Download the Full Ebook and Access More Features - ebookmass.

com

Mad for a Mate Maryjanice Davidson

https://ebookmass.com/product/mad-for-a-mate-maryjanice-
davidson-2/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookmass.com

 Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) ready for you
Download now and discover formats that fit your needs...

Mad for a Mate Maryjanice Davidson

https://ebookmass.com/product/mad-for-a-mate-maryjanice-davidson-3/

ebookmass.com

Mad for a Mate Maryjanice Davidson

https://ebookmass.com/product/mad-for-a-mate-maryjanice-davidson-2/

ebookmass.com

Bears Behaving Badly Maryjanice Davidson

https://ebookmass.com/product/bears-behaving-badly-maryjanice-
davidson/

ebookmass.com

The logic of American nuclear strategy: why strategic

superiority matters Kroenig

https://ebookmass.com/product/the-logic-of-american-nuclear-strategy-
why-strategic-superiority-matters-kroenig/

ebookmass.com
Plasticity of Metallic Materials 1st Edition Oana Cazacu

https://ebookmass.com/product/plasticity-of-metallic-materials-1st-
edition-oana-cazacu/

ebookmass.com

The Xiaomi Way Customer Engagement Strategies That Built

One of the Largest Smartphone Companies in the World Li
Wanqiang
https://ebookmass.com/product/the-xiaomi-way-customer-engagement-
strategies-that-built-one-of-the-largest-smartphone-companies-in-the-
world-li-wanqiang/
ebookmass.com

The Dark Side of Personality: Science and Practice in

Social, Personality, and Clinical Psychology 1st Edition
Virgil Zeigler-Hill
https://ebookmass.com/product/the-dark-side-of-personality-science-
and-practice-in-social-personality-and-clinical-psychology-1st-
edition-virgil-zeigler-hill/
ebookmass.com

Gray's anatomie - Le manuel pour les etudiants R. Drake

https://ebookmass.com/product/grays-anatomie-le-manuel-pour-les-
etudiants-r-drake/

ebookmass.com

Counseling Across Cultures 7th Edition, (Ebook PDF)

https://ebookmass.com/product/counseling-across-cultures-7th-edition-
ebook-pdf/

ebookmass.com
Defending frenemies : alliances, politics, and nuclear
nonproliferation in US foreign policy Taliaferro

https://ebookmass.com/product/defending-frenemies-alliances-politics-
and-nuclear-nonproliferation-in-us-foreign-policy-taliaferro/

ebookmass.com
 Thank you for downloading this Sourcebooks
eBook!

You are just one click away from…

• Being the first to hear about author happenings
• VIP deals and steals
• Exclusive giveaways
• Free bonus content
• Early access to interactive activities
• Sneak peeks at our newest titles

Happy reading!

CLICK HERE TO SIGN UP

Books. Change. Lives.

Copyright © 2022 by MaryJanice Davidson
Cover and internal design © 2022 by Sourcebooks
Cover design by Sourcebooks
Cover art by Aleta Rafton/Lott Reps
Sourcebooks and the colophon are registered trademarks of Sourcebooks.
All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form or by any electronic or
mechanical means including information storage and retrieval systems—except in the case of brief
quotations embodied in critical articles or reviews—without permission in writing from its publisher,
Sourcebooks.
The characters and events portrayed in this book are fictitious or are used fictitiously. Any similarity
to real persons, living or dead, is purely coincidental and not intended by the author.
All brand names and product names used in this book are trademarks, registered trademarks, or trade
names of their respective holders. Sourcebooks is not associated with any product or vendor in this
book.
Published by Sourcebooks Casablanca, an imprint of Sourcebooks
P.O. Box 4410, Naperville, Illinois 60567-4410
(630) 961-3900
sourcebooks.com
 Contents

Front Cover

Title Page

Copyright

Chapter 1

Chapter 2

Chapter 3

Chapter 4

Chapter 5

Chapter 6

Chapter 7

Chapter 8

Chapter 9

Chapter 10

Chapter 11

Chapter 12

Chapter 13

Chapter 14

Chapter 15

Chapter 16
Chapter 17

Chapter 18

Chapter 19

Chapter 20

Chapter 21

Chapter 22

Chapter 23

Chapter 24

Chapter 25

Chapter 26

Chapter 27

Chapter 28

Chapter 29

Chapter 30

Chapter 31

Chapter 32

Chapter 33

Chapter 34

Chapter 35

Chapter 36

Chapter 37

Chapter 38

Chapter 39

Chapter 40
Chapter 41

Chapter 42

Chapter 43

Chapter 44

Chapter 45

Chapter 46

Chapter 47

Chapter 48

Chapter 49

Chapter 50

Chapter 51

Chapter 52

Chapter 53

Chapter 54

Chapter 55

Chapter 56

Epilogue

Author’s Note

About the Author

Back Cover
For my children, Christina and William, who think nothing of going out of their way to make the
world a better place.
 Chapter 1

Someone had dumped another body in the garden.

Magnus Berne swallowed a sigh with his coffee, one of the things Americans did better than anyone
else. Oh, aye, arguments could be made for café au lait and chicory and espresso, for café breve and
affogato, for the long black and the flat white, but in terms of turning a bitter beverage into a lush
dessert it was socially acceptable to gulp down at 8:00 a.m., no one beat the Yanks.
Besides, it was too early for hard cider. He had today’s bottles all lined up in the icebox: Hoppet
and Cran Dry from Thor’s Hard Cider.
He trudged out the back door and through the yard, heading for the property line. His loathsome
seasonal allergies had kicked in and the wind was going the wrong way, so he wasn’t getting much in
the way of a scent, but he was betting this new body would be like the others. Limbs strewn about, a
bad wig, or no wig, faceup, and looking at the sky with the frozen “look at this, aren’t I elegant?”
expression of the store mannequin.
Why someone kept pitching mannequins into his yard, he hadn’t a clue. Was it malice? Or affection,
the way cats laid mice on pillows? Was it a game? Or a mistake? A courting ritual? A dare? An
environmental protest? He knew he should be taking some sort of action, but it was such a weird,
ridiculous problem. He had the vague hope it would resolve itself but didn’t especially care if it did.
It took effort to care about much since Sue Smalls had been foully murdered.
He tried to wrench his mind back to a relevant track—the dummy pileup—but it was hard to find
the motivation to come up with a plan. Set up motion detectors? Stay up all night guarding the yard
with a shotgun across his knees like a rancher worried about poachers? Let the bodies pile up into
some sort of macabre structure, as opposed to hopping in the boat and lugging them to the dump?
Was it a neighborhood thing? Specifically, a new-neighbor thing? A deeply fucked-up welcome
wagon thing? A Stable thing? He didn’t know. He couldn’t know. They didn’t do this shite in
Scotland. They did entirely different shite in Scotland.
Regardless, it was past time he took steps. He might be too puzzled to come up with a strategy, but
he could still do what anyone would when they discovered a body in their back yard: call an
accountant.
He blew his nose on a wad of Kleenex, stuffed them back in his robe pocket
 (fucking allergies)
and then pulled his phone out as he reached the dummy, dumped on its front and abandoned like
trash. Pale as a pearl, short, with slender limbs and shoulder-length dark-red hair so wet it looked
like black cherry soda with a healthy shot of grenadine. He gently prodded a toe into her ribs, and
nearly screamed when she flopped over on her back and her eyes popped open. Shrieking wasn’t
remotely dignified, but damn.
He dropped the phone. On her face.
“Ow!”
“You’re not a store mannequin!” he blurted, wondering how he could have missed something so
patently obvious.
Her rebuttal was swift: “Idiot!”
Fucking allergies.
 Chapter 2

She clambered to her feet (nudely!) and slapped his hand away (also nudely) when he tried to help
her up. “Jesus. Get one of the smaller phones, pal, that one felt like an Etch A Sketch when it nailed
me on the forehead.”
“I like the bigger screen,” he said, already shrugging out of his robe and doing his damnedest not to
notice her sweet, plum-sized breasts. Her head came to his Adam’s apple; if he pulled her into his
arms, she would fit perfectly.
“So if someone asks you for a wake-up call, do you just whip your phone at their face?”
“Almost never,” he replied deadpan.
“Ha! Okay, that was—” Whack! “Stop trying to help me up. I don’t need your help and also, I’m
up.”
“This is amazing. You don’t have a bad wig. You’re not bald!”
Given her expression, he could have been trying to hand her a pile of dead snakes instead of a robe.
“Did you just tell me I’m not bald?”
Magnus ground his teeth. He loathed the “did you just say something I definitely heard you say?”
question, which wasn’t a question at all. Her American accent was nice, though. The midland patois
always sounded friendly to him. “Are you all right? What are you doing here? Did the dummies
foretell your coming?”
“Dummies. Jesus.”
“Did your boat sink? Or were you trying to get away from someone? Should I call nine-nine-nine?”
“Knock yourself out, but I don’t think it’ll help. We don’t call nine-nine-nine in America, you
British weirdo.”
The naked mannequin thinks I’m the weirdo? “Scottish weirdo,” he corrected. “Would you like to
come in for tea? Or coffee? I think the last owner left a bag of beans.”
“Hot water run through old, abandoned beans does sound tempting.” Her pale brow furrowed.
“What time is it? I didn’t get a chance to check your phone as it careened into my forehead.”
“It’s seven thirty a.m.”
“What? Did you just tell me it’s seven thirty?”
“Yes,” he replied through gritted teeth. What came out was Yzz.
 “Shit on toast, I’m late!” She batted his robe-laden hand away again and dashed away like a pretty,
profane White Rabbit.
“Wait! Where are you going?” He had to raise his voice as she widened the distance between them.
“I have a boat! You don’t have to swim away!”
Nope. Gone. He had a last glimpse of a pert bottom before she splashed into the bay.
His phone squawked at him. “—nus? Magnus? Hello? You okay, big guy?”
In a few strokes, she was just a bobbing head, far out and getting farther. Reaching land meant a
swim of about three kilometers; thank God it was a calm, sunny day. She’d be exhausted by the time
she hit the shore. Especially if she’d swum round trip.
His phone let out a demanding “Maaaaaaaaaagnus!”
“A beautiful dummy just came to life and swam away,” he blurted.
“Uh. What?”
“What is happening?”
“Excellent question.”
“I don’t understand what’s going on.”
“Me neither! Magnus, you called me.”
“It was some sort of bizarre Alice-in-Wonderland situation,” he explained. “If Alice were naked.
And a grown woman. And an utter nutter.”
“Uh. That doesn’t sound—are you okay?”
“Good point—it’s not right. It was more a White Rabbit situation.”
“Sure. Sure. Your standard White Rabbit event. Totally normal thing that happens all the time. Not
weird at all.”
“Is this something you Americans do?”
“Not this American. I’d have to check with the other three hundred and thirty-one million, though.”
“I have to think about this.” Magnus broke off to sneeze into his elbow. “Sorry t’bother you, lad.”
“Magnus, wa—”
“Goodbye.”
Fucking allergies.
 Chapter 3

The Seventh Squib, who also went by Verity “Take No Shit” Lane, splashed out of the surf (not that
Lake Minnetonka had much in the way of surf) and hoped like hell her car was nearby. The latest
Damp Squib challenge had stipulated booze, relay swimming, and stuffing random mailboxes with
teddy bears; she was pretty sure the others had dumped her car in the lot on the south side of the lake.
If not, she was in for a fifty-mile walk. Naked. Or a ten-minute walk to her phone and, ultimately,
Uber. Also naked.
Either way: places to be.
The brisk swim had left her equal parts exhilarated
(I did it!)
and tired
(gah, this is taking forever; did I fall into the English Channel by mistake?)
and starving. She could murder a dozen Pop Tarts; no need to cook them first. Or a dozen eggs; no
need to cook those, either.
At this hour, the only people on the beach were a couple of Stables in Phi Delta Gamma
sweatshirts, one blond and stocky, one brunette and also stocky, whose jaws dropped lower the
closer she got. A pity they weren’t Shifters; her own kind wouldn’t have questioned why she was
swimming naked in the wee hours.
“Uh…” Blond and Stocky began.
Verity waved. “Good morning!”
“Are you okay?” Brunette and Stocky managed, because Stables weren’t just stuck in one form, they
were nosy, too.
“Never better.”
Stocky Blond cleared his throat. “Walk of shame?”
“Not even close.” It was, in fact, her fourth Damp Squib challenge. The exhilaration made it worth
the inevitable aches and pains. It could be argued that the pain was the point.
She could only see a third of the parking lot from where she was, so she scrambled up some brush
and a tiny dune for a better look, slitting her eyes against the aggravating early sunshine.
“Do you. Um. Need a ride?” Stocky Blond’s voice cracked on ride, which was too cute. “Or a
coat?”
“Actually, I might take you up—nope! Never mind. There it is. Thanks anyway, guys.”
“Okay, I’m Travis and this is Biff—”
“Really? A little on the nose, doncha think?”
“—you sure you don’t need anything? Like, a cop?”
“Nope.”
“Maybe you should take our numbers,” Biff put in. “In case you need help.”
“Nope.”
“What’s your name?” Travis asked.
Verity “Second-Class Citizen” Lane, she thought. The Seventh Squib.
“And how come you’re naked in a lake at, like, seven a.m.?”
She didn’t answer them. One, lack of time. Two, where to even begin?
 Chapter 4

“Ta-da!”
Every head whipped around to behold her, then they came as a mob and engulfed her in greetings.
“I’m amazed you’re alive now!”
“Thought we might’ve lost you, Verity.”
“Don’t take this the wrong way, but you smell…uh, not great.”
“I didn’t know you were in Phi Delta Gamma.”
“I’m not. Fraternities are weird.” She returned Jerry Hart’s hug. “But I didn’t have any clothes,
what with being naked in a lake and all.” She poked at the sweatshirt. “I dunno what kind of fabric
softener this guy uses, but I want it.”
“That explains the towel, then.”
She grinned and looked down at the SpongeBob SquarePants towel knotted around her waist. “Give
me a break, Jerry. I wasn’t in a position to complain. Also, frat guys named Biff are super nice.”
Les Mearn, their de facto leader, was at first rigid with surprise then let out an exuberant yowl,
pushing through the others to give her a welcoming whack—
“Ow! Easy, I’m sore all over.”
—on the shoulder. “Thought we lost you, kiddo. Great to see you.”
“Don’t call me kiddo, we’re the same age, and I’m crushed by your damning lack of faith. Are you
gonna eat that?”
Les held the croissant out of her reach, because he was a dope who courted death everywhere he
went. “Don’t you dare, it’s the last one. There’s a bunch of jelly doughnuts on the other table.”
Verity wrinkled her nose. “Stuffed doughnuts, ugh.”
“I’ve seen you eat garbage, Verity,” Les said, like it was weird or something. “Literal garbage.”
“That was for a bet. Fine, I’ll choke down one of these puffy, oozy monstrosities.” She poked at the
swollen pastries. “Any fruit?”
“This has purple in it,” Maggie Rule said, pointing. The petite—she was even shorter than Verity—
brunette with the deep tan was a Simpsons superfan; 100 percent of her dialogue was lifted from
episodes. The show had been on so long, Maggie rarely had trouble coming up with appropriate
phrases. “Purple is a fruit.”
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 Äkkiä selvisi Jussille, mitä oli tehtävä.

»Pankaa pian kuormat!» sanoi hän Friikon veljeksille ja puoti-

Heikille.
»Nyt yritämme! Muu ei auta!»

Jussi valjasti Helmerin hevosen uudestaan äskeisen kuorman

eteen, kiskoi Helmerin pois kuorman päältä, venytti talliin ja jätti
siihen.

Tirkka oli samaa vauhtia mennyt takaisin ja oli Jussi määrännyt,

että juottaa tullimiehiä niin paljon kuin juovat, että nukkuisivat.

Tulisesti nostelivat Friikon veljekset säkkejä ja laatikoita, ja äkkiä

olivat kuormat pantuina.

»Kuka ajaa edellä?» kysyi Friikon Antti, vanhempi veljeksistä.

»Aja sinä edellä!» kehoitti Jussi.

Friikon Antti, maankuulu naukka ja tappelija, löysäsi menemään

edellä jäälle ja toiset seurasivat perässä, Jussi ajaen Käyrä-Helmerin
äskeistä hevosta.

Kiire oli kavaltajilla nyt mielessä eivätkä malttaneet ajaa kävelyä

joellakaan, vaan antoivat juosten mennä väylän poikki.

Hiljainen, tuuleton ja pimeä oli yö eikä Ruotsin puolen maantiellä

näkynyt ketään kulkijaa.

»Antakaa juosta!» huusi Jussi, joka oli jälkimäisenä.

Friikon Antti ropsaisi ruoskalla hevostaan ja kiljaisi kerran ja ajoi

nopeasti menemään. Pian olivat perillä Korven Israelissa, purkivat
kuormat ja palasivat Makon kylän kautta.

*****

Tullimiehet olivat, saatuaan »peslaakiin» kuorman voita ja hyvän

hevosen, lähteneet takaisin Tirkan tuvalle.

Siellä jatkoivat syntymäpäivän viettoa, koska viljalti oli juotavia. Nyt

olivat he kuitenkin niin varovaisia, että kävivät joka viiden minuutin
kuluttua katsomassa hevosta ja kuormaa.

Tirkka tarjosi yhä lisää ja oli olevinaan itsekin jo hyvin humalassa.

Jönssoni, Fynke ja Kruuki eivät olleet koko syystalvena saaneet

mitään takavarikkoon; muualla, pitkin jokivartta, oli niitä tehty tuon
tuostakin, ei kuitenkaan suurempaa. Tämä kaappaus oli onnen
potkaus heille, nyt varsinkin kun saivat sen Saalkreenin
poissaollessa. Senpävuoksi tekikin mieli vähän hihkaista ja laulella ja
maistella näin onnistuneen homman jälkeen.

Mietittiin miehissä, kenen voikuorma oikeastaan oli, oliko Lampan

vai oliko Keskitalon Hermannin yksinään? Siitä eivät kuitenkaan
selvää saaneet. Uskoivat lopuksi, että Lamppa ei tätä kuormaa
omistanut, vaikka olikin tullut pihalle mellastamaan.

»Hermannin on», päättelivät he. »Se oli viemässä tätä

Jällivaaraan!»

Ja sitten maistoivat taas. Aamupuoleen he kuitenkin väsyivät ja

nukkuivat kaikin, mikä sänkyyn mikä lattialle.

Oli jo selvä päivä, kun Jönssoni heräsi surkeassa kohmelossa ja

kipeänä. Toiset nukkuivat vielä sikeää unta, Tirkka keskellä lattiaa.
Jönssoni ei joutanut toisia ensiksi herättämään, vaan riensi ikkunaan
nähdäkseen, oliko siepattu hevonen ja kuorma paikoillaan…

Silloin hän kiljaisi niin että toisetkin heräsivät ja riennettiin

kohmeloisina ja avopäin pihalle katsomaan…

Marhaminta, jolla hevonen oli ollut kiinni, oli solmustaan jäänyt

seinässä olevaan sinkilään. Siitä kohden, josta oli katkennut, näkyi
selvään, että hevonen oli sen hampaillaan jyrsinyt poikki. Tirkan
loimi, joka yöllä oli pantu hevosen selkään suojaksi, oli pudonnut
pihalle…

Siinä miehissä tutkivat ja miettivät, kirosivat ja toinen syytti

toistaan. Reen jäljet veivät maantielle päin…

Aamuilma virkisti heitä ja he tajusivat, kuinka onnettomasti on

käynyt. Avopäin siinä kirosivat tyhmyyttään, sillä siinä uskossa olivat,
että hevonen oli heidän nukkuessaan jyrsinyt marhaminnan poikki ja
lähtenyt kävelemään. Kaikista merkeistä niin näytti. Ei osannut
Tirkkakaan muuta kun kirota ja mainoi sitä, että kun tuli juoduksi niin
paljon, että nukkui sitten niin siki…

Mutta semmoinen kiire tuli tullimiehille, etteivät joutaneet Tirkkaa

kiittämään eivätkä hyvästiä jättämään, vaan puolijuoksua painuivat
tielle päin, jalaksen jälkiä seuraten. Ne näkyivätkin selvään
maantielle asti, mutta siinä katosivat, kun kova tie tuli eteen.
Kuitenkin näytti heistä, että ylöspäin oli hevonen kääntynyt, mutta
mihin oli mennyt, sitä oli mahdoton arvata. Oliko osannut mennä
takaisin Suomen puolelle, Keskitaloon, kotiaan? Vai oliko kävellyt
suoraan maantietä ylöspäin? Olisiko kukaan nähnyt?

»Helvete… i helvete», hoki Jönssoni, painellen kipeää päätään.

 »Viisi astiaa voita!» päivitteli Fynke.

»Niin, ja hyvä hevonen ja luja reki!» sanoi Kruuki, joka

jälkimäisenä kävellä juppasi, yökäten ja vatsaansa painellen.

»Minä voin niin pahoin… yöh… yöh…»

»Ole siinä… ei tässä ole aikaa…»

He saapuivat Lampan tienhaaraan ja koettivat siinä nähdä jälkiä,

että olisiko Lamppaan kääntynyt ja sieltä poikki mennyt. Mutta
Lampallekin kääntyvä tie oli kovaksi ajettu, ja jälkiä oli paljon.

He kääntyivät kuitenkin pihaan. Joonas seisoi tallin ovella eikä

ollut näkevinäänkään tullimiehiä, jotka seisahtuivat keskelle pihaa
neuvottomina. Katselivat rantakujalle, josta tikoitettu tie lähti Suomen
puolelle, katselivat ylös- ja alaspäin, jossa kulkijoita näkyi tulevan ja
menevän.

Konttorin ikkunan läpi näkivät he patruunan seisovan ihan

ikkunassa kiinni, sikaari suussa ja, niinkuin heistä näytti, ivallinen
ilme kasvoillaan.

Kohmelossa ja pahalla kiirillä siinä tullimiehet saamattomina

töllistelivät eikä yksikään hoksannut tai älynnyt, mitä olisi tehtävä.
Eivät tahtoneet tiedustella Joonaltakaan mitään, sillä sen he hyvin
ymmärsivät, ettei Joonas kuitenkaan sano totuutta.

Mutta siinä tallin luona Joonas kuitenkin toimitteli, mitä lie

toimitellut, eikä ollut tietävinäänkään yöllisestä kahakasta.

Jo Jönssoni viimein kysyi:

 »Tietääkö Joonas kenen voikuorma se oli, jonka otimme yöllä
takavarikkoon? Onko se tämän talon vai onko se Keskitalon
Hermannin?»

Jönssoni teki kysymyksensä tuolla tavalla saadakseen selville,

tiesikö
Joonas kuorman katoamisesta mitään.

Mutta silloin juuri pullahti patruuna kuistin eteen ja huusi:

»Joonas! Tulepa tänne!»

Joonas ei siis vastannut mitään, vaan riensi patruunan perässä

konttoriin.

Tullimiehet lähtivät pois pihalta ja näkyivät kävelevän kiivasta

vauhtia ylöspäin, vastaantulevilta tiedustellen, oliko näkynyt
vastaantulevaksi voikuormaa, jolla ei ollut ajajaa.

Mutta ei ollut kukaan vastaantulevista nähnyt. Kiroten kävelivät he

eteenpäin, haikeasti silmäillen Suomen puolelle.

*****

Kun tullimiehet olivat poistuneet pihalta ja Joonas tullut konttoriin,

remahti patruuna pitkään nauruun.

»Jaa, jaa… Joonas», sanoi hän ja taputti Joonasta olkapäälle.

»Mennyt yö oli hyvä yö… Katsos vaan sitä Tirkkaa, kuinka nokkela
olikin…»

»Tilta hoi!» huusi hän sitten puotiin. »Tuoppa… täällä on

Joonas…»
 Tilta ymmärsi heti mistä on kysymys ja toi konjakkia.

»Ja viisas ja hoksaava mies olit sinäkin, Joonas!» sanoi hän sitten.

Ja kun Joonas oli pikarillisen maistanut, remahti patruuna

uudestaan nauramaan:

»Mutta jo niille kummasti sen peslaakin kanssa kävikin, ha, ha,

ha…»

»Joo», sanoi Joonas vain.

Joonas oli yöllä lähtenyt saattamaan Hermannia Suomen puolelle,

viinassa kun Hermanni oli, ja vienyt kotiaan nukkumaan. Kun palasi
aamuvarhaisella takaisin, kävellä vihmoi Hermannin hevonen
voikuormineen jäällä vastaan. Marhaminta oli katkennut. Joko oli
vasiten laskettu irti taikka hevonen itse jyrsinyt marhaminnan poikki.
Sitä ei Joonas joutanut miettimään, vaan ajoi menemään
Keskitaloon, jossa tullikavaltajat vielä olivat. Eikä tiennyt Joonas
vieläkään kuinka hevonen oli irti päässyt.

»Tirkalla olikin juotavaa», hökerteli patruuna. »Kyllä se sentään

Ranta-Jussi sittenkin on luotetuin mies… Näitkö sinä, kuinka ne
silmäilivät Suomen puolelle…?»

»Jo minä näin…»

»Kyllä niitä hunsvotteja nyt harmittaa.»

Patruuna kaatoi Joonaalle toisen ryypyn ja sanoi sitten:

»Lähde nyt käymään siellä Jussin pirtillä ja käske tulla tänne, että
saan kuulla…»
 »Ne ovat vieneet kaikki tavarat Keskitalosta Korven Israeliin», tiesi
Joonas.

»Jessus… kaikkiko?» siunasi patruuna.

»Aivan kaikki!»

Patruunaa alkoi mietityttää. Jos ne tullimiehet niistä vihiä saavat,

niin silloin on hän hukassa; mutta tottapa kavaltajat ovat olleet
varovaisia!

Hän käveli pariin kertaan lattian poikki, asettui sitten Joonaan

eteen ja kysyi:

»Mitä sinä ajattelet?»

»Kuului Jussi sanovan, ettei ala hän enää yötyöhön Hermannin

kanssa», sanoi Joonas.

»Jaa», arveli patruuna. »Riippuu siitä, kuinka saamme tavarat

eteenpäin, niille, joille ne ovat tulevat… Mutta kaikessa tapauksessa
mene ja käske Jussi tänne!»

Joonas meni, otti sukset ja lähti hiihtämään Suomen puolelle.

Patruuna jäi yksin mietteisiinsä. Tavaroita oli kyllä nyt saatu poikki,
mutta vielä oli vaara tarjona, ja mahdollisimman pian ne pitäisi saada
sisämaahan rantatietä ja jokivartta pitkin. Sillä tullimiehet kyllä
koettaisivat parastansa…
V

Kolme päivää oli kulunut äsken kerrotuista tapauksista.

Saalkreeni oli palannut Rovanjärveltä hirmuisen vihaisena ja

kiukkuisena. Hänelle oli taipaleella kerrottu, että oli »luntreijattu»
koko yö. Yhden voikuorman olivat tullimiehet saaneet, mutta sekin oli
joutunut hukkaan, kun joivat niin, että nukkuivat Tirkan mökille…

Oman asiansa epäonnistuminen Saalkreenia kuitenkin enimmin

sapetti. Sillä hän oli saanut ymmärtää, että häntä oli petkutettu.
Kirjeen oli hänelle Mantan nimessä joku lurjus kirjoittanut. Lampasta
päätti hän kaikki johtuvan, mutta Tirkan syntymäpäiväjuhlaa ei hän
osannut sovittaa matkansa yhteyteen eikä epäillä Tirkkaa mistään.

Alkoi liikkua huhuja, että Lamppaan oli tuotu monta kymmentä

kuormaa. Tullimiesten raivo, joka näinä päivinä oli noussut täyteen
vimmaan, kohosi suunnattomaksi. Sillä tiedettiin kertoa, että
Keskitalon Herman niitä takavarikoitu hevonen oli aamuvarhaisella
nähty Keskitalon pihalla, voikuorma perässä. Saalkreenin vimma oli
kaikkein vihaisin, sillä oli tullut tiedoksi, että hänet oli huiputettu
lähtemään Rovanjärveen…
 Kolmantena päivänä saapuivat tullimiehet miesjoukolla Lamppaan,
kotitarkastusta pitämään. Makon kylän ja Jafetin kylän tullimiehet
olivat lisänä, niin että heitä oli kaksitoista miestä. Kaikki talon
makasiinit, ulkohuoneet, tallit, navetat ja vainiolla olevat
heinäladotkin tarkastettiin ja sysittiin rautakrasseilla. Mutta tullitta
tuotua tavaraa ei löytynyt mistään. Patruuna seurasi toimitusta
kahden todistajan läsnäollessa ja nauraa hökerteli. Tullimiehet
kirosivat ja lupasivat muistaa.

Kiukkuaan purkaen saivat tullimiehet lähteä talosta tyhjin käsin.

Mutta he vannoivat kostavansa ja koettivat saada selville, oliko

todella sinä yönä, jona Saalkreeni oli mennyt Rovanjärvelle ja toiset
tullimiehet viettäneet syntymäpäivää Tirkalla, »luntreijattu» ja mitä oli
tuotu ja kutka olivat olleet liikkeellä. Asia tuntui tullimiehistä
hämärältä. He tiesivät hyvin, että Lampalla täytyi olla joku
neuvonantaja ja rohkea mies Suomen puolella, joka järkeä jakoi ja
neuvoja antoi. Lamppa itse ei hoksannut eikä uskaltanut, samoin
tiesivät ja tunsivat tullimiehet Keskitalon Hermanninkin, ettei
hänestäkään ollut neuvonantajaksi. Oli monta kertaa joutunut
tyhmyytensä takia tullimiesten kynsiin ja menettänyt
poikkivietävänsä.

He vaanivat Lampan ympäristöllä joka yö, kulkivat päivillä Jafetin

ja Makon kylässä ja koettivat saada selkoa. Sen verran he saivat
eräältä rahtimieheltä tietää, että monta kuormaa oli tullut vastaan
Makon kylän tiellä samana yönä, mutta yhtään miestä ei ollut
rahtimies tuntenut. Kun lisäksi samalla viikolla tuiskusi kauhean
paljon lunta, ei jälistä saanut mitään selvää. Korven Israelia eivät
ymmärtäneet epäilläkään, eivät olleet koskaan häntä Lampan
puheilla nähneet ja muutenkin tiesivät, ettei siinä talossa juuri
kukaan käynyt. Tiedustelumatkoillaan saivat he kuulla vihdoin, ettei
Tirkka syntymäpäiväänsä ollut omin varoin viettänyt, mutta muualta
oli juotavat hankittu ja palkattu Tirkka juottamaan. Ja vähän
kerrallaan alkoi heille selvitä, että heitä oli petetty hävyttömästi.
Rovan Mantan kirje Saalkreenille — sekin kuului samaan juttuun.

Mutta kuka oli tuon kaiken takana?

Ranta-Jussi oli osannut niin viisaasti välttää, etteivät he olleet

Jussia nähneet kahteen vuoteen. Jussi vältti aina tulemasta yhteen
heidän kanssaan ja kun Lampalla kävi, niin kävi aina niin salaa,
etteivät tullimiehet nähneet. He olivatkin unhoittaneet koko miehen
eivätkä häntä nytkään muistaneet.

Mutta sitten kun saivat kuulla, että Tirkan syntymäpäivänvietto oli

keksitty heitä varten ja muistivat Ranta-Jussin joskus nähneensä
Tirkan tuvalla, alkoivat he aavistaa, että Ranta-Jussi oli joukossa.

Saalkreeni sen ensiksi hoksasi ja päätti eräänä yönä — viikon

päivät olivat jo kuluneet kavallusyöstä — pitää vahtia, kävikö Jussi
Lampalla. Saalkreeni tiesi jo vanhastaan, että Jussia ei näkösen
päähän pääse, jos se saapi vähänkin vainua. Hän oli keksivinään
mainion keinon. Hän kääriytyi valkoiseen lakanaan ja meni joelle tien
viereen maata. Siinä makasi lakana ympärillään puoleen yöhön.

Ja jo aamupuoleen yötä kuulee miehen hiihtävän Suomen

puolelta, ja kun mies hiihtää hänen vierestään, tuntee Saalkreeni
hiihtäjän Ranta-Jussiksi. Ei näytä Jussi huomaavan mitään, vaikka
aivan läheltä hiihtää. Saalkreeni seuraa Jussia, yhä lakana hartioilla,
ja kuulee, että Jussi menee Lampan pirttiin…

Silloin hän arvaa, että Ranta-Jussilla oli osansa hommassa.

 *****

Lamppa ja Ranta-Jussi olivat yhdessä näinä öinä miettineet, miten

nyt alkaisivat menetellä. Jussi oli käynyt Korven Israelissa ja tavarat
olivat siellä lukkojen takana, kaikki hyvässä järjestyksessä, mutta
niitä ei ollut aikaa liikuttaa, sillä tullimiehet olivat aina liikkeellä.
Patruuna ei enää luottanut Keskitalon Hermanniin eikä tämäkään
viimeisen epäonnistuneen yrityksen vuoksi ollut viitsinyt Lampalla
käydä.

Jussi tiesi kaikki, mitä tullimiehet hommailivat. Hän oli öisin

hiihtänyt heidän perässään ja usein kuullut heidän keskustelunsakin
ja tiesi, että he vainustelivat ylituotuja tavaroita.

Hän oli miettinyt keinoja saadakseen tullimiesten huomion

muualle, mutta pätevää, sukkelaa keinoa ei hän ollut hoksannut.
Mutta kun hän eräänä yönä Lampalle hiihtäessään sattui menemään
tienviertä hankea pitkin, osui hän hiihtämään Fynken päälle, joka
makasi hangessa lakanan alla.

Silloin hän ymmärsi, mitä peliä tullimiehet nyt pitivät. Mutta hän ei
ollut mitään huomaavinaan, vaikka suksi töksähtikin lakanaan, vaan
hiihteli menemään. Siitä rupesi hän asiaa miettimään ja kertoi
patruunallekin.

Kaksi päivää Jussi hommaili Suomen puolella, mutta joka yö hiihti

hän Lampalle ja joka yö huomasi tullimiesten makaavan vaanimassa
lakanain alla. Patruuna valvoi, kiroili ja hätäili, mutta Jussi lohdutteli,
että hyvä tulee.

Ja eräänä yönä, kun tullimiehet taas makasivat lakanainsa alla,

hiihteli ensin mies Lampalle, ja kun oli koko ympäristön katsellut ja
tarkastanut, niin hiihti takaisin jäälle ja vihelsi pilliin…

Silloin ajaa karautti kolme hevosta suoraan Suomen puolelta

Lampalle, korkeat kuormat resloissaan. Juuri kun kuormat ehtivät
kohdalle, karkasivat tullimiehet ylös lakanainsa alta ja lähtivät perään
hiihtäen henkensä kaupalla.

Lampan kujalle oli Jussi asettunut, ja kun tullimiehet siihen ehtivät,

niin rupesi hätäilemään ja huutamaan, että »voi hyvänsä sentään…
nyt ovat tullimiehet tuossa…»

Saalkreeni kirosi, että »ähä, lurjus, jopa petyit», mutta muuta ei

ehtinyt. Sillä poikki tulleet kuormat eivät asettuneetkaan Lampan
pihalle, vaan ajoivat täyttä laukkaa maantielle ja kääntyivät siitä
alaspäin.

»Ne ajoivat alaspäin… eivät menneet Kainuun tielle!» kuuli Jussi

huudettavan. Ja kuuli sen, että Fynke lähti noutamaan hevosta, joka
oli Saalkreenin hallussa Rantatöyrän talossa.

Mutta ennenkuin hevonen saatiin valjaisiin, ehtivät kuormahevoset

paeta melkoisen matkaa. Tulista laukkaa lähtivät tullimiehet perässä.

Silloin Jussi, kun kuuli tullimiesten ajavan alaspäin, hiihti jäälle ja

vihelsi. Muutaman minuutin perästä ajoivat Friikon veljekset Suomen
puolelta tyhjin resloin, ja otettuaan Jussin rekeensä ajoivat he
Lampasta läpi pihan ja kääntyivät vinhaa vauhtia Makon kylään,
ylöspäin…

He ajoivat syrjätietä Korven Israeliin, jonne jo sitä ennen oli

ilmestynyt kymmenen hevosta. Tulisella vauhdilla avattiin aittojen
ovet ja keveästi ja joutuin nakeltiin säkkejä ja laatikoita resloihin.
Ranta-Jussi pyöri neuvonantajana ja opasti, mihin oli ajettava. Aina
kun kuorma valmistui, sai se lähteä sinne päin ja sille omistajalle,
jolle Jussi neuvoi. Kahta hevosta ei kertaakaan lähtenyt peräkkäin,
vaan toiset menivät syrjätietä, toiset maanteitse, mitkä Ylikainuuseen
päin, mitkä ylöspäin jokivarrelle. Kaikki se hommailu kävi näppärästi
ja niinkuin listan mukaan, sillä selviä miehiä olivat kaikki juomalla
vastuullaan liikkeellä. Friikon veljekset, jotka olivat tottuneimmat ja
rohkeimmat kavaltajat, lähtivät viimeiseksi. Heillä oli kaikkein
vaarallisin matka, mutta he luottivat voimaansa ja hevostensa
nopeuteen.

Aamuvarhaisella Jussi palasi Lampallc.

Patruuna oli täysissä vaatteissa, vaikka tähän aikaan muulloin

tavallisesti oli vuoteessa. Koko yön oli ollut hereillä, ja kun Jussi tuli,
niin vei heti konttorin viereiseen kamariin.

»Kaikki on hyvin!» sanoi Jussi. »Kuormat ovat menneet kukin

haaralleen!»

Patruuna oli enemmän kuin hyvillään, melkein halasi Jussia. »Jaa,

minä sanon suoraan, ettei semmoista miestä ole koko jokivarrella»,
kehui hän.

Mainiosti oli tullimiehet saatu petetyksi. Ne kolme kuormaa, joissa

ei ollut muuta kuin lunta sullottuna säkkeihin ja joita tullimiehet olivat
lähteneet takaa ajamaan, olivat paenneet niin nopeasti, etteivät
tullimiehet olleet saavuttaneet. Joonas oli ajanut perässä
nähdäkseen, seuraavatko tullimiehet kuormia, ja vasta Jafetin
kestikievarista kääntynyt takaisin. Tullimiehet olivat uhanneet ajaa
perässä vaikka Haaparannalle asti, niin oli Joonas kuullut Jafetissa
kerrottavan.
 Kaikki oli Jussin ansiota. Sillä se oli Jussi, joka oli hommannut
lumikuormat ajamaan alaspäin, saadakseen tullimiehet pois
näkyvistä ja sitten voidakseen Korven Israelista toimittaa tavarat
määräpaikkaansa.

Hyvillään kovin, naurussa suin, nyt molemmin puolin selityksiä

tehtiin, Tiltan kantaessa hyviä juotavia. Reiman palkan maksoi nyt
patruuna Jussille ja käski tilittää kaikki apumiehet, joiden nimet Jussi
luetteli ja paljonko kullekin oli luvannut. Niin kului tunti toisensa
perästä, ja hauskalta tuntui olo sekä patruunasta että Jussista.

»Mutta mitä sanovat ‘hurtat' silloin, kun saavat tietää, kuinka heitä
Tirkassa on petetty?» sanoi patruuna.

»Minä luulen, että jo tietävät, ja sen vuoksi ne nyt ovatkin kuin

susia», arveli Jussi.

»Entäs nyt lumikuormat…?» nauroi patruuna.

Jussi naurahti.

»Kuka heidät käski Tirkkaan juomaan ja kuka käski ajamaan

lumisäkkikuorman perässä? En minä ettekä te, patruuna.»

»Jaha, jahah… niinpä tietenkin… kuka käski… ha, ha, ha…»

Silloin kuulivat he pihalta kiivasta aisakellon helinää niinkuin monta

hevosta olisi pihaan ajanut.

»Tullimiehiä tulee neljällä hevosella!» ehti Tilta sanomaan ovelta.

Mutta samassa olivat tullimiehetkin sisällä. Heitä oli kahdeksan

miestä, Saalkreeni etunenässä.
 Patruuna ehti nousta seisomaan, mutta Jussi pyörähti oven taakse
piiloon. Puodinovi konttoriin oli auki, ja ihmisiä oli puoti puolillaan.

Lamppa tointui pian ja meni konttoriin vastaan.

»Mitä on asiaa?» tikasi hän vihaisesti.

Leimuavin silmin ja vaahtosuin alkoi Saalkreeni selittää, että he

tietävät nyt kaikki mitä patruuna on kavaltanut ja aikovat nostaa
julman kanteen. He tietävät, että tavarat ovat Korven Israelin talossa,
johon ovat menossa »peslaakia» tekemään. Omistaako patruuna
tavarat, sillä asia on selvä? He tietävät lisäksi, kutka ovat olleet
kavaltamassakin.

»Vai niin», sanoi patruuna, koettaen hallita luontoaan. »Minä en

siitä tiedä.»

Mutta sitten hän yhtäkkiä unohti, että hänen piti pysyä levollisena,
ja sanoa rokasi:

»Taisivat olla minun ne lumisäkitkin, joiden perässä olette yön

ajelleet.»

Saalkreenin hahmo muuttui, ja vähältä oli, ettei karannut Lampan

kimppuun.

»Linnaan joudut!» huusi hän; mutta silloin loppui Lampan maltti.

Hän vetäisi uuninloukosta hiilihangon ja alkoi sillä suomia tullimiehiä
päähän, niskaan, käsiin, selkään ja huusi, että huoneet jymisivät:

»Ulos! Pois! Ulos!»

 Ne, jotka jälkimäisinä olivat tulleet, ehtivät ulos, mutta Saalkreeni
yltyi panemaan vastaan ja sai potkaistuksi patruunaa rinnan alle.

Tilta huusi Joonasta avukseen. Joonas oli ollutkin puodissa

väkijoukossa ja nähtyään, että patruuna sai potkun rinnan alle ja
kuultuaan hänen pahoin parahtavan, rynnisti hän konttoriin ja heitti
Saalkreenin semmoisella vauhdilla porstuaan, että ovet lonkosivat
saranoiltaan.

Jussi käytti yleistä hämminkiä hyväkseen ja vilahti puodin kautta

pihalle ja lähti juoksemaan Suomen puolelle.
VI

Kun Jussi saapui mökilleen, istui Ruhmulainen loisteen lämpimässä

kovin viheliäisessä tilassa, kankeita jäseniään lämmitellen. Poika,
Janne, keitti isolla jalkaniekkapannulla kahvia.

Jussi näki, etteivät olleet Ruhmulaisen kuulumiset hyviä. Oliko

tapellut vai oliko häntä muutoin pahoinpidelty, mutta repaleina ja
pitkissä palkeimissa oli takki ja suuri haava melkein keskellä otsaa.

»No, kuinka kävi?» kysyi Jussi ja muisti Rämä-Heikkiä ja

konjakkisäkkiään.

Surkeasti oli Ruhmulaiselle käynyt. Taipaleella, kun oli juuri perille

pääsemässä, oli tullut kolme tullimiestä vastaan ja ryöstänyt laukun
ja vienyt kaikki.

»Siinäkö sinua noin repivät ja haavoittivat?» kysyi Jussi.

»Siinä», vastasi Ruhmulainen, mutta Jussi näki, että hän valehteli.

Kun poika sai kahvin valmiiksi ja Ruhmulaisellekin oli annettu,

kysyi
Jussi:
 »Kuulitko mitään Rämä-Heikistä?»

»Kuulin», vastasi Ruhmulainen.

»Lurjus sai pettää minut, kun vannoi ja lupasi. Vaan viimeisen

kerran minulta sai.»

»Tuskin tuo enää tarvinneeltaan», sanoi Ruhmulainen, surkealla

äänellä.

»Mitä?» kysyi Jussi.

»Konjakit oli otettu pois ja mies viety linnaan… Sillehän oli

karttunut niitä viinanmyyntisakkoja ties kuinka paljon.»

»Kun viheliäinen narrasi minulta koko säkillisen 'olkirokkeja'…

sinne ne menivät!» päivitteli Jussi.

»Myymäänkö se lähti?» kysyi Ruhmulainen.

»Niinhän se muka lähti ja kehui voittavansa… ja puolet voitoista

lupasin… Vaan kyllä minä olenkin arvannut, kun ei ole kuulunut
takaisin ja toista viikkoa jo aikaa…»

Juttua jatkui, ja Ruhmulainen, jolla oli nälkä ja vilu, oli kovin

kiitollinen saadessaan olla Jussin lämpimässä pirtissä. Hän tiedusteli
Jussilta, kuinka salakuljetus oli onnistunut, mutta Jussi ei kertonut
asioita kuin syrjäpuolin.

»Kuuluvat tietävän tuolla toisessa kylässä, että oli juotettu

tullihurtat hutikkaan Tirkan tuvalla ja sitten luntreijattu koko yö»,
sanoi Ruhmulainen.
 Mutta Jussi ei muuta kuin hymähti siihen, josta Ruhmulainen
ymmärsi, ettei se kaikki valetta ollut.

Niin siinä juttelivat, ja kun Ruhmulainen oli saanut syödä vatsansa

täyteen, nukkui hän penkille ja alkoi kuorsata.

Ilta tuli. Jussikin oli nukahtanut sänkyynsä, ja poika oli mennyt

kylälle.

Herättyään alkoi Jussi miettiä ja ajatuksissaan selitellä sitä

tuumaansa, jota jo kauan oli pohtinut. Viinakauppaa alkaa hän
harjoittaa! Hän oli kuullut, että ylimaassa ja Lapissa päin
tukkityömailla jätkät konjakkilitrasta maksavat vaikka kuinka paljon.
Ei ollut Rämä-Heikistä, jolle säkillisen uskoi, enää viinakauppiaaksi.
Se oli itse liian juoppo ja varomaton. Nyt kaikki menetti, kun suuret
voitot toivoi saavansa. Ja linnaan itse joutui. Se sille paras olikin.

Panisivat vielä kiinni tuon Ruhmulaisen, josta oli aina vastusta.

Huonot kirjat sillä oli Ruhmulaisellakin, eikä paljoa tarvitsisi
ennenkuin tarttuisi kiinni… Silloin siitä pääsisi.

— Tuossa se kuorsaa lurjus ja olisi valmis juoruamaan tullimiehille

kaikki, jos ei sitä lahjoisi ja hyvänä pitäisi. Nyt se on taas niin tyhjänä,
ei ruokaa, ei rahaa, eikä se tästä lähde niin kauan kuin se näkee
minulla syömistä olevan… Jos koettaisi sille toimittaa jotakin
tehtävää, vaan konjakin kaupalle sitä ei uskalla panna ainakaan
yksin… Mutta jos ottaisin sen voimaksi ja kumppaniksi…

Jussia nauratti.

Komentaisi Ruhmulaisen etupäähän, niin se pian joutuisi

kruununmiesten kynsiin… — Kuuluu olevan jo Ruotsin puolen
tullimiehillä semmoinen valta, että saavat ottaa Ruhmulaisen kiinni,
milloin vain tapaavat Ruotsin puolella luntreijaamassa. Se on näinä
vuosina tullut niin huonoon huutoon, kun Viikluntin kauppiaalle on
luntreijannut… Ja kun viime talvena Viiklunti hävisi ja köyhtyi, niin
loppui Ruhmulaiselta työ, ja nyt minun turviini pyrkii.

Jussi mietti ja mietti. Nyt täytyi yrittää… Sitä ei tiennyt minä

hetkenä Lampastakin tulisi köyhä. Rikas se oli olevinaan Makon
kylän Viikluntikin, mutta kun meni takavarikkoon vähän enemmän,
niin kintaat löi pöytään ja kuului nyt olevan Jällivaarassa
laukkukauppiaana. Sillä lailla vielä voisi käydä kämpällekin, jos
enemmältä vahinkoja alkaisi tulla…

Jussi muisti kaikki, mitä tullimiehet olivat Lampassa sanoneet ja

uhanneet. — Ne tiesivät, että tavarat olivat Korven Israelissa olleet!
Mutta sieltä ne eivät niitä enää näppää ja tuskin pääsevät jäljille… en
usko…

Nyt oli kerännyt ja säästänyt rahaa niin paljon, että hänellä nyt oli
enemmän kuin koskaan ennen eläissään. Jos Ruhmulainen tietäisi!
Nyt olisi paras aika yrittää… Ostaisi koko kuorman konjakkia ja
lähtisi ylimaahan…

Mutta kuinka pääsisi erilleen Ruhmulaisesta, niin ettei se saisi

vihiä!

Jussi mietti ja mietti, ja viimein hän oli hoksaavinaan keinon…

Ja siihen hänkin nukkui.

*****
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com