Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Java EE Web Application Primer: Building Bullhorn:

A Messaging App with JSP, Servlets, JavaScript,
Bootstrap and Oracle 1st Edition Dave Wolf

https://textbookfull.com/product/java-ee-web-application-
primer-building-bullhorn-a-messaging-app-with-jsp-servlets-
javascript-bootstrap-and-oracle-1st-edition-dave-wolf/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

Biota Grow 2C gather 2C cook Loucas

https://textbookfull.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-loucas/

textbookfull.com

Building RESTful Web Services with Java EE 8 Create modern

RESTful web services with the Java EE 8 API Mario-Leander
Reimer
https://textbookfull.com/product/building-restful-web-services-with-
java-ee-8-create-modern-restful-web-services-with-the-java-ee-8-api-
mario-leander-reimer/
textbookfull.com

Murach s Java Servlets and JSP 3rd Edition Murach Training

Reference Joel Murach Michael Urban

https://textbookfull.com/product/murach-s-java-servlets-and-jsp-3rd-
edition-murach-training-reference-joel-murach-michael-urban/

textbookfull.com

Java EE 6 with GlassFish 3 Application Server 1st Edition

Heffelfinger David

https://textbookfull.com/product/java-ee-6-with-
glassfish-3-application-server-1st-edition-heffelfinger-david/

textbookfull.com
The Definitive Guide to JSF in Java EE 8: Building Web
Applications with JavaServer Faces Bauke Scholtz

https://textbookfull.com/product/the-definitive-guide-to-jsf-in-java-
ee-8-building-web-applications-with-javaserver-faces-bauke-scholtz/

textbookfull.com

Building web and mobile ArcGIS Server applications with

JavaScript Lewin

https://textbookfull.com/product/building-web-and-mobile-arcgis-
server-applications-with-javascript-lewin/

textbookfull.com

Beginning EJB in Java EE 8: Building Applications with

Enterprise JavaBeans Jonathan Wetherbee

https://textbookfull.com/product/beginning-ejb-in-java-ee-8-building-
applications-with-enterprise-javabeans-jonathan-wetherbee/

textbookfull.com

Responsive Web Design by Example Embrace responsive design

with HTML5 CSS3 JavaScript jQuery and Bootstrap 4 Hussain

https://textbookfull.com/product/responsive-web-design-by-example-
embrace-responsive-design-with-html5-css3-javascript-jquery-and-
bootstrap-4-hussain/
textbookfull.com

Beginning JSP JSF and Tomcat Java Web Development Expert s

Voice in Java 2 New Edition Zambon Giulio

https://textbookfull.com/product/beginning-jsp-jsf-and-tomcat-java-
web-development-expert-s-voice-in-java-2-new-edition-zambon-giulio/

textbookfull.com
Java EE Web
Application
Primer
Building Bullhorn: A Messaging
App with JSP, Servlets, JavaScript,
Bootstrap and Oracle
—
Dave Wolf
A.J. Henley
 Java EE Web
Application Primer
Building Bullhorn: A Messaging
App with JSP, Servlets,
JavaScript, Bootstrap and
Oracle

Dave Wolf
A.J. Henley
Java EE Web Application Primer: Building Bullhorn: A Messaging App
with JSP, Servlets, JavaScript, Bootstrap and Oracle

Dave Wolf A.J. Henley

New York, USA Washington, D.C., District of Columbia, USA

ISBN-13 (pbk): 978-1-4842-3194-4 ISBN-13 (electronic): 978-1-4842-3195-1

https://doi.org/10.1007/978-1-4842-3195-1
Library of Congress Control Number: 2017962002
Copyright © 2017 by Dave Wolf, A.J. Henley
This work is subject to copyright. All rights are reserved by the Publisher, whether the whole or
part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way,
and transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software,
or by similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
Trademarked names, logos, and images may appear in this book. Rather than use a trademark
symbol with every occurrence of a trademarked name, logo, or image we use the names, logos,
and images only in an editorial fashion and to the benefit of the trademark owner, with no
intention of infringement of the trademark.
The use in this publication of trade names, trademarks, service marks, and similar terms, even if
they are not identified as such, is not to be taken as an expression of opinion as to whether or not
they are subject to proprietary rights.
While the advice and information in this book are believed to be true and accurate at the date of
publication, neither the authors nor the editors nor the publisher can accept any legal
responsibility for any errors or omissions that may be made. The publisher makes no warranty,
express or implied, with respect to the material contained herein.
Cover image by Freepik (www.freepik.com)
Managing Director: Welmoed Spahr
Editorial Director: Todd Green
Acquisitions Editor: Steve Anglin
Development Editor: Matthew Moodie
Technical Reviewer: Manuel Jordan Elera
Coordinating Editor: Mark Powers
Copy Editor: April Rondeau
Distributed to the book trade worldwide by Springer Science+Business Media New York,
233 Spring Street, 6th Floor, New York, NY 10013. Phone 1-800-SPRINGER, fax (201) 348-4505,
email [email protected], or visit www.springeronline.com. Apress Media, LLC is a
California LLC and the sole member (owner) is Springer Science + Business Media Finance Inc
(SSBM Finance Inc). SSBM Finance Inc is a Delaware corporation.
For information on translations, please email [email protected], or visit http://www.apress.
com/rights-permissions.
Apress titles may be purchased in bulk for academic, corporate, or promotional use. eBook
versions and licenses are also available for most titles. For more information, reference our Print
and eBook Bulk Sales web page at http://www.apress.com/bulk-sales.
Any source code or other supplementary material referenced by the author in this book is available
to readers on GitHub via the book’s product page, located at www.apress.com/9781484231944.
For more detailed information, please visit http://www.apress.com/source-code.
Printed on acid-free paper
To those who seek to teach themselves.
Table of Contents
About the Authors��������������������������������������������������������������������������������ix
About the Technical Reviewer�������������������������������������������������������������xi
Introduction���������������������������������������������������������������������������������������xiii

Chapter 1: Getting Started��������������������������������������������������������������������1

The Oracle Virtual Machine�����������������������������������������������������������������������������������2

Chapter 2: What Is a Database?�����������������������������������������������������������5

Referential Integrity����������������������������������������������������������������������������������������������6
Null Values������������������������������������������������������������������������������������������������������������6
Primary Keys, Foreign Keys, and Indexes�������������������������������������������������������������7
Joining Tables�������������������������������������������������������������������������������������������������������7
Normalization��������������������������������������������������������������������������������������������������������8
Structured Query Language (SQL)������������������������������������������������������������������������8
Working with the Oracle Database������������������������������������������������������������������������9
How to Open and Use SQL Developer�����������������������������������������������������������������10

Chapter 3: Installing and Running Eclipse������������������������������������������11

Chapter 4: Bullhorn Site Overview������������������������������������������������������15

The Components of Bullhorn�������������������������������������������������������������������������������15
What Does Each Page Look Like?�����������������������������������������������������������������������17
Editing a Profile ��������������������������������������������������������������������������������������������������21

v
Table of Contents

Chapter 5: What Is MVC?��������������������������������������������������������������������23

The Model, View, Controller, and Service in Bullhorn������������������������������������������24

Chapter 6: Creating a Web Application�����������������������������������������������27

Chapter 7: The DAO/Repository����������������������������������������������������������31

Implement Java Persistence (JPA)����������������������������������������������������������������������34
The Persistence.xml File�������������������������������������������������������������������������������������36
The JPA Entities��������������������������������������������������������������������������������������������������38

Chapter 8: The Service Layer��������������������������������������������������������������43

Create a DbUtilities Class������������������������������������������������������������������������������������43
Create the DbUser Class�������������������������������������������������������������������������������������44
Create the DbPost Class��������������������������������������������������������������������������������������51

Chapter 9: The Controller��������������������������������������������������������������������57

What Is a Servlet?�����������������������������������������������������������������������������������������������57
Getting the Form Data into the Servlet���������������������������������������������������������������59
Sending the Data to the Next Page���������������������������������������������������������������������59
How the Servlet Finds the Next Page������������������������������������������������������������������60
How to Set Values on Your Output Page��������������������������������������������������������������60
How the Log Out Button Works���������������������������������������������������������������������������61
The Login Servlet Code���������������������������������������������������������������������������������������61
The News Feed Servlet Code������������������������������������������������������������������������������64
The PostServ Servlet Code����������������������������������������������������������������������������������67
The Profile Servlet Code�������������������������������������������������������������������������������������69
The AddUser Servlet Code����������������������������������������������������������������������������������74

Chapter 10: The Presentation/View����������������������������������������������������77

Chapter 11: Designing Web Pages with HTML������������������������������������79

vi
 Table of Contents

Chapter 12: HTML5 Tags���������������������������������������������������������������������81

Explanation of Common Tags������������������������������������������������������������������������������82
HTML Tables��������������������������������������������������������������������������������������������������������85
A Basic HTML5 and JSP Document���������������������������������������������������������������������86
JSP Standard Tag Library (JSTL)�������������������������������������������������������������������������87
What Can You Do with JSTL?������������������������������������������������������������������������������89
Prevent Cross-site Scripting Attacks�������������������������������������������������������������89
Loop Through a Collection�����������������������������������������������������������������������������89
Set a Value�����������������������������������������������������������������������������������������������������90
Test a Condition���������������������������������������������������������������������������������������������90
Repeat Content a Fixed Number of Times�����������������������������������������������������91
Test a Condition and Choose an Alternative��������������������������������������������������91
Determine If a String Is Null or Empty�����������������������������������������������������������92
Formatting Dates�������������������������������������������������������������������������������������������92
How to Display Form Data����������������������������������������������������������������������������������93
Create an HTML Login Form��������������������������������������������������������������������������93
Create a Page to Display the Output of Your Form����������������������������������������95
How to Allow the User to Navigate Between Web Pages�������������������������������96
Reusing JSP Code�����������������������������������������������������������������������������������������������96
Customizing Your Errors��������������������������������������������������������������������������������������97

Chapter 13: The Stateless Nature of the Web�����������������������������������101

The Process of Passing Data����������������������������������������������������������������������������102

Chapter 14: Users and Sessions�������������������������������������������������������105

Adding Objects to the Session��������������������������������������������������������������������������107
To Read a Value from the Session���������������������������������������������������������������108

vii
Table of Contents

Chapter 15: How to Create Database Tables for Bullhorn�����������������109

Chapter 16: Make Web Pages Do Something Using JavaScript��������111

Validate a Form Using JavaScript���������������������������������������������������������������������112
Display Number of Characters in Text Box��������������������������������������������������114

Chapter 17: Cascading Style Sheets (CSS)���������������������������������������115

Span and Div Tags���������������������������������������������������������������������������������������������116

Chapter 18: Making Pages Work on All Screen Sizes�����������������������119

Working with BootStrap������������������������������������������������������������������������������������120

Chapter 19: Use Gravatar to Display User’s Avatars with Posts�������123

Calculating an MD5 Hash with Java�����������������������������������������������������������������124

Chapter 20: The Presentation/View��������������������������������������������������127

The Code for the Login Page�����������������������������������������������������������������������������127
The Code for the Home Page����������������������������������������������������������������������������129
The Code for the News Feed Page��������������������������������������������������������������������130
The Code for the Profile Page���������������������������������������������������������������������������132
The Code for the Add User Page�����������������������������������������������������������������������134
The Code for the Support Page�������������������������������������������������������������������������135
The Code for the Error Page������������������������������������������������������������������������������136
The Navbar Include File������������������������������������������������������������������������������������136
The BootStrap Include File��������������������������������������������������������������������������������139
The Bootstrap Style Pages��������������������������������������������������������������������������140
The Footer Include File��������������������������������������������������������������������������������������140

Index�������������������������������������������������������������������������������������������������141

viii
About the Authors
Dave Wolf is a certified Project Management
Professional (PMP) with over 20 years of
experience as a software developer, analyst,
and trainer. His latest projects include
collaboratively developing training materials
and programming bootcamps for Java and
Python.

A.J. Henley is a technology educator with over

20 years of experience as a developer, designer,
and systems engineer. He is an instructor at
Howard University and Montgomery College.

ix
About the Technical Reviewer
Manuel Jordan Elera is an autodidactic
developer and researcher who enjoys learning
new technologies for his own experiments and
for creating new integrations.
Manuel won the 2010 Springy Award—
Community Champion and Spring Champion
2013. In his little free time, he reads the Bible
and composes music on his guitar. Manuel
is known online as dr_pompeii. He has
tech reviewed numerous books for Apress,
including Pro Spring Messaging (2017), Pro Spring, 4th Edition (2014),
Practical Spring LDAP (2013), Pro JPA 2, Second Edition (2013), and
Pro Spring Security (2013).
Read his 13 detailed tutorials about many Spring technologies or
contact him through his blog at http://www.manueljordanelera.
blogspot.com. You can also follow him on his Twitter account,
­@dr_pompeii.

xi
Introduction
Are you a Java developer wondering how to create an Enterprise
application? Do you find the different components overwhelming or
confusing, not knowing how they go together? We’re here to help. What if
you could just get an example application working and use that knowledge
to continue your Java journey?
This book and the accompanying code will show you one way to
create a website. It’s not the only way. It may not be the best way for
every application. But it’s a way that will introduce you to the different
components of Java Enterprise application development. And it’s a good
way to get started.
In Java EE Web Application Primer, you’ll learn the basics of Java EE
application development. You’ll see how the parts connect. You will have
the Java code for a complete, working application.

The Software
Our students take our courses to learn how to program for large
companies. We have found these are the skills most requested by the
companies hiring our students. We choose to use Java 8, Oracle 12c, and
Eclipse for developing the application. Similarly, we choose to use JPA
(Java Persistence API) instead of Hibernate. We choose JSTL (Java Standard
Tag Library) over other available options. Again, these technologies teach
core skills without hiding all the implementation details from the student.
Our application is designed to teach. We provide the complete source code.

xiii
Introduction

You will learn much simply by reviewing and modifying the source code.
This book answers the questions you may have after working with the
source code, and the source code helps explain how the concepts in this
book have been implemented.

How to Use This Book

We wrote this book based on our experience teaching Java bootcamps and
other programming courses. The objective of our courses is to help people
learn skills they can use at work. Businesses care more about results
than theory, and we apply that principle to our application. This book
answers the questions many of our students have about web application
development when starting out.

What Our Students Have Achieved

“I remember when the light bulbs started going off in my head,
when the gibberish on the screen started to make sense. It was
the most amazing feeling to start catching up with the rest of
my impressive classmates.”
—Vicky, now a project manager at a Fortune 100 company
“I went through four years of university schooling in computer
science, and I can honestly say that going through this course
gave me a wealth of experience that I only had a taste of dur-
ing my schooling. I certainly had project experience under my
belt graduating with a tech degree, but doing project after
project with Dave and Alton, the instructors, really cemented
the theory and practices I had learned previously in stone.
More than that, I got to patch up a lot of holes that I had left
unfilled from missed opportunities in college.”
—Francis, now an analyst at a Fortune 100 company

xiv
 Introduction

If you’re ready to get started and develop your first Java Enterprise web
application, we thank you for choosing our book to begin your journey.
Know that you will face challenges and frustrations. You aren’t alone. We
have found that as our students worked through those, they learned more
about software development than we could ever teach in a book. You’re in
the right place. Wait no longer. It’s time to move on to Chapter 1!

xv
CHAPTER 1

Getting Started
VirtualBox allows you to create virtual computers within your physical
computer, enabling you to run multiple computers on one system. Setting
up VirtualBox requires very few steps. Once installed, you can then import
an existing virtual computer and begin work using that system.
Click and run the file to install VirtualBox just like with any other
software you’ve ever downloaded. If you are using Windows, double-click
the setup file and follow the prompts to install. If you are using a Mac, open
the DMG file that you downloaded and drag the VirtualBox file to your
Applications folder. During the installation, keep all of the options set to
their default.
Start the VirtualBox program. VirtualBox allows you to manage
your various virtual machines and easily create new ones. You can run
VirtualBox directly from the installation program, or you can start it from
the desktop icon.

Note Download VirtualBox from Oracle’s website:

http://www.oracle.com/technetwork/server-storage/
virtualbox/downloads/index.html

© Dave Wolf, A.J. Henley 2017 1

D. Wolf and A.J. Henley, Java EE Web Application Primer,
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-3195-1_1
Chapter 1 Getting Started

The Oracle Virtual Machine

Being lazy—I mean, efficient—we used a pre-built Oracle virtual
machine (VM) image to develop the site. Oracle makes this VM available
for download at no cost (registration required). The VM requires the
open source VirtualBox software be installed on your computer as just
described. The VM hosts the latest version of the Oracle database (version
12c). It also contains SQL Developer and even Java 1.8. You will only need
to install Eclipse, which we’ll cover in a later section.

Tip Download the Oracle Database Application Developer virtual

machine from the Oracle website at http://www.oracle.
com/technetwork/database/enterprise-edition/
databaseappdev-vm-161299.html. You must accept the terms of
the software prior to downloading.

Once you have the Oracle virtual machine file ready, select File ➤
Import Appliance in the menu bar. Click the Open Appliance button to
select the Oracle virtual machine file. Navigate to the file with the .ova
file extension. Selecting this file will open a dialog box in VirtualBox that
displays the settings. You can select the Import button from here. The next
window will show you the configuration of the current virtual appliance.
Once you click on Import, VirtualBox will copy the disk images and
create a virtual machine with the settings described in the dialog. You will
see the Oracle virtual machine in the VirtualBox Manager’s list of virtual
machines. The VirtualBox Manager is the first screen that opens when you
open VirtualBox. Select your machine, click Start, and give it time to load,
then you can work with that machine as if it were a separate computer.

2
 Chapter 1 Getting Started

Note If you’re not using the Oracle virtual machine, you can
complete everything in this book using Windows.
You can download and install Oracle database version 12c for
Windows at http://www.oracle.com/technetwork/database/
enterprise-edition/downloads/database12c-win64-­
download-2297732.html.
You will also need to install SQL Developer, which you can find at
http://www.oracle.com/technetwork/developer-tools/
sql-developer/downloads/index.html.
Finally, you will need to install Eclipse Oxygen from http://www.
eclipse.org/downloads.

3
CHAPTER 2

What Is a Database?
A database is a place to permanently store data for retrieval in a safe,
efficient way. A database allows us to create data and save it permanently.
It allows us to retrieve previously created data, update existing data, or
delete existing data.
A transaction groups SQL statements so that they are all applied to
the database. If one statement fails for some reason, all the statements
are undone from the database. Transactions ensure data integrity.
Transactions distinguish a database management system such as Oracle
from a file system.
The properties of a database transaction that ensure data validity are
atomicity, consistency, isolation, and durability.

• Atomicity refers to the fact that in each database

transaction either all the information is saved or none
of the information is saved.

• Consistency ensures that a transaction either works

correctly or the dataset is returned to the state it was in
before the transaction was executed.

• Isolation refers to the ability of a database to keep a

transaction that is not yet committed distinctly separate
from the working database.

© Dave Wolf, A.J. Henley 2017 5

D. Wolf and A.J. Henley, Java EE Web Application Primer,
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-3195-1_2
Chapter 2 What Is a Database?

• Durability refers to the way committed data is saved by

the system such that, even in the event of a failure and
system restart, the data is available in its correct state.

The database stores data in sets, which are most commonly viewed as
tables. One row of a database table represents a record containing related
attributes, called fields. Fields are represented by the columns in a table.

Referential Integrity
Your database management system (DBMS) supports referential integrity.
The goal of referential integrity is to avoid having “orphaned” data.
Orphaned data can happen when you are deleting or updating the data
in your tables; for example, if you have a post in your database that does
not have a matching user. This shouldn’t happen and is often the result
of importing poorly formatted data or inadvertently deleting a user. A
database management system such as Oracle can enforce referential
integrity to prevent this by denying changes that will result in orphaned
data.

Null Values
Sometimes there is no value in a column of a row. In this case, the column
stores a NULL value. You can think of this as a flag to indicate the absence
of data. NULL is different from the numeric value zero or a string with a
length of zero characters. It is neither. It is nothing, because no value has
been stored in the column for this record. NULL, it turns out, is very useful.
You can search for a field in records that contain NULL and know that they
are the ones with no value in the field.

6
 Chapter 2 What Is a Database?

Primary Keys, Foreign Keys, and Indexes

Databases are very powerful tools that allow us to search and sort data at
incredible speeds. An essential ingredient of the mechanics of a database
is that each record should be unique. To make each record unique, either
use an existing field that is unique to each record or add a field to each
record that contains a unique number.
Your DBMS can generate a unique number for each record. The
unique number of each record becomes its primary key. This field
distinguishes that record from any other in the table.
When a second table contains data related to that of the first table, the
second table can refer to the original using the primary key field.
A primary key used as a reference in another table is called a foreign
key. Foreign keys define a reference from one table (the child) to another
table (the parent).
To make access to a column of data more efficient, the database will
create an object called an index. An index contains an entry for each value
in the indexed column(s), resulting in fast access to rows. Like an index
in a print book, the database can look up the requested value in the index
and quickly locate its corresponding row in the table.

Joining Tables
Relationships are a means to join data to different tables. This helps you
avoid redundancy in the tables. You can divide your data into different
tables—entering it only once—and then reference it from other tables by
establishing relationships.

7
Chapter 2 What Is a Database?

There are three types of relationships, as follows:

• A One-to-One relationship is where each record in the

first table has only one matching record in the second
table. This usually happens when information in one table
is divided across multiple tables. This is not common.

• A One-to-Many relationship is where each record in the

first table matches with multiple records in the second
table. For example, a user can have multiple posts.

• A Many-to-Many relationship is where each record

in the first table can have many corresponding
records in the second table, and also each record
in the second table can have many corresponding
records in the first table.

Normalization
In a normalized data structure, each table contains information about a
single entity and each piece of information is stored in exactly one place.
Normalization is the process of efficiently organizing data in a
database. This is done by organizing the columns (fields or attributes) and
tables of a relational database to minimize data redundancy.
The goals of the normalization process are to eliminate redundant data
and ensure data dependencies make sense.

Structured Query Language (SQL)

A database has its own programming language, SQL (Structured Query
Language). SQL is a nonprocedural language that provides database
access. All database operations are performed using SQL. Java can talk
to the database management system using SQL. This is done using the

8
 Chapter 2 What Is a Database?

JDBC API, which allows your application to specify which records to

retrieve based on various criteria. For example, you can select records
created between certain dates or update only records that meet given
criteria. SQL can also be used to create database objects, such as user
tables and saved queries, which are known as views. A view contains
no data itself but is simply the stored query the use of which simplifies
accessing the data.
SQL (pronounced as the letters S-Q-L or sequel) is a specialized
database language that consists of statements that are very close to
English. SQL has one purpose: to communicate with a database. We
communicate with the database to add, update, or delete data. We also
communicate with the database to create and modify tables and other
database objects.
Almost every major DBMS supports SQL. Learning SQL will enable
you to interact with almost every database you might encounter. SQL is
easy to learn. The statements consist of descriptive English words. SQL
is powerful. Cleverly using the language elements allows you to perform
complex database operations. SQL is a standard governed by ANSI
(American National Standards Institute). In addition to the standard
implementation of SQL, most vendors implement their own proprietary
extensions. The version of SQL) you use for Oracle may differ from the
version you use to access other databases.

Working with the Oracle Database

Just as you use an IDE (integrated development environment) to work with
Java programs, you can also use an IDE to work with Oracle databases.
This IDE is called SQL Developer. The virtual machine has a copy of SQL
Developer already installed.

9
Chapter 2 What Is a Database?

How to Open and Use SQL Developer

To open SQL Developer in the virtual machine, simply click its icon on the
desktop.

Tip Oracle provides step-by-step instructions for using SQL

Developer on their technetwork website. If you use the virtual
machine, then everything is installed for you. Browse to http://
www.oracle.com/webfolder/technetwork/tutorials/obe/
db/sqldev/r40/sqldev4.0_GS/sqldev4.0_GS.html.

10
CHAPTER 3

Installing and
Running Eclipse
Your virtual machine contains all the software you need to create
Bullhorn—the Oracle Database 12c, SQL Developer, and Java 1.8—but it
doesn’t contain the Eclipse IDE. You will need to download and install that
yourself. Fortunately, the installation process is very easy.

INSTALL ECLIPSE ON THE VIRTUAL MACHINE

To install Eclipse on the virtual machine, you will need to open Firefox and
download the Eclipse archive. Then, you will need to extract the files from the
archive. Next, you will need to run the setup program that is included in the
archive files. Finally, open Eclipse.

1. From the virtual machine, open the Firefox web browser. You
can get to Firefox by clicking on the Applications menu and
selecting the icon for Firefox Web Browser.

2. Next, browse to http://www.eclipse.org/downloads.

3. Click on the orange button to download Eclipse. You’ll be
installing the latest version, which is called Oxygen.
4. You’ll be directed to another page with an orange Download
button. Click this one as well.

© Dave Wolf, A.J. Henley 2017 11

D. Wolf and A.J. Henley, Java EE Web Application Primer,
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-3195-1_3
Chapter 3 Installing and Running Eclipse

5. Select the option to open with the Archive Manager when this
window is displayed. The Archive Manager is the program that
will extract your files.

6. You’ll be prompted to select a folder into which you want to

place the extracted files. Browse to the Home folder and select
Extract.

7. Check the option to open the folder to view the files.

Once you see the extracted files, look for the file called
eclipse-­install.

8. Select the option to install Eclipse for Java EE.

9. Your folder should be /home/oracle/eclipse/

jee-­oxygen.

10. Click Launch.

11. Accept the default workspace. This is where your project files
will be kept.

You have just installed Eclipse Oxygen.

HOW TO CHANGE THE PORT IN TOMCAT

By default, Tomcat is configured to listen on the following port numbers: 8005,

8080, and 8009. The port we’re most interested in is 8080 since it’s used for
HTTP access. When you run a web application in Eclipse using Tomcat, the
URL becomes http://localhost:8080/ApplicationName. However,
sometimes these ports are used by other software running on the computer.
Fortunately, Eclipse makes it easy to change the port numbers.

12
 Chapter 3 Installing and Running Eclipse

1. From your web project, in the Servers view, double-click on the

server name.

2. That will open a configuration page for Tomcat as follows:

3. Notice that the port numbers are shown in the table on the
right. Click to edit; for example:

4. Once you change the port number for HTTP from 8080 to 9000,
you should press Ctrl + S to save the change and restart the
server.

Your application should now run without conflict. If you do get a conflict, then
you’ve chosen another used port. Repeat the process with a different port
number. It’s best to select a port within the range of 1025 to 65535. You can
research “Well-known port numbers” to find many articles explaining the
reasoning here.

13
CHAPTER 4

Bullhorn Site Overview

The diagram in Figure 4-1 illustrates how the site fits together. Only the
core components are shown. You may wish to add additional pages and
classes as needed.

JPA (data
access)
Classes
Bullhorn Overview Diagram
Session - visible to all servlets and JSPs
Session times out 20 minutes after last accessed
Database
User object in session is available to all servlets and JSPs Posts Table
Users Table
Newsfeed
Login Servlet Home Servlet
Servlet

Request Request Request Request

Request Request
Login Page Home Page Newsfeed Profile

Posts user email

user email Post item
password
Post item
...................
post text Post item motto
Login Post item
Submit Update

Session holds objects (but only if Servlet adds them)

JSP (Java Server Page) = HTML + Java Code (and maybe JavaScript)
Servlet = Java code which create objects such as the User
Class = Java code used as a blueprint for an objects Note: Not all classes
For simplicity, all passwords are the word ‘password’ are shown in this diagram

Figure 4-1. The components that make up Bullhorn

The Components of Bullhorn

• Servlets Java classes that extend the web server to
provide an interface to the browser and database or
other servlets.

© Dave Wolf, A.J. Henley 2017 15

D. Wolf and A.J. Henley, Java EE Web Application Primer,
https://doi.org/10.1007/978-1-4842-3195-1_4
Chapter 4 Bullhorn Site Overview

• JPA classes Java Persistence API classes that are used

to communicate between the servlets and the database.

• Request objects represent information sent between

the browser and the servlets. This information might
include email addresses and passwords that are being
used by the servlet to allow access to the site.

• Sessions are the web server’s method or approach of

retaining data while the user is accessing the site.

• User objects The user information is stored in a class

that will be stored in the session and is available to all
pages for the current user.

• JSP (Java Server Pages) Web pages that contain HTML

and tags from the JSP Standard Tag Library to add
functionality. Because they contain code they can
dynamically render for each user’s request. The JSP
Standard Tag Library permits each person to view their
own version of the page.

• HTML (Hypertext Markup Language) pages. HTML is a

system for tagging text files to control fonts, colors, and
images on your web pages.

Tip To keep your HTML from getting too complicated, use CSS
(Cascading Style Sheets) and JavaScript to control the presentation of
your content and let HTML control the layout.

The Bullhorn application contains web pages for login, home, news
feed, and user profile. The user starts at the login page. Once the user
clicks the Login button, the request (data from the login form) will be sent
to the login servlet.

16
 Chapter 4 Bullhorn Site Overview

The login servlet will validate the user against the database. A
valid user will be stored in the session, which is the website’s way of
remembering data between page views. Invalid users will not get past the
login page until they enter a correct username and password combination.
We will create other objects (classes) to validate data or support the
classes and pages shown in the diagram.

What Does Each Page Look Like?

The login page will contain text boxes in which the user will enter their
email and password. This information will be verified in the login servlet. If
they match what is in the database then the user will be redirected to their
home page. If they do not match then the user will be prompted to log in
again. Users who reach the login page but aren’t registered on the site can
register for a login by clicking on the “Join” link. See Figure 4-2.

Figure 4-2. The login page contains text boxes for email and
password and a button to sign in to the application

17
Chapter 4 Bullhorn Site Overview

The home page will allow each user to create a new post. Each post is
limited to 141 characters, so the home page enforces this restriction (see
Figure 4-3). Once the user is logged in, all pages contain a navigation bar at
the top that allows the user to navigate to different pages, view or edit their
profile, and search for posts containing a specific word.

Figure 4-3. The home page contains a form to submit a post to the
database. The form contains a text box and buttons to either submit
the post or clear the form.

Each page contains the same navigation bar, which allows the user
to move around the application. The navigation bar contains the logo,
links for the home page and the news feed page, and a search box. It also
displays the name of the logged-in user. The user can also select from
various user options, which is implemented as a drop-down list. These
include logging out, viewing or editing profile, and submitting feedback.
See Figure 4-4.

18
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Kävelin kuin juovuksissa, sydäntäni särki, en tietänyt mihin
menisin. Vieraskotiin ei tehnyt mieleni yöpyä, siellä oli melua ja
juoppoutta. Tulin johonkin kaupungin ulkopuolelle, siellä oli pieniä
taloja, jotka keltaisilla ikkunoillaan katselivat pellolle päin; tuuli
leikitteli lumen kanssa, peitteli taloja ja vihelteli niiden ympärillä.
Janotti, olisin juonut vaikka itseni juovuksiin, mutta en ihmisten
seurassa. Olin kaikille vieras ja kaikkien edessä syypää.

— Mitä minä välitän, — mietin minä, — kuljen peltoja myöten,

johonkin kuitenkin tulen?

Yhtäkkiä hypähti jonkun portin takaa eräs nainen ulos, ilman

päällysvaatteita, tuskin huivi pään peitteenä; hän katsoi minua
kasvoihin ja kysyi:

— Mikä nimesi?

Minä ymmärsin, että hänen tarkotuksenaan oli taikoa ja sanoin:

[Venäjällä on naisilla tapana joulunpyhinä juosta ulos ja kysyä
ensimäisen vastaantulevan miehen nimeä; siten saavat he muka
tietää tulevan sulhasensa nimen.]

— En sano, koska minä olen onneton ihminen.

Hän nauroi.

— Juhlapäivinäkö?

Minä en voinut iloita.

— Kuulkaa, olisiko täällä lähellä jonkinlainen kapakka, istuisinpa

siellä hiukan, tässä on kylmää, — kysyin minä.
 Hän katsoi minuun terävästi ja sanoi sitten oikein ystävällisesti:

— Tuolla on kyllä kapakka, vaan jos tahdot niin tule minun

luokseni, saat teetä!

Minä en ajatellut mitään ja vallan tahdottomana lähdin hänen

perässään. Pian olinkin hänen huoneessaan. Siellä paloi seinällä
lamppu, nurkassa pyhäinkuvien alla istui lihava vanha nainen ja söi
jotain, pöydällä kiehui samovari. Siellä oli kodikasta ja lämpöstä.
Äskeinen nainen käski minut istumaan pöydän taakse; hän oli nuori,
punaposkinen ja rintansa oli korkea. Akka katsoi minuun nurkan
takaa ja myrisi jotain. Hänen kasvonsa olivat isot, lakastuneet ja
ikäänkuin silmiä vailla. Minun oli epämukavata — mitävarten minä
olin tullut? Ketä nämä ihmiset ovat?

Kyselin nuoremmalta:

— Mitäs tointa teillä on?

— Virkkaamme pitsejä.

Totta; hyllyltä riippuu pitsinappuloita.

Vaan yhtäkkiä hän hymyili viekkaasti ja sanoi minulle suoraan

vasten silmiä:

— Ja sitäpaitsi — käyskelen kadullakin!

Akka nauroi rasvasta naurua.

— Voih, Tanka, oletpas sinä hävytön!

Jos akka ei olisi siten sanonut, niin minä en olisi käsittänytkään

Tankan sanoja, vaan nyt ymmärsin ja jouduin hämilleni. Ensimäisen
kerran eläessäni näen katutytön niin läheltä, ja tietysti ajattelin niistä
pahaa. Tatjana nauraa.

— Katsos, Petrovna, hän punastuu!

Vaan minussa jo kiukkukin nousee: kas mihin jouduin! Suoraan

katumusmatkaltani alennuin helvettiin!

Ja niinpä sanoinkin tytölle:

— Tokkohan sellaisilla asioilla kerskaillaan?

Hän vastasi julkeasti:

— Minä ainakin kerskailen!

Akka inisi taas:

— Voi sinua, Tatjana, Tatjana!

Vaan minä en tiedä mitä sanoa, ja miten lähteä pois niiden luota,
pääni oli ihan tyhjä! Istun ja vaikenen. Tuuli naputtelee ikkunassa,
samovari sihisee, vaan Tatjana puhuu aivan kuin hän tahtoisi
ärsyttää minua.

— Voi, minun on kuuma!

Hän oli jo aukaissut puseronsa kauluksen. Hänen kasvonsa olivat

kauniit ja vaikka hänen silmänsä olivatkin julkeat, miellyttivät ne
kuitenkin minua. Akka pani viinaa pöydälle.

— Kas, — mietin minä, — juon tässä lasillisen, annan heille sitte

rahaa ja lähden pois!
 Tatjana kyseli reippaasti:

— Mitäs suret?

En minä voinut pidättyä ja vastasin:

— Vaimoni kuoli.

Silloin hän kysyi jo hiljaa:

— Koska?

— Viisi viikkoa sitten.

Tyttö pani puseronsa kiinni ja tuli kuin toiseksi ihmiseksi. Se

miellytti minua kovasti; minä katsoin häneen vaieten ja sanoin
itsekseni: kiitos! Niin raskasta kuin minun olikin, niin olinhan
kuitenkin nuori ja oli jo tottumusta naisiin, — kaksi vuottahan olin
ollut avioliitossa.

Akka lausui hengästyneenä:

— Vaimoko kuoli — ei se mitään ole! Sinä olet nuori ja meidän

tapaisia on kaikki kadut täynnä.

Mutta silloin Tatjana sanoi sille ankarasti:

— Mene, Petrovna, ja pane maata! Kyllä minä itse saatan vieraan

pois ja suljen portin. — Sitte kun akka oli lähtenyt, kysyi hän minulta
totisena ja ystävällisenä:

— Onko teillä sukulaisia?

— Ei ole ketään.
 — Vaan tovereita?

— Ei tovereitakaan ole.

— Mitä te sitten tahdotte tehdä?

— Minä en tiedä.

Hän mietti ja nousi sitten.

— Näettekös, — sanoi hän, — näyttää siltä, että sielunne on hyvin

levoton ja hämmennyksissä, enkä minä neuvo teitä kulkemaan yksin.
Ensimäisen sanan perästä tulitte paikalla tänne, sillä tavalla voitte
vielä joutua sellaiseen paikkaan, josta niin helposti ei pääsekään
pois: tässähän on kaupunki. Jääkää yöksi tänne minun luokseni, —
kas, siinä on sänky, maatkaa Jumalan rauhassa! Jos ette ilmaiseksi
tahdo maata, niin maksakaa Petrovnalle niin paljon kuin tahdotte. Ja
jos minun takiani teille on vaikeata, niin sanokaa vaan — minä
lähden pois…

Minua miellyttivät hänen puheensa ja hänen silmänsä, enkä minä

voinut pidättää jonkinlaista omituista iloa, ja sanoin:

— Voi esipappia! Tatjana ihmetteli:

— Mitä esipappia?

Vallan hassua, — minä tulin taas hämilleni.

— Tämä on, näettekös, sellainen lauseparsi vaan minulla… tahi

oikeastaan se tahtoo sanoa, se ei ole oikeastaan — lauseparsi, vaan
minä näen unessa joskus rovastin…

— No, — sanoi hän, — hyvästi!

 — Ei, näettekös, pyydän, älkää lähtekö pois, istukaa minun
kanssani, jos teille ei ole vaikeata!

Hän istui, hymyili:

— Olen hyvin iloinen.

Hän pyysi minua juomaan likööriä tahi teetä, kysyi, tokko minä
tahtoisin syödä. Minun silmiini tuli kyyneleitä hänen totisen
hellyytensä takia, sydämeni iloitsi kuin aamulintunen
kevätauringosta.

— Antakaa anteeksi suora sanani, — sanoin minä, — vaan

tahtoisin tietää, puhuitteko totta itsestänne, tahi tahdoitteko vaan
laskea leikkiä minun kanssani?

Hän rypisti kulmakarvojaan ja vastasi:

— Totta se oli. Minä olen niitä sellaisia. Mitä sitten?

— Minä näen ensikerran eläessäni sellaisen tytön. Minua hävettää.

— Mitä te sitten häpeätte, enhän minä istu alastomana!

Hän nauroi hiljaa, hellästi.

— Näettekös, enhän minä häpeä teidän vaan itseni takia, oman

tyhmyyteni takia!

Minä kerroin hänelle avomielisesti kaikki ajatukseni katutyttöjen

suhteen. Hän kuunteli minua tarkkaan, rauhallisesti.

— Meidän joukossamme on erilaisia, — sanoi hän, — on

huonompiakin kuin te kuvasitte. Liianhan helposti te luotatte
ihmisten sanoihin!

Minun oli omituista tottua siihen ajatukseen, että sellainen tyttö

möi itsensä. Taas minä kyselin häneltä:

— Mitenkäs te sitten — puutteenko takia?

— Alussa, — kertoi hän, — eräs minua petti, silloin hänelle

kostaakseni otin toisen ja niin jatkoinkin leikkiä… Ja nyt joskus täytyy
leivänkin takia ottaa joku mies vastaan.

Hän puhui yksinkertaisesti, eikä hänen sanoissaan tuntunut mitään

sääliä itseään kohtaan.

— Käyttekö te kirkossa?

Tässä hän säikähti ja tuli ihan punaseksi.

— Kirkon tielle, — sanoi hän, — ei pakoteta ketään.

Minä ymmärsin, että olin loukannut häntä ja sanoin nopeasti:

— Te ette ymmärtäneet minua oikein! Minä tunnen raamattua ja

muistan
Maria Magdaleenaa ja syntistä vaimoa, jolla fariseukset kiusasivat
Kristusta. Minä tahdoin kysyä, ettekö te ole äkäinen Jumalalle
elämänne takia, ettekö te epäile hänen hyvyyttänsä?

Hän rypisti silmäkulmiaan, mietti hiukan ja kysyi kummastuneena:

— Minä en näe mitä tekemistä tässä on Jumalalla?

— Miten niin, — näettekös, Hän on meidän paimenemme ja

isämme ja
Hänen valtavassa kädessään on ihmisen kohtalo!

Vaan hän sanoi:

— Enhän minä tee mitään pahaa ihmisille, mihinkäs minä olen

syypää? Keneenkä se kuuluu etten minä pidä itseäni puhtaana?
Ainoastaan minuun itseeni!

Minä tunsin että hänessä silloin oli jotain hyvää, sydämellistä, vaan
minä en jaksanut käsittää.

— Syntieni edestä vastaan minä itse! — sanoi hän, kumartuen

luokseni ja hymyillen. — Eikä minun syntini näytä suurilta… Kenties
se ei ole hyvä mitä minä puhun, vaan se on totta! Minä käyn hyvin
mielelläni kirkossa; meillä on uusi kirkko, sellainen valoisa, hyvin
rakas! Laulajat laulavat vallan erinomaisesti. Joskus liikuttavat niin
sydäntä että rupean itkemään. Kirkossa lepää sieluni eikä tiedä
mitään maailman menosta…

Hän vaikeni ja lisäsi sitten:

— Tietysti on muutakin huvia — miehet katselevat! Hän

kummastutti minua niin, että suorastaan hiki tuli otsalleni, enkä minä
käsittänyt miten hänellä tämä kaikki niin eheästi ja yhtenäisesti sopi
yhteen.

— Pidittekö kovasti vaimostanne? — kysyi hän.

— Kovasti, — sanoin minä.

Ja yhä enemmän miellytti minua hänen hyvä yksinkertaisuutensa.

 Ja minä aloin hänelle kertoa kaikkia sielunasioitani. Kerroin hänelle
vihastani Jumalaa vastaan, koska hän salli minun tehdä syntiä ja
rankaisi minua sitten kohtuuttomasti Olgan kuolemalla. Hän vuoroin
vaaleni vuoroin tuli alakuloiseksi, sitten yhtäkkiä hänen poskensa
tulivat tulipunasiksi ja hänen silmissänsä syttyi tuli, joka minuakin
kiihotti.

Ensi kerran elämässäni minä luulin käsittäväni koko ihmiselämän

ympyrän, ja se seisoi edessäni rikkinäisenä, särettynä, hävyttömänä,
likaisena, vihan ja heikkouden, huutojen, huokauksien ja valituksien
keskeltä.

— Missä täällä on jumalallisuuden alku? — sanoin minä. — Ihmiset

istuvat ihan kirjaimellisesti toinen toisensa päällä, imevät toinen
toisensa verta, kaikkialla käy eläimellinen tappelu leipäkannikan
edestä — mikä tässä on jumalallista? Missä on hyvyys, rakkaus,
voima ja kauneus? Olkoonpa että olin nuori, vaan minä en ole
sokeana tullut maailmaan — missä on Kristus, Jumalan lapsi? Kuka
on saastuttanut ne kukat, jotka hän on kylvänyt puhtaalla
sydämellänsä, joilla hän on koristanut rakkautensa viisauden?

Minä kerroin hänelle rovastista, miten se pelotti minua mustalla

jumalallansa, miten hän tahtoi huutaa polisia jumalansa avuksi.
Tatjana nauroi ja minustakin rovasti tuli naurettavaksi, hän näytti
vihreältä sirkalta; nariseepa sirkka ja hyppii, ikäänkuin jotain
hommailisi, vaan katsoppas, eipä se itsekään niin varmasti usko
asiansa totuutta! Vaan naurettuaan tuli hyvä tyttö surulliseksi.

— Kaikkea minä en käsittänyt, — sanoi hän, — ja muutama asia

kuuluu ihan kauhealta: ajatteletpa sinä aika uskaliaasti Jumalasta!

Minä sanoin:
 — Mahdotonta on elää kun ei näe Jumalaa!

— Niin, — sanoi hän, — tehän aioitte vallan nyrkeillä tapella hänen

kanssaan, onko se sitte oikein? Vaan se, että elämä ihmisillä on
vaikeata, se on totta, minä myöskin ajattelen joskus, miksi se niin
on? Tiedättekö, mitä minä sanon teille? Tässä lähellä on naisluostari
ja siinä on eräs erakkonainen, hän on hyvin viisas vanha ihminen!
Hän puhuu niin hyvin Jumalasta — jos kävisitte hänen luonaan.

— Vaikkapa menisinkin! Minä käyn nyt kaikkialla, kaikkien pyhien

ihmisten luona, minun täytyy rauhottua!

— Vaan minä menen nyt maata ja niin tekin pankaa maata, —

sanoi hän ojentaen minulle kätensä.

Minä tartuin siihen, pudistin sitä ja sanoin koko sielustani:

— Kiitän teitä! Miten paljon te minulle olette antaneetkaan, en

tiedä, enkä tiedä nyt vielä, miten kallista se on, vaan tunnen että
hyvä ihminen te olette, kiitoksia teille!

— Mitä te nyt, — sanoi hän, — Jumala varjelkoon!

Hän punastui, hämmentyi.

— Minä olen niin iloinen jos teille tuntuu helpommalta.

Ja minä näen, että hän tosiaankin on iloinen. Mitä minä olen

hänelle?
Vaan hän on iloinen siitä, että hän on hiukan rauhottanut ihmistä.

Minä sammutin tulen, panin maata ja ajattelin:

— Kas kun odottamatta satuin juhlaan.

 Niin, vaikkei sydämeni olekaan kevyt, niin kuitenkin siinä tuntuu
jotain uutta ja hyvää. Näen Tatjanan silmät joko veitikkamaisina tahi
totisina; niissä on enemmän inhimillistä kuin naisellista; ajattelen
häntä puhtaalla ilolla ja eikö se ole juhlapäivä, kun voi sillä tavalla
ajatella ihmisestä?

Minä päätin huomenna hänelle lahjottaa sinisillä kivillä varustetun

sormuksen. Vaan sitten unohdin enkä ostanutkaan. Kolmetoista
vuotta on siitä kulunut, vaan yhä vielä muistelen sitä tyttöä ja aina
kaduttaa, etten sille sormusta ostanut.

Aamulla hän naputti ovelle.

— Aika on nousta.

Me tapasimme toisemme kuin vanhat ystävät, istuimme teetä

juomaan, ja hän yhä kehotti minua käymään tuon erakkomummon
luona, otti minulta sananikin että niin tekisin. Jätimme sydämellisesti
toisillemme hyvästit ja hän saattoi minut portin taakse.

Minä olin kaupungissa yksin kuin erämaassa. Luostariin oli

kolmekymmentäkolme virstaa, minä lähdin paikalla matkalle sinne ja
seuraavana päivänä olin jo siellä kirkossa.

Minun ympärilläni oli musta nunnain joukko, tuntui ikäänkuin joku

vuori olisi hajonnut ja kappaleet pudonneet kirkkoon. Luostari oli
rikas, sisaria oli paljon ja kaikki olivat sellaisia isoja; kasvot olivat
lihavia, pehmeitä, valkosia, ikäänkuin taikinasta tehtyjä. Pappi
saarnasi innokkaasti vaan lyhyesti, ja oli myöskin syötäissä ollut
kotona, hänellä oli iso bassoääni. Laulajat olivat valiojoukkoa, kaikki
kaunottaria ja lauloivat ihanasti. Kynttilät itkivät valkosia kyyneliä,
niiden tulet vapisivat, säälien ihmisiä.
 — Sieluni ikävöi temppeliin, Sinun pyhään temppeliisi… nöyrästi
laulavat nuoret äänet.

Aivan tottumuksesta toistin itsekseni messun sanoja, vaan katselin

kuitenkin ympärilleni ja tahdoin päästä selville kuka oli erakko, eikä
minussa ollut mielestäni tarpeellista hartautta. Ymmärsin sen ja
häpesin… Enhän ollut tullut leikkimään — vaan sentähden että
sielussani oli tyhjää. Enkä millään voinut koota itseäni, kaikki
minussa on rikkinäistä, ajatukseni hyppivät. Näen muutamia
uupuneita, kuivettuneita kasvoja — vanhoja puolikuolleita vaimoja,
jotka katsovat pyhiin kuviin, liikuttavat huuliaan, vaan
kuiskaustakaan ei kuulu.

Jumalanpalvelus loppui. Minä kävelin kirkon ympärillä. Oli kirkas

päivä, aurinko säteili lumella, puissa hyppelivät tiaiset, jotka
ravistivat lunta oksilta. Astuin aidan luokse ja katsoin kauas, kauas
sinisiin maan syvyyksiin; luostari seisoi vuorella ja sen alla makasi
maaäiti komeasti puettuna lumen sinertävään hopeaan. Pikkuisia
kyliä näkyi metsän takana, jonka joki leikkasi kahtia, teitä näkyi ja
olivat ne kuin pudonneita nauhoja ja kaiken sen yli kylvi aurinko
salaisia säteitään. Kaikkialla oli hiljaista, rauhaa ja kauneutta…

Jonkun ajan päästä olin minä äiti Fevronian kammiossa. Hän oli
pieni akka, silmissään koko ajan kyyneleet, ja ryppysillä kasvoillaan
vapisi lakkaamatta hyvä hymy. Hän puhuu hiljaa, melkein
kuiskaamalla ja laulavalla nuotilla.

— Älä syö, — sanoi hän, — nuorukainen, omenaa ennen

Kristuksen kirkastumisen juhlaa, varo, kunnes rakas Jumala sen
kasvattaa valmiiksi, kunnes sen siemenet mustenevat.

Minä ajattelin: mitä varten hän tuota puhuu?

 — Kunnioita, — sanoi hän, — isääsi ja äitiäsi…

— Näettekös, ei minulla ole niitä!…

— Rukoile kuitenkin heidän sielukultansa pelastuksen puolesta…

— Vaan kenties ne elävät vielä?

Hän katselee minuun ja pyyhkien kyyneliä silmistänsä hymyilee

minulle säälivästi. Sitten hän taas nyykäyttää päätään ja laulaa:

— Herramme on hyvä Jumala, kaikille oikeudenmukainen, kaikille

hän jakaa armoansa!

— Vaan minä, — näettekös, epäilen sitä…

Minä näen miten hän pelästyy, laskee kätensä syliinsä ja vaikenee

räpyttäen silmiään. Sitte vetää hän henkeään ja laulaa taas hiljaa:

— Muista, että rukouksella on siivet ja että se on kaikkia lintuja

nopeampi ja aina se saavuttaa Jumalan valtaistuimen! Hevosella ei
ole kukaan ajanut Herran valtakuntaan…

Minä käsitän nyt, että Jumala hänen mielestään on

hyväntahtoinen ja rakas herra, eikä vanhuksen mielestä ole mitään
lakia jota ei Jumala seuraisi. Ja yhä hän vaan eksyy vertauskuviinsa,
vaan minä en käsitä niitä ja minua se kiukuttaa.

Kumarsin hänelle ja poistuin. — Katsos, ajattelin itsekseni, ihmiset

ovat jakaneet Jumalan eri kappaleisiin, jokainen on siitä ottanut
tarpeensa mukaan, — yhden mielestä hän on hyväntahtoinen, toisen
mielestä pelottava, papit ovat Hänet palkanneet apulaisekseen ja
maksavat Hänelle pyhällä savulla sen, että Hän hyvin ravitsee heitä.
Ainoastaan Larionin Jumala oli rajaton.

Nunnat vetivät lunta reellä, ajoivat ohi, nauraa hihittivät, vaan

minun oli raskas olla enkä minä tiennyt mitä tehdä. Lähdin ulos
portista, siellä oli hiljaista. Lumi loisti, härmällä peitetyt puut eivät
liikkuneet, kaikki oli mietteisiin vaipunutta. Ja taivas sekä maa
katselivat ystävällisesti hiljaista luostaria. Vaan minua pelotti, että
minä yhtäkkiä häiritsin tätä hiljaisuutta jonkinlaisella huudolla.

Soitettiin iltajumalanpalvelukseen… Ihana kello! Kutsuu lempeästi

ja selvästi, vaan minulla ei ollut halua lähteä kirkkoon. Päässäni on
ikäänkuin pieniä nauloja.

Ja jollain tavalla vallan yhtäkkiä minä päätin: lähden elämään

johonkin luostariin, jossa on mitä ankarimmat säännöt. Elelenpä
siellä yksin kammiossani, mietin, luen kirjoja… Enköhän
yksinäisyydessäni saa kootuksi rikkinäistä sieluani eheäksi, vahvaksi
voimaksi.

Viikon päästä seisoin Savvatejevin erämaassa apotin edessä; hän

miellytti minua. Kasvonsa olivat kauniinmuotoiset, hän oli harmaa,
kalju, punaposkinen ja muutoin vahva, vaan katsantonsa oli totinen
ja silmänsä lupaavat.

— Minkävuoksi, poikani, tahdot välttää maailmaa? kysyi hän.

Minä selitin, että sieluni on murheissaan vaimoni kuoleman takia,

enkä minä mitään muuta voinut sanoa, jokin ikäänkuin esti minua…
Hän katsoi minuun terävästi, nipistäen partaansa ja sanoi taas:

— Onko sinulla rahaa sisäänmaksua varten?

 — On minulla noin sata ruplaa.

— Anna tänne! Mene pyhiinvaeltajain asuntoon, huomenna

jumalanpalveluksen jälkeen puhun vielä sinun kanssasi.

Pyhiinvaeltajista piti huolta isä Nifont, joka myös miellytti minua.

— Meillä, — sanoi hän, — on yksinkertainen luostari, ihan

tosiveljellinen, täällä kaikki tekevät yhtä paljon työtä Jumalaa varten,
eikä niinkuin muissa paikoissa. On meillä muuten eräs herrasmieskin,
vaan hän ei koske mihinkään eikä häiritse ketään. Täällä sinä löydät
lepoa ja rauhaa sielullesi!

Päivän kuluessa minä olin jo tarkastanut koko luostarin. Se oli

ennen nähtävästi ollut vallan metsässä, vaan nyt oli metsä pois
hakattu, muutamissa paikoin portin edessä näkyi nytkin vielä
kantoja; vaan aidan takana alkoi heti metsä, ikäänkuin kaksi mustaa
siipeä syleili se vaalean sinistä kirkon kupoolia ja valkosia
rakennuksia. Vastapäätä makaa Sinijärvi jäässä, se on puolikuun
muotoinen, pituudeltaan kymmenen virstaa ja leveydeltään neljä;
järven takana näkyy kolme Kudejarovin kirkkoa, Tolokontsevin
Nikolan kultakupooli, vaan luostarin toisella puolen näkyy
Kudejarovin kylä, kaksikymmentäkaksi taloa. Yltympäri on mahtava
metsä.

Kaikki on kaunista. Sieluni heltyi hiljaa. Kas tässä minä tulen

keskustelemaan Jumalan kanssa, avaan Hänen eteensä kaikkein
salaisimmankin sieluni sopukan ja nöyrällä itsepäisyydellä minä
pyydän Häntä osottamaan minulle tietä Hänen lakiensa tuntemiseen.

Olin iltajumalanpalveluksessa. Se kävi ankarasti kirkon sääntöjen

mukaan ja kaikki olivat innokkaita; kuitenkin laulu oli epäsointuisaa,
ei ollut hyviä ääniä.

Minä rukoilin:

— Herra Jumala, anna anteeksi jos olen julkeasti ajatellut sinusta,

tiedäthän etten ole tehnyt sitä uskottomuudesta, vaan rakkaudesta
sinuun, kaikkitietäjä, koska olen janonnut sinua.

Yhtäkkiä edessäni seisova munkki katsoi taaksepäin ja hymyili

minulle, nähtävästi minä olin liian äänekkäästi lausunut kirottuja
sanojani! Hän hymyili ja miten kauniit kasvot minä näin!… Jopa
päänikin painui alas ja silmäni sulkeutuivat, en koskaan ennen enkä
myöhemmin ollut nähnyt niin kaunista miestä. Minä siirryin likemmäs
häntä ja katselin hänen ihmeellisiä kasvojaan, ne olivat valkoset kuin
vaahto, partansa oli musta, siinä näkyi vaan muutamia harmaita
karvoja. Silmänsä olivat isot, kosteahkot ja himmeät sekä ylpeät, hän
oli hoikka ja korkeavartaloinen. Nenä oli hiukan käyrä ja muistutti
hiirihaukan nokkaa, koko hänen olemuksessaan näkyi jotain
jalosyntyistä. Hän hämmästytti minua niin, että sinä yönäkin vielä
näin hänet unissani.

Varhain aamulla herätti minut Nifont.

— Isä apotti on sinulle määrännyt työtä, — sanoi hän, — mene

leipomoon, tämä nöyrä munkki johtaa sinut sinne, hänpä on juuri
sinun käskijäsikin! Tässä saat kruunun vaatteetkin!

Minä pukeuduin luostarin vaatteisiin, puku sopikin vallan hyvin,

vaan se oli kokonaan kulunut ja likainen, eikä toisessa kengässä
enää ollut anturaakaan. Minä tarkastin päällysmiestäni: hän oli
kömpelö, hartiansa olivat leveät, otsassaan ja poskissaan oli hänellä
ruuppia ja näppylöitä, joista kasvoi harmaita karvapensaita,
kasvonsa olivat ikäänkuin lampaanvilloilla peitetyt. Hän olisi ollut
muuten hyvin naurettavan näkönen, — vaan hänen otsassaan oli
suunnattoman syviä ryppyjä, huulensa olivat ankarasti
yhteenlikistetyt ja pienet silmänsä synkät.

— Kuule sinä, tule nopeammin! — käski hän. Hänen äänensä oli

raaka, vaan repeytynyt, ikäänkuin rikkinäinen kello.

Hymyillen sanoi Nifont:

— Häntä kutsutaan veli Mihaksi! Jumala kanssanne!

Me lähdimme pihalle, siellä oli pimeätä; Miha tarttui johonkin kiinni

ja päästi kamalia kirouksia. Sitte hän kysyi:

— Osaatko taikinaa vastata?

— Olen nähnyt, — sanoin minä, — miten naiset vastaavat.

Hän myrisi:

— Akat! Annappas teille akkoja, yhä vaan akkoja! Niiden takia on

maailma kirottu, täytyy se muistaa!

— Mutta olihan Jumalan äitikin nainen.

— No?

— Ja paljon on pyhiä marttyyreja naisia.

— Lörpöttele vaan. Pirun luo helvettiin sinä joudut!

Kuitenkin minä luulen, että hän oli totinen ihminen.

 Me tulimme leipomoon ja hän sytytti tulen. Siellä seisoi kaksi isoa
säkeillä peitettyä kaukaloa ja pitkä hinkalo, siellä oli jauhomatto
ruisjauhoja täynnä ja nisujauhoja säkissä, kaikki oli likaista,
hämähäkin verkkojen ja harmaan tomun peittämää. Miha repi yhden
kaukalon päältä säkit pois, heitti ne lattialle ja komensi!

— Opi! Kas tässä on nuija! Näetkös huokosia? Siis se on valmista,

on noussut!

Hän otti jauhosäkin, nosti sen kaukalon reunalle ikäänkuin

kolmevuotisen lapsen, leikkasi sen veitsellä irti ja huusi kuin
tulipalossa.

— Kaada vettä neljä ämpäriä! Vastaa taikinaa!

Ja hän oli jo ihan valkonen, ikäänkuin puu härmässä. Minä heitin

pois takkini ja käärin hihani ylös.

Hän sanoi:

— Mihin sinä nyt, se ei kelpaa, riisu housut… Jaloilla! —

Näettekös, minä en ole kauvaan aikaan ollut saunassa…

— Kuka sinulta sitä kysyi?

— Mitenkäs sitten likaisilla jaloilla? Mutta nyt hän huusi:

— Oletkos sinä minun päällysmieheni, tahi minä sinun?

Hänen suunsa oli iso, hampaansa olivat isot, kädet pitkät ja hän
heilutti niitä sangen epäystävällisesti.

— No, mietin minä, koira sinut vieköön!

 Minä pyyhkin jalkani märällä räsyllä, kiipesin kaukaloon, vaan
päällysmieheni hyörii leipomoa pitkin ja mutisee:

— Minä sinut taivutan, mamman poika!… Minä sinulle opetan

nöyryyttä!

Vastasin minä yhden kaukalon, jopa oli toinen valmis; vastasin

toisen — ja jopa valmistui nisujauhotaikinakin vastattavaksi; sitä piti
jo käsillä vastata.

Olin minä vahva poika, vaan en ollut juuri tottunut työtä

tekemään: jauhot tunkeutuivat nenääni, suuhuni, korviini ja silmiini,
tulin kuuroksi, en nähnyt enää mitään, hiki virtasi otsaani myöten,
vuosi taikinaan.

— Tiedättekös, eiköhän teillä löytyisi jotain räsyä hikeä

pyyhkiäkseni?

Miha suuttui:

— Samettihantuukeja me tässä hankimme sinua varten.

Kaksisataa kolmekymmentä kaksi vuotta on luostari ollut olemassa ja
on yhä odottanut sinun sääntöjäsi!

Minua nauratti.

— Enhän minä, näettekös, itseäni varten tahdo! Ihmisethän sitä

leipää tulevat syömään!

Hän tuli luokseni, nosti karvansa pystyyn ikäänkuin siili, vapisi

miesraukka ja hirnui:
 — Pyyhki itseäsi säkillä, jos olet herkkusuu! Vaan sinun
julkeudestasi minä ilmotan apotille!

Tämä ihminen kummastutti minua niin, etten ollenkaan voinut

hänelle suuttua. Hän teki työtä äärettömästi, viisi puutaa raskaat
säkit olivat hänen käsissänsä kopeekoita, hän oli ihan jauhoissa,
murisi, haukkui, rähisi:

— Nopeammin tee!

Minä koetin niin seurata häntä että pääni aivan pyörtyi.

Vaikeita olivat minulle ensimäiset palvelukseni päivät. Leipomo oli

ruokasalin alla kellarissa, siinä oli matala holvikatto ja yksi ainoa
kovasti suljettu ikkuna, ilmaa oli vähän, jauhon tomu aikaansai aina
paksun sumun, Miha siellä juoksenteli kuin karhu ketjussa, sekavasti
säteili tuli uunissa, se oli painajainen, eikä työ! Ja koko sen ajan
olimme kahden, ainoastaan harvoin jotakuta rangaistiin sillä että
lähetettiin meitä auttamaan. Ei ollut aikaa käydä kirkossa
jumalanpalveluksessa. Miha opetti minua joka päivä ja tuntui siltä
kuin hän sitoisi minut vahvalla nuoralla johonkin kiinni; hän paloi
kokonaan vihasta maailmaa vastaan, ja minä hengitin hänen
puheitaan ja olin jo sisältäpäin ihan noessa.

— Sinä olet nyt erossa ihmisistä, — sanoi hän, — he tekevät syntiä

siinä maailmassa ja sinä olet pois siitä. Ja kun sinun ruumiisi on pois
sieltä, niin sinun täytyy poistua siitä myös ajatuksissasi, täytyy
unohtaa se. Kun alat ajatella ihmisiä, niin et voi välttää naistenkin
muistelemista ja hän se on, joka maailman on heittänyt synnin
pimeyteen ja on sen ikuisesti sitonut!
 Tapahtui joskus, että tuskin ennätin aukaista suuni kun hän jo
huusi:

— Ole vaiti! Kuuntele kunnioituksella vanhempaa, kokenutta ja ota

huomioon hänen sanansa! Minä tiedän että sinä mutiset
Jumalanäidistä! Vaan sentakia Kristus kuolikin ristinpuulla, että
nainen hänet oli synnyttänyt, eikä hän siis ollut tullut taivaasta
pyhänä ja puhtaana, vaan elämänsäkin aikana oli ystävällinen niille
konnille, akoille. Hänen olisi pitänyt heittää kaivoon tuo Samarian
nainen, eikä puhua hänen kanssaan ja sitä langennutta naista olisi
pitänyt heittää kivillä otsaan, ja — katsos, maailma olisikin
pelastunut!

— Mutta eihän se olisi ollut kristillistä!

— Ja vielä kerran minä sanon: suus kiinni! Mitä sinä tiedät

kristillisestä tai eikristillisestä. Kirkko on kokonaan maallisen henkisen
säädyn käsissä, kerettiläisten, keikarien häväistävänä; he itse siinä
kävelevät silkkipuvuissa, ikäänkuin naisten alushameissa! Kerettiläisiä
ne ovat kaikki, heittiöitä, heidän pitäisi tanssata eikä kirkon sääntöjä
kirjottua! Voiko nainut mies puhtaasti miettiä Herran asioita? Hän ei
voi, koska hän jatkaa hirveätä huorintekoa, jonka vuoksi Jumala on
karkottanut ihmiset paratiisin puutarhoista! Tuon synnin kautta
olemme kaikki halpamaisesti heitetyt ikuiseen hätään, olemme
tuomitut hampaita kiristämään, pirua pelkäämään, olemme
pimitetyt, emmekä ikinä näe Jumalan kasvoja, emme ikinä! Pyhä
sääty, joka itse kutoo synnin verkkoa, siittäen vaimolle lapsia, se
ainoastaan vahvistaa maailman häviötä, ja puolustaakseen
rikostansa Jumalan lain suhteen on se väärentänyt kaikki lait!

Yhä enemmän likistää tämä ihminen minua seinien kivien väliin,

laskee rakennuksen holveja pääni päälle, minun on ahdas ja vaikea
olla hänen sanojensa takia.

— Miten sitten, näettekös, Jumala on sanonut: hedelmöitykää,

lisääntykää?

Opettajani tuli vallan siniseksi, polki jalkaansa ja huusi:

— On sanonut, on sanonut!… Mutta tiedätkös sinä, miten hän on

sanonut, sinä narri? Hän on sanonut: hedelmöitykää, lisääntykää ja
täyttäkää maa, annan teidät pirun valtaan ja olkaat kirotut nyt ja
aina ja ikuisesti — kas, niin hän on sanonut! Vaan haureilijat ovat
muuttaneet Jumalan kirouksen Hänen käskykseen! Ymmärrätkö
inhottavaisuutta ja valhetta?

Hän luhistuu päälleni ikäänkuin mäki ja tukehuttaa; kaikki

mustenee minun ympärilläni. Minä en voi uskoa, vaan en myöskään
jaksa kumota hänen hulluuksiaan, minä jouduin ihan hämilleni hänen
intohimoisen kiihkonsa painon alla. Minä esitän hänelle
raamatunlauseen, vaan hän tuo minulle niitä kolme ja riistää
rohkeuden ajatukseltani. Raamattu on kirjava kukkaisniitty; jos
tahdot punasia kukkia — niitä on, jos tahdot valkosia — niin kasvaa
siellä niitäkin. Minä vaikenen hänen edessänsä puolikuolleena, vaan
hän iloitsee, hänen silmänsä polttavat kuin suden silmät. Ja koko
ajan me pyörimme työssä; minä vastaan taikinaa, hän tekee leipiä ja
asettaa niitä uuniin; kun ne ovat kypsiä, ottaa hän ne ulos ja minä
asetan ne hyllyille, polttaen käteni. Minä olen ihan taikinan ja
jauhojen peittämänä, sokea ja kuuro ja käsitän huonosti väsymyksen
takia.

Meidän luonamme kävi muita munkkeja, he puhuivat jostain

viittauksilla ja irvistelivät; Miha haukkui vihasena kaikkia, ajoi ne ulos
leipomosta, vaan minä olin kuin keitetty: olin tullut synkkämieliseksi
ja minun oli vaikea olla Mihailin kanssa, en pitänyt hänestä, pelkäsin
häntä.

Joskus hän kysyi minulta:

— Näetkös alastomia naisia unissasi?

— En, en koskaan.

— Valehteleppas vielä! Miksi valehtelet?

Hän suuttuu, kiristää hampaitaan, uhkaa minua nyrkillään ja

huutaa:

— Valehtelija, haureilija!

Minä vaan ihmettelen häntä. Mistäs siinä ottaisi alastomia naisia?

Ihminen kun tekee työtä kello kolmesta aamulla kello kymmeneen
illalla ja kun panee maata, niin luut laulavat ikäänkuin kerjäläisillä
talvella, ja hän vain naisista lörpöttelee!

Kerran minä lähdin kellariin hakemaan hiivaa, se oli samassa

kerroksessa, vastapäätä leipomoa, — näen, ovi ei ole lukossa ja lyhty
palaa. Avasin oven, ja näen että Miha ryömii vatsallaan lattiaa
myöten ja kiljuu:

— Herra Jumala, vie pois naisen halu, rukoilen sinua! Vie pois
naisen halu! Vapauta.

Minä lähdin, tietysti, paikalla pois, enkä käsittänyt mitä se oli.

Hän puhui inholla naisista ja aina ilkeästi, haukkui kaikkea

naisellista raa'asti, talonpoikaismaisesti, sylki puhuessaan niistä,
kouristi sormensa ja veti niillä ilmassa, ikään kuin hän olisi
ajatuksissa repinyt ja nipistänyt naisen ruumista. Minun oli
sietämätöntä kuulla sitä, tukehduin. Muistelin vaimoani ja meidän
onnellisia kyyneleitämme avioliittomme ensimmäisenä yönä, puoleksi
häveliästä ja hiljaista ihmettelyä toistemme edessä ja suurta
iloamme…

— Eikö se ole Sinun suuri lahjasi ihmisille, Herra Jumalamme?

Muistelen Tatjanan hyvää sydäntä, sen yksinkertaisuutta ja minä

loukkaannuin kyyneliin saakka naisen puolesta! Ajattelin itsekseni:

— Kun apotti kutsuu minua puheilleen, sanon hänelle kaikki!

Vaan hän ei kutsunut. Päivät menivät toisensa perästä, ikäänkuin

sokeat kapeata metsätietä törmäten toinen toisensa päälle, vaan
apotti ei vieläkään kutsunut minua. Sieluni oli pimeä.

Silloin minun päähäni ilmestyivät ensimäiset harmaat hiukset.

Minä tahdoin puhua tuon kauniin munkin kanssa, vaan näin hänet
harvoin ja ohimennen — jossain kaukana lensivät ohi hänen ylpeät
kasvonsa ja minun ikäväni kulki hänen perässään näkymättömänä
varjona.

Kerran minä kysyin Mihaililta jotain tuosta munkista.

— Jahah! — huusi Miha. — Tuo? Niin, hän on eläin, joka muka

elää jumalista elämää, niin! Korttipelin takia hänet erotettiin
sotapalveluksesta, naisskandaalien takia hengellisestä akatemiasta!
Mitäs, hän on oppinut! Upseeri lähti akatemiaan. Tshudovin
luostarissa hän pelasi kaikki munkit korteilla puti puhtaiksi, maksoi
seitsemän ja puolituhatta ruplaa sisään, sitte hän tuli tänne, lahjotti
maakappaleen ja osti sillä itselleen suuren kunnian, niin! Täällä hän
myös pelaa korttia — apotti, muonavarain- ja rahastonhoitajat ja hän
niiden kanssa. Sitte käy täällä tyttö hänen luonaan… Voi roistoja!
Hänellä on erityinen kammio, no, siellä hän elääkin miten vaan
tahtoo! Voi kamalata ruokottomuutta!

Minä en uskonut sitä, en voinut.

Tapahtui sitte, että minä kerran pyysin muonavarainhoitajaa, isä

Isidoria päästämään minut apotin puheille.

— Mistä asiasta sitte puhuttaisi?

— Uskonnosta, näettekös.

— Mitä sitten uskonnosta?

— Minulla on eri kysymyksiä.

Hän katseli halveksivasti minuun; hän oli päätänsä pitempi minua,

laiha, isoluinen, silmänsä olivat viisaat, nenänsä oli kiero ja terävä,
partansa pitkä.

— Sano suoraan — lihako viettelee? Olipa niillä aina se liha niin

tärkeä.

Ei minulla juuri ollut halua, vaan kuitenkin kerroin hänelle lyhyesti

epäilyksiäni. Hän synkistyi, hymyili.

— Sitä vastaan, poikani, on rukous päälääke, rukouksella teet

terveeksi sielusi taudin! Kuitenkin, ottaen huomioon sinun
ahkeruutesi ja sinun omituisen pyyntösi minä ilmoitan sinut apotille.
Odota!
 Sana "omituinen" kummastutti minua, minä tunsin siinä tyhjyyttä,
joka oli viholliseni.

Ja niin kutsuttiin minut isä apotin luokse. Hän katsoi terävästi

minuun, kun minä kumarsin hänelle ja sanoi minulle valtavalla
äänellä:

— Isä Isidor kertoi minulle, että sinä tahtoisit koettaa voimiasi

minun kanssani uskonnon asioissa…

— Näettekös, en minä tahdo väitellä…

— Älä keskeytä vanhimman puhetta! Jokainen kahden henkilön

keskustelu samasta asiasta on jo väittely ja jokainen kysymys on
ajatuksen viettely, tietysti, jos se vaan ei koske jokapäiväistä
veljeselämää, juoksevia asioita! Tässä meillä on työtätekevä
veljeskunta, me teemme työtä lihan ylöspitoa varten, jotta siinä
väliaikaisesti asuva sielu voisi kääntyä Herran puoleen, rukoillen ja
kumartuen Hänen eteensä, tämän maailman syntien takia. Täällä ei
ole viisastelukouluja, vaan on työtä; emmekä tarvitse viisautta, vaan
sielun yksinkertaisuutta. Sinun väittelysi veli Mihailin kanssa minä
tunnen, enkä voi sitä hyväksyä. Malta ajatuksesi julkeutta
pelastuaksesi kiusauksesta, koska irtipäästetty ajatus, jota ei uskonto
sido, on pirun terävin ase. Järki tulee lihasta ja liha pirusta, vaan
sielun voima on osa Jumalan hengestä; ilmestys tulee vanhurskaalle
syvään rukoukseen vaipumisen kautta. Veli Mihail, sinun
päällysmiehesi, on ankara munkki, vaan hän on todellinen taistelija
ja veli, josta kaikki täällä pitävät hänen töittensä takia. Minä asetan
sinulle rangaistuksen — päivätyösi loputtua täytyy sinun
vasemmassa syrjäalttarissa ristiinnaulitun kuvan edessä lukea
ylistysvirttä Kristukselle kolme kertaa yössä kymmenenä yönä. Sitte
minä määrään sinut puhumaan pyhän munkki Mardariuksen kanssa,
aika ja tunti ilmotetaan sinulle sitten. Sinähän olit kai jossain
maatilalla pehtoorina? Mene rauhassa, minä tulen muistamaan
sinua! Sukulaisia kai sinulla ei ole maailmassa? Mene, minä rukoilen
sinun puolestasi! Toivo kaikkein parhainta!

Minä tulin takaisin leipomooni ja aloin punnita sitä puhetta

ajatuksissani — ja se painoi niin vähän!

Kenties järki erehtyykin hakemuksissaan, vaan tuskin on

ihmisarvoista ja jumalista elää pässinä. Ja rukouksellisen miettimisen
käsitin minä sinä aikana syventymiseksi sieluni syvyyksiin, jossa on
kaikki juuret, joista ajatus pyrkii ylös, ikäänkuin hedelmäpuu. Minä
en löytänyt omassa sielussani mitään vihamielistä tahi itselleni
käsittämätöntä, vaan tunsin käsittämätöntä Jumalassa ja vihamielistä
maailmassa, se tahtoo sanoa, ulkopuolella itseäni. Vaan se, että
veljeskunta piti Mihailista, oli suorastaan valhe; vaikka minä
seisoinkin sivussa kaikista enkä sekaantunut puheisiin, niin kuitenkin
katselin kaikkia ja huomasin, että niin varsinaiset munkit kuin
luostariveljetkin halveksivat Mihailia, pelkäsivät ja inhosivat häntä.

Minä huomasin myös, että luostarilla oli aika suuri liike: se kävi
metsäkauppaa, vuokrasi maita talonpojille ja kalastamisoikeutta
järvellä, sillä oli mylly, iso yrtti- ja hedelmätarha; se möi omenia,
marjoja ja kaalia. Tallissa oli kahdeksantoista hevosta, veljiä oli
enemmän kuin viisikymmentä ja kaikki olivat vahvoja, työskenteleviä
miehiä, vanhuksia oli vähän, niitä tuskin riitti paraadin ja
pyhiinvaeltajien varalta. Munkit joivat viinaa ja harrastivat
innokkaasti naisia; nuoremmat juoksentelivat öisin kylässä, vaan
vanhempien luona kävivät naiset kammioissa, muka lattiaa
pesemässä; tietysti käytettiin myös naisia, jotka kävivät
rukousmatkoilla. Vaan tämä kaikki ei ollut minun asiani, enkä minä
heitä voinut tuomita, en nähnyt siinä minkäänlaista syntiä, vaan
valhe minua iletti. Luostariveljiä oli paljon, vaan palvelukset olivat
niin raskaita, että harvat pysyivät paikallaan, muut karkasivat. Minun
aikanani, niiden kahden vuoden kuluessa kun luostarissa olin, karkasi
siitä yksitoista ihmistä; elivät pari kuukautta — ja auta, Herra,
jalkojani! Oli raskasta!

Tietysti oli myös houkutuksia pyhiinvaeltajia varten: pyhän munkin

Josafat-vainajan kahleet, jotka auttoivat polvisärystä; hänen
patalakkinsa, joka paransi päänsärkyä, jos se asetettiin pään päälle;
metsässä oli lähde, jossa oli hyvin kylmää vettä, joka pesuvetenä
vaikutti kaikkia tauteja vastaan. Neitsyt Maarian taivaaseen
astumisen kuva teki ihmeitä uskovaisille; pyhä munkki Mardarius
ennusti tulevaisuutta ja lohdutti ihmisten surua. Kaikki oli niinkuin
pitikin olla ja keväällä, toukokuussa, kävi meillä kovasti ihmisiä.

Tuon keskustelun jälkeen, joka minulla oli apotin kanssa, olisin

mielelläni lähtenyt toiseen luostariin, jossa olisi ollut köyhempää,
yksinkertaisempaa, eikä olisi ollut niin paljon työtä; jossa munkit
olisivat lähempänä asiaansa ja tämän maailman synnin tuntemusta,
vaan erinäiset tapahtumat saivat minut vallan luopumaan
aikomuksestani.

Minä tutustuin erääseen toiseen veljeen, Grishaan, — hän oli

luostarin konttorissa työssä. Jo kauvan aikaa sitten olin huomannut
hänet: veljien keskellä kävi aina kiireesti ja meluttomasti eräs
nuorukainen tummat lasisilmät päässä, hänen köyristyneet kasvonsa
eivät herättäneet juuri huomiota; hän käveli pää alas painettuna,
ikäänkuin hän ei tahtoisi nähdä mitään paitsi omaa tietään.

Seuraavana päivänä tuon keskustelun jälkeen, joka minulla oli

apotin kanssa, ilmestyi tämä Grisha leipomoon. — Mihail oli silloin
juuri rahastonhoitajan puheilla. Hän tuli hiljaa, tervehti minua ja
kysyi:

— Veli, olitteko apotin luona?

— Olin.

— Juttelitteko?

— En.

— Ajoiko hän ulos?

— Kuinka niin?

Hän korjasi silmälasiaan, tuli hämilleen ja sanoi:

— Anteeksi, Herran nimessä!

— Onko hän teidät ulos ajanut?

Hän nyökäytti päällään.

Hän istui hinkalolle, ihan kokoon luhistuen, yski kuivasti, kolisteli

kengänkorollaan seinää, ja minä kerroin hänelle, mitä apotti sanoi
minulle. Ja yhtäkkiä hän hypähti jaloilleen, vetäysi suoraksi, kuin
vieteri ja puhui heleästi, lämpimästi:

— Miksi sitten kutsutaan tätä paikkaa sielun pelastamispaikaksi,

kun täällä kaikki on rakennettu rahalle, elämme rahaa varten, kuten
muussakin maailmassa? Minä juoksin tänne kauppaa pakoon,
kaupan syntiä pakoon, vaan se on täällä taas minua vastassa; mihin
minä juoksen nyt?
 Hän ihan vapisi ja kertoi kiiruusti kaikki itsestään; hän oli
kauppiaan, leipurin poika, oli lopettanut kauppakoulun ja oli jo isossa
kaupassa toimessa.

— Jonkinlaisilla vähäpätöisimmillä asioilla minä kyllä olisin voinut

käydä kauppaa, vaan ei leivällä — se oli vaikeata, häpeällistä! Leipää
tarvitsevat kaikki, ei saa koota sitä yhteen käteen ja ottaa välihyötyä
ihmisen puutteesta! Isä olisi kenties saanut minut murretuksi, vaan
hänet itsensä oli ahneus murtanut rikki. Minulla oli sisar, kimnaasin
oppilas, iloinen, reipas, sillä oli ylioppilastuttuja, hän luki kirjoja, ja
yhtäkkiä ilmoitti isä hänelle: "Jätä opintosi, Lisaveta, olen sinulle
löytänyt sulhasen." Hän itki, raivosi ja huusi: "Minä en tahdo!" vaan
isä otti sen palmikosta kiinni ja pakotti pikkusiskon tottelemaan
itseänsä. Sulhanen oli hyvin rikas teekauppiaan poika; kierosilmä, iso
mies, raaka ja yhä vaan ylvästeli rikkaudellansa. Liisa inhosi häntä
kuten hiiri koiraa, mies iletti häntä! Vaan isä sanoi: "tyhmä tyttö,
hänellä on kauppa useimmissa Wolgan kaupungeissa!" No, hän
vihittiin, vaan hääpäivällisen aikana hän lähti huoneeseensa ja ampui
itseänsä revolverilla rintaan. Minä löysin hänet vielä elävänä, hän
sanoi minulle: "Hyvästi Grisha, tahtoisin kovasti vielä elää, vaan en
voi — pelottaa, en voi, en voi!"

Minä muistan miten Grisha puhui hirveän nopeasti, ikäänkuin

juosten pois menneisyydestä, ja minä kuuntelin, katselin uuniin. Sen
suu oli edessäni ikäänkuin jonkinlaiset vanhat sokeat kasvot, musta
kita oli täynnä iloitsevan tulen vihasia kieliä, se märehti, puut
vihelsivät, sihisivät. Näin tulessa Grishan sisaren ja mietin vihasena:
miksi ihmiset tekevät väkivaltaa toisilleen ja turmelevat toisiaan?

Ja ikäänkuin syksyn kuivat lehdet putoilivat Grishan nopeat sanat:

 —… Isä tuli mielipuoleksi, polki jalkaansa maata vasten, huusi:
"häpeään hän on saattanut vanhempansa, sielunsa hän on saattanut
häviölle!" Ja ainoastaan hautauksen jälkeen, kun hän näki, että koko
Kasan oli tullut saattamaan Liisaa ja että koko ruumisarkku peitettiin
seppeleillä, silloin hän sai järkensä takaisin. — "Jos koko kansa on
noussut hänen puolestansa", sanoi hän, "niin olin kai minä konna
tyttäreni suhteen!"

Grisha itki, pyyhki silmälasiaan, ja hänen kätensä vapisivat.

— Minulla oli jo ennen sitä onnettomuutta aikomus lähteä

luostariin, ja sitte minä sanoin isälle: päästäkää minut pois! — Hän
sekä haukkui että löi minua, vaan minä sanoin varmasti: minä en
tahdo olla kauppiaana, päästäkää minut! Hän oli jo peljästyksissään
Liisan takia ja antoi minulle vapauden ja, näettekös, neljän vuoden
sisällä asun jo kolmannessa luostarissa, vaan kaikkialla käy kauppa,
eikä missään ole tilaa sielulleni! He kauppaavat maata, Jumalan
sanaa, mettä ja ihmeitä… En voi katsella sitä!

Hänen kertomuksensa herätti sieluni, vähäpä minä olin ajatellut,

työni oli väsyttänyt minua, kapinalliset ajatukseni olivat nukahtaneet
— ja yhtäkkiä kaikki syttyi uudestaan.

Kysyinpä Grishalta:

— Missähän on Jumalamme? Meidän ympärillämme ei ole mitään

muuta, paitsi mielivaltaista ja mielipuolta ihmisen tyhmyyttä, pientä
petosta, joka synnyttää suuria onnettomuuksia, — missä on Jumala?

Vaan sitte tuli Mihail ja karkoitti meidät toistemme luota.

 Siitä päivästä alkaen alkoi Grisha usein juosta luokseni, minä
kerroin hänelle ajatukseni, vaan hän kauhistui ja neuvoi minulle
nöyrtymistä. Minä sanoin hänelle:

— Mitä varten ihmisillä pitää olla niin paljon suruja?

— Heidän syntiensä takia, — vastasi hän. — Ja kaikki hänen

mielestään tuli Jumalan kädestä, niin nälkä kuin tulipalo, onnettomat
kuolemantapaukset, hävittävät vedenpaisumukset — kaikki!

— Näettekös onkos Jumala sitten onnettomuuksien kylväjä maan

päällä?

— Muista Jobia, sinä hullu! — kuiskaa hän minulle.

— Job, — sanoin minä, — ei liikuta minua ollenkaan! Minä hänen

sijassaan olisin sanonut Jumalalle: älä pelota, vaan vastaa selvästi —
missä on tie sinun luoksesi? Koska minä olen sinun poikasi ja olen
luotu sinun kaltaiseksesi, — älä alenna itse itseäsi, työntäen pois
lastasi!

Ja tapahtui että Grisha itki näitten tyhmien hävyttömyyksieni

tähden ja syleili minua.

— Rakas veljeni, — kuiskasi hän. — pelkään kauheasti sinun

takiasi! Sinun puheesi ja ajatuksesi ovat pirusta kotoisin.

— Minä en usko pirua — jos Jumala on kaikkivoipa…

Hän kiihtyi yhä enemmän; hän oli puhdas ja hellä ihminen, minä
rakastin häntä.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com