Visit ebookmass.

com to download the full version and

explore more ebook or textbook

The Meaning of Criticality in Education Research:

Reflecting on Critical Pedagogy 1st ed. Edition
Ashley Simpson

_____ Click the link below to download _____

https://ebookmass.com/product/the-meaning-of-criticality-in-
education-research-reflecting-on-critical-pedagogy-1st-ed-
edition-ashley-simpson/

Explore and download more ebook or textbook at ebookmass.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Critical Pedagogy in Nursing: Transformational Approaches

to Nurse Education in a Globalized World 1st Edition Sue
Dyson (Auth.)
https://ebookmass.com/product/critical-pedagogy-in-nursing-
transformational-approaches-to-nurse-education-in-a-globalized-
world-1st-edition-sue-dyson-auth/

Critical Issues in Teaching English and Language

Education: International Research Perspectives Salah
Troudi
https://ebookmass.com/product/critical-issues-in-teaching-english-and-
language-education-international-research-perspectives-salah-troudi/

Doing Qualitative Research in Language Education 1st ed.

Edition Seyyed-Abdolhamid Mirhosseini

https://ebookmass.com/product/doing-qualitative-research-in-language-
education-1st-ed-edition-seyyed-abdolhamid-mirhosseini/

Statistics in Music Education Research Joshua A. Russell

https://ebookmass.com/product/statistics-in-music-education-research-
joshua-a-russell/
Ahuman Pedagogy: Multidisciplinary Perspectives for
Education in the Anthropocene Jessie L. Beier

https://ebookmass.com/product/ahuman-pedagogy-multidisciplinary-
perspectives-for-education-in-the-anthropocene-jessie-l-beier/

The Making and Meaning of Relationships in Sri Lanka 1st

ed. Edition Mihirini Sirisena

https://ebookmass.com/product/the-making-and-meaning-of-relationships-
in-sri-lanka-1st-ed-edition-mihirini-sirisena/

Doing Process Research in Organizations: Noticing

Differently Barbara Simpson

https://ebookmass.com/product/doing-process-research-in-organizations-
noticing-differently-barbara-simpson/

Practice-Focused Research in Further Adult and Vocational

Education: Shifting Horizons of Educational Practice,
Theory and Research 1st ed. Edition Margaret Gregson
https://ebookmass.com/product/practice-focused-research-in-further-
adult-and-vocational-education-shifting-horizons-of-educational-
practice-theory-and-research-1st-ed-edition-margaret-gregson/

Marjorie Barstow and the Alexander Technique: Critical

Thinking in Performing Arts Pedagogy Amanda Cole

https://ebookmass.com/product/marjorie-barstow-and-the-alexander-
technique-critical-thinking-in-performing-arts-pedagogy-amanda-cole/
PALGRAVE STUDIES IN
EDUCATION RESEARCH METHODS

The Meaning of Criticality in

Education Research
Reflecting on Critical Pedagogy
Edited by
Ashley Simpson
Fred Dervin
Palgrave Studies in Education Research Methods

Series Editors
Patrick Alan Danaher
University of Southern Queensland
Toowoomba, QLD, Australia

Fred Dervin
Faculty of Educational Sciences
University of Helsinki
Helsinki, Finland

Caroline Dyer
School of Politics and International Studies
University of Leeds
Leeds, UK

Máirín Kenny
Independent researcher
Wexford, Ireland

Bobby Harreveld
School of Education and the Arts
Central Queensland University
Rockhampton, Australia

Michael Singh
Centre for Educational Research
Western Sydney University
Penrith, NSW, Australia
This series explores contemporary manifestations of the fundamental
paradox that lies at the heart of education: that education contributes to
the creation of economic and social divisions and the perpetuation of
sociocultural marginalisation, while also providing opportunities for
individual empowerment and social transformation. In exploring this
paradox, the series investigates potential alternatives to current ­educational
provision and speculates on more enabling and inclusive educational
futures for individuals, communities, nations and the planet. Specific
developments and innovation in teaching and learning, educational
­policy-making and education research are analysed against the backdrop
of these broader developments and issues.

More information about this series at

http://www.palgrave.com/gp/series/15092
 Ashley Simpson • Fred Dervin
Editors

The Meaning of
Criticality in
Education Research
Reflecting on Critical Pedagogy
Editors
Ashley Simpson Fred Dervin
Faculty of Educational Sciences Faculty of Educational Sciences
University of Helsinki University of Helsinki
Helsinki, Finland Helsinki, Finland

ISSN 2662-7345     ISSN 2662-7353 (electronic)

Palgrave Studies in Education Research Methods
ISBN 978-3-030-56008-9    ISBN 978-3-030-56009-6 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56009-6

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s) 2020

This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this publication
does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from the relevant
protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this book
are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the authors or
the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained herein or for any
errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional
claims in published maps and institutional affiliations.

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG.
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
 Contents

1 Introduction: Beyond Impotent Criticality in Education

Research?  1
Ashley Simpson

Part I Reflecting on and Defining Criticality in Education  21

2 Developing Anglo-centred Academic Literacy:

Problematizing Understandings of Criticality 23
Mira Bekar and Richard Fay

3 Criticality Within the “École de la République”:

A Study of a French Educational Programme Based on
Scientific Research 47
Filippo Pirone

4 Reflections on Narratives of Others’ Lives in Critical

Educational Research 71
Iulia Mancila

v
vi Contents

Part II Beyond Just Criticality?  99

5 Critical Online Learning Networks of Teachers:

Communality and Collegiality as Contingent Elements101
Nick Kelly, Marc Clarà, Benjamin A. Kehrwald, and
P. A. Danaher

6 Moving Forward with Poetry Lessons: Exploring How

Poetry Can Stimulate Creativity and Criticality in English
Secondary Schools127
Martina Diehl

Part III Different Ways of ‘Doing’ Criticality in Education

(Research) 151

7 Historical Bodies and Spaces in Criticality Practices:

Revisiting Interview Data from Upper Secondary History
Classrooms in Sweden, Russia and Australia153
Sergej Ivanov

8 A Practitioner-Research Study of Criticality Development

in an Academic English Language Programme181
Ana Inés Salvi

9 Afterword: Beyond the Naïve Mantra of Criticality in

Education (Research)?215
Ning Chen and Fred Dervin

Index223
 Notes on Contributors

Mira Bekar is Assistant Professor of Applied Linguistics at the Ss. Cyril

and Methodius University, Republic of North Macedonia. She has been
teaching applied linguistics and academic writing. Her research interests
include (critical) discourse analysis, academic L1/L2 writing, online com-
munication and qualitative research methods. She is also an eco-activist.
Ning Chen is a lecturer at Tianjin Academy of Fine Arts, China, and a
Visiting Scholar in Educational Sciences at the University of Helsinki,
Finland. He graduated in Chinese language and culture education from
Minzu University of China. He is researching conceptions and percep-
tions of well-being in Chinese higher education.
Marc Clarà holds a PhD in Psychology and is a Serra Húnter Fellow at
the University of Lleida, Spain. His research interests include teachers’
reflection, teachers’ emotion and decision-making, and dialogic educa-
tional interaction, especially collective inquiry. He is the Principal
Investigator of a project (funded by the Ministry of Economy and
Business of Spain), which investigates the narrative mediation of teachers’
emotion.

vii
viii Notes on Contributors

P. A. Danaher is Professor of Educational Research in the School of

Education at the Toowoomba campus, University of Southern
Queensland, Australia. His research interests include academics’, educa-
tors’ and researchers’ work and identities, and education research ethics,
methods, politics and theories.
Fred Dervin is Professor of Multicultural Education at the Faculty of
Educational Sciences, University of Helsinki, Finland. Dervin also holds
honorary and visiting professorships in Australia, Canada, China,
Luxembourg, Malaysia and Sweden. Dervin specialises in intercultural
communication education, the sociology of multiculturalism and stu-
dent and academic mobility.
Martina Diehl is a PhD student at Durham University, UK, with a
background in English Literature and Language as well as an MA in
Education. She has a particular interest in poetry and the arts in educa-
tion, which has led her to do a PhD in engaging secondary school stu-
dents with learning poetry.
Richard Fay is a senior lecturer at the University of Manchester, UK,
specialising in TESOL and intercultural communication/education.
With a disciplinary home in critical applied linguistics, he researches the
languaging of research, appropriate methodology (including TESOL
paradigms) and ecological perspectives on researcher education. He also
teaches World Music Ensemble Performance (klezmer).
Sergej Ivanov holds a PhD in Pedagogy from St Petersburg University,
Russia, and a PhD in Language Teaching and Learning from Umeå
University, Sweden. He is a Senior Lecturer in Swedish Teaching and
Learning at Linnaeus University, Sweden.
Benjamin A. Kehrwald is head of the Auckland University of
Technology Learning Transformations Laboratory. His work centres on
the design and teaching practice in online learning.
Nick Kelly is Lecturer in Interaction Design in the School of Design at
Queensland University of Technology, Australia. His applied research
focuses on the support needs of teachers and ways that design can be used
to make pragmatic interventions in the teaching profession. This has
 Notes on Contributors ix

involved research into online communities of teachers and facilitation of

co-design as a method for professional development. His foundational
research focuses on understanding the cognitive processes of human cre-
ativity in the context of design.
Iulia Mancila is a lecturer at the University of Malaga, Spain. Her
research interests include inclusion and immigration issues, intercultural-
ity, social justice and ethnic studies, on which she has written extensively.
She was involved in several national and international R&D projects,
which brought together scholars, policymakers, teachers and stakeholders
on issues of diversity, inclusion and equity in vulnerable communities.
Filippo Pirone is Associate Professor of Educational Sciences at the
University of Bordeaux—INSPE d’Aquitaine, Laces, France. He coordi-
nates the Sociology of Education and Training Network of the French
Sociology Association. His researches aim at understanding the evolution
of French educational system, in a comparative approach. More precisely,
their main goal is the study of contemporary educational programmes
and their effects on social inequalities.
Ana Inés Salvi is Lecturer in Education (TESOL) at the University of
East Anglia, UK. Previously, she contributed to MA TESOL, English
Language Teaching (ELT) and academic English programmes at several
higher education institutions in the UK and in China. She also taught
English as a Foreign Language (EFL) in Argentina.
Ashley Simpson is currently a Visiting Scholar at the Faculty of
Educational Sciences, University of Helsinki, Finland.
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
 List of Figures

Fig. 7.1 Analysis model of criticality practices 161

Fig. 8.1 An example of the individual dimension of criticality 192
Fig. 8.2 An example of the interpersonal dimension of criticality 194
Fig. 8.3 First example of the sociological and cultural dimension of
criticality197
Fig. 8.4 Second example of the sociological and cultural dimension
of criticality 198
Fig. 8.5 Third example of the sociological and cultural dimension
of criticality 200

xi
 List of Tables

Table 3.1 The schools, classes and types of project observed 58

Table 7.1 Background information about the participating schools,
interviews and respondents 155

xiii
 1
Introduction: Beyond Impotent
Criticality in Education Research?
Ashley Simpson

Criticality appears to be everywhere. The urge to be critical is also

omnipresent in education and in, for example discussions of (social)
media around the world. But calls to be critical tend to result in a
cacophony of rhetoric and ideologies.
In this volume, the authors discuss different ways of problematizing
critical thinking in education, arguing for multipolar versions that
acknowledge different contexts, beyond dominant hegemonies and
impositions of (symbolic) power relations. This introduction provides
some preliminary answers to the following questions: what is meant by
the notion ‘critical’, especially in education? What are the uses, abuses,
and misuses of this polysemic notion? The final section of the introduction
problematizes theoretical and practical means to break with the anaesthesia
and impotence surrounding criticality.

A. Simpson (*)
Faculty of Educational Sciences, University of Helsinki, Helsinki, Finland
e-mail: [email protected]

© The Author(s) 2020 1

A. Simpson, F. Dervin (eds.), The Meaning of Criticality in Education Research,
Palgrave Studies in Education Research Methods,
https://doi.org/10.1007/978-3-030-56009-6_1
2 A. Simpson

What Is Meant by ‘Critical’?

The term ‘critical theory’ has a long history: Traditionally—often in the
singular and upper case—it refers to the thinkers of the Frankfurt
School, the generations of philosophers and sociologists who have suc-
ceeded one another at the Institut fur Sozialforschung (including Theodor
Adorno, Walter Benjamin, Enrich Fromm, Jurgen Habermas, Max
Horkheimer, Leo Lowenthal, Herbert Marcuse, and Fredrich Pollock)
(Keucheyan, 2013). However, today the term critical theory is used in a
much broader sense and always in the plural to encompass different
theoretical, methodological, and practical strands of research. Today
critical theory can relate theoretical strands of research such as Queer
and Gender studies, Existentialism, Postmodernism, Poststructuralism,
Psychoanalysis, and Postcolonialism (ibid.). In his (1972) book
Traditional and Critical Theory Max Horkheimer opened with a discus-
sion about ‘what is theory?’ Horkheimer went onto map the method-
ological and analytical basis of what should be constituted as Critical
Theory. This included rejecting positivism, rejecting objectivity, and
rejecting the separation of theory from social praxis (Horkheimer, 1972).
Keucheyan (2013) asserts that

Critical theories reject the epistemological axiom of ‘value neutrality’

posited by Max Weber in the early twentieth century in his essays on the
methodology of the social sciences. (Keucheyan, 2013, p. 2)

In this sense, researchers and research which fell within the realm of
Critical Theory were understood as a form of social criticism, thus ‘the
“critical” dimension of the new critical theories consists in the general
character of their challenge to the contemporary “social world”. This
generality is itself variable’ (Keucheyan, 2013, pp. 2–3). Critical theories
more or less challenge the existing social order (Keucheyan, 2013).
It is not the purpose of this book to propose one form of criticality; in
fact I would be against suggesting there is one universal form of criticality,
instead, one must always ask: Criticality for whom? Criticality by whom?
Criticality for what purpose? Despite the fact that some have heralded
previous decades as ‘The defeat of Critical Thinking 1977–1993’
 1 Introduction: Beyond Impotent Criticality in Education Research? 3

(Keucheyan, 2013), perhaps ironically, critical thinking and criticality in

its various guises are now somewhat omnipresent in education (and many
aspects of society). At the end of his book Keucheyan asserts that since
the 1970s onwards forms of critical thought have been disseminated
throughout the world (ibid.). Keucheyan strongly argues that critical
thinking is inseparable from the Americanization of the notion (including
knowledge production and the financialization of higher education),
meaning it is difficult for scholars from India, South America, China, and
Africa to resist dominant hegemonies about how critical thinking is
thought about (ibid.). Thus, ‘the Americanization of critical thinking
contains the seeds of its political neutralization’ (Keucheyan, 2013,
p. 255). In order to deconstruct (my word) the knowledge production of
Anglo-centric and Americanized forms of critical thinking, echoing
Chantal Mouffe (2013), Keucheyan argues that critical thinking should
reflect a multipolar world order (Keucheyan, 2013). Multipolarity is
grounded in rejecting liberal universalism and cosmopolitanism as
ideologies in terms of how supranational institutions impose rational and
legitimate arguments upon countries and/or contexts (Mouffe, 2013). By
imposing states of being, whether it is about how society should be
organized, what forms of democracy and human rights countries should
adopt, or concerning the social values that citizens should abide by and
adhere to, such impositions deny the very power relations which
constitute the political (Mouffe, 2008). Such imposed forms of
homogenization mean that some societies around the world are deemed
illegitimate in terms of how they are incompatible with certain ways of
thought or behaving. One example of this from my own teaching and
research would be that I often hear discourses such as Chinese students
lack critical thinking skills (and criticality in general sense) in higher
education, which is often used as a biased and prejudiced argument
relating to the country’s political system. Instead, Mouffe (2013) calls for
a multipolar world order (different units which coexist and inhibit
different values and identities) to reject universalist thinking about how
notions (e.g. liberal democracy, human rights, justice, and so on) should
be practiced and understood (ibid.).
A multipolar vision for criticality is important in terms of breaking
away from universalist logics and practices that exacerbate the notion
4 A. Simpson

that one country’s form of criticality can be ‘better’ than the other. Such
power relations can be used to stigmatize, marginalize, and potentially
discriminate against the other as they become susceptible to the process
of othering (Simpson, 2018, 2019). Othering means ‘turning self and
other into an ‘other’ by using stereotypes, representations, and prejudices.
Othering often leads to hierarchizing the world’ (Dervin, 2016, p. 115).
In this sense, when criticality is assumed as being present it can be manip-
ulated for different political and/or ideological means (Keucheyan, 2013).
One way of problematizing criticality can be through the work of
Nathan Ross (2017):

(1) To think critically means to resist making the object of critique into a
means to an external end, and to resist making thought itself into a means
to an end. (2) To think critically means to discern the pernicious role of
mythology in modern life in such a way as to immunize oneself against it.
(Ross, 2017, p. 351)

Criticality, understood as an adjective rather than a noun—through

the suffix ality means that the condition of being critical (i.e. Criticality)
should be understood as a process in the making, a continuous process of
becoming. Criticality cannot be a normative fixed or static state nor can
the notion be an ‘end’ in itself. Thus, being critical involves contesting
normative (mythological and ideological) values, concepts, principles,
and the ways knowledge is produced and reproduced. Myths are not
defined by the object of the message ‘but in the way in which it utters its
message’ (Barthes, 1972, p. 107). A myth therefore cannot be classed as
neither misinformation nor disinformation, neither a truth nor an
untruth, a myth is a form of communication (ibid.). In The Rustle of
Language (1989) Roland Barthes argues the science of the signifier (i.e.
the physical form of a sign versus its meaning) is not merely to ‘de-myth’
mythologies in the guise of de-mystification or de-mythification through
‘unmasking’ and or ‘revealing’ myths; rather, the science of the signifier
must ‘contest the symbolic’ (Barthes, 1989, p. 66). Barthes (1989) argues
that one must enter into a dialogue in terms of questioning the very
essence of things and our being in relation to myths—in this sense, with
regard to criticality, this involves me questioning how my criticality is
 1 Introduction: Beyond Impotent Criticality in Education Research? 5

constituted and whether I am imposing my version of criticality

onto others.
Perhaps when it comes to criticality it is (im)possible not to make
judgements (whether they are moral judgements, ethical judgements,
political judgements, etc.) but the focus instead should be on questioning
our own judgements and our own sense of criticality. With this in mind,
Keucheyan’s (2013) multipolar vision for critical theories and criticality,
in a general sense, should be aspired towards. It is important for inspiration
to be sought interdisciplinary from outside traditionally Anglo-centric
and Americanized scholarship in revitalizing the notion.

 hat Do We Mean by Criticality

W
in Education Research?
There are many criticisms of some forms of critical theory and of criticality
itself. One example can be found in Thompson’s (2017) Marxist critique
of postmodern critical theories, Thompson argues

To be sure, much of this aberrant use of the term [Critical Theory] stems
from the destructive impulse of postmodernism and its project of destroying
reason as a privileged position from which to judge and to understand
power, domination, freedom, and human progress as well as the pseudo-­
political radicalism of academics alienated from real politics. (Thompson,
2017, p. 2)

What should resonate from this quote is that criticality is never an

uncontested notion either. It should always be deconstructed and be
understood as a continuous process in the making. Criticality just like
critical theory is inherently polysemic meaning it has different meanings
from person to person, from context to context.
There are many ways of doing criticality in (education) research, not all
of which are consistent from theoretical positioning to research application
and implementation. Discussions on critical theories, being critical,
critical thinking, and other forms of acting or behaving critically in
education research are synonymous with the scholarly field of critical
6 A. Simpson

pedagogy. The term critical pedagogy usually always makes reference to

the work of Henry Giroux (2020), Paulo Freire (1970), Joe Kincheloe
(2008), Peter McLaren (1995), Sherry Shapiro (2005), and Joan Wink
(2005), amongst others. For Kincheloe critical pedagogy is not ‘learning
a few pedagogical techniques and the knowledge required by the
curriculum, the standards or the textbook’ (Kincheloe, 2008, p. 8).
Kincheloe (2008) articulates that it is difficult to pin down a definition as
critical pedagogy involves questioning bodies of knowledge and political
structures. Peter McLaren argues that there are many different articulations
of critical pedagogy (i.e. Freirean pedagogy, feminist pedagogies, ludic
and resistance postmodernist pedagogies) (McLaren, 1995). Kincheloe
asserts that even though there are different theoretical strands of critical
pedagogy on the whole the approaches adhere to the following principles
(Kincheloe, 2008, p. 10):

• Grounded on a social and educational vision of justice and equality.

• Constructed on the belief that education is inherently political.
• Dedicated to the alleviation of human suffering.
• Concerned that schools don’t hurt students—good schools don’t blame
students for their failures or strip students of the knowledges they
bring to the classroom.
• Enacted through the use of generative themes to read the word and the
world and the process of problem posing—generative themes involve
the educational use of issues that are central to students’ lives as a
grounding for the curriculum.
• Centred on the notion that teachers should be researchers—here
teachers learn to produce and teach students to produce their own
knowledges.
• Grounded on the notion that teachers become researchers of their
students—as researchers, teachers study their students, their
backgrounds, and the forces that shape them.
• Interested in maintaining a delicate balance between social change and
cultivating the intellect—this requires a rigorous pedagogy that
accomplishes both goals.
• Concerned with ‘the margins’ of society, the experiences and needs of
individuals faced with oppression and subjugation.
 1 Introduction: Beyond Impotent Criticality in Education Research? 7

• Constructed on the awareness that science can be used as a force to

regulate and control.
• Dedicated to understanding the context in which educational activity
takes place.
• Committed to resisting the harmful effects of dominant power.
• Attuned to the importance of complexity—understands complexity
theory—in constructing a rigorous and transformative education.
• Focused on understanding the profound impact of neo-colonial
structures in shaping education and knowledge.

Critical pedagogy is concerned with the circulation of power, privilege,

and oppression which constitutes individual and group subjectivities
whilst simultaneously reproducing regimes and bodies of truth
(knowledge) (McLaren, 1995; Giroux, 2020). Sherry Shapiro
(2005) argues

Critical pedagogy refers to this process as giving voice to one’s own

experiences by articulating the “reality” of one’s life; coming to critical
understanding of the sociocultural mapping of consciousness; and using
individual voices collectively to struggle in the retelling and remaking of
life stories. (Shapiro, 2005, p. 12)

Within educational contexts ‘critical pedagogy works to help teacher

educators and teachers reconstruct their work so it facilitates the
empowerment to all students’ (Kincheloe, 2008, p. 9). Despite its relative
popularity, it is also important to pay attention to the limitations and
criticisms of critical pedagogy as an approach which extends from
theoretical conceptualization to questions surrounding the practicalities
of implementing critical pedagogies.

 riticality in Education (Research) Today: Uses,

C
Abuses, and Misuses
Aspects of criticality in education are everywhere and nowhere. Yes,
criticality is inherently polysemic as a notion. Yet, continually there are
inconsistencies and misapplications in terms of how the notion is
8 A. Simpson

theorized or applied. By asserting that criticality can be incoherent then I

leave myself open to the question of whether my own criticality is
confused. I argue that criticality should not be understood as an objective
‘end’, my point here is to ask the question what makes your criticality
better than mine? As critical theories and their approaches are still widely
American-centric (Keucheyan, 2013), to what extent am I imposing my
form (worldviews, ideologies, and so forth) of criticality onto others? This
has implications for the language and grammar that criticality uses to
articulate the types of oppression it claims to resist.
Research and researchers on critical pedagogy have been criticized as
being ‘traditional, white, western [and] male’ (Shapiro, 2005, p. 19). The
implication here is whose voice is really being heard. Is it that
predominantly white, ‘western’ males are deciding what criticality is and
what the notion means? The danger here would be that impositions about
criticality speak over rather than for people meaning that their agency
and subjectivities can be negated. To put this in another way, when we
assume and generalize what criticality may mean—critically can become
essentialized meaning that individual and group identities are negated
because they have an imposed schema imposed upon them; thus there is
little space for negotiation and dialogue. In my own research I have also
argued about the importance of going beyond identity as self-identity
(Simpson & Dervin, 2019a). This means going beyond the formula that
‘A is A’. Thus, acts of being and becoming do not correspond as self-­
identity but the opening of dialogue, an opening which always implies
the simultaneous inter-animation of more than one voice (Sidorkin,
1999). In this sense, s/he may say they are gay, lesbian, bisexual, or
transsexual, speak multiple languages, have multiple cultures (all of which
may or may not be true), but whether these things are true or not is not
the point, a critical perspective means—these aspects of our being, and
becoming, are constantly co-constructed, negotiated, and performed as
acts of co-being as they are always produced by and with others (Simpson
& Dervin, 2019a). The response to such criticisms by some researchers
was to call for non-essentialism; this can be characterized by the following
quote by Peter McLaren about critical pedagogy, that critical pedagogies
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Other documents randomly have
different content
 Wolfgang Buck keksi Diederichin hänen varjoisesta paikastaan.
Buck veti hänet esiin ja vei sisarensa luokse. "Rakas Judith, minä en
tiedä, tunnetko sinä vielä meidän arvoisaa vihollistamme, herra
tohtori Hesslingiä. Tänään hän tulee tuhoamaan meidät." Mutta
rouva Lauer ei nauranut eikä liioin vastannut Diederichin
tervehdykseen, vaan katsahti häneen ainoastaan välinpitämättömän
uteliaasti. Oli vaikeata kestää tätä katsetta ja vielä vaikeampi sen
vuoksi, että rouva Lauer oli niin kaunis. Diederich tunsi, miten veri
nousi hänen kasvoilleen, miten hänen silmänsä harhailivat, ja hän
änkytti: "Herra oikeusapulainen laskee hyvää pilaa. Tässä asiassa
täytyy olla joku erehdys…" Silloin noissa valkeissa kasvoissa
kulmakarvat vetäytyivät kokoon, suupielet laskeutuivat ilmehikkäästi,
ja Judith Lauer käänsi Diederichille selkänsä.

Eräs oikeudenpalvelija ilmestyi; Wolfgang Buck meni, lankonsa

kanssa, istuntosaliin; ja kun ovea ei avattu aivan anteliaasti, niin
kaikki hyökkäsivät kiireesti sisään, jolloin paras yleisö voitti
keskinkertaisen. Buckin viiden tyttären takit kahisivat kovasti tuossa
taistelussa. Diederich pääsi viimeisenä sisään, ja hänen täytyi
istuutua todistajain penkille majuri Kunzen viereen, joka heti vetäytyi
hieman syrjään. Maakunnanoikeuden puheenjohtaja Sprezius, joka
näytti vanhalta madonsyömältä korppikotkalta, julisti tuolta ylhäältä
istunnon avatuksi ja kutsui todistajat esiin teroittaakseen heille valan
vakavuutta — jolloin Diederich heti sai saman ilmeen kuin ennen
uskonnontunnilla. Maakunnanoikeusneuvos Harnisch järjesti
asiakirjat ja haki silmillään tytärtään yleisön joukosta.
Maakunnanoikeusneuvos Kühlemann, joka oli saapunut
sairashuoneesta ja istuutunut puheenjohtajan oikealle puolelle,
herätti enemmän kunnioitusta. Hän näytti huonolta, ja pormestarin
anoppi tahtoi tietää, tuliko hän luopumaan virastaan — ja minne
hänen suuret rahansa joutuivat hänen kuoltuaan. Todistajain
joukossa pastori Zillich lausui sen toivomuksen, että hän tuli
määräämään miljoonansa jonkun kirkon rakentamiseen; mutta
professori Kühnchen epäili sitä läpitunkevalla kuiskausäänellään. "Se
mies ei anna kuolemansa jälkeen mitään, se on aina ajatellut, että
oma on saatava haalituksi kasaan ja mikäli mahdollista myöskin
toisen oma…" Sitten puheenjohtaja päästi todistajat ulos
istuntosalista.

Kun mitään todistajain huonetta ei ollut, niin he joutuivat taas

käytävään. Herrat Heuteufel, Colin ja Buck junior vetäytyivät
erääseen ikkunakomeroon; majurin julman katseen alaisena
Diederich ajatteli tuskaisesti: "Nyt kuulustellaan syytettyä. Jospa
tietäisin, mitä hän sanoo. Minä tahtoisin päästää hänet syytöksestä
yhtä hyvin kuin tekin!" Turhaan yritti hän pastori Zillichille vakuuttaa
lauhaa luonnonlaatuaan: hän oli aina sanonut, että asia oli tehty
suotta liian suureksi. Zillich kääntyi pois nolona, ja Kühnchen vihelsi,
poisjuostessaan, hampaittensa välistä: "Odota vain, naskali, saat
tästä paljon tekemistä." Yleinen paheksinta suuntautui mykkänä
Diederichiin. Viimein ilmestyi oikeudenpalvelija: "Herra tohtori
Hessling!"

Diederich kokosi voimansa voidakseen kulkea katselijain ohi

asiaankuuluvassa ryhdissä. Hän katsoi suonenvedontapaisesti
suoraan eteensä; rouva Lauerin katse tarkasti häntä juuri nyt! Hän
läähätti ja huojui hieman. Kynsiään tarkastelevan oikeudenjäsenen
vasemmalla puolella Jadassohn seisoi uhkaavan suorana. Ikkunasta
tuleva valo näkyi hänen ulkonevien korviensa läpi, ja hänen ilmeensä
vaati Diederichiltä sellaista kuolonomaista suostuvaisuutta, että
Diederichin katse väisti. Syytetyn oikealla puolella, hieman
syvemmällä, hän huomasi Wolfgang Buckin istuvan,
huolimattomana, nyrkit reisillä, joilta takinliepeet riippuivat, ja niin
viisaan ja hilpeän näköisenä, ikäänkuin olisi ollut valonhengen
edustajana. Maakunnanoikeuden puheenjohtaja Sprezius lausui
Diederichille valankaavan, kaksin sanoin kerrallaan, alentuvaisesti.
Diederich vannoi tottelevaisesti; sitten hänen piti esittää tapausten
kulku tuona iltana Ratskellerissä. Hän alotti.

"Meitä oli muutamia innostuneita miehiä, ylempänä pöydässä

istuivat myöskin herrat…"

Kun hän jo takertui, niin yleisön joukossa naurettiin. Sprezius

pikastui, nytkytteli korppikotkannokkaansa ja uhkasi antaa tyhjentää
koko salin. "Mitään muuta Te ette tiedä?" hän kysyi äreästi.
Diederich antoi ymmärtää, että tapaukset olivat liike- ja muiden
huolien vuoksi hänen muistissaan jonkun verran hämmentyneet.
"Sitten minä tulen lukemaan Teidän muistinne verestämiseksi sen,
mitä tutkintatuomarille olette lausunut —" ja puheenjohtaja antoi
ojentaa itselleen pöytäkirjan. Siitä sai Diederich kiusalliseksi
hämmästyksekseen huomata, että oli tutkintatuomarille,
maakunnanoikeusneuvos Fritzschelle tehnyt varman ilmoituksen
siitä, että syytetyn puolelta oli tapahtunut raskas majesteettirikos.
Mitä oli hänellä nyt sen johdosta sanottavana. "Saattaa niin olla",
hän änkytti, "mutta siinä oli paljon herroja. Oliko se nyt sitten
syytetty, joka sen sanoi…" Sprezius kumartui oikeuspöydän yli.
"Ajatelkaa, että olette tehnyt valan. Muut todistajat tulevat
vakuuttamaan, että Te aivan yksinänne astuitte syytetyn luo ja
kyseissä olevan keskustelun suorititte hänen kanssaan." — "Minäkös
se olin?" kysyi Diederich lentäen punaiseksi. Koko sali nauroi silloin
avoimesti; vieläpä Jadassohnkin veti naamansa halveksivaan
hymyyn. Sprezius avasi jo suunsa tiuskaistakseen jotakin, mutta
Wolfgang Buck nousi ylös. Hänen pehmeät kasvonsa muuttuivat
silminnähtävästä nykäyksestä ponteviksi, ja hän kysyi Diederichiltä:
"Ettekö Te ollutkin sinä iltana hyvässä humalassa?" Heti karkasi
yleinensyyttäjä ja puheenjohtaja hänen kimppuunsa. "Minä vaadin,
että kysymystä ei sallita!" huusi Jadassohn terävästi. "Herra
puolustusasianajaja", kohisi Sprezius, "Te saatte kääntyä
kysymyksillänne vain minun puoleeni; minun asiani on sitten,
suuntaanko sen sitten todistajalle!" Mutta he molemmat olivat
saaneet, sen Diederich näki hämmästyksellä, päättäväisen
vastustajan. Wolfgang Buck seisoi siinä ja väitti sointuvalla
puhujanäänellä, että puheenjohtajan menettely loukkasi
puolustusoikeutta, ja vaati oikeudenpäätöstä siitä, kuuluiko hänelle
oikeudenkäymisjärjestyksen mukaan oikeus kääntyä suoraan
todistajain puoleen. Sprezius nytkytteli suotta nokkaansa, ei auttanut
muu kuin vetäytyä neljän muun tuomarin kanssa
neuvotteluhuoneeseen. Buck katseli riemuiten ympärilleen; hänen
serkkunsa liikuttelivat käsiään aivan kuin suosionosoitukseksi; mutta
hänen isänsä oli myöskin sillä välin ilmestynyt, ja nähtiin, miten hän
antoi pojalleen paheksimisen merkin. Syytetty puolestaan, vihastunut
liikutus halpautuneilla kasvoillaan, ravisti puolustajansa kättä.
Diederich, johon kaikkien katseet kohdistuivat, suoristi ryhtinsä ja
piti kaikkia silmällä. Mutta voi, Guste Daimchen vältti häntä! Vain
vanha Buck viittasi hyväntahtoisesti: Diederichin todistus oli häntä
miellyttänyt. Vieläpä hän vaivautui sen verran, että tunkeutui esiin
ojentaakseen Diederichille pehmeän, valkean kätensä. "Kiitän Teitä,
hyvä ystävä", hän sanoi. "Te olette käsitellyt asiata sillä lailla kuin se
ansaitsee." Ja hyljättyneisyydessään Diederich sai silmänsä kosteiksi
tuon suuren miehen hyvyyden vuoksi. Vasta sitten kun herra Buck oli
mennyt takaisin paikalleen, Diederichin päähän pälkähti, että hän,
Buck, oli koettanut hänen kauttaan vaikuttaa jutun menoon! Eikä
hänen poikansa, Wolfgang, ollut suinkaan niin veltto kuin hän,
Diederich, oli ajatellut. Nuo poliittiset keskustelunsakin hän oli
silminnähtävästi pannut alkuun vain siinä mielessä, että olisi voinut
käyttää niitä täällä häntä vastaan. Uskollisuutta, oikeata saksalaista
uskollisuutta ei ollut koko maailmassa, kehenkään ei voinut luottaa.
"Pitääkö minun tässä vielä kauan kiusaantua kaikkien vuoksi?"

Onneksi oikeusto palasi. Vanha Kühlemann vaihtoi vanhan Buckin

kanssa säälivän katseen, ja Sprezius julisti, huomattavan hillitysti,
päätöksen. Oliko puolustajalla oikeus suoraan kysymystentekoon, jäi
ratkaisematta, koska itse kysymys: oliko todistaja silloin ollut
humalassa? asiaankuulumattomana torjuttiin. Sen jälkeen
puheenjohtaja kysyi, oliko yleiselläsyyttäjällä vielä jotakin
kysyttävätä todistajalta. "Toistaiseksi ei", sanoi Jadassohn
ylenkatseellisesti, "mutta minä vaadin, että todistajaa ei vielä lasketa
menemään." Ja Diederich sai istuutua. Jadassohn kohotti äänensä.
"Sitäpaitsi minä vaadin, että tutkintotuomari, tohtori Fritzsche
kutsutaan heti oikeuden eteen, todistamaan, millainen mieliala
tohtori Hesslingillä aikaisemmin on ollut syytettyä kohtaan."
Diederich pelästyi — mutta yleisön osastossa käännyttiin Judith
Laueriin päin: vieläpä molemmat tuomarinpöydän ääressä olevat
asessoritkin katsahtivat sinne… Jadassohnille myönnettiin se, mitä oli
tahtonutkin.

Sitten kutsuttiin pastori Zillich esille, vannotettiin ja kehotettiin

omasta puolestaan esittämään, mitä tuona kriitillisenä yönä oli
tapahtunut. Hän selitti, että vaikutelmat tulivat silloin yllätyksinä ja
vaivasivat kovasti hänen kristillistä omaatuntoaan, sillä juuri samana
iltana Netzigin kaduilla oli vuotanut verta, vaikkakin isänmaallisessa
tarkoituksessa. "Se ei kuulu tähän!" päätti Sprezius — ja juuri silloin
astui sisään hallintoneuvoston presidentti von Wulckow,
metsästyspuvussa, suurissa, likaisissa saappaissa. Kaikki katsoivat
ympärilleen, oikeuden puheenjohtaja kumarsi istuimeltaan, pastori
Zillich vapisi. Puheenjohtaja ja yleinensyyttäjä kävivät vuoron perään
hänen kimppuunsa, sanoipa Jadassohn hirvittävän väijyvällä äänellä:
"Herra pastori, minun ei tarvitse erikoisesti teroittaa Teidän,
hengenmiehen, mieleen sen valan pyhyyttä, jonka Te olette tehnyt."
Silloin Zillich taittui ja myönsi, että kyllä oli kuullut sen lausunnon,
josta asianomaista syytettiin. Syytetty nousi ylös, löi nyrkillään
penkkiin. "Minä en ollenkaan maininnut keisarin nimeä! Minä varoin
sitä!" Hänen puolustajansa rauhoitti häntä viittauksella ja sanoi: "Me
tulemme myöhemmin todistamaan, että vain todistajan, tohtori
Hesslingin provokatoorinen tarkoitus sai syytetyn lausumaan sen,
mikä täällä on väärin toistettuna esitetty." Toistaiseksi hän pyysi
puheenjohtajaa kysymään todistaja Zillichiltä, eikö tämä ollut pitänyt
saarnaa, joka nimenomaan oli ollut tähdättynä todistaja Hesslingin
usuttelua vastaan. Pastori Zillich änkytti, että oli vain ylipäänsä
kehoittanut rauhaan ja siten tehnyt velvollisuutensa uskonnon
edustajana. Buck tahtoi nyt tietää jotakin muuta. "Eikö todistaja
Zillichille ole nykyään edullista olla hyvissä väleissä päätodistajan,
tohtori Hesslingin kanssa, koska nimittäin hänen tyttärensä —."
Jadassohn ehätti jo väliin, hän pani vastalauseen kysymyksen
esittämistä vastaan. Sprezius selitti sen luvattomaksi, ja
kuulijakunnan joukosta kuului naisäänten paheksivaa nurinaa.
Hallintoneuvoston presidentti kumartui vanhan Buckin puoleen ja
sanoi selvästi: "Teidän poikannehan tekee siivoja huomautuksia!"

Sillä välin oli todistaja Kühnchen kutsuttu esille. Tuo pikku-ukko

ryntäsi saliin, hänen silmälasinsa kipinöivät; jo ovelta hän huusi
nimensä ja tittelinsä ja valansa hän teki sujuvasti, antamatta sitä
sanella itselleen. Mutta sitten häntä ei saatu mitään muuta
sanomaan, kuin että sinä iltana kansallisen innostuksen aallot olivat
käyneet korkeina. Ensiksikin vahtisotilaan loistava teko! Sitten Hänen
Majesteettinsa ihana kirje, missä hän ilmoitti tunnustavansa
positiivista kristinuskoa! "Miten tuo selkkaus sattui syytetyn kanssa?
Niin, herrat tuomarit, siitä minä en tiedä mitään. Sillä silloin minä
hieman nukahdin." — "Mutta jälestäpäin puhuttiin kuitenkin tuosta
asiasta!" vastasi puheenjohtaja. "En ainakaan minä!" huusi
Kühnchen. "Minä puhuin vain seitsemänkymmenen vuoden
loistavista teoistamme. Ranskan vapaaehtoiset! minä sanoin, olivat
aika joukkoa. Minun kankeasta sormestani, siitä puri eräs
ranskalainen, vain siksi, että minä tahdoin sapelillani leikata pienen
palan hänen kurkustaan! Sellainen lurjus miehekseen!" Ja Kühnchen
tahtoi näytellä sormeaan tuomarin pöydässä. "Saatte mennä!" kähisi
Sprezius; ja hän uhkasi uudestaan tyhjennyttää salin.

Majuri Kunze astui esiin: jäykkänä kuten pyörillä, ja valan hän teki
sellaisella äänellä, kuin olisi syytänyt Spreziusta kohtaan raskaita
solvauksia. Sitten hän selitti suoraa päätä, että hänellä ei ollut
mitään tekemistä koko kiistan kanssa; hän oli vasta myöhemmin
tullut Ratskelleriin. "Minä voin vain sanoa, että tohtori Hesslingin
käyttäytyminen löyhkää minusta ilmiannolta."

Mutta jonkun aikaa oli salissa löyhkännyt joltakin muulta. Kukaan

ei tiennyt, mistä se tuli, kuulijakunnan joukossa epäily kohdistui
naapuriin, josta käännyttiin varovasti pois, nenäliina suulla.
Puheenjohtaja nuuski ilmaa, ja vanha Kühlemann, jonka leuka jo
kauan sitten oli levännyt hänen rinnallaan, liikahti unessaan.

Kun Sprezius muistutti hänelle, että herrat, jotka silloin hänelle

kertoivat sattuneen tapauksen, olivat kuitenkin kansallismielisiä
miehiä, niin majuri vastasi vain, että se oli hänestä sama, sillä tohtori
Hesslingiä hän ei ollut ollenkaan tuntenut. Mutta silloin astui
Jadassohn esiin; hänen kasvonsa säkenöivät, ja hyvin terävällä
äänellä hän sanoi: "Herra todistaja, minä tahdon Teiltä kysyä, ettekö
kenties tunne syytettyä sitä paremmin. Tahdotteko mainita, lainasiko
hän Teille sata markkaa vielä kahdeksan päivää sitten." Pelosta tuli
koko sali hiljaiseksi, ja kaikki tuijottivat uniformussa olevaan
majuriin, joka seisoi siinä ja änkytti. Jadassohnin rohkeus teki
vaikutuksensa. Viivyttelemättä hän käytti sitä hyväkseen ja sai
majurin tunnustamaan, että kansallismielisten miesten suuttumus
herra Lauerin lausunnon johdosta oli ollut todellista, myöskin hänen
oma suuttumuksensa. Epäilemättä oli syytetty tarkoittanut Hänen
Majesteettiaan. — Tässä Wolfgang Buck ei hillinnyt enää itseään.
"Koska herra puheenjohtaja ei katso tarpeelliseksi huomauttaa, jos
herra yleinensyyttäjä loukkaa omia todistajiaan, niin meistäkin se voi
olla yhdentekevää!" Heti tokasi Sprezius hänelle. "Herra puolustaja!
Se on minun asiani, mistä minä huomautan ja mistä en!" — "Juuri
sen minä tahdonkin saada todetuksi", jatkoi Buck hämmentymättä.
"Itse asiasta me väitämme nyt kuten aikaisemminkin ja tulemme sen
todistajien avulla näyttämään toteen, että syytetty ei ollenkaan
tarkoittanut keisaria." "Minä varoin sitä!" huusi syytetty siihen väliin.
Buck jatkoi: "Jos tämä kuitenkin saataisiin todistetuksi, niin minä
vaadin Gothan Almanakan julkaisijaa kuulusteltavaksi asiantuntijana
siinä suhteessa, millä saksalaisilla ruhtinailla on suonissaan
juutalaista verta." Samalla hän istuutui, tyytyväisenä siihen
sensatsionin kohinaan, joka kävi salin läpi. Joku jymisevä basso
sanoi: "Kuulumatonta!" Sprezius aikoi jo tiuskaista, mutta huomasi jo
hyvissä ajoin, kuka se oli ollut: Wulckow! Kühlemannkin heräsi sen
johdosta. Tuomarit löivät päänsä yhteen, sitten puheenjohtaja julisti,
että puolustajan esitys hylättiin, koska todenperäisyystodistusta ei
sallittu. Halveksunnan ilmaiseminen riitti jo sinänsä rikokseksi. Buck
oli lyöty; hänen rasvaiset poskensa painuivat lapsenomaisessa
surussa. Hihitettiin, pormestarin anoppi nauroi arastelematta.
Todistajanpenkillään Diederich oli hänelle kiitollinen. Hän tunsi,
tuskaisesti kuunnellen, miten yleinen mielipide kääntyi ja aivan hiljaa
lähestyi niitä, jotka olivat taitavia ja joilla oli valtaa. Hän iski silmää
Jadassohnin kanssa.

Toimittaja Nothgroschen oli esillä. Harmaana ja

huomaamattomana hän oli ilmestynyt siihen ja hääräsi liukkaasti
kuin kuulustelijaviranomainen. Jokainen, joka hänet tunsi, ihmetteli
sitä: niin varmana hän ei ollut koskaan ennen nähnyt häntä. Hän
tiesi kaikki, syytti syytettyä mitä raskaimmin ja puhui sujuvasti, aivan
kuin olisi lukenut jotakin pääkirjoitustaan; korkeintaan sattui, että
puheenjohtaja eri jaksojen välissä antoi tunnustusta ilmaisevan
viittauksen, kuten mallioppilaalle. Buck, joka oli tointunut, huomautti
hänelle siitä kannasta, jonka "Netziger Zeitung" oli ottanut Lauerin
hyväksi. Siihen vastasi toimittaja: "Meidän lehtemme on liberaalinen,
siis puolueeton. Me ilmaisemme mielialan. Mutta jos nyt siellä ja
täällä mieliala on syytetylle epäsuosiollinen —." Buck sanoi tähän
ivallisesti, että toimittaja Nothgroschenin oli täytynyt saada tietonsa
ulkona käytävässä! "Minä totean, että todistaja ilmaisee aivan
kummallisen käsityksen valan velvoituksesta." Mutta Nothgroschenia
ei saatu ujostelemaan. "Minä olen sanomalehtimies", hän selitti ja
lisäsi: "Minä pyydän herra puheenjohtajaa suojelemaan minua
puolustajan loukkauksilta." Sprezius ei antanut pyytää itseään; ja
hän päästi toimittajan suosiollisesti menemään.

Kello löi kaksitoista; Jadassohn huomautti puheenjohtajalle, että

tutkintatuomari, tohtori Fritzsche oli oikeuden käytettävissä. Hänet
kutsuttiin sisään — ja tuskin hän oli astunut sisään, kun kaikkien
silmät suuntautuivat häneen, hänestä rouva Laueriin ja takaisin.
Judith Lauer oli käynyt vielä kalpeammaksi, tuo tumma katse, jonka
hän kohdisti Fritzscheen, kun tämä nousi tuomarin tuolille, suureni
vielä ja tuli jollakin tavalla mykän tunkeutuvaksi, mutta Fritzsche
karttoi sitä. Hän itsekin näytti kehnolta, mutta hänen askeleensa
ilmaisi päättäväisyyttä. Diederich totesi, että Fritzsche kahdesta
naamastaan tätä tilaisuutta varten oli valinnut kuivan.

Minkä vaikutuksen hän oli esikuulustelussa saanut todistaja

Hesslingistä? Todistaja oli antanut todistuksensa kokonaan
vapaaehtoisesti ja itsenäisesti, tavalla, jossa tuntui vielä tuore
elämys. Todistajan luotettavuus, jota Fritzsche oli saanut kuulustelun
kuluessa tutkia, oli kaiken epäilyn yläpuolella. Että todistajalla ei nyt
enää ollut selvää kuvaa tapahtumista, oli vain selitettävissä hetken
kiihtymyksen avulla… "Entäs syytetty?" — Tässä saatiin huomata,
että sali kuunteli tarkasti. Myöskin syytetty oli tehnyt häneen
persoonallisesti pikemmin suotuisan vaikutuksen, monista
raskauttavista seikoista huolimatta.

"Oletteko sitä mieltä, että, todistusten ollessa ristiriitaisia, syytetty

on saattanut tehdä itsensä vikapääksi siihen, mistä häntä
syytetään?" kysyi Sprezius.

Fritzsche vastasi: "Syytetty on sivistynyt mies; ilmeisesti

loukkaavia sanoja hän on varonut käyttämästä."

"Sitä sanoo syytetty itsekin", huomautti puheenjohtaja ankarasti.

Fritzsche puhui nopeammin. Syytetty oli porvarillisen toimintansa
kautta tottunut yhdistämään arvovallan edistysmielisiin taipumuksiin.
Hän piti itseään ilmeisesti useimpia muita ihmisiä taitavampana ja
oikeutetumpana harjoittamaan arvostelua. Oli siis ajateltavissa, että
hän kiihtyneessä mielentilassa — ja tuon työmiehen ampumisen
johdosta hän oli tuntenut itsensä kiihtyneeksi — oli antanut
poliittisille katsantokannoilleen sellaisen ilmaisun, josta, vaikka
ulkonaisesti olikin moitteeton, saattoi kuultaa loukkaava tarkoitus.
 Tässä nähtiin syyttäjän ja puheenjohtajan hengähtävän.
Maakunnanoikeusneuvokset Harnisch ja Kühlemann silmäilivät
yleisöä, jonka läpi kulki eloisa liikutus. Vasemmalla istuva asessori
tarkasti nytkin kynsiään, mutta oikealla oleva, nuori, miettivän
näköinen mies tarkasti syytettyä, joka oli aivan hänen edessään.
Syytetyn kädet olivat suonenvedontapaisesti tarttuneet penkin
rintanojaan ja silmät, nuo ulkonevat ruskeat silmät olivat suunnatut
hänen rouvaansa. Mutta tämä katseli järkähtämättä Fritzscheen,
ilmeellä, missä oli tuskaa, häpeää ja heikkoutta. Pormestarin anoppi
lausui selvästi. "Ja kaksi lasta on hänellä kotonaan." Äkkiä näytti
Lauer huomaavan kaiken kuiskutuksen ympärillään, kaikki ne
katseet, jotka väistivät, kun hän niitä hipasi. Hän lyyhistyi kokoon,
hänen vahvasti punehtuneista kasvoistaan kaikkosi kaikki veri niin
perin pohjin, että tuo nuori asessori työntyi pelästyneenä taaksepäin
tuolillaan.

Diederich, jonka olotila kävi yhä paremmaksi, oli todennäköisesti

ainoa, joka vielä seurasi puheenjohtajan ja tutkintotuomarin välistä
keskustelua. Tämä Fritzsche! Kenellekään ei asia alun pitäen voinut
olla hyvällä syyllä kiusallisempi, ei edes Diederichille. Eikö hän ollut
vaikuttanut Diederichiin todistajana tavalla, joka melkein soti hänen
velvollisuuttaan vastaan? Ja Diederichin pöytäkirjaan pantu todistus
oli sittenkin kovin raskauttava, ja Fritzschen oma todistus vallan
kokonaan. Hän ei ollut esiintynyt vähemmän mistään välittämättä
kuin Jadassohnkaan. Hänen läheiset ja erikoiset suhteensa Lauerin
perheeseen eivät olleet voineet mitenkään vieroittaa häntä
tehtävästään, vallan suojaamisesta. Mikään inhimillinen ei voinut
sotia valtaa vastaan. Mikä opetus Diederichille… Myöskin Wolfgang
Buck havaitsi sen, omalla tavallaan. Alhaaltapäin hän tarkasteli
Fritzscheä sellaisella ilmeellä, kuin olisi ollut oksentamaisillaan.
 Kun tutkintotuomari väkinäisiltä näyttävin käännähdyksin suuntasi
kulkunsa ovea kohden, niin salissa kuiskailtiin äänekkäämmin.
Pormestarin anoppi sanoi, viitaten lornetillaan syytetyn rouvaa
kohden: "Siivoa väkeä!" Häntä ei vastustettu. Yleisö oli alkanut jättää
Lauerit kohtalonsa varaan. Guste Daimchen puri huultaan, Käthchen
Zillich loi kulmainsa alta nopean silmäyksen Diederichiin. Tohtori
Scheffelweis kumartui Buckin perheen päämiehen puoleen, puristi
hänen kättään ja sanoi suloisesti: "Rakas ystävä ja hyväntekijä, minä
toivon, että kaikki käy vielä hyvin."

Puheenjohtaja huusi oikeudenpalvelijalle: "Kutsukaapas todistaja

Cohn esille!" Vastaajan hyväksi todistavien vierasmiesten vuoro oli
esiintyä! Puheenjohtaja nuuski ilmaa. "Mutta täälläpäs on paha
löyhkä", hän huomautti. "Krecke, avatkaapas joku ikkuna siellä
takana!" Ja hän tarkasti katseellaan keskinkertaista yleisöä, joka
tuolla ylhäällä istui yhteen sulloutuneena. Alemmilla penkeillä oli
sitävastoin tilaa, ja eniten sitä oli hallintoneuvoston presidentin von
Wulckowin ympärillä, hänen hikeentyneessä jahtitakissaan… Avattu
ikkuna, minkä kautta virtasi sisään jäätävää ilmaa, aiheutti nurinaa
vieraiden sanomalehtimiesten keskuudessa, jotka istuivat tuolla
takana mitä suurimmassa ahtaudessa. Mutta Sprezius ojensi vain
nokkaansa heitä kohden, ja he vetäytyivät takinkaulustensa sisään.

Jadassohn istui voitonvarmana vastapäätä todistajaa. Sprezius

antoi hänen hetken aikaa puhua, silloin Jadassohn yskäsi, hänellä oli
eräs asiapaperi kädessä. "Todistaja Cohn", hän aloitti, "Te olette ollut
samannimisen tavaratalon omistajana vuodesta 1889 lähtien?" Ja
heti sen jälkeen: "Myönnättekö, että juuri siihen aikaan eräs Teidän
hankkijoistanne, joku Lehmann, päätti päivänsä ampumalla itsensä
Teidän huoneustossanne?" Ja pirullisella tyydytyksellä hän katsahti
Cohniin, sillä hänen sanojensa vaikutus oli ääretön. Cohn alkoi
väännellä itseään ja huohottaa. "Tuo vanha panettelu!" kähisi hän.
"Hän ei tehnyt sitä kuitenkaan minun vuokseni! Hän oli
onnettomassa avioliitossa! Tuolla jutulla ovat ihmiset minut jo kerran
repineet, ja nyt tuo mies alkaa uudestaan!" Myöskin puolustaja pani
vastalauseensa. Sprezius huomautti Cohnille, että herra
yleinensyyttäjä ei ollut mikään "mies" ja että panettelusanan
käyttämisestä häntä, Cohnia, tultiin sakottamaan viidelläkymmenellä
markalla järjestysrikkomuksesta. Sillä oli Cohnista suoriuduttu. Herra
Buckin veli kutsuttiin kuulusteltavaksi. Häneltä Jadassohn kysyi
suoraa päätä: "Todistaja Buck, Teillä on tunnetusti huonosti tuottava
liike, millä Te elätte?" Tässä syntyi sellainen nurina, että Sprezius
tarttui nopeasti asiaan: "Herra yleinensyyttäjä, kuuluuko tämä
tosiaankin asiaan?" Mutta Jadassohn pystyi mihin vain. "Herra
puheenjohtaja, syyttäjäviranomaisilla on syytä saada todistetuksi,
että todistaja on taloudellisesti riippuvainen sukulaisistaan,
semminkin langostaan, syytetystä. Todistajan luotettavuus on sen
mukaan mitattavissa." Pitkä, siro herra Buck seisoi siinä allapäin. "Se
riittää", sanoi Jadassohn; ja Sprezius päästi tämän todistajan
menemään. Hänen viisi tytärtään lyyhistyi kokoon penkillään joukon
katseiden alaisena, kuten lammaslauma rajuilmalla. Ylempien
tuolirivien keskinkertainen yleisö nauroi vihamielisesti. Sprezius pyysi
hyväntahtoisesti yleisöä asettumaan ja, antoi kutsua todistaja
Heuteufelin esille.

Kun nyt Heuteufel kohotti kätensä vannoakseen, niin Jadassohn

paiskasi omansa sitä vastaan dramaattisella liikkeellä.

"Minä tahtoisin ensin kysyä todistajalta, myöntääkö hän noita

lausuntoja, jotka sisälsivät majesteettirikoksen, hyväksymisellään
suosineensa tai vielä vahvistaneensa niitä." Heuteufel vastasi: "Sitä
minä en ollenkaan myönnä", — minkä johdosta Jadassohn asetti
hänen todistuksen esikuulustelun alaiseksi. Korotetulla äänellä: "Minä
vaadin oikeudenpäätöstä siitä, että tämän todistajan vannottaminen
on jätettävä, koska häntä on epäiltävä osalliseksi rikokseen." Vielä
terävämmin: "Todistajan mielialaa on pidettävä oikeudelle
tunnettuna. Todistaja kuuluu niihin, joita Hänen Majesteettinsa
keisari syystä nimittää isänmaattomiksi ihmisiksi. Sitä paitsi hän käy
säännöllisesti kokouksissa, joita hän nimittää vapaiden ihmisten
sunnuntaijutuiksi, ja levittää törkeintä ateismia, mikä ilman muuta
määrää hänen suhtautumisensa kristilliseen monarkkiin nähden." Ja
Jadassohnin korvat hehkuivat tulta, aivankuin olisivat ilmaisseet
kokonaisen uskontunnustuksen. Wolfgang Buck nousi, hymyili
skeptillisesti ja huomautti, että herra yleisensyyttäjän uskonnolliset
vakaumukset näyttivät ilmeisesti olevan munkkimaisen ankaria ja
että hän ei voinut pitää muita kuin kristittyjä todistajia uskottavina.
Mutta oikeus oli oleva toista mieltä ja hylkäävä yleisensyyttäjän
ehdotuksen. Silloin Jadassohn hyökkäsi ylös ja vaati persoonansa
pilkkaamisesta puolustajaa sakotettavaksi järjestysrikkomuksesta
sadalla markalla! Oikeus vetäytyi neuvottelemaan. Heti puhkesi
salissa kiihkeä mielipiteiden vaihto. Tohtori Heuteufel työnsi kätensä
housuntaskuihin ja mittasi pitkillä silmäyksillä Jadassohnia, joka, kun
oli vailla oikeuden suojaa, joutui pelon valtaan ja vetäytyi seinää
vastaan. Diederich tuli silloin hänen avukseen, sillä hänellä oli
tehtävänä tärkeä ilmoitus hiljaa herra yleisellesyyttäjälle… Jo
palasivat tuomaritkin. Todistaja Heuteufel määrättiin ensiksi
vannotettavaksi. Puolustajaa sakotettiin herra yleisensyyttäjän
persoonan pilkkaamisesta järjestysrikkomuksesta
kahdeksallakymmenellä markalla.

Heuteufelin jatkuvassa kuulustelussa puolustaja puuttui

puheeseen. Hän halusi saada kuulla, miten tämä syytetyn läheisenä
tuttavana arvosteli hänen perhe-elämäänsä. Heuteufel liikahti, läpi
salin kävi kohina: oli ymmärretty. Mutta salliko Sprezius tätä
kysymystä? Hän oli jo avannut suunsa kieltääkseen sen, mutta
ymmärsi ajoissa, ett'ei voinut riistää yleisöltä sensatsioonia — minkä
jälkeen Heuteufel ylisti Lauerin kotona vallitsevia mallikelpoisia
olosuhteita. Jadassohn ahmi todistajan sanat kärsimättömyydestä
vapisten. Lopulta sai hän esitetyksi kysymyksensä sanomaton riemu
äänessään. "Tahtooko todistaja mainita, mitä laatua ne naiset ovat,
joiden tuttavuudesta hän persoonallisesti ammentaa tietonsa perhe
elämästä, ja seurusteleeko hän eräässä tietyssä talossa, mitä kansa
nimittää Pikku-Berliniksi?" Ja vielä puhuessaan hän sai varman
vakuutuksen siitä, että yleisön joukossa olevat naiset ja heidän
tavallaan tuomarit saivat syvästi loukkaantuneen ilmeen kasvoilleen.
Syytetyn päätodistaja oli tehty mitättömäksi! Heuteufel koetti vielä
vastata: "Herra yleinensyyttäjä on sen tietävä. Mehän olemme
kohdanneet siellä toisemme." Mutta tämä vaikutti vain sen, että
Sprezius saattoi sakottaa häntä järjestysrikkomuksesta
viidelläkymmenellä markalla. "Todistajan on jäätävä istuntosaliin",
päätti puheenjohtaja lopulta. "Oikeus tarvitsee häntä vielä
asianhaarain lisäselvittelyyn." Heuteufel lausui: "Minä puolestani olen
jo saanut selvän asiainkäsittelystä täällä ja pitäisin parempana jättää
tämän huoneuston." Viisikymmentä markkaa muuttui heti sadaksi.

Wolfgang Buck katsahti levottomasti ympärilleen. Hänen huulensa

näyttivät maistavan salissa vallitsevan mielialan, ne vääntyivät, aivan
kuin tuo mieliala olisi ilmennyt siinä hajussa, joka ikkunan suljettua
oli jälleen asettunut saliin. Buck näki sen myötätunnon, joka oli
häntä seurannut tähän asti, hälvenneen ja hajaantuneen ja huomasi
taisteluvälineensä hukkaankäytetyiksi; eikä nälän venyttämien
kasvojen haukottelu ja kelloa kurkistelevien tuomarien
kärsimättömyys luvannut hänelle mitään hyvää. Hän nousi ylös, oli
pelastettava, mitä pelastettavissa oli! Ja hän teki äänensä pontevaksi
vaatiakseen kutsuttavaksi lisätodistajia iltapäiväistuntoon. "Koska
kerta herra yleinensyyttäjä on ottanut järjestelmällisesti epäilläkseen
meidän todistajiemme luotettavuutta, niin me olemme valmiit
Netzigin ensimäisten miesten todistusten avulla osoittamaan, että
syytetyllä on hyvä maine. Niin huomattava mies kuin herra
pormestari, tohtori Scheffelweis on todistava oikeudelle syytetyn
ansiot kansalaisena. Hallintoneuvoston presidentti herra von
Wulckow ei voi olla vahvistamatta hänen valtiolle ystävällistä ja
keisarille uskollista mielialaansa."

"No — noo", sanoi kumajava basso hänen takanaan. Buck jännitti

ääntään.

"Mutta syytetyn yhteiskunnalliset hyveet tulevat kaikki hänen

työmiehensä takaamaan."

Ja Buck istuutui kuultavasti köhien. Jadassohn huomautti kylmästi:

"Herra puolustaja vaatii kansanäänestystä." Tuomarit keskustelivat
keskenään kuiskaten, ja Sprezius julisti, että oikeus myöntyi vain
siihen puolustajan esitykseen, mikä koski pormestarin, tohtori
Scheffelweisin kuulustelemista. Koska pormestari oli salissa, niin
hänet kutsuttiin heti esille.

Hän raivasi itselleen tien. Rouva ja anoppi pitelivät häntä lujasti ja

esittivät hänelle kiireesti vaatimuksia, joiden täytyi olla ristiriitaisia,
sillä pormestari saapui oikeuspöydän luo silminnähtävästi
hämmentyneenä. Millaista mielialaa syytetty osoitti julkisessa
elämässä? Tohtori Scheffelweis tiesi kertoa siitä hyvää. Niinpä oli
syytetty kaupungin virastoissa kannattanut kuuluisan pappilan
korjausta, pappilan, missä säilytettiin niitä karvoja, jotka tohtori
Martti Luther oli tunnetusti kiskonut pirun hännästä. Tosin hän oli
myöskin tukenut "Vapaan seurakunnan" salinrakennusta ja siten
kieltämättä herättänyt paljon pahennusta. Liike-elämässä sitten
syytetty nautti yleistä kunnioitusta; niitä yhteiskunnallisia
uudistuksia, jotka hän oli pannut toimeen tehtaassaan, ihailtiin
suuresti — joskin kyllä toiselta puolen väitettiin, että ne kohottivat
työläisten vaatimukset suunnattomiksi ja sitten olivat kenties omiaan
edistämään kumousta. "Pitäisikö herra todistaja mahdollisena", kysyi
puolustaja, "että syytetty olisi saattanut tehdä tuon hänen
tekemäkseen väitetyn rikoksen?" — "Toiselta puolen", vastasi
Scheffelweis, "varmastikaan en pidä —." "Mutta toiselta puolen?"
kysyi yleinensyyttäjä. Todistaja vastasi: "Toiselta puolen varmastikin
pidän."

Tämän vastauksen jälkeen sai pormestari vetäytyä takaisin

paikalleen; hänen molemmat naisensa ottivat hänet vastaan yhtä
tyytymättöminä kumpikin; ja puheenjohtaja valmistautui
keskeyttämään istunnon, mutta Jadassohn yskäsi. Hän vaati
uudestaan kuultavaksi todistaja tohtori Hesslingiä, joka tahtoi
täydentää todistustaan. Sprezius räpytti pahantuulisesti silmiään,
yleisö, joka jo oli lähtövalmiina, murisi äänekkäästi; — mutta
Diederich oli jo astunut esiin varmoin askelin ja alkanut puhua
kirkkaalla äänellä. Kypsemmän harkinnan jälkeen hän oli tullut siihen
tulokseen, että saattoi valmistavassa kuulustelussa antamansa
todistuksen vakuuttaa täysin oikeaksi; ja hän toisti sen, mutta
kiristetyssä ja laajemmassa muodossa. Hän alkoi tuon työmiehen
ampumisesta ja esitti uudestaan herrojen Lauerin ja Heuteufelin
arvostelevat huomautukset. Kuulijat, jotka olivat unhoittaneet
poislähdön, seurasivat mielialain välistä taistelua verentahrimaa
Kaiser-Wilhelm-Strassea pitkin aina Ratskelleriin asti, näkivät siellä
vihollisrivien järjestyvän ratkaisevaan otteluun, Diederichin ryntäävän
esiin, miekkaa heiluttaen, gootilaisen kattokruunun alle ja vaativan
syytettyä taisteluun elämästä ja kuolemasta.
 "Sillä, herrat tuomarit, minä en kiellä sitä enää kauemmin, minä
manasin hänet esiin! Tuleeko hän lausumaan sellaista, johon minä
voin tarttua kiinni? Hän lausui, ja, herrat tuomarit, minä tartuin
siihen ja täytin sillä vain velvollisuuteni ja täyttäisin sen vielä tänään
uudestaan, vaikkapa minulle siitä koituisikin yhteiskunta- ja
talouselämässä vielä suurempia ikävyyksiä, kuin mitä tähän asti olen
saanut kestää! Omaa etuaan katsomaton idealismi on, herrat
tuomarit, saksalaisen etuoikeus, ja hän noudattaa sitä horjumatta,
vaikkapa tilapäisesti hänen rohkeutensa lannistuisikin vihollisten
monilukuisuuden vuoksi. Kun minä aikaisemmin todistuksessani
epäröin, niin ei se johtunut vain tutkintotuomarin mitä
hyväntahtoisimmin myöntämästä muistin hämmennyksestä, vaan se
oli, minä myönnän sen, kenties käsitettävää perääntymistä sen
raskaan taistelun edessä, joka minun piti ottaa suorittaakseni. Mutta
minä otan sen suorittaakseni, sillä sellainen henkilö kuin Hänen
Majesteettinsa, meidän ylevä keisarimme vaatii sitä minulta…"
Diederich jatkoi sujuvasti ja sellaisella lennolla, mikä pani
hengästymään. Jadassohn huomasi, että todistaja alkoi siirtyä hänen
tehtäviensä alalle, ja silmäsi levottomana puheenjohtajaan. Mutta
Sprezius ei ilmeisestikään ajatellut keskeyttää Diederichiä.
Liikkumattomalla korppikotkannokallaan hän katseli, silmiään
räpäyttelemättä, Diederichin rautaista ilmettä, mikä salamoi
uhkaavasti. Vanha Kühlemannkin antoi huulensa roikkua ja kuunteli.
Mutta Wolfgang Buck, kumartuneena eteenpäin tuolillaan, tarkasteli
Diederichiä, jännittyneenä, silmät täynnä vihamielistä viehätystä. Se
oli kansanpuhe! Se oli esiintymistä, jolla oli pomminkaltainen
vaikutus! Puhuja oli näkijä! "Herätkööt vihdoinkin meidän
kansalaisemme", huusi Diederich, "siitä unesta, missä ovat niin
kauan olleet, älkööt jättäkö vain valtion ja sen laitosten tehtäväksi
kumouksellisten ainesten vastustamista, vaan tottukoot työhön omin
käsin! Se on Hänen Majesteettinsa käsky, ja herrat tuomarit, pitäisikö
minun tässä aikailla? Kumous nostaa päätään, joukko ihmisiä, jotka
eivät ole saksalaisen nimen arvoisia, uskaltaa vetää lokaan monarkin
pyhän persoonan…"

Keskinkertaisessa yleisössä joku nauroi. Sprezius ärähti ja uhkasi

saattaa naurajan rangaistukseen. Jadassohn huokasi. Nyt ei ollut
enää Spreziukselle mahdollista keskeyttää todistajaa.

Netzigissä, Diederich jatkoi, oli keisarillinen sotahuuto valitettavasti

saanut liian vähän vastakaikua! Siellä suljettiin silmät ja korvat
vaaran uhatessa, pysyttiin noissa poroporvarillisen demokratian ja
humanismin vanhentuneissa katsantokannoissa, jotka tasoittivat
tietä jumalallisen maailmanjärjestyksen isänmaattomille vihollisille.
Voimakasta kansallista mielialaa ja suurpiirteistä imperialismia ei
vielä käsitetty. "Uudenaikaisesti ajattelevien miesten tehtävänä on
voittaa myöskin Netzig tämän uuden hengen puolelle, meidän jalon
keisarimme tarkoittamassa mielessä, keisarimme, joka on kutsunut
jokaisen mieleltään uskollisen, aatelisen niin hyvin kuin
aatelittomankin, ylevän tahtonsa täyttäjäksi!" Ja Diederich lopetti:
"Siksi minä, herrat tuomarit, olin oikeutettu astumaan syytettyä
vastaan kaikella päättäväisyydellä, kun hän tahtoi nurista. Minä
toimin ilman mitään persoonallista vihankaunaa, vain asian vuoksi.
Olla asiallinen on samaa kuin olla saksalainen! Ja omasta puolestani"
— hän salamoi Laueria kohden — "minä tunnustan tekoni, sillä ne
saavat alkunsa moitteettomasta elämänvaelluksesta, joka myöskin
kotonaan pitää kunnian arvossa eikä tunne valetta eikä
siveettömyyttä!"

Suurta kiihtymystä salissa. Diederich, lausumansa jalon mielialan

innostamana ja sen vaikutuksen huumaamana, loi edelleen
salamoivia silmäyksiä syytettyyn. Mutta sitten hän perääntyi: nojaten
penkkinsä käsipuuta vasten syytetty nousi ylös, huojuen ja vapisten;
hänen silmänsä veristivät ja pyörivät, ja hänen leukansa vääntyivät,
aivan kuin halvaus olisi niitä kohdannut. "Ooh!" huusivat naisäänet,
täynnänsä odottavaa väristystä. Mutta syytetty ennätti vain päästää
muutamia käheitä ääniä Diederichiä kohden: hänen puolustajansa oli
tarttunut hänen käsivarteensa ja rauhoitti häntä. Sillä välin
puheenjohtaja ilmoitti, että herra yleinensyyttäjä tuli kello neljältä
pitämään syytöspuheensa, ja poistui oikeudenjäsenten kanssa.
Puoleksi huumaantuneena Diederich huomasi olevansa yht'aikaa
Kühnchenin, Zillichin ja Nothgroschenin piirittämänä, jotka
onnittelivat häntä. Vieraat ihmiset puristelivat hänen kättään:
syylliseksi julistaminen oli yhtä varmaa kuin kuoleminenkin, Lauer sai
panna pillit pussiin. Majuri Kunze muistutti voittoisaa Diederichiä
siitä, että heidän välillään ei ollut koskaan ollut erimielisyyksiä.
Käytävässä meni vanha Buck hyvin läheltä Diederichin ohi, jonka
joukko naisia oli ympäröinyt. Hän veti mustia kintaita käsiinsä ja
katsoi samalla tuota nuorta miestä kasvoihin, vastaamatta
kumarrukseen, jonka Diederich vasten tahtoaan teki, katsoi niin
tutkivasti ja surullisesti, että Diederichkin, keskellä riemuaan, katsoi
surullisesti hänen jälkeensä.

Äkkiä hän huomasi, että Buckin viisi tytärtä ilkesi ladella hänelle
kohteliaisuuksia. He hepakoivat, melusivat ja kysyivät, miksi hän ei
sitten tähän jännittävään käsittelyyn ollut tuonut sisariaan. Silloin
hän mittasi katseellaan noita viittä koristettua hanhea vuoron
perään, ylhäältä alas, ja selitti heille, ankarasti ja torjuvasti, että oli
olemassa asioita, jotka toki olivat vakavampia kuin teatteriesitys.
Hämmästyneinä neitoset jättivät hänet siihen seisomaan. Käytävä
tyhjeni; lopuksi ilmestyi vielä Guste Daimchen. Hän teki liikkeen
Diederichiä kohden, mutta Wolfgang Buck pidätti hänet, hymyillen,
aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut; ja hänen kanssaan oli syytetty
rouvineen. Guste loi nopeasti Diederichiin katseen, mikä vetosi
hänen hellätuntoisuuteensa. Diederich vetäytyi erään pylvään taakse
ja antoi, sydämensä tykyttäessä, voitettujen kulkea ohitse.

Kun hän aikoi poistua, niin hallintoneuvoston presidentti, herra von

Wulckow tuli virkahuoneesta. Diederich asettui tien viereen, hattu
kädessä, löi oikeaan aikaan kantapäänsä yhteen, ja tosiaankin,
Wulckow pysähtyi. "No niin!" hän sanoi syvällä bassollaan ja taputti
Diederichiä olalle. "Se oli kilpajuoksua. Hyvin sopiva mieliala. Me
puhelemme vielä keskenämme." Ja hän meni eteenpäin likaisissa
saappaissaan, hylkytti vatsaansa hikeentyneissä jahtihousuissaan ja
jätti jälkeensä entistä voimakkaampana tuota väkivaltaisen
miehuullisuuden hajua, mikä sen jälkeen, mitä tapahtunut oli, oli
vallannut oikeussalin.

Pormestari seisoi vielä ovella rouvansa ja anoppinsa kanssa, jotka

molemmilta puolilta ahdistivat häntä ja joiden vaatimuksia hän,
kalpeana ja toivottomana, koetti saattaa sopusointuun.

Kotona tiedettiin jo kaikki. He kaikki kolme olivat odottaneet

eteishuoneessa käsittelyn päättymistä ja antaneet Meta Harnischin
käydä katsomassa, mitä tapahtui. Rouva Hessling syleili poikaansa
äänettömästi itkien. Sisaret seisoivat siinä hieman noloina, sillä vielä
eilen he olivat halveksineet Diederichin osaa tuossa jutussa, osaa,
mikä nyt oli osoittautunut niin loistavaksi. Mutta Diederich, voiton
aiheuttamassa kauniissa unhottavaisuudessa, antoi aterian jälkeen
tuoda viiniä pöytään ja selitti heille, että tämä päivä vakuutti kaikiksi
ajoiksi heidän yhteiskunnallisen asemansa Netzigissä. "Buckin viisi
tytärtä saa varoa katsomasta toiselle kadulle. Saavat olla iloisia, jos
vastaatte heidän tervehdykseensä!" Lauerin tuomitseminen, niin
Diederich vakuutti, oli nyt enää vain muodollisuus. Se oli ratkaistu
asia ja samalla myöskin Diederichin keskeytymätön kohoaminen!
"Tosin" — ja hän nyökäytti lasiinsa — "olisi asia voinut käydä
hullustakin huolimatta täydestä velvollisuuden täyttämisestä, ja
silloin, rakkaani, myöntäkäämme se itsellemme, minä olisin
todennäköisesti mennyt myttyyn ja samalla myöskin Magdan
avioliitto!" Kun Magda kalpeni, niin hän kosketti hänen käsivarttaan.
"Nyt me olemme selviytyneet loistavasti." Ja lasi kohotettuna,
miehellisellä juhlallisuudella: "Mikä käänne Jumalan sallimasta!" Hän
määräsi, että kummankin piti koristautua ja tulla mukaan. Rouva
Hessling neuvoi olemaan varovaisia, hän pelkäsi liiaksi kiihtymystä.
Tällä kertaa Diederich saattoi odottaa, sisaret saivat tuhlata
pukeutumiseensa niin paljon aikaa kuin vain tahtoivat. Kun he sitten
astuivat istuntosaliin, niin se oli jo täynnänsä väkeä, mutt'ei samaa
yleisöä. Kaikki Buckit puuttuivat ja heidän mukanaan Guste
Daimchen, Heuteufel, Cohn, koko vapaamuurariyhdistys ja
vapaamielinen vaaliyhdistys. He tunnustivat itsensä voitetuiksi!
Kaupunki tiesi sen, rynnättiin esiin, katsomaan heidän
kukistumistaan; keskinkertainen yleisö oli tunkeutunut aivan ensi
rivin penkeille asti. Entisestä kermasta oli jälellä vain Kühnchen ja
Kunze, ja he pitivät huolta siitä, että heidän kasvoiltaan saatettiin
lukea oikein hyvä mieliala. Myöskin muutamia epäiltävännäköisiä
olentoja istui tosin siinä välissä: nuoria miehiä, joilla oli väsyneet,
mutta ilmehikkäät kasvot, sekä useampia silmiinpistäviä tyttöjä, joilla
oli kauniiksi maalatut kasvot. Kaikki nämä vaihtoivat tervehdyksiä
Wolfgang Buckin kanssa. Kaupunginteatteri! Buck oli iljennyt kutsua
sen kuulemaan puolustuspuhettaan!

Syytetty käänsi nopeasti päätään niin usein kuin joku astui sisään.
Hän odotti rouvaansa! "Hän luulee siis rouvansa vielä tulevan!"
ajatteli Diederich. Mutta siinä hän jo tulikin: vielä kalpeampana kuin
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookmass.com