Visit ebookfinal.

com to download the full version and

explore more ebooks or textbooks

Emergence Contemporary Readings in Philosophy and

Science 1st Edition Mark A. Bedau

_____ Click the link below to download _____

https://ebookfinal.com/download/emergence-contemporary-
readings-in-philosophy-and-science-1st-edition-mark-a-bedau/

Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Emergence Contemporary Readings in Philosophy and Science

1st Edition Mark A. Bedau

https://ebookfinal.com/download/emergence-contemporary-readings-in-
philosophy-and-science-1st-edition-mark-a-bedau/

Ethics Contemporary Readings Routledge Contemporary

Readings in Philosophy 1st Edition Harry Gensler

https://ebookfinal.com/download/ethics-contemporary-readings-
routledge-contemporary-readings-in-philosophy-1st-edition-harry-
gensler/

Contemporary Debates in Political Philosophy Contemporary

Debates in Philosophy 1st Edition Thomas Christiano

https://ebookfinal.com/download/contemporary-debates-in-political-
philosophy-contemporary-debates-in-philosophy-1st-edition-thomas-
christiano/

Quantum Philosophy Understanding and Interpreting

Contemporary Science Roland Omnès

https://ebookfinal.com/download/quantum-philosophy-understanding-and-
interpreting-contemporary-science-roland-omnes/
The Ethics of Protocells Moral and Social Implications of
Creating Life in the Laboratory 1st Edition Mark A. Bedau

https://ebookfinal.com/download/the-ethics-of-protocells-moral-and-
social-implications-of-creating-life-in-the-laboratory-1st-edition-
mark-a-bedau/

Philosophy Of Psychology Contemporary Readings 1st Edition

Josã■© Luis Bermã■ºdez

https://ebookfinal.com/download/philosophy-of-psychology-contemporary-
readings-1st-edition-josa%c2%83a-luis-berma%c2%83aodez/

Personal Identity Blackwell Readings in Philosophy 1st

Edition Raymond Martin

https://ebookfinal.com/download/personal-identity-blackwell-readings-
in-philosophy-1st-edition-raymond-martin/

Animal Philosophy Essential Readings in Continental

Thought 1st Edition Matthew Calarco

https://ebookfinal.com/download/animal-philosophy-essential-readings-
in-continental-thought-1st-edition-matthew-calarco/

Philosophy The Classic Readings 1st Edition David E.

Cooper

https://ebookfinal.com/download/philosophy-the-classic-readings-1st-
edition-david-e-cooper/
Emergence Contemporary Readings in Philosophy and
Science 1st Edition Mark A. Bedau Digital Instant
Download
Author(s): Mark A. Bedau, Paul Humphreys
ISBN(s): 9781435640740, 1435640748
Edition: 1
File Details: PDF, 4.37 MB
Year: 2008
Language: english
Emergence
Emergence: Contemporary Readings in Philosophy and Science

edited by Mark A. Bedau and Paul Humphreys

A Bradford Book
The MIT Press
Cambridge, Massachusetts
London, England
( 2008 Massachusetts Institute of Technology

All rights reserved. No part of this book may be reproduced in any form by any electronic or me-
chanical means (including photocopying, recording, or information storage and retrieval) without
permission in writing from the publisher.

For information about special quantity discounts, please email [email protected]

This book was set in Stone Serif and Stone Sans on 3B2 by Asco Typesetters, Hong Kong.
Printed and bound in the United States of America.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Emergence : contemporary readings in philosophy and science / edited by Mark A. Bedau and
Paul Humphreys.
p. cm.
‘‘A Bradford book.’’
Includes bibliographical references and (p. ) index.
ISBN 978-0-262-02621-5 (hardcover : alk. paper) — ISBN 978-0-262-52475-9
(pbk. : alk. paper)
1. Emergence (Philosophy) 2. Science—Philosophy. I. Bedau, Mark. II. Humphreys, Paul.
Q175.32.E44E44 2007
501—dc22 2007000949

10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
Contents

Preface ix
Acknowledgments xi
Sources xiii

Introduction 1

I Philosophical Perspectives on Emergence 7

Introduction to Philosophical Perspectives on Emergence

1 The Rise and Fall of British Emergentism 19

Brian P. McLaughlin
2 On the Idea of Emergence 61
Carl Hempel and Paul Oppenheim
3 Reductionism and the Irreducibility of Consciousness 69
John Searle

4 Emergence and Supervenience 81

Brian P. McLaughlin

5 Aggregativity: Reductive Heuristics for Finding Emergence 99

William C. Wimsatt
6 How Properties Emerge 111
Paul Humphreys
7 Making Sense of Emergence 127
Jaegwon Kim
8 Downward Causation and Autonomy in Weak Emergence 155
Mark A. Bedau
vi Contents

9 Real Patterns 189

Daniel C. Dennett

II Scientific Perspectives on Emergence 207

Introduction to Scientific Perspectives on Emergence

10 More Is Different: Broken Symmetry and the Nature of the Hierarchical Structure
of Science 221
P. W. Anderson
11 Emergence 231
Andrew Assad and Norman H. Packard

12 Sorting and Mixing: Race and Sex 235

Thomas Schelling
13 Alternative Views of Complexity 249
Herbert Simon
14 The Theory of Everything 259
Robert B. Laughlin and David Pines
15 Is Anything Ever New? Considering Emergence 269
James P. Crutchfield

16 Design, Observation, Surprise! A Test of Emergence 287

Edmund M. A. Ronald, Moshe Sipper, and Mathieu S. Capcarrère
17 Ansatz for Dynamical Hierarchies 305
Steen Rasmussen, Nils A. Baas, Bernd Mayer, and Martin Nillson

III Background and Polemics 335

Introduction to Background and Polemics

18 Newtonianism, Reductionism, and the Art of Congressional Testimony 345

Stephen Weinberg
19 Issues in the Logic of Reductive Explanations 359
Ernest Nagel
20 Chaos 375
James P. Crutchfield, J. Doyne Farmer, Norman H. Packard, and Robert S. Shaw
21 Undecidability and Intractability in Theoretical Physics 387
Stephen Wolfram
Contents vii

22 Special Sciences (Or: The Disunity of Science as a Working Hypothesis) 395

Jerry Fodor
23 Supervenience 411
David Chalmers
24 The Nonreductivist’s Troubles with Mental Causation 427
Jaegwon Kim

Annotated Bibliography 447

About the Authors 455
Index 459
Preface

Thirty years ago emergence was largely ignored in philosophy and science. Its ethos
ran counter to the reductionist views of the time, and it seemed to invoke mystical
and unexplainable levels of reality. Things have changed. Emergence is now one of
the liveliest areas of research in both science and philosophy. This activity holds out
great promise for understanding a wide variety of phenomena in ways that are intrigu-
ingly different from more traditional approaches. The reason for this change is compli-
cated, but it results in part from developments in a number of vigorous and successful
research programs within complexity theory, artificial life, physics, psychology, sociol-
ogy, and biology. In parallel, although often driven by independent developments in
the philosophy of science and the philosophy of mind, philosophers have been devel-
oping new conceptual tools for understanding emergent phenomena.
This book covers the principal approaches to emergence found in contemporary phi-
losophy and science. All of the chapters are contemporary classics that either have
played a significant role in the development of thinking about emergence or capture
and refine widely held pretheoretical positions on emergence. They originally were
published in widely scattered and intellectually diverse sources. This volume for the
first time collects them all in one easily accessible place. We have included selections
that represent most, if not all, of the major contemporary approaches to emergence.
However, in emphasizing the interactions between the philosophical and scientific
approaches to emergence, we are striking out deliberately in a particular direction. For
entirely understandable reasons, much of the recent philosophical literature on emer-
gence, not to mention the broader public’s attention, has been motivated by an inter-
est in whether specifically mental features, such as consciousness, emerge from brain
states and properties. We have included selections from that tradition, but we believe
that progress in understanding emergence will be helped by a familiarity with work in
areas outside psychology and the philosophy of mind. By understanding how emer-
gent phenomena occur and are represented in physics and artificial life, for example,
those with a philosophical interest in the subject can acquire a broader perspective on
what is peculiar to emergence. Conversely, the abstractness and conceptual clarity
x Preface

characteristic of philosophy can provide a much broader perspective from which scien-
tists can see connections with kinds of emergence that lie outside their own disciplines.
And so this collection has a variety of intended audiences. It aims to be informative
to both philosophers and scientists, but we also hope that many others, including stu-
dents, will find the selections helpful and thought provoking. Most of the chapters can
be understood by an intelligent reader who is not an expert in the specific discipline
represented by a given author, and the third section can be used as a reference source
on somewhat more specialized topics. Although we believe that our ordering provides
a natural progression of ideas within each section, readers with different backgrounds
no doubt will find it natural to begin with different sections. Our part introductions
put the chapters into context, explain how they are connected, and pose some key
questions for further exploration. The chapters in this book form only the tip of the
iceberg of the emergence literature in contemporary philosophy and science, and fur-
ther reading material is listed in the bibliography. Those who wish to use the collection
as the basis for a course or seminar on emergence in some specific area easily can sup-
plement our readings with more specialized and technical material.
Above all, we have endeavored to include selections that provide constructive and
useful methods for understanding emergence. Throughout the introductions, we have
posed questions, many of them currently lacking definitive answers. We hope that
readers who work through this book will be well positioned to advance and eventually
solve those problems.
Our book has an associated Web site containing supplementary material. Among
other things, the site contains links to software including flocking and schooling sim-
ulations, the Game of Life, and self-organizing systems, as well as links to other reputa-
ble sites on emergence. We encourage readers to download and experiment with the
simulations because many aspects of emergence have an essentially dynamic compo-
nent that can only be understood through firsthand experience. The site also contains
links to some classic publications that are now in the public domain, and updates
about important new publications on emergence will be added periodically. As new
resources arise over time, the site will grow and evolve. The Web site can be found at:
http://mitpress.mit.edu/emergence
Mark A. Bedau
Paul Humphreys
Acknowledgments

The editors would like to thank a number of friends and colleagues from whom we
have received valuable assistance while developing this anthology. For organizing the
Paris conference on emergence where we met and learned of our shared perspective,
we thank: Anouk Barberousse, Jacques Dubucs, and Philippe Huneman. For feedback
on contents: Andreas Hutteman, Jenann Ismael, Sandy Mitchell, Norman Packard,
and Bill Wimsatt. For secretarial help: Kathy Kennedy and Amanda Waldroupe. For fi-
nancial support at a critical final stage: Stillman Drake funds from the Dean of Faculty
at Reed College. Mark Bedau would like to thank colleagues at ProtoLife Srl, Reed Col-
lege, the Santa Fe Institute, and the European Center for Living Technology for valu-
able and enjoyable discussions on emergence and related topics. Paul Humphreys
would also like to thank members of the Institute d’Histoire et de Philosophie des
Sciences et des Techniques (Paris) and of the Keswick Society for extensive discussions
on emergence, complexity, and related topics.
Sources

Grateful acknowledgment is made to the following publishers and authors:

1. ‘‘The Rise and Fall of British Emergentism’’ by Brian P. McLaughlin, from Emergence
or Reduction?: Essays on the Prospects of Nonreductive Physicalism, edited by Beckerman,
Flohr, and Kim. Copyright ( 1992 by Walter de Gruyter GmbH & Co. Reprinted by
permission of Walter de Gruyter GmbH & Co. and Brian P. McLaughlin.
2. ‘‘On the Idea of Emergence’’ by Carl Hempel and Paul Oppenheim, from Aspects of
Scientific Explanation and other Essays in the Philosophy of Science by Carl Hempel. Copy-
right ( 1965 by the Free Press. Reprinted by permission of the University of Chicago
Press.
3. ‘‘Reductionism and the Irreducibility of Consciousness’’ by John Searle from The
Rediscovery of the Mind. Copyright ( 1992 by the MIT Press. Reprinted by permission
of the MIT Press and John Searl.
4. Excerpt from ‘‘Emergence and Supervenience’’ by Brian P. McLaughlin, from Intel-
lectica 25 (1997), edited by Rosenthal. Copyright ( 1997 by Intellectica. Reprinted by
permission of Intellectica and Brian P. McLaughlin.
5. ‘‘Aggregativity: Reductive Heuristics for Finding Emergence’’ by William C. Wim-
satt, from Philosophy of Science 64(4): Suppl.2: S372–S384 (1997), edited by Dickson.
Copyright ( 1997 by the University of Chicago Press. Reprinted by permission of the
University of Chicago Press and William C. Wimsatt.
6. ‘‘How Properties Emerge’’ by Paul Humphreys, from Philosophy of Science 64 (1997).
Copyright ( 1997 by the Philosophy of Science Association. All rights reserved.
Reprinted by permission of the author.
7. ‘‘Making Sense of Emergence’’ by Jaegwon Kim from Philosophical Studies 95 (1999),
edited by Cohen. Copyright ( 1999 by Springer Science and Business Media.
Reprinted by permission of Springer Science and Business Media and Jaegwon Kim.
8. ‘‘Downward Causation and Autonomy in Weak Emergence’’ by Mark A. Bedau,
from Principia Revista Internacional de Epistemologica 6 (2003), edited by Dutra.
xiv Sources

Copyright ( by Principia Revista Internacional de Epistemologica. Reprinted by permis-

sion of Principia Revista Internacional de Epistemologica and Mark A. Bedau.
9. Excerpt from ‘‘Real Patterns’’ by Daniel C. Dennett from The Journal of Philosophy 87
(1991), edited by Smylie. Copyright ( 1991 by the Journal of Philosophy, Inc.
Reprinted by permission of the Journal of Philosophy, Inc. and by Daniel C. Dennett.
10. ‘‘More is Different’’ by P. W. Anderson from Science 177 (1972), edited by Ken-
nedy. Copyright ( 1972 by the American Association for the Advancement of
Science. Reprinted by permission of the American Association for the Advancement
of Science and P. W. Anderson.
11. Excerpt from ‘‘Emergent Colonization in an Artificial Ecology’’ by Andrew Assad
and Norman H. Packard from Towards a Practice of Autonomous Systems 9 Systems: Pro-
ceedings of the First European Conference on Artifical Life, edited by Varela and Bourgine.
Copyright ( 1992 by the MIT Press. Reprinted by permission of the MIT Press, Andrew
Assad, and Norman H. Packard.
12. Excerpt from Micromotives and Macrobehavior by Thomas C. Schelling. Copyright (
1978 by W.W. Norton & Company, Inc. Reprinted by permission of W.W. Norton &
Company, Inc. and Thomas C. Schelling.
13. ‘‘Alternative Views of Complexity’’ by Herbert Simon from The Sciences of the Arti-
ficial, third edition. Copyright ( 1996 by the MIT Press. Reprinted by permission of
the MIT Press.
14. ‘‘The Theory of Everything’’ by Robert B. Laughlin and David Pines, from Proceed-
ings of the National Academy of Sciences 97 (2000). Copyright ( 2000 by the National
Academy of Sciences. Reprinted by permission of the National Academy of Sciences
and David Pines.
15. ‘‘Is Anything Ever New? Considering Emergence’’ by James Crutchfield, from Com-
plexity: Metaphors, Models, and Reality, edited by Cowan, Pines, and Meltzer. Copyright
( 1999 by Westview Press. Reprinted by permission of Basic Books, a member of
Perseus Books, LLC and James Crutchfield.
16. ‘‘Design, Observation, Surprise! A Test of Emergence’’ by Edmund M. A. Ronald,
Moshe Sipper, and Mathieu S. Capcarrère from Artificial Life 5 (1999). Copyright (
1999 by the MIT Press. Reprinted by permission of the MIT Press, Edmund M. A.
Ronald, Moshe Sipper, and Mathieu S. Capcarrère.
17. ‘‘Ansatz for Dynamical Hierarchies’’ by Steen Rasmussen, Nils A. Baas, Bernd Mayer,
and Martin Nillson from Artificial Life 7 (2001). Copyright ( 2001 by the MIT Press.
Reprinted by permission of the MIT Press, Steen Rasmussen, Nils A. Baas, Bernd Mayer,
and Martin Nillson.
18. ‘‘Newtonianism, Reductionism, and the Art of Congressional Testimony’’ by
Stephen Weinberg from Nature 330 (1987), edited by Campbell. Copyright ( 1987
Sources xv

by Nature Publishing Group. Reprinted by permission of Nature Publishing Group and

Stephen Weinberg.
19. Excerpt from Teleology Revisited and Other Essays in the Philosophy and History of
Science by Ernest Nagel. Copyright ( Sidney Nagel and Hackett Publishing Company,
Inc. Reprinted by permission of Hackett Publishing Company, Inc. All rights reserved.
20. ‘‘Chaos’’ by James P. Crutchfield, J. Doyne Farmer, Norman H. Packard, and Robert
S. Shaw, from Scientific American 255 (1986), edited by Rennie. Copyright ( 1986 by
Scientific American. Reprinted by permission of Scientific American, James P. Crutchfield,
J. Doyne Farmer, Norman H. Packard, and Robert S. Shaw.
21. ‘‘Undecidability and Intractability in Theoretical Physics’’ by Stephen Wolfram
from Physical Review Letters 54 (1985), edited by Basbas, Brown, Sandweiss, and Schuh-
mann. Copyright ( 1985 by the American Physical Society. Reprinted by permission
of the American Physical Society and Stephen Wolfram.
22. ‘‘Special Sciences, or the Disunity of Science as a Working Hypotheses’’ by Jerry
Fodor from Synthese 28 (1974), edited by Hendricks, Symons, and van Benthem. Copy-
right ( 1974 by Springer Science and Business Media. Reprinted by permission of
Springer Science and Business Media and Jerry Fodor.
23. Excerpt from ‘‘Supervenience’’ by David J. Chalmers, from The Conscious Mind: In
Search of a Fundamental Theory. Copyright ( 1996 by David J. Chalmers. Reprinted by
permission of Oxford University Press, Inc. and David J. Chalmers.
24. ‘‘The Nonreductivist’s Troubles with Mental Causation’’ by Jaegwon Kim, from
Mental Causation, edited by Heil and Mele. Copyright ( 1993 by Oxford University
Press. Reprinted by permission of Oxford University Press, Inc. and Jaegwon Kim.
Introduction

Emergence relates to phenomena that arise from and depend on some more basic phe-
nomena yet are simultaneously autonomous from that base. The topic of emergence is
fascinating and controversial in part because emergence seems to be widespread and
yet the very idea of emergence seems opaque, and perhaps even incoherent. The topic
has special urgency today because of the burgeoning attention to emergence in con-
temporary philosophy and science.
This book examines how emergence is treated in contemporary philosophy and
science, and one of our goals is to facilitate informed discussions between these com-
munities. Less insular discussions should clarify what the main categories of emergence
are thought to be today, and how well they apply to the paradigm cases considered in
contemporary philosophy and science. We hope that the eventual outcome will be an
understanding of emergence that is both philosophically rigorous and useful in empir-
ical science.
This general introduction to the book gives some examples of apparent emergent
phenomena, calls attention to a few methodological subtleties, and then highlights
some central open questions about emergence that the chapters in this book collec-
tively address. The first section covers contemporary philosophical perspectives on
emergence. Part II covers today’s scientific perspectives on emergence. The last group
of chapters collects contextual and background material from both philosophy and
science. Each section’s introductory essay discusses the chapters’ unifying themes
and issues.
One of the best ways to get a feel for emergence is to consider widely cited core
examples of apparent emergent phenomena. The examples involve a surprising variety
of cases. One group concerns certain properties of physical systems. For example, the
liquidity and transparency of water sometimes are said to emerge from the properties
of oxygen and hydrogen in structured collections of water molecules. As another ex-
ample, if a magnet (specifically a ferromagnet) is heated gradually, it abruptly loses
its magnetism at a specific temperature—the Curie point. This is an example of physi-
cal phase transitions, which often are viewed as key examples of emergence. A third
2 Introduction

example involves the shape of a sand pile. As grains of sand are added successively
to the top of the pile, the pile forms a conical shape with a characteristic slope, and
successive small and large avalanches of sand play an important role in preserving
that shape. The characteristic sand pile slope is said to emerge from the interactions
among the grains of sand and gravity.
Life itself is one of the most common sources of examples of apparent emergence.
One simple case is the relationship between a living organism and the molecules that
constitute it at a given moment. In some sense the organism is just those molecules,
but those same molecules would not constitute an organism if they were rearranged
in any of a wide variety of ways, so the living organism seems to emerge from the
molecules. Furthermore, developmental processes of individual organisms are said to
involve the emergence of more mature morphology. A multicellular frog embryo
emerges from a single-celled zygote, a tadpole emerges from this embryo, and eventu-
ally a frog emerges from the tadpole. In addition, evolutionary processes shaping bio-
logical lineages also are said to involve emergence. A complex, highly differentiated
biosphere has emerged over billions of years from what was originally a vastly simpler
and much more uniform array of early life forms. The mind is a rich source of potential
examples of emergence. Our mental lives consist of an autonomous, coherent flow of
mental states (beliefs, desires, memories, fears, hopes, etc.). These, we presume, some-
how emerge out of the swarm of biochemical and electrical activity involving our neu-
rons and central nervous system.
A final group of examples concerns the collective behavior of human agents. The or-
igin and spread of a teenage fad, such as the sudden popularity of a particular hairstyle,
can be represented formally in ways similar to a physical phase transition, and so seem
to involve emergence. Such phenomena often informally are said to exhibit ‘‘tipping
points.’’ Another kind of case is demonstrated in a massive traffic jam spontaneously
emerging from the motions of individual cars controlled by individual human agents
as the density of cars on the highway passes a critical threshold. It is interesting to
speculate about whether the mechanisms behind such phenomena are essentially the
same as those behind certain purely physical phenomena, such as the jamming of
granular media in constricted channels.
The chapters in this book are full of many other examples of apparent emergent phe-
nomena. These examples can serve as useful guides against which to test an account of
emergence. However, testing accounts with these examples is not always simple. Every-
thing else being equal, it would count in favor of a theory of emergence if it could ex-
plain how all these examples do involve emergence. But there is no guarantee that the
best theory will classify all these examples as genuine cases of emergence. When we fi-
nally understand what emergence truly is, we might see that many of the examples are
only apparent cases of emergence. Indeed, one of the hotly contested issues is whether
there are any genuine examples of emergence.
Introduction 3

Identifying the genuine examples of emergence is possible only given an appropriate

definition of emergence, but as the chapters in this book amply illustrate, the proper
characterization of emergence still is contested. Finding appropriate definitions or
theories of emergence with indisputable instances has obvious consequences for the
scientific legitimacy of emergence. One of the most important differences between
contemporary accounts of emergence and their precedents is that the earlier accounts
quickly became metascientific because the examples used to illustrate emergence
tended to be phenomena such as life that at the time were well beyond the realm of
serious scientific understanding. Nowadays, we know much more about complex phe-
nomena like life, so many of the plausible candidates for emergence now are well un-
derstood by science. Any adequate definition of emergence would take these into
account in the sense that at least some of these examples should be included under
the definition in a clear naturalistic fashion. Fashioning such a definition, however,
involves an inescapable back-and-forth process, hinted at above. Definitions and
theories may be sharpened to account for more examples, but also candidate examples
may be abandoned because they fail to fit an otherwise convincing theory. In a similar
way, we must be prepared to abandon some of our preconceptions and background
beliefs about emergence if a persuasive and detailed theory of emergence calls them
into question.
One small caveat is needed here. Hunting for emergence is an exciting sport, but the
claim that something is emergent should be made with care and supported with per-
suasive evidence. Indeed, some of the articles reprinted in this collection ultimately
are quite skeptical about emergence and argue that emergent phenomena, if they exist
at all, are likely to be uncommon. One should not lightly abandon nonemergent,
reductionist approaches that have been successful in many areas of science and philos-
ophy. At the same time, one also should note that many of the conceptions of emer-
gence developed and defended in this book are consistent with many common forms
of reductionism.
The study of emergence is still in its infancy and currently is in a state of consider-
able flux, so a large number of important questions still lack clear answers. Surveying
those questions is one of the best ways to comprehend the nature and scope of the
contemporary philosophical and scientific debate about emergence. Grouped together
here are some of the interconnected questions about emergence that are particularly
pressing, with no pretense that the list is complete.

1. How should emergence be defined? A number of leading ideas appear in different

definitions of emergence, including irreducibility, unpredictability, conceptual nov-
elty, ontological novelty, and supervenience. Some definitions combine a number of
these ideas. We should not presume that only one type of emergence exists and needs
definition. Instead, different kinds of emergence may exist, so different that they fall
under no unified account. Emergent phenomena might well come in fundamentally
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 — Se ei ole mitään, se on vain tuo hullu parooni Nikolai, joka on
niin rikas!… Hän on tullut mielipuoleksi, hän luulee olevansa
vararikon partaalla ja valittelee sitä yötä ja päivää.

— Parooni Nikolai! huudahti Pyhä-Sylvanus, siinä vielä eräs, jolta

te olisitte tahtonut pyytää paitaa, Nelilehti!

Tämän viimeisen kohtauksen jälkeen he eivät enää viitsineet

kauvemmin etsiä terveellistä paitaa valtakunnan rikkaiden parista.
Mutta koska he olivat tyytymättömiä päiväänsä ja pelkäsivät
saavansa huonon vastaanoton kuninkaan puolelta, alkoivat he
molemmin puolin syyttää toisiaan vastoinkäymisistään.

— Kaikkea teidän mieleenne johtuukin, Nelilehti, lähteä noiden

ihmisten luo hakemaan mitään muuta kuin eriskummallisia irvikuvia!
Heidän tapansa, ajatuksensa, tunteensa, kaikki on epätervettä;
heissä ei ole mitään säännönmukaista eikä luonnollista. He ovat
epäsikiöitä.

— Mitä! Ettekö juuri itse sanonut, Pyhä-Sylvanus, että rikkaus on

hyve, että on oikein uskoa rikkaiden hyvyyteen ja suloista uskoa
heidän onneensa? Mutta huomatkaa: on ero rikkauden ja rikkauden
välillä. Jos aatelisto on köyhää ja aatelittomat rikkaita, menee kaikki
nurin ja koko valtio sekaisin.

— Nelilehti, ikäväkseni täytyy minun teille ilmoittaa, että teillä ei ole

minkäänlaista käsitystä nykyaikaisten valtioiden rakenteesta. Te ette
ymmärrä sitä aikaa, jossa elätte. Mutta samapa tuo. Jospa nyt
tunnustelisimme tuota kultaista keskulaisuutta! Mitä siitä arvelette?
Luulen, että tekisimme viisaasti, jos huomenna kävisimme
kaupungin naisten, sekä porvarittarien että ylhäissäätyisempien,
vastaanotoissa. Me voimme niissä nähdä erilaatuisia ihmisiä, ja jos
luotatte minuun, niin käymme ensin vaatimattomammassa
asemassa olevia porvarisnaisia tervehtimässä.
8. LUKU.

Pääkaupungin salongit.

He tekivät niinkuin puhe oli ollut. He ilmoittautuivat ensiksi rouva

Liemen luo, joka oli ruokavara-tehtailijan puoliso; hänen miehellään
oli tehdas kaupungin pohjoisosassa. He tapasivat sekä herra että
rouva Liemen onnettomina siitä, että heitä ei ollut kutsuttu rouva
Kultapuntarin luo, joka oli valimomestarin ja eduskunnan jäsenen
puoliso. He menivät rouva Kultapuntarin luo, joka oli vallan
epätoivoissaan samoin kuin hänen miehensäkin, syystä että heitä ei
ollut kutsuttu rouva Kyyhkyslakan luo, joka oli valtakunnan päärin ja
entisen oikeusministerin puoliso. He menivät rouva Kyyhkyslakan luo
ja tapasivat sekä päärin että päärittären silmittömästi raivoissaan
siitä, että he eivät saaneet kuulua kuningattaren seurapiiriin.

Ne vierailijat, joita he tapasivat näissä eri perheissä, eivät olleet

vähemmän onnettomia, epätoivoisia ja raivostuneita. Sairaudet,
sydämentuskat ja rahahuolet jäytivät heidän rauhaansa. Ne, jotka
omistivat jotakin, pelkäsivät kadottavansa sen mitä heillä oli ja olivat
vielä onnettomampia kuin ne, joilla ei ollut mitään.
Huomaamattomassa asemassa olevat henkilöt pyrkivät näkösälle ja
kuuluisat tahtoivat loistaa vielä enemmän. Työ rasitti useimpia; ja ne,
joilla ei ollut mitään tekemistä, vaivaantuivat ikävästä, joka oli vielä
julmempaa kuin työ. Monet kärsivät myötätunnosta jotakuta toista
kohtaan, kokien samoja tuskia kuin heidän vaimonsa tai rakkaat
lapsensa. Vieläpä varsin monet riutuivat sellaisen taudin kourissa,
jota heillä ei ollenkaan ollut, mutta jonka he luulivat saaneensa tai
pelkäsivät saavansa.

Koleera oli juuri vast’ikään kulkutaudin luontoisena raivonnut

kaupungissa, ja eräästäkin liikemiehestä kerrottiin, että hän, peläten
saavansa tartunnan ja keksimättä mitään tarpeeksi varmaa
turvapaikkaa, teki itsemurhan.

— Ja kaikkein pahinta, — valitteli Nelilehti, — on se, että nämä

ihmisraukat, tyytymättä niihin todellisiin vastoinkäymisiin, joita sataa
heidän päälleen tiheästi kuin rakeita, vielä lisäksi vaivaavat itseään
kuviteltujen tuskien painajaisella.

— Ei ole mitään kuviteltuja tuskia, vastasi Pyhä-Sylvanus. Kaikki

tuskat ovat todellisia heti kun ihminen kerran tuntee ne, ja tuskan
unelma on todellista tuskaa.

— Olkoon miten hyvänsä, vastasi Nelilehti. Mutta kun minä joudun

hellittämään kiviä rakostani, niin soisinpa kernaasti, että se olisi vain
unta.

Ja uudelleen sai Pyhä-Sylvanus tilaisuuden todeta, että ihmiset

usein murehtivat aivan vastakkaisista ja ristiriitaisista syistä.

Hän keskusteli nimittäin rouva Kyyhkyslakan salongissa peräkkäin

kahden hyvin älykkään, valistuneen ja henkisesti varttuneen henkilön
kanssa, jotka kiertäin kaartain vaistomaisesti pukivat ajatuksensa
sellaiseen muotoon, että siinä heidän tietämättään paljastui se
sisäinen paha, joka heitä kalvoi. Valtiollinen tila oli aiheuttanut
molempain murheen, mutta aivan vastakkaisista syistä. Hra
Hanhenkoura pelkäsi joka hetki jonkunlaista muutosta. Keskellä
vallitsevia vakiintuneita olosuhteita, keskellä hyvinvointia ja rauhaa,
jota maa par'aikaa nautti, hän odotti pelolla ja vavistuksella
levottomuuksia ja perinpohjaista vallankumousta. Värisevin käsin
avasi hän joka päivä sanomalehdet; hän oli varma siitä, että
jonakuna aamuna saisi lukea kapinoiden ja mellakkain jo alkaneen.
Tämän tunnelman painostuksen alaisina ollen muuttuivat kaikki
mitättömimmät ja jokapäiväisimmät tapaukset ja sattumat hänen
mielikuvituksessaan suurten vallankumousten ensimäisiksi enteiksi,
maailmannielevän vedenpaisumuksen alkusoitoksi. Luullen aina
olevansa tuon yleismaailmallisen romahduksen kynnyksellä hän eli
ainaisen kauhun vallassa.

Aivan päinvastainen ja vielä ihmeellisempi ja harvinaisempi vaiva

hivutti hra Kuhalampea. Tyyneys ikävystytti häntä, yleinen järjestys
tuskastutti häntä, rauha oli hänestä inhoittava, inhimillisten ja
jumalallisten lakien ylevä yksitoikkoisuus ylen tylsyttävä. Hän kaipasi
salaa muutoksia ja toivoi hartaasti myllerryksiä, vaikka hän muiden
kuullen oli niitä pelkäävinänsä. Tämä hyvä, lempeä, ystävällinen ja
inhimillinen mies ei voinut kuvitella itselleen mitään muuta iloa kuin
saada kerran nähdä maansa, maapallon ja koko
maailmankaikkeuden tuhoutuvan ja hän koetti tähystellä tähdistä
mahdollisesti läheneviä yhteentörmäyksiä ja mullistuksia. Hänen
mielessään asui ainainen pettymys, alakuloisuus, surullisuus ja
synkkyys, sillä valtiollisten asiakirjain tyyli ja katujen rauhalliset näyt
muistuttivat hänelle aina olevien olojen muuttumattomuudesta, ja
hän kärsi tästä sitäkin enemmän, kun hän ihmistuntemuksensa ja
kokemusperäisen ymmärtäväisyytensä pohjalta tiesi, kuinka
säilyttämisen, perintätapojen, jäljittelyn ja kuuliaisuuden henki on
kansoissa voimakas, ja kuinka tasaisesti ja hitaasti yhteiskunnallinen
elämä kehkeytyy.

Pyhä-Sylvanus pani merkille rouva Kyyhkyslakan vastaanotossa

toisenkin, vielä laajempikantoisen ja tärkeämmän
vastakohtaisuuden.

Eräässä pienen salongin kulmauksessa keskusteli hra Korkea-

Kaulus, siviilioikeuden presidentti, rauhallisesti ja matalalla äänellä
hra Vuori-Äyrään, eläintieteellisen puutarhan johtajan kanssa.

— Tunnustan teille, ystäväni, sanoi hra Korkea-Kaulus, että

kuoleman ajatus on tappaa minut. Ajattelen sitä lakkaamatta, kidun
kuoleman tuskissa joka hetki. Kuolema kauhistaa minua, ei itsensä
vuoksi, sillä se itse ei ole mitään, vaan sen vuoksi, mitä sitten
seuraa, tulevan elämän vuoksi. Minä uskon siihen; minä uskon ja
luotan varmasti kuolemattomuuteeni. Järki, vaisto, tiede, jumalallinen
ilmestys, kaikki todistaa minulle, että on olemassa katoamaton sielu;
kaikki osoittaa minulle ihmisen luonnonlaadun, hänen alkuperänsä ja
lopullisen kohtalonsa juuri sellaiseksi kuin kirkko sen meille kuvaa.
Minä olen kristitty; minä uskon iankaikkiseen kadotukseen, ja noiden
tuskien hirvittävä kuva seuraa minua kaikkialle; helvetti pelottaa
minua ja tämä pelko, joka on minussa kaikkia muita tunteita
voimakkaampi, hävittää minussa pelastuksen toivon ja kaikki siihen
tarvittavat hyveet, upottaa minut syvimpään epätoivoon ja tekee
minut siten vikapääksi juuri siihen ikuiseen tuleen, jota pelkään.
Viimeisen tuomion pelko tuomitsee minut, helvetin kauhu syöksee
minut siihen, ja minä kärsin jo eläissäni kaikkia kadotuksen vaivoja.
Ei ole mitään kidutusta, jota voisi verrata siihen, mitä minä saan
kestää ja joka yhä vain lisääntyy vuodesta vuoteen, päivästä
päivään, hetkestä hetkeen, koska jokainen vuosi, jokainen päivä,
jokainen minuutti vie minua lähemmäksi kauhuni lähdettä. Elämäni
on yhtä ainoaa pitkää kuolinkamppailua täynnä tuskaa ja
tukehduttavaa pelkoa.

Lausuessaan näitä sanoja oikeuden valvoja huitaisi käsillään

ilmaa ikäänkuin torjuakseen niitä sammumattomia liekkejä, joiden
hän jo tunsi itseään ympäröivän.

— Minä kadehdin teitä, rakkahin ystävä, — huokasi hra Vuori-

Äyräs. Te olette onnellinen minuun verrattuna. Minuakin vaivaa
kuoleman ajatus, mutta kuinka se eroaakaan teidän
käsitystavastanne ja kuinka paljon hirvittävämpi se onkaan! Minun
opintoni ja itse tekemäni huomiot, vertailevan anatomian
jokapäiväinen harjoittaminen ja syvät aineen olemusta ja rakennetta
koskevat tutkimukseni ovat johtaneet minut siihen vakaumukseen,
että sanat sellaiset kuin sielu, henki, kuolemattomuus, aineettomuus,
eivät merkitse muuta kuin fyysillisiä ilmiöitä tai näiden ilmiöiden
kieltämistä ja että meille elämän käsite on myöskin samalla
tietoisuuden käsite ja että kuolema vihdoin on samaa kuin meidän
täydellinen häviämisemme. Ei ole olemassa mitään sanaa, jolla
voisimme tulkita sitä, mikä seuraa elämää, sillä sana "tyhjyys" jota
me siitä käytämme, on ainoastaan avuton kieltämisen ele, jonka me
teemme luonnolle. Tyhjyys, se on joku ääretön "ei mitään", ja tämä
"ei mitään" ympäröi meitä. Siitä me tulemme ja siihen me menemme;
me olemme siis kahden tyhjyyden välillä niinkuin pähkinänkuori
meren mainingeilla. Tyhjyys, se on jotakin mahdotonta ja sentään
varmaa; sitä ei voi käsittää ja se on sentään olemassa. Ihmisten
onnettomuus, näettekös, ihmisten onnettomuus ja rikos on juuri
siinä, että he ovat keksineet nämä seikat. Muut eläimet eivät tiedä
niitä, meidänkin olisi pitänyt jäädä ainaiseksi niistä tietämättömiksi.
Olla ja lakata olemasta! Tämän ajatuksen hirmuisuus nostaa hiukset
pystyyn päässäni; se ei hetkeksikään jätä minua. Olemattomuus
turmelee ja nielee minulta olevaisuuden, ja tyhjyys upottaa minut
kuiluunsa jo edeltäpäin. Julma järjettömyys! Minä tunnen ja näen sen
varjon alati ylläni.

— Minä olen kuitenkin enemmän surkuteltava kuin te, vastasi hra

Korkea-Kaulus. Joka kerran kun vain lausuttekin tuon petollisen ja
suloisen sanan tyhjyys, hivelee se sieluani ja houkuttelee minua,
niinkuin sairaan päänalainen, levon ja unen lempeällä lupauksella.

Mutta Vuori-Äyräs intti:

— Minun kärsimykseni ovat paljon sietämättömämpiä kuin teidän,

koskapa yhteinen kansakin vallan hyvin kestää ikuisen helvetin
ajatuksen, mutta jumalankieltäjänä oleminen aina vaatii
harvinaisempaa sielunvoimaa. Uskonnollinen kasvatus ja
salatieteilevä ajatustapa ovat herättäneet teissä pelkoa ja vihaa
inhimillistä elämää kohtaan. Te ette ole ainoastaan kristitty ja
katolinen; te olette lisäksi jansenisti ja te kannatte silmäänne edessä
samaa kuilua, jota Pascalkin rakasti. Minä, minä rakastan elämää,
tätä maista elämää, elämää sellaisenaan, tätä maan matojen kehnon
viheliäistä elämää. Minä rakastan sitä, vaikka se on raakaa, huonoa,
karkeaa; minä rakastan sitä, vaikka se on halpaa likaista ja
turmeltunutta; minä rakastan sitä, vaikka se on tuhmaa, järjetöntä ja
julmaa; minä rakastan sitä kaikessa sen riettaudessa ja
häpeällisyydessä, kaikessa sen halpamaisuudessa ja
ruttoisuudessa, sen rumuudessa ja iljettävässä löyhkässä, kaikessa
sen turmeluksessa ja saastassa. Ja tuntiessani, että se livahtaa
käsistäni ja pakenee pois minulta, minä vapisen niinkuin raukka ja
tulen hulluksi epätoivosta. Sunnuntaisin ja juhlapäivinä kuljeskelen
tavallisesti väkirikkaissa kaupunginosissa, hukuttaudun
ihmisjoukkoihin, jotka vyöryvät kaduilla, sukeltaudun keskelle
miesten, naisten ja lasten sankimpia parvia, tungeskelen
kuljeskelevien laulajien ympärillä ja seisoskelen ulkomaalaisten
markkinakujeilijain kojujen edessä; en pelkää likaisten hameiden, en
rasvaisten liivien kosketusta, vedän sisääni hien, hiusten ja
hengityksen väkeviä ja kuumia tuoksuja. Tunnen olevani tässä
elämän kuhinassa ikäänkuin kauempana kuolemasta. Kuulen äänen,
joka koko ajan kuiskaa minulle:

"- Pelosta, jota minä sinussa herätän, voin ainoastaan minä sinut
parantaa; väsymykselle, jolla uhkaukseni sinua rasittaa, voin
ainoastaan minä antaa lepoa." — Mutta minä en tahdo! Minä en
tahdo!

— Voi, — huokasi oikeuden valvoja. Jos emme kerran tässä

elämässä parane niistä taudeista, jotka jäytävät sieluamme, niin ei
kuolemakaan tuo lepoa.

— Ja se minua etenkin raivostuttaa, — jatkoi tiedemies, — että

meidän molempain kuoltua en saa edes sitä tyydytystä, että voisin
sanoa teille: "Siinä nyt näette, Korkea-Kaulus! Minä en siis erehtynyt;
ei ole mitään." En saa edes nauttia siitä, että olin oikeassa. Ja te, te
ette koskaan tule huomanneeksi erhetystänne. Kuinka kalliin hinnan
maksammekaan ajatuksesta! Te olette onneton, ystäväni, sentähden
että teidän ajatuksenne on laajempi ja voimakkaampi kuin eläinten ja
useampain ihmisten. Ja minä olen vielä onnettomampi kuin te,
sentähden että minä olen nerokkaampi.

Tämä keskustelu, jonka pääponnet olivat ulottuneet Nelilehdenkin

kuuluville, ei häntä erikoisemmin tyrmistyttänyt.
 — Nuo ovat henkisiä tuskia, sanoi hän; ne voivat kyllä olla julmia,
mutta ne ovat verrattain harvinaisia. Enemmän huolta herättää
minussa kansanomaisemmat vaivat, ruumiin kärsimykset ja
epämuodostukset, rakkauden tuskat ja rahapula, jotka juuri tekevät
etsiskelymme niin turhaksi ja tukalaksi.

— Sitäpaitsi, huomautti Pyhä-Sylvanus, nuo molemmat herrat

pakoittamalla pakoittavat uskonkappaleensa itselleen onnettomuutta
tuottaviksi. Jos Korkea-Kaulus kysyisi neuvoa joltakulta kunnon
jesuiitta-isältä, rauhoittuisi hän piankin, ja Vuori-Äyrään taaskin pitäisi
tietää, että ihminen voi olla jumalankieltäjä kirkkaan rauhallisena
niinkuin Lucretius, tai suloisesti siitä nauttien niinkuin André Chénier.
Muistelkoon hän Homeroksen säettä: "kuollut on Patroklos, mies
itseäs arvokkaampi", ja valmistukoon kevein mielin eräänä päivänä
astumaan sinne, missä häntä jo odottavat suuret opettajansa ja
mestarinsa, antiikin filosofit, renessansin humoristit, nykyaikaiset
tiedemiehet ja niin monet muut häntä itseään arvokkaammat. "Kuolla
täytyy Helenan ja Pariksenkin", laulaa François Villon. "Me olemme
kaikki kuolevaisia", kuten Cicero sanoo. "Me kuolemme kaikki",
sanoo myös se nainen, jonka viisautta Raamattu ylistää toisessa
Kuninkaiden kirjassa.
9. LUKU.

Onni olla rakastettu.

He lähtivät päivälliselle kuninkaalliseen puistoon, komeaan

kävelypaikkaan, joka kuningas Kristofferin pääkaupungissa
suunnilleen vastaa sitä, mitä Boulognen metsä merkitsee Parisille,
Cambre Brysselille, Hyde-Park Lontoolle, Thiergarten Berlinille,
Prater Wienille, Prado Madridille, Cascines Firenzelle ja Pincio
Roomalle. Istuen ulkosalla keskellä päivällisvieraiden loisteliasta
parvea seurasivat he katseillaan noita suuria, kukin ja töyhdöin
koristeltuja hattuja, jotka kuten harhailevat huvimajat, kuten
lemmenherhiläisten hempeät piilopirtit, kuten pyyteitä kokoavat
kyyhkyslakat, liikkuivat heidän ympärillään.

— Luulenpa, sanoi Nelilehti, että etsimämme esine löytyy juuri

täältä. Minullekin on sattunut aina joskus niinkuin muillekin, että
minua on rakastettu: se on onnea se, Pyhä-Sylvanus, ja vieläkin
epäilen vahvasti, että eiköhän se sittenkin vain liene ihmisten ainoa
onni; ja vaikkakin minä poloinen rakossani raahaan kuormaa, jossa
on enemmän kiviä kuin sorarattailla kivilouhimosta ulos
työnnettäessä, niin on päiviä, jolloin voin olla rakastunut kuin
kahdenkymmenen vuotias nuorukainen.

— Minä, vastasi Pyhä-Sylvanus, minä olen naisvihaaja. Minä en

voi antaa naisille anteeksi sitä, että he ovat samaa sukupuolta kuin
rouva Pyhä-Sylvanus. He ovat kyllä kaikki, minä tiedän sen,
vähemmän tyhmiä, vähemmän ilkeitä ja vähemmän rumia, mutta
sekin on jo liikaa, että heillä on mitään yhteistä hänen kanssaan.

— Jättäkää tuo puheenaihe, Pyhä-Sylvanus. Sanonpa teille, että

se mitä etsimme on varmasti täällä ja että meidän ei tarvitse muuta
kuin ojentaa kätemme saadaksemme sen kiinni.

Ja viitaten erääseen hyvin kauniiseen mieheen, joka istui yksinään

pienen pöydän ääressä, hän jatkoi:

‒ Tehän tunnette Jaakko Purjetuulen. Hän miellyttää naisia, hän

miellyttää kaikkia naisia. Kas siinä on onni, tai sitten en ymmärrä
siitä asiasta yhtään mitään!

Pyhä-Sylvanus tahtoi myöskin tulla vakuutetuksi tästä. He pyysivät

Jaakko Purjetuulen kanssaan päivällisille ja siinä syödessään
juttelivat tuttavallisesti hänen kanssaan. Lukemattomia kertoja he,
pitkiä kiertoteitä ja äkillisiä yllätyksiä tehden, häikäilemättömästi ja
verhotusti, vihjauksin ja aivan suoraan asiaan käsiksi käyden yrittivät
päästä selville hänen onnestaan, tulematta silti sen viisaammiksi
tämän kumppanuksensa suhteen, jonka siro sanontatapa ja
viehättävät kasvot eivät ilmaisseet iloa eivätkä surua. Jaakko
Purjetuuli puheli mielellään, vaikutti avomieliseltä ja luonnolliselta,
kertoipa hän lisäksi joitakin salaisuuksiaankin, mutta ne vain yhä
enemmän pimittivät hänen syvimmän salaisuutensa ja tekivät sen
yhä saavuttamattomammaksi. Varmaa oli, että hän sai paljon
rakkautta osaksensa; oliko hän siitä onnellinen vai onneton? Kun oli
päästy päivällisessä hedelmiin asti, luopuivat kuninkaan molemmat
inkvisiittorit turhasta tutkistelemisestaan. Viitsimättä enää terästää
aseitaan he puhelivat nyt vain jotakin sanoakseen ja haastoivat
itsestään: Pyhä-Sylvanus vaimostaan ja Nelilehti pitkiä valituksia
peruskivestään, jolta kohdaltaan hän muuten muistuttaa Montaignea.
Kerrottiin jos jonkinlaisia tarinoita likööriä maisteltaessa: siinä kuultiin
juttu rouva Kalliskivestä, joka pakeni eräästä yksityisasunnosta
leipurinsälliksi puettuna, vaatekoppa päälaella; uusi kasku kenraali
Säyseästä ja rouva paroonitar Bildermannista; samoin toinen
ministeri Visiiristä ja rouva Cereksestä, jotka Antoniuksen ja
Kleopatran tavoin sulattivat kokonaisen valtakunnan suuteloihin, ja
vielä useita muita, muinaiselta ja nykyajalta. Jaakko Purjetuuli kertoi
erään itämaisen sadun.

— Nuori bagdadilainen kauppias, — kertoi hän, — tunsi itsensä

eräänä aamuna vuoteessaan lepäillessään kovin lemmensairaaksi ja
toivotteli suureen ääneen huutaen itselleen sellaista onnea, että
kaikki naiset rakastaisivat häntä. Haltia, joka heti kuuli hänen
sanansa, ilmestyi hänelle ja sanoi: "Toivomuksesi on täytetty. Tästä
päivästä lähtien olet kaikkien naisten rakastama." Heti hyppäsi nuori
kauppias iloissaan vuoteestaan ja uskoen käyvänsä kohti
loppumattomia ja vaihtelevia huvituksia hän laskeutui alas kadulle.
Tuskin oli hän kävellyt paria askelta ennenkuin muuan pahan
näköinen vanha akka, joka siivilöitsi viiniä kellarissaan, syttyi hänet
nähdessään kiihkeään rakkaudenliekkiin ja alkoi heittää hänelle
lentomuiskuja kellarinaukosta. Hän käänsi inhoten päänsä toisaalle,
mutta eukko veti hänet jalasta maanalaiseen koloonsa, jossa hän piti
nuorukaista vankinaan kokonaista kaksikymmentä vuotta. Jaakko
Purjetuuli oli juuri lopettanut satunsa, kun hovimestari tuli
ilmoittamaan hänelle, että häntä odotettiin. Hän nousi ja synkin
ilmein, pää kumarassa, hän ohjasi askeleensa puutarhan portille,
missä häntä eräitten vaunujen nurkassa odotti jotenkin karkean
näköinen olento.

— Hän kertoi oman tarinansa, sanoi Pyhä-Sylvanus. Tuo nuori

bagdadilainen kauppias on hän itse.

Nelilehti löi otsaansa:

— Olihan minulle tosiaan kerrottu, että hän oli lohikäärmeen

vartioima; olin aivan unohtanut sen!

He palasivat palatsiin verrattain myöhään ilman muuta paitaa kuin

omansa ja tapasivat silloin kuninkaan ja rouva Kananheimon
itkemässä kuumia kyyneleitä erästä Mozartin sonaattia
kuunnellessaan.

Seurustelu kuninkaan kanssa oli tehnyt rouva Kananheimon

raskasmieliseksi, ja hän hautoi päässään synkkiä mietteitä ja
mielettömiä kauhunkuvia. Hän luuli olevansa vainottu, hirvittävien
salahankkeiden uhri; hän eli ainaisessa myrkytyksen pelossa ja
pakoitti kamarineitonsa maistamaan kaikkia hänelle tarjottuja ruokia.
Hän pelkäsi kuolemaa, mutta tunsi houkutusta itsemurhaan. Tämän
naisen mieliala vielä pahensi kuninkaankin tilaa, ja he viettivät
yhdessä ikäviä hetkiä.

— Maalarit, sanoi Kristoffer V, ovat kamalia valheen levittäjiä. He

varustavat liikuttavalla kauneudella itkevät naiset, ja esittävät meille
jonkun Andromaken, Artemiksen, Magdalenan tai Helenan aivan
suloisina kyynelhelyissään. Minulla on sievä muotokuva Adrienne
Lecouvreuristä Cornelian osassa, jossa hän kyynelillään kostuttaa
Pompeijin raunioita: hän on ihana. Mutta heti kun rouva Kananheimo
rupeaa itkemään, vääntyvät hänen kasvonsa rumasti, ja hänen
nenänsä alkaa punottaa: hän on silloin pelottavan ruma.

Tämä onneton ruhtinas, joka kulutti kaiken aikansa vain tuon

terveyttä-tuottavan paidan odotuksessa, soimasi ankarasti Nelilehteä
ja Pyhä-Sylvanusta heidän huolimattomuudestaan,
kykenemättömyydestään ja huonosta menestyksestään, luottaen
kenties siihen, että näistä kolmesta syytöksestä ainakin joku osuisi
oikeaan:

— Te annatte minun ilman muuta kuolla, niinkuin tekevät lääkärini

Aasinleuka ja Tinaharkko. Mutta mitä heihin tulee, niin se kuuluu
heidän ammattiinsa. Odotin toista teiltä; luotin älyynne ja
ystävyyteenne. Huomaan, että olen erehtynyt. Palata tyhjin toimin!
Ettette toki häpeä! Oliko teidän tehtävänne muka niin vaikea? Onko
siis niin vaivaloista löytää onnellisen miehen paitaa? Jos ette edes
kykene tällaista asiaa toimittamaan, niin mihin sitten oikein
kykenette? Ainoastaan itse voi palvella itseään hyvin. Tämä pitää
paikkansa yksityisihmisten suhteen ja vielä enemmän kuninkaihin
nähden. Lähden aivan paikalla etsimään tuota paitaa, jota te ette
kykene löytämään.

Ja heittäen yltään yömyssynsä ja kotipukunsa pyysi hän

vaatteitaan.

Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus koettivat pidättää häntä.

— Sire, se olisi hyvin varomatonta, muistakaa sairauttanne!

— Sire, kello on jo lyönyt kaksitoista.

 — Luuletteko te siis, sanoi kuningas, että onnelliset ihmiset
nukkuvat niinkuin kanat? Eikö ole enää mitään huvittelupaikkoja
minun pääkaupungissani? Eikö ole enää mitään yökahviloita?
Poliisipäällikköni on antanut sulkea kaikki epäilyttävät ilopaikat;
mutta totta kai ne siitä huolimatta toimivat? Mutta eihän minun edes
ole tarvis mennä mihinkään huoneustoihin. Minä löydän kyllä sen,
mitä tarvitsen, kadulta ja penkeiltä.

Nopeasti pukeuduttuaan Kristoffer V harppasi rouva Kananheimon

yli, joka kiemurteli maassa kouristuskohtauksessa, syöksyi alas
portaita ja riensi juoksujalkaa puutarhan läpi. Nelilehti ja Pyhä-
Sylvanus seurasivat häntä matkan päästä, ällistyneinä,
puhumattomina.
10. LUKU.

Onko onni siinä, että olemassaolon-tunto lakkaa?

Tultuaan suurelle valtatielle, jota kuninkaallisen puiston puolelta

vanhat jalavat varjostivat, hän huomasi nuoren, kauniin miehen, joka
nojaten puun runkoon, keveä ilon ilme kasvoillaan, katseli ylös tähtiä
kohti, jotka säihkyvillä ja salaperäisillä merkeillään viitoittivat taivaan
ääretöntä lakeutta. Vieno tuulen henki leyhytteli hänen kiharaista
tukkaansa, ja taivaallisen kirkkauden heijastus hohti hänen
katseestaan.

— Minä olen löytänyt oikean, ajatteli kuningas.

Hän lähestyi tätä hymyilevää ja kaunista nuorukaista, joka hieman

säpsähti hänet nähdessään.

— Olen pahoillani, herraseni, sanoi ruhtinas, että häiritsen teidän

haaveiluanne. Mutta kysymys, jonka aion teille tehdä, on minulle
suorastaan elämänkysymys. Älkää kieltäytykö vastaamasta
henkilölle, joka kenties kykenee hyvin palkitsemaan teidät ja joka ei
suinkaan tahdo olla kiittämätön. Hyvä herra, oletteko onnellinen?
 — Olen.

— Eikö mitään puutu onnestanne?

— Ei mitään. Tosin ei aina ole näin ollut laitani. Minäkin olen, kuten
kaikki ihmiset, tuntenut elämäntuskaa, ja kenties olen tuntenut sen
kipeämmin kuin monet muut. Se ei johtunut minun erikoisesta
asemastani, ei myöskään tilapäisistä olosuhteista, vaan siitä
alkusyystä, joka on yhteistä kaikille ihmisille ja kaikille luoduille; minä
olen ollut suuressa ahdistuksessa: nyt se on kokonaan poissa.
Nautin täydellistä rauhaa, suloista iloa; kaikki on minussa pelkkää
tyytyväisyyttä, tyyntä kirkkautta, syvää sopusointua, yli-inhimillinen
riemu täyttää koko olemukseni. Te näette minut, hyvä herra, elämäni
kauneimmassa kohdassa, ja koskapa sallima on saattanut teidät
tielleni, otan teidät onneni todistajaksi. Vihdoinkin olen vapaa, vapaa
pelosta ja kauhusta, jotka tavallisesti ahdistavat ihmisiä, vapaa
kunnianhimoisista pyyteistä, jotka heitä jäytävät, ja turhista toiveista,
jotka heitä pettävät. Olen yläpuolella onnen heittelyjen ja ulkopuolella
ihmissuvun kahden näkymättömän vihollisen, ajan ja paikan
vaikutusvallan. Voin uhmata kohtaloa. Omistan ehdottoman onnen ja
olen yhtä jumaluuden kanssa. Ja tämä onnellinen tila on omaa
työtäni; siitä saan kiittää erästä äsken tekemääni päätöstä, joka on
niin viisas, hyvä, kaunis, hyveellinen ja tehokas, että siinä
pysyessään jumaloituu.

Minä aivan uin ilossa, minä olen ihanassa päihtymistilassa. Minä

sanon täysin tietoisena ja tämän haltioittavan, innostavan ja
hurmaavan käsitteen täydellisimmässä ja korkeimmassa
merkityksessä: "En tunne enää itseäni."

Hän veti esiin kellonsa.

 — Hetki on tullut. Hyvästi!

— Vielä sana, herraseni. Te voitte pelastaa minut. Minä…

— Ei kukaan voi pelastua muutoin kuin ottamalla esimerkkiä

minusta.
Teidän täytyy jättää minut nyt. Hyvästi!

Ja sankarillisin askelin ja nuorekkain ryhdin loittoni tuntematon tien

viereiseen metsään. Kristoffer, joka ei tahtonut noin vain luopua
löydöstään, seurasi häntä… Hän oli tuskin ehtinyt ryteikön laitaan,
kun hän kuuli pyssyn laukauksen; hän kiiruhti eteenpäin, taivutti
oksia syrjään ja näki onnellisen nuorukaisen makaavan ruohikossa,
ohimo luodin lävistämänä ja puristaen vielä revolveria oikeassa
kädessään.

Tämän nähdessään kuningas pyörtyi. Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus

riensivät hänen luokseen, auttoivat häntä palautumaan tajuihinsa ja
kantoivat hänet palatsiin.

Kristoffer antoi ottaa selvää tästä nuorukaisesta, joka näin hänen

silmiensä edessä oli löytänyt epätoivoisen onnen. Hän sai kuulla,
että hän oli erään ylhäisen ja rikkaan perheen perillinen, yhtä älykäs
kuin kauniskin ja koko elämänsä ollut kohtalon suosima.
11. LUKU.

Sigismundus Dux.

Seuraavana päivänä Nelilehti ja Pyhä-Sylvanus jälleen ollessaan

paidan etsinnässä ja laskeutuessaan alas pitkin Perustuslakien
katua tapasivat kreivitär Cecilian, joka juuri astui ulos eräästä
musiikkikaupasta. He saattoivat hänet hänen vaunuihinsa.

— Herra Nelilehti, teitä ei näkynyt eilen professori Häränselän

leikkausopillisessa näytännössä, eikä myöskään teitä, herra Pyhä-
Sylvanus. Teitte kovin väärin, kun ette tulleet, se oli hyvin
mielenkiintoista. Professori Häränselkä oli kutsunut sinne koko
hienon maailman, yhtä lukuisan kuin valitunkin joukon kello 5:n
leikkaukseensa, joka oli aivan ihana munasarjatapaus. Siellä oli
kukkia, hienoja pukuja, musiikkia; jäätelöäkin tarjoiltiin. Professori
esiintyi tässä tilaisuudessa erinomaisen ylhäisesti ja sirosti. Hän
antoi myös ottaa kuvalaattoja eläviäkuvia varten.

Nelilehti ei erittäin hämmästynyt tästä kuvauksesta. Hän tiesi, että

professori Häränselkä toimitti leikkauksensa huvitusten ja ja
ylellisyyden ympäröimänä; hän olisi mennyt pyytämään häneltä
paitaa, ellei hän muutamia päiviä sitten olisi nähnyt tätä kuuluisaa
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookfinal.com