Download the Full Version of the Ebook with Added Features ebookname.

com

The Routledge Handbook of Landscape Ecology 1st

Edition Robert A. Francis

https://ebookname.com/product/the-routledge-handbook-of-
landscape-ecology-1st-edition-robert-a-francis/

OR CLICK HERE

DOWLOAD NOW

Download more ebook instantly today at https://ebookname.com

Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

Handbook of Regenerative Landscape Design 1st Edition

Robert L. France (Author)

https://ebookname.com/product/handbook-of-regenerative-landscape-
design-1st-edition-robert-l-france-author/

ebookname.com

Routledge Handbook of Forest Ecology 1st Edition Kelvin

S.-H. Peh

https://ebookname.com/product/routledge-handbook-of-forest-
ecology-1st-edition-kelvin-s-h-peh/

ebookname.com

The Routledge Handbook of Local Elections and Voting in

Europe 1st Edition Taylor & Francis Group

https://ebookname.com/product/the-routledge-handbook-of-local-
elections-and-voting-in-europe-1st-edition-taylor-francis-group/

ebookname.com

Love Letters Eberhard Arnold

https://ebookname.com/product/love-letters-eberhard-arnold/

ebookname.com
Vestiges 1st Edition F. Ndi

https://ebookname.com/product/vestiges-1st-edition-f-ndi/

ebookname.com

The End of Apologetics Christian Witness in a Postmodern

Context Myron B. Penner

https://ebookname.com/product/the-end-of-apologetics-christian-
witness-in-a-postmodern-context-myron-b-penner/

ebookname.com

Diseases of the Nervous System Clinical Neuroscience and

Therapeutic Principles 3rd Edition Arthur K. Asbury

https://ebookname.com/product/diseases-of-the-nervous-system-clinical-
neuroscience-and-therapeutic-principles-3rd-edition-arthur-k-asbury/

ebookname.com

Asia a step by step cookbook Kang

https://ebookname.com/product/asia-a-step-by-step-cookbook-kang/

ebookname.com

Dot bomb my days and nights at an internet Goliath 1st ed

Edition Value America.Com

https://ebookname.com/product/dot-bomb-my-days-and-nights-at-an-
internet-goliath-1st-ed-edition-value-america-com/

ebookname.com
Neurotoxicity and Developmental Disabilities 1st Edition
Philip W. Davidson

https://ebookname.com/product/neurotoxicity-and-developmental-
disabilities-1st-edition-philip-w-davidson/

ebookname.com
 The Routledge Handbook of
Landscape Ecology

The Handbook provides a supporting guide to key aspects and applications of landscape ecology to
underpin its research and teaching. A wide range of contributions written by expert researchers in the field
summarize the latest knowledge on landscape ecology theory and concepts, landscape processes, methods
and tools, and emerging frontiers.
Landscape ecology is an interdisciplinary and holistic discipline, and this is reflected in the chapters contained
in this Handbook.Authors from varying disciplinary backgrounds tackle key concepts such as landscape structure
and function, scale and connectivity; landscape processes such as disturbance, flows, and fragmentation; methods
such as remote sensing and mapping, fieldwork, pattern analysis, modelling, and participation and engagement
in landscape planning; and emerging frontiers such as ecosystem services, landscape approaches to biodiversity
conservation, and climate change. Each chapter provides a blend of the latest scientific understanding of its focal
topics along with considerations and examples of their application from around the world.
An invaluable guide to the concepts, methods, and applications of landscape ecology, this book will be
an important reference text for a wide range of students and academics in ecology, geography, biology, and
interdisciplinary environmental studies.

Robert A. Francis is Reader in Ecology in the Department of Geography at King’s College London.
His research focuses on urban ecology, freshwater ecology, and nature and society interactions. He edited
A Handbook of Global Freshwater Invasive Species and co-edited Urban Landscape Ecology: Science Policy and
Practice (with James D.A. Millington and Michael A. Chadwick) and The Routledge Handbook of Biosecurity
and Invasive Species (with Kezia Barker), all by Routledge.

James D.A. Millington is Senior Lecturer in the Department of Geography at King’s College London.
He is a geographer and landscape ecologist with expertise in using computational and statistical modelling
tools to investigate spatial ecological and socio-economic processes and their interaction. He is the co-editor
of Urban Landscape Ecology: Science Policy and Practice (with Robert A. Francis and Michael A. Chadwick).

George L.W. Perry is Professor in the School of Environment at the University of Auckland. His research
is focused on the dynamics of forest ecosystems at spatial scales from the population to the landscape and
at temporal scales from decades to millennia.

Emily S. Minor is Associate Professor of Biological Sciences at the University of Illinois at Chicago. Her
research explores human alteration of the landscape and how this can affect ecological communities and
processes at the landscape scale.
The Routledge Handbook
of Landscape Ecology

Edited by Robert A. Francis, James D.A. Millington,

George L.W. Perry, and Emily S. Minor
First published 2022
by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon OX14 4RN
and by Routledge
605 Third Avenue, New York, NY 10158
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2022 selection and editorial matter, Robert A. Francis, James D.A.
Millington, George L.W. Perry and Emily S. Minor; individual chapters, the
contributors
The right of Robert A. Francis, James D.A. Millington, George L.W. Perry
and Emily S. Minor to be identified as the authors of the editorial material,
and of the authors for their individual chapters, has been asserted in
accordance with sections 77 and 78 of the Copyright, Designs and Patents
Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or
utilised in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in
any information storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or
registered trademarks, and are used only for identification and explanation
without intent to infringe.
British Library Cataloguing-in-Publication Data
A catalogue record for this book is available from the British Library
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
Names: Francis, Robert A., editor. | Millington, James D. A., editor. |
Perry, George L. W., editor. | Minor, Emily Stuart, 1973-editor.
Title: The Routledge handbook of landscape ecology/edited by Robert A.
Francis, James D.A. Millington, George L.W. Perry and Emily S. Minor.
Other titles: Handbook of landscape ecology
Description: Abingdon, Oxon; New York, NY: Routledge, 2022. |
Includes bibliographical references and index.
Identifiers: LCCN 2021009407 (print) | LCCN 2021009408 (ebook) |
ISBN 9780367024567 (hardback) | ISBN 9781032043944 (paperback) |
ISBN 9780429399480 (ebook)
Subjects: LCSH: Landscape ecology–Handbooks, manuals, etc.
Classification: LCC QH541.15.L35 R68 2022 (print) | LCC QH541.15.
L35 (ebook) | DDC 577.5/5–dc23
LC record available at https://lccn.loc.gov/2021009407
LC ebook record available at https://lccn.loc.gov/2021009408
ISBN: 978-0-367-02456-7 (hbk)
ISBN: 978-1-032-04394-4 (pbk)
ISBN: 978-0-429-39948-0 (ebk)
Typeset in Bembo
by Deanta Global Publishing Services, Chennai, India
 Contents

Lists of figures viii

Lists of tables xx
Lists of contributors xxi
Preface xxvii
Acknowledgments xxx

1 A brief history and overview of landscape ecology 1

Robert A. Francis and Marc Antrop

PART I
Theory and concepts in landscape ecology 23

2 Landscape mosaics and the patch-corridor-matrix model 25

Marc Antrop

3 Scale and hierarchy in landscape ecology 49

James D.A. Millington

4 Landscape connectivity 67
Lenore Fahrig,Víctor Arroyo-Rodríguez, Eliana Cazetta, Adam Ford,
Jill Lancaster, and Thomas Ranius

PART II
Landscape processes 89

5 Spatially structured ecosystems, connectivity, and movement 91

Finnbar Lee, Jingjing Zhang, Craig Eric Simpkins, Justine A. Becker,
and George L.W. Perry

6 Habitat fragmentation 118

Amanda E. Martin, Joseph R. Bennett, and Lenore Fahrig

v
Contents

7 Nutrient flows in the landscape 140

Erica A.H. Smithwick

8 The disturbance regime concept 159

Brian J. Harvey, Sarah J. Hart, and C. Alina Cansler

9 Impacts of climate changes and amplified natural disturbance

on global ecosystems 175
Rachel A. Loehman, Megan M. Friggens, Rosemary L. Sherriff,
Alisa R. Keyser, and Karin L. Riley

10 Change from within: Bottom-up disturbances of ecosystems 199

James M.R. Brock and Sarah V. Wyse

PART III
Methods and tools for landscape ecology 217

11 Fieldwork in landscape ecology 219

Jesse E.D. Miller, Carly D. Ziter, and Michael J. Koontz

12 Remote sensing and landscape mapping 230

Nathalie Pettorelli, Jennifer E. Smith, Mailys Lopes, and
Henrike Schulte to Bühne

13 Sensors in the landscape 250

John H. Porter

14 The role of paleoecology in understanding landscape-level

ecosystem dynamics 264
George L.W. Perry, Richard E. Brazier, and Janet M.Wilmshurst

15 Landscape pattern analysis 283

Tarmo K. Remmel and Scott W. Mitchell

16 Quantitative modelling and computer simulation 312

Calum Brown

17 Landscape character assessment and participatory approaches 335

Andrew Butler and Ingrid Sarlöv Herlin

18 Experimentation in landscape ecology 352

G. Darrel Jenerette

vi
 Contents

PART IV
Landscape ecology frontiers 365

19 Landscape ecology contributions to biodiversity conservation 367

Robert F. Baldwin, R. Daniel Hanks, and Jeremy S. Dertien

20 Ecosystem services in the landscape 386

Matthew Mitchell

21 Riverscapes 411
Todd Lookingbill, Kimberly Meitzen, and Jason P. Julian

22 Landscape restoration 430

Aveliina Helm

23 Landscapes and climate change – case studies from Europe 446

B.C. Meyer and G. Mezosi

Index 461

vii
 Figures

1.1 The number of papers published each year containing the term ‘landscape
ecology’ as a topic, from ISI’s Web of Science, ranging from 1974 to 2020
(search performed September 4, 2020, so the 2020 total is lower than the full year) 4
1.2 Summary of some basic concepts related to the composition and configuration
of the landscape: see text for explanation 13
1.3 Examples of landscape metrics of diversity and heterogeneity for patterns of
different composition and configuration  14
1.4 Border types between land units 15
1.5 Design principles for patch properties related to effects of landscape fragmentation 16
2.1 The mosaic and the patch-corridor-matrix model for landscape analysis 28
2.2 The holistic method of landscape classification by stepwise subdivision of land units 30
2.3 Parametric landscape classification by overlaying thematic maps to make a map
composite31
2.4 (a) Two patches in vector format; (b) these patches after rasterizing: size, shape,
and edge (border) are distorted; (c) only one patch remains when the grain size
is doubled 32
2.5 Identifying patches by clustering of grid cells according to neighborhood rules 32
2.6 Variables to describe patches: the ratio between the edge and core depends on
the size (area) and shape. A shape index expresses the compactness of the patch
in comparison to a circle 33
2.7 Generally, the richness of a patch increases with its size. Simultaneously, the
proportion of core species increases faster than the edge species 33
2.8 Different types of corridors: (a) linear, (b) strip corridors, (c) stream corridors.
C: core, E edge, e: ecoduct. 1–7: cross-sections: 1, 3, 6 are corridors made by
space bordered by vegetation, 2, 5 are corridors made by vegetation bordered
by open space, 7 are stream corridors, often complexes of previous types 34
2.9 Matrix inversion in a landscape conceived as patches in a matrix. The matrix
is the landscape type with the largest coverage and connectedness. When the
number of patches increases and their summed area reaches the proportion of
0.5928 (in the case of a square grid cell with a 4-neighbors clustering rule),
then the aggregated patches get the largest connectedness and become the matrix 35
2.10 Critical percolation thresholds for a 4-neighbor and 8-neighbor clustering rule.
LC/LCmax is the ratio between the cluster size to the maximal possible cluster
size, and P is the summed real proportion of the clusters. Once the percolation
threshold is reached, the cluster size rapidly increases to its
maximal size 36

viii
 Figures

2.11 When the functionality of processes in a spatial structure decreases, the

structure is gradually replaced by a new one, increasing the functionality 37
2.12 A holon as an ecodevice with its regulating functions and embedded ones at a
lower hierarchical level 39
2.13 Use and applications of landscape metrics and indices according to peer-
reviewed publications from 1994 to 2008 43
3.1 Varying scales of data for a forest study area. The original data in (a) from
Millington et al. (2010) have been aggregated to a coarser grain but with
identical extent to create data in (b). The number of map cells is maintained in
(c) and (d), which have a progressively finer scale (i.e. smaller grain and smaller
extent). Note how the number of land covers decreases with finer scale; this
is by chance in this example, but in general, the number of discrete classes is
expected to decrease 51
3.2 Four levels in a (nested) forest hierarchy. At the lowest level, Gaps (a) in the
forest canopy are defined by the influence of large trees. Multiple gaps will be
found in Stands (b) at the next level, defined by species composition and age
structure. Many stands will be found within Catchments (c) at the next level,
defined by local drainage basins. In turn, multiple catchments may be found
at the landscape level (d), which may be defined by changes in land use and
disturbance regime 53
3.3 The effect of changing grain and extent on spatial variance. As grain increases,
more spatial variance is included within samples (e.g. pixels), and vice versa.
A lower effect, increasing extent, may increase the number of classes (hence,
spatial variance) 56
4.1 Illustration of the full concept of connectivity (a) and three major variants on
this concept (b–d). Boxes in dark text represent components that are explicitly
included, while boxes in light text represent components that are either
ignored or implicitly assumed. We label the three main connectivity concepts
for their originators, Gray Merriam, Reed Noss, and Ilkka Hanski, but note
that a variety of alterations have been proposed by later authors 70
4.2 Illustration of two methods (A and B) for estimating landscape connectivity as
originally defined (see Figure 4.1a) 71
4.3 The effect of landscape structure on population size (and therefore on
population persistence) is only partly determined by connectivity (blue
arrows). Landscape structure also affects population size through its effects
on reproduction and survival (dashed red arrows). Hanski connectivity
estimates patch immigration rate by linking patch isolation to population
occurrence or colonization. However, immigration rate is affected not only by
movement success but also by population size, which determines the number
of emigrants and therefore, the number of potential immigrants to the patch –
the population size effect. Therefore, Hanski connectivity combines effects of
landscape structure on movement, reproduction, and survival 78
5.1 Different types of spatially structured populations along a gradient of
dispersal rate from isolated populations with very infrequent immigration/
emigration to patchy populations where movement between habitat patches is
frequent; green patches are occupied by the species of interest and purple are
unoccupied. The lines connecting habitats show dispersal with the grey-scale
showing frequency 92

ix
Figures

5.2 McArthur and Wilson’s (1967) ETIB predicts equilibrium species richness (S*)
on islands as a function of immigration (I) and extinction (E) rates on islands of
different size and isolation. Large islands that are near (NL) the mainland will
hold more species than near-small (NS) or far-large (FL) islands, which will be
similar (but not necessarily identical), and far-small (FS) islands will hold fewer still 93
5.3 (a) Temporal dynamics of the Levins metapopulation model with different c/m
ratios, (b) the effects of limited dispersal on metapopulation dynamics (c = 0.3,
m = 0.15), and (c) maps showing spatial pattern of occupancy (white) under
dispersal limitation 95
5.4 Representation of the four metacommunity archetypes: (a) species sorting, (b)
mass effects, (c) patch dynamics, and (d) neutral dynamics. Circles represent
habitat patches of two types (colors), and squares represent populations of two
species (colors). Larger squares are locally competitively superior, and solid lines
are stronger dispersers than dashed lines 96
5.5 Representing functional connectivity as a spatial graph. (a) Binary and
continuous dispersal kernels for two species (binary and continuous), (b) and
(c) patches (nodes) and connections between them (edges) based on the binary
and continuous dispersal kernels, respectively. In (c), the strength of the link is
represented by the color of the edge (edges with strength less than 0.15 not
shown for clarity) 102
5.6 Least-cost paths between four points in a landscape generated using the
modified random clusters approach at three different grains: (a) original, (b)
aggregated by a factor of 10, and (c) aggregated by a factor of 25. The lines
show LCPs between a suite of locations in the landscape and the background
coloring the patch-level resistance (blue [low] to yellow [high]). Note the
changes in LCP with spatial grain (coarsening from a to c) 103
5.7 The movement ecology framework (Nathan et al. 2008) considers movement
trajectories to emerge from interactions and feedbacks between an organism’s
internal state, external factors, and movement capacity 106
5.8 Three habitat corridors: (a) ‘classical’ forest corridor between isolated patches
(Brazil), (b) wildlife overpass (Singapore), and (c) fish passage (River Otter,
United Kingdom). (Images (a) and (b) come from Wlimedia Commons users
Ipe-institutodepesquisasecologicas and Benjamin P.Y-H. Lee (University of
Kent); both CC BY-SA.) 108
6.1 Removal of a given amount of habitat can result in (a) a more fragmented
distribution of remnant habitat, if habitat removal results in subdivision of
habitat patches, (b) no change in fragmentation, if habitat is removed by making
patches smaller, or (c) a less fragmented distribution of remnant habitat, if entire
habitat patches are removed. Dark grey = habitat, white = non-habitat 120
6.2 Depiction of a SLOSS (single large or several small) study design, which
requires (a) a set of different-sized habitat patches and a list of the species found
in each patch. Dark grey = habitat, white = non-habitat. (b) Subsets of patches
are created, each with a different number of patches but the same total area
of habitat, and the number of species in each subset is tallied. Black = patch
included in subset, light grey = patch excluded from subset 121

x
 Figures

6.3 Example site selection for a mensurative study designed to minimize

correlations between habitat fragmentation per se (e.g. number of forest patches
within a landscape) and habitat amount (e.g. the percentage of landscape
covered by forest) by (a) randomly sampling landscapes within the study
region; (b) plotting the relationship between habitat fragmentation per se and
amount, and selecting ranges of values within which the correlation between
variables is low; (c) subdividing each range of values to create four strata (low
fragmentation–low amount, low fragmentation–high amount, etc.); and (d)
randomly selecting an equal number of sampling sites from each stratum 122
6.4 Typical relationships between habitat amount and three measures of habitat
subdivision: (a) mean patch size (patch size averaged over all patches in
the landscape), (b) number of patches, and (c) edge density (length of
habitat–non-habitat edge / landscape size; see also Fahrig, 2003).
Dark grey = habitat, white = non-habitat 123
6.5 Structure of landscapes compared when evaluating the effects of habitat
fragmentation per se (a–c) versus fragmentation as loss and subdivision (d–f)
on an ecological response. To evaluate the effect of fragmentation per se on
an ecological response, we would compare that ecological response across
landscapes with the same amount of habitat but different numbers of habitat
patches. In contrast, studies defining fragmentation as loss and subdivision
would compare landscapes that differed in their habitat amounts and
subdivision. Dark grey = habitat, white = non-habitat 124
6.6 Landscapes with less fragmented habitat, i.e. fewer and larger patches (a), tend
to have, on average, longer distances among patches than landscapes with more
fragmented habitat (b). Note that the total amount of habitat is identical in (a)
and (b). Dark grey = habitat, white = non-habitat 128
6.7 Relationships between ecological responses and measures of (a) patch size
(independent of fragmentation per se and habitat amount) and (b) habitat
fragmentation per se (e.g. number of patches, independent of focal patch size
and habitat amount) predicted for each proposed mechanism. Line thickness
is proportional to the number of mechanisms that should produce a given
relationship. Mechanisms functioning at the scale of individual patches could
also affect responses to habitat fragmentation per se at the landscape scale.
However, other mechanisms function only at the landscape scale, i.e. they
involve interactions of individuals over multiple habitat patches. Positive
effects of patch size would not translate across scales to negative effects of
fragmentation per se if other mechanisms involving interactions of individuals
over multiple habitat patches typically drive positive effects of habitat
fragmentation per se that outweigh the patch-scale effects. Note that we show
the ecological response being measured within the same-sized area within
each focal patch, which avoids confounding effects of patch size/fragmentation
per se on the ecological response with effects of sampling effort. Dark grey =
habitat, white = non-habitat 130

xi
Figures

6.8 Illustration to show that when (a) environmental conditions vary in space

(depicted here as a gradient from black to light grey), a wider range of these
conditions is covered when a given habitat amount is subdivided into more
patches (b) than when it is subdivided into fewer patches (c). Thus, habitat is
more heterogeneous in a landscape with more fragmented habitat. White =
non-habitat132
6.9 Example of the relationship between (a) focal patch size and habitat
fragmentation per se, measured as the number of forest patches, (b) patch size
and habitat amount, measured as the proportion of the landscape in forest,
and (c) fragmentation per se and habitat amount. Empirical relationships were
derived from a sample of 1000 circular landscapes (1-km radius) in southeastern
Ontario, Canada. Each point represents a landscape. Contains information
licensed under the Open Government Licence—Ontario (https​:/​/
ge​​ohub.​​lio​.g​​ov​.on​​.ca​/d​​atase​​ts​/wo​​​oded-​​area, accessed 23 November 2019) 134
6.10 Example of the strata that can be used to design replicate landscapes in
an experimental study or to select sites for a mensurative study (see also
Figure 6.3), when the goal is to minimize correlations between the focal patch
size, a landscape-scale measure of habitat fragmentation per se (e.g. number
of forest patches within a landscape), and habitat amount (e.g. the percentage
of the landscape covered by forest). Here, the eight strata are defined by
subdividing the range of values for each of the three variables (small patch
size–few patches–low amount, large patch size–few patches–low amount, etc.).
Sampling effort is kept constant across all landscapes by sampling the same-sized
area in each focal patch. Black = habitat, white = non-habitat 135
6.11 Illustration of the design of a study to empirically estimate the appropriate
landscape size. This is done by (a) measuring the ecological response (e.g.
abundance) at sampling sites within habitat; (b) measuring the landscape-
scale variable (e.g. number of habitat patches) within multiple landscape
extents, represented by different-sized areas centered on each sampling site;
(c) estimating the strength of relationship between the landscape variable and
the ecological response measured at the central sampling site at each landscape
extent; and (d) comparing the strength of relationship across extents and
then selecting the extent where the relationship is strongest. Grey = habitat,
white = non-habitat 136
7.1 Schematic figure describing nutrient fluxes on heterogeneous landscapes: (a)
the occurrence of a process at a point (cell or patch), represented by columns
(where the magnitude of the rate or flux is represented by the height of the
column), and (b) lateral flows, the actual flow paths of nutrients across points
(cell or patch), represented by arrows  141
7.2 Schematics of changes of nutrient flows in the Anthropocene: (a) increasing
magnitudes of nutrient inputs (black) and outputs (gray), (b) increasing
variability of nutrient distribution across space (e.g., hot spots), (c)
increasing mediation of flows due to changes in landscape structure such
as fragmentation or infrastructure, and (d) increasing flow lengths due to
teleconnections142

xii
 Figures

7.3 Changes in (a) pH, concentrations (μeq L−1) of (b) sulfate (SO42−), (c) nitrate
(NO3−), and (d) ammonium (NH4+) in bulk precipitation and bulk deposition
(keq ha−1 yr−1) of (e) hydrogen ion (H+), (f) sulfate, (g) , and (h) ammonium
with a closer distance (km) to the center of the nearest large cities 143
7.4 Nitrogen contained in internationally traded (a) fertilizer, (b) grain, and (c) meat 145
7.5 Generalized overview of the place of Nutrient Geography within other
disciplinary domains (socio-ecological systems, geography, landscape ecology,
and ecosystem ecology), and themes (scale and agents) 147
7.6 Changing lateral nutrient distribution capacity by terrestrial animals due to
megafaunal extinctions  150
7.7 Interactions between predator–prey dynamics, carcass availability, the spatial
distribution of nutrients, and vegetation 150
7.8 Seabird densities, biomass, and nitrogen input to islands with and without rats
in the Chagos Archipelago  151
8.1 Mature trees that survive disturbances are important biological legacies,
providing seed sources for new tree establishment, increasing structural
diversity of the forest over the course of post-disturbance succession, and
providing wildlife habitat 161
8.2 The 2006 Tatoosh Buttes fire (background slopes with little live tree
cover) was a high-severity wind-driven fire that created extremely large
homogeneous patches of almost complete tree mortality. A subsequent
bark beetle outbreak (trees with red needles in the foreground) caused tree
mortality outside the fire perimeter where host trees were available post-fire.
These are two examples of top-down disturbances modified by bottom-up
controls. Pasayten Wilderness, Washington, United States 163
8.3 A complex mosaic of patches of rock, herbaceous vegetation, shrublands,
and forest stands with differing structures can be seen in this photo of the
Illilouette Creek Basin in Yosemite National Park, California, United States. A
recently burned area in the foreground has biological legacies in the form of
dead standing trees (snags) and mature trees. In the background, denser forests
are found in ravines, and non-forest and open forest stands are predominantly
on convex topography. These topographic controls are expressed after 40 years
in which wildfires have been allowed to burn for resource benefit by the
National Park Service 164
9.1 Climate (temperature and hydrological drivers) and human land and resource
use shape landscape patterns and processes at broad scales (e.g., distributions of
plant and animal species, biological diversity, and species life history). At finer
spatial scales, natural disturbances such as wildfires, geomorphologic events,
and insect activity respond to and interact with climate drivers to create
and maintain biological diversity and landscape heterogeneity and initiate
ecosystem renewal or reorganization; however, anthropogenic climate changes,
unprecedented over millennial time scales, are the cause of substantial and
often unanticipated landscape change(s). These climate perturbations influence
the timing, frequency, extent, magnitude, and impacts of other disturbances
and amplify disturbance interactions, often resulting in profound shifts in
landscape patterns and processes 176

xiii
Figures

9.2 Climate changes and other disturbances can cause highly visible, rapidly
occurring, and/or persistent alteration of landscapes. (a) Uncharacteristically
frequent fires favor increases in shrub cover, Wrangell-St. Elias National Park,
Alaska. (b) Spruce bark beetle–caused mortality shifts forests from conifer-
dominated to deciduous-dominated composition, Alaska Peninsula, Alaska.
(c) Warming temperatures cause retrogressive thaw slumps along the Nigu
River, Alaska. (d) Debris flow following wildfire transports sediments, changes
hydrologic pathways, and alters landcover,Valles Caldera National Preserve,
New Mexico 177
10.1 Schematic diagram depicting (a) pulse, (b) press, and (c) ramp disturbances
with respect to the intensity of the effects on an ecosystem over time.
Disturbance intensity can be defined as the strength of the effect (i.e. energy
involved) per unit space and time 201
10.2 Red beech, Fuscospora fusca, regenerating on a fallen silver beech, Lophozonia
menziesii202
10.3 Species cohort regeneration in either top-down disturbance (grey arrows) or
bottom-up disturbances (red arrows) such as canopy tree mortality. (Adapted
from Ogden, J., New Zealand Journal of Botany, 23, 751, 1985.) The first
cohort is divided into the recruitment phase during which seedling numbers
and cohort biomass increases (A), thinning phase during which numbers of
individuals decreases but biomass increases or remains constant (B), and a
senescent phase during which biomass decreases (C). The second cohort (D)
is only recruited when the first cohort begins to senesce. Columns 1, 2, and
3 are 50-year time spans during which observation of the population would
reveal different population demographics 203
10.4 Post-disturbance response pathways highlighting the potential for novel
communities to establish as an alternate stable state. The ball represents the
ecosystem state and settles in stable states (the ‘valleys’). ‘Hilltops’ are unstable
states. A large perturbation is required to shift the ecosystem from one stable
state to another (i.e. to get the ball over the hill to an adjacent valley) 209
12.1 Examples of reflectance spectra of healthy vegetation (green) and of dry
vegetation (red) acquired in a grassland field with a hyperspectral sensor.
Remote sensors collect information about the reflectance over dozens or
hundreds of sections, or bands, of the electromagnetic spectrum (multi- and
hyperspectral sensors, respectively). Different surfaces can be distinguished if
these bands cover those parts of the spectrum where their reflectance differs
significantly231
12.2 Overview of some of the most commonly used sensors in Earth observation.
Multispectral and hyperspectral sensors are both passive and acquire
information about the reflectance in the visible and infrared spectrum.
Hyperspectral sensors have a much higher spectral resolution, meaning that
they can distinguish between many more wavelengths than multispectral
sensors. Active sensors include radar sensors, which send out a microwave
signal and measure the returning backscatter, and LiDAR sensors, which emit
a pulsed laser signal 232

xiv
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
Itse baretti näytti vain täydentävän tuon kauniin, puhtaan pään
muotoa, ja värit hänen yksinkertaisessa puserossaan, joka ulottui
korkealle kaulaan, pieni hieno pellavareunus koristeenaan, ja hänen
kapeissa housuissaan olivat vain tukan oman värin vivahduksia.

Tähän hienoon firenzeläiskulttuuriin verrattuna Rinaldo tunsi

olevansa melkein barbaari. Hänen otsatukkansa oli takkuinen, ja
hänen kiivaat päänliikkeensä saivat sen heilahtelemaan. Hänen käsi-
ja käsivarsiliikkeensä, jotka kävivät sysäyksittäin, olivat aivan
toisenlaisia kuin heidän pyöreät, pehmeät kaarensa. Mutta hänen
silmänsä syöksivät tulta, kun hän kertoi mitä hän kondottieerin
huvilasta tahtoi.

"Kautta Pyhän Finan", sanoi maalari, käyttäen täkäläistä

voimasanaa, — "hän mahtaa olla kaunis. Voitteko kuvailla häntä
meille?"

"Kuvailla häntä? — Mahdotonta!"

"Miksi niin?"

"En ole koskaan nähnyt häntä."

"Miten sitten tiedätte, että hän on kaunis?"

"Kautta Giovannan kauneuden, juuri siksi että hänen saita isänsä

ei suo maailman nähdä häntä."
III.

VIININKORJUU.

Leone de' Salvucci ratsasti kaupunkiin raivoisan vihan vallassa.

Hän ei voinut, kuten tapansa oli, ottaa oikeuttaan heti paikalla.
Hänen kahden aseenkantajansahan piti huolehtia kuormahevosista
ja tavaroista, joita ne kantoivat. Hän ratsasti niin, että pöly ryöppysi
hänen ympärillään. Hän kuuli hevosen pureksivan kuolaimia, kuin se
olisi syönyt rautasilppua. Ja ennenkuin hän arvasikaan, pysähtyi hän
kaupungin portin edustalle ja kirosi vartijan hitautta sen
avaamisessa.

Oli jo hämärä ahtailla kaduilla. Hevosen kaviot kumahtelivat

kovasti kiviin. Pimeissä oviaukoissa istuivat asukkaat ja toivottivat
hyvää iltaa. Hän ei vastannut. Hevonen vei häntä, se osasi kulkea
itsestään. Ja pian hän istui hiljaa satulassa oman kaksitornisen
palatsinsa edustalla.

Joka kerta kun hän tuli kotiin, alkoi hänen sydämensä sykkiä
näiden korkeitten, harmaitten muurien edustalla, joissa oli vain yksi
ainoa pitkä, kapea oviaukko, minkä kautta sekä ihmiset että ratsut
kulkivat sisään, ja harvoja, yksinäisiä ikkunoita, jotka vaanivat kuin
sisäänpainuneet silmät.

Joka kerta kun hän pysäytti hevosensa näiden muurien

ulkopuolelle, tuntui hänestä, että ruumis odotti häntä siellä sisällä.
Viikon oli hän uhrannut hääonnelleen, sitten oli ammatti kutsunut
häntä. Kun hän seuraavan kerran tuli kotiin, löysi hän nuoren,
terveen vaimonsa kuukauden vanhana ruumiina, ja pienen lapsen
itku tervehti häntä. Joka kerta kun hän senjälkeen pysähtyi
palatsinsa eteen, huokuivat nuo syvät ikkunat kuolonkylmyyttä, ja
hän oli kuulevinansa itkua noiden paksujen muurien takaa.

Leone sylkäisi kaivoon ja antoi katseensa liukua muureja ylös aina

tornin huippuihin saakka, joihin vielä kätkeytyi auringonlaskun kultaa.
Nyt hän hymyili katsellessaan tätä harmaata, halkeillutta muuria.
Hän näki pienen valkean naisenkäden hyväilevän tuota vanhaa
vankilaa. Jokaiselle ulkonemalle se oli istuttanut kukkia ja asettanut
yrttiruukkuja. Siellä oli kokonainen pieni parveke täynnä vihreitä
köynnöskasveja. Muutamat hennot valkeat liljat pysyttelivät
huimaavan korkealla erään ikkunan alla, nyökytellen syvyyden yllä.
Rautaristikon läpi alakerrassa työnsi kierteinen nerium valonjanoisia
versojaan. Yläkerroksessa riippui kirjavia itämaisia mattoja
ikkunoista. Kaiken tuon hän näki sen pienen käden tekevän. Se
olikin ainoa, mitä kaupunki näki hänen tyttärestään, joka ikkunan
korkeasta, syvästä piilosta heitti ujoja ja kaukaisia silmäyksiä
kaupungin hiljaiseen maailmaan, itse jääden näkymättömäksi.

Vähitellen oli kalman haju paennut vanhasta kivitalosta kaikkien

näiden kukkien hiljaisen, elontäyden hengen tieltä. Kuolonvarjo oli
väistynyt sitä kirkkautta, jota tämä pieni tyttö levitti ympärilleen.
Kondottieeri tiesi, että hänen hämyisessä palatsissaan asui valoisan
ja hienon puhdas ja viaton olento, jonka hennot sormet saivat nuo
vanhat kovat muurit kukkimaan ja joka kietoi nuoret käsivartensa
ruusukahleiksi hänen auringonpaahtaman ja paatuneen niskansa
ympärille.

Ei kukaan olisi tuntenut Leone de' Salvuccia näiden muurien

sisäpuolella. Pedonkynnet olivat vedetyt sisään, kaikki juovat
siloitetut. Jalopeurasta oli mieluisaa antaa pienten, hienojen sormien
vetää itseään kuonokarvoista. Sotilaan peloittava muoto oli poissa.
Hän puhui puoliääneen. Oven ulkopuolella hän otatti kannuksensa
pois. Sisällä olivat kaikki teräaseet pannaan julistetut. Hän hiipi
varpaillaan huoneeseensa peseytyäkseen, ennenkuin tyttö olisi
kuullut hänen tulleen. Hän hioi parkkiintuneita sotilaankouriaan
hohkakivellä saadakseen ne puhtaiksi.

Mutta Giovanna oli tuntenut hänen hevosensa kavionkopseen

kadulla ja tuli juosten häntä vastaan syleilläkseen häntä.

"Älä koske minuun", kuiskasi hän surkealla äänellä. "Olen likainen

kuin sika. Varo käsiäsi ja vaatteitasi."

Mutta Giovanna suuteli hänen lämpimiä ja likaisia kasvojaan.

*****

Giovanna oli tuskin nähnyt muita ihmisiä kuin isänsä ja

imettäjänsä. Kuitenkin kehittyi hänessä synnynnäinen arvokkuus,
itsetiedoton kuin kukan umpussaan luonnon pakosta kehittämä
tuoksu ja värihienous, kun se ajan täyttyessä puhkeaa.

Hänen käyntinsä liukkailla kivipermannoilla oli pehmeää kuin

nuoren kissan. Yhtä vähän kuului hänen näkymättömien kenkiensä
kapsetta, ja hänellä oli sama joustava jalannousu kuin nuorella
kissalla. Päätään hän kantoi korkealla kuin kukkaa varressaan,
paljaitten olkapäitten ja rintaan asti paljastetun kaulan yllä. Tukka oli
kiiltävänä ja sileänä valkean jakauksen molemmin puolin, ohimoilla
paksuna kuin tiukat kimput ruskeata silkkiä, mutta korville se valui
hajallaan ja kiharaisena, monina kiehkuroina, joiden väri oli kuin
auringonpaiste. Kulmakarvat olivat korkealla otsalla hienoina
kaarina, jotka vain tehostivat suurten ruskeiden silmien avointa
katsetta. Nenä oli säilyttänyt lapsekkaan pehmeän muotonsa eikä
ollut vielä saanut varmoja piirteitänsä; se värähteli ja jännitteli
tuoksunjanoisia sieraimiaan. Suulla oli sama hento muoto, huulet
sulautuivat pehmeästi ympäristöönsä, ja ne erotti vain kalpeasta ja
kosteasta ruusunväristään. Kaulaketju isoista korallihelmistä sai
verentäydellä väririkkaudellaan tämän suun ja tuon hienon ihon
näyttämään vieläkin neitseellisemmältä. Muuten hänellä ei ollut
koruja paitsi yhtä, joka riippui hienossa ketjussa, soluen piiloon
hentojen rintojen väliin. Ne saattoi huomata vain valkean tiukan
puvun vähäisestä kohoutumisesta, joka pingoitti ruusunväristen
hihojen reunanauhoja ja pani ne aivan hiljaa kahisemaan.

*****

Sellaisena näkivät nuo kolme nuorta miestä hänet, kun hän pari
päivää myöhemmin ratsasti isänsä kanssa Poggibonsin huvilaan
aloittamaan viininkorjuuta. He piiloutuivat Gentilen huvilamuurin
taakse. Veri läikehti heidän poskillaan, kun he kurottuivat katsomaan
ohikulkevan joukon jälkeen. Iso keltainen olkihattu oli tytöllä
niskassa, ja se loisti kuin pyhimyskehä.

"Hänen olisin tahtonut nähdä punastuvan", sanoi Domenico ja

hyppäsi muurinharjalle kuin satulaan.
 "Hän ei voi punastua", sanoi Gentile. "Ainoastaan häpeämättömät
ajatukset saattavat punastumaan."

"Silloin minä saan hänet punastumaan", sanoi Rinaldo, "vaikkapa

minun täytyisi keskiyöllä murtautua hänen huoneeseensa".

"Ne ovat sanoja, joista teidän itse pitäisi punastua", sanoi Gentile.
"Naiskauneutta ei saa häväistä, vaan sitä on palvottava."

"Mutta sitä on nautittava kuin viiniä, jota miehentappaja-

naapurimme nyt ryhtyy korjaamaan."

Joka suunnalta virtasi korjuuväkeä kondottieerin viinitarhaan. He

veivät mukanaan portaita ja isoja vasuja. He levisivät tarhaan kuin
linnut lehvikköön. Miehiä ja naisia kiipesi notkuvien salkojen alle ja
leikkeli terttuja. He täyttivät vasut kastekosteilla marjoilla, joissa
mehu värisi valmiina puhkeamaan esiin ohuen, kiiltävän kalvon
takaa.

Leone kulki ja osoitti paikkoja. Hän johti poimimista, kuten

sotapäällikkö tarkastaa taistelun kulkua. Hän valvoi, että saalis vietiin
oikeihin ammeisiin. Tyttöjä ja vaimoja tuli avojalkaisina täydet vasut
päänsä päällä, ja he tyhjensivät ne. Leonen silmät näkivät tarkkaan
ja etsivät jokaisen sairaan tai kypsymättömän tertun, joka tuli
runsauden mukana. Hän heitti huonot marjat heille vasten silmiä, niin
että mehu roiskahteli. Hän torui ja hylkäsi. Ja hänen vieressään kulki
Giovanna pienine valkeine käsineen ja tasoitteli ja perkasi
salavihkaa, ennenkuin isä ehti näkemään.

Viininlehvät alkoivat liikkua kevenneissä köynnöksissä. Pieniä

valkeita pilvenhattaroita purjehti tummansinisellä taivaalla, joka
puhalsi voimakkaan henkäyksensä hikoilevan korjuuväen yli. Aurinko
oli jo matalalla; se loisti vasuihin korkealle kasattujen rypäleitten läpi
kuin puoliksi läpikuultaviin jalokiviterttuihin. Vettä nostettiin pumpuilla
kaivosta, ja miehet alkoivat pestä pölyä auringon paahtamista
sääristään.

Nyt läheni puserruksen aika. Leonella oli yksi ainoa

marmoriamme, joka oli kulkenut perintönä lukemattomissa
miespolvissa. Se oli täynnä suurimpia ja kauneimpia rypäleterttuja,
joiden tumma veri loisti kuin hiotuissa kivissä.

"Giovanna, tyttöseni", sanoi Leone ja nosti hänet käsivarsilleen. —

"Nyt sinä saat vihkiä minun satoni ja pusertaa viinini yhtä puhtaaksi
ja hyväksi kuin itse olet."

Pienestä kaksivuotiaasta tytöstä oli Giovanna tottunut tähän

tapaan. Mutta tänä vuonna oli hänellä ensi kertaa täysikasvaneen
neidon pitkät hameet, ja palvelustyttöjen täytyi sitoa ylös hänen
pukunsa. He paljastivat hänen säärensä polviin asti, ja isä nosti
hänet marmoriammeen reunan yli ja laski hänet käsistään. Ja hänen
hienot, täysin kehittyneet säärensä upposivat ja katosivat kokonaan
mustansinisiin rypäleihin. Ja nostaen vaatteitaan, silmät luotuina
punaiseen rypälevereen, joka tihkui esiin hänen jalkojensa alta, hän
alkoi polkea. Hän liikkui hitaassa rytmissä, pari tanssiaskelta eteen ja
pari taakse. Ja kaikki korjuutytöt seisoivat ympärillä ja lauloivat
vanhaa korjuulaulua.

Mutta ammeessa oli paljon rypäleitä, enemmän kuin minään

edellisenä vuonna, ja Giovanna oli innokas ja uuttera, ja hän polki,
kunnes veri kohosi hänen poskiinsa ja hän punastui sulasta
ahkeruudesta.
 Kondottieeri katseli ihastunein, voimakkain silmin. Enemmän kuin
satoja kaatuneita vihollisia hän rakasti tätä nuorta, puhdasta tyttöä,
joka polki hänelle ensimmäisen pikarin viiniä. Hän ajatteli
firenzeläisiä despoottihovien keikareita ja niitä alhaisia leikkejä, joita
he, sen mukaan kuin huhu kertoi, huviloissaan pitivät, kun he
kokosivat ilotyttönsä ja riisuivat heidät alasti ja heittivät heidät kunkin
puserrusammeeseensa, missä he kierittelivät kuin villit nymfit ja
pusersivat rakastajilleen viiniä, joka sai nimen heidän mukaansa:
Vino di Giletta, Vino di Nonna, Vino di Simonetta. Oli Bacchuksen
puhtaitten lähteitten saastuttamista antaa porton jäsenten kylpeä
viinissä. Ei, tässä seisoi viattomuus itse pusertamassa rypäleen
neitseellistä mehua ja punastui ihastuneena saadessaan vihkiä
isänsä runsaan sadon.

Leone nosti hänet ammeesta ja laski hänet tyttöjen käsivarsille. He

kantoivat hänet riemukulussa hartioillaan, kuin hän olisi ollut nuori
Bacchus itse, ja suutelivat rypäleverta, joka juoksi virtoina hänen
kauniilla valkeilla säärillään.

Leone upotti hopeapikarinsa ammeen pohjaan ja täytti sen

väkevällä ja valoa hehkuvalla mehulla.

Sitten alkoivat voimakkaat ruskeajäseniset miehet polkea toisissa

ammeissa. Rypäleet murskaantuivat ja mehu valui. Ja kaikista
kurkuista raikui laulu räiskyvin rytmein.

*****

Naapurihuvilassa istuivat nuo kolme nuorta miestä korkeimmalla

kiviparvekkeella ja tuijottivat laulun suuntaan. He tiesivät, että ihana
Giovanna oli siellä, ja vaikka välimatka oli liian suuri, jotta he olisivat
voineet erottaa hänet kirjavan korjuuväen joukosta, ajattelivat he
ainoastaan häntä, hänen nuorten huuliensa viiniä, joka oli
neitseellisempää kuin se, jota nyt puserrettiin, hänen joustavaa
astuntaansa, hänen ojennettuja käsivarsiaan, jotka poimivat terttuja,
niitä ylen kypsiä marjoja, jotka solahtivat hänen tyttömäisen povensa
kätköön.

Gentile Cavalcantin maatila oli hoidon puutteessa. Siellä ei ollut

hyvin vaalittua viiniä korjattavana. Siellä viini näytti villiintyneeltä ja
riippui puolikypsänä ja liian vapaasti kasvavien jalavain puoliksi
tukahduttamana. Tuona lempeänä iltana he leiriytyivät viinitarhan
raskaaseen ja tiheään lehtimajaan, sytyttivät nuotion ja makasivat
kääriytyneinä viittoihinsa tulen ympärillä ja virkistivät itseään
happamilla rypäleillä, jotka riippuivat heidän päänsä yläpuolella.

He puhelivat rakkaudesta.

Rinaldo oli hiljattain tullut kotiin Veneziasta, missä hän oli oppinut
tuntemaan rakkauden hurjimmat mysteeriot. Hän kertoi
gondolamatkoista kapeissa kanavissa, silmistä, jotka salamoivat
felzin varjosta, naisista, jotka istuivat espanjanruokokaarten alle kuin
loistavat paratiisilinnut avoimissa häkeissä, ja kahden gondolan
liukuvasta kosketuksesta, ikäänkuin kaksi kättä hiljaa sivelisi toisiaan
sivumennen. Tulisia katseita mustista naamareista. Vilahduksia
parvekkeilta, joilta sataa ruusuja soutajien päälle. Aallonloisketta,
pehmyttä kuin suutelo. Solakoita, kamelikurjen sulilla koristettuja
maureja, jotka ohjaavat gondolaa purppuranvärisellä airolla.
Rakkautta etsivien kuuma virta Rialtosillalla. Öitten seikkailurikkaita
serenaadeja tummien palatsien varjossa. Kuu, ikäänkuin mykkä
vakooja, joka oikealla hetkellä sulkee silmänsä hopeanvalkeilla
pilvillä. Nuoraportaat loiskahtavat veteen. Keinuva nousu
parvekkeelle. Rinaldo ei ollut jättänyt ainoatakaan ruusua
makaamaan, ei yhtään katsetta vastaamatta.

Domenico hymyili hänen kiihkeydelleen.

"Sinä puhut ikäänkuin olisit kiimainen petoeläin, Rinaldo. Elämällä

on muita tarkoitusperiä kuin naisten valloittaminen. Jokainen
valloitus, minkä teet, ryöstää osan elinvoimastasi. Kun meidän ihanat
rouvamme ja neitomme ovat joutilaina samaan aikaan kuin me
miehet teemme työtä, kokoavat he aina suuremman
rakkaudentarpeen kuin mitä meillä on aikaa tyydyttää. Kohtuutta,
Rinaldo! On pahempi joutua naisten valtaan kuin viinin. Älä juo
enempää kuin mistä yhden yön unella voit selviytyä. Äläkä koskaan
anna naisten ottaa sinulta muuta kuin sen ajan, mikä ei ole luotu
työnteolle."

Gentile makasi eteenpäin kumartuneena nojaten päätään

molempiin käsiinsä. Hän tuijotti melkein suljetuin silmin tuleen, joka
välkkyi hänen silkinhienoissa, pitkissä silmäripsissään. Hän
pyyhkäisi pois otsalle valahtaneen tukan pitkillä, valkeilla käsillään,
ojentautui ja tarttui rypäleterttuun. Hän antoi sen kimallella nuotion
edessä, niin että rypäleitten kivet häämöttivät purppuranhohteisesta
mehusta. Sitten hän sanoi hiljaa:

"Miksi puhutte aina rakkaudesta kuin tavarasta, jota kaupitellaan

torilla? Minulle se ei ole rakkautta, mihin tartutaan sattumoisin kuin
ruusuun, joka putoaa parvekkeelta, ei myöskään ole rakkaus kuin
pullo erinomaista viiniä, jonka ääressä sulkeudumme kammioomme
yölliseen ilonpitoon. Rakkaus ei ole niitä hyväilyjä, joita kuka tahansa
löytää kadulta. Rakkaus ei ole sitä, mikä on tarjolla kenelle tahansa,
minkä voi voittaa kauniilla vaatteilla, muutamilla koreilla sanoilla,
taskun täydellä dukaatteja, mandoliinin näppäyksillä tai
imartelulaululla keimailevan naisen korvaan kuten tuulen hivelevällä
henkäyksellä simpukan sisään. Älkää luulko, että Amor on
roskajoukon jumala, joka sirottelee lahjojaan jokaisen saataville.
Älkää luulko, että mikään siitä on rakkautta, joka kutkuttaa teidän
aistejanne ja yllyttää turhamaisuuttanne. Älkää luulko, että se on
rakkautta, mitä koette vain kerskaillaksenne siitä seuraavana
aamuna. Älkää luulko, että se on rakkautta, mikä saa teidät
komeilemaan toreilla kauniissa vaatteissa kuten riikinkukot
kyynäränpituisine laahustimineen. Älkää luulko, että rakkaus
synnyttää ylpeyttä ja prameilua, kilpataistelua ja valloituksia,
ylimielisyyttä ja voitonriemua. Kaikki mitä miehet mielellään
salaisuutena kertovat miehille, naiset naisille, ei ole oikealta
nimeltään rakkautta. Kuka käyttää rakkauden pyhää nimeä yhtyvistä
eläimistä, tammasta, joka hirnuu oriille, koirasta, joka nuuskii koiraa?
Kuinka uskallatte sanoa rakkaudeksi sitä, että toinen toisenne
perästä nautitte saman naisen suosiota? Katsokaa näitä rypäleitä —
kuka teistä voi syödä niitä nautinnolla, jos olette nähneet toisen
nuolevan kasteen niiden poskilta? Kuka ottaa suuhunsa ne kivet,
jotka toinen juuri on sylkenyt suustaan? Kaikki ne rakkauden
hedelmät, joita te nautitte, ovat madonsyömiä tai vierain hampain
purtuja. Te pidätte Venuksen valtakuntaa yleisinä porttomarkkinoina,
joilla kaikki vuoron perään kulkee teidän suussanne ja syleilyssänne.
Rakkaus on väärinkäytetty nimi kaikelle sille roskaväen tunteelle,
joka kärsii porttojen ikuista nälkää. Mihin todellinen Amor on
jalallansa astunut, siihen ei ruoho enää milloinkaan kasva. Mutta
kaikille teille, joiden aistit ovat rakkauden peittämät kuin
rikkaruohojen peittämä maa, ei vielä koskaan ole pudonnut
siemenjyvää hänen siivistään. Sillä se olisi tukahduttanut kaiken
muun kasvun."
 Gentile oli kokonaan sulkenut silmänsä. Hän poimi verkalleen
rypäleen toisensa jälkeen varresta ja heitti ne tuleen. Ne sihisivät ja
halkesivat paukahtaen.

Domenico katsoi häntä syrjästä levollisella, tutkivalla katseellaan.

"Luulisi, Gentile, että olette vaeltanut taivaallisella niityllä, missä

jumalainen Dante näki Beatricen kulkevan ja poimivan kukkia. Te
luulette siis, että todellinen rakkaus elää ainoastaan unelmissa?"

"Luulen, että sellaisissa unelmissa on enemmän todellista

rakkautta kuin kaikissa niissä voitoissa, jotka Rinaldo on saavuttanut
Veneziassa ja Firenzessä."

"Puhdas Gentile!" nauroi Rinaldo ja alkoi sieppoa rypäleitä tertusta

ahnailla valkeilla hampaillaan. "Älkää suuttuko, mutta sanon: teidän
ei pidä kuvitella mitään. Miksi sylkisimme toistemme viiniin? Miksi
tahdotte esiintyä riutuvana marttyyrina pienen Amor-jumalan
kidutuskammiossa? Tahdotteko kieltää, että tunteenne ihanaa
Giovannaa kohtaan, joka tänään on polkenut isänsä viiniä hohtavilla
jaloillaan, eivät olisi samat kuin meidän? Tänään se viini on vielä
kuin sokerivettä, joka ei minua houkuttele. Mutta jonkun ajan kuluttua
se käy, ja se paranee siirtyessään uusiin astioihin. Rakkauden laita
on samoin kuin hyvän viinin. Älä juo sitä liian aikaisin!"

"En ole koskaan rakastanut", sanoi Gentile ja katsoi silmät suurina

nuotioon. "En myöskään rakasta Giovanna de' Salvuccia."

Hän heitti lopun rypäletertustaan tuleen.

"Hyvä, että sanotte sen!" sanoi Domenico. "Oman oppinne

mukaan rakastatte häntä juuri, koska sen kiellätte."
IV.

GIOVANNAN VAPAUS.

Kun viininkorjuu ja ensimmäinen käyminen olivat loppuneet,

ratsasti kondottieeri tyttärensä kanssa takaisin San Gimignanoon.

Kaste oli pölyisellä tiellä suurina loistavina vesikarpaloina, jotka

murskaantuivat hevosten kavioihin, kun ne korskuen kulkivat
kirpeässä aamuilmassa.

Kolme miestä astui hevosia vastaan kädessään isoja

rypäleterttuja, ja käsivarsiin ja lakkeihin oli kiedottu viininlehviä.

Leone tunsi Rinaldon ja ratsasti häntä kohden tarttuakseen

häneen. Hän kääntyi katsomaan palvelijoitaan, mutta näki samalla,
että Giovanna oli pysähdyttänyt hevosensa, ja teki tahtomattaan
samoin, katsoakseen hänen levollisia, auringonvalaisemia
kasvojaan.

Nuo kolme miestä kumarsivat syvään neidon edessä, ja toisten

jäädessä kumaraan kohotti Domenico viisaat silmänsä ja katsoi
häntä:
 "Älkää närkästykö, madonna, siitä, että kolme nuorta miestä tällä
tavoin palvoo kauneutta keskellä valtatietä. Vika ei ole meidän, vaan
erinomaisen isänne, joka kaksi kertaa on lähettänyt meidät pois
huvilaltaan ja kieltäytynyt vastaanottamasta meidän kunnioittavaa
tervehdystämme."

"Herra jumala, joko röyhkeys kulkee pitkin valtateitä näinä

päivinä!" sanoi Leone ja ratsasti eteenpäin. "Murtovaras tovereineen
uskaltaa vielä kerran tulla silmieni eteen. Mutta nyt saatte kautta San
Roccon kaikki kolme vastata minulle."

"Messer Leone", sanoi Domenico ja taputti levollisesti hänen

hevostaan kaulalle, "me vastaamme teille nyt juuri. Tässä saa teidän
ihana tyttärenne nähdä, millaisia ne murtovarkaat ovat, joiden vuoksi
pidätte häntä lukkojen ja muurien takana."

Leone aikoi vastata. Hänen otsalleen kohosi suoni paksuna

sinisenä käärmeenä. Mutta Giovanna tarttui hänen ojennettuun
nyrkkiinsä ja keskeytti hänet.

"Jos haluatte, että pidän teitä jaloina herroina, jotka tietävät, mikä
sopii ja mikä ei, niin ei teidän pidä puhua valheita suuresti
rakastetusta isästäni. Hän on yhtä vähän ovenvartijani kuin tyrannini.
Omasta vapaasta tahdostani minä kieltäydyn seurustelemasta
sukuni vihollisten kanssa."

"Eläköön ylväs ja ihana Giovanna!" huusi Rinaldo ja kiinnitti

rypäleensä hänen hevosensa leveään, kullalla kirjailtuun
rinnustimeen, Giovannan kannustaessa hevostaan. Domenico heitti
köynnöksensä sen harjalle; mutta Gentile, joka nyt vasta kohotti
kasvonsa, pudotti rypäleensä sen jalkoihin. Giovanna ei tervehtinyt
ketään heistä. Kondottieerin ratsujoukko ajoi kiivasta juoksua
tiehensä.

Kun Leone saapui palatsinsa edustalle, unohti hän ensimmäisen

kerran sylkeä kaivoon. Hän nosti tyttärensä satulasta, antoi hänelle
avainkimppunsa ovessa ja sanoi:

"Tästä lähin, Giovanna, sinä kuljet omasta vapaasta tahdostasi

ulos ja sisälle. Sinä olet puhtaampi ja hienompi kuin minä, mutta
ylpeydessä olet isäsi tytär."

*****

Koko kaupunki tuli Giovannan omaksi. Hän löysi aivan toisia

polkuja ja kiertoteitä Collegiatan tuomiokirkkoon kuin tavallisesti
käytetyn tien. Isä opasti hänet kaikille kaupungin porteille. Pian hän
kulki huolettomana ja tunnettuna niiden läpi, yksinkin ollessaan. Hän
kulki hengittäen kultaista syysaurinkoa rauhallisilla rinteillä
kaupunginmuurin juurella. Auterena värähteli aurinko ruohikosta,
jossa vielä muutamat pienet keltaiset kukat kukkivat — Pyhän Finan
orvokeiksi lapset niitä nimittivät. Kun hän istui ruohikossa, tuli joka
suunnalta puolialastomia ja puolivillejä lapsia juosten ja ryömien.
Kiireiset sormet etsivät kukkia ruohikosta ja panivat ne hänen
syliinsä, vain saadakseen koskettaa hänen brokadihamettaan, jonka
viininpunainen pohja oli koristettu kultaisilla palmunlehvillä, ikäänkuin
itse Jumalan-äiti olisi astunut alas tuomiokirkon alttarilta. He
kierittelivät rinnettä pitkin kuin villit vohlat tai irtipäästetyt varsat.
Oliivipuut heiluivat kiipeilevien tyttösten painosta, joiden paljaita
jäseniä ei peittänyt muu kuin hameriepu. He hyppäsivät muurille
etsimään kivirikkoja halkeamista ja sisiliskoja, jotka livistivät
pystysuoraan ylöspäin.
 Täällä ulkona Giovanna muisteli Finaa, pientä pyhimysraukkaa.
Hän ei ollut voinut kulkea vallilla kultaisessa puvussa ja poimia omia
pieniä keltaisia kukkiaan. Hän oli maannut koleassa kaupungissa
köyhässä, pimeässä huoneessa, halvattuna ja vaivaisena kovalla
vuoteellaan, kuolemansairaana, mutta parantaen toisia vain
koskettamalla heitä surkastuneilla käsiraukoillaan.

Kun Giovanna taas palasi kaupunkiin ja tunsi sen kovan kiveyksen

jalkainsa alla, lehahti häntä vastaan pyhän Finan sairaskammion
ilma. Kaduille huokui pimeyttä ja kylmyyttä ovista ja ikkunoista kuin
sairaista kurkuista. Aurinko kruunasi palatsit ja tornit kultaisilla
kruunuilla, mutta syvällä harmaassa kivien varjossa, jonne aurinko ei
päässyt, väijyi sairaus ja kurjuus valonarkana ja ilman toivoa.
Kaikkialla kosteissa sopissa oli yllin kyllin vaivaisia. Giovanna kuuli
yskän kaikuvan terävästi monista kiviseinistä; hän näki punaisten,
tulehtuneiden silmien tuijottavan vetisinä pimeyteen; hän näki
syövän vaivaamien ja puoleksi nääntyneiden raukkojen piirittävän
kirkonovia, niin että hänen melkein piti astua heidän surkastuneille
jäsenilleen päästäkseen sisään. Kaikki pyhän Finan sairaudet
kukoistivat kaupungissa, mutta tuota pientä kalpeata pyhimystä ei
siellä enää ollut tekemässä ihmetekoja; hän makasi tuomiokirkossa
marmoriarkussaan, ja vain harvat olivat ne uskovaiset, jotka hakivat
lohdutusta hänen kappelistaan, ja vielä harvemmat ne, joilla oli kyllin
vahva usko tullakseen terveiksi.

Giovanna oli polvillaan niin kauan kivipaasilla Finan alttaripöydän

edessä, kunnes hänen jalkansa tuntuivat niin kankeilta ja kylmiltä,
että pieni pyhimys varmaankin oli sen huomannut. Hän rukoili niin
kauan, kunnes oli koonnut kaikkivoittavan voiman kiihkeässä
toivossaan tehdä hyvää kaikille kaupungin sairaille ja tuskan
murtamille. Alasluoduin silmin, ikäänkuin siten tahtoen estää mitään
voimastaan katoamasta, hän poistui kappelista ja meni kolkkoihin ja
löyhkäisiin huoneisiin, pani kätensä kosteille otsille, kostutti
kuihtuneita jäseniä, jotka tuntuivat rupisammakoilta, antoi kuumeisille
huulille juomaa ja pyyhki valkeilla, hienoilla sormillaan
tartunnanpisarat vuotavista silmistä. Kun hän siten koski sairasta
jäsentä, saattoi hän sulkea silmänsä ja uneksia olevansa itse pyhä
Fina tai hänen lähettiläänsä, uskon syvän lääkintävoiman tihkuessa
hänen kuumista sormenpäistään.

Mutta hänen kätensä eivät tehneet mitään nopeita ihmeitä. Niiden

puristus saattoi huojentaa, mutta ei parantaa. Giovanna ajatteli, että
hänen uskonsa ei ollut tarpeeksi voimakas. Täytyi olla kärsivällinen.
Tarvittiin monta käyntiä, ennenkuin sairas huomasi hänen hyvän
tahtonsa. Sairaus ja rutto oli synnin kaltaista. Jollei joka päivä tehnyt
vastarintaa, syöpyivät haavat syvemmälle. Giovanna oli nuori ja
kokematon. Usein hän väsyi ja kyllästyi köyhyyden ryysyihin ja
ilkeään hajuun. Kun hän poistui kirkosta, saattoi hän yht'äkkiä katsoa
ylös ja nähdä kultalankojen kiiltävän puvussaan ja muistaa kuka hän
oli. Silloin hän väistyi, peläten koskea noita kuolaisia kerjäläisiä, jotka
syöpäläisten tavoin ryömivät hänen jaloissaan, ja heitti heille rahoja,
ikäänkuin ne jo etukäteen olisivat niiden käsien tahraamat, jotka
kurottuivat niitä ottamaan.

Kondottieeri pudisti päätään hänen hyväntekemis-innolleen.

Hänen mielipiteensä oli, että tarttuvat taudit ja kurjuus, haju ja
mätähaavat olivat pysyviä köyhän miehen talon asujia, eikä hän
ymmärtänyt, kuinka kukaan vapaasta tahdostaan etsi tuota likaa.
Sitä oli tarpeeksi jo ovien ulkopuolella. Oli hyvä istua satulassa
omalle ovellensa saakka.
 Kaupungin nuoret herrat loivat tyttöön niin kiihkeitä ja tulisia
katseita, että hän kauan aikaa luuli jonkin pukunsa osan olevan
hullusti ja korjasi tukkaansa tai tunnusteli kaulassaan olevaa
helminauhaa. Monet tervehtivät häntä, mutta hän ei vastannut
ainoaankaan tervehdykseen muuten kuin tuskin huomattavalla
nyökkäyksellä. Rinaldolla ei näyttänyt olevan muuta tekemistä kuin
kulkea hänen tiellään päivät päästään. Varsinkin hän kaarteli hänen
ympärillään, kun hän istui vallinrinteellä ja leikki repaleisten lasten
kanssa.

"Miksi kuljette aina perässäni, herra?" kysyi Giovanna eräänä

päivänä, rohkeana lasten keskellä.

"Vihdoinkin", sanoi nuori mies, "vihdoinkin katse, jota olen niin

kauan janonnut. Vihdoinkin sana nälkäiselle."

Giovanna nauroi, lyhyen, pehmeän, vapauttavan naurahduksen.

"Te nauratte, madonna?"

"Niin, nauran. Ensimmäisen kerran kuulen nämä kuolemattomat

sanat janosta ja nälästä, joita imettäjäni on kertonut nuorten
rakastajien käyttävän."

"Ovatko ne sitten niin naurettavia?"

"Niin, mitä siitä arvelette? Nuori herra, jolla on kultasormuksia joka

sormessa ja silkkikoristeita rinnalla, puhuu nälästä ja janosta. Ja
miksi minulle, herra? Enhän minä ole syötävää. Mutta tahdon antaa
teille imettäjäni hyvän neuvon: ennenkuin toiste puhutte rakkauden
nälästä, kaunis herra, koettakaa vain päivä tahi pari, miltä todellinen
nälkä ja jano tuntuu, ennenkuin jälleen kuljette Amorin kerjuusauvan
varassa."

"Teidän imettäjänne on jo maustanut kielenne pippuriviisaudellaan.

Oi, ette vielä tiedä mitä rakkaus on."

"Mutta te sen tiedätte, kokenut herra. Sen näkee teidän

hihoistanne ja säärystimistänne. Tunnette sen mahdin, joka on
voimakkaissa väreissä, valkeaan puseroon kirjailluissa vihreissä
apilankukissa, vaniljalle tuoksuvissa hiusvoiteissa, pitkissä
keihäskynsissä. Oi, mutta valitkaa arvokkaampi päämäärä, herra."

"Olette minun aurinkoni, neitsyt", sanoi Rinaldo, luoden häneen

läpitunkevimman katseensa.

"Ah, nyt aurinko laskee, ja minä menen kotiin — ilman saattoa —

kuten aurinko", sanoi tyttö ja nousi.

"Mutta joka yö, neitsyt, joka yö liitelee rakkauteni parvekkeenne

ympärillä, kun kuulette minun soittavan."

"Oi herra, älkää vihastuko, mutta käytän yöni nukkumiseen, ja

parvekkeeni on liian pieni kantamaan teidän rakkauttanne. Siellä on
tilaa vain yrttimaljakolle."
V.

NOLI ME TANGERE.

Pieni punainen liekki paloi madonnankuvan edessä Giovannan

makuukammiossa. Se loisti vain niin kauas, että Jumalan-äidin pään
kultainen tausta hehkui ja vihkivesi pienessä pronssimaljakossa
kimmelsi.

Mutta Giovanna kulki esineeltä esineelle kuin päivänvalossa.

Pienellä pöydällä, joka oli matala kuin lapsen pöytä,
valkohepeneisine liinoineen, oli avattu rukouskirja loistavine kulta-
alkukirjaimineen. Pieni tuntilasi seisoi ja punoi ajan lankaa
juoksevasta hiekasta. Hän nosti sen korvalleen ja kuuli sen sihinän.
Hän otti vesipullon pienen seinäkaapin yläpuolelta, jossa oli kolme,
neljä hakakirjaa, meni ikkunan luo ja antoi kukilleen juomaa. Ristikon
edessä seisoivat pulleissa maljakoissa kallisarvoinen neilikka, jonka
hänen isänsä oli antanut hänelle ja joka loisti läpikuultavana kuin
ryydintuoksuinen höyhen ikkunaa vastaan, ja kankea- ja
tuuhealehtinen myrtti. Hän hypisteli sen lehtiä sormillaan ja ajatteli
äitiään, jonka marmorihaudalta se oli tuotu pienenä oksana.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com