Explore the full ebook collection and download it now at textbookfull.

com

Cold Hearted (Tooth & Claw #1) 1st Edition Heather

Guerre

https://textbookfull.com/product/cold-hearted-tooth-
claw-1-1st-edition-heather-guerre/

OR CLICK HERE

DOWLOAD EBOOK

Browse and Get More Ebook Downloads Instantly at https://textbookfull.com

Click here to visit textbookfull.com and download textbook now
 Your digital treasures (PDF, ePub, MOBI) await
Download instantly and pick your perfect format...

Read anywhere, anytime, on any device!

The Vampire of the Opera The Skylark and the Eagle 1 1st
Edition Morgan De Guerre De Guerre Morgan

https://textbookfull.com/product/the-vampire-of-the-opera-the-skylark-
and-the-eagle-1-1st-edition-morgan-de-guerre-de-guerre-morgan/

textbookfull.com

The Golden Claw The Golden Claw 1 1st Edition K A Faul

Faul K A

https://textbookfull.com/product/the-golden-claw-the-golden-
claw-1-1st-edition-k-a-faul-faul-k-a/

textbookfull.com

Fang And Claw The Golden Claw 2 1st Edition K A Faul Faul
KA

https://textbookfull.com/product/fang-and-claw-the-golden-claw-2-1st-
edition-k-a-faul-faul-k-a/

textbookfull.com

The Healing Summer 1st Edition Heather B Moore Moore

Heather B

https://textbookfull.com/product/the-healing-summer-1st-edition-
heather-b-moore-moore-heather-b/

textbookfull.com
Goddess Ascending Gods and Guardians 1 1st Edition Heather
Hildenbrand Hildenbrand Heather

https://textbookfull.com/product/goddess-ascending-gods-and-
guardians-1-1st-edition-heather-hildenbrand-hildenbrand-heather/

textbookfull.com

Goddess Claiming Gods and Guardians 2 1st Edition Heather

Hildenbrand Hildenbrand Heather

https://textbookfull.com/product/goddess-claiming-gods-and-
guardians-2-1st-edition-heather-hildenbrand-hildenbrand-heather/

textbookfull.com

Goddess Forging Gods and Guardians 3 1st Edition Heather

Hildenbrand Hildenbrand Heather

https://textbookfull.com/product/goddess-forging-gods-and-
guardians-3-1st-edition-heather-hildenbrand-hildenbrand-heather/

textbookfull.com

End User Development 5th International Symposium IS EUD

2015 Madrid Spain May 26 29 2015 Proceedings 1st Edition
Paloma Díaz
https://textbookfull.com/product/end-user-development-5th-
international-symposium-is-eud-2015-madrid-spain-
may-26-29-2015-proceedings-1st-edition-paloma-diaz/
textbookfull.com

Foundations of Intelligent Systems 23rd International

Symposium ISMIS 2017 Warsaw Poland June 26 29 2017
Proceedings 1st Edition Marzena Kryszkiewicz
https://textbookfull.com/product/foundations-of-intelligent-
systems-23rd-international-symposium-ismis-2017-warsaw-poland-
june-26-29-2017-proceedings-1st-edition-marzena-kryszkiewicz/
textbookfull.com
 COLD HEARTED
AN ALASKAN WOLF SHIFTER ROMANCE

HEATHER GUERRE
Copyright © 2020 by Heather Guerre
All rights reserved.
No part of this book may be reproduced in any form or by any electronic or
mechanical means, including information storage and retrieval systems, without
written permission from the author, except for the use of brief quotations in a
book review.
 CONTENTS

Chapter 1
Chapter 2
Chapter 3
Chapter 4
Chapter 5
Chapter 6
Chapter 7
Chapter 8
Chapter 9
Chapter 10
Chapter 11
Chapter 12
Chapter 13
Chapter 14
Chapter 15
Chapter 16
Chapter 17
Chapter 18
Chapter 19
Chapter 20
Chapter 21
Chapter 22
Chapter 23
Chapter 24
Chapter 25
Chapter 26
Chapter 27
Chapter 28
Chapter 29
Chapter 30
Chapter 31

Epigraph
A Note on Language
Also by Heather Guerre
 CHAPTER ONE

I gripped the edge of my seat as the plane touched down . N ormally , I

wasn’t afraid of flying. But in this instance, I was strapped into a
four-seater plane, whose wingspan nearly clipped the pine trees
growing tight on one side of the gravel—yes, gravel—runway. A
frozen river snaked alongside the other side. At the end of the
runway, a corrugated metal shed served as Longtooth, Alaska’s
airport.
When the tiny plane had bumped and lurched its way to an idling
stop, the pilot flicked switches across the instrument panel. He killed
the engine and pulled his headset off. The sudden silence pressed
on my ears, thick and cottony. I pulled my headset off and looked
over at the door handle beside me. It seemed very wrong that an
airplane door should look like a car door from 1989, but I reached
for the handle anyway, and let myself out.
It was only four in the afternoon and already pitch dark. The
surrounding mountains formed jagged silhouettes against the night
sky. The air was bitingly cold, but I was prepared for it. Sure, I was
from the lower-48, but I’d grown up in northern Wisconsin and had
been living in Chicago for the last four years. My blood was good
and thick from decades of lake-effect snow, winter winds out of the
Canadian prairies, and polar vortexes. I already owned good winter
gear, and knew how truly dangerous the cold could be. I wasn’t
going to embarrass myself on that front.
 The pilot came around the body of the plane and opened the
belly hatch where my bags had been stowed. He was a large man—
tall and broad—with dark eyes, a perpetually furrowed brow, and a
thick beard that hid his mouth. Despite the fact that he’d said less
than a dozen words to me, I was certain he didn’t like me. And yet, I
just didn’t care. The part of me that used to care about other
people’s opinions had shriveled to a rattling husk.
Over the course of our three-hour flight, he’d only spoken twice
to me. First, to order me to buckle in and put on my headset. And
then, a second time, when I’d asked him how long he’d been flying,
and he’d tersely answered, “Long enough.” I’d taken the hint and
stopped trying to make conversation.
“Thanks,” I told him as he hauled my massive, wheeled suitcase
from the hatch. I moved to take it from him, but he held on, and
with his other hand, pulled out my other bag—a large canvas duffel.
Turning away from me, he carried both of my bags towards the
metal pole building.
I followed awkwardly behind him. “You don’t have to—”
“Get the door,” he ordered.
I felt a flare of annoyance so strong, it froze me for a second. I
hadn’t felt anything strongly for such a long time. It was prickly and
painful, like the feeling returning to frozen toes. When I realized the
pilot was waiting, staring impatiently at me, I hurried past him and
pulled open the heavy steel door on the pole building.
Inside, fluorescent lights hummed, starkly illuminating raw walls
with exposed pine two-by-fours and yellow foam insulation. There
was another airplane parked on the far side, a twin-prop plane larger
than the single-engine plane I’d arrived in, but still a far cry from the
commercial jets I was used to. Otherwise, the small building mostly
housed maintenance equipment—a battered old pickup truck with a
plow mounted on the front, a tractor with a wide rake attachment, a
dusty brush hog, chain saws—all things I was used to seeing in the
barns and garages of my childhood. Except for the transportation,
Alaska was, so far, not the culture shock I’d been expecting—or, if
I’m being totally honest, that I’d been hoping for.
 I’d wanted a change. I’d wanted to get far, far away and start
over in a place that was new and different. So far, it looked like all
I’d done was move back to my rural Wisconsin hometown—pine
trees, snow, and farm implements included.
A woman stood just inside the door, bundled in a heavy down
parka, an ushanka hat, and thick hide gloves. Though I’d never seen
her before, I knew it had to be Margaret Huditiltik, the
superintendent of the Teekkonlit Valley School District, and principal
of both the elementary and the secondary school. She looked to be
in her mid-fifties, with a freckled brown face, lightly weathered in a
healthy, frequently-outdoors kind of way. A long braid, silver
threaded with black, emerged from her ushanka and lay over her
shoulder. Her eyes were a surprisingly pale gray against her tawny
brown skin. A smile stretched her cheeks and she stepped forward
to intercept me with a handshake.
“She made it!” Margaret’s gloved hand enclosed mine. “I hope
Caleb didn’t talk your ear off.” She shot the pilot a teasing smile. He
responded by dumping my bags on the floor at my feet.
“No, he—” I glanced uncertainly at the taciturn pilot, glimpsing
only his back as he pushed the door open and disappeared back into
the cold. “Uh, he was an excellent pilot.”
Margaret gave me an apologetic look. “He’s the best there is, but
he’s not exactly a one-man welcome wagon. Anyways, you’re here.
I’m Margaret Huditiltik. It’s nice to finally meet you, Grace.”
“Thank you, it’s good to finally meet you, too.”
Margaret released my hand. “Alright. Let’s get your bags loaded
up and we’ll get you set up at The Spruce. I’m sure you’re tired after
traveling all day.”
“A little,” I agreed politely. In truth, I was exhausted. But I was
always exhausted. I could never seem to get enough sleep. And at
the same time, could never fall entirely asleep either. I spent my
days and nights caught in a half-conscious state of perpetual, mind-
spinning fatigue.
Margaret helped me carry my things out another door to the
other side of the building, where an old black Suburban sat idling.
 Longtooth’s airstrip was only a two minute drive from the center
of the little town, visible from the main street.
“There are basically two main roads in Longtooth,” Margaret
explained. Towering snowbanks lined the gravel road. Both sides of
the street were bordered by rows of weathered, metal-sided
buildings, in a motley patchwork of faded blues, grays, and reds.
There was a combination grocery-and-hardware store, a lawyer’s
office, a small medical clinic, a bank, and the post office. Archaic-
looking powerlines spidered out from each building, accumulating in
a mass around a single, overburdened electrical transformer
mounted high above the street.
The river curved close to the road on the eastern side, wide as a
freeway. The ground sloped upward from the river. A few narrow
streets spidered along the slopes. Small, boxy, log-sided houses sat
at irregular distances and angles from each other, rising above the
main road. Further up the slopes, the houses gave way to a thick
pine forest. From there, the ground rose steeply, transitioning into
rocky mountainsides, forming towering walls that cradled the city
from the east and west. I could only see a narrow wedge of the
night sky overhead, most of the view dominated by jagged mountain
peaks.
At the end of the road, Longtooth’s two schools faced each other
from opposite sides. The secondary school, where I’d be teaching
grades seven through twelve, was a one-story building, shingle-sided
and topped with a steeply-pitched metal roof. The entire building
would’ve fit in my last school’s library. I’d already seen pictures of it
online, but in person, it was even smaller than I’d expected.
“Teekkonlit Valley Secondary School,” Margaret said, slowing to a
stop. “One hundred and eighty-three students. Think you can handle
it?” I realized she was joking when the same teasing smile she’d
directed at the pilot was now turned on me. At my last school, back
in Chicago, there’d been nearly three thousand students.
I returned her smile with practiced ease. I knew it looked warm,
genuine, natural. Nobody ever seemed to realize how hollow it was.
“I’ll see if I can manage,” I told her.
 “Alright, my girl, let’s get you to your new home.” She turned
back the way we came and took a right at the intersection. “This is
the other main road,” Margaret explained. “The Spruce is at the
end.”
There were fewer buildings on this road, but they were
constructed of more expensive materials—brick, stone, and timber.
Rustic, log-sided buildings nestled up against classic brick
storefronts. There was an outfitter, a wilderness guide service, a
small office for dog sled tours wedged next to another office
advertising chartered flights, a general store, and a tiny, two-pump
gas station. Businesses were marked by hand-painted wooden signs
hanging over their doors.
“And here’s your home. The Spruce.” Margaret pulled up to the
curb alongside the largest building on the street. It was three stories
tall, constructed of massive, ancient-looking dark logs. As part of the
terms of my employment contract, the city of Longtooth provided
me room and board at The Spruce, an eighteenth-century
boardinghouse and hotel. “This time of year, long-term tenants are
the only residents. But in the spring, when hunting and fishing kick
off, The Spruce is usually at full occupancy.”
Margaret parked on the street in front of The Spruce and helped
me haul my bags from the back of the Suburban. A recent snowfall
still dusted the sidewalk, disturbed by one set of boot tracks, and
the tracks of what had to be an absolutely massive dog. I stared at
the paw prints as I followed Margaret to The Spruce’s entry, and a
thought occurred to me.
“Do a lot of wild animals come into town?” I asked. In the small
town where I’d grown up, deer, black bears, and coyotes made
regular forays into town.
“We get a bear or two every winter, a handful of moose.” She
paused with her hand on The Spruce’s heavy wooden front door.
“The wolves are pretty frequent. If you don’t bother them, they
won’t bother you.”
With that ominous warning, she pulled the door open. Inside The
Spruce, the lobby was dim. All the interior walls were made of the
same massive logs as the exterior. The floors were wide wood
planks, worn smooth from over a century of foot traffic. Thick timber
beams crisscrossed the peaked ceiling. You could still see the gouges
in the wood where they’d been hand-hewn by long-dead
lumberjacks.
The front desk was empty, but Margaret waved me past it and
led me into an expansive dining room. There was a long, diner-style
counter at the head of the room, and the floor was filled with heavy
wooden tables. A long bank of windows looked out on a thick copse
of pine trees, threaded through by a narrow, iced-over creek. Paper
New Year’s decorations hung from the ceiling.
It was getting close to dinner time, and a few of the tables were
occupied. The diners glanced up at Margaret and me with curious
expressions.
“Hey there, Maggie,” an older man greeted her from the counter,
swiveling on his stool to face us. He looked well into his sixties, but
still hardy, with swarthy skin, acute gray eyes, and thick silver hair.
“This our new teacher?”
“Grace, let me introduce you to the town’s postmaster and
resident ne’er-do-well, Wade Evers. Wade, this is Grace Rossi. She
is, indeed, the new English teacher.”
“Don’t listen to Maggie,” Wade told me, rising from his seat. He
offered his hand to me and I shook it. “I’m Longtooth’s moral
compass—”
Margaret snorted.
“—and it’s a pleasure to have you here.”
“Very nice to meet you, Mr. Evers,” I told him with another one of
those smiles that nobody ever saw past. It was strange how I could
recognize that an interaction was going well, without feeling it. I
knew what to say, how to act. I knew how to leave people feeling
that I was charming and sweet and engaged. And all the while my
mind was just a mess of white noise.
“It’s Wade to you, sweetheart,” he told me sternly.
“Wade,” I complied, taking my hand back.
“Grace just flew in from Chicago,” Margaret said.
Wade let out a low whistle. “Big city.” He glanced around the
dining room as if he were observing all of Longtooth. “Big change.”
 I shrugged. “Not entirely. I grew up in a pretty small town.”
Behind the counter, the swinging kitchen door slapped open. A
short, buxom, caucasian woman emerged. Like Margaret, she looked
to be in her early fifties, with her hair dyed deep auburn, and her
eyes expertly lined and heavily lashed. She was dressed in a
utilitarian zippered fleece with The Spruce’s logo on the chest, but
she wore a clattering bracelet loaded with golden charms and big
gold hoops hung from her ears.
“Tasha,” Margaret greeted her.
“This is my new tenant?” the woman asked with a slight Slavic
accent. Pale blue eyes tracked over me. Bow-shaped lips pursed
speculatively.
“Yep. Meet Grace Rossi. Grace, Natasha Freeman owns The
Spruce with her husband, Arthur Freeman.”
“Ms. Rossi wants dinner and sleep,” Natasha pronounced. I had
no appetite, but Natasha’s tone didn’t allow for dissent. She
gestured at the empty stools along the counter and commanded,
“Sit. You like caribou? And bread?”
Before I could answer her, Natasha disappeared back into the
kitchen.
“Well,” Margaret said, giving me an assessing look. “I think
Tasha’s got the right of it. Enjoy your meal and get some sleep. Why
don’t I meet you here at eight tomorrow morning, and I can give
you a better rundown of things? You can see the town in the
daylight, I’ll show you around the school, and we can get your
vehicle sorted out.”
I nodded. “Sure. That sounds good.”
We shook hands once more, and then Margaret was gone. My
bags sat on the floor at my feet, taking up walking space in the
dining room. I was working to tug them out of the way when
Natasha burst through the kitchen door again, bearing a steaming
bowl of stew with two thick slices of generously buttered bread.
“Leave those things,” she commanded, setting the food in front
of me. “Aleksandr!”
A few seconds later, a harried young man appeared around the
doorway beside the front desk. He was tall and thin, with dark hair,
honey-gold skin, and muddy green eyes. Though he towered over
the pale, blue-eyed Natasha, there was something in his features
that reflected hers. “Yeah, mom?”
“Alek. Take Ms. Rossi’s bags up to her room.”
“You can call me Grace,” I told Natasha, watching as the reedy
teenager hoisted my bags. He did so with less ease than the big,
broad bush pilot had done, but he still managed better than I would
have.
“Grace,” Natasha acknowledged, nodding. “Now, eat.” She
disappeared back into the kitchen.
I slid onto the stool beside Wade. I pulled out my phone and sent
a text to both of my parents. Hey, arrived safely in Longtooth. Just
getting settled into my new place.
I got an immediate read receipt from dad—and no reply. A few
minutes later, Mom texted, ok. I stared at the response until my
phone went dark. I hadn’t expected anything more than that.
Honestly. Even so, the cold inside of me became a little more brittle.
I laid my phone facedown and picked up my spoon.
“How was the flight?” Wade asked.
“Uneventful,” I told him. “Just how I like ‘em.”
Wade chuckled. “Can’t argue with that.”
I ate quietly while Wade chattered at me. He recounted the
town’s history for me, and I tried my best to feign interest. Long
ago, the area was inhabited only by an Athabascan people from
whom the Teekkonlit Valley derived its name. European Russians and
indigenous Siberians arrived a few centuries ago during Russian
colonization. Then an influx of African-Americans following the Civil
War. Then Anglo-Europeans during the tail end of the Klondike Gold
Rush. As a permanent settlement, Longtooth was first a lumber
camp, then a boomtown during the gold rush, then a ghost town,
and now a moderately prosperous throughway for tourists and
hunters headed for the Gates of the Arctic. After the town history,
Wade gave me a crash course on the who’s who of Longtooth. The
endless stream of names went in one ear and out the other, but I
nodded and pretended to be interested.
 When my spoon scraped the bottom of my bowl, Natasha
appeared again. “Grace needs to sleep,” she told Wade. She turned
imperious blue eyes on me. “Up you get. This way, please.”
Natasha’s commandeering brusqueness was softened somewhat
by a maternal air. She guided me through the dining room to a
creaking flight of wooden steps. Dark log walls hemmed us in tightly
on either side. Natasha led me up one story, then another. The
narrow hall at the top of the stairs was lined with heavy wooden
doors, brass numbers affixed to the center of each one.
“You are number thirty-four,” she told me, stopping in front of
that particular door, at the end of the hall. She pulled a key from her
pocket and unlocked it. She flicked the lights on. There was no
overhead light, but a table lamp on the nightstand and a floor lamp
in the opposite corner filled the room with a gentle, warm glow.
The room was extremely narrow, awkwardly L-shaped, with a
low, sloping ceiling. There was a double bed on an old brass
bedstead, made up with a beautiful cathedral window quilt. Tucked
beneath the lowest point of the ceiling, the bed stood just next to
the only window, overlooking Longtooth’s main street. There was an
old mission-style dresser across from the foot of the bed. Beside the
dresser sat a mini-fridge with a microwave mounted on top. At the
back of the room, another wooden door led to a full bathroom,
complete with a cast-iron tub and a black and white penny tile floor.
My bags had been laid neatly on the bed.
“Breakfast is served from five a.m. to nine a.m. Supper from five
p.m. to nine p.m.” Natasha said, pacing around the room and
inspecting its cleanliness as she spoke. “Your board includes both
meals. The kitchen is closed for lunch, but you can buy packed
lunches in the morning. Otherwise, you have a fridge that you can
fill with whatever you like and a microwave. No hotplates. No pets.
No overnight guests.”
“No problem,” I said, wishing she would just leave.
She glanced at my bags on the bed. “You did not pack very many
things.” There was an unspoken judgment in her tone. I was too
tired to unravel the what or why of it. But I didn’t dare tell her that
the bigger of the two bags was mostly filled with books.
 “I got rid of a lot of things before I moved,” I told her, which was
the truth. “There wasn’t much to pack except for clothes and
toiletries.” The most significant lack was the little wooden chest that
held all my sentimental keepsakes. For all I knew they were still
inside of it, but after I’d broken up with my ex, the chest had gone
missing.
Natasha gave me a searching look and then shrugged. “It’s not
my business.”
Then why’d you ask? I swallowed the words and smiled blandly.
“Here.” Natasha deposited my key on top of the dresser. “If you
lose your key, you must come to the front desk for the spare. Now.
Get some sleep.”
Natasha bustled from the room, pulling the door shut behind her.
I began to undress for bed, moving slowly, disjointedly. Alone,
without people and tasks and obligations to distract me, that old
familiar void opened. The emptiness, the numbness, swallowed me,
and I sank into it without a fight.
I was always cold. No matter how warm the day, how high the
furnace was cranked, my blood ran cold. It’d begun a few years ago,
when the depression had started. I’d been to the doctor—it wasn’t
anemia, my blood pressure was fine. “Some people just run cold,”
he’d told me with a shrug.
I couldn’t feel the heat, could never feel warm. But the cold could
cut through my like a knife. I savored the way a harsh wind bit into
my skin, reveling in the intensity of the sensation, the brief moments
of feeling. I hadn’t been able to savor it earlier, distracted by the
pilot’s surliness and the necessity of making a good impression with
Margaret. But now…I crawled across the bed to look out the
window. It was evening, the sky dark and moonless. There wasn’t a
soul on the street.
I pushed the window open. The cold hit me like a slap. I inhaled
deeply, savoring the broken glass feeling in my lungs. In the
distance, I heard the ululating howl of a wolf. The single howl was
joined by another, and then another, forming a ghostly chorus that
echoed off the mountains.
 I stepped out onto the narrow Juliet balcony, dressed in only
underpants and the worn cotton t-shirt. The cold ate at my exposed
skin with a pain like fire. It was negative-forty with the wind chill.
Exposure would result in frostbite in less than 10 minutes. I was
aware of the danger. I’d grown up with cold advisories. I just needed
a couple minutes to feel… something. Anything. I meant to go inside
before any real damage was done.
I’d been standing there for less than a minute when the scuff of
boots on ice caught my attention. I looked down at the road and
saw the bush pilot—Caleb Kinoyit—staring up at me. Even standing
three stories away, even with most of his face covered by a dense
beard and a slouching toque, I could read him loud and clear. His
eyes said What in the ever-loving fuck are you doing? more
succinctly than words ever could.
Embarrassment spiked through me, a flush of sudden warmth.
God, when was the last time I’d cared enough to feel anything so
sharply? I stumbled back through the window and threw it shut.
Inside, my room was too warm. Sticky, nervous sweat prickled
over my chest and back. I went to the bathroom, wet a towel with
cold water, and mopped at myself until my skin cooled enough to
feel the cold that had filled my room while I’d had the window open.
Idiot, I chided myself. Natasha wouldn’t appreciate me driving up
the heat bill. And what if the window had slid shut behind me? I
would’ve been trapped. My extremities could’ve been lost to frostbite
before anyone responded to my humiliating cries for help. And now
there was a witness to my idiocy.
I double-checked the latch on the window, then turned off the
lights and crawled into bed. A few minutes later, I heard the tromp
of boots in the stairwell. They came down the hall, passing my door.
I lay frozen in place, listening as keys jingled at the door next to
mine.
Oh, fuck. He was my neighbor, wasn’t he?
 CHAPTER TWO

E ven when I can ’ t make myself care about anything else , it ’ s easy to
care about teaching. There’s actually something at stake—the minds
and futures of hundreds of kids. Or, at Teekkonlit Valley High,
dozens. My teaching methods were not totally conventional. At my
old school, the administration was often on my case about it. But
they’d been desperately understaffed and shamefully underfunded,
so I’d been able to do what I wanted without too much interference.
It helped that my students always outperformed their cohort on
state testing.
When I’d interviewed for the position with Teekkonlit Valley, I’d
been so despondent about my life or prospects that I hadn’t cared
enough to downplay my general disdain for following curriculum. To
my surprise, they offered me the job.
On my first day, I waited at the front of the classroom, propped
against the edge of my desk as students filed in. Several stacks of
battered paperbacks sat next to me. The final bell rang, and the last
few stragglers wandered in from the hall, slumping into their seats.
“Good morning,” I said, my voice still rough with sleep. I cleared
my throat. “I’m Ms. Rossi. I’m taking over from Mr. Hendricks. I
understand you read Great Expectations, The Scarlet Letter, and The
Great Gatsby last semester. Is that right?”
A few slow, dull nods in response.
“Did you guys like those books?”
 Blank stares. A few bordered on hostile, startling a genuine laugh
out of me.
I coughed, collecting myself. “Alright, here’s the thing—the state
requires us to learn certain skills and meet certain milestones.
Traditionally, we do this by reading the classics of Western literature.
Books like Great Expectations. The problem is that those books are
super boring.”
A few glazed looks sharpened with surprise.
“I didn’t enjoy them when I was in high school, and I’m the kind
of nerd who took advanced English classes and went on to get a
bachelor’s degree in Literature. I really love books, you guys. But the
reason I love books and literature isn’t because of Dickens or
Hemingway or whatever long-dead, crusty old guy they want us to
read. I loved the fun, weird books—gothics and sci-fi and fantasy. I
loved ghosts and spaceships and witches and adventure. And it’s
okay if you don’t like those things. Maybe you like murder mysteries.
Or romances. Or political thrillers. Or historicals. Or really thoughtful,
subtle character studies. Maybe you actually do like books like Great
Expectations. That’s great. I just want you guys, if nothing else, to
find at least one book that you really enjoy reading. That’s my goal
for the rest of the school year.”
The looks had turned wary. They’d probably heard plenty of we
can do this, guys! from previous teachers. That wasn’t my angle, but
words alone wouldn’t make them believe it. I really, genuinely just
wanted kids to enjoy reading. At my last school, a few of the more
crotchety teachers in the English department snidely referred to my
classes as “book club.” I didn’t mind. I’d rather run a book club than
the psychological torture programs their mind-numbing classes had
been.
“So, anyways, we’re supposed to learn about things like
characterization, and foreshadowing, and symbolism, and allusion—
and we will. I’ll make sure you guys know what those mean and how
to identify them. But I hope you can enjoy the process. So, we’re
going to start with Howl’s Moving Castle by Dianna Wynne Jones.” I
stood up, grabbed my stack, and began passing them around. “This
is loaded with foreshadowing, allusion, characterization—all those
terms we’re supposed to learn about. But it’s also just fun.”
I passed out the books and assigned the first three chapters as
homework. I spent the rest of class going around the room and
having the students introduce themselves. They were all from the
Valley, born and raised, and they interacted with each other with the
easy familiarity of lifelong neighbors, even though some of them
lived over an hour away from each other. It was clear they were
skeptical of me, but they were polite enough, which was more than I
could say for my first day of classes at my last school.
Class period after class period, I did my song and dance and
passed out novels. Natasha’s son, Alek, showed up in my fourth
period class of juniors. He’d inherited slightly lighter hair and skin
from his mother, but he still had what I was coming to think of as
“the Valley look.” My students had the same ethnically ambiguous
look that most of the townspeople did—dusky skin and dark, sleek
hair along with hooded, often light-colored, eyes. High-bridged
noses and wide cheek-bones. Several generations of indigenous
Alaskan, African-American, and Euro-immigrant intermarriages had
homogenized into a distinct ethnicity, particular to the Teekkonlit
Valley.
Compared to the rest of the valley’s residents, I was a frizzy,
goggle-eyed, ghost lady. My thick, wavy, unmanageable hair was a
drab shade somewhere in between blonde and brown. If there was
even a single drop of moisture in the air, it expanded into a ragged
lion’s mane. My eyes were heavily lidded—Byzantine eyes, my
grandmother had always told me fondly—and an ordinary shade of
brown. My skin was naturally a pale olive tone, but the last few
months of deepening depression had left me wan and sallow. In the
faculty bathroom at lunch, the sight of my reflection almost took me
by surprise. My skin looked thin and fragile, laying too close to the
bone. Dark circles made hollows beneath my eyes. The severity of
my cheekbones might have been attractive if the rest of my face
weren’t so gaunt.
I turned away from the mirror in dismay. Putting on the friendly
mask, I made my way to the staff lounge to eat the lunch I’d bought
from The Spruce. Margaret had called a brief staff meeting on my
second day in Longtooth, so I’d already been introduced to all of the
other teachers before I started classes. They greeted me warmly
now as I slid into an empty chair. Most of them had the same sable
handsomeness as the rest of the Valley’s locals. Roger Yidineeltot,
the history teacher, Tamsyn Taaltsiyh, one of the math teachers,
Alan Evers, one of the science teachers, and Linnea Teague, the art
teacher, had all been born and raised in the Teekkonlit Valley.
But a few others were clearly outsiders like myself. Eric Hansen,
the other science teacher, was a nordic blond who’d moved up here
from Minnesota two years ago. Lucia Alvarez, one of the math
teachers, originally from Texas, was a petite Latina woman who
could be mistaken for a local at first glance. But upon closer
inspection, her curling hair and large Spanish eyes set her apart
from the locals as much as my own hair and eyes did.
I spent lunch fielding more questions about myself—where I’d
come from, how long I’d been teaching, why I’d decided to move to
Alaska, and so on. After lunch, I went back to evangelizing for my
lord and savior, books. By the end of the day, I was out of steam.
After eight hours of performing a one-woman play about a mentally-
engaged, emotionally functional human, I had nothing left in me. I
bid my final class goodbye and when the last student had filed from
the room, I dropped into my desk chair and stared out the window.
It was only three-thirty, but already dark outside. My reflection
stared back at me, haggard and apathetic. The coldness beneath my
skin made my entire body ache.
 CHAPTER THREE

P retty quickly , I learned that the locals of T eekkonlit V alley fell

into two camps—those who were excited by the arrival of somebody
new, and those who saw me as a trespasser.
“Not the big, fun adventure you expected, is it?” Harry Lance, the
owner of Lance Outfitters, demanded scornfully one morning at
breakfast. “Bit colder and darker than you were prepared for, I bet.”
I took another methodical bite of oatmeal. “Nah,” I said
dismissively. “It’s not that different from the upper Midwest.”
Harry scowled, deprived of the opportunity for smugness. “Well,
there aren’t any grizzly bears in Chicago, are there?” he persisted.
“No. But I haven’t seen any in Longtooth, either.”
Behind me, Arthur Freeman—Natasha’s husband—chuckled.
“She’s got you there, Harry.”
Like Harry, Arthur was another Teekkonlit Valley local, as broad
and strapping as the rest of them. His hair had gone steel gray, still
shot with threads of black, and his eyes were a muddied hazel. He
kept a perfectly groomed, Sam Elliot-style mustache. The mustache
somehow made him seem trustworthy and authoritative. I saw him
on nearly a daily basis around The Spruce, usually doing some sort
of maintenance—fixing a leaky sink, sealing drafty windows, taking
apart and reassembling one of the coffee machines, nailing down a
loose floorboard. He wasn’t a talkative man, and I appreciated that
about him.
 Natasha, on the other hand, was anything but quiet. Every
morning, she poured my coffee and then forced me into
conversations with anybody else who’d come to The Spruce for
breakfast. She kept introducing me to single men with an
unapologetic intensity that both amused and exasperated me.
Through a combination of assertive friendliness and maternal
bossiness, Natasha subtly but persistently directed our seating
arrangements every morning and evening. She had a clear directive
—hook me up with a Teekkonlit Valley native. Like a determined
collie, she kept the other lower-48ers away from me, shooing them
towards local women while driving local men into my orbit.
In my first week, I’d eaten breakfast beside Maxim Freeman
(Natasha’s oldest son, and Longtooth’s sheriff), Adam Toonikoh
(owner of the Blue Moose tavern), and Connor Ankkonisdoy (a
hunting guide). Natasha had twice chased away Eric Hansen, my
fellow teacher, making sure the two of us sat at opposite ends of the
dining counter, surrounded by locals. I’d managed to speak to Harlan
Bennett, a doctor originally from Georgia, for all of a minute before
Natasha intervened. Harlan was tall and handsome, with rich dark
skin, a thick black beard, and the shoulders of a discus thrower. His
deep voice was inflected with a gorgeous Southern accent that even
I—numb as I was—couldn’t help but be entranced by. Andy
Watanabe, a lawyer from Oregon, was whipcord lean, with a face
composed entirely of blade-sharp angles. He managed to introduce
himself one morning before Natasha herded him over to sit between
Elena Morris and Jessica Taaltsiyh, both born-and-bred Teekkonlit
Valley women.
Clearly, Teekkonlit Valley was looking for fresh blood, and they
weren’t going to let outsiders waste their shiny new genetic material
on each other.
My amusement with the situation was a detached feeling. I
soldiered through breakfasts, making small talk with the ease of a
born and bred Midwesterner, all the while wishing I could just be left
in peace. Max was polite but seemed equally bemused by his
mother’s matchmaking, and didn’t press his suit. Adam and Connor,
though, were more than happy to accept Natasha’s meddling. They
watched me with bright, hungry eyes, asking what I liked to do for
fun, what my plans were for the weekend, if I’d ever ridden a
snowmobile, had I been to the tavern, and did I like hunting?
(Nothing, nothing, yes, no, and no.) I managed to put them both off
without an outright rejection, explaining that my first few weeks
would be taken up with getting accustomed to my new job, et
cetera.
“Well, when you’re free,” Connor had said, holding my gaze
intently.
“Sure.” I put on the smile that nobody ever saw through. “I’ll let
you know.”
But I had no intention of doing that.
Just as in Chicago, I fell into a mindless routine. Every day felt
the same. When I didn’t have the distraction of teaching, exhaustion
unraveled me like a cheap sweater. I could feel the pieces of my
mind falling apart into disconnected chunks of thought. My body
seemed to do the same, clumsy and off-kilter. The cold beneath my
skin was a constant ache.
Outside of school, I wanted nothing more than to lay in my bed
in the dark until it was time to get up and go back to work. But,
since I had to go to the dining room to get my meals, and Natasha
insisted on serving me at the counter, I had no choice but to sit in
the open, twice a day, fielding the social overtures of anybody and
everybody who strolled through The Spruce.
It was probably good for me. But keeping up the pleasant mask I
wore in public was exhausting. After supper each night, other Spruce
residents often remained in the dining room, chatting, playing cards,
arguing over what to put on the television mounted on the back
wall. But as soon as my plate was empty, I returned to my room,
alone, where I showered and collapsed into bed. Beneath a pile of
blankets that never managed to warm me, I drifted in a shallow half-
sleep until morning came.
Before leaving Chicago, I’d tried everything. I’d gone to the
doctor, been diagnosed with depression. I’d cycled through a few
prescriptions and dutifully attended therapy. Nothing seemed to
break through the numb fog that dragged at my mind and body.
Nothing banished the bone-deep cold. I was still faithfully taking the
most recently prescribed antidepressants. They seemed to work
better than nothing at all, but I still didn’t feel like a real person. The
pills, combined with a steady intake of caffeine, gave me just
enough energy to get through the basics of keeping myself alive.
The next week, Monday morning, I straightened my spine as I
stepped into the dining room, preparing myself for another half-hour
of forced socialization.
“Gracie!” Natasha spotted me immediately and waved me over to
an open stool at the counter. The broad shoulders and dark heads of
local men occupied the stools on either side of the open one. I’d
already resigned myself to Natasha’s maneuvering, so I took a
breath and hung my parka over the back of the stool.
As I dropped into the seat I glanced over and nearly jumped out
of my skin when I found the bush pilot staring back at me. The last
time I’d seen him, I’d been standing outside in negative-forty
degrees wearing nothing but a t-shirt and underpants. His
expression hardened at the sight of me, and he looked away.
Well. Now I know what he thought of the view.
“Gracie, have you met Caleb Kinoyit?” Natasha asked with a smile
as she poured me a cup of coffee.
“Uh, yeah. He—” witnessed the full extent of my mental
detachment “—flew me in from Anchorage.”
“Caleb!” Natasha scolded. “You didn’t tell me this.”
Caleb shrugged, taking a drink of coffee. “You want a manifest
every time I fly, Tasha?”
She swatted his arm. “Don’t be dense on purpose.”
His lips curled into a mild smile and he returned to his coffee,
studiously ignoring me. I sat in awkward silence. All my midwestern
small talk skills had completely deserted me. Out of the corner of my
eye, I observed him. He had the same sable-haired, tawny-skinned
look as the other locals. His face was angular, rawboned, with hollow
cheeks and a high-bridged, hawkish nose. His hooded eyes were as
dark as the coffee he was drinking. The rest of his face was hidden
by a thick black beard.
 He wore a gray thermal shirt layered over a black t-shirt. The
collar of the t-shirt was stretched and flecked with bleach. The
thermal shirt had a hole on the shoulder. The cuffs, pushed up over
his thick forearms, were frayed. His beard needed oil and a comb.
His rumpled, shaggy hair was flattened on one side of his head and
obviously hadn’t been treated to a brush that morning.
Caleb’s gaze flicked over to mine. “What?” he demanded flatly. A
muscle flexed in his cheek.
I realized I’d abandoned the corner-of-my-eye technique, and
was just openly staring at him. “Nothing. Sorry.” I turned away, and
another span of excruciating silence stretched between us.
Mercifully, Natasha appeared with my food—an egg sandwich
and stewed apples. I wrapped the sandwich in a napkin and stood
up, shrugging into my coat.
“Thanks, Natasha. This looks great.”
“Gracie,” she objected. “Sit. Eat.”
“I have to take care of some things before class starts today.
Sorry.”
“You have to eat your fruit!” She gestured at the bowl of stewed
apples.
I scooped up my bag. “Sorry. Let Caleb have them.”
The man in question scowled at me as I strode from the dining
room. I couldn’t get away from him fast enough.
When I reached my truck, I disconnected the block heater and
started the ignition. I sat behind the wheel as it idled, waiting for the
heat to defrost the windows, and tried to tamp down the anxiety
fluttering in my chest. It was clear Caleb didn’t like me, but why that
should bother me was hard to explain. It’d been a while since I’d
cared much about anyone’s opinion of me. I was self-aware enough
to understand that I had to pretend, in order to get along with
society at large. But I coasted through most days just going through
the motions of social nicety, ambivalent to the people I interacted
with. People who wanted nothing to do with me were generally a
relief. That was one less audience member I had to perform for.
But Caleb’s dislike unsettled me and made me angry in return.
Anger was another emotion that had previously been beyond my
range of feeling, and the return of it was an uncomfortable
adjustment. Absurdly, tears burned at the backs of my eyes—all
because some guy I barely knew had been sort of rude to me. It
was ridiculous. I squeezed my eyes tightly shut, pressing the heels
of my hands against them, willing the emotional turbulence away.
By the time I got to school, the anger had faded to a
manageable simmer. I sat at my desk, eating the slightly-smashed
egg sandwich and staring out the window at the dark sky. Beyond
the low roofs of the town, dense pine forest swept up rocky hills,
giving way to the jagged peaks of snow-capped mountains. In
mundane contrast, a line of school buses—vans, really—pulled up to
the curb, spreading their doors and barfing out students.
“Grace?”
I turned to see Margaret Huditiltik standing in the doorway. She
was dressed as if she were about to chop wood—thermal-lined work
pants, gore-tex boots, and a button-up flannel shirt. I glanced
uncertainly at my knitted sweater and tapered wool trousers. I’d
worn my snow boots to school, then stowed them under my desk
and changed into leather oxfords. Was I overdressing? After a
second’s deliberation, I realized I didn’t care.
“Hey Margaret,” I said, swallowing the last of my sandwich and
crumpling the napkin. “What’s up?”
“Not much. Just coming by to see how you’re doing.” She walked
into the room. “Settling in alright?”
“Everything’s going well.” I hesitated. It felt unnatural to
purposely invite personal conversation, having avoided it for so long.
But irritation was still prickling at me, and I needed an answer. “Can
I ask you something?”
She nodded, leaning her hip against my desk.
“Do you know if I did something to offend Caleb Kinoyit?”
Her eyebrows shot up. “Caleb? No. Why?”
I shrugged. “I don’t know. He likes me about as much as Harold
Lance does—but Harry’s kind of…” I trailed off, unable to think of a
diplomatic word. “Anyway, Caleb seems to get along with everyone
else just fine. So I was worried I did something.” Well, there was
that whole thing where he caught me standing half-naked on my
balcony in deadly cold weather, but hating me for it was kind of
unfair. I was only a threat to myself, not anybody else.
Margaret shifted, pursing her lips as she considered her words.
Finally, she said, “You may have noticed some of the locals don’t
care for outsiders.”
“Ah. He’s one of those.” I thought about it for a second. “But wait
—I’ve seen him talk to Eric and Harlan. And Sam. And Lucia.”
Margaret shrugged. “Caleb takes a while to warm up to people.
Don’t take it personally.”
I snorted. “Right.”
Margaret pushed off of my desk and squeezed my shoulder.
“Caleb’s not so bad. And for what it’s worth, I’m very happy you’re
here, Grace. I saw Daniel Gray reading during lunch period. That’s
very…well. I had to pinch myself.”
I pulled Daniel up in my memory—a stocky, stubborn-chinned,
angry-eyed boy from my sophomore English class. He hadn’t yet
spoken up in class, but the fact that he was choosing to read the
book on his downtime filled me with a flush of happiness. It was
stronger than the anger Caleb had inspired, and I sat up straighter
in my chair.
“Thanks, Margaret. That’s really—” As unused to strong emotions
as I was, the feeling nearly overwhelmed me. I felt my throat
tighten. I swallowed hard, trying to play it off as a dry cough. “That’s
great.”
Margaret left, and I threw myself into my classes, engaged by a
vigor I hadn’t felt in months. Each day a few more kids started
speaking up, participating in discussions and asking good questions.
Each day, the new-teacher-skepticism faded just a little more. Each
day, even the quiet ones became more engaged—their expressions
and postures shifting from bland disinterest to watchful listening.
The change thrilled me, but the high feelings didn’t last long. By
the end of the week, I was a shell again—living for class, just going
through the motions during every other waking minute.
F riday night , I trudged up the steps to my room and tried not to
think about the two-day void opening up in front of me. Without
work to occupy my mind, the hollowness would take over again. Last
weekend, I’d managed to busy myself with lesson planning and
grading the first-week assignments I’d given out. Now, my lesson
plans were squared for the next several weeks, and I’d caught up on
all the grading. I had nothing to do. Once upon a time, that would’ve
been a reason to jump for joy.
I dug in my bag for my key as I reached the top of the stairs. As
I turned onto the third-floor landing, somebody else was emerging
from their room at the end of the hall. I stiffened with recognition.
Caleb Kinoyit.
He pocketed his key and strode towards me. The hallway was
narrow, forcing me to shrink to the side he could pass without
touching me. He made no such accommodation for me, staring
straight ahead and marching past as if I weren’t even there.
Annoyance flared like a struck match. How was it that the only
person who made me feel anything beyond numb exhaustion was
one who wanted nothing to do with me?
Margaret’s assurances that he was just slow to warm up to
people dissolved like smoke. His dislike was obviously personal. I
had done something to piss him off, and I couldn’t figure out what it
was.
 CHAPTER FOUR

I found that there really wasn ’ t much I missed about C hicago . T he

lack of big-city conveniences didn’t bother me. The extremely limited
nightlife, the quietness, the lack of competition over things like the
latest fashion and the latest tech, and all those other luxury
possessions, were all a welcome change.
However…there was one thing I missed. The delicious, take-on-
the-world rush that came from a double-shot macchiato.
As I sat down to breakfast on my third Monday in Longtooth, I
caught Natasha before she poured my usual cup of coffee. “Hey,
Natasha—I know this is a longshot, but is there anywhere in town to
get espresso?”
Four seats down from me, Harry Lance scoffed so hard, I was
surprised he didn’t blow himself backwards off his stool. “Espresso?”
he echoed, as if I’d asked for it in gold-plated bone china, with my
portrait drawn in the foam. “Might have to go back to Chicago if
you’re going to need an espresso every morning, darling.”
Next to him, Caleb Kinoyit chortled like an asshole.
I bristled and leaned over the counter so I could look Harry in the
eye. “Well, darling, since Chicago’s a long fucking way from here, I
guess I’ll have to learn how to do without. I sure hope I don’t chip a
nail hefting a regular old coffee mug like you tough Alaskans.” I’d
started speaking before I even realized what I was doing, and by the
end of it, my heart was pounding in my throat. I refused to play into
their notions of the out-of-her-element city girl who couldn’t hack it
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 — Onko hartaushetkeä sitten?

— Sitä — sitä minä en kuullut.

— Kuuntelisit vähän paremmin, sen minä olen sanonut

lukemattomia kertoja. Sinun täytyy panna mieleen, mitä
kuulutetaan. Mitä pastori oli valinnut tekstiksi?

Davy otti lasistaan suunnattoman kulauksen vettä suuhunsa ja

huuhtaisi alas viimeisen omantunnon epäröimisen. Hän esitti erittäin
sujuvasti erään hyvin kauniin tekstin, joka hänen oli täytynyt oppia
ulkoa muutama viikko takaperin. Onneksi tuli paisti, ja rouva Lynde
lakkasi kysymästä, mutta Davyn ruokahalu oli pilalla. Ruoka ei
maistunut, kuten tavallisesti, eikä hän jaksanut syödä muuta kuin
annoksen mannaryyni vanukasta mehukastikkeen kera.

— Mikä sinua vaivaa? kysyi Lynden täti ihmetellen eikä suinkaan

aiheettomasti. — Oletko sairas? Sinä näytät niin kalpealta. Sinun on
parasta olla leikkimättä ulkona auringonpaisteessa nyt iltapäivällä,
neuvoi rouva Lynde.

— Tiedätkö, kuinka monta valetta syötit täti Lyndelle

päivällispöydässä? kysyi Dora nuhtelevasti heidän ollessaan kahden
päivällisen jälkeen.

Malja vuosi yli äyräittensä… Davyn kiukku kävi ylivoimaiseksi, ja

hän sähisi:

— En tiedä, eikä se kuulu minuun, ja pidä kitasi, muuten väännän

leukasi.

Kiusaantunut nuorukaisparka vetäytyi sitten halkopinon

suojaamaan soppeen saadakseen rauhassa harkita syntejään.
 Vihervaara oli pimeä ja äänetön Annan palatessa kotiin. Hän meni
nopeasti levolle, sillä hän oli hyvin uninen ja väsynyt. Edellisellä
viikolla oli Avonleassa ollut useita pieniä juhlatilaisuuksia, jotka olivat
kestäneet pikkutunneille asti. Tuskin oli Anna painanut päänsä
tyynylle ennenkuin hänen silmänsä menivät umpeen. Mutta samassa
ovi aukeni hiljaa, ja surkea, rukoileva ääni sanoi: "Anna".

Anna nousi unenpöpperössä istualleen.

— Davy, sinäkö? Mikä on?

Pieni valkopukuinen olento tassutteli lattian poikki ja hiipi tuolille

Annan pään puolelle.

— Anna, nyyhkytti Davy kietoen kätensä Annan kaulaan, minä

olen niin kauhean iloinen, kun taas olet kotona. Minä en voinut
nukkua, ennenkuin olen kertonut sen jollekulle.

— Mitä sinun piti kertoa?

— Että olen kauhean pahoillani.

— Rakas ystävä, miksi sinä olet pahoillasi?

— Kun olen ollut hyvin paha tänään, Anna. Voi, minä olen ollut
niin hirmuisen paha — pahempi kuin koskaan ennen.

— Mitä sinä sitten olet tehnyt?

— Hyi, en uskalla kertoa. Sinä et pidä minusta sitten enää

koskaan, Anna. Minä en voinut lukea iltarukoustani tänä iltana. Minä
en uskaltanut kertoa Jumalalle, mitä minä olin tehnyt. Minua
hävettää kauheasti, kun hänen pitää saada se tietää.
 — Hän taitaa tietää sen muutenkin, Davy.

— Niin sanoi Dorakin. Mutta jospa hän ei tullut niin tarkalleen

nähneeksi… Minun täytyy ainakin kertoa sinulle ensin.

— No, mitä sinä olet saanut aikaan?

Tunnustus tuli ryöppynä.

— En ollutkaan pyhäkoulussa enkä mennyt kirkkoonkaan, vaan

olin kalastamassa taimenia Cottonin poikien kanssa ja syötin täti
Lyndelle hirveän paljon valheita — taisi niitä olla kuusi, seitsemän
ainakin… Ja minä — minä sanoin peeveli, Anna — vaikka ei kai se
ole mikään oikea kiroussana kuitenkaan, kuule, onko? — ja minä
sanoin, että Jumala on halpamainen… Jos hän rankaisisi minua vain
siitä syystä, tarkoitin.

Huoneessa oli hyvin hiljaista. Davy ei oikein tietänyt, mitä hänen

tuli ajatella, kun Anna oli niin liikkumaton. Oliko Anna niin
ihmeissään ja suuttunut, ettei koskaan enää aikonut puhua hänelle
sanaakaan?

— Anna, mitä sinä aiot tehdä minulle? kuiskasi Davy.

— En mitään, hyvä ystävä. Sinä olet kai jo saanut tarpeeksi

rangaistusta, eiköhän ole niin?

— En ole saanut. Kukaan ei ole tehnyt minulle mitään.

— Etkö ole ollut pahoillasi ja onneton siitä saakka kun teit kaiken
tuon ruman, sanopas?

— Olen, aivan kauheasti, virkkoi Davy urheasti.

 — Sinua on soimannut omatunto, Davy.

— Missä paikassa omatunto oikein on?

— Se on sinun omassa sydämessäsi, Davy, ja se ilmoittaa meille,

kun olemme tehneet jotain pahaa, ja se tekee meidät hyvin
onnettomiksi, ellemme tee parannusta, vaan jatkamme tuota pahaa.
Etkö ole sitä huomannut koskaan?

— Onhan sitä voinut sattua, vaikka en ole ymmärtänyt, mitä se on

ollut. Minusta on ikävää, että tarvitsee tuollaista tuntea. Minun
mieleni tekisi vain metkaa. Mutta missä kohdassa omatunto on,
Anna? Kerran kun juoksin oikein kovaa Cottonin pihalla, sain niin
kamalan piston vatsaan ja nikon. Se oli kai omatunto? Onko se
vatsassa?

— Ei ole, se on sydämessäsi, niinkuin äsken sanoin, vastasi Anna

kiitollisena ympäröivälle pimeydelle, kun ei käynyt toki päinsä näin.
vakavassa keskustelussa tinkiä arvokkuudesta purskahtamalla
nauruun.

— Kyllä kai se sitten on kasvanut lujasti kiinni, kun siitä ei voi

päästä, virkkoi Davy huoaten. Aiotko kannella minusta Marillalle ja
täti Lyndelle?

— En, hyvä ystävä, minä en kantele kenellekään. Sinä varmaankin

kadut oikein kovasti, että olet käyttäynyt niin pahasti?

— Kadun, varmasti.

— Etkä tee sellaista enää koskaan?

 — En, mutta — Davy ei, varovasti kyllä, myöntynyt ehdottomasti
— voihan sattua, että olen ilkeä jollain muulla tavoin…

— Sinä et saa sanoa rumia sanoja etkä jäädä pois pyhäkoulusta

tahi kirkosta etkä valehdella peittääksesi pahoja tekojasi.

— Eipä semmoista kannatakaan tehdä, virkkoi Davy.

— Minusta sinä nyt sanoisit Jumalalle, että sinä kadut ja olet

pahoillasi ja pyydät häneltä anteeksi.

— Oletko sinä antanut anteeksi, Anna?

— Olen, pikku Davy.

— Hi, hii, huudahti Davy ihastuneena, sama minusta sitten,

antaako
Jumala vai eikö.

— Davy!

— No, kyllä minä — kyllä minä… virkkoi Davy nopeaan, kiiveten

alas sängystä. Annan ääni osoitti hänelle selvästi, että hän oli
sanonut hyvin sopimatonta. — Ei minusta ole mitään pyytää
häneltä… Hyvä Jumala, minä kadun kovasti, että olen tehnyt niin
pahoin tänään, ja minä koetan olla kiltti aina sunnuntaisin, ja ole
hyvä ja anna minulle anteeksi. — Kuulithan, Anna.

— Kuulin, hyvä on, juokse nyt kohta nukkumaan kilttinä poikana.

— Heti paikalla. Kuulepas, nyt minusta ei tunnu enää pahalta, olen

päinvastoin oikein iloinen. Hyvää yötä!

— Hyvää yötä.
 Anna vaipui jälleen pieluksilleen huoaten helpotuksesta. Voi, miten
tavattomasti häntä väsytti… Seitsemän sekunnin kuluttua…

— Anna!

Pimeässä kuului jälleen tassutusta, ja joku suuntautui suoraan

hänen vuodettaan kohti. Anna kohotti uneliaita silmäluomiaan.

— Multa, hyvä ystävä, mikä nyt taas on? kysyi hän koettaen estää
ääntään kuulumasta kärsimättömältä.

— Anna, oletko huomannut, kuitilta herra Harrison sylkee?

Uskotko, että minäkin oppisin sylkemään aivan samalla tavalla, jos
oikein harjoittelisin?

Anna nousi äkkiä istualleen.

— Kuule nyt, pikku herra, virkkoi hän, nyt sinä menet heti
nukkumaan, ja uskallapas vielä kerran tulla tänne kummittelemaan!
Kuulitko sinä? Hyvästi nyt.

Davy livisti tiehensä eikä ilmestynyt näkyviin enää sinä yönä.

XIV.

KUTSU.

Anna istui Ruby Gilliksen seurassa Gilliksien puutarhassa, jonne

hämärä hiljaa loi varjojaan. Iltapäivä oli ollut lämmin ja autereinen.
Oli jälkikesän rehevä kukoistuksen aika. Auer viivytteli vielä notkojen
rinteillä. Niityillä väikkyivät himmeästi villien asterien sinipunervat
värisoinnut.

Viettääkseen illan Rubyn luona oli Anna kieltäytynyt ajelusta

kuutamossa kauniiseen Hiekkarantaan parin kilometrin päähän. Hän
oli näin viettänyt Rubyn kanssa monet illat tänä kesänä, vaikka hän
joskus epäili, ettei kummallekaan heistä ollut siitä mitään varsinaista
iloa tai hyötyä, ja väliin hän kotimatkalla päätti olla enää tulematta.

Kesän lähestyessä loppuaan kävi Ruby kalpeammaksi. Hän oli

kokonaan luopunut aikomuksestaan ryhtyä opettamaan — "isästä on
parasta siirtää se syksyyn" — ja taiteelliset käsityöt, joita hän oli
hyvin mielellään ommellut, liukuivat yhä useammin hänen väsyneistä
käsistään. Hän oli kuitenkin aina iloinen ja täynnä toivoa, jutteli
niinkuin ennenkin ja uskoi hiljaa salaisuuksiaan liehittelevistä
kavaljeereista, heidän kilpailustaan keskenään ja särkyneistä
toiveistaan. Annan mielestä juuri tämä teki käynnit hyvin
turhanpäiväisiksi ja väsyttäviksi. Mikä ennen maailmassa oli kenties
ollut lapsellista, mutta kuitenkin verrattain hauskaa, vaikutti nyt
kaamealta; tuntui siltä kuin kuolema olisi kurjistanut elämän
itsepintaisen ja ylimielisen naamion silmäaukoista. Mutta Ruby oli
todella kiintynyt Annaan, eikä hän antanut ystävättären milloinkaan
mennä, ennenkuin tämä oli luvannut tulla pian uudelleen. Rouva
Lynde murisi tyytymättömänä, että Anna juoksi liian usein Rubyn
luona ja että keuhkotauti voi tarttua häneen itseensäkin, ja
Marillaakin alkoi arveluttaa.

— Joka kerran, kun käyt Rubyn luona, olet kotiin tultua aivan
nääntyneen näköinen, sanoi hän.

— Koko juttu on hyvin surullinen, sanoi Anna matalalla äänellä. —

Ruby ei näy ensinkään käsittävän, miten hänen laitansa on. Ja
kuitenkin minusta tuntuu kuin hän tarvitsisi apua — ja omalla
tavallaan pyytäisi sitä minulta — ja minä tahtoisin mielelläni auttaa
häntä, mutta en kykene siihen. Koko ajan, kun istun hänen luonaan,
on kuin näkisin hänen taistelunsa näkymätöntä vihollista vastaan,
jota hän koettaa sysätä luotaan heikoilla voimillaan. Siksi tulen kotiin
niin väsyneenä ja näännyksissä.

Tänä iltana Anna ei tuntenut samaa tunnetta yhtä voimakkaasti

kuin tavallisesti. Ruby oli ihmeellisen hiljainen. Hän ei puhunut
sanaakaan kutsuista, huviretkistä, puvuista tahi "pojista". Hän lepäsi
riippuverkossa leppoisan valaistuksen ja väräjöivien varjojen
viihdyttämänä. Puolivalmis käsityö oli koskematta, ja ystävälliset
kädet olivat kietoneet ohuen valkean liinan hennoille olkapäille.
Pitkät keltaiset palmikot — miten Anna kouluaikana oli kadehtinut
näitä palmikoita! — riippuivat kummallakin puolen kasvoja. Hän oli
irroittanut ne päästään ja poiminut pois hiusneulat — hän sai niistä
päänsäryn. Heleä puna oli väistynyt poskilta, ja kalpeissa
kasvonpiirteissä oli jotain lapsellista.

Kuu nousi kuultavan kirkkaalla taivaalla ja valoi sädeloistoaan

untuvankevyille hattaroille. Hopeinen juova väreili pienen lammen
pinnalla. Aivan Gilliksen pihan vieressä oli kirkko ja sen ympärillä
vanha kirkkomaa. Kuutamo valaisi valkeita hautakiviä, joiden
ääriviivat piirtyivät selvästi tummia puita ja pensasaitaa vasten.

— Kirkkomaa näyttää niin oudolta kuutamossa, virkkoi Ruby äkkiä.

— Niin aavemaiselta! lisäsi hän väristen. — Anna nyt ei kestä enää
kauan ennenkuin minäkin lepään tuolla. Sinä ja Diana ja muut
tulette hehkumaan elämää, mutta minä lepään tuolla syvällä
haudassani.

Hänen sanansa tulivat niin odottamatta, että Anna joutui

kokonaan tasapainostaan. Aluksi hänen oli mahdoton vastata.

— Kyllä sinä tiedät, että niin on, jatkoi Ruby hieman terävästi.

— Tiedän kyllä, vastasi Anna matalalla äänellä. — Rakas Ruby,

minä tiedän sen.

— Kaikki tietävät sen, virkkoi Ruby katkerasti. — Minäkin tiedän

sen kyllä, minäkin — olen tiennyt sen koko kesän, vaikka en ole
tahtonut sitä myöntää. Mutta Anna — hän kumartui ja tarttui
kiihkeän rukoilevasti Annan käteen — minä en tahdo kuolla. Minä
pelkään kuolla.

— Minkätähden sinä pelkäät sitä, Ruby? kysyi Anna hiljaa.

 — Sentähden — sentähden — voi, en usko muuta kuin että
pääsen taivaaseen, Anna. En minä ole niin kovasti rikkonut… Mutta
— kaikki tulee olemaan erilaista. Mietin hyvin paljon maatessani — ja
minua alkaa aina silloin niin peloittaa — ja kaipaan kovasti kotia.
Kyllä kai taivaassa on hyvin ihanaa — niinhän sanotaan meille
raamatussa — mutta, Anna, se ei ole kuitenkaan sitä, mihin me
olemme tottuneet…

Annan sielussa välähti heikosti muisto lystikkäästä jutusta, jonka

hän kerran oli kuullut Philippa Gordonilta. Vanha, tottumuksiinsa
kangistunut ukko oli suunnilleen samaan tapaan lausunut
epäilyksensä mitä tulee haudantakaisiin seikkoihin. Miehen sanat
tuntuivat hyvin hullunkurisilta, Anna muisti vielä, miten he, Priscilla
ja hän, olivat nauraneet niille. Rubyn kalpeiden, värisevien huulten
lausumassa epäilyksessä ei kuitenkaan ollut mitään huumoria,
ainoastaan syvää alakuloisuutta. Traagillista siinä oli se, että Rubyllä
saattoi olla syytä epäilykseensä. Taivaaseen ei Ruby tosiaankaan
ollut tottunut.

Iloinen, ajattelematon, huvitteluja täyteen ahdettu elämä,

pintapuolinen katsantotapa ja kaikkien korkeampien tarkoitusperien
halveksiminen eivät olleet suinkaan omiaan kasvattamaan häntä
edessä olevaan suureen muutokseen taikka antamaan hänelle voimia
katsoa vastaista elämää sillä tavoin, ettei siinä näkynyt yksinomaan
peloittava ja käsittämätön.

Anna mietti avuttomana, mitä hän sanoisi lohdutukseksi. Miten

hän parhaiten sovittaisi sanansa? Hänen oli vaikea lausua
kenellekään sydämensä sisimpiä ajatuksia, puhua uusista
käsitystavoista, jotka vähitellen olivat alkaneet orastaa hänen
sisimmässään ja jotka koskettelivat nykyisen ja tulevan elämän
suuria salaisuuksia, ja kaikkein vaikeinta oli puhua näistä asioista
Ruby Gilliksen tapaiselle ihmiselle.

— Minä uskon, Ruby, aloitti hän epäröiden, että meillä

ajatuksissamme on useinkin hyvin vääriä kuvitelmia iäisyydestä —
siitä, mitä se on ja mikä meitä siellä odottaa. En usko sen saattavan
olla kovin erilaista kuin meidän maallinen elämämme, kuten ihmiset
tavallisesti näyttävät uskovan. Minä uskon, että me jatkamme
elämäämme jotakuinkin samaan tapaan kuin me elämme täälläkin,
vaikka paljon nöyrempinä ja kiihkeästi oppia janoavina… Ja me
tulemme pysymään sellaisina kuin me aina olemme olleet — on vain
helpompi olla hyvä ja — aina pyrkiä korkeimpaan… Kaikki esteet ja
kompastuskivet raivataan tieltä, ja me näemme selvästi… Älä pelkää,
Ruby.

— Minä en mahda sille mitään — en voi muuta kuin pelätä, sanoi

Ruby ääni kyynelistä väristen. — Vaikka se olisikin totta, mitä sanot
taivaasta — ja sinunhan on mahdoton olla varma, sinä kait vain
kuvittelet, että niin on — siellä ei saata kuitenkaan koskaan olla
aivan samanlaista kuin täällä. Se on mahdotonta. Ja minä tahdon
elää täällä vielä. Minä olen niin nuori. En ole vielä ehtinyt saada sitä
osaa elämästä, joka kuuluisi minulle. Olen taistellut epätoivoisesti
saadakseni elää — ja mitä se kaikki nyt hyödyttää — minä olen
kuolemaan tuomittu — minun täytyy kuolla ja jättää kaikki, johon
olen kiintynyt.

Annan sydäntä kouristi tuska, katkerampi kuin mikään hänen

ennen kokemansa. Hänen oli mahdotonta tuoda esiin mitään
petollisia lohdutusnäkökohtia, ja kaikki, mitä Ruby sanoi, oli
kauhistuttavan totta. Hänenhän täytyi todellakin jättää kaikki, mikä
hänelle oli kallista. Hän oli koonnut vain tavaraa maan päällä, hän oli
elänyt yksinomaan kaikkea vähäpätöistä ja epäolennaista varten,
sellaista varten, mikä vain oli tästä maailmasta, mutta hän oli
unohtanut sen, mikä on suurta, millä on iäisyyden kantavuutta, mikä
luo sillan kahden olemassaolon välille ja tekee kuolemasta vain
siirtymisen asunnosta toiseen — hämärästä auringon kirkastamaan
päivään. Jumala kyllä ottaa Rubyn haltuunsa — se oli Annan luja
usko — hän saa oppia paljon, hänkin… Mutta ei ollut kovinkaan
ihmeteltävää, että hänen sielunsa juuri nyt sokeassa
avuttomuudessaan tarrautui siihen ainoaan, minkä hän tunsi ja mistä
piti.

Ruby nojasi toiseen käsivarteensa ja kohotti kirkkaat, kauniit

siniset silmänsä hopeanhohteista avaruutta kohti.

— Minä tahdon elää, sanoi hän ääni väristen. — Minä tahdon elää
niinkuin muutkin nuoret tytöt. Minä — minä tahdon mennä naimisiin
sen kanssa, josta pidän, Anna. — Ja minä tahdon pieniä lapsia. Sinä
tiedät, että minä olen aina rakastanut pikkulapsia, Anna. En voisi
sanoa tätä koskaan kenellekään muulle kuin sinulle. Mutta minä
tiedän, että sinä ymmärrät. Ja Herbert-raukka — hän — hän pitää
minusta, ja minä pidän hänestä. Muut — muut eivät ole olleet
minulle mitään, mutta hän on paljon. Ja jos minä vain saisin elää,
tulisin hänen vaimokseen ja hyvin onnelliseksi. Voi, Anna, kuinka se
tuntuu kovalta!

Ruby vaipui jälleen pieluksilleen nyyhkyttäen hillittömästi. Anna

puristi hänen kättään, sielu tulvillaan myötätuntoa, sanatonta
myötätuntoa, joka kenties auttoi Rubya enemmän kuin kaikki
lohduttavat vakuutukset. Hetken kuluttua hän rauhoittui, ja
nyyhkytykset taukosivat.
 — Olen iloinen siitä, että olen puhunut sinulle avomielisesti, Anna,
kuiskasi Ruby. — On tuntunut hyvältä saada purkaa sieluaan. Sitä
olen kaivannut koko kesän — joka kerran, kun tulit, aioin avata
sinulle sydämeni, mutta siitä ei tullut mitään. En voinut. Tuntui siltä
kuin olisin suorastaan houkutellut kuoleman esiin, jos olisin sanonut
kuolevani taikka jos joku muu olisi sanonut taikka viitannut siihen.
Minä en tahtonut sanoa sitä tai edes ajatella niin pitkälle. Päivisin,
kun ihmisiä oli ympärillä ja kaikki oli iloista, oli helpompaa olla sitä
ajattelematta. Mutta öisin, kun oli kuumetta ja vääntelin unettomana
sängyssäni, tuntui hirveältä, Anna. Silloin minä en voinut siitä
päästä. Kuolema astui esiin ja tuijotti minua suoraan kasvoihin,
kunnes minua alkoi niin peloittaa, että olisin voinut huutaa ääneen.

— Mutta nythän sinä et enää pelkää, Ruby, rakkahin pikku

ystäväni? Sinun täytyy olla rohkea ja uljas ja uskoa, että kaikki
kääntyy sinulle parhaimpaan päin.

— Koetan… Ajattelen, mitä sinä olet minulle sanonut ja koetan

uskoa sitä. Ja sinä kai tulet minua katsomaan niin usein kuin voit,
sano, etkö tulekin, Anna?

— Tulen, pikku Ruby.

— Ei kestä — ei kestä enää kauan. Tunnen sen. Ja minä tahdon

mieluummin olla sinun seurassasi kuin kenenkään muun. Minä olen
aina pitänyt sinusta eniten kaikista koulutovereista. Sinä et ollut
koskaan kateellinen tahi halpamainen niinkuin muutamat muut.
Emmy White kävi eilen minun luonani. Muistatko, että Emmy ja minä
olimme niin tavattoman hyviä ystäviä kolme vuotta sitten, kun vielä
kävimme koulua? Mutta sitten jouduimme riitaan kerran
koulujuhlassa emmekä sen jälkeen ole puhuneet toistemme kanssa.
Eikö se ole hassua? Nyt se tuntuu minusta niin mahdottomalta —
olla loukkaantunut vuosikausia… Mutta eilen me sovimme
täydellisesti. Hän sanoi, että hän mielellään olisi ottanut
ensimmäisen askeleen kauan sitten, mutta hän pelkäsi, että minä
nolaisin hänet. Enkä minä puhunut koskaan hänen kanssaan, sillä
minä luulin, että hän vain kohauttaisi päätään ja kääntäisi minulle
selkänsä. Eikö ole kummallista, että' voi olla sillä lailla piilosilla
pääsemättä paikasta pois?

— Monet ikävyydet elämässä johtuvat vain väärinkäsityksestä,

sanoi Anna. — Mutta nyt minun täytyy mennä, rakas. Kello on paljon
— eikä sinun pitäisi maata täällä ulkona, ilta on kylmä.

— Tulet kai pian uudelleen?

— Oikein pian, sen minä lupaan. Ja jos voin auttaa sinua jollakin,
niin teen sen hyvin mielelläni.

— Tiedän sen. Ja sinä olet jo minua auttanut. Mikään ei tunnu niin

peloittavalta nyt kuin ennen. Hyvää yötä, Anna!

— Hyvää yötä, rakas pikku Ruby!

Anna astui hitaasti kotiin kuutamossa, joka täytti avaruuden

hopeisella loistollaan. Tämä ilta oli tuonut häneenkin muutoksen.
Elämä oli saanut toisen merkityksen, korkeamman tarkoituksen.
Pinnalla kaikki jatkui entiseen tapaansa, mutta syvyydessä olivat
tuntemattomat voimat joutuneet liikkeelle. Hänen ei saanut käydä
samoin kuin Rubyn, perhosraukan. Maallisen elämän päättyessä ei
toinen elämä saanut tuntua hänestä aivan uudelta ja oudolta, hän ei
saanut värisyttävän pelon vallassa seisoa aivan tuntemattoman
edessä — maailman edessä, joka oli vieras hänen ajatustavalleen ja
josta hänen harrastuksensa ja aatteelliset tarkoitusperänsä olivat
kaukana. Elämän pikkuseikat, niin suloisilta ja miellyttäviltä kuin ne
ehkä tuntuvatkin satunnaisessa ympäristössään, eivät saa meille
riittää päämääräksi, jota varten me elämme. Korkeammalle meidän
täytyy asettaa päämäärämme. Taivaaseen tähtäävän elämän tulee
alkaa jo täällä maan päällä.

Puutarhassa lausutut hellät jäähyväiset tulivat olemaan

hyvästijättö ainiaaksi. Anna ei nähnyt Rubya enää elossa.
Seuraavana iltana järjesti vielä tarmokas "Avonlean Yhteiskuntaa
Parantava Yhdistys" juhlan Jane Andrewsille, jonka aivan piakkoin
tuli lähteä matkalleen länteen. Ja keveiden jalkojen tanssiessa,
kirkkaiden silmien loistaessa ja iloisten kielten jutellessa sai
Avonleassa eräs sielu kutsun, jota oli ehdottomasti kuultava. Aamulla
levisi talosta taloon tieto Ruby Gilliksen kuolemasta. Hän oli
huomaamatta nukahtanut kuolemanuneen, tuskitta ja tyynesti, ja
hänen kasvojaan kirkasti hymy. Kuolema oli varmaan saapunut
hänen luokseen ystävänä ja vapauttajana kuljettaakseen hänet yli
kynnyksen tuntemattomaan, eikä synkkänä viikatemiehenä, jota hän
oli vavisten pelännyt.

Rouva Rachel Lynde vakuutti hautajaisten jälkeen, ettei hän

kositaan ollut nähnyt mitään kauniimpaa kuin Ruby Gillis oli
arkussaan. Lumivalkeaa pukua koristivat ihanat kukkaset, joita Anna
oli sirotellut arkkuun, ja näky oli niin liikuttavan kaunis, että
avonlealaiset muistivat sen vuosikausia ja puhuivat siitä. Ruby oli
aina ollut harvinaisen kaunis, mutta hänen kauneutensa oli ollut
tästä maailmasta ja hyvin maallista. Siinä oli ollut eräänlainen
ivallinen ja uhmaava leima ja se oli näyttänyt vaativan ihailua. Sielu
ei ollut koskaan siitä kuvastunut eikä äly sitä hienostanut. Mutta
kuolema oli kosketuksellaan pyhittänyt sen. Se oli tuonut näkyviin
piirteiden puhtauden ja ilmeen lempeän sielukkuuden, jota ei
milloinkaan ennen Rubyssa ohut — se oh tehnyt saman, minkä
epäitsekäs elämä, uhrauksiin valmis ihmisrakkaus olisi voinut Rubylle
tehdä. Kun Anna kyynelten verhoamin silmin katseli kuollutta
ystäväänsä, tuntui hänestä siltä kuin hän olisi nähnyt ne kasvot,
jotka Jumalan tarkoituksena oli ollut antaa Rubylle, ja sellaisina ne
jäivät ainiaaksi hänen mieleensä.

Ennenkuin hautajaisvieraat lähtivät talosta, vei rouva Gillis Annan

asumattomaan huoneeseen ja antoi hänelle pienen käärön.

— Tämän minä tahdon antaa sinulle, nyyhkytti hän — Se olisi ollut

Rubynkin toivomus. Tässä on se kirjailtu kaitaliina, jota hän ompeli
viimeiseen asti. Se ei ole aivan valmis — neula on vielä siinä, minne
hänen väsyneet sormiraukkansa pistivät sen, kun hän viimeisen
kerran tätä ompeli, kuolemansa edellisenä iltana.

— Meiltä jää aina jotain kesken, sanoi rouva Lynde pyyhkien

silmiään. — Mutta luultavasti on työllämme aina jatkaja, kun me
hellitämme.

— Kyllä on vaikea käsittää, että ihminen, jonka me aina olemme

tunteneet, todellakin on kuollut ja poissa, virkkoi Anna, kun hän
Dianan kanssa astui kotiin päin. Ruby on ensimmäinen meistä
koulutovereista, joka kutsuttiin pois. Ja vähitellen, ennemmin tai
myöhemmin, tulee meidän kaikkien vuoro.

— Niin kai on, sanoi Diana vaivautuneesti. Hän ei pitänyt tästä

puheenaiheesta. Mieluummin hän olisi syventynyt pohtimaan
hautajaisten yksityiskohtia, keskustelemaan kauniista valkeasta
arkunpeitteestä ja sen riippuvista ripsuista, Herbert Spencerin
surullisista kasvoista, Rubyn sisaren hillittömän hysteerisestä
itkukohtauksesta — mutta niistä Anna ei viitsinyt puhua. Hän näytti
olevan vaipunut unelmiin, ja Diana tunsi ikäväkseen, ettei hänellä
ollut niissä mitään osaa.

— Muistatko, kuinka Ruby Gillis osasi nauraa, kun hän oli iloinen?
sanoi Davy äkkiä. — Nauraako hän taivaassa yhtä paljon kuin
Avonleassa, Anna? Tahtoisin tietää.

— Luulen hänen varmasti nauravan, sanoi Anna.

— No mutta, Anna! asettui Diana vastustamaan näyttäen sekä

loukkaantuneelta että hämmästyneeltä, vaikka koetti hymyillä.

— Miksi ei? kysyi Anna aivan vilpittömästi. — Etkö usko meidän

koskaan nauravan taivaassa?

— Sitä — sitä minä en todellakaan ole niin tarkoin tullut

ajatelleeksi, selitti Diana. — Mutta tuntuu siltä kuin se ei olisi oikein
sopivaa… Pidetäänhän hyvin sopimattomana nauraa kirkossa.

— Mutta taivas ei ole kirkon kaltainen — aina, sanoi Anna.

— Tietysti ei, niin ainakin toivoisin, huomautti Davy. Muuten minä

en tahtoisi tulla sinne. Huu — kuinka ikävää on kirkossa. Mutta minä
en aiokaan kepertyä vielä moneen, moneen vuoteen. Minä tahdon
elää sadan vuoden vanhaksi, niinkuin ukko Thomas Blewett
Valkorannassa. Hän sanoo, että hän on tullut niin vanhaksi
sentähden, että hän on aina polttanut piippua ja se on tappanut
kaikki basillit. Saanko pian ruveta polttamaan piippua, Anna?

— Et, Davy, ethän sinä tahdo milloinkaan ruveta polttamaan,

vastasi
Anna hajamielisenä.
 — Niinkö luulet? Miltähän sinusta sitten tuntuu, kun basillit ovat
minut tappaneet? sanoi Davy.
XV.

KUN UNELMA TOTEUTUU…

— Nyt on vain viikko enää — sitten on taas lähdettävä

Redmondiin, sanoi Anna. Hän oli koko lailla hyvillään siitä, että saisi
palata työhönsä, kursseilleen ja Redmondin-ystäviensä luo.
Karoliinan majaan liittyvät viehättävät tulevaisuuden kuvat
kangastivat hänen mielessään. Pelkästään jo sen ajatteleminen toi
mieleen kodikkuutta, vaikkei hän vielä milloinkaan ollut asunut
"majan" seinien sisäpuolella.

Paljon onnea oli myös tuottanut kesän ihana, vapaa elämä

auringonpaisteessa ja metsän huminassa, samoin vanhat ilonaiheet,
joista hän ei milloinkaan voinut kokonaan vieraantua. Hän oli
herättänyt uudelleen henkiin ja syventänyt vanhoja ystävyyssuhteita
ja oppinut suorittamaan käytännölliset askareet entistä suuremmalla
kärsivällisyydellä ja nauttimaan pienestäkin huvista lapsellisen
kiitollisena.

— Ei kaikkea sittenkään opita korkeakoulussa, ajatteli hän. — Voi

tosiaan oppia seikan sieltä, toisen täältä.
 Mutta voi — Annan hauskan kesäloman viimeisen viikon turmeli
eräs noita harvinaisen kiusallisia pikku tapauksia, joita ilkeä kohtalo
joskus tuo meidän tiellemme. Annan harras toivomus täyttyi, mutta
tavalla, jota hän ei ollut milloinkaan aavistanut…

— No, oletko harrastanut kirjailijatointa viime aikoina? kysyi herra

Harrison hyväntahtoisesti eräänä päivänä Annan juodessa teetä
hänen ja hänen rouvansa luona.

— En, vastasi Anna verrattain kuivasti.

— No, niin, älä pane pahaksesi! Rouva Hiram Sloane kertoi tässä
eräänä päivänä, että isoon kuoreen pantu, postimerkeillä varustettu
kirje, joka oli osoitettu Rollingin Parhaimmalle Leivinpulveri-Yhtiölle
Montrealiin, oli pistetty postikonttorin isoon kirjelaatikkoon kuukausi
sitten ja hän epäili, että sen lähettäjä kilpaili palkinnosta, joka oli
luvattu parhaimmasta kertomuksesta, missä mainitaan heidän
erinomainen leivinpulverinsa. Hän sanoi, ettei käsiala ollut sinun,
mutta minä tulin ajatelleeksi, että sinä ehkä kuitenkin olet koettanut
onneasi.

— En olekaan! Minä kyllä näin ilmoituksen palkintokilpailusta,

mutta sellainen ei pälkähtäisi milloinkaan päähäni. Minusta olisi
ehdottomasti alentavaa kirjoittaa kertomus leivinpulverireklaamin
vuoksi. Muistan hyvin, miten paljon näimme muutama vuosi sitten
vaivaa Yhteiskuntaa Parantavassa Yhdistyksessämme saadaksemme
Judson Parkerin estetyksi vuokraamasta koulupihaa ympäröivää aitaa
ja maalaamasta sitä täyteen inhoittavia reklaami-ilmoituksia. Eräänä
yönä heräsin ja sananmukaisesti uin hiessä — näin unta, että hän oli
maalannut aivan portin viereen suurin punakeltaisin kirjaimin:
Koettakaa meidän uutta maksaihraamme!
 Tähän tapaan puheli Anna verrattain halveksivalla äänensävyllä,
aavistamatta mitään nöyryyden kuilusta, joka häntä odotti. Samana
iltana Diana tupsahti päätyhuoneeseen kirje kädessä,
kirkassilmäisenä ja ruusuposkisena.

Anna avasi kirjeen vähän ihmeissään ja silmäili koneella

kirjoitettuja rivejä.

"Neiti Anna Shirley,

Vihervaara.
Avonlea, Prinssi Edvardin saari."

"Arvoisa Neiti! — Meillä on täten ilo ilmoittaa Teille, että erittäin

mielenkiintoinen ja onnistunut novellinne 'Semiramiksen sovitusuhri'
on saanut äsken julistetun kilpailumme palkinnon 25 dollaria.
Mainitun summan suuruinen shekki oheenliitetään. Olemme
ryhtyneet toimenpiteisiin novellin julkaisemiseksi useissa Kanadan
arvossapidetyimmistä aikakauslehdistä, jota paitsi me myöskin
aiomme julaista sen lentokirjasena suuremman levikin
saavuttamiseksi. Lausuen kiitoksemme hyväntahtoisesta
mielenkiinnosta, jota te olette osoittanut yritystämme kohtaan
piirrämme kunnioittaen

"Rollingin Paras Leivinpulveri-Yhtiö".

— Minun järkeni ei liiku, virkkoi Anna voimattomana.

Diana taputti käsiään.

— Oi, minä tiesin, että se saisi palkinnon, minä olin aivan varma…
Minä lähetin kertomuksesi palkintokilpailuun.

— Diana, mitä sinä sanot?

 — Totta totisesti minä tein niin, sanoi Diana iloisesti hypähtäen
vuoteenlaidalle istumaan. — Kun luin sanomalehdestä
palkintokilpailusta, ajattelin paikalla kertomustasi, ja aioin ensiksi
ehdottaa, että sinä itse lähettäisit sen. Mutta sitten pelkäsin, ettet
olisikaan halukas — sinä olit melkein menettänyt luottamuksesi
siihen. Ja sentähden minä päätin lähettää jäljennöksen, jonka olit
antanut minulle ja olla luiskahtamatta mitään sinulle. Ellet olisi
saanut palkintoa, et olisi myöskään mitään tietänyt eikä asia olisi
voinut sinua suututtaa, sillä palkitsematta jääneitä kertomuksia ei
lähetetä takaisin. Mutta ajattelin, että jos sinä saisit palkinnon, mistä
minä olin jotakuinkin varma, niin se olisi sinulle mitä suurenmoisin
yllätys, kultamuruni.

Diana ei yleensä ollut erikoinen terävänäköinen, mutta tänä

hetkenä hän ei kuitenkaan voinut olla huomaamatta, ettei Anna
näyttänyt kovinkaan ihastuneelta. Suunniteltu yllätys oli toteutunut,
sitä ei voinut kieltää. Mutta miten oli ilon ja tyytyväisyyden laita?

— Mutta Anna, sinähän et näytä ollenkaan iloiselta? huudahti

Diana.

Anna tekaisi heti hymyilyn, jolla kirkasti kasvonsa.

— Tietysti en voi olla muuta kuin iloinen epäitsekkäästä halustasi

tuottaa minulle iloa, sanoi hän hitaasti. — Mutta ymmärräthän —; se
tuli niin odottamatta — minä en oikein käsitä…Eihän minun
kertomuksessani sanallakaan mainittu — Annan oli vaikea saada
tuota sanaa huuliltaan — mikä koski — leivinpulveria.

— Ei mainittukaan, mutta sen minä lisäsin siihen, sanoi Diana

huomattavasti tyynempänä. — Se ei ollut ollenkaan vaikeata —
minähän totuin hiukan kirjailijatoimeen Historiallisen kerhon aikana.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com