Get ebook downloads in full at ebookmeta.

com

The Girls on the Shore DC Matthew Venn Novella 2 5

1st Edition Ann Cleeves

https://ebookmeta.com/product/the-girls-on-the-shore-dc-
matthew-venn-novella-2-5-1st-edition-ann-cleeves/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://ebookmeta.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Shetland Ann Cleeves

https://ebookmeta.com/product/shetland-ann-cleeves/

ebookmeta.com

Perfect Little Flaws 1st Edition Jennifer Ann Shore [Shore

https://ebookmeta.com/product/perfect-little-flaws-1st-edition-
jennifer-ann-shore-shore/

ebookmeta.com

Revving His Engine: A Sunset Falls Novella (Girls on Top

Series) 1st Edition Annelise Reynolds

https://ebookmeta.com/product/revving-his-engine-a-sunset-falls-
novella-girls-on-top-series-1st-edition-annelise-reynolds/

ebookmeta.com

Wisconsin in Watercolor The Life and Legend of Folk Artist

Paul Seifert 1st Edition Joe Kapler

https://ebookmeta.com/product/wisconsin-in-watercolor-the-life-and-
legend-of-folk-artist-paul-seifert-1st-edition-joe-kapler/

ebookmeta.com
Pitfalls in Ultrasound of Thyroid Nodules 1st Edition
Gaosong Wu

https://ebookmeta.com/product/pitfalls-in-ultrasound-of-thyroid-
nodules-1st-edition-gaosong-wu/

ebookmeta.com

Benson (Alpha Company Renegades Book 11) 1st Edition Kali

Hart [Hart

https://ebookmeta.com/product/benson-alpha-company-renegades-
book-11-1st-edition-kali-hart-hart/

ebookmeta.com

Review of Psychiatry 1st Edition Praveen Tripathi

https://ebookmeta.com/product/review-of-psychiatry-1st-edition-
praveen-tripathi/

ebookmeta.com

A Witch Out of Time (The Yaga’s Riders #2) 1st Edition C.

Rochelle

https://ebookmeta.com/product/a-witch-out-of-time-the-yagas-
riders-2-1st-edition-c-rochelle/

ebookmeta.com

Science Technology and Medicine in the Modern Japanese

Empire 1st Edition David G. Wittner

https://ebookmeta.com/product/science-technology-and-medicine-in-the-
modern-japanese-empire-1st-edition-david-g-wittner/

ebookmeta.com
Reading Explorer Foundations Third Edition Becky Tarver -
Chase

https://ebookmeta.com/product/reading-explorer-foundations-third-
edition-becky-tarver-chase/

ebookmeta.com
 Begin Reading

Table of Contents

About the Author

Copyright Page

Thank you for buying this

St. Martin's Press ebook.

To receive special offers, bonus content,

and info on new releases and other great reads,
sign up for our newsletters.

Or visit us online at
us.macmillan.com/newslettersignup

For email updates on the author, click here.

The author and publisher have provided this e-book to you for your
personal use only. You may not make this e-book publicly available
in any way. Copyright infringement is against the law. If you
believe the copy of this e-book you are reading infringes on
the author’s copyright, please notify the publisher at:
us.macmillanusa.com/piracy.
Detective Inspector Matthew Venn walked along the track from his
house, and onto the beach. The tide was low and the sand seemed
to stretch almost to the opposite bank of the estuary.
From his kitchen window, he’d seen two young girls standing in
the middle distance. They were holding hands and had their backs to
him, staring, it seemed, towards Instow or Appledore. This was
where the two North Devon rivers met and the towns stood, oddly
majestic in the early morning light, marking the Torridge entrance on
the opposite shore. The River Taw ran just below his house.
This wasn’t a tourist beach, and it wasn’t the time of year for
children to be playing. It was January. Cold and clear, a different sort
of day for this coast where the westerly winds usually blew rain and
cloud. He’d woken to a grass frost, ice on the puddles on the drive, a
bright orange sun when at last it rose behind the house.
Matthew had met few children. His sergeant, Jen Rafferty, had a
boy and a girl, but they were almost grown up and he only knew of
them second hand. These girls looked younger and this was a school
day. Matthew’s husband, Jonathan, had already left for work, but
Matthew had time owing and the police station was going through a
quiet phase, so he’d taken the morning off.
The children weren’t dressed for the beach. Both wore plaid
skirts, old-fashioned, long grey socks, blazers and patent leather
shoes. A school uniform that he didn’t recognize. He imagined that
their knees would be red with the cold, that the salt damp of the
shore would be seeping through the soles of the shoes. He looked all
the way along the beach, but saw no adults. Surrounded by all the
space, the clear sky and the light reflecting from the wet sand, they
could have been sculptures. Representing isolation or loneliness. Or
mutual support.
He’d pulled on wellington boots before setting out. His work
shoes were of good quality and he didn’t want to ruin them. The
boots made sucking and splashing noises as he crossed the pools
left by the tide, but the girls didn’t turn to see who was coming. As
he got closer, he saw that each had her hair plaited in one long braid
down her back. When he was ten metres away, the children did turn
and they stared at him. Their knees were red, their eyes watery with
the cold, and wary. They seemed a little older than he’d first
thought. One could be a teenager, almost on the brink of
womanhood, but stranded in childhood by the uniform and the
hairstyle.
‘Hello.’ he said. He wished Jonathan were here. Jonathan ran
clubs for kids in the arts centre he managed. Drama workshops and
pottery sessions. The Woodyard hired out rooms for birthday parties
and Jonathan often played the jovial uncle, dressing up as Santa at
Christmas. He would know how best to deal with this pair. Though it
seemed to Matthew that these girls needed more than a jovial uncle
now that they were, somehow, lost. ‘What are you doing here?’
‘Is it private?’ The older girl asked the question. No accent, but
that didn’t mean they weren’t local. Lots of members of the
educated middle-classes had moved to North Devon in search of the
good life, and there were many of the home-grown variety too.
‘Shouldn’t we be here?’
‘No, it’s not private.’ He found her stare disconcerting. ‘You have
every right to be here.’ A pause. ‘Why are you on your own? Where
are your parents?’
The girls looked at each other.
‘We don’t know,’ the younger child said. He thought she seemed
on the verge of tears and he couldn’t bear the thought of her crying.
‘And there’s only our mother at home now.’
‘Daddy’s working away.’ The older child’s voice was firm,
reproving.
He hesitated for a moment. He was reluctant to ask two young
girls to come with him when he was on his own, but he could hardly
leave them here. He looked at his phone. No reception.
‘Why don’t we go indoors? That’s my house over there,’ he said,
pointing. ‘It’ll be warmer there and we can find out what’s happened
to them.’
‘You’re a stranger. We know not to go anywhere with strangers.’
 ‘Quite right. But I happen to be a stranger who’s a police officer.’
He fished in his jacket pocket for a warrant card and was relieved
when he found it. He didn’t have much use for it these days, now
that he spent most of his time stuck behind a desk.
He showed it to the older girl. She took it in her hand and
studied it carefully.
‘Let’s get you warmed up. I could make some hot chocolate.’
There was a moment’s hesitation and then they nodded in
tandem.

Inside the house, the two girls thawed out, literally and
metaphorically. Their names were Olivia and Imogen Sellers, and
they were thirteen and nine respectively. They lived in the smartest
street in Barnstaple. Their mother was called Elizabeth. There was
no mention of their father. They sat at the kitchen table, with mugs
of hot chocolate in front of them. Even the elder girl had a faint,
milky moustache after drinking a little.
‘So, tell me how you came to be on the beach this morning?’
Olivia took a time to answer, but it was already clear that she
would be the one to tell the story.
‘We were on our way to school.’
‘Which school?’
‘Brookes. It’s private. For girls. Mummy said we’d do better at a
girls’ school.’ A pause. ‘She said we’re very lucky to be there.’
‘And where is the school?’ Matthew had never heard of it, but
then why should he have done? Jen Rafferty’s kids went to the local
comp; she would have considered a private school a betrayal of all
she believed in.
Imogen stared at him with astonishment. It seemed that the
school was the centre of her world.
‘So,’ he said, ‘you were on your way to school …’ He’d be able to
find the place soon enough.
‘Mummy had a phone call.’ Olivia said, before adding quickly,
‘She pulled into the side of the road to take it. She’d never drive
while she was using her mobile.’
 ‘Quite right.’
‘Then she drove us here to the beach. She left us in the car and
said she’d only be five minutes. But she was gone ages, so we went
down onto the sand to look for her. In case anything had happened
to her.’
From the tone of the girl’s voice, Matthew thought perhaps
things had happened to mummy in the past.
‘Perhaps we should look for the car then,’ he said. ‘In case she’s
back there and waiting for you.’
‘We did try,’ Olivia said, ‘but we couldn’t find it so we came back
to the beach.’
‘Mummy loves the beach.’ Imogen looked up at him. The
chocolate moustache gave the younger girl the look of an animal
with fur or whiskers. A dormouse with big grey eyes. ‘We thought
she’d be there.’
‘Do either of you have a mobile?’ Matthew was torn. He wasn’t
sure whether he should leave the girls here on their own, but he
didn’t want to take them out into the cold again. The red knees and
the eyes streaming in the icy air had deeply affected him. Besides,
he was a detective, and in his work, he came across dreadful sights.
The previous spring there’d been a body here on Crow Point, where
the rivers met the sea.
The girls shook their heads. ‘Mummy doesn’t approve of screens
at school.’
He came to a decision. ‘Why don’t you stay here? No point
everyone getting cold. I’ll have a quick look and come back to let
you know what’s going on.’ He looked at them. They were serious.
Anxious, but perhaps not anxious enough. Maybe it wasn’t unusual
for mummy suddenly to disappear.
This time they nodded their agreement.
‘Can you describe your mother’s car?’
Again, it was Olivia who answered. ‘It’s a black Golf.’
‘Daddy took the Lexus,’ Imogen said.
Olivia shot her a look of warning. Matthew thought this family
was full of secrets.
Outside, the sun was stronger, but it felt no warmer. He found the
car quite quickly, hidden in one of the more obscure parking spots,
surrounded by dunes. He could see how the girls might have missed
it. They had left the doors unlocked when they’d gone out looking
for their mother and he looked inside. No sign of the missing
Elizabeth Sellers.
Matthew took out his mobile and hit a number. ‘Jen, can you do
me a favour please? Come to my house. There are two girls in the
kitchen. I found them on the beach and their mother’s gone missing.
Sit with them. Find out a bit more about them. The family name is
Sellers and they’re Olivia and Imogen. I don’t really want to be alone
with them if I can’t find the woman.’
‘Course boss.’ The Scouse accent was reassuring. He’d been
discomforted by the girls, with their hair pulled tight back from their
faces and their watchful eyes. Jen would know the best way to talk
to them.
‘And see if you can track down their father. Apparently, he’s
working away at the moment, but I don’t know what sort of
business he’s in.’
‘Sure.’
He could tell that she was already moving and heard a door
slam shut before the line went dead.
Inside, the car seemed spotless, rubbish-free. It was hard to
believe that a real family, real children had ever been inside.
Matthew liked order, had inherited an obsession with cleanliness
from his evangelical mother, but even his car had an occasional
sweet wrapper on the floor, or a used parking ticket on the
dashboard. He leant in and felt under the seats. Right at the back,
under the driver’s seat, there was a half-bottle of vodka. Empty.
He had a picture of the woman, sitting in her car on the grand
drive in the smart street, drinking herself into oblivion while the girls
were in the house doing their homework. He assumed that the
expensive school, which they considered themselves lucky to attend,
would give their pupils a lot of homework.
If the mother were ill, an alcoholic, that might explain her
daughters’ watchful eyes, their wariness. The girls would be used to
making excuses for her. She would have made them complicit.
Perhaps the father had run away, unable to cope. But it wouldn’t
explain the phone call that had caused Elizabeth to pull into the side
of the road, the diversion to Braunton Great Marsh and the beach
with the girls still in the car. Something urgent must have brought
her here.
He climbed the shingle bank and walked along the beach away
from the house and towards Crow Point. He saw the woman almost
immediately, sitting on the dry sand, her back to the dune. The girls
had been searching in quite the wrong direction. Because this must
be Elizabeth Sellers. Who else could it be? He hadn’t seen her when
he was standing with the girls because of the curve of the shore.
She was wearing a long down coat with the hood up. She was alone.
If she’d been summoned to a meeting on the shore it was over.
The way that the woman sat gave the impression that she was
listless and disheartened. Had she been brought here by her
husband? Had she learned in some cold, bitter exchange that her
marriage was finally over?
Matthew’s work was all about what if? He was always playing
out different scenarios in his mind. Jonathan said that was why he
was such a good detective; he had imagination, creativity. Matthew
pictured a stand-off between two adults, raised voices and tears, the
father driving off in his expensive car, leaving the mother to come to
terms with a new and lonely life.
As he got closer, Matthew suspected that Elizabeth had been
drinking, all thoughts of her daughters forgotten. She seemed
slumped against the sandbank. He imagined her drowning in self-
pity and vodka, and he felt a flash of anger. These moments of fury
came to him occasionally, unbidden as strikes of lightning. He was
always ashamed of his lack of control once they’d passed, but he
thought now that the Sellers girls, with their politeness and old-
fashioned uniforms, deserved better.
‘Mrs Sellers?’
There was no reaction. No sign of life at all. And then another
picture came into his head. A body on a beach. A man in cheap
jeans and a denim jacket, a tattoo of an albatross on his neck. The
first murder case he’d investigated had begun not far from here.
He began processing this as an unexplained death and sorting
his response: he would need a medic, and to contact his colleagues.
Although this was more likely to be suicide, they’d need to be sure.
At that point the woman turned her head. The movement and
her voice, pleasant and deep, startled him.
‘Yes?’
‘I found your daughters on the beach. They’re in my house.
They’re a little anxious, but quite safe.’
‘Oh, I’m so sorry. Poor things. I’ve been sitting here much
longer than I realized.’ She didn’t sound drunk to him, but he knew
that alcoholics could be magnificent actors. She started to scramble
to her feet. He held out a hand to help her up. Now he was very
close to her, but he couldn’t smell drink on her breath or her clothes.
‘Is anything wrong? The girls said you were driving them to
school, when you got a call.’
‘Did they?’ She looked up at him. Her hood had fallen away from
her face. Her skin was very pale and smooth, her mouth a little too
wide, her blond hair short and expertly cut. ‘No nothing wrong. Not
really. I was feeling under the weather and needed some fresh air.’
‘I’m a police officer. It’s in my nature to be suspicious. To ask
awkward questions.’
She said nothing and swept loose sand from her coat with her
hands. The sunlight caught the grains and made them sparkle like
gold dust.
He continued. ‘The girls will be very late for school.’
‘Yes.’ She gave him a little smile. ‘I suppose they will. I should
go and collect them, get them on their way.’
He wasn’t sure what else to say. Perhaps he was making a
drama out of a rather trivial domestic incident. He had no proof that
a crime had been committed, or that the children were in any kind of
danger. Elizabeth set off along the beach, walking very quickly. He
was about to say that it might be easier if they cut across the bank
and walked along the track, but she’d already turned the corner of
the point and they could see the white house ahead of them.
 ‘That’s my house,’ he said. ‘That’s where they are.’
‘It was very kind of you to take them in.’ She spoke as if this
was a final comment and there was nothing more to say. He
supposed that when they got to the house, she would call the
children to her, and they would obey immediately and follow her out
to her car. They would drive away and he would have no reason to
be involved again.
The thought made him feel sick, panicky. He could call social
services and explain his unease, but emergency social workers had
many cases of neglect and cruelty to investigate. Would they really
see this as a safeguarding issue? A mother had felt unwell, left her
children in the car while she went for a walk and got some air.
Perhaps that would be considered a more responsible thing to do
than to continue driving. He thought he would contact the school
later and see if they had any concerns. He could do that, at least.

Approaching the house, he saw Jen’s car in the drive and

immediately relaxed a little. Jen didn’t suffer from flights of fancy.
Through the long window, he saw the three of them in the kitchen.
Olivia was reading a book, frowning with concentration, and Imogen
was drawing. They were ignoring Jen, who seemed to be trying to
engage with the younger girl, standing behind her looking down at
the picture. But she might not have been there, so absorbed were
the girls in what they were doing.
‘Who’s that?’ Elizabeth’s voice was sharp, almost imperious.
‘A colleague. I asked her to look after your daughters while I
came to find you.’
The woman nodded, almost relieved it seemed.
‘Thanks so much for all your trouble. We can leave you in peace
now.’
‘Why don’t you come in for a coffee?’
‘Oh no,’ she said. ‘That’s very kind, but I really should get them
to school.’
Jen had seen them approaching the house and came to the
door to meet them.
 Elizabeth Sellers shouted across her to her daughters inside the
kitchen. ‘Come along girls. Time to go! Please thank the lady for
looking after you.’
‘Not yet,’ Jen said. She blocked the doorway with her body. The
girls, who were starting to pack up, looked confused. Jen turned
back to them. ‘I bet you’re a bit peckish. I happen to know that the
blue tin on the bench there is where Matthew keeps his biscuits.
Why don’t you help yourselves? Finish that drawing, Imogen. It’s
brilliant. I just want a quick chat with your mum.’
The girls sat, frozen. Imogen looked at her mother for
permission, expecting, it seemed, to be denied the treat. But
Elizabeth nodded.
Jen had taken her coat from a kitchen chair and pulled it on
over her jeans and sweater. ‘It’s a bit parky outside, but I could do
with some good clean air. We’ll sit here, shall we? We don’t want the
girls ear-wigging.’ She was acting as if she owned the place, leading
them to garden chairs placed around a white wrought-iron table.
The trees to the side of the house were bare and it felt as if they
were surrounded by space and light. Exposed. In the summer
Matthew and Jonathan sat here after work, with a glass of wine,
looking at the sunset. Now the seat was icy through his clothes and
his breath came in clouds.
‘Well,’ Jen said to the woman sitting opposite to her, facing out
at the view, the wide sky and the estuary slowly filling up with water.
‘What’s been going on at home?’
‘I don’t know what you mean.’
‘I’ve been phoning around,’ Jen said. ‘One of my posh
neighbours has a daughter at your girls’ school. Brookes is it called?
Seems your kids haven’t been there since Christmas.’
‘Ah yes, it’s their first day back for a week. They’ve been a little
unwell.’ The woman’s voice was tense, tight.
‘I’ve seen the bruises on Imogen’s arms.’ Jen said. ‘Where she’s
been gripped too hard. Old bruises, but they still hurt her. Olivia
wouldn’t let me look at her body. Too embarrassed maybe. Or trying
to protect someone.’
There was silence.
 ‘I assume that was why you kept them off school.’
‘You can’t understand.’
‘Oh, believe me, I understand.’ Jen was barely keeping her self-
control. ‘I was married to a bastard who beat me. When he started
on the kids, that was when I left him.’
‘You think my husband hurt the girls?’ Elizabeth’s shock seemed
genuine enough. ‘No! He wouldn’t do that.’
‘Was it you then?’ Matthew kept his voice gentle. He’d take over
the interview now. If Jen lost her temper, the woman would only
become distant and defensive. ‘I found the empty bottle in your car.
Alcoholism is an illness. We can get help for you. Support.’
‘Is that what you think? That I’m an alcoholic?’ The fight had
left her. She leaned forwards, her head in her hands. ‘No, I’m not a
drinker. Not in that way.’
‘Why don’t you explain?’
‘It’s been such a fight,’ she said, ‘holding it all together.’
Matthew said nothing and shot Jen a look to stop her from
speaking too. Elizabeth wanted to talk. She was just trying to find
the right words. She looked up.
‘We were older parents. I was thirty-nine when Olivia was born
and my husband, Will, is six years older than me. Our lives were
ordered. We had careers, a lovely house. We didn’t think a baby
would change things very much. We were competent adults; we’d
manage the arrival of a small human being into our home as we’d
managed everything else. But Olivia was difficult from the beginning.
She hardly slept and she cried. Oh, how she cried! And as she got
older, she was never still, never content. I took time off work, then
we had a series of nannies, but none of them stayed, even when we
paid them a fortune. Will escaped into his business. And when he
did spend time with Olivia he was cold.’ A pause. ‘Strict.’
‘Cruel?’ Jen asked.
‘He wouldn’t have described it as that.’
The sun had risen above the house now and was shining across
them, throwing long shadows across the lawn. Matthew waited for
Elizabeth to continue.
 ‘I discovered I was pregnant again. It wasn’t planned. I
considered an abortion, but in the end, I couldn’t do it.’ She paused.
‘From the beginning, Imogen was a very different child. She ate and
she slept at regular times. I suppose she was easy to love.’ A pause.
‘Will found her easy to love.’
‘And Olivia resented her.’
‘Olivia hated her.’
‘She caused the bruises?’
Elizabeth nodded. ‘I think she’ll do anything for drama. Her life
seems to be one long escape from boredom. If you found an empty
bottle in the car, it will have been hers. She steals from us, gets
older kids to buy booze for her. She’s always disappearing in the
evening and we don’t know where she is. And believe me, she can
look a lot older than her age.’
‘Did you try to get help for her?’
The woman didn’t answer directly. ‘The girls started off in our
local primary school, but Olivia was always in trouble. Will thought
Brookes might provide the structure she needed.’
‘You didn’t ask social services for help? CAMHS?’
Elizabeth shook her head. ‘Will would have seen that as failure.
A matter of shame. To have a social worker prying into our lives!
He’s a great believer in self-reliance. Except he’s never at home to
deal with it all.’ Her voice was faint with exhaustion. Matthew could
imagine the relentless discussions about their daughter’s future,
battles continuing long into the night.
‘Tell me what happened this morning. Did you get a phone call?’
‘Is that what Olivia told you? No. She asked me to drive here.’
‘And you just did as you were told?’ Jen couldn’t help
interrupting.
‘I couldn’t face another scene at school. Olivia refusing to go in.
When we got to the shore I needed air and space. I shouldn’t have
left them alone in the car together. I see that now. After all, I had
Imogen’s safety to think about.’
‘And Olivia,’ Matthew said. ‘She needs help too.’ He paused.
‘We’re all redeemable.’
‘Do you really believe that?’ Her voice was mocking.
Other documents randomly have
different content
 »Ei meillä ole ollut aavistustakaan lautan kokoonpanosta,
ennenkuin nyt vasta», huudahti rouva Korvanen, seurueen etevin
naisnäyttelijä. »Tuohonhan uskaltaa ottaa ompelukoneensakin
mukaan.»

Neuvoin rouvaa kuitenkin jättämään sen kotiin. Huomautin, ettei

meillä nyt ollut aikaa neulomiseen.

Pidinkö todellakin koskia niin vaarallisina?

Joo — vaikka eivät ne sentään Perä-Pohjolan koskille vertoja

vetäneet yksikään. Mutta sittenkin oli paras olla varovainen.

Lauttojen lyömiseen meni kokonainen viikko. Sillä välin tappoi

herrasväki aikaa, miten parhaiten taisi. Joukossamme oli pianisti,
joka illoin töiden päätyttyä rimputteli klaveeria ja me pistimme
tanssiksi kortteeritalon avarassa salissa.

Minusta oli vähitellen tullut seurueen keskipiste. Taiteilijan herkällä

vaistolla nuo helsinkiläiset hempukat tajusivat, mikä minä olin
miehiäni. Tein uudelleen saman kokemuksen kuin niin monessa
paikkaa ennenkin, etteivät naiset voineet minua vastustaa. He
suorastaan hurmaantuivat minuun.

»Te olette runoilija, herra Kuuskoski», lausui minulle eräänä

päivänä rouva Korvanen, kun olin hänelle kertonut koskenlaskuista
Pohjolassa. »Te saatte kuvauksissanne ihan vaahdon pärskymään!
Hui, minusta tuntuu, kuin olisin jo yltä päältä märkä!»

Ja tuo pikkuinen rouva katseli vaaleaa kesäpukuaan nauraen kuin

koulutyttö.
 »Tiedättekö, herra Kuuskoski, minusta te olette syntynyt
näyttelijäksi. Te osaatte jokaisen liikkeen, jokaisen ilmeen. Teille
kuuluisi Romeon osa.»

»Kyllä minä rupean Romeoksi, jos te vain suostutte Juliaksi»,

vastasin minä ja heitin hänelle lentosuukkosen.

»Ai, ai… mitähän minun mieheni sanoisi?» Rouva Korvanen

nauraa kikatti katketakseen.

Johtaja Muru tuli tarkastamaan työtäni. Hän rupesi minua

neuvomaan.

»Minä olen lyönyt lauttoja, ennenkuin te olette syntynytkään. Jos

ei kelpaa, niin saatan muuttaa kauppani Rahtulan päähän.»

Hän ei vastannut mitään, vaan meni närkästyneenä matkoihinsa.

Minua nauratti. Tiesin, ettei yrityksestä ilman minua tullut mitään.

Lautat olivat valmiit. Seuraava päivä oli määrätty laskupäiväksi.

Edellisenä iltana minä annoin näyttelijä Korvaselle opetusta
etumelan hoidossa. Ei saanut missään tapauksessa antaa melan
hypätä haaroista pois. Siinä oli ensi kertalaiselle kova paikka.
Olimme sitäpaitsi käyneet tarkastamassa koskia, joten tiesimme
väylät. Reippaana miehenä hän vakuutti tulevansa toimeen, sillä
olihan minun tehtävänäni hoidella perämelaa.

Samalla tavoin opetin toisenkin lautan miehet. Hekin lupasivat

parastaan.

Huomispäivä vaikeni. Kosken rannoille oli kerääntynyt suunnaton

väen paljous katselemaan laskuamme. Monet varoittivat meitä
lähtemästä. Rouva Korvanenkin oli aivan suunniltaan. Hän pelkäsi
miehensä hukkuvan.

»No… jos hän hukkuu, niin kyllä minä nain sitten teidät», ilvehdin
minä.

»Hyi teitä, kuinka olette jumalaton!»

Rouva Korvasen kyynelisissä silmissä väikehti veitikka.

Kun olimme paikoillamme, komensin löysäämään sinkkiköydet irti.

Käskyä toteltiin ja tuossa tuokiossa ryösti väkevä virta meidät
mukaansa. Toinen lautta irrotettiin heti jälkeen ja yks' kaks'
huristimme hyvää vauhtia ensimmäisiä kuohuja kohti.

Hei, kuinka rintani aaltoili! Tunsin olevani omassa elementissäni.

Kosken pauhu ja vaahtopääharjat ympäröivät minut joka puolelta.
Nyt sain taas näyttää, mihin pystyin. Minä leikkautin lauttani
ensimmäisen putouksen suuta kohti ja kajahutin laulun:

»Hei, poiat, tukkilaiset, nyt joukoin puoetetaan nuo kurkut

kuohuvaiset lautalla oistonaanl Niin on, kuin Hiiden kyyti tää
lasku loistokas! 'Hei, roiskis, aalto! Syyti! Vai kastat,
peijakas!'»

Aivan kuin edeltäpäin tietäen, että tässä kohdassa piti perämiehen

saada ryöppy niskaansa, löi mahtava laine minua vasten naamaa,
niin että sain hyvän aikaa töpehtiä, ennenkuin pystyin jatkamaan:

»Hei, poiat tukkilaiset, kas, kuinka koski soi! Ja kuolon

keijukaiset tuoll' alhaall' ailakoi: Senvuoksi röhki lyönti
vasempaan, oikeaan! On muuten Surman syönti ja kulku
kuolemaan!»
 Hei vaan! Täällä ärjyvien vaahtopäiden keskellä kukki taas
»Runoryijyni», sillä tuo palanen kuului tukkilaislauluihini. Tällaisessa
ympäristössä ne olisi arvosteltava eikä konttoripulpetin ääressä.
Täällä, missä kuolema vaani vesikiven takana, oli oikea paikka
niiden voiman ja väkevyyden punnitsemiseen. Mutta mistäs
kustantajat tiesivät, millaista oli koskenlasku. Näyttelijä Korvanen
sen näytti tietävän, koska seisoi valjuna etumelassa ja puri kalpeita
huuliaan yhteen.

»Hyvin menee!» huusin hänelle läpi kuohujen. »Pitäkää vain tuota

kalliota kohti. Sen vasemmalta puolelta hursallamme alas
putoukseen.»

Virta oli väkevä. Silmäsin rannalle kokoontunutta väkijoukkoa. Se

oli lähtenyt juoksemaan Härjänkuilulle nähdäkseen, miten
suoriutuisimme siitä. Se oli minustakin pahin paikka matkallamme.
Nämä alkuputoukset olivat leikkiä sen rinnalla. Mutta minä olin
edellisenä päivänä tutkinut sen asiantuntijan silmin ja tiesin, kuinka
se leikattaisiin.

Lautta lotisi ja lotkahteli. Tukkien välistä hyrskysi kokonaisia

vesipatsaita ilmaan. Oli, kuin olisi kosken haltia vimmoissaan
sylkenyt pohjasta käsin ja siten osoittanut halveksumistaan meidän
varustuksillemme.

Mutta minä tiesin, että lautat kyllä kestäisivät. Ainoa, mikä saattaisi
yllättää, oli joku terävä pohjakallio. Sellaisen kynsissä ei kestäisi
lujinkaan lautta. Siitä olivatkin Kohisevan laskumiehet puhuneet.
Mutta vielä en ainakaan ollut sellaista havainnut.

Ylikorva ja Keskikorva oli onnellisesti laskettu. Me olimme jokainen

märkiä kuin kuikat. Etumelan hoitaja, näyttelijä Korvanen katsahti
silloin tällöin taaksensa; miesparkaa näytti pahasti pelottavan. Tämä
oli toista kuin tehdä rakkauden tunnustuksia teatterilavalla.

»Katse eteenpäin!» komensin minä. »Ne filmaavat rannalla.»

Jo rupesi kuulumaan Härjänkurkun kumea kohina. Lautta lotisi ja

ruskahteli pahasti. Huonosti olisi käynyt, jos herra Murun lautoilla
läksimme tuosta kadotuksen kuilusta alas.

»Hei, voimakas lyönti vasemmalle!» hihkaisin minä niin paljon kuin

jaksoin, vaikka aallot löivät ylitseni, niin että minun oli vaikea pysyä
paikoillani.

Korvanen iski melallaan kuin hullu. Mies taisteli kuin kuoleman

hädässä. Nyt… nyt…! Oikealta kohosi vesi loivasti rantakallioita
kohti. Se johtui kosken paineesta. Meidän piti päästä
mahdollisimman lähelle tuota loivasti kohoavaa vesimassaa,
sivuuttaaksemme sen avulla kosken yläpäässä kohoavan kallion ja
paiskautuaksemme sitten täydellä painolla kurimukseen. Se
onnistuikin ja tasaisesti kiihtyvällä vauhdilla me rupesimme
painumaan Härjänkurkkua kohti.

Huomioon ottaen kosken jyrkkyyden olin rakentanut lautat

lyhyenpuoleisiksi. Siten ei sukeltamisen vaara ollut niin suuri. Mutta
sittenkin rupesi nyt arveluttamaan, kun tarkastelin veden juoksua
kosken niskalta käsin. Se näytti koko lailla toisenlaiselta kuin
rannalta katsottuna.

Heti kosken alapuolella rantakalliolla seisoi filmaaja valmiina

veivaamaan konettansa, kunhan ehtisimme »mäkeen». Hiuuuu! Nyt
alkoi Härjänkurkku vetää. Vauhti kiihtyi kiihtymistään. Vaahto lensi
ilmassa kuin savu, piiskaten kasvoja kuin räntäsade. Kävi sellainen
jylinä ja pauhu, ettei omaa ääntänsä tahtonut kuulla.

Mutta minua tämä vain virkisti. Käsivarteni lihakset jännittyivät ja

minä seisoin suorana perämela korokkeella kuin kapteeni
komentosillalla. Koski ulvoi ja raivosi kuin ärsytetty peto. Oli kuin olisi
se ollut vimmoissaan, että löytyi yksi mies, joka aikoi sen kuohut
voittaa.

»Töppöset lujasti tantereeseen!» huusin näyttelijöille, kun tultiin

ensimmäiseen kuohuun. Suuri aalto pyyhkäisi yli lautan ja löi
saappaanvarret vettä täyteen. Tuli toinen ja kolmas. Pärske seurasi
pärskettä ja ylhäältä satoi niskaan kuin vihmomalla. Nyt kohosi
edessämme suuri, mahtava aalto. Se ulottui poikki kosken aivan kuin
joku mahdottoman korkea valli. Lautta kiiti sitä kohti kuin vimmattu.
Hurrll…! Olimme hetken näkymättömissä ja korvissamme soi ja
kohisi, kunnes äkkiä taas sukelsimme näkyviin, vaatteet vettä
valuen. Etumelan hoitaja oli menettänyt hattunsa. Se ei kuulunut
ohjelmaan, mutta se paransi vain asiaa. Tulihan kuvasta siten
elävämpi. Vielä hursallus, voimakas lyönti oikeaan ja me soljuimme
suvantoon, josta kauniissa kaaressa ohjasimme rantaan. Matka oli
tehty.

Toinen lautta tuli onnellisesti perässä. Se oli vain kerran kolahtanut

pahanlaisesti vesikiveen, mutta lujaksi lyötynä se kesti iskun ja solui
onnellisesti viereemme rannalle.

Väkijoukko oli haltioissaan, se huusi ja hurrasi, heilutti hattuja ja

nenäliinoja. Maalle noustuani kohtasin ensimmäiseksi rouva
Korvasen. Hän oli aivan hurmioissaan. Kiepahtaen kaulaani hän
huusi silmät loistaen:
 »Te olette suurenmoinen mies, Adam Kuuskoski. Te olette
nykyajan
Napoleon. Tuo teidän laskunne oli kuin joku Austerlitz.»

Ja hän, tuo veikeä olento suuteli minua molemmille poskille ja

juoksi sitten syleilemään miestänsä, joka parast'aikaa kömpi
rannalle.

Minä olin tietysti hetken sankari. Itse johtaja Murukin irtautui

hetkeksi jäykkyydestään ja tuli onnittelemaan.

»Se oli fiinisti tehty, herra Kuuskoski! En ole ennen sellaista

nähnyt
Pakkasi ihan peloittamaan.»

Työ oli siis onnellisesti suoritettu. Emme filmanneet enempää sinä

päivänä. Onnellisen laskun kunniaksi söimme kortteeritalossa juhla-
illalliset ja joimme maljan Kohisevan kuohujen kunniaksi.

Sunnuntaiksi olin sitten ilmoittanut bravuuriosani suorituksen:

yhdellä tukilla laskun.

Tämä uutinen oli lentänyt kulovalkean tavoin pitkin koko

jokilaaksoa. Kaikki halusivat nähdä miestä, joka aikoi uhmata
Härjänkurkkua yhdellä tukilla. Sellaista ei ole näillä tienoin ennen
nähty, ei kuultu. Vanhat miehet neuvoivat minua luopumaan
yrityksestä, jota he pitivät sulana hulluutena. Mutta minä muistin
Jouko Touon sanat: »Sitten vasta olet mies, jos lasket Härjänkurkun
yhdellä tukilla.»

Vahinko vain, ettei tuo runoilijaveljeni ollut katsomassa. Tasan

kello 1/2 11 aamupäivällä hyppäsin tukin selkään ja rupesin
solumaan keskijoen juoksua kohti. Rannat olivat mustana
pyhäpukuista kansaa ja minulla vilahti mielessä, että tänä pyhänä
taisi pappi saada saarnata tyhjille seinille kolmessa pitäjässä.
Tukahutin kuitenkin tuon ylimielisen ajatuksen ja tein hengessäni
ristinmerkin, sillä — totta puhuakseni — Härjänkurkku ei ole niitä
paikkoja, joita käy yhdellä tukilla laskeminen. Minä olin kuitenkin
antautunut leikkiin ja leikki oli leikittävä loppuun asti.

Kuohut pärskähtelivät kupeellani ja minä sain tavan takaa

hypähdellä ilmaan, kun tukki töksähteli kiviin. Alutta lyöden vettä
vimmatusti keksillä molemmin puolin tukkia minä soluttelin sen taas
oikeaan suuntaan ja vauhti lisääntyi.

Alkutaivalta en peljännyt. Sehän oli — kuten edellisestä on ehkä

selvinnyt — tasaisenpuoleista koskista taivalta, niin että siinä
tavallinen mies sentään tukilla pysyy. Pelkäsin Härjänkurkun
alkulaskua, ennen kaikkea kalliota sen niskalla.

Hyvin sujui matka. Olin jo ehtinyt puoliväliin, kun äkkäsin

muutaman kiven, jota lautalla laskiessamme en ollut havainnut. Se
oli puolittain veden alla, mutta niin sopimattomalla paikalla, että
virran pääpaino hyökkäsi sitä vastaan koko voimallaan. En ymmärrä,
miten olin sen edellisellä kerralla sivuuttanut. Vai oliko se joku
irtonaisista pohjakivistä, jonka lauttamme oli riipaissut liikkeelle ja
pysähdyttänyt tuohon juuri kuin kiusaksi minulle.

Näin selvään, että tukkini kulki sitä kohti yhä kasvavalla

vauhdilla… Koetin lyödä sitä oikeaan mutta virta painoi sitä
itsepintaisesti kiveä kohti. Yhteentörmäys oli välttämätön.

Yks' kaks' se tärähti. Koko tukki vapisi kuin vilutautinen, mutta

samassa olin minäkin ilmassa ja hihkaisin hurjasti. Se pahus rupesi
vielä vimmatusti pyörimään, joten minä sain tavallista kiperämmässä
tahdissa antaa tanssinäytännon rannalla seisoville katsojille.
Vähitellen se kuitenkin rauhoittui ja minulle tuli kiire pitää silmällä,
kummalleko puolelle sen peräpuoli kaartaisi, ollakseni valmis
suhtautumaan siihen sen mukaan.

Se kaarsi kaikeksi onneksi oikealle. Minulta pääsi helpotuksen

huokaus, jos se olisi kaartanut vasemmalle, olisin joutunut pahimpiin
kuohuihin, joiden keskellä silloin tällöin tuli näkyviin mustankiiltäviä
kallionhuippuja. Se olisi ollut minun viimeinen matkani.

Nyt — kuten sanottu — kaarsi tukki oikealle. Minä pääsin sillä

tavoin kiinni sillä puolen juoksevasta pääväylästä ja sain tukkini taas
matkaan.

Nyt en enää peljännyt kiveä. Olin varma, että »lientä» riitti.

Putouksen jyrkkyys pakkasi vain hermostuttamaan.

Mutta lasku kävi paremmin kuin oli osannut toivoakaan. Ennenkuin

oikein osasin tajutakaan, olin jo kosken alla ja Härjänkurkku pauhasi
takanani. Vain kerran vajosin vyötäröitä myöten, silloinkuin tukki
suuren aallon puhkaistuaan hursalsi kosken alle. Luisuin suvantoon
kuin vedenalaisella hevosella ratsastaen ja hämmensin rannalle hien
virtoina valuessa.

Jos ensi kerralla olivat suosionosoitukset olleet valtavat, niin nyt

ne vasta huippuunsa kohosivat. Tuskin olin päässyt kuivalle ja
heittänyt keksin maalle, kun kymmenet käsivarret tarttuivat minuun ja
rupesivat heittämään ilmaan, huutaen: »Eläköön Suomen
ensimmäinen tukkipoika! Eläköön Aadam Kuuskoski!» Sen jälkeen
minut kukitettiin.
 Tuskin on Hannes Kolehmainen olympialaisvoiton jälkeen tuntenut
itseään niin onnelliseksi kuin minä tuona suurenmoisena hetkenä.

Juhlasaatossa kannettiin minut majapaikkaamme. Haltioitunut

väkijoukko seurasi mukana, huutaen ja hoilaten. Minun piti pari
kertaa — ennenkuin pääsin vaatteita muuttamaan — käydä portailla
näyttämässä itseäni ja kumartamassa. Se oli näytäntö se! Mitä ovat
kuihtuvat laakerit sen haltioituneen jumaloinnin rinnalla, jota
Kohisevan kansa minulle silloin osoitti. Sinä päivänä oli kansa
koskensa arvoinen: sekin kohisi ja kiehui ympärilläni kuin kosken
vaahto.

Mutta ennen kaikkea olivat toverini iloisia. He tahtoivat ihan syödä

minut, seurueen naisjäsenet olletikin. Jokainen heistä tarjoutui
auttamaan minua. Yksi veti saappaat jaloistani, toinen väänsi
sukkiani, kolmas koppoi vettä valuvat housuni ja juoksutti ne aidan
seipääseen kuivamaan. Minä tepastelin seurueen keskellä paljain
säärin ja tiedustin nauraen, sallisivatko uskon sisaret minun kiskaista
paidankin pois, sillä minun päälläni ei ollut kuivaa lankaa. Mutta
silloin he rupesivat protesteeraamaan ja pakenivat kirkuen ja
nauraen huoneesta ulos.

Koskenlaskut oli siis filmattu. Me vietimme iltaa juhlallisesti.

Taisimmepa maistaa hiukan »miestä väkevämpääkin». Itse rouva
Korvanen ojensi minulle lasin ja virkkoi:

»Te ette nyt ole nimismies, te olette runoilija ja tämä malja pitää
teidän nyt tyhjentää.»

Mikäpäs siinä auttoi. Minä kilistin läsnäolijoiden kanssa ja esitin

lähempää tuttavuutta, johon he kaikki ilomielin suostuivat.
 Se oli herttainen ilta, taiteen ja runouden merkeissä vietetty.
Sanoin »runouden», sillä siitä puolesta pidin minä erikoisen huolen.
Lausuin nimittäin »Runoryijyäni» illan kuluksi ja kerroin lyhyesti,
minkä kohtalon se oli kustantajien puolelta saanut. Näyttelijä
Korvanen uhkasi ensi näkemässä tappaa kustannusosakeyhtiö
»Korukannen» johtajan, sillä hänen mielestään minulle oli tehty
sellainen vääryys, että se huusi kostoa hamaan taivaaseen asti.

Niin vaikuttaa tosi runous, kun se kohtaa vastaanottavan ja herkän

sydämen.

Mutta — se olikin viimeinen ilta, jolloin »Koskenlaskijan kosinta»

kokosi meidät sovinnossa ympärilleen. Myöhemmin alkoi riita,
niinkuin aina suurten tapausten jälkeen.

Minä kirjoitin »Kuivalan Sanomiin» kuvauksia

filmausmatkaltamme. Kerroin totuuden mukaan, niinkuin asiat olivat
tapahtuneet. Tosin vedin kuvausteni ylle hienon huumorin vernissan.
Mutta siitäkös myrsky nousi.

Minulta tahdottiin riistää kaikki kunnia yrityksen onnistumisesta.

Toverini, joista veljenkättä lyöden olin eronnut, saivat vielä
paikkakuntalaisetkin puolelleen. Minä olin muka välttänyt
vaarallisempia paikkoja.(!) Toipa eräs kirjoittaja esiin sellaisenkin
hämmästyttävän väitteen, että pianisti Kaiho olisi yhtä hyvin pystynyt
ohjaamaan lauttaa kuin minäkin.(!) Herra Jumala! Olisin totisesti
halunnut nähdä tuon humalasalon seisovan perämelassa! Takaan,
että tämän matkan jälkeen olisivat pianiinot hänen osaltaan saaneet
jäädä rauhaan — ikuisiksi ajoiksi. Sillä kalojen ruokaa hänestä olisi
tullut — se on varma.
 En halua ruveta kertomaan kaikkea, mitä tuosta asiasta
kirjoitettiin. Harvoin on painomustetta niin paljon turhaan haaskattu,
kuin mitä vastustajien! artikkeleihin on kulunut. Minä vastasin
lyhyesti ja arvokkaasti, ehkä hiukan »voiman oikealta puolelta»,
koskapa viimeisen vastineeni jälkeen tuli syvä hiljaisuus kuin merellä
myrskyn jälkeen. Kai vastustajani lopultakin häpesivät, koska olen
sen jälkeen saanut rauhassa elää.

Mutta tuo polemiikki ei yhtään vahingoittanut minua. Päinvastoin.

Tieto uljaasta koskenlaskustani oli ehtinyt kiertää kaikki valtakunnan
lehdet ja moni niistä ryhtyi minua puolustamaan, nähdessään, kuinka
minut aiottiin »tappaa». Minusta tuli yhtäkkiä kuuluisa mies.

Olin jälleen runoillut itseni läpi!

Mitä minun sanomalehtikirjoituksiini tulee, on ystäväni kirkkoherra

Teofilus Tiennäyttäjä kertonut, että hänelle ne hänen kaukaisessa
erämaanpitäjässään tuottivat mitä suurinta nautintoa niin sisällyksen
kuin tyylinkin puolesta. Hän oli varta vasten tilannut »Kuivalan
Sanomat», saadakseen seurata mainetöitäni. Hän oli näet kuullut
minusta paljon kerrottavan, vaikka ei ollutkaan vielä silloin
mieskohtainen tuttavani. Ja omasta puolestani minä annan suuren
arvon tälle tunnustukselle, sillä kirkkoherra Tiennäyttäjä on jonkun
verran kirjallisiin asioihin perehtynyt mies. Hän on nim. julkaissut pari
runokokoelmaa nimeltä »Kukon laulu» ja »Aatamin omena», joissa
hän esittää hiukan omituisia uskonnollisia mielipiteitään.

Mutta — oli miten oli, minä olin jälleen saanut kokea, että maailma
vihaa soihdunkantajia. Niitä, jotka se myöhemmin on julistanut
merkkimiehikseen, se on kiduttanut ja vainonnut heidän eläessään.
Minun tarvitsee vai viitata historiaan. Kolumbus löysi Amerikan,
mutta toinen mies, turhanpäiväinen turisti, antoi sille nimensä. Minun
koskenlaskuni oli tavallaan Amerikan löytö sekin: se avasi ainakin
filmiyhtiö »Ihanteelle» tien rikkauteen. Mutta minä olen jäänyt tästä
rikkaudesta osattomaksi. Mainittu yhtiö on näytellyt »Koskenlaskijan
kosintaa» ympäri valtakunnan, myynyt filmin Pohjanlahden toiselle
puolenkin ja niittänyt sieltä kruunuja ja kunniaa. Mutta minä, joka tein
yrityksen mahdolliseksi, saan kitua puutteessa uuden Kolumbuksen
tavoin. Olen kuitenkin iloinen, että olen tämän kautta tullut
mahdolliseksi saamaan nimeni sivistyshistorian lehdille. Sillä olen
varma, että kun kerran kirjoitetaan filmitaiteen historia, minun nimeni
mainitaan siinä Chaplinin ja Valentinen nimien rinnalla. Ja se
lohduttaa minua.

Ken ompi runoniekka? Sekö vain, jot' oma koulukunta

kilvan kiittää, ja jonka eessä tietä aukiniittää kuuluttajitten
joukko kopeain?

Ken ompi kuningas? Se vainko vain,

jok' kultavaljakolla maata ajaa
ja ritarlinnoissa vain pitää majaa
keralla valtaherrain korskeain?

Ei! Runoniekka ompi myöskin hän,

jok' itsens' elämässä laulaa läpi.
Ei kateus häntä kyntysille näpi:
hän toogaan peittää päänsä ylvähän.

Se tooga oman arvon tunto on

ja tieto siitä, että veitsi viiltää.
Sen miehen päässä yksin kruunu kiiltää.
Hän kuningas ja runoilija on!
XIV.

MINÄ TUTUSTUN KIRKKOHERRA TEOFILUS TIENNÄYTTÄJÄÄN JA SOLMIN

VELJESLIITON HÄNEN KANSSAAN.

Olen elämäkertani kuluessa useamman kerran maininnut

kirkkoherra Teofilus Tiennäyttäjästä ja varmaankin tehnyt lukijan
uteliaaksi. Pitkin matkaa lienee myös käynyt selville, että hän on
minun elämässäni ollut verrattain tärkeä tekijä, koskapa tavan takaa
olen häneen viitannut. Eikä lukija tässä erehdykään; asianlaita on
niin. Tämä omituinen mies on nim. yksi niitä harvoja, joka on
parhaiten ymmärtänyt minun sielunelämääni.

Ei sen vuoksi, että hän runoilijana olisi mikään etevä. Päinvastoin

minun täytyy — koska kerran edessäni on valkoinen paperiarkki,
jonka runoilijaveljeni Jouko Touko kerran määritteli »kauhistuttavaksi
kappaleeksi taivaankannen alla» — totuudessa pysyäkseni todeta,
että hän runoilijana oikeastaan on heikonpuoleinen. Olen nim.
lukenut hänen runovihkosensa ja minun täytyy sanoa, että ne ovat
mitä viheliäisintä sekasotkua estetiikasta, filosofiasta ja teologiasta
— jos ne nyt ovat sitäkään. Vai mitä arvoisa lukija arvelee esim.
tällaisesta palasesta, joka löytyy hänen »Aatamin omena»-nimisessä
kokoelmassaan:
 »Oi, Aadam, mikä onni olikaan, ett' tarttui kurkkuhan tuo
sinun palas! Nyt juomalla sen koitan saada alas, mut aina
löydän sen taas paikaltaan!»

Ensinnäkin — tämä on sangen omituinen säkeistö pappismiehen

kirjoittamaksi. Laskea leikkiä raamatun omenasta ja ylistää sen
kustannuksella juopottelua — näin kieltolain aikana. Sillä, mitenkä
tätä muutenkaan voisi tulkita. (Selvyyden vuoksi sanottakoon, että
on suuri ero »runoilijaryypyn ja juopottelun välillä.)

Ja toiseksi: verrata runoudessa sitä pientä, siroa, punaposkista

omenaa, jonka Eeva ojensi Aadamille, miehen kurkunpäähän —
vaikka kansa kömpelyydessään kyllä tuota vertausta käyttääkin —
on luvalla sanoen epäesteettistä. Omena ja anatomia ovat silloin
kovin kovakouraisesti pakotetut naapureiksi toistensa kanssa.

Ja kolmanneksi: mistä jumaluusopillisesta lähteestä ystäväni

Teofilus on saanut sen tiedon, että omena tarttui Aadamin kurkkuun?
Mahtoikohan Kuivalan seurakunta ollakaan niin kovin väärässä,
syyttäessään kirkkoherraansa harhaoppiseksi?

Ja sellaista on tämän omituisen papin »runous» kauttaaltaan.

Täynnä ajatuksia, joiden perille toisinaan on mahdoton päästä, joita
ei yksinkertaisesti ymmärrä. Olen joskus kysynyt häneltä
itseltäänkin, mitä hän esim. tuolla edellämainitulla värsyllä oikein
tarkoittaa. Hän on silloin pudistanut suurta pörröistä päätään ja
sanonut: »En mie tiiä… se on vain sellainen piirto…»

Tällaisia »piirtoja» ovat hänen molemmat runokokoelmansa

täynnä. »Mie runoilen leppuuttaaksen ajatuksian, tai paremmin: 'Mie
viheltelen ajatusten puutteessa', niinkuin Pyyron sannoo». Merkillisiä
runoja!
 Mutta — palatakseni pääasiaan — kirkkoherra Teofilus
Tiennäyttäjä ei ymmärrä minua senvuoksi, että hän olisi runoilija,
vaan että hänellä muuten on sellainen merkillinen kyky »ryömiä
koijuun» — niinkuin hän sen itse tulkitsee. Ja tänä koijuna on kerran
sattunut olemaan minun paljonkärsinyt sydämeni.

En silti tahdo sanoa, että hän osaisi erikoisesti lohduttaa, en —

(minä haluaisin kerran olla läsnä, kun hän keskustelee sairaan
kanssa) — vaan hän asettuu mukavasti »maata» niinkuin koira
koppiinsa ja hänen olemuksestaan saattaa silloin lukea: »Mie oun
nyt tässä». Se on jonkinlaista henkisen mukavuuden rakkautta.

»Sinun syämmes, Aatami, on kuin koirankoppi», sanoi hän minulle

kerran. »Sinne soppii parahiks tällainen karvaturri kuin mie. Annapas
nyt hetken vartioin sinun pihasi turvallisuutta.»

Tällaisilla sanoilla hän houkuttelee minut kertomaan elämästäni.

Hän kuuntelee silmät puoliummessa, nojaten mukavasti tuolin
selustaan. Ja jokainen, joka vähänkin on kokenut, kuinka hyvältä
tuntuu avata sydämensä jollekin ihmiselle, ymmärtää, minkä
helpoituksen tuollainen kertominen minulle tuottaa.

Mutta — ennenkuin rupean laajemmin esittelemään ystävääni,

tahdon kertoa tutustumisestamme. Minä olin jo Perä-Pohjolassa
kuullut hänestä. Ja se, mitä olin kuullut, oli melko omituista. Sanottiin
hänen kuluttavan aikaansa makaamalla. Kirkosta tultuaan hän lyö
maata, nukkuu päivälliseen saakka, nousee sitten syömään ja syö
tavattomasti, jonka jälkeen hän heittäytyy jälleen pitkäkseen ja herää
siihen, että palvelijatar tuo hänelle iltapäiväkahvin. Sen juotuaan hän
ottaa vielä pikku unet, nousee sitten julmasti haukotellen ja lähtee
kylälle pitämään raamatunselitystä. Ihmiset kokoontuvat
uteliaisuudesta kuulemaan, mitä tällä palloa muistuttavalla
pappismiehellä on sanottavana. Ja jotakin hänellä joka kerta on.
Kerran hän oli saarnannut jäniksen langoista eikä kuulijakunta ollut
käsittänyt hölynpölyä. »Mitä sinä, Teofilus, silläkin tarkoitat?» kysyin
häneltä kerran. »No… se oi sellainen piirto…» Ja hän teki kädellään
velton liikkeen kuin näyttääkseen, mitä hän oli tarkoittanut. »Mie
saarnaan leppuuttaaksen ajatuksian tahi paremmin, niinkuin Pyyron
sannoo…» Siis saarnat samallaisia kuin runotkin! (Millä ihmeen
ajalla hän sitten ajattelee, kun hän väliajat nukkuu?) Minä luulen
sittenkin, että tuo hänen alituinen vetoamisensa Byroniin tarjoaa
minulle tässä tapauksessa sen kriterion, joka selittää asian: ystäväni
Teofilus ei ajattele mitään. (Mutta — kuinka hän sitten kykenee
ymmärtämään minua? Ei — minä huomaan, etten pysty tätä
ongelmaa ratkaisemaan.)

No niin. Minun kotiseurakuntani naapurissa tuli joku vuosi sitten

kirkkoherranvirka auki. Satuin olemaan sielläpäin käräjillä ja silloin
kääntyivät pitäjän miehet puoleen pyynnöllä, että kirjoittaisin
kirkkoherra Tiennäyttäjälle ja anoisin häntä heidän puolestaan
neljänneksi vaalisaarnaajaksi. (Hänen nimensä on oikeastaan
Teofilus Takkunen, vaikka minä olen ristinyt hänet »Tiennäyttäjäksi».)
Tämä pyyntö ei suinkaan johtunut siitä, että kirkkoherra Tiennäyttäjä
olisi ollut erikoisemmin suosittu, ei — vaan siitä, että seurakuntaan
oli sattunut hakemaan vähemmän tunnettuja miehiä. Teofiluksesta ei
tietty muuta kuin että hän nukkuu ja se ei pitäjäläisten mielestä ollut
kovinkaan suuri paha. Eipähän niin ollen pistänyt nokkaansa joka
paikkaan. Minä siis kirjoitin hänelle seurakuntalasten puolesta ja
esitin asian parhaimman mukaan.

»Se sinun kirjees oi oikea runollisuuven purkaus». sanoi hän

minulle kerran, puheen johtuessa näihin vanhoihin muistoihin. »Sen
hornastako sie sieppasit ne alapasteripylväät?» jatkoi hän
haukotellen.

Minä olin kirjoittanut lennokkaasti. Edellytin nim., että kirjoitin

kirjailijamiehelle, joka ymmärtäisi Olin kiittänyt tuon pohjoisen pitäjän
seutujen kauneutta ja siteerannut »Perä-Pohjolaani», jossa vertaan
m.m. kuusia alabasteripylväisiin. Mutta jälkeenpäin olen huomannut
kirjoittaneeni melko proosalliselle herralle, joka ei tee muuta kuin syö
ja makaa.

Tämä ensimmäinen tutustumisemme tapahtui siis kirjeen

välityksellä. Ystäväni Teofilus vastasi, ettei hän viitsinyt hakea, koska
oli juuri muuttanut seurakuntaansa. (Tämä on muuten hänen
lempisanojaan — »viitsi, viitsinyt».)

Seuraavan kerran tapasimme Kuivalassa. Oli käynyt niin

omituisesti, että Teofilus Tiennäyttäjä pääsi papiksi samaan
seurakuntaan, jossa minä palvelin nimismiehenä.

En tänäkään päivänä ymmärrä, millä ihmeen tempulla hän sai

äänet tänne. Hänen vaalisaarnansa oli täynnä »piirtoja», mutta harva
taisi käsittää, mitä hän tarkoitti. Siksi epäselvää oli saarna alusta
loppuun saakka. Mutta hän pääsi kuin pääsikin, — luultavasti sen
vuoksi, koska oli niin kaukaa. (Sivumennen sanoen, agiteerasin minä
hänen hyväkseen innokkaasti, vaikka en agitatsiooniani
osannutkaan perustella muulla syyllä, kuin että hän oli »siivo ja
hiljainen mies». Hänen runsaasta unen lahjastaan en luonnollisesti
uskaltanut hiiskua mitään.)

Teofilus Tiennäyttäjä pääsi siis Kuivalaan ja me jouduimme paljon

tekemisiin toistemme kanssa. Ja minun täytyy sanoa: ensi päivästä
alkaen olemme eläneet ystävinä, niin kummalta kuin se saattaa
kuuluakin.

Tällä paikkakunnalla ei muuten ole helppo löytää ystäviä. Onhan

täällä virkamiehiä paljonkin, mutta sellaista, jonka kanssa voisi
keskustella runoudesta ja taiteesta, sangen vähän —
lukuunottamatta täällä asuvaa taiteilijakoloniaa. Mutta sen
jäseniähän ei tapaa joka päivä, sillä he asuvat hajallaan. Jota vastoin
ystäväni Teofilus, asuen aivan naapurissa, pistäytyi luonani harva se
päivä. (Tässäkin muuten omituinen seikka. Minä en itse käy koskaan
missään, en lähimmässä naapurissakaan. Mutta minun luonani käy
taas vieraita paljon. Mistähän tämä johtuu?)

No niin — Kuivalan virkakunnasta en ollut suuria hyötynyt.

Asemapäällikkö Anders Klerck oli kyllä paljon lukenut mies, mutta ei
tuntenut harrastusta muuta kuin filosofiaa kohtaan. Uskonnolliselta
vakaumukseltaan hän oli ateisti — tahi jokseenkin lähellä tuota
kantaa. Mutta — vaikka hän olikin oppinut herra, ei hän pystynyt
väittelemään kanssani. Sillä teologian alalla hän on kuin merimies
maalla: hän hoipertelee ja hänet on siis helppo kaataa. Monta kertaa
olemme iskeneet yhteen tämän herran kanssa jumaluusopillisista
kysymyksistä, mutta joka kerta olen minä jättänyt hänet sangen
pahasti rusikoituna taistelutantereelle.

Muut rautatien herrat ovat hiljaisia miehiä, joiden kanssa ei juuri

voi paljon keskustella. Heille tuntui riittävän vain virka ja sen hoito.
Mutta tässä minä erehdyn, kuten etempänä saamme nähdä.

Kuten sanottu — ei ystäväni Teofilus isosti ymmärrä taidetta, mutta

kuitenkin sen verran, että hän osaa vaieten paljastaa päänsä suuren
runouden edessä. Sen olen havainnut lukemattomia kertoja
lukiessani hänelle »Runoryijyäni». Sellaisina hetkinä hän ei ole
puhunut »piirroistaan», vaan on kuunnellut hartaana, ja minä olen
voinut lukea hänen kasvoistaan, kuinka hänen henkensä on
vaellellut siinä mahtavassa tuomiokirkossa, jonka holvikaaria
runouden titaanit kannattavat.

Joskus tuollaisten lukuhetkien jälkeen on hän innostunut —

varsinkin jos olemme ottaneet pienen napauksen — ja ruvennut
lausumaan »Jerusalemiaan». (Sen hän muuten aina tekee vissillä
asteella ollessaan.)

»Mikä liikkeelle noin pani kaupungin,

pyhän, mahtavan Jerusalemin?»

Silloin hän on tavallisesti naputellut pörröistä päätään, aivan kuin

sijaitsisi hänen Jerusaleminsa siellä.

Ja toisinaan, kun hän on oikein innostunut, on hän saattanut

hypähtää tuoliltaan ja huudahtaa:

»Peijakas! Oun se minnäi runoilija!»

Se on ollut minulle merkki, ettei Teofilukselle sinä iltana pitänyt

antaa tippaakaan enää.

Mutta silloin on jymy noussut kattoon, kun minä olen ottanut esille
okarinoni ja ruvennut soittamaan. Teofilus Tiennäyttäjä on nim. hyvin
musikaalinen. Häneen menee musiikki kuin häkä. Jos olen soittanut
surullista, on hän itkenyt, jos taas olen pyöräyttänyt ilon puolelle, on
hän nauranut ja tanssinut. Silloin ei häntä ole yhtään haitannut
hänen tavaton lihavuutensa. Olen toisinaan nähnyt hänen tanssivan
kyyneleet silmissä, kun »Voi äiti parasta» kiepahutin »Eklöfin
Aukustiksi». Minunkin on silloin täytynyt nauraa hänen hölkälleen,