Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

Orthopaedic Biomechanics in Sports Medicine Jason

Koh

https://ebookmeta.com/product/orthopaedic-biomechanics-in-
sports-medicine-jason-koh/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Orthopaedic Knowledge Update Sports Medicine 6th Edition

Frederick M. Azar

https://ebookmeta.com/product/orthopaedic-knowledge-update-sports-
medicine-6th-edition-frederick-m-azar/

ebookmeta.com

Biomechanics in Medicine Sport and Biology 1st Edition

Anna Hadamus

https://ebookmeta.com/product/biomechanics-in-medicine-sport-and-
biology-1st-edition-anna-hadamus/

ebookmeta.com

The Patellofemoral Joint A Case Based Approach Jason L.

Koh (Editor)

https://ebookmeta.com/product/the-patellofemoral-joint-a-case-based-
approach-jason-l-koh-editor/

ebookmeta.com

Java in a Nutshell: A Desktop Quick Reference Benjamin

Evans

https://ebookmeta.com/product/java-in-a-nutshell-a-desktop-quick-
reference-benjamin-evans/

ebookmeta.com
Development and Economic Growth in India 1st Edition Biswa
Swarup Misra

https://ebookmeta.com/product/development-and-economic-growth-in-
india-1st-edition-biswa-swarup-misra/

ebookmeta.com

Virtual Art Therapy Research and Practice 1st Edition

Taylor & Francis Group (Edited By Michelle Winkel)

https://ebookmeta.com/product/virtual-art-therapy-research-and-
practice-1st-edition-taylor-francis-group-edited-by-michelle-winkel/

ebookmeta.com

Collaboration for Career and Technical Education Teamwork

Beyond the Core Content Areas in a PLC at Work a Guide for
Collaborative Teaching in Career and Technical Education
1st Edition Wendy Custable
https://ebookmeta.com/product/collaboration-for-career-and-technical-
education-teamwork-beyond-the-core-content-areas-in-a-plc-at-work-a-
guide-for-collaborative-teaching-in-career-and-technical-
education-1st-edition-wendy-custabl/
ebookmeta.com

Lucky Star Starstruck 4 1st Edition Susannah Nix

https://ebookmeta.com/product/lucky-star-starstruck-4-1st-edition-
susannah-nix/

ebookmeta.com

Ethics for Records and Information Management 1st Edition

Norman A. Mooradian.

https://ebookmeta.com/product/ethics-for-records-and-information-
management-1st-edition-norman-a-mooradian/

ebookmeta.com
What s the Difference Recreational Culinary Reference for
the Curious and Confused 1st Edition Brette Warshaw

https://ebookmeta.com/product/what-s-the-difference-recreational-
culinary-reference-for-the-curious-and-confused-1st-edition-brette-
warshaw/
ebookmeta.com
Jason Koh
Stefano Zaffagnini
Ryosuke Kuroda
Umile Giuseppe Longo
Farid Amirouche
Editors

Orthopaedic
Biomechanics in
Sports Medicine
Orthopaedic Biomechanics in Sports
Medicine
Jason Koh • Stefano Zaffagnini
Ryosuke Kuroda • Umile Giuseppe Longo
Farid Amirouche
Editors

Orthopaedic
Biomechanics
in Sports Medicine
Editors
Jason Koh Stefano Zaffagnini
Department of Orthopaedic Surgery IRCCS – Rizzoli Orthopaedic Institute –
Orthopaedic & Spine Institute 2nd Orthopaedic and Trauma Unit
NorthShore University HealthSystem University of Bologna
Skokie, Illinois Bologna
USA Italy

Ryosuke Kuroda Umile Giuseppe Longo

Department of Orthopaedic Surgery Department of Orthopaedic and
Kobe University Graduate School of Trauma Surgery
Medicine Campus Bio-Medico University
Kobe Trigoria, Rome
Japan Italy

Farid Amirouche
Department of Orthopaedic Surgery
Orthopaedic & Spine Institute
NorthShore University Health System
Evanston, Illinois
USA

ISBN 978-3-030-81548-6    ISBN 978-3-030-81549-3 (eBook)

https://doi.org/10.1007/978-3-030-81549-3

© ISAKOS 2021
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or
part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are
exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and information in
this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor
the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material
contained herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains
neutral with regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Foreword

Biomechanics is the bridge between biology and orthopaedic surgery!

Musculoskeletal biomechanics has a very long history. In the fifteenth cen-
tury, Leonardo da Vinci studied biomechanics of muscles and bones in the
human body. Later, Galileo Galilei used mechanics to describe force, motion,
and strength of materials. By the seventeenth century, Sir Isaac Newton gave
us the laws of physics.
Since the 1970s, orthopaedic biomechanics has experienced an explosive
growth as engineers and surgeons began to work together and used biome-
chanical principles to study tissue behaviour and joint motion, to evaluate
body function as well as to develop mathematical models and computation
methods for better implant design. Biomechanics has become a part of the
regular curriculum in orthopaedic education. It became clear that a good
understanding of biomechanics and quantitative data is essential for success-
ful clinical management of patients.
It is so timely for the International Society of Arthroscopy, Knee Surgery,
and Orthopaedic Sports Medicine (ISAKOS) to ask Drs. Jason Koh, Stefano
Zaffagnini, Ryosuke Kuroda, Umile Giuseppe Longo, and Farid Amirouche
to lead the efforts in preparing a textbook entitled Orthopaedic Biomechanics
in Sports Medicine.
These editors are to be congratulated for carefully selecting and assem-
bling a strong list of corresponding authors from around the world. The topics
covered (33 chapters) are relevant and encompassing. These chapters are
logically organized into eight (8) parts that flow seamlessly from Basic
Principles of Biomechanics and Properties of Materials to Biomechanics of
Shoulder, Elbow, Hip, Knee, Ankle, and Foot, and ending with Tissue Repair
Techniques.
Moreover, the materials presented have a strong international flavour. This
writer knows almost all of the corresponding authors personally and has a
high regard for their knowledge and clinical expertise. As such, each chapter
will provide the reader with materials on biomechanics that are comprehen-
sive and clinically relevant as well as translational.

v
vi Foreword

It is without a doubt that this book will be of significant value to the

ISAKOS community, especially for our young and up and coming surgeons
in orthopaedic sports medicine.

Savio L. -Y. Woo

Musculoskeletal Research Center
Department of Bioengineering
Swanson School of Engineering
University of Pittsburgh
Pittsburgh, PA, USA
Preface

On behalf of the editors, contributing authors, and the International Society

of Arthroscopy, Knee Surgery, and Orthopaedic Sports Medicine (ISAKOS),
it is with great pleasure that we invite you to enjoy our book Orthopaedic
Biomechanics in Sports Medicine.
Knowledge of orthopaedic biomechanics is fundamental to understanding
normal function, injury, repair, and recovery in sports medicine. Over the past
several years, there have been many recent advances, spurred by the growth
and development of such areas as image analysis, robotics, and finite element
analysis. Researchers have used these techniques to build upon existing infor-
mation to gain a better understanding of how the body moves and functions.
In this book, an international team of experts has come together to provide
a comprehensive introduction to orthopaedic biomechanics. These clinicians
and researchers have a profound understanding of biomaterials, tissues, and
joint function from the shoulder and elbow to the hip, knee, and ankle. Based
on the newest research and analytical techniques, this book is intended to
assist clinicians, researchers, and students in gaining a background in ortho-
paedic biomechanics as it relates to sports medicine.
As editors and authors, it has been a pleasure to create this work, and we
hope you find this book interesting and informative. We have all been stu-
dents and learned from many pioneers before us and hope that this contrib-
utes to further understanding and future progress in orthopaedic
biomechanics.
Many thanks,

October 2021
Evanston, IL, USA Jason Koh
Bologna, Italy Stefano Zaffagnini
Kobe, Japan Ryosuke Kuroda
Rome, Italy Umile Giuseppe Longo
Chicago, IL, USA Farid Amirouche

vii
Contents

Part I Basic Principles in Orthopaedic Biomechanics

1 Biomechanics of Human Joints������������������������������������������������������   3

Farid Amirouche and Jason Koh
2 Shoulder Muscles Moment Arm Contribution
to Glenohumerol Joint Motion and Stability�������������������������������� 15
Jason Koh, Lorenzo Chiari, and Farid Amirouche

Part II Biomechanical Properties of Orthopaedic Materials

3 Biomechanics of Ligaments������������������������������������������������������������ 27
Jonathan D. Hughes, Calvin K. Chan, Sene K. Polamalu,
Richard E. Debski, and Volker Musahl
4 Biomechanics of Bone Grafts and Bone Substitutes�������������������� 37
Daniel R. Lee and James W. Poser
5 Mechanical and Biologic Properties of Articular
Cartilage Repair Biomaterials�������������������������������������������������������� 57
George Jacob, Kazunori Shimomura, David A. Hart,
Hiromichi Fujie, and Norimasa Nakamura
6 Biomechanical Properties of Fibrocartilage���������������������������������� 73
Jongkeun Seon
7 Tendon Biomechanics-Structure and Composition���������������������� 81
Stefano Zaffagnini, Jason Koh, Umile Giuseppe Longo,
Giovanna Stelitano, Farid Amirouche, and Vincenzo Denaro
8 Biomechanical Properties of Orthopedic Materials: Muscle������ 91
George A. Komnos and Jacques Menetrey
9 FEA Applications for Orthopedics: An Overview������������������������ 99
Umile Giuseppe Longo, Giovanna Stelitano,
Giuseppe Salvatore, Vincenzo Candela, Calogero Di Naro,
Laura Risi Ambrogioni, Farid Amirouche,
and Vincenzo Denaro

ix
x Contents

Part III Shoulder Biomechanics

10 Anatomy and Kinematics of the Shoulder Joint �������������������������� 111

Alfonso Ricardo Barnechea Rey
11 Biomechanics of Rotator Cuff Injury and Repair������������������������ 135
Giacomo Dal Fabbro, Margherita Serra, Giuseppe Carbone,
Alberto Grassi, Khalid Al-Khelaifi, and Stefano Zaffagnini
12 Biomechanics of Shoulder Instability and Repair������������������������ 149
John Fritch, Andre Labbe, Jacques Courseault,
and Felix Savoie
13 Biomechanics of the Throwing Shoulder �������������������������������������� 161
John Fritch, Amit Parekh, Andre Labbe, Jacques Courseault,
Felix Savoie, Umile Giuseppe Longo, Sergio De Salvatore,
Vincenzo Candela, Calogero Di Naro, Carlo Casciaro, and
Vincenzo Denaro
14 Biomechanics of Acromioclavicular Joint Injury and Repair ���� 173
Matthew R. LeVasseur, Michael B. DiCosmo, Rafael Kakazu,
Augustus D. Mazzocca, and Daniel P. Berthold

Part IV Elbow Biomechanics

15 Elbow Anatomy and Biomechanics������������������������������������������������ 193

Andrea Celli, Bartoli Matteo, Peruzzi Marco,
and Luigi Adriano Pederzini
16 Orthopaedics Biomechanics in Sports Medicine
Thrower’s Elbow������������������������������������������������������������������������������ 203
Luigi Adriano Pederzini, A. F. Cheli, F. Nicoletta,
Giovanna Stelitano, and Andrea Celli
17 Elbow Tendon Injury and Repair: Triceps
and Biceps Tendons�������������������������������������������������������������������������� 211
Andrea Celli, Cheli Andrea, Bartoli Matteo,
and Luigi Adriano Pederzini

Part V Hip Biomechanics

18 Biomechanics of Hip Function�������������������������������������������������������� 231

Kyle R. Sochacki and Marc R. Safran
19 Biomechanics of Femoroacetabular Impingement ���������������������� 243
Seper Ekhtiari, Luc Rubinger, Aaron Gazendam,
and Olufemi R. Ayeni
20 Biomechanics of Soft Tissue Injuries about the Hip �������������������� 253
Ran Atzmon and Marc R. Safran
Contents xi

Part VI Knee Biomechanics

21 Biomechanics of the Knee �������������������������������������������������������������� 271

Farid Amirouche and Jason Koh
22 Anatomy and Biomechanics of the Anterior
Cruciate Ligament �������������������������������������������������������������������������� 287
Daniel Guenther, Elmar Herbst, and Volker Musahl
23 Biomechanics of Extra-Articular Ligaments of the Knee and
Extra-­Articular Tenodesis �������������������������������������������������������������� 297
Pablo Besa, Timothy Lording, and Sebastián Irarrázaval
24 Anatomy and Biomechanics of the Collateral Ligaments
of the Knee���������������������������������������������������������������������������������������� 311
Kanto Nagai, Yuta Nakanishi, Kohei Kamada, Yuichi Hoshino,
and Ryosuke Kuroda
25 PCL Biomechanics �������������������������������������������������������������������������� 321
Leonard Tiger Onsen and Jason Koh
26 Biomechanics of Osteotomies around the Knee���������������������������� 331
Dominic T. Mathis and Michael T. Hirschmann
27 Meniscus Biomechanics ������������������������������������������������������������������ 345
Alberto Grassi, Giacomo Dal Fabbro, Stefano Di Paolo,
Gian Andrea Lucidi, Luca Macchiarola, Khalid Al-Khelaifi,
and Stefano Zaffagnini
28 Patellofemoral Biomechanics���������������������������������������������������������� 361
John J. Elias and S. Cyrus Rezvanifar
29 Biomechanics of Cruciate Retaining and Posterior
Stabilised Total Knee Arthroplasty and Return to Sports ������   377
A. Kropelnicki and D. A. Parker
30 Biomechanics of Unicompartmental Knee Replacement ������������ 391
Johanna Elliott and Myles Coolican
Part VII Ankle and Foot Biomechanics
31 Biomechanics of the Ankle Joint������������������������������������������������   401
Krishna C. Ravella, Jamal Ahmad, and Farid Amirouche
32 Biomechanics of the Ankle Joint in Relation to Ankle
Ligament Injuries������������������������������������������������������������������������   415
Marshall Haden, Jamal Ahmad, and Farid Amirouche

Part VIII Biomechanics of Tissue Repair Techniques

33 Biomechanics of Cartilage Repair����������������������������������������������   431

Tomoya Iseki, Benjamin B. Rothrauff, Kazunori Shimomura,
and Norimasa Nakamura
 Part I
Basic Principles in Orthopaedic
Biomechanics
 Biomechanics of Human Joints
1
Farid Amirouche and Jason Koh

1.1 Introduction Related challenges to TSA include edge

contact-­ friction loading and rim stress due to
The mechanics of the shoulder joint has been the eccentric loading of glenoid implant resulting
subject of numerous studies focusing mostly on from migration and translation of the humeral
three clinical complications such as the glenoid head causing the rocking-horse phenomenon [9],
implant loosening [1–3], rotator cuff repair [4, 5], this is an inherent problem due to implant bone
and total shoulder arthroplasty [6, 7]. TSA has fixation. So, bone–material interface and meth-
consistently provided successful outcomes for ods of fixation including the bony stock condi-
patients with severe arthritis [8], and patients tions for the glenoid dictate the course of success
where rotator cuff repair was unsuccessful result- and become a real challenge to overcome. This is
ing in joint instability and cruciate pain. The GH associated with several contributing parameters
joint is the most mobile joint in the human body, such as glenoid asymmetric bone loss, glenoid
supported and guided by a structure composed of rim defect, bony conditions and depth, and sizing
rotator cuff muscles, ligaments, and an intrinsic of the onlay or inset and bone removal.
cartilaginous glenoid surface that conforms to the It’s obvious that the complexity of the GH joint
humeral head geometry. is one that requires modeling and analysis to gain
insight into its kinematic-kinetic function.
F. Amirouche Modeling of the human joint using a simple 2D or
Department of Orthopaedic Surgery, Orthopaedic & 3D model has usually evolved around the knee,
Spine Institute NorthShore University Health System,
hip and spine but very few models exist for the
Evanston, Illinois, USA
shoulder joint. This is due in part to the shoulder
Department of Orthopeadic Surgery, College of
griddle complexity in terms of articulating sur-
Medicine, University of Illinois,
Chicago, Illinois, USA faces and muscle structures and ligaments that
e-mail: [email protected], make up the anatomy of the GH joint. Current
[email protected] shoulder models include the one by a group in
J. Koh (*) Sweden [10, 11] related to the model of Hogfors
Department of Orthopaedic Surgery, Orthopaedic & et al. [12, 13], the Newcastle shoulder model [14],
Spine Institute NorthShore University HealthSystem,
the shoulder part of the AnyBody Modeling
Skokie, Illinois, USA
System [15], the open SIMM Stanford model [16],
University of Chicago Pritzker School of Medicine,
and the Delft Shoulder Model (DSM) to name few.
Chicago, Illinois, USA
These complex musculoskeletal models of the
Northwestern University McCormick School of
shoulder and upper arm have been developed to
Engineering, Evanston, Illinois, USA

© ISAKOS 2021 3
J. Koh et al. (eds.), Orthopaedic Biomechanics in Sports Medicine,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-81549-3_1
4 F. Amirouche and J. Koh

study the shoulder joint and its muscles during muscles. The relationship between these forces
abduction-adduction. Biomechanical models are can be observed by calculating the absolute force
essential tools for simulation and predictions of of the individual groups of muscle fibers. It was
clinical scenarios not feasible with standard confirmed that a linear relationship between mus-
in vivo studies. cle force and cross-sectional area is found in all
Computer modeling and simulation of human muscles. Hogfors early work [18], investigated
joints has risen to new heights in recent years, the force vectors for different muscles around the
mainly because of the medical needs and advances shoulder joint including greater pectoral muscle,
in imaging and sensors technology. The growing trapezius, deltoid, infraspinatus muscle, and sub-
belief that models can provide more quantitative scalpular muscle. Each muscle is defined as a
explanations of how the neuromuscular and mus- vector with coordinates system defined by the
culoskeletal systems interact to produce move- relative insertion point of each muscle on the
ment is vital to orthopedic surgeons. major bones in the system.
Dynamic models provide knowledge of mus- Pitching in baseball has drawn a lot of interest
cles and joint reaction forces, stress-strain behav- from past and current researchers as the number
ioral responses to load, micromotion injuries of professional athletes became crucial in
measurements and potential pitfalls which are understanding the mechanism of injury due to
invaluable to the clinician. They provide essential high forces and moments produced by the mus-
parameters to the design, validation of orthopedic cles. Andrews et al. [19] study was performed to
implants and patient-specific orthopedic solu- try to understand how the biceps are potentially
tions. Recent studies use computed tomography responsible for the tear of the glenoid labrum.
(CT) images to build patient-specific 3D models Karlsson et al. [20] followed with additional
which are then used to assist the clinicians to work on muscle forces predictions at the shoulder
visualize the pathology more in depth and pro- joint as function of abduction angle in the sagittal
pose new orthopedic solutions. Through different plane. The goal is to create 3D force contribution
simulation studies one can minimize complica- to the joint and understand the balance issue as it
tions by selecting the right size of implants and relates to each muscle. The challenge of validat-
demonstrate a definitive path for best outcome ing these forces is to compare the model data to
solution. This is all virtual allowing for interac- ECG. This is still work in progress but modeling
tion and evaluation of clinical benefits to patients. in 3D is evolving rapidly with the help of imaging
To create realistic shoulder models cadaveric techniques and multibody dynamics software. As
studies are used to improve on the assumptions of is the case most of the 3D models are redundant
the GH joint under different constraints condi- systems and require optimization. Predicted
tions and address the limit of range of motion forces deviate considerably from EMG results.
associated with translation and rotation. The first Delft Shoulder Model [21] consists
Preserving the patient natural motion is key to of a comprehensive 3D inverse-dynamic model
understanding the shoulder joint stability and of the shoulder used to evaluate the muscle and
kinematics. joint contact forces, muscle lengths, and moment
The role of the muscles forces and their cor- arms. The muscle force data was validated using
responding moment arms are crucial in the analy- force–time curves and EMG signals [22]. The
sis of less conforming prostheses designed for the study by Debski et al. [23] was used to measure
replacement of GH joint. Detailed multibody the in situ force distribution inside the glenohu-
muscle forces provide the only feasible method to meral joint capsule as well as the compliance of
quantifying or evaluating the dynamics of the the joint under a load. Ten cadaver shoulders
shoulder joint under different loading conditions. were studied and the in situ force was measured
Early work by Duca et al. [17] used a simple during varying angles of abduction.
2D model to investigate the relationship of the Research by Huang et al. [24] focused on the
forces between the deltoid and supraspinatus supraspinatus muscle and the supraspinatus
1 Biomechanics of Human Joints 5

t­ endon under uniaxial loading. This a load to fail- design of onlay and inset can be addressed as
ure test where strains and stresses are recorded function of the bone quality of the patients.
until the tendon failed. Additional force modeling Modeling and simulations combined leads to bet-
and inverse dynamics can be found in work by ter understanding of the GH shoulder implants
Holzbaur et al. [25] where the muscle force-­ design.
generating characteristics are determined using a
Hill-type muscle model.
Additional experimental work was needed to 1.2 Anatomy of the Shoulder
validate modeling techniques of muscle forces.
The shoulder joint muscles moment arms were The shoulder and its structural support constitute
evaluated by Ackland et al. [26], where eight the human joint with greatest mobility. Its anat-
cadavers were used and the moments for seven omy is such that it possesses motion capabilities
major shoulder muscle groups were recorded for to perform and support extraneous loads and
three different motions: scaption, coronal plane tasks. From pitching in baseball and mastering
abduction, and flexion. the speed of ball delivery to heavy lifting, upper
The contact pressure at the glenoid humeral extremities strength and stability are essential to
interface is critical in determining the effects of successful gymnasts trying to achieve another
rotator cuff repair, total shoulder arthroplasty on high level performance, and therefore, with ver-
the balancing and kinematics of the joints. In satility and strength come injuries and risks. The
essence, reconstruction of the joint affects the glenohumeral joint (GH) has a bony congruity at
contact and hence several studies looked into this its articulating surfaces which render its kinemat-
problem. Hammond et al. [27] used seven cadav- ics and stability a major factor contributing to the
ers to measure the contact area and contact pres- shoulder integrity and longevity. The shoulder
sure of the glenohumeral joint at different joint has to rely on its connective tissues, adja-
abduction angles. Measurements for contact area cent ligaments, and muscles to provide and main-
and pressure were made using Tekscan sensors. tain stability.
There is some evidence that the humeral head The Rotator Cuff is made up of muscles ten-
translation contributes to the instability and con- dons that merge together to form a capsule around
straints resulting from Reverse shoulder con- the shoulder joint used to keep the humeral head
struction surgery of the shoulder joint [28], in the socket joint. Hence, it supports the GH
clinically through X-rays and CT scan one can joint in its rotational motion and constraints its
measure how much translation the humeral head movement to maintain stability. Tendons in the
actually migrates in the superior direction other- rotator cuff can be injured easily because of their
wise we need to use cadaveric shoulders and try limited range of motion and load as they bounded
to measure the humeral head during abduction-­ to limited stretch within a bounded joint space.
adduction of the upper arm and validate the trans- The four important tendons that form the rota-
lation part. Quental et al. [29] assumed an ideal tor cuff are Subscapularis, Supraspinatus,
spherical GH joint and validated the assumptions Infraspinatus, and Teres Minor (see Fig. 1.1).
with cadaver and in vivo studies. He simulated These muscles are made up of numerous muscle
the humeral translation and reported that the GH fibers which in turn are made up of myofibrils.
joint translations can’t be measured experimen- These myofibrils contain regions called Z discs
tally because the limitations of conventional where two adjacent Z discs make up the
motion systems. Sarcomeres. The sarcomeres are the smallest
Finally, it is worth mentioning that the geom- functional unit of a muscle and are responsible
etry of the glenoid bone loss can be evaluated, for the contractile activities of the muscle [31].
and custom glenoid models can be designed and The role each of these muscles play has been
3D printed to address patient-specific orthopedic the subject of a number of investigations, for
problems. Gunther et al. [30] described how the instance the subscapularis is seen to have the
6 F. Amirouche and J. Koh

Tendon for
Supraspinatus
infraspinatus

Tendon for teres

minor

Teres Minor

Infraspinatus

Fig. 1.1 Anterior View of Right Shoulder. A CT based model with Rotator Cuff muscles

highest capacity of force production followed by (2) flat or (3) convex. There are various postero-­
infraspinatus, supraspinatus and, teres minor inferior rim shapes which play a crucial role in
[32]. Subscapularis has upper 60% insertion ten- fitting and keeping the humeral head to be secure
dinous and lower 40% insertion muscular [33]. In within the glenoid cavity. The rim is still not quite
absence of the supraspinatus, Deltoid takes over well understood in terms of whether it should be
the function of shoulder elevation completely preserved during a resurfacing as it is completely
[34] where otherwise the deltoid is only respon- sacrificed during the Onlay resurfacing of the
sible for a 90° abduction before the supraspinatus glenoid. In clinical studies, there are three main
perform the rest. In absence of Supraspinatus, it shapes that have been proposed that best describe
is found that there is 101% increase in middle the rim geometry: triangular, J, and delta. The J
deltoid force generation to initiate the abduction and delta shapes are found to play a key role in
[35]. posterior shoulder instability [36].
In addition to the rotator cuff and its muscles
the humeral head sits in a congruent surface
called the glenoid which forms a cavity that acts 1.3 Kinematics of the Shoulder
as the articular surface at the lateral side of the
scapula. It is concave with a cartilaginous glenoid The humeral head and the glenoid articular sur-
fossa, retroverted and measures 6–8 cm2. face are congruent and rotate similar to a ball
Inferiorly, the articular cartilage may be thin and socket joint within certain range of motion. The
fibrous. Superiorly, intra-articularly, the supra- humeral head is believed to be more convex in
glenoid tubercle serves as the attachment site for the anterior-posterior direction than in the
the long head of biceps tendon. superior-inferior.
There are three main shapes of the glenoid Kinematics is strictly limited to angular dis-
surface described in the literature: (1) concave, placements, angular speed and angular
Other documents randomly have
different content
 Mutta — nyt tuli ylipääsemätön paikka. Suo-oja oli paisunut
äyräittensä yli ja levinnyt tavattomasti. Metrittäin se oli sulattanut
lunta laidoiltaan ja katkaissut tienkengän poikki.

Sen yli oli vaikea päästä. Ja mennessä se oli ollut vielä hiljaa
lirisevä puro.

Ampru tutkii tilannetta. Jopas sattui… Ihan varmaan siinä

kaatuisivat häkit. Ja miten ihmeen tavalla hän yksin selviäisi?

Ei auttanut kuitenkaan muu kuin yrittää, kävi sitten kuinka

hyvänsä. Katsellessa ja tuumiessa työnsi aapa vain uutta vettä
»väylään.» Olipas se nyt muka kokokin porho!

Hän kahlasi veteen ja kiskoi poroa perässään. Eläin harasi vastaan.

Sitä peloitti tuo mustana pauhaava suo-oja. Mutta Ampru ei antanut
perään. Koranus! Eikö aikonut tulla? Mikäs se porolla… kasteli vain
karvakoipensa. Toista se oli hänellä, jonka saappaan suusta kylmä
vesi hölötti sisään niin että pohkeita vihloi.

Peijakas! Olisi nyt saanut olla rautatie.

Häntä suututti ja nauratti yhtä aikaa. Nauratti tuo äskeinen

kuvittelunsa junasta. Mokomakin…! Tässä tarpoi nyt »juna»,
»veturi» veden vallassa ja tuolla takana rimpuilivat »vaunut»
vastaan.

— Hös! Mitäs siinä? Ettekö aio tulla?

Ampru seisoi ojassa reisiään myöten. Pahus sentään. Tässähän sai

ihan kuolemantaudin.
 Hän tempaisi hihnasta ja etumainen poro porhalsi ojaan. Vesi
pärskyi korkealle, heinähäkki heilahteli arveluttavasti. Kunhan ei vain
kaatuisi…

Etumainen poro oli saanut etukoparansa tielle, mutta kelkan jalas

oli tarttunut ojan reunaan. Poro koetti nykiä ja tempoa, mutta kelkka
ei vain irtaantunut. Keskellä ojaa makaava heinähäkki muodosti
sopivan padon ja vesi rupesi arveluttavasti nousemaan.

Kyllä tämä nyt…! Kiusoja niitä oli kiveliön asukkaalla… oli… oli.
Kun nyt näin…

Amprun saappaissa hölttäsi vesi, mutta hän ei nyt joutanut sitä

ajattelemaan. Piti koettaa saada kelkka tielle…

Hän tarttui jalaksiin ja tempaisi voimainsa takaa. Jo nousi kuorma.

Mutta juuri kun hän oli sen saamaisillaan kuiville, tempasi jäljessä
tuleva poro kelkan jalakseen kiinnitettyä hihnaansa ja heinäkuorma
meni nurin.

Kirous ja kadotus! Ampru silmäsi epätoivoisena ympärilleen ja

häneltä oli päästä itku. Tässä nyt oltiin. Jalkoja paleli, leuat rupesivat
loukkua lyömään, ja viisi poroa seisoi vielä ojan toisella rannalla.

Mutta samassa tuli apua. Malmi-Matti, joka oli ollut teeren

soitimella jängän rannassa, oli huomannut Amprun hädän. Hän riensi
juoksujalkaa apuun.

— Johan nyt kevi hullu! huusi hän jo kaukaa.

— Niin, kaatui heinäkelkka.

— Ele huoli, kylle met teste perje.

 — Muurmanni-herra kastelee nyt ittensä, huomautti Ampru kuin
anteeksipyytäen.

Hän seisoi keskellä ojaa ja nosti heinähäkin pystyyn. Sitä tehdessä

hänen täytyi kyykistyä, jolloin vesi vuosi melkein hartioihin saakka.

— Paha paikka sie yritti yli.

Niinpä niin… mutta kun ei parempaa ollut.

Puolisen tuntia ponnisteltua olivat kelkat onnellisesti yli. Mutta —

miehet olivat ihan märkiä. Ampru hytisi vilusta eikä ollut Malmi-
Muurmanninkaan laita juuri parempi.

— Nyt jouttu yli jenge ja metsän reuna tehde tultta, komensi

Malmi-Muurman. Se oli hän, joka nyt otti johdon.

Ampru hölkkäsi saappaat vettä puolillaan ja Malmi-Muurman

peloitteli poroja perästä käsin. Hetkinen vain, niin jo oltiin metsässä.

Ampru ryhtyi kiireen kaupalla tekemään tulta. Pian roihusikin

iloinen nuotio ja molemmat miehet hyppivät paljain säärin tulen
ympärillä.

Vaatteet väännettiin kuiviksi. Pahinta oli se, että Malmi-

Muurmannilta oli kastunut paitakin. Ei auttanut muu kuin riisua se
pois ja panna kuivamaan. Ampru antoi lapintakkinsa Malmi-
Muurmannille.

— Ele huoli… miula on lemmin aine laukkusa, sanoi Muurman,

kaivaen esille alumiinisen taskumatin. — Ryyppe tost, Ambru, niin
peese sulama.
 Ampru ryyppäsi ja hänen ruumiissaan rupesi niin somasti
kiertelemään. Varsinkin sydänalan paikkeilla. Oli Ampru ennenkin
tulijuomaa maistanut, mutta ei vielä koskaan näin hyvää.

— Taitaa olla kolomen tähen haaparantalaista?

— En tiede, mut Helsinki mie sen ostis kun viime kertta kevi.

Joopa joo… Helsingistä tietysti. Amprulla rupesi jo menemään

päähän. Se Helsinkihän se oli Suomen pääkaupunki? Häijy, kun saisi
kerran siellä käydä.

Mikäpä siinä. Kyllähän sinne pääsi. Ajoi Ristiniemelle ja nousi siellä

junaan. Kyllä se veti.

Tosi! Se poika se kyllä veti. Mutta kovin oli pitkä matka

Ristiniemelle, että ihan noin hevosella turhanpäiten. Mutta —
junalla… sillähän sitä kyllä… Ka se.

— Lehte miun kans yhte matka. Lehte minu kyytti.

Ampru innostui. Oli tämä Malmi-Muurmanni sentään mukava mies.

Helsinkinkiin lupasi ilman muuta. Joo… miksi ei. Mikäpä se siinä, kun
olisi opas mies matkassa. Kyllähän siellä passaisi… — Annahan vielä,
Muurmanni-herra… tuntuu hiukan kylmäävän.

Malmi-Muurmannia nauratti. Heikkopa oli Ampru, kun kaksi

ryyppyä päähän nousi. Mutta, jos sitä hyvinkin kylmäsi, niin täytyi kai
antaa. Hän ojensi Amprulle taskumatin tulen yli. — Älä sie tulen yli…
penäsi tämä… meistä tulee vihamiehet. — Kas näin, jatkoi hän
koukistaen käsivartensa nuotion takaa taskumattia vastaanottamaan.
 He ryyppäsivät taskumatin tyhjäksi. Ampru tassutteli tulen
ympärillä nostellen jalkojaan kuin vikuri hevonen. Hänellä oli niin
tavattoman hyvä olla. Malmi-Muurmannin juoma lämmitti… lämmitti
ihan ihmeellisesti. Hän istahti kannolle tulen ääreen ja rupesi
juttelemaan:

— Meiltä tet saatte maitoa ja voita ja ryynitavaraa. Niitä onkin taas

riisi- ja kauranryyniä niin vietävästi. Puoli säkkiä kumpiakin toi setä
Juhani viikko sitten Könkhäältä. Ajatelthiin Muurmanni-herrankin
varaa Malmi-Muurman hymähti. Vai puoli säkkiä. Hänellä oli
puolikymmentä kokonaista säkkiä kumpiakin, mutta hän ei siitä
virkkanut mitään. Hän ymmärsi, että kun hänen joskus hätätilassa oli
täytynyt ostaa Lunnasjärveltä jokunen kilo, niin Ampru luuli heidän
hänen varassaan elävän.

— Hyve on, virkahti hän vain.

— Joo, meiltä saa, kehuskeli Ampru. — Meiltä saa mitä ihmisen

mieli tekhee… juustoja ja leipää… piimää ja huopatossuja… mitä
vain. Se on isäukko maailman parhamus tossujen tekijä.

Kyllä vain. Ukin tekemät tossut oli hänelläkin, Malmi-Muurmannilla.

Tuossa kuivuivat kannon nokassa.

Ampru otti käteensä toisen Malmi-Muurmannin tossuista.

— Joo… se on sitten kenkä, joka kestää ja pitää lämmintä. Jos ei

nyt suoraa päätä pudonnut sulaan, niin kuin he äsken. Siinä ei
kestänyt mikään… ei hapriikin kenkäkään. Mutta — jos ei kastunut…
niin jo. Siosjärven rovastikin käytti aina ukin tekemiä tossuja… ja
Könkään vallesmanni ja vouti. Olipa niitä lähetetty alaskin….
Ristiniemelle… Muuan rautatieherrakin kuului käyttävän.
 Mikäpäs siinä. Hyviähän ne olivat.

Joo… hyviä. Kelpasi sen Ristiniemen rautatieherrankin junia

lähetellä ukin tekemät huopatossut jalassa… Ei palellut. Mutta…
tuota… se junanlähetys. Muurmanni-herra oli puhunut siitä kerran.
Tuota… käden pyörittämistäkö se totteli?

Niin… sillä tavalla ne tekivät Ruotsissa ja Norjassa… piirsivät

rengasta ilmaan… milloin myötä- milloin vastapäivään… sen mukaan
kuin kulloinkin tahtoivat eteen- tai taaksepäin. Malmi-Muurman
näytti. Saakuri! Tuo nyt ei ollut konsti eikä mikään. Kyllä hänkin,
Ampru, sen osasi.

Ja pyörittäen kättään vuoroin oikeaan, vuoroin vasempaan, näytti

Ampru kerrassaan mahtavalta.

Hän oli nimittäin aikonut hakea tatsuunan hoitajan paikkaa, sillä

Lunnasjärvelle tulisi tietysti sellainen. Siksi hän kysyi, jotta olisi kaikki
selvillä, kun kerran rautatie valmistuisi.

Malmi-Muurman vaipui mietteisiinsä. Sellaisia ne olivat nämä

yksinkertaiset sielut… ottivat kaiken ihan kirjaimellisesti. Hän oli kyllä
puhunut rautatiestä — eikä hänkään pitänyt mahdottomana, etteikö
se joskus näillekin seuduille tulisi. Varsinkin, jos malmia rupeaisi
enemmälti löytymään. Mutta ei hän luonnollisesti ollut hetkeäkään
ajatellut Amprua asemapäälliköksi. Mutta Ampru oli päässyt vauhtiin.
Peijakas sentään! Ei tarvitseisi heidänkään Muurmanni-herran kanssa
täällä metsässä kyyköttää paljain säärin kuin mitkäkin karvakoipiset
apinat, vaan saisivat laskettaa junassa selkäkenossa sikaaria
poltellen. Heinät hangottaisiin Hirvijängältä junaan ja käskettäisiin
tipauttaa navetan nurkalle. Niin juuri… navetan nurkalle, sillä siitä kai
se tulisi kulkemaan heidän pirttinsä editse… Vai mitä Muurmanni-
herra arveli? No — kukaties.

Varmasti! Mikä pakko niillä oli metsään mennä, kun jo oli talo
järvenrannassa… talo kuin hotelli! Niinpä niin — mutta eiköhän
pantaisi housuja jalkaan? Saattoi tulla kylmä.

Mikäs sen nätimpi. Pannaan vain. Kyllä kai ne olivatkin jo

kuivuneet. Mutta — tuo kolijatti oli sentään poikaa! Niin kierteli
sydänalassa että ihan nauratti. Ja Ampru rupesi loilottamaan:

— Älä sie heilani sitä sure, jos mie joskus rälhään. Ens
kerta kun mie Torniosta tulen, kihlat mä pöythään mäihään!

Uskoiko Muurmanni-herra, että hän oli tuonut Karuliinalle kihlat

Torniosta? Joo-o… Torniosta… Pohjan Toorniosta.

Kyllähän Muurman sen uskoi… mutta nyt oli parasta lähteä

jatkamaan matkaa.

Joo-o… se oli selvä. Kotiin Karuliinan luo. Hän keittäisi kahvit.

Ampru oli jo aivan pehmeä. Malmi-Muurmannin täytyi auttaa

häntä pukeutumisessa.

— Ka se… se on jotakin. Muurmanni-herra toimittelee

kamaripalvelijan töitä… auttaa herra asemapäällikkö Amproosius
Lunnasjärvelle kenkiä jalkhaan. Hän tarttui Muurmannia kaulasta ja
sopotti: — Sie olet hyvä mies, Malmi-Muurmanni, mie tykhään
sinusta. Ja kyllä mie Sapinan Jonnelle arinan… ihan varmhaan. He
näkyvät olevan naimameiningeissä… Ja mikäs siinä… Jonne jo täysi
mies.
 Malmi-Muurman höristi korviaan. Mitä Ampru nyt puhui? Ettäkö
Jonne
Sabinaa kosiskeli? Kaikkea! Niinkö sokea hän oli ollut?

Hän sai Amprun valmiiksi ja nosti tämän heinähäkin päälle. Ampru

heilutteli käsiään ja puhua soperteli Jonnesta ja Sabinasta.

Malmi-Muurman tunsi olonsa koko lailla noloksi. Hänellä oli sama

tunne kuin kerran koulupoikana, kun Norjan talonpojat pilkkasivat
hänen malmipuuhiaan. Tämä teki vain vielä ilkeämmän vaikutuksen.
Jonneko Sabinan —? Johan nyt maailma oli poissa radaltaan.

Hän rapasi reenjalakset jäästä, rakensi porot ja asettuen raidon

etupäähän lähti taluttelemaan sitä Lunnasjärveä kohti.

Hankien alla kaikkialla soi ja soi vaan. Kevät teki tuloaan Lappiin.
Mutta Malmi-Muurman ei nyt kuullut sitä. Hän ajatteli vain yhtä
ainoaa asiaa, miten tekisi tyhjiksi poikansa aikeet.
VIII.

Muurmannin Jonne on lähtenyt »alas.» Isä oli ajanut tahtonsa läpi.

Sen oli saanut aikaan hänen Lunnas-Amprulta kuulemansa uutinen.

Ennen hän oli vastustanut poikansa matkaa viimeiseen saakka,

silloin kuin tämä itse oli sitä eniten halunnut. Mutta viime aikoina oli
Jonne ruvennut viihtymään ja hän oli siitä salaa iloinnut. Hän vain ei
ollut aavistanut, missä piili syy pojan mielenmuutokseen. Nyt kun
hän oli saanut sen selville, oli hänen päätöksensä tehty: poika pois
Sabinan lähettyviltä. Mutta silloinkos hän oli kohdannut mitä kiivainta
vastarintaa. Poika oli pannut vastaan koko sielunsa voimalla. Mutta
kun Malmi-Muurman oli sen kerran päättänyt, se pysyi. Hän oli
nimensä arvoinen siinäkin suhteessa.

Kesäkuun alussa oli Jonne lähtenyt. Setä Juhani oli kantanut

hänen tavaransa Kopsaan.

Malmi-Muurman oli ollut poikaansa saattamassa. Hän oli halunnut

vartioida, ettei sattuisi mitään helliä kohtauksia. Eikä niitä ollut
sattunutkaan. Sabina tosin oli itkeskellyt, mutta verrattain tyyneenä
oli Jonne lähtenyt. Se oli kuitenkin tapahtunut sangen
sopimattomaan aikaan. Hänen olisi välttämättä pitänyt pistäytyä
Kristiaaniassa neuvottelemassa uusien yhtiökumppaneitten kanssa.
Mutta nyt ei päässyt, kun ei ollut ketä jättää sijalle. Työt olivat sillä
kohdalla, että asiantuntijan oli niitä välttämättä valvottava, jos mieli
säästyä turhilta kustannuksilta. Jonne oli jo niin hyvin perehtynyt
malmitöihin, että olisi hyvin pystynyt niitä johtamaan. Lähentelihän
hän jo kahtakymmentäkahta. Mutta ei — alas oli täytynyt lähettää
poika, sinne, jonne Malmi-Muurman olisi hänet kaikkein viimeksi
toivonut.

Totta, että poika menisi syksyllä vuoriopistoon suorittaakseen

kaivostyönjohtajan tutkinnon, mutta vanhan Muurmannin mielestä
hän olisi hyvin välttänyt ilman sitäkin. Ei hänelläkään ollut tutkinnoita
ja siitä huolimatta hän loihti esiin malmia.

Malmi-Muurman oli kiintynyt poikaansa, siitä huolimatta, ettei

tämä ollut suinkaan hänelle iloa tuottanut. Vuosikausia erämaassa
eläneenä hän oli ruvennut halveksimaan sivistystä ja hän ajatteli,
että se turmelisi hänen poikaansa vielä enemmän. Hänen mielestään
olisi Jonnesta sittenkin tullut mies täällä ylhäällä, jollei tuo
rakkausjuttu olisi pilannut kaikkea. Hän uskoi, että Jonne oli luotu
»stigareksi», joka kiipeisi huipuille… näille tuntureille, kunhan hän
vain olisi pysynyt miehenä. Mutta ei. Siitä ei nyt toistaiseksi
näyttänyt tulevan mitään.

Vanha Muurman oli itse opettanut poikaansa. Iltahetket

Tunturimajalla oli käytetty opiskeluun. Maantiede, historia ja laskento
olivat muodostaneet oppiaineiston, — puhumattakaan
mineralogiasta, jossa isä oli antanut pojalleen kaikki, mitä itse
aineesta tiesi. Uskonto oli jätetty papille. Rippikoulu oli siinä kohden
saanut korvata opetuksen. Ainekirjoitukselle oli Malmi-Muurman
kohauttanut olkapäitään. Pääasia, että osasi kirjoittaa äidinkieltään
virheettömästi. Ja sitähän Jonne suunnilleen osasikin. Ainekirjoitusta
eivät tarvinneet muut kuin tiedemiehet ja kirjailijat. Jonnelle riitti
vain se, että pystyi kirjevaihtoon liikeasioista ja palkkalistojen
tekoon. Siinä oli malminetsijän ainekirjoitus.

Mutta poika sorvasikin rakkauskirjeitä ja Suomen-Huotari oli

postimiehenä. Senkin hän oli saanut selville.

Malmi-Muurman ajatteli huolestuneena poikansa alamatkaa. Hän

pelkäsi etelää ja sen monikirjavaa elämää. Millä tavalla se tulisi
vaikuttamaan Jonnen läikkyvään luonteeseen? Viime aikojen
kokemukset Lunnasjärvellä eivät ennustaneet hyvää.

Heillä, Muurmanneilla, oli levottomat veret. Itsestään Malmi-

Muurman sen parhaiten tiesi. Levoton veri oli ajanut hänet
koulupoikana kesäretkeilyille tuntureille, — levoton veri ja
kultakuume. Jollei tätä viimeksimainittua ominaisuutta olisi ollut,
kukaties hän olisi joutunut hunningolle koko mies. Mutta
malminlöytämishalu oli suunnannut hänen harrastuksensa
määrättyyn suuntaan ja se oli ollut hänen pelastuksensa.

Jonnella taas ei ollut mitään varmaa päämäärää. Herkästi

syttyvänä hän innostui milloin mihinkin. Mutta kestävyyttä puuttui.
Olipa hän toisinaan innostunut porauksiinkin. Päiväkaudet hän oli
seisonut kaivoksessa, odottaen työn tulosta. Mutta kun kivet eivät
hänen mielestään olleet pelkkiä malmilohkareita, hän herpaantui ja
läksi retkilleen.

Nämä Jonnen retket olivat tuottaneet isälle paljon huolta. Milloin

saattoi tämä viikkokaudet oleskella Lunnasjärvellä ja ottaa osaa
talontöihin. Hän kävi Amprun kanssa heinässä, pyyti kalaa setä
Juhanin kumppanina ja illat kerrotti satuja. Silloin hän loikoi pirtin
penkillä lakki silmillä eikä tuntikausiin puhunut halaistua sanaa.
Mutta Malmi-Muurman ei ollut aavistanutkaan, että tällä kaikella oli
ollut syvemmät syyt.

Sellainen velikulta, sellainen huijari! Sillä eikö hän ollut yllätyksiä

täynnä koko pojan pahus. Yks' kaks' hän saattoi heittää hyvästit
lunnasjärveläisille ja painua Siosjärvelle. Siellä oli mikkelinmarkkinat
ja Jonne käveli pitkin raittia korviin saakka ulottuva kaulus kaulassa
ja keltainen silkkinauha vasemmassa käsivarressa. Maalaiset
katselivat häntä ihmeissään ja kuiskuttelivat keskenään: »Mikähän
merkki sillä tuossa on? Johon joku viisaampi tiesi vastata: »Se on
norjalaisen aatelismiehen merkki.» Jonne nauroi partaansa
nähdessään, minkälaisen huomion silkkinauha hänelle hankki. Hän
nautti siitä koko sielullaan. Maalaistytöt väistyivät hänen tieltään ja
jokainen heistä tuijotti keltaiseen silkkinauhaan suu auki. »Malmi-
Muurmannin poika!» supattivat he päät yhdessä. »Se on kihloissa-
olemisen merkki ruijalaisilla. Sehän kuuluu naivankin sen Lunnas-
Amprun tyttären.» Ja kateellisina katselivat tytöt Jonnen jälkeen,
joka pysähtyi kauppakojun ääreen ostamaan kirjavaa silkkihuivia.

Silkkihuivi hartioilla hän marssi sitten kortteeriinsa, välittämättä

vastaantulijoiden ilkkuvista katseista. »Kihlahuivinko se nyt on
ostanut?», naureskelivat kylän pojat. »Annas kattoa, kuka sen saa…
Alapään tyttökö vai Lunnas-Amprun Sapina. »Mitäs sie houkkaat!»
huudahti toinen. »Alapään tyttö on rikas, ei se huiveja tarvitse.»
»No, sitten se on Lunnasjärven tyttö.»

Ja aivan oikein. Sabinahan sen oli saanut.

Tämän kaiken Malmi-Muurman oli saanut kuulla viime toukokuussa

Kopsassa käydessään.
 Hän oli haukkunut poikansa. Kehtasikin roivata ympäri maailmaa
ja tehdä itsensä naurunalaiseksi! Jokaisessa Kopsan talossa kerrottiin
hänen markkinakujeistaan. Ja mikä se oli se keltainen silkkinauha?»
»No, se nyt oli vain sellainen trubaduurimerkki.» »Helvetti! Minä
näytän sinulle trubaduuria!» Ja hän oli ollut vähällä hyökätä poikansa
päälle.

Kun hän tämän jälkeen oli kieltänyt häneltä kaikki matkat, oli
Jonne äkääntynyt Tunturimajalle eikä ollut liikkunut mihinkään.
Sängyssä loikoillen hän oli mietiskellyt kaikenmoista ja olipa isä illalla
kotiin palattuaan saanut kuulla, mitä poika oli päivällä kehrännyt.

Eikö olisi parempi perustaa Lapin korpeen farmi kuin haaskata

dynamiittia tuntureihin? Kuivata suuri suo, rakentaa talo, laittaa
suunnaton karja ja meijeri, höyrymeijeri, ja viedä voi maailman
markkinoille?

Vai farmi! Millähän keinoin sellainen laitettaisiin?

No, rahalla, samalla rahalla, jonka isä nyt haaskasi tunturiin. Suuri
määrä kantomiehiä kesäksi, ja talveksi valtava pororaito viemään
voit Siosjärvelle. Kesällä taas Könkäältä lautalla alas Ristiniemelle,
rautatien päähän. Hei, voilautta alas Könkämäjoen kuohuvia koskia!
Se olisi jotakin!

Tahi hansikastehdas! Oliko isä koskaan sitä ajatellut? Lappalaiset

omistivat poroja tuhatmäärin. Heiltä ostettaisiin vasikoita. Lihat
myytäisiin ja nahoista valmistettaisiin hansikkaita. Minkätähden niitä
oli pakko ulkomailta tuottaa? Hansikastehdas Lunnasjärvelle…
ruskeita hansikkaita, mustia hansikkaita, glacéhansikkaita. Hei,
suomalaisia glacéhansikkaita, valmistettuja kahden päivän vanhan
poronvasikan vatsanahasta! Niitä saattaisi pitää vaikka Norjan
kuningas hovitanssiaisissa.

Voita ja hansikkaita. Hän oli suuttunut ja kironnut. »Totisesti

lähdetkin tästä alas houraamasta tyhjiä!»

Mutta oli hänen toisinaan täytynyt nauraakin. Jonne saattoi välistä

kuvitella ihan hulluja. Niinkuin sellaistakin, että perustettaisiin
lentoliikenne Ristiniemen ja Jäämeren rannan välille. Se varmasti
kannattaisi. Lunnasjärvi oli sangen sopiva pysähdyspaikka. (Niin
tietystikin Lunnasjärvi!) Sen seljällehän olisi soma laskea vesiliu'ulla.
Suomessahan löytyi lukemattomia järviä. Olisi hupaista huuasta
rannalle kokoontuneelle Amprun väelle: — »Hei, kaksi pyttyä viiliä ja
halstaroitu purolohi!» Se vasta olisi jotakin!

Mutta — oliko totta, että isä oli entinen norjalainen kenraali, joka
pienen virkavirheen vuoksi oli menettänyt virkansa ja sitten ruvennut
käräjöimään Norjan hallituksen kanssa? Oliko hän kertonut sellaista?
Kyllä — viimeksi Könkään pappilassa. Ruustinna oli kuunnellut ihan
pää kallellaan ja pyytänyt hänet illalliselle. Siellä oli ollut tavattoman
hauska. Hän oli kertonut, että isän käräjäjuttu oli nyt kestänyt
kaksikymmentä vuotta ja kuukausi sitten päättynyt — voitoksi.
Kaksisataaviisikymmentä tuhatta kruunua oli Norjan hallitus tuomittu
heille maksamaan.

Hän oli ollut ratketa raivosta. Sellaisia perättömiä juttuja hän meni
kertomaan! Vai kaksisataaviisikymmentä tuhatta… ja kenraali! Mitä
hän oikein ajatteli? Oliko hän ihan rutihullu? Ei sinnepäinkään… hän
vain ajatteli, ettei se suinkaan vahingoittaisi isän luottoa, vaan
päinvastoin.
 Silloin hän oli lyönyt nyrkkinsä pöytään. »Ja huomisaamuna sinä
lähdet!» Jonne ei ollut puhunut mitään eikä siihen olisi ollut hyvä
puhuakaan, sillä hän oli ollut vihasta kalpea kuin palttina.

Seuraavana aamuna oli Jonne sitten lähtenyt.

Mutta — yhtä kaikki — hän seurasi kuitenkin suurella jännityksellä

pojan elämää Norjassa ja odotteli kärsimättömänä tietoja hänestä.
Vietettyään kesän sukulaisten luona oli Jonne syksyllä pyrkinyt
vuoriopistoon. Pääsytutkinnon hän oli läpäissyt, vaikka yleisiä tietoja
oli moitittukin heikoiksi. Mutta olisivatpa panneet valehtelemaan!
Siinä olisi Jonne varmasti saanut laudatuurin.

Yksi seikka häntä kuitenkin suretti. Hän näki, kuinka Lunnas-

Ampran tytär oli vakavasti kiintynyt Jonneen. Hän ilmeisesti kärsi,
vaikka kotiväki ei tuntunut sitä huomaavan. Oliko Jonnen tunne yhtä
syvää, sitä hän vahvasti epäili. Hän tunsi kyllä poikansa siinä
suhteessa. Ainoastaan täällä erämaassa olisi rakkaus Sabinaan
saattanut kehittyä vaaralliseksi. Norjassa hän varmasti unohtaisi
tytön. Jonnen tulevaisuudelle oli välttämätöntä, että hän saisi
rikkaan vaimon, naikoonpa sitten vaikka talontyttären. Mutta ei
missään tapauksessa Suomesta ja kaikkein viimeksi Sabinaa. Sitä
vastaan nousivat jo rotuvaistot.

Kahden vuoden perästä olisi Jonne tutkintonsa suorittanut ja silloin

hänen olisi palattava tänne. Vanha Muurman ajatteli pelolla poikansa
paluuta. Eikö olisi sittenkin ehkä viisaampaa, että hän jäisi alas?
Hankkisi siellä jonkun paikan. Mutta mistä hän sitten saisi itselleen
apulaisen, jota hän niin kipeästi tarvitsi?

Suo siellä, vetelä täällä. Ristiriitoja joka puolella. Sabina voisi ehkä
kiinnittää Jonnen tänne koko eliniäksi. Mutta sitä vastaan nousi
veren ääni… tuo vanhoilta viikingeiltä peritty voimakas veri, jota
pojan suonissa ei tuntunut enää virtaavan. Tahi virtasikin, mutta ihan
eri mielessä. Se oli jonkinlaista aateluutta, vanhoilta Walhallan
jumalilta perittyä. Siksi kai se ei hyväksynyt ala-arvoisia avioliittoja.
Etelässä-olo saattoi taas vieroittaa pojan kokonaan siltä uralta, jota
hän niin hartaasti oli tälle suunnitellut. Vaikeuksia, epävarmuutta
joka taholla.

Malmi-Muurman tarttuu vasaraansa. Pöytä hänen edessään on

taas kivenlohkareita täynnä. Syysaurinko kultaa niiden harmaita,
mustanjuovikkaita pintoja. Näytteitä piti jälleen lähettää alas… tällä
kertaa Kristiaaniaan. Siellä asuivat uudet yhtiökumppanit. Mutta
nämä tuntuivat samanlaisilta kuin Helsingin herratkin. Näytteitä yhä
uudelleen ja taas näytteitä. Hän tarvitsi välttämättä rahaa.
Työpalkkoja ei oltu voitu maksaa pariin viikkoon. Nyt kirjoittivat
yhtiökumppanit, että jos malmipitoisuusprosentti saataisiin edes
hiukankin kohoamaan, he olisivat valmiit luovuttamaan
kymmenentuhatta kruunua heti ja sitten seuraavaan kesään
mennessä lisää. Hyvä Jumala! Mitä hän tekisi, jollei prosenttimäärä
osoittautuisi korkeammaksi? Työmiehet uhkasivat jo lakolla. Suomen-
Huotarikin, joka oli häntä uskollisesti palvellut monta pitkää vuotta,
oli ruvennut röyhkeäksi. »Miksei Kumputunturissa ammuteta? Vuosi
loppuu ja lainmääräämät työt jäävät suorittamatta. Valtaus
menetetään sillä tavoin.»

Malmi-Muurman laskee vasaran pöydälle ja vaipuu syviin

mietteisiin. Kyllä hän ymmärsi, ettei Suomen-Huotari siitä välittänyt,
vaikka valtausoikeus menetettäisiinkin. Se kun hän vain ilmaisi
tyytymättömyytensä sillä tavoin. Mutta mies oli kyllä oikeassa.
Kumputunturin seutu oli hänen suurin valtauksensa, lähemmäs
kymmenentuhatta neliösyltä. Näihin saakka hänen oli onnistunut
nostaa ilmoille se määrä kiveä, minkä valtausasetus edellytti. Mutta
tänä vuonna ei oltu vielä ehditty. Päähuomio oli pitänyt kiinnittää
Kaamaslakeen, joka näihin saakka oli antanut parhaat tulokset. Ja
nyt oli tunturia ammutettava vielä, jotta mahdollisesti löydettäisiin
rikkaampi malmisuoni.

Pahinta oli sittenkin lakko. Jos rahoja ei piakkoin alkaisi kuulua,

loppuisivat työt Kaamaslaessa ja valtausoikeus Kumputunturiin
menetettäisiin.

Malmi-Muurman nousee ja kävelee ovelle. Pihalla laittelee

Suomen-Huotari taakkaa selkäänsä valmiina lähtemään
Kaamaslakeen.

Muurman pyyhkäisee pörröistä päätänsä.

— Kuulehan, jos sentte lehtis Kumpputunturi ja nostais nuo viisi

kubiikkisylttä kivi. Otta pari miestä matkaan. Teille on Kaamaslaki
viiden peiven moona. Mie tulen heti pärässä, kun vain saan nuo
kirottu neyttet posti.

Suomen-Huotari laskee taakan hiukan varomattomasti maahan.

Hän on kärsimättömän näköinen.

— Ele helkkari! huudahtaa Muurman. — Lasketta ilmaan koko talo!

Enkö mie ole sannonu sen seitsemen kertta, ette dynamiitin kans
pitte ole varovainen!

Se vaikuttaa Suomen-Huotariin yhä ärsyttävämmin. Hän tikaisee:

— Koira lähteköön Kumputunturiin! Minun puolestani se saa jäädä.

— Mutta itsehen sie olet huolettinnu, ettei valtaus menette.

 — Piru tässä rupesi ilman palkkaa rehkimään!

Siinä se oli taas Ilman palkkaa! Olisivatpa nyt Kristiaanian herrat

olleet kuulemassa. Olisivat saaneet nähdä, millaista oli malminetsijän
elämä.

Samassa Malmi-Muurmannin povessa kiehahti. Häntäkö tässä

jätkä komentaa? Silmät salamoiden hän hyppäsi Suomen-Huotarin
eteen, tempasi taakan maasta ja löi sen miehen selkään niin että
tömähti, yhtään muistamatta, että hän äsken oli toista moittinut
samanlaisesta menettelystä. — Sie mäne, kun mie kertta keske! Ja
viikkon peeste saat palkka tahi ei minu nimi ole Muurman!

Suomen-Huotari säpsähti. Pahus vieköön! Olisi saattanut lennättää

ilmaan koko mäen, koko tienoon… senkin äijä! Kymmenen kiloa
dynamiittia laukussa.

Hän kääntyi nöyrästi herransa puoleen:

— Kukas Könkäälle lähtee… näytteitä viemään?

— Keske joku mies tenne… esimerkki Karppinen.

Suomen-Huotari lähti.

Vanha Muurman seisoo rappusilla ja katselee miehen menoa. Hän

on taas terästä koko mies… oikea Malmi-Muurman.

Kaamaslaesta kuuluu jymähdys. Se johtaa Muurmannin mieleen

hänen äskeisen lupauksensa. Sähkösanoma oli laitettava ja heti.
Rahat tahi äkkikeskeytys! Muuta vaihtoehtoa ei löytynyt.
 Hän palaa kamariin, kirjoittaa sähkösanoman ja lähtee itse
viemään sitä Lunnasjärvelle. Lunnas-Juhani saisi juoksuttaa sen
Siosjärvelle ja ihan tuossa tuokiossa.
IX.

Seudun yli kiirii huumaava pauke. Se panee tunturit vavahtelemaan.

Kaiku kantaa sen moninkertaisena etäisyyteen, kunnes se lopulta
häipyy kuulumattomiin.

Siellä Malmi-Muurman ampui tunturia, niin että maa tärähteli. Hän

haluaa tunkeutua maan uumeniin, kuten isoisä sanoi, mutta ennen
pitkää loppuisivat häneltä voimat ja varat.

Kahdeksan kesää oli tuota pauketta kuulunut melkein yhtämittaa.

Olipa toisinaan kuulunut talvellakin. Ainoastaan sydänkuiden aikana
oli ollut hiljaista. Silloin Muurman vietti »luppoaikaansa», kuluttaen
sen etupäässä metsästykseen, milloin ei alamatkoja tehnyt.

Uusia ja yhä uusia insinöörejä oli paikalla käynyt, mutta kaikki ne

olivat ennen pitkää kaikonneet pois. Kyllästyneen näköisinä ne
sitoivat laukkujaan Amprun pirtissä, heittäen hyvästit talonväelle.
Heidän oli turhaa yrittää enempää. Ampru ja setä Juhani kantoivat
vuorotellen heidän taakkojaan Kopsaan. Alakuloisina he lähtivät
pihamaalta matkaan. Rautatietoiveet olivat taasen häipyneet heidän
mielestään. Ne matkasivat noiden outojen herrojen mukana kohti
etelää kuin muuttolinnut. Isoisä katseli tupansa edustalta
voitonriemuisena heidän jälkeensä. Sinne painuivat etelän herrat
notkelman taa… ja painukoot. Turhaan he täältä rikkautta etsivät.
Jumalan tarkoitus ei ollut, että sen, minkä hän aikojen alussa oli
vuoreen kätkenyt, piti joutua ihmisen saaliiksi, nautinnon ja
hekuman välikappaleeksi. Työn, tavallisen työn oli Luoja säätänyt
lapsilleen — kyntämisen ja kylvämisen. Mutta muutamat kuten
Muurmannikin halusivat äkkiä rikastua ja siinä innossa kuluttivat
viimeiset varansa tyhjään. Tunturi piti omansa — kaikesta
paukutuksesta huolimatta.

Ampru ja setä Juhani kantelivat insinöörien taakkoja Kopsaan.

Matkalla ei puhuttu juuri monta sanaa. Herrat kiroilivat Muurmannia,
joka oli houkutellut heidät Lapin soita rämpimään — pahimman
»räkän» aikana.

Mutta paluumatkalla he vilkastuivat. Heistä tuntui, kuin olisi

Kopsan kievarin pihalle herrojen kantamusten keralla jäänyt myös
heidän oman epäuskonsa taakkakin. Oli helpoittanut niin
ihmeellisesti heti, kun olkaremmit oli irti saatu. He ryyppäsivät kahvit
kiiruusti ja riensivät tuttua polkua takaisin. He eivät halunneet
niinkään vain antautua. Paluumatkalla he uskoivat taas jos
jonkinlaisiin mahdollisuuksiin. Pysähtyessään pistämään piippuun
jonkin maan laidassa he saattoivat kinastella, kummaltako puolen
vaaraa rautatie tulisi kulkemaan. Juhani väitti, että oikealta, mutta
Ampru penäsi vastaan. Ei, vaan vasemmalta! Katsopas, sillähän oli
kuin luonnollinen tie tuon kurun kautta, joka aukeni Hirvijängälle.
Mutta millä ihmeellä aikoi Ampru mennä jängän yli? Heh, kyllä
kruunulla konsteja oli — jollei muuten, niin laittoi sillan. Sillan? Ole
houraamatta! Mitäs se nyt siltoja, kun vaaran oikealla puolen kohosi
kuiva kumiseva kangas. Tosin tarvittiin pieniä leikkauksia… pieniä
leikkauksia, mutta nehän nyt eivät tuottaisi suuriakaan vaikeuksia…
 Veljekset istuivat tupakoiden, kinastellen ja vältellen, mutta siitä
he olivat yksimielisiä, että rautatie tulisi. Kuullessaan etäältä kumean
paukahduksen he iskivät toisilleen silmää:

— Kuulepas, siellä se Muurmanni ampuu. Sitä poikaa ei epäusko

vaivaa!

Heistä kummastakin oli ruvennut tuntumaan aivan

välttämättömältä rautatien tulo. He näkivät siitä unta öisin ja päivillä
he istuivat syvissä mietteissä samaa asiaa ajatellen. Muurman oli
kertonut, että valtio pakkoluovuttaisi maata runsasta korvausta
vastaan. Silloin saisi Ampru rahaa ihan ilmaiseksi. Ja Juhani-setä,
taitava seppä, kuvitteli saavansa junankuljettajan viran. Erämaan
lapsen herkin mielin he olivat eläytyneet näihin kuvitelmiinsa. Ne
olivat muuttuneet heille eläväksi todellisuudeksi, jota ilman he eivät
enää voineet tulla toimeen. He siis uskoivat lujasti ukko Muurmannin
puuhiin ja jokainen paukahdus tunturista oli kuin taivaasta tullut
vahvistus heidän ajatuksilleen.

Ampru saattoi toisinaan ihan yksityiskohtia myöten kuvitella

ensimmäisen junan tuloa. Hänen talonsa olisi tietysti asema eikä se
isoja muutoksia kaipaisi siksi kelvatakseen. Uudet portaat ja
porstuan ovet ja joitakuita lasiruutuja rikkinäisten tilalle. Porstuan
oven päälle pantaisiin kirjoitus: »Lunnasjärvi»; sen saattaisi vaikka
Juhani maalata… taitava, kätevä mies. Siitäpä saisivat reisantit lukea,
että se tämä nyt oli ja että täällä saakka nyt oltiin. Karuliina
tarjoskelisi kahvia ja viiliä kamarissa matkustavaisille. Ampru oli jo
miettinyt hinnatkin. Kahvikupista leivän kanssa piti saada kaksi
markkaa ja ilman leipää markka. Viilipytty taas maksaisi viisi
markkaa. Sen sai tosin nykyään neljällä, mutta markan korotus ei nyt
kummia tekisi. Paljonko hän tahtoisi aseman vuokraa, oli vaikeampi
ratkaista. Valtiolta saattoi saada paljonkin, jos vain osasi pyytää.
Mutta — ehtipä hänestä vielä sopia. Samoin piti saada eri palkka
käden pyörittämisestä. Malmi-Muurmannihan oli kertonut, että
junalle piti pyörittää kättä silloin kuin se tuli ja lähti…, tehdä
rengasta vasempaan ja oikeaan… ja että tuo virka kuului
asemamiehelle. Palkan hän siis siitäkin ottaisi. Sekö tässä ilman
rupesi renkaita ilmaan piirtämään kruunun junille… työstä ja
rehkimisestä vaivaituneilla käsillään! Palkka piti saada… ja tietysti
sen saisikin. Olihan Muurman niin sanonut.

Juhani-setä taas eleli junankuljettajamietteissään. Hän ei ollut

koskaan junaa nähnyt paremmin kuin Amprukaan, joten hänellä ei
siitä ollut minkäänlaista käsitystä. Sen hän vain oli kuullut, että se
kulki rattailla. Minkälainen siinä oli se konelaitos, sitä ei Juhani-setä
pystynyt tietämään. Mutta — olisikohan tuo nyt paljon kummempi
kuin puimakonekaan, ja sellaisen hän oli kerran Könkäällä pannut
käyntiin ihan noin vain. Oli vain ensin katsellut ja ihmetellyt, että
mistä se käyntiin pantiin. Olipa lopulta kysäissyt sitä Kujalan Aapolta,
joka oli konetta hoitanut. »Mistä se käynthiin pannaan?» »No tutki
nyt, siehän olet seppä ja mestari.» (Se Aapokin oli toisinaan niin
mahtava.) Häntä oli hiukan sapettanut. »Saako tämän sitte panna
pyörimhään?» oli hän kysynyt. »No pane, jos oshaat.» Siinä oli
sojottanut muuan kampi koneen etuosassa. Hän oli tarttunut siihen
ja vääntänyt voimakkaasti. Silloinkos se oli riehaantunut käymään,
hyrrännyt niin, että päätä oli huimannut. Rusamasiina oli kolkkaissut
kuin tyhjä pärekoppa, jota miesjoukolla potkitaan, ja Aapokin oli jo
huuassut: »Älä helkkarissa särje pelauksia!» Hän oli vääntänyt
kammin kiinni ja kone oli asettunut.

Mahtoiko tuo juna olla paljonkaan mutkikkaampi? Senpähän näkisi

sitten, kun ensimmäinen paikalle porhaltaisi. Saati vain ei reisanttien
päätä rupeaisi huimaamaan, kun hän, poika, laskettaisi tunturia ylös
ja toista alas. Mutta — Nooakin arkin maassa piti ajaa varovasti, sillä
siellä oli maa toisin paikoin paha hylläämään.

Tällaisissa ajatusmaailmoissa elelivät Juhani-setä ja Ampru. Malmi-

Muurmannin hommat olivat herättäneet heissä horjumattoman
uskon: vielä se hihkuisi höyryhevonen Lunnasjärvenkin rannoilla. Ja
silloin alkaisi uusi elämä erämaan vähäväkisille asukkaille.

Sabina eli myös toiveissa, vaikka hänen toiveensa olivatkin toista

maata. Hänkin kuunteli jymähdyksiä levottomin tuntein. Ne
ennustivat hänelle jotakin outoa ja salaperäistä, joka sai hänen
povensa paisumaan. Hän toivoi näkevänsä Muurmannin Jonnen, jota
hän ei ollut tavannut kokonaiseen vuoteen. Hän oli nyt
kahdeksantoista vanha, kukoistava neito, jolla oli neidon ajatukset.
Hän rakasti Muurmannin Jonnea. Kolme vuotta sitten he olivat
yhdessä käyneet rippikoulun. Sitä aikaa muisteli Sabina erikoisella
kaipauksella.

Nuo kolme Siosjärvellä vietettyä viikkoa olivat kuluneet kuin

sadussa. Sabina oli istunut yhteisessä rippikoulussa toisten poikien ja
tyttöjen kanssa, kun Jonne taas oli iltaisin käynyt rovastin luona
lukemassa yksityisesti. Vaikka hän osasikin suomea koko hyvin, ei
rippikoulunkäynti ollut silti suomeksi luonnistanut… Hän oli lukenut
kirjansa ruijaksi ja senvuoksi hänen oli ollut saatava yksityisopetusta.
Mutta tästä huolimatta ei Jonnessa ollut näkynyt herrastaipumuksia
nimeksikään. Ne olivat hukkuneet kuin hukan jäljet lumipyryllä —
kuten isällä oli tapana sanoa. Pitkävartiset pieksusaappaat jalassa
hän oli harpannut iltapäivällä pappilaan… tuppipuukko vyöllä. Ja
katekismus puseron ylätaskussa oli hiukan nolona katsellut
paperossilaatikon takaa. Jonne oli pannut tupakaksi ja puhellut:
»Jaha… me sitä nyt olhaan rippuluvussa Biinan kanssa, mutta kesällä
me heistelhään taasen Lunnasjärvellä!» Hän oli tarjonnut Jonnelle
makeisia ja tämä oli ottanut kiittäen: »Thak!» He olivat silloin
seisseet kauppapuodin edessä ja Jonne oli katsonut kelloa. »Nyt
täytyy mennä. On tiukka paikka sakramenteista.» Jonne oli nostanut
lakkia ja nauranut, painuessaan pappilaan päin.

Hän oli katsellut Jonnen jälkeen. Niin se asteli kuin tukkilainen,

puukko heiluen vyöllä. Ja tukkilaiseksi oli Jonne aikonutkin… ainakin
aluksi. Hän ei yhtään kannattanut isän suunnitelmia. Malminetsintä
oli hänen mielestään ollut hulluutta. Mutta minkä isä oli kerran
saanut päähänsä, siitä hän ei luopunut, ennenkuin viimeinen penni
kukkarosta loppui. Jonnella oli äidin perintöä, mutta siihen ei isä
saanut koskea. Se oli määrätty pojan hyväksi; isä sai ainoastaan
valvoa, millä tavalla se käytettäisiin. Jonne oli toivonut, että isä
ostaisi hänelle uutistalon Lunnasjärven takamailta. Sinne hän
asettuisi asumaan ja elättäisi itsensä kuten muutkin uutistalolliset. Ja
Sabinan hän naisi, veisi emännäksi taloonsa.

Sen oli Muurmannin Jonne sanonut viimeksi vuosi sitten. Nyt hän
oli ollut koko vuoden Norjassa vuoriopistossa kaivostyönjohtajan
tutkintoa suorittamassa. Muurmanni-herra oli pakoittanut poikansa
lähtemään. Suomen-Huotari oli Lunnasjärvellä kertonut isän ja pojan
välillä tapahtuneista yhteenotoista. Se lohdutti sentään Sabinaa, sillä
siinä hän näki vahvistuksen Jonnen rakkaudesta.

Ja siitähän Jonne kirjoittikin, vaikka kirjeet viipyivätkin matkalla

kauan. Ne makasivat Kopsan kievaritalossa siksi kunnes joku sattui
Lunnasjärveltä käymään. Monilla rasvatäplillä ja peukalonjäljillä
varustettuina ne sitten saapuivat, mutta yhtä rakas oli niiden sisältö
aina.
 Sabina tavaili Jonnen kirjeitä ja riemuitsi. Oliko mahdollista, että
Jonne sittenkin rakasti häntä? Olisi ollut paljon luonnollisempaa, jos
tuo vieraan maan poika olisi kiintynyt johonkin oman maansa
tyttäreen. Kaipa Ruijassakin oli kauniita tyttöjä… kauniimpia kun
täällä. Ja mikä se nyt oli Lunnasjärvi paikka? Pahainen uutistalo
erämaan kainalossa. Vaikka olihan Jonne kirjoittanut, että »se sinun
kotisi on yksi maailman kaunhiimpia paikkoja. Jos se olisi siirtää
lähemmäksi, kävisi siellä tyristejä enemmän kuin teiän pirthiin
mahuttais. Mutta on onni, että se on niin kaukana. Silloinpahan sie
säilyt siellä minulle.»

Sabina osasi ulkoa Jonnen kirjeet. Niissä oli paljon outoja ja

kauniita asioita. Välistä Jonne kirjoitti »skolepestyrelsistä.» Sitä ei
Sabina ymmärtänyt, paremmin kuin sitäkään, että »seitsemäs
augusti mie sain reput vuoriopissa.» Se oli Sabinasta käsittämätöntä.
Mutta sen hän taas hyvin käsitti, että »tytön silmät, jota rakastaa, on
se kaunein maan päällä!» Sabina oli saanut Suomen-Huotarilta
pellinpalasen, jota hän säilytti pirtin ikkunalistan välissä. Iltasin, kun
muut jo nukkuivat, hän vaipui katselemaan kuvaansa peilistä. Ei hän
oikein ymmärtänyt, mikä oli kaunis, mikä ruma; itsestään sitä oli
hyvin vaikea sanoa. Silmät olivat vaalean siniset, suuret ja
merkillisen miettiväiset. Jonne kirjoitti, että »niistä katseli
koskematon erämaa.» Ainoastaan silloin, kun hän hymyili, tummeni
niiden väri hiukan ja pinnalle ilmestyi somannäköinen kiilto. Nenä oli
kaareva, hiukan herrahtava ja sen molemmilla puolin oli jokunen
kesakko. Mutta Muurmannin Jonne oli kirjoittanut, että ne juuri
kaunistivat häntä, ja hän uskoi sen, koska Jonne niin sanoi. Hän
luotti yleensä kaikessa Jonneen. Suu oli hauskannäköinen. Jonne oli
sanonut, että se hymyillessäänkin näytti ujouden tunnusmerkiltä. Se
meni taas yli Sabinan ymmärryksen, mutta hän tunsi vaistomaisesti,
että se merkitsi hyvää ja oli jonkinlaista kiitosta. Muuten hän ei
muodostaan erikoisempia ajatellut. Hänelle riitti vain se tieto, että
Jonne rakasti häntä ja hän Jonnea.

Mitä oli rakkaus? Ei Sabina osannut sitäkään itselleen selittää.

Oliko se sitä, että kaipasi ja että auringonlaskun aikana rinnan täytti
outo ikävä? Oliko se metsän hiljaista kohinaa vai sinihorsmien
äänetöntä heilahtelua? Hänestä tuntui toisinaan, että kukatkin
kaipasivat. Minkävuoksi ne muuten olisivat taivuttaneet latvojansa
toisiaan vasten? Ne puhelivat kai silloin salatuita asioita. Vai oliko
rakkaus myrskyä? Toisinaan — varsinkin syksypuoleen — riehui
tuntureilla myrsky. Se lennätti koivunlehtiä yhtenä ryöppynä ilmaan.
Sabina oli joskus joutunut sellaiseen säähän ja silloin häntä oli
rauhoittanut se ajatus, että lentelevät keltaiset koivunlehdet olivat
toiveita, jotka matkasivat maailmalle. Ainakin se oli tuntunut
helpoittavalta. Mitä oli rakkaus? Hän oli joskus ajatellut
metsävalkeaakin, joka poltti kuloksi kaiken. Oliko rakkaus
senlaatuista? Sitä oli tosin vaikea ajatella, kun sydämessä asui niin
paljon sellaista, jota olisi voinut verrata vanamoihin taikka
onkikukkiin. Nehän käpristyivät heti; jo tulen kuuma henkäyskin
tappoi ne. Ainakaan hän ei itselleen toivonut sellaista rakkautta.
Hänen rakkautensa oli pikemminkin, tuollaista hellän sydänalan oloa,
— vähän samantapaista kuin silloin, kun ruoka ei oikein maistunut…

Äiti ei näyttänyt paljon piittaavan siitä, mitä hän ajatteli, — tai äiti
ei käsittänyt. Sen hän kyllä huomasi, että Muurmannin poika
kirjoitteli, mutta milloinkaan hän ei kysellyt muuta, kuin että mitä se
nyt puuhaa, — taikka tuleeko tännepäin piakkoin. Näihin kysymyksiin
oli helppo vastata. Äidin mieleen ei nähtävästi juolahtanutkaan
epäillä mitään. Hän piti kai luonnollisena, että Muurmannin poika
kirjoitteli Sabinalle, koskapa tämä oli ainoa kirjoitustaitoinen koko
talossa. Isä Ampru ehkä arvaili enemmänkin, mutta hänkään ei
kysellyt mitään. Ja tuskinpa Sabina olisi kertonutkaan…

»Siitä se korven raataja tulisi», oli isä sanonut Jonnea tarkoittaen,

»mutta herran se siitä tekhee — Muurmanni…»

Sabinaan teki isän puhe aina hiukan hermostuttavan vaikutuksen.

Miten hänen sitten kävisi, jos Jonnesta tulisi herra? Eihän hän
saattaisi seurata häntä alas — sinne suureen maailman kaupunkiin.
Siellä oli kuninkaat ja hovit ja jos jonkinlaiset oudot meiningit. Miten
hän siellä tulisi toimeen?

Kaamaslaessa vain paukkui. Jymähdykset kiirivät voimakkaina

tunturista toiseen. Kävi sellainen pauhu kuin ukonilmalla. Tällaisina
hetkinä oli surullista ajatella, että Jonnesta tulisi herra.

Sabina nojaa aitaa vasten ja katselee tielle, joka karjakujaa pitkin

nousee mäkeä ylös Riimitievaa kohti. Hän muistaa eksymisensä
kaksitoista vuotta sitten. Nytkin tuntuu siltä, kuin olisi hän eksynyt…
jotenkin… omassa sisimmässään. Hän oli silloin muistanut prinsessa
Kunigundaa, joka kumarsi kuninkaanpojan edessä. Lapsellisessa
mielikuvituksessaan hän oli odottanut kuninkaanpoikaa noutamaan
häntä… opastamaan metsästä ulos. Mutta — sellaista ei ollut tullut…
sehän oli vain satua. Se »kuninkaanpoika», jota Sabina nyt odotteli,
oli Muurmannin Jonne… Mutta häntäkään ei kuulunut; hän oli ollut
poissa kokonaisen vuoden… Sabina rupeaa hyräilemään:

— Olipa Karen Lindamo… hän metsätietä kulki, kun urho

uljas varreltaan tien hältä naurain sulki: »Ken oot sa tyttö
ruususuu? — »Ma oon vain Karen Lindamo.»
 Vavahti Karen Lindamo,
kun katsoi miestä kerran,
kahdesti ehkä korkeintaan
ja tunsi linnanherran.
Se kauhistus vain riemastuu:
»Vain oot sa Karen Lindamo!»

Hymähti Karen Lindamo, ohitse mennä aikoi, kun katse

linnan valtiaan jo hänet tyyten taikoi: Hän pysähtyy ja
punastuu, hän on vain Karen Lindamo…

Ja niinpä Karen Lindamo istuupi hetken päästä sylissä

linnanherran tuon, mi suuteloit' ei säästä. — »Kenelle kuuluu
ruususuu — sulleko, Karen Lindamo…?

Senjälkeen Karen Lindamo

käy niinkuin lumottuna.
Kasvoillaan vuoroin vaihtelee
nyt kalvakkuus ja puna.
Hän itseänsä oudoksuu:
Ma oonko Karen Lindamo —?

Tulipa Karen Lindamo

viekkaasti vietellyksi.
Mut jäljellä, ah, vielä on
hänellä keino yksi.
Hän lammen rantaan laskeuu
poloinen Karen Lindamo…

Olipa Karen Lindamo jo kaunis eläessään, mut kaksin

verroin kauniimpi paareilla levätessään. Hymyili kuolossakin
suu: Ma oon vain Karen Lindamo.
 Sabinan mieli valahtaa surulliseksi. Tuo setä Juhanin opettama
laulu johtui aina tällaisina hetkinä mieleen. Mikä siinä oli, joka niin
erityisesti hänen mieltänsä kiinnitti? Tytön surullinen kohtaloko?
Mutta — eihän hänelle suinkaan tarvinnut niin käydä… Hyvä Jumala!
Olivathan Jonnen aikomukset rehellisiä.

Taivaalla purjehti yksinäinen vaalea pilvi. Se oli kuin laiva, jota

näkymätön käsi ohjasi. Se suuntasi kulkunsa Kaamaslakea kohti ja
ehdittyään huipun yläpuolelle se hajaantui pieniksi höytyviksi.

Sabina muistaa toisenkin laulun Karen Lindamosta. Senkin oli setä

Juhani opettanut. Sen sävel oli vain edellistä surullisempi.

— Olipa Karen Lindamo… hän siivet saada halas ja lentää

kun tul' illansuu pilveen ja sieltä alas: Hän tahtonut ois nähdä
vaan, miss' sulho viipyi matkallaan.

Vain päivä, Karen Lindamon

jo Herra toiveen täytti:
Tullessa toisen illansuun,
kas, kuolo tietä näytti
luo sulhon turhaan vuotetun. —
»Näin kohtasin nyt, armas, sun!»

»Oi kallis Karen Lindamo,

tääll' yhtyivät siis tiemme.
On seuranamme tähdet, kuu,
me henkiä nyt liemme…
Mut avaruuden aution
lempemme lämmittävä on!»