Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Energetic Particles in the Heliosphere 1st Edition

George M. Simnett (Auth.)

https://textbookfull.com/product/energetic-particles-in-the-
heliosphere-1st-edition-george-m-simnett-auth/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

Artificial Intelligence in Renewable Energetic Systems

Mustapha Hatti

https://textbookfull.com/product/artificial-intelligence-in-renewable-
energetic-systems-mustapha-hatti/

textbookfull.com

Ecology and management of blackbirds (Icteridae) in North

America 1st Edition George M. Linz

https://textbookfull.com/product/ecology-and-management-of-blackbirds-
icteridae-in-north-america-1st-edition-george-m-linz/

textbookfull.com

George Eliot for the Twenty-First Century K. M. Newton

https://textbookfull.com/product/george-eliot-for-the-twenty-first-
century-k-m-newton/

textbookfull.com

George White and the Victorian Army in India and Africa:

Serving the Empire Stephen M. Miller

https://textbookfull.com/product/george-white-and-the-victorian-army-
in-india-and-africa-serving-the-empire-stephen-m-miller/

textbookfull.com
Decision in the Ukraine German Panzer Operations on the
Eastern Front Summer 1943 George M Nipe Jr

https://textbookfull.com/product/decision-in-the-ukraine-german-
panzer-operations-on-the-eastern-front-summer-1943-george-m-nipe-jr/

textbookfull.com

Energetic nanomaterials : synthesis, characterization, and

application 1st Edition Vladimir E Zarko

https://textbookfull.com/product/energetic-nanomaterials-synthesis-
characterization-and-application-1st-edition-vladimir-e-zarko/

textbookfull.com

The Origin of Mass: Elementary Particles and Fundamental

Symmetries 1st Edition John Iliopoulos

https://textbookfull.com/product/the-origin-of-mass-elementary-
particles-and-fundamental-symmetries-1st-edition-john-iliopoulos/

textbookfull.com

Particles in the Air The Deadliest Pollutant is One You

Breathe Every Day Doug Brugge

https://textbookfull.com/product/particles-in-the-air-the-deadliest-
pollutant-is-one-you-breathe-every-day-doug-brugge/

textbookfull.com

Shielding of Electromagnetic Waves: Theory and Practice

George M. Kunkel

https://textbookfull.com/product/shielding-of-electromagnetic-waves-
theory-and-practice-george-m-kunkel/

textbookfull.com
Astrophysics and Space Science Library 438

George M. Simnett

Energetic Particles
in the Heliosphere
Energetic Particles in the Heliosphere
 Astrophysics and Space Science Library
EDITORIAL BOARD
Chairman
W. B. BURTON, National Radio Astronomy Observatory, Charlottesville,
Virginia, U.S.A. ([email protected]); University of Leiden, The Netherlands
([email protected])
F. BERTOLA, University of Padua, Italy
C. J. CESARSKY, Commission for Atomic Energy, Saclay, France
P. EHRENFREUND, Leiden University, The Netherlands
O. ENGVOLD, University of Oslo, Norway
A. HECK, Strasbourg Astronomical Observatory, France
E. P. J. VAN DEN HEUVEL, University of Amsterdam, The Netherlands
V. M. KASPI, McGill University, Montreal, Canada
J. M. E. KUIJPERS, University of Nijmegen, The Netherlands
H. VAN DER LAAN, University of Utrecht, The Netherlands
P. G. MURDIN, Institute of Astronomy, Cambridge, UK
B. V. SOMOV, Astronomical Institute, Moscow State University, Russia
R. A. SUNYAEV, Space Research Institute, Moscow, Russia

More information about this series at http://www.springer.com/series/5664

George M. Simnett

Energetic Particles
in the Heliosphere

123
George M. Simnett
Birmingham, United Kingdom

ISSN 0067-0057 ISSN 2214-7985 (electronic)

Astrophysics and Space Science Library
ISBN 978-3-319-43493-3 ISBN 978-3-319-43495-7 (eBook)
DOI 10.1007/978-3-319-43495-7

Library of Congress Control Number: 2016959385

© Springer International Publishing Switzerland 2017

This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or part of
the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation,
broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and transmission or information
storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, express or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made.

Cover illustration: The heliosheath. Red and blue spirals are the gracefully curving magnetic field lines
of orthodox models. New data from Voyager add a magnetic froth to the mix. Credit: NASA

Printed on acid-free paper

This Springer imprint is published by Springer Nature

The registered company is Springer International Publishing AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Preface

In the 70 years since the end of WWII, we have gone from having just a few
people who suspected that space was populated with energetic particles to the
current situation whereby anyone who is interested can, through the literature and
the Internet, access the wealth of data on energetic particles in the heliosphere. The
cosmic rays were the first to be discovered in 1912. Chapman and Ferraro in 1930
suggested that magnetic storms were caused by plasma emitted from the Sun, but
their audience was small, as was the particle energy in the plasma. It wasn’t until the
1950s that we began to realise, mainly via high altitude balloon flights, that there
were lots of energetic particles “out there”.
Since 1960 many spacecraft have monitored not only energetic charged
particles but magnetic fields and electromagnetic radiation from radio wavelengths
to high energy  -rays. Some have gone in towards the Sun, but the majority have
stayed around 1 AU. A few have ventured further afield, but only one, Ulysses,
has gone to high heliographic latitudes. The most ambitious mission has seen the
two Voyager spacecraft travel to the edge of the heliosphere (Voyager-2, 2015) and
beyond (Voyager-1, 2012). When the New Horizons spacecraft reached Pluto in July
2015 after an 8.5-year journey, it completed visits to all the Solar System planets.
There are currently, as far as I know, no approved missions which will go to a
region of the heliosphere which has not already been observed. Thus it is appropriate
to step back and examine what we have learnt over the last 70 years. We know that
the Sun is the engine powering the local acceleration of energetic particles. But
we don’t know with certainty how it does so. In our Galaxy and beyond, there are
individual particles that have energies of over 1020 eV, which is comparable to the
energy imparted to a tennis ball served by Djokovic. The Sun struggles to make it
much beyond 1010 eV.
I have addressed all the interesting phenomena that I am aware of regarding
energetic particles in the heliosphere. This inevitably brings in the magnetic field,
which I suspect is considerably more complex and transient than currently envis-
aged. Some of the planets themselves accelerate protons and electrons. Through
observing relativistic electrons, we can deduce that Jupiter is the most important
continuous source of energetic electrons, at least up to 20 MeV. By studying their

v
vi Preface

properties when they are detected near Earth, we can confirm theoretical models of
the heliospheric magnetic field in the ecliptic plane.
The examples that I have used stem from data that I am most familiar with.
Others could be cross that I have not referred to their work, for which I apologise.
One topic that is not addressed is the charge state of the detected energetic ions
coming from the Sun, other than for helium. For any event, the ions’ charge state
is a mixture of thermal and nonthermal ionization. Thermal ionization can only be
an approximation as the source at the Sun is almost certainly not in equilibrium and
probably never has been. Nonthermal ionization is virtually unknown as it requires
knowledge of the energy spectrum and elemental composition of the interacting
particles in the chromosphere/corona. There are so many unknown parameters that
understanding the truth is just like a “can of worms”.
The theoretical side of charged particle acceleration was investigated by my
colleague and friend Ed Roelof, with whom I shared an office in 1967 when we
were both at Goddard Space Flight Center. Ed made a valuable contribution to the
Corotating Interaction Region study, for which I thank him. Reluctantly he felt he
could not follow this up with a suitable account of charged particle acceleration at
the Sun and within coronal mass ejections.
Finally I wish to thank my colleagues for providing high-quality original figures
and Springer for inviting me to write this book.

Torquay, UK George M. Simnett

31 July 2016
Contents

1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Historical Background . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 The First Energetic Particle Observations Outside
the Magnetosphere . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
2 Instrumentation .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
2.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
3 Energetic Particle Acceleration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
3.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
3.2 Acceleration Mechanisms.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
3.2.1 Electron and Proton Acceleration .. . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
3.3 Where Does the Acceleration Take Place at Times of Flares? . . . . . 28
3.4 Spectral Evolution of the X-Ray Emission.. . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 30
3.5 Location of the Acceleration.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
3.5.1 Coronal Acceleration .. . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
3.5.2 Acceleration in the Active Region . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
3.5.3 CME-Driven Shock Acceleration .. . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
3.6 Abundance Data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
3.7 Application to Flares . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
3.8 Summary.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 43
4 Solar Electrons as a Probe of the Inner Heliosphere .. . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
4.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
4.2 Sources of Energetic Electrons in the Inner Heliosphere .. . . . . . . . . . 47
4.2.1 Coronal Source . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47
4.2.2 The Upper Energy of Impulsive Events . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
4.2.3 The Events in June 2004 . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
4.2.4 Analysis of Beamed Electron Events ... . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59

vii
viii Contents

4.3 Solar Flares . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64

4.4 Case Studies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
4.4.1 The July 1968 Event .. . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
4.4.2 Electrons from the 28 October 2003 Event .. . . . . . . . . . . . . . . 79
4.4.3 The 7–10 May 2001 Event . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 81
4.5 Summary.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 87
5 Studies of Energetic Ions in the Inner Heliosphere . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
5.1 Historical Background . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
5.2 Ground-Level Events.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
5.2.1 29 September 1989 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
5.2.2 24 May 1990 .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 91
5.2.3 28 October 2003 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 94
5.2.4 20 January 2005 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
5.3 Other Solar Proton Events . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
5.4 Protons Below 5 MeV . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
5.4.1 Interplanetary Shocks . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
5.5 3 He-Rich Events .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
5.5.1 3 He at Energies Above 10 MeV . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 112
5.5.2 Elemental Composition . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
5.6 STEREO .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 114
5.7 Summary.. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 116
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
6 Corotating Interaction Regions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
6.1 History . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
6.2 Ulysses Observations of CIRs . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
6.3 Insights into Heliospheric Structure from CIR Studies .. . . . . . . . . . . . 125
6.3.1 Other Phenomena at CIRs . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 129
6.4 The Modification to the Parker Magnetic Field .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
6.5 Theoretical Interpretation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135
6.5.1 Adiabatic Energy Losses of Charged Particles .. . . . . . . . . . . 135
6.5.2 Application to the Observations from CIRs . . . . . . . . . . . . . . . 136
6.5.3 Discussion and Summary . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
6.6 Conclusions .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 142
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143
7 Studies of the High Latitude Heliosphere . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
7.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 145
7.1.1 Background to Solar Energetic Particle Observations . . . . 147
7.2 Overview of the Energetic Particle Intensities
Over the Solar Poles During Solar Minimum .. .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
7.3 Overview of the Energetic Particle Intensities
Over the Solar Poles During Solar Maximum . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
7.4 Solar Flare Events When Ulysses Was at High Latitude . . . . . . . . . . . 158
Contents ix

7.4.1 The July 14 2000 Flare . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159

7.4.2 The 12 September 2000 Event . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
7.4.3 Electron Onsets from Four Other Flares When
Ulysses Is at High Latitude .. . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168
7.4.4 Transient Events at High Latitude . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
7.5 The Decay of the Electron Intensity at Ulysses and ACE . . . . . . . . . . 171
7.5.1 12 September 2000 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 171
7.5.2 8 November 2000 .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
7.5.3 4 November 2001 .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
7.5.4 17 November 2001 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 176
7.5.5 The Activity Around N35ı in
August/September 2002 .. . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177
7.5.6 The CME at Ulysses on 29 September (Day
272) 2001 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
7.5.7 Protons at the Time of the CME . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182
7.6 Discussion . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
8 The Anomalous Cosmic Rays . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
8.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
8.2 Observations .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
8.2.1 Measurements from Voyager-1 and -2 .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 193
8.3 Acceleration at the Termination Shock .. . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200
9 Studies of the Distant Heliosphere Beyond Jupiter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
9.1 History . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
9.2 Up to 70 AU . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 203
9.3 The Outer Heliosphere . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
9.4 The Transition to the Interstellar Medium . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
10 Energetic Particles from Planetary Magnetospheres . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223
10.1 Introduction .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223
10.2 The Earth . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224
10.3 The Outer Planets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
10.3.1 Jupiter . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
10.3.2 Saturn . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 231
10.3.3 Uranus .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 233
10.3.4 Neptune . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 234
10.4 Conclusions: Trapped Electrons and Protons . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
References .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
11 What About the Future? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
11.1 History . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 239
11.2 The Present . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
11.3 The Future . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
Chapter 1
Introduction

1.1 Historical Background

Just over a century ago cosmic rays were discovered. Around the turn of the C20th
it was recognised that the Earth’s atmosphere contained ions but the consensus
was that these originated from radiation coming from radioactive elements in the
Earth’s crust. Which was largely true. A dramatic confirmation of this comes from
gamma-ray detectors launched under balloons, which experience a rapid reduction
in counting rate as they move up a few hundred metres through the atmosphere. In
1912 Victor Hess took three electroscopes underneath a balloon up to an altitude
of 5 km and discovered that the radiation level at altitude was around three times
that on the ground. By the end of the 1920s it was generally agreed that the extra
radiation was coming from beyond the Earth. An exciting new field was born.
It was a natural consequence therefore to develop instruments to monitor this
radiation at ground level as it was impractical to do this full-time with instruments
flown under balloons. Starting in the 1930s an instrument developed by Compton
et al. (1934) was employed to study at ground level the intensity of the cosmic
rays. Simpson and colleagues developed this instrument into the neutron monitor
(Simpson et al. 1953) and today there is a world-wide network of neutron monitors
devoted to the study of high energy particles incident on the atmosphere.
The neutron monitor uses a proportional counter filled with gas which has a
significant amount of 10 BF3 . The 10 B isotope has a neutron capture cross-section
inversely proportional to the neutron velocity. When it captures a free neutron an
alpha particle is emitted via the following reaction:
10
B C n ) 11 B ) 7 Li C 4 HeCC C Q (1.1)

The alpha particle in general will lose its kinetic energy within the proportional
counter. Therefore by setting the pulse height threshold just under the alpha particle
energy most of the background can be eliminated. The next step is to increase the

© Springer International Publishing Switzerland 2017 1

G.M. Simnett, Energetic Particles in the Heliosphere, Astrophysics and Space
Science Library 438, DOI 10.1007/978-3-319-43495-7_1
2 1 Introduction

Fig. 1.1 The neutron monitor developed by Simpson et al. (1953) (see text)

fast neutron production by surrounding the counter with lead. This makes use of
the fact that if a strongly-interacting particle hits a lead nucleus neutrons will be
emitted. The multiplicity of fast neutron production varies with atomic weight, A,
as A2=3 . Figure 1.1a shows a cross-section of one unit, which has two proportional
counters almost surrounded by lead. The whole is encased in paraffin wax which
slow down the fast neutrons coming from the lead nucleus and some of these will
be absorbed by the 10 B. Figure 1.1b shows a neutron monitor pile, extended to 12
of the counters shown in Fig. 1.1a.
During the 1940s Forbush (1946) was monitoring the galactic cosmic rays
with a network of ground-level neutron monitors and noticed two remarkable
things. He found that occasionally there was an increase in intensity followed
by a significant decrease, which had a slow recovery to pre-event levels. He
speculated that the increase was caused by energetic particles emitted by the Sun,
as the increases occurred at the time of a major solar flare which a few days
later produced a geomagnetic storm at Earth. The high energy protons interact
with atmospheric nuclei, causing a shower of secondary particles which move
downwards. The threshold proton energy needed to produce enough neutrons and
other strongly-interacting particles to reach the ground is 0.6 GeV. A magnetic
storm is recognised as an increase in the horizontal intensity of the Earth’s magnetic
field at the geomagnetic equator followed by a decrease of 50 to 600 nT, which
is the main phase of the storm and lasts anywhere from 2 to 8 h. As we go towards
the geomagnetic equator, the Earth’s magnetic field takes over from atmospheric
absorption regarding the threshold energy, so that at the equator the threshold energy
is closer to 10 GeV. There is an east-west effect due to the fact that the main cosmic
rays are positively charged. We now know that these observations of Forbush were
the first time energetic particles from the Sun had been detected.
The second remarkable discovery was that following the magnetic storm the
galactic cosmic ray intensity took several days to recover to near the pre-event level.
An example from a solar flare on 25 July 1946 is shown in Fig. 1.2. The decrease in
the cosmic ray intensity following the passage of a coronal mass ejection (CME)
which envelops the Earth is called a Forbush Decrease. We now know that the
1.1 Historical Background 3

Fig. 1.2 The increase of solar energetic particles from a solar flare on July 25, 1946 as seen by
a neutron monitor at ground level at Cheltenham, MD. Just over a day later there was a magnetic
commencement, followed after a few hours by a rapid decrease in the high energy cosmic rays
(after Forbush 1946)

plasma cloud which is the CME continues out into the heliosphere taking with it
the embedded magnetic field. As it does so, the magnetic field continues to scatter
incoming cosmic rays which is why the recovery phase is so long.
Chapman and Ferraro (1930) were the first to realise that magnetic storms
were probably caused by a neutral plasma cloud emitted by the Sun hitting the
magnetosphere. If we consider the whole heliosphere, the high energy galactic
cosmic rays are incident from all directions. Particles coming in at the edge of the
heliosphere at, say, 100 AU, will be affected not only by the CMEs which hit the
Earth, but most CMEs emitted by the Sun. This is indeed the case, and it results in
an anticorrelation of the cosmic ray intensity with the sunspot number, which may
be regarded as a proxy for the CME rate. Figure 1.3 illustrates this anticorrelation
for the last five solar cycles. The solar wind carries the solar magnetic field out
through the heliosphere and it is customary to recognize that the 11-year solar
cycle is actually a 22-year cycle, as the polarity of the magnetic field reverses every
11 years. This is recognised in Fig. 1.3 where times when the solar magnetic field
in the northern hemisphere is directed inward are labelled AC and vice-versa. Also
shown in Fig. 1.3 is the tilt angle of the heliospheric current sheet which marks the
4 1 Introduction

Fig. 1.3 (a) The galactic cosmic ray intensity measured by the Kiel neutron monitor. (b) The
monthly sunspot number and tilt angle of the heliospheric current sheet AC and (A) are times
when the solar magnetic field is pointing inward (outward) from the Sun in the northern hemisphere
and outward (inward) in the southern hemisphere (after Heber et al. 2006)

interface between inward and outward magnetic field. The current sheet is tilted to
reflect the offset between the Sun’s rotational and magnetic axes and varies between
a low value during solar minimum to a large angle at solar maximum (Hoeksema
1995).
Since the pioneering measurements by Forbush (1946) the Galactic Cosmic Rays
(GCR) have been studied in great detail. Figure 1.4 shows the differential energy
spectra of protons and other nuclei out to around 10 GeV/nuc (Simpson 1983).
Above 1 GeV/nuc the spectra have the form given by Eq. (1.2):

dJ=dE D AE (1.2)

Here J is the intensity at kinetic energy E and A is a constant. The spectral index  is
2.8 above 1 GeV/nuc. and this is true for all elements in so far as the data is available.
The proton spectrum has been measured out to over 1020 eV. This is made possible
through the development of ground-level extensive air shower technology where
the particles reaching ground level, produced by the interaction of highly energetic
protons in the upper atmosphere are analysed to yield the energy of the incoming
particle. The largest detector arrays cover an area 100 km2 .
Before the advent of satellites to carry charged particle detectors into space it
was not known whether the cosmic rays had an energetic electron component. It
was suspected that any energetic electrons present in the Earth’s atmosphere were
probably accelerated in the electric fields of thunderstorms (Wilson 1925). The first
detection of cosmic ray electrons came in 1961 when Earl (1961) and Meyer and
Vogt (1961) detected highly relativistic electrons from independent high altitude
balloon flights. Since then the electron spectrum has also been measured and it
1.1 Historical Background 5

Fig. 1.4 The differential

energy spectrum of the
proton, He, C and Fe nuclei in
the galactic cosmic rays
reaching the Earth (after
Simpson 1983)

is plotted in Fig. 1.5. The electron intensity above 1 MeV is around 0.5 % of
the protons. The inverse Compton effect and magnetic bremsstrahlung remove any
electrons above 1012 eV.
The spectra have a peak at several 100 MeV/nuc. which reflects the modulation
of the GCR by the plasma emitted from the Sun. Below 10 MeV the spectra start
to increase, which simply reflects the production of energetic particles emitted by
the Sun which are nearly always present at some level at 1 AU.
The early work had a specific goal, which was elementary particle physics.
Before the advent of energetic particle accelerators the highest energy particles
which could be found were in the cosmic rays. Powell et al. (1959) developed a
technique whereby they flew a stack of photographic emulsions to high altitude
where the incoming cosmic ray protons—for the cosmic rays are dominated by
6 1 Introduction

1010

108

106
INTERPLANETARY
104
ELECTRONS

QUIET - TIME
102 OBSERVATIONS
EXCEPT FOR
INTENSITY (ELECTRONS) CM–2 SEC–1 SR–1 keV–1)

100

10–2

10–4

10–6

10–8

10–10

10–12

10–14

10–16
I eV I keV I MeV I GeV I TeV
ENERGY

Fig. 1.5 The quiet-time differential energy spectrum of electrons from solar wind energies to
1 TeV. The dashed line indicates a 1.5 105 K Maxwellian (after Lin 1974)
1.2 The First Energetic Particle Observations Outside the Magnetosphere 7

protons—interacted within the emulsion stack, leaving behind, subject to careful

photographic developing, a record of the interaction. Powell was awarded the Nobel
prize for this work.

1.2 The First Energetic Particle Observations Outside

the Magnetosphere

In the 1950s research into the origin and nature of cosmic rays took place mainly
through very high altitude balloon flights, which typically reached altitudes up
to 40 km. There were also rocket flights, but these were of short duration. The
breakthrough came in 1958 when the first research satellites were launched. One
of the early results was the discovery by Van Allen and colleagues of the Earth’s
radiation belts. The first satellites stayed mainly inside the magnetosphere. It took
a few years to develop the capability to make observations with good energy
resolution in interplanetary space. One of the first instruments to make quantitative
measurements of the radiation they detected was flown on the Explorer-12 satellite,
launched on 16 August, 1961. This carried a detector designed to measure the
intensity and energy spectrum of cosmic ray protons in the range 100–600 MeV
(Bryant et al. 1962). If the incident proton intensity was high enough, the lower
energy cut-off was 2 MeV. Explorer-12 spent over half its time outside the
magnetosphere. On 28 September 1961 a major solar flare occurred and fortunately
the spacecraft was near apogee when the first flare particles arrived. Figure 1.6
shows the intensity of protons of various energies from 28 September to 7 October,
1961. In the intervening half-century after 1961 many more events like this have
been studied. Bryant et al. referred to the “plasma cloud” that was thought to be
responsible for the magnetic sudden commencement (SC in Fig. 1.6). We now refer
to this as a CME. The consensus at the time was that the intense spike seen in the
low energy protons (top panel in Fig. 1.6) represented particles trapped within the
CME. This has become controversial and we will discuss it in more detail later.
Note that the intensity spike seen at low energies appears to be just visible in the
200–300 MeV energy band. This is probably the result of pulse pile-up, as modern
instruments do not detect particles of this energy within the CME.
Bryant et al. were fortunate that Explorer-12 was in interplanetary space, outside
the magnetosphere, when the CME hit. It is interesting that with the first space
observation of a major solar flare/CME they concluded the following:
(1) There were two short increases, 10 min duration, observed several hours
before the flare, which they interpreted as energetic (few hundred keV) elec-
trons. Formally the first actual measurements of solar electrons in space were
made by Van Allen and Krimigis (1965) on Mariner-4 in 1965.
(2) They made measurements within a CME which they supposed had 2–15 MeV
protons trapped inside.
8 1 Introduction

Fig. 1.6 The energetic

proton intensity-time history PRE–FLARE LEVELS
following the solar flare in 106
September 1961 (see text)
(after Bryant et al. 1962)
PROTONS
105
9–14 MEV

4
10

103

105

PROTONS > 30 MEV

104
PARTICLES/M- SEC. STER.

104

PROTONS
103 200—300 MEV

102

104
PROTONS > 600 MEV

103

DEEP RIVER
102 NEUTRONS
DECREASE

0
5
7°

3+ FLARE SC

28 29 30 1 2 3 4 5 6 7
SEPT. OCT.
1961
1.2 The First Energetic Particle Observations Outside the Magnetosphere 9

(3) They pointed out that the 100–600 MeV protons came along field lines probably
connecting back to 55ı west on the solar disc, while the arrival direction of
the bulk of the low energy protons was different. The 100–600 MeV protons
were approximately isotropic, which suggests that they had filled up the inner
heliosphere via back-scattering beyond 1 AU. This concept was the explanation
for the neutron monitor data from the major flare on 23 February 1956 (Meyer,
Parker and Simpson 1956).
(4) They also considered the possibility that flare protons were trapped “in the close
vicinity of the Sun”, i.e. the corona, and later migrated to the west to be released
onto magnetic field lines connected to the Earth.
(5) The CME took 46 h to reach the Earth.
(6) The flare occurred at 29ı east of central meridian on the visible solar disc and
did not produce a ground-level response in neutron monitors, unlike major flares
which were near the solar west limb.
In conclusion, the study of energetic particles in the heliosphere has now been
going on for over 50 years. The instruments used for this work have become
incredibly sophisticated as we show in Chap. 2. Spacecraft have now explored, near
the ecliptic plane, beyond the edge of the heliosphere. All the planets from Mercury
to Saturn have had spacecraft orbiting them. But the only one to explore the third
dimension has been Ulysses, launched in October, 1990, which went, via Jupiter,
into a polar (80ı inclination) orbit around the Sun. The orbit period was 6.2 years
and it finally was turned off at the end of June, 2009.
In the 1940s it was widely believed that space was a vacuum and that the Sun only
emitted a radiation spectrum peaked in the optical region. The ideas of Chapman
and Ferraro and Forbush were not given prominence. The solar wind was unknown
and the cosmic rays were probably protons. Energetic cosmic ray electrons were
first discovered using balloon flights in 1961 while solar electrons, as we have seen,
were identified in 1965. The breakthrough came with Parker’s successful theoretical
prediction of the solar wind (Parker 1958), which is a neutral, fast-moving, low-ˇ 1
plasma stream. The solar wind carried with it a large amount of energy, and because
the velocity was not constant, whenever fast streams overtook slow streams, there
was the potential for energetic particle acceleration.
Data gathered from the many spacecraft that have been operational over the
last half-century have identified the Sun as the main, but not the only, source
of energetic particles. The Sun generates CMEs which often drive interplanetary
shocks. The extent to which these accelerate energetic particles is controversial.
The outer heliosphere is the source of the Anomalous Cosmic Rays (ACR), while
the giant gas planets also play their part. The ultimate goal of this research is to find

1
ˇ D plasma pressure/magnetic pressure.
10 1 Introduction

the acceleration mechanisms which are involved; and how, when and where they
operate. The only stellar system where we can make in situ measurements is our
own, so getting it right is important for understanding what is happening in the rest
of the Galaxy, and beyond.

References

D.A. Bryant et al., J. Geophys. Res. 67, 4983 (1962)

S. Chapman, V.C.A. Ferraro, Nature 126 (1930)
A.H. Compton, E.O. Wollem, R.D. Bennett, Rev. Sci. Inst. 5, 415 (1934)
J.A. Earl, Phys. Rev. Lett. 6, 125 (1961)
S.E. Forbush, Phys. Rev. 70, 771 (1946)
B. Heber et al., Space Sci. Rev. 125, 81 (2006)
J. Hoeksema, Space Sci. Rev. 72, 137 (1995)
R.P. Lin, Space Sci. Rev. 16, 189 (1974)
P. Meyer, R. Vogt, Phys. Rev. Lett. 6, 193 (1961)
P. Meyer, E.N. Parker, J.A. Simpson, Phys. Rev. 104, 768 (1956)
E.N. Parker, Astrophys. J. 128, 664 (1958)
C.F. Powell et al., The Study of Elementary Particles by the Photographic Method (Pergamon Press,
New York, 1959)
J.A. Simpson, Ann. Rev. Nucl. Part. Sci. 33, 323 (1983)
J.A. Simpson, W. Fonger, S.B. Treiman, Phys. Rev. 90, 934 (1953)
J.A. Van Allen, S.M. Krimigis, J. Geophys. Res. 70, 5737 (1965)
C.T.R. Wilson, Proc. Camb. Soc. 22, 534 (1925)
Chapter 2
Instrumentation

2.1 Introduction

The information we use to develop our ideas primarily comes from a variety of
instruments which have been flown on both spinning and spin-stabilized spacecraft.
It is supplemented with data from ground-based telescopes, generally those which
are viewing the Sun directly and we will not discuss these further. The space-based
instruments are those which measure the kinematic properties of space plasmas
and those which measure individual energetic particles. The plasma instruments are
typically electrostatic analysers which monitor the plasma by stepping a sweeping
voltage from a few volts to tens of kilovolts. Such instruments monitor both elec-
trons and ions. Another important instrument is the magnetometer, which generally
measures the magnitude of the interplanetary magnetic field at the spacecraft in
three mutually orthogonal axes.
One of the most widely used components is the silicon solid-state detector,
which is essentially a p–n junction diode with a high voltage applied in the
reverse direction across it to fully deplete the body of the detector between the
junctions. The detectors are typically circular, with areas of up to around 10 cm2
and thicknesses which range from around 100 m to several mm. There is a dead
layer of oxide, typically 100–200 nm, on the surface which protects the Si surface
from contamination and mechanical damage. A dead layer of 100 nm is sufficient to
stop protons of around 30 keV and therefore this is the effective lower energy cut-off
for these detectors. When a charged particle passes through the detector, electron-
ion pairs are produced and the electrons drift under the action of the applied voltage
across the detector to be detected as a short electrical pulse. To a good approximation
the amplitude of the pulse is proportional to the energy lost by the charged particle.
If electrons are to be detected, at low energies scattering is important and must be
corrected for if quantitative inferences are to be made from the data.

© Springer International Publishing Switzerland 2017 11

G.M. Simnett, Energetic Particles in the Heliosphere, Astrophysics and Space
Science Library 438, DOI 10.1007/978-3-319-43495-7_2
12 2 Instrumentation

An ingenious use of solid-state detectors is to place two circular detectors, say

A and B, one behind the other with a separation which will define the geometrical
factor. The combination defines a conical opening angle for which an effective solid
angle/geometrical factor (in units of cm2  steradian) may be calculated. It is then
possible to operate the detectors in coincidence, so that three types of particle may
be detected. The most ambiguous are those particles which trigger both detectors A
and B, which correspond to any high energy particle which penetrates both, together
with those that stop in the second detector. However, those that trigger just one
detector must therefore have stopped in that detector, scattering notwithstanding.
The logic condition is then normally written as: AB or AB.
An instrument which exploited this technique was the Heliosphere Instrument
for Spectrum, Composition and Anisotropy at Low Energies (HI-SCALE) flown on
the spinning Ulysses mission which was operational between November 1990 and
June 2009. One of the multi-head detectors is shown in Fig. 2.1. There is a 2-element
telescope with circular 200 m thick detectors identified as F and M, located behind
two collimators giving an unrestricted opening angle of just over 50ı in each look
direction. In one look direction the front detector (F) is covered by a thin foil, whose
purpose is to absorb ions below around 350 keV/nucleon (hereinafter keV/nuc). The

4 4
ENERGY LOSS IN K1 (MeV)

10 10
ENERGY LOSS IN K1 (MeV)

3 3
10 10
TRAJECTORY−CORRECTED

ULYSSES
COSPIN HET
UNIVERSITY
1990: 296−365 OF CHICAGO
2 1991: 1−41, 49−55
10 2
10
2 3 4 2 3 4
10 10 10 10 10 10
ENERGY LOSS IN K2−K6 (MeV)

Fig. 2.1 One of the solid-state detector multi-head telescopes flown on the Ulysses mission. There
are five solid-state detectors shown, labelled B, C, D, F and M (see text) (after Lanzerotti et al.
1992)
2.1 Introduction 13

range-energy relationship for ions passing through Si is highly non-linear at low

energies such that most ions with enough energy to penetrate the foil also have
enough energy to completely pass through the F detector. The other detector (M) is
located behind a magnet which is strong enough to deflect electrons which otherwise
would stop in the detector M into the back 200 m thick detector B of a separate
three-element telescope (Elements B, C and D). The more massive ions which are
in the energy range to stop in detector M are relatively unaffected by the magnetic
field, while electrons which are energetic enough to pass through the magnet without
too much deflection also have enough energy to pass right through detector M into
detector F.
Therefore to a good approximation events which satisfy the logic condition FM
are electrons, up to the energy of 300 keV when the electrons pass right through
the F detector and trigger the M detector. At around this energy the ions take over,
as they are no longer stopped in the foil, up to the energy that they too pass through
the F detector and trigger M. Thus there is a slight ambiguity at the energy boundary
with a response from both ions and electrons.
In the other direction events which satisfy the logic condition MF are ions.
The energy resolution of the measurements is typically limited by the available
spacecraft telemetry. The three element telescope has two functions. Events which
satisfy the logic condition BC are primarily electrons which have been swept into
the B detector by the magnet. Events which are caused by particles entering through
the 45ı collimator (Fig. 2.1) are required to satisfy the logic condition DCB. Thus
they are particles which pass through the 5 m thick detector D and stop in the
200 m detector C.
Such particles lose energy according to their range-energy relationship in
detector D, and the energy loss may be written as dE/dx integrated over the thickness
ıx of the detector. This is normally written as dE. For particles which stop in detector
C, the energy deposited is the initial energy E of the particle, minus that lost in
detector D, namely dE. If a plot of dE versus (E  dE) is made, the range-energy
relationships for ions result in a locus for each ion, which is discussed below.
An extension to the principle of the three-element telescope just described is
the multi-stack detector. A good example of this technology is the High Energy
Telescope (HET) of the Cosmic Ray and Solar Particle Investigation (COSPIN)
which was flown on the Ulysses spacecraft. Figure 2.2 shows a schematic view of
the HET. This instrument benefits from a track identification system made up of
two sets of three linear position sensitive detectors mounted at 60ı to each other, as
shown in Fig. 2.2. The summed outputs of these six detectors gives the energy dE.
Particles which stop in the detector stack K1–K6 can be identified provided that they
do not exit the stack sideways, in which case they would trigger the guard counter
S, or exit through the bottom, in which case they would trigger detector A. The
sum of the outputs of detectors K1–K6 is (E  dE). The thicknesses of the detectors
are given in Fig. 2.2. The advantage of the track identification is that the outputs of
the D detectors may be normalised to correspond to the energy loss from a particle
coming in at normal incidence; and therefore the residual energy may similarly be
corrected.
14 2 Instrumentation

Fig. 2.2 The High Energy Telescope of the COSPIN instrument (see text) (after Simpson et al.
1992)

This type of detector is ideal for measuring the elemental and isotopic composi-
tion of solar particle events. Figure 2.3 shows a matrix plot of dE versus (E  dE) for
a typical event. A dot represents the energy parameters from a single particle. The
left panel (A) shows the matrix uncorrected for the trajectory, and the right panel (B)
shows the same data following correction. The advantage of the track identification
is readily apparent. The curves correspond to specific nuclei, in this instance from C
to Fe. Detectors have been flown which can identify individual isotopes, especially
for the light elements and also go up to masses in excess of 200 atomic mass units
(amu).
A technique that we have not discussed yet is that of using the particle velocity
as an additional parameter to be monitored. In practice there are two possibilities.
The first is to use an element such as a Cerenkov detector to select only relativistic
particles. This is especially useful for measuring electrons above a few MeV in the
presence of a high background of other particles. A Cerenkov detector produces a
light signal if the velocity of the particle exceeds the velocity of light in the detector
medium. If glass is used, with a refractive index, n, of 1.5, then the Cerenkov
threshold is a velocity of c/n D 0.67c, where c is the velocity of light. However,
pressurised gas may be used as the Cerenkov medium. Thus if the refractive index
of the gas is, say, 1.005, then the Cerenkov threshold is 0.995c. This is the velocity
of a 5 MeV electron.
There is a disadvantage in employing a gas detector in a spacecraft, as over a
long mission such as Ulysses the gas might leak out. This was overcome in the Kiel
2.1 Introduction 15

Foil F M

LEFS150 LEMS30

Magnet
53° look angle 51° look angle

B
D
C
CA60

0 5
45° look angle
cm

Fig. 2.3 An example of a solar particle event from the HET (see Fig. 2.2). Plotted is the energy
loss in the thin position-sensitive detectors (dE) versus the residual energy lost by the ion as it
stops in the thick detector stack (E  dE). The left panel (a) shows the raw data and the right panel
(b) the data after the trajectory correction has been made (after Simpson et al. 1992)

Electron Telescope (KET) which is part of the COSPIN instrument suite (Simpson
et al. 1992). A schematic view of the KET is shown in Fig. 2.4. The detector element
C1 is a solid block of silica aerogel, which has a refractive index of 1.066. The light
signal from C1 is viewed by a photomultiplier tube PM1 through a hole in the guard
counter A. In flight the KET measures electrons from a few MeV to several GeV.
The second way of exploiting velocity is to measure the time-of-flight of
the particle between two detecting elements and for instruments which can be
accommodated on a typical spacecraft this is most useful for detecting particles
of relatively low velocity. One such instrument is the Ultra Low Energy Isotope
Spectrometer (ULEIS) which is currently flying on the ACE spacecraft. Figure 2.5
shows a schematic view of ULEIS. This is designed to study elements from He to
Ni with energies between around 45 keV/nuc to a few MeV/nuc.
In this instrument the measurement technique is as follows. The incident ion
passes through thin foils and in so doing emits secondary electrons which are
accelerated to around 1 keV and deflected onto microchannel plates by electrostatic
mirrors. There are two sets of microchannel plates which provide (redundant) start
pulses for the time-of-flight measurement, and a single set of microchannel plates
16 2 Instrumentation

44˚

Aperture foil 50μ AI

A
D1 S1

PM 1

PM 4
C1

D2

C2 S2

D1 Semiconductor
DB 1mm/ 750mm2
PM 2
C1 Silica Aerogel
n = 1.066; d = 0.26g/cm3
D2 Semiconductor
1mm / 500 mm2
C2 Lead Fluoride (Pb F2)
2.5r.L.; d = 7.7g /cm3; n = 1.885
PM 3 S1 Fast Scintillator (Plastic)
SPFφ 40mm. 1 mm thick
A.S2 Fast Scintillator (Plastic)
NE 104
1cm DB Diffusion box for C2

Fig. 2.4 A schematic view of the relativistic electron detector on Ulysses (after Simpson et al.
1992)

to provide the stop pulse. The electron-emitting foils are represented by horizontal
lines in Fig. 2.5. The residual energy of the ion is measured by a stack of seven
solid state detectors at the back of the instrument. As the total energy of the ion is
measured as well as its velocity, it is then straightforward to determine the mass.
Thus ULEIS works very well as a time-of-flight mass spectrometer. However, as
pointed out by Mason et al. (1998) it is unable to distinguish between isomers.
The most ambitious mission ever flown is that of the Voyagers. The two Voyager
spacecraft were launched in 1977 and they used gravity assist from the outer
planets to enable them to reached the interstellar medium (see Chap. 9). Figure
2.6 is a schematic view of the cosmic ray instrument package. This has a high
energy telescope (HET), a low energy telescope (LET) and an electron telescope
(TET). The HET measures the differential energy spectrum of electrons and ions
from hydrogen to iron over a broad range of energies. For protons this is from 4–
500 MeV and for iron it is 2.5–500 MeV/nuc. For electrons the energy spectrum is
measured from 3–10 MeV. There are two complete HET telescopes with almost
orthogonal viewing directions. The LET measures hydrogen and helium nuclei
from 3–8.4 MeV/nuc and elements from atomic number 3–26 over an energy range
2.1 Introduction 17

ULEIS Telescope Cross Section

Typical
Ion Path

Sunshade
Sliding Iris
(partly Open)

Entrance harp
Thin
Foil Accelerating
Harp

Position-sensing
Anode

Start #1
Start #2 Typical Secondary
Electron Path

0 5 10

Scale (cm)

Stop MCPs

Electrostatic
Position-sensing Mirror
Anode

Solid State
Detector Array

Fig. 2.5 A schematic view of ULEIS (see text) (after Mason et al. 1998)

6–20 MeV/nuc. The electron energy spectrometer (TET) measures the electron
spectrum from 5–110 MeV. The detectors are all silicon solid state. A complete
description of the instrument may be found in Stone et al. (1977). The detectors
need to function flawlessly for four decades if the mission is to achieve its objectives
18 2 Instrumentation

Fig. 2.6 A schematic view of the cosmic ray instrument package on the two Voyager spacecraft
(after Stone et al. 1977)

and give us information about the local interstellar medium. Voyager-1 has now
made it out of the heliosphere (see Chap. 9) and data from these instruments are still
coming in.
With these examples we have illustrated how charged particle detectors are able
to measure the energy spectrum, elemental and isotopic composition of the particle
environment in the interplanetary medium. Instruments using similar detectors may
also measure electrons from solar wind energies up to the relativistic regime. If the
instruments are on a spinning spacecraft then by dividing the data into sectors of
the spin, it is possible to determine the anisotropy of the particles also. On a 3-axis
stabilised spacecraft anisotropy measurements may be achieved by having multiple
detectors looking in different directions. Variations on the designs discussed above
can provide data up to several hundred MeV/nuc.
The detectors on Ulysses are all relatively light and do not consume much
power. Thus the instrument designers have to be ingenious in order to maximise
the return for the weight and power they have been allocated. More recently it
has been possible to have much heavier instruments which are able to measure the
energetic particles out to hundreds of GeV. Figure 2.7 is a schematic view of the
PAMELA instrument (Picozza et al. 2007) which was launched on 15 June, 2006
on the Russian Resurs DK1 satellite into an elliptical Earth orbit with an inclination
of 70ı . PAMELA is designed to study charged particles out to 500 GeV using
time-of-flight techniques and a calorimeter for measuring the total energy of the
particle. It has a mass of 470 kg and has an average power consumption of 355 W.
The primary goal of the instrument is to measure antimatter in the cosmic rays and
to this end a magnetic spectrometer with a magnetic field of 0.43 T is a crucial part
of the payload. PAMELA observed particles responsible for the ground level event
on 13 December 2006, up to 3 GeV=nuc.
2.1 Introduction 19

Fig. 2.7 A schematic view of the PAMELA instrument (Picozza et al. 2007)

What can be done from the ground? Below a few hundred MeV the atmosphere
absorbs most of the secondary particles resulting from interactions of the incident
particle. The neutron monitor (Simpson et al. 1953 and Chap. 1) responds to nuclei,
which are mainly protons, incident at the top of the Earth’s atmosphere with kinetic
energies above around 1 GeV as well as heavier nuclei of similar velocities. The
incident proton undergoes a nuclear interaction with an air nucleus, following which
an air shower of particles is produced, some of which reach the ground. Of the
shower particles, those which are strongly-interacting produce a multiplicity of
secondary neutrons in the neutron monitor. These are then detected by proportional
counters loaded with 10 BF3 gas, which absorbs neutrons to produce 11 B, which
decays to 7 Li and an ˛-particle. There is a network of neutron monitors around
the Earth, which acts as a magnetic spectrometer, so that the energy spectrum and
anisotropy of high energy solar particle events may be measured. Such events occur
above the neutron monitor threshold somewhat more than once a year.
Incident energetic particles interact in the Earth’s atmosphere and generate a
shower of electrons, muons and  -rays. If all the particles reaching the ground could
be detected it would be passible to calculate the energy of the incident particle
responsible for the shower. This would be impractical, but the next best thing is
to sample the shower over a wide area and extrapolate back to the top of the
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Uusi vihellys.

Villeä pyrki taas ulkona oksettamaan, ja nikotus alkoi häntä

vaivata. Kun hän oli niissä hommissa, työnti Helmer hänet issikkaan
ja nyt ajettiin B:n kahvilaan.

Loppu.
RAITTIUSPUUHISSA.

Piiat ja rengit olivat laittamassa istumia Kaukolan pirtissä, sillä nyt oli
jotain erinomaisempaa tekeillä.

Oli asetettu jo pöytä peräseinälle ja tuoli sen taakse. Likaisen

uunin verhoamiseksi oli pantu tuoreita koivuja, joista levisi suloinen
tuoksu pirttiin.

— Mitähän se maisteri nyt aikoo, tuumi yksi piioista ja käänsi

leveän naamansa kysyvästi toisen puoleen.

— Se on joku seura.

— Hihhuliseurako? Meidän puolessa niitä seuroiksi kutsutaan.

— Älkää lorisko! Tuokaa tänne yksi penkki, komenti isäntärenki.

Piiat veivät penkin.

— Kas nyt alkaa olla jo paikallaan, myhähti isäntärenki.

— Pitääkö tuoda isännille myös oluthaarikka, kysyi toinen piioista.

 — Hemmetti sinut vieköön! Etkö sinä tiedä, että nyt aijotaan
perustaa raittiusseura!

— Raittiusseura? Mikähän kumma se on!

— Taidetaan kieltää yöjuoksu. Se onkin hyvä, että kerran ruvetaan

niitäkin seuraksi seulomaan, sanoi toinen piika.

— Menkää nyt tiehenne! Te olette maailmasta ja sen menosta

aivan tietämättömät, puheli isäntärenki naurahtaen.

Mutta piiat jäivät paikoilleen kuullakseen isäntärengiltä, mikä tuo

seura oli.

— Mitä te töllistelette? En suinkaan minä teille tässä rupea

selittelemään. Pois nyt!

— Tulkaa sitte muiden muassa!

Piiat menivät pois.

— Hassuja nuo tytöt! Vaan kun ovat ylimaassa, niin mistäpä

tietävät.

Minä kaupunkilainen tuota tiedän siitäkin, kun on palvellut

kauppamiestä kaupungissa, niin on täällä vähän muita ihmisiä
viisaampi, kehui Erkki, nuorempi renki.

— Mitä tuosta kaupunkilaisuudesta aina kehuu. Tuommoista

lörpötystä ei viitsi kuulla. Jos edes tietäisit senkään verran asioista
kuin minä —

— Niinkuin te!
 — Anna minun puhua loppuun? Oletko vienyt kauroja hevosille?

— Kauroiksipa se viisaus menikin.

— Laiskuri! Vissiin ovat hevoset nälissään sinun isottelijan tähden.

Muistaisit hevosia, niinkuin viisauttasi — samalla painoi isäntärenki
pirtinoven kiini ja meni ulos.

— Äläpäs kiirehdi! Eikö iän se ala minunkin valtani vähän kasvaa,

kun nuori herra on kotona. Mutta mitä se maisteri nyt oikein
tarkoittaa, kun puuhaa tuollaista. Nytkin kun tultiin kaupungista,
olimme kumpikin alkutaipaleella niin tupakassa, että hevonen mieli
meitä viemään minne tahtoi…

Ovi aukeni ja ylioppilas Kaukola tuli pirttiin.

— Siis kaikki valmiina!

Hän katseli ympärilleen ja meni pöydän luo.

— Käypäs Erkki nyt käskemässä piian tuoda tähän vesikarahvi ja

pari juomalasia! Niin on tapana ja täytyy saadakin kurkkuansa
totella, kun mielii pitkään puhua.

Erkki lähti ja Kaukola aikoi siirtää pöytää ikäänkuin se olisi

sopimattomassa paikassa. Työnti sen vähän ulommas penkeistä.

— Olipa tämä oiva keksintö! Ei mitään voi niin helposti vetää

nenästä kuin noita itsepäisiä ukkoja. Eipä taitaisi tuo meidänkään
ukko muuten taipua antamaan rahoja, jotta saan tuon Helsinki-
velkani maksetuksi. Mutta nyt hän tietysti uskoo minua kuin vanhaa
rovastia…
 — Erkki tuli vesitarjottimen kanssa.

— Pane ne siihen pöydälle. Kas noin! Meille tulee, Erkki, vielä

hauska kesä!

— Mutta mitä maisteri nyt meinaa, kun puuhaa raittiusseuraa?

Eikö me enää otetakaan konjakkareita?

— Puhu vähän hiljempaa! Me tietysti juodaan yhtä paksusti kuin

ennenkin, jos vaan sinä olet hyvä asiapoika ja umpisuu. Umpisuu,
muista!

— No, mutta minkätähden sitte tätä?

— Katsos! Ensinnäkin saamme hyvän maineen ja nimen. Meitä

kehutaan oikein kelpo nuorukaisiksi. Toiseksi sitte saadaan tänne
hauska nuorisoseura, johon eivät ukot muutoin suostuisi kuin
raittiusseuran nimellä. Kolmanneksi on siitä se hyöty, että saadaan
pappilan ryökkynätki tähän seuraan, kun se on raittiusseura,
muutoin ei rovasti heitä päästäisi. Sorja tyttö on tuo pappilan Helmi!
Vieläpä saamme vapaammin juoda, kun olemme muka
raittiusseurassa.

— Hah! Hah! Kyllä maisteri on kirjansa läpi lukenut.

— Ei minkään ole niin vaikea olla kuin talonpoikais-ylioppilaan.

Hän riippuu kuin muinoin Absalon taivaan ja maan välillä. Maa se on
se, jossa matelevat nämä itsepäiset ukot tiivisti suljettuine
kukkaroineen ja siveyssydämineen, taivas on taas tuo loistava
herrasmaailma, jossa eletään niinkuin tuleekin, ja minä olen silloin
maassa, kun olen täällä, taivaassa, kun olen Helsingissä. Jos Erkki
olisit kerrankaan siellä, niin minä sinut oluessa uittaisin. Kyllä siellä
on toisenlaista kuin täällä. Mutta vielä yksi asia, Erkki! Kun minä
puhun ja noin aina väliin lakkaan, levähtääkseni hiukan, niin taputa
näin käsiäsi, se on niin tapa ja asia vaatii. Ja se noiden tolloin
silmissä tuottaa sinulle itsellesikin kunniaa, kun näkevät, että sinä
sen tiedät. Kyllä sitte pappilankin ryökkynät taputtavat, kun sinä
panet alkuun. Minä annan noin vähän merkkiä. Silloin kun kosken
näin tukkaani, niin silloin taputat. —

Samassa astui Kaukolan isäntä sisään. Hän oli vanha voimakas

maalaiskarhu, hartiat leveät ja hiukan kierosäärinen.

— No poikani! Oletko valmis tärkeään toimeesi?

— Aivan valmis.

— Jumalan siunaus, että minulla on tuollainen poika, joka ei

ainoastaan itse vaella siveästi Herran kasvoin edessä, vaan tahtoo
muitakin niin tekemään.

Jopa piti ensimmäinen kyläläinen päänsä ovesta, ja kohta koko

ruumiinsakin. Hänen perässään oli muita ja piakkoin oli pirtti
puolillaan väkeä. Tulivat pappilan ryökkinätkin. Nuori Kaukola kävi
kohteliaasti heitä vastaan.

— Terve tuloa! Käykää peremmäksi! Olkaa hyvä!

Kaukolan maisteri meni edellä ja laittoi ryökkinöille sopivat sijat

etupenkille.

— Kiitos! Isämmekin olisi tullut, mutta hän oli vähän pahoinvoipa.

Hän käski sanoa herra Kaukolalle terveisiä, että hän lämpimästi
kannattaa herra Kaukolan hanketta ja kiittää Jumalaa, että
seurakunnassa löytyy sellaisia miehiä, jotka tahtovat häntä auttaa
hänen tärkeässä tehtäväsään ja vaikeassa työssään, tahtoessaan
tehdä kaikki seurakuntalaisensa autuaiksi, sanoi Helmi.

— Kiitos paljon terveisten edestä! Olkaa hyvä ja istukaa!

Sillä välin oli pirtti kokoontunut jo täyteen väkeä, ja kaikkien

kasvoista näki, että he odottivat jotain outoa ja erinomaista.

Nuori Kaukola kävi pöydän taakse ja pani rillit nenälleen.

— Eiköpä lie jo sopiva aika alkaa kokous. Kunnioitettavat

kansalaiseni! Nykyaikana koetetaan parantaa maailmaa kaikin
puolin; yhteiskunnan halvimmankin jäsenen elämä ja toimeentulo
otetaan varteen. Nuo suuret aatevirrat saavat alkunsa ulkomailla,
mutta maininkeina saapuvat ne meidänkin syrjäisen maamme
rannikoille. Ja täällä meidänkin maassamme löytyy miehiä, jotka ovat
alttiit tuollaisille uudistaville pyrinnöille, ja etupäässä ovat ylioppilaat
ne, jotka innostunein sydämin rientävät noiden maininkien luo ja
pyrkivät niitä omistamaan itsellensä, voidaksensa sitte alkaa ne
kansansa keskuudessa ja sen hyväksi.

Kaukolan maisteri pyhkäsi tukkaansa, ja silloin Erkki, joka jo oli

pitkästynyt odottamaan merkkiä, alkoi taputtaa käsiään. Muut
kääntyivät häntä katsomaan, mutta kun pappilan ryökkinät ja
kansakoulunopetajakin yhtyivät taputukseen, niin alkoivat muutkin
taputtaa, varsinkin pojannaskalit, joita oli kokounut oviloukko
täyteen.

— Me ylioppilaat, valon vartijat, kansan toivo ja tuki, me emme voi

olla ottamatta huomioon, vähintäkään seikkaa, mikä voi parantaa
kansamme ja rakkaan isänmaamme tilaa.
 Sitte maisti puhuja juomalasista, taittoi rillejään ja jatkoi:

— Kun sitte tuo seikka on niin mahtavavaikutteinen ja jaloja

hedelmiä tuottava kuin se asia, jonka tähden olen teidät kokoon
kutsunut, niin silloin ylioppilaan sydän laajenee, ja hän tuntee miten
sisäinen ääni kehottaa häntä toimimaan kansansa eduksi, kansansa,
joka on hänelle kalliin kaikista. Asia, joka jo ympäri koko maatamme
on tunnettu ja yleisesti kannatettu, on innostanut minuakin
koettamaan toimia teidän parissanne sen eduksi. Se asia on
raittiusasia, luopuminen viinan ja muiden väkijuomien nauttimisesta.
Eikö täällä ole puolisoja, jotka saavat vuodattaa katkeria kyyneleitä
sekä itsensä että lastensa tähden, kun heiden miehensä viepi
ansionsa salakrouvarin syövään kukkaroon. Minä näen jo kyyneleitä,
joita tieto tuosta puristaa näiden puolisojen sydämistä. Täällä on
varmaan äitejä, jotka katkerasti muistelevat sitä hetkeä, jona näkivät
poikansa ensi kerran hoipertelevan tuon vimmatun viinan
vaikutuksesta. Niin turmiokas on viinan vaikutus. Se on kauhein
myrkky, mitä ihminen on koskaan keksinyt. Sillä viina tekee ihmisen
siaksi, ja järjettömäksi elukaksi, mikä jonkun aikaa levättyään tulee
taas kauniisti järki-ihmiseksi, häpeäksi itselleen ja omaisilleen. Viinan
tuottama vahinko on niin yleisesti tunnettu, ettei minun tarvitse siitä
yleisemmästi puhua. Nyt minä kehoitan teitä, miehet ja naiset,
harrastamaan innolla tätä minun ajamaani asiaa. Voitto on sekä
henkinen että aineellinen.

Puhuja kosketti tukkaansa ja Erkki alkoi taputtaa käsiänsä ja muut

perässä.

— Tässä on kirja, johon jokainen, joka haluaa ruveta tämän

erittäin hyödyllisen seuran jäseneksi, voi kirjoittaa nimensä.
Puhutaan sitte seurasta lähemmin kun ensin nähdään, saadaanko
sitä aikaan. Siis hyvät miehet ja naiset tehkää hyvin ja kirjoittakaa
nimenne tähän listaan.

Sillä välin oli vanha kiertokoulunopettaja koonnut oppilaansa

ovensuuhun. Kyläläiset katselivat vain eikä yksikään mennyt.
kirjoittamaan nimeään.

Kansakoulunopettaja Antti Aarnio nousi penkiltään ja kävi puhujan

luo.

— Saisinko minä kirjoittaa nimeni ja puhua sitte puolestani pari

sanaa, sanoi hän Kaukolan maisterille.

— Tehkää hyvin! Tahdotte puhua myös asian eduksi?

— Niin, hiukan.

— Olkaa hyvä!

Ylioppilas kävi istumaan pappilan neitien luo. Kansakoulunopettaja

alkoi vitkaan puhua.

— Herra Kaukola on jo kyllä selvästi ja sattuvasti puhunut asian

puolesta, mutta suotanee ehkä minunkin lausua joku sana. Jo itse
raittiusseura raittiutta harrastavana ja juoppoutta ehkäisevänä on
mitä suurimmasti kannatettava. Mutta vielä on toinenkin syy. Meidän
paikkakunnaltamme puuttuu sivistävä seura, seura — sanon minä —
jossa nuoriso voisi puhtaasti ja säädyllisesti viettää joutoiltojaan. Nuo
nurkka-tanssiseurat ja muut semmoiset pilaavat meiltä nuorison
voimat, vievät sen harhateille, eksyttävät sen Jumalasta ja
säädyllisyydestä. Tämä oli se asia, jonka tähden aivoin puhua, sanoa
sanasen. Olen puhunut puhuttavani. Kehoitan teitä, kunnioitettavat
ihmiset, innokkaasti ottamaan osaa raittiusseuraan.
 Erkki nousi ylös mennäkseen kirjoittamaan nimeään. Kun hän oli
pääsemäisillään pöydän luo, nykäsi ylioppilas, mikä istui
ensimmäisellä penkillä pappilan ryökynäin vieressä, häntä takin
liepeestä takaisin.

— Tehkää hyvin, osoitti hän samalla pappilan neideille pöydällä

olevaa listaa.

Neidit menivät kirjoittamaan nimensä.

— Seuratkaa muut hyvää esimerkkiä, kehoitti ylioppilas.

Kyläläisiä meni jo pöydän luo. Tuossa tuli muuan isäntä, tarttui

kynään ja kirjoitti nimensä. Sitte seurasi muita ja he joko itse
kirjoittivat tai kirjoitti kansakoulunopettaja heidän nimensä.

Mutta yhtäkkiä alkoi laulu kaikua oven puolelta ja

kiertokoulunopettajan johdolla lauloivat lapset virren: "Juopumus
viisaan villitsee."

— Mielestäni oli sopiva alottaa seuran vaikutus sopivalla virrellä.

— Opettaja on oikeassa, sanoi vanha Kaukola.

— Seuraan on jo kirjoittautunut kaksikymmentä jäsentä. Eikö ole

kyllin riittävä luku seuran perustamiseen, kysyi ylioppilas.

— On, kuului ääniä.

— Olisi ensinnäkin valittava puheenjohtaja eli esimies.

— Minä ehdotan siksi herra Kaukolan. Hän on aivan sopiva siihen,

sillä hän on itse innostunut asiaan ja sivistynein mies joukossa, esitti
Aarnio.
 — Minä tahdon myös häntä, lisäsi Erkki.

— Kaukolan maisteri puheenjohtajaksi, kuului ääniä.

— Kiitän nöyrimmästi tästä minulle osoitetutta kunniasta. Ilon

värähdykset täyttävät rintani, kun näen, että kuntalaisillani on niin
paljon minuun luottamusta. Sydämeni täydellä innolla antaun
toimimaan tämän asian eduksi. Tosin talvisaikoihin en voi olla seuran
esimiehenä, mutta onhan kuntalaisilla niin järkevä ja kykenevä
opettaja kuin Antti Aarnio. Hänet voin kyllä silloin uskoa sijaisekseni.

— Se on oikein, kuului joku ääntävän.

— Olisi sitte valittava toimikunta laatimaan sääntöjä ja muutoin

seuraa järjestämään. Eikö riittäisi viisimiehinen toimikunta?

— Mielestäni riittää, puhui Aarnio.

— Minä esitän tähän toimikuntaan opettaja Aarnion ja kauppias

Konkeron. En tunne muita esittää, puhui ylioppilas.

— Minä esitän lisäksi isäntä Kaukolan, siltavouti Juhosen ja

lautamies
Pekkalan, lausui Aarnio.

— Kaikkiapa tässä nyt esitetään kuin Juhoraukkaakin, joka

porsaiden kanssa maantien ojassa makaa, lausui muuan isäntä.

— Mitä sinä heinänvaras puhut? Jos et tuki suutasi, niin sinun käy
huonosti. Kyllä minä sinun tiedän, mitä sinä olet!

Oikein kauhuissaan lateli Juhonen näin vastaukseksi.

 — Pyydän huomauttaa, että isännät käyttäisivät sopivampaa
puhetta. Tuollainen menettely on jotenkin törkeää, sillä täällä on
sellaisiakin, jotka voivat pian erota koko hankkeesta, jos tuolla
tavalla ruvetaan menettelemään, nuhteli Kaukola.

— Kyllähän minä sen tiedänkin, vaan pisti niin sapelleni, kun

rupeaa täällä tuollaista puhumaan, puolusti Juhonen itseään.
Ensimmäinen isäntä oli aikeessa ruveta vastustamaan, mutta muut
häntä estivät. Kuitenkin mörähti hän jotakin.

— Hiljaan! Täällä ei saa rähistä! Joka ei voi olla siivolla menköön

ulos!

Kun kaikki olivat hiljaa, lisäsi sitte nuori Kaukola!

— Onko näitä ehdokkaita yksimielisesti kannatettava.

— On, kuului vastauksia.

— Siis tämä on päätetty. Toimikunta ottaa laatiakseen säännöt ja

pitää huolen muista asioista. Esitän puheenjohtajaksi opettaja
Aarnion.

— Tietysti herra Kaukola tulee myös kuulumaan toimikuntaan ja

juuri hän olemaan puheenjohtaja, sanoi Aarnio.

— Niin, niin!

— Tämä asia on päätetty. Mutta vielä tahdon hiukan puhua

nuorten puolesta. Kun nyt nuoret miehet täten uljaasti luopuivat
väkeväin juomain nauttimisesta ja siitä huvista — minä nimitän sitä
ivalla huviksi — jota viinasta on heidän mielestään lähtenyt, niin on
heidän hupinsa jollain tavalla palkittava ja sentähden ovat
raittiusseuran iltamat somistettavat nuorison tansseilla ja leikeillä.

— Poikani on mielestäni oikeassa. Minä kyllä sallin nurmellani ja

pirtissäni nuorison leikkivän.

— Se on oikein!

— Mutta minä luulen, että seura tulee syntiseksi, kun siellä

saadaan harjoittaa kaikellaista mellastusta. Se on vain lihan
kutkuttamista, niinkuin sanassa sanotaan, puheli muuan isäntä.

— Niin minäkin ajattelen. Pois tanssi ja ilot!

— Mutta me voimme veisata aina lomahetkenä jäsenten

hartaudeksi sopivan virren. Minä kyllä alttiisti rupean johtamaan
veisuuta. En vaadi muuta palkkaa kuin jos kekrin aikana isännät
muistavat minua jyvätynnyrillä, ehdotti kiertokoulunopettaja.

— Jätetään se asia nyt toisiin. Voidaanhan väliin veisatakin, mutta

mielestäni isäni on aivan oikeassa.

— Oikeassa Kaukolan isäntä on, kuului lautamies Pekkalan ääni.

— Kyllä nuoriso kaipaa leikkiä, lisäsi Aarnio.

— Siis saadaan huvitteleida iltasin, kysyi puheenjohtaja.

— Saa kyllä.

— Asia on päätetty. Nyt on siis jo alusta tehty. Ei muuta kuin

lopetan tämän kokouksen.
 — Eiköhän me toimikunnan jäsenet lähdetä tuonne minun
kamariini jo keskustelemaan, kehoitti Kaukolan isäntä.

— Eikö lie sopiva, tuumi Pekkala.

— Niinpä taitaa olla. Mutta nuoret kai haluavat vähän leikkiä, arveli
ylioppilas.

— Lähdetään nurmelle tanssimaan, kehoitti Erkki.

Väki alkoi siirtyä pois tuvasta. Nurmikolta kuului kohta mietoa

piiritanssin laulua, sillä siellä huvitteli puheennjohtaja
raittiusseuralaistensa kanssa.

Loppu.
HELMIKUUN RUUSU.

— Kuule, Siiri, kun tohtorinna Hallbeckilla on kaunis ruusu, niin

kaunis… nyt vasta puhjennut… Voi kun se on soma… Ja
helmikuussa… Mutta minä en muistanut tervehtiäkkään… Tuo kukka
oli vain mielessäni… Voi kun minulla olisi sellainen!

Noin tuprusi sanoja neiti Zinsin suusta. Pinnistetyin korvin kuunteli

neiti Ringvall puhetta, joka näytti kokonaan hänen vievän muassaan.

— Ai helmikuussa! Ja minkä värinen?

— Kaunis tummanpunainen!

Samassa pyörähti neiti Zins istumaan ja alkoi valitella omain

ruusujensa huonoa kasvua.

— Nyt on niin sumuiset ilmatkin, että kukkarukat ovat aivan

kuoleutua, valitteli neiti Zins.

— Ja miten se ruusu on päässyt puhkeamaan, ihmetteli neiti

Ringvall.

— Niin! Siinä se! Tohtorinna Hallbeckilla on joku salainen keino,

jolla hän kasvattaa kukkiaan. Meidän pitää se saada tietää.
 — Meidän pitää, toisti päättävästi neiti Ringvall.

— Muuten ei olisi tuo kaunis ruusu puhjennut näin aikaisin.

Keskellä päätalvea!

— Hänellä on joku keino, lisäsi vielä neiti Ringvall.

— Mutta lähdetään katsomaan tuota ruusua, lisäsi hän.

— Lähdetään, lähdetään!

— Sitä on hauska nähdä.

— Minä olen jo käynyt katsomassa, mutta en minä väsy sitä

katsoa. Minä olisin myötään sen vieressä.

Neidit lähtivät ulos huoneesta, ja kohta astui pari muodikasta

naista kaupungin katuja pitkin.

— Minne neidit menevät noin kiiruusti? Suvaitsetteko seuraa?

Nuori keikari, kauppaneuvos Krookin poika, kumarsi samassa

kauniisti neideille.

— Tulkaa, herra Krook! Tehkää hyvin ja tulkaa katsomaan

vastapuhjennutta kaunista ruusua tohtorinna Hallbeckilla.

— Kiitos! Mielelläni!

Pian saavuttiin tohtori Hallbeckin komeaan taloon. Nuori

tohtorinna otti aivan kohteliaasti vieraat vastaan ja vei heidät saliin,
missä tuo ruusu kasvoi komeimmassa astiassa.

— Ah! Kuinka kaunis!

 Noin huudahti jo neiti Ringvall kynnyksellä.

— Todellakin! Sanomattoman ihana, lisäsi nuori keikari

teeskentelevästi.

Vieraat emännän kanssa astuivat ruusun tykö. samassa aukeni

salin ovi ja tohtori Hallbeck jotenkin kärttyisen näköisenä ohjasi
vieraat sisään. Siinä oli nuoria neitiä puolikymmentä. Kaikki tulivat
katsomaan tuota tummanpunaista ruusua. Siinä ihmeteltiin,
huudahdeltiin ja nyt kulki jokaisen nenä vuorotellen kukun lemua
haistamassa.

Niin ujona nyökkää se oksassa, niinkuin tietäisi ennen aikojaan

tulleensa maailmaan, lausui herra Krook, mikä sitä viimeksi haistoi.

Nuori tohtorinna näytti aivan nauttivan tuosta kukastaan ja

hyvillään kuunteli hän vierasten ylisteleviä sanoja.

— Miten kaunis se olisi neiti Haganin morsiuspuvussa, huudahti

neiti Sjöstedt. Neiti Hagan punastui korvia myöten tuosta kunniasta,
että ruusu hänen tähtensä katkaistaisiin.

— Oi jos minä saisin sen, supisi neiti Zins herra Krookin korvaan.

— Milloin pääsemme neiti Haganin näihin? kysyi tohtorinna vähän

tuskastuneena.

— Perjantaina, siis ylihuomenna, vastasi neiti Sjöstedt.

Tohtorinnan kasvot selkenivät.

— Ehkä annammekin tämän ruusun koristaa neiti Haganin

lumivalkoista morsiuspukua.
 Nyt seurasivat tuhannet kiitokset neiti Haganin puolesta.

— Mutta jos se lakastuu, uskalsi neiti Zins muistuttaa.

— Ei lakastu, vastasi tohtorinna lyhyesti, vaikka varmaan tiesi,

ett'ei ruusu kestäisi päivää enempää enää varisematta.

Muut luottivat tohtorinnan vakuutukseen ja lähtivät iloisina pois.

*****

Samana iltana oli pikku kaupungin vallasnaisilla klubi-iltamansa.

Aivan levottomana astui nuori tohtorinna sisälle ja kysyi, joko neiti

Hagan on tullut. Saatuaan myöntävän vastauksen, riensi hän suin
päin saliin ja astui suoraan neiti Haganin tuo.

— Minä surkuttelen teitä, neiti Hagan, ruusu on kuollut!

— Kuollut!

— Niin minun pikku Valtterini pääsi huomaamatta saliin, ja hän

rutisti ruusun, jonka minä olin asettanut pikku tuolille keskelle lattiaa
auringon paistetta varten, aivan muuskaksi.

— Nuuskaksi!

Seura kuuli neiti Haganin huudahduksen ja rupesi tiedustamaan

syytä, miksi tohtorinna ja neiti olivat noin hermoja kiihoittavassa
keskustelussa.

Tohtorinna pakotettiin kertomaan koko ruusujuttu uudestaan ja

niin alkoi rouvasväen klubi-iltama.
Loppu.
KÖYHÄ ÄITI.

I.

— Tuo minulle raitista vettä, Anniseni, lausui ripeä äiti, muurari

Juuren leski, pienelle seitsenvuotiaalle tyttärelleen.

"Heti, äiti kultani", vastasi Anni, mennen noutamaan. Kyynele

näkyi valahtavan Annin poskelle, hänen ottaessaan saavista vettä
pieneen läkkiseen astiaan. Hänen pieni sydämensä tunsi jo surua,
jos äiti kuolisi. Olihan äiti usein sanonut Annin jäävän yksin
maailmaan, jos hän kuolee. Tuopa suretti Annia.

Lääkäri oli sanonut äidissä olevan kuumeen; vieläpä oli epäillyt

paranisiko äiti enää.

Äiti oli niin kipeän näköinen; hänen täytyi väkiselläkin vaikeroida

tuskissaan. Kuumuus oli koko hänen ruumiissaan vallan päällä.
Lääkäri oli kieltänyt häntä juomasta vettä, sillä vesi lisäisi vain
kuumetta. Mutta kuitenkin tahtoi äiti sitä, sillä hän tunsi ainakin
hetkeksi viileämpää.

Anni vei vesikipon äidille, joka makasi kalpeana ja laihana

vuoteellaan pirtin nurkassa. Pirtissä kävi matkamiehiä, talonpoikia
maaseuduilta. Tämä pirtti oli nimittäin muutaman rikkaan
kauppaneuvoksen oma. Äiti oli ollut sen siivoojana koko talven.
Myöskentelemällä kahvia matkamiehille oli hän elätellyt Annia ja
itseään. Nyt kun hän oli sairastunut, oli kauppaneuvos ottanut uuden
asukkaan pirttiin, vanhan mummon näet. — Äiti oli jo ollut viikon
verran kipeänä. Kauppaneuvos oli häädellyt äitiä köyhäinhuoneesen
sairastamaan, mutta rouva oli sääliväinen ihminen ja oli taivuttanut
pyynnöillään herraansa, jotta tämä oli suvainnut äidin sairastaa
pirtissä. Rouva oli tuonut usein ruokaakin äidille, hänen
sairastaessaan, mutta aina herransa näkemättä. Annikin oli saanut
osan noista anteista. Hän olikin suuresti kiintynyt rouvaan, sillä
monta ystävällistä sanaa oli hän saanut rouvalta. Anni muisti joka ilta
rukoilla rouvan edestä, vieläpä herrankin.

"Turvattomaksi jäisit lapseni, oma rakas Anniseni, jos äiti kuolisi",

sanoi äiti, antaessaan vesitörpön Annille. Anni katseli suurilla
ruskeilla silmillään äitiä.

Äiti ojensi laihat käsivartensa ja kietoi ne Annin ympäri. Hän veti

Annin puoleensa ja nyt nyyhkivät he yhdessä.

Ovi avautui, ja rouva astui sisälle lihaliemikuppi kädessä.

"Toin teille vähän ruokaa, ettehän ole vielä maistaneetkaan ruokaa

tänään, niin kertoi Anni minulle". Samalla laski hän kupin penkille.

"Ei ole ihmekään, ettei ruoka maita, eihän sairas voi syödä huonoa
ruokaa. Ennemmin nauttii se pahimpia lääkkeitä kuin jyrsii kuivaa
leipää."

Hän siirsi penkin vuoteen viereen ja käski äidin syödä. Annille

antoi hän pehmeätä voileipää ja käski tulla hänen kyökkiin syömään
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com