Download the Full Version of textbook for Fast Typing at textbookfull.

com

The Evil Within: Why We Need Moral Philosophy

Diane Jeske

https://textbookfull.com/product/the-evil-within-why-we-
need-moral-philosophy-diane-jeske/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Download More textbook Instantly Today - Get Yours Now at textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Women vs feminism why we all need liberating from the

gender wars First Edition Williams

https://textbookfull.com/product/women-vs-feminism-why-we-all-need-
liberating-from-the-gender-wars-first-edition-williams/

textboxfull.com

Not Just for the Boys Why We Need More Women in Science
2nd Edition Donald

https://textbookfull.com/product/not-just-for-the-boys-why-we-need-
more-women-in-science-2nd-edition-donald/

textboxfull.com

The Whole Picture: The colonial story of the art in our

museums & why we need to talk about it Alice Procter

https://textbookfull.com/product/the-whole-picture-the-colonial-story-
of-the-art-in-our-museums-why-we-need-to-talk-about-it-alice-procter/

textboxfull.com

Kant on Evil, Self-Deception, and Moral Reform Laura

Papish

https://textbookfull.com/product/kant-on-evil-self-deception-and-
moral-reform-laura-papish/

textboxfull.com
Prepared What Kids Need for a Fulfilled Life Diane
Tavenner

https://textbookfull.com/product/prepared-what-kids-need-for-a-
fulfilled-life-diane-tavenner/

textboxfull.com

The Science of Sin Why We Do The Things We Know We Shouldn

t Jack Lewis

https://textbookfull.com/product/the-science-of-sin-why-we-do-the-
things-we-know-we-shouldn-t-jack-lewis/

textboxfull.com

Moral Philosophy Fourth Edition Pojman

https://textbookfull.com/product/moral-philosophy-fourth-edition-
pojman/

textboxfull.com

The University We Need Reforming American Higher Education

Warren Treadgold

https://textbookfull.com/product/the-university-we-need-reforming-
american-higher-education-warren-treadgold/

textboxfull.com

Philosophy Within Its Proper Bounds Edouard Machery

https://textbookfull.com/product/philosophy-within-its-proper-bounds-
edouard-machery/

textboxfull.com
THE EVIL WITHIN
THE EVIL WITHIN
Why We Need Moral Philosophy

Diane Jeske

1
1
Oxford University Press is a department of the University of Oxford. It furthers
the University’s objective of excellence in research, scholarship, and education
by publishing worldwide. Oxford is a registered trade mark of Oxford University
Press in the UK and certain other countries.

Published in the United States of America by Oxford University Press

198 Madison Avenue, New York, NY 10016, United States of America.

© Oxford University Press 2018

All rights reserved. No part of this publication may be reproduced, stored in

a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means, without the
prior permission in writing of Oxford University Press, or as expressly permitted
by law, by license, or under terms agreed with the appropriate reproduction
rights organization. Inquiries concerning reproduction outside the scope of the
above should be sent to the Rights Department, Oxford University Press, at the
address above.

You must not circulate this work in any other form

and you must impose this same condition on any acquirer.

Names: Jeske, Diane, 1967– author.

Title: The evil within : why we need moral philosophy / Diane Jeske.
Description: New York : Oxford University Press, 2018.
Identifiers: LCCN 2017057399 (print) | LCCN 2018023199 (ebook) |
ISBN 9780190685409 (online resource) | ISBN 9780190685386 (updf) |
ISBN 9780190685393 ( epub) | ISBN 9780190685379 (cloth : alk. paper)
Subjects: LCSH: Good and evil. | Ethics.
Classification: LCC BJ1401 (ebook) | LCC BJ1401.J47 2018 (print) |
DDC 170—dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2017057399

9 8 7 6 5 4 3 2 1
Printed by Sheridan Books, Inc., United States of America
To my mother, Barbara Franke:
Thank you for being my best friend
Contents

Preface | ix
Acknowledgments | xiii

1. Learning from Evil | 1

2. Just the Bad and the Ugly | 30

3. Culture and Moral Evaluation | 71

4. Do the Ends Justify the Means? | 115

5. The Feeling of Morality | 152

6. Moral Evasion | 195

7. The Moral of Mr. Jefferson’s Story | 224

NO T E S | 2 5 1
I NDEX | 2 7 5

vii
Preface

When I was eleven years old, my mother gave me a copy of The

Diary of Anne Frank. At the end of the book was an afterword,
explaining what happened to Anne and the other occupants of
the Secret Annex after their capture by the Gestapo. This brief
glimpse into the horrors of the Holocaust had a profound impact
on me. I was young enough to be afraid that what had happened to
Anne and her family could happen to me and my family. I wanted
to alleviate this fear, and thus was led to find out more about the
Holocaust and its origins in order to reassure myself that what
had happened in Europe in the 1940s would never happen in the
American Midwest of the late twentieth century in which I lived.
By the time I was fourteen, I had done more reading, including
William Shirer’s The Rise and Fall of the Third Reich. Gradually, the
object of my fear had changed: instead of being afraid of being a
victim, I had become afraid that I carried within me the potential
to be a perpetrator. This fear was in part responsible for my in-
terest in philosophy: I wanted to know how to be a good person,
how to ensure that I would be and would stay the sort of person
who would never, under any circumstances, be a perpetrator.
Not surprisingly, as I studied philosophy, my focus and
interests changed. However, after I had tenure, I had more

ix
x | Prefac e

freedom and time to think about new sorts of courses to teach.

My early concerns about the perpetrators of the Holocaust and
a somewhat more recent interest in the history of American
slavery led me to construct a course called The Nature of Evil, in
which I used case studies of very bad individuals to examine var-
ious topics in moral philosophy. My teaching of this course has
been one of the most rewarding experiences of my twenty-five
years as a professional philosopher. Students have often been
struck by their unexpected sympathy with perpetrators and with
a stark realization that they just don’t know what they would do
if they found themselves in morally challenging circumstances.
I have been gratified by the extent to which the grip of the first-
person perpetrator narratives has resulted in the same sort of
self-examination in my students that it has caused in me, and
also by how those narratives can make what might otherwise
have seemed to be merely abstract philosophical issues appear as
what they really are: urgent questions that every person needs to
confront for him or herself.
And so I began the writing of this book, using first-person
narratives by perpetrators of evil to enliven and make accessible
issues in moral philosophy. Gradually, however, I began to see the
book as a way to demonstrate the importance, for everyone, of
the study of moral philosophy. This motivation came as a result
of spending six years as chair of my department, six years that
commenced in 2008 just before the economic downturn that has
resulted in so many cuts in higher education. Attempting to de-
fend the autonomy of my department in opposition to an admin-
istration that wanted to merge us with other units, I was forced
to constantly point to how well philosophy majors do on entrance
exams for business or law school and how high the salaries of
philosophy majors who end up in business are relative to those
who majored in other fields. And I realized that we are all losing
 Pre f a c e | x i

the most important point of a liberal education, an education to

which philosophy is absolutely essential: the creation of citizens
who can think for themselves, and can enter into civil debates on
complex moral issues with others who have opposing positions,
citizens who can analyze arguments, and perhaps most impor-
tant, see when no argument has been forthcoming. The level of
the “debate” in the 2016 American presidential election and the
numbers of people seduced by terrorist propaganda have con-
firmed to me how much we need to ensure that we have citizens
who can think beyond mere efficiency, self-interest, and slogans.
I am certainly not naïve enough to believe that a study of moral
philosophy is either necessary or sufficient for creating the sorts
of citizens we need in order to have a well-functioning democracy.
But I do believe that incorporating the study of philosophy—in
particular, of moral philosophy—into our standard curricula at
all grade levels has the potential to contribute to the creation of
such citizens. The best compliment I ever receive as a teacher is
when a student thanks me for a course in political philosophy or
ethics by saying, “I just never thought about these issues in this
way before.” I regularly see students questioning their beliefs,
and questioning them in ways that are completely new to them.
Most important, I see students coming to see complexities that
they had never seen before, acknowledging that maybe, just
maybe, there is more to think about with respect to their own
views and with respect to the views of others than they had pre-
viously thought.
Studying philosophy can be a painful process, insofar as it has
the very real potential to shake our deepest convictions and to
cause us to view ourselves in a new and perhaps less gratifying
light. I am firmly convinced that education must challenge
students to confront uncomfortable claims made by others, and
teach them how to engage in such debates in a civil and fruitful
xii | Pre fac e

manner. We do not do that by limiting what we say to each other

but, rather, by learning how to respond to each other and how to
examine what we ourselves are saying.
The first and most important step we need to take in any
attempt to find the truth is figuring out what we actually believe
and why we believe it. This book is intended, in part, to provide
the reader the kind of exercise in self-examination that I think
is philosophy’s most important product when it is successful. In
my own case, I have never entirely convinced myself that I ab-
solutely could not, under the “right” circumstances, become a
perpetrator of evil. I do hope that my own study of philosophy
has at least lessened the likelihood that I would become such a
perpetrator, and I think that we have absolutely nothing to lose
from launching an experiment to see whether widespread educa-
tion in moral philosophy can help us to collectively prevent such
“right” conditions from ever being realized.
Acknowledgments

The idea for this book grew out of my experiences teaching a

course called The Nature of Evil. I would like to thank all of the
University of Iowa students who have taken that course over the
past several years for your enthusiasm and contributions to class-
room discussions: you have helped me a great deal in thinking
about the issues raised by this book. I would also like to thank
the graduate students in my seminar Ethics and the Holocaust for
provocative discussions of similar issues.
The final version of the manuscript benefited greatly from
comments by David McNaughton, Lisa Tessman, and an anony-
mous referee for Oxford University Press. Richard Fumerton read
and reread and then read yet again various drafts of this manu-
script and, as always, provided incisive comments and critiques.
Most important, he provided encouragement and advice at every
step of the process as he has throughout my career, and this work,
like all of my work, is far better than it would otherwise have been.
Finally, I would like to thank my editor at Oxford University
Press, Lucy Randall, who has been enthusiastic and supportive
from first submission to final product, and who provided valu-
able and insightful comments on the manuscript.

xiii
THE EVIL WITHIN
1

Learning from Evil

Thomas Jefferson and Edward Coles

In 1814, Thomas Jefferson, retired from public service after his

two terms as president of the United States, was living the life of
the genteel southern patriarch: ensconced in his mountaintop
home, Monticello, Jefferson could indulge his passions for in-
vention, correspondence, and university building because the
day-to-day work of his plantation was performed by the men,
women, and children he held in bondage. This human capital
constituted a large portion of Jefferson’s assets, against which
he could borrow money to hold on to Monticello and to continue
to engage in his intellectual endeavors, particularly those that
would solidify his reputation with posterity. And this was how
the revered author of the Declaration of Independence fully in-
tended to live out the remainder of his days.
In that year, Edward Coles punctured the fabric of this
southern idyll. Coles was a young man who had served as a pri-
vate secretary to James Madison and was soon to inherit the
means to live the southern upper-class male ideal on a neigh-
boring plantation. But Coles had come to see slavery as wrong, as
a blight on the South left over from colonial days. He knew that

1
2 | The evil WiThin

Jefferson had, as a young man, spoken out against slavery, even

including in his initial draft of the Declaration of Independence
an indictment of England for having introduced such an institu-
tion on the soil of the New World.1 Of late, Jefferson had been
silent on the slavery question, but Coles recognized Jefferson’s
potential influence in moving Virginia toward a policy of gradual
emancipation. He hoped to rouse Jefferson to once again speak
out, unhesitatingly and without reservation, against the insti-
tution of slavery, thereby giving emancipation the support of
Virginia’s favorite and most revered son.
But Coles did not intend simply to sit back and see what
Jefferson and the Virginia legislature would do. Coles could not
control the fate of slavery in Virginia, but he did have immense
power over the fate of his own slaves. He intended to sell his plan-
tation, move with his slaves to the free territory of Illinois, and
use his resources to establish farms for his then-freed bondsmen
and bondswomen. Coles hoped to get Jefferson to endorse this
plan, thereby encouraging other young men of Coles’s position
to follow his example. For Coles, recognition of the evil of the
institution of slavery was motivating—it provided him with an
impetus to action, an impetus that outweighed his own social
and financial interests. He wanted to get others to see slavery’s
wrongness and to act on that perception, and he formulated a
plan to extricate himself from complicity with the institution
and to do what he could to help those who suffered under it.
Thomas Jefferson, however, did not intend to allow Coles’s
letter to puncture the fabric of his peaceful retirement. His re-
sponse to Coles was twofold: first, Coles ought not to carry out
the proposed move to Illinois because former slaves were as “in-
capable as children of taking care of themselves.”2 Given this
fact, Coles’s best strategy, according to Jefferson, was that which
Jefferson himself had adopted: stay in Virginia and quietly (ap-
parently, if we take Jefferson to be acting on his own advice,
 l e a r n i n g f ro m ev i l | 3

very quietly) work for gradual emancipation. Jefferson claimed

that prudence dictated waiting for public perception to advance,
because one would do more harm than good if one aimed for
immediate change or tried to exhort people toward any moral
improvement to which they were adamantly opposed. Jefferson,
then, seemed to present himself as in fact taking the moral high
ground by continuing to live a life financed by the sweat of his
slaves.
Beyond these more general attempts to justify refusing to
speak out in accordance with Coles’s request, Jefferson also
appealed to his advanced years. He told Coles that the work of
emancipation was for younger generations, and that he was
simply too old to undertake such an arduous task.3 Coles must
have found this a particularly weak excuse, given Jefferson’s
ceaseless and energetic commitments to invention, writing, and
university building. In his response to Jefferson, Coles attempted
to shame him by pointing to the continuing activism of the eld-
erly Benjamin Franklin, a fellow Founding Father more than forty
years Jefferson’s senior. More important, Coles pointed out that
Jefferson had a special obligation to take up the work of emanci-
pation: Jefferson was one of the few “who have it in their power
effectually to arouse and enlighten the public sentiment, which
in matters of this kind ought not to be expected to lead, but to
be led.”4 If the problem was public sentiment, then Jefferson,
with the great respect and authority he carried, needed to work
to change it. Coles might have added that by doing nothing,
Jefferson was actually helping to solidify public opinion against
emancipation, thereby making it more difficult for the younger
generations to make that fight against slavery.
Edward Coles received no further communication from
Jefferson. In 1819, he packed up his slaves and headed to Illinois.
He not only emancipated those seventeen men, women, and
children but he also established them on farms that they could
4 | The evil WiThin

gradually purchase from him at reasonable rates. Beyond the

way in which he radically transformed the lives of his former
slaves, he had an immense impact on the future of the nation
that Jefferson had, in the previous century, helped to create.
Illinois had entered the Union as a free state in 1818, but in
1824, pro-slavery residents tried to pass a constitutional amend-
ment legalizing slavery. By then, Edward Coles was Illinois’s
governor, and largely due to his efforts, the pro-slavery forces
were narrowly defeated. Illinois would remain a free state. In the
1850s, that state’s Republicans would work to gain the party’s
presidential nomination for a resident of Springfield—Abraham
Lincoln—who would finally complete the work done by early
emancipators such as Coles.
The story of Edward Coles and Thomas Jefferson is that of
two men who both claimed to believe the institution of slavery
was morally wrong. Yet the actions of these two men were ex-
tremely different. This kind of situation—sharing apparently the
same moral beliefs yet making radically different choices—forces
us to ask several questions. Did Jefferson and Coles really share
the same moral beliefs? Jefferson had certainly made antisla-
very assertions as a young man, and he continued, in private,
to insist that slavery was morally wrong. Perhaps, however, we
should read his actions as casting doubt on the sincerity of his
assertions; after all, how can a man believe an institution to be
seriously wrong and yet continue, with little apparent conflict,
to remain complicit in it?5 This question is particularly pressing
with respect to Jefferson,6 because he knew how much influ-
ence his name carried; merely by speaking out against slavery he
could have had a major impact on the public debate in Virginia.
If he had gone even further and emancipated his own slaves
(or had ensured their emancipation upon his death, as George
Washington had done), his actions would have had genuine po-
tential to make gradual emancipation at the very least a real
 l e a r n i n g f ro m ev i l | 5

possibility. So why did Jefferson remain silent at such a crucial

moment if he really believed slavery to be wrong?
One plausible explanation appeals to Jefferson’s financial
situation: he was in debt, he loved Monticello, and he wanted
to preserve his estate for future generations of Jeffersons.
There is little doubt that such considerations weighed heavily
on Jefferson. But we need to keep in mind that we are talking
about complicity in an extremely evil institution, the horrors
of which are often papered over in schoolbook narratives of the
lives of the founding fathers: men and women worked to death in
disease-ridden swamps; families torn apart, never to be reunited;
women and girls raped by powerful white men, backs scarred by
the whip; and the endless degradation and humiliation of being
denied education, self-governance, and basic self-esteem. Did
Jefferson allow himself to see slavery as it was, or did he deceive
himself into believing that it was not that bad after all? Did his
own self-interest and his concern for his family cause him to ig-
nore the realities of the institution that sustained his hobbies?
Perhaps he in fact, at least at some level, recognized the bru-
tality of the institution of slavery, but in order to protect his own
self-interest, he deceived himself into believing he really could
do nothing about it and so he might as well just enjoy his life
at Monticello. He seems to have convinced himself that he re-
ally did have “the wolf by the ears,” as he famously described the
South’s situation with respect to slavery, and there was no way
of letting go without causing grave harm to everyone involved.
So maybe he did not even consider the merits of Coles’s plan but,
rather, willfully decided to ignore those merits so as not to men-
tally disrupt his own idyll. He had to convince himself that there
really was no good antislavery option if he was to continue to
perceive himself as a good man—even as the great man he so
clearly wanted to be seen as by his fellow countrymen, both con-
temporary and in the future. And by continuing to cling to the
6 | The evil WiThin

belief that Americans of African descent were inferior to whites,

Jefferson’s own favored perception of himself was that much
easier for him to maintain.
Now many might be inclined at this point to insist that
Thomas Jefferson was a humane slaveholder, that he shielded
his slaves from the worst aspects of the institution. Of course,
Americans have been taught to believe that, and as a result we
allow ourselves to maintain an idealized picture of Jefferson. In
fact, Jefferson viewed slaves as commodities, advising friends to
invest in black slaves in order to be financially secure. Jefferson
himself authorized the whipping of young slave boys, and he
employed an overseer of whose cruel reputation he was fully
aware. He gave slaves as gifts to his daughter, knowing full
well that in doing so he was separating families. All evidence
points to his having taken a teenage slave girl, Sally Hemings,
as his mistress, and any attempts to reinterpret this as a loving
romance have to be reckoned with the immense power that
Jefferson had over Hemings: her fate and that of her children (at
least some of whom were most likely Jefferson’s) was entirely in
Jefferson’s hands. In spite of this, Jefferson’s own attempts to
be remembered as a man noble in deeds as well as words have
been all too successful.7
These reflections on Thomas Jefferson should be troubling
to all of us. My goal is not to assassinate Jefferson’s character.
Rather, taking note of those aspects of Jefferson that are often
ignored in American culture should trouble us, precisely because
there can be no doubt about Jefferson’s many extraordinary
talents and accomplishments—talents and accomplishments
that cannot be dismissed merely because Jefferson had so many
of the flaws common to us all: he was surely vain, he had an
immense sense of his own importance, and he was not always
open to considering the merits of his opponents or of their views
(witness his intractable dislike of and contempt for the at least as
 l e a r n i n g f ro m ev i l | 7

extraordinary and talented Alexander Hamilton). But Jefferson

was intellectually gifted, highly educated, literate, scientifically
minded, creative, and capable of deep affection and friendship,
as well as having had cosmopolitan tastes and life experiences.
How could such a man be so complicit in so much evil? More
important, how could such a man have continued to maintain
that his course of action or, rather, passivity was the morally
best available? How could a man who had daily interaction with
African Americans, and who moreover shared his bed with a
slave woman and most likely fathered at least some of her chil-
dren, have not come to seriously doubt the supposed inferiority
of blacks? We cannot ignore the fact that Jefferson played a sig-
nificant role in maintaining and benefiting from an evil institu-
tion, and we should not do so, because that fact raises important
and pressing questions about moral belief, moral motivation,
and moral action.
If Jefferson, with all his social and natural advantages, failed
so miserably on such an important moral issue, we might be
led to think that moral knowledge and the motivation to act in
accord with such knowledge are terribly difficult to attain, espe-
cially under less than ideal cultural conditions. But it is for pre-
cisely this reason that I began with the story of Edward Coles
and his letter to Jefferson. Coles was a product of the same social
and cultural environment that produced Jefferson, and from the
evidence that we have, there is no reason to think that Coles was
Jefferson’s superior, or even his equal, in intellectual capacity
and accomplishment. Jefferson certainly was not devoid of per-
sonal courage: his authorship of the Declaration of Independence
was an act of treason that would have exposed his neck to the
rope if the British had won the war. So why did Coles attain the
moral knowledge that slavery was wrong and the motivation to
act on that knowledge, while Jefferson sat home and consoled
himself with the thought that the Edward Coles of the world
8 | The evil WiThin

were hopelessly deluded idealists with no real understanding of

African Americans?
One might think that these are questions of purely historical
interest, and that we should leave it to the historians to sort out
the tangled psychologies of long-dead figures. But the story of
Jefferson and his response to Coles provides us with a valuable
occasion for self-examination, an opportunity to ask whether
we ourselves are guilty of engaging in precisely the sort of “jus-
tification” of our actions (or of our failures to act) as Jefferson
was. Most Americans have tremendous admiration for Jefferson
as a Founding Father; they view him as a “great man,” and our
country teems with streets, schools, towns, and the like that
have been named after him. So we should all be willing to coun-
tenance the possibility that if Jefferson was capable of making
certain kinds of mistakes, then so are we. And we should also
recognize what a gift it would be to each of us to have an Edward
Coles always to hand to help us see when we are making such
mistakes. But we do not; we have to be our own Edward Coles.
Further, we have to avoid responding to our own “inner Coles”
in the way that Jefferson responded to the real Coles: we need to
avoid defensiveness, self-deception, and self-pleadings. How can
we accomplish these goals?

Thinking About Morality

There is no easy answer to the question just posed. However,

the study of moral philosophy can provide at least part of the
answer. My aim in this book is to use narratives such as those
of Jefferson to give us entry into the sorts of mistakes not only
that people engaged or complicit in evil often make in their
reasoning but also of which we ourselves are or can be guilty.
I hope to show how thinking in the ways that are characteristic of
 l e a r n i n g f ro m ev i l | 9

moral philosophy can be a tool for identifying and avoiding these

types of mistakes. And, of course, I intend that the narratives
of moral failure will serve as cautionary tales; that is, when
common mistakes in moral reasoning collide with moral crisis,
we can find ourselves committing morally heinous actions that
make us complicit with great evil. I will also, at some points in
what follows, suggest that we may already be complicit; indeed,
one of the most difficult tasks of moral reasoning is to identify
those morally loaded choices and situations.
I certainly am not making the claim that if we all study moral
philosophy we will all become perfectly virtuous and no human-
made evil will ever again contaminate the earth. Those, I am
afraid, are unachievable goals. Many people who study moral phi-
losophy remain morally indifferent or even quite nasty. Knowing
how to approach thinking about moral issues is only one piece
of a complicated puzzle: we need to have the desire to engage
in the right sort of reasoning; the will to act on the conclusions
we reach; and at least for most of us who are not quite as heroic
as Edward Coles, the support and motivation a social group can
provide. But making the study of moral philosophy widely avail-
able to people beginning from an early age can at least give us a
start toward correctly placing one piece of the puzzle.
One important message I want to convey has to do with the
ways in which philosophical reasoning can force self-examination.
As we consider Jefferson’s response to Coles, we cannot help but
wonder whether Jefferson actually believed what he was saying.
Was Jefferson opposed to slavery? Did he sincerely doubt the
capacity of African Americans to live as free and independent
people? Was his reluctance to promote Coles’s plan due to his
sense of being too old, or was it due to his desire not to impair
his own financial and social position? I am not asking whether
Jefferson was attempting to deceive Coles but, rather, whether
Jefferson himself was any longer aware of his actual beliefs and
10 | T h e e v i l W i T h i n

motivations. If we are to make headway in our dialogue with

others on moral issues, we need first to make headway with our-
selves; and in what follows, I hope to show how philosophy can
aid us in doing that.
In the chapters that follow, I use the narratives of bad people
to highlight various sorts of impediments to thinking clearly
about moral issues in order to show how moral philosophy can
play a part in removing those impediments:

1. Cultural Norms and Pressures. One such impediment strikes

everyone when they hear the story of Jefferson and Coles: cul-
tural norms and pressures. Both Jefferson and Coles were born and
raised in the upper class of the slaveholding American South, a class
whose wealth and position depended upon the labor of those held
in bondage. Many people in this society believed that the enslave-
ment of Africans was morally justified and/or divinely sanctioned,
while many others found it to their advantage to “accept” such
justifications. The actions of Edward Coles surely met with profound
disapproval from the vast majority of his social peers. While such
societal disapproval can certainly affect one’s ability to act contrary
to it, it raises even more complicated issues. Many people are in-
clined to see some sort of connection between morally appropriate
behavior and societal norms: they will excuse or even justify the
conduct of Jefferson by saying something along the lines of “But it
wasn’t wrong for him to hold slaves—he lived in a different culture
than we now do.” What could it mean to make such a claim about
Jefferson’s actions? We need to know how to think about prevailing
social norms in connection with morality if we are not to use the
failures of those around us to provide facile excuses for our bad be-
havior (chapter 3).
2. The Complexity of Consequences. It is significant that Jefferson
defends his rejection of Coles’s plan by claiming that it would be
better in the long run if Coles were to stay in Virginia and not free
his slaves. It seems obvious that the consequences of our actions
 l e a r n i n g f ro m e v i l | 1 1

are relevant to the morality of our actions. But how are they rele-
vant? Is anything else relevant? How can we determine the long-
term consequences of our actions? Suppose that Jefferson was
correct in his predictions; would that have made Coles’s actions
wrong? Could either Coles or Jefferson justify holding his slaves
in bondage by appealing to the good consequences to be gained
by doing so? Some people will be thinking, “The ends cannot jus-
tify the means,” or “It cannot be right to do wrong.” But appeal to
slogans only hides the very real complexities, both moral and non-
moral, that plague us in trying to make predictions about the fu-
ture and in trying to figure out the moral import of the predictions
that we make (chapter 4).
3. Emotions. We inevitably wonder how Jefferson could fail to
empathize with the position of his slaves, given his own views about
the importance of liberty and of education, and given the fact that
he had a slave “mistress” with whom he fathered slave children. How
could the emotions of slaveholders not be engaged by the sufferings
of those they held in bondage? We all recognize that our emotions
can, as we say, cloud our judgment, but we also expect our finer
feelings, the “better angels of our natures,”8 to urge us to the right
course of action. Sorting through our emotions is a difficult task,
and because morality is concerned with suffering and happiness, its
subject matter inevitably calls forth our emotions, complicating the
task of moral reasoning. Approaching and understanding our own
emotions is an important part of moral thinking (chapter 5).
4. Self-Deception. I am confident that many of my readers will be
inclined to say that Jefferson was engaged in self-deception when
he claimed that doing nothing was preferable to Coles’s plan. We all
can identify times at which we actively seek to deceive ourselves: I
often tell myself that I should put off working for (insert any one of
a host of reasons here). But some kinds of self-deception are deeply
entrenched and morally dangerous, as in the case of Jefferson. How
can we try to root out and prevent self-deceptive strategies that im-
pair our moral reasoning? (chapter 6).
12 | T h e e v i l W i T h i n

I hope that use of the narratives in this book not only can con-
vince you of the importance of thinking philosophically about
morality but also show you how fascinating that thinking can be.
While it can be difficult, there is great satisfaction in coming to
know ourselves, to know what we sincerely believe to be worth
pursuing, to be able to defend those beliefs, and to live our lives
in accordance with those beliefs.

Moral Philosophy and Moral Education

Everyone agrees that moral education is important: we want to

raise children to be morally good people, to make morally correct
choices, and to have the strength to act on those choices even in
the face of opposition. But the question is, How can we accomplish
these goals? One approach that is sometimes advocated involves
inculcation of precepts, such as the Ten Commandments. It has
been suggested that we can create better people if we simply hang
the Ten Commandments in schoolrooms around the country so
that children will absorb them and guide their conduct by them.
It doesn’t take much thought, however, to see how inadequate
any such approach would be. First, and most obviously, there is
no way in which we could provide children with precepts that
would give them answers for every possible situation they might
confront. At best, any manageable list of precepts would have
to be rough-and-ready guidelines that require interpretation to
apply in particular cases. Take the commandment “Thou shalt
not kill.” One might read that as a categorical prohibition on any
form of killing, be it of human beings or of any other sentient
beings. But most people immediately reject the implications of
such a categorical prohibition; hardly anyone thinks it is morally
impermissible to kill someone who is about to murder one’s own
child, just to take one of the most uncontentious of cases.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
sotapäällikön ja valtiaan vihaiset leijonankasvot. Pitkät,
alaspainuneet viikset antoivat niille synkän leiman. Hänen
silmäkulmansa olivat paraikaa jännitetyn tarkkaavaisuuden
rypyttämät, mutta helposti saattoi tajuta, että jos ne vihasta
rypistyivät, niin voi niitä ihmisiä, sitä sotajoukkoa, johon tämän vihan
salama iskee!

Tuossa miehessä oli jotakin niin suurta, että ritareista tuntui siltä,
kuin ei ainoastaan tämä huone, vaan vieläpä koko linna olisi hänelle
ahdas. Ensivaikutus ei heitä pettänytkään, sillä heidän edessään
istui Janusz Radziwill, Birźen ja Dubinkin ruhtinas, Vilnon vojevoda
ja Liettuan suurhetmani, niin mahtava ja ylpeä mies, että kaikki laajat
maatilansa, vieläpä Samogitian ja Liettuan hän tunsi itselleen liian
ahtaiksi.

Hänen nuorempi puhekumppaninsa, jolla oli tuo pitkä irtotukka ja

ulkomaalainen puku, oli hänen serkkunsa, hovitallimestari, ruhtinas
Boguslaw. Hän kuiskasi vielä jotakin hetmanin korvaan ja sanoi
sitten kuuluvasti:

— Minä kirjoitan siis asiakirjan alle ja sitten lähden matkalle.

— Jos se on välttämätöntä, niin lähde, — vastasi Janusz, — mutta

mieluummin pitäisin sinut täällä, sillä ei tiedä, mitä voi tapahtua.

— Onhan täällä varustauduttu kaiken varalta, mutta siellä asiat

vaativat minun mieskohtaista läsnäoloani. Siis Jumalan haltuun!

— Adieu, mon frère! [Hyvästi, veljeni!]

— Adieu.
 Molemmat ruhtinaat ojensivat kätensä toisilleen, ja hovitallimestari
poistui nopein askelin. Sitten suurhetmani kääntyi odottavien ritarien
puoleen.

— Suokaa anteeksi, hyvät herrat, että olen odotuttanut, — sanoi

hän matalalla äänellä verkalleen, — mutta nykyään on niin paljon
asioita. Olen jo kuullut teidän nimenne ja iloitsen hengessäni, että
Jumala juuri tällaiseen aikaan lähetti minulle niin erinomaiset ritarit.
Käykää istumaan, hyvät vieraat. Kuka herroista on herra Jan
Skrzetuski.

— Minä, teidän ylhäisyytenne, — vastasi Jan.

— Te olette kai staarosta… suokaa anteeksi, olin unohtanut..

— En minä ole staarosta, — vastasi Jan.

— Mitä? — sanoi ruhtinas rypistäen komeita kulmakarvojaan. -

Eikö teille ole myönnetty staarostan arvoa siitä, mitä olette tehnyt
Zbarazin luona?

— Sitä en ole koskaan itselleni tavoitellut.

— Teidän olisi pitänyt saada se tavoittelematta. Onko se, mitä

sanotte, mahdollista? Eikö teitä ole siis millään palkittu? Teidät on
siis kokonaan unohdettu. Minä ihmettelen… ei, mitä minä
sanoinkaan, eihän se ole ensinkään ihmeellistä nykyjään, jolloin
ainoastaan nöyräselkäisiä palkitaan. Vai niin, vai ette te ole
staarosta!… Jumalan kiitos, että tulitte tänne, sillä täällä ei unohdeta
yhtä helposti eikä jätetä palveluksia palkitsematta… samoin kuin ei
teitäkään, eversti Wolodyjowski.

— En ole ansainnut vielä…

 — Jättäkää se minun harkittavakseni ja ottakaa nyt tämä Rosienyn
tuomioistuimessa vahvistettu asiakirja, jolla siirrän Dydkiemien
teidän elinkautiseksi omaisuudeksenne. Se on aika hyvä palanen
maata, jota joka kevät kyntää sata auraa. Enempää en voi tällä
kertaa antaa, mutta ottakaa nyt se ja sanokaa herra Skrzetuskille,
että Radziwill ei koskaan unohda ystäviään eikä myöskään niitä,
jotka ovat tehneet hänen johdollaan palveluksia isänmaalle.

— Teidän ylhäisyytenne… — änkytti Michal herra hämillään.

— Älkää puhuko mitään, ja suokaa anteeksi, että se on niin vähän,

mutta sanokaa kaikille ystävillenne, että sen ei käy huonosti, joka
niin hyvin vaikeina kuin hyvinä aikoina asettaa voimansa Radziwillien
käytettäväksi. En ole kuningas, mutta jos se olisin, voi Jumala
todistaa, etten milloinkaan unohtaisi sellaisia miehiä kuin Jan
Skrzetuski tai Zagloba…

— Se olen minä! — ehätti Zagloba astuen ripeästi esille, sillä hän

oli jo alkanut käydä kärsimättömäksi, kun häntä ei oltu muistettu.

— Kyllä arvasin, että te olitte juuri se, sillä minulle on kerrottu, että
Zagloba on jo ikämies.

— Olen ollut teidän ylhäisyytenne korkean isän koulutoveri, ja kun

hänessäkin oli jo lapsesta saakka ritarillisia taipumuksia, tuli minusta
hänen uskottunsa, koska minäkin pidin enemmän keihäästä kuin
latinasta.

Herra Stanislaw Skrzetuski, joka ei vielä tuntenut Zaglobaa,

ihmetteli, sillä viimeksi eilen oli herra Zagloba Upitassa sanonut
olevansa, ei ruhtinas Krzysztof-vainajan, vaan itse Janusz-ruhtinaan
koulutoveri, mikä muuten oli mahdotonta, koska Janusz-ruhtinas oli
paljon nuorempi Zaglobaa.

— Todellako? — virkkoi ruhtinas? — Siinä tapauksessa olette

Liettuasta?

— Niin olen, — vastasi herra Zagloba empimättä.

— No sitten ei ole ihme, jos tekin olette jäänyt palkintoa vaille, sillä
me liettualaiset olemme jo tottuneet siihen, että meitä ruokitaan
kiittämättömyydellä… Totisesti, jos minä antaisin teillekin
ansioittenne mukaan, ei minulle itselleni jäisi mitään. Sellainen on
meidän kohtalomme! Me uhraamme veremme, henkemme,
omaisuutemme, eikä kukaan edes päännyökkäyksellä kiitä meitä.
Mutta mitä he kylvävät, sitä saakoot myös niittää… Sitä vaativat
Jumala ja oikeudenmukaisuus… Tehän kaadoitte kuuluisan Burlajn
ja sivalsitte yhdellä iskulla kolme päätä Zbarazin luona?

— Kyllä minä kaadoin Burlajn, teidän ylhäisyytenne, — vastasi

Zagloba. — Kun kerrottiin, että hänelle kukaan ei vedä vertoja, niin
minä päätin näyttää nuoremmille veljille, että on valtakunnassa vielä
urhoollisuutta. Mutta mitä niihin kolmeen päähän tulee, mikä on
minulta kyllä saattanut tapahtua taistelun tuoksinassa, niin Zbarazin
luona sen teki eräs toinen.

Ruhtinas vaikeni hetkisen ja jatkoi:

— Eikö teitä suututa se kiittämättömyys, jolla tekojanne on

palkittu?

— Minkäpä sille mahtaa, teidän ylhäisyytenne, vaikka

harmittaakin, — vastasi Zagloba.
 — Lohduttakaa itseänne sillä, että tässä täytyy tulla muutos…
Yksistään senkin tähden, että te olette tullut tänne, olen minä teidän
velallisenne, ja joskaan en ole kuningas, niin tämä ei ole päättyvä
pelkkiin lupauksiin.

— Teidän ylhäisyytenne, ruhtinas, — puuttui herra Jan Skrzetuski

innostuneesti ja hiukan ylpeästi puheeseen, — me emme ole tulleet
tänne palkintojen ja omaisuuden toivossa… Vihollinen on astunut
isänmaahamme, ja sentähden me tahdomme rientää sen avuksi
etevän sotapäällikön johdolla. Minun serkkuni Stanislaw on
Ujsciessa omin silmin nähnyt meidän pelkuruutemme, huonon
järjestyksemme ja petollisuutemme ja loppujen lopuksi vihollisen
voiton. Täällä me tahdomme ruveta sotapalvelukseen suuren
päällikön ja isänmaan ja kuninkaan puolustajan johdolla. Täällä
vihollista eivät voitot odota, vaan tuho ja tappio… Sentähden
olemme tulleet tarjoamaan palvelustamme teidän ylhäisyydellenne.
Me olemme sotilaita ja tahdomme taistella. — Jos se on toivonne,
niin tulee sekin täyttymään, — vastasi ruhtinas arvokkaasti. —
Teidän ei tarvitse odottaa kauan, vaikka lähdemmekin ensin toista
vihollista vastaan, sillä meidän täytyy kostaa Vilnon tuhka ja rauniot.
Jollei tänään, niin huomenna lähdemme liikkeelle, ja silloin saa
vihollinen maksaa moninkertaisesti… En tahdo pidättää teitä
kauempaa, hyvät herrat, sillä teidän pitää nyt levätä, ja sitäpaitsi on
minulla paljon työtä. Pyydän teitä tänä iltana luokseni huvittelemaan
ennen lähtöä. Kiejdanyyn on saapunut paljon naisia sotaa pakoon.
Herra eversti, kestitkää vieraitani kuin omassa talossanne ja
muistakaa, mikä on minun, se on myös teidän!… Herra
Harasimowicz, sanokaa tuonne saliin kokoontuneille, etten voi ottaa
vastaan nyt, en jouda, mutta illalla he saavat tietää mitä haluavat…
Voikaa hyvin, hyvät herrat, ja olkaa Radziwillin ystäviä; hän tarvitsee
nyt sellaisia kuin te. Sen sanottuaan tuo mahtava ja ylpeä ruhtinas
ojensi kätensä vuoron perään kullekin kuin vertaiselleen.
Hyväntahtoinen ja lempeä hymy valaisi hänen jylhiä kasvojaan, ja se
luoksepääsemättömyys, joka tavallisesti ympäröi häntä synkeänä
pilvenä, katosi kokonaan.

— Kas siinä on sotilas ja sotapäällikkö! — innostui Stanislaw

Skrzetuski, kun he audienssisalissa tunkeutuivat väkijoukon läpi.

— Minä voisin mennä vaikka tuleen hänen tähtensä! — huusi

Zagloba. — Huomasitteko, että hän tiesi ulkoa kaikki minun
urotyöni?… Kun se leijona alkaa karjua ja minä yhdyn peliin, niin
saatte nähdä, että ruotsalaisten korvia kuumoittaa. Hänen
vertaistaan ei ole nyt koko valtakunnassa. Hän ei ole mikään
kastellaani, joka senaattorin paikalle istuttuaan heti nostaa nenänsä
pystyyn ja alkaa sanoa aatelisia nuoremmiksi veljikseen jo
ennenkuin roimahousut ovat alkaneet kiiltää virkatuolin hyväilystä…
Michal, sinun kävi hyvin!… Näkyypä olevan niin, että ken itseään
Radziwilliin hankaa, saa heti kuluneen nuttunsa kullatuksi. Täällä
saa helpommin maita ja muonaa kuin meillä edes romua ja kuonaa.
Siinä on miesten mies! Onni sinua potkaisi, Michal! Hämilläsi olit kuin
morsian vihkimisen jälkeen.

— Minä jouduin todellakin hämille, — myönsi Michal, — mutta

mitä sanot maista ja muonasta, ei ole totta. Olen useasti kuullut
vanhojen sotilaitten valittavan ruhtinaan saituutta. Ja nyt alkaa
armonosoituksia kuitenkin satamalla sataa.

— Jos ken vielä uskaltaa haukkua ruhtinasta saidaksi, niin lyö sille
haukkujalle tuo asiakirja vasten naamaa. Parempaa todistusta et voi
keksiä.
 — Yksi seikka on selvä, — virkkoi Jan Skrzetuski. — Ruhtinaalla
on suunnitelmia, joitten toteuttamiseen hän tarvitsee apua.

He olivat tulleet linnanpihalle, jolle ilmestyi uusia

ratsuväenosastoja, aatelisjoukkoja ja vaunuja tuoden ympäristön
ylimyksiä vaimoineen ja lapsineen. Michal Wolodyjowski vei
toverinsa portin luo, jotta he paremmin näkisivät tulijat.

— Kuka tietää, Michal, ehkä on tänään sinun onnesi päivä, —

sanoi herra Zagloba. — Ehkä on sinun tuleva puolisosi noitten
vaunuissa ajavain aatelistyttärien joukossa. Katsohan, noissa
avonaisissa vaunuissa lähestyy meitä valkoinen olento…

— Ei ole se mikään vihille kelpaava neitonen, mutta vihkimisen

toimittajaksi kyllä omansa, — vastasi tarkkasilmäinen Wolodyjowski.
— Se on piispa Parczewski ja hänen vieressään pater Bialozor,
Vilnon arkkidiakoni.

— Tulevatko hekin tervehtimään kalvinilaista ruhtinasta?

— Minkä sille mahdat, kun asiat niin vaativat.

— Hei vaan! Kylläpäs täällä on hilua ja melua, — huudahti herra

Zagloba iloisesti. — Olen maalla ruostunut kuin vanha lukko…
Muistelenpa nyt menneitä aikoja. Hölmö olen, jollen tänä iltana iske
johonkin aatelisneitoseen!

Jonkin matkan päässä piispan vaunuista näkyi joukko ratsastavia

sotilaita.

— Ne ovat Ganchoffin rakuunoita, tunnen kyllä, — selitti

Wolodyjowski.
— Mutta keskellä niitä näkyvät vaunut!…
Rummut alkoivat päristä.

— Oho! Se kuuluu olevankin tärkeä henkilö! — huudahti Zagloba.

 Ruhtinas Janusz Radziwillin vaakunoilla koristetuissa vaunuissa,
joitten edessä oli neljä valkoista oritta, istui kaksi komeata,
ulkomaalaisesti puettua herraa. Heillä oli leveälieriset hatut päässä,
ja hattujen alta valuivat vaaleat irtotukan suortuvat aina hartioille
saakka osaksi peittäen korkeat pitsikaulukset. Toinen heistä oli lyhyt,
mutta rotevarakenteinen; hänellä oli kiilamainen parta ja pystyt
viikset. Toinen, nuorempi, oli kokonaan mustissa ja ulkomuodoltaan
vähemmän sotilaallinen, mutta mahtoi olla arvoltaan korkeampi,
koska hänellä oli kaulassa kultaiset vitjat ja vitjoissa kallisarvoinen
ritarikunnan merkki. Molemmat lienevät olleen ulkomaalaisia, koska
he niin uteliaasti katselivat linnaa, ihmisiä ja pukuja.

— Mitä paholaisia nuo ovat? — kysyi Zagloba.

— En tunne enkä ole koskaan nähnyt! — vastasi Wolodyjowski.

Vaunut ajoivat pihalle ja tehtyään puoliympyrän pysähtyivät linnan

päärakennuksen eteen. Rakuunat olivat pysähtyneet portin luo.

Wolodyjowski tunsi heidän upseerinsa.

— Tokarzewicz! — huusi hän. — Hyvää päivää!

— Päivää, herra eversti!

— Mitä miehiä te tänne toitte?

— Ruotsalaisia ovat.

— Ruotsalaisia?

— Niin. Ja suuria herroja. Se lihava on kreivi Lewenhaupt ja

laihempi on Pentti Skytte, paroni von Duderhoff.
 — Duderhoff? — huusi Zagloba.

— Mitä ne täällä tekevät?! — kysyi herra Wolodyjowski.

— Jumala ties! — vastasi upseeri. — Olemme tuoneet heidät

Birźestä tänne. Ehkä he ovat saapuneet neuvottelemaan
ruhtinaamme kanssa, sillä Birźessä kerrottiin ruhtinaan kokoavan
suurta sotajoukkoa ja hyökkäävän ensin Liivinmaahan.

— Niitä lurjuksia! Jänistävät! — huusi Zagloba. — Ensin valtasivat

Suur-Puolan ja ajoivat kuninkaan pois pääkaupungistaan, mutta nyt
ovat jo valmiit ryömimään Radziwillin edessä ja rukoilemaan, ettei
tämä hyökkäisi Liivinmaahan. Mutta vartokaa vain, te Duderhoffit,
kyllä teille tulee vielä niin tulinen lähtö, että housunne saattavat
pudota. Kohta me teitä kopistelemme! Eläköön Radziwill!

— Eläköön! — kannatti portin luona seisova aateli.

— Defensor patriae! Isänmaan puolustaja! Ruotsalaisia vastaan!

Ruotsalaisia vastaan!

Ritariemme ympäri muodostui piiri, johon liittyi yhä useampia

aatelisia. Kun Zagloba huomasi sen, kapusi hän portinpylväälle ja
alkoi huutaa:

— Hyvät herrat, kuulkaa! Ken minua ei tunne, sille sanon, että

olen se sama Zagloba, joka Zbarazin luona kaatoi Burlajn, kasakkain
suurimman hetmanin Chmielnickin jälkeen, ja tällä vanhalla kädellä
minä sen tein. Mutta se, joka ei Zaglobasta ole kuullut puhuttavan,
se on varmasti ensimmäisen kasakkasodan aikana perannut
herneitä kotona, ruokkinut kananpoikia tai paimentanut vasikoita,
mitä en suinkaan voi sanoa teidän kaltaisistanne ritareista.
 — Se on suuri soturi! — kuului ääniä. — Koko valtakunnassa ei
ole sen suurempaa!… Kuulkaa, mitä hän puhuu!

— Niin, kuulkaa, hyvät herrat! Vanhojen luitteni olisi jo tehnyt mieli

levätä, ja olisihan minun jo ollutkin aika loikoa uunin pankolla, syödä
pöhöpiimää kerman kera, käyskennellä puutarhassa omenoita
kokoillen, kädet puuskassa katsella elonleikkaajien työtä tai nipistellä
tyttösten poskipäitä. Varmaan olisi vihollinenkin oman etunsa tähden
jättänyt minut rauhaan, koska sekä ruotsalaiset että kasakat tietävät,
minkälaista jälkeä käteni tekee…

— Mitä tuo kana tuolla ylhäällä kaakottaa — kysyi samassa ääni

joukosta.

— Älä häiritse! Pidä suusi kiinni! — huusivat toiset.

Mutta Zagloba oli kuullut kysymyksen.

— Hyvät herrat, suokaa anteeksi tuolle kukonpojalle, — huusi hän,

— koska hän ei vielä tiedä, missä on häntä, missä pää.

Aateliset räjähtivät riemuisaan nauruun, mutta niskoittelija

painautui kiireimmän kautta väkijoukkoon yleisenä pilkanesineenä.

— Mutta asiaan! — lausui Zagloba. — Kuten sanottu, olisihan

minun ollut jo aika saada levätä, mutta koska isänmaa kärsii, koska
vihollinen tallaa maatamme, olen minä täällä lähteäkseni yhdessä
teidän kanssanne vihollista vastaan sen maaemon nimessä, joka on
meidät kaikki kasvattanut. Se, joka nyt ei puolusta häntä, joka ei
hänelle uhria tuo, se ei ole hänen oma poikansa, vaan
poikapuolensa, eikä ansaitse hänen rakkauttaan. Minä, vanha mies,
lähden taistelemaan, ja jos kaadun, niin tulen viimeisessä
hengenvedossa huutamaan: Surma ruotsalaisille! Vannokaamme,
ettemme hellitä kättä miekankahvasta, ennenkuin vihollinen on ajettu
maasta pois!…

— Siihen olemme vannomattakin valmiit! — huusivat useat. — Me

lähdemme minne ruhtinaamme meidät vie!

— Hyvät herrat!… Veljet! Te näitte nuo kahdet roimahousut, jotka

kullatuissa vaunuissa ajoivat tänne. He tietävät, ettei Radziwillien
kanssa sovi leikitellä, ja tulevat rukoilemaan häntä jättämään
ruotsalaiset rauhaan. Mutta ruhtinas, jonka luona äsken juuri kävin,
on koko Liettuan nimessä vakuuttanut, että neuvottelut ja
pergamentit eivät tule enää kysymykseen, vaan sota, sota!

— Sota! Sota! — toistivat kuulijat kaikuna.

— Mutta koska sotapäällikkökin, — jatkoi Zagloba, — on sitä

varmempi ja rohkeampi, mitä lujemmin hän sotilaihinsa luottaa, niin
näyttäkäämme, hyvät herrat, mitä miehiä olemme. Menkäämme
tuonne linnanikkunain alle huutamaan: Surma ruotsalaisille! Tulkaa
mukanani!

Zagloba hyppäsi alas pylväältä ja marssi linnan pihan yli sorisevan

väkijoukon seuraamana. Kun he olivat tulleet aivan ikkunan alle,
puhkesi kaikkien suusta:

— Surma ruotsalaisille! Surma ruotsalaisille!

Kohta syöksyi Wendenin vojevoda Korf hämmästyneenä eteisestä

ja hänen jäljessään ruhtinaallisen ratsuväenrykmentin eversti
Ganchoff. Molemmat koettivat hillitä aatelisia ja kehoittivat
innokkaasti heitä hajaantumaan.
 — Hyvä Jumala! — huusi herra Korf, — tuolla ylhäällä
ikkunaruudut helisevät. Te ette tiedä kuinka sopimattomaan aikaan
huutonne kajahtivat. Mitenkä voitte osoittaa läheteille
pahansuopuutta ja sotilaille kurittomuutta? Kuka sen pani alulle?

— Minä! — vastasi Zagloba. — Tervehtikää ruhtinasta meidän

kaikkien puolestamme ja sanokaa, että hän pysyisi lujana, sillä me
olemme valmiit taistelemaan viimeiseen veripisaraan saakka.

— Kiitän teitä hetmanin nimessä, kiitän teitä, mutta hajaantukaa!

Järkevyyttä, hyvät herrat, järkevyyttä, muuten suistatte isänmaanne
perikatoon. Se, joka tänään osoittaa mieltään lähettejä vastaan,
tekee isänmaalle karhunpalveluksen.

— Viis me läheteistä, me tahdomme tapella emmekä neuvotella!

— Teidän sotainen innostuksenne ilahduttaa minua. Hyvin pian

tulee hetki, jolloin saatte sitä purkaa. Lähtekää nyt lepäämään ennen
lähtöä. Eikö ryyppy viinaa olisi nyt paikallaan? Huonoa on tapella
kuivin suin.

— Totinen tosi! — huusi herra Zagloba ensimmäisenä.

— Totinen tosi! Nyt, kun ruhtinas tietää meidän mielemme, ei

meillä ole täällä mitään tekemistä.

Joukko alkoi hajaantua lähtien suurimmaksi osaksi

kylkirakennukseen, jossa pitkät, katetut pöydät jo odottivat. Herra
Zagloba asteli ensimmäisenä.

Herrat Korf ja Ganchoff palasivat ruhtinaan luo, joka neuvotteli

ruotsalaisten lähettien ja useiden puolalaisten ylimysten kansa.
 — Kuka siellä oli pannut tuon hälinän alulle? — kysyi ruhtinas,
jonka leijonankasvoilta viha ei vielä ollut sammunut.

— Se oli tuo äskettäin saapunut aatelismies… se kuuluisa

Zagloba, — vastasi Wendenin vojevoda.

— Urhea soturi, — virkkoi ruhtinas, — mutta kovinpa pian hän

alkaa asioihin sekaantua.

Sen sanottuaan hän viittasi eversti Ganchoffille ja kuiskasi jotakin

tämän korvaan.

Mutta sillävälin astui herra Zagloba tyytyväisenä kylkirakennusta

kohti, ja hänen jäljessään herrat Skrzetuski ja Wolodyjowski, joille
hän sanoi:

— Kas niin, ystäväni, tuskin olin näyttäytynyt, kun aatelissa heräsi

isänmaanrakkaus. Nyt on ruhtinaan helpompi lähettää nuo lähetit
matkoihinsa, sillä hänen tarvitsee vain vedota meidän
mielipiteeseemme. Luulenpa, ettei tämä jää palkitsematta, vaikka en
tehnytkään sitä palkinnon toivossa. No, mitä sinä, hyvä Michal, noita
portista ajavia vaunuja noin töllistelet, ikäänkuin silmäsi olisivat
kivettyneet?

— Se on hän, — vastasi Michal Wolodyjowski viiksiään sivellen.

— Kautta
Jumalani, se on hän!

— Kuka hän?

— Neiti Billewicz.

— Sekö, joka sinulle rukkaset lahjoitti?…

 — Se… Oh, hyvät herrat, minä ihan sorrun surusta!

— No, katsotaanpa, onko se hän! — sanoi Zagloba.

Sillävälin olivat vaunut lähestyneet. Niissä istui komea aatelismies,

jonka viikset olivat hieman harmaantuneet, ja hänen vieressään
Aleksandra-neiti kauniina kuin ainakin, rauhallisena ja vakavana.

Michal-herra katsoi häneen surullisesti ja kumarsi syvään, mutta

neiti ei huomannut häntä tungoksessa. Zagloba katseli neidin
hienoja ja jaloja piirteitä sanoen:

— Siinä on sitten julman suloinen tyttö, hyvä mies, mutta liian

hieno hän on sotamiehelle. Minä tunnustan, että hän on silmän ilo,
mutta sittenkin minä pidän enemmän sellaisesta, josta et voi suin
päin sanoa, onko se tykki vai nainen.

— Voitteko sanoa, kuka tuo on, joka ajoi juuri portaitten eteen? —
kysyi herra Wolodyjowski vieressään seisovalta aateliselta.

— Kyllä, — vastasi tämä. — Se on herra Tomasz Billewicz,

kuninkaallinen miekankantaja [ylhäinen arvonimi muinaisessa
Puolassa] Rosienysta. Kaikki täällä tuntevat hänet, sillä hän on
Radziwillin vanha ystävä ja palvelija.
KOLMASTOISTA LUKU.

Sinä päivänä ruhtinas ei näyttäytynyt aatelisille ennen kuin illalla.

Hän söi päivällistä yhdessä lähettien ja niitten ylimysten kanssa,
jotka olivat ottaneet osaa äskeiseen neuvotteluun. Everstit saivat
käskyn pitää Radziwillin hovin rykmentit, etenkin ulkomaalaisten
johtamat jalkaväenosastot, valmiina kaiken varalta. Ilmassa tuntui
ruudin hajua. Odotettiin sotaretkelle lähdön tapahtuvan viimeistään
seuraavana aamuna, mihin kaikki merkit viittasivat. Ruhtinaan
monilukuinen palvelijajoukko lastasi kuormiin aseita, arvoesineitä ja
rahakirstuja.

Harasimowicz kertoi, että kuormat lähetetään Tykociniin

Podlahiassa, koska olisi varomatonta säilyttää ruhtinaan hallussa
olevia varoja Kiejdanyn linnoittamattomassa palatsissa. Myöskin
muonakuormasto varustettiin valmiiksi, ja sen oli määrä seurata
sotajoukkoa.

Levisi huhu, että sotahetmani Gosiewski oli vangittu siksi, ettei hän
suostunut yhdistämään joukkojaan Radziwillin joukkoihin, minkä
kautta koko sotaretki olisi tullut vaaranalaiseksi. Lähtövalmistukset,
kuten tykkien jyrinä, kun niitä vedettiin ulos linnan asekartanosta, ja
tuo ennen sotaretkelle lähtöä niin tavallinen sekamelska, saivat
kuitenkin herra Gosiewskin ja maltalaisritari Judyckin vangitsemisen
unohduksiin.

Aateliset, jotka söivät päivällistä kylkirakennuksen isoissa saleissa,

eivät puhuneet mistään muusta kuin sodasta, Vilnon palosta,
Varsovan uutisista ja ruotsalaisista, joille kaikki olivat katkeroituneita
kavalan hyökkäyksen tähden naapurin kimppuun vastoin
rauhansopimusta. Sanomat heidän nopeasta edistymisestään,
Ujscien antautumisesta, Suur-Puolan valtauksesta, Masovian ja
Varsovan välttämättömästä antautumisesta eivät herättäneet pelkoa,
vaan päinvastoin kohottivat sotaista innostusta, Ruotsalaisten
menestymisen syytä pidettiin näet päivänselvänä: he eivät olleet
vielä kertaakaan kohdanneet kunnollista armeijaa eikä todellista
ylipäällikköä. Radziwill oli ensimmäinen ammattisoturi, jonka kanssa
he tulisivat voimiaan mittelemään, ja aateliset tunsivat häntä kohtaan
horjumatonta luottamusta. Sitäpaitsi everstit vakuuttivat, että he
tulisivat lyömään ruotsalaiset avoimessa taistelussa.

— Kyllä se niin on! — selitti herra Michal Stankiewicz, vanha ja

kokenut sotilas. — Minä muistan hyvin entiset sodat ja tiedän, että
ruotsalaiset ovat aina puolustautuneet linnoituksissa tai vallien
takana eivätkä koskaan uskaltaneet avoimeen taisteluun, ja jos he
ovatkin sen tehneet, niin he ovat saaneet aika opetuksen. Voitto ei
ole antanut Suur-Puolaa heidän haltuunsa, vaan petos ja nostoväen
kelvottomuus.

— Juuri niin! — kannatti herra Zagloba. — He ovat

heikkorakenteista kansaa, sillä heidän maansa on kovin
hedelmätöntä, mistä johtuu, että leipää ei ole. Sentähden he
jauhavat puitten käpyjä jauhoiksi ja leipovat siitä pihkalle haisevia
hiilikoita. Toiset kuljeskelevat rantoja pitkin ja syövät mitä laineet
sattuvat tuomaan rantaan. Nälkäistä roskaväkeä he ovat, ja
sentähden maailmassa ei olekaan toista kansaa, joka olisi heitä
ahnaampi toisen omaisuuteen nähden. Tataareillakin on edes
hevosenlihaa tarpeeksi, mutta ruotsalaiset eivät näe lihaa joskus
vuosikauteen ja kuolisivat varmasti nälkään, jollei meri soisi heille
antimiaan. Entä milloinka te, herra Stankiewicz, olette tehnyt
tuttavuutta ruotsalaisten kanssa?

— Nykyisen hetmanin isän, Krzysztof-ruhtinaan aikana.

— Minä herra Koniecpolskin, nykyisen lipunkantajan isän aikana.

Kyllä me annoimme Kustaa Aadolfille Preussissa oikein miehen
kädestä ja otimme vahvasti vankeja. Siellä minä tulin tuntemaan
heidät ja kaikki heidän metkunsa. Meidän miehemme tekivät heistä
pientä pilaa. Kuten herrat kaiketi tietävät, niin ruotsalaiset, jotka
alinomaa kahlata lotistavat vedessä ja hankkivat ravintonsa merestä,
ovat uimareina kerrassaan exquisitissimi [erinomaisia]. Me
käskimme heitä näyttämään taitoaan, ja mitä arvelette: kun heitit
lurjuksen avantoon, niin se toisesta sukelsi esiin — elävä silli
kuonossa.

— Hyväinen aika, mitä te sanotte?!

— Luhistukoon ruumiini tähän paikkaan, jollen nähnyt omin silmin

sellaista ainakin sata kertaa, Muistanpa senkin, kuinka he kiskoivat
nahkoihinsa preussilaista limppua niin navakasti, etteivät sitten
raskineet kotiinsa lähteä. Herra Stankiewicz sanoo aivan oikein, ettei
heistä ole sotilaiksi. Heidän jalkaväkensä vielä menee mukiin, mutta
ratsuväki — Herra varjelkoon! Heillä ei ole hevosia isänmaassaan,
eivätkä he voi siis nuorena totutella ratsastamaan.
 Päivällisen jälkeen ruhtinas kutsui everstit vuoron perään
luokseen. He ihmettelivät jonkinverran sitä, että ruhtinas kutsui
yhden kerrallaan, mutta mieluista oli se ihmettely, kun he palasivat
kukin jokin lahja kädessä. Ruhtinas puolestaan vaati vain
uskollisuutta ja luottamusta. Hetmani kyseli myöskin innokkaasti,
oliko herra Kmicic saapunut, ja käski heti ilmoittamaan, kun hän
tulee.

Kmicic saapuikin, mutta vasta myöhään illalla, kun vieraat jo

alkoivat kokoontua kirkkaasti valaistuihin saleihin. Asekartanossa
hän tapasi herra Wolodyjowskin ja tutustui tämän seuralaisiin.

— Julman hauskaa, että tapasin teidät ja teidän kuuluisat

kumppaninne! — huudahti hän ravistaen pienen ritarin kättä. — On
kuin veljen olisin tavannut! Te voitte luottaa sanoihini, sillä minä en
osaa teeskennellä. Tosin kyllä te pitelitte minua silloin aika pahasti,
mutta sitten nostitte minut jaloilleni, ja sitä en eläessäni unohda.
Kaikkien kuullen sanon tässä suoraan, että ellei teitä olisi ollut, niin
ristikon takana nyt istuisin. Jumala suokoon, että maailmassa olisi
enemmän sellaisia miehiä kuin te. Joka on toista mieltä, se on lurjus,
ja vieköön minut itse paholainen, jollen siltä lyö korvia päästä.

— Rauhoittukaa!

— Menisin vaikka tuleen teidän tähtenne! Ken ei usko, astukoon

esiin!

Kmicic katsoi haastavasti upseereihin, mutta kukaan ei väittänyt

vastaan, sillä kaikki rakastivat ja kunnioittivat Michal Wolodyjowskia.
Zagloba vain virkkoi:
 — Tulinen mies! Minusta tuntuu, että tulen pitämään teistä. Mutta
sanokaahan, minkä arvoinen tuo Wolodyjowski oikein on.

— Enemmän kuin kaikki te yhteensä! — huusi Kmicic hillittömästi.

Silmäiltyään ritareita hän lisäsi: — Suokaa anteeksi, minä en tahdo
loukata ketään, sillä pidän teitä kelpo kansalaisina ja suurina
sotureina… Älkää suuttuko, sillä lemmessä tahtoisin voittaa teidän
ystävyytenne.

— Mitäpä tuosta, — virkkoi Jan Skrzetuski. — Sydämen

kyllyydestä suu puhuu.

— Syleilkäämme! — huudahti herra Zagloba.

— Sanottu ja tehty!

He syleilivät toisiaan.

— Nyt pitäisi saada ryypyt päälle!… — sanoi Kmicic.

— Siihen ei minua tarvitse kahta kertaa kehoittaa! — vastasi

Zagloba kuin kaiku.

— Pujahtakaamme aikaisemmin pois ruhtinaan pidoista tänne.

Kyllä minä pidän huolta, että saamme juotavaa.

Michal-herra alkoi innokkaasti nyhtää viiksiään.

»Luulenpa, ettet niinkään hevillä sieltä pois pujahda, jahka näet

kuka siellä on…» — ajatteli hän itsekseen silmäillen Kmiciciä.

Ja hän oli jo avaamaisillaan suunsa ilmoittaakseen Kmicicille

Oleńkan tulosta, mutta pidättäytyi siitä samassa ja kysyi:
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com