Chemistry 9th Edition Zumdahl Solutions Manual

download

https://testbankdeal.com/product/chemistry-9th-edition-zumdahl-
solutions-manual/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankdeal.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.

Chemistry 9th Edition Zumdahl Test Bank

https://testbankdeal.com/product/chemistry-9th-edition-zumdahl-test-
bank/

Introductory Chemistry A Foundation 9th Edition Zumdahl

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introductory-chemistry-a-
foundation-9th-edition-zumdahl-solutions-manual/

Chemistry 10th Edition Zumdahl Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/chemistry-10th-edition-zumdahl-
solutions-manual/

Public Finance in Canada Canadian 5th Edition Rosen Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/public-finance-in-canada-
canadian-5th-edition-rosen-test-bank/
Data Analytics for Accounting 1st Edition Richardson Test
Bank

https://testbankdeal.com/product/data-analytics-for-accounting-1st-
edition-richardson-test-bank/

Financial and Managerial Accounting The Basis for Business

Decisions 15th Edition Williams Test Bank

https://testbankdeal.com/product/financial-and-managerial-accounting-
the-basis-for-business-decisions-15th-edition-williams-test-bank/

Biology 12th Edition Mader Test Bank

https://testbankdeal.com/product/biology-12th-edition-mader-test-bank/

Exploring Psychology 10th Edition Myers Test Bank

https://testbankdeal.com/product/exploring-psychology-10th-edition-
myers-test-bank/

New Perspectives Microsoft Office 365 and Office 2016

Introductory 1st Edition Carey Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/new-perspectives-microsoft-
office-365-and-office-2016-introductory-1st-edition-carey-solutions-
manual/
Light Vehicle Diesel Engines 1st Edition Halderman
Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/light-vehicle-diesel-engines-1st-
edition-halderman-solutions-manual/
CHAPTER 10

LIQUIDS AND SOLIDS

Questions
12. Chalk is composed of the ionic compound calcium carbonate (CaCO3). The electrostatic
forces in ionic compounds are much stronger than the intermolecular forces in covalent
compounds. Therefore, CaCO3 should have a much higher boiling point than the covalent
compounds found in motor oil and in H2O. Motor oil is composed of nonpolar CC and CH
bonds. The intermolecular forces in motor oil are therefore London dispersion forces. We
generally consider these forces to be weak. However, with compounds that have large molar
masses, these London dispersion forces add up significantly and can overtake the relatively
strong hydrogen-bonding interactions in water.

13. Answer a is correct. Intermolecular forces are the forces between molecules that hold the
substances together in the solid and liquid phases. Hydrogen bonding is a specific type of
intermolecular forces. In this figure, the dotted lines represent the hydrogen bonding
interactions that hold individual H2O molecules together in the solid and liquid phases. The
solid lines represent the OH covalent bonds.

14. Hydrogen bonding occurs when hydrogen atoms are covalently bonded to highly
electronegative atoms such as oxygen, nitrogen, or fluorine. Because the electronegativity
difference between hydrogen and these highly electronegative atoms is relatively large, the
NH, OH, and FH bonds are very polar covalent bonds. This leads to strong dipole forces.
Also, the small size of the hydrogen atom allows the dipoles to approach each other more
closely than can occur between most polar molecules. Both of these factors make hydrogen
bonding a special type of dipole interaction.

15. Atoms have an approximately spherical shape (on average). It is impossible to pack spheres
together without some empty space among the spheres.

16. Critical temperature: The temperature above which a liquid cannot exist; i.e., the gas cannot
be liquified by increased pressure.

Critical pressure: The pressure that must be applied to a substance at its critical temperature
to produce a liquid.

341
342 CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS

The kinetic energy distribution changes as one raises the temperature (T4 > Tc > T3 > T2 >
T1). At the critical temperature Tc, all molecules have kinetic energies greater than the
intermolecular forces F, and a liquid can't form. Note: The various temperature distributions
shown in the plot are not to scale. The area under each temperature distribution should be
equal to each other (area = total number of molecules).

17. Evaporation takes place when some molecules at the surface of a liquid have enough energy
to break the intermolecular forces holding them in the liquid phase. When a liquid
evaporates, the molecules that escape have high kinetic energies. The average kinetic energy
of the remaining molecules is lower; thus the temperature of the liquid is lower.

18. A crystalline solid will have the simpler diffraction pattern because a regular, repeating
arrangement is necessary to produce planes of atoms that will diffract the X rays in regular
patterns. An amorphous solid does not have a regular repeating arrangement and will
produce a complicated diffraction pattern.

19. An alloy is a substance that contains a mixture of elements and has metallic properties. In a
substitutional alloy, some of the host metal atoms are replaced by other metal atoms of
similar size, e.g., brass, pewter, plumber’s solder. An interstitial alloy is formed when some
of the interstices (holes) in the closest packed metal structure are occupied by smaller atoms,
e.g., carbon steels.

20. Equilibrium: There is no change in composition; the vapor pressure is constant.

Dynamic: Two processes, vapor  liquid and liquid  vapor, are both occurring but with
equal rates, so the composition of the vapor is constant.

21. a. As the strength of the intermolecular forces increase, the rate of evaporation decreases.

b. As temperature increases, the rate of evaporation increases.

c. As surface area increases, the rate of evaporation increases.

22. H2O(l)  H2O(g) H = 44 kJ/mol; the vaporization of water is an endothermic process.
In order to evaporate, water must absorb heat from the surroundings. In this case, part of the
surroundings is our body. So, as water evaporates, our body supplies heat, and as a result,
our body temperature can cool down. From Le Châtelier’s principle, the less water vapor in
the air, the more favorable the evaporation process. Thus the less humid the surroundings,
the more favorably water converts into vapor, and the more heat that is lost by our bodies.

23. C2H5OH(l)  C2H5OH(g) is an endothermic process. Heat is absorbed when liquid ethanol
vaporizes; the internal heat from the body provides this heat, which results in the cooling of
the body.

24. The phase change H2O(g)  H2O(l) releases heat that can cause additional damage. Also,
steam can be at a temperature greater than 100°C.

25. Sublimation will occur, allowing water to escape as H2O(g).

CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS 343

26. Water boils when the vapor pressure equals the external pressure. Because the external
pressure is significantly lower at high altitudes, a lower temperature is required to equalize
the vapor pressure of water to the external pressure. Thus food cooked in boiling water at
high elevations cooks at a lower temperature, so it takes longer.

27. The strength of intermolecular forces determines relative boiling points. The types of
intermolecular forces for covalent compounds are London dispersion forces, dipole forces,
and hydrogen bonding. Because the three compounds are assumed to have similar molar mass
and shape, the strength of the London dispersion forces will be about equal among the three
compounds. One of the compounds will be nonpolar, so it only has London dispersion forces.
The other two compounds will be polar, so they have additional dipole forces and will boil at
a higher temperature than the nonpolar compound. One of the polar compounds will have an
H covalently bonded to either N, O, or F. This gives rise to the strongest type of covalent
intermolecular forces, hydrogen bonding. The compound that hydrogen bonds will have the
highest boiling point, whereas the polar compound with no hydrogen bonding will boil at a
temperature in the middle of the other compounds.

28. a. Both forms of carbon are network solids. In diamond, each carbon atom is surrounded by
a tetrahedral arrangement of other carbon atoms to form a huge molecule. Each carbon
atom is covalently bonded to four other carbon atoms.

The structure of graphite is based on layers of carbon atoms arranged in fused six-
membered rings. Each carbon atom in a particular layer of graphite is surrounded by
three other carbons in a trigonal planar arrangement. This requires sp2 hybridization.
Each carbon has an unhybridized p atomic orbital; all of these p orbitals in each six-
membered ring overlap with each other to form a delocalized  electron system.

b. Silica is a network solid having an empirical formula of SiO2. The silicon atoms are
singly bonded to four oxygens. Each silicon atom is at the center of a tetrahedral
arrangement of oxygen atoms that are shared with other silicon atoms. The structure of
silica is based on a network of SiO4 tetrahedra with shared oxygen atoms rather than
discrete SiO2 molecules.

Silicates closely resemble silica. The structure is based on interconnected SiO4 tetrahedra.
However, in contrast to silica, where the O/Si ratio is 2 : 1, silicates have O/Si ratios
greater than 2 : 1 and contain silicon-oxygen anions. To form a neutral solid silicate,
metal cations are needed to balance the charge. In other words, silicates are salts
containing metal cations and polyatomic silicon-oxygen anions.

When silica is heated above its melting point and cooled rapidly, an amorphous
(disordered) solid called glass results. Glass more closely resembles a very viscous
solution than it does a crystalline solid. To affect the properties of glass, several different
additives are thrown into the mixture. Some of these additives are Na2CO3, B2O3, and
K2O, with each compound serving a specific purpose relating to the properties of glass.

29. a. Both CO2 and H2O are molecular solids. Both have an ordered array of the individual
molecules, with the molecular units occupying the lattice points. A difference within each
solid lattice is the strength of the intermolecular forces. CO2 is nonpolar and only exhibits
London dispersion forces. H2O exhibits the relatively strong hydrogen-bonding
interactions. The differences in strength is evidenced by the solid-phase changes that
344 CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS

occur at 1 atm. CO2(s) sublimes at a relatively low temperature of −78˚C. In sublimation,

all of the intermolecular forces are broken. However, H2O(s) doesn’t have a phase change
until 0˚C, and in this phase change from ice to water, only a fraction of the intermolecular
forces are broken. The higher temperature and the fact that only a portion of the
intermolecular forces are broken are attributed to the strength of the intermolecular forces
in H2O(s) as compared to CO2(s).

Related to the intermolecular forces are the relative densities of the solid and liquid
phases for these two compounds. CO2(s) is denser than CO2(l), whereas H2O(s) is less
dense than H2O(l). For CO2(s) and for most solids, the molecules pack together as close
as possible; hence solids are usually more dense than the liquid phase. H2O is an
exception to this. Water molecules are particularly well suited for hydrogen bonding
interaction with each other because each molecule has two polar OH bonds and two
lone pairs on the oxygen. This can lead to the association of four hydrogen atoms with
each oxygen atom: two by covalent bonds and two by dipoles. To keep this arrangement
(which maximizes the hydrogen-bonding interactions), the H2O(s) molecules occupy
positions that create empty space in the lattice. This translates into a smaller density for
H2O(s) as compared to H2O(l).

b. Both NaCl and CsCl are ionic compounds with the anions at the lattice points of the unit
cells and the cations occupying the empty spaces created by anions (called holes). In
NaCl, the Cl anions occupy the lattice points of a face-centered unit cell, with the Na+
cations occupying the octahedral holes. Octahedral holes are the empty spaces created by
six Cl ions. CsCl has the Cl ions at the lattice points of a simple cubic unit cell, with the
Cs+ cations occupying the middle of the cube.

30. Because silicon carbide is made from Group 4A elements, and because it is extremely hard,
one would expect SiC to form a covalent network structure similar to diamond.

31. If TiO2 conducts electricity as a liquid, then it is an ionic solid; if not, then TiO2 is a network
solid.

32. The interparticle forces in ionic solids (the ionic bonds) are much stronger than the
interparticle forces in molecular solids (dipole forces, London forces, etc.). The difference in
intermolecular forces is most clearly shown in the huge difference in melting points between
ionic and molecular solids. Table salt and ordinary sugar are both crystalline solids at room
temperature that look very similar to each other. However, sugar can be melted easily in a
saucepan during the making of candy, whereas the full heat of a stove will not melt salt.
When a substance melts, some interparticle forces must be broken. Ionic solids (salt) require
a much larger amount of energy to break the interparticle forces as compared to the relatively
weak forces in molecular solids (sugar).

33. The mathematical equation that relates the vapor pressure of a substance to temperature is:

ΔH vap  1 
ln Pvap = −   +C
R T
y m x +b
CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS 345

This equation is in the form of the straight-line equation (y = mx + b) If one plots ln Pvap
versus 1/T with temperature in Kelvin, the slope (m) of the straight line is −Hvap/R. Because
Hvap is always positive, the slope of the straight line will be negative.

34. The typical phase diagram for a substance shows three phases and has a positive-sloping
solid-liquid equilibrium line (water is atypical). A sketch of the phase diagram for I2 would
look like this:

s
l
g
P 90
torr

115o C
T
Statements a and e are true. For statement a, the liquid phase is always more dense than the
gaseous phase (gases are mostly empty space). For statement e, because the triple point is at
90 torr, the liquid phase cannot exist at any pressure less than 90 torr, no matter what the
temperature. For statements b, c, and d, examine the phase diagram to prove to yourself that
they are false.

Exercises

Intermolecular Forces and Physical Properties

35. Ionic compounds have ionic forces. Covalent compounds all have London dispersion (LD)
forces, whereas polar covalent compounds have dipole forces and/or hydrogen bonding
forces. For hydrogen-bonding (H-bonding) forces, the covalent compound must have either a
NH, OH, or FH bond in the molecule.
a. LD only b. dipole, LD c. H-bonding, LD

d. ionic e. LD only (CH4 is a nonpolar covalent compound.)

f. dipole, LD g. ionic

36. a. ionic b. dipole, LD (LD = London dispersion) c. LD only

d. LD only (For all practical purposes, a C ‒ H bond can be considered as a nonpolar

bond.)
e. ionic f. LD only g. H-bonding, LD
346 CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS

37. a. OCS; OCS is polar and has dipole-dipole forces in addition to London dispersion (LD)
forces. All polar molecules have dipole forces. CO2 is nonpolar and only has LD forces.
To predict polarity, draw the Lewis structure and deduce whether the individual bond
dipoles cancel.

b. SeO2; both SeO2 and SO2 are polar compounds, so they both have dipole forces as well
as LD forces. However, SeO2 is a larger molecule, so it would have stronger LD forces.

c. H2NCH2CH2NH2; more extensive hydrogen bonding (H-bonding) is possible because

two NH2 groups are present.

d. H2CO; H2CO is polar, whereas CH3CH3 is nonpolar. H2CO has dipole forces in addition
to LD forces. CH3CH3 only has LD forces.

e. CH3OH; CH3OH can form relatively strong H-bonding interactions, unlike H2CO.

38. Ar exists as individual atoms that are held together in the condensed phases by London
dispersion forces. The molecule that will have a boiling point closest to Ar will be a nonpolar
substance with about the same molar mass as Ar (39.95 g/mol); this same size nonpolar
substance will have about equivalent strength of London dispersion forces. Of the choices,
only Cl2 (70.90 g/mol) and F2 (38.00 g/mol) are nonpolar. Because F2 has a molar mass
closest to that of Ar, one would expect the boiling point of F2 to be close to that of Ar.

39. a. Neopentane is more compact than n-pentane. There is less surface-area contact among
neopentane molecules. This leads to weaker London dispersion (LD) forces and a lower
boiling point.

b. HF is capable of H-bonding; HCl is not.

c. LiCl is ionic, and HCl is a molecular solid with only dipole forces and LD forces. Ionic
forces are much stronger than the forces for molecular solids.

d. n-Hexane is a larger molecule, so it has stronger LD forces.

40. The electrostatic potential diagrams indicate that ethanol and acetone are polar substances,
and that propane is a nonpolar substance. Ethanol, with the OH covalent bond, will exhibit
relatively strong hydrogen bonding intermolecular forces in addition to London dispersion
forces. The polar acetone will exhibit dipole forces in addition to London dispersion forces,
and the nonpolar propane will only exhibit London dispersion forces. Because all three
compounds have about the same molar mass, the relative strengths of the London dispersion
forces should be about the same. Therefore, ethanol (with the H-bonding capacity) should
have the highest boiling point, with polar acetone having the next highest boiling point, and
the nonpolar propane, with the weakest intermolecular forces, will have the lowest boiling
point.

41. Boiling points and freezing points are assumed directly related to the strength of the
intermolecular forces, whereas vapor pressure is inversely related to the strength of the
intermolecular forces.
CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS 347

a. HBr; HBr is polar, whereas Kr and Cl2 are nonpolar. HBr has dipole forces unlike Kr and
Cl2. So HBr has the stronger intermolecular forces and the highest boiling point.
b. NaCl; the ionic forces in NaCl are much stronger than the intermolecular forces for
molecular substances, so NaCl has the highest melting point.
c. I2; all are nonpolar, so the largest molecule (I2) will have the strongest LD (London
Dispersion) forces and the lowest vapor pressure.
d. N2; nonpolar and smallest, so it has the weakest intermolecular forces.
e. CH4; smallest, nonpolar molecule, so it has the weakest LD forces.
f. HF; HF can form relatively strong H-bonding interactions, unlike the others.
g. CH3CH2CH2OH; H-bonding, unlike the others, so it has strongest intermolecular forces.

42. a. CBr4; largest of these nonpolar molecules, so it has the strongest LD (London
Dispersion) forces.

b. F2; ionic forces in LiF are much stronger than the molecular forces in F 2 and HCl. HCl
has dipole forces, whereas the nonpolar F2 does not exhibit these. So F2 has the weakest
intermolecular forces and the lowest freezing point.

c. CH3CH2OH; can form H-bonding interactions, unlike the other covalent compounds.

d. H2O2; the HOOH structure has twice the number of H-bonding sites as compared to
HF, so H2O2 has the stronger H-bonding interactions and the greatest viscosity.

e. H2CO; H2CO is polar, so it has dipole forces, unlike the other nonpolar covalent
compounds, so H2CO will have the highest enthalpy of vaporization.
f. I2; I2 has only LD forces, whereas CsBr and CaO have much stronger ionic forces. I2 has
the weakest intermolecular forces, so it has smallest ΔHfusion.

Properties of Liquids
43. The attraction of H2O for glass is stronger than the H2O‒H2O attraction. The miniscus is
concave to increase the area of contact between glass and H2O. The Hg‒Hg attraction is
greater than the Hg‒glass attraction. The miniscus is convex to minimize the Hg‒glass
contact.

44. Water is a polar substance, and wax is a nonpolar substance; they are not attracted to each
other. A molecule at the surface of a drop of water is subject to attractions only by water
molecules below it and to each side. The effect of this uneven pull on the surface water
molecules tends to draw them into the body of the water and causes the droplet to assume the
shape that has the minimum surface area, a sphere.

45. The structure of H2O2 is H‒O‒O‒H, which produces greater hydrogen bonding than in water.
Thus the intermolecular forces are stronger in H2O2 than in H2O, resulting in a higher normal
boiling point for H2O2 and a lower vapor pressure.
348 CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS

46. CO2 is a gas at room temperature. As melting point and boiling point increase, the strength of
the intermolecular forces also increases. Therefore, the strength of forces is CO2 < CS2 <
CSe2. From a structural standpoint, this is expected. All three are linear, nonpolar molecules.
Thus only London dispersion forces are present. Because the molecules increase in size from
CO2 < CS2 < CSe2, the strength of the intermolecular forces will increase in the same order.

Structures and Properties of Solids

nλ 1  154 pm
47. nλ = 2d sin θ, d = = = 313 pm = 3.13 × 1010 m
2 sin θ 2  sin 14.22

nλ 2  154 pm
48. d= = = 408 pm = 4.08 × 1010 m
2 sin θ 2  sin 22.20

2 d sin θ 2  1.36  1010 m  sin 15.0o

49. = = = 7.04 × 1011 m = 0.704 Å = 70.4 pm
n 1
o
nλ 1  2.63 A
50. nλ = 2d sin θ, d =  = 4.91 Å = 4.91 × 1010 m = 491 pm
2 sin θ 2  sin 15.55o

o
nλ 2  2.63 A
sin θ =  o
= 0.536, θ = 32.4°
2d
2  4.91 A

51. A cubic closest packed structure has a face-centered cubic unit cell. In a face-centered cubic
unit, there are:

1 / 8 atom 1 / 2 atom
8 corners ×  6 faces  = 4 atoms
corner face
The atoms in a face-centered cubic unit cell touch along the face diagonal of the cubic unit
cell. Using the Pythagorean formula, where l = length of the face diagonal and r = radius of
the atom:

l2 + l2 = (4r)2
4r
l 2l2 = 16r2

l=r 8

l = r 8 = 197 × 1012 m × 8 = 5.57 × 1010 m = 5.57 × 108 cm

Volume of a unit cell = l3 = (5.57 × 108 cm)3 = 1.73 × 1022 cm3

CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS 349

1 mol Ca 40.08 g Ca
Mass of a unit cell = 4 Ca atoms ×  = 2.662 × 1022 g Ca
6.022  10 atoms
23 mol Ca

mass 2.662  1022 g

Density =  = 1.54 g/cm3
volume 1.73  1022 cm3

52. There are four Ni atoms in each unit cell. For a unit cell:
1 mol Ni 58.69 g Ni
4 Ni atoms  
mass 6.022  10 atoms
23 mol Ni
density = = 6.84 g/cm3 =
volume l3
Solving: l = 3.85 × 108 cm = cube edge length

For a face-centered cube:

(4r)2 = l 2 + l 2 = 2l 2
4r l r 8 = l, r = l / 8
r = 3.85 × 108 cm / 8
r = 1.36 × 108 cm = 136 pm
l

53. The unit cell for cubic closest packing is the face-centered unit cell. The volume of a unit cell
is:
V = l 3 = (492 × 1010 cm)3 = 1.19 × 1022 cm3

There are four Pb atoms in the unit cell, as is the case for all face-centered cubic unit cells.

The mass of atoms in a unit cell is:

1 mol Pb 207.2 g Pb
mass = 4 Pb atoms ×  = 1.38 × 1021 g
6.022  10 atoms
23 mol Pb

mass 1.38  1021 g

Density =  = 11.6 g/cm3
volume 1.19  1022 cm3

From Exercise 51, the relationship between the cube edge length l and the radius r of an atom
in a face-centered unit cell is l = r 8 .

l 492 pm
r= = = 174 pm = 1.74 × 1010 m
8 8
350 CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS

54. The volume of a unit cell is:

V = l3 = (383.3 × 1010 cm)3 = 5.631 × 1023 cm3

There are four Ir atoms in the unit cell, as is the case for all face-centered cubic unit cells.
The mass of atoms in a unit cell is:

1 mol Ir 192.2 g Ir
mass = 4 Ir atoms   = 1.277 × 1021 g
6.022  10 23
atoms mol Ir

mass 1.277  1021 g

Density =  
= 22.68 g/cm3
volume 5.631  10 cm
23 3

55. A face-centered cubic unit cell contains four atoms. For a unit cell:

mass of X = volume × density = (4.09 × 108 cm)3 × 10.5 g/cm3 = 7.18 × 1022 g

1 mol X
mol X = 4 atoms X × = 6.642 × 1024 mol X
6.022  10 atoms
23

7.18  1022 g X
Molar mass = = 108 g/mol; the metal is silver (Ag).
6.642  1024 mol X

56. For a face-centered unit cell, the radius r of an atom is related to the length of a cube edge l
by the equation l = r 8 (see Exercise 51).

Radius = r = l / 8 = 392 × 1012 m / 8 = 1.39 × 1010 m = 1.39 × 108 cm

The volume of a unit cell is l3, so the mass of the unknown metal (X) in a unit cell is:
21.45 g X
volume × density = (3.92 × 108 cm)3 × 3
= 1.29 × 1021 g X
cm
Because each face-centered unit cell contains four atoms of X:
1 mol X
mol X in unit cell = 4 atoms X  = 6.642 × 1024 mol X
6.022  1023 atomsX
Therefore, each unit cell contains 1.29 × 10−21 g X, which is equal to 6.642 × 10−24 mol X.
The molar mass of X is:

1.29  1021 g X
= 194 g/mol
6.642  1024 mol X

The atomic mass would be 194 u. From the periodic table, the best choice for the metal is
platinum.
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS 351

1/ 8 T i
57. For a body-centered unit cell, 8 corners × + Ti at body center = 2 Ti atoms.
corner

All body-centered unit cells have two atoms per unit cell. For a unit cell where l = cube edge
length:
1 mol T i 47.88 g T i
2 atomsT i  
6.022  10 atoms
23 mol T i
density = 4.50 g/cm3 = 3
l

Solving: l = edge length of unit cell = 3.28 × 108 cm = 328 pm

Assume Ti atoms just touch along the body diagonal of the cube, so body diagonal =
4 × radius of atoms = 4r.

The triangle we need to solve is:

4r
l 3.28 x 10 -8 cm

l 2
(3.28 x 10 -8 cm)  2

(4r)2 = (3.28 × 108 cm)2 + [(3.28 × 108 cm) 2 ]2, r = 1.42 × 108 cm = 142 pm

For a body-centered unit cell (bcc), the radius of the atom is related to the cube edge length
by: 4r = l 3 or l = 4r/ 3 .

58. From Exercise 57:

16r2 = l 2 + 2l 2
4r
l l = 4r/ 3 = (2.309)r

l = 2.309(222 pm) = 513 pm = 5.13 × 108 cm

l 2

In a body-centered cubit unit cell, there are two atoms per unit cell. For a unit cell:

1 mol Ba 137.3 g Ba
2 atomsBa  
mass 6.022  10 atoms
23 mol Ba 3.38 g
density =  8

volume (5.13  10 cm) 3
cm3
352 CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS

59. If gold has a face-centered cubic structure, then there are four atoms per unit cell, and from
Exercise 51:

2l2 = 16r2

4r l l = r 8 = (144 pm) 8 = 407 pm

l = 407 × 1012 m = 4.07 × 108 cm

1 mol Au 197.0 g Au
4 atomsAu  
6.022  1023 atoms mol Au
Density = 8
= 19.4 g/cm3
(4.07  10 cm) 3

If gold has a body-centered cubic structure, then there are two atoms per unit cell, and from
Exercise 57:

16r2 = l2 + 2l2

4r
l l = 4r/ 3 = 333 pm = 333 × 1012 m

l = 333 × 1010 cm = 3.33 × 108 cm

l 2

1 mol Au 197.0 g Au
2 atomsAu  
6.022  10 atoms
23
mol Au
Density = 8
= 17.7 g/cm3
(3.33  10 cm) 3

The measured density of gold is consistent with a face-centered cubic unit cell.

60. If face-centered cubic:

l = r 8 = (137 pm) 8 = 387 pm = 3.87 × 108 cm

1 mol 183.9 g W
4 atomsW  
6.022  10 atoms
23 mol
density = 8
= 21.1 g/cm3
(3.87  10 cm) 3

If body-centered cubic:

4r 4  137 pm
l = = = 316 pm = 3.16 × 108 cm
3 3
CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS 353

1 mol 183.9 g W
2 atoms W  
6.022  10 atoms
23 mol
density = 8
= 19.4 g/cm3
(3.16  10 cm) 3

The measured density of tungsten is consistent with a body-centered unit cell.

61. In a face-centered unit cell (a cubic closest packed structure), the atoms touch along the face
diagonal:

4r
(4r)2 = l2 + l2
l
l=r 8

Vcube = l 3 = (r 8 )3 = (22.63)r3

There are four atoms in a face-centered cubic cell (see Exercise 51). Each atom has a volume
of (4/3)πr3 = volume of a sphere.

4
Vatoms = 4 × πr3 = (16.76)r3
3

Vatoms (16.76)r 3
So  = 0.7406, or 74.06% of the volume of each unit cell is occupied by
Vcube (22.63)r 3
atoms.

In a simple cubic unit cell, the atoms touch along the cube edge l:

2(radius) = 2r = l
2r l
Vcube = l3 = (2r)3 = 8r3

There is one atom per simple cubic cell (8 corner atoms × 1/8 atom per corner = 1 atom/unit
cell). Each atom has an assumed volume of (4/3)πr3 = volume of a sphere.

4
Vatom = πr3 = (4.189)r3
3
354 CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS

Vatom (4.189)r3
So  = 0.5236, or 52.36% of the volume of each unit cell is occupied by
Vcube 8r 3
atoms.

A cubic closest packed structure (face-centered cubic unit cell) packs the atoms much more
efficiently than a simple cubic structure.

62. From Exercise 57, a body-centered unit cell contains two net atoms, and the length of a cube
edge l is related to the radius of the atom r by the equation l = 4r/ 3 .

Volume of unit cell = l3 = (4r/ 3 )3 = (12.32)r3

4
Volume of atoms in unit cell = 2 × πr3 = (8.378)r3
3

Vatoms (8.378)r 3
So  = 0.6800 = 68.00% occupied
Vcube (12.32)r 3

To determine the radius of the Fe atoms, we need to determine the cube edge length l.

 1 mol Fe 55.85 g Fe  1 cm3

Volume of unit cell =  2 Fe atoms  
 6.022  1023 atoms mol Fe  7.86 g
= 2.36 × 1023 cm3

Volume = l3 = 2.36 × 1023 cm3, l = 2.87 × 108 cm

l = 4r/ 3 , r = l 3 / 4 = 2.87 × 108 cm × 3 / 4 = 1.24 × 108 cm = 124 pm

63. Doping silicon with phosphorus produces an n-type semiconductor. The phosphorus adds
electrons at energies near the conduction band of silicon. Electrons do not need as much
energy to move from filled to unfilled energy levels, so conduction increases. Doping silicon
with gallium produces a p-type semiconductor. Because gallium has fewer valence electrons
than silicon, holes (unfilled energy levels) at energies in the previously filled molecular
orbitals are created, which induces greater electron movement (greater conductivity).

64. A rectifier is a device that produces a current that flows in one direction from an alternating
current that flows in both directions. In a p-n junction, a p-type and an n-type semiconductor
are connected. The natural flow of electrons in a p-n junction is for the excess electrons in the
n-type semiconductor to move to the empty energy levels (holes) of the p-type
semiconductor. Only when an external electric potential is connected so that electrons flow in
this natural direction will the current flow easily (forward bias). If the external electric
potential is connected in reverse of the natural flow of electrons, no current flows through the
system (reverse bias). A p-n junction only transmits a current under forward bias, thus
converting the alternating current to direct current.

65. In has fewer valence electrons than Se. Thus Se doped with In would be a p-type
semiconductor.
CHAPTER 10 LIQUIDS AND SOLIDS 355

66. To make a p-type semiconductor, we need to dope the material with atoms that have fewer
valence electrons. The average number of valence electrons is four when 50-50 mixtures of
Group 3A and Group 5A elements are considered. We could dope with more of the Group 3A
element or with atoms of Zn or Cd. Cadmium is the most common impurity used to produce
p-type GaAs semiconductors. To make an n-type GaAs semiconductor, dope with an excess
Group 5A element or dope with a Group 6A element such as sulfur.

67. Egap = 2.5 eV × 1.6 × 1019 J/eV = 4.0 × 1019 J; we want Egap = Elight = hc/, so:

hc (6.63  1034 J s) (3.00  108 m/s)

λ  = = 5.0 × 107 m = 5.0 × 102 nm
E 4.0  1019 J

hc (6.626  1034 J s) (2.998  108 m/s)

68. E=  9
= 2.72 × 1019 J = energy of band gap
λ 730.  10 m

1 / 8 Cl  1 / 2 Cl 
69. Sodium chloride structure: 8 corners × + 6 faces × = 4 Cl ions
corner face

1 / 4 Na 
12 edges × + 1 Na+ at body center = 4 Na+ ions; NaCl is the formula.
edge

1 / 8 Cl  
Cesium chloride structure: 1 Cs+ ion at body center; 8 corners × = 1 Cl ion
corner
CsCl is the formula.

Zinc sulfide structure: There are four Zn2+ ions inside the cube.
1 / 8 S2 1 / 2 S2
8 corners × + 6 faces × = 4 S2 ions; ZnS is the formula.
corner face

1 / 8 T i4
Titanium oxide structure: 8 corners × + 1 Ti4+ at body center = 2 Ti4+ ions
corner
1 / 2 O 2  
4 faces × + 2 O2 inside cube = 4 O2 ions; TiO2 is the formula.
face

1 / 8 Ni 1 / 4 Ni
70. Both As ions are inside the unit cell. 8 corners × + 4 edges × = 2 Ni ions
corner edge
The unit cell contains 2 ions of Ni and 2 ions of As, which gives a formula of NiAs. We
would expect As to form 3 charged ions when in ionic compounds, so Ni exists as 3+
charged ions in this compound.

71. There is one octahedral hole per closest packed anion in a closest packed structure. If one-
half of the octahedral holes are filled, then there is a 2 : 1 ratio of fluoride ions to cobalt ions
in the crystal. The formula is CoF2, which is composed of Co2+ and F ions.
Other documents randomly have
different content
 — Kas niin, — tuumi hän lähtiessään kuninkaan huoneesta, —
tässä olen nyt aivan historiallisesti viskattuna kuninkaan ja ministerin
kohtaloihin. Saadaan kirjoittaa, että gascognelaiskuopus d'Artagnan
on laskenut kätensä herra Nicolas Fouquetin, Ranskan raha-asioiden
yli-intendentin kaulukseen. Jälkeläiseni, jos niitä saan, omaksuvat
tästä vangitsemisesta itselleen mainetta, kuten herrat de Luynes
Ancren marski-paran rippeistä. Kuninkaan tahto on sopivalla tavalla
pantava täytäntöön. Ken tahansa osaa kyllä sanoa herra Fouquetille:
"Miekkanne, monsieur!" Mutta kuka hyvänsä ei kykene säilyttämään
herra Fouquetia kenenkään parkaisematta. Miten on siis
meneteltävä, jotta herra yli-intendentti siirtyisi ylimmästä suosiosta
alimpaan epäsuosioon, — jotta hän näkisi Vauxin muuttuvan
vankiluolaksi, jotta hän maistettuaan Ahasveruksen suitsutusta
hipaisisi Hamanin pylvästä, saisi uhakseen Enguerrand de
Marignyn[29] kohtalon?

Tässä d'Artagnanin otsa kävi surkean synkäksi. Muskettisoturilla oli

epäilyksensä. Hänen tuntoansa kaiveli jättää tuolla tavoin kuolemaan
(sillä varmaan Ludvig XIV vihasi Fouquetia) rehdiksi tunnustettu
mies. Niin, se oli todellakin omantunnon kysymys.

— Minusta näyttää, että ellen tahdo olla raukka, — tuumi

d'Artagnan, — on minun ilmoitettava herra Fouquetille kuninkaan
ajatus hänestä. Mutta jos petän herrani salaisuuden, olen uskoton ja
kavaltaja, ja se rikos on sotalaeissa niin ankarasti rangaistava, että
olen taistelussa nähnyt kymmenittäin onnettomia ripustetuiksi
puiden oksiin, kun ovat tehneet vähässä, mitä omatuntoni käskee
minun tehdä paljossa. Ei, mielestäni täytyy älykkään miehen
taitavammin suoriutua tästä pälkäästä. No, olenko minä sitten
älykäs? Sen saattaa asettaa, väittelyn alaiseksi, koskapa
neljänkymmenen vuoden ajalla olen hoitanut asioitani sillä tavalla,
että jos vielä omistan ainoankin kultarahan, saan kiittää onneani.

D'Artagnan puristi päätänsä käsillään, nyhtäisi väkisinkin

muutamia haivenia viiksistään ja lisäsi:

— Mistä syystä olisi herra Fouquet joutunut epäsuosioon? Voisi

ajatella kolmea seikkaa: ensiksi koska herra Colbert ei hänestä pidä;
toiseksi, koska hän on tahtonut mielistellä neiti de la Vallièrea;
kolmanneksi, koska kuningas rakastaa herra Colbertia ja neiti de la
Vallièrea. Mies on hukassa! Mutta astuisinko minä, miehinen mies,
hänen päänsä päälle, kun hän sortuu naisten ja virkasielujen juoniin?
Hyi toki! Jos siinä on vaaraa, niin torjun sen; jos häntä vain
vainotaan, pidän silmäni auki! Olen tullut siihen kohtaan, ettei
kuningas eikä ihminen voi vaikuttaa mielipiteeseeni. Jos Atos olisi
täällä, menettelisi hän kuten minä. Siis, sensijaan että menisin tylysti
herra Fouquetin luo pidättämään hänet ruumiillisesti ja korjaamaan
hänet talteen, koetan käyttäytyä kuten hyvätapaisen miehen tulee.
Se aiheuttaa puhetta, myöntäkäämme; mutta hyvää puhetta.

Ja kohottaen terhakalla liikkeellä hankkiluksensa hihnan

olkapäälleen d'Artagnan meni suoraa päätä herra Fouquetin luo, joka
sanottuaan naisille jäähyväiset valmistautui rauhallisesti nukkumaan
päivän voitoista.

Ilma oli vielä hyväntuoksuinen tai myrkytetty, miten päin sen

käsittää, ilotulitusten hajusta. Kynttiläin hohde oli riutumassa,
köynnöksistä kirvonneita kukkia putoili maahan, tanssijain ja
hovilaisten ryhmät harvenivat saleissa.

Ystäviensä keskellä, jotka onnittelivat häntä ja ottivat vastaan

hänen onnittelujaan, yli-intendentti jo puolittain sulki väsyneet
silmänsä. Hän halusi lepoa, hän oli sortumassa monen päivän
laakereista kasautuneelle kunniavuoteelle. Olisi saattanut sanoa, että
hänen päänsä painui tätä juhlaa varten otettujen uusien velkojen
kuormasta.

Fouquet oli juuri vetäytynyt kammioonsa hymyilevänä ja miltei

näännyksissä. Hän ei enää nähnyt; vuode veti häntä puoleensa,
tenhosi häntä. Kupusalissa hallitseva Morfeus-jumala, jonka taiat Le
Brunin sivellin oli kuvittanut kattoon, oli laajentanut valtaansa
viereisiinkin suojamiin ja siroitellut voimakkainta valmutehoaan talon
herran silmiin.

Melkein yksikseen jääneenä oli herra Fouquet jo

kamaripalvelijansa riisuttavana, kun d'Artagnan näyttäytyi
kynnyksellä.

Kapteeni ei ollut koskaan kyennyt yleistymään hovissa. Turhaan

nähtiin hänet aina ja kaikkialla, hän teki erikoisen vaikutuksensa aina
ja kaikkialla. Tämä on muutamien luonteiden etuoikeutena, he
muistuttavat siinä salamaa tai ukkosta. Jokainen tuntee heidät;
mutta heidän ilmestymisensä kummastuttaa ihan kuin oudon tulijan,
joka ei kuulu siihen paikkaan luonnollisesti.

"Kah, herra d'Artagnan!" huudahti Fouquet, toinen käsi jo hihasta

ulkona.

"Palvelukseksenne", vastasi muskettisoturi.

"Käykää toki sisään, rakas herra d'Artagnan."

"Kiitos!"
 "Tuletteko esittämään minulle joitakin arvosteluja juhlasta? Te
olette nerokas mies."

"Oh, en."

"Häiritäänkö teitä palveluksessanne?"

"Ei ollenkaan."

"Asutteko ehkä epämukavasti?"

"Asun mainiosti."

"Sepä ystävällistä tyytyväisyyttä; olen kovin hyvilläni imartelevista

sanoistanne."

Tämä lause merkitsi epäilemättä: — Paras d'Artagnan, menkää

nukkumaan, koska teillä on vuode, ja sallikaa minun tehdä samoin.

Kapteeni ei näkynyt ymmärtäneen.

"Menettekö te jo nukkumaan?" sanoi hän yli-intendentille.

"Kyllä. Olisiko teillä minulle jotakin ilmoitettavaa?"

"Ei mitään, monsieur, ei mitään. Te nukutte siis täällä?"

"Kuten näette."

"Monsieur, te olette tarjonnut kuninkaalle oikein komeat juhlat."

"Luuletteko niin?"

"Oh, loistavat!"
 "Onko kuningas tyytyväinen?"

"Ihastunut."

"Olisiko hän pyytänyt teitä minulle siitä ilmoittamaan?"

"Hän ei valitsisi itselleen niin arvotonta sanansaattajaa,

monseigneur."

"Te teette itsellenne vääryyttä, herra d'Artagnan."

"Onko tuossa vuoteenne?"

"On. Miksi kysytte? Ettekö ole tyytyväinen omaanne?"

"Pitääkö puhua teille avomielisesti?"

"Varmaan."

"No, en ole."

Fouquet säpsähti.

"Herra d'Artagnan", virkkoi hän, "ottakaa minun huoneeni."

"Riistäisinkö sen teiltä? En koskaan!"

"Mitä sitten tehdä?"

"Sallikaa minun jakaa se kanssanne."

Herra Fouquet tuijotti muskettisoturiin.

"Ah, ah!" virkahti hän. "Te tulette kuninkaan luota?"

 "Niin tulen, monseigneur."

"Ja haluaisiko kuningas, että nukkuisitte minun huoneessani?"

"Monseigneur…"

"Hyvä on, herra d'Artagnan, hyvä. Te olette täällä isäntänä. Niin,

monsieur."

"Minä vakuutan teille, monseigneur, etten tahdo käyttää väärin…"

Herra Fouquet kääntyi kamaripalvelijaansa päin.

"Jättäkää meidät", virkkoi hän.

Palvelija poistui.

"Teillä on minulle jotakin puhuttavaa, monsieur?" sanoi hän

d'Artagnanille.

"Minullako?"

"Teidänlaatuisenne mies ei tule juttelemaan minunlaiseni kanssa

tähän aikaan vuorokaudesta ilman painavia syitä."

"Älkää kyselkö minulta."

"Päinvastoin, mitä te minusta haluatte?"

"Ainoastaan teidän seuraanne."

"Menemmekö puutarhaan", virkahti yli-intendentti yhtäkkiä,

"puistoon?"

"Ei", vastasi muskettisoturi innokkaasti, "ei."

 "Mikä estää?"

"On viileätä…"

"No, myöntäkää toki, että tulette minua vangitsemaan", sanoi yli-

intendentti kapteenille.

"En suinkaan!" vakuutti tämä.

"Niinpä pidätte minua silmällä?"

"Kunniasananne varassa, niin, monseigneur."

"Kunniasanani?… Se on toista! Vai niin, minut pidätetään

kotonani?"

"Älkää niin sanoko."

"Minä päin vastoin huudan sen julki!"

"Jos te huudatte, täytyy minun pakottaa teidät vaikenemaan."

"Oivallista! Väkivaltaa kodissani? Ah, hyvä on!"

"Me emme ollenkaan ymmärrä toisiamme. Kah, tuolla on

shakkilauta; pelatkaamme, jos teitä huvittaa, monseigneur."

"Herra d'Artagnan, olen siis epäsuosiossa?"

"Ette ollenkaan, mutta…"

"Mutta minua kielletään poistumasta teidän valvonnastanne?"

"Minä en käsitä sanaakaan puheestanne, monseigneur; ja jos

tahdotte, että poistun, ilmoittakaa vain minulle."
 "Rakas herra d'Artagnan, teidän esiintymisenne tekee minut
hulluksi.
Minä olin sortumaisillani uneen, te olette minut ravistanut valveille."

"Sitä en koskaan anna itselleni anteeksi, ja jos te tahdotte sovittaa

minut itseni kanssa…"

"Niin?"

"Niin nukkukaa tuossa minun nähteni; ihastuisin siitä ikihyväksi."

"Tarkastuksen alaisena?…"

"Niinpä lähdenkin siis."

"Nyt en käsitä teitä ollenkaan."

"Hyvää yötä, monseigneur!"

Ja d'Artagnan oli tekevinään lähtöä. Mutta Fouquet riensi hänen

perässään.

"Minä en mene nukkumaan", virkkoi hän. "Vakavasti puhuen,

koska kieltäydytte kohtelemasta minua miehenä ja koetatte kuka on
ovelampi, niin panenpa teidät tunnustamaan todellisen kantanne
niinkuin metsäkarju nostatetaan vastarintaan."

"Kyllä kai!" vastasi d'Artagnan väkinäisesti hymyillen.

"Käsken valjastaa hevoseni ja pistäydyn Pariisiin", uhkasi Fouquet,

luoden läpitunkevan katseen muskettisoturien kapteeniin.

"Kah, jos sen teette, monseigneur, niin se muuttaa asian."

 "Te vangitsette minut?"

"En, mutta minä lähden mukananne."

"Riittää, herra d'Artagnan", sanoi Fouquet kylmästi. "Teillä ei

turhaan ole älykkään ja kekseliään miehen mainetta; mutta minun
kanssani kaikki tuo on tarpeetonta. Suoraan kohti! Pieni palvelus:
minkätähden vangitsette minut? Mitä olen tehnyt?"

"Oh, en tiedä mitään teoistanne; mutta minä en vangitsekaan

teitä… tänä iltana…"

"Tänä iltana!" huudahti Fouquet kalveten. "Mutta huomenna?"

"Ka, emmehän ole vielä huomisessa, monseigneur. Kuka voi

mennä takuuseen huomisesta?"

"Joutuin, joutuin, kapteeni! Sallikaa minun puhutella herra

d'Herblayta."

"Voi, se käy mahdottomaksi, monseigneur! Minulla on määräys

valvoa, että te ette puhuttele ketään!"

"Herra d'Herblayta, kapteeni, ystäväänne!"

"Monseigneur, kenties ystäväni herra d'Herblay ei olisi ainoa, jonka

kanssa minun pitäisi estää teitä haastelemasta?"

Fouquet punastui ja osoittaen kohtaloonsa alistumista virkkoi:

"Monsieur, olette oikeassa. Te annatte minulle läksyn, jota en olisi

saanut aiheuttaa. Kukistuneella ihmisellä ei ole oikeutta mihinkään,
ei edes niiden puolelta, joiden onnen hän on rakentanut, sitä
vähemmän niiltä, joille hän ei koskaan ole päässyt tekemään
palvelusta."

"Monseigneur!"

"Se on totta, herra d'Artagnan: te olette minuun nähden aina

asettunut hyvään suhteeseen, — asemaan, joka sopii minua
vangitsemaan määrätylle henkilölle. Te ette ole minulta koskaan
mitään pyytänyt!"

"Monseigneur", vastasi gascognelainen tämän kaunopuheisen ja

ylevän murheen liikuttamana, "tahdotteko antaa minulle
kunniasananne, että te ette poistu tästä huoneesta?"

"Mitä se hyödyttää, paras herra d'Artagnan, koska te vartioitsette

minua täällä? Pelkäättekö, että ryhtyisin taistelemaan valtakunnan
uljainta miekkaa vastaan?"

"Siitä ei ole kysymys, monseigneur. Mutta minä menen hakemaan

puheillenne herra d'Herblayn ja jätän teidät tuokioksi yksin."

Fouquetilta pääsi riemun ja kummastuksen huudahdus.

"Hakemaan herra d'Herblayta! Jätättekö minut yksin!" ihmetteli

hän laskien kätensä ristiin.

"Missä herra d'Herblay asuu? Sinisessä kamarissako?"

"Niin, ystäväni, niin."

"Ystävänne! Kiitos siitä nimityksestä, monseigneur, jonka minulle

tänään suotte, ellette lienekään sitä minusta ennen käyttänyt."

"Ah; te pelastatte minut!"

 "Tästä lienee hyvinkin kymmenen minuutin matka siniseen
huoneeseen edestakaisin?" kysäisi d'Artagnan.

"Niille vaihein."

"Ja herättääkseni piispan, joka nukkuu hyvin, milloin nukkuu, ja

ilmoittaakseni hänelle asian, tarvinnen viisi minuuttia. Viivyn siis
kaikkiaan neljännestunnin poissa. No, monseigneur, antakaa minulle
sananne, että te ette millään keinoin yritä paeta ja että palatessani
löydän teidät täältä."

"Sanani annan, monsieur", vastasi Fouquet puristaen

muskettisoturin kättä hartaan kiitollisesti.

D'Artagnan läksi.

Fouquet katsoi hänen jälkeensä, odotti ilmeisen maltittomana oven

sulkeutumista ja hyökkäsi sitten etsimään avaimiansa. Hän avasi
muutamia huonekaluihin kätkettyjä salalaatikoita, haki turhaan
joitakin arvattavasti Saint-Mandéhen jääneitä papereita, joita hän
näkyi kovin kaipaavan, ja ottaen sitten kiireisesti kirjeitä, sopimuksia
ja muita asiakirjoja hän kasasi ne yhteen tulisijan marmorilaatalle ja
pisti ne pikaisesti palamaan, välittämättä edes nostaa tiellä olevia
kukkaruukkuja pois.

Tämän tehtyään hän äärettömästä vaarasta pelastuneen ihmisen

lailla, jonka voimat jättävät hänet, kun tuhon pelko on ohi, lysähti
uupuneena nojatuoliin.

D'Artagnan astui sisälle, tavaten Fouquetin samassa asennossa.

Kunnon muskettisoturi ei ollut laisinkaan pelännyt, että Fouquet
sanansa annettuaan edes ajattelisi sen rikkomista. Mutta hän oli
arvellut, että tämä käyttäisi hänen poissaoloansa vapautuakseen
kaikista papereista, kaikista muistiinpanoista, kaikista sopimuksista,
jotka voisivat tehdä hänen jo kylläkin vakavan asemansa vielä
arveluttavammaksi. Tuulta ennustelevan vainukoiran tavoin nostaen
päätänsä hän haistoikin odottamansa savunkäryn ilmassa ja sen
todettuaan nyökkäsi tyytyväisenä.

D'Artagnanin tullessa sisälle oli Fouquetkin puolestaan kohottanut

silmänsä, eikä mikään kapteenin ele ollut jäänyt häneltä
huomaamatta. Miesten katseet osuivat yhteen; kumpainenkin näki,
että he sanaa vaihtamatta olivat ymmärtäneet toisensa.

"No", kysyi Fouquet ensimmäisenä, "entä herra d'Herblay?"

"Ma foi, monseigneur", vastasi d'Artagnan, "herra d'Herblay

varmaankin pitää öisistä kuutamokävelyistä Vauxin puistossa ja
sommittelee siellä säkeitä joidenkuiden runoilijainne kanssa.
Asunnossaan hän ei ainakaan ollut."

"Mitä, eikö?" huudahti Fouquet, jolta viimeinenkin toivo sammui.

Sillä selittelemättä itselleen, millä tavoin Vannesin piispa voisi häntä
auttaa, hän käsitti, että hän toden teolla saattoi odottaa apua
ainoastaan häneltä.

"Tai jos hän on kotona", jatkoi d'Artagnan, "on hänellä ollut syynsä
olla vastaamatta."

"Mutta ettekö sitten kutsunut sillä tavalla, että hän kuulisi,

monsieur?"

"Ette otaksune, että jo poikettuani määräyksistäni, jotka kieltävät

minua hetkeksikään teitä jättämästä, niin, ette otaksune minua niin
hupsuksi, että olisin herättänyt koko talon, jolloin minut olisi voitu
nähdä Vannesin piispan käytävässä ja herra Colbert olisi saanut
todetuksi, että olen antanut teille aikaa paperienne polttamiseen?"

"Paperieni?"

"Tietysti; sen olisin ainakin minä teidän sijassanne tehnyt. Kun

minulle avataan ovi, käytän sitä hyväkseni."

"No niin, kiitos; minäkin käytin sitä."

"Ja siinä teitte hyvin, morbleu! Jokaisella on pikku salaisuutensa,

jotka eivät koske muita. Mutta palatkaamme Aramikseen,
monseigneur."

"No niin, sanon teille, te kutsuitte liian hiljaa, joten hän ei kuullut."

"Kutsuttakoon Aramista kuinka hiljaa tahansa, monseigneur, hän

kuulee aina, milloin hän katsoo hyväksi kuulla. Toistan siis lauseeni:
Aramis ei ollut kotona, monseigneur, tai hänellä oli — ollakseen
ääntäni tuntematta — perusteita, joista minä en tiedä ja joista ehkä
ette itsekään tiedä, vaikka hänen korkea-arvoisuutensa Vannesin
piispa onkin teidän läänitysmiehenne."

Fouquet huoahti, nousi, astui kolme neljä askelta huoneessaan ja

istahti sitten syvän masennuksen ilme kasvoillaan upealle, hienoilla
pitseillä reunustetulle samettivuoteelleen.

D'Artagnan katseli häntä säälin vallassa.

"Olen eläissäni nähnyt vangittavan monta ihmistä", sanoi

muskettisoturi surumielisesti. "Olin saapuvilla herra de Cinq-Marsia,
samaten herra de Chalais'ta vangittaessa, kun vielä olin hyvin nuori.
Näin herra de Condén ja prinssien vangitsemisen, näin vangittavan
herra de Retzin ja herra Brousselin. Kah, monseigneur, ikävä sanoa,
mutta kaikista noista henkilöistä te tällä hetkellä enimmin
muistutatte sitä kunnon Brousselia. Ei paljon puutu, ettette hänen
malliinsa pistä lautasliinaa lompakkoonne ja kuivaa suutanne
papereillanne. Mordioux, teidänlaisellenne miehelle, herra Fouquet,
ei sovi tuollainen alakuloisuus. Jos ystävänne näkisivät teidät…!"

"Herra d'Artagnan", vastasi yli-intendentti murheellisesti hymyillen,

"te ette laisinkaan käsitä minua. Juuri siksi, että ystäväni eivät ole
saapuvilla, näette minut tällaisena. Minä en voi elää eristettynä! Minä
en ole mitään yksinäni. Muistakaa, että olen käyttänyt kaiken aikani
hankkiakseni ystäviä, joista toivoin saavani tukea. Myötäkäymisessä
kaikki nuo onnelliset — ja minun kauttani onnelliset — äänet yhtyivät
ylistys- ja kiitoskuoroon. Pienimmässäkin vastoinkäymisessä nuo
vähäpätöisemmät äänet säestivät sopusoinnussa oman sieluni
napinaa. Yksinäisyyttä en ole koskaan tuntenut. Köyhyys, aave,
jonka olen toisinaan vilahdukselta nähnyt ryysyissään viittovan tieni
päässä, — köyhyys on peikko, jonka kanssa useat ystäväni jo
vuosikausia ovat leikkineet, — jota he runoissaan ylistävät, jota he
hyväilevät, jonka he tekevät minulle rakkaaksi! Köyhyys, siihen kyllä
suostun, sen tunnustan, sen lausun tervetulleeksi kuten
perinnöttömän siskon; sillä köyhyys ei tiedä yksinäisyyttä,
karkoitusta, vankilaa! Voisinko koskaan olla onnettomasti köyhä
sellaisten ystävien seurassa kuin Pélissonin, la Fontainen, Molièren,
ja kun minulla on sellainen rakastajatar kuin…? Oi, mutta yksinäisyys
minulle, meluavan maailman miehelle, pitojen ja nautintojen
miehelle, minulle, joka elän vain muiden kautta!… Ah, jospa
tietäisitte, kuinka yksinäinen olen tällä hetkellä ja miten te, joka
eroitatte minut kaikesta, mitä rakastin, näytätte minusta
yksinäisyyden, tyhjyyden ja kuoleman airuelta!"
 "Mutta sanoinhan jo teille, herra Fouquet", vastasi d'Artagnan
sydämensä pohjasta liikuttuneena, "sanoinhan jo teille että
liioittelette. Kuningas pitää teistä."

"Ei", virkkoi Fouquet, pudistaen päätänsä, "ei!"

"Herra Colbert teitä vihaa."

"Colbert? Mitä minä hänestä!"

"Hän saattaa teidät häviöön."

"Oh, siinä uhmaan häntä: olen jo häviöllä."

Yli-intendentin tehdessä tämän omituisen tunnustuksen

d'Artagnan katseli merkitsevästi ympärilleen. Vaikka hän ei avannut
suutansa, ymmärsi Fouquet hänen ajatuksensa niin hyvin, että lisäsi:

"Mitä tehdä tällä upeudella, kun ei enää kykene sitä

kannattelemaan? Tiedättekö, mitä hyötyä meille varakkaille on
suurimmasta osasta rikkauttamme? Loistollaan se saa meidät vain
inhoamaan kaikkea, mikä ei ole yhtä loistavaa. Vaux! sanotte te,
Vauxin ihmeihanuudet, eikö niin? No, entä sitten? Mitä tehdä näillä
ihmeillä? Millä voin häviön partaalle jouduttuani juoksuttaa vettä
aallotarteni uurniin, millä sytyttää tulta salamanterieni sisuksiin, millä
lietsoa ilmaa merenhaltioitteni rintaan? Ollakseen kyllin rikas, herra
d'Artagnan, tarvitsisi olla liian rikas."

D'Artagnan pudisti päätänsä.

"Oh, arvaan hyvin ajatuksenne", vastasi Fouquet innokkaasti. "Jos

teillä olisi Vaux, niin te myisitte sen ja ostaisitte maakartanon. Sen
tiluksilla olisi metsiä, hedelmätarhoja, viljavainioita; maa elättäisi
isäntänsä. No, neljästäkymmenestä miljoonasta saisitte kai
kokoon…"

"Kymmenen miljoonaa", keskeytti d'Artagnan.

"Ette miljoonaakaan, hyvä kapteeni. Ei kukaan Ranskassa ole kyllin

rikas maksaakseen Vauxista miljoonaa ja pitääkseen sen siinä
kunnossa kuin se on. Kukaan ei voisi, kukaan ei sitä osaisikaan."

"Peijakas!" huudahti d'Artagnan. "Tottahan nyt miljoonan…"

"Entä sitten?"

"Ei sekään ole kurjuutta."

"Mutta tulee sitä hyvin lähelle."

"Kuinka?"

"Oh, te ette käsitä. Ei, minä en tahdo myydä Vauxin linnaa. Minä
lahjoitan sen teille, jos haluatte."

Ja Fouquet säesti sanojaan omituisella olkapäiden kohautuksella.

"Lahjoittakaa se kuninkaalle, niin teette paremman kaupan."

"Kuningas ei kaipaa sitä lahjaa", virkkoi Fouquet. "Hän ottaa sen

varsin sievästi ilman mitään kursailua, jos hänen mielensä tekee.
Siksipä mieluummin soisinkin sen häviävän. Kah, herra d'Artagnan,
jos kuningas ei olisi kattoni alla, ottaisin tämän kynttilän, menisin
kupoolin alle pistämään tulen kahteen säästettyyn laatikolliseen
raketteja ja ilotulitusaineita ja polttaisin palatsini tuhaksi."
 "Pyh!" hymähti muskettisoturi huolimattomasti. "Ette kuitenkaan
voisi polttaa puutarhoja, ja ne täällä ovat oivallisinta."

"Muuten", jatkoi Fouquet kolkosti, "mitä minä sanoinkaan, hyvä

Jumala! Polttaa Vaux! Hävittää palatsini! Mutta Vaux ei ole minun;
sen rikkauksiin, sen ihmeisiin on tosin nautinto-oikeus sillä, joka ne
on maksanut. Mutta oleellisesti nämä ihanuudet kuuluvat niille, jotka
ne ovat luoneet. Vaux kuuluu Le Brunille, Vaux kuuluu Le Nôtrelle,
Pélissonille, Levaulle, la Fontainelle, Vaux kuuluu Molièrelle, joka
täällä on esityttänyt Kiusanhenget-ilveilynsä. Sanalla sanoen Vaux
kuuluu jälkimaailmalle. Näette hyvin, herra d'Artagnan, että minulla
ei enää ole linnaani."

"Kas", virkkoi d'Artagnan, "tuota ajatusta minä rakastan ja siitä

tunnen jälleen herra Fouquetin. Se saa minut unohtamaan Broussel-
paran enkä näe enää vanhan frondelaisen vetistelyä. Jos olette
vararikon oma, monseigneur, niin suhtautukaa asiaan tyynesti; tekin,
mordioux, kuulutte tulevaisuudelle, eikä teillä ole oikeutta itseänne
pienentää! Katselkaahan minua, joka muka olen teitä ylempi, koska
teidät vangitsen. Kohtalo, joka jakelee osat tämän maailman
huvinäyttelijöille, on minulle antanut vähemmän kauniin, vähemmän
hauskan kuin teillä oli. Minä näettekös kuulun niihin, joiden mielestä
kuningasten ja mahtimiesten osat ovat arvokkaampia kuin
kerjäläisten ja lakeijain. Parempi on näyttämölläkin, muuallakin kuin
maailman näyttämöllä, esiintyä komeassa puvussa ja märehtiä
kaunista kieltä kuin höylätä lattiaa ruojukengällä tai hyväilyttää
selkärankaansa rohtimiin käärityillä kepeillä. Sanalla sanoen, te olette
yltäkyllin käytellyt kultaa, olette käskenyt, olette nauttinut. Minä olen
laahannut kammitsaani, totellen ja kärsien. No niin, vaikka olenkin
vähäarvoinen teidän rinnallanne, monseigneur, vakuutan teille, että
tekojeni muisto on minulle kiihoittimena, joka estää minua liian pian
taivuttamasta vanhaa päätäni. Minä pysyn loppuun asti hyvänä
ratsuhevosena ja kaadun suorana, aivan ehjänä ja elävänä,
huolellisesti valittuani paikkani. Tehkää te kuten minäkin, herra
Fouquet; siitä ei asianne pahene. Sellaista tapahtuu vain kerran
teidänlaisillenne miehille. Kaikki riippuu siitä, että silloin säilyttää vain
tanakan ryhdin. On latinankielinen sananlasku, jonka muodon olen
unohtanut, mutta sisällön muistan, sillä useammin kuin kerran olen
sitä miettinyt; se kuuluu: 'Loppu työn kaunistaa.'"

Fouquet nousi, laski käsivartensa d'Artagnanin kaulaan ja painoi

hänet rintaansa vasten, samalla kun hän toisella kädellään puristi
hänen kättänsä.

"Se oli kaunis saarna", kiitti hän hetkisen vaitiolon jälkeen.

"Muskettisoturin saarna, monseigneur."

"Te olettekin kiintynyt minuun, koska sanotte minulle kaiken tuon."

"Kukaties."

Fouquet kävi jälleen miettiväiseksi. Kotvasen kuluttua hän kysyi:

"Mutta missä lieneekään herra d'Herblay?"

"Niin, tosiaankin!"

"En rohkene pyytää teitä häntä etsimään."

"Jos pyytäisittekin, en sitä enää tekisi, herra Fouquet. Se olisi

varomatonta. Se saattaisi tulla tiedoksi, ja Aramis, jolla ei ole mitään
osaa kaikkeen tähän, voisi joutua ikävyyksiin ja tulla vedetyksi
kanssanne samaan onnettomuuteen."
 "Niinpä odotan päivää", virkkoi Fouquet.

"Niin, se on parasta."

"Mitä teemme kunnes aamu valkenee?"

"En ollenkaan osaa sanoa, monseigneur."

"Tehkää minulle palvelus, herra d'Artagnan."

"Hyvin mielelläni."

"Te vartioitsette minua, minä pysyn paikoillani; silloin toimitte

täydellisesti ohjeittenne mukaan, eikö niin?"

"Tietenkin."

"No niin, jääkäähän minun varjokseni! Minä rakastan enemmän

sitä varjoa kuin mitään muuta."

D'Artagnan kumarsi.

"Mutta unohtakaa olevanne muskettisoturien kapteeni d'Artagnan;

unohtakaa, että minä olen raha-asiain yli-intendentti Fouquet, ja
puhukaamme minun asioistani."

"Peijakas, se on okaista!"

"Todellako?"

"Niin; mutta teidän tähtenne, herra Fouquet, olen valmis

mahdottomiinkin."

"Kiitos. Mitä kuningas sanoi teille?"

 "Ei mitään."

"Ah, noinko te juttelette?"

"Lempo!"

"Mitä ajattelette asemastani?"

"En mitään."

"Kuitenkin, jos vain tahdotte…"

"Teidän asemanne on vaikea."

"Missä suhteessa?"

"Siksi että olette kotonanne."

"Olkoon se kuinka vaikea tahansa, käsitän sen hyvin."

"Pardieu, luulotteletteko, että kellekään muulle osoittaisin niin

suurta avomielisyyttä?"

"Mitä, — avomielisyyttäkö? Oletteko te ollut minulle avomielinen,

kun kieltäydytte ilmoittamasta pienintäkään seikkaa?"

"No, niin huomaavaista mutkittelua sitten."

"Sen uskon paremmin."

"Ka, monseigneur, kuulkaahan, miten olisin menetellyt jonkun

toisen kanssa kuin teidän. Olisin saapunut ovellenne palvelijainne
poistuttua, tai elleivät ne olisi olleet poissa, olisin odottanut heidän
lähtöään ja kaapannut heidät yksitellen kuin pesästään karkoitetut
kaniinit; olisin pistänyt heidät putkaan, ojentautunut käytävänne
matolle ja aavistamattanne pidellen teitä toisella kädelläni olisin
säilyttänyt teidät herrani aamiaiseksi. Siten olisi välttynyt kaikki
juoruilu, kaikki vastustus, kaikki melu; mutta myöskään ei herra
Fouquet olisi saanut asiasta edeltäpäin tietää, ei olisi tullut
kysymykseen mitään pidättyväisyyttä, mitään sellaisia myönnytyksiä,
joita hienotuntoiset miehet ratkaisevalla hetkellä tekevät toisilleen.
Olisitteko tyytyväinen sellaiseen menetelmään?"

"Se saa minut vapisemaan."

"Eikö totta? Olisi ollut surullista ilmestyä huomenna

äkkiarvaamatta vaatimaan miekkaanne."

"Oi, monsieur, silloin olisin kuollut häpeästä ja vimmasta!"

"Te esitätte kiitollisuutenne liian kaunopuheisesti; minä en ole

suinkaan tehnyt kylliksi, uskokaa minua."

"Totisesti, monsieur, ette saa minua koskaan sitä tunnustamaan."

"No niin, monseigneur, jos olette tyytyväinen minuun, jos olette

toipunut kolauksesta, jota olen parhaani mukaan koettanut
lieventää, antakaamme ajan lentää. Te olette lopen uuvuksissa,
teidän on mietiskeltävä. Pyydän teitä hartaasti, nukkukaa tai olkaa
nukkuvinanne vuoteellanne tai vuoteessanne. Minä nukahdan tähän
nojatuoliin, ja uneni on niin sikeätä, että kanuunanlaukauksetkaan
eivät minua herättäisi."

Fouquet hymyili.

"Teen kuitenkin poikkeuksen", jatkoi kapteeni, "sen tapauksen

varalta, että avattaisiin ovea, näkyväistä tai salaista — mentäisiin
ulos tai tultaisiin sisään. Oh, silloin on korvani äärimmäisen herkkä!
Pieninkin narahdus säpsähdyttää minua. Se johtuu luontaisesta
vastenmielisyydestä. Menkää tuonne, tulkaa tänne, kävelkää pitkin
lattiaa; kirjoittakaa, hävittäkää kirjoituksia, repikää rikki, polttakaa;
mutta älkää koskeko avaimeen tai lukkoon, älkää kajotko
ovenripaan, sillä silloin te kavahduttaisitte minut jalkeille, ja se
ärsyttäisi hirveästi hermojani."

"Tosiaankin, herra d'Artagnan", virkkoi Fouquet, "te olette älykkäin

ja kohteliain mies, mitä tunnen, ja vain yhtä asiaa pahoittelen,
nimittäin että olen joutunut tuntemaan teidät näin myöhään."

D'Artagnan päästi huoahduksen, joka merkitsi:

— Ah, ehkä olette saanut sen kokemuksen liian aikaisin!

Sitten hän vaipui nojatuoliinsa, Fouquetin puolittain makaavassa

asennossa tukiessa itseään kyynärpäällään ja mietiskellessään
seikkailuaan.

Ja jättäen kynttilän palamaan odottelivat molemmat täten aamun

koittoa, ja milloin Fouquet huokaili liian äänekkäästi, d'Artagnan
kuorsasi sitä kovemmin.

Ei kukaan, ei edes Aramis tullut heidän lepoaan häiritsemään;

mitään melua ei kuulunut suuressa talossa.

Ulkona kunniavahdit ja muskettisoturien partiot narskuttivat

hiekkaa saappaillaan; se tiesi nukkuville sitä turvallisempaa lepoa.
Tähän on enää vain lisättävä tuulen humina ja suihkulähteiden
suhina, jotka jatkavat keskeytymätöntä leikkiään välittämättä niistä
pikkuseikoista, jotka muodostavat ihmisen elämän ja kuoleman.
 226.

Aamu.

Bastiljiin suljetun ja siellä epätoivoissaan telkiä ja ristikkotankoja

vastaan ponnistelevan kuninkaan surullisen kohtalon vastapainoksi ei
muinaisten kronikoitsijain kaunopuheisuus jättäisi asettamatta
kuninkaallisen vuodeteltan alla uinailevaa Filipiä. Eipä niin, että
tuollainen retooristen vaikutusten etsiminen aina olisi hylättävää tai
aina harhaan siroittelisi niitä kukkia, joilla tahdotaan historiaa
koristaa. Mutta meille suotaneen anteeksi, että tässä siloitamme
vastakohdan ja esitämme oman harrastuksemme mukaan toisen
taulun, joka muodostuu edellisen täytteeksi.

Nuori prinssi laskeutui alas piispan suojasta, kuten kuningas oli

laskeutunut unenjumalan kammiosta. Herra d'Herblayn
painalluksesta kupukatto hiljaa vaipui, ja Filip joutui kuninkaallisen
sängyn eteen, joka oli jälleen kohotettu ylös, senjälkeen kun se oli
sijoittanut vankinsa maanalaisten holvien uumeniin.

Yksinään tässä loistossa, yksinään kaikessa mahtavuudessaan,

yksinään astumassa esitettäväkseen säädettyyn osaan Filip tunsi
sielunsa ensi kertaa aukenevan niille tuhansille liikutuksille, jotka
ovat kuninkaansydämen elonsykähdyksiä.

Mutta hän kävi kalpeaksi katsellessaan tuota tyhjää, veljensä

ruumiista vielä rutistunutta vuodetta.

Tämä mykkä rikostoveri oli palannut pantuaan työnsä täytäntöön.

Sen kanssa palasivat rikoksen jäljet; se haastoi syylliselle avomielistä
ja karkeata kieltä, jota rikokseen osallinen ei koskaan häikäile
käyttää kumppanilleen. Se puhui totta.

Kumartuessaan paremmin nähdäkseen huomasi Filip veljensä

kylmästä hiestä vielä kostean nenäliinan, hiestä, joka oli tihkunut
Ludvig XIV:n otsasta. Tuo merkki peloitti Filipiä niinkuin Abelin veri
hirmustutti Kainia.

— No, tässä nyt katselen kohtaloani suoraan silmiin, — tuumi Filip

itsekseen, silmät hehkuen tulta ja kasvot kalmankalpeina. — Tuleeko
siitä peloittavampi kuin vankeuteni on ollut surullinen? Muistanko
aina kuunnella sydämeni arastelua, kun ajatukseni pyrkivät joka
askeleella valtaan… No niin, kuningas on levännyt tässä vuoteessa;
tuon kuopan on hänen päänsä painanut pielukseen, tämä nenäliina
on hänen katkeruutensa kyynelistä pehminnyt, ja minä epäröin
laskeutua tälle vuoteelle, puristaa kädelläni tätä kuninkaan
vaakunalla ja nimikirjaimilla merkittyä nenäliinaa…! No,
seuratkaamme herra d'Herblayta, joka tahtoo, että työ olisi jo astetta
ylempänä kuin ajatus; seuratkaamme herra d'Herblaytä, joka aina
ajattelee itseään ja nimittää itseään rehelliseksi mieheksi, kun ei ole
närkästyttänyt tai pettänyt muita kuin vihollisiansa. Tässä vuoteessa
olisin minä levännyt, ellei Ludvig XIV olisi äitimme rikoksen
perusteella sitä minulta riistänyt. Tämä Ranskan vaakunalla kirjailtu
nenäliina olisi kuulunut minun käytettäväkseni, jos, kuten herra
d'Herblay on huomauttanut, minut olisi jätetty paikalleni
kuninkaalliseen kehtoon. Filip, Ranskan poika, asetu jälleen
vuoteeseesi! Filip, Ranskan ainoa kuningas, ota takaisin
vaakunakilpesi! Filip, Ludvig XIII:n ainoa mahdollinen perillinen, älä
tunne sääliä anastajaa kohtaan, jota tälläkään hetkellä ei kaivele
katumus kaikesta, mitä olet saanut kärsiä!
 Näin pääteltyänsä Filip ruumiinsa vaistomaisen vastahakoisuuden
uhalla, tahtoaan painostavasta puistatuksesta ja kauhusta huolimatta
asettui kuninkaalliseen vuoteeseen, pakottaen lihaksensa painumaan
Ludvig XIV:n vielä lämpimälle sijalle, samalla kun hän laski hiestä
kostean nenäliinan otsalleen.

Kun Filipin pää vaipui taaksepäin pehmoiseen patjaan, huomasi

hän otsansa yläpuolella Ranskan kruunun, jota tiedämme
kultasiipisen enkelin kannatelleen.

Kuvitelkaamme nyt mielessämme tämä synkkäkatseinen ja

ruumiiltaan värisevä kuninkaallinen tungettelija. Hän muistuttaa
myrsky-yönä eksynyttä tiikeriä, joka kaislikon ja tuntemattoman
rotkon kautta on harhaantunut etsimään suojaa poissaolevan
jalopeuran luolasta. Kissansukuinen haju viettelee sitä puoleensa,
tuo sen tavallisen asumuksen haalea huuru. Se löytää kuivan
ruohovuoteen, murskattuja, ytimestä tahmeita luita. Se saapuu,
tirkistelee leimuavalla ja terävällä katseellansa varjoon; se ravistaa
vettä valuvia jäseniään, liejun ryvettämää turkkiaan ja kyyristyy
raskaasti, paksu kuono valtavien käpälien päällä, valmiina
nukkumaan, mutta yhtä valmiina taisteluun. Tuon tuostakin luolan
rakosista välähteli salama, vastakkain iskevien oksien jyty, vinkuen
putoava kivet, epämääräinen vaaran aavistus vavahduttaa sen tästä
uupumuksen tuottamasta horrostilasta.

Jalopeuran makuusijalla nukkuminen saattaa kutkuttaa

kunnianhimoa, mutta makaaja ei voi toivoa nukkuvansa sillä
rauhallisesti..

Filip tarkkasi kaikkia ääniä, hän antoi sydämensä ailahdella

kaikkinaisten peloitusten henkäyksissä. Mutta luottaen suurenmoisen
päätöksensä moninkertaiseksi tekemään voimaansa hän odotti
heikkoutta tuntematta, että joku ratkaiseva seikka osoittaisi hänelle,
mihin hän kelpasi. Hän toivoi, että joku suuri vaara valaisisi häntä,
kuten myrskyn fosforiheijastukset näyttävät purjehtijoille, kuinka
korkeina ne aallot kuohuvat, joita vastaan he kamppailevat.

Mutta mitään ei sattunut. Äänettömyys, levottomien sydämien

verivihollinen, kunnianhimoisten kammottavin mörkö, kietoi kaiken
yötä varastetun kruunun alla lepäävän Ranskan vastaisen kuninkaan
paksuun usvaansa.

Aamuyöstä livahti kuninkaalliseen kammioon olento, joka

pikemmin muistutti varjoa kuin ruumiilla varustettua ihmistä. Filip
odotti sitä eikä siis kummastunut.

"No, herra d'Herblay?" virkkoi hän.

"Niin, sire, kaikki on päättynyt!"

"Mitenkä?"

"Aivan niinkuin odotimme."

"Vastustusta?"

"Vimmattua: parkua, huutoja."

"Sitten?"

"Sitten huumaantunutta ällistystä."

"Mutta lopuksi?"

"Lopuksi täydellinen voitto ja ehdoton äänettömyys."

 "Aavistaako Bastiljin kuvernööri mitään?…"

"Ei ollenkaan. Yhdennäköisyys on menestyksemme takeena."

"Mutta ajatelkaahan, että vanki tietysti selittelee. Sainhan minäkin

siihen tilaisuuden, vaikka oli taisteltava paljon vankempaa valtaa
vastaan kuin omani."

"Siitä kaikesta olen jo huolehtinut. Muutaman päivän päästä, ehkä

pikemminkin, jos tarvis tulee, toimitamme pidätetyn vankilastansa ja
karkoitamme hänet niin etäiseen maahan…"

"Maanpaosta voi tulla takaisin, herra d'Herblay."

"Niin kauaksi, sanoin, että ihmisen ruumiilliset voimat ja hänen

elämänsä mitta eivät riittäisi paluuseen."

Taaskin nuoren kuninkaan ja piispan katseet liittyivät kylmässä

yhteisymmärryksessä.

"Entä herra du Vallon?" kysyi Filip kääntääkseen puheen toisaalle.

"Hän esittäytyy luonanne tänään ja onnittelee teitä salavihkaa

siitä, että pelastuitte vallantavoittelijan vehkeestä."

"Mitä hänestä tehdään?"

"Herra du Vallonista?"

"Herttua, eikö niin?"

"Herttua kyllä", vastasi Aramis omituisesti hymyillen.

"Miksi nauratte, herra d'Herblay?"

 "Nauran teidän majesteettinne ennakkonäkemystä."

"Mitä sillä tarkoitatte?"

"Teidän majesteettinne kaiketi pelkää, että tuosta Portos-parasta

tulisi kiusallinen todistaja, ja tahdotte hänestä päästä."

"Nimittämällä hänet herttuaksi?"

"Varmaan. Te tapatte hänet; hän kuolee ilosta, ja salaisuus

hautautuu hänen kanssaan."

"Oh, hyvä Jumala!"

"Minä menetän hänessä peräti hyvän ystävän", virkkoi Aramis

tyynesti.

Tällä hetkellä ja kesken näitä joutavia pakinoita, joihin molemmat

salaliittolaiset kätkivät ilonsa ja ylpeytensä menestyksestä, Aramis
kuuli jotakin, mikä sai hänet heristämään korviansa.

"Mitä nyt?" kysyi Filip.

"Aamu valkenee: tulee ensimmäisen toimenpiteenne hetki, sire."

"Miten?"

"No, ennen kuin eilen illalla laskeuduitte levolle tähän vuoteeseen,

olitte luultavasti päättänyt tehdä jotakin tänä aamuna päivän
koittaessa?"

"Minä sanoin muskettisoturieni kapteenille", vastasi nuori mies

vilkkaasti, "että odotan häntä."
 "Jos hänelle niin sanoitte, niin hän on tulossa, sillä hän on
täsmällinen mies."

"Kuulen astuntaa eteishuoneesta."

"Se on hän."

"Hei, aloittakaamme hyökkäys!" huudahti nuori kuningas

päättäväisenä.

"Varokaa", hillitsi Aramis. "Hyökkäyksen aloittaminen

d'Artagnanista olisi mielettömyyttä. D'Artagnan ei tiedä mitään,
d'Artagnan ei ole mitään nähnyt, d'Artagnanilla ei ole
kaukaisintakaan aavistusta salaisuudestanne. Mutta jos hän
tunkeutuu tänne nyt ensimmäisenä, niin hän vainuaa tapahtuneen
jotakin, mistä hänen on otettava vaari. Katsokaas, sire, ennen kuin
päästätte tänne d'Artagnanin, täytyy meidän hyvin tuulettaa huone
tai laskea tänne niin paljon väkeä, että valtakunnan herkkävainuisin
ajokoira hämääntyy kaksienkymmenien erilaisten jälkien
harhaannuttamana."

"Mutta miten lähettää hänet pois, kun kerran olen luvannut

hänelle puhuttelun?" huomautti prinssi, kärsimättömänä mittelemään
voimiansa noin pelättävän vastustajan kanssa.

"Minä otan sen huolekseni", tarjousi piispa, "ja aluksikin aion

antaa iskun, joka pökerryttää miehemme."

"Hänkin voi sitten iskeä", lisäsi kuningas vilkkaasti.

Samassa kuuluikin ulkoa koputusta. Aramis ei ollut erehtynyt.

D'Artagnan siellä ilmoitti tulostaan.
 Näimme hänen viettävän yönsä filosofoiden herra Fouquetin
kanssa; mutta muskettisoturi oli sitten melko lailla väsynyt
nukkumisen teeskentelystä, ja heti kun aamun kajo ilmestyi
sinervällä hohteellansa valaisemaan yli-intendentin huoneen uhkeita
kattoreunuksia, nousi d'Artagnan nojatuolistaan, kohensi
miekkaansa, siveli pukuaan hihalla ja harjasi hattuaan kuten
vartioväen sotilas, joka on menossa korpraalinsa tarkastettavaksi.

"Te lähdette?" kysyi Fouquet.

"Niin, monseigneur; entä te?"

"Minä jään."

"Kunniasanallanne?"

"Kunniasanallani."

"Hyvä. Minä muuten menenkin vain saamaan vastauksen,

tiedättehän."

"Kuulemaan tuomioni, tarkoitatte."

"Ka, minussapa on vähän vanhaa roomalaista: tänä aamuna

noustessani huomasin, että miekkani ei ollut tarttunut mihinkään
kurenauhaan ja että olkavyö oli hyvässä asennossa. Se on
pettämätön merkki."

"Menestystä ennustava?"

"Niin, ajatelkaahan: joka kerta kun tämä kirottu puhvelinnahka

takertui selkääni, tiesi se rangaistusta herra de Trévillelle tai rahojen
epäämistä herra de Mazarinin kassasta. Jos taas miekka takertui itse
olkavyöhön, ennusti se kiusallista tehtävää, jollaisia minulle on
sattunut kautta elämäni. Joka kerta kun miekka tanssi huotrassaan,
odotti minua onnellinen kaksintaistelu. Aina kun se havahtumisen
hetkellä lipsahti pohkeitten väliin, sain lievän haavan, ja jos se
kokonaan luiskahti huotrasta, tiesin tuotapikaa jääväni lepäämään
taistelutantereelle ja saavani parin, kolmen kuukauden ajan tyytyä
haavuriin ja kääreisiin."

"En totisesti aavistanut teidän hankkivan niin valaisevia tietoja

säilältänne", virkkoi Fouquet heikolla hymyllä taistellen
masennustansa vastaan. "Onko teillä pistin- vai lyömämiekka? Onko
sen kärki loihdittu vai teräkö taiottu?"

"Miekkani, näettekös, on osa omaa ruumistani", haastoi vain soturi

edelleen. "Olen kuullut sanottavan, että jotkut ottavat osviittaa
säärensä jumotuksesta tai ohimonsa jyskytyksestä. Minä saan
ennemerkit miekastani. No niin, se ei ole ilmoittanut minulle mitään
tänä aamuna. Kah, tosiaankin, solahtihan se juurikään aivan
itsestään hankkiluksen mutkanpohjaan. Tiedättekö, mitä se
ennustaa?"

"En."

"No, se tietää, että tänään saan toimittaa vangitsemisen."

"Ah", virkkoi yli-intendentti pikemmin kummastuneena kuin

pahastuksissaan tästä suorapuheisuudesta, "ellei miekkanne
kuitenkaan ole ennustanut teille mitään ikävää, niin vangitsemiseni
siis tyydyttääkin mieltänne?"

"Teidän vangitsemisenne! Teidän?"

 "Tietysti… jos enteenne…"

"Eihän se koske teitä, kun kerran jo eilen toimitin tämän

pidätyksen.
Sentähden olen huoletta tämän päivän hommista."

Ja ihan hellän herttaisesti lausuttuaan nämä sanat kapteeni jätti

hyvästi herra Fouquetille, mennäkseen kuninkaan luo.

Hän oli astumassa huoneen kynnyksen yli, kun Fouquet virkkoi:

"Viimeinen suopeuden osoitus."

"Olkoon menneeksi, monseigneur."

"Herra d'Herblay, — sallikaa minun tavata herra d'Herblaytä."

"Minä toimitan hänet luoksenne."

D'Artagnan tuskin uskoi osanneensa niin oikeaan. Oli sallittu, että

hänen päivänsä kuluisi aamun antamien merkkien mukaan.

Hän siis ilmestyi koputtamaan kuninkaan ovelle, kuten edellä

mainitsimme. Ovi aukeni. Kapteeni saattoi luulla itse kuninkaan
tulleen sitä avaamaan; tämä otaksuma ei ollut mahdoton sen
kiihtymyksen jälkeen, jonka valtaan muskettisoturi oli edellisenä
iltana Ludvig XIV:n jättänyt. Mutta valmistautuessaan kunnioittavasti
tervehtimään kuningasta hän näkikin edessään Aramiksen pitkät ja
järkkymättömän tyynet kasvot. Ei paljon puuttunut, ettei hän
parahtanut, — niin yletön oli hänen ihmetyksensä.

"Aramis!" huudahti hän.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com