Download the full version of the ebook at

https://ebookgate.com

Say to the Sun Don t Rise and to the Moon Don

t Set Two Oral Narratives from the
Countryside of Maharashtra 1st Edition Anne
Feldhaus
https://ebookgate.com/product/say-to-the-sun-don-
t-rise-and-to-the-moon-don-t-set-two-oral-
narratives-from-the-countryside-of-
maharashtra-1st-edition-anne-feldhaus/

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Manage the Media Don t Let the Media Manage You Memo to
the CEO 1st Edition William J. Holstein

https://ebookgate.com/product/manage-the-media-don-t-let-the-media-
manage-you-memo-to-the-ceo-1st-edition-william-j-holstein/

ebookgate.com

Don t Call It Sprawl Metropolitan Structure in the 21st

Century 1st Edition William T. Bogart

https://ebookgate.com/product/don-t-call-it-sprawl-metropolitan-
structure-in-the-21st-century-1st-edition-william-t-bogart/

ebookgate.com

Natural Cures They Don t Want You To Know About Kevin

Trudeau

https://ebookgate.com/product/natural-cures-they-don-t-want-you-to-
know-about-kevin-trudeau/

ebookgate.com

Don t Blame Us Suburban Liberals and the Transformation of

the Democratic Party Lily Geismer

https://ebookgate.com/product/don-t-blame-us-suburban-liberals-and-
the-transformation-of-the-democratic-party-lily-geismer/

ebookgate.com
Start with NO The Negotiating Tools that the Pros Don t
Want You to Know 1st Edition Jim Camp

https://ebookgate.com/product/start-with-no-the-negotiating-tools-
that-the-pros-don-t-want-you-to-know-1st-edition-jim-camp/

ebookgate.com

MySQL Troubleshooting What To Do When Queries Don t Work

1st Edition Sveta Smirnova

https://ebookgate.com/product/mysql-troubleshooting-what-to-do-when-
queries-don-t-work-1st-edition-sveta-smirnova/

ebookgate.com

Take On the Street What Wall Street and Corporate America

Don t Want You to Know 1st Edition Arthur Levitt

https://ebookgate.com/product/take-on-the-street-what-wall-street-and-
corporate-america-don-t-want-you-to-know-1st-edition-arthur-levitt/

ebookgate.com

Why They Don t Hate Us Lifting the Veil on the Axis of

Evil Mark Levine

https://ebookgate.com/product/why-they-don-t-hate-us-lifting-the-veil-
on-the-axis-of-evil-mark-levine/

ebookgate.com

We Can t Teach What We Don t Know 3rd Edition Gary R.

Howard

https://ebookgate.com/product/we-can-t-teach-what-we-don-t-know-3rd-
edition-gary-r-howard/

ebookgate.com
 Say to the Sun,
“Don’t Rise,”
and to the Moon,
“Don’t Set”
 SOUTH ASIA RESEARCH
Series Editor
Martha Selby

A Publication Series of
The University of Texas South Asia Institute
and
Oxford University Press

THE EARLY UPANIṢADS ŚIVA IN TROUBLE

Annotated Text and Translation Festivals and Rituals at the Paśupatinātha
Patrick Olivelle Temple of Deopatan
Axel Michaels
INDIAN EPIGRAPHY
A Guide to the Study of Inscriptions A PRIEST’S GUIDE FOR THE GREAT
in Sanskrit, Prakrit, and the other FESTIVAL
Indo-Aryan Languages Aghoraśiva’s Mahotsavavidhi
Richard Salomon Richard H. Davis
A DICTIONARY OF OLD MARATHI DHARMA
S. G. Tulpule and Anne Feldhaus Its Early History in Law, Religion, and
Narrative
DONORS, DEVOTEES, AND
Alf Hiltebeitel
DAUGHTERS OF GOD
Temple Women in Medieval Tamilnadu POETRY OF KINGS
Leslie C. Orr The Classical Hindi Literature of Mughal
India
JĪMŪTAVĀHANA’S DĀYABHĀGA
Allison Busch
The Hindu Law of Inheritance in Bengal
Edited and Translated with an THE RISE OF A FOLK GOD
Introduction and Notes by Ludo Rocher Viṭṭhal of Pandharpur
Ramchandra Chintaman Dhere
A PORTRAIT OF THE HINDUS
Translated by Anne Feldhaus
Balthazar Solvyns & the European Image
of India 1740–1824 WOMEN IN EARLY INDIAN
Robert L. Hardgrave BUDDHISM
Comparative Textual Studies
MANU’S CODE OF LAW
Edited by Alice Collett
A Critical Edition and Translation of the
Mānava-Dharmaśāstra THE RIGVEDA
Patrick Olivelle The Earliest Religious Poetry of India
Edited and translated by Stephanie
NECTAR GAZE AND POISON
W. Jamison and Joel P. Brereton
BREATH
An Analysis and Translation of the SAY TO THE SUN, “DON’T RISE,”
Rajasthani Oral Narrative of Devnarayan AND TO THE MOON, “DON’T SET”
Aditya Malik Two Oral Narratives from the Countryside
of Maharashtra
BETWEEN THE EMPIRES
Edited and Translated by Anne
Society in India 300 BCE to 400 CE
Feldhaus
Patrick Olivelle
With Ramdas Atkar and Rajaram
MANAGING MONKS Zagade
Administrators and Administrative Roles
in Indian Buddhist Monasticism
Jonathan A. Silk
 Say to the Sun,
“Don’t Rise,”and
to the Moon,
“Don’t Set”
Two Oral Narratives from the
Countryside of Maharashtra
z
Edited and Translated by
ANNE FELDHAUS
WITH
RAMDAS ATKAR AND
RAJARAM ZAGADE

1
 3
Oxford University Press is a department of the University of
Oxford. It furthers the University’s objective of excellence in research,
scholarship, and education by publishing worldwide.

Oxford New York

Auckland Cape Town Dar es Salaam Hong Kong Karachi
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico City Nairobi
New Delhi Shanghai Taipei Toronto

With offices in
Argentina Austria Brazil Chile Czech Republic France Greece
Guatemala Hungary Italy Japan Poland Portugal Singapore
South Korea Switzerland Thailand Turkey Ukraine Vietnam

Oxford is a registered trademark of Oxford University Press

in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by

Oxford University Press
198 Madison Avenue, New York, NY 10016

© Anne Feldhaus 2014

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the prior
permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted by law,
by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction rights organization.
Inquiries concerning reproduction outside the scope of the above should be sent to the
Rights Department, Oxford University Press, at the address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Say to the sun, “don’t rise,” and to the moon, “don’t set” : two oral
narratives from the countryside of Maharashtra / Edited and Translated by Anne Feldhaus
with Ramdas Atkar and Rajaram Zagade.
pages cm
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978–0–19–935764–2 (cloth : alk. paper) 1. Folk literature, Marathi—
Translations into English. 2. Dhangar (Indic people)—Folklore. I. Feldhaus,
Anne, editor, translator.
GR305.7.D53S28 2014
398.20954’79—dc23
2014000700

1 3 5 7 9 8 6 4 2
Printed in the United States of America
on acid-free paper
 Contents

List of Maps vii

Preface ix
Abbreviations xiii

PART I Introduction

1. Ovīs and Dhangars 3

2. The Art of the Ovīs 25
3. The World of the Ovīs 58
4. Pastoralist Life and Identity 89
5. Gender and Women in the Ovīs 108

PART II

6. The Story of Birobā 129

PART III

7. The Story of Dhuḷobā 303

Bibliography 585
Index 591
 List of Maps

Map 1. Places and Regions in the Ovī of Dhuḷobā 64

Map 2. The Route between Phalṭaṇ and Ujjain 67
Map 3. King Hemūt’s Exile 69
 Preface

I inherited the stories in these volumes. Like the casket containing

Birobā’s mother, which fell from the sky and got buried in the ground, the
stories simply fell to earth. They landed in my lap.
Since the first time I visited India, in 1970, I had wanted to understand
what I called “popular” religion in Maharashtra. After years of lonely strug-
gle, I learned in the mid-1970s that there was already someone who had
done a huge amount of work on “Volksreligion” in that region of India: a
German professor named Günther Sontheimer. Following the advice of
D. D. Kosambi, whom he had taken as his teacher, Sontheimer was search-
ing for “folk religion” at what he took to be its roots: in the living oral
and ritual traditions of the Hāṭkar Dhangars of Maharashtra. I first met
Sontheimer in Pune in 1979. There he introduced me to Ramdas Atkar
and Rajaram Zagade, who were his two principal research assistants, and
to Sakharam Lakade, a Dhangar shepherd who was Günther’s friend and
most valuable “informant.” (I remember laughing with Günther when
he first introduced me to Sakharam. “The Americans would call him my
‘informant,’ ” Günther said.) Günther took me along to his “field” some-
times, on short trips out of Pune. I translated his book on pastoral deities
(Birobā, Mhaskobā und Khaṇḍobā: Ursprung, Geschichte und Umwelt von
pastoralen Gottheiten in Mahārāṣṭra) into English (Sontheimer 1989a), and
in 1989–1990 he served as my sponsor for a fellowship that allowed me
to write most of my own book on river goddesses (Feldhaus 1995) at the
University of Heidelberg.
Then Günther died, suddenly and unexpectedly, at the beginning
of June 1992. Soon after, I was invited to take his place at Heidelberg
for a semester, to see his students through to the completion of their
degrees. Now, on a cold, dark day in the German winter, I sat in a
sparsely furnished room in an ugly concrete building. With me were
Heidrun Brückner, Aditya Malik, and other colleagues and students of
x Preface

Günther’s. We were at the South Asia Institute, the part of the University
of Heidelberg where Günther had worked. His relatives had handed over
to the Institute his library, his photographs, his audio tapes, his super-8
films, and his unfinished projects, and we were developing a plan for
dealing with the inheritance. Worried about how we were going to take
care of everything (and presumably also about how much it would all
cost), the Director of the Institute asked what was in Günther’s tapes
that made me so interested in working with them. Suddenly my halting,
broken German became fluent. “A rich treasure of incredibly marvelous
stories,” I said. And I started to cry.
Thus began my relationship with the stories in these volumes. Because
I inherited the stories, I did not carry out the original fieldwork on them
that others who have published similar stories have done. I have attempted
to carry out fieldwork of this sort, but I have had very little success. In the
two decades since Sontheimer’s death, I have taped some ovīs, hoping to
collect more like those in this volume. It has proved very difficult to get
anything as good as these. Some Dhangars do not know how to sing ovīs.
Some can repeat the lines of an ovī after someone else has sung them
first, but few are able to sing “in front.” Many are not good performers,
and even those who can give a lively rendering of a story often do not
know it in its entirety, or they do not remember the kind of details that
give the ovīs in these volumes their rich texture. It is difficult to record
ovīs without the background noise of a festival, or without the percussion
accompaniment that some singers say they need. It has been difficult to
make appointments for recording sessions, given singers’ busy lives and
the many other demands on my time and that of my fieldwork compan-
ions. And, most distressingly—even though I have traveled with Ramdas
Atkar (who, as Sontheimer’s long-time assistant, is extremely knowledge-
able about Dhangars and their culture), Sakharam Lakade (who, himself
a Dhangar, was a connoisseur of ovīs), and Sudhir Waghmare (the most
diplomatic man in the world)—we have had trouble gaining good singers’
trust.
There was one promising group, for example, that we pursued for a
couple of years. We spoke with them in their home village, went to vil-
lages where they had been invited to sing ovīs, and taped the ovīs they
sang there. The leader of the group said that they would sing their most
special ovī only in the course of their three-week pilgrimage, and then only
at the locations where the various episodes narrated in it had taken place.
I asked if we could travel with them and tape the ovī during the pilgrimage.
 Preface xi

The leader said yes. So I procured a fellowship to carry out the project, got
a semester’s leave from teaching at Arizona State University, bought an
expensive new recording device, got Ramdas and Sudhir and Sakharam
to take three weeks off from their normal lives, let my husband go home
to the United States, spent weeks making complicated logistical arrange-
ments, and set off for what promised to be a strenuous and exciting field
trip. On the morning of the second day of walking, the leader of the group
sent us a most disheartening message: we should not travel with his group
any more, we should not tape their ovī any more: we should simply go
away. After confirming that this was really what the leader meant to tell
us, we quickly packed our things and took our leave. This time there were
tears not only in my eyes, but also in Sakharam’s.
Such experiences made me realize all the more what a treasure
Sontheimer and his assistants had collected. In order to make Marathi
readers aware of the wealth of material available in the Sontheimer archive,
Ramdas and Rajaram and I selected some of the best stories for publica-
tion in a Marathi book. We edited the stories carefully, listening again and
again to the tapes, polishing the transcriptions repeatedly, and annotat-
ing them to help Marathi readers understand.1 In August 2006, Śrīvidyā
Prakāśan, Pune, published the Marathi texts in a book entitled Marāṭhī
Maukhik Vaṅmay: Sonthāymar Saṅgrahātīl Ovyā va Kathā (“Marathi Oral
Literature: Ovīs and Stories from the Sontheimer Archive”). The two
longest, richest texts from this Marathi anthology are presented here in
English translation. By publishing the translations, we hope to bring this
type of Marathi oral literature to an even wider audience than the many
readers we were able to reach through the Marathi book.
In one of the most striking passages in his book on pastoralist dei-
ties, Sontheimer (1989a: 204, text 70) quotes Birobā as objecting to being
put into a book. “I do not want to be shackled by anything,” he says. “No
line is to be drawn to tell me to stop. I am not to appear in any book
(girantha, written grantha) or any manuscript (puti, written pothī).” Putting
Birobā into a book is exactly what we have done here, and it is something
we have done not only to Birobā but also to Dhuḷobā. By taping the ovīs,
Sontheimer and his assistants gave them a permanence and rigidity that

1. Trying not to offend the politically heightened “religious sensibilities” of our potential
audience in the wake of the January, 2004 attack on the Bhandarkar Oriental Research
Institute in Pune, we even censored the language of some of our texts and left out one of the
best stories entirely.
xii Preface

robbed them of their evanescent nature. By sitting before the tape recorder
to sing and narrate the ovīs, the artists allowed this to happen. By publish-
ing the ovīs in Marathi, Ramdas and Rajaram and I fossilized the oral per-
formances as written texts. And now, by publishing the texts in English,
we have torn them from their rural, nocturnal context and brought them
into the dazzling, foreign arena of global literature. The ovīs are no longer
just my inheritance. They have fallen into the lap of all the world.
Anne Feldhaus
Würzburg, 13 April 2011
 Abbreviations

B The ovī of Birobā as performed by the singers from Nimbavaḍe (Part

II of this volume)
BP The ovī of Birobā as performed by Dājī Rāmā Pokaḷe
D The ovī of Dhuḷobā as performed by Dājī Rāmā Pokaḷe (Part III of
this volume)
 Say to the Sun,
“Don’t Rise,”
and to the Moon,
“Don’t Set”
 PART I

Introduction
 1

Ovīs and Dhangars

In recent decades, a great deal of scholarly work on the cultures of South

Asia has been devoted to oral literature and performance traditions in
modern South Asian languages. This material presents a vast wealth of
exciting, moving, entertaining, original, and sometimes quite strange nar-
ratives, rich in verbal art, striking in imagery, and filled with humor, sus-
pense, and fun. Oral literature and its performance also provide extremely
important insights into the life experiences, social arrangements, psychol-
ogy, values, concepts, and material culture of the people for whom the
literature and performances are still—or, until quite recently, were—the
heart of a living cultural tradition.
Like much of the South Asian oral literature that has been published
and discussed since the 1980s, the oral texts presented and analyzed in
this volume tell captivating stories about love, loyalty, treachery, struggle,
and devotion. They reveal clearly and in depth the thoughts, beliefs, val-
ues, and assumptions of the men who performed them. In particular, they
show a great deal about these men’s understanding of the relationships
between men and women, among people in different social positions,
and between humans and gods. What differentiates these texts from most
of the others that have been published in English in recent decades is,
first, that these texts were originally performed in Marathi, the language
of Maharashtra, and, secondly, that they come from the oral traditions of
pastoralists.
Pastoralists and their traditions have long been extraordinarily impor-
tant to the social, economic, political, and cultural life of the large area of
western India called Maharashtra. The dry wilderness that covers most
of not only Maharashtra but also the rest of the Deccan Plateau makes
this enormous central part of India highly suitable for pastoralism. For
Another random document with
no related content on Scribd:
Wähitellen wilja makia.

Wähä elättää, tyhjä kuolettaa.

Wähä huolin pakkaisesta, kun ei päätäni palele.

Wähä hywä, tyhjä paha.

Wähä köyhällä kalua, ei sillenkään siaa.

Wähä lapsen mielen hywittää.

Wäha luku lukkarista, ei paljo papistakaan.

Wähä luku wallattoman wihoista.

Wähä makiata syödään. 6520

Wähä miehen mustuudesta, kun on muutoin mieltä päässä.

Wähä miehen mustuudesta, urohon mataluudesta, kun hän

miehestä menepi, urohosta alkenepi.

Wähä mieltä hullun päässä, ei siaa sillenkään.

Wähä mätäs kuorman kaataa.

Wähä on pojista apua,

tyhjä toiwo tyttäristä.

Wähä on wuohen woirasia,

pikkarainen piimäpytty.

Wähä saadaan wähällä,

pikkuruinen pikkuisella.
 Wähä waimo kullan wäärti: hatusta hameen saapi, paidan
housukankaasta.

Wähä waimoista waraa,

ellei oppia enempi.

Wähä wara purjehesta, 6530

jos ei airoista apua.

Wähä warahin nousennosta,

kun myöhän työlle saapi.

Wähä warjosta waraa,

tyhjä turwa toisestansa.

Wähä warkahan waloista,

itkusta pahan imeisen.

Wähä wähästä annetahan,

pikkuruinen pikkuisesta.

Wähä wähästä tulepi.

Wähä wäwystä — wäwystä wähä.

Wähäinen lintu munii wähäisen munan.

Wähäisestä waimo kaunis, suuresta sotahewoinen.

Wähällä hullun mieli noutaan.

Wähällä lapsen mielen noutaa. 6540

Wähän waiwoista waraa, kuolemasta kunniata.

Wähästä juopunut laulaa.

Wähässä paljo seisoo.

Wähässä wahinko saapi, pikaisesti piikarikko.

Wähästä on — Wähäisestä.

Wähästä paljo tulepi, kipinästä tuli syttyy.

Wähästä walmis kuulee.

Wähät lapset, wähät huolet; isot lapset, isot huolet.

Wäiwet nautansa tuntee.

Wäkeä ei panna puntarilla, 6550

mieltä ei kauhalla ja'eta.

Wäki wääreä tekepi,

wäki wäärän oikaisepi.

Wäkisin koira haukkuu:

se sinne'päin onki.

Wäkisin koira metsään wiedään:

ei se hunno orawata hauku.

Wäkisin työlle, ei ruoalle.

Wälehen koira pennut teki:

sokiana syntyiwätki.
 Wälehen wahinko saapi,
pikaisesti piian rikko.

Wälehen wian näkepi,

talon wieraan tawoissa.

Wälehen wähä wäsypi,

pian heikko hengästypi.

Wälehen wähä wäsähti,

pian uupui pikkarainen.

Wäli on wäätyllä witsalla, 6560

wäli wääntämättömällä.

Wälinaika linnassaki.

Wälttää pilkka pienemmästä,

ei re'ellä wedettäwästä.

Wälttää pilkka pienempiki,

ei korennon kannettawa.

Wästäräkki, wähä lintu,

kulki kurjen siiwen alla:
tuokin taittoi, alenti aisan.

Wäwy wätkähti tupahan, muna mutkahti patahan ehtoisen

emännän kädestä.

Wäwystä wähän waraa, tyhjä turwa tyttärestä, miniästä

mieli karwas, pojasta iäinen itku.
 Wäännä köyttä ruumenista,
solmi solmuhun munaa.

Wäärin menee wäärin saatu,

pahasti pahoin ko'ottu.

Wäärin saapi wäärin tullut,

työttä tullut tuhlatahan.

Wäärä hirsi ei auta huoneentekiälle. 6570

Wäärä niska nostessansa kauan yöllä walwonehen.

Wääräkö piispan pappilaan on?

Yhden hywä tekee: kaksi maksaa.

Yhden jäljet yhtäälle,

kahden jäljet kahtaalle.

Yhden jäljet yhtäälle,

yhdeksän yhdeksäälle.

Yhden koira elää,

kahden koira kuolee.

Yhden sanan sanoo,

siitä tora tulee.

Yhden talon koira — Yhden koira.

Yhdessä ollaan: sanoi akka, kun suden kanssa ridassa oli.

Yhdesti nuori, kahdesti wanha. 6580

Yhdestä ylkä — Yksin ylkä.

Yhdet kaikki yhdeksässä,

yksi mieli miehen päässä.

Yhteen nenin iltaisella,

selin perin aamuisella.

Yhteenpäin sudet ulwowat.

Yhtyy hywä hywään, jalo toisehen jalohon, repo rannan

kiertäjähän.

Yhtyy juoksewa johonki, kunnei käypä kohtaaksen.

Yhtyy toisinaan sokiallenki raswaa lusikkaan.

Yhtä kaikki kaalin tähde, joko alta, eli päältä.

Yhtä kaikki yksinäisen: teki työtä, eli makasi, eli istui aiwan
ilman.

Yhtä luuta wuohen sarwet owat. 6590

Yhtä paljo mieltä kiiskiltä, kun walaskalallaki.

Yhtä pitkät yhden jäljet, waikia ei poikelta awarat.

Yhtä pitäwäiset owat mustalaisen hewoiset.

Yhtä sirkan — Taikka sirkan.

 Yhtä sutten silmän juoksee,
waikka kahda katsellaan.

Yhtä sutten silmän juuret,

yhtä roswojen ajatus.

Yhtäy toisinaan — Yhtyy toisinaan.

Yhtäälle yhden jälki,

kahden polku kahtaalle.

Yhtäälle yhdet jäljet,

monen jäljet monta tuowat.

Yksi henki hewoisellaki. 6600

Yksi hullu taitaa enemmän kysyä, kun yhdeksän wiisasta

wastata.

Yksi häwinneen kaikki on.

Yksi juo oluen punaisen, toinen wettä wiilettäpi.

Yksi kaikki — Yhtä kaikki.

Yksi karkko wettä huusi, kaikki karkkoiset janoiset.

Yksi kyntäjän — Parempi kyntäjän.

Yksi lammas wettä määkyi, koko karsina janoistui.

Yksi mielenä, toinen kielenä.

 Yksi mieli ystäwillä,
ehkä päät erinnäiset.

Yksi naipi nuoren neitsen, 6610

toinen ämmän ämmittää.

Yksi oli lehmä maammollani: sen häjy härjäks muutti, piru

pitkäpiimäiseksi.

Yksi on hywä, toinen parempi,

kolmatta ei kysytä'kään.

Yksi on tuuli tuttuani,

päiwä ennen nähtyäni.

Yksi paha peninki wie yhdeksän hywää myötänsä.

Yksi pahan tekee, kymmenen koskee.

Yksi pahin porsaistaki.

Yksi puhuu ystäwälle,

ystäwä ympäri kylää.

Yksi puoli puuttununna,

toinen jäänynnä wajaa.

Yksi sana niin hywä, kun yhdeksänki.

Yksi sanoi ystäwälle, 6620 ystäwä koko kylälle.

Yksi sianki sikiöistä pahin porsas.

 Yksi sitä, toinen tuota,
monikahdat muutamia.

Yksi suu, kaksi korwaa:

sen tähden pitää enemmin kuulla, kun puhua.

Yksi suuna, toinen säkkinä.

Yksi synti warkahalla,

yhdeksän epäiliällä.

Yksi synti warkahalla,

yksitoista luulialla.

Yksi talon työ:

makaa eli syö.

Yksi tie, kaksi asiaa.

Yksi tie tuonelahan, yksi ikuiseen ilohon.

Yksi tyhjä tyttäristä, 6630 jos kylällä naitakahan, tahi

kuolkahan kotona.

Yksi tyhmä — Yksi hullu.

Yksi walehtelia saa yhdeksän walehteliata matkaan.

Yksi wäärä — Yksi paha.

Yksi yhähtää, toinen ähähtää.

Yksi älli ämmän päässä.

 Yksin pojiton pinolla, tyttäretön huhmarella.

Yksin päiwin huomenia.

Yksin päiwin ikäki kuluu.

Yksin ruoalla parempi,

kahden työssä kaunihimpi.

Yksin työllä tyttäretön, 6640

yksin pojaton pinolla.

Yksin ylkä paras:

kaksin kumpiki katoopi.

Yksissä on yötä oltu, erissä ewähät syöty, kontit kostohon

koettu.

Yksittäin piiat naidaan,' yksittäin lampaatki keritään.

Ylemmä hiiren mieli, kun wehnäaumaan.

Ylen köyhä katsotaan,

kengät koirille syötetään.

Ylen köyhä katsotaan,

portahalla potkitaan.

Ylen köyhä katsotaan,

päälle laiskan astutaan.

Ylenkatset lapsen itkettää, ei osan wähyys.

Ylenkatsottu kanto reen kaataa.

Ylenkatsottu mätäs heinäkuorman kaataa. 6650

Ylinnä huoran pää kirkossa, warkahan walatuwassa.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä.

Ylpeys käy talonpojanki takissa, nöyryys silkkipuwussaki.

Ylpeys lankeamaan saattaa.

Ylpeys tämän teki: sanoi sontiainen, kun päänsä seinään

lenti.

Ylpeyttänsä kerjäläinenki luihkaa.

Ylääppä — Ylemmä.

Ylös yltynyt pitäpi,

päälle woipa tappelepi.

Ymmärrät sen yrin marin,

mittä wettä kirnuun pannaan.

Yreksi käen keseä, 6660

mustan linnun muita maita.

Yreksi tuohesta — Tuohessa on yreksi.

Yrittäneen päätä ei leikata.

Yritykset työn tekewät,

ajatukset ajan wiewät.
 Yrki tulta tuohessaki,
tekoaika terwaksessa.

Yrmy elää, armu kuolee.

Yö, kuhun yötyy;

päiwä, kuhun päätyy.

Yö on talwista suwea,
kaksi kaikkein enintä.

Yö päiwillä wähä on.

Yö päiwiä wäliä,
päiwä kahden yön wälissä.

Yö ristiäisiä hywiäki, 6670

kaksi häitä häiyjäki.

Yö syksyistä siloa,
kaksi kaikkien eninnä.

Yökissa päiwäkissan woittaa.

Yöksi iltaisella, päiwäksi aamuisella.

Yökukko woittaa päiwäkukon laulamasta.

Yöllä armas soudeskella, kuuwalolla kuljeskella.

Yöllä warkaat waeltawat.

Yöllä yököt lentelewät,

hämärällä häiyt linnut.
 Yöllä yököt lentelewät,
päiwällä paremmat linnut.

Yöllä yötyrit ajawat,

pimiällä pillomukset.

Yöllä yötyrit tulewat, 6680

pimiästä piian wiejät.

Yötä on kyllin Uolewista,

päiweäki Paawalista.

Yötä Oulusta, päiwää Paawosta.

Ähkä, puhka, työn tekee, ei wäen paljous.

Äiti antaa nisän suuhun,

waan ei mieltä päähän.

Äiti ei laita lapsiansa,

polje ei poikoa omoa.

Äiti heitti, isä heitti, heitti myöski heimolainen, waan ei

heitä Herra Kiesus, hylkää hywä Jumala.

Äitin tawat tyttärellä.

Äitin witsa willawitsa — Willainen emoisen.

Äiä on akkoa kylällä,

ei kaikki minun emoni.
 Äiä on huolta orjuudessa, 6690
isännyydessä enempi.

Äiä on huolta rikkahalla wartensa warustamasta, muretta

makoamasta, työtä ilman istunnasta.

Äiä on juorua akoilla,

on mitä hewon weteä.

Äiä on kantoa kaskessa,

ei ole kaikki koiwun kannot.

Äiä on, kut metisillä huulilla suuta antaa.

Äiä on maalla malttawia,

kun weden wahinko saapi.

Äiä on naidessa wäkeä,

humalassa rikkahia.

Äiä on nuorra kaunihia,

paljo wanhana pahoja.

Äiä on puuta puimatonta, koiwua kokematonta, piikoa

pitämätöntä.

Äiä on päiwiä idässä,

äiä öitä luotehessa.

Äiä on päätä päiwän alla, 6700

ei ole kaikki päät pätewät.

Äiä on työtä — Äiä on huolta.

 Äiä on työtä ohuudessa, paljo palkan piikuudessa,
emantuudessa enempi.

Äiä on työtä, tuhma tunto,

waiwoja, matala mahti.

Äiä on äitin kauneutta,

ei ole äitin armautta.

Äiä äyriä pitäpi, paljo pieniä rahoja, naida naista neitosesta,

ostoa orithewoista.

Äiän silloin äiti maksoi,

kun se rinnalla imetti.

Äiän syöpi annettawa,

itse ottawa enemmän.

Äiän tikka puita puipi,

ei saa pitkiä pinoja.

Äiän tässä on ämmä maanut, piika pitkään lewännyt, kun ei

ole tehnyt telttuisia, napeloinut nauhan päitä.

Äly on tarwes ämmän päässä, 6710

mieli leiwän leipoessa.

Ämmät äyhkyen eläwät,

kuuset paukkuen palawat.

Äriä ämmä leipoessa, kimutessansa kiriä, panna oltta

pannessansa.
 Äriä ämmä leipoessa, kiukkuinen kirnutessa, willi wiinan
keitännässä, makkaroidessa makia.

Äsken huolta hoiwatahan, pannahan pahaa mieltä, kun on

liina liitetähän, lakki päähän laitetahan.

Äsken mies miessä,

kun kaksi lakkia päässä.

Äsken miestä merkitähän,

koska korwa leikatahan.

Äsken miestä merkitähän,

puntarilla punnitahan,
kun on tarwes tappelohon,
mieli miekoille tekepi.

Äsken poika poika ompi,

kun leiwän lehdosta tuopi,
kannikan katajikolta,
punakuoren kuusikolta.

Äsken poika poika ompi, kun uuden tuwan tekepi,

kynnyksen tuwan etehen. uuden uksen kynnykselle.

Äsken tali nähdään, 6720

koska watsa awataan.

Äsken toukka touwollansa,

että muut äkehellänsä.

Äsken tästä ämmä lähti,

toinen singahti siahan.
 Äsken waimo waiwan tunsi,
koska kantoi kolmoisia.

Äsken ämmä hawasi, kun puoli päätä paloi.

Äsken ämmä äiän tiedät, kun sä kannat kaksoisia, koet

kolmia kotia, hattupäitä hautaelet.

Äsken ämmä äänen nosti, koska kukkaro katosi.

Äyri äijistä pojista.

Äyri ämmällä rahaa, ei siaa sillenkään.

Äyri äyrin takaa saattaa.

Äyri äyristä tulepi, 6730 jywä toisesta jywästä.

Äyrin tawara kaswaa, äyrin tawara katoaa.

Äyristä tuhannen alku.

Äyristä taalaria tehdään.

Äyrittäin tuhannet tulewat.

Äänettä on hulluki wiisain.

Ääni ämmälle tulepi,

keringille keikahtapi.

Öillä päiwät jatketaan,

petäjällä pellon siemen.
 Öillä päiwät jatketaan,
pärehillä pitketään.

Öillä päiwät jatketaan,

weisuilla wähät oluet.

Öillä päiwät jatketaan, 6740

wirsillä Jumalan wilja.

Öillä yötyrit ajawat,

pimiässä pilloniekat.

Lisäntöjä

Nämä sananlaskut on koonnut Opettaja Sortawalan Koulussa C.F.

Melart.

Aamusta ei pidä päiwää kiittää, ensi wuonna morsianta.

Aarteina welka miehen takana.

Ahnas ottaa juoksewaltaki sudelta hännän.

Ahneen silmät ei täydy muulla, kun mullalla.

Aika aikaa kutaki, sanoi pässi päätä leikatessa.

Aina haukkuu arka koira,

panettelee paha toista.
 Aina koski kohisepi,
aina ärisee älytöin.

Aina on Herra neuwon seppä,

Jumala hywäntekiä.

Aina on tauti tiinehessä, 6750

yskä wanhassa akassa.

Ajatellen arwoansa
kukin paetkoon pahuutta.

Ei elo hirwitä.

Ei henki lähde herkkuin tähden,

eikä päiwiin pahoin tähden.

Ei herroille paljon pidä; kun puikolla

silmään pistää, niin suuttuwat.

Ei hoppuu, kun leipä loppui,

äsken hoppu, kun tupakka loppui.

Ei hullua herraksi panna.

Ei huonolle maalle paljon hallaa pidä.

Ei ilmaa säkkiin panna.

Ei kaatunut wesi saa astiaan.

Ei kahta: hywä ja joutu. 6760

Ei kahta hywää: nuorta miestä ja rukiista leipää.

Ei kahta päätä yhdellä miehellä.

Ei kaikki ole miehet hattupäät.

Ei kaikki päiwät ole päälletyksen.

Ei kaikki pääse kalawesille,

eikä kirkon naapuriksi.

Ei kangas karilla joudu,

keträwarsi keikahilla.

Ei kannettu wesi kaiwossa kestä,

eikä pantu mieli päässä.

Ei katti kaikkia saa, mitä naukuu.

Ei koira pahaksi pane, kun leiwällä lyödään.

Ei kowaosainen kohta kuole. 6770

Ei köyhän tähteistä, eikä waiwaisen hywänteosta.

Ei köyhän welka wiikoksi jouda.

Ei lapselle saa kaikkia antaa, mitä anoo.

Ei leikattu leipä yhteen saa.

Ei leipä leikaten pahene.

Ei leipä leikillä tule.

Ei leipä lopu syömiseen, mutta saamiseen.

 Ei likasta wettä pidä pois kaataa, ennenkun puhdasta siaan
saadaan.

Ei lintukaan ylemmäksi lennä, kun siiwet kantawat.

Ei luku rakkautta riko. 6780

Ei maantie makaa.

Ei maata alemmaksi saa mennä.

Ei merta kirweillä täytetä.

Ei mieron wene terwaa saa.

Ei ole herraa weneessä.

Ei ommel waatetta pilaa.

Ei pahaa pidä pahalla kostaa.

Ei paljon pahaksi pidä.

Ei purewa koira hauku.

Ei päätä oteta päättömältä. 6790

Eipä kerskaa kelpo rikas, täysi kukkaro kilisee.

Ei raataja maata walitse.

Ei rahalla silmiä ole.

Ei se koskaan nälkään kuole,

joka anella osaapi.
 Ei se ole mies, joka rahan saapi,
waan se, joka rahan pitää.

Ei se sillen haise, millä saadaan.

Ei se toista auta, ken ei ole itse hätää nähnyt.

Ei siitä ole unta, ei nälkää.

Ei sokia taida sokiaa taluttaa.

Ei surman jalka jyskä. 6800

Ei syöpä siaa katso, maata kuolewa walitse.

Ei taikaa kangella käännetä.

Ei tauti karwaa kaunista.

Ei tekemätöntä hywää, ei pesemätöntä puhdasta.

Ei tekewältä työ lopu.

Ei terwe lääkäriä tarwitse.

Ei tiellä tatti kaswa.

Ei tulella tähdettä ole.

Ei työ tule tekemättä.

Ei uhkaten sotaan mennä. 6810

Ei waaraa toisen weneessä, turwaa toisen tyttäressä.

Ei wanhasta ole konkaria.

Ei wanhasta teinistä pappia saa.

Ei wesi wäkiä anna.

Ei yhden syytä, kun kaksi tappelee.

Ei yhtä päätä kahdesti leikata.

Ei yksi iäti kestä.

Ei yksi pääskynen kesää tee.

Ele ennen älähä, kun kolahtaa.

Ele wirttä wäärin laula, 6820 ellet oikein osaa.

Elo elon luokse pyrkii.

Ennen kauppa rikki, kun mieli rikki.

Harwoin härkä keräjästä palajaa.

Harwoin korpit hallistuwat,

harwoin pahat paranewat.

Hellä hepo warsahansa,

leskiwaimo lapsehensa.

Hepo paljon warsoja tekee,

waikka ei länget päästä lähde.

Herkut ruumiin runtelewat,

kiitos pahentaa paraanki.
Hipiä lämpimän tuntee.

Hullu itsiänsä kiittää.

Huora toista luulee, warsa toista a<d<j<<. 6830

Hupaan meni hywät humalat märänneihin maltasihin. Hywä

huttu huomenaki.

Hywä häjyn oma lapsi,

ruokkii poikansa petokin.

Hywä hännäkäs hewoinen,

paha waimo palmikoinen.

Hywä kutsuin kulkea.

Hywä lapsen lassa olla,

kuin on wanhempi warana.

Hywä myötäinen menoissa,

kultainen kohtuuden mitta.

Hywä on hammas leukaluussa,

paha kielen kantimessa.

Hywä on housuissa näppiä lyödä.

Hywä on toista sanoa, 6840 paha panna itseänsä.

Hywä pitkän pinon wieressä lastuja poimia.

Hännässä on koiran ilo, hullu nauraa hampaillensa.

Hätä kädessä, härkin piwossa.

Iltawirkku, aamutorkku,
se tapa talon häwittää.

Itkien emolta ruoka,

maanetellen wierahalta.

Itse ilossa sydämen

on jo hinta hywän työmme.

Jo se joutaa, ketä pappi soutaa.

Joka kirkolla on omat waiwaiset.

Joka on jalo pellollansa,

siltä ei puutu puhdas leipä.

Joka pitää pitkät sormet, 6850

pitäköön pitemmän selän.

Jolla on wähä wiisautta,

ei se tunne tyhmyyttänsä.

Jolta kunnia katopi,

se on kaikki kadottanut.

Juomari pullista juopuu,

waan ei täydy tynnyristä.

Juopuneena tekee, selwänä wastaa.

Juopunut on Jumalan luoma, ei sillä ole mieltä, eikä huolta.

Jälestä Ruotsi wiisas.

Kaikissa näissä ollaan, sanoi pässi,

kun päätä leikattiin.

Kaikki sulhaset rikkaat,

kaikki wangit köyhät.

Kankea on kuiwa oksa,

tyhmä ylpeä tawoissa.

Kansalla karhuki kaadetaan. 6860

Kansan kattila sakia.

Kantaja takkansa tietää.

Kaunis kakku päältä nähden,

eht' on alta akanainen.

Kaunis kiitos edellämme,

paha takana pahennus.

Kauppa ei ole Jumalan tekemä.

Kello näyttää ajan kulun, oma oksa wuosikunnat.

Kellä on ruutia, se ampuu.

Ken antaa työn, antaa leiwänki.

Ken huolella saapi, se huoleta syöpi.

Kenen rokka, sen tupakka. 6870

Kenen wettä soudan, sen wirttä laulan.

Ken on köyhä, pitää olla nöyrä.

Ken toista takaa, pankoon kätensä kormannoon.

Ken wasikasta waiwan näki,

sillen satakerta kelpajapi.

Ken wierasta hewoista sukipi,

saapi karwat waiwastansa.

Kieli kansat yhdistäpi.

Kieli maan leikkaa.

Kipinä kewäinen sade.

Kirjain kautta tyhmä mieski wilpelepi wiisautta, niinkuin

kunki kirkkaudensa saapi auringon säteistä.

Kirweissä on toisen kipu. 6880

Kohisee kiwinen koski, wiallinen wihastupi.

Koiraki kopia kodissaan.

Koira liikkaa konsa tahtoo.

Koira weljensä tuntee.

Konnut pahat kaupoissansa, koirat riitaiset rualla.

Kontu omansa perii.

 Kowa kowaa wasten,
ämmän pää kiweä wasten.

Kowa kuolla nuoruudessa,

wanha näänty waiwatoinna.

Kuka kuuseen kokottapi,

katajahan kapsahtapi.

Kukot puulle, laiskat työlle, wiriät makaamaan. 6890

Kulkia kahdesti naipi,

kolmesti kowaosainen.

Kulkien kautta epäilyksen

tie on pitkä taiwasehen.

Kumisee tynnyri tyhjä,

kerskaa tyhmä taidostansa.

Kun koiraa wäkisin metsään ajetaan,

sitä myöten se orawaa haukkuu.

Kun olis korppi tuomarina,

niin ei kukaan hewoisella ajaisi.

Kun on kala huokia, niin on liemi huokiampi.

Kun on kirwes toisen jalassa,

niin on kannon päässä.

Kun selkäkenossa keträtään

kyyryselässä kudotaan.
 Kun turkkipäällä toukoa pannaan,
niin paitasilla leikataan.

Kun wiisasta neuoo, niin wiisas tulee villii. 6900

Kuorma kulkee liikutellen,

sanat sopiwat tawaten.

Kurjat täällä toiwottomat,

tyhmät turhaa toiwowaiset.

Kussa rahtu rakkautta,

siinä siunaus lähellä.

Kusta on ennen oja käynyt,

siitä nytki nirottapi.

Kuuset paukkuin palawat,

hullut kehuen kulkewat

Kyllä kantoki kaunistuu, kun kaunistetaan.

Kyllä korppia olisi; jos olisi haiskaa.

Kyllä kuiwa rikka helmasta karisee.

Kyllä kukolla wirsiä on, jos laulaa tahtoo.

Kyllä syyhyminen kynnet löytää. 6910

Kylläinen on tiukku.

Kyyhkynen kylässä, kontio kotonaan.

Kärsii köyhä keittää, waan ei kärsi jäähdyttää.

Käsi kättä noutaa.

Köyhä mies on käsitöinnä, kuiwa kuusi karsittuna.

Köyhän ryki ja rikkaan tauti owat kuuluisat.

Lahja ompi lupauski,

puhe pidetty parempi.

Lauman surma laiska paimen,

paha pappi sielun surma.

Liika surma liikkujalla.

Lisänä on mahonki maito. 6920

Lopussa kiitos seisoo.

Luottaa kun pukki suuriin sarwihinsa.

Lyöty arka, hellä parkuu.

Maassa on työ matalanki, ei ole puussa pitkänkään.

Maassa työtä matalallenki.

Maa tuopi maatessaan, pelto piehtarojessaan.

Matala kanto reen kaataa.

Matalasta aidasta jokainen ylitse käypi.

Matka kiittää ewäitänsä.