Experience Seamless Full Ebook Downloads for Every Genre at textbookfull.

com

Winter is coming the medieval world of Game of

Thrones First Edition Larrington

https://textbookfull.com/product/winter-is-coming-the-
medieval-world-of-game-of-thrones-first-edition-larrington/

OR CLICK BUTTON

DOWNLOAD NOW

Explore and download more ebook at https://textbookfull.com

 Recommended digital products (PDF, EPUB, MOBI) that
you can download immediately if you are interested.

Fire Ice and Physics The Science of Game of Thrones

Rebecca C Thompson

https://textbookfull.com/product/fire-ice-and-physics-the-science-of-
game-of-thrones-rebecca-c-thompson/

textboxfull.com

Service Extraordinaire Unlocking the Value of Concierge

Medicine First Edition Winter

https://textbookfull.com/product/service-extraordinaire-unlocking-the-
value-of-concierge-medicine-first-edition-winter/

textboxfull.com

Intelligence is not Artificial A History of Artificial

Intelligence and Why the Singularity is not Coming any
Time Soon Expanded Edition Piero Scaruffi
https://textbookfull.com/product/intelligence-is-not-artificial-a-
history-of-artificial-intelligence-and-why-the-singularity-is-not-
coming-any-time-soon-expanded-edition-piero-scaruffi/
textboxfull.com

Technology of the medieval and early modern worlds First

Edition Sebastian

https://textbookfull.com/product/technology-of-the-medieval-and-early-
modern-worlds-first-edition-sebastian/

textboxfull.com
The Shrines of the Alids in Medieval Syria Sunnis Shi is
and the Architecture of Coexistence 1st Edition Stephennie
Mulder
https://textbookfull.com/product/the-shrines-of-the-alids-in-medieval-
syria-sunnis-shi-is-and-the-architecture-of-coexistence-1st-edition-
stephennie-mulder/
textboxfull.com

Medieval Ethnographies European Perceptions of the World

Beyond Joan-Pau Rubiés (Editor)

https://textbookfull.com/product/medieval-ethnographies-european-
perceptions-of-the-world-beyond-joan-pau-rubies-editor/

textboxfull.com

The shape of the state in medieval Scotland, 1124-1290

First Edition Taylor

https://textbookfull.com/product/the-shape-of-the-state-in-medieval-
scotland-1124-1290-first-edition-taylor/

textboxfull.com

No apparent distress a doctor s coming of age on the front

lines of American medicine First Edition Pearson

https://textbookfull.com/product/no-apparent-distress-a-doctor-s-
coming-of-age-on-the-front-lines-of-american-medicine-first-edition-
pearson/
textboxfull.com

The Cambridge History Of War Volume 2 War And The Medieval

World Anne Curry

https://textbookfull.com/product/the-cambridge-history-of-war-
volume-2-war-and-the-medieval-world-anne-curry/

textboxfull.com
‘Much has been written about the historical resonances of Game of Thrones, but never quite
like this. There is deep scholarship at work here, paired with an immersive understanding of
the strange and yet strangely familiar lands of Westeros and Essos. Carolyne Larrington is the
perfect guide: in luscious prose, she leads us through the Seven Kingdoms and on across the
Narrow Sea, at each step exploring the echoes and parallels to be found in our own medieval
past. Beautiful, haunting and thought-provoking, this is at once a celebration and an enrichment
of George R. R. Martin’s world. What more could a fan want?’

Helen Castor, Bye-Fellow of Sidney Sussex

College, Cambridge and bestselling author of
Blood and Roses (2004), She-Wolves: The
Women Who Ruled England before Elizabeth
(2010) and Joan of Arc: A History (2014)
 Published in 2016 by
I.B.Tauris & Co. Ltd
London • New York
www.ibtauris.com
Copyright © 2016 Carolyne Larrington
The right of Carolyne Larrington to be identified as the author of this work has been asserted
by the author in accordance with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. Except for brief quotations in a review, this book, or any part thereof, may
not be reproduced, stored in or introduced into a retrieval system, or transmitted, in any form
or by any means, electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without the
prior written permission of the publisher.
Every attempt has been made to gain permission for the use of the images in this book. Any
omissions will be rectified in future editions.
References to websites were correct at the time of writing.
ISBN: 978 1 78453 256 7
eISBN: 978 0 85772 931 6
A full CIP record for this book is available from the British Library
A full CIP record is available from the Library of Congress
Library of Congress Catalog Card Number: available
Text design, typesetting and eBook by Tetragon, London
For John
 CONT ENT S

List of Illustrations

List of Abbreviations

Preface
i n t r o d uc t i o n
Chapter 1: The Centre
Chapter 2: The North
Chapter 3: The West
Chapter 4: Across the Narrow Sea
Chapter 5: The East
e p i l o gu e

Notes

Further Reading
 L I S T O F I L L U S T R AT I O N S

Fig. 1. The Princes in the Tower. Wikimedia Commons, public domain.

Fig. 2. Queen Margaret of Anjou, detail. British Library, public domain.
Fig. 3. A Panotii couple, a thirteenth-century relief in the Basilica at Vézelay, France.
Wikimedia Commons, public domain.
Fig. 4. The Hereford Cathedral mappamundi (map of the world). Wikimedia Commons, public
domain.
Fig. 5. The Iron Throne. © David Desbois.
Fig. 6. Shields showing heraldic devices. British Library, public domain.
Fig. 7. A scene in a bathhouse doubling as a brothel. Staatsbibliothek Berlin – Preussischer
Kulturbesitz, public domain.
Fig. 8. Bradamante, in an early woodcut. Wikimedia Commons, public domain.
Fig. 9. The Black Wedding, an early twentieth-century illustration. Wikimedia Commons,
public domain.
Fig. 10. Trial by combat, in a German manuscript. Dresdner Bilderhandschrift des
Sachsenspiegels, public domain.
Fig. 11. A modern Viking-style pattern-welded sword, made by Jesus Hernandez. © Jesus
Hernandez of JHbladesmith.com.
Fig. 12. A dragon from a medieval bestiary. Wikimedia Commons, public domain.
Fig. 13. Jon Snow and Ghost. © David Desbois.
Fig. 14. Caernarfon Castle, Gwynedd, North Wales. Photo by Petrusbarbygere, CC-AS licence.
Fig. 15. A werewolf gargoyle, Moulins Cathedral, France. Photo from http://federation-
francaise-medievale.fr, public domain.
Fig. 16. Odin and his ravens, from an eighteenth-century Icelandic manuscript. Wikimedia
Commons, public domain.
Fig. 17. The Oseberg Viking ship in the Viking Ship Museum, Oslo. Image from
irisharchaeology.ie, public domain.
Fig. 18. Hadrian’s Wall, Northumberland. Image by Andrew Smith, geograph.org, CC-AS
licence.
Fig. 19. ‘The Three Dead’, medieval corpses who remind the living of their fate. © British
Library Board, Yates Thompson Manuscript 13, f. 180r.
Fig. 20. Jaime – Uncut. © David Desbois.
Fig. 21. The Tower of London, Traitor’s Gate. Photo by Viki Male, CC-AS licence.
Fig. 22. Freyja encounters the dwarfs forging the Brisingamen necklace. Wikimedia Commons,
public domain.
Fig. 23. Griselda removes her rich clothes and returns to her father’s house. © The National
Gallery, London, public domain.
Fig. 24. Greek fire being used in a naval battle. Biblioteca Nacional de Madrid, public
domain.
Fig. 25. Two knights joust, watched by noblemen and ladies. Wikimedia Commons, public
domain.
Fig. 26. A leper with his clapper and beggar’s staff. British Library, public domain.
Fig. 27. A boys’ game of hitting one another enables William of Tyre to discover Baldwin’s
leprosy. Wikimedia Commons, public domain.
Fig. 28. Arya, Star of Winterfell. © David Desbois.
Fig. 29. A view of the Piazza San Marco, Venice, by Canaletto. Canalettogallery.org, public
domain.
Fig. 30. A woman’s head in a fifteenth-century headdress on a pew end in King’s Lynn Minster.
http://www.stmargaretskingslynn.org.uk, public domain.
Fig. 31. The Moneylender and his Wife. Louvre Museum, public domain.
Fig. 32. Sir John Hawkwood’s funerary monument in Florence. Wikimedia Commons, public
domain.
Fig. 33. Matthew Paris’s sketch of King Henry III’s elephant. Wikimedia Commons, public
domain.
Fig. 34 Cathars being expelled from Carcassonne in 1209. British Library, public domain.
Fig. 35. Daenerys Stormborn. © David Desbois.
Fig. 36. A sculpture of Genghis Khan. Wikimedia Commons, public domain.
Fig. 37. Saint Adalbertus liberates Slavic slaves. Wikimedia Commons, public domain.
Fig. 38. Mamluks and Mongols at the Third Battle of Homs, 1299. Yale Center for British Art,
public domain.
Fig. 39. ‘Kisler Aga’, Chief of the Black Eunuchs and First Keeper of the Serraglio (c.1763–
79), by Francis Smith. Bibliothèque National de France, public domain.
Fig. 40. The Destruction of Pompeii and Herculaneum. Tate Britain, public domain.
 L I S T O F A B B R E V I AT I O N S

b ooks in

GT: A Game of Thrones

CK: A Clash of Kings
SS: A Storm of Swords
FC: A Feast for Crows
DD: A Dance with Dragons

g a me of t h ro n e s tv show

(cited by season and episode, e.g. (1.1) = s eason 1, e pisode 1)

season o ne

1. ‘Winter is Coming’
2. ‘The Kingsroad’
3. ‘Lord Snow’
4. ‘Cripples, Bastards,
and Broken Things’
5. ‘The Wolf and the Lion’
6. ‘A Golden Crown’
7. ‘You Win or You Die’
 8. ‘The Pointy End’
9. ‘Baelor’
10. ‘Fire and Blood’

season t wo

1. ‘The North Remembers’

2. ‘The Night Lands’
3. ‘What is Dead May
Never Die’
4. ‘Garden of Bones’
5. ‘The Ghost of Harrenhal’
6. ‘The Old Gods and the New’
7. ‘A Man without Honor’
8. ‘The Prince of Winterfell’
9. ‘Blackwater’
10. ‘Valar Morghulis’

s e a s o n t h re e

1. ‘Valar Dohaeris’
2. ‘Dark Wings, Dark Words’
3. ‘Walk of Punishment’
4. ‘And Now His Watch is Ended’
5. ‘Kissed by Fire’
6. ‘The Climb’
7. ‘The Bear and the Maiden Fair’
8. ‘Second Sons’
9. ‘The Rains of Castamere’
10. ‘Mhysa’

season f our
 1. ‘Two Swords’
2. ‘The Lion and the Rose’
3. ‘Breaker of Chains’
4. ‘Oathkeeper’
5. ‘First of His Name’
6. ‘The Laws of Gods and Men’
7. ‘Mockingbird’
8. ‘The Mountain and the Viper’
9. ‘The Watchers on the Wall’
10. ‘The Children’

season f ive

1. ‘The Wars to Come’

2. ‘The House of Black and White’
3. ‘High Sparrow’
4. ‘Sons of the Harpy’
5. ‘Kill the Boy’
6. ‘Unbowed, Unbent, Unbroken’
7. ‘The Gift’
8. ‘Hardhome’
9. ‘The Dance of Dragons’
10. ‘Mother’s Mercy’
 P R E FAC E

T his book is about what happens when a scholar of medieval literature and culture
watches the HBO show Game of Thrones and reads George R. R. Martin’s series, A Song of
Ice and Fire. It’s not intended to chase up Martin’s sources or to spot direct influences on
David Benioff and Dan Weiss, the show’s creators; rather, it pays tribute to the remarkable
world-building that the books and show achieve, creating a world (the ‘Known World’ in fan
parlance) which strikes all sorts of resonances with the cultures of medieval Europe and Asia.
If you like, this book is about what happens when medievalist Game of Thrones fans get
together, discussing what Westeros and Essos have in common with both the historical
medieval world and the altogether more arcane and vivid world of the medieval imagination:
parallels, reminiscences, shared structures and understandings.
Winter is Coming assumes that you are up to date as far as the end of Season Five of the
show. The divergence between show and books, which didn’t matter all that much until
recently, has now become considerable. In terms that those of us who edit medieval texts
would use, we should probably now talk of two different recensions. It’s the same story (kind
of), but the divergences are much larger than might be covered by the term ‘version’. In effect,
the show’s chronology has now reached the end of A Dance with Dragons, even if some
storylines have developed very differently, and they contain a good number of cliffhangers to
be resolved in Season Six. I’ve tried to keep spoilers from the books to a minimum; though I
haven’t flagged up every time I explain that someone is called something else in print, I’ve
tried to dodge saying too much about the books’ plots where they diverge from the show. So, in
the terms of that invaluable Game of Thrones news site, Winter is Coming, the Unsullied (those
who haven’t read the books) needn’t fear to learn too much.
Spoilers are signified by a picture of a raven, with a line showing the extent of the
spoiler, as follows:

And here’s an explanation of terminology: the Known World is what the folk at A Wiki of
Ice and Fire call the planet on which the story is taking place; the show and the books are self-
evident terms, but when I refer to the series, I mean the narrative as manifested – in its
different ways – across TV and print.
I’d like to thank various people who have encouraged this project – or labour of love.
Elizabeth Archibald was at my side when I started to watch the show on a plane in 2012; she
too has succumbed to the allure of the books and has contributed many insights to what
follows. Eleanor Rosamund Barraclough and John Henry Clay share the medievalist
perspective, chewed over at dinner on more than one occasion. My students – Tim Bourns,
Violet Adams, Harry Palmer and Scott Oakley – have illuminated many plot points and
nuances. Mikayla Hunter and Emma Charatan were attentive and engaged readers of early
drafts, and I owe much to their suggestions. Frieder Missfelder has sent me useful links and
engaged in enthusiastic discussion, bringing in a different historical perspective. My thanks
also to Jesus Hernandez for his permission to reproduce Fig. 11. Former students Christina
Cortes, Jon Day, Kelly McAree and Imogen Marcus were all happy to spend our last alumni
get-together talking Game of Thrones. My god-daughters Eleanor and Cara Shearer equalled
the wikis in their encyclopedic knowledge of the books. My colleague Patrick Hayes has had
more influence on my thinking than might be expected from a mere modernist. Alex Wright of
I.B.Tauris persuaded me to write this after an impassioned discussion about medievalism in
the show one lunchtime, and I owe him much gratitude for the happy hours of rereading and
rewatching that ensued – even if a second viewing of ‘The Red Wedding’ was even more
traumatic than the first. Thanks too to the folk at the Winter is Coming news site, and the
legions of fans who have made the Wiki of Ice and Fire and the Game of Thrones Wiki such
invaluable resources to writers like me.
 I N T RO D UC T I O N

Tyrion: ‘The wide world is full of such mad tales. Grumkins and snarks, ghosts and
ghouls, mermaids, rock goblins, winged horses, winged pigs … winged lions.’ Griff:
‘Kingdoms are at hazard here. Our lives, our names, our honor. This is no game
we’re playing for your amusement.’ Of course it is, thought Tyrion. The game of
thrones. (DD, 8)

‘G rumkins and snarks’ and kingdoms at hazard: Game of Thrones/A Song of Ice and
Fire encompasses both high fantasy, with its dragons and manticores, its White Walkers and
blood-magic, and also very real questions about the politics of kingship, religious faith and
social organisation. Like Tolkien’s Middle Earth, Game of Thrones/A Song of Ice and Fire
constructs its fantasy out of familiar building blocks: familiar, that is, to us medieval scholars.
These blocks are chiselled out of the historical and imaginary medieval past, out of the
medieval north, with its icy wastes, its monsters and its wolves; out of the medieval west, with
its recognisable social institutions of chivalry, kingship, its conventions of inheritance and
masculinity; out of the medieval Mediterranean, with its hotchpotch of trading ports, pirates,
slavers and ancient civilisations; and out of the medieval fantasies of the exotic east, where
Mongol horsemen harried fabled cities of unimaginable riches, and where bizarre customs held
sway among strange tribes on the edges of the known world – and even beyond.
The codes which govern the Baratheon monarchy, the clan system of the Dothraki, the
Brotherhood of the Night’s Watch and the responsibilities of the Warden of the North: all these
chime with the kinds of social and cultural organisation found in medieval Europe and Central
Asia. George R. R. Martin’s world-building draws primarily upon medieval European history
(the fifteenth-century English civil uprisings known as the Wars of the Roses are often cited as
a major inspiration), but he also makes use of the customs of earlier warrior cultures (the
Celts, Anglo-Saxons and Vikings), of the history of the Mongols, whose courage and ambition
brought into existence the largest land empire the world has ever seen, and he draws on the
folklore and beliefs that were widespread in medieval Europe. From the cultures of high
medieval Europe, Martin borrows and adapts overarching concepts such as the Catholic
Church and chivalry; from further afield, the Mongols – hybridised with some Native
American societies – inform the Dothraki.
How far is the recent history of the Seven Kingdoms a reworking of the fifteenth-century
Wars of the Roses? Martin has declared that the struggle for domination between the
descendants of Edward III was an inspiration for the politics of Westeros, and the chime of
Stark and York, Lannister and Lancaster is a suggestive one. Yet, filtered through Martin’s
powerful imagination and the epic vision of show creators David Benioff and Dan Weiss, the
facts of history are transmuted into something richer, stranger, more archetypal. Take the
Princes in the Tower, Edward and Richard, the two sons of the Yorkist king Edward IV. After
their father died suddenly in early 1483, their paternal uncle Richard, Duke of Gloucester, took
charge of the boys, aged twelve and nine. They were lodged in the Tower of London, in
preparation for Edward’s coronation as Edward V; then – mysteriously – they disappeared,
and Uncle Richard seized the throne.
Bran and Rickon were never in line for the Iron Throne, of course (though Bran becomes
heir to Winterfell), but the motif of the supposed death of two innocent children is refracted
more than once in the series: in Elia Martell’s children as well as Catelyn’s youngest sons.
Similarly, Cersei has been compared with Queen Margaret of Anjou (1430–82), the consort of
the Lancastrian Henry VI; but, although Margaret also invested everything in her child, given
the incapacity of her husband, she was very much less able to impress her personal will on the
equivalent of the Small Council.
 1. The Princes in the Tower

And Cersei can – and has been – as profitably be compared with a good number of other
troublesome and feisty medieval queens: Eleanor of Aquitaine (c.1122–1204), Isabella (1295–
1358), queen of Edward II, the late sixth-/early seventh-century Merovingian queen Brunhild
of what’s now northern France; the list goes on. Cersei has very human qualities (her drinking
habits, her demented jealousy of Margaery), but her name echoes that of the enchantress of
Greek epic: Circe, who turned men into animals but who was outwitted by Odysseus. Cersei,
our ‘green-eyed lioness’, too wields a kind of magic over the men who surround her. And her
incest with Jaime points to a mythic dimension: the divine golden twins, two halves of a single
soul – or so Cersei claims to Ned:

Jaime and I are more than brother and sister. We are one person in two bodies. We
shared a womb together. He came into this world holding my foot, our old maester
said. When he is in me, I feel … whole. (GT, 45)

High politics then are infused with elements of myth and folk tale; the contest for control of
Sansa, as the heiress of Winterfell, played out by Lord Baelish, the Boltons and by Sansa
herself, is at stake in Season Five. Whoever has Sansa in their power has a good claim to be
Warden of the North, yet, while she’s in the clutches of Ramsay and Roose, she is also the
beleaguered fairy-tale princess, imprisoned in the tower, praying for rescue by – whom?
Neither Theon/Reek nor Brienne and Pod are exactly the stuff of a maiden’s – or a knowing no-
longer-maiden’s – dreams.
Just as what seems historical and real is in dialogue with the traditional and folkloric, the
series’ supernatural speaks equally to real-world concerns. Dragons are wondrous creatures,
‘fire made flesh’, but they are also dangerously destabilising factors in the geopolitics of the
Known World. Daenerys is not really able to control them, and we’ve seen and read too much
about the damage they can do: from the terrible ruins of Harrenhal to the deserts of the
Disputed Lands. Could Westeros really be conquered using the equivalent of a tactical nuclear
weapon? And what would then be left to rule over? In more human terms, the debate about the
logistics of the future conquest of Westeros – through dragon-terror, through the massed forces
of the Unsullied, through a battle for hearts and minds that Jorah for one is sceptical about –
runs through the series. ‘The old Houses will flock to our Queen as she crosses the Narrow
Sea,’ claims Barristan Selmy. ‘The old Houses will flock to whichever side they think will
win, as they always have,’ ripostes Jorah as the Targaryen faction debate launching the
invasion in the wake of Joffrey’s death (4.5). And Jorah is likely to be right.
 2. Queen Margaret of Anjou, detail

The White Walkers/Others too, the most alien, horrifying and unappeasable forces in the
Known World, speak of changing conditions in the far north, of mass movements of people
unable to live with the consequences of climate change in their traditional homelands. These
are not just concerns contemporary to us; medieval people who lived in marginal societies –
like the Scandinavian colonists in southern Greenland in the fifteenth century – found that even
a small change in average temperatures spelt the extinction of a whole way of life. Sometimes
the history of Westeros and contemporary politics mesh together in uncomfortable ways.
‘You’re fighting to overthrow a king, and yet you have no plan for what comes after?’ Talisa
asks Robb Stark when she is trying to understand his perspective on the War of the Five Kings
(2.4). Is it better, as Barristan avers to Daenerys, to answer injustice with mercy, and not to
crucify 163 Masters of Meereen? Or, as Dany responds, to meet injustice with justice – but
whose? (4.4). ‘Has the Crown suddenly stopped needing the gold, troops and wheat which my
House supplies?’ Olenna Tyrell asks pointedly in her interview with Cersei about Loras’s
imprisonment (5.5); what resources remain available to large urban populations under
changing political and climatic circumstances, and what kinds of compromise will be required
to obtain them? These are all real questions, no less real for being posed within a fictional
space. Many of the answers involve familiar economic factors: the depletion of precious-metal
resources (the mines of Casterly Rock), the financial difficulties contingent on the denial of
credit (how the Iron Bank deals with default), the effects of local legislation on global trade
(radiating from Slaver’s Bay as far as Volantis); all these contemporary and real-world
constraints operate in the Known World too, from the west of Westeros to the furthest reaches
of Essos.
Both the books and the show frame their narratives through shifting points of view: the
intricate plots follow the perspectives of particular characters, showing or narrating what
happens to them, and, in the books, telling us what they are thinking and feeling. In the show
such interior psychological processes become clear through the actors’ expressions and
through dialogue; characters need someone else to talk to in order to give voice to their
feelings. Daenerys’s status as khaleesi, queen and Mother of Dragons means that she is usually
conscious of her dignity; even with Sers Jorah and Barristan she finds it difficult to open her
heart and speak as one human being to another. The characters who are granted Point Of View
status are often – and this is not coincidental – sympathetic and likeable: indeed, we’d
probably shudder to see the world through the eyes and mind of young Joffrey. What we are
never shown, however, is how the world looks from the position of the non-Westerosi
characters: we neither hear their reflections on their own cultures nor do we share their views
on Westeros, regarded with an outsider’s critical eye (the one exception is discussed in
Chapter Five). From time to time Lord Varys, Master of Whisperers, offers in his silky tones
his perspective as an outsider, for he was slave-born in Lys. But Varys is too often playing an
unfathomable double game for us to rely on his words and viewpoint. And so, whether we are
in the Free Cities, among the Dothraki or in the cities of Slaver’s Bay, like Daenerys the
readers and audience are restricted to Westerosi perspectives on the Essos folk whom we
encounter.
This exoticising attitude to the inscrutable east is by no means restricted to modern, or
even colonial-era, western thinking. Its roots go a very long way back, into the early romances
about Alexander the Great and his campaigns of conquest in Asia; the earliest Greek version
dates from the third century c e . The Wonders of the East is a title given by editors to an Old
English prose text found in the same manuscript as the great poem Beowulf, dating from around
1000. Here we learn (just after a discussion of the Donestre, a cannibal race) of

a place where people are born who are in size fifteen feet tall and ten broad. They
have large heads and ears like fans. They spread one ear beneath them at night, and
they wrap themselves with the other. Their ears are very light and their bodies are as
white as milk. And if they see or perceive anyone in those lands, they take their ears
in their hands and go far and flee, so swiftly one might think that they flew.1

For all we know, such folk (traditionally called the Panotii) may live on the scarcely explored
continent of Sothoryos, along with Amazons, Blemmyae (men with faces in their chests),
unipeds and other monstrous-yet-human figures. And I, for one, would very much like to see
them.
At some point in the late 1350s or 1360s, an author (or rather a fictitious author) claiming
to be Sir John Mandeville, knight of St Albans, wrote an account of his voyages in a work
known as Mandeville’s Travels. Hugely influential, translated into all the major (and a good
number of minor) European languages, preserved in nearly 300 manuscripts, the book even
accompanied Christopher Columbus on his voyage to the Indies (West, not East, as it turned
out). ‘For many man hath gret likyng and desire to hyre nywe thynges,’ ‘Mandeville’ opines –
and he’s not wrong.2
 3. A Panotii couple, a thirteenth-century relief in the Basilica at Vézelay, France

‘John Mandeville’ relates how he journeyed from southern England to Jerusalem and the
Middle East, then onwards to India, East Asia, Java, China and all the way to the Gates of the
Earthly Paradise and to the Fountain of Youth, before he turned homewards once more. In
reality, Mandeville’s Travels was the work of a writer who probably did not travel much
further than the nearest library, where he found the sources for his travelogue. He brought
together contemporary pilgrim guides – what to see in Jerusalem and alternative routes for
getting there; recent accounts by Franciscan friars of their travels across Central Asia to the
court of the Great Khan; traditional knowledge drawn from standard encyclopedias; tall tales
as old as Herodotus; and the missionary Odoric of Pordenone’s bang-up-to-date narrative
about his travels in India and China. Urban legends and anthropological facts, the fabulous and
the well-observed all jostle together in Mandeville’s text. Together, his disparate reading
produced a work which, through its compiler’s learning and imagination, brought alive
medieval geography for thousands of readers, and explained the world – or a world – to them.
And that’s the intention of this book: to try to explain the Known World, its customs,
inhabitants, power plays, religions and cultures through a medievalist lens. Like Mandeville,
we’ll be travelling on a long, dangerous and exhausting journey, from the icy wastes north of
the Wall and the mighty castle of Winterfell to the shadowy eastern city of Asshai, from the
modernity of the mercantile city state of Braavos to the ancient ruins of doomed Valyria. And
yet we don’t need to turn off our TVs, lay aside our copies of the books and bid a sorrowful
farewell to our loved ones, for, like Mandeville’s exploration, our journey takes us only
through the world of imagination.
Before we set off, however, a little orientation is in order. The cultures of the Known
World, mostly but not exclusively framed by the norms of Westeros, share a good number of
deep-seated cultural beliefs: about rank and gender, about honour and face, hospitality, justice,
weapons and the habits of dragons. Chapter One outlines the ways in which these central
concepts operate. In Chapter Two, we enter Westeros where the series does: at Winterfell, ‘the
heart of the north’; we range both on this and the other side of the Wall to explore this
distinctive and dangerous terrain. Chapter Three leads us down the kingsroad to King’s
Landing, to the complex, shifting alliances at court and its uneasy relationship with the Faith,
and then on to the smiling lands of the Reach, to desert Dorne and to Stannis’s forbidding seat
in sea-girt Dragonstone. With Chapter Four we set sail across the Narrow Sea, to visit the
varied Free Cities which lie along its Essos coastline and to hear the persuasive preaching of
the Lord of Light. And in Chapter Five, we take horse eastwards, across the Dothraki Sea, to
Slaver’s Bay and its cities, to mysterious Qarth and the Shadowlands beyond. And then,
finally, we turn for home. In the Epilogue – not to be read by the Unsullied – I leave behind the
Known World, and what we know within it, to gaze into the future. Like Maggy the Frog’s
prophecy, what I see there may – or may not – come true. And, like Cersei, you are free to
believe or to reject my vision.
4. The Hereford Cathedral mappamundi (map of the world)
 C HAPT E R 1

T HE CENT RE

Gilly: ‘Is this every book there is?’ Sam: ‘They say the Citadel has the largest
library in the world […] in Oldtown.’ Gilly: ‘I’m sorry I don’t know things.’ (5.5)
 5. The Iron Throne

T he Citadel, the headquarters of the Order of Maesters in Oldtown, has the largest library
in the Known World, recording crucial knowledge in the manuscripts and scrolls that are
carefully preserved there. This chapter offers a crash course in some of the most important
things that Sam knows and Gilly doesn’t about the world south of the Wall. It introduces some
of the central concepts, the world views and social rules in the Known World: information that
we’ll need before we embark on our long journeying through Westeros and Essos in the next
chapter. Most of the peoples of Westeros and Essos adhere to these beliefs and operate
according to these social codes. Nevertheless, there are times – many times – when these
beliefs are challenged and the codes interrogated. Those who raise awkward questions are
often outsiders in some sense: Varys, Petyr Baelish or Jorah Mormont, and especially
Daenerys. In the first section, we investigate the old, well-established principles which
particularly affect individuals: genealogy, Houses, honour and face, oral tradition and speech
acts, and the broadly patriarchal view of love, gender and sexual politics. In the second
section, we look at larger social structures: hospitality, justice and vengeance, war and
weapons – and last of all, that powerful game-changer, dragons and their lore. Where there are
striking parallels in medieval culture, I’ll bring them forward. This will allow us to probe
more deeply into these important constituents of the world in which our characters move.

rank , birth and ho no ur

Who someone is, both in the medieval world and in the world of Game of Thrones, depends
absolutely on who their parents and their grandparents were. For lower-class characters social
mobility is not easily won; Varys’s astonishing social ascent, from slave-born baby in Lys via a
youth as a castrated child-beggar and prostitute in Myr to membership of the Small Council of
the Seven Kingdoms, is quite dizzying. His semi-criminal activities – fencing stolen goods in
Pentos, creating a network of informers throughout Essos – spread his reputation as the Master
of Whisperers across the Narrow Sea. Lord Varys holds no land, belongs to no House and his
title is entirely honorific. Few other major characters have had such a meteoric rise; even Lord
Baelish inherited land and a title, though the House of Baelish is relatively recently
established, and Littlefinger (his derisive nickname) is always keenly aware of his social
inferiority both to the Tullys, with whom he was raised, and to the Starks. How Lord Baelish
parlayed his wits and abilities to rise to the position of Master of Coin – in some ways
comparable to the positions the fourteenth-century poet Geoffrey Chaucer held in the civil
service of Edward III and Richard II – is rather interesting, and we’ll take a closer look at him
in Chapter Three.
For the craftsmen, sellswords, farmers, sailors and prostitutes of the main kingdoms and
cities of Essos and Westeros, parentage merely serves to confirm them in their social role.
Bronn is the obvious exception. Among other subcultures, when a man identifies himself as his
father’s son he makes clear his lineage and offers one good reason why he should be
respected: Shagga of the Stone Crows feels that it’s imperative to make clear on every
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
 Nyt meni hän pojan luokse ja pyysi häntä soittamaansen..

— Onko totta, että olet oppinut sen vuorenhaltialta?

Sjur katsoi häneen mitä rehellisimmällä katseella, kertoessaan

vuorenhaltiasta, joka asui täällä nummella, ja kuinka hän itse aivan
selvästi oli nähnyt hänen istuvan kannolla ja puhaltavan koko
sävelmän. Vasta kun hän tuli aivan lähelle, katosi vuorenhaltia — —
—

Sitten meni Sjur kotiin ja opetteli puhaltamaan sen omalla pillillään.

—

— — — Oli myöskin aivan varmaa, että kerran oli Thor

Andrastsæter yllättänyt tuollaisen vuorenhaltian, kun tämä oli
varastamassa häneltä heiniä. Mutta Thor, joka oli ymmärtäväinen ja
käytännöllinen mies, ajatteli: »Tästä täytyy tulla loppu!» Ja niin otti
hän häneltä heinät pois. Mutta noustessaan levolta seuraavana
aamuna ontui hän niin pahoin että tuskin voi käydä. Vuoren haltia oli
kostanut hänelle. — — —

Ja jos ken käyskenteli nummella auringonlaskun jälkeen, oli

helppo erottaa vuoresta laulua, — tai jos ken rohkeni mennä sinne
keskiyön jälkeen, silloin kohosi vuoresta liekkejä, ja vihreitä
valopilkkuja näkyi jokaisen kannon yläpuolella, jossa sellaista väkeä
asui. —

Mutta nyt tahtoi Sjur puolestansa kuulla jotain buurisodasta ja

kuinka kauan Herra oli määrännyt että sen piti kestää.

Sitten hän tahtoi tietää, miksi kuninkaita ja presidenttejä

murhattiin, ja mitä tiede oli, ja voisivatko ihmiset koskaan päästä
kuuhun, ja miksi kukaan ei enää elänyt 900 vuoden vanhaksi, kuten
Metusalemin aikoina. Monta muutakin seikkaa olisi Sjur halunnut
tietää — ja vuohet, jotka ovat uteliaimpia kaikista eläimistä, tulivat
myöskin lähemmäksi, mutta toiset elukat kävivät rauhallisesti
kauempana laitumella.

Mutta Sjur poikanen ei voinut saada oikein tarkkoja tietoja. Hän tuli
yhä lujemmin vakuutetuksi siitä, että kaupunkilaisilla ei ollut paljon
järkeä.

Oli oikeastaan eduksi rouva Thammersille, kun eläimet

vetääntyivät kauemmaksi, ja Sjurin täytyi seurata. Hän jäi
paikoilleen. Millainen lepo olikaan tuo, kun ei tarvinnut ajatella
kerrassaan mitään!

Katsella vain kaikkia hyönteisiä, jotka ryömiskelivät maassa, — ja

kaikkia kukkia ja lehtiä; kullakin oli omat tehtävänsä, kaikilla oli
eläminen työnä.

Niinpä hänelläkin. Hänestä oli, kuin olisi hän vasta täällä nummella
alkanut sitä tehdä.

Hän ihmetteli että ihmiset voivat niin kiusata itseänsä kuin hän oli
tehnyt. Paistoihan Luojan päivä!

Ja täällä… mikä rauha! Se virtaili hiljaa yli pitkäin hiljaisten

harjojen, ilman vienojen aaltojen tuomana, hienoin, kultaisin sätein.
———

Hän ei käsittänyt, minne aika meni… nyt punoitti taivaanranta, ja

vuoren harja vaipui jo illan pimeään. —
 Kuului vienoa, pitkäveteistä suhinaa. Metsän hiljaisuus ympäröi
häntä.

Syvällinen, synkkä, pyhä tunnelma vallitsi… Saiko hän salaista

apua, sisäistä voimaa tuolta hiljaiselta Jumalalta, joka käyskenteli
täällä puiden keskitse… vai pulppusiko se esiin hänen oman
sielunsa syvyydestä! —

— — — Hän muisti jotain, jonka kerran oli lukenut. Pyhästä

Fransiskosta se oli. Kun hän kylmänä talviyönä oli ulkona
parannusta tekemässä ja taisteli synnillistä alakuloisuuttaan vastaan,
pyrkien voittamaan kielletyn ikävänsä maailmaan… silloin putkahti
ruusuja esiin orjantappuroista, joilla hän ruoski itseänsä. Ja hänen
vaatteensa muuttuivat ja kävivät hohtaviksi kuin ympäröivä lumi. —
——

— — — Pyhä Fransisko, kun tulit taivaaseesi, etkö silloin saanut

tietää, että oli erehdys tuo, ettei maailma kuulunut sinulle?

— — — Kuinka taitavia ihmiset olivatkaan pettämään itsensä!…

suurimmat kuten heikoimmat ja pienimmätkin.

Tulisiko elämäntaistelu aina pysymään yhtä vaikeana?

Muutoin ei hän nyt välittänyt huolehtia kenenkään puolesta.

Eläväin ihmisten hätä ei koskenut häntä enemmän kuin pyhän
Fransiskon väärinkäsitys. Hän tunsi itsensä kylmäksi ja kovaksi. Se
teki hänelle hyvää. Hänestä oli kuin olisi hän ollut kauan sairaana ja
nyt vihdoinkin saanut terveytensä takaisin.

Nyt piti hänen vain varoa, ettei sairastuisi uudelleen.

*****
 Hän näki Samuel Sternin tulevan.

Hän oli tuskin nähnyt häntä viimeisenä kahdeksana päivänä ja hän

oli siitä kiitollinen. Hän oli aina kiitollisin niille, joita vähiten näki.

Hän tervehti ja aikoi lähteä tiehensä, mutta ei tehnyt sitä

kumminkaan.

Samuel Sternissä oli jotain, joka saattoi ihmiset ehdottomasti

noudattamaan hänen tahtoansa, ilman että hän sanoi sanaakaan. Ja
nyt hän tahtoi, että Thora Thammers ei lähtisi.

Hän istuutui kivelle Thoraa vastapäätä.

Thora ajatteli: — Samapa se! Minulla ei ole mitään sanottavaa

hänelle.
En antaudu keskusteluun.

— Te istutte täällä keskellä nummen ihanuutta, sanoi Samuel

Stern hymyillen. — Te kuulutte muuttolintuihin. Teitä ei koskaan
tapaa samassa paikassa, missä teidät on nähnyt edellisellä kerralla!

Thora muutti istumaan hiukan kauemmaksi. Tuossa sointuisassa

äänessä oli jotain, joka haavoitti häntä kuin miekka, — mutta se
johtui tietysti vain siitä että hänellä oli niin perin herkkä tunne ääniin
nähden, eikä mistään muusta.

Samuel Stern hymyili jälleen. — Anteeksi, en kuullut mitä

sanoitte… Niin, kun te istutte noin äänetönnä, on aivan kuin te
sanoisitte jotain. Ja itse asiassa onkin niin… oikeastaan te silloin
sanotte enemmän kuin puhuessanne!

— Niin, tiedän kyllä että olen ikävä ihminen.

 — Joka tapauksessa teitä kaivataan tuolla alhaalla… Tiedättehän
että ihmiset panevat enin arvoa sille, jota heillä ei ole… Kun olette
siellä, niin he tosin kyllä katsovat, että te olette ikävä. Mutta kun te
ette ole siellä, niin teitä kysellään… Teidät huomaa parhaiten, kun te
ette ole saapuvilla, — se on maailman viisautta.

Thora Thammers ei vastannut. Miksikähän tuo kevyt, leikillinen

seurustelutapa oli hänelle niin perin vastenmielinen? Eikös ollut
hyvä, että ihmiset olivat iloisia?

— — — Samuel Stern muuttautui hiukan lähemmäksi. Hänen

äänensä sai uuden, syvemmän soinnun.

— Viime kesänä oli äitini täällä. — — — Hän ei myöskään

puhunut monen kanssa… minun tähteni. Minä en suonut sitä
kenellekään!

Thora Thammers kumartui maahan ja otti muutamia ruohonkorsia.

Hän tunsi joutuvansa liikutuksen valtaan.

— Äitinnekö? sanoi hän hiljaa.

— Niin, minulla on äiti!

Thora katsoi toisaanne. Hän ei uskaltanut puhua hänen kanssaan

hänen äidistänsä — — — ei, heidän täytyi puhua jostakin muusta.

Ja sitten hän ei keksinyt mitään muuta, vaan kysyi Samuel

Sterniltä miksi hän käyskenteli niin paljon nummella. Hän ajatteli ettei
se olisi hänen makunsa mukaista.
 Samuel Stern nauroi hiukan. — Miksikä minä käyskentelen omalla
nummellani? Minä olen nummen herra, ja kaikki sen ihanuudet
kuuluvat minulle — varsinkin öiseen aikaan. Silloin niinä kummittelen
täällä… nimittäin minun muinoinen »minäni». Oikeastaan
kokoontuvat tänne kaikki minun kuolleet minuuteni.

Hänen äänensä oli jälleen muuttunut. Thora loi häneen katseen.

— Niin, minusta on käytännöllisintä osoittaa kunnioitusta

olentonsa kaikille eri puolille… Päivällä minä käyskentelen tuolla
alhaalla Egyptin höyryävien lihapatojen keskellä, otan eteeni joka
lajia ja olen kokonaan oma itseni. Yöllä tulen tänne vetelehtimään,
olen aivan toisenlainen, mutta silloinkin oma itseni.

Thoran kasvot kuvastivat jälleen liikutusta.

— Tekö sitten aina tulette — — —

— Niin, juuri minä tulen aina kävellen päivänkoitteessa… olen

muutamia kertoja nähnyt teidän seisovan akkunassa… minä kuljen
täällä kulkemistani ja katson luvattuun maahan.

— Luvattuun maahan! toisti Thora hiljaa. — Siitä minä olen kerran

uneksinut.

— Mutta minä olen nähnyt sen — sillä, katsokaas, niin minä

nimitän näköalaa täältä itsekseni kaikessa hiljaisuudessa. Ja uskon
sen vain teille näin kahden kesken. Älkää kertoko siitä!

Hänen täytyi katsoa Thoraan, joka istui katkera tuskan piirre suun
ympärillä ja suurissa, hiljaisissa silmissä.
 Sitten hän jatkoi: — Niin olen sitä nimittänyt viime kesästä saakka,
jolloin äitini oli täällä… Eräänä iltana hän istui katsoen tuota
näköalaa. Hänen oli vaikea käydä, mutta kerran hän oli tullut tänne
ylös… Se oli suuri voitto meidän kummankin mielestä… Silloin hän
kääntyi minua kohden, ja minä näin hänen katseessansa valtavan
ikävöimisen, jonka olin nähnyt siinä muutamia kertoja ennen.

— »Se on kaunista!» sanoi hän. »Ei teille muille, vaan minulle tuo
loistava, saavuttamaton maa tuolla ylhäällä on kuin kuva kaikesta
mitä olen ikävöinyt! Se on kuin luvattu maa, johon minun ei koskaan
pitänyt tulla.» —

— »Mutta olen saanut nähdä sen», sanoi hän hymyillen. »Ja olen
nähnyt muiden menevän sinne, ja olen uneksinut että monet
saavuttaisivat sen! Siinä olen löytänyt onneni.» — — —

— Ja hän katsoi minuun. »Toivon sinulle, poikani, että sinä sen

saavutat. Muista, että sinun tulee päästä kauemmaksi kuin minä.»

— Silloin polvistuin hänen eteensä. Niin, laskeuduin polvilleni

rakkaan äitini eteen ja katsoin hänen loistaviin, sinisiin silmiinsä,
joiden katse oli niin kaihoisa, mutta samalla niin uljas ja valtava. Ja
minä kysyin: »Voitko sanoa, äiti, miksi Herra ei ottanut Moosesta ja
kantanut häntä kotkan siivin luvattuun maahan… Kotkan tavoin olisi
hän levittänyt siipensä ja kantanut hänet selässänsä… Sillä
raamatussa sanotaan että Mooses oli suuri Herran edessä ja hyvin
lempeä, lempeämpi kuin muut ihmiset maan päällä. Ja voitko sanoa,
äiti, miksi hän ei avannut sitä maata sinulle? Sillä sinä olet myöskin
suuri kuten Mooses ja lempeämpi kuin kukaan, jonka tunnen.»

— Silloin äitini nauroi minulle. Hän nauraa aina, kun sanon jotain
sellaista, mutta minä tiedän, että se on totta!
 — Tänä vuonna hän ei tule tänne. Mutta olen antanut tuolle
pienelle talolle, jossa me asuimme ja jossa minä asun yksin tänä
vuonna, nimen, joka muistuttaa hänen olostansa täällä. Nimitän sitä
Abarrimin vuoreksi, vuoreksi, joka on itäänpäin. — Sieltä voin nähdä
luvattuun maahan!

— — — Toiset menevät sinne. Mutta minä en enää sitä tee.

Minusta on parempi vain katsoa sinne. — — —

— Katsokaa, nyt olen kertonut teille hiukan äidistäni. En

kenellekään muulle kerro sellaista.

Äkkiä hän jatkoi leikillisesti: — Niin, tehän tiedätte että teitä

pidetään jalona ihmisenä!

Thora Thammers oli istunut kuunnellen, — nyt valahti kalpeus

hänen kasvoillensa.

Tuollaisena, kuin tuo mies nyt seisoi hänen edessänsä, — — —

ääni tuolla tavoin soinnahtelevana… Hän sulki silmänsä — tuo oli
kuin muisto siitä, joka oli kuollutta ja unohdettua! — — —

Hänen muuttunut äänensä teki Thoraan tuskallisen vaikutuksen.

Hän ei voinut seurata hänen mielialojensa vaihtelua; hän hermostui,
kuin olisi ottanut hänen pilansa todeksi:

— Sitä älköön kukaan luulko minusta. Mitä syytä olisi luulla minua
jaloksi?

Samuel Stern nauroi. — Niin, olen aivan yhtä mieltä kanssanne

että teillä on laillinen oikeus päästä vapaaksi tuosta syytöksestä. —
— — Tunnetteko te minun vaimoni? Hänen mielestänsä ihmisillä
aina on niin paljon virheitä.
 Thora ei vastannut heti. Hänestä tuntui joka tapauksessa
rauhoittavalta, että hän voi näin tyynesti istua ja keskustella tuon
miehen kanssa. Oli, kuin olisi hän oppinut tuntemaan hänet
uudelleen. Ja vaimostansa hän halusi — keskustella? Miksikä ei!

Melkein uteliaasti hän kääntyi jälleen hänen puoleensa.

— Sehän on hauskaa, että teillä on rouvanne mukana täällä.

— Niin, on kyllä — — — Hän huolehtii hartaasti minun virheistäni

ja harhaluuloistani. Sehän on ihmiselle hyödyksi. Mutta itse
puolestani käsitän asian tyynemmin, — sillä mikä onkaan ihminen,
että hän voisi syyttää itseänsä, sanoo tuo oiva mies Goethe, — — —
ja että avioliitto voi olla hiukan epämukavaa, se on keksitty ennen
meidän aikaamme!

— — — Me olemme muutoin varsin järkevä aviopari. Me emme

puhele paljon keskenämme. Meillä on nimittäin se ominaisuus, että
puheet loitontavat meidät toisistamme. Vaimoni ei koskaan vastaa
siihen mitä minä sanon, vaan siihen mitä hän luulee minun sanovan.
Ja hän lähtee kernaasti siitä edellytyksestä, että ihmiset puhuvat
hullutuksia.

Thora Thammers katsoi häneen pitkään.

Miksi kertoi tuo mies hänelle tätä kaikkea? Hänhän oli yhä vielä
kyllin typerä käsittääksensä kaikki vakavalta kannalta. Itse ei Samuel
Stern nähtävästi välittänyt siitä vähääkään, — se oli hänestä vain
hullunkurista. Mutta kumminkin tämä puhe saattoi Thoran hämilleen.

— Minusta teidän rouvanne on hyvin miellyttävän näköinen, sanoi

hän, sanoaksensa jotakin.
 — Onpa tietenkin. Hänellä on tuollaiset silmät, jotka loistavat
pimeässä, ja sitten hänellä on samettiset kädet ja jotain, jota minun
on tapanani nimittää hänen »samettivihaksensa». Teille tuottaisi
huvia tutustua häneen.

— Varmaankaan te ette koskaan laske mitään sydämellenne.

— Mitä se hyödyttäisi? Mehän olemme saaneet kaikkein

korkeimman käskyn antaa jokaisen päivän tyytyä omaan vaivaansa.

Thora käännähti äkkiä häneen päin.

» — Ja kuinka te menettelette kaiken muun suhteen?

— Minkä muun?

— Kaiken entisen suhteen!

— Niin, tuo siunattu entisyys, jota ihmiset kasaavat varastoihin.

Erittäinkin naiset — he ovat vallan kauheita pyrkiessään
kuljettamaan mukanansa enemmän kuin jaksavat kantaa! — — —
Mitä hyödyttää kaikki tuo ikävä painolasti? — — — Ennen muinoin
oli virta, johon kaikki tuollainen heitettiin, — voineehan vielä nytkin —
tehdä niin!

Hän silmäili Thoraa sivulta omituisella katseella.

Thora nousi.

— Minä lähden kotiin. En minä ymmärrä, mitä te tarkoitatte!

— Kiitän teitä, hyvä rouva, teidän enkelimäisestä

kärsivällisyydestänne. Te olette mielestäni varsin järkevä. Älkäämme
puhuko toistemme kanssa liian usein ja liian kauan. Pysykäämme
ystävinä!

— Pysykäämme, te sanoitte?

— Niin, ettekö te tiedä että hyvien ystävien voi käydä niinkin,

etteivät he enää voi sietää toisiansa. Se tapahtuu siksi että he ovat
liiaksi kuluttaneet toisiansa, ovat kuluttaneet pois toisistansa kiillon ja
koristeet, niin että ainoastaan kulmikkaisuudet ovat jäljellä, ja ne
voivat helposti loukata.

Thora loittoni muutaman askeleen. Sitten hän kääntyi takaisin.

— Olla teidän ystävänne? Sellaiseen uhkayritykseen älköön

ryhtykö kukaan, jolla on taipumusta koota painolastia!

Samuel Stern meni häntä lähemmäksi ja pysähtyi.

— Kuinka teidän laitanne on? Teidän olennossanne on jotain

valkoista… kuin olisitte te unohtanut jotain — — kaiken sen ajan,
jonka olette elänyt… Tiedättäkö mitä tuo vanha pappi sanoi ensi
iltana, kun te tulitte sisään? Keskeyttäen tupakanpolttonsa hän jäi
katsomaan teihin huolestuneena. »Du armes Kind, was hat man dir
gethan?» hän lausui. Sitten poltteli hän rauhallisesti edelleen. Silloin
katsoin minäkin teihin — kaikki katsoivat teihin.

Thora katsoi häneen hetkisen hämillään, ihmetellen.

Oliko kaikki, kaikki unohdettua? Tai eikö ollut koskaan ollutkaan

mitään? Oliko kaikki vain pahaa unta, jota hän kerran oli uneksinut?

Hän nauroi.
 — Ihmeellinen pappi — eikö totta?… Minne te nyt menette? Täällä
on vielä auringon hehku jäljellä, mutta tuonne kauas on yö jo tullut!
Aiotteko sinne?

— Kyllä, siellä saan kuulla suuren Panin nukkuvan

— — — Kun kaikki kristitty kansa on mennyt levolle, silloin tulee

täällä niin hauskaa — — — jos onni on suotuisa, voin kuulla
vuorenhaltiattaren ja hänen neitostensa »wandeln und singen und
tanzen einen Traum» — — — Ikävät ihmiset tosin väittävät että se
on vain vesi, joka tipahtelee tuolla vuoressa.

Hän otti sauramonkukan napinlävestänsä.

— Te saatte minun valkoisen kukkani! Se on valkoisin kukka maan

päällä — ensimäinen, joka lupasi ettei tekisi Balderille mitään pahaa.

— Ei, ei! sanoi Thora nopeasti. — Älkää antako minulle valkoista

kukkaa, ei se sovi minulle. Valkoinen ei ole minun värini. — Hyvää
yötä!

Hän nyökkäsi ja läksi nopeasti kulkemaan kotiin päin.

Ei koskaan vielä hän ollut tuntenut itseänsä niin kömpelöksi ja

typeräksi. Hänellä oli nyt sama tunne kuin niin usein Arvidiin ja
järkeviin lapsiinsa nähden. Kuinka kevyesti ihmiset kestivätkään
kaiken!

Ei, hänen ei tarvinnut pelätä puhella tämän miehen kanssa.

Hän itsehän oli vanha ihminen!

 Ja entä Samuel Stern? Kenties ei hän ollut koskaan
tarkoittanutkaan millään mitään.

Ensi kerran tuli nyt tämä ajatus hänen mieleensä.

Oli vaikea oppia elämää ymmärtämään.

Nyt koettaisi hänkin ottaa sen kevyeltä kannalta, kuten Arvid ja

kaikki muut — ja kuten tuo mies, jolla oli ihana lahja voida unohtaa
toisesta päivästä toiseen.

8.

Oli loistavan kirkas päivä.

Heti aamiaisen jälkeen oli Thora Thammers mennyt nummelle

töineen ja kirjoineen.

Oli ehditty elokuuhun. Muutaman päivän jälkeen oli hänen

matkustettava kotiin. Hän karttoi ajatella sitä.

Olihan hänellä käytettävänään kokonainen pitkä

auringonpaisteinen päivä.

Kuinka aurinko paistoikaan! Sen säteet muodostivat kuin

kultavirran. Hänestä oli kuin kuulisi hän niiden tulevan hiljaa suhisten
kultaloisteessaan — ja joka suunnalla ympäröi häntä nummi
vienoine äänineen ja viehkeine väreineen. Eikö tuuli saapunutkaan
tänään? Hän oli tottunut istumaan kuunnellen eikö se tulisi — tai
tapahtuisiko jotain muuta.
 Alhaalla seurusteluhuoneessa istui hän usein niin hajamielisenä,
ettei voinut kuulla mitä siellä puhuttiin. Täällä ylhäällä oli hän oppinut
erottamaan kaikki nuo hiljaiset äänet, joita tuskin voi kuulla.

Nyt tuli suhahdus järveltä ja joen uneksiva kuiskaus — — —

Ja nyt — nyt tuli tuuli kumminkin lopuksi tänäänkin. Hän kuuli sen
syvän, aaltoilevan hengityksen. Nyt se oli täällä!

Sen kohina oli kuin mahtavan, monikielisen soittimen laulua. Oli

kuin se olisi tuonut mukanansa säveleitä koko maailmasta — — —

Kylmä, kostea kuono kosketti hänen korvaansa — sillä he kaksi

olivat ystävykset.

Se oli nimittäin Donna, Samuel Sternin nuori jäniskoira. Se pani

sileän päänsä aivan hänen päänsä viereen ja katsoi häneen. Silmien
lempeässä katseessa oli jotain itsetiedotonta, vielä uinailevaa.

Tuolla tuli myöskin Samuel Stern — sen tiesi hän entuudestaan.

Thora ei ollut puhunut hänen kanssaan muutamaan päivään. Oli
sattunut niin, vaikka Thora ei enää vältellyt häntä. Hän tuli heti
Thoran luo ja kävi istumaan.

— Kuinka voitte? kysyi Thora hymyillen.

— Taivas kuvastuu sielussani kuin rakastetun tytön olento.

— Te ette ole mikään Goethen jumaloija, sen kuulee teidän

sitaateistanne.

— On viehättävä ilma! — sellainen päivä, jonka Jumala luo

pyhillensä, vaan josta syntiset nauttivat!
 — Syytetäänkö meitä syntisraukkoja nyt päivänpaisteenkin
varastamisesta!

— Niin, te vietätte liian paljon aikaa täällä nummella, hyvä

rouva!… Teillä on todellinen taito istua aivan hiljaa, — te näytätte
sibyllalta, joka istuu tarkaten maailman suonentykintää ja kirjoittaa
viisautensa lehdille — tuulen vietäväksi! — — — Ja te olette täysin
vieras kaikelle, mikä koskee meitä muita. Miksi te ette tullut eilen
jäähyväisiltamaan?

Thora nauroi. — Kun olin pieni ja kotona odotettiin vieraita, olin

minä kovin kärsimätön. Muistan että kerran seisoin jossakin
nurkassa ja rukoilin Jumalaa, että vieraat tulisivat. — Nyt minä
mieluummin kartan ihmisiä.

Hän nauroi jälleen. Hän oli hyvällä tuulella. Hänen naurunsa oli
vienoa, hiljaista ja pehmoista, — se ikäänkuin häipyi kukkasten
sekaan.

— Onko tapahtunut jotain uutta? kysyi hän sitten.

— On paljonkin! Virallisen tiedonannon mukaan on lehtori tullut

Pohjantähden ritariksi, palkaksi ansiotöistä, joita on tehnyt
kuninkaalle, isänmaalle — ja ihmiskunnalle, ikäänkuin se olisi jotain
aivan muuta… Edelleen on hänen ylhäisyytensä rouva Thamar
matkustanut pois.

Thora hymyili, hän istui ja hyväili Donnan hienoa päätä, Samuel

Sternin katsoessa hänen kauniita, hiukan liian hermostuneita
käsiänsä.

Samuel Stern jatkoi:

 — Hän tapaa kertoa minulle, että hänen miehensä panee leiman
kaikenmoiseen koko kaupungissa, mutta en minä usko häntä. Hänen
miehellänsä on nimittäin vain tavallinen hyvä miehenymmärrys. Mitä
se merkitsisi hänen rinnallansa? Mitä suurimmalla helppoudella
hallitsee hän sekä hänet että kaupungin muut vaikutusvaltaiset
henkilöt — ilman että kukaan heistä sitä aavistaakaan, — niin
syvältä salaneuvostostaan hän sen tekee.

— Puhutteko te nyt naisesta, jolle olette omistanut sydämenne?

— Rouva Thamar on nainen, joka on miellyttävä katsella, —

hänen sandaalinsa viehättävät miesten sydäntä, ja ikävä hän ei ole!
Mutta sydäntä ei hänelle pidä uskoa.

— Kaikkein ihmisten pitäisi pelätä teitä. Miksi teitä nimitetään

Omar
Pashaksi?

— Se on rouva Thamarin keksintö. Hän kai huomasi jotain

yhdenkaltaisuutta… Tarun mukaan rakasti jumala häntä, mutta ei
tahtonut koskaan sallia hänen suorittaa mitään.

Thora katsahti häneen. Hänen silmänsä — ne voivat väliin aivan

piiloutua luomien taakse — ja hehkua siellä piilossaan.

Thora muutti hiukan paikkaa, otti muutamia kukkia ja sitoi ne

yhteen heinänkorrella.

— Tiedättekö vielä jotain muuta uutta?… Olen varma että te

tiedätte sen… sillä minä luulen… ei, ei se oikeastaan ollut mitään. —
——
 — Neiti Schaum on myöskin lähtenyt. Hän ei voinut täällä tehdä
työtä… Hänen piti toimittaa hengiltä jokin kirjailijatar, joka ei ollut
kirjoittanut oikealla tavalla… Toivokaamme että hän tekee sen äkkiä.
Ei edes naistakaan pidä kiusata liiaksi… Tiedättekö, että tuo leppeä
pieni neito on kyky, joka on sukua kuudennentoista vuosisadan
kauheille pedagoogeille!… Hän jättää miehet rauhaan. Naisia hän
rakastaa ja kurittaa. Liian tyhmänrohkeitahan ne ovatkin nuo naiset,
jotka eivät kirjoita niin kuin heidän tulisi. —

Thora nauroi. — Kuinka se sitten olisi?

Samuel Stern jatkoi: — Eiväthän he ole tekemisissä ainoastaan

tuon kiltin neiti Schaumin kanssa… Kun nyt meidän sivistyksemme
ei kerran ole ehtinyt sen pitemmälle — tai, jos niin tahdotte, niin
kauan kuin meidän järkemme ei ole sen terävämpi kuin että me
ehdottomasti katsomme jotakin kirjaa paremmaksi, jos se on miehen
kirjoittama, — miksi eivät naiset Herran nimessä voi kutsua itseänsä
Pekaksi tai Paavoksi tai Matiksi? Täytyyhän ihmisellä olla hiukan
ymmärrystä!

— Mutta juuri sitähän naisilla teidän mielestänne ei ole.

— On kyllä — joillakuilla. George Sand ja George Eliot olivat kyllin

viisaita pystyttääksensä kuuluisuutensa miehen nimen turvissa.
Ihmiset pettyivät luulemaan George Eliot'ia vanhaksi papiksi, — ja se
tuli hänen pelastukseksensa. Rosa Bonheur kävi kehityksensä
tärkeimpänä kautena miesten vaatteissa. Muutoin hänet olisi syöty
elävältä — — — Ja mehän olemme kaikki ihastuneita kaikkeen
siihen naistyöhön, joka piiloutuu Goethen nimen suojiin, niin että jos
se äkkiä karsittaisiin pois, me saisimme halvauksen, — — — sillä
hänen runoutensa paras kukkeus olisi poissa — — —
 — — — Mutta tuo puheenalainen ajattelematon olento saa pitää
hyvänänsä varomattomuutensa seuraukset!

— Toivokaamme että hän niistä vielä toipuu! sanoi Thora.

Ja hän nauroi jälleen. Hän oli tullut niin hyvälle päälle.

Hän istui katsoen muutamia muurahaisia, jotka kantaa

kontustelivat jotakin… Oikeastaan se huvitti häntä enemmän… Oli
oikein surkeata, että hänellä oli niin vähän harrastuksia, — — —
häntä ei liikuttanut vähääkään kuulla kaikista noista naisista, jotka
olivat pelastaneet henkensä, sekä tuosta, joka oli tuomittu sen
menettämään. Kernaimmin hän oli kuulematta lisää — — —

— Onko vielä muitakin, jotka ovat matkustaneet? kysyi hän

kumminkin. —
Minä luulen… ei, ei se ollut mitään. — Hän pudisti hymyillen
päätänsä.

— On kyllä, lehtori. Hänen heikkoja yrityksiänsä olla sukkela

tullaan varmaankin kaipaamaan. Ja huomenna lähtee kaksi meidän
kauneista ja mitä häikäilemättömimmistä nuorista naisista tiehensä.

— Ei, nyt täytyy teidän lopettaa… sekä rouva Thamar että nuo
nuoret neidit??… Minä luulen — — —

— Oletteko te aina niin luulevainen? Tarkoitan että onko teillä

tapana yhtä mittaa käyttää tuota tekosanaa?

Samuel Sternin ääni kajahti hilpeältä.

— Älkää näyttäkö niin pelästyneeltä! Sanokaa nyt vihdoinkin, mitä

te luulette!
 — Senhän kyllä voin tehdä. Eivätkö ne ole teille jokseenkin
tarpeellisia, kaikki nuo naiset?… Eikö teillä täydy aina olla joitakuita,
jotka teitä jumaloivat, samalla kuin te itse pysytte täysin tyynenä?
Suokaa anteeksi, — minä aina pelkään sanoa jotakin, sillä jos sen
teen, niin sanon samalla liiaksi. Sitä ei pitäisi tehdä, mutta minä
luulen, — niin minä luulen, että naiset ovat pilanneet teidät!

Hän kumartui alas silittämään Donnan kaulaa, aivan

pelästyksissään siitä mitä oli sanonut. Hän kuuli ivan Samuel Sternin
äänessä hänen nauraessaan.

— Te osoitatte minulle aivan liian suurta kunniaa, hyvä rouva!…

Vai niin, vai sen huomion te olette tehnyt! Niin, minä olen kyllä perin
katala olento. — Naiset ovat kaikki tyyni huolissaan minun
autuudestani. Mutta mitä ne voittavat arvosteluillaan? Ken pystyy
minua pidättämään luonansa? Mitä he saavat saaliiksensa? jotain,
joka oli eilen olemassa ja on tänään kadonnut olemattomiin, jotain,
joka on minuuteni uloimmalta pinnalla, — — — mitä
äärimmäisimmässä etäisyydessä sisimmästä olennostani!… Ihminen
on monimutkainen koneisto, hyvä rouva! — — —

— Ja se, jolla on äiti sellainen kuin minulla, hän ei anna

kenenkään naisen pilata itseänsä — — sillä minä en päästä niitä
sisään, noita naisia… Kutsun heidät esikartanoon pitoihin — — —
temppeliin eivät he pääse konsanaan, — sinne missä palvelen
äitiäni. Hän kävi istumaan paremmin.

— Minua haluttaisi kertoa teille jotain äidistäni. Tahdotteko te

kuulla?

Thora nyökkäsi.
 — Hän on aina ymmärtänyt minua. Hän on minun toverini, paras
ystäväni, turvani erämaassa — hän on Mooses, joka johdattaa
minua kohden luvattua maata. Mutta hän ei väsy, kuten Mooses.
Hän ei väsy koskaan — siksi en minäkään voi joutua hukkaan. — —
— Minun täytyi lähteä kotoa liian nuorena. Silloin sanoi hän minulle:
»On paha sinulle, poikani, että olen pakotettu lähettämään sinut
luotani. Mutta sinun täytyy nyt itsesi taistella taistelusi ja katsoa että
pääset voitolle!» — — — Kävi kuten äitini pelkäsi. Taistelu kävi
minulle; liian kovaksi. Mutta kaikki syntini minä vein hänen eteensä,
— kaikki mitä olin tehnyt ja katunut ja kärsinyt, sen toin hänen
nähtäväksensä! — — —

— Hän ei kääntynyt minusta pois. Hän tiesi mitä luonnossani oli,

— tiesi kaikki, — huonot perinnölliset taipumukseni, oman
heikkouteni, — mutta hän ei menettänyt rohkeuttansa. Hän ei
jättänyt minua makaamaan maahan lyötynä… Tuollaisen rakkauden
hiljainen anteeksianto, lempeä sääli — se on turva, joka pelastaa
meidät. Koti ottaa meidät siten suojaten huomaansa.

Hän puhui lempeästi ja hitaasti. Hänen silmäluomensa olivat

vaipuneet niin syvälle alas, ettei Thora voinut nähdä hänen
katsettansa.

Äkkiä käännähti hän Thoraan päin.

— Mitä te sanoittekaan?

— En mitään — ei, en minä sanonut mitään!

— Minä uskon teille jotain. Oli kerran nuori nainen — hänelle minä
olisin avannut temppelin oven. Siellä oli paikka varattuna hänelle
äitini tykönä. Äiti odotti siellä sisällä. Olin sanonut että hän tulisi — —
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com