä se auttoi, kun tilaajamäärä
kohosi?

Kirkko oli kuitenkin se paikka missä kauimmin siedettiin tuota

vainottua tanskan kieltä. Vieläkin pidetään tanskalaista
jumalanpalvelusta noin sadassa eri pitäjässä.

Mutta mitä se merkitsee verrattuna kaikkiin muihin pitäjiin? Ja

yhäti vain taannutaan. Taannutaan aivan auttamattomasti!

143,000 ihmisestä puhuu 8000 saksaa, mutta jos siitä

vähennetään kaikki saksalaiset virka- ja toimimiehet ja kaikki
Saksasta muuttaneet, niin tuskin jää 1,700 saksaa puhuvaa henkeä
jäljelle.

Ladelundista, etelä-Tonderin provastikunnassa ja noin tusinasta

muista pitäjistä on tanskalainen jumalanpalvelus hävitetty kokonaan,
syystä että sinne on siirtynyt kymmenen, sanoo kymmenen
saksalaista.

"Niin, niin, kun pappi tyytyy puhumaan kymmenelle ihmiselle,

jotka istuvat niin harvassa, että saisivat huutaa toisilleen tyhjässä
kirkossa, niin se on hänen asiansa", sanoi Madsen.
 Eteläjuutilaiset alkoivat jo vuosia sitten perustaa vapaaseurakuntia
ja muutamia vuosia myöhemmin rakentaa vapaaseurakunnan
kirkkoja. Siihen asti he olivat pitäneet jumalanpalvelusta muissa
huoneustoissa, yksinpä ravintoloissakin.

Kun Bovlundin soma kirkko oli valmis (sittemmin kävi aivan samoin
Haderslevin kirkon!), niin virtasi sinne joka taholta seurakuntalaisia,
pyhävaatteissa ja juhlatunnelman vallassa, tanskalaiset virsikirjat
kainaloissa.

Miten hauskaa olikaan nähdä teitä, jotka olivat aivan mustanaan,

niin paljon ihmisiä niillä vilisi!

He nyökkäsivät ilosta säteilevinä toisillensa.

"Se on meidän kirkkomme! Se on meidän kirkkomme! Me olemme

itse sen pystyttäneet Jumalan kunniaksi."

Pianpa kirkko tuli täyteen hartaita, syvästi liikutettuja ja kiitollisia

ihmisiä. Kiitollisia, syystä että he pitkän odotusajan kuluttua olivat
päässeet herroiksi omaan kirkkoonsa.

Aurinko loisti kaikkien kumartuneiden päiden yli ja kaikki silmät

olivat kyyneltyneet.

Mitä Jumalan sana onkaan äidinkielellä lausuttuna! Miten sitä

sanaa voi näännyksiin asti janota! Kun sitä tarjotaan vieraalla
kielellä, jota ei ymmärrä, tai ainoastaan vaivoin ymmärtää, niin
tuntuu siltä kuin saisi kiviä leivän asemesta.

Ja nyt pappi seisoi alttarilla. — -— —

 Mutta aivan samana päivänä ja aivan samaan aikaan ajoi
saksalainen pappi erääsen kirkkoon niistä monista pitäjistä, joissa
tanskan kieli oli Jumalan huoneesta karkoitettu.

Tämä oli ensimäinen sunnuntai väkivallantekojen jälkeen ja täynnä

"pyhää" intoa ja luottamusta "hyvään" tulokseen pappi siis ajoi
kirkkoon.

Hän katsoi ihmeissään ympärilleen.

"Ei ainoatakaan ihmistä! Ei teillä eikä poluilla! Niin hiljaista, kuin

maa olisi ollut noiduttu ja uinunut lumottua unta!"

Hän ajoi edelleen ja monta ihmeellistä ajatusta heräsi hänen

mielessänsä.

"Ei ainoatakaan ihmistä! Mitä se merkitsee? Olisiko kelloni

epäkunnossa?"

Hän rupesi niin kovasti kiirehtimään, ettei hän malttanut sitä edes
tarkastella.

"Minun täytyy kiirehtiä. Täytyypä minun oikein kiirehtiä! Olisinko

nukkunut liian kauan? Eihän sitä koskaan ennen ole minulle
tapahtunut! Aja kovemmin, ajuri, aja kovemmin!"

Ajuri nykäsi ohjaksia ja hevoset juoksivat aika kyytiä eteenpäin,

mutta hiljaisuutta kesti vain papin lähestyessä yhä likemmäksi.

"Kuuletko kellojen soittoa?" kysyi pappi, joka hermostuneen

levottomuuden valtaamana seisoi pystyssä vaunuissa. "Olisiko
haudankaivaja unohtanut velvollisuutensa?"
 Ei, kellot tekivät tehtävänsä. Hän saattoi jo kaukaa nähdä, miten
innokkaasti kellon kieli häilyi edes-takaisin.

Hän tuli kirkolle, — ei ainoatakaan ihmistä!

"Mitä ihmettä! Olisiko jo niin myöhäistä, että he istuisivat kaikki

sisällä odottamassa minua?"

Kellot vaikenivat.

Ei, kirkko oli tyhjä, — ei ainoatakaan ihmistä! Tyhjät tuolirivit

ällistelivät epätoivoisina häneen.

"Um Gottes Willen!" [Jumalan tähden!] huusi pappi ja katseli

ympärilleen. "Wo sind die Menschen?" [Missä ihmiset ovat?]

Niin — missä ihmiset olivat?

"No, tämäpä käy yhä pahemmaksi ja pahemmaksi", ajatteli hän

taas.
"Olisivatko he kaikki nukkuneet liian kauan? Luulenpa melkein, että
heillä on tänään tanskalainen unikeonpäivä. Soittakaa uudestaan,
Gredsted."

"Niin, kyllä minä soitan. Ei siitä pidä puutetta oleman", vastasi

Gredsted levollisesti ja kiipesi torniin.

Ja kirkonkellot soivat parhaansa mukaan, saksalaisen papin

seisoessa alttarilla ja odottaessa suuressa preussilaisessa
viisaudessansa ihmisiä, jotka eivät tahtoneet tulla. He istuivat
kotonansa ja lukivat vanhoja tanskalaisia postillojansa. Niitä he
ainakin ymmärsivät.
 "Suokoon Jumala, että kirkkotie pysyisi edelleen yhtä autiona kuin
nytkin!" ajatteli Gredsted ja soitti: "Pysykää kotona! Pysykää kotona
-joka ainoa sielu! Älkää tulko! — Älkää tulko!"

Kellot soittivat siten tyhjässä kirkossa, niin että ne suorastaan

paukuttivat tuomiopäivän-lyöntejään papin omaan päähän.

"Katsokaa taas alas tielle!" huusi hän ylös tapuliin.

"Ei, ei ole ainoatakaan sielua!" vastasi haudankaivaja.

Ja kellot, jotka niin monien vuosisatojen kuluessa olivat keränneet

seurakuntalaisia pääalttarin ympärille, kutsuivat tällä kertaa nyt
turhaan.

Ei kukaan seurannut heidän kutsuansa. ‒ ‒ ‒

Mutta kun tanskalainen pappi samaan aikaan seisoi alttarin edessä

monen peninkulman päässä vapaaseurakunnan kirkossa Bovlundissa,
missä aurinko valaisi kumartuneita päitä, ja kaikkien silmät olivat
kyynelissä, niin tuli preussilainen ratsastava santarmi äkkiä
häiritsemään kirkon rauhaa.

Kalisevin miekoin ja kilisevin kannuksin hän astui kuorin läpi.

Hän nousi alttarin portaallekin ja kielsi Preussin kuninkaan

nimessä, ettei Jumalan sanaa saisi tässä huoneessa saarnata.

Saksalaiset sanat sähisivät kirkon halki. Sähisevä ääni tunkeutui

joka paikkaan, se tunkeutui kaikkiin sydämiin, missä hyviä tunteita
vallitsi ja myrkytti ne.

Pian sen jälkeen oli kirkko tyhjänä ja kirkko suljettiin.

 Vapaaseurakunnan kirkot Bovlundissa ja Haderslevissä olivat
useita vuosia suljettuina.

Alemmat virkamiehet kielsivät eteläjuutilaisia käyttämästä niitä.

Eteläjuutilaiset valittivat heti, mutta asiaa viivytettiin.

Korkein tuomioistuin julisti tietysti, että kielto oli laiton, syystä ettei
asianomaisilla virkamiehillä ollut oikeutta sitä säätää.

Vapaaseurakunnat aikoivat silloin ruveta käyttämään kirkkojansa,

mutta sitten tuli toinen virkamies, joka taaskin antoi kiellon.

"Heitä oli kiusoitettava! Heitä oli kiusoitettava!" sanoivat

saksalaiset, ja sitten oli aloitettava taas alusta.

Kaksi kertaa kirkkoasia oli ollut esillä ylituomioistuimen edessä

Berlinissä, ja nyt kolmannella kerralla eteläjuutilaiset vihdoin saivat
luvan käyttää niitä kirkkoja, jotka he itse olivat rakentaneet omilla
varoillansa.

Yhdentenätoista päivänä toukokuuta 1900 kirkkoasia voitettiin!

Ja silloin levisi hiljainen riemu yli koko kovasti koetellun maan!

Karen, joka oli istutuspuuhassa puutarhassansa, ei voinut käsittää,

mitä kiireellistä asiaa rouva Grunnetilla ja rouva Borriksella saattoi
olla, kun he tulivat yhdessä melkein juoksujalkaa vainioiden poikki.

Puutarha-aidan yli hän saattoi nähdä heidän harsojensa ja

huiviensa liehuvan heidän ympärillään raikkaassa tuulenhengessä.

"Mitähän se lienee? Mitähän se lienee?" ajatteli Karen, laskiessaan

puutarhasakset käsistään ja mennessään heitä vastaan.
 Kun he huomasivat hänet, niin he heiluttivat heti nenäliinojansa
hänelle osoitteeksi, että heillä oli hyviä sanomia.

Rouva Borris sai ensin henkeään vedetyksi ja nojautui aitausta

vasten.

"Kirkkoasia on voitettu!" sanoi hän. "Voi Karen, siitä vasta on

lohdutusta ja iloa!"

"Niin, niin", vastasi Karen. "Kun jaksetaan vain kestää —!"

"Niin", puuttui rouva Grunnet puheesen. "Ei se koske ainoastaan

Bovlundia ja Haderslevia, vaan muitakin paikkakuntia, joissa myöskin
kirkkoja tulee rakennettavaksi. Minä näen jo toisiakin huippuja
kohoavan. Se voi meilläkin tapahtua."

"Tiedätkö sinä jotakin, äiti?" kysyi Karen.

"En", — vastasi rouva Grunnet vältellen, — "eihän täällä

Eteläjyllannissa koskaan voi tietää, mikä rajuilma on tulossa."

Ukkosen jyrinä tulikin pikemmin, kuin mitä olisi voinut aavistaa. Jo

neljän päivän kuluttua saivat he tietää, että heidänkin pitäjästään
hävitettäisiin tanskalainen jumalanpalvelus.

Itse asiassa heillä oli vain neljä kertaa vuodessa tanskalainen

jumalanpalvelus, mutta sekin oli poistettava.

Valdemar ei ollut niinä päivinä kotona, -hän oli lähtenyt pohjoiseen

päin Gustav Johansenin vaalikokoukseen toukokuun kuudentena
päivänä Kristiansfeldin seuduille, siihen merkilliseen kokoukseen,
joka saksalaisten ansiosta tuli kuuluisammaksi kuin mikään muu.
 Ja koska Valdemar oli jo ruvennut saamaan johtajan aseman
pitäjän asukkaitten keskuudessa, niin he odottivat, kunnes hän
palaisi kotiin.
 12.

He seisoivat kaikki tanskalaisten kokoushuoneen "Frej'n" edustalla

Tyrstrupissa, eivätkä voineet päästä sisään.

Sinne oli keräytynyt kolmesataa henkeä, ja kaikki olivat

preussilaisia kansalaisia.

"Mikäs on esteenä?" kysyi Borris.

"Niin, kaikki ovet ovat lukossa", vastattiin siihen. "Ettekö näe?

Kaikilla ovilla koreilee nimismies Valentinerin virkasinetti."

Gustav Johansen ajoi herra Valentinerin luo.

"Koska minä preussilaisena valtiopäivämiehenä olen vuokrannut

salin, niin minä vaadin, että se myös avataan."

"Ei, minä en avaa sitä."

Ja silleen se jäi.

Sitten lähdettiin ajaen, jalkaisin ja polkupyörillä herra Finnemannin

talolle Taarningiin, mutta sielläkään ei saatu kokousta pitää.

Santarmit tulivat sanomaan, että huoneustot siellä eivät olleet

'määräyksenmukaiset'. "Suuresta salista puuttui hätäovi."

Ja kun vihdoin Haderslevista saapui itse santarmipäällikkö, niin

hän hajoitti kokouksen ja käski jokaisen heti lähtemään Taarningista.
 Muuta neuvoa ei sitten ollut, kuin että vaalimiesten ja
valtiopäivämiehen oli pakko lähteä läheisen rajan toiselle puolelle
Frederikshojin krouviin kuningaskuntaan.

Se oli varsin omituinen meno.

Valdemar ja muutamat muut kiiruhtivat edeltäpäin polkupyörillä, ja

nostivat tervetuliaisiksi Danebroglipun liehumaan.

"Täältä tulee kokonainen siirtolaisjoukko", sanoivat he nauraen.

"Meidät on potkittu pois Eteläjyllannista."

Huone oli ahdinkoon asti täynnä ja tunnelma, joka kohosi

myrskyisenä Gustav Johansenia kohtaan, oli voimakas ja valtava —
hän tuskin sai sananvuoroa.

Mutta vaikka he olivat päässeet tyyssijaan Tanskan puolelle, niin ei

Gustav Johansen sallinut sittenkään, että he olisivat sanoneet tai
laulaneet mitään sellaista, jota ei olisi voitu sanoa tai laulaa
rajapyykkien eteläpuolellakin.

"No, oletko kuullut, että tekin kadotatte nyt tanskalaisen

jumalanpalveluksenne?" sanoi Eskild yhteisen aterian jälkeen.

"Mitä ihmettä?" kysyi Valdemar.

"Niin, Jens Stiger Vigumista sen kertoi. Mutta nythän voit

matkustaa kotiin ja ottaa asiasta selkoa."

"Niin, sittenpä lähdenkin matkaan!" sanoi Borris.

Ja hän läksi, mutta mitä lähemmäksi hän tuli kotiansa, sitä

enemmän väkeä hän näki koossa keskustelemassa talojen edustalla,
ja sitä useampia työmiehiä, jotka heittivät työkalut käsistään ja
kiiruhtivat pelloiltaan tielle, saadakseen tarkempia tietoja
ohikulkevilta.

Joka paikassa minne hän tuli, vallitsi suuri mielten kiihko.

"Mikä on hätänä?" kysyi Valdemar levollisesti ja pidätti kiihkeää

hevostansa. "Antakaas kuulla."

"Niin, sellaista se on", vastasi Madsen, joka tuli Frandsenin

krouvilta ja nojasi käsivartensa hevosen selkään. "Nyt he aikovat
karkoittaa tanskan kielen kokonaan kirkostamme, ikäänkuin nuo
neljä poloista kertaa vuodessa olisivat liikaa. Kirkkoraati panee
vastaan, mutta mitä se hyödyttää?"

"Ei se paljon auta", sanoi Valdemar.

"Ensiksi saamme valittaa rovastille, ja se on turhaa! Sitten

valitamme konsistoorille ja kenraalisuperintendentille, — eikä sekään
auta!"

Valdemar ajoi rivakasti eteenpäin ja näki äkkiä Karenin seisovan

kummullansa, ikäänkuin hän olisi odottanut jotakuta, ja varjostavan
kädellä silmiään auringolta.

Hän tähysteli Højemarkeen päin.

Valdemar tunsi pistoksen sydämessään ja hän vetäisi ohjaksia.

"Anna olla! Anna olla!" mutisi hän itseksensä.

"Oletko kuullut?" huudahti rouva Borris, joka juoksi portaita alas

häntä vastaan.
 Valdemar hypähti alas vaunuista ja heitti ohjakset rengille.

"Kyllä, kyllä! Meidän rahamme ovat hyvään tarpeesen. Kyllä niitä

nyt tarvitaan!"

Valdemar suori itseään ja ojensi käsivarsiaan koetellakseen

voimiaan. "Meidän täytyy mitä pikemmin saada sotakassamme
täyteen. On jo aika, on jo aika! Nyt kerätään rahoja Aabenraassa
vapaaseurakunnan kirkkoa varten, ja Sundevedissä kerätään
myöskin. Meidänkin pitää ruveta keräämään."

Ja rinnan äitinsä kanssa hän nousi portaita ylös. Valdemar kietoi

käsivartensa hänen uumillensa.

"Paha voi kääntyä hyväksi", vakuutti Valdemar. "Ole levollinen äiti.

Meidän täytyy kestää kaikki levollisesti."

Kun Borris pari päivää myöhemmin seisoi lähetystön

puheenjohtajana rovastin kanssa vastatusten, niin hän sanoi:

"Preussilaisten viranomaisten pitäisi toki ajatella, että me,

eteläjuutilaiset, olemme vapaana syntynyt kansa, jolla on voimakas
oikeudentajunta ja itsetunto."

"Das mag wohl sein" [Voihan tuo olla], huudahti rovasti kiivaasti,
"aber wir wollen es knechten!" [Mutta me tahdomme musertaa sen.]

Veri kuohui Borriksessa ja hänen kätensä puristautuivat nyrkkiin

hänen kuullessaan tämän epäkristillisen väitteen papin suusta.

Mutta hän hillitsi itseään sittenkin ja vastasi niin täydellisellä

tyyneydellä, että rovastin suorastaan täytyi räpäyttää silmiään
kohdatessaan itseensä suunnatun, lujan katseen.
 "Minä uudistan vain: preussilainen hallitus menettelee epäviisaasti.
Olettehan itsekin sen huomannut. Jos karkoitatte meidän
äidinkielemme monen vuosisadan vanhoista kirkoistamme, niin te
pakoitatte meitä rakentamaan vapaakirkkoja, samoin kuin te
pakoitatte meitä rakentamaan kokoushuoneita. Hallitus on itse
syypää siihen, että saksalaiset papit saarnaavat tyhjille penkeille.
Sellaista varoitusta ei pitäisi jättää huomioon ottamatta."

Audiensi oli lopussa ja rovasti kumarsi. Mutta nähdessään

Borriksen astuvan lähetystön etunenässä kadun poikki, hän polki
lattiaan.

"Der Kerl hat einen stolzen Kopf! Schade! Schade! Das haben ja
alle die Schleswiger!" [Mies on ylpeäluontoinen. Sääli. Sääli. Sitähän
kaikki slesvigiläiset ovat.]

13.

Satamassa olevat puulastilaivat olivat liputetut mastonhuipusta

kannelle saakka juhannuksen valoisien öiden kunniaksi.

Mutta Klaus oli taaskin valmis ennustelemaan.

"Kun kanat syövät heiniä, niin nousee myrsky."

"Minun mielestäni, Klaus, sinun olisi pitänyt ruveta

ilmanennustajaksi, sillä siinä toimessa sinä varmaan olisit jotakin
ansainnut", arveli Bodil ja läksi ulos tyyneen juhannusiltaan
poimiakseen vanhaan tapaan ”juhannuskaalia.
 Sitä on poimittava auringon laskun jälkeen ja istutettava seinän
viereen — kaalintaimi kutakin talon henkeä kohti. Se, jonka kaali
kasvaa, elää seuraavaan juhannukseen, kenen kuihtuu, hän kuolee.

Bodil ei sitä tietysti uskonut, mutta se kuului nyt kerran asiaan. Se

oli vanha tapa, joka kuitenkin on yhä enemmän häviämässä.

Sittenkin hän riemuitsi jälkeenpäin nähdessään, että sekä hänen

että
Klausin kaali kasvoi.

Kun aurinko juhannusiltana vajosi lakeuden viimeistä äärtä kohti,

niin Karen istui kummullansa antaen katseensa kulkea yli laajan
kentän ja jänönpoikaset, jotka olivat taivuttaneet pitkät korvansa
alas selkäänsä, kiitivät vakoja myöten kesantopellolla.

Tuollaista auringon valaisemaa lakeutta on yhtä ihana katsella kuin

merta.

Vaikka tietääkin, että jossakin on raja, niin sitä ei sittenkään voi

nähdä, ja sen vuoksi se tekee äärettömyyden vaikutuksen.

Ajatus voi vapaasti liikkua aivan kuin villihevonen arolla.

Kun iltatuulen henkäys käy äänettömästi yli luonnon, vilja aaltoilee

ja puunlatvat taipuvat lehahdellen, aivan kuin pitkät, pehmeät
hyökyaallot, niin silloin se muistuttaa vieläkin enemmän merta, jonka
heikko tuulenhenki saa liikkeelle.

Karen saattoi niin hyvin käsittää, mitä hän kerran oli lukenut,
nimittäin että synnynnäiset asukkaat Borneon saarella eivät voineet
hengittää, kun vuoret olivat liian korkeat.
 "Jumala tiesi", ajatteli hän, "miksi niin monet eivät huomaa, että
lakeuskin tai rannikko vei olla suurenmoinen, kun monet kädet
uskollisesti työtä tehden ovat sen raataneet ja kun se huojuu Luojan
siunauksen alla? Mutta sitä vastoin kun se on villinä,
viljelemättömänä arona ja ranta kivikkona, karuna ja
hedelmättömänä? Miksi sitä silloin sanotaan suurenmoiseksi? Onhan
merikin yhtä villi ja voimakas, lyököön sen aallot kiviä tai
hiekkasärkkiä tai multamaita vasten, ja suurenmoisin sentään
kaikesta se voitto, jonka ihminen saavuttaa raa'an luonnon yli.
Lannistaisivathan he sittenkin maan valtansa alle."

Karenin miettivässä ja aprikoitsevassa mielessä heräsi himmeä

käsitys siitä, mitä viljelys merkitsi — myös henkisessä merkityksessä.
Ei epäluonnollinen liikaviljelys, joka samoinkuin muinoinen
ranskalainen puutarhataide hävittää luonnon, vaan se sivistys, joka
hallitsee ja jalostaa sitä.

Jotkut saavat heinäkuumetta kun pyörtänäluste levittää pölyä,

toiset jälleen saavat nuhaa rukiin heilimöimisestä.

Ja nyt ruis heilimöi.

Olisi voinut luulla, että tuuli tai aurinko olisi antanut merkin, sillä
äkkiä tiheä, kullanpunertava pilvi kiiti ruispellon yli. Iltatuuli puhalsi
miljaardeja hedelmöiviä itiöitä, jotka pölähtivät tähistä sikiämiin.

Itiöpilvi laskeutui alas, mutta äkkiä se taas kohosi ja pölähti

taaskin niin tiheänä, että se esti Karenia näkemästä mitään.

Kun se jälleen oli laskeutunut, niin aurinko oli jo mennyt mailleen

ja Karen jäi istumaan paikoillensa, kesäyön levittäessä läpinäkyvän
harsonsa vesille ja maille.
 Hän ei voinut nukkua. Huomattuansa ettei Valdemar voinut sietää
Kaita, ja että oli parasta pitää häntä poissa tieltä, oli hän useamman
kerran tullut ajatelleeksi äitinä olemisen merkitystä ja omia
äidintunteitansa.

Olihan hän aina kuullut puhuttavan, että nuori tyttö halusi tulla
äidiksi, että hän aavisti tätä pyhää salaperäisyyttä, lyhyesti: että
nainen rakasti lasta ennenkuin se oli syntynyt, ihaili sitä, eli sen
kanssa yhdessä sen vielä levätessä hänen sydämensä alla ja että
hän tunsi onnenhurmausta, kun hän vihdoin piteli sitä sylissänsä.

Mutta eikö sitä sanota vain sen vuoksi, että vanhan juutalaisen
määräyksen mukaan nainen tulee autuaaksi ainoastaan lapsen
synnyttämisen kautta?

Miksi ei puhuta isän vaistosta yhtä hyvin kuin äidin vaistosta?

Naisilla ja eläimilläkö vain on vaisto? Eivätkö miehet itse ole sitä

keksineet, jotta me olisimme heitä halvemmat?

Jos mies ymmärtää ihmisen sielun vaihteluja, niin se tietysti on

ihmistuntemusta, mutta jos nainen sitä tekee, niin on se vain
vaistomaista.

Niin, kyllä hän silloin ja tällöin oli kuullut sellaista sanottavan!

Tai sitten naiset ovat hyvin erilaisia, niin etteivät he vähintäkään

ole toistensa kaltaisia.

Ehkäpä hänellä ei ollut yhtä kehittynyttä tunne-elämää kuin

monella muulla, olihan sekin mahdollista! Hän oli vain käytännöllinen
ihminen. Mutta hän ei ollut tuntenut mitään senkaltaista.
 Hän ajatteli menneitä aikoja ja eli ne uudestaan mielessänsä. Ei,
nuorena tyttönä hän ei ollut kaihonnut mitään sellaista. Hänen
mielestään siinä oli jotakin epäpuhdasta.

Mitä oli rakkaus? Oliko se vain vietti, jonka tuli enentää sukua? Ei,
ei mitenkään! Se olisi sen halventamista, sillä eläimelläkin oli sama
vietti. Se, joka vain siihen tyytyy, ei tiedä mitä rakkaus on, ja vain
halventaa sitä. Mutta mitä se sitten oli? Niin, ajatteli Karen edelleen,
se on kaihoa ja halua päästä henkisesti ja ruumiillisesti yhdeksi sen
kanssa, jonka sielua ja ruumista rakastaa.

Kuinka siveellisiksi ja puhtaiksi ihmiset tulisivat, jos he kaikki

tuntisivat tällä tavalla! Sillä jos tahtoo henkisesti yhtyä jonkun
kanssa, niin kylläpä sitä silloin varoo, kelle ihmiselle antautuu, eikä
sitä silloin myöskään puolustaisi uskottomuutta, sanomalla sitä "vain
mielenhuumaukseksi." Ja kuinka yksin ja hyljättynä sitä kulkeekaan,
kun sielu ei ole kokonaan mukana!

Niin, kaikkea tätä tämä pilalle mennyt avioliitto oli opettanut

hänelle. Ja kuinka monta miljoonaa sellaista avioliittoa olikaan
maailmassa, ja kuinka sitä täytyi koettaa kaikin voimin pelastaa
haaksirikosta sitä mitä pelastettavissa oli!

Jos naiselle ei muu ollut tärkeätä kuin äidiksi tuleminen, niin

olisihan silloin yhdentekevää, kuka mies oli, sillä mieshän joutuisi
silloin toiseen sijaan.

Sittenkin kun hän oli joutunut kihloihin ja naimisiin, ei hän koskaan

ollut ajatellut lasta, - hän ei tehnyt itseään paremmaksi kuin mitä
hän oli, — ja tietäessään että se tapahtuisi, että hän tulisi äidiksi, ei
hän ollut tuntenut mitään erityistä iloa eikä liikutusta.
 Hänestä se pikemmin oli vain hänen kohtalonsa; se oli sallittua.
Mutta luultavasti hän olisi tuntenut toisin, jos hän olisi ollut
rakastunut mieheensä. Sitä pahempi — silloin hän ei sitä enää ollut,
ja sen vuoksi lapsikaan ei voinut olla hänelle mikään rakkaudenlahja.

Eikä hänellä ollut aikaa ajatella syntymätöntä lasta, sillä hänellä oli
kylliksi työtä hoitaessaan taloa. Hänellä oli kädet täynnä työtä, eikä
pienokaisen vaatteiden valmistus tuottanut hänelle iloa eikä riemua,
se oli vain velvollisuus, joka oli omantunnonmukaisesti suoritettava.

Kun Kai sitten oli syntynyt ja hän kuuli hänen ensimäisen

huutonsa, niin ottiko hän hänet ihastuksen ja riemun valtaamana
syliinsä?

Ei, jos hän tahtoi olla rehellinen, ja siitähän tässä nyt oli kysymys,
niin ei hän voinut sitä lainkaan sillä tavalla muistaa.

Hän oli ensin tuntenut sanomatonta vapautusta, kun tuskat

lakkasivat, ja kiitollisuutta sen johdosta, että tämä elontaistelu oli
loppunut, ja sitten kun hän ensi kerran katsoi lapsensa kasvoihin,
niin hän teki sen jonkunmoisella nuorekkaalla uteliaisuudella, aivan
kuin johonkin outoon ja arvoituksentapaiseen, jota hänen nyt tuli
oppia tuntemaan.

Vasta jokapäiväisten velvollisuuksien kerällä, kun pienokainen

avuttomuudessansa riippui niin kokonaan hänen huolenpidostaan ja
suojastaan, heräsi äidinrakkaus hänessä ja tämä tunne kasvoi päivä
päivältä ja liittyi kokonaan hänen omaan elämäänsä, kunnes se tuli
yhtä kuolemattomaksi kuin hän itsekin, suuremmaksi häntä itseänsä.

Mutta se oli hiipinyt hänen sydämeensä vähitellen, se ei kuulunut

itsestään hänen luonteesensa, eikä ollut mitään itsestään selvää.
 Vasta sitten hän tunsi, että poika oli hänen omaa lihaansa ja
vertansa, ja iloitsi siitä, kun hän näki kuinka suuresti lapsi sekä
mieleltään että ulkomuodoltaan oli hänen itsensä ja Esbenin
kaltainen, kun hän huomasi, että poika oli tanskalainen, samoin kuin
hän itsekin, eikä saksalainen, niinkuin lapsen isä.

Ja kun häntä kohtasi se kova koettelemus, että joku teki vääryyttä

hänen lapsellensa, — ja se oli suuri vääryys, — niin silloin hän ensi
sijassa oli äiti, ei mitään muuta kuin äiti, vaikkapa se mies, jota hän
rakasti, olisikin tämän vääryyden tehnyt.

Siten nuo kaksi, Valdemar ja Karen, ajattelivat itseksensä. He

olivat liian arat ilmaistaksensa ajatuksiansa toisillensa.

Siten he koettivat itsekseen ajatellen päästä selvyyteen ja selvittää

kareja hiljaisuudessa niin hyvin kuin he saattoivat. Se oli salaisuus
heidän ja Jumalan välillä, eikä se liikuttanut ketään muuta ihmistä.

14.

Sekä Karen että Klaus olivat hyvin mielissään siitä pienestä,

reippaasta ja luotettavasta apulaisesta, jonka he taas tänä vuonna
olivat saaneet.

Preussilaiset olivat toista mieltä, sillä he arvelivat, ettei Ebbe

Keldetin olo talossa kauan kestäisi.

"On tullut haaste nimismiehen luo", ilmoitti Klaus, vilkuttaen

silmiään.
 Klaus ymmärsi sen tarkoittavan Ebbeä. Karen ei sanonut mitään,
mutta tultuaan nimismiehen luo, hän kysyi levollisesti:

"Mikä tarkoitus on sillä haasteella, jonka minä sain tänään?"

"Te otta työhön Ebbe Keldet, vanha postikuljettaja, Svend Keldetin

poika, joka olla koulupakko?"

Karen myönsi.

"Hyvä on. Minä anta te lupa pitä poika."

"Minulla on siihen oikeus, herra nimismies. Minun ei tarvitse

pyytää lupaa."

"Minä sano: hyvä on, te saada lupa pitä poika, mutta minä anna
yksi ehto."

Nimismies rutisti kädessään lehteä.

"Ja mikä se on, herra nimismies?"

"Että te sano ylös ensi kvartali 'Hejmdal' lehti ja abonnera sen sija
tämä lehti päälle."

Nimismies levitti sanomalehden Karenin eteen, jotta sen suurilla

kirjaimilla painettu otsikko oikein pistäisi hänen silmiinsä.

Siinä seisoi: "Danevirke." Karen säpsähti. Hän olisi voinut repiä

lehden nimismiehen kädestä.

Nimismies katsahti häneen salaisesti hymyillen, mutta hänen

silmänsä olivat äkäiset.
 "Tämä olla hyvä lehti, oikea lehti sellaiselle Danskan naiselle kuin
te olla. Mitä te muuta tahdo, kuin mitä olla tässä? Kaikki
Copenhagenin uutiset. Ja se olla halpa, oikein halpa, ja se olla niin
danskalainen, niin danskalainen! Mitä te muuta tahdo?"

Jos nimismies olisi ollut huutokaupan pitäjä, niin hän ei olisi

paremmin voinut suosittaa tavaroitansa.

Kun Karen tuli kotiin, niin hän otti vertavuotavin sydämin pojan
puheillensa.

"Sinä saat mennä, pikku Ebbe", sanoi hän. "Nimismies ei salli

sinun olla täällä."

"Sepä oli somaa", vastasi Ebbe, repien kiharaa tukkaansa ja läksi

kokoomaan tavaroitaan myttyyn.

Sitten hän sai hyvän aterian ja sekä Karen että Kai katselivat häntä
surumielin.

Ebbe vilkutti silmiään ja pyyhki niitä kätensä selällä, ja sitten hän

kiitti ruuasta ja omasta puolestansa.

Kun hän läksi, niin hän katsoi pitkään taaksensa, niinkuin hän ei
sittenkään olisi tahtonut lähteä.

Mutta seuraavana aamuna hän tuli takaisin aivan hengästyneenä,

pieni vankka ruumis kiireestä kantapäähän asti täynnä velvollisuuden
tunnetta ja palvelusintoa, saadakseen suorittaa totuttua työtänsä.

"Sinäkös se olet?" kysyi Klaus. "Niin, minä se tässä olen. Isä

suuttui.
Isä sanoo, että hänellä itsellään on valta määrätä minusta. Jos hän
sanoo: mene! niin minä menen, ja jos hän sanoo: tule! niin minä
tulen.
Siihen preussilaisilla ei ole mitään sanomista. Niin isä sanoi!"

"Se on oikein!" sanoi Klaus. "No, no, lähdetään sitten yhtenä,

pikku
Ebbe!"

Ja sitten Klaus kertoi Karenille, että samoin oli vastikään käynyt

Sten Martensille. Hänenkin olisi pitänyt tilata "Danevirke" lehteä ja
vielä lisäksi erota kaikista kansallisista yhdistyksistä. Mutta siinäpä
nimismies oikeaan osasi, sillä pojan isä itse oli itäpreussilainen, ja
itäpreussilainen suuttui silmittömästi, kun nimismies tahtoi
sekaantua hänen vanhemmanoikeuteensa.

"Ja se on aivan oikein. Antakaa vain saksalaisten itsensä maistella

mehua, niin saisimmepa kuulla!"

Viikko kului ja santarmi tuli taaskin vetäen taskustaan

"Danevirken", ja Ebben täytyi jälleen lähteä talosta.

Seuraavana päivänä poika tuli taas takaisin.

"Kas vain!" sanoi Klaus. "Hän tulee aikaa myöten aivan villakoiran
näköiseksi, samoin kuin hänen isänsäkin, kun Hänelle parta ensin
kasvaa. Hän on yhtä innokas toimessaan ja yhtä kepeäjalkainen."

Mutta yhtä järkähtämättömän varmaan tuli santarmikin takaisin

"Danevirke"-lehtineen ja kolmannen kerran oli Ebben lähdettävä
kotiin.

Seuraavana aamuna kuuli Bodil ja Klaus liikettä ja nopeaa

hengitystä, ikäänkuin joku olisi kiireesti juossut.