Visit https://testbankfan.

com to download the full version and

explore more testbank or solution manual

Oracle 11G PL SQL Programming 2nd Edition

Casteel Solutions Manual

_____ Click the link below to download _____

https://testbankfan.com/product/oracle-11g-pl-sql-
programming-2nd-edition-casteel-solutions-manual/

Explore and download more testbank at testbankfan.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Oracle 11G PL SQL Programming 2nd Edition Casteel Test

Bank

https://testbankfan.com/product/oracle-11g-pl-sql-programming-2nd-
edition-casteel-test-bank/

Oracle 11G SQL 2nd Edition Casteel Test Bank

https://testbankfan.com/product/oracle-11g-sql-2nd-edition-casteel-
test-bank/

Oracle 12C SQL 3rd Edition Casteel Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/oracle-12c-sql-3rd-edition-casteel-
solutions-manual/

Invitation to Psychology 7th Edition Wade Test Bank

https://testbankfan.com/product/invitation-to-psychology-7th-edition-
wade-test-bank/
Sexuality and Its Disorders Development Cases and
Treatment 1st Edition Abrams Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/sexuality-and-its-disorders-
development-cases-and-treatment-1st-edition-abrams-solutions-manual/

Accounting Texts and Cases 13th Edition Anthony Solutions

Manual

https://testbankfan.com/product/accounting-texts-and-cases-13th-
edition-anthony-solutions-manual/

Advanced Accounting 12th Edition Beams Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/advanced-accounting-12th-edition-
beams-solutions-manual/

C++ Programming Program Design Including Data Structures

7th Edition Malik Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/c-programming-program-design-
including-data-structures-7th-edition-malik-solutions-manual/

Understanding Canadian Business Canadian 8th Edition

Nickels Test Bank

https://testbankfan.com/product/understanding-canadian-business-
canadian-8th-edition-nickels-test-bank/
Merrills Atlas of Radiographic Positioning and Procedures
Volume 2 13th Edition Long Test Bank

https://testbankfan.com/product/merrills-atlas-of-radiographic-
positioning-and-procedures-volume-2-13th-edition-long-test-bank/
Chapter 6 Solutions
Review Questions

1. a
2. c
3. c
4. a
5. b
6. c
7. c
8. b
9. b
10. d
11. Functions are typically used to return one value via a RETURN statement. Functions
that follow certain restrictions can be used in both PL/SQL and SQL statements.
12. In a function, the RETURN statement returns a value to the calling environment. In a
procedure, a RETURN statement changes the flow of processing by exiting the procedure
at that point.
13. Formal parameters are listed in a procedure or function’s header and used to receive
values when the program unit is called. Actual parameters are the arguments used in the
statement that calls a program unit.
14. Passing by reference means the value in the actual parameter isn’t copied to the
formal parameter. A single copy of the value exists in the actual parameter, and a pointer
to it is held in the formal parameter. Passing by value means a copy of the value held in
the actual parameter is made and stored in the formal parameter.
15. Must be a stored database object (or in a stored package) and can use only IN
parameters. Formal parameter data types must use database data types. (No PL/SQL data
types, such as BOOLEAN, are permitted.) Return data types must be a database data type.
You must not issue transaction control statements to end the current transaction before
execution, and you can’t issue ALTER SESSION or ALTER SYSTEM commands.

Advanced Review Questions

1. d
2. a
3. c
4. c
5. b

Hands-On Assignments Part I

Assignment 6-1

CREATE OR REPLACE FUNCTION dollar_fmt_sf

 (p_num NUMBER)
RETURN VARCHAR2
IS
lv_amt_txt VARCHAR2(20);
BEGIN
lv_amt_txt := TO_CHAR(p_num,'$99,999.99');
RETURN lv_amt_txt;
END;

DECLARE
lv_amt_num NUMBER(8,2) := 9999.55;
BEGIN
DBMS_OUTPUT.PUT_LINE(dollar_fmt_sf(lv_amt_num));
END;

SELECT dollar_fmt_sf(shipping), dollar_fmt_sf(total)

FROM bb_basket
WHERE idBasket = 3;

Assignment 6-2

CREATE OR REPLACE FUNCTION tot_purch_sf

(p_id NUMBER)
RETURN NUMBER
IS
lv_tot_num NUMBER(8,2);
BEGIN
SELECT SUM(total)
INTO lv_tot_num
FROM bb_basket
WHERE idShopper = p_id;
RETURN lv_tot_num;
END;

SELECT idShopper, tot_purch_sf(idShopper)

FROM bb_shopper;

Assignment 6-3

CREATE OR REPLACE FUNCTION num_purch_sf

(p_id NUMBER)
RETURN NUMBER
IS
lv_tot_num NUMBER(5);
BEGIN
SELECT COUNT(idBasket)
INTO lv_tot_num
FROM bb_basket
WHERE idShopper = p_id
AND orderplaced = 1;
RETURN lv_tot_num;
END;

SELECT num_purch_sf(idShopper)
FROM bb_shopper
WHERE idShopper = 23;
 Assignment 6-4

CREATE OR REPLACE FUNCTION day_ord_sf

(p_date DATE)
RETURN VARCHAR2
IS
lv_day_txt VARCHAR2(10);
BEGIN
lv_day_txt := TO_CHAR(p_date, 'DAY');
RETURN lv_day_txt;
END;

SELECT idBasket, day_ord_sf(dtcreated)

FROM bb_basket;

SELECT day_ord_sf(dtcreated), COUNT(idBasket)

FROM bb_basket
GROUP BY day_ord_sf(dtcreated);

Assignment 6-5

CREATE OR REPLACE FUNCTION ord_ship_sf

(p_id NUMBER)
RETURN VARCHAR2
IS
lv_ship_txt VARCHAR2(12);
lv_ord_dat DATE;
lv_ship_dat DATE;
lv_days_num NUMBER(2);
BEGIN
SELECT b.dtordered, bs.dtstage
INTO lv_ord_dat, lv_ship_dat
FROM bb_basket b, bb_basketstatus bs
WHERE b.idBasket = bs.idBasket
AND bs.idBasket = p_id
AND bs.idstage = 5;
lv_days_num := lv_ship_dat - lv_ord_dat;
IF lv_days_num > 1 THEN
lv_ship_txt := 'CHECK';
ELSE
lv_ship_txt := 'OK';
END IF;
RETURN lv_ship_txt;
EXCEPTION
WHEN NO_DATA_FOUND THEN
lv_ship_txt := 'Not shipped';
RETURN lv_ship_txt;
END;

DECLARE
lv_flag_txt VARCHAR2(12);
lv_id_num bb_basket.idbasket%TYPE := 3;
BEGIN
lv_flag_txt := ord_ship_sf(lv_id_num);
DBMS_OUTPUT.PUT_LINE('Basket ' || lv_id_num || ' ' || lv_flag_txt);
END;
 Assignment 6-6

CREATE OR REPLACE FUNCTION status_desc_sf

(p_stage NUMBER)
RETURN VARCHAR2
IS
lv_stage_txt VARCHAR2(20);
BEGIN
IF p_stage = 1 THEN
lv_stage_txt := 'Order submitted';
ELSIF p_stage = 2 THEN
lv_stage_txt := 'Accepted, sent to shipping';
ELSIF p_stage = 3 THEN
lv_stage_txt := 'Back-ordered';
ELSIF p_stage = 4 THEN
lv_stage_txt := 'Cancelled';
ELSIF p_stage = 5 THEN
lv_stage_txt := 'Shipped';
END IF;
RETURN lv_stage_txt;
END;

SELECT dtStage, status_desc_sf(idStage)

FROM bb_basketstatus
WHERE idBasket = 4;

Assignment 6-7

CREATE OR REPLACE FUNCTION tax_calc_sf

(p_id NUMBER)
RETURN NUMBER
IS
lv_tax_num NUMBER(5,2) :=0;
BEGIN
SELECT b.subtotal*t.taxrate tax
INTO lv_tax_num
FROM bb_basket b, bb_tax t
WHERE b.shipstate = t.state
AND b.idBasket = p_id;
RETURN lv_tax_num;
EXCEPTION
WHEN NO_DATA_FOUND THEN
lv_tax_num := 0;
RETURN lv_tax_num;
END;

SELECT tax_calc_sf(idbasket)
FROM bb_basket
WHERE idBasket = 4;

Assignment 6-8

CREATE OR REPLACE FUNCTION ck_sale_sf

(p_id IN NUMBER,
p_date IN DATE)
RETURN VARCHAR2
 IS
lv_start_dat DATE;
lv_end_dat DATE;
lv_msg_txt VARCHAR2(15);
BEGIN
SELECT salestart, saleend
INTO lv_start_dat, lv_end_dat
FROM bb_product
WHERE idProduct = p_id;
IF p_date BETWEEN lv_start_dat AND lv_end_dat THEN
lv_msg_txt := 'ON SALE!';
ELSE
lv_msg_txt := 'Great Deal!';
END IF;
RETURN lv_msg_txt;
END;

DECLARE
lv_msg_txt VARCHAR2(15);
BEGIN
lv_msg_txt := ck_sale_sf(6,'10-JUN-12');
DBMS_OUTPUT.PUT_LINE(lv_msg_txt);
END;

DECLARE
lv_msg_txt VARCHAR2(15);
BEGIN
lv_msg_txt := ck_sale_sf(6,'19-JUN-12');
DBMS_OUTPUT.PUT_LINE(lv_msg_txt);
END;

Hands-On Assignments Part II

Assignment 6-9

CREATE OR REPLACE FUNCTION dd_mthpay_sf

(p_amt IN dd_pledge.pledgeamt%TYPE,
p_mths IN dd_pledge.paymonths%TYPE)
RETURN NUMBER
IS
BEGIN
RETURN p_amt / p_mths;
END;

DECLARE
lv_pay_num NUMBER(8,2);
BEGIN
lv_pay_num := dd_mthpay_sf(240,12);
DBMS_OUTPUT.PUT_LINE(lv_pay_num);
END;

SELECT idpledge, iddonor, dd_mthpay_sf(pledgeamt,paymonths)

FROM dd_pledge
WHERE paymonths <> 0;

Assignment 6-10
CREATE OR REPLACE FUNCTION dd_projtot_sf
(p_id IN dd_project.idproj%TYPE)
RETURN NUMBER
IS
lv_amt_num NUMBER(9,2);
BEGIN
SELECT SUM(pledgeamt)
INTO lv_amt_num
FROM dd_pledge
WHERE idproj = p_id;
RETURN lv_amt_num;
END;

SELECT idproj, projname,

TO_CHAR(NVL(dd_projtot_sf(idproj),0),'$99,999.00')
FROM dd_project;

Assignment 6-11

CREATE OR REPLACE FUNCTION dd_plstat_sf

(p_id IN dd_pledge.idstatus%TYPE)
RETURN VARCHAR2
IS
BEGIN
IF p_id = 10 THEN
RETURN 'Open';
ELSIF p_id = 20 THEN
RETURN 'Complete';
ELSIF p_id = 30 THEN
RETURN 'Overdue';
ELSIF p_id = 40 THEN
RETURN 'Closed';
ELSIF p_id = 50 THEN
RETURN 'Hold';
ELSE
RETURN 'Unknown';
END IF;
END;

SELECT idpledge, pledgedate, dd_plstat_sf(idstatus) status

FROM dd_pledge;
SELECT idpledge, pledgedate, dd_plstat_sf(idstatus) status
FROM dd_pledge
WHERE idpledge = 106;

Assignment 6-12

CREATE OR REPLACE FUNCTION dd_paydate1_sf

(p_id IN dd_pledge.idpledge%TYPE)
RETURN DATE
IS
lv_pl_dat DATE;
lv_mth_txt VARCHAR2(2);
lv_yr_txt VARCHAR2(4);
BEGIN
SELECT ADD_MONTHS(pledgedate,1)
INTO lv_pl_dat
 FROM dd_pledge
WHERE idpledge = p_id;
lv_mth_txt := TO_CHAR(lv_pl_dat,'mm');
lv_yr_txt := TO_CHAR(lv_pl_dat,'yyyy');
RETURN TO_DATE((lv_mth_txt || '-01-' || lv_yr_txt),'mm-dd-yyyy');
END;

DECLARE
lv_pay1_dat DATE;
BEGIN
lv_pay1_dat := dd_paydate1_sf(102);
DBMS_OUTPUT.PUT_LINE(lv_pay1_dat);
END;

Assignment 6-13

CREATE OR REPLACE FUNCTION dd_payend_sf

(p_id IN dd_pledge.idpledge%TYPE)
RETURN DATE
IS
lv_pay1_dat DATE;
lv_mths_num dd_pledge.paymonths%TYPE;
BEGIN
SELECT dd_paydate1_sf(idpledge), paymonths - 1
INTO lv_pay1_dat, lv_mths_num
FROM dd_pledge
WHERE idpledge = p_id;
IF lv_mths_num = 0 THEN
RETURN lv_pay1_dat;
ELSE
RETURN ADD_MONTHS(lv_pay1_dat, lv_mths_num);
END IF;
END;

DECLARE
lv_pay_dat DATE;
BEGIN
lv_pay_dat := dd_payend_sf(104);
DBMS_OUTPUT.PUT_LINE(lv_pay_dat);
END;

Case Projects

Case 6-1

UPDATE bb_basket
SET orderplaced = NULL,
Subtotal = NULL,
Tax = NULL,
Shipping = NULL,
Total = NULL
WHERE idBasket = 3;
SELECT idbasket, orderplaced, subtotal, tax, shipping, total
FROM bb_basket
WHERE idBasket = 3;
COMMIT;
CREATE OR REPLACE FUNCTION sub_calc_sf
(p_id NUMBER)
RETURN NUMBER
IS
lv_sub_num NUMBER(5,2) :=0;
BEGIN
SELECT SUM(quantity*price)
INTO lv_sub_num
FROM bb_basketitem
WHERE idBasket = p_id;
RETURN lv_sub_num;
END;

CREATE OR REPLACE FUNCTION tax_calc2_sf

(p_id NUMBER,
p_sub NUMBER)
RETURN NUMBER
IS
lv_tax_num NUMBER(5,2) :=0;
BEGIN
SELECT p_sub*t.taxrate tax
INTO lv_tax_num
FROM bb_basket b, bb_tax t
WHERE b.shipstate = t.state
AND b.idBasket = p_id;
RETURN lv_tax_num;
END;

CREATE OR REPLACE FUNCTION ship_calc3_sf

(p_id IN NUMBER)
RETURN NUMBER
IS
lv_qty_num NUMBER(2);
lv_ship_num NUMBER(5,2);
BEGIN
SELECT SUM(quantity)
INTO lv_qty_num
FROM bb_basketitem
WHERE idBasket = p_id;
IF lv_qty_num > 10 THEN
lv_ship_num := 11.00;
ELSIF lv_qty_num > 5 THEN
lv_ship_num := 8.00;
ELSE
lv_ship_num := 5.00;
END IF;
RETURN lv_ship_num;
END;

CREATE OR REPLACE PROCEDURE bask_calc_sp

(p_id NUMBER)
IS
lv_sub_num NUMBER(6,2);
lv_tax_num NUMBER(6,2) :=0;
lv_ship_num NUMBER(6,2) :=0;
lv_tot_num NUMBER(6,2);
BEGIN
lv_sub_num := sub_calc_sf(p_id);
lv_tax_num := tax_calc2_sf(p_id,lv_sub_num);
lv_ship_num := ship_calc3_sf(p_id);
lv_tot_num := (lv_sub_num+lv_tax_num+lv_ship_num);
UPDATE bb_basket
SET orderplaced = 1,
subtotal = lv_sub_num,
shipping = lv_ship_num,
tax = lv_tax_num,
total = lv_tot_num
WHERE idBasket = p_id;
COMMIT;
END;

BEGIN
bask_calc_sp(3);
END;

Case 6-2

CREATE OR REPLACE FUNCTION mov_info_sf

(p_id NUMBER)
RETURN VARCHAR2
IS
lv_title_txt VARCHAR2(35);
lv_qty_num NUMBER(3);
lv_msg_txt VARCHAR2(15) := 'Not Available';
lv_avail_txt VARCHAR2(100);
BEGIN
SELECT movie_title, movie_qty
INTO lv_title_txt, lv_qty_num
FROM mm_movie
WHERE movie_id = p_id;
IF lv_qty_num <> 0 THEN
lv_msg_txt := 'Available';
END IF;
lv_avail_txt := lv_title_txt || ' is ' || lv_msg_txt || ': '||
TO_CHAR(lv_qty_num) || ' on the shelf';
RETURN lv_avail_txt;
END;

SELECT mov_info_sf(movie_id)
FROM mm_movie;
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
isäntääni Anselmoa, joka on nähnyt hyväksi luovuttaa tuolle
hävyttömälle sellaisen vallan talossaan! Ja jos sinä, señora, nyt
hänet surmaat, kuten luulen sinun mielivän tehdä, niin mitä teemme
hänelle hänen kuoltuaan?

— Mitäkö, ystäväiseni? — virkkoi Camila. — Jätämme hänet siihen

Anselmon haudattavaksi, sillä onhan oikeus ja kohtuus, että hän
nurkumatta vaivautuu kätkemään maan alle oman häpeänsä. Kutsu
hänet, joudu, sillä minusta tuntuu, että viivyttäessäni kokemani
solvauksen kostamista rikon uskollisuutta, jonka olen miehelleni
velkaa.

Anselmo kuuli tuon kaiken, ja jokainen Camilan sana herätti

hänessä uusia tunteita; mutta kuullessaan, että Camila vakavasti
aikoi surmata Lotarion, hän mieli astua esiin ja ilmaista itsensä, jottei
hän sitä tekisi. Hänet pidätti kumminkin paikalleen halu nähdä, mihin
päätökseen johtaisi tuo ylen rohkea ja kunniallinen päätös; mutta
hän ajatteli käydä ajoissa estämään sen toteuttamista.

Samassa Camila joutui ankaran voipumuksen valtaan ja heittäytyi

huoneessa olevaan sänkyyn Leonelan parahtaessa katkeraan itkuun
sanoen:

— Voi minua poloista, jos kohtaloni on niin kova, että hän kuolee
tässä käsiini, tämä maailman kaiken kunniallisuuden kukka, hyväin
naisten kruunu ja siveyden esikuva…!

Lisäksi muuta samanlaista, mitä kukaan ei olisi voinut kuunnella

pitämättä Leonelaa kaikkein osaaottavimpana ja uskollisimpana
palvelijattarena maan päällä ja hänen emäntäänsä uutena ja
ahdistettuna Penelopeiana.[18] Camila toipui pian voipumuksestaan
ja sanoi toivuttuaan:
 — Miksi et mene, Leonela, kutsumaan kaikkein uskollisinta
ystävänsä ystävää, mitä aurinko on milloinkaan nähnyt tai yö
peittänyt? Joudu, juokse, riennä, lähde, jottei sinun viipyessäsi vihani
loimu sammu ja toivomani oikeudenmukainen kosto haihdu
uhkauksiin ja kirouksiin.

— Minä menen häntä kutsumaan, señora, — sanoi Leonela —

mutta sinun tulee ensin antaa minulle tuo tikari, jottet minun
poissaollessani tee mitään sellaista, minkä vuoksi kaikki ne, jotka
ovat sinuun kiintyneet, joutuvat itkemään kaiken ikänsä.

— Mene huoletta, rakas Leonela, en minä tee mitään sellaista; —

vastasi Camila — jos näet olenkin mielestäsi huima ja vähäjärkinen
niin tuimasti puolustaessani kunniaani, en kumminkaan tahdo mennä
niin pitkälle kuin entinen Lucretia, jonka sanotaan surmanneen
itsensä, vaikka ei ollut mitenkään hairahtunut, sitä ennen
surmaamatta häntä, joka oli syypää hänen onnettomuuteensa. Jos
kerran on kuoltava, niin minä kuolen, mutta sitä ennen minun tulee
saada kostaa ja ottaa hyvitystä siltä, jonka vuoksi olen tänne tullut
itkemään hänen julkeita tekojaan, joihin en ole millään tavalla
antanut aihetta.

Leonelaa täytyi kauan pyytää, ennenkuin hän lähti kutsumaan

Lotarioa, mutta vihdoin hän kumminkin meni, ja hänen sillä tiellä
viipyessään Camila jatkoi, kuin itsekseen puhellen:

»Jumala minua auttakoon! Eikö olisi ollut viisaampaa torjua

Lotario, kuten monesti ennen, kuin antaa hänelle aihetta, kuten nyt
olen tehnyt, pitää minua kunniattomana ja kehnona, ainakin siksi,
kunnes hälvennän hänen harhaluulonsa? Epäilemättä olisin niin
tehden menetellyt oikeammin; mutta en olisi saanut kostaa eikä
mieheni kunnia olisi tullut hyvitetyksi, jos hän olisi päässyt mitään
korvaamatta ja kaikessa rauhassa astelemaan pois huoneesta, johon
hänen pahat himonsa häntä ajavat. Maksakoon petturi hengellään,
mitä niin irstaasti himoitsi, ja tietäköön maailma (jos se saanee tästä
kuulla), ettei Camila ainoastaan säilynyt miehelleen uskollisena, vaan
kostikin hänen puolestaan sille, joka julkesi häntä solvata. Sittenkin
ajattelen, että olisi ollut parempi ilmoittaa tämä Anselmolle; mutta
minähän koin niin tehdä kirjeessä, jonka lähetin hänelle maakylään,
ja luulenpa, että hän, kun kerran ei rientänyt korjaamaan sitä pahaa,
mistä hänelle huomautin, pelkästä sydämen hyvyydestä ja
luottamuksesta kaiketi ei tahtonut eikä voinut uskoa, että niin
varman ystävän povessa voisi piillä mitään hänen kunniaansa
herjaavia aikomuksia. Enhän itsekään sitä uskonut moneen päivään
enkä olisi uskonut milloinkaan, ellei hänen julkeutensa olisi mennyt
niin pitkälle, että hänen julkiset lahjansa, suuret lupauksensa ja
alinomaiset kyynelensä sen minulle ilmaisivat. Mutta miksi nyt tätä
mietinkään? Kaipaako rohkea päätös mitään neuvottelemista? Ei
suinkaan. Väistykää siis pois, te petteliäät mietteet; tulkoon kosto!
Astukoon sisään se uskoton, tulkoon, saapukoon, kuolkoon ja
kohdatkoon loppunsa, tapahtuipa sitten mitä tahansa! Puhtaana
minä tulin sen miehen haltuun, jonka taivas omakseni antoi;
puhtaana minä hänen luotaan lähdenkin, korkeintaan kylpien
omassa viattomassa veressäni ja kaikkein uskottomimman ystävän
veressä, mitä ystävyys on maailmassa milloinkaan nähnyt.»

Niin sanoen hän liikkui huoneessa edestakaisin, tikari

paljastettuna, niin epätasaisin ja kiihkein askelin ja sellaisin elein,
että näytti kerrassaan siltä kuin olisi menettänyt järkensä ja ollut
raivoisa rikoksentekijä eikä hento nainen.

Kaikkea tuota katseli seinäverhojen taakse piiloutunut Anselmo

kovin ihmetellen ja ajatellen, että hänen jo kuulemansa riitti
hälventämään pahempiakin epäluuloja; olisipa hän toivonut Lotarion
saapumisesta koituvan enemmän todistuksen jäävän antamattakin,
koska pelkäsi voivan sattua jotakin äkillistä onnettomuutta. Hän oli jo
aikeissa ilmaista itsensä ja astua esiin syleilemään vaimoansa ja
hälventämään hänen harhaluuioaan, mutta jäi paikoilleen, kun näki
Leonelan tulevan taluttaen Lotarioa. Havaitessaan Lotarion Camila
piirsi tikarillaan pitkän viivan eteensä permantoon ja virkkoi:

— Lotario, huomaa, mitä sanon: jos uskallat astua tämän tässä

näkemäsi viivan yli tai tulla sen luo, niin nähdessäni sinun aikovan
niin tehdä syöksen samassa tuokiossa poveeni tämän kädessäni
olevan tikarin. Ennenkuin vastaat minulle sanaakaan, kehoitan sinua
kuuntelemaan, mitä minulla on vielä sanottavaa; sitten saat vastata,
mitä ikänä mielit. Ensinnäkin vaadin sinua, Lotario, sanomaan,
tunnetko mieheni Anselmon ja mitä hänestä ajattelet; ja toiseksi
haluan vielä tietää, tunnetko minut. Vastaa näihin kysymyksiini, älä
ole hämilläsi äläkä liikoja mieti, mitä vastaisit, sillä enhän kysy sinulta
mitään vaikeita asioita.

Lotario ei ollut niin typerä, ettei ollut arvannut, mitä Camila aikoi
tehdä, jo silloin, kun hän oli käskenyt toimimaan niin, että Anselmo
piiloutuisi, ja siksi hän sopeutui Camilan suunnitelmaan niin
älykkäästi ja sujuvasti, että tuo valheellinen kohtaus olisi voinut
heidän esittämänään käydä tosimmasta todesta. Hän vastasi
Camilalle näin:

— En minä luullut, kaunis Camila, että olit kutsunut minut tänne

udellaksesi minulta seikkoja, jotka ovat niin etäällä siitä
tarkoituksesta, joka minut tänne tuo. Jos menettelet niin siirtääksesi
tuonnemmaksi minulle lupaamasi suosion, olisit voinut lykätä sen
vieläkin kauemmaksi, sillä onnen kaipaus rasittaa meitä sitä
enemmän, mitä pikemmin toivomme sen saavuttavamme. Jottet
kumminkaan väitä minun jättävän kysymyksiäsi vastaamatta, sanon,
että tunnen puolisosi Anselmon ja että me molemmat tunnemme
toisemme varhaisimmalta iältämme; mutta en halua sanoa
ystävyydestämme, mitä sinä tiedät yhtä hyvin, koska en tahdo itse
joutua todistamaan sitä vääryyttä, jonka minulla teettää hänelle
rakkaus, suurempienkin hairahdusten voimallinen puolustus. Sinut
minä tunnen ja kunnioitan sinua samoinkuin hän; ellei näet olisi niin
laita, en rikkoisi pienempien päämääräin kuin sinun hyvien
ominaisuuksiesi vuoksi sitä, mihin minua velvoittaa oma itseni, ja
vilpittömän ystävyyden pyhiä lakeja, jotka nyt rikon rakkauden,
tämän ylen voimallisen vihollisen tähden.

— Jos sen tunnustat, — vastasi Camila — sinä kaiken sen

verivihollinen, mitä oikeudenmukaisesti kannattaa rakastaa, niin
millaisin kasvoin rohkenet astua sen henkilön eteen, jonka tiedät
siksi kuvastimeksi, missä kuvastelee itseään hän, jota sinun tulisi
käyttää kuvastimenasi, jotta näkisit, kuinka syyttömästi häntä
solvaat? Mutta nytpä minä, onneton olento, ymmärrän, mikä on
saanut sinut pitämään niin mitättömänä sitä, minkä olet itsellesi
velkaa; syynä on varmaan ollut jokin käytöksessäni ilmennyt
varomattomuus, jota en kumminkaan tahdo nimittää
sopimattomuudeksi, koska se ei suinkaan ole johtunut harkitusta
aikomuksesta, vaan huolettomuudesta, jollaiseen naiset monesti
tekevät huomaamattaan itsensä vikapäiksi otaksuessaan, ettei
heidän tarvitse ketään varoa. Ellet sitä tunnusta, niin sano minulle,
sinä pettäjä, milloin olen vastannut hartaisiin pyyntöihisi millään
sellaisella sanalla tai eleellä, joka olisi voinut herättää sinussa
vähintäkään toivon häivää, että häpeälliset pyyteesi tulevat
toteutumaan! Milloin en ole torjunut ja moittinut sinun lempeä-
anelevia sanojasi vakavilla ja ankaroilla vastauksillani? Milloin olen
uskonut tai ottanut vastaan sinun suuria lupauksiasi ja vielä
suurempia lahjojasi? Koska kumminkin on mielestäni selvää, ettei
kukaan voi pysyä hellittämättä lemmenaiheissaan kovin kauan, ellei
hänelle suo tukea jokin toive, tahdon lukea omaksi syykseni sinun
julkeutesi, sillä jokin varomattomuuteni on epäilemättä näin kauan
rohkaissut sinua aikomuksessasi, ja senvuoksi tahdon kohdistaa
itseeni sen koston ja rangaistuksen, jonka sinun rikoksesi ansaitsee.
Näyttääkseni sinulle vielä, etten itseäni niin säälimättömästi
kohdellessani voi olla kohtelematta samoin sinua, halusin saada sinut
tänne sen uhrin todistajaksi, jonka aion antaa arvoisan mieheni
loukatulle kunnialle, jota olemme solvanneet, sinä niin harkiten kuin
suinkin mahdollista ja myös minä liian vähän varoen tilaisuutta, jos
lienen sellaista sinulle tarjonnut, sinun pahojen aikeittesi
suosimiseen ja hyväksymiseen. Se pelko, sanon vieläkin, että olen
varomattomuudellani jotenkin sytyttänyt mieleesi niin järjettömiä
ajatuksia, rasittaa minua eniten ja vaatii minulta oman käden kostoa,
sillä syyllisyyteni voisi tulla yleisemmin tunnetuksi, jos tämän
kostotyön suorittaisi joku toinen. Ennenkuin sen teen, tahdon
kumminkin kuullessani surmata ja viedä mukanani erään, joka täysin
tyydyttää toivomani ja saamani koston kaipuun, jotta pääsen haudan
tuolla puolen, kummassa paikassa tahansa, näkemään, minkä
rangaistuksen puolueeton ja lahjomaton oikeus määrää hänelle, joka
on saattanut minut näin epätoivoiseen tilaan.
 Niin sanottuaan hän karkasi uskomattoman kiivaasti ja ketterästi
Lotarion kimppuun, paljastettu tikari kädessään ja niin ilmeisesti
näyttäen aikovan iskeä sen hänen rintaansa, että uhattu mies
melkein joutui epäröimään, olivatko nuo eleet teennäisiä vai
todellisia; hänen näet oli pakko varautua sekä vikkelyyteensä että
voimaansa estäessään Camilaa iskemästä. Camila esitti tämän
merkillisen petoksen ja kavaluuden näytteen niin elävästi, että mieli
omalla verellään luoda siihen totuuden väriä; havaitessaan, ettei
voinut satuttaa Lotariota, tai teeskennellen, ettei voinut, hän näet
lausui:

— Koska kohtalo ei salli minun täysin tyydyttää oikeudenmukaista

aiettani, älköön se ainakaan kyetkö estämään minua toteuttamasta
sitä osittain.

Ponnistellen kaikin voimin saadakseen vapaaksi tikaria pitelevän

kätensä, johon Lotario oli käynyt kiinni, hän kiskaisi sen valtoimeksi,
suuntasi kärjen sellaiseen kohtaan, missä se ei voinut syvään
haavoittaa, pistäen ja piilottaen sen lähelle vasemmanpuolista
kainalokuoppaansa, ja valahti sitten permantoon kuin tajuttomana.

Leonela ja Lotario siitä hämmästyivät ja säikähtivät ja epäilivät

tapahtuman todenperäisyyttä vielä, kun näkivät Camilan makaavan
permannolla pitkänään ja verissään. Lotario riensi viipymättä luo,
kauhistuneena ja voimatta hengittää, vetämään pois tikaria, mutta
nähtyään sitten, kuinka mitätön haava oli, hän toipui pelostaan,
ihmetteli jälleen kauniin Camilan oveluutta, älykkyyttä ja
kekseliäisyyttä ja alkoi, käyden omaa osaansa näyttelemään, esittää
pitkää ja murheellista valitusta Camilan ruumiin ääressä, kuin hän
olisi kuollut, syytäen siinä runsaita kirouksia sekä itselleen että sille
henkilölle, jonka toimesta oli tähän tilaan joutunut. Tietäen
ystävänsä Anselmon kuuntelevan hän valitti siihen tapaan, että ken
hyvänsä kuunteleva olisi säälinyt häntä itseään paljon enemmän kuin
Camilaa, vaikka olisi tätä kuolleenakin pitänyt.

Leonela nosti Camilan syliinsä ja sijoitti sänkyyn pyytäen Lotarioa

hakemaan sellaista henkilöä, joka salaa sitoisi Camilan haavan;
sitäpaitsi hän kysyi hänen neuvoaan ja mielipidettään siitä, mitä he
sanoisivat Anselmolle hänen vaimonsa haavoittumisesta, jos hän
sattuisi palaamaan, ennenkuin Camila ehti tulla terveeksi. Lotario
vastasi, että he voivat sanoa, mitä hyväksi näkivät, sillä hän ei
kyennyt antamaan mitään kelvollista neuvoa; hän vain kehoitti
Leonelaa yrittämään pidättää verenvuotoa ja sanoi itse lähtevänsä
sellaiseen paikkaan, missä ihmiset eivät enää häntä näkisi. Niin hän
poistui talosta ilmeisen tuskan ja mielenliikutuksen vallassa, mutta
havaitessaan sitten olevansa yksin ja sellaisessa paikassa, missä
kukaan ei voinut häntä nähdä, hän ei lakannut ajatuksin ja elein
ihmettelemästä Camilan oveluutta ja Leonelan osuvaa
käyttäytymistä. Hän ajatteli, kuinka varmasti Anselmo nyt uskoi, että
hänellä oli puolisonaan uusi Porcia,[19] ja halusi kohdata hänet,
Lotarion, jotta he yhdessä juhlisivat pahinta petosta ja taitavimmin
valheverhoon peitettyä totuutta, minkä kuvitella voi.

Sillävälin Leonela, kuten sanottu, pidätti emäntänsä verenvuotoa,

jota oli vain senverran, että kavaluus näytti uskottavalta. Leonela otti
hiukan viiniä ja pesi sillä haavan[20] sitoen sen sitten niin hyvin kuin
osasi ja puheli emäntäänsä hoitaessaan siihen tapaan, että Anselmo,
vaikka ei olisikaan jo sitä ennen kuullut samanlaista, olisi varmaan
alkanut uskoa, että hänen Camilansa oli oikea siveyden esikuva.
Leonelan ohella puhui Camilakin soimaten itseään araksi ja
pelkuriksi, koska häneltä oli kaikkein ratkaisevimpana hetkenä
puuttunut rohkeutta lopettaa elämä, jota hän kovin inhosi. Hän kysyi
palvelijattareltaan neuvoa, kertoisiko koko tämän tapahtuman
rakkaalle miehelleen vai eikö, ja Leonela kehoitti häntä olemaan
kertomatta, koska hän siten velvoittaisi Anselmon kostamaan
Lotariolle, mistä välttämättä koitui suuri vaara hänelle itselleen;
kelpo vaimon ei suinkaan pitänyt antaa miehelleen aihetta kiistoihin,
vaan päinvastoin ehkäistä niitä, mikäli vain mahdollista. Camila sanoi
täysin hyväksyvänsä hänen mielipiteensä ja tahtovansa sitä
noudattaa, mutta piti kumminkin tarpeellisena keksiä, mitä
sanottaisiin Anselmolle haavasta, jonka hän varmaan tulisi
näkemään. Siihen vastasi Leonela, ettei hän osannut valehdella
piloillaankaan.

— Entä minä, rakas ystäväni, — virkkoi Camila — kuinka osaisin

valehdella minä, joka en uskalla keksiä tai ylläpitää mitään valhetta,
vaikka oma henkeni olisi vaarassa? Koska siis emme voi siten asiasta
suoriutua, on varmaan parasta sanoa hänelle selvä totuus, jottei hän
huomaa meidän esittäneen asiaa väärin.

— Ole huoletta, señora; — vastasi Leonela — minä ajattelen

huomisaamuun, mitä hänelle sanomme, ja sinä voit ehkä salata
haavasi, koska se on sellaisessa paikassa, niin ettei sitä kukaan näe,
ja taivas suvainnee suosia meidän oikeita ja kunniallisia
aikomuksiamme. Rauhoitu, valtiattareni, yritä tyynnyttää
mielenliikutustasi, jottet ole järkytetty herran tullessa takaisin, ja jätä
muu huoli minulle ja Jumalalle, joka aina auttaa hyviä aikomuksia.

Anselmo oli erittäin tarkkaavasti kuunnellut ja katsellut tämän

murhenäytelmän esitystä, jossa hänen oma kunniansa surmattiin, ja
sen henkilöt esiintyivät niin tavattomin ja tehoisin ilmein, että näytti
siltä kuin he olisivat todella muuttuneet niiksi henkilöiksi, joiden
näyttämöosia esittivät. Hän odotti hartaasti yön tuloa, jotta pääsisi
talosta poistumaan ja tapaamaan hyvää ystäväänsä Lotarioa
saadakseen hänen kanssaan onnitella itseään siitä kalliista päärlystä,
jonka oli löytänyt havaitessaan vaimonsa lopulta uskolliseksi. Naiset
huolehtivat siitä, että hänelle tarjoutui tilaisuutta lähteä ulos, ja hän
käytti sitä hyväkseen mennen heti etsimään Lotarioa. Eipä voi hevin
kertoa, kuinka monesti hän, ystävänsä tavattuaan, häntä syleili, mitä
kaikkea kertoi mielihyvästään ja kuinka ylisti puolisoaan Camilaa.
Kaikkea tuota kuunteli Lotario voimatta ilmaista minkäänlaista iloa,
koska hänen muistiinsa kuvastui, miten pahoin Anselmo oli petetty ja
kuinka kohtuuttomasti hän itse ystäväänsä solvasi. Vaikka huomasi,
ettei Lotario ollut iloinen, Anselmo uskoi syynä olevan sen, että
Lotario oli jättänyt Camilan haavoittuneena makaamaan ollen itse
vikapää onnettomuuteen. Siksi Anselmo muun muassa kehoitti häntä
olemaan välittämättä siitä, mitä Camilalle oli sattunut, sillä haava oli
varmaan vähäpätöinen, koska naiset olivat yhteisesti päättäneet sen
häneltä salata. Lotarion ei niinmuodoin tarvinnut ollenkaan pelätä,
vaan päinvastoin tästä lähtien nauttia ja riemuita hänen kanssaan,
koska hän, Anselmo, havaitsi Lotarion toimesta ja avulla tulleensa
koroitetuksi kaikkein korkeimpaan auvoon, mitä saattoi omakseen
ikävöidä. Anselmo sanoi vielä toivovansa, että he tulisivat pitämään
ainoana huvinaan sepittää Camilan ylistykseksi säkeitä, jotka
säilyttäisivät hänen kuolematonta muistoaan tulevaisiin
vuosisatoihin. Lotario kiitti hänen hyvää aikomustaan ja sanoi
omasta puolestaan auttavansa tuon mainion rakennuksen
pystyttämisessä.

Niin tuli Anselmosta kaikkein sievimmin petetty aviomies, mitä

maailmassa voi olla: hän itse toi omin käsin taloonsa kunniansa
tuhoojan luullen sinne tuovansa sen kirkastajan, ja Camila otti hänet
vastaan näennäisen tuskaisin ilmein, vaikka hänen sydämensä iloitsi.
Tämä pettely jatkui joitakin aikoja, kunnes Onnen pyörä muutaman
kuukauden kuluttua kääntyi, siihen asti ylen ovelasti salattu rikos tuli
ilmi ja Anselmo sai hengellään maksaa mielettömän uteliaisuutensa.

Viidesneljättä luku,

missä kerrotaan Don Quijoten urheasta ja hirmuisesta taistelusta

nahkaisia punaviinileilejä[21] vastaan sekä saatetaan päätökseen
kertomus mielettömästä uteliaisuudesta.

Kertomuksessa ei ollut enää paljon luettavaa, kun Sancho Panza

poukahti ylen kiihtyneenä ulos siitä suojasta, missä Don Quijote oli
lepäämässä, ja huusi kovalla äänellä:

— Tulkaa, hyvät herrat, tulkaa pian auttamaan herraani, joka on

joutunut kaikkein tuimimpaan ja ankarimpaan otteluun, mitä silmäni
ovat milloinkaan nähneet. Jumaliste, hän on antanut jättiläiselle,
neiti prinsessa Minomicónan viholliselle, sellaisen iskun, että on
listinyt häneltä pään ihan kerrassaan, kuin nauriin ikään!

— Mitä sanotkaan, veikkoseni? — kysyi kirkkoherra lukematta

kertomuksen loppuosaa sen pitemmälle. — Oletteko järjissänne,
Sancho? Miten hiidessä voikaan olla niin laita kuin sanotte, kun
jättiläinen on kahdentuhannen peninkulman päässä täältä?

Samassa he kuulivat kamarista kamalaa meteliä ja Don Quijoten

huudon:

— Odota, sinä rosvo, ryöväri, konna; nyt olen saanut sinut käsiini
eikä käyrä sapelisi sinua avita!
 Hän kuului huimasti iskevän huoneen seiniin. Sancho sanoi:

— Älkää huoliko jäädä tänne kuuntelemaan, vaan käykää

erottamaan tappelevia tai auttamaan isäntääni, vaikka eihän se
oikeastaan ole enää tarpeen, sillä jättiläinen on varmaan jo saanut
surmansa ja tekee parhaillaan Jumalalle tiliä menneestä ja kehnosta
elämästään. Näinhän minä, kuinka veri virtasi permantoon ja pää oli
poikki ja kellahtanut sivulle, ison viinileilin kokoinen.

— Minut saa tappaa, — virkkoi siihen majatalonisäntä — ellei Don

Quijote eli Don Piru-Itse ole iskenyt miekallaan jotakin niistä
punaviinileileistä, jotka olivat täytettyinä hänen pääpuolissaan, ja
tämä viisas mies on varmaan luullut ulosvuotanutta viiniä vereksi.

Niin sanottuaan hän meni huoneeseen, kaikkien toisten häntä

seuratessa, ja he näkivät Don Quijoten mitä merkillisimmässä
asussa. Hän oli paitasillaan, vaate ei ulottunut etupuolella
peittämään hänen reisiänsä ja takaa se oli vaaksan vertaa lyhyempi;
sääret olivat erittäin pitkät ja laihat, karvaiset eikä suinkaan puhtaat;
päässä hänellä oli likainen punainen yömyssy, isännän omaisuutta;
vasemman käsivartensa ympäri hän oli kietonut sänkypeitteen, jota
Sancho katseli karsaasti, hyvin tietäen, mistä syystä, ja oikeassa
kädessä oli paljastettu miekka, jolla hän huitoi joka taholle samalla
huudahdellen, kuin olisi tosiaankin taistellut jonkun jättiläisen
kanssa. Ja parasta vielä, etteivät hänen silmänsä olleet avoinna; hän
näet yhä nukkui ja uneksi taistelevansa jättiläisen kanssa:
päätökseen saatettavan seikkailun mielikuva oli hänessä niin
voimakas, että sai hänet uneksimaan jo saapuneensa Minomicónin
kuningaskuntaan ja olevansa ottelussa vihamiehensä kanssa, ja hän
oli hutkinut nahkaleilejä, luullen jättiläistä lyövänsä, niin huikeasti,
että koko huone oli viinin vallassa. Sen nähtyään majatalon isäntä
suuttui niin sydämestään, että hyökkäsi Don Quijoten kimppuun ja
alkoi paukuttaa häntä nyrkeillään niin tuimasti, että olisi tehnyt lopun
taistelusta jättiläistä vastaan, elleivät Cardenio ja kirkkoherra olisi
pelastaneet ritaria hänen käsistään. Ritari parka nukkui yhä kaikesta
huolimatta, kunnes parturi nouti kaivolta sangollisen kylmää vettä
valahduttaen sen yhdellä iskulla hänen iholleen. Siitä Don Quijote
heräsi, mutta ei nytkään niin selkeäksi, että olisi kyennyt tajuamaan,
missä tilassa oli. Havaittuaan, kuinka lyhyissä ja kevyissä pukimissa
ritari esiintyi, Dorotea ei mielinyt astua huoneeseen näkemään
puoltajansa ja vastustajansa kamppailua.

Sancho etsiskeli kaikkialta permannolta jättiläisen päätä ja virkkoi

sitten, kun sitä ei löytynyt:

— Tiedänhän minä, että tässä talossa kaikki on pelkkää noituutta,

sillä viime kerralla, tässä samassa paikassa, missä nyt seison, minua
puitiin nyrkillä naamaan ja kartulla muihin paikkoihin, enkä minä
tiennyt, kuka sen teki, kun en ketään nähnyt; nyt taas ei näy
missään sitä päätä, jonka omin silmin näin kierähtävän alas, ja verta
sitä tuli kuin suihkulähteestä.

— Mistä verestä ja suihkulähteestä puhut sinä, Jumalan ja hänen

pyhimystensä vihollinen? — virkkoi isäntä. — Etkö näe, lurjus, ettei
tässä ole muuta verta eikä lähdettä kuin nämä nahkaleilit, jotka on
puhkottu, ja punaviini, jota läikkyy lattialla, niin että mielisin nähdä
helvetissä läikkymässä sen kurjan sielun, joka ne on puhkonut.

— En minä mitään tiedä, — vastasi Sancho — tiedän vain niin

hullusti käyvän, että minulta hupenee kreivikunta, kun en tuota
päätä löydä, kuin suola veteen.
 Sancho oli valveillaan pahemmin pyörällä kuin hänen isäntänsä
nukkuessaan; niin pitivät häntä lumoissaan herran hyvät lupaukset.
Majatalonisäntä joutui ihan suunniltaan huomatessaan
aseenkantajan hidasverisyyden ja herran tekemän vahingon ja
vannoi, ettei nyt kävisi niinkuin edellisellä kerralla, jolloin nuo olivat
puikkineet tiehensä maksamatta; ritarilliset erioikeudet eivät nyt
vapahtaisi herraa korvaamasta vanhaa ja uutta vahinkoa, siihen
luettuna sekin, mitä saattoi tulla maksamaan rikkinäisten
nahkaleilien välttämätön paikkaus.

Kirkkoherra piteli Don Quijotea käsistä, ja tämä, luullen nyt

saattaneensa seikkailun päätökseen ja olevansa prinsessa
Minomicónan edessä, painui polvilleen kirkkoherran eteen ja lausui:

— Teidän korkeutenne, ylhäinen ja suurimaineinen valtiatar, te

voitte tästä päivästä lähtien elää turvallisena, hyvin tietäen, ettei tuo
kehno olento kykene teille pahaa tekemään, ja minä olen tästä
päivästä lähtien vapaa teille antamastani lupauksesta, koska olen
kaikkivaltiaan Jumalan avulla ja hänen suosiostaan, jolta minulla on
elämä ja henki, täsmällisesti sen täyttänyt.

— Enkö minä sitä sanonut? — virkkoi Sancho tuon kuultuaan. —

Enhän minä päissäni ollut; katsokaa, eikö isäntäni olekin jo
suolannut jättiläisen! Se on pakosta kuin köyhän kuolema;
kreivikunta on varmassa tiedossa!

Kukapa olisi voinut olla nauramatta heidän hullutuksilleen, isännän

ja rengin? Kaikki nauroivat, lukuunottamatta majatalonisäntää, joka
manaili itseään alimpaan helvettiin; mutta lopulta saivat sentään
parturi, Cardenio ja kirkkoherra melkoista vaivaa nähden saatetuksi
Don Quijoten sänkyyn, ja sinne hän jäi jälleen nukkumaan ilmeisesti
lopen uupuneena. He antoivat hänen nukkua ja lähtivät majatalon
porstuaan lohduttamaan Sancho Panzaa, joka ei ollut löytänyt
jättiläisen päätä; mutta suurempi työ heillä oli lepyttäessään
majatalonisäntää, joka oli viinileiliensä äkillisen poismenon vuoksi
ihan suunniltaan. Emäntäkin huusi ja itki:

— Onnettomalla hetkellä ja turmion tunnilla astui minun

huoneeseeni tämä vaeltava ritari, joka tulee minulle niin kalliiksi, että
kunpa en olisi häntä ikäpäivinäni nähnyt. Viime kerralla hän meni
menojaan jättäen maksamatta, mitä oli velkaa yökauden oleskelusta,
illallisesta, yösijasta, oljista ja kauroista häntä itseään, hänen
aseenkantajaansa, hevosluuskaa ja aasia varten, sanoen vain
olevansa seikkaileva ritari (Jumala häntä seikkailuissa riepoittakoon,
häntä ja kaikkia maailman seikkailijoita), joten hänen ei tarvinnut
mitään maksaa, koska niin oli kirjoitettu vaeltavan ritariston
taksoihin; ja hänen tähtensä tuli sitten tämä toinen herra ja vei
minun häntäni, ja takaisin hän sen toi ainakin puolen reaalin edestä
huonontuneena, ihan karvattomana, niin ettei siitä ole enää siihen
virkaan, johon mieheni sitä tarvitsee; ja kaiken lopuksi ja kukkuraksi
hän vielä rikkoo leilini ja laskee maahan viinin, niin että soisin
näkeväni hänen omaa vertansa laskettavan! Mutta älköön luulko;
minä vannon isäni luitten ja äitini autuuden nimessä, että saavat
minulle maksaa joka kolikon, muuten en ole nimeltäni, mikä olen,
enkä oman äitini tytär!

Näitä ja muita samanlaisia purkauksia syyti emäntä ylen

kiukkuisena, ja häntä säesteli hänen kelpo piikansa Maritornes. Tytär
oli vaiti ja hymyili vain silloin tällöin itsekseen. Kirkkoherra rakensi
rauhan lupaamalla korvata vahingon niin hyvin kuin suinkin voi, sekä
leilit että viinin ja erittäinkin hännän vahingoittumisen, jota pidettiin
niin tähdellisenä. Dorotea lohdutti Sanchoa lupaamalla hänelle,
mikäli ja milloin kävisi ilmi, että hänen isäntänsä todella oli katkaissut
kaulan jättiläiseltä, parhaan kreivikuntansa, kunhan ehtisi takaisin
valtakuntaansa ja saisi siellä rauhassa elellä. Siitä Sancho löysi
lohdutuksen ja vakuutti prinsessalle, että hän voi varmaan uskoa
hänen nähneen jättiläisen pään, jossa oli vielä suuremmaksi
vakuudeksi ollut vyötäisiin ulottuva parta, ja että sen piileksiminen
johtui siitä, että kaikki, mitä tässä talossa tapahtui, oli silkkaa
noituutta, kuten hän itse oli saanut kokea kerran ennen tänne
yövyttyään. Dorotea sanoi uskovansa, että niin oli laita, ja kehoitti
häntä olemaan huoletta, sillä kaikki kävisi hyvin ja päättyisi aivan
mielen mukaan. Kaikkien tyynnyttyä kirkkoherra halusi lukea
kertomuksen loppuun, koska huomasi olevan vain vähän jäljellä.
Cardenio, Dorotea ja kaikki muut pyysivät häntä niin tekemään. Hän
mieli huvittaa toisia sekä saada lukemisesta nautintoa itselleenkin ja
alkoi esittää kertomuksen loppua, joka oli näin kuuluva:

— Sitten kävi niin, että Anselmo, varmasti luottaen Camilan

siveyteen, eli tyytyväisenä ja huolettomana, ja Camila kohteli
tahallaan jurosti Lotarioa, jotta Anselmo erehtyisi luulemaan hänen
suhdettaan Lotarioon aivan toisenlaiseksi kuin se todellisuudessa oli.
Sitäkin suuremmaksi varmuudeksi Lotario pyysi lupaa olla käymättä
Anselmon kodissa, koska hänen näkeminen ilmeisesti rasitti Camilaa;
mutta petetty Anselmo sanoi, ettei hän saanut millään ehdolla niin
tehdä, ja siten Anselmo tuhansin tavoin valmisteli omaa häpeäänsä
luullen olevansa onnensa seppo. Sillävälin oli Leonela, huomatessaan
voivansa kenenkään häiritsemättä jatkaa lemmenseikkailuaan,
riehahtanut niin kovin, että mistään muusta välittämättä ajoi
valtoimin ohjaksin nautintoaan tavoitellen, luottaen siihen, että
hänen emäntänsä suojasi häntä, vieläpä neuvoikin, miten menetellä,
jotta voi tyydyttää pyyteensä tarvitsematta paljoa varoa. Vihdoin
Anselmo kumminkin kuuli eräänä yönä askelia Leonelan huoneesta
ja aikoessaan mennä katsomaan, kuka siellä oli, huomasi ovea
pidettävän kiinni, mikä herätti hänessä sitäkin suurempaa intoa sen
avaamiseen; hän ponnisteli niin voimallisesti, että sai sen
aukenemaan, ja tuli sisään parahiksi nähdäkseen miehen hyppäävän
ikkunasta kadulle. Hän aikoi kiiruhtaa miehen jälkeen saadakseen
hänet kiinni tai nähdäkseen, kuka hän oli, mutta ei voinut toteuttaa
kumpaakaan aikomustaan, sillä Leonela tarttui häneen sylisin ja
sanoi hänelle:

— Tyynny, isäntäni, älä huoli olla levoton äläkä seuraa häntä, joka
hyppäsi ikkunasta; hän on minun omani, vieläpä niin, että on
mieheni.

Anselmo ei tahtonut häntä uskoa, vaan paljasti silmittömästi

suuttuneena tikarin ja aikoi iskeä Leonelaa kehoittaen häntä
tunnustamaan totuuden, ellei mielinyt menettää henkeään.
Peloissaan, oikein tietämättä, mitä puhui, Leonela virkkoi:

— Älä minua surmaa, herra; minä kerron sinulle seikkoja, jotka

ovat tärkeämpiä kuin voit kuvitellakaan.

— Kerro ne heti; —vastasi Anselmo — ellet, niin olet kuoleman

oma.

— Nyt se on mahdotonta, — sanoi Leonela — kun olen niin

hämmentynyt; jätä minut huomiseen saakka, niin saat kuulla minulta
seikkoja, joita hämmästyt. Ja ole varma siitä, että hän, joka tuosta
ikkunasta hyppäsi, on eräs tämän kaupungin nuorukainen, joka on
luvannut ottaa minut vaimokseen.

Siitä Anselmo tyyntyi ja suostui odottamaan niin kauan kuin

Leonela pyysi, sillä hän ei otaksunut joutuvansa kuulemaan mitään,
mikä loukkaisi Camilaa, koska varmaan ja ehdottomasti uskoi hänet
moitteettomaksi. Niin hän poistui huoneesta, johon sulki Leonelan
kieltäen häntä sieltä lähtemästä, ennenkuin oli sanonut, mitä hänellä
oli sanottavaa.

Anselmo lähti kohta Camilan luo hänelle kertomaan, kuten sitten

kertoikin, millainen kohtaus hänellä oli ollut kamarineidin kanssa ja
kuinka tämä oli luvannut ilmoittaa hänelle suuria ja tärkeitä asioita.
Ei ole tarpeen sanoa, säikähtikö Camila vai ei; ajatellessaan, kuten
oli syytä ajatella, että Leonela aikoi kertoa Anselmolle, mitä tiesi
hänen uskottomuudestaan, hän joutui niin ankaran pelon valtaan,
ettei uskaltanut jäädä odottamaan nähdäkseen, oliko hänen
epäilyksensä perusteeton vai ei, vaan keräsi jo samana yönä,
havaittuaan Anselmon vaipuneen uneen, kalleimmat korunsa ja
hiukan rahoja, lähti kodistaan kenenkään huomaamatta, meni
Lotarion asuntoon, kertoi hänelle, mitä oli tapahtumassa, ja pyysi,
että Lotario veisi hänet turvaan tai että he yhdessä lähtisivät
jonnekin, missä heidän ei tarvitsisi pelätä Anselmoa. Camila sai
Lotarion sellaisen hämmingin valtaan, ettei hän osannut vastata
sanaakaan eikä kyennyt ratkaisemaan, mitä nyt oli tehtävä. Vihdoin
hän päätti viedä Camilan erääseen luostariin, jossa hänen sisarensa
oli priorittarena. Camila suostui siihen, Lotario kuljetti hänet
luostariin, niin nopeasti kuin asia vaati, ja jätti hänet sinne. Hän itse
poistui kohta kaupungista ilmoittamatta lähdöstään kenellekään.

Huomaamatta, ettei Camila ollutkaan hänen vierellään, ja hartaasti

haluten saada tietää, nutä Leonelalla oli hänelle kerrottavaa,
Anselmo nousi päivän koittaessa ja meni huoneeseen, johon oli
Leonelan sulkenut. Hän avasi oven ja astui sisään, mutta ei löytänyt
sieltä Leonelaa löysihän vain ikkunasta muutamia yhteensolmittuja
lakanoita, jotka selvästi osoittivat, että tyttö oli sitä tietä laskeutunut
alas ja mennyt menojaan. Anselmo palasi heti aivan alakuloisena
kertomaan asiaa Camilalle ja säikähti kovin, kun ei löytänyt häntä
vuoteesta eikä koko talosta. Hän kyseli talon palvelijoilta, mutta
kukaan ei osannut hänelle selittää, mitä hän tiedusteli. Etsiessään
Camilaa hän sattui näkemään, että hänen lippaansa olivat auki ja
että suurin osa jalokiviä oli poissa, ja siitä hän vihdoin oivalsi
onnettomuutensa ja ettei Leonela ollut syypää hänen kovaan
kohtaloonsa. Päättämättä pukeutumistaan hän sitten lähti
sellaisenaan, surullisena ja mietteissään, kertomaan
onnettomuudestaan ystävälleen Lotariolle. Kun ei Lotariokaan ollut
kotonaan ja palvelijat sanoivat hänen yöllä talosta hävinneen
otettuaan mukaansa kaikki hallussaan olevat rahat, niin Anselmo
luuli tulevansa mielipuoleksi. Kaiken päätökseksi ja kukkuraksi hän
sitten kotiin palattuaan ei löytänyt sieltä yhtäkään palvelijaa eikä
palvelijatarta, vaan autiot ja tyhjät suojat.

Hän ei tietänyt, mitä ajatella, sanoa tai tehdä, ja vähitellen hänen

järkensä himmentyi. Hän tarkasteli olotilaansa ja huomasi yhdessä
hetkessä jääneensä ilman vaimoa, ystävää ja palvelijoita, korkean
taivaan hylkäämäksi ja ennen kaikkea kunniattomaksi, sillä Camilan
katoaminen ilmaisi hänelle tuhon tulleen. Pitkän kotvan kuluttua hän
vihdoin päätti lähteä maalle sen ystävänsä luo, jonka vieraana oli
ollut antaessaan tilaisuutta tähän onnettomuuteen johtavien juonien
punomiseen. Hän lukitsi talonsa, nousi satulaan ja lähti matkaan,
rinnassaan painostava tunto; mutta hän oli tuskin ehtinyt
puolitiehen, kun hänen täytyi ajatustensa ahdistamana laskeutua
maahan ja sitoa ratsunsa puuhun, jonka runkoa vasten hän sitten
vaipui hiljaa ja murheellisesti huokaillen. Siinä hän viipyi iltaan
saakka ja näki sitten kaupungista tulevan ratsastajan, jota tervehti
kysyen vielä, kuuluiko Firenzeen mitään uutta. Kaupunkilainen
vastasi:
 — Merkillisintä, mitä pitkään aikaan on siellä kuultu. Kerrotaan
näet julkisesti, että lähellä P. Johanneksen kirkkoa asuvan rikkaan
Anselmon vaimon Camilan on viime yönä ryöstänyt Anselmon hyvä
ystävä Lotario, ja että hän itsekin on kadonnut. Kaiken tämän on
kertonut muudan Camilan palvelijatar, jonka kuvernööri tapasi yöllä
hänen laskeutuessaan lakanan varassa eräästä Anselmon talon
ikkunasta. En kumminkaan tarkoin tiedä, kuinka se tapahtui, tiedän
vain, että koko kaupunki ihmettelee tätä tapahtumaa, koska ei voitu
odottaa mitään sellaista sattuvan hyvien ja läheisten ystävien
kesken, joiden kerrotaan kiintyneen toisiinsa niin, että heitä
mainittiin vain ystävysten nimellä.

— Tiedetäänköhän, — kysyi Anselmo — minne päin Lotario ja

Camila ovat lähteneet?

— Siitä ei ole aavistustakaan, — vastasi kaupunkilainen — vaikka

kuvernööri on erittäin tarmokkaasti heitä etsinyt.

— Jumalan haltuun, herra — sanoi Anselmo.

— Jumalan haltuun — vastasi kaupunkilainen lähtien jatkamaan

matkaansa.

Anselmo joutui nuo onnettomat uutiset kuultuaan sellaiseen tilaan,

että oli vähällä menettää järkensä, jopa henkensäkin. Hän nousi niin
hyvin kuin voi ja saapui sitten ystävänsä luo, joka ei ollut vielä
kuullut hänen onnettomuudestaan, mutta nähdessään hänen tulevan
kelmeänä, riutuneena ja heikkona arvasi jonkin vaikean sairauden
häntä rasittavan. Anselmo pyysi, että hänet saatettaisiin vuoteeseen
ja annettaisiin hänelle kirjoitusvälineet. Niin tehtiin, hänet jätettiin
yksin huoneeseen ja makuulle, koska hän niin halusi, ja ovikin
suljettiin hänen pyynnöstään. Onnettomuuden kuva alkoi hänen
yksin jäätyään rasittaa hänen mieltänsä niin kovin, että hän selvästi
oivalsi elämänsä olevan loppumaisillaan, ja siksi hän ryhtyi toimeen
jättääkseen tietoa merkillisen kuolemansa syystä. Hän alkoi
kirjoittaa, mutta hengitys kävi mahdottomaksi, ennenkuin hän ehti
merkitä paperiin kaikkea, mitä olisi mielinyt, ja niin hän heitti
henkensä sen tuskan vuoksi, joka hänelle koitui mielettömästä
uteliaisuudestaan. Havaitessaan, että oli jo myöhä ja ettei Anselmo
luiskahtanutkaan, talon isäntä päätti mennä huoneeseen saadakseen
tietää, voiko hän entistä huonommin, ja näki hänen makaavan
suullaan, ruumis puolittain sängyssä, puolittain pöydällä, jonka
varaan hän oli vaipunut, kirjoitettu paperi avoinna edessään ja kynä
yhä vielä kädessään. Isäntä astui hänen luokseen, sitä ennen
lausuttuaan hänen nimensä, tarttui hänen käteensä, ei saanut
mitään vastausta, huomasi hänet kylmenneeksi ja ymmärsi siitä, että
hän oli kuollut. Hänet valtasi suuri suru ja ihmetys, hän kutsui
talonväen näkemään onnettomuutta, jonka uhriksi Anselmo oli
joutunut, ja luki sitten paperista, jonka tunsi Anselmon itsensä
kirjoittamaksi, seuraavat lauseet:

»Typerä ja mieletön pyyde vei minulta hengen. Jos Camila saa

kuulla kuolemastani, niin tietäköön hän, että minä annan hänelle
anteeksi, sillä hän ei ollut velvollinen tekemään ihmeitä eikä minua
pakottanut mikään vaatimaan, että hän niitä tekisi; koska siis olen
itse aiheuttanut häpeäni…»

Niin pitkälle Anselmo oli kirjoittanut, ja siitä voi huomata, että hän
oli heittänyt henkensä tuossa kohdassa, kykenemättä päättämään
lausetta. Hänen ystävänsä ilmoitti seuraavana päivänä kuolemasta
hänen omaisilleen, jotka jo olivat kuulleet hänen onnettomuudestaan
ja tiesivät, missä luostarissa Camila oli, hänkin jo valmistautumassa
seuraamaan miestään välttämättömälle viimeiselle matkalle, ei siitä
syystä, että oli kuullut miehensä kuolleen, vaan sen vuoksi, mitä sai
kuulla poissaolevasta ystävästään. Kerrotaan, ettei hän, vaikka olikin
nyt leski, halunnut lähteä luostarista eikä myöskään antaa
nunnalupausta, ennenkuin saapui, pian senjälkeen, tieto, että Lotario
oli kaatunut taistelussa, johon niinä aikoina kävi monsieur de Lautrec
suurta sotapäällikköä Cordoban Gonzalo Fernandezia vastaan[22]
Napolin kuningaskunnassa, jonne tuo liian myöhään katuvainen
ystävä oli lähtenyt. Tuon kuultuaan Camila antoi luostarilupauksen ja
heitti sitten pian henkensä murheen ja alakuloisuuden ankaroissa
käsissä. Sellaiseen loppuun saattoi heidät kaikki niin järjetön aloite.

— Tämä kertomus miellyttää minua, — sanoi kirkkoherra — vaikka

en voikaan uskoa, että se kuvailee todellista tapahtumaa, ja siinä
tapauksessa, että se on keksitty, on kirjoittaja keksinyt sen huonosti,
sillä ei voi kuvitella olevan aviomiestä, joka olisi kyllin typerä
ryhtyäkseen niin tuhoisaan kokeeseen kuin Anselmo. Jos tuo seikka
olisi kuvattu tapahtuvaksi rakastajan ja hänen naisensa kesken,
saattaisi se käydä päinsä, mutta miehen ja vaimon välisenä siinä on
jotakin mahdotonta. Esitystapaa sitävastoin en pidä ollenkaan
epämiellyttävänä.

Kuudesneljättä luku,

jossa käsitellään muita majatalossa sattuneita merkillisiä seikkoja.

Samassa virkkoi majatalon ovella seisova isäntä:

— Tuossa tulee sievä joukko vieraita; jos ne poikkeavat tänne,

saamme varmaan lystiä!
 — Mitä väkeä ne ovat? — kysyi Cardenio.

— Neljä miestä — vastasi isäntä — tulee ratsain, lyhyin jalustimin,

peitsillä ja kilvillä varustettuina, ja kaikilla on mustat naamiot; ja
heidän seurassaan tulee valkopukuinen nainen naisensatulassa,
hänkin kasvot verhottuina, ja sitäpaitsi kaksi jalankäypää palvelijaa.

— Ovatko he jo lähelläkin? — kysyi kirkkoherra.

— Niin lähellä, että ovat jo perillä — vastasi isäntä.

Sen kuultuaan Dorotea veti hunnun kasvoilleen, ja Cardenio meni

Don Quijoten huoneeseen; ja he olivat tuskin ennättäneet niin tehdä,
kun kaikki isännän mainitsemat henkilöt saapuivat majataloon.
Ratsumiehet, jotka olivat erittäin hienot ryhdiltään ja käytökseltään,
astuivat maahan ja kävivät auttamaan satulasta naishenkilöä: eräs
heistä otti hänet syliinsä ja sijoitti hänet tuolille sen huoneen ovelle,
johon Cardenio oli piiloutunut. Koko tänä aikana ei nainen eivätkä
herrat olleet siirtäneet syrjään kasvojensa verhoja eivätkä virkkaneet
sanaakaan, tuolille istuutuessaau nainen vain huokasi syvään ja
antoi käsiensä vaipua alas, kuin olisi ollut sairas ja uupunut.
Jalankulkevat palvelijat veivät ratsut talliin.

Kirkkoherra huomasi sen ja haluten tietää, keitä olivat henkilöt,

jotka esiintyivät siinä asussa ja niin vaiteliaina, lähti palvelijoitten luo
ja kysyi eräältä, mitä tahtoi tietää. Mies vastasi:

— Totta totisesti, hyvä herra, minä en tiedä teille sanoa, mitä

väkeä he ovat; tiedän vain, että he näyttävät sangen ylhäisiltä,
varsinkin se, joka meni ottamaan syliinsä tuota rouvaa, jonka näitte.
Sanon tämän siksi, että kaikki muut häntä kunnioittavat eikä tehdä
mitään muuta kuin minkä hän määrää ja käskee.
 — Entä kuka on tuo rouva? — kysyi kirkkoherra.

— En tiedä sitäkään sanoa, — vastasi palvelija — sillä en ole koko

matkan kestäessä nähnyt hänen kasvojaan; huokailevan olen hänen
kyllä kuullut ja valittelevan, niin että joka kerta luulisi hänen olevan
henkihieverissä. Eikä ole ihmekään, ettemme me, kumppanini ja
minä, tiedä enempää kuin olemme sanoneet, sillä me olemme
heidän seurassaan vasta toista päivää; kohtasimme näet heidät
tiellä, he kehoittivat meitä lähtemään kanssaan Andalusiaan, ja me
suostuimme, kun lupasivat varsin hyvän korvauksen.

— Entä oletteko kuulleet ketään heistä mainittavan nimeltään? —

kysyi kirkkoherra.

— Emme, emme suinkaan; — vastasi palvelija — he näet

ratsastavat niin vaiteliaina, että se on ihan ihme. Heidän joukostaan
ei kuulu mitään muuta kuin rouva rukan huokauksia ja nyyhkytyksiä,
joista meidän tulee häntä surku; ja me uskomme vallan varmaan,
että hän, olipa menossa minne tahansa, menee pakosta;
vaatetuksesta päätellen hän on nunna tai nunnaksi tulossa, mikä on
luultavampaa, ja saattaapa olla, että hän on niin surullinen kuin
nähdään siitä syystä, ettei hän itse mielisi ruveta nunnana elämään.

— Varsin mahdollista — virkkoi kirkkoherra.

Hän poistui palaten Dorotean luo, joka, kuultuaan hunnutetun

naisen huokailevan, astui luontaisen myötätunnon yllyttämänä hänen
luokseen ja sanoi:

— Mikä teitä vaivaa, parahin rouva? Jos se on jotakin sellaista,

minkä parantamisessa meillä naisilla yleensä on tottumusta ja
kokemusta, niin minä puolestani tarjoudun mielelläni teitä
palvelemaan.

Murheellinen nainen ei vastannut tuohon sanaakaan, vaan oli yhä

vaiti, vaikka Dorotea tarjoutui vieläkin innokkaammin auttamaan,
kunnes naamioitu herra (jonka käskyjä palvelija oli sanonut toisten
tottelevan) astui luo ja virkkoi Dorotealle:

— Älkää vaivautuko, armollinen rouva, tarjoamaan tälle naiselle

mitään palvelusta, sillä hänen tapanaan on olla kiittämättä mistään
hänelle annetusta avusta; älkää myöskään yrittäkö saada häneltä
vastausta, ellette mieli kuulla hänen lausuvan jotakin valhetta.

— Minä en ole milloinkaan valehdellut; — virkkoi nyt nainen, joka

oli siihen saakka ollut vaiti — päinvastoin: koska olen niin
totuuttarakastava ja tarkoin varon kaikkia valheellisia juonia, olen
joutunut tähän suureen onnettomuuteen, ja sen saatte todistaa te
itse, sillä minun ehdoton vilpittömyyteni tekee teidät pettäjäksi ja
valehtelijaksi.

Cardenio kuuli kaikki nuo sanat aivan selvästi, koska hän oli niin
lähellä niitten lausujaa, että ainoastaan Don Quijoten huoneeseen
johtava ovi oli heidän välissään, ja ne kuultuaan hän huudahti
ääneen:

— Jumala minua auttakoon! Mitä kuulenkaan? Kenen ääni

kaikuikaan kuuluviini?

Nuo huudahdukset kuultuaan nainen käänsi aivan pelästyneenä

päätään ja nousi sitten, kun ei nähnyt henkilöä, joka oli huutanut,
aikoen mennä viereiseen huoneeseen, mutta sen huomattuaan herra
pidätti hänet sallimatta hänen astua askeltakaan. Hämmentyneenä ja
mielenliikutuksen vallassa ollen nainen pudotti silkkihunnun, joka oli
hänen kasvojaan peittänyt, ja niin tuli näkyviin verraton kauneus,
kasvot, jotka olivat ihmeen ihanat, vaikka kalpeat ja säikähtyneet;
hän näet pälyili kaikkialle, minne katse kantoi, niin kiihkeästi, että
näytti olevan järjiltään, ja tämä hänen ilmeensä herätti Doroteassa ja
kaikissa muissa katselijoissa erinomaista sääliä, vaikka he eivät
tietäneet, mikä oli syynä siihen. Herra piteli häntä yhä lujasti
olkapäistä eikä siinä ahkeroidessaan voinut nostaa paikoilleen
naamiotaan, joka oli putoamassa ja sitten todella putosikin.
Kohottaessaan katsettaan näki Dorotea, joka piti naista sylissään,
että mies, joka hänkin oli käynyt naiseen käsiksi, oli hänen oma
puolisonsa, Don Fernando, ja tuskin ehdittyään hänet tuntea hän
huokaisi sydämensä pohjasta pitkään ja tuskaisesti ah! kaatui
pyörtyneenä selälleen ja olisi kaatunut permantoon, ehei siinä lähellä
seisova parturi olisi ottanut häntä käsivarsiensa varaan. Kirkkoherra
riensi kohta hänen luokseen poistamaan huntua ja pirskottamaan
vettä hänen kasvoihinsa, ja hänen irroitettuaan hunnun Don
Fernando (hän näet oli se mies, joka piti toista naista sylissään) tunsi
hänet ja valahti kuin hengettömäksi hänet nähdessään, mutta ei
kumminkaan päästänyt vapaaksi hänen syleilystään irtautumaan
pyrkivää naista, joka oli Luscinda. Tämä oli tuntenut Cardenion
äänen hänen huudahtaessaan, samoinkuin Cardenio oli tuntenut
hänen äänensä. Cardenio kuuli myös, kuinka Dorotea pyörtyessään
voihkaisi, luuli, että se oli hänen oma Luscindansa, syöksyi
pelästyneenä ulos huoneesta ja näki ensiksi Don Fernandon
syleilemässä Luscindaa. Don Fernando puolestaan tunsi heti
Cardenion, ja kaikki kolme, Luscinda, Cardenio ja Dorotea, olivat
aivan hiljaa ja ihmeissään, tuskin tietäen, mitä heille oli tapahtunut.

Kaikki olivat vaiti ja katselivat toisiaan, Dorotea Don Fernandoa,

Don Fernando Cardenioa, Cardenio Luscindaa ja Luscinda Cardenioa.
Mutta ensimmäisenä rikkoi vaitiolon Luscinda puhutellen Don
Fernandoa näin:

— Päästäkää minut, Don Fernando, oman itsenne tähden, ellette

muusta syystä sitä tekisikään, sallikaa minun turvautua siihen
muuriin, jonka muratti olen, siihen tukeen, josta minua eivät ole
voineet erottaa teidän ahdistelunne, uhkauksenne, lupauksenne eikä
lahjanne. Huomatkaa, kuinka taivas on tavattomia ja meiltä
kätkettyjä teitä pitkin kuljettanut luokseni minun oikean puolisoni; ja
tiedättehän te lukemattomista kalliistimaksamistanne kokemuksista,
että ainoastaan kuolema voi häivyttää hänet muististani. Saakoon
siis tämä harhaluuloja hälventävä selitykseni (koska se ei voi mitään
muuta vaikuttaa) rakkautenne muuttumaan raivoksi, kiintymyksenne
katkeruudeksi, ja lopettakaa sen tunteen vallassa minun elämäni;
kun luovun siitä hyvän puolisoni nähden, katson sen hyvin
käytetyksi: kenties hän uskoo minun kuollessani, että olen säilynyt
hänelle uskollisena elämäni viimeiseen hetkeen saakka.

Sillävälin oli Dorotea tullut jälleen tajuihinsa ja oli kuunnellut

kaikkia Luscindan lausumia, joista arvasi, kuka hän oli.
Huomatessaan, ettei Don Fernando vieläkään päästänyt Luscindaa
syleilystään eikä vastannut hänelle, hän ponnistihe minkä jaksoi,
nousi, meni Don Fernandon luo, painui polvilleen hänen eteensä,
vuodatti runsaan määrän kauniita ja liikuttavia kyyneliä ja virkkoi
hänelle:

— Elleivät sen auringon säteet, joka nyt on pimenneenä sylissäsi,

sammuta ja himmennä sinun silmiesi valkeutta, olet varmaan jo
huomannut, että eteesi polvistunut on Dorotea, kurja ja onnea vailla
niin kauan kuin sinä niin tahdot. Minä olen se mitätön maalaistyttö,
jonka sinä hyvyytesi tai mieltymyksesi vuoksi tahdoit koroittaa niin
korkealle, että hän saattoi nimittää itseään sinun omaksesi; minä
olen se tyttö, joka kunniallisuuden piiriin suljettuna eleli
tyytyväisenä, kunnes sinun kiihkeiden kehoitustesi ja näennäisesti
vilpittömien ja hellien tunteittesi liikuttamana avasi häveliäisyytensä
ovet ja luovutti sinulle vapautensa avaimet. Kuinka huonosti olet
osoittanut minulle kiitollisuuttasi tästä lahjastani, havaitaan erittäin
selvästi siitä, että minun täytyy olla, missä minut nyt näet, ja nähdä
sinut sellaisena kuin näen. En kumminkaan haluaisi sinun johtuvan
ajattelemaan, että olen tullut tänne häpeän polkuja, sillä minut on
tänne tuonut vain tuska ja murhe siitä, että olet minut unohtanut.
Sinä tahdoit minut omaksesi ja tahdoit niin, ettet voi lakata olemasta
omani, vaikka et enää huolisikaan minua omanasi pitää. Ajattele,
herrani, että sitä kauneutta ja ylhäisyyttä, jonka tähden minut
hylkäät, voi korvata minun sinulle varaamani ylenpalttinen rakkaus.
Sinä et voi olla kauniin Luscindan oma, koska olet minun omani, eikä
hän voi tulla sinun omaksesi, koska hän on Cardenion, ja sinun on
varmaan, jos asiaa harkitset, helpompi taivuttaa mielesi kiintymään
häneen, joka sinua palvoo, kuin saada rakastamaan se, joka sinua
inhoo. Sinä houkuttelit kiihkeästi minua, joka en ollut varuillani, sinä
kiusasit minua, siveätä; säätyni ei ollut sinulle tuntematon; sinä
tiedät hyvin, kuinka antauduin kokonaan sinun valtoihisi: sinulla ei
ole aihetta eikä mahdollisuutta väittää joutuneesi petetyksi. Ja jos
kerran on niin laita, kuten onkin, ja sinä olet yhtä hyvä kristitty kuin
ritarikin, miksi pidätyt niin monin verukkein suomasta minulle lopulta
samaa onnea, jonka soit minulle aluksi? Ja ellet rakasta minua siksi,
että olen sinun oikea ja laillinen puolisosi, rakasta ja pidä minua
ainakin orjanasi; minä katson olevani onnellinen ja auvokas, kun vain
saan olla sinun omasi. Älä anna minut jättämällä ja hylkäämällä
aihetta siihen, että juoruseurat kerääntyvät minua häpäisemään; älä
tee vanhuutta niin katkeraksi vanhemmilleni, sillä sellaista palkkaa
eivät ansaitse ne uskolliset palvelukset, joita he ovat hyvinä
alustalaisina aina suorittaneet sinun vanhemmillesi. Jos taas ajattelet
veresi pilaantuvan, kun se sekaantuu minun vereeni, niin ota
huomioon, ettei maailmassa ole paljon tai ei yhtään aatelia, joka ei
olisi kulkenut sitä tietä, ja ettei naispuolen aateluus ole mikään
tärkeä seikka ylhäisissä sukujohdoissa; koska sitäpaitsi aito aateluus
on hyvettä, niin sen sinulta puuttuessa, jos epäät minulta, mitä olet
oikeudenmukaisesti minulle velkaa, olen aateluudeltani sinua
etevämpi. Sanon sinulle vielä viimeiseksi, herrani, että olen sinun
puolisosi, tahdoit tai et; todistajina ovat omat sanasi, jotka eivät saa
eivätkä voi olla valheelliset, jos kerran kunnioitat itsessäsi sitä, minkä
puuttumisen vuoksi minua ylenkatsot; todistajana olkoon myös sinun
piirtämäsi nimikirjoitus, ja todistajana olkoon taivas, jonka kutsuit
todistamaan, mitä minulle lupasit. Ja vaikka kaikkea tuota puuttuisi,
tulee omatuntosi varmaan sinulle huutamaan vaikenemalla kesken
riemujesi, julistaen nyt lausumaani totuutta ja häiriten parhaat ilosi
ja nautintosi.

Tuon ja paljon muuta lausui murheellinen Dorotea, niin tuskaisesti

ja vuodattaen niin runsaita kyyneliä, että kaikki läsnäolijat, nekin,
jotka kuuluivat Don Fernandon seurueeseen, sulivat myötätuntoon ja
itkuun. Don Fernando kuunteli Doroteaa sanaakaan vastaamatta,
kunnes hän lakkasi puhumasta ja alkoi nyyhkiä ja huokailla niin
haikeasti, että kuulijan sydämen olisi täytynyt olla pronssia
voidakseen heltymättä havaita niin ankaran tuskan ilmaukset.
Luscinda katseli häntä, yhtä syvästi ottaen osaa hänen suruunsa
kuin ihaillen hänen erinomaista älyään ja kauneuttaan, ja olisi
mielellään mennyt hänen luokseen lausumaan joitakin lohdutuksen
sanoja, mutta ei voinut, kun Don Fernando piti häntä yhä syliinsä
suljettuna. Pitkän kotvan tarkkaavasti katseltuaan Doroteaa Don
Fernando avasi hämmentyneenä ja liikutettuna sylinsä, päästi
Luscindan vapaaksi ja virkkoi:

— Sinä voitit, kaunis Dorotea, sinä voitit, sillä kenelläkään ei voi

olla sydäntä väittää valheeksi niin monia toisiinsa liittyviä totuuksia.

Don Fernandon päästäessä hänet irti Luscinda tunsi voipuvansa ja

oli kaatua permantoon, mutta Cardenio, joka oli siinä aivan lähellä,
Don Fernandon takana, minne oli sijoittunut, jottei tämä häntä
tuntisi, riensi nyt, välittämättä mistään pelosta ja uhmaten kaikkea
mahdollista vaaraa, tukemaan Luscindaa, sulki hänet syliinsä ja
lausui hänelle:

— Jos laupias taivas suo ja sallii sinun, uskollisen, horjumattoman

ja kauniin valtiattareni, vihdoin nauttia lepoa, niin enpä usko sinun
löytävän mistään turvallisempaa lepopaikkaa kuin sylistäni, johon
sinut nyt suljen, niinkuin suljin jo ennen, kun onnellinen kohtalo
antoi minulle luvan nimittää sinua omakseni.

Nuo sanat kuullessaan Luscinda kohotti katseensa Cardenioon.

Aikaisemmin hän oli jo tuntenut Cardenion äänen ja nyt, saatuaan
näkemällä vakuuden siitä, että siinä tosiaan oli Cardenio, hän joutui
melkein suunniltaan, ei välittänyt mistään soveliaisuuden
vaatimuksista, vaan kietoi käsivartensa hänen kaulaansa, painoi
kasvonsa hänen kasvoihinsa ja sanoi hänelle:

— Niin, te, minun herrani, olette tämän vangittunne oikea

omistaja, miten tyly sallimus sitä vastustaneekaan ja miten
uhattaneenkaan tätä elämää, jonka ylläpitäjä on teidän elämänne.

Se oli merkillinen näky Don Fernandolle ja kaikille läsnäolijoille,

jotka ihmettelivät sellaista ennenkuulumatonta tapausta. Doroteasta
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankfan.com