0% found this document useful (0 votes)
12 views55 pages

Geriatric Psycho Oncology A Quick Reference On The Psychosocial Dimensions of Cancer Symptom Management 1st Edition Alici

quick

Uploaded by

narkusmyaz14
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
0% found this document useful (0 votes)
12 views55 pages

Geriatric Psycho Oncology A Quick Reference On The Psychosocial Dimensions of Cancer Symptom Management 1st Edition Alici

quick

Uploaded by

narkusmyaz14
Copyright
© © All Rights Reserved
We take content rights seriously. If you suspect this is your content, claim it here.
Available Formats
Download as PDF, TXT or read online on Scribd
You are on page 1/ 55

Download the full version of the ebook at

https://ebookgate.com

Geriatric psycho oncology a quick reference


on the psychosocial dimensions of cancer
symptom management 1st Edition Alici

https://ebookgate.com/product/geriatric-psycho-
oncology-a-quick-reference-on-the-psychosocial-
dimensions-of-cancer-symptom-management-1st-
edition-alici/

Explore and download more ebook at https://ebookgate.com


Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Pediatric Psycho Oncology Psychosocial Aspects and


Clinical Interventions Second Edition Shulamith Kreitler

https://ebookgate.com/product/pediatric-psycho-oncology-psychosocial-
aspects-and-clinical-interventions-second-edition-shulamith-kreitler/

ebookgate.com

Practical Geriatric Oncology 1st Edition Arti Hurria Md

https://ebookgate.com/product/practical-geriatric-oncology-1st-
edition-arti-hurria-md/

ebookgate.com

A Physician s Guide to Pain and Symptom Management in


Cancer Patients Third Edition Janet L. Abrahm

https://ebookgate.com/product/a-physician-s-guide-to-pain-and-symptom-
management-in-cancer-patients-third-edition-janet-l-abrahm/

ebookgate.com

Cancer Management A Multidisciplinary Approach Medical


Surgical and Radiation Oncology 7th Rev Edition Richard

https://ebookgate.com/product/cancer-management-a-multidisciplinary-
approach-medical-surgical-and-radiation-oncology-7th-rev-edition-
richard/
ebookgate.com
Colorectal Cancer Multimodality Management Current
Clinical Oncology 1st Edition Leonard B. Saltz

https://ebookgate.com/product/colorectal-cancer-multimodality-
management-current-clinical-oncology-1st-edition-leonard-b-saltz/

ebookgate.com

PHP in a Nutshell A Desktop Quick Reference 1st Edition


Paul Hudson

https://ebookgate.com/product/php-in-a-nutshell-a-desktop-quick-
reference-1st-edition-paul-hudson/

ebookgate.com

CCNP Quick Reference 1st Edition Denise Donohue

https://ebookgate.com/product/ccnp-quick-reference-1st-edition-denise-
donohue/

ebookgate.com

A Dictionary of Plant Sciences Oxford Quick Reference 4th


Edition Michael Allaby

https://ebookgate.com/product/a-dictionary-of-plant-sciences-oxford-
quick-reference-4th-edition-michael-allaby/

ebookgate.com

grep Pocket Reference A Quick Pocket Reference for a


Utility Every Unix User Needs Pocket Reference O Reilly
1st Edition Bambenek
https://ebookgate.com/product/grep-pocket-reference-a-quick-pocket-
reference-for-a-utility-every-unix-user-needs-pocket-reference-o-
reilly-1st-edition-bambenek/
ebookgate.com
Geriatric
Psycho-Oncology
APOS CLINICAL REFERENCE HANDBOOKS
Psycho-Oncology: A Quick Reference on the Psychosocial Dimensions of Cancer
Symptom Management, 2nd edition, Jimmie C. Holland, Mitch Golant,
Donna B. Greenberg, Mary K. Hughes, Jon A. Levenson, Matthew J. Loscalzo,
William F. Pirl
Pediatric Psycho-Oncology: A Quick Reference on the Psychosocial Dimensions
of Cancer Symptom Management, 2nd edition, Lori S. Wiener, Maryland Pao,
Anne E. Kazak, Mary Jo Kupst, Andrea Farkas Patenaude
Geriatric Psycho-Oncology: A Quick Reference on the Psychosocial Dimensions
of Cancer Symptom Management, Jimmie C. Holland, Talia Weiss Wiesel,
Christian J. Nelson, Andrew J. Roth, Yesne Alici
Geriatric
Psycho-Oncology
A Quick Reference on the Psychosocial
Dimensions of Cancer
Symptom Management

Edited by
Jimmie C. Holland, MD
Talia Weiss Wiesel, PhD
Christian J. Nelson, PhD
Andrew J. Roth, MD
Yesne Alici, MD

1
1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford.
It furthers the University’s objective of excellence in research, scholarship,
and education by publishing worldwide.
Oxford New York
Auckland Cape Town Dar es Salaam Hong Kong Karachi
Kuala Lumpur Madrid Melbourne Mexico City Nairobi
New Delhi Shanghai Taipei Toronto
With offices in
Argentina Austria Brazil Chile Czech Republic France Greece
Guatemala Hungary Italy Japan Poland Portugal Singapore
South Korea Switzerland Thailand Turkey Ukraine Vietnam
Oxford is a registered trademark of Oxford University Press
in the UK and certain other countries.
Published in the United States of America by
Oxford University Press
98 Madison Avenue, New York, NY 006
© Oxford University Press 205
All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in
a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the prior
permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted by law,
by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction rights organization.
Inquiries concerning reproduction outside the scope of the above should be sent to the
Rights Department, Oxford University Press, at the address above.
You must not circulate this work in any other form
and you must impose this same condition on any acquirer.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Geriatric psycho-oncology : a quick reference on the psychosocial dimensions of
cancer symptom management / edited by Jimmie C. Holland, Talia Weiss Wiesel,
Christian J. Nelson, Andrew J. Roth, Yesne Alici ; with the American
Psycho-Social Oncology Society.
p. ; cm.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978–0–9–93646–5 (alk. paper)
I. Holland, Jimmie C., editor. II. Wiesel, Talia Weiss, editor. III. Nelson, Christian J.,
editor. IV. Roth, Andrew J., editor. V. Alici, Yesne,
editor. VI. American Psychosocial Oncology Society.
[DNLM: . Aged—psychology. 2. Mental Disorders—psychology.
3. Neoplasms—psychology. 4. Patients—psychology. WT 45]
RC28.A34
68.97´6994009—dc23
204022638
This material is not intended to be, and should not be considered, a substitute for medical
or other professional advice. Treatment for the conditions described in this material is
highly dependent on the individual circumstances. And, while this material is designed to
offer accurate information with respect to the subject matter covered and to be current
as of the time it was written, research and knowledge about medical and health issues
is constantly evolving and dose schedules for medications are being revised continually,
with new side effects recognized and accounted for regularly. Readers must, therefore,
always check the product information and clinical procedures with the most up-to-date
published product information and data sheets provided by the manufacturers and the
most recent codes of conduct and safety regulation. The publisher and the authors make
no representations or warranties to readers, express or implied, as to the accuracy or
completeness of this material. Without limiting the foregoing, the publisher and the authors
make no representations or warranties as to the accuracy or efficacy of the drug dosages
mentioned in the material. The authors and the publisher do not accept, and expressly
disclaim, any responsibility for any liability, loss, or risk that may be claimed or incurred as a
consequence of the use and/or application of any of the contents of this material.

9 8 7 6 5 4 3 2 
Printed in the United States of America
on acid-free paper
Contents

Foreword vii
Preface ix
Contributors xi
I. Screening and Interventions 
. Psychosocial Screening Instruments for Older
Cancer Patients 3
William F. Pirl, Stephanie Lacey, and Mark I. Weinberger
2. Functional Assessment for Older Adults with Cancer 9
Tanya M. Wildes
3. Psychosocial Interventions for Older Cancer Patients 27
Lea Baider, Talia Weiss Wiesel, and Jimmie C. Holland

v
II. Psychiatric Emergencies and Disorders 39
4. Psychiatric Emergencies 4
Andrew J. Roth
5. Cognitive Disorders and Delirium 5
Charissa Andreotti, James C. Root, Yesne Alici, and
Tim A. Ahles
6. Depressive Spectrum Disorders and Grief 59
Andrew J. Roth, Mindy Greenstein, Talia Weiss Wiesel,
and Steven Schulberg
7. Anxiety Disorders 69
Tatiana D. Starr, Talia Weiss Wiesel, and Yesne Alici
8. Substance-Use Disorders in Older Adults with
Chronic Cancer Pain 79
Adam Rzetelny, Matthew Ruehle, Nicholas Miller,
Kenneth L. Kirsh, and Steven D. Passik
9. Personality Disorders in Older Cancer Patients 87
Kenneth L. Kirsh, Steven D. Passik, and
Andrew J. Roth
Contents III. Physical Symptom Management 95
0. Fatigue 97
Daisuke Fujisawa and William F. Pirl
. Pain 07
Roma Tickoo and Archana Bushan
2. Sexual Dysfunction 7
Mary K. Hughes, Stephanie Lacey, and Christian J. Nelson
IV. Special Considerations in Psychosocial Issues in
Older Patients with Cancer 23
3. Communicating with Older Cancer Patients 25
Elizabeth Harvey and Christian J. Nelson
4. Demoralization, Despair, and Existential Concerns 29
Talia Weiss Wiesel
5. Caregiver Burden 3
Barbara A. Given
6. Advance Directives 4
vi

Talia Weiss Wiesel and Yesne Alici


7. Psychosocial Issues in Elderly Minority Population 45
Talia Weiss Wiesel and Mark I. Weinberger
V. Issues Specific to Common Cancer Sites 5
8. Prostate Cancer 53
Andrew J. Roth and Mindy Greenstein
9. Psychosocial Issues Specific to Breast Cancer 6
Matthew N. Doolittle and Mary Jane Massie
20. Lung Cancer 69
R. Garrett Key
2. Colorectal Cancer 8
Kimberley Miller
22. Leukemia and Lymphoma 87
Tomer T. Levin

Appendix: National Resources 93


Index 99
Foreword

Geriatric oncology is a rapidly evolving field of medicine. The overall


increase in life expectancy results in rapidly changing demographics with
significant aging of the world population. As cancer incidence and cancer
mortality increase with age, the number of older adults with cancer will
represent a significant challenge in the future of public health.
Older adults have very special needs. As a geriatrician taking care of
patients in a comprehensive cancer center, I am constantly surprised by the
complexity of the medical care of patients who, in addition to their cancer
diagnosis, have an incredibly high prevalence of frailty, multiplicity of dis-
ease, disabilities, and decline in their functional reserve, cognitive impair-
ment, and progressive restriction in personal and social resources. The
distress associated with surgery, radiation, chemotherapy, pain, and other
symptoms related to cancer and cancer treatment is complicated by psy-
chiatric and psychological issues found more frequently in the aging patient,
such as undiagnosed mental illness, memory impairment and loneliness,

vii
lack of social support, or caregiver stress.
Oncologists may not be aware of the geriatric-specific issues that need
to be addressed in addition to usual care. Are they communicating well
with the patient? Is the patient understanding the important nuances of the
treatment decisions? Are they obtaining consent correctly? Are the family
members interfering with or dictating patient’s wishes? Who will provide
advance directives?
This Handbook is written for oncologists, nurses, and other health
professionals who are treating older adults and are often unfamiliar with
the diagnosis and management of psychiatric comorbidities in cancer.
The authors address psychiatric disorders and psychosocial issues spe-
cific to symptoms and cancer sites. In addition, several chapters cover
unique problems of the elderly such as communication, social isolation,
and issues related to elderly care in minority groups. The final section
describes possible interventions and available resources for elderly can-
cer patients.
This Handbook stresses practical aspects of care and provides guidelines
for the clinicians as they strive to understand and manage the psychiatric
and psychological aspects of the disease. It will be invaluable in providing a
rapid and comprehensive source of information about criteria for diagnosis
and medications with dosages and precautions. Older patient’s care will be
enhanced by the fact that it will be easier for oncologists to deliver ”whole
patient” care that pays proper attention to the emotional as well as the
physical aspects. The Handbook authors are largely from Memorial Sloan
Kettering Cancer Center’s Geriatric Psychiatry and 65+ Hospital Program.
Foreword However, there are valued contributors from several other centers. It is
the hope that the Handbook will help oncologists in their care of elders
with cancer in their practice.
Beatriz Korc-Grodzicki, MD, PhD
Chief, Geriatrics Service
Department of Medicine
Memorial Sloan Kettering Cancer Center
New York, New York
viii
Preface

This book joins APOS Clinical Reference Handbooks Series developed to


provide a rapid pocket-sized “curbside consultation” for busy oncologic
physicians and their teams on the common psychiatric and psychological
problems confronted by children with cancer, adults—and now this edition
for older adults. The crisis in care of elders in our society is evolving rapidly
because of an unusual confluence of factors: the swell of the elder popula-
tion by the baby boomer generation’s reaching 65 and the fact that we are
living longer as elders with more comorbidities which require chronic medi-
cal care. These factors impact upon cancer care particularly, which is now
the leading cause of death, since heart disease is now better prevented and
treated and moves down to the second leading cause of death. Importantly
as well, is the fact that the medical care system has not produced the num-
ber of much needed and hoped for geriatricians with expertise to care for
this burgeoning population. Nor have we increased the numbers of geri-
atric psychiatrists to act as consultants to the physicians providing medical

ix
care to elders. Thus, this handbook fills a need to assure that physicians
caring for elders have ready access to information about the most com-
monly encountered problems: anxiety and how to treat it without sedation;
depression and deciding the cause and best treatment; recognizing poor
judgment and assessing for early cognitive problems; supporting elders in
the face of ageism in society, which is easily transmitted to medical teams
who become impatient with the slower and more difficult communication.
Fatigue, pain, and sexual dysfunction, often overlooked and neglected, are
discussed. This handbook also reviews the problems common to particular
sites of cancer in elders: breast, prostate, colon, lung, and lymphoma. What
are the safest pharmacologic interventions and precautions? What psycho-
social (nonpharmacologic) interventions have been tried and are effective
with elders? All are reviewed in chapters that deal with each.
The quality of medical care has improved in the last decade in part due
to the development of guidelines and checklists to assure full assessment.
This has been highly evident in oncologic care of elders who, for so long,
were excluded from cancer treatments based on age alone. A chapter by
Wildes deals with rapid clinical functional assessment that recognizes that
age alone is not a measure of appropriateness for chemotherapy or surgery
but, rather, how the person is functioning in all areas of physical, social, psy-
chological domains. Similarly, the use of scales to rapidly measure cognitive
function and the presence of depression or anxiety has proven to be helpful
to clinicians who are busy in clinics where time is a factor. The handbook
Preface presents these and also suggests referral to the NCCN Guidelines for Senior
Adults and the Distress Management Guidelines, which outline issues in the
broader aspects of adult cancer care.
Jimmie C. Holland, MD
Wayne E. Chapman
Chair in Psychiatric Oncology
Attending Psychiatrist
Department of Psychiatry & Behavioral Sciences
Memorial Sloan Kettering Cancer Center
New York, New York
January 204
x
Contributors

Tim A. Ahles, PhD John W. Barnhill, MD


Director Attending Psychiatrist
Neurocognitive New York-Presbyterian Hospital
Research Laboratory Professor of Clinical Psychiatry
Department of Psychiatry & and Public Health
Behavioral Sciences Weill Cornell Medical College
Memorial Sloan Kettering Cancer New York, New York
Center
Professor of Psychology in Archana Bushan, MD
Psychiatry Fellow, Hospice and Palliative
Department of Psychiatry Medicine
Weill Cornell Medical College Department of Medicine
New York, New York Memorial Sloan Kettering Cancer
Center
Yesne Alici, MD New York, New York

xi
Assistant Attending Psychiatrist
Matthew N. Doolittle, MD
Memorial Sloan Kettering Cancer
Center Department of Psychiatry &
Assistant Professor of Psychiatry Behavioral Sciences
Weill Medical College of Cornell Memorial Sloan Kettering Cancer
University Center
New York, New York New York, New York

Charissa Andreotti, PhD Daisuke Fujisawa, MD, PhD


Department of Psychiatry & Center for Psychiatric Oncology
Behavioral Sciences and Behavioral Sciences
Memorial Sloan Kettering Cancer Massachusetts General Hospital
Center Boston, Massachusetts
New York, New York Barbara A. Given, PhD,
Lea Baider, PhD RN, FAAN
Professor of Medical Psychology Director of PhD Program
Hebrew University Medical School College of Nursing
Department of Psychiatry Michigan State University
Sharett Institute of Oncology East Lansing, Michigan
Hadassah Medical Center
Mindy Greenstein, PhD
Jerusalem, Israel
Clinical Psychologist
New York, New York
Contributors Elizabeth Harvey, PhD Anne Martin, PhD, LCSW
Department of Psychiatry & Clinical Supervisor/Program
Behavioral Sciences Manager
Memorial Sloan Kettering Cancer Social Work Services
Center Memorial Sloan Kettering Cancer
New York, New York Center
New York, New York
Jimmie C. Holland, MD
Wayne E. Chapman Chair in Mary Jane Massie, MD
Psychiatric Oncology Department of Psychiatry &
Department of Psychiatry & Behavioral Sciences
Behavioral Sciences Memorial Sloan Kettering Cancer
Memorial Sloan Kettering Cancer Center
Center New York, New York
New York, New York
Kimberley Miller, MD, FRCPC
Mary K. Hughes, MS, RN, Attending Psychiatrist
CNS, CT Department of Psychosocial
Clinical Nurse Specialist Oncology and Palliative Care
Department of Psychiatry Princess Margaret Cancer Centre
The University of Texas MD Assistant Professor
Anderson Cancer Center University of Toronto
xii

Houston, Texas Toronto, Canada

R. Garrett Key, MD Nicholas Miller


Department of Psychiatry & Millennium Research Institute
Behavioral Sciences San Diego, California
Memorial Sloan Kettering Cancer
Christian J. Nelson, PhD
Center
New York, New York Clinical Psychologist
Department of Psychiatry &
Kenneth L. Kirsh, PhD Behavioral Sciences
Clinical Research Educator Memorial Sloan Kettering Cancer
and Research Scientist Center
Millennium Research Institute Assistant Professor of Psychology
San Diego, California Weill Cornell Medical College
New York, New York
Stephanie Lacey, MA, LMHC
Research Project Coordinator Steven D. Passik, PhD
Department of Psychiatry & Director of Clinical Addiction
Behavioral Sciences Research and Education
Memorial Sloan Kettering Cancer Millennium Laboratories
Center San Diego, California
New York, New York
Tomer T. Levin, MBBS, FAPM
Department of Psychiatry &
Behavioral Sciences
Memorial Sloan Kettering Cancer
Center
New York, New York
William F. Pirl, MD, MPH Tatiana D. Starr, MA

Contributors
Associate Professor of Psychiatry Clinical Research Coordinator
Harvard Medical School Department of Psychiatry &
Director, Center for Psychiatric Behavioral Sciences
Oncology and Behavioral Memorial Sloan Kettering Cancer
Sciences Center
Massachusetts General Hospital New York, New York
Boston, Massachusetts
Roma Tickoo, MD, MPH
James C. Root, PhD Assistant Attending
Department of Psychiatry & Palliative Medicine Service
Behavioral Sciences Department of Medicine
Memorial Sloan Kettering Cancer Memorial Sloan Kettering Cancer
Center Center
Assistant Professor of Psychology New York, New York
Departments of Psychiatry and
Mark I. Weinberger,
Anesthesiology
Weill Cornell Medical College PhD, MPH
New York, New York Vice President of Clinical Services
and Associate Director of
Andrew J. Roth, MD Clinical Research
Psychiatrist The IMA Group

xiii
Department of Psychiatry & Clinical Instructor of Psychology in
Behavioral Sciences Psychiatry
Memorial Sloan Kettering Cancer Weill Cornell Medical College
Center New York, New York
Professor of Clinical Psychiatry
Weill Cornell Medical College Talia Weiss Wiesel, PhD
New York, New York Psychology Intern
New York Presbyterian Hospital/
Matthew Ruehle Weill Cornell Medical College
Millennium Research Institute Department of Psychiatry &
San Diego, California Behavioral Sciences
Memorial Sloan Kettering Cancer
Adam Rzetelny, PhD
Center
Millennium Research Institute New York, New York
San Diego, California
Tanya M. Wildes, MD, MSCI
Steven Schulberg, BA
Assistant Professor of Medicine
Department of Psychiatry & Division of Medical Oncology
Behavioral Sciences Washington University School of
Memorial Sloan Kettering Cancer Medicine
Center St. Louis, Missouri
New York, New York
Section I

Screening and
Interventions
Chapter 

Psychosocial Screening
Instruments for Older
Cancer Patients
William F. Pirl, Stephanie Lacey, and Mark I. Weinberger

Introduction
Many instruments have been developed to assess psychosocial distress
and its subtypes in geriatric cancer patients. Although the clinician may not
employ them often in clinical care, they do help in identifying the pres-
ence and severity of a particular symptom. This chapter provides a guide

3
to these instruments. The chapter is organized according to the NCCN
Distress algorithm, starting with a single-item tool to rapidly assess general
psychosocial distress in the waiting room (i.e., the distress thermometer)
followed by focusing on more specific areas of distress as the clinical evalu-
ation proceeds.

General Distress
Distress Thermometer
The distress thermometer (Figure .) is a 0–0 scale that asks patients
to rate their distress. Scores of 4 or above warrant further evaluation.
The tool also contains a list of possible problems that patients can endorse
to guide the clinician’s evaluation of the distress and its appropriate treat-
ment. These problems include practical, family, emotional, spiritual/reli-
gious, and physical problems. If a patient endorses yes on an item under
Emotional Problems, clinicians could consider administering the Geriatric
Depression Scale—Short Form (GDS—SF) and/or the Hospital Anxiety
and Depression Scale (HADS). If a patient endorses yes on an item under
Spiritual/Religious Concerns, clinicians might consider evaluating this fur-
ther with the FICA Spiritual History Tool ©. If a patient endorses yes to
problems with memory/concentration under Physical Problems, consider
further assessment with the Mini Mental Status Examination (MMSE) or the
Blessed Orientation-Memory-Concentration Test (BOMC). See Figure ..
Some forms of distress may not be readily identified by the distress
thermometer such as substance abuse, dementia, and delirium. Based on
4 Section I Screening and Interventions

SCREENING TOOLS FOR MEASURING DISTRESS Second, please indicate if any of the following has been a
problem for you in the past week including today. Be sure
to check YES or NO for each.
YES NO Practical Problems YES NO Physical Problems
Instructions: First please circle the number (0–10) that best Child care Appearance
describes how much distress you have been experiencing in Housing Bathing/dressing
the past week including today.
Insurance/financial Breathing
Transportation Changes in urination
Work/school Constipation
Extreme distress 10 Diarrhea
9 Family Problems Eating
Dealing with children Fatigue
8 Dealing with partner Feeling Swollen
7 Fevers
Emotional Problems Getting around
6 Depression Indigestion
5 Fears Memory/concentration
Nervousness Mouth sores
4 Sadness Nausea
3 Worry Nose dry/congested
Loss of interest in Pain
2 usual activities Sexual
Skin dry/itchy
1 Spiritual/religious Sleep
No distress 0 concerns Tingling in hands/feet

Other Problems:

Figure . NCCN Distress Management Guideline DIS-A—Distress Thermometer. Adapted from Screening Tools for
Measuring Distress [CD-Rom]. Jenkintown, PA: National Comprehensive Cancer Network; May 2005.
the patient’s history and clinical presentation, other assessments should

Psychosocial Screening Instruments


be done for further evaluation. For substance abuse, consider the Short
Michigan Alcoholism Screening Instrument—Geriatric Version (SMAST-G)
and the CAGE (acronym for Cut down, Annoyed, Guilty, Eye-opener)
questionnaire described under Substance Abuse in this chapter. If there is
concern about possible dementia, tests such as the MMSE and the Clock
Drawing Test should be considered. If there is concern about delirium,
the Memorial Delirium Assessment Scale (MDAS) should be considered.
Concerns about dementia and delirium are explained further under
Cognition in this chapter.

Emotional Problems
Geriatric Depression Scale—Short Form (GDS—SF)

Chapter 
Depression is one of the most common causes of emotional distress in the
elderly and continues to be under-recognized.2,3,4 Unfortunately, depres-
sion can have deleterious effects on quality of life and depressive symptoms
are linked to poor health outcomes and increasing costs of health care.4,5
Furthermore, depression is one of the top five concerns of the elderly.4
The Geriatric Depression Scale—Short Form (GDS-SF) (Table .) is a
self-report measure of depression in older adults featuring an uncompli-

5
cated yes/no response format. Although originally developed as a 30-item
instrument, a 5-item version (GDS-SF) was formed to decrease the length
of time it takes to complete.
Hospital Anxiety and Depression Scale
As opposed to the GDS-SF, which solely measures depression, the
Hospital Anxiety and Depression Scale (HADS) (Figure .2) is a 4-item
self-report instrument that assesses both anxiety and depressive symp-
toms (seven items assess anxiety and seven items assess depression).6 The
instrument was designed for medically ill patients and does not include
physical symptoms. A total score is derived from all 4 items with sub-
scales for anxiety and depression. It has been validated in patients with
cancer and may be the most widely used instrument to assess depressive
symptoms in cancer patients. Scores on the HADS do not diagnose anxi-
ety and mood disorders; they measure the severity of symptoms that sug-
gest the likeliness that a patient may have a disorder. A total score of 5 or
greater or a score of 8 or greater on a subscale suggests that a patient may
have an anxiety or mood disorder. However, in psychosocial research, the
cut-off scores for the HADS can vary and some believe that higher scores
are necessary to increase the specificity of the instrument. The HADS
testing materials can be purchased directly from GL Assessment (www.
gl-assessment.co.uk).
Another random document with
no related content on Scribd:
Mutta helpompaa oli toivoa sarvikuonon kuolemaa kuin saada se
aikaan. Heillä ei ollut hevosia — ei ainakaan yhtään, jonka selkään
saattoi nousta — ja hyökätä jalkaisin eläimen kimppuun olisi yhtä
vaarallista kuin turhaakin peliä. Todennäköisesti se keihästäisi yhden
heistä suureen piikkiinsä taikka tallaisi heidät mäsäksi suunnattomien
jalkainsa alle. Jollei se tekisi kumpaakaan, voisi se helposti päästä
pakoon — koska mikä sarvikuono tahansa voittaa ihmisen juoksussa.

Miten heidän piti menetellä?

Ehkä he pääsisivät lähelle — ampuisivat sitä väijyksistä ja


onnistuneella laukauksella kaataisivat sen. Yksi ainoa luoti toisinaan
surmaa sarvikuonon — mutta vain oikein osuen, niin että se tunkee
läpi sydämen tai muiden tärkeimpien elinten.

Tämä oli luultavasti paras suunnitelma. He voisivat helposti päästä


kyllin lähelle. Likellä sitä paikkaa oli pensasviita. Oli luultavaa, ettei
vanha kobaoba huomaisi heitä, jos he lähestyisivät tuulen alta,
etenkin kun sen nautinto näytti sillä hetkellä olevan korkeimmillaan.

He olivat aikeissa lähestyä ja olivat siinä tarkoituksessa nousseet,


kun äkillinen riivaus näytti vallanneen Swartboyn. Tämä alkoi hyppiä
maassa, samalla mumisten hiljaisella äänellä:

"Klow! klow!"

Outo olisi luullut hulluudenpuuskan vaivaavan Swartboyta, mutta


van Bloom tiesi, että sanomalla "klow, klow!" bushmanni tarkoitti
"elefantti, elefantti!" ja katsoi senvuoksi Swartboyn osoittamaan
suuntaan.
Toden totta, läntisellä tasangolla, häämöttäen keltaista taivasta
vasten, näkyi tumma möhkäle, jossa tarkastamalla havaitsi elefantin
ääriviivat. Sen pyöristyvä selkä erottui helposti mataloiden pensaitten
yläpuolella; ja sen leveät, riippuvat korvat liikkuivat sen kulkiessa.
Kaikki näkivät yhdellä silmäyksellä, että se oli tulossa järvelle ja
miltei samaa tietä, jota sarvikuono oli seurannut.

Luonnollisesti tämä uusi ilmestys sekoitti metsästäjien koko


suunnitelman. Nähdessään mahtavan norsun he soivat tuskin enää
ajatustakaan sarvikuonolle. Ei sillä, että olisivat kiinnittäneet
kovinkaan suuria toiveita mahdollisuuteen surmata tuon
jättiläiseläimen, mutta joitakin sellaisia ajatuksia risteili kuitenkin
heidän mielessään. He olivat päättäneet koettaa joka tapauksessa.

Ennenkuin he kuitenkaan ehtivät sopia mistään suunnitelmasta, oli


elefantti saapunut järven rannalle. Vaikka se liikkui vain hitaasti
kävellen, suoritti se pian aika pitkän matkan äärettömine askeleineen
ja eteni paljoa nopeammin kuin olisi luullutkaan. Metsästäjillä oli
tuskin aikaa ajatusten vaihtoon, ennenkuin suunnaton eläin oli
muutaman sylen päässä vedestä.

Täällä se pysähtyi, käänteli kärsäänsä eri tahoille, seisoi aivan


hiljaa ja näytti kuuntelevan.

Ainoatakaan ääntä ei ollut sitä häiritsemässä — sarvikuonokin oli


sillä hetkellä hiljaa.

Seisottuaan noin minuutin verran suunnaton eläin liikkui eteenpäin


jälleen ja astui ennen kuvattuun solaan.

Leirissäolijat saattoivat nyt nähdä sen täydellisesti, vähemmän


kuin neljänsadan kyynärän päässä. Äärettömältä möhkäleeltä se
näytti. Sen ruumis täytti solan kokonaan laidasta laitaan, ja sen
pitkät torahampaat, työntyen enemmän kuin kolmen kyynärän
päähän sen leuoista, kaartuivat arvokkaasti taaksepäin. Se oli "vanha
härkä", kuten Swartboy kuiskasi.

Tähän saakka ei sarvikuonolla ollut vähintäkään vihiä norsun


lähestymisestä; sillä viimemainitun käynti — niin suuri elukka kuin se
onkin — on niin hiljaista kuin kissan. On totta, että kova jymisevä
ääni kuin etäinen ukkonen kuului jatkuvasti sen sisältä, kun se
liikkui; mutta kobaoban pyörähtelyt olivat juuri silloin liian vilkkaita,
jotta se olisi kuullut tai huomannut mitään ääntä, joka ei ollut varsin
lähellä ja selvä.

Kun norsun suunnaton ruumis äkkiä pimitti siltä auringon ja heitti


synkän varjonsa yli lammen, sai se kobaoban jaloilleen niin
ketterästi, ettei sitä olisi odottanut tuonmuotoiselta elukalta.

Samalla kertaa siltä pääsi äännähdys, jonkinlainen röhkimisen ja


viheltämisen välimuoto, veden pärskyessä sen sieraimista.

Elefantti myös lausui erikoisen tervehdyksensä


torventörähdyksellä, joka kaikui kallioista, ja pysähtyi kulussaan heti
kun näki sarvikuonon.

Epäilemättä olivat molemmat hämmästyneitä tapaamisesta, koska


molemmat seisoivat muutamia sekunteja silmäten toisiaan ilmeisen
kummastuneina.

Tämä tunne väistyi kuitenkin pian erään toisen tieltä. Vihan


merkkejä alkoi ilmaantua. Oli selvää, että niiden välille oli
nousemassa pahaa verta.
Siinä oli todellakin pieni pulma. Elefantti ei voinut päästä
mukavasti veteen, jollei sarvikuono lähtenyt poukamasta; eikä
sarvikuono hyvin voinut päästä poukamasta, niin kauan kuin elefantti
suunnattomine paksuine jäsenineen tukki solan.

On totta, että kobaoba olisi voinut luikkia tiehensä toisen säärien


välitse tai uida pois ja nousta maihin toisessa paikassa ja
kummassakin tapauksessa jättää rannan vapaaksi.

Mutta kaikista maailman eläimistä on sarvikuono ehkä


taipumattomin. Se on myös kaikkein rohkeimpia, ei pelkää ihmistä
eikä eläintä — eipä edes ylistettyä leijonaa, jota se usein ajaa kuten
kissaa. Niinpä ei vanhalla kobaoballa ollut aikomustakaan luovuttaa
paikkaa elefantille, ja sen asennosta päättäen oli ilmeistä, ettei se
aikonut luikkia tiehensä toisen vatsan alitse eikä uida yhtä
vetäisyäkään sen vuoksi. Ei — ei ainoatakaan.

Jäi siis nähtäväksi, kuinka kunniakysymys ratkaistaisiin. Asiain tila


oli käynyt niin mielenkiintoiseksi, että jok'ainoa leirissä tuijotti
liikkumattomin silmin noita kahta suurta härkää — sillä sarvikuonokin
oli "härkä" ja suurinta lajinsa kokoa.

Useita minuutteja ne seisoivat silmäten toisiansa. Elefantti, vaikka


olikin paljon suurempi, tunsi vastustajansa hyvin. Se oli kohdannut
sentapaisia ennen ja tiesi olla ylenkatsomatta toisen voimia. Kenties
se oli ennen tätä joutunut kosketuksiin tuon pitkän vartaantapaisen
kasvannaisen kanssa, joka pisti esiin kobaoban turvasta.

Joka tapauksessa se ei syöksynyt vastustajansa kimppuun heti —


kuten se olisi tehnyt jollekin antilooppiparalle, joka olisi samalla
tapaa joutunut sen tielle.
Sen kärsivällisyys kului kuitenkin loppuun. Sen vanhaa arvoa oli
loukattu — sen mahtia vastustettu — se tahtoi saada kylpynsä ja
juomisensa — se ei voinut kauempaa sietää sarvikuonon julkeutta.

Karjuen niin että kalliot kaikuivat se ryntäsi eteenpäin, sovitti


torahampaansa lujasti vastustajansa hartioiden alle — kohotti
mahtavasti ja heitti sarvikuonon kumoon veteen!

Hetkeksi viimemainittu vajosi ja läähätti ja pärski, pää puoleksi


veden alla; mutta sekunnin kuluttua se oli jälleen jaloillaan ja
hyökkäsi vuorostaan. Katselijat saattoivat nähdä, että se tähtäsi
sarvillaan suoraan elefantin kylkiluihin ja että tämä teki kaikkensa
pitääkseen päänsä sitä kohti.

Jälleen elefantti heitti kobaoban, ja jälleen tämä nousi ja ryntäsi


vimmatusti suunnattoman vastustajansa kimppuun; ja niin
molemmat taistelivat, että niiden ympärillä vesi oli valkoisena
vaahtona.

Taistelu jatkui vedessä, kunnes elefantti, näyttäen luulevan


vastustajallaan olevan sielläolosta etua, peräytyi solaan ja seisoi
odottaen, pää järvelle päin. Tässä asennossa eivät solan reunat
suojanneet sitä, kuten se ehkä luuli. Ne olivat liian matalat, ja sen
leveät kyljet kohosivat paljon niiden yläpuolelle. Ne vain estivät sitä
kääntymästä, ja tämä häiritsi sen liikkeiden vapautta.

Saattoi tuskin olla suunniteltua, että sarvikuono menetteli kuten se


nyt teki, vaikka katselijoista siltä näytti. Kun elefantti asettui
paikalleen solaan, kiipesi kobaoba ylös rannalle; ja sitten tehden
äkkikäännöksen, pää maata kohden ja pitkä sarvi työntyen
vaakasuorasti esiin se syöksyi vastustajaansa kohti ja iski sitä
suoraan kylkiluihin. Katselijat näkivät sarven tunkeutuvan sisään, ja
elefantin päästämä kova tuskanhuuto sekä sen ruumiin ja hännän
nopeat liikkeet kertoivat selvästi, että se oli saanut vaikean haavan.
Sen sijaan, että se olisi kauemmin seisonut solassa, se ryntäsi
eteenpäin eikä pysähtynyt ennenkuin oli polvia myöten järvessä.
Vetäin vettä kärsäänsä se nosti sen korkealle ja suunnaten sen
taaksepäin tyhjensi suuret määrät vettä yli ruumiinsa ja sen paikan,
johon oli saanut kobaoban sarven piston.

Sitten se juoksi ylös järvestä ja hyökkäili sinne tänne etsien


sarvikuonoa; mutta pitkäsarvista ei voinut mistään löytää!

Päästyänsä poukamasta arvoansa alentamatta ja kenties luullen


saavuttaneensa voiton, sarvikuono oli heti piston tehtyään laukannut
pois ja kadonnut pensasten sekaan.

19. luku.

ELEFANTIN KUOLEMA.

Näiden kahden suuren nelijalkaisen välinen ottelu ei kestänyt


kauempaa kuin kymmenen minuuttia. Tämän ajan kuluessa eivät
metsästäjät ryhtyneet mihinkään yrityksiin hyökätäkseen niiden
kummankaan kimppuun — niin kiintyneitä he olivat tarkastamaan
harvinaista kamppailua. Vasta sarvikuonon paettua ja elefantin
palattua veteen, he vielä kerran alkoivat neuvotella jostakin
suunnitelmasta käydäkseen tämän Afrikan mahtavimman eläimen
kimppuun. Hans otti nyt pyssynsä ja liittyi joukkoon.
Elefantti, etsiskeltyänsä vihollistaan, oli tullut takaisin ja seisoi
polvia myöten järvessä. Se näytti levottomalta ja suuresti
kiihtyneeltä. Sen häntä oli alituiseen liikkeessä, ja aika ajoin se
kajahutti läpitunkevan, alakuloisen huudon — aivan erilaisen kuin
sen tavallinen torventapainen mylvintä. Se kohotti suunnattomia
jäseniänsä ja upotti ne sitten jälleen pohjaan, kunnes vesi vaahtosi
tästä jatkuvasta kirnuamisesta.

Mutta omituisin sen puuhista oli tapa, jolla se käytti pitkää


torvenmuotoista kärsäänsä. Sillä se imi melkoisia vesimääriä ja sitten
suunnaten sen taaksepäin tyhjensi nesteen yli selkänsä ja hartiainsa
kuten äärettömästä ruiskusta. Tämän suihkukylvyn se uudisti kerta
kerran jälkeen vaikka oli selvää, ettei sen ollut hyvä olla.

Kaikki he tiesivät sen olevan vihoissaan. Swartboy sanoi, että olisi


ylen vaarallista tällä hetkellä joutua sen huomion esineeksi, jollei olisi
hevosta, millä karahuttaa pois sen tieltä. Tämän vuoksi oli jokainen
heistä piilottautunut nwanapuun rungon taakse, van Bloom
kurkistellen toiselta ja Hendrik toiselta puolen, pitääkseen silmällä
sen liikkeitä.

Huolimatta vaarasta he päättivät vihdoin ryhtyä sitä ahdistamaan.


He arvelivat, että jolleivät sitä pian tee, se, kulkee tiehensä ja jättää
heidät ilman illallista — sillä he toivoivat saavansa syödä iltaseksi
kappaleen sen kärsää. Aika oli siis kallis, ja he päättivät käydä sen
kimppuun pitkittä puheitta.

He aikoivat hiipiä niin lähelle kuin turvallista oli. Kaikki kolme


laukaisisivat yht'aikaa ja makaisivat sitten piiloutuneina pensaisiin,
kunnes näkisivät ampumisensa seurauksen.
Enempää keskustelematta van Bloom, Hans ja Hendrik jättäen
puun hiipivät pensaikon läpi järven länsipäätä kohden. Siinä ei ollut
yhtäjaksoista tiheikköä, vaan ainoastaan joukko pensaita ja
puuryhmiä, niin että täytyi hiipiä perin varovaisesti toisesta toiseen.
Van Bloom johti kulkua ja pojat pysyttelivät jäljessä, seuraten hänen
kintereillään.

Kun joku viisi minuuttia oli näin kulutettu, saapuivat he pienen


puuryhmän suojaan lähelle vedenrajaa, kylliksi likelle
jättiläisriistaansa. Nelinkontin he nyt lähestyivät viidakon reunaa; ja
erottaen lehvät toisistaan katselivat niiden lomitse. Mahtava
nelijalkainen oli suoraan heidän silmiensä edessä, noin
kolmenkymmenen kyynärän päässä.

Se loiskutteli yhä uutterasti ja puhalteli vesimääriä ruumiinsa yli.


Se ei näyttänyt merkkiäkään, että sillä oli vihiä heidän läsnäolostaan.
Heillä oli siis hyvää aikaa valita sen suunnattomasta ruumiista
paikka, johon tähtäisivät pyssyillään.

Kun he uudesta asemastaan sen ensin näkivät, seisoi se peräpuoli


heitä kohti. Van Bloom arveli, ettei ollut sopiva aika laukaista, koska
he eivät voisi tästä asemasta saada siihen kuolettavaa haavaa. He
siis odottivat, kunnes se ehkä kääntyisi sivuttain, ennenkuin
ampuisivat yhteislaukauksensa. Kaiken aikaa he pitivät silmänsä
tarkasti suunnattuina siihen.

Vihdoin se lakkasi "kirnuamasta" jaloillaan eikä enää nostanut


vettä kärsäänsä; ja nyt metsästäjät huomasivat, että järvi oli
punaisena sen ympärillä! Sen veri oli veden punannut.

He eivät enää epäilleet sitä, että sarvikuono oli sitä haavoittanut;


mutta oliko haava paha, sitä he eivät voineet sanoa. Se oli sen
kyljessä, ja he saattoivat yhä nähdä vain sen leveän peräpuolen siitä
asennosta, jossa se yhä seisoi. Mutta he odottivat hyvässä uskossa
— koska he tiesivät, että mennessään pois vedestä sen täytyisi
kääntää kylkensä heihin päin.

Useita minuutteja se pysyi samassa asennossa; mutta he


huomasivat, ettei se enää piessyt hännällänsä ja että sen ryhti oli
veltto ja lamaantunut. Silloin tällöin se käänsi kärsänsä sitä paikkaa
kohti, johon se oli saanut piston kobaoban sarvesta. Oli ilmeistä, että
haava vaivasi sitä, ja tämä ilmeni vielä selvemmin sen kärsän kautta
tulevassa äänekkäässä, tuskallisessa hengityksessä.

Nuo kolme alkoivat käydä kärsimättömiksi. Hendrik pyysi lupaa


hiipiä toiseen paikkaan ampuakseen sitä, jotta se käännähtäisi.

Juuri sillä hetkellä elefantti liikahti kuin aikoen tulla ylös vedestä.

Se oli kääntynyt miltei ympäri — sen pää ja eturuumis olivat


kuivalla maalla — kolme pyssyä ojennettiin — kolmen metsästäjän
silmät olivat katsomaisillaan pyssyjensä tähtäimien läpi, kun äkkiä
nähtiin sen horjahtavan — ja sitten vierähtävän kumoon! Valtavasti
loiskahtaen sen suunnaton ruumis vaipui veteen, vyöryttäen suuria
aaltoja järven joka kolkkaan.

Metsästäjät laskivat hanan vireestä ja hypähtäen väijyksistään


ryntäsivät esiin rannalle. Yhdellä silmäyksellä he näkivät, että
elefantti oli kuollut. He näkivät sen kyljessä olevan haavan —
sarvikuonon sarven tekemän läven. Se ei ollut kovin suuri, mutta
kauhea ase oli tunkeutunut syvälle sen ruumiiseen, sisäelimiin asti.
Ei ihme siis sen aiheuttama seuraus — mahtavimman nelijalkaisen
kuolema.
Niin pian kun elefantin kuolema tuli tiedoksi, nähtiin kaikkien
ryntäävän paikalle. Pikku Trüey ja Jan kutsuttiin pois piilopaikasta —
sillä he olivat kumpikin olleet kätkössä vankkureissa — ja Totty meni
myös rannalle muiden joukossa. Swartboy oli ensimmäisenä paikalla
tuoden muassaan kirveen ja suuren puukon — sillä Swartboylla oli
aikeita ruhoon nähden — Hans ja Hendrik riisuivat yltään nuttunsa
auttaakseen tässä teurastuspuuhassa. Ja mitä puuhaili van Bloom
sillä välin? Oi, se on tärkeämpi kysymys kuin luuletkaan. Se oli
tärkeä hetki — suuren ratkaisun hetki kenttäkornetin elämässä.

Hän seisoi käsivarret ristissä järven rannalla, juuri sillä kohdalla,


johon elefantti oli kaatunut. Hän näytti vaipuneen hiljaiseen
mietiskelyyn, silmät käännettyinä eläimen suunnatonta ruhoa kohti.
Ei, ei ruhoa kohti. Tarkka vaarinottaja olisi havainnut, etteivät hänen
silmänsä harhailleet yli tuon paksun nahan ja lihan muodostaman
vuoren, vaan lepäsivät määrätyssä kohdassa.

Eläimen kyljessäkö olevassa haavassa? Miettikö van Bloom, kuinka


pisto oli aiheuttanut noin suunnattoman elukan kuoleman?

Ei kumpaakaan. Hänen ajatuksensa kohdistuivat aivan eri


aiheeseen.

Elefantti oli kaatunut niin, että sen pää oli veden yläpuolella,
leväten pienellä hiekkasärkällä; sitä pitkin sen pehmeä ja taipuisa
kärsä ojentui koko pituudessaan. Keltaiset kiiltävät torahampaat
kaartuivat juurestaan kuin pari jättiläissuuruista käyrämiekkaa, nuo
norsunluiset käsivarret, jotka vuosia — jopa vuosisatoja kenties —
olivat sitä palvelleet sen repiessä metsän puita juurineen ja tonkiessa
vastustajiaan monessa kauheassa taistelussa. Kallisarvoiset ja kauniit
voitonmerkit ne olivat, mutta valitettavasti oli niiden maailmanmaine
niin kallis, että se oli vienyt hengen monilta tuhansilta sen rodusta.
Loistaen koko komeudessaan olivat siinä nuo yhteenkuuluvat
puolikuut tasaisesti kaartuen ja pehmeästi pyöristyen. Näihin olivat
kenttäkornetin silmät luodut.

Niin, ja hänen luomassaan katseessa oli myös harvinainen into.


Hänen huulensa olivat yhteenpuristetut, hänen rintansa kohoili
huomattavasti. Oi, kokonainen ajatusten maailma risteili sillä hetkellä
van Bloomin mielessä.

Olivatko ne tuskaisia ajatuksia? Hänen kasvojensa ilme kertoi


päinvastaista. Pilvi, joka kaiken päivää oli varjostanut hänen
otsaansa, oli kadonnut. Siitä ei ollut rahtuakaan jäljellä, vaan sen
sijalla saattoi nähdä toivon ja ilon piirteet, ja nämä tunteet saivat
vihdoin ilmaisun sanoissa.

"Se on taivaan apu!" huudahti hän ääneen. "Onni — onni!"

"Mikä nyt on, isä?" kysyi pikku Trüey, joka oli hänen lähellään;
"mistä sinä puhuit, isä rakas?"

Ja sitten kaikki muutkin kokoontuivat hänen ympärilleen, havaiten


hänen kiihoittuneen käytöksensä ja hyvillään huomatessaan hänen
näyttävän niin onnelliselta.

"Mikä nyt on, isä?" kysyivät kaikki yhteen ääneen, myöskin


Swartboyn ja
Tottyn seistessä innokkaina vastausta kuulemassa, kuten muutkin.

Mieluisten ajatusten liikuttamana ei hellä isä voinut enää salata


lapsiltaan vastaheränneen onnellisuutensa salaisuutta. Hän täytti
heidän pyyntönsä ilmaisemalla sen.

Osoittaen pitkiä puolikuita, hän sanoi:


"Näettehän nuo kauniit torahampaat?"

Tietysti he kaikki näkivät.

"No tunnetteko niiden arvoa?"

Ei. He tiesivät, että ne olivat jonkin arvoisia. He tiesivät elefantin


torahampaista saatavan norsunluuta tai oikeammin, että elefantin
torahampaat olivat juuri norsunluuta, ja että sitä käytetään satojen
esineiden valmistukseen. Olipa todella pikku Trüeylla siitä tehty soma
viuhkakin, ennen hänen äitinsä oma, ja Janilla oli puukko
norsunluisine päineen. Norsunluu oli kaunista ainetta ja aika
kallishintaista, sen he tiesivät. Tämän kaiken he tiesivät, mutta eivät
voineet arvata näiden kahden torahampaan arvoa. Niin he sanoivat.

"No niin, lapseni", sanoi van Bloom, "niin paljon kuin minä voin
niitä arvioida, ne ovat kumpikin kahdenkymmenen Englannin punnan
arvoisia".

"Oi voi! Sellainen suuri summa!" huusivat kaikki yhdessä


hengenvedossa.

"Niin", jatkoi kenttäkornetti; "luulisin, että kumpikin torahammas


painaa sata naulaa, ja koska norsunluun hinta nykyään on neljä
shillingiä ja kuusi penceä naula, tuottaisivat nämä kaksi rahassa
neljän- ja viidenkymmenen punnan välillä.".

"No, sillähän voisi ostaa täyden valjakon parhaita härkiä!"


huudahti
Hans.

"Neljä hyvää hevosta!" sanoi Hendrik.


"Koko lauman lampaita!" lisäsi pikku Jan.

"Mutta kelle ne voimme myydä?" kysyi Hendrik vaitiolon jälkeen.


"Olemme kaukana siirtokunnista. Kuka antaisi meille niistä joko
härkiä tai hevosia tai lampaita? Ei maksaisi vaivaa kuljettaa kahta
torahammasta niin pitkää matkaa —"

"Ei kahta, Hendrik", sanoi hänen isänsä keskeyttäen hänet; "mutta


ehkäpä kaksikymmentä — jopa kaksi kertaa kaksikymmentä tai
kolme kertaa se määrä. Ymmärrättekö nyt, mikä tekee minut näin
iloiseksi?"

"Aaa!" huudahti Hendrik kuten muutkin, jotka nyt alkoivat käsittää,


mistä heidän isänsä oli niin hyvillään, "arvelet, että voimme näillä
tienoilla saada useampia torahampaita?"

"Aivan niin. Luulen täällä olevan paljon norsuja. Olen varma siitä,
päättäen jo huomaamistani lukuisista jäljistä. Meillä on pyssymme ja
onneksi paljon ampumavaroja. Olemme kaikki jotenkin hyviä
ampujia — miksi emme voisi saada enempää näitä kallisarvoisia
voitonmerkkejä!"

"Ja me saamme", jatkoi van Bloom. "Tiedän, että saamme, sillä


tunnen Jumalan käden, joka keskelle kurjuuttamme lähettää meille
tämän rikkauden — menetettyämme kaikki. Enemmän tulee saman
käden johtaessa. Olkaa siis hyvällä mielellä, lapseni! Meillä ei ole
puutetta — saamme vielä runsaasti — voimme tulla rikkaiksi!"

Ei sen vuoksi, että yksikään noista olennoista olisi välittänyt


paljoakaan rikkaudesta, vaan nähdessään isänsä onnellisena he
puhkesivat oikein riemuhuutoon, johon sekä Totty että Swartboy
yhtyivät. Se kaikui yli pienen järven ja sai yöpuulle asettumassa
olevat linnut ihmettelemään, mitä oli tekeillä. Koko Afrikassa ei ollut
onnellisempaa joukkoa kuin tuo, joka sillä hetkellä seisoi yksinäisen
pienen lammen partaalla.

20. luku.

ERÄMIEHIKSI LYÖTTÄYTYNEINÄ.

Kenttäkornetti oli siis päättänyt lyöttäytyä erämieheksi


ammatiltaan — elefantinmetsästäjäksi; ja oli mieluisaa ajatella, ettei
tämä toimi luvannut ainoastaan jännittävää urheilua, vaan suurta
hyötyäkin. Hän tiesi, ettei ollut niinkään helppo asia onnistua
surmaamaan moista suurta ja kallisarvoista riistaa kuin norsut ovat.
Hän ei olettanut muutamassa viikossa tai kuukaudessa saavansa
mitään suuria määriä norsunluisia voittosaaliita; mutta hän oli tehnyt
päätöksen viettää vaikkapa vuosia näissä hankkeissa. Vuosikausia
hän viettäisi "pensastolaisen", bushmannin, elämää — vuosikausia
hänen poikansa olisivat "pensastopoikia", ja hän toivoi, että ajan
tullen hänen kestävyytensä ja ponnistelunsa tuottaisivat runsaan
palkkion.

Sinä iltana oltiin leiritulen ympärillä ylen onnellisia ja hilpeitä.


Elefantti oli jätetty sinne, missä se makasi, jotta se huomenna
paloiteltaisiin. Ainoastaan sen kärsä oli katkaistu — osa siitä
valmistettiin illalliseksi.

Vaikka kaikki elefantinliha on syötävää, pidetään kärsää


herkullisimpana palana. Sen maku ei eroa paljon häränkielen
mausta, ja kaikki he pitivät siitä erittäin paljon. Swartboylle, joka oli
"vanhasta klowsta" saanut monta ateriaa, olivat nämä perin
mieluisat pidot.

Heillä oli runsaasti hyvää maitoa myöskin. Lehmä, joka nyt oli mitä
parhaimmalla laitumella, oli kahdenkertaistanut antimensa; ja tuon
juomasta herkullisimman määrä oli riittävä, jotta jokainen heistä sai
suuren annoksen.

Heidän nauttiessaan tätä uutta ruokalajiansa, paahdettua


norsunkärsää, kääntyi keskustelu luonnollisesti näihin eläimiin.

Kaikki eivät tiedä, että tätä jättiläiskokoista nelijalkaista on kaksi


eri lajia — afrikalainen ja aasialainen. Varsin myöhäiseen aikaan
saakka luultiin niiden olevan samaa lajia. Nyt tunnustetaan niiden
olevan, ei vain selvästi eroavia, vaan monessa suhteessa vallan
erilaisia. Aasialainen, eli, kuten sitä useammin nimitetään, intialainen
on suurempi näistä kahdesta; mutta on mahdollista, että
kesyttäminen on lajia suurentanut, kuten on käynyt monien eläinten.
Afrikalaista lajia tavataan vain villinä; ja on ilmennyt tämän lajin
yksilöitä mitattaessa, että niillä on suurimpien aasialaisten villien
norsujen mittasuhteet.

Huomattavimmat eroavaisuudet noiden kahden välillä havaitaan


korvissa ja torahampaissa. Afrikalaisen elefantin korvat ovat
ääretöntä kokoa, kohdaten toisensa hartioiden yläpuolella ja riippuen
rinnan alapuolelle. Intialaisen elefantin korvat ovat tuskin
kolmasosaa siitä. Komeiden torahampaittensa puolesta edellinen on
voitolla — muutamien yksilöiden painavat lähes kaksisataa naulaa
kumpikin — kun taas jälkimmäisen torahampaat harvoin ovat sadan
naulan painoisia. Tästä on kuitenkin muutamia poikkeuksia.
Luonnollisesti on kahdensadan naulan painoinen torahammas
kaikkein suurimpia ja afrikalaisillakin norsuilla paljon yli keskimäärän.
Tämän lajin naaraksetkin ovat varustetut torahampailla — vaikkei
sen kokoisilla kuin urokset — kun taas intialaisen norsun naarailla
joko ei ole lainkaan torahampaita tai ne ovat niin pienet, että niitä
tuskin huomaa huulten nahan ulkopuolella.

Muut näiden kahden lajin väliset huomattavat eroavaisuudet ovat


siinä, että aasialaisen elefantin otsa on kovera, kun taas afrikalaisen
on kupera; edellisellä on neljä känsäistä varvasta takajaloissa, joissa
jälkimmäisellä on vain kolme. Hampaitten kiille antaa vielä
lisätodistuksen siitä, että nämä eläimet lajiltaan ovat erilaisia.

Eivät kaikki aasialaisetkaan elefantit ole samanlaisia. Tässä lajissa


on muunnoksia, joilla on varsin selvästi eroavat piirteet; ja todella
nämä "muunnokset", kuten niitä sanotaan, näyttävät eroavan
toisistaan melkein yhtä paljon kuin yksikään niistä eroaa
afrikalaisesta lajista.

Eräällä muunnoksella, joka on itämaalaisten kesken tunnettu


"mooknah"-nimellä, on suorat torahampaat, jotka pistävät alaspäin,
kun nämä omituiset lisäkkeet tavallisesti kaartuvat ylöspäin.

Aasialaiset erottavat elefanteissaan kaksi pääasiallista kastia eli


kenties lajia. "Kumarea"-nimisenä tunnettu on suuriruumiinen, luja ja
voimakas eläin, suurikärsäinen ja lyhytjalkainen. Toinen, "merghi"-
niminen, on suurempaa lajia, mutta ei niin luja eikä voimakas kuin
kumarea, eikä sillä ole niin suurta kärsää. Sen pitkät raajat tekevät
sen kykeneväksi taivaltamaan nopeammin kuin kumarea; mutta kun
jälkimmäisellä on suurempi kärsä (norsunomistajain mielestä
kauneuden näyte) ja kun se voi kestää suurempaa ponnistusta, on
se suosittu ja kalliimmassa hinnassa itämaisilla markkinoilla.
Toisinaan tavataan valkeita elefantteja. Ne ovat yksinkertaisesti
"vaaleaihoisia", mutta sellaiset ovat useissa Aasian maissa korkeassa
hinnassa, ja suuria summia niistä maksetaankin. Niitä kunnioitetaan
myöskin taikauskoisesti muutamilla seuduilla.

Intialaista elefanttia tavataan nykyään useimmissa Aasian


eteläisissä maissa, niihin lukien Ceylonin, Jaavan, Sumatran, Borneon
suuret saaret j.n.e. Jokainen luonnollisesti tietää, että näissä maissa
on jo aikoja sitten elefantti totutettu ihmisen palvelukseen ollen
tavallaan kotieläin. Mutta niitä on myöskin villinä sekä Aasian
mantereella että saarilla; ja elefantinmetsästys on Idän
suurenmoisimpia urheiluja.

Afrikassa elefantteja on ainoastaan luonnontilassa. Tämän


vähäntunnetun mannermaan ainoakaan kansa ei ole sitä kesyttänyt
eikä totuttanut mitään tarkoitusta varten. Sitä pidetään arvossa vain
kallisarvoisten torahampaiden ja myöskin sen lihan tähden. Jotkut
ovat vakuuttaneet tämän lajin olevan rajumman kuin sen intialainen
heimolainen ja ettei sitä voitaisi kesyttää. Tämä on kokonaan
erehdystä. Syy, miksi afrikalaista norsua ei ole harjoitettu, on
yksinkertaisesti se, ettei ainoakaan nykyisistä Afrikan kansoista ole
vielä noussut kyllin korkealle sivistyskannalle, jotta ne osaisivat
käyttää hyväkseen tämän arvokkaan eläimen palveluksia.

Afrikalainen norsu voidaan kesyttää ja totuttaa kuormaa


kantamaan yhtä helposti kuin sen intialainen serkku. Koe on tehty; ja
että se onnistuu, siihen ei tarvita parempaa todistetta kuin se, että
eräällä aikakaudella sitä koetettiin ja suuressa mitassa. Kartagolaisen
armeijan elefantit olivat tätä lajia.

Afrikalaista elefanttia tavataan nykyään keski- ja eteläosissa


Afrikaa. Abessinia idässä ja Senegal lännessä ovat sen pohjoiset
rajat, ja vain muutamia vuosia sitten se vaelsi etelää kohden
Hyväntoivonniemelle saakka. Tavattoman pitkillä pyssyillä
varustettujen hollantilaisten norsunmetsästäjien uutteruus on sen
niiltä seuduin karkoittanut; ja nyt ei sitä enää tavata Orange-joen
eteläpuolella.

Muutamat luonnontutkijat (Cuvier muiden muassa) luulivat


abessinialaisen elefantin olevan intialaista lajia. Se ajatus on nyt
hylätty, eikä ole mitään syytä arvella, että jälkimmäistä tavataan
missään Afrikan osassa. On varsin luultavaa, että afrikalaisen lajin
muunnoksia on tämän mantereen eri osissa. On tunnettua, että
troopillisilla alueilla elävät ovat muita suurempia; ja Afrikan
vuoriseuduissa, Niger-joen luona, sanotaan tavattavan punertavaa ja
perin rajua lajia. On kuitenkin luultavaa, että nämä punaiset
elefantit, joita on nähty, olivat sellaisia, joiden ruumiit olivat punaisen
pölyn peittämiä, koska elefanteilla on tapana usein sirotella yllensä
pölyä käyttäen kärsäänsä "jauhoittajana".

Swartboy kertoi eräästä muunnoksesta, joka tunnetaan


hottentottien kesken "koes-copsin" nimellä. Tämä laji, sanoi hän,
erosi tavallisista siinä, että siltä kokonaan puuttuivat torahampaat ja
se oli paljon pahantapaisempi luonnostaan. Sen kohtaamista
pelätään enimmän; mutta kun siinä ei ole mitään sellaista, jonka
vuoksi kannattaisi vaivautua sitä surmaamaan, antavat metsästäjät
sille tavallisesti laajan liikkumisalan.

Sellainen oli keskustelun kulku sinä iltana leiritulen ääressä. Useat


tässä esitetyistä tiedoista antoi Hans, joka luonnollisesti oli kerännyt
ne kirjoista; mutta bushmannikin antoi osuutensa — kenties
laadultaan paljon luotettavamman.
Kaikki aikoivat ennen pitkää tehdä käytännössä tuttavuutta tämän
suuren nelijalkaisen tottumusten ja tapojen kanssa; heille se oli tullut
mielenkiintoisimmaksi kaikista elukoista.

21. luku.

ELEFANTIN "KUIVAAMINEN".

Seuraava päivä oli ankaran, mutta riemuisan työnteon päivä. Se


vietettiin elefantin lihaa "suolatessa".

Vaikka se ei olekaan yhdenvertaista härän eikä lampaanlihan eikä


myöskään sianlihan kanssa, on elefantinliha syötäväksi kyllin
maukasta. Eikä olekaan mitään syytä, jonka vuoksi se ei maistuisi,
sillä tämän eläimen ruoka on puhdasta, ja se elää kokonaan
kasviravinnolla — puiden lehdillä ja pehmeillä vesoilla, useiden
sipulilajien juurilla, joita se hyvin osaa vetää maasta ylös
torahampaillaan ja kärsällään. Tästä ei seuraa, että sen lihan tulisi
olla hyvänmakuista — koska näemme sian, erään saastaisimmista
elukoista, antavan mitä herkullisinta lihaa; kun taas toinen samaa
sukua (pachydermata), joka elää vain makeista, mehevistä juurista,
antaa sekä mautonta että katkeraa lihaa. Tarkoitan etelä-
amerikalaista tapiiria. Ravinnon laatu ei siis ole mikään lihan laadun
tunnusmerkki.

On totta, että van Bloom ja useimmat hänen perheestänsä eivät


olisi valinneet varsinaiseksi ravinnokseen norsunlihaa. Jos he olisivat
varmasti luulleet voivansa hankkia kauriinlihaa varastoon, olisi suuri
ruho luultavasti joutunut hyeenain saaliiksi. Mutta he eivät olleet
varmoja ainoastakaan antiloopista, ja sen vuoksi he päättivät
"suolata" norsun. Se olisi varmasti käsillä olevana varastona eikä sen
tarvitsisi estää heitä syömästä metsänriistaa tai muita herkkuja, joita
saattoi tarjoutua.

Ensi tehtävä oli torahampaiden leikkaaminen. Tämä osoittautui


vaikeaksi hommaksi ja vei runsaat kaksi tuntia. Onneksi oli käsillä
hyvä kirves. Ilman sitä ja Swartboyn taitoa olisi voitu tuhlata kaksin
verroin aikaa tässä puuhassa.

Kun norsunluu oli saatu otetuksi ja pantu talteen turvalliseen


paikkaan, alkoi ruhon paloittelu täydellä todella. Van Bloom ja
Swartboy olivat "pääteurastajia", kun taas Hans ja Hendrik
näyttelivät "käskyläisten" osaa. Koska ruho oli puoleksi veden alla,
olisi heidän ollut jotenkin vaikea käsitellä alempaa osaa. Mutta siihen
he eivät aikoneetkaan koskea. Ylempi osa olisi vallan riittävä
turvaamaan heidät pitkäksi aikaa; ja niin he ryhtyivät poistamaan
nahkaa siltä kyljeltä, joka oli ylöspäin.

Karkean, paksun päällysnahan he poistivat palasiin jaetuissa


suurissa levyissä; ja sitten he nylkivät useita kalvoja sisempää
nahkaa, joka oli sitkeää ja taipuisaa. Jos he olisivat tarvinneet
aluksia, olisi Swartboy säästänyt tämän niiden valmistukseen —
kuten bushmannit ja muut alkuasukkaat tekevät. Mutta heillä oli
aluksena vankkurinsa, ja tämä nahka heitettiin pois.

Nyt he pääsivät käsiksi lihaan, jota he erottivat suurissa


kappaleissa kylkiluista; ja sitten he hakkasivat kirveellä kylkiluut pois,
toisen toisensa jälkeen. Tätä vaivaa he eivät olisi nähneet — koska
he eivät halunneet kylkiluita — jolleivät olisi tahtoneet niitä poistaa
toisesta syystä, nim. ulottuakseen arvokkaaseen rasvaan, jota on
suunnattomat määrät sisälmysten ympärillä. Ruoanlaittotarkoituksiin
olisi rasva luonnollisesti verratonta ja melkein välttämätöntä, jotta
itse lihaa voitaisiin syödä.

Ei ole lainkaan helppoa päästä käsiksi elefantin sisässä olevaan


rasvaan, koska kaikki sisälmykset täytyy ensin poistaa. Mutta
Swartboyta ei pieni vaiva pelottanut; niinpä kavuten suunnattoman
ruhon sisään hän alkoi leikata ja kaivaa, silloin tällöin ojentaen
joukon sisälmyksiä toisille, jotka veivät ne pois tieltä.

Kun pitkä työvuoro oli kulunut tässä hommassa, saatiin rasva


otetuksi ja käärittiin huolellisesti kappaleeseen puhdasta sisänahkaa;
ja silloin "teurastus" lopetettiin.

Tietysti oli neljä jalkaa, joita kärsän ohella pidetään herkkupaloina,


jo irroitettu vuohisnivelestä, ja nyt ne olivat rannalla Swartboyn
vastaisia toimenpiteitä varten.

Seuraava tehtävä oli lihan "suolaaminen". Heillä oli varastossa


suolaa — tuota kallisarvoista, vaikka ei välttämätöntä ainetta, kuten
äskettäin on huomattu. Mutta sen määrä — talteen pistetty
vankkurien kuivaan nurkkaan — oli kuitenkin pieni ja olisi loppunut
lyhyeen norsua suolatessa.

Heillä ei ollut aikomustakaan käyttää sitä sellaiseen tarkoitukseen.


Lihaa voidaan säilyttää ilman suolaa; eikä ainoastaan Swartboy, vaan
van Bloom itsekin tiesi, miten sitä tulee säilyttää. Kaikissa maissa,
joissa suolaa on niukasti, ymmärretään hyvin lihan
kuivaamismenettely, joka on yksinkertaisesti sen leikkelemistä
ohkaisiin kaistaleihin ja ripustamista ulos aurinkoon. Muutamien
päivien kirkas lämmin auringonpaiste kuivaa ne riittävästi; ja siten
kuivattu liha säilyy hyvänä kuukausimääriä. Hiljainen tuli on melkein
samanveroinen; ja kun ei ole auringonpaistetta, turvaudutaan siihen
usein. Auringossa kuivattua lihaa nimitetään Etelä-Afrikassa
"biltongiksi". Meksikon espanjalaisten kesken sillä on nimenä
"tasajo", ja Perussa "charqui".

Useita tunteja kului norsunlihaa kaistaleihin leikattaessa, ja sitten


pystytettiin joukko haaraisia paaluja, toisia pantiin vaakasuorasti
sakaroihin, ja niihin ripustettiin liha, joka roikkui lukemattomissa
kiehkuroissa.

Ennen auringonlaskua tarjosi leirin lähistö harvinaisen näyn. Se


näytti melkein langanvalkaisijan aitaukselta, paitsi että riippuvat
kaistaleet olivat heleän rubiininvärisiä eikä valkoisia.

Mutta työ ei ollut vielä valmis. Jalat olivat vielä "säilytettävät", ja


niiden suolaamistapa oli vallan erilainen. Se oli ainoastaan Swartboyn
tuntema salaisuus, ja sitä suoritettaessa bushmanni oli päähenkilönä
keittiöpäällikön tärkeä ilme kasvoillaan.

Hän menetteli seuraavasti:

Ensin hän kaivoi maahan kuopan, noin kaksi jalkaa syvän ja


hiukan suuremman läpimitaten — juuri kyllin ison, että siihen mahtui
yksi jalka, joka oli lähes kaksi jalkaa juuresta läpimitaten. Mullan,
joka saatiin tästä kuopasta, Swartboy sovitti löyhän penkereen
muodossa reunojen ympärille.

Hänen määräyksestään olivat pojat jo laahanneet paikalle suuren


joukon kuivia oksia ja kalikoita. Nämä Swartboy nyt latoi kuopan yli
kymmenen jalkaa korkeaksi pyramiidiksi ja sytytti sitten rovion. Sen
jälkeen hän ryhtyi tekemään kolmea muuta aivan samanlaista
hautaa ja teki kunkin yläpuolelle tulen, kuten ensimmäisenkin,
kunnes oli neljä suurta roviota.
Tulten ollessa nyt aika vauhdissa hän saattoi ainoastaan odottaa,
kunnes kukin niistä oli palanut. Tämä siirtäisi toimituksen myöhään
iltaan, ja niin kävikin; mutta Swartboy tiesi sen ennakolta. Hän tiesi
ehtivänsä tehdä tärkeimmän osan työstään ennen makuuaikaa.

Kun ensimmäinen rovio oli palanut punaiselle hiilelle, alkoi


Swartboyn velvollisuuksien ankarin vuoro. Lapiolla hän nosti hiilet
kuopasta, kunnes se oli tyhjä; häneltä kului kuitenkin enemmän kuin
tunti suorittaessaan tuon näköjään yksinkertaisen työn. Vaikeuden
aiheutti kova kuumuus, jota hänen täytyi kestää, ja joka sai hänet
karkoitetuksi aina hetkisen työn jälkeen jäähdyttämään itseänsä.

"Baas", kuten Hendrik ja Hanskin, vuorottelivat hänen kanssaan,


kunnes kaikki neljä hikoilivat kuin jos olisivat olleet puoleksi tunniksi
leivinuuniin suljettuja.

Kun kuoppa oli kokonaan tyhjennetty hiilistä, nosti Swartboy van


Bloomin avustamana yhden suurista jaloista ja vieden sen niin
lähelle kuin polttavan kuumuuden vuoksi sietivät, he pudottivat sen
kuoppaan kannallensa.

Hietainen multa, joka aluksi oli poistettu ja joka nyt oli yhtä
kuumaa kuin sula lyijy, työnnettiin jalan päälle ja hiilet kerättiin
päällimmäiseksi, ja siihen sytytettiin toinen suuri rovio.

Saman menetelmän alaisiksi joutuivat norsun muut jalat ja kaikki


neljä jätettiin "uuniin", kunnes roviot olisivat palaneet loppuun, ja
"potkat" kylliksi "paistuneet".

Swartboy aikoi sitten lakaista hiilet pois, ottaa jalat esiin terävällä
puisella vartaalla, piestä niitä hyvin vapauttaakseen ne tomusta,
kaapia hiekan pois, leikata irti päällysnahan, jolloin ne olisivat
valmiita joko syötäviksi tai säilyisivät pitkän aikaa.

Kaiken tuon Swartboy tekisi heti kun neljä kokkoa olisi palanut
loppuun.

Mutta se ei tapahtuisi ennen aamua; ja niinpä he kaikki, väsyneinä


päivän erikoisista ponnistuksista, päättivät iltasensa, jona oli
paahdettua kärsää, ja menivät levolle nwanapuun suojelevaan
varjoon.

22. luku.

ILKEÄ HYEENA.

Väsyneitä kun olivat, olisivat he pian vaipuneet uneen. Mutta sitä


ei sallittu. Heidän levätessään suljetuin silmin unenhorroksessa
ennen nukahtamista, saattoivat oudot äänet leirin lähellä heidät
äkkiä säpsähtämään.

Ne olivat kuin raikuvia naurunrähähdyksiä; eikä kukaan niihin


tottumaton olisi voinut väittää niiden olevan muuta kuin inhimillisten
olentojen ääniä. Ne muistuttivat sellaista kimakkaa ääntä, joka liittyy
mielettömän neekerin nauruun. Tuntui kuin olisi hulluinhuone-joukkio
neekereitä päästetty irti tänne päin.

Joka hetki äänet kuuluivat selvempinä ja kovempina; ja ilmeistä


oli, että mikä tahansa niihin aihetta antoikin, se oli tulossa
lähemmäksi leiriä.
Että siellä oli useampia kuin yksi olento, oli selvää — niin, ja yhtä
selvää, että siellä oli useampia kuin yhtä lajia olennoita; sillä niin
vaihtelevia olivat äänet, että vatsassapuhuja olisi joutunut ymmälle
yrittäessään jäljitellä niitä kaikkia. Sieltä kuului ulvontaa ja vikinää,
röhkimistä ja murinaa ja kuin tuskissaan olevan hiljaista, alakuloista
valitusta ja sähinää ja rääkymistä ja kuin haukkuvien koirien lyhyitä,
teräviä äännähdyksiä ja sitten hetkinen pari syvää hiljaisuutta, ja
jälleen tuo ihmismäinen naurukuoro, joka kammottavana voitti kaikki
muut äänet.

Otaksunet, että moisen raivoisan konsertin täytyi leirissä synnyttää


suurta levottomuutta. Ei laisinkaan. Kukaan ei vähintäkään
peljästynyt — ei edes viaton pikku Trüey eikä vähäinen Jankaan.

Jos nämä äänet olisivat olleet heille outoja, olisivat he epäilemättä


pahastikin peljästyneet. He olisivat olleet niistä kauhuissaan; sillä
niiden tarkoitus oli aiheuttaa sellainen vaikutus jokaisessa, jonka
korville ne olivat uusia.

Mutta van Bloom ja hänen perheensä olivat eläneet liian kauan


villillä "karoolla" ollakseen tietämättömiä noista äänistä. Ulvonnassa
ja rääkymisessä ja haukunnassa he kuulivat vain sakaalin huudot; ja
he tunsivat hyvin ilkeän hyeenan raivoisan naurun.

Sen sijaan että olisivat säikähtäneet ja hypähtäneet vuoteistaan,


he makasivat hiljaa ja kuuntelivat — pelkäämättä meluavien
elukoiden heitä ahdistavan.

Van Bloom ja lapset nukkuivat vankkureissa; Swartboy ja Totty


maassa — mutta he makasivat lähellä tulta eivätkä sentähden
pelänneet minkäänlaisia villejä eläimiä.
Hyeenat ja sakaalit näyttivät kuitenkin tällä kertaa olevan sekä
lukuisat että rohkeat. Muutamien minuuttien kuluttua siitä, kun niitä
ensin kuultiin, kohosivat niiden huudot ympäri leiriä joka taholta niin
läheltä ja niin äänekkäinä, että se oli suorastaan vastenmielistä —
vieläpä ottamatta huomioon näiden petojen luontoakaan.

Viimein ne tulivat niin likelle, että oli mahdotonta katsoa


mihinkään suuntaan näkemättä viheriäisen tai punaisen silmäparin
kiiluvan tulien valossa! Valkoisia hampaita saattoi myöskin huomata,
kun hyeenat avasivat kitansa päästäkseen viiltäviä nauruntapaisia
huutojansa.

Moinen näky silmiensä edessä ja moiset äänet korvissaan ei van


Bloom eikä kukaan hänen väestään — niin väsyneitä kuin olivatkin —
voinut nukahtaa. Itse asiassa oli pahempaakin paitsi sitä, ettei uni
tullut kysymykseen; kaikki — kenttäkornettikin itse — alkoivat tuntea
levottomuutta, joskaan ei todellista pelkoa.

He eivät koskaan olleet nähneet hyeenajoukkoa niin lukuisana ja


raivokkaana. Niitä oli ainakin pari tusinaa leirin ympärillä sekä kaksi
sen vertaa sakaaleja.

Van Bloom tiesi, että vaikka hyeena tavallisissa oloissa ei olekaan


vaarallinen eläin, on kuitenkin paikkoja ja hetkiä, jolloin se ahdistaa
ihmisiä. Swartboy tiesi sen hyvin ja Hans myöskin, joka oli sellaisesta
asiasta lukenut. Ei ihme siis, että he kaikki tunsivat hiukan
levottomuutta. Hyeenat käyttäytyivät nyt niin julkeasti ja näyttivät
niin saaliinhimoisilta, ettei uni tullut kysymykseenkään. Johonkin
täytyi ryhtyä karkoittaakseen pedot leirin luota.

Van Bloom, Hans ja Hendrik tarttuivat pyssyihinsä ja menivät ulos


vankkureista, kun taas Swartboy varusti itsensä jousellaan ja
vasamillaan. Kaikki neljä seisoivat lähellä nwanan runkoa, toisella
puolen nuotioita. Tässä paikassa he olivat varjossa. Siitä he
parhaiten saattoivat tarkata kaikkea, mikä tulisi tulien valoon,
joutumatta itse huomatuiksi. Heidän asemansa oli hyvin valittu.

He olivat tuskin asettuneet sinne, kun havaitsivat, mihin suureen


laiminlyöntiin olivat joutuneet syypäiksi. Ensi kertaa johtui nyt heidän
mieleensä, mikä oli tuonut hyeenoita niin lukuisasti heidän
ympärilleen. Epäilemättä se oli norsunliha — biltong.

Sitä pedot ajoivat takaa; ja kaikki huomasivat nyt, että oli tehty
virhe ripustamalla liha liian matalalle. Hyeenat voisivat helposti
ulottua siihen.

Tämä olikin pian silminnähtävää; sillä heidän juuri seistessään ja


tarkastellessaan punaisia kiehkuroita, jotka selvästi näkyivät
Swartboyn tulien valossa, kohosi pörröinen, kirjava peto
takajaloilleen, tarttui yhteen kaistaleeseen, veti sen alas paalulta ja
juoksi sitten saaliineen pois pimeyteen.

Toisia petoja syöksi sen luo saadakseen osansa ryöstöstä; ja


epäilemättä oli tuo palanen nautittu vähemmässä kuin puolessa
minuutissa, sillä sen ajan kuluttua osoittivat kiiluvat silmät ja
hohtavat hampaat koko lauman tulleen takaisin ja olevan valmiin
tekemään uuden anastuksen.

Kukaan metsästäjistä ei ollut laukaissut, koska petojen ketteryys


teki vaikeaksi tähdätä ainoaankaan niistä; ja kaikki tiesivät ruudin ja
lyijyn olevan liian kalliita tuhlattaviksi "lennosta" ampumiseen.

Rohkaistuneina menestyksestään hyeenat olivat nyt tulleet


lähemmäksi ja olisivat seuraavassa hetkessä tehneet yleisen
hyökkäyksen lihatelineille ja epäilemättä saaneetkin raastetuksi pois
suuret määrät lihaa. Mutta juuri silloin pälkähti van Bloomin päähän,
että olisi parasta panna pyssyt syrjään ja korjata heidän tekemänsä
erehdys asettamalla biltong pois ulottuvilta. Jolleivät he niin tekisi,
täytyisi heidän joko valvoa koko yö sitä vartioiden tai menettää joka
kaistale.

Kuinka se saataisiin pois ulottuvilta?

Ensin he ajattelivat koota sen läjään ja tallettaa sen vankkureihin.


Se ei olisi ainoastaan ikävä homma, vaan tekisi myös haittaa heidän
makuupaikoilleen.

Ilmaantui kuitenkin toinen vaihtoehto. He huomasivat, että jos


telineet vain olisivat kyllin korkeat, voisi lihan helposti ripustaa niin,
etteivät hyeenat siihen ulottuisi. Ainoa kysymys oli, miten saisi
poikkipaalut vähän korkeammalle. Pimeässä he eivät saisi kuntoon
uusia pystypaaluja, ja siinäpä olikin pulma. Kuinka siitä selvittäisiin?
Hans kunnostautui ehdottomalla erästä keinoa: tuli ottaa muutamia
pysty paaluja irti, kiinnittää ne toisiin, sakaraiset päät ylöspäin, ja
panna sitten poikkipaalut ylimmäisiin haaroihin. Silloin saataisiin
kyllin korkea teline, jotta liha voitaisiin ripustaa sekä sakaalien että
hyeenain ulottuvilta.

Hansin ehdotus hyväksyttiin heti. Puolet pystypaaluista otettiin irti


ja kiinnitettiin toisiin siten, että niiden haarat kohosivat runsaasti
kaksitoista jalkaa korkealle ilmaan; ja sitten sovitettiin poikkipaalut
niiden yläpäähän. Seisomalla eräällä vankkurien arkulla van Bloom
saattoi heittää lihakaistaleet vaakasuorille paaluille ja sillä tavoin,
että ne riippuivat vain pari tuumaa alas eivätkä saaliinhimoiset pedot
mitenkään niihin ulottuneet.
Kun työ oli päätetty, meni joukkue takaisin paikalleen puun
varjoon, aikoen hetkisen vartioida ja katsoa, kuinka susimaiset
tungettelijat menettelisivät.

Heidän ei tarvinnut kauan vartioida. Vähemmän kuin viiden


minuutin kuluttua lauma lähestyi biltongia ulvoen ja rähisten ja
nauraen kuten ennenkin; tällä kertaa kuitenkin päästäen erikoisia
huutoja kuin tyytymättömyyttä ilmaisten. Ne näkivät yhdellä
silmäyksellä, etteivät houkuttelevat kiehkurat olleet enää niiden
ulottuvilla.

Ne eivät kuitenkaan tahtoneet poistua, ennenkuin ottaisivat


asiasta täyden selon, ja useita suurimmista lähestyi rohkeasti
telinettä hyppien ylös ja koettaen sen korkeutta.

Useiden yritysten jälkeen, hyppien joka kerta niin korkealle kuin


suinkin, ne näyttivät menettävän rohkeutensa; epäilemättä ne
olisivat ajan tullen jäljitelleet kettua pihlajanmarjoineen ja menneet
hiljalleen tiehensä. Mutta van Bloom suuttuneena siitä, että hänet
tällä tavoin oli ajettu liikkeelle mieluisasta levosta, päätti jollakin lailla
kostaa kiusanhengilleen; niinpä hän kuiskasi sanasen toisille, ja
yhteislaukaus pamahti puun takaa.

Odottamaton laukaus aiheutti sekä hyeenain että sakaalien


nopean hajaantumisen, ja saattoi kuulla niiden monien jalkain
sipsutusta, kun ne juoksivat tiehensä. Kun telineiden alustaa
tarkastettiin, huomattiin, että näistä saaliinhimoisista nelijalkaisista
oli kaksi suurempaa ja yksi pienempi saanut surmansa.

Swartboy oli laukaissut nuolensa yhtä aikaa pyssyjen kanssa ja


kaatanut sakaalin, sillä myrkytetty varsi näkyi pistävän esiin eläimen
kylkiluiden välistä.
Pyssyt ladattiin uudelleen, ja joukko meni entisille paikoilleen;
mutta vaikka he odottivat puolisen tuntia, ei hyeenaa eikä sakaalia
näkynyt.

Ne eivät kuitenkaan olleet menneet kauas, kuten niiden villi


musiikki todisti; mutta syy, miksi ne eivät palanneet, oli se, että ne
olivat nyt keksineet järvessä olevan elefantinhaaskan puolikkaan, ja
sen ääressä ne nyt illastivat. Leiriin saattoi selvästi kuulla niiden
syöksyvän veteen, ja koko yön ne riitelivät ja murisivat, nauroivat ja
kirkuivat ahtaessaan itseensä runsasta saalistaan.

Luonnollisesti eivät van Bloom eikä hänen väkensä istuneet koko


yötä kuuntelemassa tätä äänten sekasotkua. Niin pian kuin he
huomasivat, etteivät pedot luultavasti enää tulisi leirin lähettyville,
panivat he aseensa pois, palasivat makuusuojallensa ja olivat pian
kaikki vaipuneet suloiseen lepoon, joka seuraa terveellisessä
ponnistuksessa vietettyä päivää.

23. luku.

UREBIA METSÄSTÄMÄSSÄ.

Seuraavana aamuna hyeenat ja sakaalit olivat kadonneet


näyttämöltä, ja kaikkein kummastukseksi ei oltu lihan rahtustakaan
jätetty elefantin luihin. Suunnaton luuranko oli siellä puhtaaksi
kaluttuna, olipa hyeenain karhea kieli hivuttanut luutkin valkoisiksi.
Ja vielä ihmeellisempää kertoa, kaksi hevosta — nämä eläinparat oli
jo kauan sitten jätetty omiin hoiviinsa — oli surmattu yön kuluessa,

You might also like