Visit ebooknice.

com to download the full version and

explore more ebooks or textbooks

(Ebook) The Bhagavadgita: Doctrines and Contexts

by Angelika Malinar ISBN 9780511379253,
9780521883641, 0511379250, 0521883644

_____ Click the link below to download _____

https://ebooknice.com/product/the-bhagavadgita-doctrines-
and-contexts-1797512

Explore and download more ebooks or textbooks at ebooknice.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles, James

ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492, 1459699815,
1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374

(Ebook) Matematik 5000+ Kurs 2c Lärobok by Lena Alfredsson, Hans

Heikne, Sanna Bodemyr ISBN 9789127456600, 9127456609

https://ebooknice.com/product/matematik-5000-kurs-2c-larobok-23848312

(Ebook) SAT II Success MATH 1C and 2C 2002 (Peterson's SAT II Success)

by Peterson's ISBN 9780768906677, 0768906679

https://ebooknice.com/product/sat-ii-success-
math-1c-and-2c-2002-peterson-s-sat-ii-success-1722018

(Ebook) Master SAT II Math 1c and 2c 4th ed (Arco Master the SAT
Subject Test: Math Levels 1 & 2) by Arco ISBN 9780768923049,
0768923042

https://ebooknice.com/product/master-sat-ii-math-1c-and-2c-4th-ed-
arco-master-the-sat-subject-test-math-levels-1-2-2326094
(Ebook) Cambridge IGCSE and O Level History Workbook 2C - Depth Study:
the United States, 1919-41 2nd Edition by Benjamin Harrison ISBN
9781398375147, 9781398375048, 1398375144, 1398375047

https://ebooknice.com/product/cambridge-igcse-and-o-level-history-
workbook-2c-depth-study-the-united-states-1919-41-2nd-edition-53538044

(Ebook) Revolutionary Guerrilla Warfare: Theories, Doctrines, and

Contexts by Sam C. Sarkesian ISBN 9781412813372, 1412813379

https://ebooknice.com/product/revolutionary-guerrilla-warfare-
theories-doctrines-and-contexts-36350232

(Ebook) The Bhagavadgita: A New Translation by Kees Bolle ISBN

9780520330863, 0520330862

https://ebooknice.com/product/the-bhagavadgita-a-new-
translation-51818544

(Ebook) Sacred Communities, Shared Devotions: Gender, Material

Culture, and Monasticism in Late Medieval Germany (Medieval Women:
Texts and Contexts) (Medieval Women: Texts and Contexts, 29) by J.
Mecham, A. Beach (editor), C. Berman (editor), L. Bitel (editor) ISBN
9782503541341, 2503541348
https://ebooknice.com/product/sacred-communities-shared-devotions-
gender-material-culture-and-monasticism-in-late-medieval-germany-
medieval-women-texts-and-contexts-medieval-women-texts-and-
contexts-29-50329876

(Ebook) The Book of Ideologies & Doctrines by Muhammad Umar

https://ebooknice.com/product/the-book-of-ideologies-
doctrines-11160542
 T H E B H A G AVA D G Ī T Ā

The Bhagavadgı̄tā is one of the most renowned texts of Hinduism

because it contains discussions of important issues such as liberation
and the nature of action as well as the revelation of the Kr.s.n.a as the
highest god and creator of the universe. It is included in the ancient
Indian Mahābhārata epic at one of its most dramatic moments, that
is, when the final battle is about to begin. In contrast to many other
studies, this book deals with the relationship between the Bhagavadgı̄tā
and its epic contexts. Angelika Malinar argues that the theology of
the text not only delineates new philosophical concepts and religious
practices but also addresses the problem of righteous kingship and
appropriate use of power. The book concludes by considering the
Bhagavadgı̄tā’s historical and cultural contexts and those features of
the text that became paradigmatic in later Hindu religious traditions.

an g e li k a m a l in a r is Senior Lecturer in the Department of Study

of Religions at the School of Oriental and African Studies, University
of London.
T H E B H A G AVA D G Ī T Ā
Doctrines and contexts

A N G E L I K A MA L I N A R
CAMBRIDGE UNIVERSITY PRESS
Cambridge, New York, Melbourne, Madrid, Cape Town, Singapore, São Paulo

Cambridge University Press

The Edinburgh Building, Cambridge CB2 8RU, UK
Published in the United States of America by Cambridge University Press, New York
www.cambridge.org
Information on this title: www.cambridge.org/9780521883641

© Angelika Malinar 2007

This publication is in copyright. Subject to statutory exception and to the provision of

relevant collective licensing agreements, no reproduction of any part may take place
without the written permission of Cambridge University Press.
First published in print format 2007

ISBN-13 978-0-511-37925-3 eBook (NetLibrary)

ISBN-13 978-0-521-88364-1 hardback

Cambridge University Press has no responsibility for the persistence or accuracy of urls
for external or third-party internet websites referred to in this publication, and does not
guarantee that any content on such websites is, or will remain, accurate or appropriate.
In memory of my grandmother
 Contents

Acknowledgements page ix
List of abbreviations x

Introduction 1
1 The Bhagavadgı̄tā in the history of research 17
The beginnings 18
Research in the late nineteenth and early twentieth centuries 20
After the Second World War 26
Textual history and textual unity 29

2 Debates over war and peace in the Udyogaparvan of the

Mahābhārata 35
The conflict 37
The arguments 38
The ‘essence’ of the heroism 38
Criticism of warrior law 42
Family law as an argument for peace 44
Duryodhana 45
Summary 52

3 The doctrines of the Bhagavadgı̄tā 54

BhG 1: The dilemma 55
BhG 2: The fruits of detachment 62
BhG 3: Turning the wheel of sacrifice 79
BhG 4: Divine action and the ‘sacrifice of knowledge’ 94
BhG 5: Substituting agency 108
BhG 6: Two goals of liberation 120
BhG 7: Kr.s.n.a’s nature 128
BhG 8: Dying successfully 136
BhG 9: The yoga of sovereignty and the knowledge of kings 144
BhG 10: Kr.s.n.a’s presence in the world 156
BhG 11: The cosmic god and sovereign 163
BhG 12: Bhakti 187

vii
viii Contents
BhG 13: Prakr.ti and purus.a 192
BhG 14: Kr.s.n.a and brahman 199
BhG 15: Kr.s.n.a as ‘supreme purus.a’ 202
BhG 16: ‘Demonic’ creatures 206
BhG 17: The correct ritual method 210
BhG 18: Social duties and loyalty to Kr.s.n.a 213

4 The doctrines of the Bhagavadgı̄tā: summary and systematic

considerations 226
Conflict of dharma 227
Renouncing and substituting ‘agency’: Sām
. khya, yoga and the ‘wheel of sacrifice’ 228
Emulating and worshipping Kr.s.n.a 232
The lord of yoga and his appearances 234
Cosmological monotheism 237

5 Historical and cultural contexts 242

Cultural contexts: general considerations 243
General historical outline: from the Nandas to the Kus.ānas 249
Vāsudeva-Kr.s.n.a as ‘highest god’ 251
The role of Buddhism 257
Concepts of kingship: Aśoka and beyond 261
Final remarks 266

Bibliography 272
Index 289
 Acknowledgements

Many colleagues and friends contributed to this book by sharing their views,
ideas and criticism, by offering their help and support and by welcoming
the idea of revisiting the Bhagavadgı̄tā. I am especially grateful to Heinrich
von Stietencron for his inspiring insistence that this book simply had to
be written. Gregory M. Bailey offered his encouragement, suggestions and
support all along. My warm thanks go to him and to James L. Fitzgerald for
the many discussions on the epic. I should also like to express my gratitude
to John and Mary Brockington, Johannes Bronkhorst, Heidrun Brückner,
Harry Falk, Ulrich Pagel, Alexandra Leduc-Pagel, Theodore Proferes, Peter
Schreiner, Ingo Strauch and Michael Willis for discussions, conversations
and sharing manuscripts and other valuable material and information.
Almost against all odds Robert Parkin meticulously and with astonishing
efficiency went through the final version of the manuscript. I am indebted
to him and to Kate Brett, Gillian Dadd and Rosina di Marzo of Cambridge
University Press for giving shape to the book, and to Jo Bramwell for copy-
editing it so patiently. Many thanks also to the School of Oriental and
African Studies, University of London, for the generous grant in support
of the finalisation of the manuscript. Lastly, there is Helene Basu, who is
beyond thanks.

Angelika Malinar

ix
 Abbreviations

TEXTS
AG Anugı̄tā
AN Aṅguttara Nikāya
ArthaŚ Arthaśāstra
AV Atharvaveda
BĀU Br.hadāran.yaka-Upanis.ad
BhG Bhagavadgı̄tā
Bhı̄s.P Bhı̄s.maparvan
BhāgP Bhāgavatapurān.a
ChU Chāndogya-Upanis.ad
DhP Dhammapada
DN Dı̄gha Nikāya
HV Harivam . śa
ĪśaU Īśa-Upanis.ad
Kat.hU Kat.ha-Upanis.ad
KauU Kaus.itaki Upanis.ad
MaitU Maitrāyan.ı̄ya Upanis.ad
MB Mahābhās.ya
ManuS Manusmr.ti
MBh Mahābhārata
MDh Moks.adharmaparvan
Mun.d.U Mun.d.aka-Upanis.ad
PrU Praśna-Upanis.ad
Rm Rāmāyan.a
R.V R.gveda
ŚāntiP Śāntiparvan of Mahābhārata
ŚBr Śatapathabrāhman.a
SK Sām . khyakārikā
SN Sam . yutta Nikāya

x
 Abbreviations xi
ŚvetU Śvetāśvatāra-Upanis.ad
TaitĀr Taittirı̄ya Āranyaka
TaitBr Taittirı̄ya Brāhman.a
TaitU Taittirı̄ya-Upanis.ad
UdP Udyogaparvan
ViP Vis.n.upurān.a
ViS Vis.n.usmr.ti
YājñaS Yājñavalkyadharmasūtra
YS Yogasūtra

JOU RNAL S
ABORI Annals of the Bhandarkar Oriental Research Institute
AJP American Journal of Philology
ALB Adyar Library Bulletin
AS Asiatische Studien
ASIAR Archaeological Survey of India Annual Report
BEFEO Bulletin de l’Ecole Française d’Extrême-Orient
BSOS Bulletin of the School of Oriental Studies
CIS Contributions to Indian Sociology
DLZ Deutsche Literaturzeitung für Kritik der internationalen
Wissenschaft
EI Epigraphica India
EW East and West
GSAI Giornale della Società Asiatica Italiana
HR History of Religion
IA Indian Antiquary
IHQ Indian Historical Quarterly
IIJ Indo-Iranian Journal
IPhQ International Philosophical Quarterly
IPQ Indian Philosophical Quarterly
IT Indologica Taurinensia
JA Journal Asiatique
JAAR Journal of the American Academy of Religion
JAIH Journal of Ancient Indian History
JAOS Journal of the American Oriental Society
JASBeng Journal of the Asiatic Society of Bengal
JASB Journal of the Asiatic Society of Bombay
JASt Journal of Asian Studies
JBBRAS Journal of the Bombay Branch of the Asiatic Society
xii Abbreviations
JBRS Journal of the Bihar Research Society
JGJRI Journal of the Ganganath Jha Research Institute
JIP Journal of Indian Philosophy
JISOA Journal of the Indian Society of Oriental Art
JOIB Journal of the Oriental Institute, Baroda
JORM Journal of Oriental Research, Madras
JRAS Journal of the Royal Asiatic Society of Great Britain and
Ireland, London
JUB Journal of the University of Bombay
NAWG Nachrichten der Akademie der Wissenschaften zu Göttingen
NIA The New Indian Antiquary, Bombay
OH Oriental Heritage
OLZ Orientalische Literaturzeitung
PEW Philosophy East and West
PIHC Proceedings of the Indian History Congress
PTAIOC Proceedings and Transactions of the All-India Oriental
Conference
RS Religious Studies
VIJ Vishveshvarananda Indological Journal
WZKM Wiener Zeitschrift für die Kunde des Morgenländes
WZKS Wiener Zeitschrift für die Kunde Südasiens
WZKSO Wiener Zeitschrift für die Kunde Süd- und Ostasiens
ZDMG Zeitschrift der Deutschen Morgenländischen Gesellschaft
ZII Zeitschrift für Indologie und Iranistik
 Introduction

The Bhagavadgı̄tā (BhG) is perhaps one of the most renowned and often
quoted texts in Hindu religious traditions. Commentaries, interpretations
and translations abound. Yet some aspects and questions still need to be
addressed. How are we to understand the text having been handed down as
part of the Mahābhārata (MBh) epic? What are the threads which connect
the different ideas and levels of arguments that build up the text, and how
were they twisted and woven in order to put forward philosophical and
theological frameworks of meaning? What are the characteristic features of
the theology of the BhG that explain its influence and paradigmatic role
in subsequent Hindu traditions? Can we adduce evidence to connect the
BhG to specific cultural-historical contexts? The present study attempts
to address these and other issues through a chapter-by-chapter analysis of
the text and by relating some of its doctrines to the epic, literary context
in which it is embedded. Although exegetical commentaries by academics
such as Zaehner (1969) are available, no such analysis has been undertaken.1
In this respect, the aim of the study is to fill a gap in BhG scholarship too.
This also concerns the inclusion of the relevant secondary literature and a
discussion of the problems involved in translating and interpreting the text.
While this might seem not worth mentioning in an academic publication,
the consideration of previous research is not the strongest aspect of BhG
studies. Often scholars seem to start anew, which explains the proliferation,
as well as the redundancy, of publications on it (cf. Minor 1987: 150, note
13). Therefore, the present study will depart from a survey of research and
instead establish a referential framework for further discussion. It is against
this background that the relevance of the epic context for understanding
the BhG will be explored as well as the way in which different concepts
and traditions are used in order to establish the theological framework
1 The present study is based on my earlier book on the BhG, published in German (Malinar 1996).
Although the approach and principle results are maintained, it includes new materials and perspec-
tives.

1
2 The Bhagavadgı̄tā
for declaring Vāsudeva-Kr.s.n.a the ‘highest’. This is followed by an analysis
of the individual chapters of the BhG, in which the major steps of the
argument will be identified and their consistency examined. In a final move,
the possible historical and cultural contexts for the theology of the BhG will
be considered. The interplay of texts and contexts and the most important
doctrines and features of the BhG will be outlined in the following sections
of the Introduction.

epic contex ts: gods, kings, dialogues

One of distinct features of the BhG, the dialogue between the epic hero
Arjuna and his charioteer, the epic hero Kr.s.n.a, transmitted in the MBh
epic, is that it is situated at a dramatic moment in the latter. The dialogue
takes place right in the middle of the battlefield between the two armies,
which are ready to fight. It unfolds when Arjuna refuses to fight against his
relatives. He declares that he sees no use in gaining a kingdom by shedding
the blood of his kin and feels that it is better to refrain from doing so
and live a mendicant’s life. This crisis of the hero brings the epic plot to a
halt and delays the beginning of the battle. The inevitable course of events
narrated by the epic bards is temporarily suspended and thereby reflected
upon. This point of departure became so characteristic of the text that it
even became an object of iconographic depiction. However, it also became
one of the major points of critique in academic studies of the texts. Seen
as an intolerable interruption of a narrative that would be much better
off without it, some scholars regarded the BhG as having originally been
composed without any concern for the epic. Other scholars, however, took
a different view and argued that the text is part of the well-attested ‘didactic’
dimension of the MBh, or even that it is intimately connected to the themes
and issues of epic narrative and thus expresses an important dimension of
its meaning. This debate raises important questions with regard to the
possible relationship between the religious teachings of the BhG and the
epic context, which consists not only of stories, but also of debates on ways
of living, legitimate forms of kingship and power relations in the world.
The importance not only of the BhG, but also of the oldest extant epics,
the Rāmāyan.a and the Mahābhārata, for the formation of Hinduism and
potentially for the reconstruction of its cultural-historical context has long
been recognised. Both epics relate a painful crisis in a royal family and
include in their narrative, in different degrees, not only a plot, but also
discourses on kingship, the socio-cosmic order (dharma), kinship and gen-
der relations, personal loyalty and individual duty, as well as teachings
 Introduction 3
on paths to liberation and philosophical ideas. The MBh especially was
turned in the course of the history of its composition into a confluence
of different narratives, myths, legends, didactic intentions and religious
orientations revolving around some of the central issues of the epic plot.
These include the distribution of power in a world structured not only
by moral boundaries (maryādā) and socio-juridical laws (dharma) defin-
ing social status, but also by desire, fate, fatalities, suffering, doubt and
individuals’ quest for liberation and spiritual empowerment. The conflict
between these different referential frameworks and orientations is enacted
in the epic on different levels: we see some characters transgressing the
boundaries of their social position, while others are torn between social
duty and the quest for liberation; a family-clan is split up and wages war
over the distribution of land and power; gods and other powerful beings
(sages, yogins and epic bards) are involved in this encounter and interfere in
the course of events; and notions of fate are introduced as explanations for
the unpredictable and uncontrollable features of existence. The relation-
ship of the gods to the story that unfolds in the epic is by no means less
complex and is addressed in various aspects. There are speculations con-
cerning divine scheming in some passages of the epic, but the latter are not
made the overarching framework, as is the case, for instance, in Homer’s
Iliad. The redactors of the extant version of the epic, its ‘final redaction’,
did not weave a coherent theistic ‘red thread’ into the manuscripts they
produced, nor is there just one major god presiding over or pervading all
the epic events. Not only are Vis.n.u, Nārāyan.a and Kr.s.n.a praised, but Śiva
and other gods are also encountered in ‘visions’ or other places. Although
important studies of some of these issues are available, their relationship
still needs to be explored in greater detail.2 Nevertheless, the interplay and
sometimes the clash between divine and human power constitute a major
epic topic, addressed and dealt with by drawing on various concepts and
offering different conclusions.
In dealing with these topics, the epic composers did not only use the
literary device of a ‘friendly conversation’ (sam. vāda) entertained by senior
family members, renowned teachers and gods and goddesses – reflections
on this issue are also included in the epic narrative itself and prove to
be important for the portrayal of the characters and the dynamics of the
story. These discourses highlight certain aspects of the place of human
activity within the cosmic order. On the one hand, human beings are able

2 See, for instance, Biardeau 1976, 1978, 1997, Hiltebeitel 1977, Scheuer 1982, Laine 1989, essays in
Schreiner 1997.
4 The Bhagavadgı̄tā
to acquire exceptional positions of power by using either ritual (kings) or
ascetic (yogins) techniques of empowerment. On the other hand, there are
factors that place a limit on human aspirations, such as fate, individual
karman and, last but not least, god(s) and demon(s). Vedic sacrifice is one
of the important arenas of divine and non-divine beings. Its elements and
actors, its tropes and semantics, are dispersed throughout the epic to such an
extent that sacrifice can be regarded as an idiom or paradigm that serves to
connect different levels of discourse and meaning. In spite of its criticism of
certain groups of sacrificers, the BhG draws on sacrifice in order to explore
the nature of action and the chances to control its workings. It is made one of
the arenas and purposes of ‘detached action’ and is used for explaining why
karmic bondage can be avoided by people who remain active and perform
their ritual and social duties. Yoga practices and knowledge of salvation are
equated with ritual performances in which all defilements and desires are
offered up in the ‘sacrificial fire’ (agni) of knowledge. In addition, Kr.s.n.a’s
supremacy is in various ways related to sacrifice: he is made the protector
of all sacrifices and asks his followers to dedicate their lives to him as a
continuous sacrifice.
However, the religious and philosophical doctrines of the BhG are con-
nected not only to other religious doctrines and practices, but also to various
political and social issues raised in the epic, many of them connected to
royal power. The monotheistic theology presented in this text also offers
an interpretation of kingship and royal power. In revealing Kr.s.n.a as the
highest god, a new position of power is propagated that serves to reshuffle
existing power relations that previously revolved around the ambiguous or
double-sided position of the king. He is a figure that combines, on the one
hand, aspects of a divine being when he emerges from the ritual coronation
and consecration performed by the Brahmin priests as an aggregation of
cosmic powers, but he remains, on the other hand, a human being and
resembles other householders in that he functions as a patron of sacrifice
and thus remains dependent on ritual reciprocity established by his rela-
tionship with the Brahmin priests. Since the royal power is brought about
by the ritual empowerment of kings, it needs to be re-confirmed through
repeated rituals and is not absolute. The structure and place of the king
are shifted by introducing the position of a highest god, who is at the same
time the overlord and protector of all living beings, as well as the ‘highest
self’, who guarantees liberation for all embodied selves. With regard to the
conceptualisation of kingship, this means that a king is now regarded as
subordinate to Vāsudeva-Kr.s.n.a, the highest god. The king is now defined
in relation to the highest god, who unites the ascetic power of the detached
 Introduction 5
and liberated yogin with the creative and protective dimensions of his being
the overlord of all beings, including kings. This limits the chances of kings
to depict and present themselves as divine. This re-mapping of power rela-
tions also concerns other groups of people, such as Vedic gods, Brahmans
and successful ascetics, but also the ‘common’ and ‘lower’ people, includ-
ing women and Śūdras. The new conceptual framework, which came into
being along with the monotheistic doctrines of the BhG, became the model
for later texts and traditions of subsequent religious traditions within Hin-
duism. With regard to the relationship between the BhG and the MBh,
my analysis will show that studying the former in the context of the latter
enriches our understanding of both. This will be shown in some detail in
the analysis of the debates on war and peace in the Udyogaparvan of the
MBh, the book preceding the battle books of which the BhG is part. The
analysis will deal with the extant texts of both the BhG and the MBh in
their final redactions. This does not exclude the use of a text-historical
perspective in the course of the analysis. While agreeing with most scholars
that an epic without a BhG is certainly conceivable, I argue that the BhG
was not composed independently of the epic tradition, but in relation to
the epic and even for it. The BhG, or more precisely the different parts of
the BhG, were incorporated in the epic in the course of its composition.

d octrines
The analysis of the Udyogaparvan of the MBh as one important epic con-
text of the BhG will be followed by a study and interpretation of the
various religious and philosophical doctrines presented in the BhG. The
text established a conceptual framework that became paradigmatic for the
development of later Hindu religious traditions such as those expressed in
the Purān.as. It will be argued in detail that the impact of the BhG lies
in its attempt to mediate between two opposing referential frameworks
of human aspirations: on the one hand, the realm of socio-cosmic rela-
tionships encompassed by dharma and based on ritual performances as
transmitted in Vedic texts; and on the other, the quest for liberation from
this very realm through ascetic practices and the employment of new forms
of knowledge. This mediation is achieved on two levels:
(A) Ascetic practices are interpreted in terms of sacrificial activity as a
detached performance of duties (karmayoga) for the sake of ‘holding
the world together’ (lokasam . graha). In explaining why this activity
(karman) is exempt from karmic retribution and thus conducive to a
quest for liberation, it is argued that ascetic action means equating one’s
6 The Bhagavadgı̄tā
actions with those of the cosmic cause of all activity (called brahman
or prakr.ti). Anyone who manages to substitute his own agency with
‘cosmic’ agency for the sake of ‘the welfare of all beings’ can be liberated,
whether he is a king or an ascetic (cf. BhG 3). This principle is also
applied when Kr.s.n.a is made the cause of all existence in that one is
now asked to renounce all desires and cast all actions on him – in brief,
to turn detachment from personal interests into attachment to the
god.
(B) The concept of a single highest god called Vāsudeva-Kr.s.n.a is developed.
This god represents the possible mediation between ascetic detachment
and royal engagement. He combines the two dimensions of (human)
aspirations that were previously ascribed to different discursive realms
implying different life-styles: he is both the mighty ruler and creator
of the world and its dharmic order, as well as the ever-liberated and
transcendent ‘highest self ’ (paramātman; purus.ottama). Both aspects
are brought together in the depiction of Kr.s.n.a as the most powerful
Lord and yogin. This means that he is in control of the workings of
karman, since he has power over nature (prakr.ti), the cosmic cause
of activity, but remains at the same time detached from the created
world, being forever ‘unborn’ and transcendent. The paradox implied
in the doctrine that the god is both absent and yet present is explained
by Kr.s.n.a’s capacity to appear in various forms and disguises that are
apparitional and can disappear at any moment because they result from
māyā, the god’s power to create forms, and are māyā, appearances that
serve specific, well-defined purposes.
In the theological elaboration of these different levels, the BhG estab-
lishes a monotheistic framework that displays the following characteristic
features:
1. There is a single highest god who is responsible for the creation, pro-
tection and destruction of the world. This world is based on a socio-
cosmic order (dharma) created by the highest god, but threatened by
transgressions and transgressors of all kind. According to the different
tasks, the highest god has the following characteristics:
a) He creates the world by the activation of a creative, often (his) creative
powers (brahman, prakr.ti).
b) He is present in the world in different embodiments (tanu) or appear-
ances (māyā) in order to protect dharma and destroy adharma.
2. The creation of the world, the different species of being and the common
basic elements that form a body are explained by using concepts drawn
from Sām . khya philosophy.
 Introduction 7
3. The highest god is the liberated ‘highest self ’ who guarantees the chance
of liberation for all selves when they realise that they are part of it. This
can be achieved by ascetic practices and devotional attachment (bhakti).
4. The double-sided relationship of the god to the world and to individual
embodied selves is indicated by making him a supreme yogin (‘mighty
lord of yoga’) with regard to his power over nature and his supremacy
over all cosmic regions and other gods (the ‘mighty lord of all worlds’), as
well as in relation to the individual self striving for liberation, the ‘highest
self ’ and ‘supreme purus.a’. He is the one and only, the unique god who
combines supreme royal and cosmic power with ultimate detachment.
5. Sacrifice is acknowledged as the major arena of enacting and acknowl-
edging the mutual dependence of all living beings in the world, thus
securing their prosperity. Ritual reciprocity is necessary to maintain the
socio-cosmic order, to ‘keep the world together’.
6. The Vedic gods are subordinated to the highest god and regarded as
dependent on ritual transactions.
7. New forms of ritual communication with the highest god are endorsed
(offerings of flowers etc., so-called pūjā, recitation of mantras at the
moment of death, complete ritualisation of one’s life) and are declared
to be available to all, irrespective of their social status, gender or rules of
ritual purity.
8. A new interpretation of bhakti, loyalty and affection, is proposed that
calls for one’s exclusive devotion to the god as the means of salvation and
is considered accessible to everyone, irrespective of social status, ritual
purity, gender or karmic baggage.
9. Kings are subordinated to the highest god by emulating his altruistic
concern for ‘the welfare of all beings’, which occasionally implies using
violence against the enemies of socio-cosmic order.
Scholars were often hesitant to categorise or give these doctrines a name.
This theology was rather loosely called ‘theistic’, or a ‘concept of god’, and
some spoke of ‘monotheism’. However, most scholars seem reluctant to
apply the term ‘monotheism’ to Hindu religious traditions, since they dif-
fer in certain respects from the somehow normative ‘monotheism’ taught
in Judaism, Christianity and Islam. While these differences indeed have
to be acknowledged, this need not mean that there is only one form of
monotheism. Other cultures, such as ancient Egypt and ancient India,
developed a different type of ‘monotheism’, which can be called, with
J. Assmann (1993: 10), ‘cosmological monotheism’. Its characteristic feature
is the acceptance of other gods either as partial manifestations of the one and
only, transcendent god, or as ‘lower’ divine powers responsible for certain
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
minun, kun saavun ystävänä, ottaa vastaan nuhteita ja peiteltyä
katkeruutta leppymättömältä viholliselta?

Andrée kohotti katseensa ja ihmetteli tätä malttia, johon Marie-

Antoinette ei ollut ympäristöään totuttanut. Olihan kuningatar
muuten kopea ja ankara, jos joku häntä vastusti. Juroa erakkoa
liikutti syvästi se kärsivällisyyden ja ystävällisyyden todiste, että
kuningatar oli vihastumatta kuunnellut hänen sanojaan.

— Teidän majesteettinne tietää hyvin, — sanoi hän hiljempaa, —

etteivät Taverneyt voi olla teidän vihollisianne.

— Ymmärrän, — vastasi kuningatar. — Te ette voi antaa anteeksi

kylmäkiskoisuuttani veljeänne kohtaan, ja hän itse syyttänee minua
häilyväiseksi, vieläpä oikulliseksi?

— Veljeni on niin altis alamainen, ettei rupea syyttämään

kuningatarta, — sanoi Andrée koettaen pysyä jäykkänä.

Kuningatar älysi hyvinkin joutuvansa epäiltäväksi, jos lisäisi sitä

hunaja-annosta, jolla oli päättänyt kesyttää tätä villiä olentoa. Hän
siis keskeytti ilmeiset lähentelyt.

— Kaikissa tapauksissa teki mieleni, — sanoi hän, — kun olin tullut

tapaamaan abbedissaa, puhutella myös teitä ja vakuuttaa, että aina
pysyn ystävänänne, lähellä tai kaukana.

Andrée huomasi tämän uuden vivahduksen ja pelkäsi vuorostaan

loukanneensa sitä, joka oli tarjonnut ystävyyttä, ja vielä enemmän
pelotti häntä se, että kenties oli ilmaissut sydämensä haavan
naissilmän alati tarkalle katseelle.
 — Teidän majesteettinne suo minulle liiaksikin kunniaa ja iloa, —
sanoi hän surumielisesti.

— Älkää niin sanoko, Andrée, — vastasi kuningatar ja puristi

hänen kättään; — te raatelette sydäntäni. Eikö siis ole mahdollista,
että onnettomalla kuningattarella olisi ystävä, että hän saisi luottaa
edes yhteen sydämeen, turvallisesti katsahtaa niin viehättäviin
silmiin, kuin teidän, eikä tarvitsisi niiden syvyydessä epäillä
itsekkyyttä tai vihankaunaa? Niin, Andrée, kadehtikaa vain
kuningatarparkoja, kaikkien omaisuuden, kunnian ja hengen
valtiattaria. Voi, kuningattaria he kyllä ovat ja voivat käyttää
omanaan kansainsa kultaa ja verta, mutta sydämiä ei koskaan! Niitä
he eivät voi ottaa, ne pitää heille antaa.

— Vakuutan teille, madame, — sanoi Andrée heltyneenä tästä

lämpimästä puhuttelusta, — että olen teidän majesteettianne
rakastanut niin syvästi kuin koskaan voin tässä maailmassa rakastaa.

Ja samalla hän punastui ja laski päänsä.

— Olette… minua… rakastanut! — huudahti kuningatar tarttuen

näihin sanoihin kuin lennosta, — Ette siis enää rakasta?

— Oi, madame!

— En pyydä teiltä mitään, Andrée… mutta kiroon luostaria, joka

eräistä sydämistä niin pian karkoittaa muiston.

— Älkää syyttäkö sydäntäni, — sanoi Andrée vilkkaasti. — Se on

kuollut.

— Teidänkö sydämenne kuollut? Te, Andrée, nuori, kaunis, sanotte

sydäntänne kuolleeksi! Älkää leikitelkö niin kaameilla sanoilla! Ei ole
sen sydän kuollut, jossa on säilynyt tuo hymy, tuollainen kauneus;
älkää semmoista puhuko.

— Toistan sen, madame; hovissa tai maailmassa ei minulle jäänyt

mitään. Täällä elän kuin taimi tai korsi; minulla on iloja, joita tunnen
vain yksin. Siksi tämä arka ja mitätön nunna ei kohta sitä käsittänyt,
kun tulitte jälleen esille loistavana ja mahtavana. Silmiäni häikäisi
teidän kirkkautenne. Pyydän antamaan minulle anteeksi; eihän ole
kovin suuri rikos unohtaa maailman komeileva turhuus. Rippi-isäni
onnittelee minua siitä joka päivä, ja rukoilen teiltä, madame, ettette
olisi häntä ankarampi.

— Mitä? Viihdyttekö luostarissa? — kysyi kuningatar.

— Tunnen itseni onnelliseksi yksinäisessä elämässä.

— Eikö teihin ole jäänyt mitään, mikä herättäisi maailman

kaipuuta?

— Ei mitään.

— Hyvä Jumala! — ajatteli kuningatar levotonna, — eikö aikeeni

siis onnistukaan?

Ja hän tunsi koleata väristystä.

— Koetetaan häntä houkutella, — tuumi hän. — Ellei se auta,

täytyy yrittää rukouksilla. Voi, että minun täytyy sitä pyytää,
suostuttaa häntä naimisiin herra de Charnyn kanssa. Armias taivas,
täytyykö olla niin onneton!

— Andrée, — lausui Marie-Antoinette hilliten mielenliikutustaan, —

te ilmaisette tyytyväisyytenne niin päättävästi, että minulta haihtuu
eräs toivo.

— Mikä toivo, madame?

— Ei siitä kannata puhua, jos päätöksenne on niin jyrkkä kuin

näyttää… Se toivo oli ilon varjokuva, joka nyt on hälvennyt. Eikö
minulle kaikki ole pelkkiä utukuvia. Älkäämme sitä enää ajatelko.

— Mutta juuri siksi, että se olisi teille tuottanut iloa, pyydän

selittämään…

— Mitä se auttaisi? Olettehan vetäytynyt maailmasta syrjään.

— Niin olenkin, madame.

— Vapaaehtoisesti?

— Aivan omasta halusta.

— Ja pidätte sitä onnena?

— Yhä enemmän.

— Silloin ymmärrätte, että minun on turhaa jatkaa. Jumala on

kuitenkin todistajanani, että hetken aikaa uskoin tekeväni teidät
onnelliseksi.

— Minut?

— Niin, teidät, kiittämätön, joka syytätte minua. Mutta te olette

oppinut tuntemaan uusia riemuja, itse tunnette minua paremmin
makunne ja kutsumuksenne. Minä luovun…

— Suokaa minulle kuitenkin se kunnia, että selitätte tarkemmin.

 — Se on perin yksinkertaista: tahdoin viedä teidät takaisin hoviin.

— Minäkö palaisin hoviin! — huudahti Andrée katkerasti hymyillen.

— Hyvä Jumala… ei, ei, madame, ei koskaan… vaikka onkin niin
vaikeata olla teidän majesteetillenne tottelematon.

Kuningatarta värisytti. Hänen sydämensä valtasi sanomaton tuska.

Hän, ylväs alus, murskaantuisi siis mitätöntä graniittikaria vasten!

— Ette suostu? — mutisi hän.

Ja salatakseen hätänsä hän kätki kasvot käsiinsä. Andrée, joka

luuli hänen pahastuneen, astui hänen luokseen ja polvistui;
ikäänkuin tällä kunnioittavalla liikkeellä lieventääkseen haavaa, jonka
oli iskenyt ystävyyteen tai ylpeyteen.

— Kuulkaa, — sanoi hän, — mitä te hovissa tekisitte minulla, joka

olen niin surullinen, mitätön, köyhä ja ylenkatsottu, jota kaikki
karttavat, koska en onnetonna ole voinut edes naisissa herättää
levottomuutta kilpailijana tai miehissä sitäkään tavallista
myötätuntoa, joka vallitsee eri sukupuolten kesken… Voi, madame ja
rakas hallitsijatar, jättäkää tämä nunna, josta ei edes Jumala huoli
katsoen häntä vielä liian epätäydelliseksi, vaikka muuten ottaa
vastaan ruumiillisesti ja henkisesti vaivaiset. Jättäkää minut
onnettomuuteeni, yksinäisyyteeni… jättäkää.

— Mutta se asema, — vastasi kuningatar, — jota aioin teille

ehdottaa, kumoaa kaikki nöyryytykset, joista valitatte. Se avioliitto,
josta nyt on puhe, sijoittaisi teidät Ranskan ylhäisimpien naisten
joukkoon.

— Avioliitto! — änkytti Andrée kummastuneena.

 — Ettekö suostu? — kysyt kuningatar yhä alakuloisempana.

— En, en, — vastasi Andrée kiihkeästi.

— Andrée… alkoi taas kuningatar.

— En, madame, minä en suostu.

Sydämen kouristuessa valmistui Marie-Antoinette nyt pyytelemään.

Andrée joutui sen estämään juuri sillä hetkellä, kun kuningatar nousi
epäröiden, vavisten ja hämillään tietämättä, kuinka alottaisi. Tarttuen
kuningattaren hameeseen, kun luuli hänen aikovan poistua, sanoi
Andrée:

— Suokaa minulle ainakin se armo, että saan tietää, kuka minua

haluaa vaimokseen. Minä olen eläissäni kokenut niin monta
nöyryytystä, että tämän jalomielisen miehen nimi…

Ja hän hymähti katkeran ivallisesti.

— Sopii balsamiksi, — jatkoi hän, — jolla vastedes lääkitsen

ylpeyteni saamia haavoja.

Kuningatar oli kahden vaiheella; mutta nyt täytyi mennä loppuun

asti.

— Se on herra de Charny! — vastasi hän surumielisellä,

innottomalla äänellä.

— Herra de Charny! — huusi Andrée pelottavan kiihkoisesti, —

herra
Olivier de Charny?
 — Herra Olivier, niin, — myönsi kuningatar silmäillen nuorta naista
hämmästyneenä.

— Herra de Suffrenin sisarenpoika, — jatkoi Marie-Antoinette yhä

enemmän ihmetellen Andréen piirteisiin tullutta muutosta.

— Tahdotte siis naittaa minut herra de Charnylle? Niinhän te

sanoitte, madame?

— Juuri hänelle.

— Ja… hän suostuu?

— Kosii teitä.

— Minä suostun, suostun! — huudahti Andrée suunniltaan

ihastuksesta. — Minua siis hän rakastaa… minua hän rakastaa, niin
kuin minäkin rakastan häntä!

Kuningatar peräytyi kalpeana, vapisevana, päästäen salaa

huokauksen. Musertuneena hän vaipui nojatuoliin, ja Andrée suuteli
riemusta hulluna hänen polviaan ja hamettaan, kostutti kyynelillä
hänen käsiään ja peitti ne kuumilla suuteloilla.

— Milloin lähdemme? — kysyi hän vihdoin, kun huudahdusten ja

huokausten sijaan sai esille sanoja.

— Tulkaa, — mutisi kuningatar, josta tuntui kuin henki lähtisi,

mutta joka tahtoi ennen kuolemaa pelastaa kunniansa.

Hän nousi seisaalle ja nojasi Andréehen, jonka polttavat huulet

hakivat hänen jääkylmiä poskiaan. Ja nuoren naisen valmistellessa
itseään lähtöön ajatteli onneton kuningatar, kolmenkymmenen
miljoonan alamaisen hengen ja kunnian valtiatar, tuskaisesti
nyyhkyttäen:

— Voi, Jumalani… riittääkö tämä kärsimys yhden sydämen osaksi?

Ja kuitenkin minun täytyy kiittää sinua, Jumala, — lisäsi hän, — sillä
sinä pelastat lapseni häpeästä ja annat minulle oikeuden pitää
kuollessanikin kuningattaren vaippaa!

39.

Miksi parooni lihoi.

Sillä välin kun kuningatar ratkaisi neiti de Taverneyn kohtalon,

joudutti Filip tuntien raatelevaa tuskaa kaikesta, mitä oli saanut
tietää ja äsken keksinyt, valmistuksia lähtöönsä. Soturi, joka on
tottunut vaeltamaan, ei tarvitse pitkää aikaa pannakseen
matkatavarat kuntoon ja ottaakseen ylleen matkavaipan. Mutta
Filipillä oli lisäksi tärkeämpiä syitä poistua Versaillesista niin pian kuin
suinkin: hän ei tahtonut olla näkemässä odotettavaa, uhkaavaa
häväistystä, joka kohtaisi kuningatarta, hänen ainoan rakkautensa
esinettä.

Niinpä hän nyt tavallista kiireisemmin satuloitsi hevosensa, latasi

pistoolinsa ja sälytti matkalaukkuunsa sen, mikä oli matkalla
tarpeellisinta. Saatuaan kaikki valmiiksi hän lähetti isälleen sanan,
että halusi häntä puhutella.

Ukko Taverney oli juuri palaamassa Versaillesista ja astua sipsutti

niin ripeästi, kuin hoikat pohkeet kestivät, joiden täytyi kannattaa
pyöreähköä vatsaa. Parooni oli näet viimeisinä kolmena, neljänä
kuukautena lihonut, mistä hän tietysti ylpeili, hänessä kun
pöhölihavuus oli täydellisen tyytyväisyyden merkki. Muuten on
huomattava, että täydellisellä tyytyväisyydellä oli herra de Taverneyn
kannalta varsin laaja merkitys.

Kuten sanottu, parooni palasi perin hilpeänä käynniltään linnassa,

missä oli illan kuluessa tutustunut kaikkiin uusimpiin
häväistysjuttuihin. Hänessä oli herättänyt huvia Bréteuilin ja
kardinaalin välinen viha, Soubisen ja Guémenéen riita Bréteuilin
kanssa, Provencen kreivin häijyys kuningatarta vastaan, Artoisin
kreivin suhde Provencen kreiviin ja satojen henkilöiden kiukku satoja
muita vastaan, mutta ei se, että kukaan suosi ketään. Hän oli
kerännyt varaston ilkeyksiä, kaikenlaisia häväistyksiä. Mitta täynnä
hän palasi hyvillä mielin.

Kuultuaan palvelijaltaan, että hänen poikansa halusi häntä tavata,

ei hän jäänyt odottamaan, vaan kulki itse kokonaisen porrasjakson
lisää saadakseen heti nähdä matkalle aikovan.

Hän astui, ennakolta ilmoittamatta, huoneeseen, jossa vallitsi

lähtöpuuhista johtunut epäjärjestys. Filip ei tosin odottanut surun
ilmaisua, kun isä saisi kuulla hänen päätöksensä, mutta ei myöskään
olettanut, ettei hän siitä lainkaan välittänyt. Olihan Andrée jo jättänyt
isänkodin, joten oli yhtä olentoa vähemmän kiusattavaksi; vanha
parooni tunsi kaiketi tyhjyyttä, ja kun tämä nyt kävisi täydelliseksi
toisenkin marttyyrin mennessä pois, voisi parooni lapsen lailla, jolta
riistetään koira tai lintu, hieman ruikuttaa edes itsekkäisyytensä
vuoksi. Filip hämmästyi siis suuresti kuullessaan paroonin riemusta
nauraen huudahtavan:
 — Ahaa, hän matkustaa, lähtee tiehensä!… Filip oli vaiti ja katseli
isäänsä ihmetellen.

— Siitä olinkin varma, — jatkoi parooni, — olisin vaikka vetoa

lyönyt. Hyvin pelattu, Filip, oikein hyvin!

— Mitä te puhutte, monsieur? — kysyi nuori mies. — Olkaa niin

hyvä ja selittäkää, mikä on hyvin pelattu?

Ukko alkoi hyräillä ja hyppiä yhdellä jalalla pidellen vatsaansa

molemmin käsin. Samalla hän iski silmää Filipille, jotta tämä käskisi
palvelijansa poistua. Filip huomasi hänen tarkoituksensa ja totteli;
parooni sysäsi Champagnen ulos ovesta, jonka pani kohta lukkoon,
ja palasi sitten poikansa luo.

— Mainiota, — sanoi hän hiljaa, — mainiota!

— Kovinpa te minua ylistätte, — vastasi Filip kuivasti, — vaikken

tiedä, miten olisin ansainnut…

— Ha, ha, haa, — nauroi ukko ja vetkutteli ruumistansa.

— Paitsi jos iloisuuteenne on syynä lähtöni, joka vapauttaa teidät

minun läsnäolostani.

— Ho, ho, hoo, — nauroi vanha parooni toisella äänensoinnulla. —

Älä suotta teeskentele; tiedäthän, ettet voi minua pitää narrinasi, ha,
ha, haa!

Filip pani käsivartensa ristiin epäillen, oliko äijän aivoissa jokin

ruuvi höltynyt.

— Kuinka minä pitäisin teitä narrina? — kysyi hän.

 — Kun olet lähtevinäsi, hitto vie! Vai kuvitteletko, että uskoisin
sinun matkustavan?

— Ette siis usko?

— Champagne on nyt poissa ja siksi voin toistaa: Älä enää

teeskentele. Muuten myönnän, ettei sinun sopinut toisin esiintyä; se
on mainiosti keksitty.

— Monsieur, te hämmästytätte minua niin, että…

— Onhan se merkillistä, että osasin arvata. Mutta mitä sille

mahtaa? Minä olen niin perin utelias, ja kun uteliaisuus minut valtaa,
niin tutkin, eikä kukaan saa minua paremmin asioista selkoa, kun
kerran alan penkoa. Siksi olen keksinyt, että olet vain lähtevinäsi, ja
siitä sinua onnittelen.

— Minäkö olen vain lähtevinäni?

Ukko astui lähemmäksi, kosketti luisevilla rystyillään nuoren

miehen rintaa ja sanoi yhä tuttavallisemmin:

— Kunniani kautta, ellet olisi tähän keinoon turvautunut, olisi

varmasti kaikki tullut ilmi. Nyt onkin jo aika. Huomenna olisi ollut
myöhäistä. Riennä, poikaseni, riennä.

— Monsieur, — sanoi Filip jääkylmästi, — vakuutan teille, etten

käsitä ainoatakaan sanaa siitä, mitä suvaitsette puhua.

— Minne aiot piilottaa hevosesi? — jatkoi parooni antamatta

suoraa vastausta. — Sinulla on tamma, jonka tuntee helposti. Varo,
ettei sitä nähdä täällä, kun luullaan sinun jo olevan… Niin, minne olet
matkustavinasi?
 — Lähden Taverney-Maison-Rougeen.

— Hyvä… aivan oikein… olet siis menevinäsi Maison-Rougeen…

Siitä ei kukaan tule hullua harmaaammaksi. Ole kuitenkin varuillasi,
monen silmät väijyvät teitä molempia.

— Molempia? Keitä?

— Hän on kiivas, näetkös, — jatkoi ukko, — hänessä on niin kova

into, että kaikki voi mennä pilalle. Pidä varasi, ole järkevämpi kuin
hän…

— Totta tosiaan, monsieur, — kiivastui nyt Filip, — te näytte

pitävän lystiä minun kustannuksellani ja menettelette siinä
kohtuuttomasti ja epäviisaasti, sillä kun olen harmissani ja ärtynyt,
voisin unohtaa sen kunnioituksen, jota olen velvollinen teille
osoittamaan.

— Kunnioituksesta sinut vapautan. Nyt olet jo kyllin aikamies

hoitamaan asioitamme ja hoidatkin niin mainiosti, että minä
puolestani alan kunnioittaa. Sinä olet kuin mestari minun hutiluksen
rinnalla. Annappa sentään jokin osoite, jotta voin sinulle lähettää
sanan, jos sattuisi jotakin tärkeätä.

— Osoitteeni on Taverney, — vastasi Filip luullen ukon jo vihdoin

tulevan järkiinsä.

— Sepä on hyvin keksitty… Taverney, kahdeksankymmenen lieuen

päässä! Vai luuletko, että jos on annettava sinulle jokin tärkeä,
kiireellinen neuvo, panisin näön vuoksi pikalähetin ratsastamaan
itsensä kuoliaaksi niin pitkällä matkalla? Enhän pyydä sinulta pienen
puistomajasi osoitetta, sillä siellä voitaisiin vaania lähettiäni tai
tuntea palvelijani puku, mutta ilmoita jonkin kolmannen, läheisen
paikan osoite. Sen verran, hiisi vie, sinulla lienee kekseliäisyyttä! Kun
lemmenhommissaan saa niin paljon toimeen kuin sinä, ei silloin tule
keinoista loppua.

— Puistomajani, lemmenhommani, keinoni! Mitä ihmettä tämä

tietää? Te latelette arvoituksia, mutta ratkaisun pidätte omana
hyvänänne.

— En tunne toista niin tyystiä, niin varovaista olentoa kuin sinä

olet! — huudahti ukko harmistuneena. — Ei kenenkään
salaperäisyys, ole niin loukkaava. Sinä näyt suorastaan pelkäävän,
että kavallan sinut! Sepä olisi hassua!

— Monsieur, — sanoi Filip vimmastuen.

— Hyvä on, pidä vain salaisuutesi, älä hiiskahda, että olet

vuokrannut entisen portinvartijan asunnon!

— Olenko minä vuokrannut…

— Älä ikinä ilmaise yöllisiä kävelyltäsi kahden viehättävän

ystävättären seurassa.

— Minäkö olisin yöllä kävellyt… mutisi Filip käyden kalpeaksi.

— Salaa myös ne suutelot, jotka purkautuivat kuin hunaja kukkien

ja kasteen seassa.

— Monsieur! — ärjäisi Filip mustasukkaisuuden ja raivon

huumaamana.
— Ettekö jo vaikene?
 — Hyvä on, sanon vieläkin kerran. Kaikki, mitä teit, olen saanut
tietää. Oletko aavistanut, että tiesin? Sen pitäisi, lempo soikoon,
herättää sinussa luottamusta. Tuo läheinen suhteesi kuningattareen,
onnistuneet temppusi, vierailusi Apollo-kylpylässä… se kaikki on
meidän yhteiseksi onneksemme. Älä siis minua pelkää, Filip… Usko
asiasi minulle.

— Te olette inhottava! — murisi Filip kätkien kasvot käsiinsä.

Ja todellakin Filip parka inhosi sitä miestä, joka paljasti kaikki

hänen haavansa ja siihen tyytymättä levitti ja repi niitä niin rajusti
kuin taisi. Todellisen kammon herätti hänessä se mies, joka luki
hänen ansiokseen toisen nauttiman autuuden ja luullen
imartelevansa ruoski häntä kilpailijan onnella. Parooni sovitti
poikaansa kaikki, mitä oli kuullut ja arvannut, mitä pahansuovat
panivat kardinaali de Rohanin, ja paremmin perehtyneet Charnyn
tiliin. Hän uskoi Filipin olevan sen miehen, jota kuningatar salaa
rakasti korottaen suosion huipulle. Juuri tämän suuren mielihyvän
vuoksi oli herra de Taverney viime viikkoina lihonut.

Kun Filipille selvisi tämä uusi kataluuden rapakko, kauhistui hän

nähdessään, että hänet siihen upotti juuri se olento, jonka olisi tullut
pitää hänen kunniansa omanaan; mutta isku oli niin raju, että hän
seisoi huumaantuneena ja mykkänä, kun taas parooni jatkoi
laverrustaan entistä vilkkaammin.

— Oikean mestaritempun sinä olet tehnyt, — sanoi hän, — sillä

nyt olet puijannut koko maailman. Tänään sanoi ainakin
viisikymmentä henkilöä: se on Rohan. Ja toiset sata sanoivat: se on
Charny. Pari sataa tiesi: se on Rohan ja Charny. Ei yksikään,
kuuletko, osannut sanoa: se on Taverney. Toistan vieläkin, se on
mestaritemppu, ja ainakin tulee minun onnitella… Muuten on asia
kunniaksi sekä hänelle että sinulle, hänelle siksi, että valitsi sinut,
sinulle siksi, että osasit hänet kietoa.

Samalla hetkellä, kun Filip tästä viimeisestä letkauksesta

vimmastuneena sinkautti ukkoon uhkaavan silmäyksen, joka ennusti
myrskyä, kuului pihalta vaunujen jyrinää, ja Filipin huomio kääntyi
eräisiin ääniin, outoihin liikkeisiin, jotka merkitsivät jonkun
saapuneen. Champagnen kuultiin huutavan:

— Se on neiti! Se on neiti!

Ja useat äänet toistivat:

— Se on neiti!

— Neiti? — ihmetteli Taverney. — Ketä sillä tarkoitetaan?

— Sisartani, — mutisi Filip kummastuneena, kun tunsi Andréen,

joka astui vaunuista maahan portinvartijan soihdun valaisemana.

— Onko se Andrée? Kuinka se on mahdollista?

Ja huoneeseen astui Champagne vahvistamaan Filipin selityksen

oikeaksi.

— Monsieur, — sanoi hän Filipille, — sisarenne on

naistenhuoneessa suuren salongin vieressä ja tahtoo teitä puhutella.

— Mennään häntä vastaan! — huudahti parooni.

— Minun kanssani hän tahtoo puhua, — sanoi Filip, kumartaen

isälleen, — ja teidän luvallanne tahdon siis ensin mennä häntä
tapaamaan.
 Samalla kuuluivat toiset vaunut ajavan pihalle kelpo lailla jyristen.

— Kuka hitto sieltä vielä tulee? — mutisi parooni. — Tänään on

oikein seikkailujen ilta.

— Kreivi Olivier de Charny! — huusi portinvartija palvelijoille.

— Saattakaa kreivi suureen salonkiin, — sanoi Filip Champagnelle.

— Parooni ottaa hänet vastaan. Minä menen sisareni luo.

— Mitähän kreivi täältä tahtoo? — mietti Filip.

— Mitähän varten Andrée on tullut? — mietti parooni.

40.

Isä ja morsian.

Talon suuri salonki oli alakerrassa. Sen vasemmalla puolella oli

naistenhuone, josta pääsi Andréen huoneisiin johtaville portaille.
Oikealla puolella oli toinen, pienempi salonki, jonka kautta kuljettiin
suureen.

Filip saapui ensin naistenhuoneeseen, jossa hänen sisarensa

odotti. Heti eteiseen päästyään hän oli jouduttanut askeliaan
syleilläkseen rakastettua sisarta niin pian kuin suinkin. Ja kun hän oli
avannut oven, riensi Andrée hänen syliinsä ja suuteli häntä iloisen
näköisenä, jollaiseen tämä pettynyt rakastaja, onneton veli ei ollut
pitkiin aikoihin tottunut.
 — Hyväinen aika, mikä sinuun on tullut? — kysyi nuori mies
Andréelta.

— Jotakin onnellista, hyvin onnellista, veljeni.

— Ja sitäkö ilmoittamaan sinä tulit?

— Nyt palaan tänne ainiaaksi! — huudahti Andrée niin

ihastuneena, että hänen huudahduksensa oli melkein kirkaisu.

— Hiljempaa, sisko, hiljempaa, — tyynnytti Filip, — Tämän talon

seinät eivät ole tottuneet riemuun, ja sitäpaitsi on salongissa, tuossa
vieressä, tai ainakin sinne kohta tulee eräs, joka voisi kuulla.

— Eräs? — toisti Andrée. — Kuka se on?

— Kuuntele, — vastasi Filip.

— Kreivi de Charny! — ilmoitti palvelija, joka saattoi kreivin

pienestä salongista suureen.

— Hänkö? — ihastui Andrée, syleillen veljeään vielä hartaammin.

—
Kyllä minä tiedän, mitä varten hän tänne tulee.

— Tiedätkö todella.

— Kyllä, sen tiedän niin hyvin, että juuri nyt huomaan pukuni
olevan epäkunnossa ja aavistan pian tulevan sen hetken, jolloin
minunkin pitää astua suureen salonkiin omin korvin kuulemaan, mitä
herra de Charnylla on sanomista…

— Puhutko täyttä totta, rakas Andrée?

 — Kuuntele, mitä siellä puhutaan, ja anna minun juosta yläkertaan
kamariini. Kuningatar toi minut luostarista hieman liian kiireesti, ja
nyt täytyy nunnan kaavun vaihtua sellaiseen pukuun, joka sopii…
morsiamelle.

Ja lausuttuaan tämän sanan kuiskaten ja liitettyään siihen

leikkisän suutelon Andrée katosi ketteränä ja iloisena portaita
myöten huoneisiinsa. Filip jäi yksin, painoi poskeaan tämän huoneen
ja salongin välistä ovea vasten ja kuunteli. Salonkiin oli juuri
saapunut kreivi de Charny. Hän asteli hitaasti edestakaisin lattialla ja
tuntui pikemmin mietiskelevän kuin odottavan. Kohta tuli myös
parooni de Taverney ja tervehti kreiviä erinomaisen kohteliaasti,
vaikka hieman kylmästi.

— Sallikaa kysyä, — sanoi hän, — mikä on toimittanut minulle sen

kunnian, herra kreivi, että näin odottamatta saavutte luokseni.
Kaikissa tapauksissa iloitsen tulostanne sydämen pohjasta, sen
vakuutan.

— Olen tullut juhlallisen asian vuoksi, monsieur, ja pyydän, ettei

herra parooni panisi pahakseen, vaikkei mukanani ole enoni,
komentaja de Suffren, kuten olisi pitänyt.

— Kuinka? — sammalsi parooni. — Tietysti en pane sitä

pahakseni, kreivi de Charny.

— Sitä olisi vaatinut säädyllisyys, sen kyllä käsitän, katsoen siihen

pyyntöön, joka minulla on teille esitettävänä.

— Pyyntö? — sanoi parooni.

 — Niin, minulla on kunnia, — jatkoi Charny liikutetulla äänellä, —
pyytää teiltä tyttärenne, neiti Andrée de Taverneyn kättä.

Parooni säpsähti nojatuolissaan. Hänen silmänsä levisivät,

välähtivät ja näyttivät ahmivan jokaisen sanan, mitä kreivi de Charny
lausui.

— Tyttäreni!… mutisi hän. — Te kositte Andréeta?

— Niin, herra parooni, ellei neiti de Taverney ole vastahakoinen

tätä liittoa kohtaan.

— Ahaa, — tuumi ukko, — onko Filipin suosio jo niin ilmeinen, että

tuo kilpailija tahtoo siitä hyötyä naimalla hänen sisarensa? Hitto vie,
eipä ole huonosti keksitty, herra de Charny.

— Tämä pyyntö, — vastasi hän ääneen ja hymyili, — kunnioittaa

perhettämme niin suuresti, herra kreivi, että omasta puolestani
suostun ilomielin, ja kun haluan, että saisitte jo kohta täydellisen
suostumuksen, käsken kutsumaan tyttäreni tänne.

— Luullakseni se on tarpeetonta, — keskeytti kreivi kylmästi. —

Kuningatar on suvainnut kysyä tästä asiasta neiti de Taverneyn
mieltä, ja tyttärenne vastaus oli minulle suosiollinen.

— Vai niin, — sanoi parooni yhä hämmästyneempänä, — vai on

kuningatar…

— Joka otti vaivakseen matkustaa Saint-Denisiin, niin, monsieur.

Parooni nousi seisaalle.

 — Silloin minun tarvitsee vain antaa teille tietoja neiti de
Taverneyn omaisuudesta, — sanoi hän. — Minulla on yläkerrassa ne
arvopaperit, jotka kuuluvat hänen äidinperintöönsä. Te ette saa
rikasta tyttöä, herra kreivi, ja ennenkuin mitään päätätte…

— Ei tarvita, herra parooni, — sanoi Charny kuivasti. — Minulla on

varoja molemmille, eikä neiti de Taverney ole niitä naisia, joista
tehdään kauppaa. Mutta sitä kysymystä, jota tahdoitte käsitellä
omasta puolestanne, herra parooni, täytyy minun käsitellä omalta
kannaltani.

Tuskin hän oli tämän lausunut, kun sivuovi aukeni ja salonkiin

ilmestyi Filip kalpeana, kiihtyneenä, toinen käsi pistettynä takin
väliin, toinen suonenvetoisesti puristuneena. Charny tervehti häntä
kaavamaisesti ja sai vastaukseksi samanlaisen kumarruksen.

— Monsieur, — sanoi Filip, — isäni on aivan oikeassa tahtoessaan

puhua kanssanne perheen asioista; meillä on molemmilla
annettavana teille eräitä tietoja. Sillaikaa kun parooni menee
noutamaan ne paperit, joista oli puhe, on minulla kunnia tarkemmin
käsitellä kanssanne tätä asiaa.

Ja perin käskevällä katseella Filip sai lähtemään isänsä, joka

aavistaen jotakin estettä poistui huonolla tuulella. Filip seurasi
isäänsä pienen salongin ulko-ovelle asti ollakseen varma, että tämä
huone oli tyhjä. Sitten hän katsahti viereiseen huoneeseen, ja
varmana siitä, ettei häntä kukaan muu kuullut kuin se, jota nyt
puhutteli, hän kysyi, käsivarret ristissä ja katsoen kreiviä suoraan
silmiin:

— Herra de Charny, kuinka te uskallatte kosia sisartani? Olivier

astahti taaksepäin ja punastui.
 — Senkö vuoksi, — jatkoi Filip, — että sitä paremmin voisitte
salata rakkausvehkeenne toisen naisen kanssa, jota tavoittelette,
jota rakastatte? Senkö vuoksi, että kun teidän nähdään olevan
naimisissa, ei voitaisi sanoa teidän pitävän rakastajatarta?

— Mitä ihmettä!… sanoi Charny horjuen, hämillään.

— Vai sekö on syynä, — lisäsi Filip, — että naituanne sen naisen,

joka milloin tahansa pääsee rakastajattarenne luo, teidänkin siten
kävisi mukavammaksi tavata tuota ihailemaanne rakastajatarta?

— Monsieur, nyt menette liian pitkälle!

— Kenties ja melkeinpä uskonkin, että niin on laita, — jatkoi yhä

Filip, astuen lähemmäksi Charnyta, — te tarkoitatte, että jouduttuani
langokseni en ilmaise, mitä tiedän entisistä lemmenjuonistanne?

— Mitä muka tiedätte! — huudahti Charny kauhistuen. — Olkaa

varuillanne!

— Niin juuri, — vastasi Filip yltyen, — se pieni puistonvartijan

asunto, jonka vuokrasitte, salaiset kävelynne Versaillesin puistossa…
yöllä… kädenpuristukset, huokauksenne ja varsinkin hellien
katseitten vaihto puiston pikku portilla…

— Monsieur, Herran nimessä, sanokaa, ettette ole mitään nähnyt…

ettette mitään tiedä.

— Enhän minä mitään tiedä, — ivasi Filip. — Kuinka minä mitään

tietäisin, kun olin piilossa pensaikossa Apollo-kylpylän portin takana
teidän tullessanne sieltä ulos kuningattaren käsi kainalossanne!
 Charny horjui pari askelta taaksepäin, ikäänkuin kuolettavan iskun
saaneena etsisi tukea. Filip katseli häntä kolkon äänettömänä,
antaen hänen pian haihtuvalla tuskalla sovittaa kuvaamattoman
autuuden hetkiä, joista oli juuri muistuttanut. Charny tointui
herpoutumisestaan.

— Vaikka niin, monsieur, — sanoi hän Filipille, — senkin jälkeen,

mitä sanoitte, pyydän teiltä suostumusta avioliittooni neiti de
Taverneyn kanssa. Jos vaikuttimeni olisivat vain alhaisia laskelmia,
kuten äsken oletitte, jos menisin naimisiin vain oman etuni vuoksi,
olisin niin viheliäinen, että pelkäisin sitä miestä, jolla on vallassaan
kuningattaren ja minun salaisuuteni. Mutta nyt onkin kuningatar
pelastettava… se on välttämätöntä.

— Miten kuningatar siitä on hukassa, — kysyi Filip, — että herra

de Taverney on nähnyt hänen puristavan herra de Charnyn käsivartta
ja kohottavan onnesta kosteita silmiään taivasta kohti? Mitä vaaraa
siitä on kuningattarelle, että minä tiedän hänen rakastavan teitä? Ei
siinä ole kyllin aihetta uhrata sisartani enkä siihen uhraamiseen
suostukaan.

— Monsieur, — vastasi Oliver, — tiedättekö, miksi kuningatar on

hukassa, ellei tästä avioliitosta mitään tule? Asian laita on niin, että
juuri tänä aamuna, sillä välin kun vangittiin kardinaali de Rohan,
kuningas yllätti minut kuningattaren jalkain juuressa.

— Hyvä Jumala!

— Ja kuningatar vastasi mustasukkaisen puolisonsa kuulustamana,

että minä olin polvistunut pyytämään lupaa mennä sisarenne kanssa
naimisiin. Siinä näette, monsieur, että kuningatar on hukassa, ellen
nai sisartanne; joko käsitätte?
 Kaksi eri ääntä keskeytti nyt Charnyn sanat: kiljahdus ja voihkaus.
Jälkimäinen kuului naistenhuoneesta, edellinen pienestä salongista.
Olivier riensi voihkausta kohti ja tapasi Andrée de Taverneyn, yllä
valkoinen puku kuin morsiamella; tämä oli kuullut kaikki ja mennyt
tainnoksiin. Filip kiirehti pieneen salonkiin, josta oli kuulunut
kiljahdus, ja tapasi siellä isänsä kuolleena. Kun parooni oli saanut
kuulla, että kuningatar rakasti Charnyta, iski tämä toiveiden
raukeneminen häneen kuin salama, ja halvaus teki lopun hänen
elämästään. Cagliostron ennustus oli käynyt toteen.

Filip, joka ymmärsi kaikki, vieläpä tämän kuolemansyyn

häpeällisyyden, jätti ääneti ruumiin ja palasi Charnyn luo, joka
vavisten ja uskaltamatta koskea katseli kaunista, nuorta tyttöä,
tämän maatessa elottoman näköisenä. Molempien ovien ollessa auki
voitiin nähdä molemmat ruumiit yhtaikaa sillä kohtaa, missä
salaisuuden ilmitulo oli kummankin kohdannut.

Silmät kyynelissä ja tuskaisin sydämin Filip uskalsi vihdoin

katkaista äänettömyyden ja sanoi Charnylle:

— Parooni de Taverney on kuollut. Hänen jälkeensä olen minä

perheen pää. Jos neiti de Taverney jää eloon, annan hänet teille
vaimoksi.

Charny katsahti paroonin ruumiiseen kauhistuneena,

pyörtyneeseen Andréeseen epätoivoisena. Filip repi hiuksiaan
molemmin käsin ja kiljaisi taivasta kohti niin vihlovasti, että siitä olisi
Jumalankin pitänyt heltyä.

— Kreivi de Charny, — jatkoi hän, kun myrsky hänen rinnassaan

oli tyyntynyt, — tämän lupauksen annan sisareni puolesta, joka ei
nyt minua kuule. Hän uhratkoon onnensa kuningattarelle, jolle minä
puolestani saanen kerran uhrata henkeni. Hyvästi, herra de Charny,
hyvästi, lankoni!

Ja kumartaen Olivierille, joka ei tiennyt, kuinka pääsisi pois

astumatta kummankaan uhrin ohitse, Filip nosti Andréen, lämmitti
häntä sylissään ja toimitti siten tien vapaaksi kreiville, joka poistui
naistenhuoneen kautta.

41.

Lohikäärmeen jälkeen kyykäärme.

Nyt on jo aika palata niihin kertomuksemme henkilöihin, jotka

välttämättömyys ja juoni, kuten myös historiallinen totuus, on
jättänyt taustan puolelle.

Oliva oli juuri pako valmistuksissa Jeannen käskystä, kun Beausire,

joka oli nimettömän kirjeen avulla saanut tietää hänen olinpaikkansa
ja palavasti halusi jälleen hänet omistaa, osui suoraan hänen syliinsä
ja vei hänet pois Cagliostron talosta jättäen herra Réteau de Villetten
turhaan odottamaan Roi-Doré-kadun päähän.

Saadakseen käsiinsä nämä kaksi rakastavaista, joita myös poliisi

niin hartaasti haeskeli, käytti petetyksi joutunut rouva de la Motte
kaiken luotettavan väen apua, mitä vain keksi. Tietysti hän
mieluummin itse valvoi salaisuuttaan kuin päästi toisia siihen
sekaantumaan, ja aikeensa suorittamiseksi hyvään loppuun hän piti
välttämättömänä, että Oliva pysyisi kätkössä. Mahdotonta olisi
kuvata, kuinka tuskallista hänestä oli, kun hänen lähettinsä toinen
toisensa perästä palasivat ilmoittaen, että tiedustelut olivat turhia.

Samaan aikaan hän sai piileskellessään monta eri käskyä

kuningattarelta saapua tekemään tiliä suhteestaan
kaulanauhajuttuun. Hän lähti yöllä, huntu silmillä, Bar-sur-Aubeen,
missä hänellä oli pieni maatila, ja päästyään sinne kiertoteitä,
kenenkään tuntematta, hän rupesi rauhassa miettimään asemaansa
sen oikeassa valossa.

Täten hän sai parin, kolmen päivän lykkäyksen ja sen avulla uutta
kykyä lujittaa vahvalla sisällisellä vallituksella parjaustansa
rakennetta. Kahden päivän yksinäisyys oli tälle syvämietteiselle
sielulle kamppailua, jonka päätyttyä ruumiin ja sielun piti olla
lannistettuja, tottelevainen omatunto, rikolliselle vaarallinen
todistaja, ei enää pyrkisi puhumaan ja veri olisi tottunut kiertämään
sydämessä syöksymättä kasvoihin ilmaisemaan häpyä tai
hämmästystä.

Kuningas ja kuningatar, jotka olivat käskeneet etsiä häntä, saivat

vasta silloin tietää hänen oleskelevan Bar-sur-Aubessa, kun hän jo oli
taisteluun valmis. He lähettivät kuriirin häntä noutamaan, ja vasta
nyt kuuli Jeanne, että kardinaali oli vangittu. Kuka muu tahansa olisi
musertunut tästä rajusta kolauksesta, mutta Jeannen ei enää
tarvinnut haikailla. Ja mitä merkitsikään vapauden menettäminen,
kun vaa'alle päivittäin kasaantui elämän ja kuoleman kysymyksiä?
Kuultuaan, että kardinaali oli vankina ja että Marie-Antoinette oli
esiintynyt uljaana, tuumi hän kylmästi:

— Kuningatar on polttanut laivansa; nyt hänen ei sovi palata

entisyyteen. Kun hän ei suostu sopimaan kardinaalin kanssa eikä
maksamaan timanteista, panee hän kaikki yhden kortin varaan. Hän
ei siis näy ottavan minua lukuun eikä tietävän lainkaan, mitä aseita
minulla on.

Tällaisista kappaleista oli Jeannen varustus kyhätty, kun muuan

mies, puoliksi kuriiri, puoliksi poliisi, äkkiä ilmestyi hänen luokseen ja
julisti saaneensa toimekseen viedä hänet hoviin.

Perille tultua tahtoi lähetti saattaa hänet suoraa päätä kuninkaan

luo, mutta viekkaasti, kuten ainakin, osasi Jeanne estellä sanoen:

— Monsieur, varmaankin rakastatte kuningatarta?

— Voitteko sitä epäilläkään, rouva kreivitär?

— No hyvä, vedoten uskolliseen rakkauteen ja kunnioitukseen,

jota tunnette kuningatarta kohtaan, pyydän teitä viemään minut
ensin hänen luokseen.

Mies tahtoi väittää vastaan.

— Varmaankin tiedätte minua paremmin, mistä nyt on puhe, —

huomautti kreivitär vilkkaasti. — Käsitätte siis, että minun on
välttämätöntä puhua salaa kuningattaren kanssa.

Tutustuneena häpeällisiin juoruihin, jotka kuukausia olivat

myrkyttäneet Versaillesin ilmaa, luuli kuriiri todellakin tekevänsä
kuningattaren mieliksi viemällä rouva de la Motten hänen puheilleen,
ennenkuin kuningas saisi kreivitärtä nähdä.

Kuviteltakoon kuningattaren ylpeyttä ja käskevää kopeutta, kun

hän edessään näki tämän paholaisen, jota ei vielä täysin tuntenut,
mutta jonka kavalaa vaikutusta jo epäili. Kuviteltakoon, millainen nyt
oli Marie-Antoinette, vielä lohduton häväistyksen sortamasta
rakkaudestaan, musertunut syytöksen painamana, jota ei kyennyt
kumoamaan, niin monen kärsimyksen jälkeen valmistuessaan
murskaamaan pään siltä kyykäärmeeltä, joka oli häntä pistänyt.
Rajaton ylenkatse, vaivoin hillitty suuttumus, loukatun naisen viha
toista naista vastaan ja verrattomasti ylempi asema, nämä olivat
toisen aseina; sydän täynnä salaperäistä voimaa, pää täynnä keinoja
ja epätoivon vimma viimeisenä kiihottimena, ne olivat toisen
varuksina.

Kuningatar aloitti ottelun kutsumalla saapuville kaksi

kamarirouvaansa, jotka astuivat sisään silmät maahan luotuina,
huulet tiiviisti kiinni, kumarrellen hitaasti, kunnioittavasti.
Nähdessään nämä naiset rouva de la Motte ajatteli:

— Hyvä, tuossa on kaksi todistajaa, jotka pian saavat lähtöpassin.

— Kah, jopa vihdoin tulitte, madame! — huudahti kuningatar. —

Lopulta teidät sittenkin tavattiin.

Jeanne kumarsi toisen kerran.

— Olitte siis piilossa! — jatkoi kuningatar maltittomasti.

— Minäkö piilossa? Ei, madame, — vastasi Jeanne vienolla,

hiljaisella äänellä, ikäänkuin kuninkaallisen majesteetin vaikuttama
mielenliikutus olisi yksin vaimentanut sen sointua, — en minä ole
piillyt; jos niin olisi laita, ei minua olisi tavattu.

— Kuitenkin olette pysynyt poissa. Olkoon sillä menettelyllä mikä

nimi tahansa.

— Niin, madame, olen ollut poissa Pariisista.

 — Minun luvattani?

— Pelkäsin, ettei teidän majesteettinne sallisi minun tehdä pientä

retkeä, joka oli minulle välttämätön järjestääkseni asioitani Bar-sur
Aubessa, missä olin jo viipynyt kuusi päivää, kun teidän
majesteettinne käsky minulle ilmoitettiin. Sitäpaitsi en luullut olevani
teidän majesteetillenne niin tarpeellinen, että olisi pitänyt ilmoittaa
kahdeksan päivän poissaolosta.

— Siinä olettekin oikeassa, madame; mutta miksi pelkäsitte, etten

suostuisi pyyntöönne? Ja mitä lupaa teidän tarvitsikaan pyytää
minulta? Kuinka minä voisin esiintyä luvan antajana? Vai onko teillä
täällä jokin toimi?

Näissä viime sanoissa oli liiankin paljon ylenkatsetta, mikä loukkasi

Jeannea, mutta hän hillitsi suuttumuksensa, niinkuin nuolen
haavoittama tiikerikissa saa verensä tyrehtymään.

— Madame, — sanoi hän nöyrästi, — tosin minulla ei ole hovissa

mitään tointa, mutta teidän majesteettinne on minua kunnioittanut
niin kallisarvoisella luottamuksella, että mielestäni kiitollisuus vaatii
minulta enemmän kuin toisilta velvollisuus.

Jeanne oli hetkisen katseltuaan löytänyt sanan "luottamus", johon

nyt pani erityistä painoa.

— Siitä luottamuksesta, — vastasi kuningatar ilmaisten entistä

musertavampaa ylenkatsetta, — saamme nyt ottaa selkoa. Oletteko
tavannut kuninkaan.

— En, madame.

— Saatte siis tavata.

 — Se on minulle suuri kunnia, — sanoi Jeanne kumartaen.

Kuningatar koki hieman tyyntyä voidakseen edullisesti aloittaa

kuulustelun. Jeanne käytti tätä väliaikaa hyväkseen, huomauttaen:

— Hyvä Jumala, kuinka teidän majesteettinne on minulle ankara!

Minä jo aivan vapisen.

— Vasta tämä on alkua, — sanoi kuningatar jyrkästi. —

Tiedättekö, että kardinaali de Rohan on Bastiljissa?

— Niin on minulle kerrottu.

— Kaiketi arvaatte syyn?

Jeanne katsahti kuningattareen tuikeasti ja vastasi kääntyen

kamarirouviin päin, joiden läsnäolo näkyi häntä vaivaavan:

— Siitä ei minulla ole aavistusta, madame.

— Muistatte kuitenkin puhuneenne minulle eräästä kaulanauhasta

vai mitä?

— Timanttisesta kaulanauhasta… kyllä, madame.

— Ja muistanette myös, että kardinaalin puolesta tarjositte

rahalainaa sen maksuksi?

— Se on totta, madame.

— Otinko sen lainan vastaan vai enkö?

— Teidän majesteettinne ei suostunut lainaamaan.

 — Niinpä niin, — sanoi kuningatar, jonka äänessä oli
hämmästyksen sekaista tyydytystä.

— Vieläpä teidän majesteettinne antoi etumaksuksi kaksisataa

viisikymmentä tuhatta livreä, — lisäsi Jeanne.
 — Hyvä… entä sitten?

— Kun teidän majesteettinne sitten ei voinutkaan maksaa

senvuoksi, että herra de Calonnen lupaamaa summaa ei saatu,
lähetti teidän majesteettinne timantit takaisin herroille Böhmer ja
Bossangelle.

— Kenen kautta ne lähetin?

— Minun kauttani.

— Ja minne ne veitte?

— Minä, — vastasi hitaasti Jeanne, joka käsitti nyt lausuttavien

sanain tärkeyden, — jätin timantit kardinaalille.

— Kardinaalille! — huudahti kuningatar. — Ja miksi, vaikka piti

viedä ne takaisin jalokivikauppiaille?

— Siksi, madame, että kardinaali harrasti tätä ostoa, joka miellytti

teidän majesteettianne, ja hän olisi loukkaantunut, ellen olisi antanut
hänelle tilaisuutta itse suorittaa tätä asiaa loppuun asti.

— Mutta kuinka siis saitte jalokivikauppiailta kuitin?

— Sen antoi minulle kardinaali.

— Entä se kirje, jonka te kuulutte minun puolestani toimittaneen

jalokivikauppiaille?

— Kardinaali pyysi minua viemään sen perille.

 — Siis aina ja joka paikassa on kardinaali sekaantunut tähän
asiaan! — huudahti kuningatar.

— En ymmärrä, mitä teidän majesteettinne tarkoittaa, — vastasi

Jeanne hajamielisen näköisenä, — enkä myöskään tiedä, mihin
kardinaali on sekaantunut.

— Kuulkaa siis, että se kuitti, jonka jalokivikauppiaat muka ovat

kirjoittaneet, on väärennetty.

— Väärennetty! — toisti Jeanne viattomasti. — Voi, madame!

— Ja lisäksi sanon, että mainittu kirje, jossa minä muka

allekirjoituksellani vakuutan saaneeni kaulanauhan, myös on
väärennetty.

— Ooh! — huudahti Jeanne näöltään vielä hämmästyneempänä

kuin äsken.

— Lopuksi tulee teidän tietää, — jatkoi kuningatar, — että teitä ja

kardinaalia täytyy kuulustella vastakkain, jotta tämä asia selviää.

— Kuulustella vastakkain! — ihmetteli Jeanne. — Mutta mitä

varten tarvitsee minua kuulustella sillä tapaa?

— Hän itse on sitä vaatinut.

— Hänkö?

— Hän on teitä hakenut joka paikasta.

— Mutta sehän on mahdotonta, madame.

— Hän sanoi tahtovansa todistaa, että te olette häntä pettänyt.

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com