Visit https://ebookfinal.

com to download the full version and

explore more ebooks

Electrical Engineer s Portable Handbook 2nd

Edition R. B. Hickey

_____ Click the link below to download _____

https://ebookfinal.com/download/electrical-engineer-s-
portable-handbook-2nd-edition-r-b-hickey/

Explore and download more ebooks at ebookfinal.com

Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Newnes electrical power engineer s handbook 2nd ed Edition

D.F. Warne

https://ebookfinal.com/download/newnes-electrical-power-engineer-s-
handbook-2nd-ed-edition-d-f-warne/

Frommer s Portable Charleston 2005 Frommer s Portable 2nd

Edition Darwin Porter

https://ebookfinal.com/download/frommer-s-portable-
charleston-2005-frommer-s-portable-2nd-edition-darwin-porter/

Frommer s Portable Cayman Islands 2005 Frommer s Portable

2nd Edition Darwin Porter

https://ebookfinal.com/download/frommer-s-portable-cayman-
islands-2005-frommer-s-portable-2nd-edition-darwin-porter/

Perry s chemical Engineer s handbook Section 21 8th

edition Edition Wolfgang Witt

https://ebookfinal.com/download/perry-s-chemical-engineer-s-handbook-
section-21-8th-edition-edition-wolfgang-witt/
Perry s chemical Engineer s handbook Section 18 8th
edition Edition David Dickey

https://ebookfinal.com/download/perry-s-chemical-engineer-s-handbook-
section-18-8th-edition-edition-david-dickey/

Perry s chemical Engineer s handbook Section 3 8th edition

Edition Bruce A. Finlayson

https://ebookfinal.com/download/perry-s-chemical-engineer-s-handbook-
section-3-8th-edition-edition-bruce-a-finlayson/

Mastering Technical Sales The Sales Engineer s Handbook

1st Edition John Care

https://ebookfinal.com/download/mastering-technical-sales-the-sales-
engineer-s-handbook-1st-edition-john-care/

Electrical resistivity handbook 2nd. ed Edition Gordon T

Dyos

https://ebookfinal.com/download/electrical-resistivity-handbook-2nd-
ed-edition-gordon-t-dyos/

The Bowhunter s Handbook 2nd Edition M. R. James

https://ebookfinal.com/download/the-bowhunter-s-handbook-2nd-edition-
m-r-james/
Electrical Engineer s Portable Handbook 2nd Edition R.
B. Hickey Digital Instant Download
Author(s): R. B. HIckey
ISBN(s): 9780071433495, 0071418202
Edition: 2
File Details: PDF, 12.43 MB
Year: 2004
Language: english
ELECTRICAL ENGINEER’S
PORTABLE HANDBOOK
This page intentionally left blank.
ELECTRICAL ENGINEER’S
PORTABLE HANDBOOK

ROBERT B. HICKEY, P.E.

Electrical Engineer

SECOND EDITION

McGraw-Hill
New York Chicago San Francisco Lisbon London Madrid
Mexico City Milan New Delhi San Juan Seoul
Singapore Sydney Toronto
Copyright © 2004, 1999 by The McGraw-HIll Companies, Inc. All rights reserved. Manufactured in the
United States of America. Except as permitted under the United States Copyright Act of 1976, no part
of this publication may be reproduced or distributed in any form or by any means, or stored in a data-
base or retrieval system, without the prior written permission of the publisher.

0-07-143349-X

The material in this eBook also appears in the print version of this title: 0-07-141820-2.

All trademarks are trademarks of their respective owners. Rather than put a trademark symbol after
every occurrence of a trademarked name, we use names in an editorial fashion only, and to the benefit
of the trademark owner, with no intention of infringement of the trademark. Where such designations
appear in this book, they have been printed with initial caps.
McGraw-Hill eBooks are available at special quantity discounts to use as premiums and sales pro-
motions, or for use in corporate training programs. For more information, please contact George
Hoare, Special Sales, at [email protected] or (212) 904-4069.

TERMS OF USE
This is a copyrighted work and The McGraw-Hill Companies, Inc. (“McGraw-Hill”) and its licensors
reserve all rights in and to the work. Use of this work is subject to these terms. Except as permitted
under the Copyright Act of 1976 and the right to store and retrieve one copy of the work, you may not
decompile, disassemble, reverse engineer, reproduce, modify, create derivative works based upon,
transmit, distribute, disseminate, sell, publish or sublicense the work or any part of it without
McGraw-Hill’s prior consent. You may use the work for your own noncommercial and personal use;
any other use of the work is strictly prohibited. Your right to use the work may be terminated if you
fail to comply with these terms.
THE WORK IS PROVIDED “AS IS”. McGRAW-HILL AND ITS LICENSORS MAKE NO GUAR-
ANTEES OR WARRANTIES AS TO THE ACCURACY, ADEQUACY OR COMPLETENESS OF
OR RESULTS TO BE OBTAINED FROM USING THE WORK, INCLUDING ANY INFORMA-
TION THAT CAN BE ACCESSED THROUGH THE WORK VIA HYPERLINK OR OTHERWISE,
AND EXPRESSLY DISCLAIM ANY WARRANTY, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT
NOT LIMITED TO IMPLIED WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A
PARTICULAR PURPOSE. McGraw-Hill and its licensors do not warrant or guarantee that the func-
tions contained in the work will meet your requirements or that its operation will be uninterrupted or
error free. Neither McGraw-Hill nor its licensors shall be liable to you or anyone else for any inac-
curacy, error or omission, regardless of cause, in the work or for any damages resulting therefrom.
McGraw-Hill has no responsibility for the content of any information accessed through the work.
Under no circumstances shall McGraw-Hill and/or its licensors be liable for any indirect, incidental,
special, punitive, consequential or similar damages that result from the use of or inability to use the
work, even if any of them has been advised of the possibility of such damages. This limitation of lia-
bility shall apply to any claim or cause whatsoever whether such claim or cause arises in contract, tort
or otherwise.

DOI: 10.1036/007143349X
To Vandi Lynn Larson,
my stepdaughter,
in loving memory.
This page intentionally left blank.
 For more information about this title, click here.

Contents

Acknowledgments xi
Credits xiii
Preface to the Second Edition xv
Introduction: How to Use This Book xvii

Chapter 1. General Information 1

1.0 Introduction 1
1.1 Checklists 1
1.2 Electrical Symbols and Mounting Heights 19
1.3 NEMA Device Configurations 33
1.4 IEEE Standard Electrical Power System Device
Function Numbers and Contact Designations 35
1.5 NEMA Standard Enclosures 58
1.6 Formulas and Terms 61
1.7 Typical Equipment Sizes and Weights 62
1.8 Seismic Requirements 62

Chapter 2. National Electrical Code (NEC) Articles,

Tables, and Data 69

2.0 Working Space About Electric Equipment 69

2.1 Over 600 Volts, Nominal 80
2.2 Overcurrent Protection Standard Ampere Ratings 82
2.3 NEC Article 240.21: Location in Circuit
(Feeder Tap Rules) 84
2.4 NEC Article 310: Conductors for General Wiring 92

vii
Copyright 2004, 1999 by The McGraw-Hill Companies, Inc. Click Here for Terms of Use.
viii Contents

2.5 NEC Chapter 9 Tables (Partial) 110

2.6 NEC Appendix C (Partial) 123

Chapter 3. Service and Distribution 159

3.0 Primary and Secondary Service and System
Configurations 159
3.1 Preliminary Load Calculations 170
3.2 Secondary Voltage Selection 181
3.3 Short-Circuit Calculations 182
3.4 Selective Coordination of Overcurrent-Protective
Devices 204
3.5 Component Short-Circuit Protection 217
3.6 Transformer Electrical Characteristics 238
3.7 Transformer Thermal and Sound Characteristics 254
3.8 Motor Feeders and Starters 256
3.9 Standard Voltages and Voltage Drop 265
3.10 Three-Phase Feeder Size Schedule 311

Chapter 4. Grounding and Ground Fault Protection 313

4.0 Grounding 313
4.1 Ground Fault Protection 325
4.2 Lightning Protection 331

Chapter 5. Emergency and Standby Power Systems 339

5.0 General Need for Emergency and Standby
Power Systems 339
5.1 Emergency/Standby Power Source Options 349
5.2 Typical Emergency/Standby System Arrangements 363
5.3 Generator and Generator Set Sizing 373
5.4 Uninterruptible Power Supply (UPS) Systems 386

Chapter 6. Lighting 403

6.0 Measuring Light and Illumination Terms 403
6.1 How to Select the Recommended Illuminance Level 407
 Contents ix

6.2 Zonal Cavity Method of Calculating Illumination 410

6.3 Lamp Characteristics and Selection Guide
(Tables 6.14 through 6.19) 423
6.4 How Light Affects Color (Table 6.20) 423

Chapter 7. Special Systems 437

7.0 Fire Alarm Systems 437

7.1 Telecommunications Structured Cabling Systems 450
7.2 Blown Optical Fiber Technology (BOFT) 488

Chapter 8. Miscellaneous Special Applications 495

8.0 General 495
8.1 Mineral-Insulated Cable Applications 495
8.2 Fire Pump Applications 500
8.3 Wiring for Packaged Rooftop AHUs
with Remote VFDs 503
8.4 Wye-Delta Motor Starter Wiring 503
8.5 Motor Control Diagrams 506
8.6 Elevator Recall Systems 550
8.7 Medium-Voltage Cable and Engineering Data 551
8.8 Harmonic Effects and Mitigation 564

Index 569
This page intentionally left blank.
 Acknowledgments

Many thanks to Mark W. Felgate, P.E.; Edward M. Grafe; and the entire
electrical staff at van Zelm Heywood & Shadford, Inc. for their valuable
input; and to Kristine M. Buccino for her assistance in getting permis-
sion to reprint copyrighted material.
A special thanks to Steve Chapman and his team at McGraw-Hill and
to Stephanie Landis and her team at North Market Street Graphics,
whose wonderful collaborative spirit and many professional talents
made the publication of this second edition possible.
And finally, a very special thanks to my wife Pat for her continued
encouragement and support.

xi
Copyright 2004, 1999 by The McGraw-Hill Companies, Inc. Click Here for Terms of Use.
This page intentionally left blank.
 Credits

Where indicated, reprinted with permission from NFPA 70 (2002), the

National Electrical Code ®, copyright © 2001, National Fire Protection
Association, Quincy, MA 02269. This reprinted material is not the refer-
enced subject which is represented only by the standard in its entirety.

Where indicated, reprinted with permission from the National Electrical

Code ® Handbook, copyright © 2004, National Fire Protection Associa-
tion, Quincy, MA 02269. This reprinted material is not the referenced
subject which is represented only by the standard in its entirety.

Where indicated, reprinted with permission from NFPA 72, National

Fire Alarm Code®, copyright © 1996, National Fire Protection Associa-
tion, Quincy, MA 02269. This reprinted material is not the referenced
subject which is represented only by the standard in its entirety.

Tables 1.7–1.11 are reprinted with permission from 1996 Means Electri-
cal Cost Data, copyright R.S. Means Co., Inc., Kingston, MA, 781-585-
7880, all rights reserved.

ACME Electric, BICSI Cablec Industrial Cable Co., Caterpillar,

Cooper Bussman, Cutler-Hammer, Ferraz Shawmut, General Cable
Corporation, Illuminating Engineering Society of North America, Insti-
tute of Electrical and Electronics Engineers, Kerite (Hubbell Power
Systems), Okonite Company, OSRAM Sylvania, Pyrotenax USA,
Simens Corporation, Square D (Schneider Electric).

xiii
Copyright 2004, 1999 by The McGraw-Hill Companies, Inc. Click Here for Terms of Use.
This page intentionally left blank.
 Preface to the
Second Edition

This second edition of the Electrical Engineer’s Portable Handbook

includes a number of significant updates and a few worthy additions and
enhancements.
All National Electrical Code ® articles, tables, data, references, and so
on have been updated to the 2002 edition of the Code in Chap. 2 and else-
where where they occur.Two major changes throughout the latest edition
of the NEC are the system of nomenclature/paragraphing hierarchy and
the metrification of units as primary in tables and data.
Chapter 3 contains updated motor circuit feeder schedules, a trans-
former primary and secondary feeder schedule, and a new table of three-
phase, three-wire, and four-wire plus ground feeder schedules sized to the
overcurrent protection rating.These should prove to be time-saving tools.
The grounding electrode system (main service grounding detail) dia-
gram in Chap. 4 has been updated and an introductory overview of a dis-
sipation array system (DAS) for lightning protection has been added.
This is an emerging technology application of a long-known theory that is
gaining popularity in some critical installations.
Telecommunications-structured cabling systems information in Chap. 8
has been completely replaced with the latest BICSI standards (including
tables, diagrams, and illustrations). An introductory overview to blown
optical fiber technology (BOFT) provides insight into this very interest-
ing, cost-competitive, and extremely flexible optical fiber technology. It is
particularly amenable to renovation/retrofit applications because of its
flexibility and avoids initial capitalization for installing future capacity in
new construction.
I hope you will find this second edition of the Electrical Engineer’s
Portable Handbook a truly useful addition to your design tools library.

Bob Hickey

xv
Copyright 2004, 1999 by The McGraw-Hill Companies, Inc. Click Here for Terms of Use.
This page intentionally left blank.
 Introduction:
How to Use This Book

The concept of this book is that of a personal tool, which compacts 20 per-
cent of the data that is needed 80 percent of the time by electrical design
professionals in the preliminary design of buildings of all types and sizes.
This tool is meant to always be at one’s fingertips (open on a drawing
board, desk, or computer table; carried in a briefcase; or kept in one’s
pocket). It is never meant to sit on a bookshelf. It is meant to be used
everyday!
Because design professionals are individualistic and their practices
are so varied, the user is encouraged to individualize this book by
adding notes or changing data as experience dictates.
Building codes and laws, new technologies, and materials are ever
changing in this industry. Therefore, this book should be viewed as a
starter of simple data collection that must be updated over time. New
editions may be published in the future.
Because this book is so broad in scope, yet so compact, information
can be presented in only one location, and not repeated. It is expected
that the experienced practitioner is generally knowledgeable about the
data and knows how to apply it properly. Information is often presented
in the form of simple ratios, coefficients, application tips, or rules of
thumb that leave the need for commonsense judgment.
This book is unique among handbooks. It provides myriad valuable
time-saving data for the experienced practitioner, yet there are enough
concept explanations and examples on critical topics to use it as a teach-
ing tool for the fledgling electrical design professional. Also, the topics of
Chapters 3 through 7, in particular, are arranged in a sequence that
closely approximates the normal design process flow to facilitate speed
for the experienced practitioner and learning for the beginner. The Index
has been expanded to facilitate quickly locating needed information.
This book is not a substitute for professional expertise or other books
of a more detailed and specialized nature, but will be a continuing every-
day aid that takes the more useful “cream” off the top of other sources.

xvii
Copyright 2004, 1999 by The McGraw-Hill Companies, Inc. Click Here for Terms of Use.
This page intentionally left blank.
ELECTRICAL ENGINEER’S
PORTABLE HANDBOOK
This page intentionally left blank.
 CHAPTER ONE
General Information

1.0 INTRODUCTION
This chapter provides information of a general nature that is frequently
needed by the electrical design professional. Information that follows in
subsequent chapters is more specific and closely follows the design
process.

1.1 CHECKLISTS
The following checklists should prove useful in the execution of proj-
ects.

1
Copyright 2004, 1999 by The McGraw-Hill Companies, Inc. Click Here for Terms of Use.
2 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.1 Project to do checklist (electrical).

 General Information 3

FIGURE 1.1 Project to do checklist (electrical). (Continued )

4 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.1 Project to do checklist (electrical). (Continued )

 General Information 5

FIGURE 1.2 Drawing design checklist (electrical).

6 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.2 Drawing design checklist (electrical). (Continued )

 General Information 7

FIGURE 1.2 Drawing design checklist (electrical). (Continued )

8 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.3 Site design checklist (electrical).

 General Information 9

FIGURE 1.3 Site design checklist (electrical). (Continued )

10 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.4 Existing condition service & distribution checklist.

 General Information 11

FIGURE 1.4 Existing condition service & distribution checklist. (Continued )

12 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.4 Existing condition service & distribution checklist. (Continued )

 General Information 13

FIGURE 1.5 Design coordination checklist (electrical).

14 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.5 Design coordination checklist (electrical). (Continued )

 General Information 15

FIGURE 1.5 Design coordination checklist (electrical). (Continued )

16 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.6 Fire alarm system checklist.

 General Information 17

FIGURE 1.6 Fire alarm system checklist. (Continued )

18 Electrical Engineer’s Portable Handbook

FIGURE 1.6 Fire alarm system checklist. (Continued )

 General Information 19

1.2 ELECTRICAL SYMBOLS AND MOUNTING HEIGHTS

Electrical Symbols
Electrical symbols can vary widely, but the following closely adhere to
industry standards. Industry standard symbols are often modified to
meet client and/or project specific requirements.

FIGURE 1.7 Electrical symbols.

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
The Project Gutenberg eBook of Takamaan
torpparit
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Takamaan torpparit

Author: Nestor Niemelä

Release date: December 4, 2023 [eBook #72309]

Language: Finnish

Original publication: Porvoo: Werner Söderström, 1889

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TAKAMAAN

TORPPARIT ***
TAKAMAAN TORPPARIT

Kirj.

N. Niemelä

Porvoossa, Werner Söderström, 1889.

Oli ihana kesäinen päivä. Ruuhkajärven tyyntä pintaa kulki vene

aimo vauhtia; koskena kohisten sulkeutui vesi sen jäljessä, asettuen
taas entiseen rauhalliseen asemaansa. Tuossa kiiti vene pienen
saaren ohitse, parvi sorsia ryöpähti lentoon rannan kaislikosta,
suuttuneena rääkkyen, kun heidän rauhallisia pulikoimistansa niin
häirittiin; pian he kuitenkin palasivat vanhoille paikoilleen; häiritsijät
olivat ehtineet ohitse.

Soutajina veneessä oli kaksi puoli-ikäistä miestä. Toinen oli pitkä,

vahvaraajainen; muuten sorea ja muhkea vartalo oli, ehkäpä
raskaan työn vaikutuksesta, painunut hieman köyryksi; kasvot olivat
ahvettuneet, mutta sittenkin oli hän kaunis, vankka mies. Voimaa,
kestävyyttä todisti hänen soutamisessa, jokaisella aironvedolla
hypähti vene melkein ylös vedestä. Hän istui äänetönnä, silmät
luotuina veneen pohjaan; selvästi näkyi, että hän oli mietteissään.

Toinen oli lyhyenläntä, heikonnäköinen mies; kasvot, jotka olivat

vielä enemmän ahvettuneet kuin kumppanin, näyttivät iloisilta ja
tyytyväisiltä; hän katseli elämää sen valoisalta puolelta.

Veneen pohjalla, pienellä laudalla istui rinnakkain kaksi iloista,

punaposkista lasta, vilkkaasti keskustellen keskenänsä; ijältään
olivat he noin kymmenen paikoilla, mutta siksensä hyvin varttuneet.

Nämät olivat kaksi torpparia Ruuhkajärven takaa, Hamaan Mikko

ja Mäen Pekka; lapset heidän ainoat lapsensa. He palasivat kirkosta,
sillä nyt oli Juhannuksen päivä. Lapset olivat käyneet ensimmäisellä
kirkkomatkallansa ja paljon erinomaista nähneet tällä retkellään: niin
paljon ihmisiä, niin komeaa huonetta he tuskin ennen uskoivat
löytyneenkään. Tosin olivat vanhempansa niistä heille joskus
kertoneet, mutta nyt he olivat kaiken tuon nähneet omin silmin. Ja
pappi sitten tuolla muhkeassa tönössään: hän puhui niin kauniisti
Jumalasta ja Vapahtajasta. Tosin ei tämä heille outoa ollut,
vanhempansa olivat heitä pienestä pitäin opettaneet Jumalaa
rakastamaan; mutta pappi puhui niin mahtavasti, niin… ja Pekkakin,
Miinan isä, istui siellä kirkossa niin vakavana, eikä ollenkaan
puhunut.

Pekka antoi aironsa levähtää ja alkoi jutella: "Souda sinä, Mikko,

vaan, niinkuin soudatkin, en minä enää jaksa, jää sinulle vielä
sittenkin enemmän voimia kuin minulle huomiseksi, kun kartanoon
menemme. Mutta enempi sinä tarvitsetkin voimia: sinä teet aina
työtä semmoisella vauhdilla, jotta luulisi sinun itsellesi tuota kartanoa
rakentavan. Mutta minun ei auta, jos tekisin päivänkään työtä sinun
tavallasi, niin saisin viikon maata sängyn pohjilla; senpätähden minä
vaan juttelen, lavertelen, teen työtä niin ja näin, mutta miehen
päivästä se aina kuitenkin menee, vai mitä luulet, Mikko?"

"Minä luulen, että sinun työsi hyvin ansaitsee käydä täydestä!"

"Mitäs hullua tämmöinen miehen krapa… Multa katsoppas Kallea,

johan se aikoo ruveta soutamaan! No soudappas nyt isän kanssa,
mutta älä kastele vaatteitasi! Kas noin se vetää kuin aika mies; siitä
pojasta tulee pian aika karhu!"

Kesäkuun aurinko ja raskas työ nostivat pian hikihelmet rotevan

pojan poskille, mutta vähät siitä; lakkaamaan hän ei myöntynyt,
ennenkuin oltiin kotorannassa.

Nyt vedettiin vene maalle, pyyhittiin hikikarpalot otsilta ja lähdettiin

astumaan pientä polkua kotia kohden.

"Tänä vuonna", alkoi Pekka käveltäessä, "meidänkin kylästä

ajetaan nälkä sen pituinen pitkä tie. Menköön nyt tuonne uljaisiin
herraskartanoihin, niissä ei juuri muuta puhutakaan!… Mutta mitähän
sanoisivat, jos saisivat tuommoisen odottamattoman vieraan?"

"Millä nyt luulet nälälle ja puutteelle semmoisen kyydin antavasi?"

sanoi Mikko.

"Milläkö minä nälälle kyydin? Katsoppas vaan tuota lainehtivaa

ruisvainiota, miten se kauniissa ilmassa tuoksuu ja suitsee kuin
palava kytö! Totta kai siitä kerran jyvääkin hellii, vai kuinka? Ja nuo
lehtevät suvilaihon omat sitten! Ei semmoisia nähdä joka vuosi, vai
kuinka luulet?"

"Kyllähän sitä toivoa on", vastasi Mikko, "mutta olemmehan

tottuneet näkemään, että toiveet voivat pettää. Yksi yö voi muuttaa
kaikki."

"Hiiteen kaikki hallayöt, pysykööt nyt yhden vuoden poissakin!

Mutta olisit kuullut, mitä Suonpään Vilppu sanoi, kun kysyin: tuleekos
nyt halloja? Olisit nähnyt, miten hänen kasvonsa kävivät
ilkkuvaisiksi, kun hän sanoi: etkö sitten tuon vertaa tiedä? — En
minä tiedä, vastasin minä! — Hallaa ei tule ennen Mikkoa; vielä olis
aikaa, vaikka ohria kylvää, niin hän sanoi. — Semmoinen minusta oli
kelpo miehen puhetta, ja senpätähden olenkin nyt niin varma, että
meillä tulevana vuonna on kaikkea muuta kuin köyhyyttä."

Näin kulkivat he läpi vihertävän niitun, jossa kasvoi pitkää, uhkeaa

heinää; joku tulen korventama kanto, joku risuläjä pilkistä sieltä
täältä heinän seasta, osoittain, että niittu oli äsken raivattua. Sieltä
saapuivat ruispellolle, jossa hiljainen tuuli liikutteli kukkivia kasveja.
Lapset juoksivat sinne tänne, hakien yhä kauniimpia kukkia, ja pian
oli niitä heillä koottuna melkoiset kimput. Miehet kulkivat hiljakseen,
äänetöinnä katsellen kaunista viljapeltoaan, jonka suurella vaivalla
olivat raivanneet epätasaiseen, kylmään maahan. Hauskahan oli
heidän tuota katsella, mutta samassa ei voinut olla mieleen
tunkeumatta ajatus: kaikki tämä voi vielä mennä pois käsistämme.
Tuota ajatusta ei voinut itsestään kokonaan poistaa ilomielinen
Pekkakaan, liian usein olivat he saaneet tuntea luonnon kovuutta.

Näin saapuivat he Mikon torpalle, joka oli rakennettu metsäisen

vuoren ja järvenrannan väliseen alankomaahan; siitäpä nimikin
Alamaa.

Maa oli luonnon puolesta epätasaista, toisin paikoin kivistä mäkeä,

toisin paikoin vetelää noromaata, niinkuin tuommoiset järvien lähellä
olevat kallioiset maat ainakin. Paikoittain oli täytynyt kaivaa suuria,
sylen syvyisiä ojia, ennenkuin voi maata saada jotenkin kuivaksi;
siellä täällä ojien vierissä näkyi suuria, tulen korventamia
tervasjuurikoita, todisteena, etteivät nuot pellontilkut suinkaan olleet
vaivatta syntyneet.

Vaan palatkaamme tuttaviemme luo! Mikko jo avaa pihaveräjää,

kehoittani
Pekkaakin poikkeamaan hetkiseksi levähtämään.

"En minä sentään vielä ole niin tyyni väsynyt, ett'en jaksaisi tuota
sataa askelta käydä", vastaa Pekka, "mutta eihän tuosta sen vuoksi
mitään erinomaista kiirettäkään ole, eivät lapset kotona itke eikä
taida akkakaan vielä pahoin ikävöidä."

Pihassa kasvaa kaksi suurta riippakoivua. Ne ovat jäännöksiä

metsästä, joka tällä paikalla ennen niin mahtavana seisoi. Vienosti
suhisee hiljainen kesätuuli koivuin lehtevissä oksissa. Tavan mukaan
on nyt Juhannuksena pystytetty pihaan nuoria koivunvesoja, joten
koko pieni piha on yhtenä lehtimajana.

Ison koivun alla istui kaksi naisia keskustellen. Heti pihaan

tultuaan juoksivat lapset suoraan heidän syliinsä, ja olipa heillä
kertomista! Toinen naisista oli pitkä, hoikkavartaloinen,
vaaleaverinen; nuoruuden sulous oli jo hänen kasvoistaan
lakastunut, mutta se tyyneys, joka näkyi niiden joka piirteestä, todisti
sisällistä rauhaa ja antoi niille niin kauniin miellyttävän muodon.
Hänen sinisistä silmistään näkyi viehkeä lempeys ja luottamus
Jumalaan; siitä koko hänen olentonsa sai iloisen vakavuuden.
Lempeästi katseli hän polvellaan istuvaa nuorta poikaansa, joka
lapsellisella tavallaan kertoili, mitä erinomaista oli nähnyt ja kuullut
tällä merkillisellä retkellä.
 Toinen oli tuommoinen tavallinen, lyhyenläntä, vahvantykevä
nainen. Häneen ei aika ollut tehnyt suurta vaikutusta; nuoruuden
lystimäiset hymyt eivät vielä olleet kokonaan hänen kasvoiltansa
kadonneet. Hän näytti olevan ikäänkuin luotu kestämään raskasta
työtä, ja työn jälkiä näkyikin hänen ahvettuneissa, tukevissa
käsissään. Hän ei ollut kaunis, niinkuin kumppaninsa, mutta
kuitenkin näki mielellään noita leikillisiä, hymyileviä kasvoja, jotka
suuttuneenakin hymyilivät.

"Kas, täälläpä meidän akkakin on, kelpo akka, kun on tullut tänne
jo minua vastaan", laverteli Pekka pihaan päästyään.

"Sinuako vastaan? Kyllä, kun mokomaa miestä! Mutta mitäs

uutisia kirkkoon kuuluu?"

"Yhtä ja toista, kaikellaista", vastaili Pekka. "Sanottiin vanhan

Jumalan vielä elävän; ukot puhuivat sonnan vedosta,
kertauskynnöstä ja muista arvollisista asioista: akat, sen mitä minä
kuulin, arvostelivat ihmisten käyt…"

"Piisaa! lopeta nyt jo hullut laverruksesi", keskeytti häntä

vaimonsa.

"Mitäs kyselit, totta kai kerroin, mitä näin ja kuulin; mutta

kyseleppäs Miinalta, kyllä se tietää paremmin!"

Hetkisen keskusteltua läksi Pekka vaimoineen ja tyttärineen

kotiansa, joka oli noin sadan askeleen päässä Mikon asunnolta
ylempänä mäellä; Mikko perheineen kävi huoneesen puoliselle.
Tupaa ei koristanut mitkään komeat huonekalut: pari seinäkaappia,
arkku, sänky ja pöytä sekä muutamia tuoleja, siinä kaikki. Mutta
sittenkin näytti se kylläkin sievältä: lattia oli pesty valkeaksi ja siihen
tiputettu tuoreita kuusen havuja, jotka huoneesen levittivät
miellyttävän lemun; seinät olivat koristetut haavan ja pihlajan oksilla,
akkunoille oli kukkia aseteltu vesipulloihin.

Luettuaan rukouksen kävivät kirkonkävijät halvalle, mutta hyvin

laitetulle päivälliselle; tyytyväisyys loisti kaikkien kasvoista.

"Laitappas nyt, Maija, oikein kelpo päivällinen minulle ja tyttärelle",

haasteli Pekka. "Me kyllä tarvitsemme, kun olemme pitkän matkan
kulkeneet."

"No, vartoo nyt nälkäinen, jos jotakin löytäisin", vastasi Maija ja

toimi nopeasti askareissaan.

Pekka oli tyytyväinen, nauroi ja laski leikkiä. Hän ei ikänä

toivoisikaan itselleen parempaa kotia eikä parempaa vaimoa, sen on
hän monesti vakuuttanut.

Jo lähestyi ilta kertomastamme Juhannuksen päivästä.

Pekka ja Mikko palasivat järveltä kalanpyydyksiään katsomasta.

Mukana olivat Kaarlo ja Miinakin, he kävivät miesten edellä
käsikädessä ja kauniit kukkakiehkurat koristivat heidän viattomia
otsiansa. Niin, tässä oli kaksi ihmiskasvia, kaksi erämaan vienoa
kukkaa. Niihin ei koskaan vielä ollut päässyt myrkylliset tuulet
puhaltamaan, niiltä he olivat suojattuna. Tällaisia olennolla saat
melkein turhaan hakea kylän suuresta lapsilaumasta, ainahan heissä
näkyy riehuvan mailman huonoja vaikutuksia.

Iltasella istuu Mikko vaimonsa Kertun kanssa huoneensa

edustalla, Kalle loikoilee pihassa koivun juurella, katsellen
vanhempiaan. Pekan iloinen vihellys kuuluu peltotieltä, kun hän
tyttönsä kanssa kävelee kotiaan kohden, laskeva aurinko kuvastaa
viimeisillä säteillään puitten latvoja, käen ihana kukunta ja rastaan
moniääninen viserrys kuuluu metsästä, luonnossa on suloinen rauha
ja hiljaisuus.

Tarttuen vaimonsa käteen, sanoi Mikko hiljaa kuiskaten:

"Kerttu, oletko nyt onnellinen?"

Kerttu nojasi päätään vanhan miehensä jaloa rintaa vastaan,

sanoen: "kun sinä olet minulla, olen onnellinen, vaikka ei minulla
olisikaan mitänä muuta!"

Käki metsässä kukkui entistäkin kauneemmin. "Onnellinen!" kuului

sen yksiääninen laulu. Ja rastas läheisen aidan seipäässä lauloi:
"Onnellinen!"

*****

Ennenkuin rupeemme pitemmältä kertomaan näiden

metsätorpparien elämänvaiheita, on meidän luotava lyhyt silmäys
heidän entisiin elämänvaiheisiinsa.

Nuoruutensa ajan olivat Mikko ja Pekka palvelleet isonlaisessa

herraskartanossa, siinä samassa kartanossa, jonka maalla heidän
torppansa nyt olivat. Ollessaan kartanossa renkipoikana, sai Mikko
nuoruudessaan lukea vähän kirjallisuutta, johon hänellä oli taipumus.
Ahkera työmies kun oli, sekä sen lisäksi vakava ja järkevä, saavutti
hän pian luottamusta, ja muutaman vuoden palveltuaan sai hän
voudin viran. Näin oli hänellä hyvä asema, hyvä palkka ja häntä
kohdeltiin vakavan, rehellisen luonteensa vuoksi kunnioituksella.
 Pekka palveli tallirenkinä, ahkera hän oli ja tarkka toimissaan,
mutta muuten aika hulivili; leikit, laulut ja tanssit, nepäs hänen oikeita
mielitemppujaan. Koko elämäkin näytti hänestä olevan vaan pelkkää
tanssia ja laulua.

Vaikka Mikko ja Pekka olivat näin eriluontoiset, olivat he kuitenkin

mitä paraimmassa ystävyydessä, joka tuli kai siitä, että kumpikin
tunsi toverinsa rehelliseksi ja luotettavaksi.

Vaikka Mikolla kartanossa oli verrattain hyvät päivät, ei hän

kuitenkaan ollut täydesti tyytyväinen: hän halusi omaa vaikutusalaa,
omaa kotia, jossa voisi vapaasti elää ja toimia oman mielensä
mukaan. Hän oli mieltynyt kartanon vanhan muonamiehen tyttäreen,
kauniisen, lempeään Kerttuun, joka useasti kävi kartanossa työssä.

Pian tuli heille selväksi, että rakastivat toisiansa, ja samassa tuli

myöskin oman kodin tarve tuntuvammaksi, muuttuipa se kohta
vakavaksi päätökseksikin. Mikko meni nyt kartanon herralta
pyytämään jotakin metsänkulmaa, jonne voisi perustaa itsellensä
asunnon.

Tuotakos herra kummastelemaan: mikä hätä Mikolla nyt muka

täällä oli, kun teki mieli metsiin korpeen, karhuin sekaan?

Vaan Mikko selitti asiansa niin järjellisesti ja perinjuurin, että

herrakin lopulla myöntyi ja kysyi, minne Mikko aikoisi asuntonsa
perustaa?

"Jos saan olla määrääjänä", sanoi Mikko, "valitsen minä

Ruuhkajärven takamaan!"

"Mitäs hulluja?" sanoi herra. "Onhan toki maata likempänäkin!"

 "On, mutta jos saan valita, niin valitsen sen."

Päätettiin sitten asia niin, että Mikko perustaisi Ruuhkajärven

takamaalle torpan ja saisi siellä vapaasti isännöidä; viiden vuoden
päästä piti hänen tehdä kartanoon työtä kaksi päivää viikossa.

Iloisena meni Mikko tuota asiaa kertomaan ystävällensä

Pekallekin, joka ei näistä tuumista ennen mitään tiennyt; vaan
Pekkapa ei nyt tapansa mukaan nauranut eikä leikkiä laskenut,
virkkoi vaan hiljakseen: "Niin sinä sait paikan, mutta minnekkä minä
joutunen?" Pekka kertoili, että hänelläkin oli morsian ja hänkin
tarvitsisi kodin, missä eleleisi. "Ja kun vielä sinustakin täytyy erota",
sanoi Pekka, "ei minulla ole yhtään uskollista ystävää!"

"Jos niin on", sanoi Mikko, "niin onhan siellä tilaa meille
molemmillekin. Jos haluttaa, niin käydään yhdessä kartanon herran
puheille!"

Hetkisen kuluttua palasivat he, ja Pekka hyppeli ilosta — "nyt

hänestäkin jo pian tulee isäntä, ja oivallinen!" niin Pekka tuumi.
Muutaman vuoden kuluttua piti Ruuhkajärven takana oleman kaksi
kartanoa, joissa sopi elää ja herrastella kelpo tavalla! Mikko selitteli,
ett'ei tämä askel suinkaan ollut mikään keveä, vaan että he näin
tavoin olivat antauneet hyvinkin kovaan taisteluun. Mutta Pekka ei
sitä ollut ymmärtävittään, rakenteli vaan omia loistavia tuulentupiaan;
hänestä kävi kaikki niin ihan itsestään.

Seuraavana sunnuntaina kuulutettiin Mikko ja Pekka avioliittoon;

Mikko muonamiehen tyttären Kertun ja Pekka kartanon karjapiian
Maijan kanssa, ja kun keväällä lumet alkoivat sulaa, viettivät he
häitänsä.
 Kymmenisen vuotta takaperin siitä ajasta, josta kertomuksemme
alkoi, kajahteli ensi kerran uutisasukkaan kirves Ruuhkajärven
takamailla, joka silloin oli vahvaa metsää, jossa metsän elävät
viihtyivät.

Mikko oli tavallista vakaammalla mielellä, mutta entistä

raskaammin putoili hänen kirveensä ja metsä kaikuili tuimista
iskuista. Hänellä oli nyt työpaikka ja tarkoitusperä, jota kohden tuli
pyrkiä täysin voimin; hän näki edessään monta vastusta, joita oli
vaikea voittaa, mutta vastuksien takana haamoitti itsenäisen miehen
vapaa asema ja hyvä toimeentulo. Ja rymisten kaatui
naavapartainen kuusi ja soleva honka sammaleiseen maahan ja
oudoksuen tuota pakeni metsän peto ikuisilta asuinsijoiltaan,
ihmetellen uusia tulokkaita, jotka toimivat niin kopeasti ja lupaa
kysymättä.

Pekka oli iloinen ja laski leikkiä, kaikki kävi hänestä niin ihmeen
hyvästi ja keveästi; hän huusi ja lauloi, kolisteli kirveellään hongan
kylkeen, jutellen: "Nyt saat sinäkin, vanhus vähän kallistaa päätäsi;
siinä olet jo varmaankin Aatamin ajoista asti seisonut; sepäs on oikia
jättiläinen! Kuules, Mikko! tästä saamme vähällä vaivaa hyviä
sahtitynnyreitä, pohjat päihin vaan, niin on tynnyri valmis, tämä näet
on sisästä onttoa hotteloa!"

Ajan kuluessa ilmestyi peltotilkkukin pienelle avonaiselle paikalle;

risuläjäin ja tervaskantoin palaneille sijoille kylvettiin nauriin
siemeniä. Sekös Pekasta hauskaa: täällä ei pellosta suuria vaivaa:
valkea kantoon vaan ja taas oli valmisna oivallinen pelto. Yönsä
lepäsivät he havumajassa, jota Pekka nimitteli milloin hoviksi, milloin
karhun pesäksi.
 Syksypuoleen nousi kallioiselle aholle rakennus ja toinenkin;
vähitellen ilmaantui savupiippu katolle ja Syyskuun aurinko loisti
ikkunaruutuja vastaan. Silloinkos Pekka oli iloinen kuin
uutisrakennuksen savutornista ensi kerran savu tuprusi taivasta
kohden: nythän hänellä oli talo, johon saattoi noutaa vaimonsa ja
sitten asuskella kuin herrat vaan.

Syyskuun lopulla uutisasukkaat vasta varsinaisesti kaluineen

kampsuineen muuttivat Ruuhkajärven taa, ja se päivä oli heille oikea
juhlapäivä. Ensi talven saattoivat he huoletta elää vanhoista
säästöistään, vieläpä hankkia lehmänkin hätävaraksi kyhättyihin
navettoihin.

Toipa Pekka hevosenkin Hämeenlinnan markkinoilta. Se oli tosin

niin huonossa kunnossa, että tuskin jaksoi kävellä, mutta Pekka
vaan nauroi ja ihmetteli, kun sai hevosen niin halvalla. Ja kun
vaimonsa kysyi, mihinkä oli tamman liha joutunut, vakuutti Pekka
kyllä lihaa hankkivansa, hän, vanha tallirenki. Kyllähän oli tamma nyt
vähän laiha mutta luut oli vielä hyvät ja kaikki oikealla paikallaan,
vaikka jäsenet olivat huonossa rasvassa eivätkä sen tähden voineet
liikkua oikein sukkelaan. Näin tuumaili Pekka, vaan toisin kävi; sillä
eräänä aamuna, hänen mennessään tammaansa ruokkimaan,
makasi se hengetöinnä. Pekka nyt Mikolle valittamaan, että tarvitsis
ajoon lähteä, mutta ei saa hevoistansa ylös. "Sitten se lienee
kuollut", sanoi Mikko. "Ei maar', ei suinkaan se kuollut ole, mitä
vielä!" jutteli Pekka.

Yhdessä lähtivät he katsomaan, mikä nyt oli tamman vikana, ja

Pekka kirkaisi korvaan, tömisti jaloillaan, mutta ei se mitään auttanut.
"Ei sen lurjuksen kanssa mikään auta", sanoi Pekka, "pitää mennä
hakemaan Ojanteen Jussia maalaamaan se toisen väriseksi ja viedä
metsän petojen uhriksi koko klona."

Talvikauden valmistelivat torpparit kaikenlaisia kaluja, ja koska

taas kevät tuli ja jäät sulivat, alkoi ankara maan myllääminen; silloin
taas sai moni juurakko siirtyä sijoiltaan ja joutua tulen uhriksi.

Suven kululla lisääntyi molempain torppain perhe kolmilukuiseksi,

Mikon pojalla ja Pekan tyttärellä. Lapset olivat terveet ja täyteläiset,
ja vanhemmat iloitsivat heistä, vaikka tunsivatkin nyt itsellään olevan
uusia velvollisuuksia.

Ja oli uutisasukkailla vähän viljaa uusissa kytömaissaan ja syksyn

tultua korjasivat he pienistä tilkuistaan verrattain runsaan sadon.
Kaikki näytti heille hyvin käyvän.

Nyt kylvivät he ruistakin jo jommoisenkin joukon ja kevääksi oli

suvilaiho-maata kunnossa.

Tuli taasen kesä, uutisasukkaitten vähäiset viljat menestyivät

erinomaisen hyvin. Ilolla katselivat he peltojaan ja työtä tehtiin
enenevällä innolla.

Rupesi silloin, eräänä heinäkuun päivänä, kylmä tuuli

puhaltamaan pohjasesta, taivas selkeni ja kävi vaalean väriseksi.
Levottomaksi kävi uudisasukkaan sydän: mitäs jos nyt halla hävittäisi
kaikki? Pokka kävi iltapäivällä Mikon luo: "Näyttää vähän siltä, kuin
tulisi halla", sanoi hän.

Mikko yskähti tukehuttavasti. "Se näyttää melkein varmalta", sanoi

hän.

"Luuletko", kysäsi Pekka "meidän maiden olevan hallan arkoja."

 "Melkeinpä kyllä, sillä tässä on veteliä noroja" vastasi Mikko.

Torpissa ei yöllä nukuttu, rauhatonna kävelivät miehet ulos ja

sisälle, he virittelivät suuria valkeita lähelle sarkojaan; mutta suoraan
nousi savu taivasta kohden, ei pienintäkään tuulen henkäystä
tuntunut ilmassa. Joskus heräsi Pekassa entinen leikillisyytensä; hän
otti suuren seipään olallensa ja kävi pellon pientareelle seisomaan,
sillä muka ajaakseen hallan pois. Mutta hallapa olikin jo tullut hiljaa,
näkymättömänä, ankarana. Pekka heitti seipäänsä pois ja kouri
jäätyneitä tähkiä, joista hieno jäähilse hellisi.

Auringon jo korkealta paistaessa rupesi jää tähistä sulamaan ja

muuttui vesipisaroiksi, jotka välkkyen loistivat kirkkaassa valossa; ne
olivat ikäänkuin kyyneleitä, jotka itkivät uutisasukkaitten huonoa
palkkiota. Kastehelmien kansa putosi tähistä elinmehu maahan ja
auringon ylettyä korkeimmilleen töröttivät tähät, tyhjinä, jyvättöminä,
vaaleina, suoraan taivasta kohden.

Halla oli vähin muuallakin tehnyt tuhojaan, mutta ei niin suuria kuin
Ruuhkajärven takana, sillä märät norot nostivat hallan kahta
ankarammaksi. Uutisasukkailla oli pula edessä, sillä edellisinä
vuosina olivat he kuluttaneet vanhat säästönsä, ja nyt, kun toivoivat
viljaa omistavansa, se toivo petti; rukiit olivat aivan jyvättömät ja
suvilaihon oraat tyyni turmeltuneet.

Vähän apealla mielellä ryhtyivät miehet taas työhönsä. Mikko

rupesi kaivamaan suuria ojia saadakseen maata kuivaksi, Pekka sitä
vastoin hakkaamaan metsää pois ja uutta peltoa raivaamaan, sillä,
sanoi hän: "ojista ei minun ole hyötyä, koska peltoni on
mäkirinteessä, taitaa olla paras, jos laitan vanhatkin tukkoon!"
 Kovat ajat alkoivat nyt uutisasukkaille; piti laittaa ruokaa ja
siementä huonona aikana, ja sen ohessa miten mahdollista raivata
peltoa ja niittua kylmään, kovaan maahan, jos koskaan mieli toimeen
tulla. Sen lisäksi raatelivat pedot pientä karjaa, eikä kannattanut
pitää paimenta kaitsemassa.

Toisenakin vuonna tuli viljakato, ei ainoastaan näille

uutistorppareille, vaan yleisesti koko maahan. Silloin nousi viljan
hinta kalliiksi ja työpalkat alenivat; usein ei ollutkaan mitään työn
ansiota saatavissa. Silloin ponnistivat miehet parhaita voimiansa,
ansaitakseen jotakin; mutta raskas työ ja huono ravinto koskivat
kovasti Pekan muutenkin heikkoon ruumiisen, niin että hän vaipui
tautivuoteelle.

Tähän asti oli Pekka tehnyt työtä voimalla, jota ei olisi uskonut
löytyvän tuossa heikossa ruumiissa, mutta häntä elähytti oma
leikkisä, surematon luonteensa, sillä vaikka heidän leipänsä oli
tuskin puoliksi viljasta, söi Pekka aina hyvällä ruokahalulla ja laskien
leikkiä.

"Ei niin kauan hätää, kuin kuorta puussa piisaa", oli Pekalla tapana
sanoa. Multa nyt makasi hän taudin omana, tuskin voiden kättänsä
liikuttaa. Kova koetus oli käsissä.

Mutta vielä käveli Mikko terveenä ja voimakkaana, vaikka vähän

kalpein kasvoin. Ei mikään näyttänyt voivan koskea hänen väkevään
ruumiisensa ja lujaan mieleensä, ei hänen huulillaan koskaan
kuulunut yhtään valituksen sanaa, hänen mielensä terästyi elämän
vaivoissa.

Nyt oli Mikolla kahdenkertaiset huolet; hänen ystävänsä makasi

sairaana, tälle piti hänen hankkia jotakin parempaa ravintoa, mikäli
tämä sitä kulutti; pitipä hän huolta vielä Pekan vaimostakin ja
pienestä Miinasta, sillä vaimoihminen näillä syrjäisillä seuduilla ei
voinut mitään hankkia, varsinkaan kuin oli sairas mies hoidettavana.
Rakkauden voima piti Mikkoa pystyssä, rakkaus omaisiinsa ja
ystäviinsä. Hän tiesi olevansa näille ihmisille kaikki kaikessa, ja kuin
hän myöhään yöllä palasi vaivaloisilta retkiltään, oli aina häntä
vastassa, häntä palvelemassa kaunis hymyilevä olento, joka näytti
olevan niin iloinen ja tyytyväinen. Ja hyvin oli aina laitettu hänen
halpa karu illallisensa ja hän nautti sen hyvällä ruokahalulla.

Talvi oli kylinä ja lunta paljo, työn ansiota ei mistään saatavissa.

Mikolla oli kesällä luistamiansa parkkia, ne päätti hän nyt viedä
kaupunkiin, toivoen niistä saavansa jotakin. Kylästä vuokrasi hän
hevosen ja ajoi kaupunkiin, mutta semmoinen tavara ei silloin juuri
paljon mitään maksanut. Kun hevosen vuokra oli pois luettu ja hän
vielä hankki rohtoja sairaalle ystävällensä, ei paljon jäänyt jauhoin
ostoon.

Jätettyään hevosen kylään ja maksettuaan vuokran, lähti hän kotia

päin astumaan, vähäinen jauhopussi selässä. Hiljainen huokaus
kuului hänen rinnastaan. Kuu kumoitti talvisella taivaalla, tähdet
tuikkivat ja lumi kiilsi tuhansista kirkkaista hilseistä. Pakkanen yltyi ja
lumi narisi astuessa, pohjasen palo soihtuili keskitaivaalle.

Tuolloin tällöin kuului suden kammottava ulvonta, mutta Mikko ei

tuota peljännyt. Hän oli teroittanut seipään kävelykepikseen; sillä ja
vankoilla käsivarsillaan tiesi hän torjuvansa pedot päältään. Kotia
omaistensa luokse paloi hänen mielensä. Hän tiesi siellä löytyvän
kipua ja köyhyyttä, vaikka tosin ei hänelläkään ollut suuria tuomisia;
mutta siellä löytyi sentään niin paljo lempeä ja lämpöä, niin paljo
hyvää ja rakasta.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookfinal.com