Visit https://testbankbell.

com to download the full version and

browse more test banks or solution manuals

Solution Manual for Applied Partial Differential

Equations with Fourier Series and Boundary Value
Problems, 5/E Richard Haberman

_____ Press the link below to begin your download _____

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-applied-
partial-differential-equations-with-fourier-series-and-
boundary-value-problems-5-e-richard-haberman/

Access testbankbell.com now to download high-quality

test banks or solution manuals
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankbell.com
for more options!.

Applied Partial Differential Equations with Fourier Series

and Boundary Value Problems 5th Edition Richard Haberman
Solutions Manual
http://testbankbell.com/product/applied-partial-differential-
equations-with-fourier-series-and-boundary-value-problems-5th-edition-
richard-haberman-solutions-manual/

Solution Manual for Applied Partial Differential Equations

with Fourier Series and Boundary Value Problems, 5/E,
Richard Haberman, ISBN-10: 0321797051, ISBN-13:
9780321797056
http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-applied-partial-
differential-equations-with-fourier-series-and-boundary-value-
problems-5-e-richard-haberman-
isbn-10-0321797051-isbn-13-9780321797056/

Elementary Differential Equations With Boundary Value

Problems 6th Edition Edwards Solutions Manual

http://testbankbell.com/product/elementary-differential-equations-
with-boundary-value-problems-6th-edition-edwards-solutions-manual/

Test Bank for Generalist Social Work Practice 1st Edition

By Janice Gasker

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-generalist-social-work-
practice-1st-edition-by-janice-gasker/
Solutions Manual to accompany Options, Futures And Other
Derivatives 5th edition 9780130090560

http://testbankbell.com/product/solutions-manual-to-accompany-options-
futures-and-other-derivatives-5th-edition-9780130090560/

Instructor Manual For Interpreting and Analyzing Financial

Statements (6th Edition) by Karen P. Schoenebeck, Mark P.
Holtzman
http://testbankbell.com/product/instructor-manual-for-interpreting-
and-analyzing-financial-statements-6th-edition-by-karen-p-schoenebeck-
mark-p-holtzman/

Solution Manual for Just Enough Programming Logic and

Design, 2nd Edition

http://testbankbell.com/product/solution-manual-for-just-enough-
programming-logic-and-design-2nd-edition/

Test Bank for Cognitive Neuroscience The Biology of the

Mind 4th Edition Michael S Gazzaniga Download

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-cognitive-neuroscience-
the-biology-of-the-mind-4th-edition-michael-s-gazzaniga-download/

Test Bank for Understanding and Managing Organizational

Behavior, 6th Edition: George

http://testbankbell.com/product/test-bank-for-understanding-and-
managing-organizational-behavior-6th-edition-george/
Solution Manual for Applied Partial Differential
Equations with Fourier Series and Boundary
Value Problems, 5/E Richard Haberman
Full version at:
https://testbankbell.com/product/solution-manual-for-applied-partial-differential-equations-
with-fourier-series-and-boundary-value-problems-5-e-richard-haberman/
Description:
This text emphasizes the physical interpretation of mathematical solutions and introduces
applied mathematics while presenting differential equations. Coverage includes Fourier series,
orthogonal functions, boundary value problems, Green’s functions, and transform methods.
This text is ideal for students in science, engineering, and applied mathematics.
ISBN-10 : 032179706X
ISBN-13 : 978-0321797063

Table of Contents
Normal 0 false false false

1. Heat Equation

1.1 Introduction

1.2 Derivation of the Conduction of Heat in a One-Dimensional Rod

1.3 Boundary Conditions

1.4 Equilibrium Temperature Distribution

1.4.1 Prescribed Temperature

1.4.2 Insulated Boundaries

1.5 Derivation of the Heat Equation in Two or Three Dimensions

2. Method of Separation of Variables

2.1 Introduction

2.2 Linearity
2.3 Heat Equation with Zero Temperatures at Finite Ends

2.3.1 Introduction

2.3.2 Separation of Variables

2.3.3 Time-Dependent Equation

2.3.4 Boundary Value Problem

2.3.5 Product Solutions and the Principle of Superposition

2.3.6 Orthogonality of Sines

2.3.7 Formulation, Solution, and Interpretation of an Example

2.3.8 Summary

2.4 Worked Examples with the Heat Equation: Other Boundary Value Problems

2.4.1 Heat Conduction in a Rod with Insulated Ends

2.4.2 Heat Conduction in a Thin Circular Ring

2.4.3 Summary of Boundary Value Problems

2.5 Laplaces Equation: Solutions and Qualitative Properties

2.5.1 Laplaces Equation Inside a Rectangle

2.5.2 Laplace’s Equation for a Circular Disk

2.5.3 Fluid Flow Past a Circular Cylinder (Lift)

2.5.4 Qualitative Properties of Laplace’s Equation

3. Fourier Series

3.1 Introduction

3.2 Statement of Convergence Theorem

3.3 Fourier Cosine and Sine Series

3.3.1 Fourier Sine Series

3.3.2 Fourier Cosine Series

3.3.3 Representing f(x) by Both a Sine and Cosine Series

3.3.4 Even and Odd Parts

3.3.5 Continuous Fourier Series

3.4 Term-by-Term Differentiation of Fourier Series

3.5 Term-By-Term Integration of Fourier Series

3.6 Complex Form of Fourier Series

4. Wave Equation: Vibrating Strings and Membranes

4.1 Introduction

4.2 Derivation of a Vertically Vibrating String

4.3 Boundary Conditions

4.4 Vibrating String with Fixed Ends

4.5 Vibrating Membrane

4.6 Reflection and Refraction of Electromagnetic (Light) and Acoustic (Sound) Waves

4.6.1 Snell’s Law of Refraction

4.6.2 Intensity (Amplitude) of Reflected and Refracted Waves

4.6.3 Total Internal Reflection

5. Sturm-Liouville Eigenvalue Problems

5.1 Introduction

5.2 Examples

5.2.1 Heat Flow in a Nonuniform Rod

5.2.2 Circularly Symmetric Heat Flow

5.3 Sturm-Liouville Eigenvalue Problems

5.3.1 General Classification

5.3.2 Regular Sturm-Liouville Eigenvalue Problem

5.3.3 Example and Illustration of Theorems

5.4 Worked Example: Heat Flow in a Nonuniform Rod without Sources

5.5 Self-Adjoint Operators and Sturm-Liouville Eigenvalue Problems

5.6 Rayleigh Quotient

5.7 Worked Example: Vibrations of a Nonuniform String

5.8 Boundary Conditions of the Third Kind

5.9 Large Eigenvalues (Asymptotic Behavior)

5.10 Approximation Properties

6. Finite Difference Numerical Methods for Partial Differential Equations

6.1 Introduction

6.2 Finite Differences and Truncated Taylor Series

6.3 Heat Equation

6.3.1 Introduction

6.3.2 A Partial Difference Equation

6.3.3 Computations

6.3.4 Fourier-von Neumann Stability Analysis

6.3.5 Separation of Variables for Partial Difference Equations and Analytic Solutions of Ordinary
Difference Equations
6.3.6 Matrix Notation

6.3.7 Nonhomogeneous Problems

6.3.8 Other Numerical Schemes

6.3.9 Other Types of Boundary Conditions

6.4 Two-Dimensional Heat Equation

6.5 Wave Equation

6.6 Laplace’s Equation

6.7 Finite Element Method

6.7.1 Approximation with Nonorthogonal Functions (Weak Form of the Partial Differential
Equation)

6.7.2 The Simplest Triangular Finite Elements

7. Higher Dimensional Partial Differential Equations

7.1 Introduction

7.2 Separation of the Time Variable

7.2.1 Vibrating Membrane: Any Shape

7.2.2 Heat Conduction: Any Region

7.2.3 Summary

7.3 Vibrating Rectangular Membrane

7.4 Statements and Illustrations of Theorems for the Eigenvalue Problem ?2f + ?f = 0

7.5 Green’s Formula, Self-Adjoint Operators and Multidimensional Eigenvalue Problems

7.6 Rayleigh Quotient and Laplace’s Equation

7.6.1 Rayleigh Quotient

7.6.2 Time-Dependent Heat Equation and Laplace’s Equation

7.7 Vibrating Circular Membrane and Bessel Functions

7.7.1 Introduction

7.7.2 Separation of Variables

7.7.3 Eigenvalue Problems (One Dimensional)

7.7.4 Bessel’s Differential Equation

7.7.5 Singular Points and Bessel’s Differential Equation

7.7.6 Bessel Functions and Their Asymptotic Properties (near z = 0)

7.7.7 Eigenvalue Problem Involving Bessel Functions

7.7.8 Initial Value Problem for a Vibrating Circular Membrane

7.7.9 Circularly Symmetric Case

7.8 More on Bessel Functions

7.8.1 Qualitative Properties of Bessel Functions

7.8.2 Asymptotic Formulas for the Eigenvalues

7.8.3 Zeros of Bessel Functions and Nodal Curves

7.8.4 Series Representation of Bessel Functions

7.9 Laplaces Equation in a Circular Cylinder

7.9.1 Introduction

7.9.2 Separation of Variables

7.9.3 Zero Temperature on the Lateral Sides and on the Bottom or Top

7.9.4 Zero Temperature on the Top and Bottom

7.9.5 Modified Bessel Functions

7.10 Spherical Problems and Legendre Polynomials

7.10.1 Introduction

7.10.2 Separation of Variables and One-Dimensional Eigenvalue Problems

7.10.3 Associated Legendre Functions and Legendre Polynomials

7.10.4 Radial Eigenvalue Problems

7.10.5 Product Solutions, Modes of Vibration, and the Initial Value Problem

7.10.6 Laplace’s Equation Inside a Spherical Cavity

8. Nonhomogeneous Problems

8.1 Introduction

8.2 Heat Flow with Sources and Nonhomogeneous Boundary Conditions

8.3 Method of Eigenfunction Expansion with Homogeneous Boundary Conditions

(Differentiating Series of Eigenfunctions)

8.4 Method of Eigenfunction Expansion Using Greens Formula (With or Without Homogeneous
Boundary Conditions)

8.5 Forced Vibrating Membranes and Resonance

8.6 Poissons Equation

9. Greens Functions for Time-Independent Problems

9.1 Introduction

9.2 One-dimensional Heat Equation

9.3 Greens Functions for Boundary Value Problems for Ordinary Differential Equations

9.3.1 One-Dimensional Steady-State Heat Equation

9.3.2 The Method of Variation of Parameters

9.3.3 The Method of Eigenfunction Expansion for Green’s Functions

9.3.4 The Dirac Delta Function and Its Relationship to Green’s Functions
9.3.5 Nonhomogeneous Boundary Conditions

9.3.6 Summary

9.4 Fredholm Alternative and Generalized Greens Functions

9.4.1 Introduction

9.4.2 Fredholm Alternative

9.4.3 Generalized Green’s Functions

9.5 Greens Functions for Poissons Equation

9.5.1 Introduction

9.5.2 Multidimensional Dirac Delta Function and Green’s Functions

9.5.3 Green’s Functions by the Method of Eigenfunction Expansion and the Fredholm
Alternative

9.5.4 Direct Solution of Green’s Functions (One-Dimensional Eigenfunctions)

9.5.5 Using Green’s Functions for Problems with Nonhomogeneous Boundary Conditions

9.5.6 Infinite Space Green’s Functions

9.5.7 Green’s Functions for Bounded Domains Using Infinite Space Green’s Functions

9.5.8 Green’s Functions for a Semi-Infinite Plane (y > 0) Using Infinite Space Green’s Functions:
The Method of Images

9.5.9 Green’s Functions for a Circle: The Method of Images

9.6 Perturbed Eigenvalue Problems

9.6.1 Introduction

9.6.2 Mathematical Example

9.6.3 Vibrating Nearly Circular Membrane

9.7 Summary
10. Infinite Domain Problems: Fourier Transform Solutions of Partial Differential Equations

10.1 Introduction

10.2 Heat Equation on an Infinite Domain

10.3 Fourier Transform Pair

10.3.1 Motivation from Fourier Series Identity

10.3.2 Fourier Transform

10.3.3 Inverse Fourier Transform of a Gaussian

10.4 Fourier Transform and the Heat Equation

10.4.1 Heat Equation

10.4.2 Fourier Transforming the Heat Equation: Transforms of Derivatives

10.4.3 Convolution Theorem

10.4.4 Summary of Properties of the Fourier Transform

10.5 Fourier Sine and Cosine Transforms: The Heat Equation on Semi-Infinite Intervals

10.5.1 Introduction

10.5.2 Heat Equation on a Semi-Infinite Interval I

10.5.3 Fourier Sine and Cosine Transforms

10.5.4 Transforms of Derivatives

10.5.5 Heat Equation on a Semi-Infinite Interval II

10.5.6 Tables of Fourier Sine and Cosine Transforms

10.6 Worked Examples Using Transforms

10.6.1 One-Dimensional Wave Equation on an Infinite Interval

10.6.2 Laplace’s Equation in a Semi-Infinite Strip

10.6.3 Laplace’s Equation in a Half-Plane

10.6.4 Laplace’s Equation in a Quarter-Plane

10.6.5 Heat Equation in a Plane (Two-Dimensional Fourier Transforms)

10.6.6 Table of Double-Fourier Transforms

10.7 Scattering and Inverse Scattering

11. Greens Functions for Wave and Heat Equations

11.1 Introduction

11.2 Greens Functions for the Wave Equation

11.2.1 Introduction

11.2.2 Green’s Formula

11.2.3 Reciprocity

11.2.4 Using the Green’s Function

11.2.5 Green’s Function for the Wave Equation

11.2.6 Alternate Differential Equation for the Green’s Function

11.2.7 Infinite Space Green’s Function for the One-Dimensional Wave Equation and
dAlembert’s Solution

11.2.8 Infinite Space Green’s Function for the Three-Dimensional Wave Equation (Huygens
Principle)

11.2.9 Two-Dimensional Infinite Space Green’s Function

11.2.10 Summary

11.3 Greens Functions for the Heat Equation

11.3.1 Introduction

11.3.2 Non-Self-Adjoint Nature of the Heat Equation

11.3.3 Green’s Formula

11.3.4 Adjoint Green’s Function

11.3.5 Reciprocity

11.3.6 Representation of the Solution Using Green’s Functions

11.3.7 Alternate Differential Equation for the Green’s Function

11.3.8 Infinite Space Green’s Function for the Diffusion Equation

11.3.9 Green’s Function for the Heat Equation (Semi-Infinite Domain)

11.3.10 Green’s Function for the Heat Equation (on a Finite Region)

12. The Method of Characteristics for Linear and Quasilinear Wave Equations

12.1 Introduction

12.2 Characteristics for First-Order Wave Equations

12.2.1 Introduction

12.2.2 Method of Characteristics for First-Order Partial Differential Equations

12.3 Method of Characteristics for the One-Dimensional Wave Equation

12.3.1 General Solution

12.3.2 Initial Value Problem (Infinite Domain)

12.3.3 Dalemberts Solution

12.4 Semi-Infinite Strings and Reflections

12.5 Method of Characteristics for a Vibrating String of Fixed Length

12.6 The Method of Characteristics for Quasilinear Partial Differential Equations

12.6.1 Method of Characteristics

12.6.2 Traffic Flow

12.6.3 Method of Characteristics (Q=0)

12.6.4 Shock Waves

12.6.5 Quasilinear Example

12.7 First-Order Nonlinear Partial Differential Equations

12.7.1 Eikonal Equation Derived from the Wave Equation

12.7.2 Solving the Eikonal Equation in Uniform Media and Reflected Waves

12.7.3 First-Order Nonlinear Partial Differential Equations

13. Laplace Transform Solution of Partial Differential Equations

13.1 Introduction

13.2 Properties of the Laplace Transform

13.2.1 Introduction

13.2.2 Singularities of the Laplace Transform

13.2.3 Transforms of Derivatives

13.2.4 Convolution Theorem

13.3 Greens Functions for Initial Value Problems for Ordinary Differential Equations

13.4 A Signal Problem for the Wave Equation

13.5 A Signal Problem for a Vibrating String of Finite Length

13.6 The Wave Equation and its Greens Function

13.7 Inversion of Laplace Transforms Using Contour Integrals in the Complex Plane

13.8 Solving the Wave Equation Using Laplace Transforms (with Complex Variables)

14. Dispersive Waves: Slow Variations, Stability, Nonlinearity, and Perturbation Methods

14.1 Introduction
14.2 Dispersive Waves and Group Velocity

14.2.1 Traveling Waves and the Dispersion Relation

14.2.2 Group Velocity I

14.3 Wave Guides

14.3.1 Response to Concentrated Periodic Sources with Frequency ?f

14.3.2 Green’s Function If Mode Propagates

14.3.3 Green’s Function If Mode Does Not Propagate

14.3.4 Design Considerations

14.4 Fiber Optics

14.5 Group Velocity II and the Method of Stationary Phase

14.5.1 Method of Stationary Phase

14.5.2 Application to Linear Dispersive Waves

14.6 Slowly Varying Dispersive Waves (Group Velocity and Caustics)

14.6.1 Approximate Solutions of Dispersive Partial Differential Equations

14.6.2 Formation of a Caustic

14.7 Wave Envelope Equations (Concentrated Wave Number)

14.7.1 Schrdinger Equation

14.7.2 Linearized Korteweg-de Vries Equation

14.7.3 Nonlinear Dispersive Waves: Korteweg-deVries Equation

14.7.4 Solitons and Inverse Scattering

14.7.5 Nonlinear Schrdinger Equation

14.8 Stability and Instability

14.8.1 Brief Ordinary Differential Equations and Bifurcation Theory

14.8.2 Elementary Example of a Stable Equilibrium for a Partial Differential Equation

14.8.3 Typical Unstable Equilibrium for a Partial Differential Equation and Pattern Formation

14.8.4 Ill posed Problems

14.8.5 Slightly Unstable Dispersive Waves and the Linearized Complex Ginzburg-Landau
Equation

14.8.6 Nonlinear Complex Ginzburg-Landau Equation

14.8.7 Long Wave Instabilities

14.8.8 Pattern Formation for Reaction-Diffusion Equations and the Turing Instability

14.9 Singular Perturbation Methods: Multiple Scales

14.9.1 Ordinary Differential Equation: Weakly Nonlinearly Damped Oscillator

14.9.2 Ordinary Differential Equation: Slowly Varying Oscillator

14.9.3 Slightly Unstable Partial Differential Equation on Fixed Spatial Domain

14.9.4 Slowly Varying Medium for the Wave Equation

14.9.5 Slowly Varying Linear Dispersive Waves (Including Weak Nonlinear Effects)

14.10 Singular Perturbation Methods: Boundary Layers Method of Matched Asymptotic

Expansions

14.10.1 Boundary Layer in an Ordinary Differential Equation

14.10.2 Diffusion of a Pollutant Dominated by Convection

Bibliography

Answers to Starred Exercises

Index
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
luo ja sitte työnnymme tiheikköön suorassa suunnassa täältä, niin
jokirantaan päästessäni me tulemme paikalle."

He näkivät nyt missä joen suu avautui. Näkö virkisti Evansia.

"Pian, mies", hän huudahti, "tai minun jumaliste täytyy ryypätä
merivettä!" Hän jyrsi kättään ja tuijotti kallioitten ja vehmaan
viidakon lomissa kiertelevään hopeaiseen juovaan.

Äkkiä hän kääntyi melkein tuimasti Hookeriin. "Anna minulle

mela", hän sanoi.

Niin he saapuivat joen suulle. Kappaleen matkaa ylemmä tultua

Hooker otti vettä kämmeneensä, maistoi sitä ja sylkäisi pois. Hiukan
edempänä hän yritti taas. "Tämä kelpaa", hän sanoi, ja he alkoivat
ahnaasti juoda.

"Hiiteen tämä!" tokaisi Evans. "Liian hidasta." Ja vaarallisesti

nojautuen kanootin keulan yli hän alkoi imeä vettä huulillaan.

Juotuansa he ohjasivat kanootin pienen puronuomaan ja olivat

astumaisillaan maihin rehevään vesaikkoon, joka riippui vesirajan yli.

"Meidän täytyy kömpiä tämän läpi rannalle löytääksemme

pensaamme ja päästäksemme samalle viivalle aarrepaikkaan
nähden", huomautti Evans.

"Meidän olisi parempi meloa ympäri", vastasi Hooker.

He työnsivät siis kanoottinsa takaisin joelle ja meloivat alas

merelle ja pitkin rantaa siihen kohtaan missä pensasryhmä kasvoi.
Tässä he kävivät maihin, kiskaisivat keveän kanootin kauvas
hietikolle ja astelivat viidakon reunaa kohden kunnes näkivät riutan
aukeaman ja pensaat suorassa suunnassa. Evans oli ottanut erään
alkuasukkaitten käyttämän kapineen kanootista. Se oli L-muotoinen,
ja poikkipiena kiillotetulla kivellä silattu. "Se on nyt suoraan tätä
suuntaa", hän selitti; "meidän täytyy tunkeutua tästä läpi kunnes
saavumme joelle, Sitte on haeskeltava."

He raivasivat tietään ruokojen, leveitten lehtien ja nuorten puitten

tiuhassa kudoksessa, ja se oli ensimältä tukalaa tehtävää, mutta
varsin pian puut isonivat ja maa niiden alla muuttui ankeammaksi.
Auringon helteen sijalle tuli huomaamattomin erin viileä siimes. Puut
koituivat lopulla suunnattomiksi pylväiksi jotka ylhäällä ilmassa
yhtyivät lehteväksi katokseksi. Himmeitä valkeita kukkia riippui
niiden rungoista ja nuoramaisia suikertelevia kasveja kiertyili puusta
puhun. Siimes tummui. Maan pinnalla alkoi ylt'yleensä näkyä
nystyisiä sieniä ja punaisen ruskeata hilsettä.

Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä tuolta helteestä

päästyä."

"Toivottavasti olemme oikealla ladulla", sanoi Hooker.

Lopulta he näkivät etäällä edessään keskellä jylhää hämyä aukon,

missä kuuman päiväpaisteen kimmellys syöksähti metsään. Siellä
vihannoitsi heleänä nurmi ja kukkaset kirjasivat maan. Sitte he
kuulivat veden lorinaa.

"Täällä on joki. Paikan pitäisi olla nyt lähellä", arveli Hooker.

Kasvullisuus oli joen äyräällä rehevää. Suuria kasveja, vielä

nimettömiä, versoi isojen puitten juurilla ja levitti suunnattomia
vihreitä viuhkaruusukkeita taivaankaistaletta kohti. Runsaasti
kukkasia ja kiiltävälehtinen suikertelijalaji riippui valonpuoleisilla
rungoilla. Leveän, tyvenen lammen pinnalla, joka nyt aukesi
aarteenetsijäin nähtäviin, kellui isoja puikeita lehtiä ja vahamaisia
lumpeen näköisiä punertavan valkeita kukkia. Etäämpänä joen
mutkassa vesi vaahdoten syöksyi pauhaavana koskena näkyvistä.

"No!" tiedusti Evans.

"Me olemme hiukan hairahtaneet suunnalta", arveli Hooker. "Sitä

saattoi arvatakin."

Hän kääntyi katsomaan taakse jääneen hiljaisen metsän viileän

katveen hämyyn. "Jos tunkeudumme kappaleen matkaa ylös ja alas
jokea, niin tavannemme jotakin."

"Sanoit —" alotti Evans.

"Hän sanoi että siinä on kivikasa", oikaisi Hooker.

Miehet silmäilivät toisiaan tuokion.

"Yritetäänpäs hiukan alas jokea ensin", ehdotti Evans.

He etenivät verkalleen, uteliaasti tähystäen ympärilleen. Äkkiä

Evans seisahtui. "Mikä lempo tuo on?" hän huudahti.

Hooker seurasi hänen sormensa suuntaa. "Jotakin sinistä", hän

virkkoi. Se oli tullut näkyviin heidän noustessaan pienelle
kohokkeelle. Sitte hän alkoi erottaa, mikä se oli.

Hän riensi äkkiä eteenpäin, kunnes hervottomaan käteen ja

käsivarteen kuuluva ruumis oli näkyvissä. Hän tarttui lujemmin
kantamaansa työaseeseen. Olento oli vatsallaan loikova kiinalainen.
Asennon toivottomuus oli silmäänpistävä.
 Miehet vetäysivät likemmäs toisiaan ja seisoivat äänettöminä
tuijotellen pahaenteistä vainajaa. Se makasi puiden ympäröimällä
avoimella paikalla. Meressä oli kiinalaismallinen lapio ja etäämpänä
hajoteltu kiviröykkiö äskettäin kaivetun kuopan äärellä.

"Joku on käynyt täällä ennen", ähkäisi Hooker käheästi.

Sitte Evans yltyi kiroamaan ja riehumaan polkien maata.

Hooker vaaleni, vaan ei puhunut mitään. Hän astahti ruumista

kohti. Niska oli pöhistynyt ja sinipunainen, kädet ja nilkat turvonneet.
"Hui!" huudahti hän, käännähti pois ja meni kuopalle päin. Hän
parkaisi hämmästyksestä ja hoilasi Evansille, joka oli hitaasti
seuraamassa perässä.

"Sinä hupsu! Kaikki hyvin. Se on täällä vielä." Sitte hän kääntyi

taas katsomaan kuollutta kiinalaista, ja sitte jälleen kuoppaa.

Evans hyökkäsi paikalle. Heidän vieressään lojuvan kovaonnisen

raukan jo puoleksi esille kaivamina näkyi joukko himmeitä keltaisia
kankia. Hän kumartui alas kuoppaan, kaapi multaa syrjään paljain
käsin ja veti nopeasti yhden tuollaisen raskaan möhkäleen ylös. Siinä
pisti hänen kättään pieni oka. Hän nyppäisi hienon piikin pois
sormillaan ja nosti nurmelle kangen.

"Ainoastaan kulta tai lyijy voi olla tämän painoista", hän riemuitsi.

Hooker yhä katseli kuollutta kiinalaista, Hän oli ymmällä.

"Hän varastautui edelle ystävistään", hän vihdoin sanoi. "Mies

saapui tänne yksinään ja joku myrkyllinen käärme on hänet
tappanut… Ihmettelen miten hän löysi paikan."
 Evans punnitsi kankea käsissään. Mitä merkitsi yksi kuollut
kiinalainen? "Meidän on vietävä tämä tavara vähin erin
mannermaalle ja joksikin aikaa kuopattava se siellä. Miten
saammekaan sen kanoottiin?"

Hän riisui takkinsa, levitti sen nurmelle ja paiskasi sen päälle pari
kolme kankea. Silloin hän havaitsi toisen pikku piikin lävistäneen
ihonsa.

"Tuossa on meille täysi kantamus", hän sanoi. Sitte äkkiä

omituisen ärtymyksen puuskassa: "Mitä tuijotat?"

Hooker kääntyi häneen. "En voi sietää… häntä." Hän nyökäytti

ruumiiseen päin. "Se niin muistuttaa —"

"Lorua!" tuumi Evans. "Kaikki kiinalaiset ovat yhden näköisiä."

Hooker katsoi häntä kasvoihin. "Aijon kuitenkin haudata tuon,

ennen kuin käyn käsiksi tähän tavaraan."

"Älä joutavoitse, Hooker", kehotteli Evans. "Anna tuon lahonneen

raadon odotella."

Hooker epäröitsi, ja sitte hänen silmänsä huolellisesti tähysteli

ruskeata maaperää. "Se säikyttelee minua jollakin tavoin", hän
tunnusti.

"Kysymyksenä on", jatkoi Evans, "mitä tehdä näillä kangilla.

Hautaammeko ne uudestaan täällä vai viemmekö ne salmen poikki
kanootilla?"

Hooker mietiskeli. Hänen hämmentynyt katseensa kiersi

jättiläismäisiä runkoja pitkin kauvas ylös latvojen päiväpaisteiseen
vehreyteen. Hän värähti taas silmänsä sattuessa kiinalaisen siniseen
haamuun. Hän tähysti etsivästi puitten lomien harmaisiin syvyyksiin.

"Mikä sinua vaivaa, Hooker!" tuskitteli Evans. "Oletko järjiltäsi?"

"Toimittakaamme kulta ainakin pois täältä", lausui Hooker.

Hän tarttui takin kaulukseen, Evans liepeisiin, ja he nostivat

kantamuksen koholle. "Mitä tietä?" kysyi Evans. "Kanootille?"

"On omituista", valitti Evans heidän astuttuaan vasta muutaman

askeleen, "että käsivarsiani vielä kolottaa tuosta melomisesta."

"Hitto!" hän noitui. "Niitäpä kivistää! Minun on levähdettävä."

He laskivat takin maahan. Evansin kasvot olivat valkeat ja pieniä

hikipisaroita kihoili hänen otsalleen. "Täällä metsässä on jollakin
tavoin ummehtunutta."

Sitte yht'äkkiä heittyen järjettömään suuttumukseen: "Mitä

hyödyttää odotella tässä kaiken päivää? Käy käsiksi, kuule! Et ole
muuta tehnyt kun vetelehtinyt sen koommin kun ruumiin näimme."

Hooker katseli vakaasti toverinsa kasvoja. He ottivat taakkansa ja

kulkivat ehkä sata metriä äänettöminä eteenpäin. Evans alkoi
raskaasti huohottaa.

"Etkö voi puhua?" hän tiuskaisi.

"Mikä sinua vaivaa?" kysyi Hooker.

Evans kompastui ja sinkautti sitte äkkiä kiroten takin käsistään.

Hän seisoi tovin Hookeria tuijotellen ja tarttui voihkaten kurkkuunsa.
 "Älä tule lähelle", hän sanoi ja meni nojautumaan puuta vasten.
Sitten lujemmasti: "Olen tuotapikaa parempivointinen."

Pian hänen kätensä irtausivat rungosta ja hän luisti hitaasti alas

sitä myöten kunnes kyyristeli kasaksi luhistuneena sen juurella.
Hänen kätensä kouristuivat nyrkkiin. Kasvot olivat kivusta
vääntyneet. Hooker lähestyi häntä.

"Älä koske minuun! Älä koske minuun!" Evans hoki tukahtuneella

äänellä.
"Nosta kulta takaisin takille."

"Enkö voi millään auttaa sinua?" kysyi Hooker.

"Nosta kulta takaisin takille."

Hooker tunsi kultakankia pidellessään pienen pistoksen

peukalossaan.
Hän katseli kättään ja näki hennon piikin, pari tuumaa pitkän.

Evans korahti ja vieri ympäri.

Hookerin leuka valahti alas. Hän tuijotti tovin okaan suurenevin

silmin. Sitte hän katsahti Evansiin, joka nyt makasi käpertyneenä
maassa, selkä värveellisesti köyristyen ja oijeten. Sitte hän katseli
puitten pylväikön ja suikertelijakasvien verkon lomitse sinne missä
sinikaapuisen kiinalaisen ruumis vielä oli epäselvästi näkyvissä
harmaasta hämystä. Hän ajatteli asemakaavan kulmassa olleita
pikku viivoja, ja paikalla hän tajusi.

"Jumala armahda!" hän huudahti. Sillä oat olivat samanlaisia kuin

ne, joita dajakit myrkyttävät ja käyttävät puhallusputkissaan. Hän
ymmärsi nyt mitä Tshang-hin vakuuttelu aarteensa turvallisuudesta
tarkotti. Hän ymmärsi nyt tuon irvistyksen.

"Evans!" hän karjaisi.

Mutta Evans oli nyt äänetön ja liikkumaton, paitsi jäsenten

kamalaa värveellistä nytkähtelyä. Pohjaton äänettömyys vallitsi
metsässä.

Sitte Hooker alkoi raivokkaasti imeä pientä vaalean punaista

pilkkua peukalossaan — imeä henkensä edestä. Pian hän tunsi
omituista mojotusta käsivarsissaan ja hartioissaan, ja sormia tuntui
olevan vaikea taivuttaa. Silloin hän tiesi ettei imemisestä ollut apua.

Yht'äkkiä hän pysähtyi, istuutui kultapinon viereen ja leuka käsien

varassa, kyynäspäät polvia vasten, tuijotteli toverinsa vääntynyttä
mutta vielä vavahtelevaa ruumista.

Tshang-hin irvistys tuli taaskin hänen mieleensä. Jumottava kipu

levisi kurkkua kohti ja kävi hiljalleen tuimemmaksi. Korkealla hänen
yläpuolellaan heikko tuulahdus viipotti lehviä, ja jonkun
tuntemattoman kukkasen valkeita terälehtiä leijui alas hämyssä.

Voimakoneitten Herra.

Camberwellissa sähkörautatien voimansiirtäjinä olevien surisevien

ja sälisevien voimakoneitten päähoitaja oli Yorkshiresta ja nimeltään
James Holroyd. Hän oli käytännöllinen sähkötaituri, mutta hetas
whiskylle, vanttera punatukkainen törkiö, jolla oli säännöttömät
hampaat. Hän epäili jumaluuden olemassaoloa, mutta uskoi Carnot'n
kehityskierroksen, oli lukenut Shakespearea ja havainnut hänet
heikoksi kemiassa. Hänen apulaisensa oli salaperäisestä Idästä
kotoisin ja nimeltään Azuma-zi. Mutta Holroydin puheessa oli hänen
nimenään Hyh-höh. Holroyd piti neekeriapulaisesta syystä että
sellainen sieti potkuja — Holroydin tapoja — eikä kurkkaillut
koneistoon yrittääkseen oppia sitä tuntemaan. Eräitä omituisia
sivistyksemme korkeimman kehityksen keskeen äkkiä joutuneen
neekerimielen mahdollisuuksia Holroyd ei koskaan täysin tajunnut,
vaikkakin juuri lopulla sai niistä hieman vihiä.

Azuma-zin määritteleminen oli kansatieteen ulkopuolella. Hän oli

kenties enemmän neekeri kuin mitään muuta, vaikka tukka oli
pikemmin kihara kuin villainen ja nenävarsi selvästi näkyvä, Ihokin
oli enemmän ruskea kuin musta, ja silmänvalkuaiset keltaiset. Leveät
poskiluut ja kapea leuka loivat kasvoille käärmemäisen V-muodon.
Pääkin oli takaa leveä ja otsalta kaita, ikäänkuin olisivat aivot
vääntyneet toisin päin kuin europalaisen. Hän oli kitulias kasvultaan
ja vielä kituliaampi kielitaidoltaan. Keskustelussa hän päästeli
monenmoisia merkitykseltään tuiki tuntemattomia kummallisia ääniä,
ja harvakseltaan lausumansa sanat hän muokkasi luonnottoman
mutkaisiksi. Holroyd yritteli valaista hänen uskonnollisia käsityksiään
ja — varsinkin whiskyä naukkailtuaan — luennoitsi hänelle
taikauskoa ja lähetyssaarnaajia vastaan. Mutta Azuma-zi vältteli
jumalistansa puhumista, vaikka sai potkujakin siitä, Azuma-zi oli
tullut Lontooseen Malakasta ja sen takaa saapuneen Lord Clive
laivan kivihiilikomerossa, verhottuna valkeaan mutta riittämättömään
pukuun. Hän oli nuorellakin ijällään kuullut Lontoon suuruudesta ja
rikkauksista, missä kaikki naiset ovat valkeita ja kauniita, ja
kerjäläisetkin kadulla valkeita, ja hän oli joukko äsken ansaittuja
kultakolikolta taskussaan saapunut pitämään hartausharjotuksia
sivistyksen alttarilla. Tulopäivä oli kolea; taivas oli sumea ja tuulen
tuiskauttelemaa vihmaa tihkui lokaisille kaduille, mutta hän heittäysi
rohkeasti Shadwellin nähtävyyksiä ihailemaan, ja ajautui ennen
pitkää terveydeltään ränstyneenä, vaatetukseltaan sivistyneenä,
pennittömänä ja muissa kuin välttämättömimpiä tarpeita koskevissa
asioissa mykkänä eläimenä ahertamaan James Holroydille ja hänen
pöyhkyriyttään kärsimään Camberwellin voimakonevajassa. Ja
pöyhkeä kohtelu oli James Holroydille lempityötä.

Oamberwellissa oli kolme voimakonetta käyttökoneineen. Kaksi

alusta asti ollutta ovat pieniä; isompi oli uusi. Pienemmät koneet
pitivät kohtalaista ääntä; niiden remmit surisivat pyöriensä yli, aina
silloin tällöin sähköiset sädekimput rätisivät ja sihisivät ja ilma
herkeämättä hyrisi huu-uu-uu niiden napojen välillä. Toinen hölskyi
perustuksiltaan ja piti vajan täräjämässä. Mutta iso voimakone
hukutti tykkänään kaikki nämä äänet rautaisen ytimensä
ehtymättömällä järinällä, joka sai muitakin rautaosia jymisemään.
Tuota katsomassa kävijän päätä pyörrytti käyttökoneitten tyk-tyk-tyk,
isojen pyörien vilinä, vinhasti kieppuvat pallolämsät, höyryn
ajoittaiset pihahdukset, ja kaiken yli jyrisevä ison voimakoneen
kumea, herkeämätön, hyökyilevä pauhu. Viimeksi mainittu
ominaisuus oli konerakennustaidon kannalta vika, mutta Azuma-zi
laski sen luonnostaan kuuluvaksi tuolle valtaisen ylväälle ihmeoliolle.

Pitäisimme tuon vajan äänet aina lukijan korvissa hänen

lukiessaan, jos se olisi mahdollista; kertoisimme koko tarinamme
sellaisella säestyksellä. Se oli loppumatonta paukkinan virtaa, josta
korva erotti ensin yhden säikeen ja sitte toisen; siinä oli höyry-käyttö
koneitten aikavälistä kuorsumista, puuskuntaa ja pihinää, niiden
mäntien imentää ja hytkähtelyä, isojen vauhtipyöräin puolaimien
jälseää huisketta ilmaa vasten, nahkaremmien väljempinä ja
kireämpinä soljuessaan vaihtelevaa siukumista ja voimakoneitten
kiukkuista hyrinää; ja kaiken yläpuolella, toisinaan kuulumattomana,
kun korva siihen väsyi, ja sitte taas hiipien takaisin tajuntaan oli
tämä ison koneen pasuunan pauhu. Lattia jalkain alla ei koskaan
tuntunut vakaiselta ja liikkumattomalta, vaan tärisi ja nauskui. Se oli
huumaava, hyllyilevä paikka, ja hytkäytteli kenen tahansa ajatukset
oudosti vinkkuroimaan. Ja kolmeen kuukauteen, koneenkäyttäjien
ison lakon kestäessä, Holroyd, joka oli rikkuri, ja Azuma-zi, joka oli
pelkkä neekeri, eivät kertaakaan olleet ulkona tuosta
sekamelskaisesta kurimuksesta, vaan nukkuivat ja söivät pienessä
puukojussa vajan ja veräjän välissä.

Holroyd piti pian Azuma-zin tultua jumaluusopillisen luennon ison

koneensa tekstistä. Hänen täytyi huutaa saadakseen sanansa
jymyssä kuuluviin. "Katsos tuota", kehui Holroyd; "mikä pakanallinen
epäjumalasi vetää sille vertoja?" Ja Azuma-zi töllisteli. Hetkeksi
Holroydin puhe häipyi, ja sitte Azuma-zi kuuli: "Tappaisi sata miestä,
Siinä sitä on herraa!"

Holroyd oli ylpeä isosta voimakoneestaan, ja laajasti selitteli sen

kokoa ja voimaa Azuma-zille kunnes ties mitä merkillisiä aatoksia se
ja herkeämätön vilinä ja tohina sai risteilemään kiharaisessa
mustassa kallossa. Hän valaisi mitä havainnollisimmin millä kaikilla
kymmenkunnalla tavalla mies voisi siitä saada surmansa, ja kerran
hän antoi Azuma-zille sähkötäräyksen näytteeksi sen laadusta. Siitä
asti Azuma-zi työnsä hengähdyslomina — se oli raskasta työtä,
käsittäen ei ainoastaan hänen omansa, vaan enimmän osan
Holroydinkin toimista — istui katselemassa isoa konetta. Silloin
tällöin sähkökimput rätisivät ja kipinöitsivät sinisiä leimahduksia, joita
Holroyd sadatteli, mutta muutoin kaikki kävi tasaisesti ja tahdikkaasti
kuin hengitys. Remmi kieppui vonkuen voimansiirtoakselin ympäri, ja
takaa aina kuului männän ystävällinen jytkytys. Niin se eleskeli
kaiken päivää tässä isossa ilmavassa majassa, hän ja Holroyd
palvelijoinansa; ei vangittuna ja orjuutettuna kuin muut hänen
tuntemansa koneet olivat olleet, vaan valtaistuimelle korotettuna
mahtina. Noita kahta pienempää voimakonetta Azuma-zi
vastakohdan voimasta halveksi; isomman hän itsekseen risti
Voimakoneitten Herraksi. Nuo olivat ärtyneitä ja säännöttömiä, mutta
iso voimakone oli vakaa. Miten suuri se olikaan! Miten levollinen ja
keveä käynniltään! Suurempi ja tyynempi vielä kuin Rangoonissa
näkemänsä Buddat, eikä kuitenkaan liikkumaton, vaan elävä! Isot
mustat telat kieppuivat, kieppuivat, kieppuivat, kehät vilisivät
sädekimppujen alla ja lieriön kumea jymy ohjasi kaikkea. Se vaikutti
Azuma-ziin omituisesti.

Azuma-zille ei työ ollut mieluista. Hän istuskeli katselemassa

Voimakoneitten Herraa Holroydin poiketessa houkuttelemaan
ratapihan veräjänvartijaa whiskyä noutamaan, vaikka hänen oikea
paikkansa ei ollut voimakonesuojuksessa vaan käyttökoneitten
takana, ja vaikka Holroyd sivalteli häntä tukevan vaskilangan pätkällä
milloin tapasi hänet kurkkailemassa. Hänellä oli tapana hiipiä
seisoskelemaan jättiläisen lähelle ja katsella päänsä yllä kieppuvaa
isoa nahkaremmiä. Remmissä oli musta tilka, ja häntä jotenkuten
huvitti kaikessa tässä hälinässä katsella sen alituista palaamista.
Outoja ajatuksia kehräytyi sen viipotuksen mukana. Tieteilijät
kertovat että villit elähyttävät kiviä ja puita hengellä — ja kone on
tuhannen vertaa elävämpi kuin kivi tai puu. Ja Azuma-zi oli
pohjaltaan vielä villi. Sivistyksen kuori ei ollut syvemmällä kuin hänen
työpuseronsa, sinelmänsä ja kasvojansa ja käsiänsä peittävä
kivihiilen lika. Hänen isänsä oli palvellut meteoria; hänen sukunsa
verta oli kenties roiskunut Juggernautin leveisiin pyöriin. [Juggernaut
on epäjumala, jonka raskaitten vankkurien alle uskovaisia hinduja
heittäytyy sovitus-uhriksi vuotuisesti uusiintuvassa juhlassa. Suom.
muist.]

Hän käytti kaikkia Holroydin antamia tilaisuuksia kosketella ja

käsitellä isoa voimakonetta, joka oli alkanut häntä lumota. Hän
kiillotti ja puhdisti sitä kunnes metalliosat häikäisivät päiväpaisteessa.
Hänet valtasi salaperäinen palveluksen tunne tätä tehdessään.
Hänellä oli tapana astua sen luo ja hellästi kosketella sen kieppuvia
induktioteloja. Hänen palvelemansa jumalat olivat kaikki kaukana,
Lontoon ihmiset kätkivät jumalansa.

Viimein hänen hämärät tunteensa kävivät selvemmiksi, sukeusivat

ajatuksiksi ja lopulta teoiksi. Tullessaan jymisevään vajaan eräänä
aamuna hän lausui salaaminsa [Salaam on muhamettilainen
kunnioittava tervehdyssana; osa Intian asukkaita on muhamettilaisia.
Suom. muist] Voimakoneitten Herralle ja sitte Holroydin poissa
ollessa meni kuiskaamaan jyrisevälle koneelle olevansa sen palvelija,
rukoillen sitä armahtamaan häntä ja pelastamaan hänet Holroydilta.
Hänen niin tehdessään tunkeusi tutisevan konesuojuksen avoimesta
kupukäytävästä siihen harvoin ulottuva päiväpaisteen heijastus ja
Voimakoneitten Herra tohisi ja hyrisi kelmeässä kultahohteessa
säteilevänä. Silloin Azuma-zi tiesi palveluksensa otolliseksi
Herralleen. Sen jälkeen hänestä ei enää tuntunut niin yksinäiseltä
kuin ennen, ja hän olikin tosiaan ollut kovin yksikseen Lontoossa. Ja
työaikansakin päätyttyä, mikä harvoin sattui, maleksi hän suojuksen
ympärillä.

Sitte Holroydin seuraavalla kerralla kolhittua häntä meni Azuma-zi

ensi tilassa Voimakoneitten Herran eteen ja kuiskasi: "sinä näet, oi
Herra!" ja koneiston vihainen hurina tuntui vastaavan hänelle. Tuosta
alkaen tuntui hänestä voimakoneen ääniin tulevan eri sointu aina
Holroydin tullessa suojukseen. "Herrani odottaa aikansa", lohduttausi
Asuma-zi itsekseen. "Tämän narrin synnillisyys ei ole vielä kypsä." Ja
hän odotteli ja vaani tilinteon päivää. Erään kerran näkyi merkkejä
sähkövirtojen ristiinmenosta ja Holroyd sai varomatonta tutkimusta
toimittaessaan — se tapahtui ehtoopäivällä — jokseenkin ankaran
täräyksen. Käyttökoneen takaa näki Azuma-zi hänen hypähtävän
sivulle ja kiroovan telan ilkiöitä.

"Hän on saanut varotuksen", virkkoi Azuma-zi itsekseen. "Totisesti

on
Herrani kärsivällinen."

Holroyd oli ensinnä opastanut neekeriänsä sellaisissa voimakoneen

toiminnan alkeiskäsitteissä, joiden avulla tämä voisi hänen poissa
ollessaan tulla tilapäisesti toimeen vajassa. Mutta havaitessaan millä
tavoin Azuma-zi loikaroitsi jättiläiskoneen ympärillä hän kävi
epäluuloiseksi. Hän tajusi hämärästi apulaisellaan olevan jotakin
mielessä ja päätellen hänellä olleen tekemistä telain voitelemisessa
öljyllä joka oli eräästä kohti syövyttänyt pois kiillon, hän antoi
koneiston hälyn yli karjutun julistuksen: "älä sinä enää mene lähelle
tuota isoa voimakonetta, Hyh-höh, taikka nyljen nahkasi!" Ja
muutenkin, jos Azuma-zia miellytti olla ison koneen lähellä, vaati
selvä järki ja säädyllisyys pidättämään häntä loitolla siitä.

Azuma-zi totteli sillä kertaa, mutta myöhemmällä hän joutui kiinni

kumarrellessaan Voimakoneitten Herraa. Silloin Holroyd tempaisi
käsivarresta ja potkaisi häntä hänen kääntyessään poistumaan.
Azuma-zin sitte seisoessa käyttökoneen takana ja Holroydin vihattua
selkää tuijotellessa saivat koneiston äänet uuden tahdin ja
kuulostivat neljältä hänen äidinkielensä sanalta.
 On vaikea tarkalleen sanoa mitä mielipuolisuus on. Luullakseni
Azuma-zi oli mielipuoli. Voimakonevajan lakkaamaton paukkina ja
vilske oli saattanut huiskuttaa hänen pienet tietonsa ja runsaat
taikauskoiset kuvitelmansa vihdoin jonkinlaiseksi riivaannukseksi.
Ainakin, kun hänen mieleensä juohtui aatos tehdä Holroydista uhri
voimakoneen jumaluudelle, hän joutui omituisen ylvästelevän
tunnekuohun valtaan. Sinä yönä nuo kaksi miestä ja heidän mustat
varjonsa olivat vajassa yksikseen. Vajaa valaisi iso vilkkuva ja
punaisena vilahteleva kaarilamppu. Varjot venyivät mustina
voimakoneitten taakse, käyttökoneitten heilurikuulat syöksähtelivät
valosta pimeyteen ja niiden männät jytkyivät äänekkäästi ja
tasaisesti. Vajan avoimesta päästä näkyvä ulkopuolinen ilma
häämötti uskomattoman etäisenä. Se tuntui aivan kuolleeltakin, kun
koneiston jymy tukehdutti kaikki ulkoiset äänet. Etäällä kuvastui
pihan musta aita ja sen takana talojen harmaita ääriviivoja, ja
ylhäällä kaareili tummansininen taivas kelmeine tähtösineen. Azuma-
zi astui äkkiä vajan keskuksen poikki remmien alitse ja katosi ison
voimakoneen varjoon. Holroyd kuuli lipsahduksen ja vauhdin tahti
muuttui.

"Mitä hiivattia sinä vaihteelle teet?" hän ulvahti hämmästyneenä.

"Enkö ole sulle sanonut —"

Silloin hän näki Azuma-zin silmien päättäväisen ilmeen, aasialaisen

astuessa varjosta häntä kohti.

Seuraavassa silmänräpäyksessä miehet olivat hurjassa ottelussa

ison voimakoneen edessä.

"Sinä paksupää hullu!" hönkäisi Holroyd ruskean käden kuristaessa

kurkkuaan. "Pysy erilläsi noista kosketusrenkaista." Samassa hän
suistui jaloiltaan ja horjui Voimakoneitten Herraa kohti. Hän hellitti
vaistomaisesti irti vastustajastaan pelastuakseen koneesta.

*****

Lähetti, joka oli hurjalla kiireellä pantu asemalta tutkimaan mitä

voimakonevajassa oli tapahtunut, tapasi Azuma-zin veräjänvartijan
kojusta. Azuma-zi yritti selittää jotakin, mutta lähetti ei saanut
mitään selvää hänen katkonaisesta solkkauksestaan, vaan riensi
vajaan. Koneet olivat kaikki meluisesti työssä eikä mitään näyttänyt
olevan epäkunnossa. Tuntui kuitenkin omituista kärventyneiden
hiuksien hajua. Sitte hän näki kummallisen kurtistuneen kasan
roikkumassa ison voimakoneen etumuksessa ja lähemmäksi
astuessaan tunsi Holroydin vääntyneet jäännökset.

Mies tuijotti ja empi tuokion. Sitte hän näki kasvot ja sulki

silmänsä vavahtaen. Hän pyörähti pois ennen kuin avasi ne, jottei
olisi enää nähnyt Holroydia, ja meni ulos vajasta neuvoa ja apua
hakemaan.

Nähdessään Holroydin kuolevan Suuren Voimakoneen

kouristuksessa oli Azuma-zi ollut hiukan säikähdyksissään tekonsa
seurauksista. Silti oli hän omituisesti ylpeissään ja tiesi
Voimakoneitten Herran armon olevan puolellaan. Hänen
suunnitelmansa oli jo valmis miehen tullessa asemalta, ja kiireesti
paikalle saapunut teknillinen johtaja hyväksyi heti ilmeisen
johtopäätöksen itsemurhan tapahtumisesta. Tämä asiantuntija tuskin
otti huomatakseenkaan Azuma-zia, muutamia kysymyksiä hänelle
vain tehden. Näkikö hän Holroydin epätoivoista tekoa? Azuma-zi
selitti olleensa poissa näkyvistä tulipesän luona kunnes kuuli
voimakoneen soinnun muuttuvan. Tutkinto ei ollut rasittava, ollen
epäluuloista vapaa.
 Holroydin vääntyneet jäännökset, jotka sähkötaituri irrotti
koneesta, verhosi joutuin veräjänvartija kahvitahraisella pöytäliinalla.
Jonkun kekseliääseen mieleen juolahti etsiä lääkäri. Asiantuntija
puuhasi etupäässä koneen laittamisessa taas käyntiin, sillä
sähkörautatien tunkkaisiin tunneleihin oli pysähtynyt seitsemän
kahdeksan junaa. Azuma-zin, joka vastaili tahi väärin ymmärsi
vajaan valtansa tahi tunkeilevaisuutensa nojalla tulleiden ihmisten
kysymyksiä, lähetti teknillinen johtaja pian takaisin kivihiilikomeroon.
Veräjän ulkopuolelle kerääntyi tietysti väkijoukko — kenellekään
tuntemattomasta syystä oleksii Lontoossa aina väkijoukko päivän tai
pari äkillisen kuolemantapauksen näyttämön lähettyvillä — pari
kolme sanomalehtikertojaa siivilöityi tavalla tai toisella
konesuojukseen ja yksi pääsi Azuma-ziinkin asti; mutta johtaja ajoi
heidät pellolle, ollen itse hiukan sanomalehtimieskin.

Aikanaan kannettiin ruumis pois ja yleisön mielenkiinto häipyi sen

mukana. Azuma-zi pysyi hyvin hiljaisesti tulipesänsä ääressä,
lakkaamattomasti nähden hiilissä olennon joka tempoili rajusti ja kävi
liikkumattomaksi. Tunnin kuluttua murhasta näytti vaja siltä kuin ei
siellä milloinkaan olisi mitään merkillistä tapahtunut. Kurkistaessaan
konehuoneestaan näki villi Voimakoneitten Herran jyräjävän ja
tohisevan pienten veljiensä vieressä, ja vauhtipyörät humisivat
ympäri ja höyry sihahteli mäntien tiessä ihan kuin aikaisemminkin
illalla. Lopultakin oli se pelkästään konetaidolliselta kannalta katsoen
ollut peräti vähäpätöinen tapaus — pelkkä sähkövirran tilapäinen
poikkeeminen. Mutta nyt oli teknillisen johtajan hento vartalo ja
hento varjo Holroydin vantteran hahmon asemesta astelemassa
valokujaa edestakaisin pitkin täräjäviä lattiapalkkeja remmien alla
käyttökoneiden ja voimakoneiden välissä.
 "Enkö ole palvellut Herraani?" kysyi Azuma-zi kuulumattomasti
varjoltaan, ja ison voimakoneen sointu kajahteli täyteläisenä ja
puhtaana. Katsellessaan vilisevää koneistoa joutui hän jälleen sen
lumouksen valtaan joka Holroydin kuoltua oli hiukan heikentynyt.

Ei koskaan ollut Azuma-zi nähnyt miehen saavan surmaansa niin

väleen ja säälimättömästi. Iso suriseva kone oli tappanut uhrinsa
sekunniksikaan horjahtamatta tasaisesta tahdistaan. Se oli todellakin
mahtava jumala.

Mitään aavistamaton teknillinen johtaja seisoi selkä häneen päin,

kirjottaa sohien paperipalaselle, Hänen varjonsa osui jättiläiskoneen
jalustaan.

"Oliko Voimakoneitten Herra vielä nälissään? Hänen palvelijansa oli

valmis."

Azuma-zi astahti vaivihkaa eteenpäin; sitte seisahtui. Teknillinen

johtaja herkesi äkkiä kirjottamasta ja takimaisen voimakoneen
ääreen astuen alkoi tarkastaa sädekimppuja.

Azuma-zi epäröitsi, ja puikahti sitte äänettömästi vaihteen luo

varjoon. Siellä hän odotteli. Pian kuuluivat johtajan askeleet
palaavan. Hän seisahtui entiseen asemaansa, tietämättömänä
kymmenen jalan päässä kyyristelevästä lämmittäjästä. Sitte iso
voimakone äkkiä sihahti, ja seuraavassa silmänräpäyksessä Azuma-zi
pimeästä hyökkäsi hänen niskaansa.

Ensin johtaja vyötäisiltä siepattuna heilahti isoa voimakonetta

kohti, sitte polvellaan potkaisten ja käsillään vastustajansa pään alas
nykertäen hän tempautui irti syleilystä ja keikahti pois päin koneesta.
Sitte villi tarttui häneen taas, puskien kiharaisella päällään hänen
rintaansa, ja he hoippuroitsivat ja huohottivat kuten tuntui koko
ikuisuuden. Sitte johtaja tuli temmanneeksi mustan korvan
hampaisiinsa ja puri raivokkaasti. Neekeri ulvoi hirveästi.

He kieriskelivät lattialla, ja neekeri, joka oli luiskahtanut

hampaiden pinteestä tahi menettänyt palan korvastaan — johtaja
arvaili sitä siinä — yritti kuristaa häntä. Johtaja teki tehottomia
ponnistuksia saadakseen hapuilluksi jotakin käsiinsä ja potkituksi,
kun lattialta kuului askeleen tervetullutta kopsetta. Seuraavassa
hetkessä Azuma-zi oli jättänyt hänet ja syöksähtänyt isoa
voimakonetta kohti. Pauhinassa kuului sähähdys.

Sisään astunut yhtiön virkamies seisoi tuijotellen, kun Azuma-zi

sieppasi paljaat päätejohdot käsiinsä, väännähti kamalasti ja killui
sitte liikahtamattomana koneessa, kasvot rajusti vääristyneinä.

"Olenpa kerrassaan iloissani siitä että saavuit juuri nyt", sanoi

teknillinen johtaja yhä lattialla istuen.

Hän katseli vielä värisevää olentoa. "Tuo ei ole näköjään kaunis

kuolema — mutta se on nopea."

Virkamies yhä tuijotti ruumiseen. Hän oli hidas-älyinen mies.

Syntyi vaitiolo.

Johtaja kompuroitsi jaloilleen. Hän siveli miettivästi kauluksensa

sisäpuolta sormillaan ja liikutti päätään useaan kertaan edestakaisin.

"Holroyd parka! Nyt käsitän." Sitte hän melkein koneellisesti astui

varjossa olevan vaihteen luo ja käänsi sähkövirran rautatien johtoon.
Hänen niin tehdessään heltisi korventunut ruumis koneesta ja putosi
kasvoilleen maahan. Voimakoneen sisus pauhasi äänekkäänä ja
puhdassointuisena, ja voimansiirtolaitos viuhtoi ilmaa.

*****

Niin päättyi ennenaikaisesti voimakonejumaluuden palvelus,

kenties lyhyt-ikäisin kaikista uskonnoista. Kuitenkin se saattoi
samalla upeilla ainakin yhdestä marttyyristä ja yhdestä ihmisuhrista.

Æpyornis-saari.

Arpikasvoinen mies kumartui pöydän yli ja katseli kimppuani.

"Kämmeköitä?" hän kysyi.

"Muutamia", sanoin.

"Tikankontteja", hän virkkoi.

"Etupäässä", vastasin.

"Mitään uutta? Sen arvasin. Minä nuuskin nuo saaret viisikolmatta

— seitsemänkolmatta vuotta takaperin. Jos löydätte mitään uutta
sieltä — niin se on totisesti ihka uutta. En jättänyt paljoa."

"En ole keräilijä", selitin.

"Olin nuori silloin", hän pitkitti. "Voi hitto kuinka samoilinkin." Hän
näytti ottavan minusta mittaa silmillään. "Olin Taka-Intiassa kaksi
vuotta, ja Brasiliassa seitsemän. Sitte menin Madagaskarille."
 "Tunnen muutamia tutkijoita", sanoin jotakin tarinaa aavistaen.
"Kenelle keräsitte?"

"Dawsoneille. Lienetteköhän koskaan kuullut Butcheria

mainittavan?"

"Butcher — Butcher?" Nimi tuntui häämöttävän muistissani; sitte

muistin oikeusjutun "Butcher Dawsonia vastaan". "Hei!" huudahdin,
"tehän olette se mies, joka manuutti heidät neljän vuoden palkasta
— jouduitte autiolle saarelle…"

"Sama juuri", myönsi arpikasvoinen mies kumartaen. "Lystikäs

oikeustapaus, vai mitä? Siellä olin, keräten pikku omaisuutta palkkani
säästymisen kautta tuolla saarella, panematta rikkaa ristiin
kumpaisenkaan hyväksi, heidän mitenkään kykenemättä antamaan
minulle lähtöpassia palveluksestaan. Useasti siellä ollessani huvitti
minua sitä ajatella. Tein siitä arviolaskuja — isoja — korukuvioina
pitkin koko siunattua koralliriuttaa."

"Miten se tapahtui?" kysyin. "En oikein muista asiaa."

"No… Olettehan kuullut æpyorniksista?"

"Kyllähän. Andrews kertoi minulle uudesta lajista, jota oli

laittelemassa noin kuukausi takaperin. Juuri ennen kuin läksin
merelle. Kuuluivat saaneen lähes metrin pituisen reisiluun. Jättiläis-
otus on sen täytynyt olla!"

"Sen uskon", virkkoi arpikasvoinen mies. "Sindbadin vaakalintu oli

vain haikua niistä. Mutta milloin noita luita löydettiin?"

"Kolme tai neljä vuotta takaperin — '91, muistelen. Miksi?"

 "Miksi? Syystä että minä löysin niitä — helkkarissa — siitä on jo
melkein kaksikymmentä vuotta. Elleivät Dawsonit olisi olleet typeriä
tuohon palkkaan nähden, niin he olisivat saattaneet ottaa koko
myynnin yksinomaan haltuunsa…. Minä en voinut estää tuota
veneen pahusta joutumasta vesiajolle."

Hän pysähtyi. "Paikka on arvatenkin sama. Suon tapainen runsaan

puolentoista sadan kilometrin päässä Antananarivosta. Sattuuko
teillä olemaan tietoa? Sinne on mentävä veneillä rannikkoa pitkin.
Ette kenties satu muistamaan?"

"En. Luullakseni Andrews sanoi jotakin suosta."

"Sen täytyy olla sama. Se on itärannikolla. Ja vedessä on jotakin

mikä säilyttää mätänemiseltä. Kreosotilta se haisee. Muistutti minua
Trinidadista. Vieläkö munia löysivät? Muutamat minun löytämistäni
munista olivat puolentoista jalan mittaisia. Suo kaartaa ympäri,
nähkääs, saartaen erilleen tuon jättöalueen. Kovin suolainenkin se
on. No… Olipa minulla merkillisiä hetkiä siellä! Löysin jäännökset
aivan sattumalta. Läksimme munia hakemaan, minä ja kaksi
alkuasukasta, kaikki tiukkaan sullottuina tuollaiseen kummalliseen
kanoottiin mitä siellä käytetään, ja samalla löysimme nuo luut. Meillä
oli teltti ja neljäksi päiväksi muonavaroja, ja asetuimme majailemaan
eräällä lujapohjaisella kohdalla, Sen ajatteleminen saa omituisen
tervankatkun vieläkin tuntumaan nenässäni. Se on lystikästä työtä.
Käydään sohiskelemassa liejua rautariu'uilla. Tavallisesti muna
rusentuu. Kuinkahan kauvan siitä lienee kun noita æpyorniksia
todella eli. Lähetyssaarnaajat sanovat alkuasukasten kertovan juttuja
ajoilta, jolloin niitä oli elossa, mutta itse en ole sellaisia milloinkaan
kuullut. [Kenenkään europalaisen ei tiedetä nähneen elävää
æpyornista; epäiltävänä poikkeuksena on MacAndrew joka kävi
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankbell.com