Download the full version of the ebook at

https://ebookgate.com

Word and object Willard Van Orman Quine &

Patricia Smith Churchland & Dagfinn Follesdal

https://ebookgate.com/product/word-and-object-
willard-van-orman-quine-patricia-smith-churchland-
dagfinn-follesdal/

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Confessions of a Confirmed Extensionalist and Other Essays

First Edition (1St Printing) Willard Van Orman Quine

https://ebookgate.com/product/confessions-of-a-confirmed-
extensionalist-and-other-essays-first-edition-1st-printing-willard-
van-orman-quine/
ebookgate.com

Drama for Students Volume 26 Sara Constantakis

https://ebookgate.com/product/drama-for-students-volume-26-sara-
constantakis/

ebookgate.com

CISA Review Manual 26 ed 26th Edition Isaca

https://ebookgate.com/product/cisa-review-manual-26-ed-26th-edition-
isaca/

ebookgate.com

Research in Organizational Behavior An Annual Series of

Analytical Essays and Critical Reviews Volume 26 Research
in Organizational Behavior Volume 26 1st Edition Staw
https://ebookgate.com/product/research-in-organizational-behavior-an-
annual-series-of-analytical-essays-and-critical-reviews-
volume-26-research-in-organizational-behavior-volume-26-1st-edition-
staw/
ebookgate.com
The Polemics of Exile in Jeremiah 26 45 1st Edition Mark
Leuchter

https://ebookgate.com/product/the-polemics-of-exile-in-
jeremiah-26-45-1st-edition-mark-leuchter/

ebookgate.com

Advances in Laminitis Part II An Issue of Veterinary

Clinics Equine Practice Volume 26 2 The Clinics Veterinary
Medicine Volume 26 2 1st Edition Christopher C. Pollitt
Bvsc Phd
https://ebookgate.com/product/advances-in-laminitis-part-ii-an-issue-
of-veterinary-clinics-equine-practice-volume-26-2-the-clinics-
veterinary-medicine-volume-26-2-1st-edition-christopher-c-pollitt-
bvsc-phd/
ebookgate.com

Cold Harbor Grant and Lee May 26 June 3 1864 1st Edition
Gordon C. Rhea

https://ebookgate.com/product/cold-harbor-grant-and-lee-
may-26-june-3-1864-1st-edition-gordon-c-rhea/

ebookgate.com

Little Birds 26 Handmade Projects to Sew Stitch Quilt Love

Ct Publishings Design Collective

https://ebookgate.com/product/little-birds-26-handmade-projects-to-
sew-stitch-quilt-love-ct-publishings-design-collective/

ebookgate.com

The Best of Newspaper Design 26th Edition v 26 The Society

For News Design

https://ebookgate.com/product/the-best-of-newspaper-design-26th-
edition-v-26-the-society-for-news-design/

ebookgate.com
Word and Object
Word and Object

new edition

Willard Van Orman Quine

foreword by Patricia Smith Churchland

preface to the new edition by Dagfinn Føllesdal

The MIT Press

Cambridge, Massachusetts
London, England
© 1960, 2013 Massachusetts Institute of Technology
First edition published 1960 by the MIT Press

All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form by any
electronic or mechanical means (including photocopying, recording, or information
storage and retrieval) without permission in writing from the publisher.

MIT Press books may be purchased at special quantity discounts for business or sales
promotional use. For information, please email [email protected] or
write to Special Sales Department, The MIT Press, 55 Hayward Street, Cambridge,
MA 02142.

This book was set in Stone Sans and Stone Serif by Toppan Best-set Premedia Limited,
Hong Kong. Printed and bound in the United States of America.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Quine, W. V. (Willard Van Orman)

Word and object / Willard Van Orman Quine ; foreword by Patricia Smith Churchland ;
preface to the new edition by Dagfinn Føllesdal.—New ed.
p. cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-0-262-51831-4 (pbk. : alk. paper)
1. Semantics (Philosophy). 2. Logic, Symbolic and mathematical. 3. Language and
languages—Philosophy. I. Title.
B840.Q5 2013
121′.68—dc23
2012027957

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
To Rudolf Carnap
Teacher and Friend
Wie Schiffer sind wir, die ihr Schiff auf offener See umbauen müssen, ohne es jemals
in einem Dock zerlegen und aus besten Bestandteilen neu errichten zu können.
—Otto Neurath

Ontology recapitulates philology.

—James Grier Miller
Contents

Foreword by Patricia Smith Churchland xi

Preface to the New Edition by Dagfinn Føllesdal xv
Preface to the First Edition xxix

1 Language and Truth 1

1 Beginning with Ordinary Things 1
2 The Objective Pull; or, E pluribus unum 5
3 The Interanimation of Sentences 8
4 Ways of Learning Words 12
5 Evidence 15
6 Posits and Truth 19

2 Translation and Meaning 23

7 First Steps of Radical Translation 23
8 Stimulation and Stimulus Meaning 27
9 Occasion Sentences. Intrusive Information 32
10 Observation Sentences 36
11 Intrasubjective Synonymy of Occasion Sentences 41
12 Synonymy of Terms 46
13 Translating Logical Connectives 52
14 Synonymous and Analytic Sentences 55
15 Analytical Hypotheses 61
16 On Failure to Perceive the Indeterminacy 66

3 The Ontogenesis of Reference 73

17 Words and Qualities 73
18 Phonetic Norms 77
19 Divided Reference 82
20 Predication 87
21 Demonstratives. Attributives 91
22 Relative Terms. Four Phases of Reference 96
23 Relative Clauses. Indefinite Singular Terms 100
24 Identity 104
25 Abstract Terms 108
x Contents

4 Vagaries of Reference 113

26 Vagueness 113
27 Ambiguity of Terms 116
28 Some Ambiguities of Syntax 121
29 Ambiguity of Scope 124
30 Referential Opacity 128
31 Opacity and Indefinite Terms 132
32 Opacity in Certain Verbs 137

5 Regimentation 143
33 Aims and Claims of Regimentation 143
34 Quantifiers and Other Operators 147
35 Variables and Referential Opacity 151
36 Time. Confinement of General Terms 154
37 Names Reparsed 160
38 Conciliatory Remarks. Elimination of Singular Terms 164
39 Definition and the Double Life 170

6 Flight from Intension 175

40 Propositions and Eternal Sentences 175
41 Modality 178
42 Propositions as Meanings 183
43 Toward Dispensing with Intensional Objects 189
44 Other Objects for the Attitudes 193
45 The Double Standard 198
46 Dispositions and Conditionals 203
47 A Framework for Theory 207

7 Ontic Decision 215

48 Nominalism and Realism 215
49 False Predilections. Ontic Commitment 220
50 Entia non grata 224
51 Limit Myths 228
52 Geometrical Objects 231
53 The Ordered Pair as Philosophical Paradigm 236
54 Numbers, Mind, and Body 241
55 Whither Classes? 245
56 Semantic Ascent 249

Bibliography 255
Index 267
Foreword

Patricia Smith Churchland

In the winter of 1966 the Philosophy Department at the University of

Pittsburgh ran a graduate seminar on a controversial book, Word and Object,
by W. V. O. Quine. Already contentious for having melted down the pro-
fession’s favorite tool—the analytic–synthetic distinction—in his much-
ballyhooed paper “Two Dogmas of Empiricism” (Philosophical Review 60,
no. 1 [Jan. 1951]), Quine now went further.
The Pittsburgh seminar divided along these lines: those who adhered
to idea that conceptual analysis revealed necessary truths about the way
things are and the way the mind works, and those who, siding with Quine,
did not. The weekly meetings were scenes of fiercely fought battles, led
mainly by the more senior graduate students who well understood the
stakes in the debate and who could draw deeply on the history of science
and philosophy. Wilfrid Sellars was a powerful figure at Pittsburgh, and
though he was dubious about many claims of necessary truth, some still
seemed defensible, and Sellars’s students mounted a spirited defense.
It was a melee, a rhubarb, a brawl where no holds were barred. And the
discussion was not confined to the seminar, but raged all week, over coffee,
over beer, and in the common room. Are there any a priori truths, or just
highly probable, very strongly held beliefs? Is language essentially just a
communicative tool, not a repository of conceptual truths? If concepts
change as empirical discoveries are made by the developing sciences, does
that hold also for deeply personal concepts like knowledge, free will, and
consciousness? Is metaphysics just a batch of questions not yet answered by
science? And likewise, for epistemology and philosophy of mind?
For all of us in that memorable seminar, these were questions at the
heart of philosophy as practiced in the twentieth century. Quine, it was
clear from Word and Object, fully realized the implications. As he said, “And
philosophy in turn, as an effort to get clearer on things, is not to be dis-
tinguished in its essential points of purpose and method from good and
xii Foreword

bad science” (Word and Object, 1st ed., pp. 3–4; this vol., p. 3). Notice:
purpose and method. He meant what he said.
Quine taught us that a “conceptual scheme” is a loose and dynamical
organization of interconnected beliefs and meanings. He realized that
separating beliefs from meanings was mainly a pragmatic, not a principled,
business, yielding nothing interesting by way of necessary truths. When
important beliefs about the world change, it is evident that meanings
change too.1 In the brain, there would be no principled difference. Con-
sequently, as fast as Sellarsians in the seminar contrived thought experi-
ments to bolster claims about conceptual truths, the Quinean faction
dissected them as parochial, circular, or uninformed. They saw no respect-
able way to test a thought experiment except by an exercise of the imagi-
nation, a method sorely in need of a more reliable foundation if it is to
tell us anything about how things actually are, as opposed to how someone
happens to suppose they are.
The standing strategy among the seminar’s Quineans was to challenge
in all contexts any claim to necessary truth—to conceptual truth. After all,
the obvious necessary “truth” that space was Euclidean had been exposed
by science as a falsehood. Other “necessary truths”—such as that knowl-
edge of one’s own mental states is incorrigible—suffered comparable indig-
nities. One earnest response was to complain that if the counterexamples
were allowed, meaning would change and one’s conceptual scheme might
fall apart (I am not making this up). Yes, meanings do change, was the
reply, and that was precisely Quine’s point. Meanings are not essences in
Plato’s heaven. And so it went.
It took a long time for the monumental significance of Quine’s work,
including his later essays on naturalizing epistemology, to sink in. Surpris-
ingly, many philosophers went on doing conceptual analysis and pushing
alleged necessary truths as though Quine were irrelevant. His main argu-
ments were not so much countered as sidestepped. Conceptual necessities
remained fashionable, though as often as not they were merely convictions
marketed as necessary truths. In the meanwhile, barely noticed by the
profession, the sciences of brain and behavior moved on.
Neuroscience made progress in understanding how brains construct
perceptual images from retinal stimulation, how brains learn and remem-
ber things, and how brains make decisions, just as Quine had believed it
probably would. The idea that the bedrock meanings must correspond to

1. See also Roger Gibson’s excellent book, The Philosophy of W. V. Quine: An Exposi-
tory Essay (Tampa: University Press of Florida, 1982).
Foreword xiii

sense data, rather than objects like dogs and dads, fell apart when it was
discovered that early visual processing—in the retina, in the thalamus, and
in cortical visual area V1—is not conscious.
Clinical neurology produced striking patient profiles that implied the
need for conceptual revision; for example, from split brain subjects in
whom conscious awareness was not unified, from cortically blind patients
who were nevertheless utterly convinced they could see (Anton’s syn-
drome), and from amnesiac patients who maintained a sense of self despite
having lost virtually all autobiographical memory. The logic seemed stark:
either you deny the data or you see your conceptual necessities related to
“self” or “consciousness” reduced to merely empirical claims whose truth
was on the skids.
Psychologists began to study conceptual structure empirically, finding
that workaday concepts were not defined in terms of necessary and suffi-
cient conditions. Rather, they had a radial structure, with prototypes
marking general agreement on what counts as an instance, and strong
similarity to the prototype falling off with distance from the center. The
boundaries are fuzzy, not sharp, meaning that sometimes there is no right
answer to whether an instance falls under a category or not. This holds
not only for categories like vegetable and friend, but also for knows and
believes. Field linguists began to find that linguistic categories tended to
reflect local ecology, the groups’ history, and the way members of the
group made their living. Linguistic universals, long the darlings of theo-
rists, took a drubbing as one by one they fell to the disconfirming data of
field linguists.2
Developmental psychologists began to discover what cognitive organi-
zation the newborn brings to its world and how cognitive capacities
develop and change over time. These discoveries yielded not necessary
truths but rather empirical truths about how brains navigate their physical
and social worlds.
Of course, a priori truths with no epistemological heft could always be
cooked up. As Quine pointedly acknowledged, sure, you could dig in your
heels and refuse to acknowledge a change in meaning consequent upon a
discovery of fact. If you are stubborn enough, you could insist that fire is
an element because by element we mean earth, air, fire, and water. Nonethe-
less, such intransigence is unlikely to be rewarding. The method, alas, is
ad hoc and problematic; it is more similar to bad than to good science.

2. See Daniel Everett, Language: The Cultural Tool (New York: Random House/
Pantheon, 2011).
xiv Foreword

And anyhow, the project no longer looks like analysis of concepts actually
in use, but a futile exercise in conceptual hygiene aimed at rescuing a
discredited idea.
To many whose copy of Word and Object had become dog-eared and
held together by rubber bands, a wide range of scientific achievements in
the brain and behavioral sciences seemed to fit the idea of empirical prog-
ress in epistemology that Quine had broadly advocated. Thus at some
point in the early 1970s, Paul Churchland and I looked at each other and
agreed: it is pretty clear by now that the arguments concerning naturalizing
epistemology favor Quine. So let us just get on with it. Neuroscience had
become irresistible, and there was no reason to want to resist it. Ditto for
psychology, evolutionary biology, and computer science. Others who had
initially viewed philosophy as a method for augmenting our understand-
ing of the mind-brain also saw the fertility in the brain and behavioral
sciences, and many left philosophy to pursue those sciences. The stalwart
conceptual analysts waved us off, cheerfully predicting that nothing of
philosophical significance would come from the advancing brain and
behavioral sciences. Quine, by contrast, had rightly suspected where this
was leading.
I have no doubt that Quine had to muster a great deal of courage in
order to publish Word and Object, for he was bucking an overwhelmingly
powerful tradition of conceptual analysis as a method of advancing knowl-
edge. He was not just biting at its heels; he was rooting out the core. As
he calmly noted, he wanted to view language as a physical phenomenon.
There are mechanisms underlying language use; there are productive ways
to study those mechanisms. Conceptual analysis is not a productive
method to address those mechanisms. Suitable clarification is always
welcome as a starting point, of course, but forced or phony precision where
none exists is counterproductive.
So what is a philosopher to do, if not troll his mind for conceptual
truths? The Quinean answer is this: many things, including synthesizing
across various subfields and theorizing while immersed in and constrained
by available facts. Despite much hand-wringing by overwrought philoso-
phers, Quine did not aim to put an end to philosophy, but to remind us
of what the older philosophical tradition had always been: broad, encom-
passing, knowledgeable of everything relevant, and imaginative.
Preface to the New Edition

Dagfinn Føllesdal

Word and Object is Quine’s most important work. It took him longer to
write than any of his other books. He started in 1951 when Roman Jacob-
son “bespoke it for a series under his direction and got me Rockefeller
money for secretarial help” (Quine, The Time of My Life, p. 228). Nine years
later it was published. Given Quine’s work habits, it is remarkable that the
book took this long. He often worked a hundred hours a week with great
intensity. When the manuscript was finally finished, in the summer of
1959, Quine said: “No more books.” However, he went on to write fourteen
more.
The themes that Quine discussed in Word and Object continued to
occupy him, and his views on these issues developed and changed over
the years. “Word and Object had been a deepened and extended develop-
ment of the ideas of ‘Two dogmas of empiricism.’ Roots of Reference was to
be a deepened and extended development of the ideas in Chapter 3 of
Word and Object,” Quine wrote.1
However, Quine’s views did not only deepen and expand, they also
changed in important ways. He considered writing a new introduction to
Word and Object, spelling out how his views had changed. He decided
instead to write a new edition of the book. In the summer of 1998, the
Twentieth World Congress of Philosophy took place in Boston and Quine
gave several of the invited lectures. I picked him up at his home on Beacon
Hill and we walked to Copley Square, where the meetings were held, and
back to his home. Every day Quine picked different routes through green
areas, about two miles in each direction. On these walks he told me how
he wanted to change the book. In the fall of that year he began working
on the changes. We kept in touch during the fall and winter, but he reported

1. Quine, The Time of My Life: An Autobiography (Cambridge, Mass.: MIT Press, 1985),
p. 392.
xvi Preface to the New Edition

that he made no progress on the writing. Finally, we decided that I should

come over from Norway and stay with him. In March 1999 I did so.
The plan was that every morning we should go through a section of the
book and discuss the revisions in that section. Quine should then write
out this section while I went off to work on my own. However, when I
came back in the afternoon, he sat at his desk and had not been able to
write anything. The same thing happened the second day and the third,
and he was getting more and more depressed. We then decided that I
should write out the changes, and he should go through what I had written
and improve both the content and the language. However, even this did
not work. He understood that he had lost his ability to write. We were
both aware that he had lost his short-term memory, and one consequence
of this is that one can no longer follow through an argument. The begin-
ning of the argument disappears from the memory before one comes to
the end. We decided to stop working on the manuscript, which had turned
into a kind of torture. Instead we went on walks along the Charles River.
We talked about the past, about Quine’s stay in Vienna, about his conver-
sation with Neurath in 1939, and so on. Even details in the past remained
in his memory. Gradually he came out of the depression and started enjoy-
ing the sun, the walk, and the conversation. This was the beginning of his
illness, which on Christmas Day the following year ended his life.
To Morton White, who visited him shortly before Quine passed away,
he said: “I do not remember what my illness is called, Althusser or
Alzheimer, but since I cannot remember it, it must be Alzheimer.”
Quine envisaged three main changes in the new edition of Word and
Object: he would revise completely the treatment of stimulus in chapter 2,
he wanted to incorporate the developments of chapter 3 that he carried
out in Roots of Reference, and he would revise the discussion of modality
and propositional attitudes in chapter 6. The second of these changes was
mainly a matter of expanding chapter 3 so as to include the new insights
in Roots of Reference. However, the first and third changes involved radical
modifications in Quine’s view. The changes in chapter 2 are particularly
important, since they concern Quine’s key contribution in Word and Object,
the public nature of language. I will therefore describe these changes in
some detail and afterward expound on the changes in chapter 6.

The Public Nature of Language

The main contribution of chapter 2 and of the book as a whole is that

Quine takes the public nature of meaning seriously, explores its bearing
on meaning and communication, and follows it out, with great persistence,
Preface to the New Edition xvii

to consequences that many philosophers find difficult to accept. The inde-

terminacy of translation, which is one of these consequences, has been the
most widely discussed of all of Quine’s many groundbreaking ideas.
According to Quine, language is established and learned through inter-
action between persons who observe one another and the world around
them. Philosophers and linguists have always said that language is a social
institution. They have tended, however, to immediately forget this and
adopt notions of meaning that are not publicly accessible; it remains
unclear how such entities are grasped by us. Frege’s Sinne provide an
example. However, Frege did not pretend to have much to say on the social
nature of language. The appeal to meanings, concepts, or other entities
similar to Frege’s Sinne is much less excusable when one claims at the same
time that language is social.
Quine’s skepticism toward traditional views on meaning began early,
already in his dissertation (1932), where he shuns properties and talks
instead about classes, since properties lack a clear criterion of identity,
while classes are the same when their members are the same. In the later
1930s and in the ’40s Quine deepened his criticism of meaning and related
intensional notions, like analyticity, logical necessity, and possibility. In
“Two Dogmas of Empiricism” (1951), Quine first criticizes traditional
views, and then, in the last four pages, entitled “Empiricism without the
Dogmas,” sketches his own alternative view. The sketch is brief and meta-
phorical, and it is this alternative view Quine would present fully and with
more precision in Word and Object.
Word and Object begins with Quine briefly explaining his holistic view
on scientific method and how language fits into this picture. He stresses
how language learning begins with ordinary things:

Each of us learns his language from other people, through the observable mouthing
of words under conspicuously intersubjective circumstances. Linguistically, and
hence conceptually, the things in sharpest focus are the things that are public
enough to be talked of publicly, common and conspicuous enough to be talked of
often, and near enough to sense to be quickly identified and learned by name; it is
to these that words apply first and foremost. (This vol., p. 1)

Why then, after this emphasis on how language learning is based on our
observations of intersubjectively accessible ordinary things, does Quine in
the second chapter switch to sensory stimulations? These stimulations are
neither intersubjectively observable, nor are they public enough to be
talked of publicly or conspicuous enough to be talked of often.
The answer is that Quine, as usual, saw problems that others did not.
Quine asked, “How do we know that others structure the world and
xviii Preface to the New Edition

individuate its objects as we do?” If we presuppose that they do, we are

begging the question. One reason for learning a language and using it to
communicate is just that we want to find out how others conceive of the
world. As Quine puts it in Pursuit of Truth, referring back to a discussion
that he, Donald Davidson, Burton Dreben, and I had at Stanford in 1986:

His [Davidson’s] reification of rabbits and the like is for me part of the plot, not to
be passed over as part of the setting.2

Hence, for Quine, if we assume from the very start that the other structures
the world the way we do, we beg the question of translating and interpret-
ing the other. This is why Quine in the second chapter of Word and Object
instead wants to base his theory of translation and communication on
comparing stimuli between persons. He never claims that we are aware of
our stimulations. We study the stimulations using whatever instruments
we find suitable, and we describe the stimulations, our own and those
of the other person, in our own language and then correlate them. We
do not impute to the other our way of describing the stimulations nor
our way of conceiving the world, and we thereby avoid begging the
question.
To sum up: From the very first pages of Word and Object Quine stressed
that what we perceive, and what we take others to perceive, plays a crucial
role in language learning and language use. This is a key point in Quine:
Semantics and epistemology are intimately intertwined. His epistemology
is naturalistic: It is contained in natural science, as a chapter of empirical
psychology. Yet it is epistemology that provides an account of the eviden-
tial bases of natural science, including empirical psychology itself. In the
study of meaning and communication, a key problem is to gain insight
into what others perceive without imputing to them our own view of the
world and our own ontology. In Word and Object Quine endeavored to do
this in terms of stimulus and response. However, although stimuli are
empirically accessible, they are not publicly accessible. The evidence we
build on in language learning and language use must be accessible to the
members of the community in their daily lives.
Quine struggled with these problems during all the years from Word and
Object until his very last writings. During the thirty-five years that separate
Word and Object from Quine’s last book, From Stimulus to Science (1995),
Quine again and again sought to find a way to deal with what others
perceive without begging the questions of meaning and translation. This

2. Pursuit of Truth (Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 1990), p. 42.

Preface to the New Edition xix

enterprise involves the whole range of Quine’s philosophical insights: his

views on epistemology and ontology and on causality, natural kinds, time,
space, and individuation. The following passage from 1990 is typical:

Our sophisticated concept of recurrent objects, qualitatively indistinguishable but

nevertheless distinct, involves our elaborate schematism of intersecting trajectories
in three-dimensional space, out of sight, trajectories traversed with the elapse of
time. These concepts of space and time, or the associated linguistic devices, are
further requisites on the way to substantial cognition.3

In a paper he presented at the World Congress of Philosophy in Boston in

1998—when he was planning the new edition of Word and Object—he
writes about his struggle:

So we are left with the problem of accounting for our meeting of minds. We keep
finding ourselves in agreement regarding external events despite wild dissimilarity
of our nerve nets. That is the problem. In Word and Object I coped lamely with it. I
reflected that when I view a landscape, points in it do obviously trigger correspond-
ingly placed receptors in my retina. If you and I view the landscape side by side,
then each point in the landscape will trigger roughly corresponding receptors in
your retina and mine. We might then be regaled with pretty homologous scenes,
however dissimilar the intervening neural processing may be. I fondly hoped that
somewhat analogous considerations might account also for intersubjective agree-
ment in audition and other sense modalities.
This makeshift accommodation lingered in place for thirty-five years, from Word
and Object in 1960 to From Stimulus to Science in 1995, when the fog lifted. The
explanation of our meeting of minds is circuitous; through instincts and natural
selection. (“Three Networks: Similarity, Implication, and Membership” [2000], p.
494)4

In this paper and in another of his late papers, “I, You, and It: An Episte-
mological Triangle,”5 published in 1999, he presents the key idea, which

3. “From Stimulus to Science,” lecture at Lehigh University, Oct. 15, 1990, p. 21 of

the manuscript (the italics are Quine’s). Similar passages are found in From Stimulus
to Science (Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 1995), p. 36, and in Quine’s
“Reactions,” in On Quine, ed. Paolo Leonardi and Marco Santambrogio (Cambridge:
Cambridge University Press, 1995), p. 350.
4. Quine, “Three Networks: Similarity, Implication, and Membership” (2000), in his
Confessions of a Confirmed Extensionalist and Other Essays, ed. Dagfinn Føllesdal and
Douglas B. Quine (Cambridge, Mass.: Harvard University Press, 2008).
5. “I, You, and It: an Epistemological Triangle” was originally published in Knowl-
edge, Language and Logic: Questions for Quine, ed. Alex Orenstein and Petr Kotatko,
Boston Studies in the Philosophy of Science (Dordrecht: Kluwer Academic, 1999),
pp. 1–6. Page references in the text are to the reprint in Confessions, ch. 44.
Another random document with
no related content on Scribd:
PESSIMISTI.

— Toivotonta, sanoi Pessimisti tylsästi tuijottaen likaisenharmaaseen

villakoiraani Jussiin, joka silmä kovana harjoitti ajometsästystä
omassa turkissaan.

— Ei ollenkaan toivotonta, sanoin minä, se on nokkela koira ja sillä

on kokemusta.

— En tarkoittanut luontokappaletta, sanoi pessimisti sivellen

raskaasti kädellään 40-vuotiaita harmaantuneita hiuksiaan, —
tarkoitan elämää ylipäänsä. Se on niin lohdutonta. Kansamme on
rikkinäinen ja ihanteeton. Vain itsekkyyttä, alhaisia pyyteitä, vihaa ja
yhteisestä hyvästä piittaamattomuutta kaikkialla.

— Mies parka, oletko koettanut lukea sanomalehtiä? Luulen, että

se virkistäisi.

— Sanomalehtiä! Se vielä puuttuisi! Jos sen olisin tehnyt, niin en

kai tällä hetkellä istuisi täällä vaan kiipeilisin pitkin jonkin eristetyn
kopin seiniä ja puhuisin pehmoisia.

— Turhaa varovaisuutta, niitä puhut nyt jo. Ei, jos olet toivoton
kansamme suhteen, niin lue sanomalehtiä. Mutta lue taidolla ja
valikoiden. Lue kaikkien puolueitten sanomalehtiä. Lue, mitä
jokainen puolue kertoo itsestään ja päämääristään. Saat silloin kuvan
koko kansasta, sillä puolueet muodostavat kansan. Mutta mitä
vakavimmin varoitan sinua lukemasta, mitä asianomaisten
puolueitten sanomalehdet kirjoittavat muista puolueista. Jos tarkoin
seuraat neuvoani, niin maailmankatsomuksesi on kirkastuva ja
kevätaurinko on paistava murheellisen sielusi harmauteen.

Hän ravisti surumielisesti päätään ja meni.

Parin päivän perästä hän palasi muuttuneena miehenä. Hänen

silmälasinsa loistivat ilosta ja hänen ryhtinsä oli nuorentunut.

— No? kysyin minä.

— Kiitos, sanoi hän, tuhannen kiitosta! Olen jälleen saanut takaisin

menetetyn uskoni kansaamme. Tämähän on ihannekansa! Kaikilla
sen puolueilla on korkeat, ihanteelliset päämäärät. Kaikilla on ylevä,
epäitsekäs ohjelma. Kaikki vakuuttavat ajavansa kansan ja isänmaan
parasta, kaikilla on omat keinonsa lähimmäisensä
onnellistuttamiseksi, kaikki puhuvat rauhasta ja kehityksestä kohti
yhä parempaa tulevaisuutta. Jokainen puolue on oikeassa, jokaisen
puolueen jäsenet ovat jaloja, kyvykkäitä, kaikkien hyvää tarkoittavia,
viisasta, joskin muitten puolelta väärinymmärrystä osakseen
saanutta väkeä. Kaikki ovat oikeassa ja ajavat vain oikeata asiaa.
Ihannekansa, valiokansa! Olen ylpeä, onnellinen ja iloinen
saadessani olla sen jäsen.

Viikon kuluttua sain häneltä kirjeen:

»… Hyvästi, kirottu roisto! Tietysti olet roisto, niinkuin minä ja

kaikki muut tämän matalamielisen, kavalan, itsekkään, voiton- ja
verenhimoisen kansan jäsenet. Lähden pois, luultavasti Grönlantiin.
Napameren rannalla kaivan luolan jäähän ja siellä syön raakaa kalaa
yksin, yksin, yksin, kaukana inhoittavista ihmisistä, juonittelijoista,
salaliittojen hautojista, myrkyttäjistä, riistäjistä, tyhmeliineistä,
isänmaansa turmioon syöksijöistä, lapamadoista, jotka kalvavat
itsenäisyytemme elinjuuria! Pois tästä hyllyvästä mädätyksen
suosta… myrkylliset höyryt tukahduttavat… häpeätä… vihaa…
sulkekaa puoti… viimeinen ostaja menee tunkiolle… roskaa…
huuliharppu…»

Pessimisti parka! Hän onneton oli sittenkin unohtanut varoitukseni

ja oli mennyt lukemaan, mitä eri puolueitten sanomalehdet
kirjoittivat toisista puolueista!
HAMLET.

4-näytöksinen murhenäytelmä.

Henkilöt:

Hamlet, Tanskan prinssi. Ophelia. Horatio, Hamletin ystävä.

Haamu. Tuntematon.

I näytös.

Hamlet: Olla vai eikö olla, kas siinä kysymys.

Horatio: Hamlet, siellä on muuan haamu, joka pyytää saada tavata

sinua. Mene!

Hamlet: Mennä vai eikö mennä? Mennä vai…

Haamu (tulee): Paras, että minä tulen tänne. Päivää, poikani

Hamlet!

Hamlet: Mitä, olet siis entinen isäni! Oi haamu! Ah isävainaja!

 Haamu: Poikani, kostoa tulin vaatimaan, Setäsi, nykyinen
kuningas, minut murhasi saadakseen vaimokseen äitisi. Kostoa
hänelle! Vanno kustavasi!

Hamlet: Kostaa vai eikö kostaa… Vannoa vai eikö vannoa…

II näytös.

Ophelia: Hamlet, vieläkö rakastat minua, nuoruudenlemmittyäsi?

Hamlet: Rakastaa vai eikö rakastaa, kas siinä kysymys. Jos ei niin
ei, mutta jos, niin jos. Jos rakastan, niin voi olla, että se ei ole
rakkautta, ja jos en rakasta, niin voi olla, että se on rakkautta. Jos
on. Mutta jos ei, niin ei. Jos ei on ei, niin onko on on? Tietysti on on
on. Mutta eikö siis ei ole ei? Ei, ei ei ole ei, vaikka on on on, jos on.
Tahi ei.

Ophelia: Hamlet, Hamlet, eikö sinusta koskaan saa selkoa!

Hamlet: Mene luostariin, Ophelia, odottamaan, kunnes olen

päässyt tunteestani selville. Mene luostariin! Mene pian!

Ophelia: Hamlet!

Hamlet: Siis palatakseni kysymykseen onko on on, ja eikö ei ei…

Ophelia: Oi, minä tulen hulluksi! (Tulee hulluksi.) Orvokki istui

saavin reunalla ja lauloi sinipunaisen silkkilangan karvaisia käpäliä
ristiin. Oi oi pieni kalansilmä, älä haukottele, katso, minulla on
morsiusseppele varpaissani ja sun liirum sun laarum sun tuulia tei,
loiskis! (Hyppää järveen.)
 Hamlet: Auttaa vai eikö auttaa? Jos auttaa, niin onko apu apu, kun
siitä ei kuitenkaan ole apua? Vai olisiko apu apu silloinkin, kun apu
on avuton avussa? Tai toisin sanoen: onko apu aina apu, vaikka apu
ei olekaan apu?

Ophelia (hukkuu).

Tuntematon: Erinomaista, erinomaista!

III näytös.

Hamlet (kuninkaan oven ulkopuolella): Kostaa vai eikö kostaa?

Avatako ovi vai eikö avata? Aukeneeko ovi sisäänpäin vai ulospäin?
Onko minun ovea työnnettävä vai vedettävä? Jos vedän, niin ovea
tietysti olisikin ollut työnnettävä, ja jos työnnän, niin ovea olisikin
ollut vedettävä, ja olen silloin työntänyt hukkaan. Ja elämän kalliita
hetkiä ei pidä hukkaan kuluttaa. Ei hukkaan! Mitä minun siis olisi
tehtävä, jotta en vetäisi hukkaan tai työntäisi hukkaan? Ovi aukeaa
kuitenkin aina päinvastaiseen suuntaan kuin mihin sitä ensin yrittää
avata, päinvastoin kuin sen luulee aukeavan. Mutta jospa siis koetan
luulla päinvastoin kuin luulen ja sitten avaan oven siten kuin luulen
luulevani olevan päinvastaisen luulon luuloni luulosta! Mutta mikä
luulo on oikea luulo? Luulo luulosta, vai luuloko, että luulo luulosta
on harhaluulo ja oikea luulo luulosta on luulon luulon vastaluulon
luuloteltu luulo. Luulenpa, että luultavasti poistun, luulon salaisuudet
ensin selvittääkseni. Siis kysymys on nyt: poistua vai eikö poistua?

Tuntematon: Erinomaista, erinomaista!

Hamlet: Kuka olette?

 Tuntematon: Suomalainen valtion komitean puheenjohtaja
tutustumassa komiteatoimintaan ulkomailla.

Hamlet: Tanskanmaassa on jotakin mätää. Onko meillä valtion

komiteojakin?

Tuntematon: Epäilemättä.

Hamlet: Mitä te niistä tahdotte? Vai ettekö tahdo?

Tuntematon: Katsokaas, minun komiteani on asetettu pohtimaan

erästä tärkeätä yhteiskunnallista kysymystä. Valtionkomitean
perusolemukseen kuuluu, että se ei koskaan saa sille jätettyjä
kysymyksiä ratkaistuksi vaan pohtii niitä ikuisesti. Nyt uhkaa
kuitenkin käydä niin hullusti, että komiteamme väkisinkin saa työnsä
loppuun. Sehän olisi ennenkuulumatonta. Skandaali! — Teidän
kuninkaallinen korkeutenne, olen ihastuksella seurannut toimianne.
Tulkaa Suomeen, ottakaa ulkomaalaisena asiantuntijana osaa
komiteamme töihin! Silloin voimme nukkua rauhassa tietäen, että
ikuisesti saamme odottaa komiteamme työn päättymistä ja asian
ratkaisua. Komiteamme maine komiteana on silloin pelastettu.

Hamlet: Siis tulla vai eikö tulla? Vastaan viikon kuluttua.

Hätätilassa heitän kruunua ja klaavaa.

IV näytös.

Hamlet (Tuntemattomalle): Lähden mukanasi. Tuli klaava. Kruunua

en tässä maassa muutenkaan näytä saavan niin kauan kuin setäni
elää. Ja se taas riippuu kysymyksestä: kostaa vai eikö kostaa, jota
en ole ratkaissut. Ratkaista vai eikö ratkaista.
 Tuntematon: Tulkaa siis, prinssi Hamlet.

Horatio: Haa, Hamlet, salaako jätät maasi! Jätät kostamatta isäsi

murhan! Petät vallankeikauksellisten kalliin asian! Et poistu täältä!
(Vetää miekkansa.)

Hamlet: Taistella vai eikö, vetää miekkansa vai eikö…

Horatio (lävistää Hamletin miekallaan): Siis kuole!

Hamlet: Kuolla vai eikö kuolla? (Kuolee.)

AINOA KIRJA.

Oli yö.

Kelmeä 1/2-kuu paistoi silloin tällöin myrskyn repelemien pilvien

lomitse. Mitään muuta paistamista ei ollut havaittavissa. Kaupunki
nukkui.

Mustapartainen mies yksin oli valveilla, hän oli paraikaa menossa

erään varakkaan tuttavansa luokse.

Koska tuttava asui kolmannessa kerroksessa, oli mustapartaisella

miehellä mukanaan tikapuut. Sitäpaitsi hänellä oli kimppu vääriä
avaimia, salalyhty, sorkkarauta, 3 toistaiseksi tyhjää säkkiä ja
työntökärryt.

Mustapartainen mies avasi rikkaan tuttavansa työhuoneen ikkunan

erinäisillä taitavilla tempuilla joita varovaisuuden vuoksi emme ryhdy
tässä yksityiskohtaisesti kuvailemaan, ja kiipesi sisään.

Salalyhtynsä valossa hän löysi kirjakaapin, jonka suuret lasiovet

helposti aukenivat hänen väärillä avaimillaan, sillä ne eivät olleet
lukitut.
 Mustapartainen mies pisti säkkiinsä Maailman Historian —
tunnetun historiallisen loistoteoksen — 6 osaa, Eino Leinon Dante-
suomennoksen, Kiven 7 veljeksen nahkakantisen, kuvitetun
korupainoksen, Maapallon, Suomen Ryijyt ja — erehdyksestä —
vanhan osoitekalenterin, sekä vielä Tietosanakirjan 5 ensimmäistä
osaa, teoksen loppuosat täytyi jättää toiseen säkkiin.

Mustapartainen mies kantoi täten jo aika raskaan säkin ulos

ikkunasta, alas tikapuita työntökärryille.

Sitten hän palasi täyttämään toista säkkiään.

Hän oli tuskin ennättänyt pistää säkkiin Tietosanakirjan

loppunidokset ja Kiannon teokset, 5 osaa, kun niitten omistaja äkkiä
ilmestyi huoneeseen mukanaan puhelimitse paikalle kutsuttu
järjestyksenvalvoja.

— Hyvää yötä, sanoi mustapartainen mies kohteliaasti kumartaen.

— 'Mitä te täällä teette! huusi rikas tuttava.

— Tulin vain lainaamaan muutamia kirjoja, sanoi mustapartainen

mies.
Tuon ne takaisin heti luettuani.

— Siitä teidän ei tarvitse huolehtia. Tämä konstaapeli kyllä

toimittaa ne takaisin ennenkuin olette alkanutkaan niitä lukea. Sitten
hän vie teidät mennessään.

— Teilläpä on harvinainen ja ainoalaatuinen tapa kohdella

tuttavianne, sanoi mustapartainen mies.
 — Tuttaviani! Pyydän ilmoittaa, etten enää millään mokomin lue
teitä tuttavieni joukkoon!

Viikkoa myöhemmin mustapartainen mies oli oikeudessa

vastaamassa ent. tuttavansa luokse tekemästään vierailusta. Häntä
syytettiin törkeästä murtovarkaudesta.

— Onko teillä mitään sanottavaa puolustukseksenne? kysyi

tuomari.

— On, sanoi mustapartainen mies. Minut on vangittu syyttömästi.

Tahdoin vain tuttavaltani lainata muutamia kirjoja luettavakseni.
Olisi oikeastaan hauskaa kuulla, mitä teillä itsellänne on sanottavana
puolustukseksenne.

— Hah hah hah, sanoi tuomari.

— Kuulkaahan, herra tuomari, ennenkuin jatkatte nauramistanne,

joka pidentää ikäänne, pyytäisin kysyä, oletteko joskus lainannut
kirjoja ystävillenne?

— Olen, mutta se ei kuulu asiaan.

— Kuuluu tavattomasti. Oletteko saanut kirjanne takaisin?

— No, hm, en tosiaankaan, sanoi tuomari hieman surumielisesti.

— He ovat siis varastaneet!

— No no, ei sentään, he ovat ensin pyytäneet lupaa lainaamiseen.

— Niin. Minullakin oli aikoinaan suuri kirjasto. Minulla oli myös

ystäviä, jotka pyysivät lupaa lainata siitä kirjoja ja pyhästi lupasivat
tuoda ne heti luettuaan takaisin. He veivät koko kirjastoni, jota en
ole sen jälkeen nähnyt. 10 vuoteen ei minulla enää ole ollut
kirjastoa. Ainoatakaan kirjaa en enää ystävieni pelosta ole uskaltanut
ostaa.

— Laina on laina.

— Varkaus on varkaus. He ovat sen vain peittäneet toisella

rikoksella, petoksella. He ovat valheellisesti pettäneet minua
uskottelemalla, että he muka tuovat kirjani takaisin. Ja kuitenkin he
kulkevat vapaina. Minä puolestani tahdoin menetellä
hienotunteisesti. Koetin lainata tuttavaltani erinäisiä kirjoja hänen
tietämättään, jotta minun ei tarvitsisi kertoa tuovani ne heti takaisin.
Siten en olisi tuottanut hänelle mitään pettymyksiä, vaikka olisinkin
unohtanut tuoda kirjat takaisin. Tahdoin vain lainata kirjoja tavallista
valheellista lainaustapaa hienotunteisemmalla tavalla.

— Hm, sanoi tuomari.

Hetken kuluttua julistettiin tuomio, jonka nojalla mustapartainen

mies tuomittiin kaikesta huolimatta istumaan ja sen lisäksi
menettämään kansalaisluottamuksensa erääksi ajaksi.

— Oletteko tyytyväinen tuomioonne? kysyi korkea oikeus.

— Tuleeko siitä merkintä papinkirjaan? kysyi mustapartainen.

— Tulee varmasti.

— Siinä tapauksessa olen tyytyväinen.

— Miksi juuri sentähden?

 — Vapaaksipäästyäni ensi töikseni hankin itselleni papinkirjani.
Siinä vihdoinkin tulee olemaan ainoa kirja, jonka saan pitää ja jota
tuttavani eivät lainaa. Uskon, että se heille ei kelpaa.
MATEITA METSÄSTÄMÄSSÄ.

Ystäväni ja huonetoverini Kalle Niemeläinen ja minä pistäydyimme

eräänä tammikuisena sunnuntaina maaseudulla. Matka oli kaikin
puolin erinomaisen epäonnistunut. Meiltä yleensä kaikki
epäonnistuu, joten mitään ihmeellisempää ei niinollen tapahtunut.
Ihmeellistä tapahtuu ainoastaan, jos joskus satumme jossakin
onnistumaan. Toistaiseksi ei koko elämässämme ole sattunut mitään
ihmeellistä.

Eipä muodostunut ihmeelliseksi se mateen pyyntikään, jota 5

vuoden ajan olimme suunnitelleet ja jonka vihdoin panimmekin
täytäntöön.

Yhteinen vanha ystävämme ja isällinen neuvonantajamme,

satulamaakari Linkreeni-vainaja aikoinaan kertoi meille, miten
matikoita eli mateita parhaiten oli saatavissa.

Keino oli varsin yksinkertainen. Oli mentävä verrattain ohuelle,

lumettomalle jäälle ja katsottava tarkkaan, näkyisikö jään läpi
mateita. Mateen näyttäytyessä jään alla oli rivakasti lyötävä madetta
kirveellä päähän. Eli oikeammin jäähän, siihen kohtaan, missä
mateen pää suunnilleen sijaitsi. Pyörtynyt made oli senjälkeen
hakatun avannon kautta helposti nostettavissa ystävällisten ihmisten
ilmoille.

Eräänä sunnuntaina, niinkuin sanottu, tätä kaikkea yritimme,

kosk£ järven jää silloin vielä oli lumetonta ja mahdollisimman
heikkoa ja koska olimme saaneet lainaksi kaksi kirvestä ja koska
made juuri tammi- ja helmikuun aikana parhaiten kelpaa syötäväksi.

Olimmekin lähteneet järvelle oivalliseen madeaikaan. Emme

aikaisemmin koskaan olleet nähneet mateita vapaina luonnossa,
villeinä, mutta ainakin otaksuimme, että olivat mateita ne kalat,
joitten varjojen tavantakaa näimme häämöttävän jään alla.
Lähestyessämme ne kuitenkin aina livistivät tiehensä.

— Made! huusi Niemeläinen.

— Lyö, sanoin minä, lyö pian!

— Tule tänne, sanoi Niemeläinen, täällä on vähän epäselvää!

— No mikä nyt on epäselvää? kysyin minä ja menin varovasti

Niemeläisen luo.

— Näetkös, sanoi hän.

— Näen. Siinä on kaksi isoa madetta melkein vierekkäin. Miksi et

lyö?
Vai lyönkö minä?

— Seis, älä millään mokomin lyö! Näetkö, ne ovat aivan yhtä

pitkät. Ja jää on niin himmeätä ja heijastaa sekavasti kuin sopimaton
silmälasinlasi. Luulen varmasti, että siinä on vain yksi ainoa made,
mutta että se näkyy jään lävitse kaksinkertaisena.
 — Näkyköön kaksinkertaisena, lyödään kirveellä päähän, se tekee
asian yksinkertaiseksi!

— Niin, mutta, jos made heijastuu jään läpi kaksinkertaisena, niin

kumpaa madetta minun on lyötävä? Ja mihin päähän? Kummankin
mateen kumpainenkin pää näyttää yhtä paksulta. Siis yhteensä siinä
nyt on neljä päätä, ja minun on valittava, mihin päähän minun on
iskettävä kirveellä. Onnistumisen mahdollisuus on hyvin pieni. Olen
varma siitä, että jos huonolla onnellani isken, niin lyönti sattuu
johonkin niistä kolmesta väärästä päästä: vale-mateen päähän, vale-
mateen häntäpäähän tai oikean mateen häntäpäähän. Kuinka voin
niin monen pään joukossa osua siihen yhteen ainoaan oikeaan
päähän, oikean mateen oikeaan päähän, mikäli isku ylimalkaan
lainkaan osuu?

— Jos vielä kauemmin filosofoit, niin kaikki neljä päätä häviävät

tiehensä eikä jäljelle jää edes vähäisintäkään mahdollisuutta.
Lyökäämme kumpikin omaa kalaamme, niin kolmeen väärään
päähän iskemisen mahdollisuus vähenee kahdeksi.

— Oikein, sanoi Niemeläinen, lyö sinä vasemmanpuoleista kalaa

siihen päähän, jota luulet sen oikeaksi pääksi, minä lyön
oikeanpuoleista kalaa siihen päähän, jota luulen sen oikeaksi pääksi.

— Yks… kaks… kol…

Iskimme kirveemme yhteen, niin että kirkkaat kipinät sinkoilivat.

Kauhistuneet mateet uivat kiireesti tiehensä kumpikin eri taholle —
niitä oli siis sittenkin ollut kaksi todellista madetta!

— Pahusko sinun käski yrittää lyödä minun kalaani! ärjäisi

Niemeläinen, sinunhan piti lyödä vasemmanpuoleista kalaa!
 — Niinhän minä löinkin, ja sinun piti lyödä oikeanpuoleista kalaa,
mutta tuppauduitpas lyömään minun kalaani!

— Oikeanpuoleistahan minä löinkin!

— Etpäs, kun vasemmanpuoleista!

— Oikean!

— Vasemman!

— Niin, sieltäpäin katsoen!

— Tietysti täältäpäin!

— Mutta minä löin oikeanpuoleista kalaa täältäpäin katsoen. Ja se

oli siis sama kala. Mikset sitten sanonut, mistäpäin katsoen
minkäkinpuoieista kalaa oli lyötävä! Siinäpä se!

— Siinäpä se, katso minkälainen kolo minun kirveeni terään tuli!

— Kiitä lykkyäsi, ettei tullut koloa omaan päähäsi… unohdimme

vielä kaksi todellista, kovaa päätä kokonaan pois niistä päälaskuista!

Kolot kirveenterissä olivat ainoat tulokset, mitä koko

mateenmetsästysretkellä saimme. Ne kipinätkin lensivät hukkaan,
mutta lentäkööt.
JUHANNUSKOKOLLA.

1-näytöksinen seuranäytelmä.

Henkilöt:

Lompakan isäntä. Helmi, hänen tyttärensä. Kalle, rikkaan talon

poika. Ville, köyhä nuorukainen. Kylän nuorisoa.

Näyttämö: Kokkokallio. Keskellä sytyttämään kokko.

Helmi ja Ville (istuvat kivellä).

Ville: Kuuletko kuinka kauniisti hanuria soitetaan tuolla saaressa?

Helmi: En.

Ville: En minäkään. (5 metrin pituinen hiljaisuus.)

Helmi: No?

Ville: Mitä no?

Helmi: Voisit jo sanoa.

 Ville: Mitä niin?

Helmi: Että rakastat minua. Olen sitä odottanut jo 4 vuotta.

Ville: En uskalla. 2 veroäyrin mies. Sinä sitävastoin olet rikkaan

rusthollarin tytär.

Lompakan isäntä (tulee): Mitä sinä uskallat! Vai tyttäreni seurassa!

Ulos!

Ville: Mi… minähän olen ulkona.

Lompakka: No alas tältä kalliolta sitten!

Ville (menee).

Lompakka: Rikkaan talon tytär ei katsele köyhiä. Kalle on otettava.

Helmi: Kalle on huono mies. Tahtoo rikkauksiasi.

Lompakka: Hah hah, ja köyhä Ville ei niistä muka välitä! Tuolla

tulee Kalle. Meidän kesken asia on jo sovittu. (Menee.)

Helmi: Minäpä keksin jutun, jolla Kallea koetellaan!

Kalle: Heijuu juhannusta! Mennäänkös kuulutuksille?

Helmi: Mennään, Kalle kulta, pian!

Kalle: Ohoh!

Helmi: Ja samalla voisit meille antaa parituhatta kuluihin. Meidän

kai täytyy isän ja äidin ja muorin ja vaarin ja Ellin ja Miinan ja pikku
Mikon kaikkityyni muuttaa teille asumaan jo vähän ennen häitä.
 Kalle: Hä… hä… hä… hähä…

Helmi: Meiltä kun menee talo. Isä oli mennyt hulluihin takuisiin.

Lompakka (tulee): No nuoret. Kaupat on tehty, vai mitä? Heh.

Kalle: Kyllä ne jää tekemättä! Meidän talosta ei tehdä vaivaistaloa!

Hyvästi! Huutokauppaan tulen, mutta älkää luulko, että tytärtänne
huudan! (Menee.)

Lompakka (saa hengenahdistuksen): Rrr rrr hh!

Ville (tulee): Kuulin Kallelta. Olkaa vaan iloinen, isäntä, kyllä minä
otan Helmin.

Lompakka: Rrr… rrh!

Ville: Te, isäntä, voitte vallan hyvin muuttaa meidän saunaan.

Taidatte mahtua sinne koko väki. Annetaan sinne ruuankin apua,
minkä tarvitsette.

Lompakka: Rrr… lurjus…!

Ville: Älkää nyt ottako sitä niin raskaasti. Monet ne hyviltä

päiviltään joutuvat vanhuudessaan huonommille.

Lompakka: Aa… — älä luule!… sinäpä vasta peto kotivävyksi! Vai

talosta sinä minut ajaisit… rrr! Sinä köyhä rotta!

Helmi: Kuule, isä, minä selitän kaiken. Minä uskottelin heille, että
meidän omaisuutemme oli mennyttä. Rikas Kalle silloin meidät
hylkäsi. Mutta Ville köyhyydessäänkin tahtoi meitä auttaa.
 Lompakka: Minä olen ollut sokea. Nyt silmäni avautuivat ja mieleni
muuttui. Se muuttui 1 minuutissa. Ville, sinä kelpo mies!

Ville: Helmi, minä en vieläkään ole tullut kysyneeksi…

Helmi: Älä turhia. On asia jo ilmankin selvä!

Lompakka: Tulkaa onnellisiksi! Ja nyt sytytettäköön juhannuskokko

ja iloittakoon ja laulettakoon.

Nuoriso (sytyttää kokon sisällä olevan punaisen sähkölampun ja

tanssii piiriä laulaen):

Tämä maa on niin viheriäinen,

toi tyttö on kaunis…

(Jotta näytelmä päättyisi oikein hyvin, muodostaa nuoriso

keskuudestaan vielä lisäksi 4—r onnellista paria.)
NIMITTÄIN TUOTA NOIN.

Meitä oli koolla muuten hauska seura, mutta yhdessäoloa pyrki

häiritsemään muuan nuori mies, joka aina sanoo »nimittäin».

Hän yritti saavuttaa seuran suosion kertomalla tylsää juttua siitä,

miten valaskaloja pyydystetään.

— Tiedättekö nimittäin, kuinka nimittäin pyydystetään nimittäin

valaskaloja? — sanoi hän. Nimittäin sillä tavalla, että nimittäin ei
tarvitse nimittäin ottaa mitään muita nimittäin pyyntivehkeitä
nimittäin kuin tavallisen kapsäkin nimittäin, matkalaukun nimittäin, ja
sitäpaitsi kiikarin. Nimittäin tavallisen teatterikiikarin nimittäin.

— Kuulkaahan, tuota noin… keskeytti muuan seuraan kuuluva

prokuristi, jos te tuota noin…

— Älkäähän nyt häiritkö, nimittäin — niin sitten nimittäin niin

nimittäin otetaan nimittäin se matkalaukku nimittäin ja kiikari ja
mennään nimittäin meren rannalle, missä nimittäin on valaskaloja
nimittäin. Ja kun nimittäin sitten valaskala nimittäin tulee siihen
rantaan nimittäin, niin avataan matkalaukku ja katsotaan sitä
matkalaukkua nimittäin sillä puolella kiikaria, joka kovasti suurentaa
nimittäin. Nimittäin kiikarissahan nimittäin toisesta päästä katsoen
nimittäin esine nimittäin näyttää suurelta ja toisesta päästä
katseltaessa se nimittäin kovasti pienentää nimittäin.

— Tuota noin…

— Ja kun nimittäin sitä kapsäkkiä nimittäin on katseltu nimittäin

kiikarilla, niin että se, nimittäin kapsäkki, nimittäin matkalaukku,
näyttää oikein jättiläismatkalaukulta nimittäin, niin sitten käännetään
toisinpäin nimittäin kiikari ja katsotaan nimittäin kiikarin
pienentävällä puolella nimittäin sitä valaskalaa nimittäin. Ja kun se
valaskala nimittäin näyttää silloin pieneltä kääpiövalaskalalta
nimittäin, niin tartutaan nimittäin sitä pientä nimittäin pientä
valaskalaa niskasta ja heitetään se siihen suureen nimittäin
jättiläismatkalaukkuun. Nimittäin. Hah hah hah!

— Tuota noin, sanoi prokuristi vihaisena, jos te tuota noin vielä

tuota noin tänä iltana tuota noin aiotte tuota noin sanoa tuota noin,
että »nimittäin», niin…

— Että nimittäin, mitä nimittäin tarkoitatte?

— Nimittäin, nimittäin! Ettekö te tuota noin osaa, kissa vieköön,

tuota noin puhua, niinkuin tuota noin ihmiset tuota noin puhuvat,
eikä tuota noin »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin olette tuota
noin vallan järjetön, tuota noin! Ihan kuin tuota noin huonosta tuota
noin huvinäytelmästä tuota noin otettu!

— Nimittäin kuinka niin? Nimittäin?

— Nimittäin ja nimittäin! Tuota noin ettekö te tuota noin saa sanaa

suustanne sanomatta »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin…
tuota noin…
 — Minä nimittäin…

— Olkaa vaiti! Tehän tuota noin vallan tuota noin raivostutatte,

tuota noin! Jos te tuota noin vielä kerran tuota noin sanotte tuota
noin, että »nimittäin», niin minä tuota noin ajan teidät ulos!

— Nimittäin… nimittäin…

Me ajoimme ulos heidät molemmat.

LIPEÄKALALAVERTELUA.

Nuoret helsinkiläiset neidit Aino ja Kaino Hippara olivat saapuneet

maalaistaloon sukulaistensa luo joulua viettämään. Sukulaiset
rajatonta iloa teeskennellen lausuivat heidät sydämellisesti
tervetulleiksi ja mielessään samalla lausuivat surumieliset jäähyväiset
odotetulle joulurauhalle.

Tutkimusmatkoillaan Aino ja Kaino saapuivat pesutupaan, missä

suuressa saavissa oli 17 lipeäkalaa likoamassa.

— Ui ui, sanoi Kaino, mitä nahkoja nuo ovat?

— Nehän ovat lipeäkaloja, sanoi Aino.

— Ovatko ne eläviä?

— Minä luulen, että ne ovat kuolleita.

— Hyi sentään. Mutta minkätähden ne sitten ovat vedessä?

— Ne ovat kai olleet kuivia välillä.

— Hih hih, ovatko kalatkin kuivia? Useimmat ihmiset ovat kuivia!

 — Hih hih!

— Hih hih! Kuule.

— No?

— Minkätähden niitä sanotaan lipeäkaloiksi? Onkohan niillä niin

lipeä kieli?

— Älä nyt, se on kai sentähden, että niistä saadaan lipeäkiveä.

— Ai, sitä, jolla veitsiä kuurataan!

— Niin, kai se on sitä.

— Ovatkohan ne itse onkineet nämä kalat?

— Ei suinkaan niitä ongita.

— Ai, ne otetaan haavilla.

— Ei, ne ottavat niitä semmoisella pitkällä verkolla, rysällä, silloin

kun niillä on kutuaika.

— Kenellä?

— Hih hih, livekaloilla! Vaari kertoi kerran, että ennen vanhaan

silloin ei saanut soittaa kirkonkellojakaan, etteivät ne pelästyisi ja
lähtisi pakoon.

— Mikä se on se kalojen kutuaika?

— Hih hih, etkö sinä tiedä, hih hih!

— Hih hih, en minä tiedä. Onko se jännittävää?

 — Hih hih! Se on se kun ne saavat lapsia!

— Hih hih.

— Taikka nehän saavatkin mätiä…

— Mätiä lapsia!

— Ei — kun rommia — olethan sinä nyt koulussakin lukenut!

— Ai juu, mutta ei sitä muista aina. Muistatko sinä aina kaikkea?

— Kuule.

— No?

— Hih hih!

— Hih hih! Mitä?

— Katso tuota livekalaa tuossa! Hih hih.

— Hih hih, mitä sitten?

— Se on ihan… hih hih… ihan… hih hih hih… ihan luutnantti

Linttasen näköinen!

— Hih hih.

— Hih hih… mutta luutnantti ei näytä noin haaveelliselta kuin tuo

kala!

— Näyttääpä, hän on pohjaltaan hyvin haaveellinen ja

tunteellinen, vaikka hän salaa sen niin taitavasti.
 — Tuo kala ei osaa salata, hih hih!

— Ehkä silläkin joskus on ollut tunteet.

— Lipeäkalan tunteet.

— Kuule… hih hih!

— No?

— Hih hih… tuo kala on ihan tuomari Kanttisen näköinen.

— Hih hih.

— Se ei ole ollenkaan haaveellisen näköinen, se on tyhmän

näköinen.

— Hih hih. Se on ihan kuin se olisi tanssiaisissa eikä tietäisi; mitä

sanoisi.

— Hih hih!

— Hih hih!

— Hih hih!

— Hih hih!

— Ei, minä en jaksa enää kuunnella! parkaisi äkkiä suurin

lipeäkaloista. Minä olen kuollut ja kuivattu ja mankeloitu ja lionnut,
mutta en jaksa!!

Se roiskahti lattialle ja syöksyi ulos ovesta. Kaikki 17 lipeäkalaa

syöksyivät ulos ovesta.
 Aino ja Kaino joutuivat niin jähmettävän kauhun valtaan, etteivät 5
sekuntiin saaneet sanaa suustaan.

Lipeäkalat löydettiin läheisestä metsästä.

KALEVALAA.

— No, huusi kiivasluontoinen nuori mies ja harppaili edestakaisin

lattialla, — no, tänään tämä tekopyhä kansa jälleen viettää
Kalevalan-päivää.

— Älä kuluta jo ennestäänkin kulunutta korkkimattoani, sanoin

minä.
Mene kadulle juoksemaan, jos sinun välttämättä on juostava!

— Niin, sanoi nuori mies istuutuen kirjoituspöydän reunalle.

Tänään koko kansa taas on ulkonaisesti täynnä Kalevalaa. Pukeutuu
Kalevalapukuihin, syö Kalevala-päivällisiä, kuuntelee Kalevala-
puheita, katselee Kalevala-näytelmiä, pitää Kalevala-iltamia, tanssii
Kalevala-tansseja ja näkee yöllä Kalevala-unia. Ja seuraavana
päivänä Kalevala on unohdettu, tykkänään unohdettu! Kalevalaa
muistetaan mahtipontisesti kerran vuodessa. Yhden ainoan kerran!
Vuodessa on kuusisataakolmekymmentä…

— Kolmesataa — — — Kolmesataakuusikymmentäviisi päivää, ja

niistä yhtenä ainoana muistetaan kansalliseepostamme —
ulkonaisesti, muodin ja muodon vuoksi. Mutta kuka lukee Kalevalaa…

— Koululapset.