Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

The Cambridge Handbook of Expertise and Expert

Performance K. Anders Ericsson

https://textbookfull.com/product/the-cambridge-handbook-of-
expertise-and-expert-performance-k-anders-ericsson/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

The Cambridge Handbook of Intercultural Communication

Cambridge Handbooks in Language and Linguistics Guido
Rings
https://textbookfull.com/product/the-cambridge-handbook-of-
intercultural-communication-cambridge-handbooks-in-language-and-
linguistics-guido-rings/
textboxfull.com

The Cambridge handbook of the learning sciences Sawyer

https://textbookfull.com/product/the-cambridge-handbook-of-the-
learning-sciences-sawyer/

textboxfull.com

The Cambridge Handbook of Western Mysticism and

Esotericism Glenn Magee

https://textbookfull.com/product/the-cambridge-handbook-of-western-
mysticism-and-esotericism-glenn-magee/

textboxfull.com

The HPLC expert possibilities and limitations of modern

high performance liquid chromatography 1st Edition
Kromidas
https://textbookfull.com/product/the-hplc-expert-possibilities-and-
limitations-of-modern-high-performance-liquid-chromatography-1st-
edition-kromidas/
textboxfull.com
The Cambridge Handbook of Morphology 1st Edition Andrew
Hippisley

https://textbookfull.com/product/the-cambridge-handbook-of-
morphology-1st-edition-andrew-hippisley/

textboxfull.com

The Cambridge handbook of sociolinguistics First Paperback

Edition Mesthrie

https://textbookfull.com/product/the-cambridge-handbook-of-
sociolinguistics-first-paperback-edition-mesthrie/

textboxfull.com

The Oxford Handbook of Local and Regional Democracy in

Europe John Loughlin Frank Hendriks Anders Lidström

https://textbookfull.com/product/the-oxford-handbook-of-local-and-
regional-democracy-in-europe-john-loughlin-frank-hendriks-anders-
lidstrom/
textboxfull.com

The Cambridge Handbook of International Prevention Science

Cambridge Handbooks in Psychology 1st Edition Moshe
Israelashvili
https://textbookfull.com/product/the-cambridge-handbook-of-
international-prevention-science-cambridge-handbooks-in-
psychology-1st-edition-moshe-israelashvili/
textboxfull.com

Cambridge handbook of sociocultural psychology Alberto

Rosa

https://textbookfull.com/product/cambridge-handbook-of-sociocultural-
psychology-alberto-rosa/

textboxfull.com
THE CAMBRIDGE HANDBOOK OF EXPERTISE
AND EXPERT PERFORMANCE

Second Edition
In this updated and expanded edition of The Cambridge Handbook of
Expertise and Expert Performance, some of the world’s foremost experts on
expertise share their scientific knowledge of expertise and expert
performance and show how experts may differ from non-experts in terms of
development, training, reasoning, knowledge, and social support. The book
reviews innovative methods for measuring experts’ knowledge and
performance in relevant tasks. Sixteen major domains of expertise are
covered, including sports, music, medicine, business, writing, and drawing,
with leading researchers summarizing their knowledge about the structure
and acquisition of expert skills and knowledge, and discussing future
prospects. General issues that cut across most domains are reviewed in
chapters on various aspects of expertise, such as general and practical
intelligence, differences in brain activity, self-regulated learning, deliberate
practice, aging, knowledge management, and creativity.

K. ANDERS ERICSSON is currently the Conradi Eminent Scholar and

Professor of Psychology at Florida State University. He is also a Fellow of
the Center for Advanced Study in the Behavioral Sciences, the American
Psychological Association, the Association for Psychological Science, and a
member of the Royal Swedish Academy of Engineering Sciences. His
research has been featured in cover stories in Scientific American, Time,
Fortune, the Wall Street Journal, and the New York Times. He has been
invited to give keynote presentations at conferences of surgeons, musicians,
teachers, clinical psychologists, athletes, and coaches as well as professional
sports organizations, such as the Philadelphia Eagles, the San Antonio Spurs,
the Toronto Blue Jays, and Manchester City Football Club.

ROBERT R. HOFFMAN is a recognized world leader in cognitive systems

engineering and human-centered computing. Currently he is senior research
scientist at the Institute for Human and Machine Cognition in Pensacola, FL.
He is a fellow of the Association for Psychological Science, fellow of the
Human Factors and Ergonomics Society, senior member of the Association
for the Advancement of Artificial Intelligence, and a Fulbright scholar. His
PhD is in experimental psychology from the University of Cincinnati. His
Postdoctoral Associateship was at the Center for Research on Human
Learning at the University of Minnesota. He also served on the faculty of the
Institute for Advanced Psychological Studies at Adelphi University. Hoffman
has been recognized internationally in psychology, remote sensing, human
factors engineering, intelligence analysis, weather forecasting, and artificial
intelligence – for his research on the psychology of expertise, the
methodology of cognitive task analysis, HCC issues for intelligent systems
technology, and the design of macrocognitive work systems.

A A R O N K O Z B E LT is Professor of Psychology at Brooklyn College and the

Graduate Center of the City University of New York. His research focuses on
creativity and cognition in the fine arts, with an emphasis on perception in
visual artists, lifespan creativity in composers, and evolutionary aspects of
aesthetics and creativity. He has published more than 80 peer-reviewed
articles and book chapters, and his research has been funded by the National
Science Foundation. He serves on several editorial boards and has received
several national and international awards for his research, including the
Daniel Berlyne Award from Division 10 of the American Psychological
Association and the Alexander Gottlieb Baumgarten Award from the
International Association of Empirical Aesthetics.

A. MARK WILLIAMS is Professor and Chair of the Department of Health,

Kinesiology, and Recreation at the University of Utah. He is a fellow of the
British Psychological Society, the British Association of Sport and Exercise
Science, the National Academy of Kinesiology, and the European College of
Sports Science. His research interests focus on the neural and psychological
mechanisms underpinning the acquisition and development of perceptual-
cognitive and perceptual-motor skills. He has published over 300 journal
articles and book chapters, and has written or edited 15 books. He is Editor-
in-Chief for the Journal of Sports Science and sits on the editorial boards of
several prominent journals. His research has been funded by research
councils in Australia and the UK, by industrial partners such as Nike, and by
several professional sports teams and national and international governing
bodies.
 THE CAMBRIDGE
HANDBOOK OF EXPERTISE
AND EXPERT
PERFORMANCE
Second Edition
Edited by

K. Anders Ericsson
Florida State University

Robert R. Hoffman
Institute for Human and Machine Cognition

Aaron Kozbelt
Brooklyn College, City University of New York

A. Mark Williams
University of Utah
 University Printing House, Cambridge CB2 8BS, United Kingdom

One Liberty Plaza, 20th Floor, New York, NY 10006, USA

477 Williamstown Road, Port Melbourne, VIC 3207, Australia

314–321, 3rd Floor, Plot 3, Splendor Forum, Jasola District Centre, New Delhi –
110025, India

79 Anson Road, #06–04/06, Singapore 079906

Cambridge University Press is part of the University of Cambridge.

It furthers the University’s mission by disseminating knowledge in the pursuit of

education, learning, and research at the highest international levels of excellence.

www.cambridge.org

Information on this title: www.cambridge.org/9781107137554

DOI: 10.1017/9781316480748

© Cambridge University Press 2006, 2018

This publication is in copyright. Subject to statutory exception and to the provisions of

relevant collective licensing agreements, no reproduction of any part may take place
without the written permission of Cambridge University Press.

First published 2006

11th reprint 2013

Second edition 2018

Printed in the United States of America by Sheridan Books, Inc.

 A catalogue record for this publication is available from the British Library.

ISBN 978-1-107-13755-4 Hardback

ISBN 978-1-316-50261-7 Paperback

Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of

URLs for external or third-party internet websites referred to in this publication and
does not guarantee that any content on such websites is, or will remain, accurate or
appropriate.
 Contents
Notes on Contributors
Acknowledgments

Part I Introduction and Perspectives

1 An Introduction to the Second Edition of The Cambridge

Handbook of Expertise and Expert Performance: Its
Development, Organization, and Content
K. ANDERS ERICSSON

2 A Sociological/Philosophical Perspective on Expertise: The

Acquisition of Expertise through Socialization
H A R R Y C O L L I N S A N D R O B E R T E VA N S

3 Reframing Expertise and its Development: A Lifeworld

Perspective
G L O R I A D A L L’ A L B A

4 The Evolution of Expertise

B O W I N E G A R D , B E N J A M I N W I N E G A R D , A N D D AV I D C . G E A R Y

5 Expertise in Other Animals: Canines as an Example

W I L L I A M S . H E LT O N A N D N I C O L E D . H E LT O N

Part II Overview of Approaches to the Study of

Expertise: Brief Historical Accounts of Theories
and Methods

6 Studies of Expertise from Psychological Perspectives:

Historical Foundations and Recurrent Themes
PA U L J . F E LT O V I C H , M I C H A E L J . P R I E T U L A , A N D K . A N D E R S
ERICSSON

7 Expert Systems: A Perspective from Computer Science

B R U C E G . B U C H A N A N , R A N D A L L D AV I S , R E I D G . S M I T H , A N D
E D WA R D A . F E I G E N B A U M

8 Developing Occupational Expertise through Everyday Work

Activities and Interactions
S T E P H E N B I L L E T T, C H R I S T I A N H A RT E I S , A N D H A N S G R U B E R

9 Professionalism, Science, and Expert Roles: A Social

Perspective
HARALD A. MIEG AND JULIA EVETTS

Part III Methods for Studying the Structure of

Expertise

10 Perception in Expertise
D AV I D L A N D Y

11 Eliciting and Representing the Knowledge of Experts

G AVA N L I N T E R N , B R I A N M O O N , G A R Y K L E I N , A N D R O B E R T R .
HOFFMAN

12 Capturing Expert Thought with Protocol Analysis:

Concurrent Verbalizations of Thinking during Experts’
Performance on Representative Tasks
K. ANDERS ERICSSON
 13 Methods for Studying the Structure of Expertise:
Psychometric Approaches
PHILIP L. ACKERMAN AND MARGARET E. BEIER

14 Studies of the Activation and Structural Changes of the

Brain Associated with Expertise
M E R I M B I L A L IĆ A N D G U I L L E R M O C A M P I T E L L I

Part IV Methods for Studying the Acquisition and

Maintenance of Expertise

15 Collecting and Assessing Practice Activity Data:

Concurrent, Retrospective, and Longitudinal Approaches
JOSEPH BAKER, NICOLA J. HODGES, AND MELISSA J. WILSON

16 Multidisciplinary Longitudinal Studies: A Perspective from

the Field of Sports
M A R I J E T. E L F E R I N K - G E M S E R , S A N N E C . M . T E W I E R I K E , A N D
CHRIS VISSCHER

17 Using Cases to Understand Expert Performance: Method

and Methodological Triangulation
MICHAEL D. MUMFORD, T R I S TA N MCINTOSH, AND TYLER
MULHEARN

18 Historiometric Methods
DEAN KEITH SIMONTON

Part V.I Domains of Expertise: Professions

19 Expertise in Medicine and Surgery

GEOFFREY R. NORMAN, L AW R E N C E E. M. GRIERSON,
J O N AT H A N SHERBINO, S TA N L E Y J. HAMSTRA, HENK G.
S C H M I D T, A N D S I LV I A M A M E D E

20 Expertise and Transportation

F R A N C I S T. D U R S O , A N D R E W R . D AT T E L , A N D V L A D L . P O P

21 Expertise in Professional Design

NIGEL CROSS

22 Toward Deliberate Practice in the Development of

Entrepreneurial Expertise: The Anatomy of the Effectual Ask
N I C H O L A S D E W, A N U S H A R A M E S H , S T U A R T R E A D , A N D S A R A S
D . S A R A S VA T H Y

23 Professional Writing Expertise

R O N A L D T. K E L L O G G

24 Expertise and Expert Performance in Teaching

J A M E S W. S T I G L E R A N D K E V I N F. M I L L E R

25 Expert Professional Judgments and “Naturalistic Decision

Making”
K AT H L E E N M O S I E R , U T E F I S C H E R , R O B E RT R . H O F F M A N , A N D
GARY KLEIN

26 Skilled Decision Theory: From Intelligence to Numeracy

and Expertise
E D WA R D T . C O K E L Y , A D A M F E L T Z , S A I M A G H A Z A L , J I N A N N .
A L L A N , D A F I N A P E T R O VA , A N D R O C I O G A R C I A - R E T A M E R O

27 What Makes an Expert Team? A Decade of Research

SHIRLEY C. SONESH, CHRISTINA LACERENZA, SHANNON
M A R L O W, A N D E D U A R D O S A L A S
Part V.II Domains of Expertise: Arts, Sports,
Games, and Other Skills

28 Expertise in Music
ANDREAS C. LEHMANN, HANS GRUBER, AND REINHARD KOPIEZ

29 Brain Changes Associated with Acquisition of Musical

Expertise
E C K A R T A LT E N M Ü L L E R A N D S H I N I C H I F U R U YA

30 Expertise in Drawing
A A R O N K O Z B E LT A N D J U S T I N O S T R O F S K Y

31 Expertise in Chess
FERNAND GOBET AND NEIL CHARNESS

32 Mathematical Expertise
BRIAN BUTTERWORTH

33 Expertise in Second Language Vocabulary

M A R I J A N A M A C I S , M É L O D I E G A R N I E R , L A U R A V I L K A I TĖ , A N D
NORBERT SCHMITT

34 Expertise in Sport: Specificity, Plasticity, and Adaptability

in High-Performance Athletes
A . M A R K W I L L I A M S , PA U L R . F O R D , N I C O L A J . H O D G E S , A N D
P A U L WA R D

Part VI Generalizable Mechanisms Mediating

Types of Expertise

35 Superior Anticipation
 B R U C E A B E R N E T H Y , D A M I A N F A R R O W , A N D D AV I D L . M A N N

36 Superior Working Memory in Experts

K. ANDERS ERICSSON

37 Expertise and Situation Awareness

MICA R. ENDSLEY

Part VII General Issues and Theoretical

Frameworks

38 The Differential Influence of Experience, Practice, and

Deliberate Practice on the Development of Superior Individual
Performance of Experts
K. ANDERS ERICSSON

39 Practical Intelligence and Tacit Knowledge: An Ecological

View of Expertise
A N N A T. C I A N C I O L O A N D R O B E RT J . S T E R N B E R G

40 Cognitive Load and Expertise Reversal

S L AVA K A L Y U G A A N D J O H N S W E L L E R

41 Expertise and Structured Imagination in Creative Thinking:

Reconsideration of an Old Question
R O B E R T W. W E I S B E R G

42 Aging and Expertise

R A L F T. K R A M P E A N D N E I L C H A R N E S S

Index of Subjects
 Notes on Contributors
B R U C E A B E R N E T H Y,
School of Human Movement & Nutrition
Sciences, The University of Queensland, Australia

P H I L I P L . A C K E R M A N, School of Psychology, Georgia Institute of

Technology, Georgia

J I N A N N . A L L A N,
National Institute for Risk & Resilience, and
Department of Psychology, University of Oklahoma, Oklahoma

E C K A R T A LT E N M Ü L L E R ,
Institute of Music Physiology and Musicians’
Medicine, University of Music, Drama and Media, Hanover, Germany

J O S E P H B A K E R,
School of Kinesiology and Health Science, York
University, Canada

M A R G A R E T E . B E I E R, Department of Psychology, Rice University,

Texas

M E R I M B I L A L IĆ ,
Department of Psychology, University of
Northumbria at Newcastle, UK

S T E P H E N B I L L E T T,
School of Education and Professional Studies,
Griffith University, Australia

B R U C E G . B U C H A N A N,
Computer Science Department, University of
Pittsburgh, Pennsylvania
B R I A N B U T T E R W O R T H, Institute of Cognitive Neuroscience, University
College London, UK

G U I L L E R M O C A M P I T E L L I,
School of Arts and Humanities, Edith
Cowan University, Australia

N E I L C H A R N E S S, Department of Psychology, Florida State University,

Florida

A N N A T . C I A N C I O L O, School of Medicine, Southern Illinois University,

Illinois

E D WA R D T . C O K E LY,
National Institute for Risk & Resilience, and
Department of Psychology, University of Oklahoma, Oklahoma, and
Max Planck Institute for Human Development, Germany

H A R R Y C O L L I N S, School of Social Sciences, Cardiff University, UK

N I G E L C R O S S,
Faculty of Science, Technology, Engineering &
Mathematics, The Open University, UK

G L O R I A D A L L’ A L B A , School of Education, The University of

Queensland, Australia

A N D R E W R . D A T T E L, College of Aviation, Embry-Riddle Aeronautical

University, Florida

R A N D A L L D AV I S,
Computer Science and Artificial Intelligence
Laboratory, Massachusetts Institute of Technology, Massachusetts

N I C H O L A S D E W,
Graduate School of Business and Public Policy, Naval
Postgraduate School, California
F R A N C I S T . D U R S O,
School of Psychology, Georgia Institute of
Technology, Georgia

M A R I J E T. E L F E R I N K - G E M S E R ,
Center for Human Movement
Sciences, University Medical Center Groningen, University of
Groningen, The Netherlands

M I C A R . E N D S L E Y, SA Technologies, Inc., Arizona

K . A N D E R S E R I C S S O N, Department of Psychology, Florida State

University, Florida

R O B E R T E VA N S, School of Social Sciences, Cardiff University, UK

J U L I A E V E T T S,
School of Sociology and Social Policy, University of
Nottingham, UK

D A M I A N F A R R O W,
Institute for Sport, Exercise and Active Living,
Victoria University, Australia

E D WA R D A . F E I G E N B A U M, Computer Science Department, Stanford

University, California

P A U L J . F E LT O V I C H, Institute for Human and Machine Cognition,

Florida

A D A M F E LT Z,
Department of Cognitive and Learning Sciences,
Michigan Technological University, Michigan

U T E F I S C H E R,
School of Literature, Media & Communication, Georgia
Institute of Technology, Georgia
P A U L R . F O R D,
Centre for Sport and Exercise Science and Medicine,
University of Brighton, UK

S H I N I C H I F U R U Y A, SONY Computer Science Laboratory, Tokyo, Japan

R O C I O G A R C I A - R E TA M E R O ,
Department of Experimental Psychology,
University of Granada, Spain, and Max Planck Institute for Human
Development, Germany

M É L O D I E G A R N I E R, University of Cambridge, UK

D AV I D C . G E A R Y,
Department of Psychological Sciences, University of
Missouri, Missouri

S A I M A G H A Z A L, Institute of Applied Psychology, University of the

Punjab, Pakistan

F E R N A N D G O B E T, Department of Psychological Sciences, University of

Liverpool, UK

L AW R E N C E E . M . G R I E R S O N, Department of Family Medicine,

McMaster University, Canada

H A N S G R U B E R,
Department of Educational Science, University of
Regensburg, Germany, and Faculty of Education, University of Turku,
Finland

S T A N L E Y J . H A M S T R A, Accreditation Council for Graduate Medical

Education, Illinois

C H R I S T I A N H A R T E I S, Institute of Educational Science, University of

Paderborn, Germany
N I C O L E D . H E LT O N, Independent scholar, Virginia

W I L L I A M S . H E LT O N, Department of Psychology, George Mason

University, Virginia

N I C O L A J . H O D G E S, School of Kinesiology, University of British

Columbia, Canada

R O B E R T R . H O F F M A N, Institute for Human and Machine Cognition,

Florida

S L AVA K A LY U G A, School of Education, University of New South

Wales, Australia

R O N A L D T . K E L L O G G, Department of Psychology, St. Louis University,

Missouri

G A R Y K L E I N, MacroCognition LLC, District of Columbia

R E I N H A R D K O P I E Z, Hochschule für Musik, Theater und Medien,

Germany

A A R O N K O Z B E LT,
Department of Psychology, Brooklyn College of the
City University of New York, New York

R A L F T . K R A M P E, Brain & Cognition Laboratory, University of

Leuven, Belgium

C H R I S T I N A L A C E R E N Z A,
Leeds School of Business, University of
Colorado, Boulder, Colorado
D AV I D L A N D Y,
Department of Psychological and Brain Sciences,
Indiana University, Indiana

A N D R E A S C . L E H M A N N, Hochschule für Musik Würzburg, Germany

G AVA N L I N T E R N, Accident Research Centre, Monash University,

Australia

M A R I J A N A M A C I S, Manchester Metropolitan University, UK

S I LV I A M A M E D E,
Graduate School of Social Sciences and the
Humanities, Erasmus University, Rotterdam, The Netherlands

D AV I D L . M A N N,
Department of Human Movement Sciences, Vrije
Universiteit Amsterdam, The Netherlands

S H A N N O N M A R L O W, Department of Psychology, Rice University,

Texas

T R I S T A N M C I N T O S H, Department of Psychology, University of

Oklahoma, Oklahoma

H A R A L D A . M I E G, Geography Department, Humboldt-Universität zu

Berlin, Germany

K E V I N F . M I L L E R, School of Education, University of Michigan,

Michigan

B R I A N M O O N, Perigean Technologies LLC, Virginia

K A T H L E E N M O S I E R,
Department of Psychology, San Francisco State
University, California
T Y L E R M U L H E A R N,
Department of Psychology, University of
Oklahoma, Oklahoma

M I C H A E L D . M U M F O R D,
Center for Applied Social Research, and
Department of Psychology, University of Oklahoma, Oklahoma

G E O F F R E Y R . N O R M A N,
Department of Health Research Methods,
McMaster University, Canada

J U S T I N O S T R O F S K Y,
School of Social and Behavioral Sciences,
Stockton University, New Jersey

D A F I N A P E T R O VA, Department of Experimental Psychology, University

of Granada, Spain

V L A D L . P O P, Georgia Tech Research Institute, Georgia

M I C H A E L J . P R I E T U L A, Goizueta Business School, Emory University,

Georgia

A N U S H A R A M E S H,
Darden School of Business Administration,
University of Virginia, Virginia

S T U A R T R E A D,
Atkinson Graduate School of Management, Willamette
University, Oregon

E D U A R D O S A L A S, Department of Psychology, Rice University, Texas

S A R A S D . S A R A S VA T H Y,
Darden Graduate School of Business
Administration, University of Virginia, Virginia
H E N K G . S C H M I D T,
Department of Psychology, Erasmus University,
Rotterdam, The Netherlands

N O R B E R T S C H M I T T, School of English, University of Nottingham, UK

J O N A T H A N S H E R B I N O, Hamilton General Hospital, McMaster

University, Canada

D E A N K E I T H S I M O N T O N,
Department of Psychology, University of
California at Davis, California

R E I D G . S M I T H, i2k Connect LLC, Texas

S H I R L E Y C . S O N E S H, Sonnenschein Consulting LLC, Louisiana

R O B E R T J . S T E R N B E R G, College of Human Ecology, Cornell

University, New York

J A M E S W . S T I G L E R,
Department of Psychology, University of
California at Los Angeles, California

J O H N S W E L L E R, School of Education, University of New South Wales,

Australia

S A N N E C . M . T E W I E R I K E, Sport Science Institute Groningen, The

Netherlands

L A U R A V I L K A I TĖ , Faculty of Philology, Vilnius University, Lithuania

C H R I S V I S S C H E R,
Center for Human Movement Sciences, University
Medical Center Groningen, University of Groningen, The Netherlands
P A U L WA R D,
School of Psychological Sciences, University of Northern
Colorado, Colorado

R O B E R T W . W E I S B E R G, Department of Psychology, Temple University,

Pennsylvania

A . M A R K W I L L I A M S,
Department of Health, Kinesiology, and
Recreation, University of Utah, Utah

M E L I S S A J . W I L S O N, Paralympics New Zealand, New Zealand

B E N J A M I N W I N E G A R D, Carroll College, Montana

B O W I N E G A R D, Department of Psychology, Florida State University,

Florida
 Acknowledgments
K. Anders Ericsson wants to gratefully acknowledge the financial support
provided by the Conradi Eminent Scholar Endowment at the Florida State
Foundation during the editing phase of the work on this new edition of the
handbook.
Robert R. Hoffman would like to thank the Institute for Human and
Machine Cognition for its support during the writing and editing process.
Aaron Kozbelt would like to acknowledge Brooklyn College of the City
University of New York for support during the preparation of the handbook.
A. Mark Williams would like to thank the College of Health at the
University of Utah for its support during the writing and editing process.
 Part I
◈

Introduction and Perspectives

 1
An Introduction to the Second
Edition of The Cambridge
Handbook of Expertise and Expert
Performance: Its Development,
Organization, and Content
◈

K. Anders Ericsson
Department of Psychology, Florida State University, Florida

The study of expertise and expert performance reached a significant

milestone in 2006 when its first handbook was published (Ericsson,
Charness, Hoffman, & Feltovich, 2006). In the ten subsequent years, the
handbook surpassed 10,000 copies sold, which is pretty impressive for a book
of almost 1,000 pages. During this last decade there has been a dramatic
increase in articles and books reporting on expertise and expert performance.
There are several edited books written about particular domains of expertise,
such as sports expertise (Baker & Farrow, 2015) and developing sports
expertise (Farrow & Baker, 2013), entrepreneurial expertise (Sarasvathy,
2008), and design expertise (Lawson & Dorst, 2009). Other books have taken
more general perspectives on the structure of expertise and its acquisition
(Montero, 2016), the social aspects of how expertise is evaluated and experts
evaluated (Collins & Evans, 2007), and the relation between skill acquisition
and expertise (Johnson & Proctor, 2016). General books on the topics of
expertise and expert performance have been published, focusing on
professional development (Ericsson, 2009), accelerating the development of
expertise (Hoffman et al., 2014), as noted earlier, and expertise in
professional decision making (Hoffman, 2007). Another sign of impact is the
large number of popular books describing how insights from the study of
expertise and expert performance can inform individuals on how to improve
their performance. A few examples of such popular books are Colvin (2008),
Coyle (2009), Ericsson and Pool (2016), Foer (2011), Gladwell (2008), and
Marcus (2012). This new edition of the handbook will update the most active
areas of research and provide an up-to-date summary of our knowledge about
perspectives, approaches, and methods in the study of expertise and expert
performance as well as updated assessments of the knowledge of expertise
and expert performance in different domains of expertise. There is also a new
section identifying similar mechanisms that mediate expertise and expert
performance across different domains, as well as generalizable issues and
theoretical frameworks.
 Expert, Expertise, and Expert Performance:
Dictionary Definitions
Encyclopedias describe an Expert as “one who is very skillful and well-
informed in some special field” (Webster’s New World Dictionary, 1968,
p. 168), or “someone widely recognized as a reliable source of knowledge,
technique, or skill whose judgment is accorded authority and status by the
public or his or her peers. Experts have prolonged or intense experience
through practice and education in a particular field” (Wikipedia). Expertise
then refers to the characteristics, skills, and knowledge that distinguish
experts from novices and less experienced people. In some domains there are
objective criteria for finding experts, who are consistently able to exhibit
superior performance for representative tasks in a domain. For example,
chess masters will almost always win chess games against recreational chess
players in chess tournaments, medical specialists are far more likely to
diagnose a disease correctly than advanced medical students, and
professional musicians can perform pieces of music in a manner that is
unattainable for less skilled musicians. These types of superior reproducible
performances on representative tasks capture the essence of the respective
domains, and authors have been encouraged to refer to them as Expert
Performance in this and the original handbook.
It has been known for some time that in some domains it is difficult for
non-experts to identify experts, and consequently researchers rely on peer-
nominations by professionals in the same domain. However, people
recognized by their peers as experts do not always display superior
performance on domain-related tasks. Sometimes they are no better than
novices even on tasks that are central to the expertise, such as selecting
stocks with superior future value, treatment of psychotherapy patients, and
forecasts (Ericsson & Lehmann, 1996). There are several domains where
experts disagree and make inconsistent recommendations for action, such as
recommending selling versus buying the same stock. For example, expert
auditors’ assessments have been found to differ more from each other than
the assessments of less experienced auditors (Bédard, 1991). Furthermore,
experts will sometimes acquire differences from novices and other people as
a function of their repetitive routines, that is, as a consequence of their
extended experience rather than a cause for their superior performance. For
example, medical doctors’ handwriting is less legible than that of other health
professionals (Lyons, Payne, McCabe, & Fielder, 1998). In sum, Shanteau
(1988) suggested that “experts” may not need a proven record of performance
and can adopt a particular image and project “outwards signs of extreme self-
confidence” (p. 211) to get clients to listen to them and continue to offer
advice after negative outcomes. After all, the experts are nearly always the
best qualified to evaluate their own performance and explain the reasons for
any deviant outcomes.
When the proposal for the first edition of the handbook was originally
prepared, the outline focused more narrowly on the structure and acquisition
of highly superior (expert) performance in many different domains (Ericsson,
1996, 2004). In response to the requests of the reviewers of that proposal, the
final outline of the handbook covered a broader field that included research
on the development of expertise and how highly experienced individuals
accumulate knowledge in their respective domains and eventually become
socially recognized experts and masters. Consequently, to reflect the scope of
the handbook it was entitled The Cambridge Handbook of Expertise and
Expert Performance. The first edition of the handbook thus included a
multitude of conceptions of expertise, including perspectives from education,
sociology, and computer science, along with the more numerous perspectives
from psychology emphasizing basic abilities, knowledge, and acquired skills.
In this second edition there is an even more committed effort to include new
perspectives, such as the evolution of expertise over many millennia, the
phenomenology of expertise, and even the concept of expertise in non-human
animals, such as service dogs and dogs herding sheep. In this introductory
chapter, I will briefly introduce some general issues and describe the structure
and content of the handbook as it was approved by Cambridge University
Press.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
The Project Gutenberg eBook of Uusi
tulevaisuus
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Uusi tulevaisuus

Kolme kertoelmaa

Author: Emil Lassinen

Release date: February 1, 2024 [eBook #72850]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Kust.Oy Kansa, 1908

Credits: Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI

TULEVAISUUS ***
UUSI TULEVAISUUS

Kolme kertoelmaa

Kirj.

EMIL LASSINEN

Helsingissä, Suomalainen Kustannus-Osakeyhtiö Kansa. 1908.

SISÄLLYS:

Uusi tulevaisuus
Tasainen maa
Sydäntarina
UUSI TULEVAISUUS

Aape epäröi kauan. Hänen kyllä teki mieli mennä tervehtimään

tyttöä, sillä hän oli melkein varma, että heidän molempien matka veti
samaan, mutta toisaalta hän pelkäsi loukkaavansa sivistyneiden
tapoja, ja siksi hän ponnisteli mielitekoaan vastaan. Vihdoin, kun jo
oli taivallettu kaksi aseman väliä ja kun kolmas jo oli
puolimenossaan, loppui hänen malttinsa, hän astui vaunun toiseen
päähän, jossa tyttö istui selin häneen, teki kumarruksen ja kysyi,
hienostelevaa ääntä tavoitellen.

— Ollaanko menossa seminaariin?

Tytön suu vetäytyi hauskaan hymyyn, kohteliaassa kumarruksessa

oli jotakin kallellaan.

— Ollaan, jos ei tie nouse pystyyn. Entä te?

— Sama matka ja samat ehdot.

Silmänräpäyksen ajaksi levisi Aapen kasvoille miettivä ilme, joka

loi miellyttävän leiman koko hänen henkilöönsä. Pitkähköt kasvot
näyttivät myötätuntoisilta, älykkäiden silmien tuijottaessa
harhailevasti eteensä.
 — Miks'ette istu? virkkoi tyttö, jolta ei jäänyt huomaamatta ilmeen
vaihdos.

Aape teki taasen mauttoman kumarruksen ja asettui istumaan

vastapäätä olevalle tyhjälle penkille. Kumarrusta tehdessä hukkui
miellyttävä ilme hänen kasvoiltaan, sijaan tuli jotakin itsetietoista,
joka ei vaikuttanut edullisesti. Tyttö oli kotvan vaiti. Hänen suurissa
silmissään kuvastui epätietoisuudesta johtunut painostus ja
alakuloisuus. Aape vainusi mistä painostus johtui, mutta hän ei
tahtonut siihen ensiksi koskettaa, hän vain katseli vaunun ikkunasta
ulos elokuun tummaan yöhön, kunnes tyttö alotti puhelun.

— Tuntuu niin raskaalta ja kolkolta… en ole tämmöistä ennen

kokenut… yllätti vasta äsken… asemalle saapuessani olin vielä
reippaalla mielellä.

— En oikein ymmärrä, teeskentelihe Aape lausumaan, katsoen

tyttöä silmiin sekä hymyillen itsetietoisesti. Suokaa anteeksi.

— Niin, nähkääs, tämä räminä, sysäykset, eteenpäin kiitäminen,

pimeys tuolla ulkona, omat ajatukset, epätietoisuus… ja varsinkin
epätietoisuus…

— Painostavat teitä.

— Niin, aivan niin. Ajatus pukee kaikki alakuloisuuden verhoon; on

niin sanomattoman tuskallista.

— Kun annatte vallan ajatuksille ja tunteille.

Huomautus ei miellyttänyt tyttöä, joka muutenkin oli keksivinään

Aapen kasvoilla liian itsetietoisen hymyn.
 — Te mahdatte olla hirmuisen etevä sekä varma
onnistumisestanne.

Tytön ääni oli hieman halveksiva ja suuttunut.

— Ehkä.

Aapen silmäys puhui enemmän kuin lyhyt sana. Itserakkauden

ohessa oli siinä jotakin lujaa ja järkähtämätöntä, joka herätti tytössä
ehdottomasti kunnioitusta.

— Minusta on liian lapsellista, kun tyttökoulun käynyt nainen

pelkää seminaaritutkintoa ja on onneton sen vuoksi.

— Minkä sille voi?

— Toista on tämmöisen eläkemiehen pojan, joka on kasvanut

korpikylässä ja vasta kahdeksantoista vuotiaana alkaa kurkistella
tiedon puuta. Toista on, sanon ma.

Aape oikein huokui omaa etevyyttään ja varmuuttaan.

— Soisinpa olevani teidän sijassanne, virkkoi tyttö, panematta

mitään huomiota Aapen mahdikkaille sanoille.

— Minunko sijassani?

— Niin, teidän sijassanne juuri. Oletteko ajatelleet minun osaani,

onneani? Isäni kuoli häviönsä jälkeen, minulla ei ole auttajia eikä
varakkaita omaisia, kuten teillä. Meitä on neljä elämän kynsissä, äiti,
minä ja kaksi siskoani. Oletteko ajatellut sitä? Mitä siinä merkitsee,
jos on käynytkin tyttökoulun?

Aape vaikeni.
 — Kaikki katselevat jonkinlaisella halveksimisella ja epäluulolla
hävinneen maakauppiaan tytärtä ja koko joukkoa, jotka onnen
päivinä elivät hienosti ja nyt kituvat puutteen kynsissä. Käy ehkä
niin, että minua ei auta kukaan. Se minkä äiti ansaitsee pienellä
leipuriliikkeellä kahden kilpailijan puristamana, hupenee heidän
kolmen elantoon. Jos ajattelen vettä tai veden poikki rakennettua
siltaa, aina on yhtä valkeaa vastassa. Toisin hetkin en pidä suuresti
lukua vaikka…

Konduktöörin ilmaantuminen vaunuun häiritsi keskustelun. Hän

ohjasi muutaman sairaan näköisen vaimon istumaan Aapen rinnalle.
Vaimo yski myötänään. Kun tytönkin rinnalle oli litistynyt istumaan
joku matkustaja, täytyi puhelun sammua. Sen verran toki Aape vielä
sai kuulla entisen lisäksi, että jollei matkatoveri onnistu pääsemään
sisäoppilaaksi, on hänen ehkä pakko palata kotiin saman tien.

Sydänyön vaiheissa muutettiin junasta laivaan. Asemalta

laivarantaan piti ajaa kyytihevosella. Aape ja tyttö astelivat rattaiden
jälessä, sillä tie oli kehnoa. Molemmat olivat vaiti. Ensimainitun
rintaa syyhytti miellyttävä tunne. Astella tummassa yössä
tuntematonta tietä, rinnalla kouluutettu, hento tyttö, tuo kaikki
vivahti enemmän unelta kuin todellisuudelta.

— Junassa näytti yö niin tummalta, mutta se ei todellisuudessa ole

hetikään niin tumma, virkkoi tyttö, kun he olivat astelleet pitkän
tovin äänettöminä.

— Lähempi tutustuminen muuttaa usein asian, kuului syvämielinen

vastine.

— Edellämme ajaa kyyti… on kai samallaista matkuetta kuin

mekin… hi-hi-hi-hi-hiii… on aivan varmaan… hi-hi-hi-hi-hiii.
 Aivan aiheetta paiskautui tyttö naurutuulelle, sanaporina,
heläjävän naurun säestämänä, kuului alituiseen Aapen korviin,
milloin vilkkaammin, milloin hillitymmin.

— Matkueita ajaa jälessämmekin, niitä ehkä lie jo laivakin täynnä,

mutta jos käy ahtaaksi, lähtään me kaksin veneellä. Te soudatte,
minä pidän peräsintä. Osaattehan soutaa… hi-hi-hi-hi-hiii.

— Osaan.

— Ja kun nousee tuuli, pannaan purjeet. Minä olen tottunut

purjehtija.
Syntyisin meren rannalta, nähkääs… hi-hi-hi-hi-hiii.

Nauraen saapuivat he laivarantaan.

Aimo joukko seminaariin pyrkijöitä oli jo laivassa ja lisää yhä

virtasi. Pyrkijät saattoi helposti tuntea käytöksestä, niiden rohkeus ja
ryhti oli kateissa, mutta vanhat seminaarin oppilaat olivat
huolettoman näköisiä, ja heidän käytöstavassaan ja eleissään pilkisti
jo oman arvon tunne. Muuan pitkä miesoppilas, rillit nenällä ja yllä
viitta, hymyili imelästi Aapelle, kun tämä kantoi kirstuaan laivaan.
Aape oli aina ajatellut herttuoita semmoiseen viittaan puettuina, ja
tämä mielikuvitus loi pitkään miesoppilaaseenkin herttuamaisen
udun. Aape silmäili häntä kuin jotakin korkeampaa olentoa, vaikka
imelä hymyily pistelikin kipeästi hänen itsetuntoonsa.

Illan suussa saavuttiin seminaarikaupungin rantaan. Laivan

laskiessa laituriin kajahti ilmoille kvartettilaulu, pitkä miesoppilas
kohotteli komeasti lakkiaan laiturilla seisoville naisille, nenäliinat
liehuivat, sydämmet sykkivät, silmäykset puhuivat lemmen kieltä.
 Ja "Sua tervehdin" vyöryi voimakkaasti elokuun tyynessä illassa.

Aapeen, korpikylän poikaan, tuo kaikki vaikutti pyörryttävästi,

vaikka hän näennäisesti pysyttelihe kylmänä. Hänen ihana
unelmansa aivan kuin halaili häntä, ja unelman takana väikkyi
kirkkaana tulevaisuuden tähtitaivas, johon oli kirjailtu onnea,
kunniaa, nousua…

— Mitäpä jos tavataan huomenna.

Laivan laskiessa laituriin oli Aape kokonaan unhottanut

matkatoverinsa; hän melkein hätkähti kuullessaan painostavan,
alakuloisesti värähtävän äänen.

— Illalla, tarkoitan minä, sitte kun kohtalomme on ratkaistu.

— Missä sitä sitte…?

— Täällä, keskeytti alakuloinen ääni, kuuden jälestä.

Aape kumarsi hienostelevasti.

— Minua kiusaavat pahat aavistukset; ajattelen vain paluuta.

— Lapsellisuuksia.

Huomissa saapuivat he laiturin seutuville, tyttö näki jo kauas, että

Aapen kasvojen ilme ei ollut hyvän valkea.

— Kävikö huonosti?

— Kävi ja ei käynyt. Jäin luokan alipäähän.

— Tuo nyt ei merkitse mitään.

 Tytön ääni oli alakuloinen, mutta hän taisteli suruaan vastaan ja
koki näyttää iloiselta.

— Ehkä ei jonkun muun mielestä, mutta…

— Minun kävi huonommin, jäin ulko-oppilaaksi.

— Sepä se.

— Tänä iltana pitää päättääkseni, lähdenkö paluumatkaan aamulla

tai…

— Kirjoittakaa toki ensin kotiinne.

— Niin, ehkä se lie viisainta.

Tytön kasvoilla välähti riemun ilme, mutta sitä kesti vain

silmänräpäyksen. Tuokion äänettömyyden jälestä sanoi hän hyvästit
ja lähti nousemaan rantatöyrännettä ylös kaupunkiin.

Kun Aape pari viikkoa sen jälestä asteli kammiotoverinsa kera

kaupungin valtakatua, tuli tyttö häntä vastaan. Aape nosti komeasti
lakkiaan.

— Kaunis tyttö, virkkoi toveri.

— Miten kunkin maku on.

— Mikä sen nimi on?

— Sisko Valomäki… me ollaan samasta pitäjästä.

Koko tarmollaan ja tahdonlujuudellaan iskihe Aape työhön.

Toisaalta kannusti häntä kunnianhimo, joka oli ajanut hänet
seminaariinkin, toisaalta jyrkkä vakaumus, että hän oli luokan
etevimpiä, ehkä etevinkin, vaikka hän, ilman järkevää ja taitavaa
johtoa haalittujen pohjatietojen vuoksi, oli pudonnut ultimuksen
riviin. Hän ei pienimmässäkään voinut loistaa vanhoilla tiedoilla,
syystä ettei hän vanhoja tietoja omannut muuta kuin nimeksi. Kaikki
oli alotettava alusta, kaikki oli opittava alusta, sekä suoran viivan
määritelmä että veden ja ilman aineosat.

Myöhään illoin ja aamuin aikaisin loisti kynttilän valo siinä

kammiossa, jossa Aape asui. Huoletonta, iloista puhelua ei kuulunut
juuri milloinkaan, joskus vain lyhyt laulun säe, ja sitte taas äänetön
työ joko kirjan tai vihon ääressä. Huvittelemiset eivät tulleet
kysymykseenkään. Naisoppilaat eivät tunteneet Aapea edes
ulkonäöltä, miesoppilasten joukossa ei hänellä ollut ketään
kiinteämpää tuttavaa, hän oli ja eli vain itseään ja tulevaisuuttaan
varten.

Lukukauden keskivaiheilla hän jo alkoi nousta huomioon.

Uskonnon opettaja kysyi aina Aapelta syvällisemmän omintakeista
käsitystä edellyttävät kysymykset, käsitöiden ja piirustuksen opettaja
keksi hänen töissään silmäänpistävän etevyyden leiman ja historian
opettajakin mieltyi Aapen säntilliseen ja miehekkääsen esitystapaan,
jonka jokainen lause oli selvä ja asiallinen. Lukukauden loppuun
mennessä oli Aape voittanut suosijoikseen kaikki opettajat, paitsi
luonnontieteiden lehtoria, joka oli voittamaton ja jäi siksi. Epäsuosion
tuuli alkoi pienestä. Joku tietämättömyys, joka kovakouraisesti
paljasti, miten Aapen silmät olivat olleet suletut luonnon suurelle
kirjalle ja miten hän, nokka pystyssä, kuten asianomaisen opettajan
sanat kuuluivat, oli kulkenut omaa suuruuttaan ja viisauttaan
ihaillen, huomaamatta sitä suuruutta ja viisautta, joka kätkeytyy
pieneen ja vähäpätöiseen, siitä lähti alkuun epäsuosio.
Luonnontieteiden lehtori oli aina valmis ivantekoon, hänen katseensa
edessä kutistui etevä oppilas omissa silmissäänkin tietolaihaksi.

Kuten odotettavissakin oli, kohosi Aape joulututkintojen jälestä

luokan keskivaiheille, vaikka luonnontieteiden lehtori olikin työntänyt
hänelle alemman tyydyttävän numeron. Mutta vielä oli matka
priimuksen rinnalle tai paraimmassa tapauksessa hänen sijalleen
huikaisevan pitkä, paljo oli vielä ponnistelemisen varaa, paljo oli
iltojen jatkoja ja aamujen alkuja uhrattava työhön ennen kuin ylin
sija oli voitettu.

Aape jatkoi alottamaansa tapaan, tehden herkeämättä työtä

kirjojen, vihkojen ja piaanon ääressä, kaipaamatta huvituksia tai
seuroja. Hän muuttui kuivakkaaksi, mutta kalvakkuus kaunisti häntä,
sillä se särki liian vahvan rahvasleiman hänen kasvojensa hipiästä ja
loi sijaan jotakin sivistyneemmän ja hienomman näköistä.

Aika ehti kevääsen, valkeni huvimatkapäivän aamu. Sisko

Valomäkeä ei Aape ollut kerinnyt muistelemaankaan, takertunut kun
oli etukynnessä kaikkeen, mikä koski hänen omaa itseään.
Yhteislauluharjoituksissa ja raamatunselityksissä oli hän joskus
etäämmältä nähnyt entisen matkatoverinsa, mutta kun näkeminen ei
herättänyt hänessä mitään lähentelemishalua, ja kun hän yleensä oli
kuin kuollut kaikelle joutavalle huvittelemiselle, eivät he, elokuussa
tapaamisen jälestä, olleet joutuneet vaihtamaan sanaakaan
keskenään.

Huvimatkalla he yllättivät. Aapen silmäillessä ympärilleen ja

hankkiutuessa siirtymään jonnekin syrjempään, kuului äkkiä iloinen
ääni hänen lähellään. Sisko seisoi hänen edessään ja ojensi hänelle
molemmat kätensä.
 — Hyvää päivää monesta ajasta.

— Hyvää päivää.

— Mennään jonnekin.

He astelivat metsänrantaan, astellessa esitti Sisko lähempää

tuttavuutta.

— Et ole liikkunut iki missään. Arvaan että olet lukenut ahkeraan.

— Olen, se on totta.

— Joko kohoat tänä keväänä priimukseksi?

— Enpä luule.

— Mutta tulevana keväänä?

— Ainakin sitä seuraavana.

Aapen äänessä soi taasen se luja ja peräytymätön, joka jo kerran

ennenkin oli Siskossa herättänyt kunnioitusta.

— Minun toiveeni painuvat yhä alaskäsin. Näes, äidin varat eivät

mitenkään riitä, ja sitäpaitsi minä luulen…

Hän keskeytti äkkiä lauseensa ja alkoi kertoa joulunaikaisesta

kotimatkastaan. Ei olisi ehkä muuten joutunut lähtemään, mutta sai
matkatoverin. Siten kulungit eivät kohonneet korkeammalle kuin
mitä olisi kulunut täysihoitoon joulun ajalla.

Piirihyppy oli sillä välin alkanut.

 — Minun tekee mieleni… etkö lähde mukaan?

Aape oli valmis.

— Aavistan että tämä on viimeinen kerta tätä lajia lystiä, enkä

ainoastaan aavista, vaan tunnen.

Piiriin saavuttuaan pyörivät he useita kertoja. Kun he vihdoin

hellittivät, hyökkäsi pitkä seminaarin oppilas esiin ja vei Siskon
hyppyyn. Aape keksi heti, että hakkaileminen oli kysymyksessä pojan
puolelta. Muuten tämä oli jo aikoja sitten suistunut herttuallisesta
korkeudestaan melkein muiden tasalle. Viitatta näytti hän tavalliselta
meikäläiseltä eikä hän ollut vasta kuin toisluokkalainen. Mutta
seminaarilaiskeikari hän oli, joka käytöksellään, puvullaan, rilleillään
ja oletetuilla näyttelijälahjoillaan oli päässyt naisten erityiseen
huomioon. Aapen mieleen muistui imelä hymy, joka oli leikkinyt
pitkän suupielissä, kun hän elokuun yönä kantoi laivaan sinivihreätä
kirstuaan. Kiusoittelemisen halu heräsi Aapessa, hän asettui kerta
toisen jälestä pitkän tielle, ja hänen ilonsa vain yltyi, kun hän
huomasi miten toden kannalta tämä otti kiusanteon ja miten kipeästi
tottuneesen kavaljeeriin koski, kun nimettömällä ja maineettomalla
meikäläisellä näytti olevan enemmän naisonnea kuin hänellä.

Kesken piirihyppyä ryhtyi joku ryhmä alottamaan sarkaa, taasen

hyökkäsi pitkä esiin, kohenteli rillejään, kumarsi sulavasti ja virkkoi:

— Ehkä olen niin onnellinen, että saan…

— Kiitos, olen jo ehtinyt luvata…

Aape oli purskahtaa nauruun, kun Sisko laati hätävalheen, vaikka

ei ainoakaan kasvojen ele sitä ilmaissut.
 — Tule, mennään.

Aapea ei tarvinnut kahdesti käskeä, hänen huvitteluhalunsa oli

herännyt.

— Miks’et lemmi Antti Kuhaa?

— Mistä tiedät etten lemmi?

— Näen silmilläni.

— Jos erehdyt.

— En erehdy. Ehken tuumaat että koulupojan lemmet ovat yhtä

liikkuvaisia kuin taivaan pilvet.

Seuraavana aamuna istui Aape jälleen kirjojen ääressä entisenä

työtoukkana ja entisenä korkealle pyrkijänä. Huvimatkamuistojen oli
pakko siirtyä unhotukseen muiden tärkeämpien tieltä, mutta aina
kun hän sattui Antti Kuhan läheisyyteen, tunsi hän omituisen
nautinnon tunteen koko olennossaan. Siinä oli sekaisin
ylevämmyyttä, naurettavaa ja narrimaista. Ensimainittu kohdistui
häneen itseensä, naurettava ja narrimainen jäi Antti Kuhan osaksi.
Entisestä herttuasta ei ollut enää kuvaistakaan jälellä. Aape oli
henkisesti kasvanut, ainakin omissa silmissään, monta mittaa sitte
elokuun yön, jolloin hän kantoi laivaan isävainajalta perittyä
kirstuaan ja jolloin seminaari oppilaineen kaikkineen päilyi hänen
taivaansa kirkkaimpana tähtenä. Ei toki siten käsitettynä että tähti
olisi menettänyt kirkkaudestaan, mutta käsitettynä siten, että hän
sen tähden valossa paremmin käsitti omaa itseään, kykyään,
lahjojaan, mahdollisuuksiaan.
 Lukuvuositodistuksia jaettaessa kohosi Aape kokonaisen rivin, ja
siten hänen sijansa tuli olemaan etevien keskivaiheilla. Matka
hänestä keskukseen ja priimukseen oli yhtä pitkä.

Maantieteen, äidinkielen ja voimistelun opettajat olivat jokainen

kohottaneet numeronsa joko ylempään tai alempaan sangen
tyydyttävään, luonnonhistoriassa oli vain entinen alempi tyydyttävä.
Tuo karvasteli Aapen luontoa siihen määrään, ettei hän tuntenut
mitään iloa kohoamisensa johdosta, mutta hänen käytöksessään
kohoaminen kyllä pistihe näkyviin sekä siinä tavassa, jolla hän
kohteli heikompilahjaisia tovereita. Viimemainittujen joukossa esiintyi
hän kuin joku korkeasti oppinut ja kun hän tutkintopäivinä liikkui
kaupungissa, oli hänen astuntansa ja koko henkilönsä niin
ryhdikästä, että vastaantulijat naiset katsoivat häneen jo
huomattavammin.

Valkeni lomallelähtöpäivä, laiturilla oli jo aamuvarhain liikettä.

Aape saapui sinivihreine kirstuineen vasta viime tingassa laivaan,
jonka keula pian suuntautui etelää kohti halkomaan vilkkaasti
lainehtivaa järven pintaa, köörin vyöryttäessä laiturilla: "Taas
lähdenkö myrskyjä kulkemahan".

Mitään tunnelmia ei herännyt Aapen rinnassa, hän oli siksi lähellä

omaa itseään ja kylmien laskelmiensa vallassa. Säveleiden
vaimennuttua rupesi hän etsimään Siskoa. Kuten asianhaaroihin
nähden sopi odottaakin, keksi hän tämän Antti Kuhan läheisyydessä.
Viimemainittu hyräili jotakin lemmenlaulua, jossa alituiseen toistui:
"Oi jos oisit mun". Hymyilevänä ja melkeinpä suurempana omaa
itseään läheni Aape noita kahta ja virkkoi iloisesti, mutta samalla
myrkyllisesti:

— Mistä nyt oikein tuulet käyvät?

 — Eivätköhän nuo lie entisillä suunnillaan, vastasi Sisko viattoman
näköisenä.

Antti Kuha herkesi hyräilemästä, mutta hän tahtoi näyttäytyä

runolliselta ja tunteelliselta. Kuin omiin unelmiinsa vaipuneena
huoahti hän runollisella innostuksella:

— Etelän mailta ne tulevat, siellä ne palmujen latvoja halailivat,

täällä pohjolassa ne kuusia ja koivuja kosiskelevat.

Narri, oli Aape vähällä lausua.

Kun ei hän voinut sietää Antti Kuhaa, siirtyi hän keulaan, jossa
asettui istumaan lastitavaroiden sekaan. Muutenkaan ei laivassa
löytynyt ainoatakaan tunnettua, jonka henkilö olisi kyennyt
särkemään hänen suhdettaan omaan itseensä. Kaikki olivat
tusinasieluja, kyvyttömiä, pontta ja tarmoa vailla, ja moni oikein
huokui tuhmuutta ja lyhytnokkaisuutta.

— Osaat olla melko häijy.

Sisko asettui istumaan jollekin laatikolle.

— Johtunee kai siitä, kun en ole rakastunut.

Lyhyt vaitiolo.

— Minä en enää palaa.

— Niinkö? keskeytti Aape.

— Niin, minä en kestä, näes. Kaikella on rajansa. Et usko mitä olen

kokenut. Ennen vaikka lattianpesua kuin…
 Sisko nauroi, mutta hänen äänessään kuului luja sointu.

— Minun kävisi ikäväksi, jos pitäisi heittää kesken.

— Uskon sen. Viihdyt seminaarissa kuin mehiläinen kukassa.

— Sattuva vertaus. Juon tiedon hunajaa, juon itseni täyteläiseksi…

— Ja sitte, keskeytti Sisko.

— Sitte minusta tulee opettaja.

— Ei suinkaan maamittari. Mutta entä sitte?

— Sitte suoritan yliopistossa muutamia tutkintoja, kohoan…

— Ja sitte?

— Elä kysy enempää. Yksi tuhma voi kysyä enemmän kuin

yhdeksän viisasta vastata.

— Kohtelias vertailu.

Puhelu siirtyi Siskon tulevaisuuteen. Jokseenkin suoranaisesti

kertoi tyttö aikeistaan, vaikka ne eivät olleet toistaan varmempia.
Jotakin oli hänen yrittäminen. Opettaja-ala veti häntä enite, mutta oli
hänellä muitakin mielessä, vaan ne olivat kaikki epävarmoja,
mielikuvitteluja, tyhjiä rakennelmia.

Vihdoin siirtyivät he peräkannelle toverien joukkoon. Koko

laivamatkan piti Aape valloissaan Siskon. Imelä hymy, jota
seminaarin hieno poika oli hänelle kerran hymyillyt, piti maksaa
korkojen kera.
 Junalle saavuttua ehdotti Aape, että he menisivät tupakkivaunuun.

— Ethän sinä polta, huomautti Sisko.

— Vaikka, mutta minä en siedä noita.

Aape katsoi halveksivasti Antti Kuhaa ja muutamia muita

seminaarilaisia, jotka häärivät naisien lähettyvillä kuin hienot
kavaljeerit konsanaan.

Yöllä saapuivat he pienelle, yksinäiselle asemalle. Aapea vastaan

oli lähetetty hevonen, heidän sopi liukua yksissä kirkonkylään
saakka, jossa Siskon koti oli ja josta Aapelia vielä oli matkaa jälellä
puolitoista penikulmaa.

— Käyhän luonani kesän kuluessa, pyysi Sisko sydämellisesti, kun

he olivat ehtineet kirkonkylään.

— Kyllä käyn.

Hevonen lähti juoksemaan metsäkylää kohti.

Kun Aape elokuussa palasi seminaariin, oli hän ehomman ja

hienomman näköinen sekä kasvoiltaan että pukineiltaan, mutta yhä
hän noudatti entistä ankaraa elintapaa, jonka kaikkeutena oli työ ja
velvollisuuksien kunnollinen täyttäminen. Kuten ennenkin, paloi
kynttilä hänen kammiossaan aamuvarhain ja iltahiljaan eikä siellä
kuultu tyhjänpäiväisiä loruilemisia. Mutta toisella luokalla ollessaan
Aape jo joskus pistäytyi tuulettamaan itseään, ja hän pistäytyi
semmoisina aikoina, jolloin seminaarin tytöt olivat liikkeellä. Yksi ja
toinen tunsi hänet jo nimeltä, vaikka ei häntä oltu esitelty
kenellekään, ja ne, jotka eivät tunteneet, utelivat toinen toisiltaan,
ken oli kaunisvartaloinen, kellahtavatukkainen poika, jonka puku oli
maukas ja käytöksen tyyli erilainen kuin muiden seminaarin poikien.

Ennen syyslukukauden loppua oli Aape naisten suosioon nähden

ensimmäinen Antti Kuhan jälestä, vaikka hän yhä vielä pysyttelihe
kätkössä, näyttäytyen vain harvoin kävelyillä.

Keväällä sattui kaksi hauskaa tapausta: luonnontieteiden lehtori

hankki muuttoa seminaarista ja Antti Kuha jäi luokalle. Ensimainittu
tapaus koski läheisesti Aapeen. Asianomaisen lehtorin siirtyminen
uuteen, syksyllä toimintansa alottavaan seminaariin, merkitsi hänelle
samaa kuin kohoominen priimuksena kolmannelta luokalta
neljännelle. Neljä viisi toveria enää eroitti hänet ensimmäiseltä
sijalta. Luonnonopin ja luonnonhistorian arvonumerot, alempi
tyydyttävä kummassakin, jarruttivat hänet viidennelle sijalle, vaikka
hänellä kaikissa muissa oppiaineissa oli paraat arvonumerot.

Antti Kuhan tapaukselle naurettiin sekä miesten että naisten

puolella, ja muita makeammin nauroi Aape, jonka silmissä entinen
herttuamainen, komea poika oli laskeutunut mitättömimpäin
asteelle.

Kesälomalle palattuaan ei Aape enää tavannut Siskoa, koko perhe

oli joulun edellä muuttanut paikkakunnalta, kun liike, kilpailun
vuoksi, oli yhä huonontunut. Siskon sanottiin hakeneen jonnekin
yksityiseen tehtaankouluun opettajattareksi, mutta ei tiedetty
minkämoisella menestyksellä.

Kolmannella luokalla alkoi Aape nousta yhä enemmän huomioon,

yhä suuremmaksi kasvoi niiden luku, jotka hänessä näkivät koko
miesseminaarin loiston. Hänen etevyydestään ruvettiin puhumaan
yhä äänekkäämmin. Häntä mainittiin ajattelijaksi ja runoilijaksi,
oltiinpa keksivinään taiteilijan vertakin hänen suonissaan.
Viimemainitun otaksumisen aiheutti hänen tekemänsä toaletti, jota
reunusti kaksi käsistään yhtynyttä Vellamon neitoa ja jonka alaosan
muodosti kannelta soittava Ahti.

Taituriteos tuotti tekijälleen ylimmän arvonumeron käsitöissä.

Viimeisenä seminaarivuotena astui Aape esiin koko

suuruudessaan, kaikki hänen uinuvat voimansa heräsivät äkkiä,
kaikki loistavat ominaisuudet, joita työ ja velvollisuuksien
täyttäminen olivat kahlehtineet, ryntäsivät pinnalle ja näkyviin.
Entinen ilta- ja aamuvirkku ja ahkera kirjatoukka vaihtui johonkin
toiseen henkilöön, joka aina oli huomattavissa ja eli vain vasite
näyttääkseen muille omaa suuruuttaan.

Tähän suuruuskäsitykseen luisumista edisti ympäristö ja hänen

omat monipuoliset taipumuksensa, joita hän hallitsi lujalla
tahdollaan. Oli kysymyksessä urheilu tai pilakuvan piirtäminen,
isänmaallisen puheen pitäminen tai naisten nauratteleminen, aina oli
Aape ensimmäinen, aina hän esiintyi tovereita pitempänä.

Ja mukana hän oli kaikessa, sekä seminaarimaailmassa että sen

ulkopuolla, mutta etenkin seminaarimaailmassa, jossa hän oli
johtava henkilö ja jossa sankat parvet häntä ihailivat etevänä
toverina ja maukkaana miehenä. Ei milloinkaan noussut mikään ääni
häntä vastustamaan, minkä hän esitti ja lausui, oli paikalleen esitetty
ja lausuttu ja saavutti aina hyväksymisen, olipa esitys miten kaukana
tahansa kysymyksen ytimestä.

Eikä hänessä keksitty virhettä eikä puolikuntaista. Naisten parissa

liukassanainen ja huvittava, toverien joukossa syvä- ja korkea-
aatteinen, joskus leikillinen ja purevakin, mutta aina etevämpi kuin
muut, aina päätä pitempi ja askelta ylempi, kuten muuan
alaluokkalainen osavasti lausui.

Tämä 'päätä pitempi ja askelta ylempi'-käsitys oli syöpynyt Aapeen

itseensäkin vuosien kuluessa, kun hän loistavalla menestyksellä ja
verrattain helposti oli hallinnut ja ohjannut omaa kehitystään s.o.
eteväksi ja huomatuksi kohoamistaan. Jo ensi luokalla tottui hän
ympärillään näkemään pelkältään heikompia kykyjä sekä luonteita,
ja kun hän halveksi kaikkea mikä vain oli lyyrillistä, mutta jumaloi
sitä missä oli rohkeutta ja voimaa, estyi hän mieltymästä kehenkään,
joka ei ollut hänen oman itsensä tasalla. Hienompaa luonnetta, kun
se vain oli heikko tai kyvyttömämpi, inhosi hän. Korkeus ja voima
olivat hänen mielestään saman aineen muunnoksia, niiden välinen
raja oli useinkin niin hieno, että se tuskin näkyi ollenkaan. Toinen
edellytti toista, ja mistä puuttui toinen, puuttui toinenkin. Kyky ja
voima oli melkein aina yhdistynyt karkeaan, harvoin, tuskin
milloinkaan hienoon ja pehmeään.

Aape tunsi että tämä katsantokanta oli ristiriidassa hänen

ulkonaisen henkilönsä kanssa, mutta ei hänen suuruutensa sen
johdosta särkynyt, päinvastoin hän pyrki ja oli aina pyrkinyt siihen
ristiriitaisuuteen. Jo ensi kertaa seminaariin matkatessaan, kun hän
junassa näki Sisko Valomäen ja kun hänen teki mieli mennä
puhuttelemaan tyttöä, laati hän itselleen kysymyksen: mutta jos
lonkkaan sivistyneiden tapoja.

Tätä muodollisuutta eli sivistyneiden tapojen noudattamista oli hän

kehittänyt, mikäli asianhaarat sen olivat sallineet. Se kuului sekin
loppumäärään, joka oli etevyyden saavuttaminen puolella ja toisella.
Hänen elämänsä painavimpana tekijänä, sen voimakkaimpana
vaikuttimena siitä saakka kun seminaari alkoi kangastaa hänen
ajatuksissaan, oli ollut eteväksi kohoominen. Se oli kaiken ponnin ja
toimeenpaneva voima, ilman sitä ei hän olisi tuntenut eikä
ymmärtänyt omaa itseään.

Hyvin hän oli onnistunut. Mieli joskus oikein humaltui, kun hän
silmäili kulkemansa radan lähtökohtaan ja näki itsensä
kehittymättömänä, koulun penkkiä painamattomana eläkemiehen
poikana, joka omasta halustaan ja omin voimin lähti tiedon hunajaa
imemään.. ja kohosi kykynsä ja tahdonlujuutensa avulla koko
oppilaitoksen ensimmäiseksi mieheksi, sen kunniaksi ja loistoksi.

Etevyyden taakse ei hän nähnyt eikä mielinytkään nähdä, tottunut

kun oli kiinnittämään kaiken huomionsa nykyisyyteen sekä elämään
vain sille ja ainoastaan sille, mutta joskus pulpahti mieleen Siskon
lausumat sanat: mutta entä sitte?

Tähän ei hän osannut täsmälleen vastata, mutta jotakin yhtä

loistavaa jatkoa piti välttämättä seurata. Tavalla tai toisella oli hänen
pysyminen ympäristön huomiossa, ja se taasen ei voinut käydä
päinsä muuten kuin tietojen, taitojen ja käytöksen avulla.

Aina ei tämä selitys tyydyttänyt. Kun jonkun loistavan esiintymisen

jälestä Siskon kysymys taasen pulpahti mieleen, tuntui kuin olisi
kosketettu epävireessä olevaan soittimen kieleen, joka tärvelee
ihanimmankin soinnun. Aapesta tuntui kuin olisi hän syöksynyt suin
päin jostakin korkeudesta alas. Hän kutistui äkkiä mitättömäksi
eläkemiehen pojaksi, joka ainoastaan suurin ponnistuksin oli kyennyt
pänttäämään päähänsä muutaman sivun tiedon alimpia alkeita, ja
jonka merkitys tieto- ja taitomiehenä oli yhtä paljo kuin ei mitään.

Tuo meni kuitenkin aina pian ohi, sillä toveritkin huolehtivat

osaltaan, ettei Aape unhottanut omaa etevyyttään ja suuruuttaan.
He olivat aina valmiit huutamaan hyvä kaikelle, mikä lähti Aapesta,
heidän ihaileva puhetapansa paikkasi piankin ehjäksi suuruuden
tunteen, joka silmänräpäykseksi oli särkynyt.

Seminaariajan viho viimeisinä viikkoina poltti Aape itsensä

rakkauden tulessa. Ensi luokan tyttöjen joukossa oli muuan
yksinkertainen ja vaatimattoman näköinen tyttö, joka pani puoli
miesseminaaria tuleen. Paraat ystävät riitaantuivat keskenään,
kylmät kuumenivat, hitaat vilkastuivat, mutta tyttö hymyili kaikille
yhtä viehättävästi. Vasta kevätlukukauden puolivaiheissa tiedettiin
kertoa hänen ruvenneen suosimaan erästä vastaavan luokan poikaa,
jota luonteettomuutensa ja silmäänpistävän naisekkaisuutensa
vuoksi yleiseen kutsuttiin neiti Halliksi.

Muutamana kevätsunnuntai-iltana, kun järvi jo oli luonut

peitteensä, osui Aape yhättämään nuo kaksi, jotka olivat menossa
vesille, saadakseen kuherrella rauhassa. Turhamainen kunnianhimo
rupesi kutkuttamaan Aapea, ja hänessä heräsi mieliteko lyödä pikku
leikit tytön kanssa, joka oli niin monen pojan pään pyörälle pannut.
Hän lyöttäysi mukaan. Halli yritti päästä tungettelijasta eroon, mutta
Aape oli keksivänään tytön silmäyksissä jotakin rohkaisevaa ja
kehoittavaa, ja hän työntyi veneeseen, jossa sitte nauraa hohotteli
omalle kursailemattomuudelleen.

Tästä venematkasta se lähti jatkumaan. Aape oli keksivinään tytön

silmäyksissä yhä rohkaisevampia ilmeitä, eikä hän siinä kohden
erhettynytkään. Halli työntyi taustaan, hän rupesi voittamaan. Hän
oli leikinteolla tupannut itsensä kahden lempiväisen väliin, mutta
leikinteosta tuli tosi, kevytmielisestä kipinästä totinen tuli. Erään
kerran he sitte lähtivät kaksin vesille. Aape oli silloin jo varma. Vaikka
muodollinen kosinta oli vielä tekemättä, oli tyttö lujasti hänen,
ikilujasti.

He viipyivät vesillä noin parisen tuntia. Kun vene laski rantaan, oli
tyttö surullisen ja loukkaantuneen näköinen. Aape piti sitä oikkuna ja
naureli iloisesti, niinkuin ei olisi mitään tapahtunutkaan heidän
välillään.

— Anna, minä en ymmärrä, miten saatat olla noin turhamainen,

noin pikkumainen, puheli hän mitä iloisimmalla äänellä.

— Mieleni pahoittui… kirkas kuvasi sameni.

— Ei totuus samenna milloinkaan, se kirkastaa, valhe se on, joka

samentaa.

— Kuuntelen mieluimmin semmoista valhetta, että meissä kaikissa

on jotakin hyvää ja jaloa, kuin mokomaa totuutta, ettei meissä ole
muuta kuin huonoa ja alhaista. Minäkin siis läksin seminaariin
yksinomaan sen vuoksi, kun en kehdannut ruveta navettapiiaksi.

— Enhän minä sinusta erittäin puhunut.

— Puhuit yleensä kaikista naisista, sen pahempi.

— Ja miehistä myöskin. Sanoin että me teeskentelemme ja

salaamme itsekkäät vaikuttimet, jotka meitä kannustavat. Sehän on
valkean päivän totta.

— Ei se ole aina totta. Luokkatoverieni joukossa on kaksi tyttöä,

jotka ovat lähtöisin hienosta ja sivistyneestä kodista, kummankaan ei
olisi tarvinnut pelätä vanhaksipiiaksi jäämistä. Mitä siihen sanot?
 Aape vaikeni.

— Tunnen mökin tytön, joka erosi seminaarin kolmannelta luokalta

ja antautui kiertokoulunopettajattareksi vastoin setänsä tahtoa, joka
häntä koulutti. Mökin tyttö ymmärtää paraiten mökin tyttöjä, väitti
hän. Oliko siinäkin alhaiset vaikuttimet?

— Poikkeuksia löytyy, erittäinkin naisissa. Olkoon menneeksi että

te naiset yleensä…

— Niitä on miehissäkin, on yhtä paljo, keskeytti tyttö intoisesti.

Syy on vain se, että hyvä ei ole sinussa itsessäsi vielä herännyt, ja
siksi et sinä näe hyvää muissakaan.

Aape nauroi yhä, mutta poskiin kohoava tumma todisti, että

keskustelun käänne rupesi kuumentamaan häntä ja että hän vain
vaivoin kykeni hillitsemään itsensä.

Tätä vesimatkaa ei enää mikään kyennyt perinpohjin

hyvittämään,tyy ai sillä siitä jäi tympäisevä muisto, joka milloin
ärsytti mielen, milloin manasi sen surulliseksi. Aape koetti kaikin
voimin tehdä hyväksi, mitä oli rikkonut, mutta hän tunsi itsekin
onnistumattomuutensa, jopa hän toisin silmänräpäyksin häpesikin
itseään ja teeskentelyään, kun tyttö loi häneen tutkivan ja
epäluuloisen katseensa.

Ja niin sattui eräänä iltana, jolloin heidän taasen oli määrä yhtyä,
että Aape sai odottaa hukkaan, häntä vastaan ei astellutkaan
harmaasilmäinen ja yksinkertainen, mutta vilkaseleinen tyttö, ei
helskähtänyt hänen korviinsa iloinen tervehdys, jonka
soinnukkaisuutta hän jo vähin kaipasi joka päivä.
 Tyttö oli hylännyt hänet.

Tämän tosiasian tunsi Aape sydämmessään, vaikka se olikin

järjelle vaikea pähkinä purra. Hänen itserakkautensa nousi
vastustamaan koko käsitystä, sillä olihan melkein mahdotonta, että
niin yksinkertainen tyttö kuin Anna oli, voisi hyljätä hänet, jolla oli
naisihailijoita joka sormea kohti. Ja kauniimpia, hienompia,
sivistyneempiä…

Mutta sittekin, ken kykenee tutkimaan naissydämmen ja sen

tuhannet salaisuudet. Ken? Jos sittekin…

Aape valvoi melkein koko kevätyön, asettuen nukkumaan vasta

sitte kun viisi kuusi arkkia sisältävä kirje oli valmis. Kirjeessä esitti
hän itsensä ja kantansa taivaan ja maan valossa, väliin vuodattaen
ylpeitä kyyneleitä, väliin riemuiten sekä ihaillen omaa
selvänäköisyyttään ja totuudentuntoaan.

Tähän kirjeesen ei saapunut vastinetta. Aape kirjoitti toisen ja

kolmannen. Huomaamattaan luiskahti hän narriksi, kun rupesi
suorastaan kerjäämään rakkautta. Viimeiseen kirjeesen vastasi Anna
muutaman rivin, selittäen ettei sitä voi antaa, jota ei ole. Minulla ei
ole rakkautta sinulle, kirjoitti hän. Se oli kaikki erhetystä, luuloa,
hetken viehätystä. — — —

Rivit toivat tolkun Aapen päähän.

Kun hänen ja Annan välit eivät olleet voineet pysyä salassa, oli
hänen pakko jollakin tavoin viedä toverit harhaan. Hän rupesi äkkiä
hakkailemaan muuatta vastaavan luokan komeata tyttöä, jonka hän
tiesi ihailijakseen. Se oli viisas keino, joka verhosi arvelujen sumuun
kaikki, mitä oli tapahtunut. Yleensä otaksuttiin että Aape oli hylännyt
Annan, joka ei ollutkaan kumma, sillä olivathan he täydelliset
vastakohdat. Toinen yksinkertainen ja vaatimaton, toinen komea ja
paljovaativainen sekä itseensä että muihin nähden.

Viimeiset päivät tuntuivat Aapesta kiusallisilta, hän odotti

kärsimättömästi hetkeä, jolloin laiva vie hänet seminaarikaupungista
ja Annan läheisyydestä jonnekin kauas, jossa hän löytää unhotusta.

Se päivä läheni yhä lähemmäksi.

Mutta sitä ennen piti hänen vielä loistaa yli seminaarimaailman.

Hän tiesi että se oli kerta viimeinen, ja sen vuoksi tahtoi hän että
loiste olisi niin täydellinen kuin suinkin. Koko viikon teki hän työtä
valmistaakseen ja oppiakseen ulkoa puheen, joka hänen tuli pitää
johtajan luona erojaistilaisuudessa.

Puhe alkoi sanoilla: Inhimillisen tietopiirin avartuessa — —

<tb>

Kaksi vuotta meni Aapelta kuin pilville, hän ei päässyt kelpo

alkuunkaan. Ensimmäisen paikkansa heitti hän kesken lukuvuotta,
syystä että koulu oli aivan alkuperäisellä kannalla huoneistoon sekä
opetusvälineisiin nähden, toinen paikka oli niin yksinäinen, jotta hän
oli menehtyä ikävään. Ei ollut lähellä ketään, jonka kanssa
seurustella. Kirkolla, jonne oli pari kilometriä matkaa, oli joku
kehnosti rakennettu talo, ikäloppu pappi ja melkein sivistyksen
koskematon itseoppinut lukkari. Muusta kuin aineellisesta
toimeentulosta ei voinut kenenkään kanssa keskustella. Sitäpaitsi
kansan luonne, omituisuudet sekä saamattomuudesta johtunut
yleinen kehittymättömyys ja takapajulla-olo piinasi häntä ja saattoi
hänet purkamaan seminaarista lähteissä muinoisen roomalaisen
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com