Visit ebookfinal.

com to download the full version and

explore more ebooks or textbooks

The Warbler Guide Tom Stephenson

_____ Click the link below to download _____

https://ebookfinal.com/download/the-warbler-guide-tom-
stephenson/

Explore and download more ebooks or textbook at ebookfinal.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

The hands on guide to surgical training 1st Edition

Matthew Stephenson

https://ebookfinal.com/download/the-hands-on-guide-to-surgical-
training-1st-edition-matthew-stephenson/

Hadoop The Definitive Guide 4th ed Edition Tom White

https://ebookfinal.com/download/hadoop-the-definitive-guide-4th-ed-
edition-tom-white/

OpenStack Operations Guide 1st Edition Tom Fifield

https://ebookfinal.com/download/openstack-operations-guide-1st-
edition-tom-fifield/

The legend of Basil the Bulgar slayer First Edition Paul

Stephenson

https://ebookfinal.com/download/the-legend-of-basil-the-bulgar-slayer-
first-edition-paul-stephenson/
Connecting Pentatonic Patterns The Essential Guide for All
Guitarists 1st Edition Tom Kolb

https://ebookfinal.com/download/connecting-pentatonic-patterns-the-
essential-guide-for-all-guitarists-1st-edition-tom-kolb/

The Right to Vote Rights and Liberties under the Law

Donald Stephenson

https://ebookfinal.com/download/the-right-to-vote-rights-and-
liberties-under-the-law-donald-stephenson/

Bravemouth Living with Billy Connolly Pamela Stephenson

Connolly

https://ebookfinal.com/download/bravemouth-living-with-billy-connolly-
pamela-stephenson-connolly/

A Warbler s Song in the Dusk The Life and Work of Otomo

Yakamochi 718 785 Paula Doe

https://ebookfinal.com/download/a-warbler-s-song-in-the-dusk-the-life-
and-work-of-otomo-yakamochi-718-785-paula-doe/

Patriot Battles How the War of Independence Was Fought

First Edition Michael Stephenson

https://ebookfinal.com/download/patriot-battles-how-the-war-of-
independence-was-fought-first-edition-michael-stephenson/
The Warbler Guide Tom Stephenson Digital Instant
Download
Author(s): Tom Stephenson; Scott Whittle
ISBN(s): 9781400846863, 1400846862
Edition: Course Book
File Details: PDF, 72.85 MB
Year: 2013
Language: english
 Copyright © 2013 by Tom Stephenson and Scott Whittle
Requests for permission to reproduce material from this work
should be sent to Permissions, Princeton University Press
Published by Princeton University Press, 41 William Street,
Princeton, New Jersey 08540
In the United Kingdom: Princeton University Press,
6 Oxford Street, Woodstock, Oxfordshire OX20 1TW
press.princeton.edu
Cover photograph Northern Parula © Robert Royse
All Rights Reserved
ISBN (pbk.) 978-0-691-15482-4
Library of Congress Control Number: 2012950887
British Library Cataloging-in-Publication Data is available
This book has been composed in Sabon LT Std and Gill Sans
Printed on acid-free paper. ∞
Printed in Thailand
10 9 8 7 6 5 4 3 2 1
CONTENTS
How to Use This Book 6 Chestnut-sided Bright 238
Icons and Key Terms 8 Chestnut-sided Drab 244
How to Use the Maps 10 Colima 248
Topographic Tour 12 Common Yellowthroat AdM 254
What to Notice on a Warbler 16 Common Yellowthroat F/1yM 260
Aging and Sexing Warblers 56 Connecticut Bright 264
Understanding Sonograms 62 Connecticut Drab 270
How to Listen to Warbler Songs 68 Crescent-chested 498
Learning Chip and Flight Calls 90 Fan-tailed 500
Golden-cheeked 274
Visual Finder Guides 100 Golden-crowned 502
Warbler Song Finder Charts 116 Golden-winged 280
Chip Call Finder 130 Grace’s 286
Flight Call Finder 134 Gray-crowned Yellowthroat 504
Hermit 294
Species Accounts 138 Hooded 300
American Redstart Male 138 Kentucky 306
American Redstart F/1yM 146 Kirtland’s  312
Audubon’s Bright 476 Lawrence’s 214
Audubon’s Drab 480 Louisiana Waterthrush 318
Bay-breasted Bright 150 Lucy’s 324
Bay-breasted Drab 156 MacGillivray’s Bright 330
Black-and-white 160 MacGillivray’s Drab 336
Blackburnian Bright 166 Magnolia Bright 340
Blackburnian Drab 172 Magnolia Drab 346
Blackpoll Spring 176 Mourning Bright 350
Blackpoll Fall 182 Mourning Drab 356
Black-throated Blue Male 186 Myrtle Bright 476
Black-throated Blue Female 192 Myrtle Drab 480
Black-throated Gray 196 Nashville  360
Black-throated Green 202 Northern Parula 366
Blue-winged 208 Northern Waterthrush 372
Brewster’s 214 Olive Warbler 522
Canada 216 Orange-crowned 378
Cape May Bright 222 Ovenbird 384
Cape May Drab 228 Painted Redstart 390
Cerulean 232 Palm 396
Pine 402 Yellow-throated 492
Prairie 410 Similar Non-warbler Species  512
Prothonotary 416 Hybrid Warblers  524
Red-faced 422
Rufous-capped 506 Quiz and Review 526
Slate-throated 508 Warblers in Flight 534
Swainson’s 428 North American Warbler Taxonomy 540
Tennessee 434
Townsend’s 440 Measurements 542
Tropical Parula 510 Silhouettes  544
Virginia’s 446 Habitat and Behavior  546
Wilson’s 452
Worm-eating 460 Glossary  549
Yellow 466 Resources  555
Yellow-breasted Chat 520 Acknowledgments  557
Yellow-rumped Bright 476 Photo Credits  558
Yellow-rumped Drab 480 Index  559
 The
Warbler Guide
How to Use This Book
Principal Sections of the Book
This book is designed to help you quickly and confidently identify the species and, when
possible, the age and sex of any warbler you encounter in the United States and Canada.
In light of this goal we have included the following sections:
Visual Finders are designed to help you quickly identify any warbler you see. These
pages present the typical views you will encounter in the field: face, side, 45-degree, and
underside. Each Visual Finder is organized by similar-looking plumages and some show
just eastern or western birds. Since we include all similar species with each species ac-
count, it is usually necessary only to find an image close to the bird in question and then
go right to that species’ Species Account. Even if the initial choice turns out to be incor-
rect, the Comparison Species section of the Species Accounts should narrow the ID down
to the correct warbler. Use the visual finders not only to identify unknown species but also
to test and review your warbler identification skills.
Song and Call Finders help identify a vocalizing warbler and include songs, chip calls,
and flight calls. The vocalizations are organized by similar-sounding species. Songs are
further grouped using a simple and very effective “tree” system designed to narrow down
the choices to one or a few species in the shortest number of steps. There is more informa-
tion on how to use this section in How to Listen to Warbler Songs.
Topographic Tour and What to Notice on a Warbler provide guides to the key feather
groups and features that are important for warbler identification. Some of the topics, such
as feather contrast and understanding the undertail, are often overlooked by birders but
are very valuable ID tools.
The Species Accounts include images of each species from three angles along with ad-
ditional photos and notes on all similar species. This presentation should lead to the cor-
rect species even if the initial ID choice is incorrect. These pages also provide other impor-
tant information including spring and fall migration paths, subspecies ranges, behavior
and color impression icons, and other key ID points.
Aging and Sexing Sections in the Species Accounts help establish a bird’s age and sex
when possible. These sections are separate to avoid confusing the ID points for aging and
sexing with the ID points needed for species identification.
Vocalization Information in the Species Accounts includes sonograms and direct com-
parisons with similar-sounding species. The ID points are based on a new, objective sys-
tem for analyzing bird vocalizations that uses simple, easy-to-hear criteria, including a
song’s structure, quality, and other characteristics, and avoid traditional, often clumsy,
transliterations. To take full advantage of this system, be sure to read How to Listen to
Warbler Songs and Understanding Sonograms.
 How to Use This Book • 7

Quizzes offer a number of real-world ID problems to solve. Active testing greatly aids
retention, so use this section to explore and reinforce your warbler ID knowledge.
Glossary. We have tried to keep all terminology as clear and jargon-free as possible. Of
course technical terms are often needed for both precision and economy, and we have
employed some of these as necessary. To save space, we have also had to use a few ab-
breviations, such as UnTC for “undertail coverts.” Be sure to check the glossary for any
terms you find unfamiliar. You can also use this section as a reference for the Song Analy-
sis terminology and for abbreviations for the Aging and Sexing sections. The Topo-
graphic Tour is also a good resource if you are unclear about any of the terms used for
feather groups or bare parts.
Other sections include Similar Non-Warbler Species, North American Warbler Tax-
onomy, and Flight Shots.

Alphabetical Order for the Species Accounts

To make each species fast to find, we have decided to put the Species Accounts in alpha-
betical order. This is a departure from the taxonomic organization of many prior field
guides and deserves a note.
As shown in the North American Warbler Taxonomy section, the taxonomy of war-
blers has changed significantly in the last few years, and some species, such as Yellow-
breasted Chat, are still not settled. If we were to follow current taxonomic order, we
would necessarily change the prior, more familiar sequence, which would make some spe-
cies more difficult to find in this book.
Also, the traditional order is actually treated very differently in many popular field
guides. Species such as Cerulean, Northern Parula, and Palm Warblers are found in differ-
ent locations in these books. In many previous field guides, genera were placed together
so that similar-looking species could be more easily compared. The Warbler Guide ac-
complishes this by placing all similar species, including those in the same (or possibly
now, new) genera, together in the Species Accounts for each relevant species.
For these reasons, we feel that placing North American warblers in alphabetical order
will make all species much faster to find without sacrificing any comparative benefits.

Online Resources
At www.press.princeton.edu/titles/9986.html, we have included additional supporting
materials such as quizzes, a chart of comparative song statistics, some guidelines for be-
ginning birders, and other information.
Icons and Key Terms
To reduce the amount of text and to make the book faster to use in the field, in the Species
Accounts we use various icons and codes, which are defined below.

✓ Diagnostic Field Mark indicates that this field mark alone is always sufficient for
a confident ID.

Shape and Color Icons It is often possible to identify or greatly narrow down an ID
using just the shape and color of a bird. These can be important marks especially when a
bird is seen very briefly or for picking out the rarer species in a large flock. For each spe-
cies we have included shape and color icons to help sensitize your eye to these important
warbler characteristics.

Silhouettes show the shape of the species, sometimes an important aid

to making a fast ID.

Color Impression shows a generalized color diagram of the bird. It is

often possible to identify or greatly narrow down an ID using just shape
and color. This can be very important when a bird is seen briefly or when
trying to pick out rarer species in a group of many active warblers.

Tail Pattern shows the very important underside view from the vent
to the end of the tail, including the undertail color pattern and the rela-
tive length of the tail and undertail coverts. Note we often abbreviate
“undertail coverts” as “UnTC.”

Quick Range Icon provides a fast way to see if the species is found in the eastern
United States (east of the Rockies), western United States, the whole region, or in a very
limited area (such as Big Bend, Texas).

East West East and West Southwest Rare

 Icons and Key Terms • 9

Preferred Habitat Icon indicates which habitat(s) the bird tends to prefer. Note that
during migration many species utilize a wider range of habitats than they do on their
breeding grounds.

High Mid- Under- Trunk Ground

Canopy story story and Limbs

Behavioral Icon indicates typical behavior, an important characteristic that can often
help quickly narrow an unknown bird to one or two species.

Sally Hover- Trunk Walking Tail Bobbing Tail

Feeding Gleaning Creeping on Ground or Wagging Cocking

Song Mnemonics present an image that can aid in memorizing the species’ song. Cre-
ating an image that connects a bird’s song to its name can greatly assist in remembering
and recognizing the song in the field. When learning a new vocalization, it’s not enough
to know that you’ve studied a song sounding like “Please Please Please to meetcha.” You
also have to tie that song to the species’ name. If you can visualize someone wearing a
chestnut vest and a yellow cap saying this phrase, then your studies will translate better
in the field.
For most species we propose an image that, for us, ties the structure of their song to
their name. Since these connections are very subjective, we encourage you to use these as
rough guidelines and to create your own images.
Song Analysis Symbols notate sonograms. As described in the section How to Listen
to Warbler Songs, we have defined several terms that help us objectively describe the
structure and quality of warbler vocalizations. Be sure to read that section to fully under-
stand how we use these important terms. You can also find a full definition of each term
in the glossary. In the sonogram layouts, we use the following symbols to highlight some
of these structural characteristics and make them faster to scan and compare:

Clear Element Phrase

Complex Element Section

Buzzy Element Pitch

Direction
Trilled Elements
How to Use the Maps
Migration Routes
Many warblers follow a similar route in spring and fall migration. However, some war-
bler species take different routes. As a result, one is unlikely to find a Connecticut Warbler
in Central Park in May, but quite possibly could in late September. For this reason we are
using two maps for some species, one each for its spring and fall migration paths.

Early Middle Late Early Middle Late

Spring Fall
Blackpoll Warbler

Early, Middle, and Late Waves

From the arrival of the first migrant warbler to the departure of the final bird, migration
lasts for a similar time span from year to year. In spring, northbound birds hit the south-
ern edge of the United States first, and reach their northern regions about two or three
weeks later. Fall migration is more drawn out than spring migration by a couple of weeks
and is slightly less protracted in the northern areas, whereas spring migration is slightly
shorter in the southern United States.
Rather than trying to establish precise migration dates for each species across the en-
tire United States and Canada, we have broken both spring and fall into three equal peri-
ods, which we classify as early, middle, and late. In that way we establish a general sense
of what’s probable at any given time, regardless of the specific location or the vagaries of
weather patterns. By using the range map and migration icon, general dates can be estab-
lished for the occurrence of a species in a given location.
 How to Use the Maps • 11

Time Spans
Some warbler species have an extended migration schedule, with individuals showing up
over the course of many weeks, while other species seem to come all at once. The gray
area in the migration icon indicates the length of migration for some species. Note that
darker segments in the icon indicate a greater volume of birds.

Migration time span for this species

Early Middle Late

Typical peak migration for this species

Subspecies
Several warbler species have one or more recognized subspecies (races). Some of these are
difficult to separate in the field and others have recognizable plumage differences. On the
maps, we show the distribution of subspecies. We also address the important field identi-
fication characteristics for each separable subspecies in the Species Accounts.

Subspecies of Orange-crowned Warbler

TOPOGRAPHiC TOUR

TERTiALS Innermost feathers

of wing; when wing is folded, the
top three stacked wing feathers

SECONdARiES Inner half

of flight feathers; when folded,
form middle layer of stacked wing
feathers

PRimARiES Outer nine flight

flight feathers; when folded form
bottom layer of stacked wing
feathers and protrude beyond
tertials and secondaries (this
protrusion is called “primary
projection”)

RUmP Uppertail coverts to

lower back

UPPERTAiL COVERTS
Base of tail to rump

TAiL

UNdERTAiL COVERTS Legs to

base of tail; cover base of tail

VENT Area betwen legs

 topoGrapHic toUr • 13

mANTLE Central upper back NAPE Back of neck SHOULdER Includes scapulars and
lesser coverts

THROAT Base of the bill

to breast

wiNG BARS Formed by

contrasting tips of greater and
median secondary coverts

mEdiAN SECONdARy
COVERTS Usually abbreviated
to “median coverts”; cover base of
greater coverts; when feather tips
contrast feather bases, forms top
line of wing bars

ALULA Covers base of

primary coverts

GREATER SECONdARy
COVERTS Usually abbreviated
to “greater coverts”; cover bases
of secondaries; when feather tips
contrast with feather bases forms
bottom line of wing bars

BREAST Below throat to

above belly

PRimARy COVERTS
Cover bases of primaries

FLANkS Shoulder to belly

next to wing

BELLy Below breast to legs

14 • topoGrapHic toUr

NAPE Back of neck SHOULdER Includes scapulars and

lesser coverts

mANTLE Central upper back

TERTiALS Innermost feathers of wing;

when wing is folded, the top three stacked
wing feathers

SECONdARiES Inner half of flight

feathers; when folded, form middle layer of
stacked wing feathers

PRimARiES Outer nine flight flight feathers;

when folded form bottom layer of stacked wing
feathers and protrude beyond tertials and secondaries
(this protrusion is called “primary projection”)

RUmP Uppertail coverts to lower back

UPPERTAiL COVERTS Base of tail to rump

TAiL

THROAT Base of the bill to breast

BREAST Below throat to above belly

BELLy Below breast to legs

VENT Area betwen legs

UNdERTAiL COVERTS
Legs to base of tail; cover base of tail

TAiL
 topoGrapHic toUr • 15

EyELiNE Dark line that

SUPERCiLiUm “Eyebrow”; usually runs through eye; if line is
area of contrast above eye only behind eye then called post-
ocular line, if only in front of the
CROwN Top of head; eye then called dark lores SUPRALORAL
sometimes shows central crown Above lores, in front
stripe of eye; part of a
supercilium that extends
in front of eye

CHEEk PATCH
Below and behind eye

LORES Between eye

and bill
mALAR AREA
Borders the throat; can be
same color as surrounding
EyE-ARCS /
feathers, consist of EyERiNG Partial or
contrasting colors, or just complete ring around eye
show a thin line

1. PRimARiES Outer nine flight 3. PRimARy COVERTS 5. mEdiAN SECONdARy

flight feathers; when folded form Cover bases of primaries
COVERTS Usually abbreviated
bottom layer of stacked wing feathers to “median coverts”; cover base of
and protrude beyond tertials and 4. GREATER SECONdARy greater coverts; when feather tips
secondaries (this protrusion is called COVERTS Usually abbreviated contrast feather bases, forms top line
“primary projection”) to “greater coverts”; cover bases of of wing bars
secondaries; when feather tips contrast
2. SECONdARiES Inner half
with feather bases form bottom line of
6.TERTiALS Innermost feathers
of flight feathers; when folded, form of wing; when wing is folded, the top
wing bars
middle layer of stacked wing feathers three stacked wing feathers
What to Notice on a Warbler
This section illuminates important warbler characteristics that can be used to significantly
accelerate the identification process. There are five sections: Contrast and Color; Size,
Shape, and Behavior; The Face; The Body; and The Undertail.

Section 1: Contrast and Color

Contrast One of the primary ways to separate

warblers is by contrast. The birds in the Visual Find-
ers are easily separated into two categories: high-
contrast birds, which have bold markings and col-
ors, and low-contrast birds, which are drab or plain.
There are two basic types of contrast: tonal contrast,
when adjacent areas are brighter and darker; and
color contrast, where different colors intersect (for
example, black and yellow are highly contrasting, while yellow and olive are not). These
two types of contrast are not mutually exclusive—often a bird with high tonal contrast
also has strong color contrast.

Orange-crowned Low-contrast overall; mostly the American Redstart High-contrast bird in both
same tone and color. color and tonality.

Yellow Bright-colored, low-contrast bird. Black-and-white No color, high contrast.

 What to Notice on a Warbler • 17

The well-defined, high-contrast throat of a Common Yellowthroat is especially distinct

when color contrast is removed from the equation.

Nashville Higher color contrast, but low tonal Common Yellowthroat Low color contrast, but
contrast in body, with contrasty eyering. isolated, tonally high-contrast throat.

General contrast manifests in several ways on a bird, one of which is the contrast be-
tween the lower body and the upper body and wings.

Prothonotary High contrast Hooded Mid-contrast between Yellow Low-contrast body

between the lower and upper the upper and lower body. overall.
halves of the bird.
18 • What to Notice on a Warbler

Hooding occurs when the head color contrasts with the body color.

MacGillivray’s High-contrast hood. Orange-crowned Low-contrast hood.

Wing bars are created by white tips on the greater and median coverts and can be a strik-
ing and very important ID characteristic. There are more subtle but equally important
contrasting covert patterns in the wings that are also worth noticing.

Blackpoll Strong, contrasting wing bars. Palm Buffy edging subtly contrasts with rest of
feathers, creating diagnostic pattern.

Yellow Yellow on olive is a low-contrast Prairie Yellow wing bars on gray or olive makes
combination, but wing bars are still distinct. for distinctive mid-contrast wing bars.
 What to Notice on a Warbler • 19

Facial contrast is sometimes useful in separating similar birds. Townsend’s and Black-
throated Green warblers are similarly shaped; both have black streaking in the sides, a
black throat, and both are masked and capped. In fact, at first their faces seem very simi-
lar, but the degree of contrast becomes a key ID point.

Townsend’s Auriculars and cap, high-contrast Black-throated Green auriculars and cap, low con-
black on yellow; always dark throughout. trast olive on yellow; auriculars always lighter in center.

Likewise, Orange-crowned and Tennessee are similar in structure and coloration. While
Tennessee has white undertail coverts and Orange-crowned has yellow undertail coverts,
facial contrast can be a quicker way to separate them.

Orange-crowned Lower contrast, “even” look Tennessee Higher facial contrast overall: lighter areas
to facial tones, washed overall in yellow and olive. lighter and darker areas darker; eyeline and supercilium
more pronounced.

Many warblers have bright, contrasting facial features in spring that make them easy to
identify—Cape May, Blackburnian, Prairie, and Wilson’s, for example. These same pat-
terns are often present and equally diagnostic in the fall, but in a lower-contrast form.

Blackburnian, spring Shape of high-contrast Blackburnian, fall Cheek patch pattern basically
cheek patch is diagnostic. same, but lower contrast.
20 • What to Notice on a Warbler

Color One of the delightful things about warblers is

their color, which can quickly lead to an accurate identi-
fication. Note, however, that more than half of the war-
blers in this book lack any really distinctive colors, so it
is also important to be aware of qualities like contrast
and shape, and markings like wing bars and streaking.

Diagnostic colors occur on a few birds and can lead to an instant ID.

Prothonotary Distinctive golden hue, contrasting Blackburnian, spring Flame-orange face

blue wings/olive back. unmistakable.

It is often helpful to think of not one color, but rather of a combination of colors, because
certain color combinations are sometimes unique to a species.

Northern Parula Powder- Cerulean Bright blue hood, Worm-eating Brown mustard
blue head, green back patch, white throat. head with black stripes.
yellow throat.
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
The Project Gutenberg eBook of Maattomia
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Maattomia
Yhteiskunnallinen maalaisromaani

Author: Veikko Korhonen

Release date: January 6, 2024 [eBook #72635]

Language: Finnish

Original publication: Helsinki: Otava, 1920

Credits: Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MAATTOMIA ***

MAATTOMIA

Yhteiskunnallinen maalaisromaani

Kirj.

VEIKKO KORHONEN

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1920.

1.

Savuniemen heinäniityllä oli vilkasta liikettä. Kuivia heiniä oli

päivän kuluessa kasaantunut melkoinen määrä, ja nyt oli ne saatava
ennen sateen tuloa korjuuseen. Työväki hääri vähissä vaatteissa
isäntä-Hentu hoputteli mökkiläisiään, jotka olivat veroa
suorittamassa, kiivaampaan liikkeeseen.

Tämä liiallinen kiirehtiminen näytti miehiä kovin sapettavan. Yksi ja

toinen jo kirosi, mutta koetti vielä hillitä kiukkuaan pahemmin ilmoille
purkautumasta.
 Pilvi nousi uhkaavasti, ja useita kasoja oli vielä niityllä. Hevoset
huohottivat ja miesten kasvoilta virtaili hiki. Muutamia pisaroita jo
putoili.

— Heilukaa kiivaammin, kastuu kuivat heinät, helvetti! huusi

isäntä.

Mutta silloinpa miesten sisu jo purkautui.

— Heilu itse!

— On tässä jo juostukin tarpeeksi. Kun kastuu, niin kastukoon.

Jo joku vielä lisäsi:

— On tässä taas riehkaistu niinkuin henki olisi kysymyksessä,

mutta viimeistä kertaapa sitä rehkitäänkin verotyössä.

— Viimeistä…? Ala jo kääntää hevosta! hihkaisi Hentu välittämättä

miesten puheista.

— Niin, niin. Etkös muista, että torpparit on jo vapautettu, sanoi

edellinen. — Ei olisi pitänyt enää kiirehtiä, kun näkee, että kaikki
koettavat parhaansa.

— Puhukaa sitten vapaudesta, kun olette sen ensin saaneet, sanoi

isäntä kiukkuisesti kävellen miesten rinnalla, jotka menivät viimeisiä
heinäkasoja noutamaan.

Oli jokaiselle tunnettua, että Savuniemen Hentu ei pitänyt uudesta

torpparilaista.

— Toisen omaisuutta sen lain avulla riistetään, oli usein sanonut

sen jälkeen kuin oli tullut huomaamaan, että hänenkin oli
luovutettava palstat alustalaisilleen. Niin nytkin. Miehet näkivät, että
isäntään oli sattunut heidän huomautuksensa. Silmät paloivat ja
suupielet värähtelivät. Jos ei olisi pitkin päivää kiirehtinyt, ei olisi
heidänkään puoleltaan ruvettu sanailemaan, mutta nyt kiehahteli
sisu molemmin puolin. Sade pieksi heiniä, ja miehet kiirehtivät
latoon, jonne Hentukin tuli viimeisenä.

Oli tuokion kestävä äänettömyys, jolloin jo luultiin äskeisen

sanaharkan unohtuneen. Mutta se alkoi pian uudelleen, kun joku
miehistä virkkoi:

— Paljon tuli tänään heiniä latoon. Hyvillään saa olla isäntäkin.

Hentu muljautti vihaisesti puhujaan.

— Olisi saatu kaikki kuivat heinät latoon, jos olisi liikuttu

ripeämmin, sanoi hän.

Se oli kuin pommi, joka räjähti miesjoukossa.

— Voi helvetti mitä puhuu! Henki tuo oli jo melkein katkeamassa,

kun yhteen menoon juostiin.

— Onhan se vanhastaan tiedetty, ettei tälle isännälle riitä työ,

vaikka sitä tulisi miten paljon tahansa, sanoi toinen, ja kolmas jatkoi:

— Tuleekohan tuota vielä ensi kesänä yhtä paljon. On se nähty,

ettei päiväpalkkalainen tee sitä, minkä verotyöläinen.

— Sitä ensi kesää te nyt odotatte ja toivotte, että talollisten työt

jäisivät tekemättä, kuohahti Hentu. — Kyllä rahalla työt sujuvat.
 — Kukapa tuosta iloinnee, jos työt tekemättä jäävät, sanoi
Harjamaan Aapo, Hentun torppari. Siitä taas, että verontekijät
pääsevät omalle palstalleen, ei voine olla kukaan kunnon ihminen
iloitsematta.

— Sitten kun pääsee, jurahti Hentu.— Puhukaa sitten vasta, kun

olette isäntiä. Nyt te olette vielä minun alustalaisiani ja teette mitä
minä käsken.

— Niinhän on tehtykin. Mutta kun ei jaksa enempää kuin jaksaa,

niin saa vihoittelut palkakseen.

— No muuta palkkaahan tästä verotyöstä ei tulekaan, naurahti

joku.

— Ettekö muka mökkienne maista saa tuloina palkkaa verotyöstä,

kivahti Hentu. Häntä jo sapetti niin, että nousi kiivaasti seisomaan,
mutta löi noustessaan päänsä ladon katto-orteen ja kirosi karkeasti,
painuen jälleen istumaan.

— Kyllä ne mökkien tilukset ovat tulleet jo verotöinä useimmilta

maksetuiksi, ja vielähän niistä maksetaan lisääkin, sanoi Harjamaan
Aapo.

— Ottakaa ilmaiseksi! kiukkuili isäntä. — Eihän siinä muuta kuin

aloitatte taas kapinan ja julistatte maat yhteiskunnan omiksi, pisteli
hän.

— Eikä oteta. Ei ole tässä joukossa yhtään miestä, joka olisi sitä
tietä aikonut ottaa ennenkään. Mutta lain myöntämillä keinoilla
otetaan, jos ei kerran vapaaehtoisesti anneta, jatkoi Aapo.

— Ei anneta! jyrähti Hentu.

 — Antavatpahan monet muut.

— Antakoot! Min' en anna muutoin kuin pakolla!

Joku joukosta sanoi tähän:

— On siinä mies, kun puhuu omaa tekemäänsä lakia vastaan.

— Ei ole minun tekemäni, sanoi Hentu.

— Edustajiesi tekemä ainakin, virkkoi joku vanhempi mies. —

Olithan tuota samaisen lain syntyä huutamassa joka päivä, mutta nyt
kun tuli aika panna lakia käytäntöön, onkin toinen ääni kellossa.

— Semmoinen siin' on mies, jurautti muuan vanha mäkitupalainen

ja purautti suustaan vahvan purusyljen, joka meni isännän kengän
kärjelle.

— Elä sylje varpaille, kiukkusi Hentu.

— Vahingossa se… Minullekin tämä lupasi aina antaa torpan maat,

jatkoi mies, — mutta kun tulin pyytämään, niin toiseen kertaan aina
jäi, ja nyt olen jo vanha mies enkä kykene torppaa rakentamaan.
Pojatkin ovat menneet maailmalle, kun ei ollut omaa kontua.
Semmoista se on. Vielä häntä sitten puhuu ja pulittaa.

Naurettiin. Ukko sylkäisi uuden syljen, kuin kaikkea katoovaista

halveksien, ja kellistyi heiniin kyljelleen.

Hentu koetti pitää puoliaan, mutta huomattuaan jokaisen

mielipiteiden olevan häntä vastaan, vaikeni kokonaan ja katsella
murjaili ladon suulta sateiselle niitylle. Hittojako heidän kanssaan
rähisemään, mietti hän. Ovat nyt niin peevelin komeita, kun
päästään muka isänniksi. Jos sitten heistä kykenee yksikään isäntänä
olemaan ja omaa maata hoitamaan. Siihen työvoimaansa muka
luottavat. Sattuu sairaus tai muu tulemaan, niin silloin meni palsta
vieraalle. Mutta ottakoot ja koettakoot. Sittenhän sen tietävät.
Vieväthän ne häneltäkin maita, mutta viekööt. Loppuu kerran
jurnuttaminen ja niskoittelu.

Hentu nousi ja mitään virkkamatta lähti astumaan pois niityltä.

Miehet naurahtelivat.

— Jopa Henterin niska nyt punoitti, virkkoi joku miehistä.

— Sai kerrankin kuulla totuuden, sanoi toinen. — Jos olisivat kaikki

maanomistajat tuonlaisia, ei uuden lain käytäntöönpanosta tulisi
mitään. Riitaa ja rähinää olisi maailma täysi.

— Paljon on tällaisiakin isäntämiehiä, arveli joku.

— Se on tietty. Enin osa heistä kuitenkin mukisematta tyytyy lain

määräyksiin.

— Samaa maata se on Arvolan Aatamikin kuin tämä, sanoi joku.

— Kuuluu pihisevän ja puhisevan, kun on monta torpparia ja
mäkitupaa ja menee paljon maata heille.

— Niinkuin muka liian vähän itselleen jäisi. Melkein kokonainen

manttaali miehellä.

Sade rapisi kattoon ja oli oikein mukava jutella ja levähtää

tuoksuvissa heinissä. Väsyneimmät olivat kellistyneet heinille ja
kuorsasivat äänekkäästi. Alkoikin olla jo ilta käsissä. Ennen neljää oli
aamulla tultu töihin ja aherrettu lepäämättä koko päivä.
 Monellekin miehistä oli vielä riittävästi verotyötä, vaikka omatkin
työt olisivat tekijätä kaivanneet. Mutta kangastelihan tulevaisuus
lupaavana. Ensi suvena saisi jo tehdä omaa työtään.
Vastenmieliseksi käynyt verotyö loppuisi vihdoinkin.

2.

Rinteen Otto palaa myöhäisenä heinäkuun iltana verotyöstä.

Arvolan hovitilan niityllä on tänään ollut raskas päivä, ja Otto
laahustaa kumaraisena ja väsyneenä kotimökilleen. Ilta on lämmin ja
autereinen, ja metsän salaperäiset tuoksut ympäröivät kulkijaa,
mutta Otto ei sitä huomaa. Hänen aistimensa on raskas työ
tylsistänyt. Nenä tuntee vain piimäleilistä tulevan kirpeän hajun, kun
leili siinä hänen selässään heiluu kepin nenässä. Yksi ajatus vain
takoo miehen päässä: — Pääsee kohta kotiin ja Riikka ammentaa
puuroa kuppiin ja käskee syömään. Saunarenkkana on ehkä
lämmitetty… saa hautoa noita raajoja. Kova päivä niityllä… kotona
puuro ja sauna… saattaa olla kahvikin.

Joku uusikin ajatussarja koettaa päästä eloon, mutta se painuu

voimatonna takaisin, ja taas tulee se entinen.

Rinteen Otto on iältään vähän yli viidenkymmenen. Pitkä, laiha

ruumis huojahtelee kävellessä, ja kasvot ovat kuopalla. Silmät ovat
nuorempana saattaneet olla siniset ja virkeät, mutta nyt niissä on
ainaisen arkipäivän eloton harmaus.

Kohta kolmekymmentä vuotta on hän ollut mäkitupamökissään

Arvolan takamaalla. Renkinä oli ensin talossaan ja siitä nai piian ja
tuli sen kanssa takaliston mäkituvassa lapsia siittäneeksi niin, että
viisi vanhinta on maailmalla ja neljä vielä kotona leipää huutamassa
ja yhteistä toimeentuloa niukentamassa.

Kuluneet sotavuodet ja kapina-ajat olivat köyristäneet Oton selkää,

joka siihen asti raskaasta raadannasta huolimatta oli koettanut pysyä
jotenkin suorana. Pitivät vähän aikaa vankina, ja leipäkin oli vähissä
perheeltä, ja se miestä vanhensi. Aatami-isäntä oli joka vuosi
lupaillut torpan maita Otolle, ja siinä toivossa oli koettanut kaikin
voimin raataa talon laajoilla vainioilla. Kaksikymmentä vuotta oli sen
lupauksen täyttäminen jäänyt vuodesta vuoteen, ja nyt se tuntui jo
häipyvän olemattomiin. Vuosi sitten oli Otto kerran vielä kysäissyt
isännältä:

— Tuleekohan siitä torpan saannista mitään?

Siihen oli isäntä vain naurahtanut:

— Mitä sinä vanha mies enää torpalla… toisten hyväksi sitä

perkkaamaan ja rakentamaan.

Siihen se jäi, ja silloin Otto tiesi sen toiveensa jättää kokonaan.

Kapina-aikana temokraatit saivat uskotelluksi maanjaollaan, ja silloin
kituvat toiveet oman maan saannista näyttivät toteutuvan, mutta
ainoastaan hetkiseksi. Nyt ei enää tehnyt mieli ajatella koko asiaa.

Otto on päässyt jo kotiveräjälleen. Siinä ovat vastassa nuorimmat

lapset, risaisina ja likaisina. Ei ole Riikalla aikaa pestä pyykkiä, ja
hajoisivat vain pahemmin mukuloiden ryysytkin pestessä.

— Menkäähän tuosta… hosii Otto lapsia, jotka ovat siinä jalkoihin

sotkeutua.
 — Onko äitinne keittänyt puuron ja lämmittänyt saunan? kysyy
Otto.

— Ei oo puuroa, mut sauna on.

— Ka, miks'ei puuroa?

— Kun ei oo jauhoja.

— Joko ne perhanat on taas lopussa, kivahtaa mökinmies

kärsimättömänä ja astuu tupaan.

Riikka, Oton vaimo, on ainaisen köyhyyden kynimä, elämäänsä

kyllääntynyt olento. Nytkin hän kähnii siinä hellan ääressä ja
korvallistaan raapien kohentelee tulta kahvipannun alle.

— Toitko sinä jauhoja? kysyy Riikka.

Ottoa sapettaa se kyseleminen. Syövät täällä laiskana, akka ja

lapset, ja hänen pitää kulkea työssä.

— Helvetistäkö niitä aina piisaa, jurahtaa hän ja kaivaa piipun,

ainoan ystävänsä, housujensa taskusta.

Akka vaikenee. Ei halua tällä kertaa riitaa rakentaa, kun niin

muutoinkin laiskottaa. Helteinen ilma on koko päivän raukaissut.
Maha kyllä mouruaa ja vaatii vahvempaa ruokaa kuin kuivunutta
leipää, mutta tuleepa yö ja saa unta, joka on kaikesta parhainta.

Otto vetelee savuja ja Riikkaa katsellen miettii omia mietteitään.

Ne ovat muuttaneet äskeistä suuntaa ja kiertelevät nyt laihan ja
unisen avion lähettyvillä. — Ihme, miten rumaksi tuo akka on
käynyt, on Otto aikeissa sanoa ihan ääneen, mutta huomaa, että se
saattaisi loukata akkaa, eikä sanokaan mitään. Ajattelee vain. — Oli
ennen lihava ja punakka ja nyt on tuommoiseksi käynyt.
Lapsenteossa ja muussa puutteellisessa elämässä lienee
surkastunut. Sitä ennen halasi mielellään, ja siksihän noita lienee
tullut niin paljon lapsiakin.

Otto naurahtaa mietteilleen, ja Riikka kivahtaa:

— Mitä sinä naurat? Sitäkö että jauhot loppuivat?

— Mitäs minä siitä… tuli tuossa vain vanhat ajat mieleen. Kun olit
komea ja lihava.

— Hyh… vieläkö sinullakin pitäisi olla korea akka mukamas. Nälkä

se on minutkin ruotinut.

Riikan uneliaisuus on hävinnyt, ja hän aloittaa tavanmukaisen

valitusvirtensä ja haukkuu lopuksi miehensä, joka ei ole kyennyt
enempää hankkimaan.

Otto menee ulos ja pihakivellä istuen odottelee saunaan menoa.

Jotenkuten joutuu siinä maattomuus mieleen. — Olisi minullakin
torppa ja oma hevonen ja neljä lehmää. Hätäkö olisi silloin perhettä
elättäessä. Arvolan maillakin on puuttomia ahoja ja soita, jotka eivät
tuota mitään ja joutaisivat maattomille, minullekin, mutta ukko ei
anna. Ei sano antavansa palstoja torppareilleenkaan, vaikka laki
kuuluisi semmoinen olevan. Tokko heille sitten lakikaan enää voinee
mitään, maanjusseille. Semmoisiksi ovat paisuneet.

Omituisen tylsänä istuu Otto siinä pihakivellä. Lämmin tuulen

henkäily hivelee ruumista avonaisesta paidan aukosta ja puistelee
mennessään pihahaavan lehdet liikkeeseen. Otto kuulee jossain
lehtien liikkuvan, mutta väsynyt ruumis ei tunne enää tuulen
hyväilyä. Lyhyt ajatuksen tynkä on vain elossa. — Kuuluvat saavan
torpparit omaa maata, jos saavat. Mäkituvat ei saa, en usko. Ja mitä
sillä tyhjällä. Saakoot. Menen tästä ruunun töihin. Talo ei huoli enää
vanhasta ja vaivaisesta.

Siihen se katkeaa ja tapailee taas samoja asioita. Nukuttaakin jo.

Otto herää siihen, että ulapan äärellä jyrähtää tärisyttävä ukkonen

ja salama leimahtaa yli taivaan. Vilunväreitä tuntien juoksee hän
saunaan. Löyly virkistää hetkeksi mieltä, ja kohta hän jo haastaa
Riikalle:

— Olisi meilläkin torppa, niin olisi riittävästi leipääkin. Nyt

saataisiin ehkä omaa maatakin.

— Elä horise. Eivät rikkaat sulle maitaan anna, kivahtaa Riikka.

Ja siihen se katkeaa. Ei puhu Ottokaan enää mitään. Kiuas vain

hiljaa pihisee ja sade rapisee saunan kattoon.

3.

Elokuu on jo menossa. Harjamaan Aapo odottaa

vuokralautakuntaa, jonka pitäisi hänen torppansa erottaa
emätalosta. Savuniemeläinen ei ole suostunut vapaaehtoisesti maata
luovuttamaan Aapolle. Lautamiehen on vaatinut papereitakin
antamaan.
 Savuniemen rintamailla ei ollut muita torppia kuin Honkamaa,
toiset mökit olivat takamaalla. Vain muutamat talolliset olivat
pitäjässä itse tarjonneet torppareilleen maitaan lunastettavaksi ja
sovussa oli rajat aukaistu ja hinnoista sovittu. Muutamassa talossa
oli lautakunta käynyt vain sovittelemassa, kun isäntä ja mökkiläinen
olivat yhteisesti pyytäneet. Riitaa ei sielläkään haastettu.

Savuniemen Hentu oli toista maata. Uhkasi mäkitupalaisensakin

ajaa pois, jos aikoivat maata ryhtyä vaatimaan. Sanoi heidän loisia
olevan.

Aapo käveli pihamaalla ja tarkasteli, eikö jo miehiä näkyisi. Olihan

isäntä uhannut vastustaa palstan luovutusta. Eihän tietänyt, mitä
keinoja oli sillä mielessä. Saattoivat auttaa häntä lakimiehetkin,
niinkuin oli kehunut.

Hänen palstansaantinsa piti olla yhtä suora ja selvä kuin

toistenkin. Uutta lakia ei hän tosin tuntenut. Olisi pitänyt lukea se ja
tutkia kaikin puolin.

Aapo oli vielä nuori mies, iältään vähän vailla kolmekymmentä.

Isältään oli hän saanut torpan, jossa ei muuta perhettä ollut kuin
hänen isänsä ja äitinsä. Isä oli heikko ja sairaalloinen, mutta äiti
kykeni vielä hoitamaan torpan pienen karjan ja muutakin taloutta.
Aapo oli paikkakunnan tunnetuimpia työmiehiä, ja jo senkin vuoksi
olisi Savuniemeläinen pitänyt hänet edelleen veroatekevänä
torpparinaan. Aapo taas ei mitään niin kiihkeästi toivonut kuin että
pääsisi vapaaksi verotyöstä ja saisi kontunsa omakseen.
Ensimmäisten joukossa oli hän palstoitusta pyytämässä.

*****
 Lautakunnan miehet saapuivat, ja Aapo vei vieraansa tupaan.

Isäntää ei kuulunut, vaikka määrätty tunti oli jo ohi kulunut.

— Jokohan jättäysi tulematta, virkkoi Asko, lautakunnan

puheenjohtaja, muuan nuori torpanmies.

— Mennään tästä hakemaan, jos ei muuten tule.

— Tehdään Hentulle iso huutosakko. Opetetaan miestä potkimaan

lakia vastaan.

Miehet naureksivat ja laskettelivat pilojaan. Toisina lautakunnan

jäseninä oli Seppä, parrakas ja pyöreä palstatilallinen, ja Taneli,
talonpoika, jolla oli valtavassa ruumiissaan perin hyvä tahto saada
syntymään pikkutiloja niin paljon kuin mahdollista. Omille
alustalaisilleen hän oli jo jakanut palstat ja hinnoittanut ne
alhaisempaan kuin yksikään vapaaehtoisista maanantajista. Miehet
saivat olla yhtämittaa liikkeessä. Anomuksia tuli torppareilta joka
päivä, ja homma oli vaikeata ja kaikin puolin vaivalloista, missä ei
maanomistaja itse helpottanut lautakunnan työtä.

Kun lautakunnalla oli tiedossa, että sovintoa ei tulisi syntymään

Harjamaassa, lähtivät miehet mittaamaan Aapon viljelyksiä Hentua
odotellessaan.

Aapo ei osannut ryhtyä mihinkään toimeen. Hänen tarjoamaansa

apua eivät miehet sanoneet tarvitsevansa, ja Aapo sai kävellä tyhjin
toimin kartanolla.

Aapon isä, puolisokea ja -kuuro ukko, tuli kartanolle ja puheli

puoliääneen itsekseen:
 — Vähäinenkin sopu se särkyy niitä rajoja aukaistessa, semmoisen
unen näytti. Eikö saane poika siirtää tästä asumasijojaankin toiseen
paikkaan. Sinnepäin se uni vähän viittailee.

— Että mitä? huutaa Aapo isälleen, jonka on kuullut taas itsekseen

puhelevan.

— Sitä vain tässä, että outoa unta näytti viime yönä. Olisit tyytynyt
torpparina olemaan, niin olisit saanut pitää entiset asumasijasi, isäsi
rakentamat. Ei tule tähän taloa sinulle.

— Mihin sitten? naurahti Aapo, vaikka tunsi käyvänsä totiseksi.

— Ei sanottu sitä unessa, virkkoi ukko ja meni tupaan,

puuttumatta sen pitempiin puheisiin poikansa kanssa.

Taitaa ukko turhia höristä, mietti Aapo, mutta ei jaksanut sitä heti
pois mielestään jättää.

Isäntäkin tuli, ja lautakunnan miehet tavalliseen tapaansa kävivät

leikittelemään:

— Pitäisi tässä tehdä Aaposta isäntä. Mitä siihen entinen isäntä

sanoo?

— Pitänee tälle Aapolle antaa nyt maata oikein pitkällä mitalla,

hyvä työmies kun kerran on.

Hentu kuunteli miesten puheita ja jurahti viimein:

— Ei taida olla maanomistajalla tässä asiassa mitään sanan valtaa.

— No eipä sitä paljoa ole, virnaili Seppä. — Otetaan pakolla, jos ei

mielisuosiolla anneta.
 — Polsevikkilakihan siitä torpparilaista tuli. Maat riistetään
väkipakolla pois, juritti Hentu.

— Kyllä sitä vielä jää sinulle samoin kuin muillekin, vaikka

mökkiläisillekin annetaan osansa, sanoi Taneli. — Ja helpompihan
sinunkin on tästäpuolin olla heinäniityllä. Ei tarvitse laiskojen
verotyöläisten kanssa kinata, jatkoi hän.

Se jo suututti Hentua, joka istui polvet pystyssä pihakivellä,

piippuaan imeksien.

— Mitä se sinua liikuttaa, jos minä omien työmiesten! kanssa

riitelen. Kaikkia sitä, minkä sinutkin, pannaan tällaisiin toimiin. On
mies sitten vielä maanomistajien puolesta lautakunnassa.

Taneli naurahti suopeasti ja kertoi miten oli omia maitaan antanut

alustalaisilleen.

— Niinhän hullu tekee. Minä olenkin viisaampi.

— Päinvastoin, naapuri. Sinä vastustat lakia, joka on yhteisesti

laadittu. Ei kukaan tässäkään kylässä…

— Ei Arvolainenkaan tunnusta tätä lakia muuksi kuin miksi sitä

äsken sanoin, keskeytti Hentu. — Olisihan valtio saanut ostaa maita
ja jakaa tilattomille.

— Ja sinä luulet, että torpparit olisivat jättäneet kotinsa ja entiset

olinpaikkansa ja lähteneet sitä valtion ostamaa raivaamatonta maata
anelemaan, sanoi Taneli.

Miehet näyttivät jo kiihtyvän molemmin puolin.

 — Jos kaikki maanomistajat olisivat samaa mieltä sinun kanssasi,
ei palstoittamisesta tulisi mitään, kivahti jo rauhalliselta näyttävä
Askokin. — Muutamat maanomistajat sopivat vapaaehtoisesti ja
ilman riitaa luovutettavista alueista.

— Tällä Hentu-poloisella kun on niin vähän maata, niin ei raskisi

antaa, pilaili Seppä.

— Kahden talon maat, eikä yhtään voimaperäisesti viljeltyä lohkoa,

sanoo Taneli. — Sen sijaan ihmisviljelyksessä tämä Hentu pitää
puolensa. Monesko se jo onkaan sinulla, Hentu, niitä perillisiä?

Keskustelu meni asiattomaksi, ja kohta haukuskeltiin molemmin

puolin.
Taneli leikillään, Hentu punaisena naamaltaan, syljeksien ja kiroillen.

— Mitä tässä sen kanssa riitelemään ja hosaamaan, mennään

katsomaan ja suunnittelemaan rajoja.

— Sopikaa edes rajoista vapaaehtoisesti, kehoitettiin.

— En kajoa mihinkään. Tehkää vain rajanne ja antakaa minulle

pöytäkirjasta valitusosoitus, sanoi Hentu ja nousi kotiinsa
lähteäkseen.

— Ei vielä saa mennä, esteli Seppä.

— Sinäkö minua kiellät menemästä? sanoi Hentu pihaveräjällä.

— Minä. Pysy vain nyt paikoillasi.

Hentu jäi seisomaan veräjän pieleen, kun toiset lähtivät

suunnittelemaan tulevan talon rajoja.
 — Pysähtyipäs, hymähti Aapo, joka istui tupansa portailla. —
Mitähän se siinä nyt hautoo mielessään. Jos sitä koettaisi pyytää
sovintoon.

— Kuulehan, Hentu, jos tehtäisiin sovintokaupat, kun sinun täytyy

kuitenkin sitä maata antaa. Mitä vaatisit hehtaarilta maastasi?

Miehet olivat melkein samanikäisiä, Hentu vain muutamia vuosia

vanhempi. Aapo ei ollut häntä puhutellut isännäksi kuin joskus
leikillään.

— Ei siitä tule mitään. Ja mitä sinä hintoja kyselet? Saathan sinä

sitä lautakunnan kautta melkein ilmaiseksi.

Siihen se loppui. Aapo vaikeni.

Ilta jo läheni. Miesten iloiset, hoilaavat äänet kuuluivat metsästä.

Aapo istui valoisissa mietteissä tupansa portailla, Hentu nojasi
veräjän pieleen synkkänä ja sanattomana.

4.

Tuli seuraava päivä, ja Savuniemeläisenkin täytyi lähteä

lautakunnan suunnittelemia rajoja katsomaan.

Valittamista oli Hentulla, sen tiesi.

— Tästä kulkee talon tie ja sitä ei muuteta, sanoi hän aluksi.

 — Mutta hyvä mies, kun oikaiset mutkan tiestäsi, saat sen vielä
sileämmälle maalle, sanottiin. —

— Ja sitten jää Aapon palstan taakse minun niittyni. Maanjakajat

eivät taida sitä huomata, mutta siinä se onkin naula, joka vetää,
kehaisi Hentu.

Lakimiehetkö häntä olivat näin neuvoneet?

— Ja sitten on palsta liian suuri viljelyksiin verraten, jatkoi

Savuniemeläinen. — Puolitoista hehtaaria on liikaa.

— Mutta kun torpparilta jää talon puolelle valmiita niittyjä, jotka

ovat maanlaadultaan arvokkaampia kuin vaihtomaa, niin lisäys
johtuu siitä. Ja metsäkään ei muuten riitä, selitettiin Hentulle.

Ei auttanut. Hentu uhkasi valittaa.

Alakuloisena poistuivat lautakunnan miehet, ja Aapo samosi

synkkänä metsään.

Kävisikö sittenkin niin kuin vanhus oli ennustanut? Menisikö asia

niin pitkälle Hentun kanssa, että hänen pitäisi jättää peltonsa ja
syntymäsijansa ja muuttaa toiseen paikkaan.

Aapo oli tätä kysellyt Askolta, mutta hän ei sanonut tietävänsä

siihen mitään. Laki tosin edellytti sellaisiakin tapauksia.

Laki oli siis sellainen. Ja sitä voitaisiin tulkita monella tavalla.

Sellainenko siis uusi laki olikin, ettei se suonut turvaa ja oikeutta
vähempiosaiselle?
 Tuuli humisi metsässä, jonka poveen luikertavaa polkua Aapo
kulki. Eivätkö nuo sitten olisikaan hänen puitaan, tuo metsä hänen
metsäänsä. Joku päivä sitten hän oli vielä uskonut niin, mutta nyt
tuntui epämääräiseltä ja melkein toivottomalta. Päätös näin ollen
siirtyy tuntemattomaan tulevaisuuteen. Hän ei saakaan vielä omaa
maata niinkuin ne maattomat, jotka olivat tekemisissä oikeamielisten
isäntien kanssa, ja saivat palstansa viivyttelemättä omikseen.

Aapo oli kävellyt ajatuksissaan Puromäkeen, naapuritaloon asti.

Siellä oli Liina, nuori tyttö, joka oli lupautunut hänen uuteen taloonsa
emännäksi.

Mitä sanoisi nyt Liinakin, kun kuulisi miten oli käynyt?

Isäntä korjaili pellonaitaa ja tuli tervehtimään.

— Joko pääset omaan maahan käsiksi? kysyi, kun tiesi

lautakunnan olleen
Harjamaassa.

— En vielä.

Aapo kertoi lyhyesti, mitä Hentu oli uhkaillut.

— Mitäpä se niillä valituksillaan saa aikaan. Minä puuhasin toki

mittarinkin valmiiksi alustalaisilleni.

— Niinhän sitä pitäisi…

— Paljon niitä vaan on maanomistajia, jotka niskoittelevat, vaikka

on isäntiä, jotka eivät tarvitse edes välittäjiäkään.
 Miksi ei Savuniemeen sattunut sellaista isäntää, mietti Aapo
palatessaan hämärtyvää oikopolkua myöten kotiinsa. Miksi ei monille
muille? Lujalle otti maanomistusolojen uudistus.

5.

Seppä, Asko ja Taneli istuivat tiepuolessa eräänä syksyisenä

päivänä. Miehet olivat istuneet levähtämään monipenikulmaisen
taivalluksen jälkeen. Kokonainen rupeama oli poljettu asumattomia
maita. Kapea polku luikersi milloin synkkään korpeen, milloin taas
ahoja, joita oli joskus kaskettu, lepikkorinteitä, joissa väkevä maa
lepäsi joutilaana ja kasvoi sanajalkaa. Väliin polku poikkesi järven
rannalle ja kohosi rinnemaille ikäänkuin näytellen miehille:

— Olisi tässä maita asuttaviksi, olisi saloa ja järven rantaa ja

lihavamultaista viidakkoa.

— Olisipa, olisi, tuntui miesten katse myöntävän. Kun nämä vain

annettaisiin maattomille, niin pian olisi omassa maassa leipää
jokaiselle riittävästi.

Miehet istuivat kaatuneen hongan tyvellä.

— Olisi tuossakin pikkutalon paikka, sanoi

Seppä, katsellen ulapan rantaan viettävää, kivetöntä rinnettä. —

Kenenkähän maata tämäkin lienee?

— Kukapa sen tietää, virkkoi Taneli. — Näilläkin paikkakunnilla on

maanomistajilla niin paljon maita, etteivät kaikistellen tiedä itsekään,
missä kulkee minkin maan raja ja mikä alue kuuluu kullekin. Siitä
huolimatta pitäisi palstat tehdä liian pieniä ja uusille omistajilleen
sopimattomia. Jokaisessa palassa maata riiputaan kiinni kynsin ja
hampain.

— Olisihan sitä joka talolla sellaista maata, joka joutaisi

irtolaisväelle, kun omistajien mielet muuttuisivat, virkkoi Asko.

— Sepä se, mutta tästä maailmasta ei tule valmista, vaikka kuinka

takoisi, naurahti Seppä.

— Ei tule. Mekin liehtaamme maattomille maata, mutta enemmät

kuin puolet maata-haluavista täytyy jättää ilman.

— Minkäs teet, kun laki on semmoinen, sanoi Taneli.

— Mäkitupalaiset saavat vain omat aitauksensa, hädin tuskin

nekin. Mitä semmoisella palalla tekee, kivahteli Seppä. —
Pahemmaksi vain käy heidän alansa, kun ei jää edes
polttopuumetsää.

— Senpä takia monet mäkituvan miehet nauravat koko

maanjaolle. »Kyllä se vielä tulee sellainenkin aika, että maata saa
riittävästi, joka sitä haluaa», sanovat. He odottavat
köyhälistödiktatuuria, joka heidän mielestään muuttaa
maanomistusolot kokonaan toisiksi, puheli Asko.

— Siihen kai sitä sitten joudutaan, kun ei ajoissa älytä, sanoi

Taneli. — Sanon sen vieläkin, että nykyistä torpparivapautuslakia
laatiessa oltiin liian varovaisia ja kärkkäitä kuulemaan
maanomistajien vaatimuksia, jatkoi hän. — Sen heistä
valistuneimmat ja selvänäköisimmät myöntävät itsekin.
 — Hyvinkin monet sitä sanovat, vakuutti Seppä. — Muistan tässä
muutamankin suurmaanomistajan sanat, kun oli lakia perinpohjin
tutkinut. »Tämä on nyt vain alkuaste. Pian tätä lakia on uusittava ja
lisättävä», sanoi. Ja kyllä se mies oikeassa olikin.

Tuli hetkisen kestävä hiljaisuus. Miehet näyttivät miettivän. Ehkäpä

jokaiselle heistä kangasteli tulevat ajat maakysymyksen ratkaisussa.
Ollessaan yhtämittaisesti maattomien asioita järjestelemässä olivat
he tulleet huomaamaan epäkohdat maakysymyksessä ja sen
voimakkaan kaipuun, jolla jokainen heistä odotti omaa maapalaa.

— Oikeastaan minun pitäisi pyytää eroa koko tästä toimesta,

virkahti
Seppä.

— Miten niin? kiirehti Taneli kysymään.

— Senpä vuoksi vain, että on vaikeata nähdä mäkitupien miesten

surua ja pettymystä, kun he anovat maata eivätkä saa sitä kuin
kourallisen, toiset eivät sitäkään. Maansaanti evätään sillä
perusteella, että anoja on loinen, vaikka asuukin jossain ahomökissä.

— Ja näistä mökinmiehistä tulee kommunisteja joka ainoasta,

sanoi Asko.

— Panetko sen heidän syykseen? kivahti Seppä.

— En. Nälkä tekee polsevikkeja ja kommunisteja, jotka lienevätkin

samaa ainesta. Kyllä meidän on siihen päästävä, että kaikki
viljelyskelpoinen maa luovutetaan sitä haluaville ja saadaan siten
viljellyksi.
 — Sanoppa, Seppä, sinä kun olet semmoinen tietoviisas, —
naurahti
Taneli, — miten olisi tämä asia oikein järjestettävä.

Seppä kyni partaansa ja näytti miettivän. Itse asia hänellä oli ollut
selvillä jo pitemmän aikaa, kun osaisi vain sen sanoa tuossa toisille.

— Olisi kaksikin keinoa.

Seppä muhoili partaansa, ja toiset odottivat jatkoa.

— Yksi hyvä keino olisi se, että verotettaisiin maanomistajia

liikamaasta. Veron pitäisi asteittain kohota ja alkaa esimerkiksi
seitsemästäkymmenestä hehtaarista ylöspäin. Vero pitäisi olla siksi
tuntuva, että suuria maa-aloja omistavat eivät sitä mielisi maksaa,
vaan luovuttaisivat liikamaan sitä haluaville.

— Ja toinen keino? kysäisi Taneli.

Miehet naurahtivat. Sepällä oli aina ne omat keinonsa,

leikinlaskijalla. Nyt hän tuntui olevan tosissaan.

— Toinen ei ole sen kummempi kuin valtiolle pakkoluovutus. Se

kuitenkaan ei mielestäni ole niin mukava ja yksinkertainen kuin
verotuskeino.

— Jonka minäkin puolestani hyväksyn, sanoi Asko ja naurahti

Sepälle, joka siinä kantonsa nenässä lätkäisi maakysymystä.

— Hyvä että myönnät sen, sanoi Seppä. — Kyllähän herrat

kansanmiesten teorioille nauravat, niinkuin tekisivät tällekin minun
ehdotukselleni, mutta otappas maanomistajilta joutilaat aronsa ja
suonsa, jollet tepsivää keinoa keksi. Ei ne niitä vapaaehtoisesti
luovuta toisille. Maata pitäisi olla paljon ja lihava emäntä ja paljon
hyviä hevosia, lasketteli jo Seppä leikkiä iloisesti. — Mikäs napina jo
nytkin käy, kun torppareille maata annetaan. »Ei sitä niin paljon
passaisi… maa menee pieneksi… voi kuitenkin, kun pitää antaa.»

Seppä oli noussut seisomaan ja näytteli sellaista marisija-isäntää

toisten nauraessa.

— Ja nyt miehet taas matkaan. Onpa tässä astumista vielä, ja ilta

hämärtyy.

— Nyt sitä mennäänkin sellaiseen taloon, jossa ei isäntä marise,

sanoi Taneli. — Petäjäniemen Antti ei sanonut tahtovansa maillaan
enempää kuin sata markkaa hehtaarilta, siihen puutkin luettuna.

— Mutta sitä ennen on minun käytävä Arvolassa, sanoi Asko.

— Etpä ole mielivieras Aatamille, hymähti Seppä. — Mitäs jos

laittaisitkin minut. Saisin vähän Aatamia ärsytellä.

— Mene vain. Mielelläni minä sen huvin sinulle suon, sanoi Asko.

Kohta Seppä erosikin toisista ja lähti muhoillen kääkertämään

kivikkopolkua Arvolaan, mutisten itsekseen: »Aatua pitää haastattaa.
Kovat sydämet pitää pehmitettämän.»

Mutta tästä sydämen pehmityksestä oli hän tehnyt väärät

laskelmat. Sitä hän melkein jo aavisti itsekin. Uudistushenki oli vielä
saanut vain nimeksi jalansijaa maanomistajien keskuudessa. Ja kun
laki ei pakottanut saitureita maitaan luovuttamaan, niin hyvähän oli
jättäytyä kuuroiksi yhteiskunnan vaatimuksille.
 6.

Arvolan tilan nimi oli ennen ollut kirkonkirjoissa Savimaa, mutta

isäntä oli sen muuttanut mielestään sopivammaksi. Kun kerran talo
oli iso ja isäntä arvokas mies, niin mikä oli sopivampi nimeksi kuin
Arvola. Sukkelasuiset savolaispaikkakuntalaiset saivat tästä aihetta
pilantekoon.

Talo oli korkealla kunnalla ja pellot tasaisia ja kivettömiä. Luonto

oli lahjoittanut kiveliön keskelle tämän sileän kumpareen,
kymmenien hehtaarien alan, ja siihen oli kerran talo rakennettu, joka
lukuisan aluskunnan verotyöllä pidettiin kunnossa.

Seppä seisahti hetkiseksi talon pihamaalle ja katseli ympärilleen.

Peltoja aurattiin, ja lukuisat vilja-aumat pistivät silmään joka puolella.
Kyllä oli Arvolassa rikkautta. Rahoja kotona ja pankissa ja metsät
satojen tuhansien arvoiset.

Jos oli rikkautta, niin sitä kulutettiinkin. Talon kaksi poikaa ja

tytärtä olivat kuuluja tuhlaajia. Pojat pelasivat ja ryypiskelivät väliin
korpiviinaksia, joita sai oman pellon viljasta, ja tyttäret osasivat
osaltaan kuluttaa yhteistä rikkautta.

Seppä hymähteli ja astui kiirettä pitämättä tupaan. Nyt eroaisi viisi

torppaa ja muutamia mäkitupa-alueita talon maasta, ja vanha
Aatami vastusti. Ei jäisi yhtään verotyöläistä taloon. Arvolan
mäkitupalaisetkin olivat päättäneet ottaa maapalansa, vaikka se tulisi
pienikin, ja tehdä töitä muualla, kun Aatami jurisi yhtämittaa ja käytti
vielä siinä apunaan raamatun sanaa.
 Emäntä oli yksin tuvassa, kun Seppä astui sisään. Kantoi leipiä
uuniin hikoillen ja huohottaen. Emännän valtava olemus kärsi kovin
tästä voimain ponnistuksesta.

Vanha kello kävi verkalleen seinällä, ja emäntä lainehti

edestakaisin permannolla. Ei vastannut Sepän tervehdykseen. —
Tietääköhän tuo, että mökkiläisten asialla tässä kuljetaan, kun ei
puhu mitään, mietti Seppä.

Mutta kun emäntä sai työnsä suoritetuksi, tuli hän Sepän viereen
istumaan.

— Mitä sitä nyt kuuluu… kyllä kai sitä asiaakin on, koskapa Seppä
muutoin harvoin pistäytyy.

Seppä peittyi kokonaan emännän varjoon ja hölmistyi hänen

yhtäkkistä ystävällisyyttään. Selitti pohjia myöten asiansa ja kyseli
isäntää. — Mitähän tuo lihapössi nyt sanoo, kun kuuli asian?
hymähteli Seppä itsekseen.

Emäntä osoittautui kuitenkin harvinaiseksi uuden ajan ihmiseksi.

— Antakaa vaan maata mökkiläisille. Ukon pahus onkin sitä

kerännyt itselleen kaiket maailmat ja sitten vielä Jumalan sanalla
puoltaa sitä kokoamishimoaan. Olen siitä sille aina sanonut… Mihinkä
se nyt taas katosikaan, ukon pöllikkä?

Ja emäntä lähti leipälapio kädessä etsimään isäntää, mutta

pysähtyi vielä Sepälle sanomaan:

— Se on semmoinen saituri, meidän ukko. Olen pyytänyt, että

annettaisiin talo pojille ja otettaisiin joku sivukartano ja vähän
peltoja itselle. Pidettäisiin piika ja renki, ja olisihan näitä omiakin
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookfinal.com