Download the full version and explore a variety of test banks

or solution manuals at https://testbankbell.com

Test Bank for Health Psychology 6th by Straub

_____ Follow the link below to get your download now _____

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-health-
psychology-6th-by-straub/

Access testbankbell.com now to download high-quality

test banks or solution manuals
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankbell.com
for more options!.

Test Bank for Health Psychology 4th Canadian by Taylor

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-health-psychology-4th-
canadian-by-taylor/

Test Bank for Health Psychology An Interdisciplinary

Approach to Health 1st Edition by Ragin

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-health-psychology-an-
interdisciplinary-approach-to-health-1st-edition-by-ragin/

Test Bank for Social Psychology 6th Canadian Edition by

Myers

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-social-psychology-6th-
canadian-edition-by-myers/

Test Bank for Film History: An Introduction, 4th Edition,

Kristin Thompson, David Bordwell

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-film-history-an-
introduction-4th-edition-kristin-thompson-david-bordwell/
Test Bank for Essentials of Sociology, 9th Edition :
Brinkerhoff

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-essentials-of-
sociology-9th-edition-brinkerhoff/

Consumer Behaviour Buying Having and Being Canadian 7th

Edition Solomon Test Bank

http://testbankbell.com/product/consumer-behaviour-buying-having-and-
being-canadian-7th-edition-solomon-test-bank/

Criminology Today An Integrative Introduction 8th Edition

Schmalleger Test Bank

http://testbankbell.com/product/criminology-today-an-integrative-
introduction-8th-edition-schmalleger-test-bank/

Solution manual for Engineering Mechanics: Statics 9th

Edition by Meriam

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-engineering-
mechanics-statics-9th-edition-by-meriam/

Solution Manual for South-Western Federal Taxation 2015:

Individual Income Taxes, 38th Edition, William H. Hoffman,
Jr. James E. Smith
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-south-western-
federal-taxation-2015-individual-income-taxes-38th-edition-william-h-
hoffman-jr-james-e-smith/
Test Bank for Diet and Nutrition in Oral Health 3rd
Edition by Palmer

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-diet-and-nutrition-in-
oral-health-3rd-edition-by-palmer/
Name: Class: Date:

Chapter 01: Essay

Test Bank for Health Psychology 6th by Straub

Full chapter at: https://testbankbell.com/product/test-bank-for-health-
psychology-6th-by-straub/
Essay

1. What is the basic premise of health psychology?

ANSWER: A good answer to this question will:
- Describe the premise of health psychology to apply psychological principles and research to the
enhancement of health and the treatment and prevention of illness.
- Mention the importance of biological factors, social conditions, and personality traits within the
context of health.

2. The report entitled Healthy People 2020 outlines a number of specific goals to improve access to health
services, eliminate health disparities, reduce chronic diseases, improve health in people of all ages, and prevent
injuries and violence in the United States. Think of one or more of the goals from the textbook and write what
steps you can personally take to work toward this goal. For the same target goal, think of steps your local
community could take. Write a persuasive letter to your mayor about a specific initiative you want to implement
in your city to meet your chosen target goal.
ANSWER: A good answer to this question will:
- Focus on one or more of the target goals from Table 1.1 or Table 1.2.
- Articulate specific examples of personal behavioral changes that align with the target goals.
- Persuasively argue for the implementation of a city-wide initiative that aligns with the target goals.

3. Outline the central historical views of illness and health, with specific examples spanning from the prehistoric
period to the present day, including both key theorists and medical developments.
ANSWER: A good answer to this question will include:
- The points covered in Figure 1.1.
- The beliefs that illness was caused by evil spirits (prehistoric period), was seen as punishment by
the gods or divine forces (ancient Egyptians and Middle Ages), was due to an imbalance of bodily
humors and/or disruption of natural forces (ancient Greeks and Chinese), and the development of
the pathogenic theory of the ancient Romans.
- The concept of disease as a physical condition of the body (Renaissance) and as caused by
microscopic organisms (1800s); and the ideas that health states could be influenced by the mind and
emotions (1920s) as well as the influence of the social environment in health and wellness (twenty-
first century).
- The contributions of theorists and researchers, including Hippocrates, Andreas Vesalius, René
Descartes, John Fothergill, John Hunter, William Morton, Wilhelm Roentgen, Franz Alexander, and
Sigmund Freud.
- Theories that were contributed by and built upon from Chinese, Indian, and Native American
cultures.

4. Explain how Descartes's concept of dualism influenced medical science and current views of health and
wellness in Western and non-Western medical practice and theory.
ANSWER: A good answer to this question will include:
- The development of dualism as a theory that separates the mind and body for treatment.
Copyright Macmillan Learning. Powered by Cognero. Page 1
Name: Class: Date:

Chapter 01: Essay

- The theoretical and disciplinary separation of psychology and medicine as fields of study.
- How treatment of mind and body (psychosomatic medicine) encompasses and encourages a
holistic (multifaceted) approach to health.
- How psychosomatic medical practice ushered in and embraced a view of health and illness as
multifactorial in nature.

5. Compare and contrast the biomedical and biopsychosocial models of health and illness. Discuss the
implications of accepting and adopting one model over the other in regard to understanding health and illness.
ANSWER: A good answer to this question will address the:
- Basic tenets and assumptions of the biomedical model and the biopsychosocial model of health
and wellness, using appropriate terminology.
- Reductionistic nature of health and wellness and how the models address the limitations of a
reductionistic or mechanistic view of health and wellness.
- Additional benefits of considering the social environment in diagnosis and/or treatment of health
disorders.

6. How did the rise of certain major epidemiological, theoretical, and philosophical trends lead to the emergence
of the first four goals in the field of health psychology?
ANSWER: A good answer to this question will include:
- Information contained in Table 1.3.
- Specific mention of increased life expectancy, the rise in lifestyle disorders, the dramatic increases
in health care costs, and the rethinking of the application of the biomedical model.
- How these trends contributed to the goals of health psychology at its inception—specifically, to
scientifically study the etiology of specific diseases, promote health, prevent and treat illness, and
promote public health policy and the improvement of the health care system.

7. Describe in detail the different contexts considered by health psychologists. Give a specific example for each
context, and ground your example in one particular perspective as mentioned in the text.
ANSWER: A good answer to this question will:
- Describe the biological, psychological, and social contexts that health psychologists consider in
their work.
- Use clear, unambiguous, and appropriate examples that demonstrate a thorough understanding of
each context, with critical consideration of at least one specific perspective (e.g., life-course, gender)
theoretically grounded within the identified context.

8. Describe how the ecological-systems approach emphasizes the mutual influences among the biological,
psychological, and social contexts of health.
ANSWER: A good answer to this question will:
- Describe the ecological-systems approach as based on the idea that our well-being is best
understood as a hierarchy of systems in which each system is composed of smaller subsystems and
simultaneously is part of larger, more encompassing systems.
- Mention how the individual is at the center of concentric rings that represent different interacting
systems.
- Give examples of personal characteristics, biological influences (the endocrine system, the
cardiovascular system, the nervous system, and the immune system), and larger systems (families,

Copyright Macmillan Learning. Powered by Cognero. Page 2

Name: Class: Date:

Chapter 01: Essay

schools and workplaces, neighborhoods, communities, societies, and cultures) and how these relate
to facets of well-being.

9. Your friend Kara is interested in pursuing a career in health psychology. Outline the different educational
trajectories available to Kara. Considering the different fields, what will she learn and what will each degree
enable her to do? Which path would you recommend to her? Why?
ANSWER: A good answer to this question will:
- Mention at least three of the following: the medical or nursing field, clinical or counseling
psychology, nutrition, physical therapy, social work, occupational therapy, and public health.
- Describe the requirements needed to pursue each field, the main tenets of the field, and the
professional role of each.
- Persuasively advocate for one particular occupation or field of study, taking into consideration the
benefits and drawbacks of the available options.

10. The textbook outlines several specific reasons why attending college is associated with higher levels of
health. Given the information presented in the chapter, consider whether the populations who experience health
disparities are linked with populations who lack access to higher education. Are people healthier because they
have gone to college, or are healthier people more likely to attend college? How can someone who doesn't
attend college reap the same health benefits as someone who does?
ANSWER: A good answer to this question will:
- Analyze the health benefits of attending college, drawing examples from "Your Health Assets" on
page 28 (thinking skills, health literacy, higher income, healthier lifestyle).
- Discuss the many factors that influence health (gender, ethnicity, sexual orientation, disability,
culture, socioeconomic status, genetics, personality traits) and how these are associated with college
attendance and the health disparities mentioned on page 5 of the textbook.
- Provide at least one example that aligns with one of the health benefits associated with attending
college as mentioned on page 28 of the textbook.

Copyright Macmillan Learning. Powered by Cognero. Page 3

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
II.

Porthan aikoi yliopistomieheksi. Halu veti lukuihin ja tutkimuksiin,

tieteelliseen toimintaan. Oli niin tavallista sitäpaitsi, että virka
ikäänkuin perintönä kulki suvussa, pappien pojat tulivat papeiksi,
virkamiesten virkamiehiksi ja missä oli sukulaisissa ansiokkaita
arvomiehiä ja tuttavapiiri ulottui henkiseen valiojoukkoon, siinä oli
yliopistollinen toimi likeisenä silmämääränä. Mahdollisuudet olivat
vielä vähälukuiset, elinurat harvat ja esimerkit vetivät seuraamaan.
Ja sinnehän veti halukin ja omien taipumuksien tunto.

Porthan kirjoitti jatkoksi ensimäiseen väitöskirjaansa toisen osan ja

pääsi tämän nojalla kaunopuheen dosentiksi vuonna 1762. Vaan
virattoman maisterin ja vielä dosentinkin täytyi lukujensa ohella
hankkia elatuksensa. Niinpä hän antoi yksityisopetusta nuorille
ylioppilaille, kun he vähätietoisina ja kokemattomina, kuten hän
itsekin ennen, tulivat akatemiaan. Opetettiin tieteitten alkeita
koulutietojen tapaan, luettiin joku sivu kerrallaan, selitettiin ja
kuulusteltiin sitä, käännettiin vieraskielisiä tekstejä ja kirjoitettiin
aineita. Vaan annanpa senaikaisen nuoren ylioppilaan itsensä, K. F.
Mennanderin, puhua luvuistaan jotta niiden laatu paremmin
selvenisi: "Maanantai-, tiistai- ja tuorstai-aamupäivinä luen Hyphoffin
historiaa", kertoo hän, "perjantaisin aamupäivällä pientä ruotsalaista
siveysoppia; sitäpaitsi kirjoitan kaikkina noina aamupäivinä
latinalaisen kirjoituksen, iltapäivillä taas harjottelen kaunokirjoitusta
ja selittelen kappaleen Corneliusta. Keskiviikkona ja lauvantaina
edellä puolisen luen maantiedettä; iltapäivisin kirjoitan
kaunokirjoitusta ja luen joko katkismusta tahi Hübnerin historiaa."
Mennander oli silloin kaikkein nuorimpia ja aivan alkava, mutta
vähän vanhempainkin opetus oli sentapaista ja sama kotiopettaja
ohjasi useimmissa aineissa.

Luennot olivat alkeisopetuksen jatkoa. Niitäkin pidettiin oppikirjain

johdolla. Käytiin lävitse vähän laajempia ja vähän vaikeampia
oppikirjoja; ne kaipasivat enemmän selittelyä ja niihin sopi liittää
useampia tietoja, kertoa laajemmaltikin asioita. Oli tavallista, että
opettaja yliopistonkin oppisijalta opetti useampaa ainetta. Vanhat
professorit luennoivat kukin tiedettään, vaan kaikki eivät kuulijoitaan
tyydyttäneet: mikä esitti vaikeatajuisesti, mikä pysyttelihe liiaksi
rajoitetulla alalla; ja vaikkei niinkään ollut, jäi aina nuorelle
opettajalle monenlaista opettamisen tilaisuutta. Porthankin luennoi
julkisten luentojensa ohella useita aineita, m.m. logiikkaa,
siveysoppia ja viisaustiedettä.

Porthanin omat opinnot ja tutkimukset liittyivät tähän. Kun hän

perehtyi opetusaineisiinsa, tuntui siltä, että ne soveltuivat yhteen,
täydensivät toisiansa ja käsittivät melkeinpä koko elämässä
tarvittavan tietämyksen piirin. Kun esimerkiksi lueskeli sielutiedettä ja
tarkkasi ihmissielun ja ihmiskielen läheistä suhdetta, alkoi käsittää
kielitiedettäkin aivan uudella tavalla. Siveysoppi selveni täydelleen
vasta sitten kun otti historiasta sopivia esimerkkejä, näytti miten
Rooman valtakunnan perikadon syynä oli ollut yleinen
tapainturmelus tahi miten Lykurgoksen säätämä heloottivaino oli
raaistuttamalla Spartan tapoja jouduttanut tämän valtakunnan
rappeutumista. Tahi miten tuntuikaan jumaluusoppi luontevalta, kun
luonnontieteilijän silmillä katseli Jumalan suurta luomakuntaa kuin
kellokoneistoa, jonka viisas mestari oli niin järjestänyt, että kaikki
ratakset hairahtumatta toisiinsa kävivät. Ja kaunopuheisuus,
Porthanin virallinen opetusaine, tarvitsi kaikkia näitä tietoja
avukseen, sillä mitenkä taisi se olla asiallisen tiedon mallikelpoista
esittämistä, ellei tietoja ollut käsillä.

Niinpä muodostui Porthanissa laaja monioppisuus. Ei se sentään

ollut entisajan monioppineitten ja kokoilijain unohtumista kirjain
ääreen siksi, että oli huvittavaa tietää merkillisiä asioita ja nauttia
suuresta tietovarastostaan. Eikä se myöskään ollut uudenaikaista
valistajain halua omistaa itsellensä uusimmat, jyrkimmät ja
äärimmäisimmät mielipiteet, jotta niiden avulla voisi tuomita
olevaisia oloja ja vaatia niiden kumoamista. Ei. Porthanin oppi oli
varsin käytännöllistä ja sellaisten syvällisten kysymysten kuin
tahdonvapauden, jumalan olemassa-olon tahi sielun
kuolemattomuuden käsitteleminen huvitti häntä vain sikäli kuin niistä
lähti jotakin käytännöllistä hyötyä ihmisen siveelliselle toiminnalle.
Hän puuttui kaikkiin kysymyksiin, jotka näyttivät tarpeellisilta hänen,
hänen oppilaittensa ja muitten kanssaihmistensä tietää viisaasti
elääkseen tässä maailmassa.

Mutta Porthan vaati, että opin tuli olla kriitillistä ja varmaa. Kun
hän jotakin luki, koetti hän aina itselleen selvittää miten luettu sopi
siihen mitä hän ennen tiesi; jos se tuntui oudolta ei hän aluksi
uskaltanut sitä hyväksyä eikä hylätä. Viisas epäily oli hänestä
kaikessa luvussa välttämätöntä. "Epäily on — mielestäni — pidättää
hyväksymistään jonkun aikaa eikä tehdä johtopäätöstä ennenkuin
asia on varma. Se on aivan toista kuin jonkun väitteen intoisaa ja
vihamielistä ahdistamista, sillä tällainen menettelyhän osottaa
tutkijan aivan puolueelliseksi. Eikä minua miellytä niidenkään ohje,
jotka pitävät jokaista mielipidettä vääränä kunnes se heille oikeaksi
todistetaan; minulle riittää se, että pidän asiaa vielä tutkimattomana,
tuntemattomana ja epäiltävänä, kunnes olen tarkemmin sitä tutkinut
ja olen sen selvästi osottanut joko oikeaksi tahi vääräksi." Aivan
tyynesti ja intohimottomasti, ilman mitään ennakkoluuloja tahtoi
Porthan siis tutkia asioita ja niin luuli hän voivansa hankkia itsellensä
opin, joka oli oikea ja varma.

Akateemisissa väittelyissä sai Porthan tilaisuutta koetella oppinsa

kestävyyttä. Vuonna 1765 esiintyi hän ensimäisenä vastaväittäjänä
nuoren Mennanderin väittäjäisissä; puolustajan, varakanslerin pojan,
tähden oli tapaus akatemian merkkitapauksia, maaherra,
hovioikeuden jäseniä ja melkein kaikki professorit olivat läsnä. Itse
väittely kait tapahtui vain näön vuoksi. Toista oli Olavi Schalbergin
väitöstilaisuudessa vuonna 1771. Kalm kertoo siitä: "Sitten esiintyi
maisteri Porthan ylimääräisenä, hän piteli Schalbergiä pahemmin,
niin ettei tällä ollut mitään sanottavaa, ja vielä enemmän
kiusatakseen häntä väitti Porthan, että Schalbergin mainitsema
arabialainen sanajuuri oli tämän itsensä keksimä ja ettei sitä missään
arabialaisessa sanakirjassa ollut. Todistaaksensa sitä toi hän esiin
arabialaisen sanakirjan ja pyysi Schalbergiä näyttämään itsellensä
tuon juuren. Mitä saattoi Schalberg tehdä kun ei osannut
ainoatakaan kirjainta lukea? Porthan todisti silloin, että Schalberg oli
mestari metsästämään, kalastamaan ja soittamaan sekä jotakuinkin
metafysiikassa, mutta ei missään muussa."

Mieleiseensä työhön joutui Porthan, kun hän vuonna 1764 pääsi

yliopiston kirjastonhoitajan apulaiseksi. Hän perehtyi nyt esteettä
Turun ainoaan suureen kirjavarastoon, kaikki sen kuulut teokset
olivat joka päivä hänen silmäinsä edessä, kirjamarkkinain
huomattavat uutuudet hän sieltä heti sai käsiinsä. Jokainen niistä oli
lisä hänen oppiinsa, hän merkitsi sen sisällön mieleensä niinkuin
nimenkin luetteloon ja niin pysyi hänen oppinsa aina
uudenaikaisena. Sitäpaitsi alkoivat Porthania huvittaa vanhat
harvinaisiksi käyneet kirjat kummallisine nidoksineen ja
käsikirjoitukset vanhanaikuisine kirjaimineen. Hän vastaanotti
kirjastoon saapuneita lisiä, huomasi kokoelmain täydentyvän, oli
ylpeä aarteista, joita siellä oli, ja koetti kaikin voimin etsiä uusia,
ehkä vielä saatavia. Porthanissa kasvoi näin kokoilemishalu, tuo
kaiken tutkimuksen tärkeä alkusyy ja muinaisuuden
todistuskappaleet kävivät hänelle rakkaiksi.

Vaan ei hän siltä eksynyt kokoiluinnon liiallisuuksiin, ei hän

kateellisena vartioinut aarteitaan eikä salaillut harvinaisuuksiaan.
Päinvastoin piti jokaisen saada niitä esteettä käyttää, saada
kirjastosta mikäli mahdollista kaiken minkä tarvitsi lukuihinsa tai
töihinsä itse valistuakseen ja muita valistaakseen. Luettelot oli
laitettavat selvät ja käytännölliset, kirjoja hankittava hyviä ja lukuisia.

Tämä kaikki joutui Porthanin huoleksi, kun hänen entinen

esimiehensä Henrik Hyllén, jonka muistamme Porthanin ensimäiseksi
kotiopettajaksi, vuonna 1770 luopui kirjastonhoitajan toimesta
siirtyen Hollolaan kirkkoherraksi. Porthan tuli näet hänen jälkeensä
väliaikaiseksi kirjastonhoitajaksi ja vuonna 1772 vakinaiseksi.

Uusi kirjastonhoitaja järjesti kirjaston aivan uudestaan. Kirjat olivat

ennen sisältönsä mukaisesti aineittain ja tieteittäin osastoihin
asetetut; sitämyöten kuin uusia teoksia oli ilmestynyt liitettiin ne
edellisiin, joten jokainen runsaanlainen lisäys aikaansai siirtoja ja
muutteluja kirjariveissä tilan valmistamiseksi tulokkaille. Vuonna
1773 hajoitettiin teokset toisistaan ja ladottiin hyllyilleen aivan
toisella tavalla, kokonsa ja muotonsa, niteensä ja näkönsä
mukaisesti. Suuret foliantit tulivat alisille hyllyille, neljännes- ja
kahdeksanneskokoiset korkeammalle. Jokainen kirja sai oman
muuttumattoman paikkansa ja sekä kirja että paikka yhdenlaisen
numeromerkin. Senmukaiset tehtiin luettelot.

Täydellinen aakkosellinen luettelo valmistettiin entisen vajanaisen

sijalle; aineenmukainen jäi toistaiseksi tekemättä, mutta moniaita
vuosia myöhemmin, kun Porthan jo kirjastonhoidosta oli luopunut,
oli hän sen teossa avullisena. Vielä valmistettiin uusi, joka luetteli
kirjat siinä sarjassa, jossa ne kirjastossa olivat paikoillensa asetetut.
Ja lopuksi laadittiin päiväkirja, josta saattoi nähdä milloin, mistä ja
mihin hintaan kukin teos oli saatu.

Päiväkirjat osottivat runsasta lisäystä. Kun Porthan luopui

kirjastonhoitajan toimesta vuonna 1778 oli kirjain luku jo noin
10,000 nidettä, hyllyt olivat aivan ahdinkoon asti täynnänsä paitsi
foliantien sijaa, joka monesta kohdasta ammotti tyhjänä. Se aika oli
tulossa, jolloin täytyi turvautua uudelleen entiseenkin
kirjastohuoneustoon vanhassa kiviholvissa, niin kostea ja
koleailmainen kuin se olikin.

Mistä kirjain paljous? Professorit olivat oikeutetut ehdottamaan

kukin ostettaviksi omaan tieteeseensä tarvittavia teoksia ja
akateeminen konsistorio antoi siihen suostumuksensa. Vaan ei
kirjastonhoitajan käynyt tähän hankintaan luottaminen, epätasaista
ja epätietoistakin olisi se ollut. Hän lueskeli ulkolaisia aikakauskirjoja,
merkitsi niistä kirja-arvosteluja, kyseli ruotsalaisilta oppineilta ja
kirjainystäviltä kirjeellisesti, tiedusteli sieltä ja täältä. Näin hän sai
tarpeellisista teoksista tiedon.
 Kirjainhankinta kehittyi suuremmoiseksi liikkeeksi. Joku
vanhimmista yliopistomiehistä saattoi vielä muistella ensimmäisiä
isonvihan jälkeisiä vuosikymmeniä, jolloin niukoista kirjastovaroista
monta sataa taalaria oli professoreilla lainassa ja konsistoriossa aina
syntyi väittelyä siitä, mitä merkkiteoksia ensi hätään oli hankittava.
Varat olivat siitä ajasta karttuneet ja kirjatilaukset käyneet varsin
tiheiksi, mutta epäkäytännöllistä kirjain hankinta sittenkin oli.

Oli tilattu ruotsalaisilta kirjakauppiailta sikäli kun teoksia ehti heille

saapua ja kärsivällisesti oli maksettu niitä suuria voittorahoja, joita
he välityksestään ottivat. Muuta neuvoa ei tuntunut silloisissa
liikeoloissa ja silloisella kirjamarkkinain tuntemuksella olevan.
Kyllähän konsistorio oli säännöllisesti silloin, kun joku turkulainen
oppinut lähti ulkomaamatkalle, antanut hänelle toimeksi ostaa
matkan varrelta kirjoja akatemialle. Vuonna 1747 Ruotsin lähettilään
kautta lähetettiin professori Clewbergille Hollantiin vähän päälle
kolme tuhatta kuparitaalaria tätä tarkotusta varten. 1760-luvulla
oltiin jo säännöllisissä kauppaväleissä erään haagilaisen
kirjakauppiaan kanssa, mutta sitten palattiin taas ennalleen.
Porthanin onnistui tässä saada lopullinen muutos aikaan, vaikkakin
konsistorio suosien ruotsalaista Gjörwelliä ja kotimaisia
yksityisvälittäjiä aluksi epäsi. Porthanin aikana toivat turkulaiset
laivat ulkomailta palatessaan kirjalähetyksiä Amsterdamin satamasta,
niissä tuli hollantilaisia, ranskalaisia ja englantilaisia teoksia, joita
joskus pitkämatkaisilla tilauksilla oli Hollantiinkin hankittu.

Tärkeämmäksi vielä kävi saksalainen kirjakauppa. Tilaukset

kulkivat Ruotsin kautta, kunnes ruotsalaisen kirjakauppiaan
Salviuksen leväperäisyys viimeinkin vuonna 1765 pani ajattelemaan
suoranaisia kauppasuhteita Saksan kanssa. Vaan yritys kävi
onnettomasti. Asiamieheksi saatiin Greifswaldin professori Dähnert ja
heti lähetettiin suurenlainen kirjatilaus sekä sitäseuraava
rahasumma. Kirjoja ei kumminkaan kuulunut. Lopuksi täytyi kääntyä
pyytämään Pommerin kenraalikuvernöörin von Liewenin välitystä ja
hän mahtisanallaan akatemialle toimitti korvauksen Dähnertin
omasta kirjastosta.

Näin ollen täytyi taas ruveta ruotsalaisilta ostamaan. Mutta kun

Gjörwell, jonka apuun nyt oli turvauduttu, vuonna 1774 joutui
vararikkoon, käytti Porthan tilaisuutta hyväkseen uudistaakseen
saksalaista kauppaa. Olisi vain hankittava sopiva asiamies
Hampurissa tahi Lyybekissä — ehdotti hän konsistoriolle — sitten
kävisi lähetys kylläkin mukavasti suomalaisilla laivoilla, jotka
Uudestakaupungista, Porista ja Raumalta kulkivat Hampuriin ja
Itämeren rantakaupunkeihin. Vaan konsistorio taaskin hylkäsi
ehdotuksen pitäen ruotsalaista välitystä parempana. Hankinta
annettiin professori Lefrénin toimeksi, joka ennestäänkin
ruotsalaisten kirjakauppiaiden asiamiehenä ollen, tarjoutui
kirjastollekin toimittamaan heidän tavaraansa. Vasta vuonna 1779
onnistui Porthanin Saksan-matkallaan järjestää säännöllinen ja
pysyvä kauppa suoraan Saksasta.

Ruotsalainen kirjakauppa jäi edelleenkin laajimmaksi. Paitsi

ruotsinmaalaista kirjallisuutta tuli sen kautta paljon vanhempia
teoksia, kaikenkielisiä. Ja lukuisista kirjahuutokaupoista sai, jos vain
hyvin osasi etujaan valvoa, kallisarvoista ja kumminkin halpaa
saalista. Kun joku kuuluisa kokoilija tahi vanha professori sattui
kuolemaan, niin painettiin luettelot hänen kirjavaroistaan ja
lähetettiin pitkin maata. Kirjainystävät merkitsivät niihin, mitä
halusivat, ohjeeksi asiamiehilleen, joiden tuli olla huutokaupassa
läsnä. Samalla merkittiin se hinta, jonka tavara enintäin sai maksaa.
Paljon noista huutokaupoista oppineitten kesken puhuttiin sekä
vaihdettiin kirjeitä, ja tuloksia odotettiin jännityksellä.

Vuosisadan alulla ei Turun akatemia noissa huutokaupoissa

osallisena ollut, se oli tyytynyt ostamaan vähiä kirjatarpeitaan
täkäläisten professorien kuolinpesistä ja vain yksityisissä tapauksissa
sai se ruotsalaisesta huutokaupasta jonkun lisän. Vasta Mennander,
joka oli vilkkaassa kirjeenvaihdossa ruotsalaisten kokoilijain kanssa ja
itsekin innokkaasti täydenteli kirjastoansa, alkoi suuremmalla
huomiolla seurata ruotsalaisia kirjainmyyntejä. Ei voi varmaan tietää
oliko Turun akatemialla tähän aikaan pysyviä asiamiehiä eikä
sitäkään miten paljon se ruotsalaisista huutokaupoista itselleen
hankki. Sen vain tiedämme, että valtaneuvos Hermelin Tukholmasta
vuonna 1768 kirjeessään vasta ehdottelee järjestettyä kirjain ostoa.
"Täällä Tukholmassa on paljon kirjahuutokauppoja", luetaan siinä,
"ja jos ottaa ajasta vaarin, saisi hyödyllisiä kirjoja halpaan hintaan. Ei
tosin käy päinsä lähettää painettuja luetteloja, jotta niihin
merkittäisiin mitä kirjoja kirjastoon haluttaisiin, sillä etäisyys sen
estää. Mutta kysyn Teiltä, Herra Piispa, eikö sieltä voitaisi minulle
lähettää luetteloa niistä teoksista, joita katsottaisiin kirjastolle
tarpeellisiksi ja minä sitten pitäisin huolta, että niitä tilaisuuden
sattuessa ostettaisiin huutokaupoista."

Kun Porthan tuli kirjastonhoitajaksi tuli akatemia osalliseksi

kaikkiin vähänkin suurenlaisiin huutokauppoihin. Kirjastonhoitajalla
oli lukuisia asiamiehiä, enimmäkseen ystäviä ja oppineita tuttavia;
milloin huusi kirjoja A. N. Edelcrantz, joka oli kirjastonhoitajaksi
määrätty, mutta oleskeli Tukholmassa ooperanjohtajana, milloin
nuoret oppihistorian harrastajat Knös ja Flintenberg, milloin taas
Upsalan kirjastonhoitaja P. F. Aurivillius. Vanha kokoilija Sigfrid
Pehrsson Gahm, joka oli suurimman osan ijästään kuluttanut
Tukholman järjestymättömissä arkistoissa ja kirjastoissa sekä sihteeri
Björkegren saivat säännöllistä palkkaa avustuksestaan. Tilaukset
tehtiin yksityisissä kirjeissä muun jutun joukossa, rahat lähetettiin
tuttavien mukana tahi varattiin niitä tulevaa tarvetta varten
yksityisten huostaan. Kirjainhankkijat saivat itse valmistuttaa
kirjalaatikoita, varustaa ne nimimerkeillä, latoa kirjat niihin,
tiedustella Turkuun lähdössä olevia laivureita ja sopia heidän
kanssaan kuletuksesta ja kuletusmaksusta. Toisinaan ehti talvi tulla
väliin ja jääsi saaristoreitit, juuri kun kirjalastit olivat lähdössä ja
turkulaiset opinystävät niitä alkoivat odotella saapuviksi. Silloin
viivästyi lähetys talven ylitse ja uusimmat opinuutuudet jäivät siksi
vuodeksi käyttämättä.

Paljon tuotti kirjainhankinta Porthanille miettimistä ja päänvaivaa.

Huutokauppaluetteloissa komeilivat harvinaisten kirjain nimet,
sellaisiakin, joita vain sen yhden ainoan kerran voi kirjaston omiksi
saada, mutta kirjaston vähät varat kehottivat kieltäytymään. Ja niin
täytyi väkisinkin ottaa ohjesäännöksi tuo Caton lause: älä osta mitä
on tarpeellista, vaan mitä on välttämätöntä. Vähitellen karttui
kumminkin harvinaisuuksia sekä Ruotsista että omasta maasta.

Oma yleisö oli opetettava panemaan sellaisiin arvoa.

Käsikirjoituksia ja vanhoja kirjaniteitä tomuttui herraskartanoitten
ullakoilla, ajelehti ymmärtämättömäni ihmisten käsissä ja hukkautui
tyyten. Paljon niitä sentään pelastettiinkin ja lähetettiin kirjastoon.
"Kumminkin on kirjastomme vuoden kuluessa saanut kauniin lisän",
kertoo Porthan 1788, "niiden joukossa muutamia harvinaisia ja
komeita teoksia, joita kelpaa sekä näyttää että käyttää. Muitten
vähäisten harvinaisuuksien ohella ostin erään haminalaisen rovastin
kuolinpesästä Respublica glacialiksen yhdellä killingillä 9 äyrillä.
Olemmepa saaneet muutamia käsikirjoituksiakin. Niin lahjoitti
esimerkiksi kapteenia Kalm, professori Kalmin poika, meille kolme
folionidettä Stjerncrantzin kirjastosta, jotka hän oli häviöstä
pelastanut. Kirjaston oli koonnut maaherra Stjerncrantz vainaa
Helsingistä, yksi maamme parhaimpia maaherroja, se on viime
aikoihin asti ollut sulettuna Lepaan kartanoon Hämeessä, mutta nyt
ovat luutnantti Stjerncrantz ja hänen lankonsa sen hajottaneet. Eräs
pappi on vaihtanut siitä osan itselleen merenvahapiippuun, mutta
kun hän on taitava mies, toivon saavani häneltä osan nähtäväkseni.
Käsinkirjoitetut niteet tapasi kapteeni Kalm erään kultasepän luota,
joka aikoi tehdä niistä tötteröitä."

Tuollaiset lisät olivat erikoisen tervetulleita, sillä ne olivat

kotimaisia lähteitä ja koskivat usein omamaisia aineita. Niistä sai
Suomen hämärä muinaisuus edes vähäistä valon heijastusta; siksi oli
Mennander niitä koonnut ja siksi Porthankin tämän harrastuksen oli
omakseen ottanut. Ja kun Mennander vuonna 1776 arkkipiispaksi
valittuna siirtyi Ruotsin puolelle ymmärsi Porthan, että hänen oli
jatkettava mitä toinen oli alkanut, jos mieli jotakin tulevalle
tutkimukselle pelastaa. "Mikäli mahdollista on", kirjoitti hän
Mennanderille 1780, "koetan akatemiamme kirjastoon koota kaiken,
mikä kansakunnan kirjallisuushistoriaan kuuluu: mutta hitaasti se
käy."

Rakkaaksi oli kirjasto Porthanille tullut. Kirjarivejä silmäillessä

pysähtyi katse teoksiin, joita itse oli arvokkaiksi huomannut, itse
ulkomailta tilannut tahi onnen sattumasta saanut, siinä näki
harvinaisuuksia Arckenholtzin kokoelmasta ja Ekebladin kirjalahjoista
vanhain veden ja tulen jo puoleksi turmelemain rinnalla, jotka
Torsten Stålhandsken leski kirjaston ensimäiseksi aluksi oli
lahjoittanut. Muutamain teosten vaiheista oli kansissa
muistiinpanoja, toisista tiesivät vanhat luettelot kertoa, ja
konsistorion pöytäkirjoista sekä vanhoista tileistä sai tietoja koko
laitoksen vaiheista.

Hyllén oli aikoinaan tuuminut niistä kirjoittaa esityksen ja jo

vuonna 1765 odottelivat professorit sen ensi vihon valmistumista.
Hyllénin viran mukana peri Porthan hänen toteuttamatta jääneen
tuumansa; mielellään hän siihen ryhtyi semminkin kun tuollainen
esitys avoimeksi jäänyttä kirjastonhoitajan tointa haettaessa oli
suureksi ansioksi laskettava. Niin alkoi vuonna 1771 väitöskirjoina
ilmestyä Turun akatemian kirjaston historia.

Siitä sai lukea, miten kirjasto oli akatemian kanssa syntynyt ja

vähäisestä vaurastunut kirjalahjojen ja oston kautta ja miten
yliopistomiehet sitä olivat vaalineet. Monta kovaa oli se saanut
isonvihan aikana kokea, kun kirjat laivoilla vietiin venäläisiltä turvaan
ja homehtuivat kosteassa kivikellarissa Tukholmassa.
Kirjastonhoitajain virkatoiminta siinä niinikään oli selitetty. Kaikki oli
esitetty tarkoin lähteitten mukaisesti, selvästi ja tyynesti.

Vuonna 1781 oli satakunta sivua ilmestynyt ja kuvaus läheni

loppuaan. Seuraavaksi kevätlukukaudeksi aikoi tekijä kirjaansa
valmiiksi. Sellaisena olisi siitä muodostunut samantapainen kuin
olivat Tukholman, Upsalan ja useitten saksalaisten kirjastojen
historiat. Vaan juuri näihin aikoihin oli Porthan täydessä työssä
Arckenholtzin suuremmoisten kokoelmain järjestämisessä ja
luetteloon merkitsemisessä sekä aineenmukaisen kokonaisluettelon
laatimisessa. Ja samaan aikaan alkoi hänen vilkas yhteytensä
ulkomaisten kirjainystäväin kanssa. Kun hän näissä toimissa oli,
juolahti hänen mieleensä tuuma liittää historiaansa luettelo kirjaston
tärkeimmistä aarteista, jotta ulkomaalaisetkin saisivat niistä tietää.
Niin tuli teoksesta vielä monta vihkoa. "Vastoin luuloani tulee tämä
teos laajaksi", kirjoittaa Porthan Mennanderille lopussa vuotta 1782,
"mutta en ole luullut voivani käsikirjoituksista lyhyemmin puhua.
Olen kumminkin jättänyt pois arvosteluja sisällön arvosta j.n.e.
Nämät kuvaukset vaativat kylläkin työtä; vaan lohtunani on, että ne
osottanevat kirjastossamme todella olevan joukon huvittavia
kappaleita, jotka ansaitsevat tuntemista ja jotka tuollaisten
kirjoitusten harrastajat mielellään huomaavat kuvatuiksi." Kirjaston
historia paisui näin kolme vertaa suuremmaksi kuin miksi sitä oli
aijottu. Kieltämättä oli kirja kokonaisuutena epäsuhtainen. Olisi
odottanut kuvausta siitä, miten nuo luetellut kirjat olivat kirjastoon
tulleet, millaisia teoksia kukin aika mieluimmin hankki, miten hyvin
osattiin ulkomaista tuotantoa pitää silmällä. Vaan kaikesta tästä on
vain joku viittaus; esityksen varsinaisena esineenä on itse laitos, ei
kirjakokoelma. Vasta julkaisunsa lopulla huomasi Porthan, että
tästäkin täytyi lukijan saada tieto ja niin hän kirjansa
käytännöllistäkin hyötyä ajatellen paisutti sen luettelollaan
kolmenkertaiseksi.

Turun kirjasto tuli nyt huomatuksi. Paljon kiittelivät

ulkomaalaisetkin oppineet sitä ja sen innokasta hoitajaa.
III.

Isänmaallisuuden tunne kyti monen suomalaisen mielessä, vaikka

epämääräisenä ja salattuna, ja etsi itsellensä ilmenemismuotoja.
Milloin se näyttäytyi jonkinlaisena isänmaallisena
velvollisuudentunteena sitä läheisintä yhteiskunnan piiriä kohtaan,
johon oli joutunut vaikuttamaan ja työtä tekemään, milloin taas
paikallisena innostuksena kotiseutuun. Joskus vaadittiin kunnioitusta
ja rakkautta isien perintöä, kotoisia tapoja, omaa kieltä ja
ajatustapaa kohtaan, joskus taas valitettiin merentakaisten
ruotsalaisten ylimielisyyttä ja sortamishalua. Niin monimuotoinen ja
epämääräinen kuin suomalainen isänmaallisuuden tunne olikin ja
niin monilla tavoin kuin mietiskelevä järki koettikin sitä perustella ja
selitellä, se oli joka tapauksessa välittömänä ihmisten mielissä.

Useilla se näyttäytyi harrastuksena suomenkielistä rahvasta

kohtaan ja liittyi monesti, kuten edellä huomasimme, kiihkeään
hyödyttämisen ja valistamisen haluun. Tosin oli rahvas valistajain
mielestä kovin sivistymätöntä ja raakaa, valitettavassa määrässä
pimeyden ja ennakkoluulojen vallassa. Eikä se kumma ollutkaan —
tämä valistajain joukolle yhteinen käsitys tavataan Porthanillakin —
koska muutamain aina täytyi raataa ruumiillisessa työssä, jotta toiset
voisivat antautua henkisiin tehtäviin. Mutta juuri siksi oli
sivistyneitten velvollisuus perehtyä kansan kieleen ja ajatustapaan ja
näin opittuaan sitä tuntemaan valistaa ja kohottaa sitä.

Liikkuessaan maaseudulla kansaa valistamassa ja tietoja

kokoilemassa maantieteellisistä oloista, asutuksesta, väkiluvusta,
viljelystavasta ja pitäjän merkillisyyksistä olivat oppineet ja
pappismiehet kiinnittäneet huomiota kansan vanhoihin kertovaisiin
runoelmiin. Ristiriitaisin mielin niitä monikin kuuli mainittavan. He
näkivät niissä entisajan pakanallisen pimeyden ja piintyneitten
ennakkoluulojen jätteitä, juuri sitä mitä he valistusintonsa koko
voimalla tahtoivat musertaa. Mutta toisaalta eivät he voineet olla
huomaamatta, että niissä piili paljon tietoa, joka oli omansa
valaisemaan kansan luonnetta, sen tapoja ja sen muinaisuutta. Ne
olivat siis varsin suuressa määrässä kokoilemisen arvoisia. Eivätkä he
tyytyneet niitä vain kokoilijan rakkaudella silmäilemään. He tunsivat
niissä sitä kotoista ja tutunomaista tunnelmaa, joka oli alkanut heille
yhä kalliimmaksi käydä; he kuulivat niissä suomen kielen, "kovan ja
kampian", varsin sulavasti sointuvan. Siinä oli heillä oma kotimainen
aarre, jota kelpasi vieraallekin näyttää ja samalla tae siitä, että
heidän kansansa kykeni arvokkaitakin taideluomia synnyttämään.
Olivatpa jotkut alkaneet itsekin kansanlaulun malliin runoilla.

Jo varsin varhain olivat kansanrunot kiinnittäneet Porthanin mieltä.

Ehkäpä hän oli niitä kotipitäjässäkin kuullut, kun hän silloin tällöin
loma-aikoina kävi kummalliseksi käynyttä sairasta isäänsä
tervehtimässä. Ainakin tunsi hän Erik Cajanuksen ja Daniel
Jusleniuksen kokeet selitellä tätä runouslajia, joka laadultaan oli
aivan erikoista ja muistutti vain itämaitten lauluja; juutalaisten
pyhien runojen sisarluomaksi. Ja hän tiesi, että Mennanderilla,
Karjalohjan innokkaalla kirkkoherralla Lencqvistillä ja monella tutulla
pohjalaisella pappismiehellä oli suomalaisia runoja kokoelmissaan.
Runoustaidon säännöt ja luonne kun olivat Porthanin erikoisalaa,
heräsi hänessä tuuma selvittää kotoisten runojen laatua samalla
tavalla kuin oli maailmanmainioita ulkomaalaisia runoteoksia tutkittu.
Erityisesti hänelle muistui mieleen Upsalan professorin Karl
Aurivilliuksen väitöskirja juutalaisten pyhästä runoudesta. Aurivillius
oli itse Pyhällä maalla käynyt ja maan sekä kansan tuntemuksesta
hän aivan uudessa valossa selitteli raamatun muotoa sekä sisältöä.

Porthan rupesi aineksia keräilemään tutkimustaan varten. Hän

ryhtyi laveaan kirjeenvaihtoon Savon ja Pohjanmaan pappien kanssa,
pyysi ja sai heiltä runoja. Itsekin hän kävi keräilymatkoilla. Helppoa
ei ollut lauluja hankkia, ei semminkään loitsurunoja. Laulajat, jotka
vanhastaan muistivat valistuksenharrastajain katkeruutta heidän
sepustuksiaan kohtaan, epäilivät herrasmiehiä ja pelkäsivät pappeja,
luulivatpa joutuvansa edesvastuuseenkin luvattomasta taidostansa.
Toiset varoivat laulunsa vieraan pilkasta menettävän voimansa.
"Harvoin he sentähden runojaan niihin perehtymättömälle
ilmaisevat", kertoo Porthan, "eikä heitä milloinkaan voi saada
paperille panoa varten laulamaan, elleivät ensin ole viinasta ja
oluesta juopuneita."

Monivuotisen kokoilu- ja tutkimustyön jälkeen Porthan sai vuonna

1766 valmiiksi teoksensa "De poësi fennica" (Suomalaisesta
runoudesta) ensimäisen vihon. Riemun hetken hän siten valmisti
suomalaisuuden harrastajille. Innokas Ganander tulkitsi heidän ilonsa
suomenkielisessä runossa, joka painatettiin Porthanin julkaisun ensi
sivuille. Hän kuvailee siinä miten Suomen kova ja kankea kieli
kumminkin on varsin kelpaava ilmaisemaan monenlaisia käsitteitä.

"Tässä kielessä kovassa

Löydät Lelly-lähteitä
 Jotka juoxevat joixi
Leviävät lammikoixi,
Jotka janon jähdyttävät
Kielen saavat suckelaxi
Kaikenlaisijn kelpavaxi."

Ja kerrottuaan suomalaisten runojen kauneudesta ja miten ne nyt

ovat Turun kuulussa kaupungissa tulleet "otetuxi oppineilta muitten
kielten kumpalixi", kuvittelee Ganander mielessänsä vanhan
Väinämöisen riemua, kun huomaisi laulujensa sellaista arvonantoa
osaksensa saaneen:

"Tuopa itze Ihmettelis

Kuinga Suomi Korkiallen
Kambia ombi käennyt
Oppineitten olkapäillen:
Totta Wanha wiheltäisi
Kallistaisi Kalloansa
Hyppis varsin haltioisans."

Porthan itse esipuheessansa puolusteli runojen arvoa. Kaikkein

korkeinta täydellisyyttä ne tosin eivät olleet saavuttaneet eikä sitä
olisi voinut toivoakkaan. "Kansan tila ei ollut sellainen, että tällainen
toive olisi voinut toteutua", sanoo Porthan, "ei varsinkaan alussa kun
se oli kaiken sivistyksen yhteydestä erotettuna, eikä
myöhemminkään kun se alkoi sivistyä. Ei ole pidetty sen kieltäkään,
vaikka se onkin mitä soreinta, sellaisessa kunniassa, ei ole
meikäläisillä runoilijoilla ollut oppineitten ja hienostuneitten
lukijapiirien suosiota, ei runsasta kunniaa eikä kiitosta odotettavissa,
eivätkä heitä ole olleet kiihottamassa palkinnot eikä aineellinen
yltäkylläisyys, niin että olisivat runoilleen parhainta kukkeutta
saaneet." Ehdottomasti nuori suomalainen tutkija näin tuli
verranneeksi omakielistä runouttaan ruotsinkieliseen, joka juuri nyt
alkoi entistä uhkeampana versoilla.

Ulkomailla oli tullut tavaksi näin verrata kansanrunoutta

taiderunouteen sekä arvostella kumpi näistä on etevämpi. Vuonna
1760 olivat Englannissa ilmestyneet Ossianin laulut, ikivanhain
skotlantilaisten runokatkelmain malliin laadittuja mukailuja. Ne
saavuttivat kaikkialla länsimaissa suurinta suosiota, kyyneleet
silmissä niitä luettiin ja lämpimissä tunteenpurkauksissa vakuuteltiin
toinen toiselleen niiden unohtumatonta vaikutusta. Hienostunut
yleisö oli nimittäin käynyt ylenmäärin herkäksi ja tunteelliseksi, ja nyt
hivelivät ja viihdyttelivät yksinkertaiset skotlantilaiset laulut
ihmeellisesti sen tunteita. Se tutustui noissa lauluissa
maalaiselämään vapaine, terveine ja voimakkaine ihmisineen,
tuoreine tunteineen ja hillittömine intohimoineen. Ja sen rinnalla se
tunsi hienon kaupunkilaissivistyksensä kovin tyhjäksi. Ihmiset
kulkivat puuteroituina, valetukka palmikolla, kankea rococo-mekko
yllänsä, noudattivat seuraelämässä ylen siroja muotoja, kumartelivat
ja hymyilivät toisilleen ulkoa opitusti. Yhtä kaavamaisia, sievistettyjä
ja kylmän hienoja olivat heidän taiderunonsakin olleet. Nyt kaikki
tämä kyllästytti ja ihmiset ikävöivät yksinkertaista maalaiselämää.

Porthanillakin oli hetkiä jolloin häntä tympäsi kaupunkilainen

hienostus ja Turun levoton, rasittava elämä. 70-luvun alussa hän
julkaisi runopätkän, jossa tämä tunne purkautuu esille. Hän
haaveksii unohtuvansa maailmalta maaelämän rauhaan. Siellä
"aarteitten loiste ei minua koske", haaveilee hän, "arvo ei orjuuta,
halujen hehku ei hulluta, kateus ei sydäntä viillä. Maalaisseutu, syliisi
kätkettynä tahdon elää unohdettuna ja onnellisena! Kaupunkiin jätän
jälkeeni kaiken, mitä alhaiso ihmettelee, kaiken puheen ja tapain
pakon, jota nurja taito luo, kaiken aistin ja hienostuksen, joka johtaa
luonnosta pois."

Vaan tuollaiset hetket olivat harvinaisia. Vakuutettuna sivistyksen

äärettömästä arvosta ei Porthan voinut yksipuolisesti ihailla
sivistymätöntä maalaiselämää eikä kouluuttamattomia kansanrunoja.
Hän kyllä osasi nauttia taiderunoista. Roomalaisten ja kreikkalaisten
vanhat laulut olivat hänestä ihan verrattomia ja ruotsalaisia
muotirunoilijoita Creutzia tahi Gyllenborgia lukiessaan hän toisinaan
heltyi kyyneliin asti. Mutta, arveli hän, suomalaiset runot oikean
kouluutuksen saatuaan voivat kyllä yhtä kauniiksi ja yhtä taiteellisiksi
tulla. Tuli vain tutkia, mitä sääntöjä runoilijat luodessaan käyttivät,
mikä oli heidän runoutensa todellinen luonne ja sitten, kun se oli
selvinnyt ja tähän-astiset viat löydetyt, voitiin suomalaistakin
runoutta taiteellisten mestariluomain, uusien ja vanhain, vertaiseksi
tehdä.

Säännöillä ja esimerkeillä Porthan selvitteli suomalaisten runojen

luonnetta. Esimerkkejä otti hän osaksi kansanrunoista osaksi
sivistyneitten niiden malliin tekasemista taiderunoista ja varovasti
hän sommitteli sääntöjään varotellen nurinkurisista runoilukeinoista.
Ei pitänyt suomalaiseen runouteen sovitella latinalaisten ankaria
vaatimuksia runojalkain pituusasteista, mutta ei saanut niitä siltä
aivan laiminlyödäkkään. Harhaan meni se, joka yritteli runoihin
loppusointuja liitellä, sillä se ei sopinut suomalaisten runojen kuosiin.
Samoin julistettiin pannaan muut vaaralliset virheet: kielimuotojen
loukkaaminen, sanojen liika heitteleminen sikin sokin,
lakkaamattomat loppuheitot ja muut ilmiöt, joista ruotsinvoittoisten
rovastien runoilu tarjosi ilmeisiä esimerkkejä.
 Vaan sitten siirtyi esitys runosäännöistä kertomaan kansan
runoilutapaa, pysähtyi hetkeksi huomauttamaan sitä kummaa, että
oppimaton ja raaka rahvas ilman teorioja ja sääntöjä taisi näin
sievästi laulella ja läksi sitten kuvailemaan vaikutusta, jonka runoista
sai, sekä minkä arvoisia ne olivat. Tässä selitettiin runo-otteilla, ei
määrittelyillä eikä säännöillä ja samaa menettelyä jatkui kun eri
kansanrunouden lajit tulivat esille. Otteet alkoivat käydä pitkiksi;
Porthan näet niitä oli useasta toisinnosta yhteenliitellyt uskoen
kriitillisen rakennustyönsä kautta saavansa alkuperäiset runoasut
toisinnoista ilmi. Jauhatusrunot olivat jo kerrotut ja oltiin parhaillaan
loitsurunoissa kun esitys keskellä raudansyntyrunoa äkkiä katkesi.

Teos ilmestyi nimittäin vihkoina, joista kukin väitöskirjana

julkaistiin, ja aikomus oli viiden jo ilmestyneen vihon lisäksi liittää
useita muita. Jos Porthan olisi jatkanut runojen kokoilua ja ulottanut
sen laajemmaksi rajan tuolle puolelle, runoalueille, joista hänellä jo
oli kaukaista aavistusta, olisi hänen teoksestaan paisunut varsin
laaja. Aineen runsaus olisi silloin tässäkin puhkaissut alkujaan
ahtaaksi aijotun muodon, niinkuin kävi kirjastonhistorian ja niinkuin
näemme hänen myöhempäinkin teostensa käyneen.

Vuonna 1778 kertoo Porthan meille aikomastaan teoksensa

jatkosta. "Poësis fennican kuudennen osan eteen aijon kamariherra
Burensköldin kehotuksesta asettaa kirjeenmuotoisen tutkielman
suomen kansan alkuperästä ja ijästä ynnä muutamia muita
samansuuntaisia huomautuksia. Jos voin saada muutamia venäläisiä
lauluja, sellaisia kuin mainitaan Cheraskoffin Combat Tzesme teoksen
ranskalaisen käännöksen esipuheessa, saanen niistä jotakin tietoa
suomalaisten runojen ijästä, sillä ne kuuluvat olevan näiden kaltaisia
ja aivan erilaisia kuin nykyajan venäläinen runous. Ne itkurunot, joita
kreikanuskoiset karjalaiset käyttävät ja joita minulla on jotenkin
täydellinen kokoelma Poësis fennican seuraaviin osiin käytettäväksi,
tuntuvat olevan venäläisten laulujen ja suomalaisten runojen
välimuoto."

Juuri tutkimukset suomen kansan alkuperästä ja ijästä, joista

Porthan tässä mainitsee, veivät hänet toisille tutkimusaloille eikä
häneltä koko pitkällä tutkijakaudellaan jäänyt aikaa poësis
fennicansa lopettamiseen. Viimeisinä elinvuosina palautui tutkijalle,
kun päivätyö jo tuntui olevan päättymäisillään, tämä hänen
varsinainen esikoisteoksensa mieleen. Hän aikoi sen uudellensa
valmistaa ja mukavampaan kirja-asuun painattaa, vaan muut työt
veivät täydellensä viimeisten elinvuosien ajan.
IV.

70-luvulla alkoi Turussa vilkas elämä. Nautinnot ja huvittelut, jotka jo

kauvan olivat iloisia tukholmalaisia hauskuuttaneet, pääsivät täälläkin
yleisemmiksi. Hienostuneet tavat, seurataito ja seurustelunhalu
saivat ennen aavistamattoman tärkeyden, hienonsivat karkeita ja
jäykkiä elintapoja, vilkastuttivat uneliaita oloja ja viehättivät varsinkin
sitä nuorison osaa, joka elämänhaluisena ja huolettomana jo
entuudeltaan oli niistä esimakua saanut. Ei siltä muutenkaan
harrastuksia puuttunut. Se luki Voltairea ja muita valistuskirjailijoita,
se ihaili Swiftiä ja Popea, se nautti Ossianin lauluista ja liikuttavista
Youngin öistä, se runoili ja sepitteli tyylikkäitä puheita, ja entiseen
tapaansa se pilkkaili kaikkea vanhaa ja kunnianarvoista akatemiassa
ja akatemian ulkopuolella. Kustaa-kuninkaan loistava hovielämä
Tukholmassa, joka hänen alamaisiaan hurmasi ja viehätti, antoi tälle
elämälle uutta vauhtia ja oikeutusta ihmisten silmissä. Henkilöitten
käytös ja mieskohtainen yhdyselämä sai näissä oloissa paljon
huomiota osakseen, luonnonkaipuu ja hellät ystävyysliitot
ylenpalttisine tunteenpurkauksineen esiintyivät jo täälläkin
ulkomaitten mallin mukaisesti ja seurakeskustelukin yritteli
muodostua henkeväksi ja vilkkaaksi.
 Kesällä vuonna 1770 oli entinen ylioppilas Turun
piispankartanosta, C. F. Mennander, sittemmin kuninkaallinen sihteeri
Fredenheim, virkatoimiltaan ja huvitteluiltaan saanut aikaa pistäytyä
Turussa tervehtimässä isäänsä piispaa sekä tapailemassa vanhoja
tuttujaan ja ylioppilastovereitaan. Huolellisesti puuteroituna ja
muodikkaasti puettuna, notkeana ja sirotapaisena keikarina oli tämä
Porthanin "serkku" turkulaisista kuin Tukholman ylimyksellisen
sivistyselämän elävä ilmestys. Myöskin Porthanin nuoruuden ystävä
Petter Juslén, joka niinikään oli joutunut Tukholman virastoteille, oli
Ruotsin valtioarkistosta sattunut kotiseudullaan poikkeamaan.
Yhdessä Fredenheim, Juslén ja Porthan perustivat elokuun 16 ja 19
päivänä kuuluisan Auroraseuran.

Seuralle laadittiin sääntönsä. Sen tuli samalla huvittaa ja

hyödyttää. Siellä oli saatava aikaan henkevää seurakeskustelua,
siellä oli viljeltävä hienoja tapoja ja hyvää aistia. Yhdessä piti seuran
jäsenten sivistyä, harrastaa ruotsin kieltä ja kirjallisuutta, sepittää
runokappaleita ja tieteellisiä sepustelmia, arvostella niitä ja niistä
keskustella. Mieskohtaisesta seurustelusta toivottiin runsaita
vaikutuksia, uusia näkökohtia, kaikinpuolista täydentymistä.
Aatelisherrat ja virkamiehet kaipasivat runoilijain henkevyyttä ja
tiedemiesten oppia, nämät taas ylimysten hienostuneita tapoja. Oli
viehättävää tavata toisiansa valitun seurapiirin keskuudessa, josta
kehittynyttä makua loukkaavat lauselmat ja eleet olivat tarkoin
estetyt, jossa senlisäksi oli miellyttävää ja hyödyllistä oppimista.
Viihtyihän täällä paremmin kuin virkamiesten ja poroporvarien
kodeissa ja ikävystyttävissä iltaseuroissa. Ei tarvinnut täällä
kohteliaana kuunnella jonkun vanhan rouvan kertomuksia siitä miten
ilkeästi naapurin rouva oli häntä pistellyt, millaista elämää hän oli
nähnyt vastapäätä olevassa talossa vietettävän ja mitä juoruja hän
viimeksi oli kaupungilla kuullut. Sai olla rauhassa suurisuisilta
keikareilta, jotka lakkaamatta valloituksiaan kehuivat säestäen
vahvasti höystettyjä juttujaan naurunremahduksilla. Pelipöydät olivat
monesti olleet seuraelämän ainoina viihdytyksinä; nyt oli juuri
seuraelämä saatava henkeväksi.

Turkulainen seura oli ruotsalaisten seurain malliin perustettu.

Kuten näillä oli silläkin jonkinlainen salaperäinen leima. Seuraan
kuulumattomat eivät saaneet sen elämästä tietää ja itse seurassa oli
taas ahtaampia piirejä salaisuuksineen. Jäsenillä oli erilaiset
arvomerkkinsä, sen mukaan miten syvälle seuran salaisuuksiin
heidän oli sallittu tunkeutua, toisilla hopeatähti ruusunpunaisesta
nauhasta napinlävestä riippumassa, toisilla sama koriste kaulassa,
kolmansilla leveä taivaansininen silkkinauha olalla ja
puheenjohtajalla muitten koristeittensa lisäksi taivaansininen
kultapitsinen hattukin. Ja seuran menoihin kuului salaperäisiä
temppuja ja muodollisuuksia, aivan kuten ruotsalaisissakin seuroissa.

Mutta ruotsalaisista sukulaisistaan seura erosi siinä, että se oli

myöskin suomen kielen, suomen kansan, maan ja muinaisuuden
ottanut harrastustensa joukkoon. Oli tosiaan suurenmoinen yritys
saada seuran jäsenet, niin erilaisia ja erimielisiä kuin niitä tulikin
siinä olemaan, tämän kansallis-isänmaallisen ohjelman omakseen
ottamaan.

Seuran ohjelma tuntui viehättävältä ja virkeästi se alkoi

toimintansa. Pidettiin kokouksia yhteisesti vuokratussa
huoneustossa, valittiin virkamiehet, perustettiin oma kirjasto ja
kutsuttiin lakkaamatta jäseniä lisään. Seura kasvoi, siihen tuli
muutamassa vuodessa kuulumaan parhain osa akatemian
opettajistoa. Siellä tapasivat toisensa vanhat kuuluisat professorit
Kalm, Gadd ja Bilmark, sinne tuli Mathias Calonius, parhaimpia
toiveita herättävä lakimies, siellä oli matematiikan dosentti Lindqvist,
nuori luonnontieteilijä Hellenius, suomalaisen runouden harrastaja
Weman, juonikas maisteri Kreander, lahjakas, mutta huoleton
adjunkti Schalberg ja hurskas jumaluusoppinut Lefrén. Tärkeänä
aineksena oli se kirjallisuutta ja runoutta harrastava piiri, johon
Kellgren, Clewberg ja Tidgren kuuluivat, vieläpä Brandelkin, joka
kanslerinsihteerinä tuotti professoreille paljon harmia, mutta tähän
aikaan oli nuorten akateemisten kirjailija-alkujen parhaita tuttuja.
Seuraan kuului niinikään nuoria hovioikeuden virkamiehiä, pari
luutnanttia, korkea-aatelinen parooni Fleming Lemsjöholmasta
poikineen ja hovioikeuden presidentti Leijonhufvud. Kirjoittivatpa
Kustaa III:nen Turussa käydessä, useat kuninkaallisen seurueen
jäsenistäkin nimensä Auroran jäsenkirjaan.

Porthan oli seuran sihteeri. Hän käsitti suureksi seuran tehtävän,

toivoi voivansa innostuttaa koko tämän kirjavan joukon yhteiseen
työhön valistuksen hyväksi. Sitä oli levitettävä yksissä yleisöön,
kauaksi maaseudulle, joka tarvitsi sivistyneitten apua. Ja
maaseudulta oli seuran koottava tietoa. Sen tuli herättää yleisön
itsensä sitä antamaan, ja neuvoa, miten sitä paraiten oli kerättävä.
Yksityiset kokoilijat eivät enää siellä täällä kokoelmiaan kartuttaisi
kätkeäkseen niitä säilöihinsä, joku ainoa oppinut ei enää julkaisisi
yksityisiä tutkimuksia, vaan koko yleisö olisi mukana keräilemässä,
tutkimassa ja tutustumassa aineksiin.

Näihin samoihin aikoihin meni Porthan kihloihin serkkunsa Stina

Greta Juslénin kanssa. Hän oli Porthanin parhaan nuoruudenystävän
Petter Juslénin sisar, aivan nuori, tuskin täysikasvuinen tyttö. Vaan
tässä murtuivat vastaisen onnen unelmat äkkiarvaamatta, sillä
maaliskuulla 1772 Porthanin morsian vasta seitsentoista-vuotisena
kuoli tukehtumiskohtaukseen. Ja melkein samaten pettivät, vaikka
vasta vähitellen, ne suurenmoiset toiveet, jotka Aurora-seuraan
olivat liittyneet.

Aluksi näytti kumminkin kaikki lupaavalta. Heti elokuulla 1770, kun

seura oli muodostettu, päätettiin perustaa sanomalehti levittämään
sen harrastamaa valistusta. Tuomiokapitulin kautta levitettiin siitä
kuulutus, joka samalla oli tilausilmoituksena. "Hankkia tilaisuutta
tarkemmin tutustumaan maahamme, sen etuihin ja sen vikoihin",
niin kuulutuksessa sanotaan, "esittää aineita yleisestä ja
yksityistaloudestamme mietittäväksemme, tutkittavaksemme ja
selitettäväksemme; kunnioittaa ja säilyttää arvoisain ja ansiokasten
maanmiesten muistoa, valaista maamme vaiheita; antaa niitä tietoja,
jotka tähän asti tavallisia kiertoteitä kulkien liian myöhään tulevat
kaukana asuville tahi jäävät kerrassaan tulematta — — — siinä
hyvätyö, jota sopii odottaa Suuriruhtinaanmaan pääkaupungista,
jossa sijaitsee maan ainoa kirjapaino, jossa hovioikeus, yliopisto,
maaherran ja piispan istuimet ikäänkuin keskustaan kokoavat maan
opilliset tiedot ja josta niitä tulee kaikkiin ääriin levitellä."

Tammikuussa 1771 valmistui ensimäinen numero tätä

sanomalehteä, jolle oli annettu nimi "Tidningar utgifna af ett Sällskap
i Åbo", vaatimattomana ja vähäpätöisenä meidän aikamme suuriin
sanomalehtipalstoihin verrattuna, painettuna muutamille pienen
kirjansivun kokoisille lehdille. Yritys oli ensimäinen laatuaan
maassamme. Tähän asti oli saatu tyytyä Ruotsin sanomiin ja
aikakautisiin lehtiin, joissa silloin tällöin oli Suomestakin joku tieto
tahi kirjoitelma. Saattaapa siis kuvitella millaisella mielihalulla
odotettiin kotimaisia lehtiä, Turussa kaipasivat niitä vallassäätyläiset
ja kaukana Pohjanmaan pappiloissa ja tuolla puolen Kymijoenkin
olivat ne tuttavallisten kirjeitten ohessa ainoita viestejä suuren
maailman tapahtumista sekä ennen kaikkea yliopistokaupungin
virkeistä harrastuksista.

Ne antoivat kaikille samaa henkistä ravintoa, ne koskettelivat

yhteisiä harrastuksia, yhteisiä, monen mielissä piileviä rientoja ja
pyrkimyksiä. Mitä niissä oikeastaan oli? Minkä vaikutuksen lukija sai,
kun hän postin tultua alkoi lehtisiä silmäillä?

Hän näki niissä kaunokirjallisia pätkiä, usein samalla opettavaisia,

sisältäen jonkun hyvän neuvon tahi sukkelan mietelmän. Pienet
runokatkelmat, epigrammit, näyttivät hänelle niitä elämän nurjia
puolia, joita ennakkoluulo tahi inhimillinen epätäydellisyys rumensi;
hän sai tietää miten kaunis Cloé elämältään kelpasi kaikille
esikuvaksi; hän tunsi taasen hyvästi nuoren Mopsuksen
keikarimaisuuden ja sisällöttömän pintapuolisuuden; hän nauroi
tapoja vailla olevaa nuorukaista, joka vieraissa teki tuhmuuden
toisensa perästä, tahi luki sadun siitä, miten ihmiset elämän merellä
purjehtien milloin joutuvat kohtuuttomuuden kuiluihin, milloin
huolettomuuden sankkaan sumuun. Oli mietteitä seurustelutaidosta,
kasvatuksesta, huvittelusta, sallimuksen suoman terveyden suuresta
arvosta, kaikista noista kysymyksistä, joista hän oli keskustellut tahi
ajatellut, usein juuri sitä mitä hänkin itsekseen oli tuuminut, usein
taas aivan toiselta kannalta, toisessa valossa. Monesti olivat
kirjoitelmat käännöksiä vieraista kielistä, enimmäkseen ranskasta,
mutta myöskin englannin kielestä, joskus saksasta, latinasta,
kreikasta tahi italiankielestä. Joskus mainittiin niitä otteiksi
kuuluisista englantilaisista viikkolehdistä The Tatlerista
(lörpöttelijästä) ja Spectatorista (katselijasta), joskus tapasi niissä
kohtia tutuista muotikirjailijoista Voltairesta, Fontenellesta,
Lambertista, van Effenistä. Kevyitä ja nerokkaita pätkiä, syntyneitä
suurten miesten työhuoneissa tahi kuuluisissa ranskalaisissa
salongeissa, tarjottiin nyt ruotsalaisessa runopuvussa tahi muuten
kotoisessa asussa Suomenkin sivistyneille.

Mutta näiden makupalain välillä oli muuta luettavaa. Oli

tutkimuksia suomen kielestä, kansasta ja historiasta. Siitähän sai
tietää yhtä ja toista, joka latinalaisissa, syvästi oppineissa
väitöskirjoissa oli pysynyt monen ylioppilaan omaiselle, monelle
valistuneelle porvarisperheen jäsenelle kunnioituksella aavistettuna
salaisuutena. Sai tietää, että suomen kielellä, jota talonpojat
puhuivat ja jota itsekin usein taisi, oli sukulaiskieliä pitkin Venäjän
valtakuntaa, että unkarinkieli oli sille varsin läheinen. Tuli pitkiä
kertomuksia, jotka näkyivät säännöllisesti joka numerossa
palautuvan ja joista aina vain edelleenkin luvattiin jatkoa; sellaisia
olivat tutkimukset Suomen ruhtinaista, Terseruksen uskonriidoista,
hullun Ulfstadiuksen vääräuskoisesta villityksestä, koulujen vaiheista.
Joskus arvosteltiin tieteellisiä teoksia. Monessa mahtoivat nämät
aineet herättää halua itsekin kokoilemaan tietoja tahi täydentämään
niitä kokoelmia merkillisistä asioista, joita oli tullut pitäjästään
tehneeksi, mutta jotka jo saattoivat olla unohtuneina johonkin
foliokirjaan tahi paperipakkaan. Pitäjänkertomukset kiihottivat
tekemään samanlaisia, tilastolliset tiedot niinikään. Ainakin tuli
tutustuneeksi asioihin, jotka eivät olleet paikkakunnan jokapäiväisiä
tapahtumia, eivät vanhettuneita tietoja Kustaa-kuninkaan Ranskan
matkasta, hallituksen toimista ja valtaherrain asemasta eivätkä
sitäkään mitä oli lukenut ranskalaisissa romaaneissa tahi
ruotsalaisissa puolitieteellisissä teoksissa. Monelle se oli aivan uutta.
Mutta moni pappismies maaseudulla näki siinä jotain tutunomaista ja
jos hän oli vanha ja saarnakirjainsa sekä saksalaisten
jumaluusoppiensa ääressä ehtinyt sen puoleksi unohtaa, muisteli
hän kumminkin aikoinansa akatemiassa sentapaista käsitelleensä,
vaikkakin eri tavalla ja eri muodossa.
 Niin sai yleisö tietoja, jotka koskivat juuri Suomea; pappeja tietysti
huvittivat hiippakuntansa uutisten jälkeen enimmän historialliset
tutkimukset, etenkin kirkon ja koulun vaiheita koskevat, aatelisia
ainakin lukuisat elämäkerrat monista maaherroista, kenraaleista,
eversteistä ja valtaneuvoksista, muuta yleisöä kaikenlaiset
mieltäkiinnittävät kertomukset. Vaan lukiessa alkoi sivistyneelle
yleisölle selvetä se, jota sen isät ja esi-isät jo olivat alkaneet
hämärästi aavistaa, jota muutamissa piireissä oli vuosikymmeniä
käsitetty ja selvitetty, se, että heillä kaikilla oli yhteinen suomalainen
isänmaa. Sen kansaanhan lehti lukijoitaan tutustutti, sen luontoa
kuvaili, sen historiasta kertoi kohtia ja antoi asiakirjoja. Siksipä se
alkoi näkyä kokonaisuutena; Turku ei huvittanut enää yksinään, ei
Häme eikä Pohjanmaa, vaan Suomi sellaisenaan. Ja kuitenkaan ei
tätä tunnetta varsin suuresti saa erottaa siitä maakuntarakkaudesta,
jota vermlantilainen, uplantilainen tahi smoolantilainen tunsi omaa
kotiseutuansa kohtaan; eri kieli ja huomattavasti eroavat tavat olivat
vain uurtaneet isänmaanrakkauden syvemmälle suomalaisten mieliin.

Vaikkei turkulaisten sanomain sepustuksissa tavallisesti kirjoittajan

nimimerkkiä ollut, tulivat he kumminkin monesti tunnetuiksi. Useat
kirjoitelmat oli Porthan sepittänyt. Niissä oli ruotsiksi mukailtuina
kreikkalaisia runopätkiä, saksalaisia sekä ranskalaisia mieterunoja ja
epigrammeja. Joskus oli suorasanaisia opettavaisia kappaleita.
Sukkelalla ja hienolla ivalla, valistajain kuululla aseella, vitsotaan
niissä elämän nurjia puolia, naiskauneuden katoavaisuutta ja
naislemmen oikkuisuutta, saiturin itaruutta, vanhuuden heikkouksia,
kirjailijain ryhdittömyyttä, akateemisen väittelyn muodollisuutta y.m.
Joskus Porthan otti käsitelläkseen jotakin oman yhteiskunnan
epäkohtaa, kuten painovapauden sortoa. Ja lopuksi hän täytti laajalti
sanomalehtien sivuja tutkielmilla ja asiakirjoilla, jotka kertoivat
huvittavia ja huomattavia piirteitä Suomen maasta ja
muinaisuudesta.

Yleisön mielestä pitkät tutkimukset ja monet asiakirjat lopultakin

liiaksi veivät tilaa kevyemmiltä kappaleilta. Kuului valituksia siitä, että
yleisön osanotto rupesi laimenemaan ja että lehdet alkoivat ilmestyä
epäsäännöllisesti sekä laihasisältöisinä. Toimitustyö joutui yhä
yksinomaisemmin Porthanin niskoille. — Samalla tulivat seuran
kokouksetkin harvemmiksi ja uhkasivat lopulta kokonaan lakata. Ajan
pitkään eivät elämänhaluiset virkamiehet ja upseerit jaksaneet liian
oppineesta professoriseurasta nauttia. Varsinkin tuntui ikävältä istua
kuuntelemassa, miten kokouksissa ääneen luettiin seuralle jätettyjä
pitkiä kaunokirjallisia tahi tieteellisiä sepustelmia ja arvosteltiin niitä.

Vuonna 1773 seura vähän vilkastui. Syynä oli se, että jäseniksi
otettiin paljon nuoria seuramiehiä, musiikki otettiin nimenomaisesti
ohjelmaan ja koko seura järjestettiin uudelle kannalle. Paitsi yhteisiä
kokouksia pidettiin tästä lähtien erikoisia kokouksia tiedemiesten,
erikoisia soitannon- ja erikoisia kirjallisuudenharrastajain
keskuudessa. Oli siis luovuttu kokeesta vetää yleisöä mikäli
mahdollista tieteellis-isänmaallisiin harrastuksiin, sillä tämä harrastus
vaikka edelleenkin ohjelmassa ollen, oli kuitenkin saanut väistyä
sivistyttävän seurustelun tieltä.

Vaan ei näinkään jaksanut seura pysyä pystyssä. Vuodesta 1776

sen toiminta uudelleen laimenee. Siinä oli liian erilaisia aineksia.
Nuoret runoilijat kuten Kellgren, jotka tunsivat jumalallista
neronlahjaa itsessänsä olevan, eivät voineet alistua ajan pitkään
Porthanin ohjaukseen ja korjailuun, hän kun heidän tuotteitaan
paranteli oman, akateemisen kauneuskaavansa mukaan. Ja
innokkaat pappismiehet, jotka tieteellisiä sepustelmia seuralle
lähettelivät, eivät voineet noudattaa sitä ankaraa tieteellistä
kritiikkiä, jonka nuoremmat yliopistomiehet Porthan, Calonius ja
Tidgren olivat omistaneet itsellensä. Vuonna 1779 kirjoitti siitä Kalm:
"Turun oppisanomat ovat täydessä sekasorrossa. — — — Olen
kysynyt syytä tähän ja minulle on vastattu, että Herrat Professorit
Porthan ja Bilmark, Asessori Juslén ja pari muuta lisäksi ovat muitta
mutkitta joko kokonansa hylänneet, karsineet tahi kauttaaltaan
muuttaneet seuran laatikkoihin jätetyt kirjoitukset; tämä on suuresti
loukannut kirjoittajia, jotka sentähden eivät enää ole jättäneet
mitään kirjoituksia, vieläpä jääneet pois kokouksistakin." Kun
Porthan pari kuukautta tämän jälkeen, keväällä 1779, matkusti
ulkomaille, hajosi seura ainaiseksi.

Henkilöt, jotka Aurora-seurassa olivat yksissä sivistyksen eteen

työskennelleet, kulkivat omia teitänsä. Huvinhaluiset etsivät
huvejansa muualta, nerokkaat kaunosielut Kellgren ja Edelcrantz
muuttivat Tukholmaan, ja heidän ystävänsä Kreander joutui muitten
akatemian opettajain kanssa varsin kireisiin väleihin. Mutta Porthan,
joka oli ollut seuran johtajana ja joka sen sanomalehteä vuosikausia
oli toimittanut, otti nyt yksityisellä tutkimus- ja julkaisutyöllään sekä
opettajatoimellaan toteuttaakseen Auroran ohjelmaa. Siihen
oikeuttivat häntä myöskin ne uudet, laajasuuntaiset näkökohdat,
jotka hän oli osannut itsellensä hankkia.
V.

Porthanista, monioppisesta yliopistomiehestä, oli vähitellen tullut

historiantutkijakin. Koetan lyhyesti selittää miten niin oli käynyt.
Kirjastonhoitajana oli akatemian vanha kirjasto häntä siihen määrään
huvittanut, ettei malttanut olla selville ottamatta, millaisessa tilassa
se ennen oli ollut, millaiset miehet sitä olivat hoitaneet ja miten
kirjat, joita oli sangen paljon, olivat sinne joutuneet. Viisaustiedettä
lukiessa piti katsoa millaisia oppijärjestelmiä ennen oli ollut vallalla ja
millaisia nyt: Cartesiuksen järjestelmän, aikoinaan kaikkien uskoman,
oli Wolffin oppi syrjäyttänyt ja nyt olivat parhaillaan muodissa Locken
filosofia ja valistajain opit. Tällainen silmäys filosofian vaiheisiin
opetti miten vaarallista oli liiaksi mihinkään oppijärjestelmään luottaa
ja miten välttämätöntä oli muodostaa oma, itsenäinen vakaumus.
Siksi Porthan luennoillaan aina poikkesi esittämään tärkeimpäin
mielipiteitten muodostumista. Samalla tavalla saivat ihmettelevät
ylioppilaat kuulla pieniä huvittavia kuvauksia kaikenlaisten tapain ja
laitosten vaiheista, kun näistä tuli puhe. Asiain historia oli niiden
toinen puoli; joka tahtoi asioihin tarkoin perehtyä ei tätäkään saanut
unohtaa. Kun näet rupesi tutkimaan jonkun laitoksen tahi tavan
syntyä ja muodostumista, huomasi toisinaan, että erehdys,
väärinkäsitys tahi tietämättömyys olivat sen aiheuttaneet. Mutta
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankbell.com