Visit https://ebookfinal.

com to download the full version and

explore more ebook

The Treatise on the Apostolic Tradition of St

Hippolytus of Rome Bishop and Martyr Apostolik■
paradosis Antipope Hippolytus

_____ Click the link below to download _____

https://ebookfinal.com/download/the-treatise-on-the-
apostolic-tradition-of-st-hippolytus-of-rome-bishop-
and-martyr-apostolike-paradosis-antipope-hippolytus/

Explore and download more ebook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that might interest you.
You can download now and explore!

Hippolytus The Bacchae Webster s French Thesaurus Edition

Euripides

https://ebookfinal.com/download/hippolytus-the-bacchae-webster-s-
french-thesaurus-edition-euripides/

ebookfinal.com

Hippolytus The Bacchae Webster s German Thesaurus Edition

Euripides

https://ebookfinal.com/download/hippolytus-the-bacchae-webster-s-
german-thesaurus-edition-euripides/

ebookfinal.com

great treatise on the stages of the path to enlightenment

Tsong-Kha-Pa

https://ebookfinal.com/download/great-treatise-on-the-stages-of-the-
path-to-enlightenment-tsong-kha-pa/

ebookfinal.com

Politics and Tradition Between Rome Ravenna and

Constantinople A Study of Cassiodorus and the Variae 527
554 M. Shane Bjornlie
https://ebookfinal.com/download/politics-and-tradition-between-rome-
ravenna-and-constantinople-a-study-of-cassiodorus-and-the-
variae-527-554-m-shane-bjornlie/
ebookfinal.com
The Life of St Catherine of Siena The Classic on Her Life
and Accomplishments as Recorded by Her Spiritual Director
1st Edition St. Catherine Of Siena
https://ebookfinal.com/download/the-life-of-st-catherine-of-siena-the-
classic-on-her-life-and-accomplishments-as-recorded-by-her-spiritual-
director-1st-edition-st-catherine-of-siena/
ebookfinal.com

Terrible Exile The Last Days of Napoleon on St Helena

Unwin

https://ebookfinal.com/download/terrible-exile-the-last-days-of-
napoleon-on-st-helena-unwin/

ebookfinal.com

A Treatise on Money The Applied Theory of Money 2nd ed.

Edition Keynes

https://ebookfinal.com/download/a-treatise-on-money-the-applied-
theory-of-money-2nd-ed-edition-keynes/

ebookfinal.com

A Treatise on Money The Pure Theory of Money 2nd ed.

Edition Keynes

https://ebookfinal.com/download/a-treatise-on-money-the-pure-theory-
of-money-2nd-ed-edition-keynes/

ebookfinal.com

Treatise on Geomorphology The Foundations of Geomorphology

1st Edition Antony R. Orme And Dorothy Sack (Eds.)

https://ebookfinal.com/download/treatise-on-geomorphology-the-
foundations-of-geomorphology-1st-edition-antony-r-orme-and-dorothy-
sack-eds/
ebookfinal.com
The Treatise on the Apostolic Tradition of St Hippolytus
of Rome Bishop and Martyr Apostolikē paradosis
Antipope Hippolytus Digital Instant Download
Author(s): Antipope Hippolytus, Gregory Dix (editor), Henry Chadwick
(editor)
ISBN(s): 9780700702329, 0700702326
Edition: Reprint
File Details: PDF, 8.83 MB
Year: 2006
Language: english
THE APOSTOLIC TRADITION
OF ST HIPPOLYTUS
 ~ l T O C " r O ~KH
J lT~j'~.AOCIC

THE TREATISE ON
THE APOSTOLIC TRADITION
OF ST HIPPOLYTUS OF ROME
Bishop and Martyr

Edited by
THE REV. GREGORY DIX
MONK OF NASHDOM ABBEY

Reissued
with corrections preface
and bibliography
by
HENRY CHADWICK

Master of Peterhouse College

in the University of Cambridge

LONDON AND NEW YORK

First published 1937
Second revised edition 1968
Reissued with additional corrections 1992

Transferred to Digital Printing 2006

Published in UK & USA by Routledge

2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
270 Madison Ave, New York NY 10016
ISBN 0 7007 0232 6

(c) Elmore Abbey 1991

All rights reserved

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Hippolytus, Antipope, ca. 170-235 or 6.

[Traditio apostolica. English]
The treatise on the apostolic tradition of St. Hippolytus of Rome,
bishop and martyr = Apostolike paradosis] I edited by Gregory Dix,
reissued with corrections, preface, and bibliography by Henry
Chadwick.
p. em.
Parallel title romanized.
Translation of: Traditio apostolica, the Latin text of the lost
Greek treatise Apostolike paradosis (title romanized).
Reprint with additional corr. Originally published: 2nd rev. ed.
London: S. P. C. K., 1968.
Includes index.
1. Christian life-Early church, ca. 30-600-Sources. 2. Church
history-Early church. ca. 30-600-Sources. I. Dix. Gregory.
II. Chadwick, Henry, 1920- . III. Title. IV. Title: Apostolike
paradosis. V. Title: Apostolic tradition.
BR65.H84T7313 1991
270.1-dc20 91-7205
CIP
Publisher's Note
The publisher has gone to great lengths to ensure the quality of this
reprint but points out that some imperfections in the original may be
apparent
 REVERENDISSIMO DOMINO
DOMINO

GUALTERO HOWARD FRERE,

C.R., S.T.P.,

PRAESULI, PATRI, MAGISTRO

 CONTENTS
PREFACE TO SECOND EDITION AND SELECT
BIBLIOGRAPHY

PREFACE TO THE FIRST EDITION pageix

ptUJeix
GENERAL INTRODUCTION
Apostolic
i. The A poBtolic Tradition xi
ii. St Hippolytus xii
Apostolic
the A
iii. Date of the· poBtolic Tradition xxxv
iv. The RepresentativeValue of the Evidenceof the
postolic Tradition
A poBtolic xxxvii
xxxvii
Infl.uence of the A poBtolic
v. The Inftuence postolic Tradition xliv
THE TEXTUAL MATERIALS Iii
i. The Latin Version lili
liii
ii.
11. The Arabic,Ethiopic,SahidicandBohairic
SahidicandBohairicVersions lvii
iii.
Ill. The Testamentof our Lord lxvi
iv .
iv. The Apostolic Constitutions lxxi
lxxi
v. The "Epitome
The" Epitomeof Apostolic Constitutions,Bk viii
viii""
or "Constitutionsthrough Hippolytus" lxxiv
VI. The Canonsof Hippolytus lxxvi
SYMBOLS USED IN THE TEXT lxxxii
ABBREVIATIONS lxxxii
THE ApOSTOLIC TRADITION page 1
Part I. Of the Clergy 2
Part II. Of the Laity 23
Part III. Church Observances 43
TEXTUAL NOTES 73
INDEX 87
I have to acknowledgemy deepobligation to the Managers
of the Rort
Hort Memorial Fund of the University of Cambridge
andto variousfriends,without whosegenerousfinancial help
the publicationof this volume would have beenimpoBBible.
I wish also to expreBB
expressmy cordieJ
cordial thanksto the staff of the
CambridgeUniversity PreBB, whose patience,care and skill
in this somewhatcomplicated piece of book-making have
been beyond all praise. Above all, lowe a great debt of
gratitude to Dr W. K. Lowther Clarke of the S.P.C.K.,
S.P.C.K.,
without whosefrequentand resourcefulcounselthesepages
would e.imost
almost certainly havehad to remainin manuscript.
Gr. D.
 PREFACE
PREFACE TO
TO THE SECOND EDITION
THE SECOND EDITION
SELECT BIBLIOGRAPHY
AND SELECT BIBLIOGRAPHY
This book first appearedin 1937, 1937,and was a pioneercritical edition
of a documentwith a transmissionof extraordinarycomplexity.
For technicalscholarsits text has now been replaced replacedby the fine
edition producedby Dom BernardBotte in 1963. H163.11 Nevertheless,
there remainsa considerabledemandfor the earlier book, partly
becauseof Dom Gregory Dix Dix's's brilliantly acute introduction,
partly becausehis judgementon the textual problems retains
high value in its own right, and partly becaus becausee he provided an
English version for the convenience of students. students. In In many
respects Dix
respects Dix's's edition is still a very necessarycomplementto
Botte's.
Botte's.
Dix
Dix's's English translationwas not the first. He was anticipated
by the well-known American scholarB. S. Easton((IS7i-19iiO) 1877- 1950) in
1934. An unrevisedreprint of this translationwas issued in 1 \)62
1962
bv
by Archon Books, U. S.A. Easton's
U.S.A. Easton's volume is handyhandv for the
b~ginner
beginner and easy to use: but it has
and has to be admitterl"
admitterl that the
studentpaysa high pricefor theconvenience,sincethe truth about
the complexitiesof the textual evidenceis largely hiddenfrom his
sight. Moreover, Easton not only only left out a few well-attested
passagesbut took risks in his translationwhich the readercann cannotot
check or correct books. In
correct without recourseto other books. In onc
one respect
Easton prescribeda pattern for Dix: Dix : he divided the
the work into
chapterdivisions and sub-divisions
sub-divisionswhich Dix (against his own
better judgement) decided to keep for the convenienceof a
uniform system
systemof reference.
reference. The samenumberingwas preserv preserved ed
in the littl
littlee edition of the Latin and Greek fragments
fragments together
together
with a French translationproducedby Dom Botte in Ul46. I !l4(P2 In
his large critical edition, however
however, , Dom Botte has felt free to
adopt new chapter divisions. At one important point he has
rearran
rearra.ngedged the order (see p. j below), and the presenteditor is
convinced that he is right to have done so. But there have been
convinced
strong practical deterr e nts to making any far-reac
deterrents hing changes
far-reaching
in the printing of this seco nd edition. Accordingly, I give here
second here aa
concordancetable of the relation betweenthe two editions. editions.
1 La TraditTradit;o/l A1,osto/iqll(,(' d, Saillt
ioll Apostoliqlt Saint Hippolyte:
Hi ppolyte: fssni
e88f1.i de "constitul;on
r,colIstitllfiOIl par
pitr Bel'll anl
IkrllaJ'{1
Botte. LiturgiewiRsenRchaftlich('
BottI'. LiturJo(i('wissens~haftli('h{' Quellen Forschungen3!J
<.>ucllen und Forsehungen (MiillRter, IHIi:l).
3\J (Miillst<'l', I\Jti:1).
S( ' \lr ~e" ('hl·'·t
2 S"urces ('hr,'lienne, iel1lH's II (Paris, 1946).
(Paris, 1\J46).
b PREFACE TO THE SECOND EDITION
Concordance of the chapter numbering in Dix and Botte
DIX BOTTE DIX BOTTE DIX BOT'fE
I I 16.9-25 I6 26.Ji) :l2 2.')
2 2 I7 I7 27 :1o
3 3 IS I8 28.1 5 :H
4 4 I9 I9 2H.fi s :l2
5 5 20 20 29 :tl
6 6 2I 21 :10 :l.t
7 omit 22 21 :H :35
8 7 23 21 :32.1 :m
9 8 24 22 :l2.2 3i
10 9 25 23 32.3 4 :1s
II 10 26.I 23 :3:1 :l!)
I2 II 26.2--i 26 34 40
I3 I2 26.5-6 2i :3ii 41
I4 13 26.7-I2 28 36 .tl
I5 I4 26.I3 29 3i 42
I6.I 8 15 26.14 l i 24 :1s .t:l

The Progress of Work on the Text

It is onlv fair to add that, for all its excellence:;;, Dom Botte ':-;
edition o'f I n6:3 will not be the last word on this controversial and
difficult text. His volume appeared in the same ~'ear as an
important diplomatic edition of the Latin \·ersion contained in
the palimpsest in the Yerona Cathedral library. This was thP
work of the Swedish philologist Erik Tidner. 3 Tidner"s readings
diverge in a numl){'r of details from those printed in Botte. Tlwn'
can be no doubt that more critical work is needed on the Orit>ntal
eddetu·t•. :\ new edition of thP Arabie Canons (d lliji}Jolyfll8
ap1wared in I!Hifi. edited b,\' Bene-( ;eorges ( 'oqui11 (Patroloyia
Ori1 nfali8 XXX l. ~). In 1!14ti a ~ o o d edition of the Ethiopic
version. ha:-;ed on mon• manust'l'i pt:-< t ha 11 were anti Ia bl(' to
Honwr. was prodnePd by H. Duensing.~ Dm·n:-<in~·,.; disa~r('t•­
ments with Horner are not very eon,.;idt>ra hie. Tlw ('opt it'
\·ersion was re-editPd with a Uerma11 translation in I !1.14 hv
\\'alter Till and ,J. Leipoldt.:• The late Dr Till himself wa,.; know;,
3 /Jidnsntliflt· Apw.:tolur11m rut/fJI/11111 rrrlf'sia-'tfirorum lrruliltouis flJIOsfofl,.,, ,., f'.«/oJif.'-i

latiuae. Tt>x!t• und l"ntt•rsu<"hlllll!'"" /.-, (lkrliH, 1!1ti:l).

• lier flflhioJ>i,.,·/,, 1'1·rt d~r
1\.irdlnltrrdtutuq 11!-' llif'l'"'!l'· .\hhandhll>j!<·n d!'r
:\kadt•mi<' rlPr \Yi""''nH<'haftt•n in t ;ottin~<'n.
phil. hist. Kl .• Ill F • .tw·. :l:.?. Tlw Et hi• •pi<"
ha" manv mon• varia11ts than l>ix waK a hlP to rPPonl.
• Tt·xtt• untl l'ut...rRHt"hull~t·ll .-.~
( BPrlin, l\1.->-l).
 PREFACE TO THE SECOND EDITION c
to be dissatisfiedwith this book, and someof the reviewerswere
severeto ititS-not always justly so. The volume is primarily an
6-not always

edition of the Sahidic version, with notes on the variants of the

Bohairic version. There is probably more to be said about the
Bohairic translation. Dom Botte is perhaps over-inclined to
dismiss it as being too recentand too likely to be contaminated
by the Arabic tradition. The colophonin the Berlin manuscripP
(or. quart. 519 (9488), now at Tubingen
Tiibingen University Library)
explains that the version was made in A.D. 1804,1804, and that the
translation has been made from the southerninto the northern
dialect, that is from Sahidic, not from Arabic. Admittedly the
translator'snative tonguemust havebeenArabic, but his version
may still be a valuablewitness to the Sahidic tradition, like the
Ar~bic canon-collection(also made from the Sahidic).
One important witness, the Testamentof our Lord, written in
Greek in the fourth century but preservedin Syriac, has not
lately received any special critical study. Rahmani'soriginal
edition of 1899 has been reprinted (1966).
(1966). The English transla-
transla-
tion by J.J. Cooper and Bishop A. J. J. Maclean (1902), giving a
revised translationand valuablenotes, remainsa rare book.
Two new Greek fragmentshave to be reportedhere. The first
is preservedin a dogmaticfiorilegium
florilegium of patristic quotationscon-
tained in two manuscripts,cod. Ochrid.86
Ochrid.86 (saec.XIII) f.192 and
Paris.gr.900(saec. XV) f.112. The discoverer,ProfessorMarcel Marcel
Richard, printed the excerpt from the Ap08tolic
Apostolic Tradition in
Symbolae08loense8
Osloenses38 (1963), page 79, and communicatedit to
Dom Botte in time for its inclusion in his edition of 1963. This
new fragment preservesthe original Greek of chapter xxxii. xxxii.l1
(= Botte 36):
'EK TWV 8l U'Ta.{EWV TWV
nov o£aT~Ewv 'TWV aYLwv a.1TOUTOAWV·
a.1TOaT<)Awv·
1TO., oE
1TOS 8£ 1T£UTO,
ma'TOS 1THpauBw,
1TElpaa()w, 1TpO TOV TtVO, ydJaaa()at, EuXap£uTLa,
nvos YEvuauBa£, Evxapta'TLas
-\\ f3 aVEW'
p..ETU/lap..
/1-ETal\a/1- ' El' "
H yap 1T£UTH \ ''f3
1TtaTEl /1-ETal\af3O£,
p..ETalla Ot, ovo
ouo
,~,
,~'" av
~ ()avaat/Lov
B ', ,,
avaatp..ov Tt,
ns
8wn av'T<p p..ETa 'TOVTO, ov KanaxiJaEl aVTOV
OWTJ aUTcp /LETa TOVrO, OU KanUXVUH aUTOV (cf. Mark xvi.18),
The secondGreek fragment comesfrom a ritual for the unction
of the sick containedin an eleventh or twelfth-century manu-
script at the monasteryof St Catherineon Mount Sinai. It was
found by the RussianscholarA. Dmitrievski and printed also by
A. Trebelas, M£KPOV EVXOAOYLOV (Athens 1950-5), i, p. 180. In
MtKPOV EUXOAOYWV

• Lefort in Museon (1954), pp. 403-5; Botte in BuU. Theol.

.'lfu8eon67 (1954). Thiol. Anc. Mid.
Med. 7 (1954).
(1954),
pp. 26 f.
7, In
In Botte's
Botte's edition of 1963.
1963, p. xxii, this manuscript
manuscriptis said to
to be in the British
Museum, but this
this must be a slip.
d PREFACE TO THE SECOND EDITION

1964 Dr E. Segelberg8 drew attention to the fact that it is an

evident adaptation of the prayer for the consecration of oil
contained in Ap. Trad. v. It reads:
wEK7TEJLlfOV, KvptE, TiJv m077JTa Tov £.\l.ov> aov E7Tt Tov Kap7Tov rij>
El\ata>
,, I ~
TOVTOV, ~ ' OV.. EXptaa>
Ot
w ' ~ -1.. I R \ ~
tEp€ t>, 7TpO't'7JTa>, paatl\€ L> TE Kat
'

JLapTvpa> Kat evi.Svaa> Tfj XPTJaTOTT)Tl aov StKaLOaVVT)> evSvJLa, iva

I \ ""' '\ ..J..,. I \ I , N \ ) .J. 1\
YEV7JTat 7Tavn T£P ai\EL't"'JL€V£P Kat Y£VOJL€V£P EL> OVT)atV Kat w't'£1\Hav
~f-• ,.... \
't'vXTJS Kat aWJLaTO> Kat 7TV€VJLaTO>, Et> a7TOTp07T7JV 7TaVTO> KaKOV,
I ( \ ) I , ' \ \ ,..

El> Uy£lav Tip XPLOJLI.vr.p Sul. TOV Kvplov ~wvv 'l7JaofJ [XptaTofJ].
Segelberg draws attention to other descendants of Hippolytus'
prayer scattered in strangely diverse places, such as the Coptic
Euchologion of the White Monastery (edited by E. Lanne in
Patrologia Orientalis XXVIII, 2, 393ff) and the "Gelasian"
sacramentary (p. 70 Wilson, no. 381 Mohlberg).
Tidner's edition of the Latin text in the Verona palimpsest has
been mentioned above. In the present reprint I have tried to
take account of his revised readings, but have not consistently
altered Dix's Latin text to make it conform with Tidner's printed
text except where Tidner explicitly corrects Hauler. Hauler's
work of 1900 was masterly, and left relatively little for later
study to glean. There are a few places where Tidner diverges
from Hauler without noting the fact (lxxiii.15; lxxv. 20; lxxx. 20),
but as Tidner was not always impeccably served by his printer
these divergences may be simply misprints.

The Debate about the Authorship

R. H. Connolly in 1916 first made it a matter of argument (rather
than inspired conjecture) that an early third-century church'
order must be the foundation document underlying the Latin of
the Verona manuscript, the Oriental canon collections in Coptic,
Arabic, and Ethiopic, the eighth book of the Apostolic Constitu-
tions, and The Testament of our Lord. Connolly's monograph 9
remains an education to read, and contains much illuminating
commentary on the content of the work. His basic conclusion has
8
E. i:legelberg, "The Benedictio Olei in the Apostolic Tradition of Hippolytus",
in Oriens Christimws 48 ( 1964 ), pp. 268-81. As Segel berg notes, its u_,xt suppor·ts the
Latin sanitatem against Dix's emendation (accepted by Botte) sanrtitntem.
9
The so.called Egyptian Church Order and derived dOf'uments, Texts and Htudics
VIII, 4 (1916).
 PREFACE TO THE SECOND EDITION e
remainedsecure.But not everyonehasacceptedhis identification
orderwith the work entitled Apostolic
of this recoveredchurch order Aposwlic
Tradition known to have been written by Hippolytus of Rome.
The principal argumentsfor identifying the recoveredchurch
order with Ap. Tr. may be tersely summarizedas follows:
(a) Hippolytus' name appearsas author in two of the derived
documents, namely the so-called Epitome of the Aposf,olic
Apostolic
Canons of Hippolytus (his name
Constitutions and the Arabic Carwns
appearsin Arabic as Aboulides). The Epitome introduces his
name at precisely the place where the compiler first begins to
incorporatematter directly from the recoveredchurch order.
(b) The statueof Hippolytus found in Romein 1551, now in the
Library,lO
Vatican Library, 10 gives a list of his writings, and namesa work
On charismatic gifts immediatelybefore the Apostolic Tradition.
The initial chapterof the recoveredchurch order, as attestedby
Latin, Greek,and Ethiopic, explainsthat the author,
au-thor, having said
everything necessaryconcerningcharismaticgifts, is now going
to deal with "the tradition that befits the churches".
argued,l1
It has been argued, II with some reason,that these considera-
tions taken by themselvesare not sufficient to prove what they
are claimed to show. The first point is especially weak, since
the ascription of an apostolic church order
orderto Hippolytus might
be comparedwith the claim of the Apostolic Constitutionsto be
mediated by Clement of Rome, disciple of St Peter. In the
Lausiac History of Palladius(c.
(c. 420), Hippolytus is said to have
been "known to the apostles" (H.L. 65). Accordingly, the
argument runs, the occurrence of Hippolytus' name in the
Epitomeand in the Arabic Carwns
Canonsof Hippolytus can be explained
on the hypothesisthat Hippolytus, with the reputationof being
a disciple of the apostles,was the kind of personto whom church
orders were easily ascribed. This argument, however, can be

,. The statuestood in the Vatican until the time of Pius IX, was then lllOVNI
10 moved to
the Lateran Museum, and was placed in the Vatican Library by John X XIII. The
best picturesand information about the discovery may be found in the inexpensive
San/'Ippolito dottore e martire del III 8ecolo
little book by G. Bovini, Sant'Ippolito secolo (Rome 1943).
1943).
11 The Dutch thesis of R. Lorentz, De Egyptische
Egypti8cheKerkordening en Hippol!lts
Hippolyts van
l'an
Rome (Ha.a.rlem 1929) was answeredin a very good monographby H. Elfers, Die
(Haarlem 1929)
Kirchenordnung Hippolyts von Rome (Paderborn1938). 1938). A strong sceptical attack
camefrom Dom H. Engberding,"Das angeblicheDokumentromischerLiturgie Litllrgie aus
ails
Jahrhunderts",in Mi8cellanea
dem Begiun des dritten JahrhundertB", MisceUanealiturgica in honorem L. C.
Mohlberg i (Rome 1948), answeredhim in ReA'h.
1948), pp. 47-71. Botte anRwered Thfol. Anc.
Rerh. de Thlol.
Med. 16 (1949),
Mid. (1949), pp. 177-85
177-85..
f PREFACE TO THE SECOND EDITION

quickly reversed;that is, the existenceof a church order current

underthe nameof Hippolytus entitled Apostolic
Ap08tolic Tradition would
make it natural for a fifth-century writer to imagine that
Hippolytus must have beendirectly known to the apostles.
A much more formidable argument against ascribing the
recoveredchurch order to Hippolytus is the extremepaucity of
contactsand parallels between the church order and the later
liturgical practice of the Roman community.12 The principal
descendantsand imitators of the recoveredchurchchurch order lay in
the East. The Testamentof oj our Lord and the Apostolic
Ap08tolic Constitu -
Constitu-
tions point to currency in Syria. The Coptic archetype,from
which the extant Coptic, Arabic, and Ethiopic versions are all
ultimately derived, proves that the work was influential in
Egypt. The only strange figure is the Latin version of the
Verona palimpsest. This Latin version, indeed, bears so little
relation to other early Latin liturgies that there is at leastsome
a priori attractivenessabout the conjecture that the Latin
versionwas producedfor one of the Arian communitiesin North
Italy about350-40013 (Milan itself had anArian bishop,
bishop, Auxentius
from 355 to 373,
373, and there were other Western Arian centres).
The Arians tended strongly towards a liturgical conservatism.
It was one of their better theological argumentsthat the pre-
controversial, pre-Constantinianeucharistic formulas assumed
the subordination of the Son in mediating to the Father the
Church's prayers and thanksgivings.14 a An Arian group might
have been specially interestedin a pre-Nicene liturgi cal work
liturgical
with so augusta title. Nevertheless,it is not easyto discover in
the Verona Latin text any clear traces of Arianisms,
Arianisms, that is,
phrases which look like modifications in a specifically Arian
direction. So the conjecturecannotbe more than an interesting
guess.

12 This has been best argued

12 a"gued in a long paper by A. Salles Ro'",
i:lalles in He/} /l e de [,hisloi" des
ri, l'his/oirf
religions (1955). Salles has has also publisheda useful study of the baptis,"al baptislllal prayers prayers, ,
fr om Hippolytus but certainly
not from certainl y early,
early. interpolatedin the Ethiopi"
Ethiopi(' ver,ion vl' l',io11 after
ch. xxvii. Seehis provisional discussion in Trois antiquesritu.els
pl'Ovisional discussion rituels du
dn III/pUmp,
flllpt pwp, :-iollrc('s
~()ul'('.( ·S
Chretiennes59 (Paris.
Chretiennes (Paris, 19.')8).
13 The suggestionthat the translation'Jriginated
originatedin an Arian miliell
mili eu was first fil'8t l1Iad(',
Illadt',
I believe, by F. C. Burkitt in J.T.S.
J,T.S. XXXI (1930), p. 261. The h.vpoth('si"
hypothpsi8 is loohd lookpd on
with favour e.g. by A. F. Walls in Stud-iaStll.dia Patristica,
Pa/ristira, iii, Texte undun" Untersllchungen,
Untel'suphungell,
78 (Berlin 1961), p. 161, and by J. H. Crehan Crehan in J. T.S. n.S. xX (19M!).
J.T.S. (l!J!m), p. -t21.
p . .ttl.
14 A striking
striking exampleof the Arian argumentfrom lex orandi lP.r Ie." r.redpndi
rrpdpl1dl: Illay In ay he be
found in the fifth-century Arian fragmentsdiscoveredby Cardinal ~Iai. ~Iai, Scripl. I'I'pl
Sfripl. pl..
.vol'a coll.. III (1827), ii, pp,
Nova call pp. 208ft';
208ff; they are
are discussedby G. Merea!i Men'ati in St/ldi Stud; e
Test;
Testi 7 (1902).
(1902).
 PREFACE TO THE SECOND EDITION g
The fact that the recoveredchurchorderhadso largea posterity
in Egypt led ProfessorHanssensin 1959 to proposea series of
conjectural hypotheses. ls He suggestedthat Hippolytus was
15

originally an Alexandrian who moved to Rome to become a

Apo8tolic Tradition he was
presbyter there, and that in the Apostolic
describinghis liturgical ideals with his memories of Alexandria
as a model. This hypothesiswould account for the Egyptian
affinities of his churchorder. ProfessorHanssens'book is a mine
of learnedinformation, but his principal thesisis highly specula-
tive, and its plausibility might even appearweakenedif all his
argumentswere here to be rehearsed.
The crux of the entire debatemust be the internal evidenceof
the work itself. On any showing the recoveredchurch order is
century..
unquestionablya product of the first half of the third century
The Church is liable to persecutionand needsa ruling about the
statusof "confessors"who have been imprisonedfor their faith
(x.I-2, cf. xix.2). The church building is a private house(xvi. 1
I}.).
The liturgical practices fit well with other early third-century
evidence, for example in Tertullian and Cyprian. There is
nothing that requiresor even suggestsa later date: the rules for
the admissionof widows, virgins, subdeacons,and readers;the
organizationof the catechumenate;the admissionof infants to
baptism; the offerings of cheese,ls
cheese,16olives, and fruit (but not
vegetables;see p. mm below); the segregationof the sexes in
church services; the pattern of eucharistic rite with its basic
structure of thanksgiving, recitation of the Institution, the
Anamnesis, Invocation, and final doxology. Some curious
features actually point towards rather than away from Rome.Rome.
The Sanctusis absentfrom the Anaphora(if the transmittedtext
of the Latin and Ethiopic is what Hippolytus wrote; see below,
p. I). It is not certain that the Sanctushad a place in the

1.
•• J. M. Hanssens,La Liturgie d' H-ippolyte, Orientalia Christiana' Analecta 155
L-itury'i . d'Hippolyte,
appearedin 1965 with a substantialappendix
(Rome 1959). A reprint appearcd appel\dix of additional
notes.
notes principal thesis of the book is precarious,and the argument
. Although the principal
sometimesextravagant,the book containsmuch learning and valuablecomment.
,6
16 The blessingof cheesein ch. vi (the prayer seemsto echo Job x. x.l0)
l0) is preserved
It. helps to explain why St Perpetuahad a vision of a heavenly
only in the Latin. It
shepherdfeeding her with cheesein paradise paradise. Hippolytus' blessing of cheesegoes
. Hippolytus'
from the tree of life was the elixir of immortality
with a blessingof olive oil: the oil frolll
accordingto many ancienttexts. e.g. Life Eu 36; II Enoch viii.3-5;
Life of Adam and Et'e
Pilal, 3 (19); Acts(If Thomas157.
Apocalypseof Mosesix.3; Actsof Pilaff 157. For gnosticsources
seemy note on Origen, c.eds.
c.Cels. vi.27. So both cheeseand olive oil are associatedwith
paradise.
h PREFACE TO THE SECOND EDITION

Roman liturgy before the fifth centuryY The baptismalinter-

rogationsare closely akin to later Romanforms, for examplein
the so-called"Gelasianum"(p. 86 Wilson = = 449 Mohlberg). The
Latin pontifical (Gelas. 144 Wilson =
(Gelas . p. 144 = 740 Mohlberg) has a
preciseparallel to the direction that the deaconis ordainednon
in sacerdotiosedin ministerio (ix.2). Moreover,in the "Gelasian"
prayers for Maundy Thursday (p. 70 Wilson = Mohlberg 381)
there is the parallel, alreadynoted above (p. d), to Hippolytus'
prayer for consecratingoil for the sick.
The atmosphereof the Eucharistin this church order stands
much nearer to the second century than to the fourth. The
dominantidea is that it is a thank-offeringsacrifice. There is no
languagesuggestinga propitiatory re-enactmentof the deathof
Christ. Thereis no mementoof the living and dead. The absence
of any commemorationof the saints points to a date before the
middle of the third century.
The objection that all the affinities of the church order lie in
Egypt andSyria is a real one; but it can be answeredby a number
of cumulativeconsiderations.First, thereis one obviousanalogy.
The letter of Clement of Rome to the Corinthians cameto have
a very similar history. The closing pagesof the letter contain a
long prayer with manifestechoesof the contemporaryliturgical
intercessionsat Romein the last decadeof the first century. The
future influence of this unquestionablyRoman documentlay in
the Greek East. A papyrusleaf of the latter part of the third
century, now at Wiirzburg,18 contains liturgical intercessions,
some of which are nearly related to the languageof 1 I Clement.
The papyrus is the earliest scrap of Egyptian liturgy hitherto
found. It would be hard to find any discernibleinfluence of the
letter of Clementon later Romanliturgy. As the languagespoken
by the Christians of Rome gradually changedfrom Greek to
Latin (a processgoing on during the centuryfrom 230 to 330), the
Romancommunitydid not remembervery much aboutits Greek
past. The writings of the greatesttheologian to live at Rome

17 A very interesting sermon transmitted under the name of St Ambrol!e and

)7

Sanctus,though universal in the Greek

probably of about A.D. 400 says that the Sanctus.
East,
East , was not so in the West
West:: de Spiritu sanctoiv.2 (Migne, P.L. 17.1005-12)re·edited
8acris Erudiri xi (1960).
by L. Chavoutierin Sncris (1960), pp. 136--92.
136-92. The authoris dependenton
Ambrose and is to be placed probably in Northern Italy; but whether he is Niceta
of Remesiana(as Ostkirrhl. Studienxi (1962).
(as K. Gamberproposesin Ostkirch}. (1962), pp. 204--6)
204-6) must
guesswork.
remain guesswork .
18 Wiirzburg papyrus3.
)8 (1933),
3, saec.III. ed. U. Wilcken in Ahhandl. Berl. Akad. (1933).
no. 6, pp. 31-6.
31-6.
 PREFACE TO THE SECOND EDITION

during the secondcentury,JustinMartyr, did not achievetrans-

lation into Latin until the sixteenthcentury; and Justin did not
even gain entry to the Latin Kalender of saints until the ninth
century.l9
century.19 It is impossible to know what degreeof continuity
was maintained when the liturgy at Rome was first put into
Latin, probablyin the time of PopeDamasus(366-84).20 In any
event, in the third century liturgical forms were still extremely
fluid. The author of the recoveredchurch order was apparently
trying to resist rapid changes,but he makesit explicit that his
prayersare only models,designedto show the kind of thing that
is desirable. He neversupposedthat he was taking an important
step towards the establishmentof fixed forms.

The Order and Integrity of the Text

Liturgies in the ancientChurch were never thought of as immu-
table documents. Each bishop (as Justinputs it) "prayedto the
bestof his ability". 21 Somewere long. Justinsaysthat the Greek
anaphoraat Rome c. c. 1.'50
150 was of considerablelength.22 But
whereasGreek liturgies tended to be long, as in the immense
prayers in the eighth book of the Apostolic Constitutions, the
Latin genius was for brevity. Cyprian believedthat high-flown
prose and grandiloquent periods were out of place in public
worship, and thoughtthat the prayersof the Eucharistshouldbe
restrainedand quiet (orat. dom. 4). So eachbishopwould in some
degreemake his own liturgy. Hippolytus' work probablycontri-
buted much to making for more stable usages. But all liturgies
before 600 were subjectto a continual processof alteration and
adaptationas they were broughtup to dateby subsequent users.23
A text such as the Apostolic Tradition had a long snowball

•• I have collected evidence in my Early Christian Thought and the Classical

19
(1966), p. l27.
Tradition (l966), 127.
20 T. Klauser, "Der Uebergang
Uehergangder romischen Kirche von der griechischenzur
lateinischenSprache"in Miscellanea G. Mercati I, Studi 121 (Rome 1946),
tltudi e Testi l2l
pp. 467-82. The two principal piecesof evidenceare Marius Victorinus,
\'ictorinus, adv. Arium
ii.8. written about 360, who cites partsof the contemporaryRomanliturll:Y liturgy in Greek,
Novi TestamentilO9.2l
and Ambrosiaster,QuaestionesVeteris et }Olovi 109.21 (ed. Hauter,
Souter,C.S.E.L.
50.268), written between374 and 382, who cites the Roman liturgy in Latin.
2. Justin, Apol. i.67.5.
21 Justin.
Apol.
22 A pol. i.65.3.
23 There is much food for thought in the programmaticremarks of F. L. Cross,
J. T.S.n.s. xvi (l965),
"Early WesternLiturgical Manuscripts",in J.T.S. (1965).pp. 6l-7.
61-7. Cf. R.
R. P.C.
Hanson. "The Liberty of the Bishop to improvise prayer in the eucharist", in
Hanson,
Christianae xv (l96l),
Vigiliae Chrisfianae (1961), pp. l73-76.
173-76.
 PREFACE TO THE SECOND EDITION

history in which it sufferedadditionsand modificationswith each

successiverecension. This processis most obviously seenin the
actual differencesof order among the various witnesses.
The order of the chaptersis virtually consistentin threeof the
witnesses, namely the Latin, Coptic, and Arabic; and the
of the Testamentof our Lord from this norm is not great.
deviationofthe
In the Canons of Hippolytus, however, chapters xxiv-xxviii
(= 22-32 in Botte) appearafter xxix-xxxvii (= 33-42 33- 42 Botte).
Botte).
The Ethiopic has been less drastically arranged, but has two
importanttranspositions.The openingchapterasit standsin the
Latin appearsin the Ethiopic just before the section about
offering the first-fruits (xxviii = 31 Botte). The Ethiopic,
moreover,disagreeswith all other witnessesin its placing of the
sectionson the deacon'sduties in taking the breadround to the
sick and poor, and on the prayersat the bringing in of the lamps
at the evening Agape (xxvi.l4-32).24
(xxvi .14-32).24 For most of thesesections
the Ethiopic (E) is the sole witness. Neverthelessparts of the
material occur in Test. Dom. and the Canonsof Hippolytus (K),
where they are placed before xxvi.2. Since in E the words of
xxvi.2 are repeatedas a doublet after xxvi.32, it is easy to see
that E bearswitnessagainstits own arrangement
arrangement.. In 1937 Dix
acceptedE's order as original, and was thereforefaced with the
difficulty that the Latin goes straight on from xxvi to xxvii. 1 ,
and apparentlyomits the section in a way that must raise the
gravestdoubts about the authenticity of the block if E's order
is right. Everything falls into place if E's material is indeed
acceptedas authentic Hippolytus but if the true order is that
Test. Dom. andK. The entire block then falls at a point
given by Test.
where, owing to a lacunain the VeronaMS., the Latin is deficient.
where,
No objection to the authenticity of the block can then be
groundedon its "omission" by the Latin version.
version.
A very minor additional reason can be givert
given fur regarding
xxvi. 14-32 as being at least no invention of the Ethiopic tradi-
tion, namely that the transmitted text of E in xxvi.I4-17
xxvi.l4-17 is
obscureand corrupt and bearsall the marks of a poor rendering
by an uncomprehendingtranslator.
.. The hymn 4>w~
"'W~ ,>'apov, "0 gladsome
').apov, gladsome light", long traditional in the time of Basil
the Great and still sung at Greek Vespers,was probably a third·century
third·century hymn sung
at this point. The momentwhen lights were brought in at a feast in antiquity was
marked by an acclamationand was the signal for the party to becomeexcited. This
is the backgroundof the vulgar slandersaboutthe Christianagapeand the enormities
that followed the bringing in and extinction of the lights. In fact the Christians
salutedthe entry of the light with praise and prayer
prayer..
 PREFACE TO THE SECOND EDITION
EDITIO~ k
For the prayers in chapter vii, E again stands quite alone
alone,,
without a morsel of support from any other version. These
prayers
prayen; were rightly marked by Dix as a much later addition,
and the ehapteris entirely left out by Botte.

The Anaphora
The most mOHt controversialplace where modification of the original
text has been suspectedis in the Anaphora (chapter iv) iv).. Its
external attestation by LET (three completely independent
witnesHeH),
witnesses) , with somepartial support from A p. Const.,is extremely
support fn)lllAp.
powerful in its itH favour. The languageof the first part of it fits
Hippolytus perfectly. It is sufficient to refer hereto the magistral
HippolytuH magiHtral
commentaryon the Anaphorain the article by R. H. Connolly in
J.T.S.
J.T.S. xxxix (I !I:IH), !I:~H), 3;)()-o!1. Controversyhas concentrated
pp. 3;")()-o!l.
epiclesis.
on the epiclesis . At this point the witnesses witnesHesdivide, LE being
abandonedby T and Ap. ('onst. This is not in itself surprising surprising..
epicleHis underwent conHiderable
The epiclesis considerablemodificatiollmodification towards the
end of the f(llIrth fourt h century, century. and beeanw Iweanw much more prominentin
Greek liturgies. Here is the point at which modernizationwould
be natural and predictable. predictable. In tIlt' the Ap. Con8t. ConBt. it has becomean
unambigllollH invocation
unambiguous invocatioll of the ~pil ~pirit ' it upon ··this .. this sacrifice" to
"make this bread bl'ecul the bod.\' body of thy Christ and thil'; thii" cup the blood
of thy Christ".
ChriHt". In LE, LE , on the other hand, hand, the purpose of the
invocation iH not to changethe bread and wille but to
is Ilot t.o bless the
Chur('h in making that offering that it may he
Chureh he' a hond
bond of unity
alld a lIIl'all:-l
allll lIl('iWS of graet'.
In T almo:-lt
almost all of Hippolytus' Hip)lolytllls' anaphora
anaphol"ais inl'orpOl'ated
ilH'orpol"ated within
Illlleh long!'I'
a 1I111(:h long!'!" lind Hnd mort' ilion' f'la borat!' pray!'r.
claborat!' pl"ay!,r. Tile The cOlllpiler
eompiler took
Hippolytn:-l' t~'t~·:.-\t.;t
HiPI'0lytlls' tilled it out with expaJl,.;ioll:-l
and filled l':-,;pHn"iolls and Home minor
anel some
omi:-l:-lioll:-l. . But
omissiuns Bot T has no ('(1'1 p(tllintlent
i \"(\Ient of thp t ht' wor<i:-l
words found in LE I.E
··.-\n<l Wl' pm.'"
··.\nd pmy th('(' thp!' that thon tholl wouldl,,.;t s(,lId thy Holy
wOIII<11':-It :-lend Hol.v Spirit
~pirit upon
ohlation
the ohlat ion of thy t h.'" holy ('II Church". hl:-ltl'ad. 1Iatt tthe
IIreh ". In,.;tl'ad. point.
ht' critical point,
passl'sinto IIa long ill\'o('ation
T pa:-l:-ll':-I in\"/,eation of the TI'inity, Trinity. with intereessions
intereeHsionH. ,
finally ('omin/-!
('(Hllin/,! baek bac-k to the tIll' text of Hipl'0lytlls
Hip}JolytnH with the prayer
"Grant that all thosewho partakeof thy hol~- hoI." thingH
things be madeone
tlIPl', that tlH'Y
with tll(>('. tlw,\' maylIIay he fillpd
fillE'd with the Holy Spirit for the
COnfil'lllatiOlI of th!'
confil'lllation tIl(' faith in truth". The elaborateprayer to the
Trinity doeH <io£'''; not
\lot ineillde
inelnde an unambignouH
unalllhiguous('pic/esis epic/esisof the Spirit.
Bllt the shal'f'sha-pl' of this long pra~·er pra.'·er is so indi\-iduaLindiddual. without a
parallel ill otheranei£'nt
pamllel an('ient anaphoras.
a-naphora:-l.that it is extremelyhazardous
 PREFACE TO THE SECO:SD
SECOND EDITION
EDITIO:S

to deduce that the author of T had a text of the Apostolic

Tradition which had no invocation of the Spirit.
In a widely noticed paperin the first volume of the Journal of
Ecclesiusticullli8fory.
Ecclesiastical Jli.<;tory, ProfessorE. C. Ratcliff suggestedthat the
E'piclesiR as given
f'piclesis givE'n by LE was a fourth-century development
replacingtht' final paragraphof the original prayer which ended
with the Sanctus. The theory has attractionsand is well argued,
but it has difficulties
difficultieR to circumventwhich are probably fatal to
its acceptance. First of these is the absenceof any an.v certain
evidencethat the Sanctus
eddence Sanctu8actually formed a normal part of the
earliest Roman liturgy. Thewell-known ThE' well-known text of I Clement :14 :H is
sometimestaken as eddence evidenceof t he liturgical use of the Sanctus
in Home hf'f()J'(' hE't(Ir(' tht'tht. end of the firRt first century. It may he be so. But
tlwre
tll('re is nothing in CIE'm('nt's l'1f'ment's words to make thiR this conclusion
nE'cessarv. All that hE'
necessary. Rays is that the didded
hf' says divided Corinthian
commUl;ity
commm;ity ought to try to imitate the harmony of the angelic
ehoir
choir who. who, though
t'lOugh numberingten thousandtimes ten thousand
(and thE'refore
thereforeliahle liable to find it hard to keeptogether),neverthelE'ss nevertheless
chant their hymn h"mn in ab:o;olute
absoluteunison. Secondly, Secondlv.there is the real
pORsibility th'at
possibility th~t tlw tlU' author of the Testamentt~ay ,;'ay well have had
personalJ'('asons J"t'asonsfor pas:o;ingpassingover Hi},polytus'
Hippolytus' epiclesis. In fact,
ProfessorRatelifl
Pl'Ofessor Ratdifl himsE·lfhimst'lf thinks that the epiclesisof LE. I.E. which
II(' helieH's
Iw helien's to he ht' post-Hippolytean,
post-Hippol:vtean.already had a place in the
form of tl'xt tpxt lying b{>filt"{l bf'f(H'C theth(' compiler of the Testament.
TeRtament. The
concession, wl'Ung wrung from him perhaps pcrhaps by thE' the absenceof any
('\'idence that
(·yidenc(· compilei'' had a Sanctus
t hat till' compilei SanctuR before him at this
point, is surely
point. surt'ly ver. \"Cry\· damagingto t he conjecture.
There is nothing
nothillg in the transmittedtext of LE that Hippolytus
of [{ome Rome ('ould
eould 1I0t not havehayE' written.
w;r ittell . It is worth quoting the decisive
judgenwnt
judg<'llwnt of ({. Connoll,v (J.T.S
H. H. ('onnolly (.J. T."".. xxxix, p. :16i):
:l6i): "H('ading
"Rt'ading
till'
tht' Epidt'sis of our 0111' prayer in the light of eontE'mporarycontf'mporary idt'as,idt·as.
I am una unahlp hI!' to find filld in it a petition for any action of the th(' Holy
Spirit
~pit'it Oil tilt' ohlatioll itsdf.
tht' ohilltioll its{'\f. 'I'll('
The ollly
onl.\' action of the Hoi,\'
Holy ~pirit
whieh it sp('lIks speaksof. or impli('s. has fin'
01' impli(·s. till' its object thethE' minds and ltnd
IH-'ar·ts
Iwarts of til(' til{' fait hful eOlllmlHlicants.
fail hf1l1 eOlllmnnieants. whilp whil(' tIlt' COllstittlE'nt
tilE' constituent
elt'IIIt'llts of th('
(·lelm'lI1s thp oblation,
ohlation, a,; all'(,IHI.\' unified. :suggest
as already suggest what that
actioll
actio" should 1)(' III' ... to brillg pt·opl{' togE,ther
hrillg (;od's p('opl(' togpther 'into Olll'·
Olll",".. •
If this is eOlT('(·tly
eOITI'l'tI.\' stah'd
stated. . tI hen it is quite
I[uit(' within til('
tht' hounds
boundsof
possihility
possibility that Hippol."tlls· Hippolytus' <,pidesis ppielesiil owed
OWE'd somethingto models Illodels
of till' til(' (:repk
(;ret'k synagogup.
synagoglw.
IJ>ix lik('cI to lay grE'at
)ix lik('d great"tl'e,;s
stresson thE' thf' pre"ellce
p"f'Sf'nceof .Jewishlit.urgical
of.Jewish
tradition ill in the haekground
haekgronndof the Apostolir Tradition. He was
 PREFACE TO THE SECO:\D
SECOXD EDITION
EDITIOX m

surely right to do so. For example,Hippolytus' rule, at first sight

curious, forbidding the offering of pumpkins
pumpkins, , melom;,
melons,cucumbers,
(xxviii.6) must simply reflect the text
(leeks), onions, and garlic (xxyiii.6)
of Numbers xU') as interpreted in contemporary synagogue
tradition. His direction that at baptismfemale candidate" candidatesmust
loose their hair and lay asideall jewellery,
jewellery. has beenconvincingly
explainedby Frank Gavin and by 'V. W. C. Van Dnnik
Unnik as a custom
directl\' drawn from Jewish lustrations attestedin the contem-
directl"
(Shabbathvi.l,
porary'Mishnah(Shabbuth vi . I , translated Danby, p. 1(4)
tram;lated by Danby. 1(4) and
elsewhere. Neverthelessmost of the anaphorais not marked by
any features strongly suggesting the use of .Jewish liturgical
There is no long commemorationof the crcation,
models. Therc creation, and
the principal stresslies on the redemptivee\'ent eventofthe incamation
incarnation
and atonement:on the triumph ovcr over edl
c\'il powerR
pO\vcrs at the Descent
to Hades,the "limit"
" limit" of which (in time or space)was "fixed"·25" fixed" ·2.,
and on the
thc narrative of the institution of the Eucharist. This
anaphorais Hippolytus'
Hippolytus' personal crcation.
creation. It is only in the
institution narrative and probably in the cpielcsis epielesis that
that. he isiR
likely to be uRing
using traditional formulas, and that t hat for the epiclesis
could have been
becn taken from some hellenistic .Tewish .Jewish prayer.
praycr. Its
motif is not far from the prayer
praycr in the Didache praying that (;od (:od
would unitc
unite his people scatteredupon the mountains.

Note on xvi.22
A small detail in the text desern>s deserveshrief mcntioll. mentioll. InIII xvi.:!:! the
list of occupationsto he renounced renouneedat bapt baptism
ism ineludes variolls
\'ariolls
kinds of dealcr
dealerin magic and spell::<-a spell,,~-a charmer.an astrologer,an
charmcr. all
interpreter
intcrprcter of dreamsdreams, , a mountebankwho gatherscrowds in the
market placeto watch his tricks, a cutterof the fringes of clothing
(psalistes). and a maker of amulets
(psalistes), amulets. Psahsteswould mean a
. PS(llistes
snipper with scissors
scissors. . It is i" given only in til(' thl' Coptic text. text, and
could be Ha gloss by the Coptic translator. trallslator. The Sahidic
~ahidic text
actually
actuall,v rpad" }J-'uHistes. stammerer.
rpa<is 1J8f-,llistfS, stammerer,but the Coptic spelling of
(;"cpk words
(:n'pk \\'ord~ may take unusual
lIlay 11lI1l~l al f(lrms: psalisteswas
forms: jlsalistp8 waR restoredas
he correct J'eaoillg
tthe rearling here b.v by W. E. ('rum in II!I:H !I:H in a Ilote
note buried

2.; TI\('I'I'
Th .. r.. i. all
all an"h'j!<H,,_ id .." in th .. IOllg fraguwnt
a II aIII!!,'"'' '' i,l.-a fragnH'1I1 011 Had,," a~'Tihed a~c'rihed (prohahl,v
(fll'lIhahl .v
'n
2;
rightl\') to J{ippolvtns,
rightly) Hippolyt1l8. dp IInir",.'". and dle,l
dp IInil"'r.'", dtec\ in the th,· Sf/f.T1I prillt ..,1
I'f/mlle/", ; pl'illl
811(7(/ l'lIml/,!.,; d in
H;'II, Fragment,'
K. Holl. rornie'iil/ischer 1\
Fmgmnlterorn;,·r;III'.schn irchfll1,dter 'tlt
K irchnl"dter 8 dell Sacra
flitS PltraUida. (1899).
Sacra. Pftraj{da p. 13!I.
(1899). fl. 1311,
lin!' 4H. }'or
lin(' 48. thi" lost work of HippolytuR
For thiR Hippol,vtuA ReE>tiel' W. J. Mallpy,
MaIlI'Y. "Four" Follr unedited
lInedit..d fragments
fragml'nt..
"ftlu' /h I'/Ii,.,r"" .. ,". ,/.'1'.8. II.'. x\-i
"I' tl ... II< /'"i,.""", ...... i ll.t. T. S. 11.", "'i (HII;;)).
ill (\!Iii;;). pp. 13- 2;•.
13,~:;.
n SELECT BIBLIOGRAPHY

in his Coptic Dictionary, p. 4:2:2. Botte, however, takes the word

psaliste~~ as the clue to the sense, and interprets it to mean "one
who pares off the gold from the edge of coins while leaving the
circular form (schema) untouched" .26 This form of sharp practice
was not common till late antiquity, but is condemned in the
Theodosian Code (ix.:2:2) and is mentioned in these terms by the
historian of Justinian's wars, Procopius (Gothic War iii.I.:{O).
The three available witnesses to Hippolytus' text at this point
disagree in details, but all agree in saying that what was snipped
was clothing. not coins. Botte most ingeniously answey·s this
difficulty by pointing out that the Greek word schema, which
Procopius uses of the shape of coins, may also mean clothing.
There remains, however, a considerable obstacle to accepting
Botte's clever argument. namely that the forbidden occupation
occurs in a catalogue of magicians or purveyors of materia ma.gica
such as amulets. One would therefore expect the occupation,
whatever it was, to be concerned with some superstitiouR purpose
rather than with dishonest dealing with imperial coinage. 1\Iore-
o\·er, there is evidence that fringes attached to clothing were
regarded in antiquity aR a means of protecting the wearer against
evil. In .Judaism fringes (zizit ).like phylacteries. were a prescribed
obsen·ance to remind tlw wearer of his duty to the Law. Then• is
thPrefore 110 I'Pason to doubt that our co,;tic, Arabic, and Ethi-
opi<' witnesses are correct in understanding the occupation to be
concerned with cutting fringes or tassels on clothing. which the
wearers n·ganl(•d as protcctive against cvil Rpirits.
H. CHAD\\' I<'K.

Select Bibliography
.For a n•t·y full hihliogra ph,v to Hl;i:2 see .J. Quasten, Patro/Q{/!1
ii (I !l.i:J). pp. I~~~ -!l.t.. Tlw following special shulies are nott•-
worth,\·:
.1. B. Batwr... Dit· Frii<·lltt·segnnn)! in H ippol,\'t" Kir('l\Pnonlnnn!!"· z~if.'<~'hrijl.fiir
kutltdi ..,·h• Tftfolo<,ti'· ; .J ! Hl•i::! J. pp. ; I ,;,
.J. Blnm·. ""LI'xicjll<' c:omp1u,: lfps n~rsionslfp Ia Tnulition apo.~t.oli<jllt'
II<' S.
HipJ•>I,,·t,:·. llffhnt•flt-.• dl' tfl/>i.T,"Jif tUicientle ff mMiem.lP 22 ( 195Zi), pp.
li:l !1:?

24 Renme des etuden byzantines 16 (1958). pp. 162-165

 SELECT BIBLIOGRAPHY o
B. Botte,
BottI', ""L'epiclese
L'epiclesede de l'anaphored'Hippolyte",
d'Hippolyte", Rech Rech. . tht!ol.
theol. anc. med
moo.. 14 (1947),
pp. 241- 241-51.51.
"L'authenticitkdela Tradition apostoliquedeS. Hippolyte", ibid.
- - "L'authenticitede ibid. 16 (1949),
pp. 177-85.
177-85.
- - "Note sur la symbolebaptismalde S. Hippolyte", MelangesJ. J. de Ghellinck
(Gembloux,
I (Gembloux , 1951), pp. 189-200.
189-200.
- - "Le " Le texte de la Tradition apostolique apostolique", ", Rech. theol. mea. 22 (1955),
thiol. anc. med.
pp. 161-72.161- 72.
- - ."Psellistes-Psalistes",
' sellistes' Psalistes", Revuedes etudesbyzantines16 (1958), pp. 162-5.
P 162-5.
- - "Un passagedifficile difficiIe de la Tradition apostoliqu apostolique e sur Ie signe de croix",
Rech
Rech. . thiol.
theol. anc. med mea.. 27 (1960), pp. 5-19 5- 19 [on ch. 37 Dix = 42 Botte].
- - La Tradition Apostolique de Saint Hippolyte, Hippolyte, Essai de de Reconstitution.
(Aschendorff, Mtinster, Miinster, 1963).
C. Callewaert, "Histoire positive de canon romain: une epiclese a
" Histoire positive a. !{.ome?",
Rome'!",
Sacris Erudiri 2 (1948), pp. 95-110 95- 110 (speculative
(speculative attempt to find evidence
epiclesisin the early Latin masson evidenceof Gelasills,
for an epiclesis Gelasius,fr.fro 7 p. 486
Thiel == P.L. 59.143 59.143A and Sacr. Leon. Leon. 576 Mohlberg == p. 74, 14 Feltoe). Feltoe).
"L'introduction du catechumenata
B. Capelle, "L'introduction a. Rome",
Rome", Rech. theol.ther>l. anc. mea.
med. I) ;;
(1933), pp. 129-54. 129- 54.
O. Casel,Cast'I, revit'wreview of Elfers' book in Archiv Jiir Jilr Liturgiewis8enschaJt
LiturgiewissenschaJt 2 (1952),
pp. 1I5-130
115- 130 (acceptingHippolytus' authorship) authorship). .
R. H. Connolly, "An ancient ancit'nt prayer in the tht' mediaeval
mt'diaeval !'uchologia",
euchologia", J.T.S. 19 19
(1918), pp. 132-44. 132-44.
-
---~, - "The "Th!' prologueof the Apostolic Tradition", J.T. J.T.S.S. 22 (1921), pp. 356-61.
356·,6J.
- - "On the text of th!' the baptismal creed cre!'d of Hippolytus", J.T.S J.T.S.. 25 (1924),
(192~),
pp. 131-9. 131-9.
- - "The eucharistic
" The eucharisti Hippolytus", J.T.S.
c prayt'r of Hippolytus", J.T.S. 39 (1938), pp. :l50- 350-69.
69.
J. H. Crehan,Early Christian
J. Christian Baptis/f!
Bapti8tft and the Creed (London, 1950), pp. 159 7[). 71).
Elf!'rs, Die K
H. Elfers, KirchenordnulI1J
irch~nordnung Hippolyts
H ippol!Jts von Rom (Paderborn,19:J8) (defencpof
1938) (defenc{'
HippolytuR'
Hippolytlls' authorship).
- - "X{'u "X!'uee l'ntt'rsuchungen
l'ntl-rsllchungen iiber tiber die Kirchenordnung
Kirehenordnllng Hippolyts", Festschrift
(Diisseldorf, 1952), Pl'.
K. Adam (Dtisseldorf, pp. 169 211. 21J.
H. Engbt'rding,
Engberding,"Das " Das angebli
angt'bliche
che Dokument
Dokumentromischer romischer Liturgie
Litllrgi{' aus dem
dem Beginn
dt's rlrittt'n
des .Tahrhunderts",
dritten .Jahrhund erts", MiscellaneaLitllrgiw, Li tllrgica ill horlOrem
honore1fl L. C.C, lJlohlberg
Mohlberg
I (l{om{',
1 (H.om!', 1948), pp. 4i 47 -il
-il (attack on attribution to Hippol.vtus). Hippol.vtus).
F. UQ\'in,
Uayin, "l{abbinic "Rabbinic Parall!'lsParall{'ls in early church ord('rs ordprs",", Hebrew Union Colley€ Colleye
A II II lIal 6 (1929), pp. 5i-6i,
.-Illnual6 57- 67.
•J. )1.
.J. ~l. Hanssens,
Hanssens, La Litl/rgie Liturgie d' Hippolyte
Hippo/yte (2nd edn, cdn, l{.ome,
l{ome, 1965).
J. A .• ..Jungmann,
Jllngmann, ""Bpobaehtungen
B('obachtungenzum Fortleb{'n Fortleb!'n von Hippolyts Apostolischcr
Apostolischcr
l't' eberlieferung
eberlit'ferung". Zeitschriftfiir
", ZeitschrijZ Jiir katholische
klttholisch~ Theologie53 (1929),
(1929), pp. 579-
5i9-8.'5 85..
. --. "Die
--- "Di{' Doxologien in del' Kirchenordnllng Kirchenordnung Hippolyts", Hippolyts", ibid ibid.. 86 (1964),
pp, :121
pp. 321-6 -6. .
.J. Lecuyer,
U('uyer, "Episcopat " Episcopat et f't pr('sbyterat
presbyteratdalls dans les ecrits d'Hippolyte de Rome" Rome",,
Recherchesde srience religieuse religi ellse 41 (1953), pp. 30-50. 30-50.
p SELECT BIBLIOGRAPHY

A. G. Martimort, "La Tradition apostoliqu<> d'Hippol~·tpet le rituel baptismal

antique", Bulletin de litteratttre eccU8ia8tique 60 (Tl ·.douse, 1959), pp. 57-62
(criticism of Salles).
P. ::\'autin, .Je croi8 rll'E.~prit-Sain.tdan8ln 81"inte egli.~e pour la ri~urrectionde la
choir (Paris, 1!!47).
K C. Ratt-Iiff, "'The Sandus and the Pattern of the t'arly Ana ph ora··, .Journal nf
EcclP."'iastiwJ }/ istor11 I (I 9.')0), pp. 29 -:ln, 12;) -:14.
C. ('. Hkhardson, "'ThP so-eall~>dEpil"IPsi~in Hippolytus'', Hanvml Theological
ReriPII' 40 ( l!I.J.i ). pp. 10 I -S.
··"A nntP on thP t>pi<'IPsP~ in Hippol~·tu~ and tlw TPstamPntum Domini'',
Rerh. tlu;11l. rwr. 111M. !.i ( l94S), pp. :lii7 !l.
A. Sallt's, ''La Tradition apostoliqut' Pst-el!P un temoin de Ia liturgic romaine",
He rue de /'histnire des reli(Jion;, 148 ( 1!)55), pp. lSI.-:?l:l (contrast of baptismal
pro(·Pdun· in Ap. Tr. with ]{oman practi<"l' aftPr A. n. 500).
E. St'!(l'llwrg. "Tlw lknedidio ()]pi in tlw Aposto]i(' Tradition of Hippolytuti",
Orie11-' ('hristio'"'·' 48 ( 1964). pp. 2tls Sl.
\\'. ('.\'an ['nnik, --L··~ ('hl'\'aux defait~dt·s fpmmt·s haptises: 1111 ritP de ba.pteme
dans I'Ordn· ••t·.-lesiailtiqm· d'Hippol,\·t•·", l'iyilia.r! Christiunne i (1947),
pp. 77 1011 .
.-\. F. Wall~. ".-\ :\11te on tlw apost.olil' <·laim in tlw <·lmreh ordt•r literature",
St11di'1 Putri-<lim 2 Tt•xt{· und l'ntt·r~ll<·hum!<'llti-! (Berlin. l957), pp.
s:~ !l:?.
!{. ,J. Z. \\'Prhlo\\"~k.\·.··on tlw baptismal rit•· ae<·nnling to ~t. Hippolytus",
ibid. pp. H:l [O.i.
 PREFACE TO THE FIRST EDITION

It is now generally recognisedthat the Apostolic Tradition of

St Hippolytus is the most illuminating single sourceof evidence
extanton the inner life and religious polity of the early Christian
Church. Its study is likely to bring about considerable changes
in many currently acceptedconceptionsof primitive Church
Order, changeswhich would alreadybe taking place were it not
for the difficulty of studying the treatise itself. It is an un-
fortunatefact that its text has reachedus in a more deplorably
battered condition than that of any other important early
Christian document.
For somefour and a half years I have had in preparationan
edition which should bring out the value of this treatisefor the
study of early Christian institutions and the spirit of the
primitive Church. The text herepresentedhad beenconstructed
for some two years before Prof. Easton's recent translation
(Camb. Univ. Press, 1934) was available, and though this has
afforded me the opportunity of reviewing my own conclusions
by the judgementof a distinguishedtextual scholar,I may say
that only in two caseshave I found somethingto alter in the
readingsI had already
alreadv adopted.
adopted.
The I:t'troduction
Introduction arId
ahd CommentaryI had plannedhave now
taken on a much more elaborate form than was originally
intended,largely becauseHippolytus castslight on much which
is found only in scatteredallusions in other writers of the pre-
Nicene period. Certainobstacleshavearisento their immediate
publication
pUblication which will allow of an opportunity for further
revision.
But in the meantimeit has seemedworth while to pI.a.ce place at
the disposalof othersa much fuller reproductionof the materials
available for the reconstitution of the authentic text of the
treatisethanis yet available.The textsof Jungklau8
JungklauRandEaston,
useful as they are, consist only of a German and an English
version with little in the way of apparatus criticus or variant
xx PREFACE TO THE FIRST EDITION

readings,and it is very difficult to justify someof the renderings

which they adopt. Hippolytus' own evidence,which is crucial
on many disputed questions of early Christian history and
practice, is still very hard to come at. The interpolated and
adaptedversionsin which alonemuch of it is now preservedare
available only in separateeditions for some time out of print.
I had for a short time thought of essayingfrom thesematerials
a reconstitutionof the lost Greek original text, of the kind at-
temptedby Lagardein Bunsen'sAnalecta A ntenicaena, vol. ii
(1854) on the basis of the Sahidic text alone. While I do not
think that this would be impossibleto do for someparts of the
A postolic Tradition with relative certainty,it soon becameclear
that for the text as a whole it involved begging too many
questionsto serveany usefulpurpose.I havethereforepresented
a bald English version, through which the probableform of the
Greek can often be inferred. The divisions of the text are those
Easton.
of Easton . They are not invariably quite those I would myself
have chosen, but the disadvantagesof diversity are obvious.
I have addedan historical Introduction for those who have no
previousa.cquaintance
acquaintancewith the work, a discussionof the textual
materials and a few notes on readings adopted. The detailed
Introduction and all considerationof the book's contentsand
setting are reservedfor anothervolume.
The time has not, perhaps,yet come for a definitive text of
the Apostolic Tradition, though I hope that this edition can
claim to have brought that pressing need of patristic and
liturgical studiesa long stepnearer. If it will lighten for others
that labour of consultingandreconsultingthe complicatedarray
of works by Hauler,Horner, Funk, Rahmani,Riedel and others,
which is at presentnecessaryto be sureof the authenticform of
almost every sentenceof the text, it will have serveda useful
purpose.
GREGORY DIX.

NASHDOM ABBEY
BURNHAM, BUCKS.
 GENERAL INTRODUCTION
GENERAL INTRODUCTION
i. The Apostolic Tradition
The little Greektreatise
trea.tisewhosetitle is •' ATTOU' TO>'~I<~
A7TOU7'OAtK~ napaoo(1tS',
rra.paooO' ~), the
Ap08tolic Tradition, was put out at Rome by the anti-Pope anti-Popeand
martyr St Hippolytusin the seconddecadeof the third century.*
It is the sort of documentof which Martene and the Maurists
It
dreamed. Here from the pen of a disciple
must sometimeshave dreamed.
Irena.eusis what claims to be an accurateandauthoritative
of St Irenaeus
accountof the rites and organisationof the Church as the men
of the later secondcentury had received them from the sub-
apostolicage.
Neverthelessit must be said at the outset that the respect
accordedit to-dayis vastly greaterthan anything it receivedin
antiquity. This is not one of those documentsthat have made
history. There are indeed grounds for suspectingthat it was
already on the way to being obsoleteas a manual of Christian
practice on the day it was first published. Its author was a
scholarand an exegeterather than a man of creative mind, an
avowed reactionary who in his own generationstood for the
past rather than the future. His treatisesettled no great pro-
blem for his contemporariesand inauguratedno great develop-
ments. Nor did it professto do so. It claims explicitly to be
recordingonly the forms and modelsof rites already traditional
and ?ustoms
9ustoms already long-established,and to be written in
deliberateprotest againstinnovations. Its contentsfaU fall easily
into threemain parts.The first dealswith the inaugurationof the
various ranks of the Christian hierarchy, and adds some brief
details of their functions.
functions. The seconddeals with the initiation
• The groundsfor this attribution are presentedin The So-calledEgyptianGlmrell.
Church
Order and Derived Documenta (Cambridge Texts and Studies, viii. 4), 1916, by
Dom R. H. Connolly, and, more summarily, by E. Schwartz, Ueber die paeudo-
p8eu40'
apostolischen Kircherwrdnungen (Schriften der wi88enschaftlichen
apoatoli8chen Kirchenordnungen wissenschaftlichenGesellsch&ft
Geeellschaftin
Str&88burg, vi), 1910. The only criticism of their conclusionsis by R. Lorentz, De
egyptiscM Kerlcenof'tUning
egyptVcM K erkfflortkning en Hippolytw llo-rM., Haarlem.
H ippolyt'UJI van Rom.e, H&&rlem. 1929, which has not
won allY
Rlly following. (See
(Hee Prefact' to the
Prefacet,o thE' Second
Second Edition.)
xii GENERAL INTRODUCTION

of the laity. The third might almost be headed"The Devout

Life for Normal Christians". On the face of it, if its claims be
justified, such a documentcould effect no revolutions.
But though it is thus cast in the form of a manualof liturgy
and piety, the Apostolic Tradition is in fact a documentof con-
troversy. "Where you find the Christian life so orderedand so
troversy.
lived, there-andonly there-you may be sure you have the
original authentic Apostolic Church and doctrine";
doctrine"; this is a
fair summary of the book's Prologue and Epi]ogue
Epilogue. And' the
Prologue, with its contemptuous allusion to "the recent
Prologue,
apostasy or error and ignorant men", makes almost open
reference to the pamphlet's main address
address.. In writing the
Apostolic Tradition Hippolytus the schismatic has in view
chiefly the adherentsof the contemporarylegitimate Pope.

ii. St Hippolytus
ii.
We are not abundantlyinformed concerningthis author'slife.
Since he was already publishing controversialworks c. A.D. 195
we mustsupposethat he was born before A.D. 170,170, perhapssome
ten or fifteen years before. He himself tells us that his birth
took place "at about the sametime" as that of Callistus,* the
man with whom he afterwards disputed the throne of the
RomanChurch.The latter is traditionally describedas Romanus
"born in Rome", in Trastevere. He was a Christianslave born
in the household(OlK€T7JS)
(OLK€TTJ<;) of Carpophorus,ta wealthy Christian
freedmanof the Emperor Marcus Aurelius. Hippolytus shows
himselfwell acquaintedwith his rival's history in his early years.
It hasbeen
beensuggested(by Dollinger) that he owedthis knowledge
to personalaccountsfrom Carpophorus,but the story shedsso
unpleasanta light on the characterof Carpophorushimself that
this seemson the whole improbable. Hippolytus may evenmean
to imply that he is writing from his own knowledgeof the story
he records.t We are entitled to infer from all we know that
Hippolytus
Hippo]ytus himself was also born in the City. It has been
PhilmJophumena,ix. II. 4.
• Philoaophumena,
t This m8on's
man'sepit80ph
epitaphis still ext8ont.
extant. C.I.L.
C.I.L. 13.040.
t "It good to us to recountthe lov8oble
"It seemsgood of this fellow, sincehe was bom
lovablelife ofthis
about the S80me
8obout sametime 80S 11. 4.
&8 ourselves",Phil. ix. 11.4.
 GENERAL INTRODUCTION xiii
Xlll

suggestedalso, though for this there is no evidence, that he

too had originally some connection with that vast "Caesar's
Household" which from the first furnished so many Christians
Church.*
to the RomanChurch.*
The pupil-accordingto Photiust-ofSt Irenaeus,and his
life-long admirer, Hippolytus rose to a position of somepromin-
enceasa theologianand controversialistat Rome in the time of
Pope St Victor I (c. A.D. 189-197) by whom, almost certainly,
he was ordainedto the presbyterate.In the meanwhileCallistus
was experiencinga very different fortune. A disastrousbusiness
speculationwith funds provided by his masterCarpophorusand
a numberof other Christians,followed by an attemptedflight,
broughtupon him the terrible punishmentof the treadmill from
his infuriated master.When the protestsof the Church at this
unchristianharshnessfinally securedhis release,Callistus tried
to recover for Carpophorussome of the money lost in the
unlucky venture.
venture. Some Jewish debtors with whom he was
foolish enough to fall out in their own synagogueraised a dis-
turbance,and covering him with blows haled him before Fus-
cianus the Prefectof the City, denouncinghim as a Christian.t
Carpophorus,fearing to lose his slave, went so far as to deny in
evidencethat Callistus was a Christian. But the prisoner him-
self must have admitted it, since Fuscianusordered him to be
scourgedand sentencedhim to penal servitude in the deadly
Sardinianmines, which was at that time the usual sentenceat
Rome for those pleading guilty to a charge of Christianity.
Hippolytus' accountof the whole matteris evidently biasedby
malice, but even he does not deny that Callistus' sentencewas
incurred on the specific chargeof Christianity, though he tries
to burke the issue. It is clearthat Callistuswasin the strict sense
a ""Confessor
Confessorfor the faith".
• We find him towardslater life in learnedcorrespondence with princessesof the
house.
Imperial house suggt'stsomeconnectionwith the household,
. This might suggest household.though as
a writer of someeminencehe might well have attractedthe notice of the ver.atile
ver.atile
and cultured Empress.Mother~Iama.ea. da.ughtersshowed strong
Mamaea (who with her daughters
leaningstowardsChristia.nity)
Christianity) without any such connection.
connection.
tt Bibliolheca,
Bibliotheca. 121.
12l. The last known visit of Irenaeus
Irena.eusto Rome was in A.D.
A.D. 177.
Hippolytus frequently quoteshim.
t This fixes the da.te.
date. }<'u8cianuB 18S-193.
Fuscianuswas PrefectA.D. 188- 193.
xiv GENERAL INTRODUCTION

Sometime later the EmperorCommodus·

Commodus*at the intercee.sion
intercession
of one of his concubines,the ChristianMe.rcia,
Marcia, ordereda general
releaseof all the Confessorsdetainedin Sardinia. Hippolytus
declaresthat Callistus' name was
dec1ares wa.s not included in the list of
these which had been furnished by Pope Victor, but that he
owed his freedom to the mistakensympathyof the presbytert
relea.se,who persuaded
bearingthe rescript of release, persua.dedthe commandant
to include Callistuson his own authority. In view of the strict-
ness of Roman prison administration and the fact fa.ct that the
officer might have to answer with his own life for the un-
authorised relea.se
release of a prisoner, this is, to say
sa.y the lea.st,
least, a
dubiousstory.t On Callistus' return to the City, Victor accorded
him the usual small allowance with which the Church then
honouredthoseConfessorswho were in need,thoughHippolytus
declares that Victor "was
"wa.s much annoyed, but said nothing,
being a compa.ssionate man",§ and paid the pension to get
compassionateman",§
Callistusout of the way. The latter retired to Antium, according
Hippolytus in order to steer clear of his old master
to HippolytuB ma.sterCarpo-
phorus. But again this seemsthe invention of malice. A sen-
tenceof penalservitudewas a legal emancipationof a slavefrom
his private owner, and upon his releaseby the state CaJlistus
Callistus
would have nothing to fear from Carpophorus. On the other
hand the facts will well bear a very different interpretation.
A prisonerfrom the SardinianmetaLla
metalla was likely to return with
his healthcompletelyshattered,and the paymentof the pension
indicatesthat Callistuswas unfit to earnhis own living. Antium,
thirty-five miles South of Rome, was a health-resortin repute
in this period,1I and in sendinghim to live there and supporting
him while doing so Victor would only be testifying to the esteem
193.
• Died Dec. 31, A.D. 193.
t Dom Leclercq has suggestedthat this presbyterwas Hippolytus himself,
himeelf, but
Hippolytus gives his name as "Hyacinthus",
"Hyacinthus", Phil. ix. 12. 11. II.
t Had
R&d there been anything irregular about his releaseCallistus could not have
venturedto return to Rome either then or later; nor could Zephyrinusafterwards
have made
m&de him the legal property.
property-holder
holder of "the cemetery"for the RomanChurch,
as it would have beenliable to confiscationif he could bebe proveda runawayconvict.
whosefirmnllSS
§ This is not the usual estimateof Pope Victor, wholl6 firmn88S with the Asiatic
Churchesin the Paschalcontroversyhas generallybrought upon him very different
epithets_ Either, &8
epithets. as is very possible, Hippolytus
RippolytuB is adding verisimilitude to his
explanationof Victor's acceptanceof Callistus, or Victor has beenmuch misunder-
stood by historians. II\I Cf. Strabo,GeograpAy,
Geogt"apAy,v. 3. 5,
6, etc.
 GENERAL INTRODUCTION xv
in which he held Callistusas a genuineConfessor.ThereCallistus
remaineduntil after the deathof Victor (c. A.D. 197).
In the next pontificate, that of St Zephyrinus(A.D. 197-217),
Callistusplayeda notablepart. The new Popebroughthim back
from Antium and madehim the Papalarchdeacon.·
archdeacon.* He speedily
became the most influential of Zephyrinus' advisers. As the
deaconswere, like the Pope, electedby the whole body of the
Church, and the large majority of the laity later emphasised
their approval of Callistus by electing him to succeedZephy-
rinus, we may take this as the final vindication of his character
by his Christian contemporaries against the posthumous
scurrilities of Hippolytus' Philosophumena.Hippolytus, indeed,
as he watchedhis own influence being eclipsed by that of the
archdeacon,seemsto have developed a consuminghatredof
the man. The clash of temperamentsas well as of doctrines
and policies is plainly discerniblebeneathHippolytus' rancorous
accountof the differenceswhich endedin his schism.
Hippolytus' characteris written in his own works. A wide
rather than a deep or accuratescholar, an exegeteand com-
mentatorratherthan an original thinker, with a mind awaketo
theologicaldifficulties but not sufficiently balancedor profound
to contributeadequatesolutions,proudof his own learning and
bitterly resentful that his real gifts were not generally appre-
ciated at his own valuation,
valuation,tt passionatelysincere and high-
mindedin his own personallife, he was clearly narrow, obstinate
and quite unsympatheticin his dealingswith others. He seems
to havealienatedevenhis own supportersin his quarrelwith the
hierarchyby his rigour,t and no man with any sweetnessin his
nature could have written the odious account of Callistus'
• Callistus is never 80
80 describedin 80 worda. But Hippolytus tells us that
80 many worda.
Zephyrinus"had him as his 8088istant
assistantin the managementof the clergy...and set
him over the cemetery"(Phil. ix. 12. 14). Theseare functions of the archdeaconof
Rome.
t Cf. his complaintin his Commentaryon Daniel iii. 16: "And so it is down to our
own days that often when 80me some man becomesworthy to receive a special grace
from God and to be found more learnedthan his fellows, forthwith they all eye him
askanceand hate him, they persecute,insult, dishonour,calumniatehim, drive him
out-that thus they may themselvesseem to be 80mething,
something, being naught
naught."
." This
work is generally ascribedto the period before the author'sschism, but this is not
the only passagesuggestinga dateafter A.D. 215.
t Phil. ix. 12. 21.
xvi GENERAL INTRODUOTION

sufferings8B
as a slave, evenif
if every word were true, which there
re8BOn to doubt.
is good reason *
doubt.·
Callistus we have little information which does not come
Of Ca.llistus
from the penof his malignantenemy. But he seemsto havebeen
ecclesi8Bticof a type not uncommonin the later history of
an ecclesiastic
the Curia. Of humble birth, with little learning himself and
probably apt to bebe impatient of the speculationsof minds with
a greater intellectual curiosity than his own, he was content
for his own part to abide unquestioningly by the traditional
formulations of dogma. Yet in practical affairs he was clearly
shrewdt and capableof originality in facing the needs of the
time. His enemy makesit a fault in him that he was able and
diplomatic with a gift for influencing and leading men. Above
Hippolytus certainly was not-most
all he was-whatHippolytus not--mostgenerous-
ly alive to the practical religious needs and difficulties of the
plain man and the poor. He is chiefly associatedin Church
history with the "decree
" decree on Penance"
Penance" which laid down that
those who after baptism fell into sins of the flesh might hope
after due penanceand absolution to be restoredto the Com-
munion of the Church. It roused the vociferous wrath of two
exceptiona.lly austere per-
highly individualistic publicists of exceptionally
sonalcharacter-Hippolytus a.ndTertullian-andhis reputation
and
has suffered something from their denunciations. Possibly it
was an innovationin someways; more probablyit systematised
a somewhatsporadicearlier practice.At the very least the idea
was not unprecedented,as Hippolytus and otherstried to make
out.t to be a leavenfor the lump of the pagan
out.t If the Church was to
• The offence is worseif,if, as F.
F. Legge has arguedin the Introduction
Introduction to his trans-
trans·
Phi108ophumena, that work as we have it is a re
lation of the Phiw8ophumena, publication of old
republication
material put together
material together years
years after
after Callistus
CaliistuB had died a martyr's
martyr's ddeath.
eath.
t Even
Even the unfortunate busil1eaa venture proves that. Carpophorus
unfortunate business Carpophorusand the t he
otherswould hardly havehave trusted
trusted him with a large sum of money
money had he not already
already
shown some
shown some talent for affairs.
t It could claim Apostolic
Apostolic precedent
precedent fromf rom St Paul's
Paul's treatmentof the incestuous
incestuous
Corint hian. Apart from Hermas'
Corinthian. Hermas' teaching
teaching on penance, which standsstands somewhat
somewhat
apart, St Irenaeus, Adv. Haer. 1. 13.
apa.rt, 13. 5 sq., takes it for granted that
that aa CChri8tian
hristian
married womanwho had committed
married committed adultery
adultery could be restoredto Communion
Communion after
penance. Hippolytus' own prayer
penance. prayer for
for the consecrationof a bishop (Ap. Trad.1'rad. iii. til
recognises
recognisesthe bishop's power of of ab solution without restriction.
absolution Montanists
restriction. The Montanists
who oobjected
bj ected to the episcopal absolution
absolution of carnal sins explicitly
explicitly affirmed
affir med thethe
Church's power to do so, but held
Church's held it inexpedient,
inexpedient, or else transferred
transferred the episcopal
episcopal
power in the ma.tt
power er to their own .,
matter ,. prophets".
prophets ". At the sametime there
there UXl8 another
was another
 GBNBRAL
GBNERAL INTRODUCTION xvii
Empire she could not adopt the outlook of a puritanical sect,
nor had her Master'spractice been such as to suggestthat she
should. Callistus' decreehas been acted upon ever since not
only by the lax and the sinful but by the Christian wisdom of
the Saintsin all ages. Christian history since the Apostolic age
tendsto show that it is to good men that the distancebetween
penitenceand untarnishedhuman virtue is most plain1y plainly ap-
parent
parent. . Saints, on the contrary, have tended to make lessleBB of
such distinctions, being too blinded by the holineBB
holinessof God not
to see all men, themselvesincluded, as almost equally in need
of penance.Honouris due to the Popewho in the face of certain
opposition from the zealots first formulated gentlen688
gentlenesswith
sinnersinto the Church'srule.
Connectedwith the questionof penanceis the chargewhich
Hippolytus brings against Callistus of conniving at irregular
unions betweenfree free women and men of servile birth. Roman
law refusedto accordthe statusof matrimonium(full marriage)
to any union a slave might form, whetherthe partnerwere free
or servile. An exceedinglydifficult position was createdfor the
Church by the fact that thus a slave could not legally enter on
an indissolublemarriageat all. However stable it might be in
fact, it was always legally a contubernium(a recognisedcon-
cubinage),terminableat the will of the owner.
owner. This degradation
which society imposedupon the slave was a perpetualencour-
agementto moral laxity, and, so long as the social canker of
slaverywith its denialof the humandignity of the slaveendured,
the Church was perpetuallyharassedby the problem.
problem.
Callistusthe ex-slavewas well awareof the peculiardifficulties
which surroundedthe Christian slave, and in one direction at
leasthe seemsto havetried to vindicatein the eyesof the Church
the full moral personality and responsibility of the slave, and
his religious equality with the free man.
man. Hippolytus tells us that
"Callistus allowed women if they were unmarried and in the
tradition, repres
represented
ented by e.g. the Epistle to the Hebrews
Hebrews,, which did refuse hope of
absolutionto post·
post-baptismal
baptismalmort&!
mortal sin, and it was increasingin strengthin certain
It crops up again in Novatianism, and doubtlessderives from the same
circles. It
rigourist tendencythat was producingEncratites,Montanists,etc. etc. in suchnumbers
everywherein the Church at this time.
xviii
xviii GENERAL INTRODUCTION

I rime of life and desired someone unworthy of their own

station... to takeany bedfellow they pleased, plea.sed,slaveor freedman,
and reckon this ra.scalrascal in the place of a husband,though not
legally married to him". * From this hostile account it seems
that all Callistus did was to extendto slave men the rule which
Hippolytus himself sets down for slave women.t The law held
that a slavegirl was bound to serveher master'spassionsat his
will, but deniedher.anystatusbut that of concubine.The Church,
on the contrary, unable to preventthe exerciseof the master's
legal rights, insistedon treating the slave-girl'sconcubinage(in
which she was not a free agent), as full Christian marriage,
provided that she herselftreatedit as such.:\: such.:/: Callistus appears
similarly to have allowed to unions betweenChristian women
and their Christian slavesthe full statusof Christian marriage,
with all its responsibilities and duties, though the civil law
refused to recognisesuch unions as full legal marriages.That
seemsto be the whole extent of his innovation. Hippolytus
preposterouslyaccusesthe Popeof "thus teachingadulteryand
murderat one stroke",becausesomeof the women concerned-
he implies all-made attempts at abortion. Probably he is
thinking of someparticular scandal,but even if such occurred,
Callistushad not preachedabortion, nor ex hypothesiwere such
unionsadulterous.The experimentmay not havebeenaltogether
successful. Such unions must always have tended to be un-
satisfactorily lax and clandestineso far as society at large was
concerned, however openly they were acknowledgedto the
Church. But Callistus' regulation had at least the merit of
Church.
being conceivedin the true Christian spirit of equality and of
insistingon the slave'shumanand religious dignity andfreedom.
Hippolytus' account of the matter, on the contrary, breathes
that contempt for slaves as a class which is one of the most
painful characteristicsof paganism.
Betweentwo such men co-operationcould not be easy. But
though it is clear that personal antipathies had much to do
* Phil.
Phil. ix. 12. 24. There is sometextual uncertaintyin this passage.The above
follows Roeper'semendations.
tAp. Trwl.
tAp. Trad. xvi. 23.
t Cf. Ap.
Ap. Trwl.
Trad. xvi. 23.
 GENERAL INTRODUOTION xix
with the quarrel,it is also certainthat the theological
theologioa.ldifIerenoee
differences
allegedwere not mere pretexts.
The greatChristiancrisis of the previousgenerationhad been
the confused series of Gnostic controversies,in which Chris-
tianity itself had very nearly foundered by disintegration.At
the basisof every Gnostic systemwas the doctrine of a remote
transcendentGodhead, more or less impersonal, from which whioh
proceededa whole genealogyof Divine Emanations
Ema.nationseachsome-
what leBS
less Divine than its immediatepredecessor,until at length
the God who createdthis world was reached,a God who was
incompetentif not definitely evil. The orthodox reaction from
theselong trails of " Aeons", as they were called, took the form
a. renewedinsistenceon the perfectionand the uniquenessof
of a
God. All that is Divine is containedwithin the plenitudeof the
One perfectDivine Nature. Whateveris outsidethis is not God.
This is the doctrineof the Divine" Monarchia"-80 far as it goesgoea
good Christian teaching springing directly from the healthy
root of Apostolic and Old Testamentmonotheism. But it is
obvious that such teachingraisesconsiderableproblemsaround
the Incarnation. It was common ground to all the orthodox
that Jesusis God. What, then, is the relationship of the In-
carnateto TranscendentDeity, and how was the relationship
to be
be expressed?
One answer commonly returnedat this time was that they
were without qualification one and the same. This was taught
with slight variations by a whole group of Roman theologians
at this time, many of whom like Epigonus, Cleomenesand
Praxeasseem to have come from Asia Minor.* On this view,
within the single Divine "Monarchia" there can be no real
distinctions of any kind. It was one and the sameundifferen-
tiated Godheadwhich createdas "Father"in heaven,redeemed
as "Son" on earthand indwelt the Church as "Spirit". Basing
themselveson such texts as "I and the Father are one" and
..* One
One reasonfor the popularity of this doctrine with orthodox Asiate&
Asiates in this
period may have beenthe tendency
tendency to a wrong emphasison the separateness
8eparatenea8of the
Divine Personsvisible in the Asiatic Montanist heresy with its doctrine of the
Thereare actionsand reactionsof this sort betweenheresyand orthodoxy
Paraclete.Tbere
everywhereat this time.
 GENERAL INTRODUCTION

"He that hath seen Me hath seen the Father", these Mon-
archians,as they are termed,insistedthat words like "Father"
and "Son" denotedonly different assumedand external rela-
tions of the one undifferentiatedGodheadwith men,not real and
eternalrelationshipswithin the Divine Nature, and as such had
no ultimate truth or meaning. On this view it was possibleto
say not only that God had suffered on Calvary, but that the
eternal Father of heavenHimself had been born and crucified
and
a.nd had died.
This was an impossibly sweepingreaction. HippoJytus
Hippolytus was
the chief contemporaryteacherof anotherview which had been
elaboratedat Romesomefifty yearsbeforeby St JustinMartyr,
and which could claim wide acceptancein the Churchever since
by menlike St Theophilusof Antioch and Clementof Alexandria,
and even (with reservations)by his own master St Irenaeus.
This view madeuse of the Platonicphilosophicaldoctrineof the
Log08, which had long ago found a homein Hellenistic Judaism,
Logos,
and for which a scriptural basiscould be found in the Prologue
to the fourth Gospel. As taught by Hippolytus this theory
admitted that the unique Divine Nature was capable of real
distinctions within Itself. God had ever possessedwithin Him-
Logo8, His Divine innate Wisdom or Word, as it were
self His Logos,
latent from all eternity. At a point in time determinedby Him-
self* God "manifested"the Word to Himself and by the Word
createdall things. Thus the Word was truly God, within and of
the One Divine Nature,but "Another"
"Another" over againstthe Father,
by Whom and from Whom He was manifested. But Hippolytus
refusedto apply to the CreativeWord thus manifestedthe term
"Son" " Word"
" Son" in any proper sense,maintaining that to the "Word"
the term
term" Son" was only applied allegorically or prophetically
"Son"
by God, and that the Word only strictly and really became
Incarnation.
" Son" by the Incarnation .t

• So Hippolytus, Contra Noetum, x. He did not necessarily neceBBarily mean exactly what
he says here or realiseall its consequences.
consequences . As he puts it his doctrine
doctrine is half way to
Arianism on this point.
t Contra Noetum,iv, xv, eto. eto. The sameview appearsin rip. Ap. Trad. iv. 6. Cf. Contra
Contra
Noel. xi: TO Of ,'lr-i i~
Noet. IIelT>jp,
IIaT1jp, i~,~ OV
ou OUVell'" AO-Yo,. OUTO'
auvalL" AOl'ol. voii,. a,
OUTOI Of VOUI. 7rpofja.. tv
III 'lrpofJill ./Jup.'I'
fV K6uIJ.'I'
U.I •• VTO 'lrat'
iO,IKVUTO e,ou.
... a" /JEoU.
 GENERAL INTRODUCTION
INTBODUOTION

jUBtice to both tradition&!

This theologydid a greatdeal more justice traditional
evangeJica.lfa.cts
Christianity and the evangelica.l f&ets than waa
was attemptedby
the thoroughgoing Monarchians, but it suffered from severe.! severe.l
grave defects. It left no adequateplaceple.ce or justifica.tion for the
Personof the Holy Ghost, and Hippolytus' working theologyis
patently "Binite.rian", referencesto the
"Binitarian", despite his frequent referenOO8
Spirit.· The Word Itself in his tea.ching
te&ehing haa somethingof the
has
air of a mere Divine device for creating. It is hard to seein his
Logos viewed sub specie aeternitatiB
aeternitatis anything more than e.n an
impersonal Divine attribute, for the completion of whose
IncarnationW&8
Personalitythe Inca.mation waa a radical neOO88ity.
necessity.When the
later exponentsof this theology set about remedying this in-
le.ter
distinctness&8
aa to the Secondand Third Persons,the only mode
opento them of emph&8ising
emphaaisingtheir Personaldistinction from the
W&8 by insisting on their subordinationand inferiority
Father waa
to Him, and the theory W&8 waa thus fatally compromised.Along
this line Hippolytus' theology led straight to extremeArianism
and Macedonianism,doctrines which actually denied the real
Deity of the Son and Spirit altogether. At the best it could
develop only into that theory of two or three coordinate Gods
only nominally andabstra.ctly
abstractlyunitedin a single Godheadwhich,
waa for a time adopted&8
in Egypt at least, W&8 aa orthodox by some
of the opponentsof Arius. It is a sufficient justification of
Callistus, attitude towards the teaching of
Zephyrinus' and Callistus'
Hippolytus that, though a clause summarising the Logos-
W&8 actually proposed for insertion into the oecu-
theology was
menical Creed at Nicea, the Council ultimately refusedeven to
usethe word Logos, scripturalthoughit is, &8 as leadingstraightto
Arianism and Ditheism.
The doctrine of Hippolytus was thus really as unsuccessfulin

credfmdawhich cloeee
• Thus in the long explanationof ~edenda cl0Be8 the Philosophumcna
Philosophumenahe
never once mentionsthe Holy Ghost, though he goes into all sorts of minor topics
like the sex of angels, until he suddenly introduces "in the Holy Spirit"
Spirit" in the
doxology with which it closes . So, Contra Noetum, xiv, he deliberately refusesto
closes.
apply the word
word" .. Person"to the Holy Ghost. In God there are "Two Personsand
the third Distribution, the graceof the Holy Spirit".
Spirit" . He constantlyattributesto the
Logos operationswhich later theologyattributesto the Third Person. It It is possible
that he regardedthe Holy Ghost as an imperStJ1ial
impersonaleffluence
effiuence of Godhead
Godhead. . cr.
Cf. his
doxologiesin Ap. Trad.
 GBN1ULAL INTRODUOTION
GBlOBAL

its attemptto provide an intellectual reconciliation of the In-

carnationwith strict Monotheismas was, in a different way, the
Monarchian theory to which it was opposed. Both ended by
destroying the very Monotheism they sought to protect, the
Logos-theory by impairing the unity of the Divine Nature
Monarchi&ns with their passibleGodheadby sacri-
Itself, the Monarchians
ficing the real Divinity of the Divine Nature to its Unity. But
it was these two inadequatetheologies,each by intention sin-
cerely orthodox, but each in fact less than evangelicallyChris-
tian, which were at grips in Rome during the Pontificate of
Zephyrinus.
We have from Hippolytus a brief, biasedand vivid account
of the controversy.*
controversy.· Cleomenesand Sabelliustwere the Mon-
archian leaders, Hippolytus himself the protagonist of the
Logos-theology. He declares,however, that Callistus was the
real leader of the Monarchians,tthough cunningly professing
himself in agreementnow with one side now with the other, in
order to retain the supportand friendship of both. Hippolytus
tops this with the statementthat Zephyrinuswas led to do the
same only becausehe was bribed to do so by his own arch-
deacon,and that Sabellius himself was disposedto adopt the
Logos-theory, from · which he was prevented only by the
machinationsof the sameevil genius. These are obviously the
senselessimaginings of personalhatred. It It is plain from Hip-
polytus' own statementsthat neither the Pope nor the arch-
deacon was a.a pa.rtisan.
partisan.They were concernedonly to preserve
the traditional breadthof the faith to which neitherof the rival
schools was doing full justice. Both sides retained important
(but not the same) essentialsof the tradition, and with these
wherever they were found Zephyrinus and Callistus could
whole-heartedly agree.
whole-heartedlyagree.
*• Phil. ix. 11. l.1.
t This name,ofill·omen
of ill-omen in later days, was still that of an accepted
accepted""teacher " of
teacher"
the Roman Church in the days of Zephyrinus.
Zephyrinus,though he was excommunicateda
few yearslater by his successorCallistus.
Callistus. Hippolytus speaksfirst of Cleomen es as
Cleomenes &II
the Monarchian leader, and then without explanation repla ces him by Sabellius.
replaces Sabellius,
Cleomenesdisappearingthenceforwardfrom his excited and disconnected
disconnectedna.rrativ e.
narrative.
t He also accuses
accuseshim him of the exactly contradictory heresy of Adoptionism.
Phil. ix. 12. 19.
Phu.
 GENERAL INTRODUCTION
INTBODUOTION xxiii
ZephyrinUB' final ruling, for which HippolytUB
Zephyrinus' Hippolytus makesCaJIistus
CaJ.listUB
really responsible, W8.8 was impartial enough. "Now Ca.llistus
Calliatus
ZephyrinUB persuadedhim to say in plenary
bringing forward Zephyrinus
assembly(S'T}p.ouU[.),
a.ssembly (&r]J.LOU~), 'I know one God, Christ JesUB,
Jesus,and beside
Him I know no other who W8.8 was begotten and p8.ssible.' And
againhe said, 'The Fatherdid not die but the Son.''' From these
isolatedfragmentsof what W8.8
iBolated was evidently a balancedstatement
is possibleto recognisethe effort of the Popeto safeguardon
it iB
the one hand the wholeheartedMonotheism of the primitive
Churchwhich the Logos-theologyserioUBly seriouslyendangered,and on
the other to insist againstthe Monarchiansthat God, 8.8 as God,
cannot abdicateHiB His Divinity. It was
W8.8 simply a restatementof
scriptural data left without explanation becausethey were
incapable of explanation by either of the currently proposed
solutions. The Papal pronouncementsettled nothing but the
full scopeof the problem to be solved.
It was
W8.8 a very Roman utterance. Now, 8.8 as before and after,
the Roman watchword was always Quod traditum est-the
whole tradition and nothing else. The genius geniUB of the Roman
Church was religious, not speculative. It sought always to
confine its requirementssimply to crede:nda,credenda, to the facts for
belief, and so far as possibleto leave the explanationsof these,
the theology, a very wide latitude. Its method was always to
set complementarytruths side by side with hardly a pretence
of reconciliation,to declarethat this and this is the faith, andthat
all metaphysicalsystematisationwhich cannot find full room
for eachof thesefacts is therebyruled out as defective,and then
to leavethe matterat that. If the doctrines80 so establishedappear
contradictory,that is the affair not of the hierarchy but of the
theologians. But the latter must willy-nilly begin with the
state of the question as the hierarchy propoundsit, and must
diminish nothing in the processof rationalising
rationaliBing and explaining
the Church'sfindings. It is the methodnot only of Zephyrinus
with Hippolytus, but of Pope St Denys with his hiB namesakeof
Alexandria, of PopeSt Leo at Chalcedon,of PopeAgatho with
ConstantineV. It is iB a method which over and over again has
rendered great service to Christendom by insisting on the
xxiv GENERAL INTRODUCTION

correct posing of questionswhich Christian doctrinesraise for

the intelligence, and by preventingthe final adoption of facile
solutions which must afterwardshave proved disastrous just
becausethey missedthe real point of the questionat issue. But
it is not a method which has ever been or is ever likely to be
satisfying to metaphysiciansin dispute.
satisfyIng
Hippolytusinforms us that on this occasionthe Papaldecision
"maintained without ceasing the faction among the laity".
But since he adds in the next sentencethat "everyone
"every one con-
curred-butwe did not", it seemsthat Zephyrinus'pronounce-
ment might well have securedpeacein the Church but for the
disastrousobstinacyof Hippolytus himself. There is in fact no
evidencethat the jangling of Doctors excited more sympathy
among the laity then than it doesnow. Contemporaryscholars
like Tertullian and Clement, who were beginning to address
themselvesto the theological problemspresentedby the vague
traditional Trinitarianism, are loud in their complaints of the
lack of interest and even of the suspiciousopposition of the
laity.· The inevitable accidentthat so much
great bulk of the laity.·
of the flotsam and jetsam which is all that survives of early
Christian writing is of literary origin-the product of the rival
Christian "lecturers" of Rome-lendsan adventitiousimport-
ance to the endless disputes of 8,MO'KaAO'
OLOauKaAoL pictured in the
writings of Justin and Rhodon and the rest. The humble
Hermasprobably speaksthe mind of the averageRoman lay-
man when he grumbles at those "who praise themselvesas
self-appointed'teachers'
having understandingand desire to be self-appointed'
(i8EAoS,SaO'KuAo,),
(JB€AOOLOaUK(lAoL), senselessthough they be. Owing then to this
pride of heart many while they exalted themselveshave been
empty."t
made empty. "t Liturgy and rites and prayer, issuing in con-
duct-theseare always the layman'sreligion. Thesethings and
the standardsthey imply are admittedly and necessarilyin-
doctrine. But the plain manwho believes
timately dependenton doctrine.
and practisesany given religion, who is indeedthe strengthand

• TertuJlia.n,
TertuJlian, Prax. 3; ClementAI. Strom. i. 1.
AI . Strom. l. 18.2;
18. 2; i. 9. 43. 1,
I, etc.
t Hermas,Sim. ix. 22. The O,OdITKo.~O'
oLMO"Ka\OL of Rome were not officia.ls
officials of the Church,
though recognisedto Borne
someextent by the hierarchy.
 GENERAL INTRODUCTION xxv
xxv
raison d'etre of all religion, is invariably blind to this dependence,
andis usually much inclined to resentwhat little he hearsof the
activities of theologians. It is so now and it wa.s was so then. As
Harnackputsit: "Hippolytus doesnot concealthe fact that the
bishops had on their side the great l?ulk ~ulk of the Roman com-
munity, but he ragesaboutthe hypocrisy, rancourand flattery
of all concerned.Yet to-day we can seethat the bishopswere
only desirousof protecting the unity and peaceof their flock
from the rabies theologorum. In this they were simply fulfilling
fulfi]ling
the duty of their office."*
office."·
The Monarchiansappearto haveacceptedthe Papaldecision,
at least for the moment. Hippolytus alone, in his own phrase,
"did not give way to him but refutedand withstoodhim for the
truth's sake"-in
sa.ke"-in other words, made a vigorous public attack
before the whole Church on his own bishop'ssolemn dogmatic
pronouncement.And then the archdeaconCallistus-unfor- CallistuB-unfor-
givably-put his finger on the fatal weaknessof Hippolytus'
theology with the cry "Y e are ditheists. "t One can feel the
ditheists."t
public insult rankling years afterwardsin the repeatedquota-
tions of the words in the Philosophumena.
Mter a public sceneof this kind there could be no more place
for the contumaciouspresbyterin Zephyrinus'council without
someexplicit acceptanceof the Papaldefinition, and this such
a man as Hippolytus was not likely to give in the circum-
stances.We have no exact evidenceas to the date when this
breachtook place. But sinceSt Jerometells ust that Hippolytus
once preachedin the presenceof Origen when the latter came
"desirous"
" desirous" as he himself put it "of visiting the most ancient
Church of the Romans",§ and as this visit can scarcely be
placed earlier than A.D. 210, we may take it that Hippolytus
wasthenstill a presbyterin good standing,and that Zephyrinus'
doctrinal pronouncementwas made in the last years of his
*• Dogmengeachichte,
Dogmenguchichte,i. 740, n. 2.
t St Justin (Dial. 56) had incautiously said
aa.id that the Logos is "anotherGod".
Hippolytus, Cuntra
Contra NNoetum,
oetum, xi, carefully guardshimself againstthe charge: "And
80 there is set over against the Father
80 Father' Another' (lupo.).
'Another' (l..-.po,). When I say' Another'
say 'Another'
I do not say
sa.y two Gods, but &8
a.B light from light or water from a spring or a ray from
the sun." He may well havebeenless leas cautiousin his furious protestsat the council.
t De Yins IUuatr. 61.
ViriB IUU8tr. § Ap. Eusebius,E.H. vi. 14.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
kehoitetaan siihen.»

»Mutta miksi sitten pajarit tulevat? Eiväthän hekään ole

karjalaisia.»

»Kaipa myöskin Novgorod ja suuri Venäjä aikovat samaa kuin

Ruotsikin.»

»Siis nekään eivät ole sen parempia. Nyt minä vasta ymmärrän,
minkätähden isäni tappeli samalla kertaa ruotseja ja novgorodilaisia
vastaan. Ne molemmat olivat isäni vihollisia.»

Nikitin koetti kääntää pojan ajatukset toisaalle sanomalla:

»Katsos, tuonne rannalle on taas joku savolainen rakentanut

talonsa!»

»Mennään katsomaan. Ehkäpä he tarvitsevat jotakin apua.»

»Ei meidän tarvitse auttaa savolaisia, ne ovat meidän

vihollisiamme.»

»Mutta Iljahan sanoi, että meidän tulee auttaa kaikkia ihmisiä, niin
vihollisia kuin ystäviäkin», väitti poika vastaan.

Ja nyt luiskahtivat ukon suusta ne varomattomat sanat, joita hän

sai katua kauan:

»Ilja oli inkeriläinen ja puhui samaa kieltä kuin karjalaiset ja

savolaisetkin. Sentähden hän kiintyi heihin ja koetti heitä auttaa,
vaikka he olivatkin hänen vihollisiaan.»

»No mikäs sinä sitten olet? Ettekö te kaikki ole samaa väkeä kuin
karjalaiset ja Ilja?»
 »Ei. Melkein kaikki meistä veljistä ovat venäläisiä.»

»Eikö venäläisten velvollisuus olekaan auttaa vihollisiaan samalla

tavoin kuin ruotsien?»

Ukko jäi miettimään sopivaa vastausta, mutta ei kerinnyt vielä

keksiä sitä ennenkuin poika kysyi jo lisää:

»Eivätkö karjalaiset tee sitten oikein, kun tappelevat venäläisiäkin

vastaan samalla tavoin kuin ruotsejakin. Molemmathan ovat
vihollisia.»

Vastausta ei tullut. Tuli vain pitkä hiljaisuus. Jorma antoi airojen

olla liikkumatta, katsoi ensin Kuhasaloon päin, mistä matalat katot
näkyivät mäeltä ja kello soi parhaillaan iltahartauteen. Sitten hän
käänsi päänsä sinne, missä oli savolainen uudispirtti. Hän näytti
miettivän jotakin, kenties vastausta siihen, mistä johtui, että vieraat
pyrkivät tunkeutumaan tuohon rakkaaseen Karjalaan, toiselta puolen
novgorodilainen valta uskonnon varjolla ja toiselta puolen ruotsit,
nuo savolaiset kaskimaiden ja kalavesien perkaajat. Sitten sanoi
Jorma kuin itsekseen:

»Mutta minä olen Ontron poika!»

Tuo oli enemmän kuin tunnustus kansallisuudesta. Se oli

sodanjulistus, jonka pieni poika antoi tietämättään Kuhasalon
erakkolalle. Ja juuri nuo Jorman sanat tulivat vielä kerran
myöhemmin määräämään sekä Kuhasalon että pojan omankin
kohtalon.

Munkki istui veneen perässä ja Jorma teljolla. Silloin vanhus tunsi

kuin jotakin laskeutuvan hänen ja pojan välille; se oli jokin
näkymätön hursti, joka tuli erottamaan tästä lähtien Jorman
erakkolan kalliista venäläisistä veljistä. Nikitin katsoi lapsen jääkylmiä
silmiä ja — häpesi, ei oman itsensä takia, vaan maansa vuoksi, joka
tahtoi ostaa karjalaiset orjikseen kasteella ja leivänmuruilla.

Kun Nikitin ja Jorma palasivat saaren rantaan, ei poika

noussutkaan veneestä, vaan jäi siihen kuin aikoen takaisin järvelle.

»Mihin sinä vielä aiot mennä?» — kysyi ukko.

»Soutelemaan.»

»Minne tähän aikaan?» — murahti Stefan, joka myöskin sattui

olemaan valkamalla. »Iltahartaus on jo ohi, mene ylös ja sillä hyvä!»

»En mene, vaan lähden sinne uuteen ruotsin taloon, johon te

muut ette uskalla mennä, kun olette venäläisiä!»

»Mihin?»

»Ruotsin taloon; eiväthän ruotsit ole sen pahempia vihollisia kuin

tekään.»

»Kenen luvalla sinä räkytät meille ja kuljeskelet pitkin kyliä?» —

huusi Stefan, joka suuttuessaan ei osannut puhua muuten kuin
härnäävästi. Mutta tällä kertaa hän ärsyttikin ilveksen pentua, joka ei
ollut vielä ehtinyt kasvattaa kaikkia kynsiään.

»Iljan luvalla», kuului pojan rauhallinen vastaus.

»Mutta nyt et kiertelekään hänen luvallaan, vaan menet kerrankin

työhösi ja pian!»

»Minähän lähden, minne haluan!»

 Stefan astui kivelle, tarttui kiinni veneenkokkaan juuri, kun Jorma
aikoi työntää sitä airolla irti rannasta, ja vetäisi venettä, jotta poika
horjahti ja kaatui nurin teljolle.

»Heitä irti!» — huusi Jorma kiukkuisena, hyppäsi pystyyn, kohotti

airon ja löi sillä Stefania kynsille niin, että kolahti. Silmänräpäyksessä
irtosivat munkin sormet kokasta, hän kirosi ja aikoi käydä pojan
kimppuun, mutta silloin oli jo venekin irti rannasta ja lipui pois hänen
ulottuvillaan.

»Nyt et pieksäkään minua!»— ilkkui Jorma soutaen täysin vedoin

takaisin järvelle. Vanha Nikitin seisoi kauan rannalla, niin kauan kuin
näki yhä etenevän veneen, pudisti sitten päätänsä aivan kuin olisi
tehnyt elämänsä suurimman harha-askelen ja sanoi itsekseen:

»Tuo kaikki oli minun syytäni! Miksi minä rupesinkin puhumaan

pojalle kaikesta? Mutta enhän voinut uskoa häntä niin teräväksi, kuin
hän on.»

Ja Stefan oli saanut pahan iskun, ei niinkään pahaa sormilleen

kuin ylpeydelleen, kun oli antanut pienen pojan kolhia kynsille
itseään, voimatta tälle mitään, vieläpä toisten nähden. Nolona hän
oli hieronut rannalla käsiään, murissut itsekseen kostonuhkauksia ja
lähtenyt sitten synkkänä kiipeämään ylös mäkeä.

Jorma souti järvellä kuin tilanteen herra konsanaan. Äskeisen

suuttumuksen nostama puna poltteli vielä poskilla. Mutta alkoipa
vähitellen aavistuksen tavoin tulla varmuus siitäkin, että äskeisen
pahanteon seuraukset tulisivat vielä kerran näkymään punaisina
veriviivoina hänen selässään.
 »Mitäs minä teen, kun Stefan tulee antamaan minulle selkään?»—
kysyi hän itseltään. »Minä raavin häntä ja sanon: 'Mene matkaasi,
senkin venäläinen!' Tyytyväisenä keksimäänsä lauseeseen souti poika
edelleen.

Hämärä alkoi muuttua vähitellen pimeydeksi, rannat katosivat

näkyvistä ja laineet kohosivat laajalla selällä entistään korkeampina,
heiluttaen venettä mielin määrin, pojan saamatta sitä enää
tuumaakaan eteenpäin. Henkeä salpaava tulppa alkoi kohota Jorman
kurkkuun, sillä nyt hän uskoi jo eksyneensä järvelle.

»En minä ainakaan itke!» — vakuutti hän itselleen ja koetti

rukoilla. Mutta kun hänen erakkolassa oppimansa rukoukset eivät
auttaneet, alkoi hän lukea loihtuja. Mutta yhtä tuloksetonta oli
haltioidenkin maanitteleminen.

»Kyllähän Ilja auttaa, jos ei muut», ajatteli poika, puristaen

molemmin käsin teljosta kiinni. Nytkin, niinkuin ennenkin vaikeina
hetkinä, hän oli rukoillut Iljaa, ja tämä oli kuullut poikaa. Se auttoi
nytkin. Tuntui niin turvalliselta ja helpolta. Ei hän itse tullut
ajatelleeksi, että hän luostarista lähtiessään oli soutanut suoraan
vastatuuleen. Mutta nyt se ei varmasti ollut mikään muu kuin Ilja,
joka vei poikaa takaisin rantaan. Hän kuvitteli veneen menevän
jonnekin uuteen maahan, jossa aurinko paistaisi lämpimästi,
punaisin purjein soluisi vene sen koivikkorantaan, ja hän itse astuisi
pian omaan valtakuntaansa, jossa ei ollut huolia eikä suruja. —
Kuinka kauan tuollaista menoa lie kestänyt, sitä ei poika tiennyt, sillä
vaikka vilu tahtoihin takertua jäseniin, oli väsymys sitäkin
voimakkaampi, ja hän nukahti.

Kun aamu koitti ja Jorma heräsi, eivät unelmien maat tarjonneet

hänelle kovinkaan paljon; Kahden munkin välissä hän sai tallustella
mäkeä ylös erakkolaan, jossa edellisen illan töiden seuraukset tulivat
vastaan kirvelevinä ja haihduttivat viimeisenkin uskon uniin. Siitä hän
oli kuitenkin iloinen, että muisti Stefanin häntä pieksäessä potkia ja
huutaa niin, että seinät raikuivat:

»Älä koske minuun tai revin silmät päästäsi, senkin venäläinen

susi!»

Jorma oli oppinut maailmalta jo paljon ja edistynyt elämässään

niin pitkälle, että osasi tarvittaessa lyödä takaisin.

Samalla hetkellä, kun Stefan luuli jo antaneensa pojalle raippaa

tarpeeksi ja aikoi jättää tämän rauhaan, syöksyi joku uksesta tuulena
sisään ja huusi:

»Isä Teofilus on tullut!»

Ei tarvinnut kehoittaa ketään lähtemään pihalle, jotta Jorma olisi

saanut edes rauhassa itkeä selkäsaunaansa; jokainen oli siinä
silmänräpäyksessä ovella. Ristinmerkit tehtiin puolella ja toisella. Ja
ennenkuin Teofilus oli ehtinyt nousta ylös portaillekaan, sanoi hän
munkeille:

»Suuren Venäjän oikeauskoisen kirkon ja Pihkovan arkkipiispan

tervehdys Jeesuksessa Kristuksessa teille, veljet! Kuhasalon skiitasta
on nyt tehty oikea monasteri ja Ilja on julistettu sen
suojeluspyhimykseksi!»
IV.

Vuodet vaihtuivat. Jo puolenkymmentä kertaa sen jälkeen, kun

Kuhasalosta oli tehty Valamon syrjäluostari, olivat lehdet saaren
rantakoivuista varisseet, oksat viipyneet paljaina varpuina talven yli
ja seuraavana keväänä alkaneet jälleen viheriöidä, ollen kesällä taas
täydessä puvussaan. Yhtä monta kertaa oli Pyhäselkä tanssittanut
noina lehtien varisemisaikoina laineitaan viimeisiä kertoja vapaana
ennen talven kahleita. Yhtä monta kertaa kuin hiirenkorvalla olevat
koivunoksat heiluivat tuulessa, pakkautuivat jäätkin saman tuulen
mukana jonnekin kauas, sulaen ja antaen laineille vallan läiskyä
rantoja vasten mielinmäärin.

Yhtä rintaa noiden muutosten kanssa huomattiin muutakin uutta.

Ja sellaisia olivat alati kasvavat pellot ja niityt Pyhäselän, Pielisjoen ja
Höytiäisen rantamilla. Kaikkialla vesien varsilla alkoivat silloin vanhat
metsät kaatuilla kirveiden iskuista, niiden paikalle ilmestyi joka vuosi
uudet kasket, joiden savut kierivät kauas korpien keskuksiin
ilmoittaen siellä valloittajan, ihmisen, lähestyvän salojen sydäntä.

Alkuaikoina oli asuttu vain kalarikkaiden järvien ja jokien rannoilla,

vietetty toiset puolet elämästä kalasaunoissa ja pyydetty Ahtia ja
Tapiota antamaan jokapäiväiset syömätarpeet. Mutta kun
ulkomaailman viisaudet ja ihmeet olivat päässeet tunkeutumaan
tännekin pohjoisten salojen liepeille ja sivistys alkoi saada pois
tieltään vanhan uskonnon, niin ihmiset alkoivat melkein
huomaamattaan siirtyä pakanuudenaikaisista elinkeinoistaan
maanviljelykseen.

Niin alkoi silloin raivata uusia peltojaan se heimo, jonka lauluista

vieläkin kuulemme ne surulliset, tummat soinnut, jotka kertovat tuon
kansan taisteluista korpien vihaisia haltioita ja vainojoukkoja
vastaan.

Karjalainen asutus levisi nopeasti muuallekin kuin uuden luostarin

ympäristöön. Jos sattui olemaan kuulas alkukesäinen päivä ja silloin
kiipesi Kolin korkeimmalle kalliolle, näkyi uusia kaskisavuja joka
suunnalta. Etelän puolelta niitä kohosi Kaltimosta ja Kontiolahdelta,
toisaalta taas Polvijärveltä ja Juuasta. Ja jos katsoi yli Pielisen, näkyi
samanlaisia Vuonislahdesta — ja jos silmää olisi riittänyt — aina
Lieksasta, Vie'in vaaroilta ja kenties jo Nurmeksestakin.

Elettiin parhaillaan elonleikkuun aikoja. Kuhasalon pellolla olivat

ohranleikkuussa melkein kaikki veljet, vain pari vanhinta ja seppä
olivat jääneet luostariin. Kiirettä piti, sillä vilja oli leikattava tänään,
koska huomenna oli jo loppuvuoden ensimmäinen messupyhä. Isä
Teofilus ja Stefan kulkivat pitkin peltoa ja metsänreunaa, katsellen
toisten työtä ja suunnitellen uuden kasken kaatoalueita. Vähän väliä
Teofilus katseli läheisiä karjalaisten peltotilkkuja, joilla näyttiin olevan
samassa työssä kuin täälläkin; sama kiire oli siellä, ja samasta
syystä. Leikata piti vilja juhlapyhäksi ja joutua messuun Kuhasaloon
karjalaistenkin. Ja saattoivathan pyhien jälkeen jo sateetkin tulla
keskeyttämään viimeisillään olevia töitä.
 »Liehukaa, veljet!» — muisti Stefan liiankin usein huutaa
sirppimiehille.

Mutta jokainen liehui tarpeeksi ilmankin, sillä leikattava ala oli

jaettu pieniin palasiin ja jokaiselle niistä määrättiin omansa urakaksi.
Ensimmäisenä kuului kauimpana olleen Jorman huuto: »He-heijaa!»
ja hän juoksi Teofilusta kohti sirppi kourassa kuhilaiden yli hyppien.
Hän oli saanut jo osansa leikatuksi.

»Hyvin tehty», sanoi Teofilus, kun Jorma alkoi jo auttaa erästä

toveriaan, jonka työ oli vasta puolivälissä.

Hyvään aikaan saatiin kasvava ohra jo kuhilaille, aikaisemmin kuin

oli luultukaan. Mutta joen toisella rannalla ei karjalaisten peltotilkuilla
oltu niin pitkällä.

»Työ loppui kesken, minä ja Stefan emme saaneet

tarpeeksemme», hämmästeli Jorma vilkaisten Stefaniin.

»Mene tuonne karjalaisten pellolle; siellä on työtä vielä, jos sitä

kaipaat», vastasi siihen Stefan.

»Niin, veljet», innostui Teofiluskin, »emmekö tosiaan tee sitä?»

»Kyllä minä, jos kaikki muutkin!» — sanoi Jorma. Ja jokainen

munkki myöntyi samaan.

Mentiin joen ylitse, ja pian siellä oli sama touhu ja samat nopeat
tulokset kuin luostarinkin pelloilla. Pikku peltojen viljat olivat
kuhilailla valmiina juuri silloin, kun Kuhasalosta kajahti ensimmäinen
iltakellon ääni, kutsuen veljiä työstä rauhaan. Silloin karjalainen,
niinkuin luostarivelikin, keskeytti juuri sanomansa sanan, kääntyi
saaresta metsän yli näkyvää kirkonristiä kohden, asetti sirppinsä
syrjään ja teki ristinmerkin, pari ja kolmekin. Tuo soitto tuli nyt
todella parhaaseen aikaan, silloin, kun köyhällä eläjällä oli yhtä
huolta vähemmän, kun vähäinen vilja oli jo kuhilailla.

Vielä viimeinen kaiku kuului, kieri pitkin vaarojen rinteitä, soi

metsissä ja katosi sitten. Ja silloin, hetken hiljaisuuden jälkeen sanoi
isä Teofilus:

»Mikä ilta! Vietetään se tänään yhdessä luostarin kirkossa, silloin

se on vielä parempi. Kuulitteko, miten iltakello soi? Sehän soi vain
lepoa meille ja rauhaa maalle.»

Kukaan muu ei sanonut mitään, he tunsivat vain sitä samaa. Ja

joukko hajaantui hiljalleen, veljet veneilleen ja karjalaismiehet
pirtteihinsä.

Mutta ennen iltamessua tulikin luostariin ja läheiseen

karjalaiskylään kaksi tietoa, joista toinen sai tyytymättömiksi munkit,
toinen taas karjalaiset. Arkkipiispa Makarij oli antanut munkeille
sellaisen määräyksen, etteivät he saaneet asua kukin omassa
kopissaan, vaan kaikki yhteisessä, suuressa pirtissä, jossa jokaisen
tuli pitää yksityiset hartaudenharjoituksensa, tehdä päivätyönsä ja
yhdessä nukkua. Arkkipiispa kai oli aavistanut munkkien vähitellen
tulevan mukavuuksiin taipuvaisiksi, sentähden hän rajoitti heidän
olonsa ja asetti siten heidät kaikki toistensa silmälläpidon alaisiksi,
jolloin jokainen oli pakotettu noudattamaan pienimpiäkin
määräyksiä.

Karjalaisille tuli pahempaa; arkkipiispa oli kieltänyt kaikissa

kirkoissa ja sen menoissa sekä luostareissa palvelemasta
pyhimyksinä keitään karjalaisia heimopäälliköitä ja sankareita,
niinkuin tähän saakka oli monin paikoin tapahtunut, ei kuitenkaan
Kuhasalossa. Kuhasalossa ei oltu palveltu pyhinä ketään muita kuin
Pyhää Iljaa, ei oltu kirkossa sellaista muistettukaan. Vasta nyt, kun
kielto tuli korkealta arkkipiispalta alas kansan keskuuteen, muistivat
pohjoiskarjalaiset, että heilläkin oli heimopäälliköitä ja sankareita.
Kielto vaikutti vastaanjyräämistä miesten puheissa, ja tuo
vastustaminen herätti jo pienen pientä heimotunnon nousemista,
vaikkei sitä kukaan huomannut itsessä eikä toisessa. Kielto vaikutti
vielä senkin, että Pohjois-Karjala huomasi ruveta palvelemaan omia,
kansallisia pyhimyksiään. Ja mitä nuo pyhimysten palvelemiset taas
vaikuttivat? — Se tultiin myöhemmin näkemään.

Saman illan messu oli kutsunut koko ympäristön ristirahvaan

Kuhasaloon. Siellä nähtiin nyt luostarin porstuassa karjalaisten kala-
ja metsämiesten tyhjentelevän konttejaan ja naisväen aukovan
nyyttiensä solmuja. Jokainen tahtoi kantaa pienen almunsa
luostarille. Ja ne, joilla ei ollut mitään tuomisia, tungeskelivat oven
seutuvilla ja ostivat tuohuksia; hekin auttoivat yhteistä asiaa.

Pian avattiin kirkon ovet ja niistä tulvasi kymmenien palavien

tuohusten valo hämärään porstuaan. Oudosta salon asukkaasta
kirkko näytti nyt kaikessa kirkkaudessaan siltä taivaalta, josta he
olivat kuulleet opetettavan. Ei kukaan uskaltanut ensiksi astua yli
kynnyksen. Jokainen teki siinä paikoillaan ristinmerkin. Samassa
astui ikonostaasin eteen isä Teofilus messukaavussaan, ja
veljeskuoro viritti: »Davai tšarstvo niebiesnoje …» — Teofiluksen
viittauksesta vasta uskallettiin mennä tuon taivaallisen valon
keskelle, mutta varsinkaan naiset eivät kestäneet nähdä ympärillään
olevaa ihanuutta, vaan vaipuivat ristinmerkkejä tehden polvilleen.
Messu oli alkanut, kansa seisoi paimenensa edessä ja kuunteli,
vaikkei ymmärtänytkään mitään. Mutta säveliähän ymmärsivät
karjalaisetkin, ja ne kuuluivatkin niin ihmeen kauniilta ja juhlallisilta,
ettei koskaan ennen oltu sellaista kuultukaan.

Mutta nuori Jorma oli yksin seisonut eteisessä ja katsellut sieltä.

Hän ei ajatellut mitään, seurasi vain sitä, kuinka munkit kirkon sisällä
kuin yhteisestä käskystä kumarsivat syvään ja heilauttivat kaikki
samanlaisella liikkeellä viittansa lievettä kumartaessaan, kun Teofilus
vastasi kuorolle: »hospodi pamilui-ii». Mutta nyt hän kuuli äkkiä
liikettä pihalta, heräsi ajatuksiinsa takaisin ja astui portaille. Siellä
näkyi uusia kirkkovieraita arastellen tulevan ovesta tulvivan valon
kohdalle. Hän sanoi miehille:

»Messu on alkanut, joutukaa pian kirkkoon!»

Miesjoukko painui supisten syrjempään, vain yksi astui rohkeasti

portaita kohden ja tuli Jorman eteen. Mitään aavistamatta ojensi
Jonna hänelle tuohuksen käteen ja sanoi uudelleen:

»Tuossa on tuohus, mene kirkkoon.»

Mutta mies viskasi nauraen tuohuksen maahan, tarttui toisella

kädellään äkkiä Jormaa kurkkuun, kohotti toisella kirveen ja säliisi:

»Kuole, ryssä, ruotsit ovat nyt täällä!»

Jorma säpsähti, mutta vain niin lyhyeksi ajaksi, että tunsi kuuman
laineen kulkevan kautta ruumiinsa. Lyöjän ennenaikainen ilo sammui
hyvin pian; hän lensi kirveineen nurin portailta, ja Jorma oli hänen
kimpussaan. Muutaman silmänräpäyksen painivat nuo kaksi miestä
pihan pimeässä. Ja se, joka yksin nousi maasta ylös, Jorma, juoksi
portaita ylös, käytävästä kirkkoon ja huusi siellä niin, että se kuului
kuoronkin ylitse:
 »Aseihin miehet! Ruotsit ovat täällä!»

Silloin jo astui metsästä kymmeninen savolaisjoukko pihalle, missä

jo yksi heidän miehistään makasi. Samalla he näkivät, kuinka
valaistusta kirkosta tuli porstuaan vanha, mahtavan näköinen mies
kirjailtuine kaapuineen ja hänen jäljessään kymmeniä karjalaisuroita
täysissä aseissa. Ja kuka ei ollut vielä ehtinyt saada niitä kirkon
seinältä, se otti jousen tai kirveen eteisen naulasta. Teofilus meni
portaille ja aikoi puhua Jumalan rauhasta, mutta ensimmäinen
nuolituisku teki jo reiät hänen kaapuunsa ja ovenpieliin. Samalla
syöksyivät ulos jo miehetkin, ja miesten työ oli alkava. Saatuaan
pahaa vastustusta perääntyivät savolaiset puiden suojassa rantaa
kohden karjalaisten seuraamana. Siellä hakulin molemmin puolin
syntyi ilkeä kahakka elokuun yön pimeässä. Sen verran vain nähtiin,
ettei lyöty omaa miestä, jos viholliseenkaan ei osuttu. Yli huudon ja
melskeen kuului Teofiluksen ääni:

»Katsokaa, etteivät polta monasteria!»

Jorma yritti lähteä, mutta huomasi samassa, miten Teofilus

horjahti, äännähti jotakin ja vaipui sitten maahan. Nuorukainen
kumartui alas ja näki, miten nuoli oli sattunut igumeenia kaulaan.
Jorma nosti haavoittuneen, muttei jaksanut kantaa. Apua saatuaan
hän sai isän viedyksi kirkkoon, josta näkyi muutamassa hetkessä
tulleen haavoittuneiden hoitopaikka. Muutama siellä oli jo ennestään,
ja Nikitin hääräsi siellä parin naisen kanssa. — Sattuipa Jorma
kurkistamaan myöskin ikonostaasin taakse. Siellä kyyrötti piilossa veli
Stefan muutamien muiden kaltaistensa kanssa. Jorma huusi heille:

»Mitä te täällä teette silloin, kun toiset tappelevat?»

Kun vastausta ei tullut, huusi hän uudestaan:

 »Kuuletko, ruotsit ovat niskassasi, veli!»

Ja sen jälkeen putosi Jorman nyrkki Stefanin kasvoille: »Tuoss' on

sinulle, raukka!» Stefan yritti puolustautua, mutta Jorma sai
ikonostaasin seinästä kopatuksi jonkin aseen ja löi sen palasiksi
Stefanin päähän. Nyt vasta hän huomasi, että se oli jokin
jumalankuvalla koristettu sauva, arvonmerkki, jota Teofilus sai
käyttää jumalanpalveluksissa. Kun Stefan alkoi voihkien hieroskella
saamaansa kuhmua, meni Jorma ulos lopettamaan tappelua siellä.

Mutta savolaiset olivat olleet jo pakotettuja turvautumaan

veneisiinsä. Nyt heitä ammuttiin niihin rantakivikolta. Nuo
ympäristöjen loiset olivat kai luulleet, että luostari oli helppo polttaa
ja sen asukkaat yhtä helppo murhata, mutta olivat tulleetkin väärään
aikaan, kun siellä sattui olemaan karjalaistakin vastusta. Nyt siellä
täällä vaipui joku savolainen veneen pohjalle tai molskahti laidan yli
järveen. Mutta välimatka ja pimeys pelasti loput, ja karjalaiset
kääntyivät takaisin metsään katsomaan, oliko sinne vielä joku
eksynyt.

Rauha palasi vähitellen saareen. Viimeiset savolaisveneet olivat

päässeet jo karkuun ja viimeiset metsään eksyneet saatiin kuin
elättijänikset kiinni. Suuren juhlapäivän rauha vain oli häiriytynyt.
Mutta ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun messun
keskeyttivät savolaiset, eikä myöskään viimeinen, kun luostarissa,
tuossa rauhan ja rakkauden tyyssijassa valtimot pulppusivat verta
kuiviin.

Kun uroot kokoontuivat myöhemmin kirkkoon, huomasivat he

kuusi miestä siellä makaavan huonona. Teofilus kuiskasi hiljaa:

»Rukoilkaa, miehet!»
 Mutta näytti siltä, ettei kukaan osannut sitä tehdä tällaisena yönä.
Eräs vanhus vain teki ristinmerkin Jumalan Äidin ikoonille ja sanoi
hartaana:

»Varjele Karjalaa, siunaa Ontroa, Iljaa ja meitä kaikkia!»

Sanoista kuuli jo, mikä hän oli miehiään: vanhoja Ontron uroita.
Teofilus kohotti silloin kätensä, osoitti sillä Jorma:» ja kuiskasi taas:

»Tuossa on Ontron poika!»

Niin, siinä seisoi Ontron juuri mieheksi varttuva poika venäläisen

luostarin kasvattina. Hän näkyi hehkuvan tappeluinnosta eikä
huomannut, kuinka kaikki katsoivat häneen kuin uuteen
ilmestykseen: »Ontron poika!» Hän itse vain hymyillen tarkasteli,
kuinka Stefan näkyi parhaillaan tulevan esiin ikonostaasin takaa ja
sitovan käärettä kuhmuisen päänsä ympäri.
V.

Vuosi vierähti taas. Ja se oli luonutkin tullessaan paljon uutta: Isä

Teofilus oli saatettu Kalmaniemeen ja kurja Stefan oli päässyt hänen
tilalleen. Muu maailma meni hyvää vauhtia eteenpäin, mutta
Kuhasalon monasteri kulki suoraan pahennusta ja kadotusta kohti.
Heti Teofiluksen kaatumisen jälkeen tapahtui tuo muutos. Kun Stefan
pääsi igumeeniksi, alkoivat karjalaisten luostarissa käymiset
vähentyä. Kun Stefan kielsi, arkkipiispan paimenkirjeeseen
nojautuen, karjalaisia palvelemasta Ontroa pyhimyksenään —
niinkuin oli jo tehty — niin lakkasivat kirkossa käymiset kokonaan.
Näihin saakka olivat karjalaisten ja luostarin välit pysyneet vielä
sentään viileinä, mutta kun tapahtuma seurasi toistaan, niin ne
katkesivat lopulta kokonaan, ja kukaan karjalainen ei lopulta enää,
nähtyään kirkon kupooiin kohoavan metsikön yläpuolelle, voinut
jatkaa matkaansa kiroamatta synkästi koko luostaria ja sen kurjia
asukkaita.

— Kurjia —? — Niin. Sillä jo puolisen vuotta senjälkeen, kun

Stefan oli saanut vallan käsiinsä, alkoivat munkkien karkailemiset olla
jokapäiväisiä tapahtumia. Jokainen, joka oli tyytymätön ja tahtoi
säilyttää itsensä synnittömänä ja vähänkään kunnioitti ja ihaili Pyhän
Iljan ja isä Teofiluksen muistoa, hävisi jonakin yönä Kuhasalosta ja
suuntasi matkansa joko Valamoon tai Solovietsiin. Niin veljesten luku
väheni. Jäljelle oli jäänyt vain Stefan kaikkine mieluisine tovereineen
isännöimään edelleen. Ja heidän joukossaan saivat vanha Nikitin ja
Jorma olla kahden.

Joskus — eikä se ollutkaan enää harvinaista — saattoi tapahtua

sellaistakin, että ruokavarat Kuhasalossa loppuivat kesken eikä suuri
munkkilauma tiennyt, mitä olisi syönyt seuraavana päivänä. Tämä
johtui tietysti vain siitä, ettei luostarin suuria viljelyksiä vaivauduttu
käyttämään enää hyväkseen. Olihan sieltä Iljan aikoihin lähetetty
viljaa paljon poiskin, mutta nyt ei enää rukoiltu, että Kaikkivaltias
olisi armossaan antanut tarpeellisen toimeentulon venäläisille
munkkilurjuksillekin, jotka eivät sentään pitäneet itseään liian
laiskoina syömään, vaikka unohtivatkin peltojensa muokkaamisen.
Eikä ollut enää harvinaista sekään, että Stefan, pääpaholainen, huusi
uskotuilleen:

»Veljet, menkää hakemaan meille ruokaa täksi viikoksi!»

»Mutta jos emme sitä enää saa? Kansa ei ole meille enää
suosiollista.»

»Ottakaa silloin väkisten!»

Ja niin läksi taas viisi kuusi munkkia lähimpiin kyliin kerjäämään

miesjoukolle syötävää siunauksia vastaan.

Joskus toisella kerralla saattoi Stefan huutaa:

»Minä menen huomenna Kiteen pajarin kesteihin. Hankkikaa

minulle hyvä hevonen!»
 »Kylässä ei ole enää hevosia, isä. Ja jos onkin, niin meille ei niitä
enää anneta.»

»Menkää sitten niin pitkälle, että saatte!»

Jos hevoset tuotiin, eivät ne kuitenkaan kelvanneet, vaan tapettiin

syötäväksi. Ja jos joku tuli niitä jälkeenpäin perimään takaisin, ei
kukaan tiennyt mitään; ja itse Stefankin oli silloin kadonnut kuin
maan alle ilmestyen takaisin vasta silloin, kun kaikki oli rauhallista.

Mutta olipa tuohon venäläisten haaskalintujen pesään ilmestynyt

sentään pieni, mutta pahasisuinen käenpoika, joka joskus saattoi
nykäistä toisten suusta parhaimmat makupalat. Yksin se oli siellä
toisten noukittavana, mutta oli saanut jo oman nokkansa niin
kovaksi, että noukkasi itsekin.

Stefan oli saanut Jormasta itselleen pahan painajaisen, josta hän

ei voinut vapautua. Huomattuaan, ettei hän pääsisi Jormasta eroon
ainakaan pakkotoimenpiteillä, toivoi hän pojan karkaamista. Mutta
sitäkään ei tapahtunut. Jorma oli kiukkuinen kaikkeen, mutta pysyi
vain luostarissa kuin Stefanin kiusallakin, toivoen joskus parempiakin
päiviä koittavan. Ja milloin ne tulisivat? — Silloin, kun hänen omat
siipensä olisivat kasvaneet. — Mutta kaukana tuntui vielä olevan
sekin aika, hyvin kaukana. Ei ollut ihmeellistä, jos toivottomuus
ahdistelikin joskus.

Eräänä aamuna tuli Jorma Nikitinin luo ja sanoi huoahtaen:

»Viime yönä ovat veljet Mikael ja Sergei karanneet.»

»Hekin jo!»
 »Niin, hekin jo, viimeiset karjalaiset, jotka täällä olivat. Eilen illalla
puhelin Mikaelin kanssa, ja hän puhui silloin niin kummallisesti, että
aloin aavistaa hänen karkaamistaan.»

»Mitä hän sanoi?» — kysyi vanhus.

»Hän sanoi vain aikovansa lähiaikoina tehdä joitakin ihmeitä.

Kysyin millaisia, mutta sitä hän ei kertonut. Sen hän vain sanoi, että
jos hänen suunnitelmansa menisivät hukkaan ja jos hänestä ei
alkaisi talveen mennessä kuulua täällä luostarissa mitään erikoista,
niin minun täytyisi jatkaa mitä häneltä on jäänyt tekemättä.

'No, mitä minun pitäisi tehdä?' — kysyin minä Mikaelilta, ja hän

vastasi:

'Jorma, sinä olet Ontron poika, ja sinut on luotu suurempia töitä

varten kuin minut. En sano, mitä sinun on tehtävä, mutta kyllä sinä
huomaat sen vielä itsekin.' — Noin puhui Mikael minulle.»

»Vai meni hänkin, viimeinen kunnollinen mies luostarista ja

viimeinen, joka olisi saattanut horjuttaa Stefa — — —» lopetti ukko
äkkiä puheensa.

»Niin, ajatelkaamme vain, mutta älkäämme puhuko

esimiehestämme pahaa!» — lisäsi Jorma nauraen.

Molemmat olivat varmoja siitä, että Mikael ja Sergei olivat

menneet Valamoon ja kertoisivat siellä igumeenille, millä kannalla
Kuhasalon asiat olivat, ja kehoittaisivat häntä tarttumaan rautaisella
kouralla kiinni tuon sisarluostarin rempalleen menneisiin oloihin. Ei
ollut mahdotonta, että Mikael tulisi jonakin päivänä takaisin
viisikymmenmiehisen munkkijoukon kanssa ja ottaisi itselleen
Kuhasalon igumeenin vallan ja merkit.

Odotettiin kesä, syksy ja talvi. Joka päivä kysyi Nikitinin katse

Jormalta:

»Eikö Mikael tule jo?»

»Ei, ei kuulu mitään Valamosta.»

Kun kevät taas tuli, oli viimeinenkin toivo Kuhasalon luostarin

pelastumisesta jo rauennut. Vanhus uskoi jo, ettei oloja parantaisi
kukaan muu kuin Iljan kasvatti, Jorma itse. Niin ajatteli jo Jormakin.

Niin painautuivat molemmat taas työhönsä ja rupesivat yksissä

voimin ammentamaan niitä tiedonjyväsiä, joita he saattoivat löytää
vanhoista kirjoista. Tosin oli varmaa, ettei niitä jyviä ammennettu
kauhalla silloin, kun Nikitin oli opettajana, vaan etsittiin kauan, yksi
kerrallaan, ja pantiin piiloon sitä mukaa kuin saatiin. Hitaasti kävi
työ, mutta hartaasti; aivankuin koko Karjalan kansan tulevaisuus ja
onni olisivat olleet kirjoissa. Ja niinpä alkoikin Jormalle jo vähitellen
tulla aavistuksia siitä, mitä kaikkea kuului kristinoppiin ja miten
kunnon kreikkalaiskatolisen munkin tuli elää, ollakseen yhtä hyvä ja
nuhteeton Herran edessä kuin vanha ja harmaapartainen Nikitin.
Jorma ei kylläkään osannut asettaa Nikitiniä esikuvakseen, vaan piti
häntä useinkin liiallisen varovaisuutensa takia vanhuudenhöperönä.
Mutta ukko itse kyllä tiesi, ettei vanhuus ollut mikään vika, vielä
vähemmin synti, vaan varovainenkin mies saattoi olla munkeista
parhaimpia ja ihmisistä kelvollisimpia. Ja eiväthän kaikki olleetkaan
luodut niin vahvoiksi kuin Ilja.
 »Mikset sinä, Nikitin, tee vanhimpana veljistä loppua tuosta
Stefanin määräilemisestä täällä?» — kysyi Jorma kerran ystävältään.

»Munkkilupauksen yksi tärkein seikka on kuuliaisuus, olipa esimies

millainen tahansa. Sitäpaitsi en elä kauan, vaan pääsen näkemästä
kaikkea tätä jumalattomuutta. Luotan siihen, että sinä pidät kaikesta
huolen.»

Ja ikuiseen lepoon Nikitin paasikin. Hänet, kenties viimeinen, joka

oli täydellisesti noudattanut omasta kohdastaan kaikki säännöt ja
lupaukset, yhtymättä toisten houkutuksiin, saatettiin pois kuolleiden
joukkoon Kalmaniemeen.

Nyt ei Jormallakaan siis ollut enää sitä vanhaa neuvonantajaa, jota

ilman hän aikaisemmin ei olisi voinut tulla toimeen. Mutta nyt oli jo
pojalle itselleen karttunut ikää ja voimia niin paljon, että saattoi tulla
toimeen omin neuvoinkin. Hän oli ottanut kestääkseen noviisiajan
monet koettelemukset ja ristiriidat. Ja kautta elämänsä hän oli
muistava sen tärkeän päivän, jolloin Nikitin oli siirtänyt syrjään juuri
lukemansa kirjan, katsellut. Jormaa kauan ja sanonut:

»Jorma, nyt olet jo niin vanha, että voit päästä noviisiksi. Oletko
päättänyt, mitä teet?»

»Mitä sinä neuvot minua tekemään?»

»Minä en tahdo vaikuttaa sinuun tässä asiassa, sillä sehän koskee

kokonaan sinun omaa elämääsi. Nyt saat kuunnella vain omaa
sydäntäsi. Jos vieläkin tahdot tulla siksi, mitä Pyhä Ilja sinusta toivoi,
niin voit jäädäkin.» Jorma oli punninnut asiaa tarkoin ja tehnyt
seuraavat päätelmät:
 »Pyhä Ilja toivoi minusta miestä, joka jatkaisi hänen työtänsä. —
Siis minun olisi jäätävä munkiksi tänne.

Ilja pelasti minun elämäni. — Silloin on minun velvollisuuteni

käyttää se hänen toivomustensa mukaisesti.

Ilja tahtoi nostaa karjalaisten joukosta miehen, joka opettaisi ja

kastaisi kansaa. Kuka se mies on? — Ei ole ketään muita kuin minä.

Ihmiset ovat alkaneet unohtaa Jumalan jälleen, eikä kukaan lähde

täältä luostarista tukemaan heidän uskoaan. — Se siis on minun
tehtävä.

Luostarin johto on kelvottomissa käsissä, parannus on saatava

aikaan, rikolliset on saatava rangaistukseen. Ja kuka sen kaiken
tekee? — Ei nähtävästi kukaan! Se siis jää minun huolekseni.

Täältä pitää löytyä mies, yhtä hurskas ja voimakas kuin Ilja,

muuten ei tule mitään parannusta. Kuka se mies on? — Ei kukaan,
ellen juuri minä! — Siis minun on jäätävä luostariin ja taisteltava
vaikka yksin. Mutta voiton täytyy viimein tulla, muutoin ei Pyhä Ilja
ole kasvattiinsa tyytyväinen. Kykenenkö siihen? — Varmasti!»

Näin oli Jormassa syntynyt päätös. Hän oli astunut takaisin

Nikitinin luo ja sanonut:

»Minä jään! Siunaa minut, jotta kestäisin kaiken sen, mitä on

tuleva eteen. Anna minulle omaa uskoasi, jotta minusta tulisi yhtä
luja kuin Ilja ja yhtä hurskas kuin sinä!»

Nikitin oli antanut pojalle siunauksensa, toivoen tällä riittävän

voimia loppumattomiin, sillä loppumatonhan oli se työkin, joka
Jormalla oli edessään. Ja niin oli poika muutamia päiviä myöhemmin
päässyt noviisiksi.

Poikako? — Ei, hän ei ollut enää poika, vaan heti täysi mies, jonka
päälaki jo Nikitinin eläessä ulottui tämän korvien tasalle. Hän jaksoi
jo vetää veneenkin kiukuspäissään rannasta ylös luostarin pihaan,
kun joku oli sattunut sanomaan, että hän oli unohtanut sen
tuuliajolle. Ja olisi hän kyllä voinut nostaa itse igumeeni Stefania
niskasta ja pistää hänet pyhäinjäännöskaapin päälle muistoksi ja
jäännökseksi Kuhasalon luostarin loistoajoilta.

Mutta nyt, kun Jormasta oli tullut noviisi, huomasi esimies

olevansa käenpojasta pääsemättömissä; ei ollut siis muuta keinoa
kuin taivuttaa hänet omalle puolelleen. — Mutta miten? — Se oli
arka paikka, joka olisi saattanut väärästä kosketuksesta pilata
kaiken. Kauan Stefan vaivasi päätään, miten hän saisi sidotuksi
karjalaispenikan tiukasti kiikkiin. Ja kun mies tuli lopulta niin
häpeämättömäksi kuin Stefankin, niin häneltä saattoi odottaa mitä
tahansa. Niinpä hän, luottaen liiaksi itseensä, puhui jo kerran
Jormalle:

»Oletko käynyt pitkään aikaan kylässä?»

»En. Mitä sitten?»

»Jegor, etkö menisi vakoilemaan sinne?»

»Jumaliste, nimeni on Jorma eikä Jegor. — Mitä minun pitäisi

vakoilla?»

»Sinä tunnet ihmiset hyvin. Mene vakoilemaan, onko karjalaisilla

aikomus tappaa minut, jos sattuvat kohtaamaan jossakin. Olen
kuullut sellaisia uhkauksia.»

»Sitä he eivät sano minulle!»

»Mutta mene kuitenkin, minä kehoitan.»

»En mene, sillä en ole syntynyt vakoilemaan oman heimoni

keskuudessa!»

»Vai niin! Milloin ovat noviisit uskaltaneet vastailla tuolla tavalla,

vieläpä olla tottelematta igumeenia?»

Stefan alkoi jo huomata menettäneensä taas kaiken.

»Ainakin nyt, jos ei aikaisemmin!» — vastasi noviisi tyynenä.

»Mutta nyt minä en sinua enää pyydä, vaan käsken!»

»Pyydä tai käske, se on aivan yhdentekevää, sillä minä en mene

kuitenkaan. Nuuskiminen ei tietääkseni kuulu noviisin tehtäviin, ei
vaikka metropoliitta käskisi! Minä tiedän, ettei sinulla ole oikeutta
käskeä tekemään pahaa, vaikka meidän velvollisuutemme onkin
totella. Ja pakolla sinä et saa minua mihinkään, varsinkaan nyt, kun
olemme täällä kahden!»

»Mene koppiisi ja rukoile anteeksi, kun olet vastustanut minua,

vieläpä uhannutkin!»

»En ole uhannut.»

»Mene tiehesi!» — karjaisi Stefan mustien silmien kiiluessa kuin

hiilet.
 »Sen minä voin kyllä tehdä», sanoi Jorma kääntyen ympäri ja
mennen näennäisesti rauhallisena pois, vaikka sisällä sanoikin jokin:
»Nyt olette kahden täällä. Tartu kurkkuun tuota konnaa ja heitä
seinää vasten, niin että talttuu!»

Jorma läksi varmana siitä, ettei Stefan tulisi enää koskaan

pyytämään häntä asioilleen. Mutta kun noviisi oli mennyt, vääristi
munkki suupielensä pirulliseen hymyyn ja mietti:

»Odotahan, kyllä sinunkin aikasi tulee!»

Jorma oli päättänyt olla taipumatta, ja Stefan oli päättänyt

taivuttaa hänet. Mikä siitä olisi seurauksena? — Yhteenotto, jossa
heikomman olisi annettava perään.

Jorma läksi pois saarelta, muttei Stefanin käskystä, vaan oma halu
ajoi häntä yksinäisyyteen. Sitäpaitsi hän ei ollut pitkään aikaan
käynyt niissä karjalaisissa mökeissä, joissa hän ennen oli ollut harva
se päivä. Niin hän astui sisään ensimmäiseen, joka sattui olemaan
tien varrella.

»Kah, Jorma, sinäkö se olet? Olemme jo odottaneet sinua pitkän

aikaa. Tiedätkös, täällä taitaa tulla tappeluja, ja sinä olisit silloin
mainio mies mukana.»

»Mitä tappeluja?»

»No niin, minä selitän. Etelämpänä ovat kastetut menneet kuin

ampiaiset pakanain päälle ja saaneet pahasti selkäänsä. Muutamia
kymmeniä Ristin Kiesuksen miehiä kuuluu jo tapetunkin. Mutta se on
vain alkua. Toissapäivänä oli ollut rytäkkä jo Kiteelläkin, pari päivää
aikaisemmin Pälkjärvellä. Nyt se näkyy leviävän tänne pohjoiseen
päin, ja täälläkin kuuluvat jo kastetut hiovan puukkojaan ja
kirveitään meidän varallemme. Mutta sen minä vain sanon, että siitä
tulee paha löyly tappelun aloittajille. Sitäpaitsi kaikki vihaavat
luostaria. Jos vaino syttyy, niin silloin menemme kaikkein ensiksi
luostariin ja poltamme sen.»

»Mutta voisiko täälläkin sellaista tulla?»

»Kyllä varmasti. Kastetut kuuluvat aikovan tappaa meidät

haltioiden palvelijat, ja me olemme yhtä vahvasti päättäneet
puolustautua. — Kuule, Jorma, sinä olet Ontron poika, ja me
olemme jokainen tapelleet sinun isäsi voittamattomina suksimiehinä.
Mitähän, jos sinä johtaisit meidät niitä Kiesuksen miehiä vastaan!»

»Ei. En voi tuhota luostaria tappaen ja polttaen, sillä olen

päättänyt muuttaa sen asiat rauhallista tietä: Jumalan sanalla. —
Sitäpaitsi ei isäni vienyt teitä tappelemaan oman heimonsa miehiä
vastaan, enkä sitä tee minäkään. Kuinka te saman heimon miehet
voitte tosiaankin nousta toisianne vastaan?»

»Niin, sanos muuta! Onhan meillä ennenkin ollut tappeluja, mutta

eipä ole sentään tarvinnut tällaisia vitsauksia nähdä. Mutta syy on
niiden venäläisten susien: Jos he eivät itse kykene tappelemaan
meidän kanssamme, niin he koettavat silloin villitä karjalaisen
heimon, niinkuin nytkin. Nyt nousevat jo karjalaiset pojat isiänsä ja
veljiänsä vastaan. Mutta se on viimeinen venäläisten hyvätyö. Sen
minä takaan ainakin omasta puolestani, jos kerkiän tarttua
kirvesvarteen!»

Jorma näytti melkein surulliselta, sitten hän nousi kiivaasti ja

sanoi:
 »Venäläisille pitää kyllä maksaa heidän palkkansa, mutta te oman
heimon miehet ette saa tapella toisianne vastaan noiden
novgorodilaisten takia. Jos tahdotte tuhota luostarin, niin minä
lupaan olla puolustamatta sitä, mutta muistakaa, ettette tapa
toisianne.»

»Mutta kuka sitten rauhoittaa kastettujen miesten mielet?

Ensimmäiset kahakat voivat syttyä jo tänään tai huomenna. Näetkös,
tuolla nurkassa on minullakin karhukeihäs!»

»Minä menen ja rauhoitan mielet!»

»Sinäkö, Jorma?»

»Niin! Kuten sanoin, luostarille saatte minusta nähden tehdä mitä

haluatte, mutta minä koetan estää karjalaisten keskinäiset riidat.»

»Jospa sinulle itsellesi sattuisi siinä työssäsi jotakin pahaa! Tuo

pukusi on vihattu, muista se!»

»Minä en pelkää ketään.»

»Poikani, sinä olet oikeassa! Sinä olet ainoa, joka voit lauhduttaa
miesten mielet. Koeta tehdä parhaasi, niin haltiatkin ovat sinulle
suosiollisia!»

»En tee sitä haltioiden enkä muiden kummitusten takia, vaan sen
vuoksi, ettei turhaan laskettaisi verta kuiviin.»

»Mene, mene sen Jumalasi nimeen, joka suojelee sinua, mutta ei

meitä.
Ja tee niinkuin ennen muinoin Ilja, joka 'sovitti sotaisen kansan'.»
 »Anna minulle puku, sukset ja puukko, niin minä lähden heti!»

Jorma heitti päältään noviisin vaatteet, veti niiden sijaan

karjalaisen puvun, löi kättä isänsä aikaiselle uroolle, nousi sitten
suksilleen ja katosi.

Siitä lähtien saapui Jorma aina sinne, missä munkit olivat

parhaillaan ottamassa omavaltaisia veroja, karjalaisten voimatta sitä
estää. Hän ilmestyi sinne sen näköisenä, että munkit, tuntien varsin
hyvin nuoren noviisin tavat, katsoivat parhaaksi kadota
mahdollisimman pian ja suorinta tietä.

Jorma tuli myöskin parahiksi sinne, missä kastetut hioivat

puukkojaan toisten varalle. Siellä hän puhui järkeä miesten aivoihin,
puhui Jeesuksesta, joka ei sallinut toisten tappamista. Silloin tulivat
kiihkoilijat ajatelleeksi asiaa ja huomasivat aikeensa vääräksi, sillä
kastetta ei pitänyt kirveillä levittää.

Jorma joutui aikanaan myöskin sinne, mistä asukkaat olivat juuri

lähdössä pakoon pajarin asemiehiä, joita oli nähty liikkuvan
lähistöillä. Siellä taas Jorma rauhoitti kaikki ja antoi oman sanansa
takuuksi, ettei vaaraa ollut uhkaamassa. — Tulipa Jorma lopulta itse
pajarien hoveihinkin, joissa nuo venäläiset läänitysherrat olivat
panemassa toimeen pieksäjäisiä; Jorman saapuessa ne kuitenkin
aina loppuivat alkuunsa.

Jorma itsekin ihmetteli, mistä hän oli saanut sen voiman, joka teki
tyhjiksi niin monien ihmisten aikomukset. Nuo voimat tuntuivat vain
kasvavan ja antoivat niiden omistajalle uutta intoa toimimaan.
Lopulta hän ei suonut lepoakaan itselleen, vaan kiersi kaikkialla kuin
haamu. Ja näytti jo siltä, että hän oli joka paikassa yhtä aikaa.
 Ja niin syntyi taikauskoisen kansan keskuudessa se huhu, että
Pyhä Ilja oli lähettänyt jonkun enkeleistään taivaasta Karjalaan. Se
uutinen kulki paikasta toiseen Ilomantsin perukoilta Liperiin ja
Pyhäselän ränneiltä Nurmekseen saakka. Heikoimmat alkoivat jo
katua, että olivat pesseet itsestään Iljan kasteveden vaikutuksen
pois. Ja pelossa, että tuo Iljan lähetti tulisi heitä siitä rankaisemaan,
tuli kiire muuttaa uskontoa jälleen. — Muutamin paikoin kerrottiin
taas, että Ilja itse oli tullut takaisin maan päälle. Se tekikin
suurimman vaikutuksensa. Todistihan jo sekin, että kuollut mies tuli
takaisin elämään, tarpeeksi selvästi, että Jumala taisi sittenkin olla
olemassa.

Niinpä kaikkein herkkäuskoisimmat naiset jo lausuivatkin Jorman

tervetulleeksi Iljana takaisin. Mutta miehet, jotka olivat kyllästyneet
ihmeisiin ja epäilivät kaikkea sellaista, sanoivat:

»Eihän tuo ole Ilja. Pentuhan tuo on!»

Kohotettiinpa jossakin jo käsi lyöntiä varten, mutta silloin putosi

Jormankin nyrkki, ja vahvakin koura hervahti alas.

»Ei tuo ole mikään Ilja, eihän Ilja lyönyt ketään.»

Mutta asianomainen iskun saanut vastasi siihen:

»Onhan se varmasti! Tunnenhan minä Iljankin kourat ja tiedän,

ettei tuollaista täräystä anna muut kuin hän. Tunnenhan minä
omassa päälaessani, kuka sitä on silitellyt.»

»Jos lie hyvinkin Ilja!» Ja sitten saattoi sama mies sanoa

vaimolleen: »Menepäs etsimään se vanha kotijumalainen ja pane
paikoilleen pirttiin ennenkuin se pentu-Ilja tulee meille.»
 Jorma otti mielihyvin vastaan herkkäuskoisten eukkojen antaman
kunnian ja käytti sitä hyväkseen. Ankarana, vielä Iljaakin
ankarampana hän tuomitsi kaikki riidat siellä, missä ankaruus
vaikutti, ja sovittavana järjesti asiat siellä, missä kovuus ei auttanut.
Mutta itse kastamiseen ja luostarin ylistämiseen hän ei puuttunut,
sillä ne eivät kuuluneet nyt hänelle.

Kun munkkien näpisteiyhankkeet raukesivat tyhjiin, saivat he

sydämensä pohjasta kiroten palata takaisin saarelleen.

»Missä teidän saaliinne ovat?» — tervehti heitä Stefan.

»Iljan ottopoika on ruvennut heimonsa suojelusenkeliksi ja

vartioipi nyt ihmisten ruoka-aittoja», vastattiin.

Silloin julmistui Stefan taas:

»Olemme tuota lurjusta täällä elättäneet ja koettaneet tehdä

hänestä kunnollisen ihmisen, ja nyt hän kiitokseksi siitä tappaa
meidät nälkään. Veljet, menkää ja vääntäkää häneltä niskat nurin!»

»Menköön se, joka uskaltaa!»

Niin sai Jorma kulkea edelleen vapaana ja pelkäämättä, että

luostarissa olisi ollut ketään, joka olisi vapisematta uskaltanut tarrata
häneen kiinni. Ja kun hän kevään tullessa huomasi tehneensä kaiken
sen mitä voi, meni hän itseensä hyvin tyytyväisenä takaisin
luostariin, astui suoraan »isä» Stefanin eteen ja sanoi:

»Pyysit minua kuljeskelemaan ympäri ja nuuskimaan, mitä kansa

ajattelee sinusta. Nyt olen tehnyt sen, kun minulla oli muutakin
tekemistä, ja annankin sinulle ja muille veljille sen neuvon, että
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookfinal.com