Digital Signal Processing using MATLAB 3rd

Edition Schilling Solutions Manual download

https://testbankdeal.com/product/digital-signal-processing-using-
matlab-3rd-edition-schilling-solutions-manual/

Explore and download more test bank or solution manual

at testbankdeal.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit testbankdeal.com
for more options!.

Digital Signal Processing Using MATLAB A Problem Solving

Companion 4th Edition Ingle Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/digital-signal-processing-using-
matlab-a-problem-solving-companion-4th-edition-ingle-solutions-manual/

Applied Digital Signal Processing 1st Edition Manolakis

Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/applied-digital-signal-
processing-1st-edition-manolakis-solutions-manual/

Introduction to Digital Signal Processing 1st Edition

Blandford Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/introduction-to-digital-signal-
processing-1st-edition-blandford-solutions-manual/

M Advertising 1st Edition Arens Test Bank

https://testbankdeal.com/product/m-advertising-1st-edition-arens-test-
bank/
Principles of Incident Response and Disaster Recovery 2nd
Edition Whitman Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/principles-of-incident-response-and-
disaster-recovery-2nd-edition-whitman-solutions-manual/

Payroll Accounting 2015 1st Edition Landin Test Bank

https://testbankdeal.com/product/payroll-accounting-2015-1st-edition-
landin-test-bank/

Principles Of Risk Management And Insurance 12th Edition

Rejda Solutions Manual

https://testbankdeal.com/product/principles-of-risk-management-and-
insurance-12th-edition-rejda-solutions-manual/

Ethics in Information Technology 3rd Edition Reynolds Test

Bank

https://testbankdeal.com/product/ethics-in-information-technology-3rd-
edition-reynolds-test-bank/

Staffing Organizations 9th Edition Heneman Solutions

Manual

https://testbankdeal.com/product/staffing-organizations-9th-edition-
heneman-solutions-manual/
Practical Financial Management 7th Edition Lasher Test
Bank

https://testbankdeal.com/product/practical-financial-management-7th-
edition-lasher-test-bank/
 Chapter 6
6.1 Consider the following noise-corrupted periodic signal. Here v(k) is white noise uniformly
distributed over [−.5, .5].

x(k) = 3 + 2 cos(.2πk)
y(k) = x(k) + v(k)

(a) Find the average power of the noise-free signal, x(k).

(b) Find the signal to noise ratio of y(k).
(c) Suppose y(k) is sent through an ideal lowpass filter with cutoff frequency, F0 = .15fs to
produce z(k). Is the signal x(k) affected by this filter? Find the signal-to-noise ratio of
z(k).

Solution

(a) Using the trigonometric identities from Appendix 2,

x2 (k) = 9 + 6 cos(.2πk) + 4 cos2 (.2πk)

 
1 + cos(.4πk)
= 9 + 6 cos(.2πk) + 4
2
= 11 + 6 cos(.2πk) + 2 cos(.4πk)

Thus the average power of the noise-free signal is

Px = E[x2(k)]
= 11

(b) From Appendix 2 the average power of white noise uniformly distributed over [−c, c] is
Pv = c2 /3. Thus Pv = 1/12 and from Definition 6.1, the signal to noise ratio is

407
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
  
Px
SNR(y) = 10 log10
Pv
 
11
= 10 log10
1/12
= 10 log10 (132)
= 21.2057 dB

(c) The frequencies present in the signal are f0 = 0 and f1 where

2πf1 kT = .2πk

The frequency of the cosine term is

.2
f1 =
2T
= .1fs

Thus x(k) is not distorted by the filtering. However, since F0 < fs /2, the average power
of the noise is reduced as follows.

 
F0 1
Pv =
fs /2 12
.3
=
12
= .0235

Thus the new signal to noise ratio is


Px
SNR(z) = 10 log10
.6Pv
 
11
= 10 log10
.0235
= 26.7069 dB

408
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
6.2 Consider the problem of designing an mth order type 3 linear-phase FIR filter having the
following amplitude response.

Ar (f ) = sin(2πf T ) , 0 ≤ f ≤ fs /2

(a) Assuming m = 2p for some integer p, find the coefficients using the windowing method
with the rectangular window.
(b) Find the filter coefficients using the windowing method with the Hamming window.

Solution

(a) Using the trigonometric identities from Appendix 2 and (6.2.9) we have

Ar (f ) sin[2π(k − .5m)f T ] = sin(2πf T ) sin[2π(k − p)f T ]

cos[2π(k − p − 1)f T ] − cos[2π(k − p + 1)f T ]
=
2

Thus from (6.2.9) the desired impulse response is

fs /2  
cos[2π(k − p − 1)f T ] − cos[2π(k − p + 1)f T ]
Z
h(k) = −2T df
0 2
Z fs /2
= −T {cos[2π(k − p − 1)f T ] − cos[2π(k − p + 1)f T ]}df
0
  fs /2
sin[2π(k − p − 1)f T ] sin[2π(k − p + 1)f T ]
= −T − , k 6= p ± 1
2π(k − p − 1)T 2π(k − p + 1)T 0
= 0 , k 6= p ± 1

When k = p + 1

fs /2  
1 − cos(4πf T )
Z
h(p + 1) = −2T df
0 2
−T fs
=
2
−1
=
2

409
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 Similarly, when k = p − 1

fs /2  
cos(−4πf t) − 1
Z
h(p − 1) = −2T df
0 2
−T (−fs )
=
2
1
=
2

Thus the filter coefficients using the rectangular window are

h(k) = .5[δ(k − p − 1) − δ(k − p + 1)]


 .5 , k = p + 1
= −.5 , k = p − 1
0 , otherwise


(b) Using (6.2.12) and Table 6.2, the numerator coefficients using the Hamming window are

bi = w(i)h(i)
= .5[w(p + 1)δ(i − p − 1) − w(p − 1)δ(i − p + 1)]

 .5{.54 − .46 cos[π(p + 1)/p]} , i = p + 1
= −.5{.54 − .46 cos[π(p − 1)/p]} , i = p − 1
0 , otherwise


6.3 Suppose a lowpass filter of order m = 10 is designed using the windowing method with the
Hanning window and fs = 2000 Hz.

(a) Estimate the width of the transition band.

(b) Estimate the linear passband ripple and stopband attenuation.
(c) Estimate the logarithmic passband ripple and stopband attenuation.

Solution

410
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 (a) Using Table 6.3, the normalized width of the transition band is

3.1
B̂ ≈
m
= .31

Thus the width of the transition band is

B = B̂fs
= .31(2000)
= 620 Hz

(b) From Table 6.3, the linear passband ripple and stopband attenuation are

δp = .0063
δs = .0063

(c) From Table 6.3, the logarithmic passband ripple and stopband attenuation are

Ap = .055 dB
As = 44 dB

√
6.4 Consider the problem of using the windowing method to design a lowpass filter to meet the
following specifications.

(fs , Fp , Fs) = (200, 30, 50) Hz

(Ap , As) = (.02, 50) dB

(a) Which types of windows can be used to satisfy these design specifications?
(b) For each of the windows in part (a), find the minimum order of filter m that will satisfy
the design specifications.
(c) Assuming an ideal piecewise-constant amplitude response is used, find an appropriate
value for the cutoff frequency Fc .

411
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 Solution

(a) From Table 6.3, the only windows that satisfy the passband ripple and stopband atten-
uation specifications are the Hamming and the Blackman windows.
(b) The normalized transition bandwidth required is

|Fs − Fp |
B̂ =
fs
|50 − 30|
=
100
= .2

For the Hamming window, the normalized transition bandwidth is B̂ = 3.3/m. Thus
3.3/m = .2 or

 
3.3
m = ceil
.2
= ceil(16.5)
= 17

For the Blackman window, the normalized transition bandwidth is B̂ = 5.5/m. Thus
5.5/m = .2 or


5.5
m = ceil
.2
= ceil(27.5)
= 28

Thus the Blackman window requires a higher order filter to meet the transition band-
width specification, but it has superior passband ripple and stopband attenuation.
(c) The ideal cutoff frequency should be placed in the middle of the transition band. Thus

Fp + Fs
Fc =
2
= 40 Hz

412
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
6.5 Suppose the windowing method is used to design an mth order lowpass FIR filter. The
candidate windows include rectangular, Hanning, Hamming, and Blackman.

(a) Which window has the smallest transition band?

(b) Which window has the smallest passband ripple, Ap ?
(c) Which window has the largest stopband attenuation, As ?

Solution

(a) From Table 6.3, the rectangular window has the smallest transition band with a normal-
ized transition bandwidth of B̂ = .9/m.
(b) From Table 6.3, the Blackman window has the smallest passband ripple with Ap = .002
dB.
(c) From Table 6.3, the Blackman window has the largest passband attenuation with As = 75
dB.

6.6 A linear-phase FIR filter is designed with the windowing method using the Hanning window.
The filter meets its transition bandwidth specification of 200 Hz exactly with a filter of order
m = 30.

(a) What is the sampling rate, fs ?

(b) Find the filter order needed to achieve the same transition bandwidth using the Hamming
window.
(c) Find the filter order needed to achieve the same transition bandwidth using the Blackman
window.

Solution

(a) From Table 6.3, the Hanning window has a normalized transition bandwidth of B̂ =
3.1/m. The actual transition bandwidth is B = B̂fs . Thus 3.1fs /m = 200 where
m = 30. Solving for fs yields

200(30)
fs =
3.1
= 1935.5 Hz

413
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 (b) The required normalized transition bandwidth is

200
B̂ =
fs
= .1033

Using Table 6.3, the Hamming window has a normalized transition bandwidth of 3.3/m.
Thus the required filter order is

 
3.3
m = ceil
.1033
= ceil(31.9355)
= 32

(c) Using Table 6.3, the Blackman window has a normalized transition bandwidth of 5.5/m.
Thus the required filter order is

 
5.5
m = ceil
.1033
= ceil(53.2258)
= 54

6.7 Consider the problem of designing an ideal linear-phase bandstop FIR filter with the win-
dowing method using the Blackman window. Find the coefficients of a filter of order m = 40
using the following cutoff frequencies.

(fs , Fs1 , Fs2 ) = (10, 2, 4) kHz

Solution

From Table 6.1 with m = 40 and p = 20, the bandstop impulse response is

414
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 sin[2π(k − p)Fs1 T ] − sin[2π(k − p)Fs2 T ]
h(k) =
2
sin[2π(k − 20).2] − sin[2π(k − 20).4]
=
2
sin[.4π(k − 20)] − sin[.8π(k − 20)]
= , k 6= 20
2

At k = p we have

h(20) = 1 − 2(Fs2 − Fs1 )T

= 1 − 2(.4 − .2)
= .6

Using (6.2.12) and Table 6.2, the numerator coefficients for a Blackman window are as follows
when i 6= 20

bi = w(i)h(i)
= .5[.42 − .5 cos(πi/20) + .08 cos(2πi/20)]{sin[.4π(i − 20)] − sin[.8π(i − 20)]}

When i = 20,

b20 = w(20)h(20)
= [.42 + .5 + .08].6
= .6

6.8 Consider the problem of designing a type 1 linear-phase windowed FIR filter with the following
desired amplitude response.

Ar (f ) = cos(πf T ) , 0 ≤ |f | ≤ fs /2

Suppose the filter order is even with m = 2p. Find the impulse response h(k) using a
rectangular window. Simplify the expression for h(k) as much as possible.

415
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 Solution

Using the trigonometric identities from Appendix 2 and (6.2.6)

Ar (f ) cos[2π(k − .5m)f T ] = cos(πf T ) cos[2π(k − p)f T ]

cos[2π(k − p + .5)f T ] + cos[2π(k − p − .5)f T ]
=
2

Thus from (6.2.6) the desired impulse response is

fs /2  
cos[2π(k − p + .5)f T ] + cos[2π(k − p − .5)f T ]
Z
h(k) = 2T df
0 2
Z fs /2
= T {cos[2π(k − p + .5)f T ] + cos[2π(k − p − .5)f T ]}df
0
sin[2π(k − p + .5)f T ] sin[2π(k − p − .5)f T ] fs /2
 
= T +
2π(k − p + .5)T 2π(k − p − .5)T 0
sin[π(k − p + .5)] sin[π(k − p − .5)]
= +
2π(k − p + .5) 2π(k − p − .5)
sin[π(k − p)] cos(π/2) + cos[π(k − p)] sin(π/2) sin[π(k − p − .5)]
= +
2π(k − p + .5) 2π(k − p − .5)
cos[π(k − p)] sin[π(k − p)] cos(π/2) − cos[π(k − p)] sin(π/2)
= +
2π(k − p + .5) 2π(k − p − .5)
cos[π(k − p)] cos[π(k − p)]
= −
2π(k − p + .5) 2π(k − p − .5)
(−1)k−p
 
1 1
= −
2π k − p + .5 k − p − .5
(−1)k−p−1
= , 0 ≤ k ≤ 2p
2π[(k − p)2 − .25]

6.9 Consider the problem of designing a type 1 linear-phase bandpass FIR filter using the fre-
quency sampling method. Suppose the filter order is m = 60. Find a simplified expression
for the filter coefficients using the following ideal design specifications.

(fs , Fp1 , Fp2 ) = (1000, 100, 300) Hz

416
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
Visit https://testbankdead.com
now to explore a rich
collection of testbank,
solution manual and enjoy
exciting offers!
 Solution

One can use Example 6.4 as a guide. From the bandpass specifications, the desired amplitude
response is


 0 , 0 ≤ |f | < .1fs
Ar (f ) = 1 , .1fs ≤ |f | ≤ .3fs
0 , .3fs < |f | ≤ fs /2


From (6.3.1), the ith discrete frequency is fi = ifs /N where N = m + 1 = 61. Hence the
samples of the desired frequency response are


 0 , 0≤i<6
Ar (fi ) = 1 , 6 ≤ |f | ≤ 18
0 , 18 < |f | ≤ 30


From (6.3.2), the filter coefficients are

floor(m/2)  
Ar (0) 2 X 2πi(k − .5m)
bk = + Ar (fi ) cos
m+1 m+1 m+1
i=0
30  
2 X 2πi(k − 30)
= Ar (fi ) cos
61 61
i=0
18  
2 X 2πi(k − 30)
= cos , 0 ≤ k ≤ 60
61 61
i=6

√
6.10 Consider a type 3 linear-phase FIR filter of order m = 2p. Find a simplified expression for
the amplitude response Ar (f ) similar to (6.4.7), but for a type 3 linear-phase FIR filter.

Solution

Starting from (6.4.5), the frequency response of H(z) can be expressed as follows where
θ = 2πf T .

m
X
H(f ) = exp(−jrθ) bi exp[−j(i − r)θ]
i=0

417
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 For a type 3 filter of order m, the odd symmetry constraint is bm−i = −bi. Since m is even for
a type 3 filter, the middle or rth term can be separated out. Euler’s identity from Appendix
2 then can be used to combine the remaining pairs of terms as follows.

r−1
X
H(f ) = exp(−jrθ){br + bi exp[−j(i − r)θ] + bm−i exp[−j(m − i − r)θ]}
i=0
r−1
X
= exp(−jrθ) bi {exp[−j(i − r)θ] − exp[−j(m − i − r)θ]}
i=0
r−1
X
= exp(−jrθ) bi {exp[−j(i − r)θ] − exp[j(i − r − m + 2r)θ]}
i=0
r−1
X
= exp(−jrθ) bi {exp[−j(i − r)θ] − exp[j(i − r)θ]}
i=0
r−1
X
= −j2 exp(−jrθ) bi sin[(i − r)θ)]
i=0
= j exp(−jrθ)Ar (f )

Here br = 0 due to the odd symmetry. Recall that θ = 2πf T . Thus the amplitude response
for a type 3 linear-phase filter is

r−1
X
Ar (f ) = −2 bi sin[2π(i − r)f T ]
i=0

6.11 Use the results of Problem 6.10 to derive the normal equations for the coefficients of a least-
squares type 3 linear-phase filter. Specifically, find expressions for the coefficient matrix G
and the right-hand side vector d, and show how to obtain the filter coefficients from the
solution of the normal equations.

Solution

From (6.4.3) and the results of Problem 6.10, the least-squares objective function is

418
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 p
X
Jp (b) = w 2 (i)[Ar (Fi ) − Ad (Fi )]2
i=0
p
X r−1
X
2
= w (i)[−2 bi sin[2π(k − r)Fi T ] − Ad (Fi )]2
i=0 k=0

Similar to the derivation in Section 6.4 for a type 1 FIR filter, let G be the following (p+1)×r
matrix and let d be the following (p + 1) × 1 column vector.

Gik = −2w(i) sin[2π(k − r)Fi T ] , 0 ≤ i ≤ p, 0 ≤ k < r

di = w(i)Ad (Fi) , 0≤i≤p

Then the objective function can be written in vector form as

Jp (b) = (Gb − d)T (Gb − d)

From (6.4.12), the coefficient vector b which minimizes Jp (b) is then

b = (GT G)−1 GT d

Thus yields {b0 , · · · , br−1}. From the odd symmetry condition, bm−i = bi for 0 ≤ i < r and
br = 0.

6.12 Suppose the equiripple design method is used to construct a highpass filter to meet the
following specifications. Estimate the required filter order.

(fs , Fs , Fp) = (100, 20, 30) kHz

(Ap , As) = (.2, 32) dB

Solution

419
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 Using (5.2.8), the passband ripple is

δp = 1 − 10−Ap /20
= 1 − 10−.01
= .0228

Similarly, the stopband attenuation is

δs = 10−As /20
= 10−1.6
= .0251

The normalized transition bandwidth is

|Fp − Fs |
B̂ =
fs
10
=
100
= .1

Finally, from (6.5.21) the estimated equiripple filter order is

 
−[10 log10 (δp δs ) + 13]
m = ceil +1
14.6B
 
−[10 log10 {.0228(.0251)} + 13]
= ceil +1
14.6(.1)
= 15

6.13 Consider the problem of constructing an equiripple bandstop filter of order m = 40. Suppose
the design specifications are as follows.

(fs , Fp1 , Fs1 , Fs2 , Fp2 ) = (200, 20, 30, 50, 60) Hz
(δp , δs ) = (.05, .03)

420
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
 (a) Let r be the number of extremal frequencies in the optimal amplitude response. Find a
range for r.
(b) Find the set of specification frequencies, F .
(c) Find the weighting function w(f ).
(d) Find the desired amplitude response Ad (f ).
(e) The amplitude response Ar (f ) is a polynomial in x. Find x in terms of f , and find the
polynomial degree.

Solution

(a) From Proposition 6.1, the number of extrema frequencies is at least r = p + 2 where
p = m/2. This implies r ≥ 22. For a bandpass or bandstop filter the maximum number
of extremal frequencies is r = p + 5 = 25. Thus the number of extremal frequencies must
satisfy:

22 ≤ r ≤ 25

(b) From Table 6.4 and the design specifications, the set of specification frequencies for the
bandstop filter is

F = [0, Fp1] ∪ [Fs1 , Fs2 ] ∪ [Fp2 , fs /2]

= [0, 20] ∪ [30, 50] ∪ [60, 100]

(c) From the design specifications, δs /δp = .6. Thus, from (6.5.7), the weighting function is


.6 , f ∈ [0, 20] ∪ [50, 100]
w(f ) =
1 , f ∈ [30, 50]

(d) The desired amplitude response for the bandstop filter is


 1 , 0 ≤ f ≤ 20
Ad (f ) = 0 , 30 ≤ f ≤ 50
1 , 60 ≤ f ≤ 100


421
c 2017 Cengage Learning. May not be scanned, copied or duplicated, or posted to a publicly accessible
website, in whole or in part.
Other documents randomly have
different content
 "Eipä lainkaan, Jörn. Sillä katsoppas: Jos teet sen omin päin,
rupeat ylpeilemään siitä ja kuvittelet tiesi mitä itsestäsi, tulet
rehenteliääksi ja ehkä ihan narriksi. Etkä myöskään aina teekkään
hyvää; et aina osaa oikeaan myöskään; ei ole sinulle aina oikeata
iloakaan siitä, kosk'et ole tehnyt sitä itse asian vuoksi, vaan itsesi ja
ihmisten tähden. Mutta jos asetut Jumalan rinnalle ja Jumalasta
käsin teet kaikki tekosi, silloin pysyt ystävällisesti nöyränä, hymyilet
ja iloitset, tiedät varmasti, että aina teet oikein ja käsität kaiken, voit
asettua koko maailmaa vastaan ja iloita kaikesta maailmassa. Olkoon
sydämemme Jumalassa, ja kätemme koiria vastaan, kaikkea pahaa
vastaan: se kristinuskoa on."

"Sitäpä sietää kuulla", sanoi Jörn, "seista Jumalan luona, ja sitte,

hänestä käsin, tehdä hyvää: toden totta, se ei kuulu hullummalta.
Mutta luulenpa sittenkin…"

"Niin teki Vapahtajammekin, Jörn. Aina Jumalassa, ja aina koiria

vastaan! Ainoastaan että lopuksi oli häntä vastassa liika paljon koiria:
ne ottivat voiton hänestä ja repivät hänet. Vai mitä tahtoi ja teki hän
muuta, kuin taisteli Jumalan kanssa elämän ja kuoleman uhalla
hyvän puolesta?"

"Hyvä", virkkoi Jörn Uhl tähän. "Ikäänkuin liitossa Jumalan

kanssa."

"Uskossa ja luottamuksessa, Jörn."

"Aivan niin, uskossa ja luottamuksessa kaikkea pahaa vastaan,

koiria ja laiskoja, juomareita ja huonoja kyntäjiä vastaan."

"Aivan niin, Jörn, ja ensinnä omia vikoja vastaan."

 "Se on selvää", sanoi Jörn Uhl.

"Näetkö nyt?" sanoi vanhus. "Tuo takkisi huomenna minulle, minä

korjaan sen ilmaiseksi."

Hän nyökäytti päätään moneen kertaan, ja lähti, yhä nyökyttäen

päätään.

Yht'äkkiä heräsi Jörn Uhlissa ajatus: "Kysyppäs koetteeksi häneltä,

mitä hän ajattelee saarnoista, joita tuo tuolla sisällä pitää." Hän
kääntyi ympäri. Mutta ukko meni jo juoksujalkaa ja katosi puun
taakse kirkkotarhan kulmassa.

Kun Älypää Wieten seuraavana aamuna tuli noutamaan pukua,

tapansa mukaan harjatakseen sen, kertoi hän hänelle, että ukko oli
luvannut korjata sen ja vieläpä ilmaiseksi.

"Sepäs on kummallinen pyhimys", vastasi Wieten. "Mistä hän

puheli?"

Jörn Uhl katseli ajatuksissaan eteensä. "Oli hiukan hätäistä siellä

kirkonkulmassa. Mutta jos ymmärsin oikein häntä, niin sanoi hän,
että olisi kauneinta, jos jokainen lakaisisi lähimmäisensä porstuan
edustan!"

"Mokomaakin pyhimystä! Jumala varjelkoon, Jörn. Ukko menee

ihan sekaisin vielä."

"Noh", virkkoi Jörn, "miksikä niinkään? Hän on ahkera ja raitis,

kukaan ihminen ei voi sanoa hänestä mitään pahaa; hän on aina
tyytyväinen ja aina iloinen ja tiedäthän sinä, että hän teki ilmaiseksi
ripilläkäyntipuvun pikku Dierksenille."
 "Niin, entäs sitte? Onko hän saanut yhtään groschenia kokoon?
Tekee työtä kaiket päivät. Onko hänellä mitään?" Hän antoi Jörnille
nyytin ja sanoi: "Laita itsesi matkalle nyt takkinesi!" Jörn lähti
kyökistä.

Väliköllä tuumi hän: kas, siinä nyt on kolme eri mielipidettä. Sitä
nyt ei voi järkevä ihminen uskoa todeksi, mitä se siellä kirkossa
puhuu. Räätäli-ukon puheissa on ajatusta. Mutta ajatusta on
myöskin siinä, mitä Wieten sanoo. Räätäli sanoo: Pidä huolta
lähimmäisistä, Jumalan nimeen. Wieten sanoo: Pidä itsestäsi huolta,
omaan nimeesi.

Yht'äkkiä pysähtyi hän, mietti hiukan ja palasi takaisin kyökkiin.

Wieten istui, selin ovea päin käsimyllyn ääressä, ja teki työtä.
"Kuule", sanoi hän, "sinä sanot että räätäli puhuu paljasta hölyn
pölyä? Mutta sanoppas sinä, kuinka on itsesi kanssa? Sinä teet työtä
turhanpäiten ja yhä turhanpäiten tässä kolkossa talossa, jossa kolme
juomaria aivan päättömästi isännöivät, piinaat ja kiusaat itseäsi joka
päivä vastahakoisten palvelustyttöjen kanssa?"

Wieten kääntyi nopeasti, ja katsoi häntä suurin silmin. Ensikertaa

puhui Jörn hänelle itsenäisesti ajattelevana, eikä hän osannut niin
kohta mukautua siihen. "Poika", sanoi hän, "älä päättömiä puhele!
Mene töihisi äläkä rupea viisastelemaan."

Silloin lähti Jörn nyyttineen miettivänä ulos.

*****

Hänen ulkonainen elämänsä ei tosiaankaan ollut muuta kuin

vaivaa ja työtä. Isänsä sanoi toisinaan: "Hänessä on Thiesseniä
liiaksi ja elinijäkseen on hän jäävä veljiensä palkkalaiseksi." Tänään
kyntää, huomenna kylvää, ylihuomenna raskasta kotityötä,
semmoiset olivat hänen päivänsä. Aamuisin ensimmäisenä ja iltaisin
viimeisenä, ihminen jolla ei koskaan ole joutoiltaa ja pyhäpäivää.
Hänen silmänsä painuivat kiinni, kohta kun illallinen oli syöty. Silloin
lähti hän kohta kammariinsa ja nukkui sikeästi.

Hänestä tuli pitkä ja laiha, astuntansa muuttui paljosta käynnistä

raskassavisessa kyntömaassa voimakkaaksi ja raskaanhitaiseksi.
Lihaksensa tulivat vahvajänterisiksi. Hänelle ei ollut mikään asia
käydä koko päivä levähtämättä vakoa ylös, vakoa alas neljän
hevosensa jäljissä, käsi aurankurjella, ja vaikk'ei hän vielä ollut
kahdeksaatoista täyttänyt niin mielellään hän nisunkorjuussa otti
heinätarikkonsa nenään yhden sijasta kolme lyhdettä. Hänen
olkapäänsä tulivat leveiksi, ulkonivat ikäänkuin erikseen
rakennettuina syrjään päin, ja kasvonsa ahavoituivat auringossa ja
suolaisessa merituulessa. Hänen koko olentoonsa ja sanoihinsa tuli
sitä hitaista täsmällisyyttä ja raskaanlaista pätevyyttä, joka on
ominaista raskaasti mietiskelevälle luonteelle. Hänen
kirkollakäyntinsä kävivät harvemmiksi, mutta joka toinen tai kolmas
sunnuntai teki hän sentään suoraselkäisenä ja kasvonsa tyyninä ja
vakavina kirkkomatkansa sinisessä hyvästi-istuvassa nutussaan.

Syksyn tapahtumat olivat vaikuttaneet elähyttävästi häneen.

Vuosikausia oli hänellä jo ollut tämäntapainen ajatuskanta: Kaikki
autuus on siinä vaan, että on noin nenäänsä myöten ahkera aina, ja
raitis ja säästäväinen kuolemaan saakka. Mutta keskustelu
pyhimyksen kanssa, ja sitä seurannut uusi mietiskeleminen ja
vertaileminen vaikutti, että hän avoi silmiään hiukan taas ja kerran
vielä katsoi tarkemmin. Ja nyt havaitsi hän, ett'ei asia ollutkaan niin
mutkaton ja yksinkertainen. Oli muutakin maailmassa, kuin
kunniallisuus ja raha. Hän kävi jonkun verran avomielisemmäksi,
herkemmäksi ja lempeämmäksi.

Hänessä heräsi jonkullainen hiljainen harvasanainen mieltymys

muutamiin työmieslapsiin Kampilla, ja välistä hän istui sunnuntai-
iltapäivät heidän kanssaan niityn rannalla, ja leikkeli heille huiluja
pajunoksista ja auttoi pienimpiä, jotka tottumattomilla käsillään
yrittivät nitoa vitjoja kukkasten varsista. Talvisin taas säilytteli hän
omenoita kirstunsa pohjalla oljissa ja naureskeli, kun lapset
koulumatkallaan tulivat pihan poikki ja sitte yskivät tai puhuivat
kovaäänisesti tai muulla tapaa koettivat ilmoittaa läsnäoloansa, he
kun eivät suoraan tohtineet tulla pyytämään niitä häneltä. Hän oli
nimittäin heistä liika vakavan näköinen ja liika pitkäkin jo tohtiakseen
semmoista.

Välistä, talvisina iltapuhteina nouti hän esiin Littrow'insa, katseli

taivaankarttoja, jotka olivat liitteinä kirjassa ja meni ulos puutarhaan
tähtikirkkaaseen yöhön, etsi merkityt tähdet ja painoi mieleensä
niiden nimet. Mutta niinpian kun hän huomasi, että tämä tempasi
hänet mukaansa, että hänessä heräsi halu oppia tämä kaikki ja
enemmän vielä, kun hän huomasi että halu oppia nousi hänelle
päähän kuin viini, silloin säikähti hän ja kätki kirjan takaisin kirstuun,
aivan pohjalle, olkienkin alle, joihin omenat olivat kätketyt.

Kokemukset, jotka hän sai ihmisistä ja elämästä, sulki ja pakkasi

hän itseensä, ikäänkuin laivuri pakkaa lastinsa alas pimeään
laivaruumaan. Niiden olemassaoloa ei päältäpäin aavistanutkaan. Ne
näyttivät merkityksettömiltä ja tarkoituksettomilta, mutta ne olivat
kätkössä ainoastaan. Ne olivat rikastuttamassa hänen sieluansa,
olivat läsnä siellä nyt ja olivat hänen omaisuuttaan, ja laiva kulki
syvemmältä nyt ja varmempana.
 Niin tuli kokemus kokemuksen jälkeen, ja ihminen ihmisen jälkeen.
Ne sattuivat hänen tielleen, antoivat hänelle joukon uutta kokemusta
ja uutta havaintoa ja etääntyivät taas.
YHDESTOISTA LUKU.

Seuraavana keväänä tuumi hän varovasti kuin vanhus ikään, että

olisi viisainta hänelle nyt ilmoittautua vapaaehtoiseksi sotaväkeen,
sitte hän olisi siitä vapaa.

Kenraali katseli mielihyvällä kookasta leveäharteista nuorukaista,

joka alastomana seisoi hänen edessään ja kysyi suopeasti.
"Kyrassieriksikö vai tykkimieheksi?" Hän ajatteli hiukkasen ja vastasi
sitte: "Tykkimieheksi." Tarkastuslautakunnan jäsenet olivat
kummissaan. "Miksi niin?" kysyi kenraali. "Minä sovin paremmin
siksi." "Miksikäs sitte?" kysyi ukko vielä kerran. Jörn tekeytyi viisaan
näköiseksi ja vastasi: "Kuvittelen, että tykkimiehet ovat
yksinkertaisempaa väkeä ja myöskin maalle tarpeellisempaa."
Kenraali nyökäytti hyväksyvästi päätään ja antoi hänen poistua.

Pitäjävouti Eisohn, sama mies, joka joi ja pelasi talonpoikien

kanssa ja jonka ainoan lapsen jälkeenpäin täytyi lähteä kerjuulle ja
sitte kuoli surkeudessa, taivutti lyhyttä niskaansa hiukan ja sanoi:
"Hän kuuluu Uhlien arvossa pidettyyn sukuun, herra kenraali. Mutta
ei ole tullut sukuunsa, ei ole terää miehessä!" "Tuossako?" sanoi
kenraali, "tuossako miehessä? Hänestä menen minä takuuseen.
Osaan jonkun verran lukea ihmisen kasvoista, herra pitäjänvouti, ja
olen rauhan aikana ja parilla sotaretkellä oppinut näkemään
minkäverran miestä kussakin on."

Niinpä läksi hän syksyllä, kohta elonkorjuun jälkeen Rendsburgiin.

Geert Dose, sen Dosen poika, joka ennen muinoin oli asunut
Dingerdonnilla, tuli kuulumaan samaan patteriaan ja lähti hänen
kanssaan yhdessä.

Rendsburg oli silloin vielä hiljainen kaupunki. Ja vaikka se olisikin

ollut vilkas kuin Hampuri ja maan kaunein kaupunki, mitä liikutti tätä
talonpoikaa kaupunki? Mitä liikutti häntä ylialaan koko maailma?
Hänen oli täällä kolme vuotta opittava, mitä opetettiin, ja toteltava,
mitä käskettiin. Kun työstä välitti, silloin oli hänellä vapaus tehdä,
mitä itse halutti. Silloin olivat hänen ajatuksensa Uhlin pelloilla ja
talleissa.

Hänen luonnisti hyvin; ei olisi voinut löytää parempaa

rauhanaikaista sotamiestä kuin hän. Hän oli karaistu, älykäs ja
totteleva. Eräs vastaleivottu aliupseeri, joka mielellään puhui
kömpelöistä holsteinilaisista, näytti hyvin halukkaalta hiukan
kujeilemaan Jörn Uhlin kustannuksella. Mutta neljä viis päivää
jälkeenpäin huomasi luutnantti Hax, jota sotamiesten kesken
kutsuttiin "pitkäks Juhaksi", hänen aikeensa ja puheli hetken
kahdenkesken aliupseerin kanssa: ja siihen päättyi se.

Eräänä toisena päivänä, kun pitkä Juha kävi tallin lävitse ja Jörn
Uhl, kantaen vesisankoja tuli häntä vastaan, kysäsi hän: "Uhl, mistä
on teillä tuommoiset pitkät raskaat askeleet? En ole elämässäni
nähnyt semmoisia niin nuorella. Ikäänkuin kantaisitte rautakiskoja!"

Vesisangot kirahtivat, ja Jörn Uhl seisoi kuin patsas. "Olen lapsesta

saakka tehnyt raskasta työtä."
 "Kaksivuotiaastako ollut auran kurjessa?"

"Niin. Ja maa on sitkeätä siellä."

"Minä olen kotoisin Itzehoe'n tienoilta", vastasi luutnantti. "Tunnen

seudut, olen ollut Wentorfkissakin. No, isällä on kai suuri maatila?"

"On, herra luutnantti. Mutta minun on täytynyt tehdä työtä."

"Niinkö? Mutta entä isäukko, eikö hänkin?"

"Ei, herra luutnantti."

"Eivätkö veljetkään? Mitenkä?"

"Eivät."

"Teillä on semmoiset kasvot, niin… kuinka sanoisin niin

huolekkaat. Ei sovi nuorelle miehelle."

"Kotona kyntävät huonosti tänä syksynä, herra luutnantti."

Luutnantti Hax rypisti kulmakarvojaan, ei sanonut sanaakaan

enää, ja kohteli Jörn Uhlia tästä päivästä saakka kunnioituksella, joka
ilmeni etenkin siinä, että hän vaati häneltä enimmän ja antoi hänelle
vaikeimmat tehtävät.

Toverit eivät ensin olleet sietää häntä. Kun he pian saivat kuulla,
että hän oli mahtavan marskitalonpojan poika, oli hyvin lähellä
epäluulo, että hänen tyyni, pidättäytyvä olentonsa lähti ylpeydestä.
Ei hän ollutkaan vapaa talonpoikaisylpeydestä. Sitäpaitsi vallitsi
alkuaikoina huoneessa, johon hän kuului, raaka käytöstapa. Tähän
oli syynä pari kolme turhan aikuista pojanpukaria, joiden oli
onnistunut päästä maineeseen maailmaan ja tapoihin tottuneina
miehinä sillä että he isoäänisesti kehuskelivat monista
kokemuksistaan ja seikkailuistaan. Jörn Uhlille, joka oli maalaislapsi
ja talonpojan poika, oli tämä kyllä enimmäkseen tuttua, usean asian
oli hän myöskin mietiskelyissään aavistanut, sitäpaitsi oli hänessä
vahva määrä aistillisuutta, mutta kaiken tämän oli hän säilyttänyt
sielunsa salaisimpiin syvyyksiin kätkettynä ja oli huolellisesti
vartioinnut sitä pääsemästä esiin. Hänestä oli sietämätöntä ja herätti
hänessä melkein ruumiillista tuskaa, kun joku kerskaaja nauraen
puheli näistä luonnon pyhimmistä salaisuuksista. Lisäksi kiusasi
häntä vielä se, että hänen kuunnellessaan tämmöisiä puheita,
hänelle kävi yhä selvemmäksi ja selvemmäksi, kuinka syvästi ja
auttamattomasti veljet kotona olivat takertuneet pahoihin ja
raakuuksiin.

Niinpä, kun hän kuunteli tämmöisiä puheita, teki hän sen

samallaisilla kasvoilla, kuin kuuntelisi hän veljiensä puheita, eikä
ollenkaan salannut paheksumistaan ja ylenkatsettaan. Tämän vuoksi
vaativatkin molemmat sankarit häntä eräänä iltana tilille. Hän oli
sentään viekkaudella, joka on ominaista sille, joka koko elämänsä on
elänyt luonnon parissa, jo edeltäkäsin varannut itselleen varman
puolustajan, entisen koulutoverinsa Geert Dosen, ja kun sankarit nyt,
toivossa tulevansa tekemisiin ainoastaan yhden kanssa, kavalasti
hyökkäsivät hänen kimppuunsa, ilmestyikin heille kaksi vastustajaa
ja saivat hyvät selkäsaunat. Siitä päivästä, vaikka puheensävy yhä
pysyikin karkeana, ei se enää luiskahtanut raa'aksi.

Toverit eivät ensin olleet sietää häntä. Aluksi pitivät he hänen

huolekasta uutteruuttaan, jolla hän joka päivä teki tehtävänsä,
teeskenteliäänä ylempäin suosioon pyrkimisenä. Mutta kun he pian
huomasivat, että hänen innokkuutensa oli ainoastaan luontaista
uskollisuutta, ja että häneen voi luottaa, ja ett'ei hän pyytänyt
itselleen mitään, ja kun Geert Dosen kautta oli tullut tunnetuksi, että
hänellä oli takanaan raskas nuoruus, niin rupesivat he
kunnioittamaan häntä ikäänkuin nuoret laivurit sitä toveriaan, joka
on tehnyt pisimmän matkan. Hän sai heidän kesken ikäänkuin
jonkinlaisen riidanratkaisijan aseman ja monen hemmotellun
mammanpojan on hänen lyhyt kuivakiskoinen sanansa pelastanut
monesta pälkähästä.

"Sinä Uhl, joko olet kuullut, että Rücket on karannut ja saatu kiinni
taas."

"Miksi karkasi hän? Kun hevonen on auran edessä, silloin ei se saa

ruveta mullikoimaan. Miksi yrittää hän karata, niinkauan kun on
sotamiehenä? Järjestystä pitää olla."

"Uhl, sinä olet järkevä mies; mutta sinä olet liika järkevä."

Jörn Uhl imeskeli piipunnysäänsä ja sanoi: "Enpä ymmärrä, mikä

siinä on, etten oikein osaa nauraa. On ikäänkuin olisivat kasvoni
jäässä, en saa niitä liikkeeseen. Mutta sitä minä mielelläni katselen,
kun te nauratte. Kertokaappas taas jotain! Sinä Geert, kerrosta se
juttusi isosta Sott'ista."

"Kuulehan tuota, Plank… tiedäthän?… hän joka palvelee kolmatta

vuotta, hän on nyt lopultakin saattanut turmioon sen pienen
valkotukkaisen tytön, joka palvelee tohtorilla. Tyttö on eilen ajettu
palveluspaikastaan ja on käynyt kasarmissa ja tahtonut puhutella
Plankia, mutta tämä on tekeytynyt kipeäksi… kuuletko sinä, Uhl?"

"Hän on roisto", sanoi Jörn Uhl. "Jos hän on saanut tytön liika
heikolle, noutakoon takaisin myöskin sieltä. Me emme saa antaa
hänelle mitään lepoa, ennenkuin hän on viettänyt kihlajaisia tytön
kanssa. Me sanomme hänelle, että me olemme saalanneet kokoon ja
aiomme hankkia tynnyrillisen olutta. Kun hän kuulee sen, ymmärtää
hän kyllä meidän ajatuksemme asiasta."

Geert Dose oli sisällä aina joukon pilan ja leikinlaskun esineenä,

hän kun ei ollut koulussa oppinut melkein mitään ja näytti välistä,
kuin olisi hän hiukan hassahtanut. Mutta hänen äitinsä oli oikeimpia
Kreijejä, kuuluisan Stoffer Krey'n tytär, vinon Stoffer Krey'n, joka
sentään ei alkujaan ollut mikään vinokasvuinen. Tämä Krey oli
nuoruudessaan ollut innokas salakulettaja ja oli rannalla usein
puijannut tullivahtimestareita siten että pukeutui ikäänkuin olisi hän
vinokasvuinen. Lopuksi hukkui eräs vahtimestareista ulkona Watt'illa
ja sanottiin että Stoffer Krey olisi saattanut hänet harhaan ja sitte
syösnyt veteen. Siitä asti jätti hän salakuljetuksen ja muuttui
hiljaiseksi, toimeliaaksi mieheksi. Hän tuli sentään vähitellen, vaikka
hän alkuaan oli ollut sorea ja suora kuin saarnipuu, vinokasvuiseksi
ja vinoasentoiseksi. Semmoisena kuljeskeli hän monta vuotta
koiravaljakkonsa kanssa kyliä. Tältä isoisältään oli Geert Dose'lla
älynsä.

Hän oli palvellut marskeilla eräässä suuressa talossa, jonka isäntä

oli hyvin yksinkertainen, ärilö ja unelias. Tämän luona oli vekkuli
ystävällisellä palvelevaisuudellaan päässyt hyviin kirjoihin. Hän oli
käyttänyt hyväkseen tätä suosiota, oli viettänyt hyviä päiviä, ja
tehnyt monta hauskaa kepposta yksinkertaiselle isännälleen. Näistä
kepposistaan kertoi hän, kun häntä oikein pyydettiin.

Hän istui nyt olkipolstarillaan, katseli ympärilleen ja kertoi.

"Niin noh, tapahtuipa kerran tämmöinen juttu erään

nummistolaisen kanssa… Tiedättekö, mitä miehiä nummistolaiset
ovat? Nummistolaiset ovat semmoisia, jotka noin talven lähetessä
jättävät nälkäisen kangaskylänsä, ja lähtevät marskeille ja ovat siellä
puimamiehinä isännillä ja kevään tullen taas palaavat kotiinsa. Näistä
nummistolaisista oli isolla Sottilla aina ristinsä.

"Niinpä tuli nytkin eräs niitä, pienenläntä harmahko mies,

tummakasvoinen, kuivannäköinen ja kulmikas kuin mikäkin
mäkiturve, silmät harhailivat ja katsoivat ristiin ja pää liikkui yhtä
mittaa edestakaisin. Minä ajattelin kohta, kas, tuosta lähtee jotain.
'Isäntä', sanoin minä, 'pitäkää varanne vaan, tuosta saamme tämän
talvisen piinan.'

"Niinpä siis. Mies menee illalla levolle ja nousee aamusti ylös taas.
Kun hän nyt istuu siinä kirnupiimänsä ja puuronsa ääressä — silloin
annettiin nimittäin joka aamu ja ilta, monasti päivälliseksikin
kirnupiimää — niin tulee Sott sattumalta sisään siihen ja haluaa
hiukan noin ikäänkuin tutkistella miestä, noin vaan varovasti
ikäänkuin koira siiliä; huomasin hänen leveästä naamastaan ja hänen
selkosen selällä olevista silmistään, että nyt häneen voi syöttää mitä
tahansa. 'Haluaisin vaan tietää, mikä sinun nimesi on ja mistä sinä
olet.' Silloin katsahtaa mies ympärilleen, ikäänkuin lentelisi hänen
nimensä ilmassa ihan hänen vieressään ylös ja alas ikäänkuin joku
hörhiäinen ja uhkaisi pukata häntä. 'Minun nimeni?' puhelee hän.
'Minun nimeni?' Ja hän alkaa taas tuijottaa ilmaan. Sott oli
kumartunut pöydän ylitse ja näytti kuin aikoisi hän suurella suullaan
pyydystää kärpäsiä ilmasta. Minä istuin ihan hiljaa, mutta panin pari
vanhanaikuista killinginlanttia, jotka eivät enää olleet käytännössä,
eteeni pöydälle ja ajattelin: tuon minä panen ylimääräisesti
kolehtikukkaroon kiitokseksi tästä lystistä.

"Noh, mitäpä tehdä? Nummistolainen oli kuin olikin unohtanut

nimensä.
 "Eilen hänellä vielä oli ollut se, sanoi hän. Mutta tänä yönä oli hän
unohtanut sen tai kadottanut, niin oli hänelle tapahtunut jo useinkin.
Minä kysyin siihen, pitikö minun mennä hakemaan sitä vuoteen
oljilta, ehkä se oli siellä vielä. Olin kai hiukan nauraa virnistellyt siinä,
sillä yht'äkkiä kurottaa Sott pöydän ylitse ja minä sain sellaisen
korvatillarin, että unohdin sekä kuulemisen että näkemisen ja
hypähdin ylös ja läksin pois.

"Noh, tähän asti oli siis kaikki hyvästi. Nummistolainen oli

kadottanut nimensä, eikä voinut keksiä sitä, vaikka me kaikki
koetimme auttaa häntä. Hän sanoi että hänestä tuntuu, ikäänkuin
olisi hänen nimensä ollut jotakuinkin pitkä ja ikäänkuin olisi sillä ollut
jotain tekemistä syömisen kanssa. Enempää, sanoi hän, hän ei
muista. Me teimme hänelle kaikenmoisia ehdotuksia, mutta hän
hylkäsi ne kaikki. Hän sanoi, että se oli ollut joku aivan
eriskummallinen nimi. Sott keksi semmoisen viekkaan ajatuksen, että
hän menisi papin tykö, pappi sitte lukisi kirkonkirjasta eri nimiä, ja
kun hän kuulisi nimen, joka muistuttaisi hänen omaa nimeänsä,
silloin nyökäyttäisi hän päätään. Mutta hän ei nyökäyttänyt: hän ei
muistanut mitään; hän liikutti silmiään vaan, ylös ja alas, ikäänkuin
tyttö, joka leikkii heitinpalloa. Lopuksi sanoi hän luulevansa että
nimensä on jokseenkin pitkä. Jos hän vaan aluksi muistaisi osankin
siitä, silloin muistaisi hän ehkä lopunkin vielä. 'Hjaah', arveli Sott,
'kuinka päästäisiin siitä selville?' 'Niin', tuumi nummistolainen, 'paras
keino olisi kait… jos isäntä sen tahtoisi tehdä'… 'Tietysti, tietysti!'
vastaa Sott ja saa silmät, kuin harjalla, niin uteliaaksi tuli hän… 'Niin',
tuumii nummistolainen, 'hänen nimellänsähän tuota oli jotain
tekemistä syömisen kanssa. Paras keino olisi senvuoksi kai se, että
hän jonkun aikaa saisi syödä sitä, josta hän öisin oli nähnyt unta.
Sehän nähtävästi olisi jossakin yhteydessä hänen nimensä kanssa.
Kun hän sitte joskus oli oikein juurtajaksain uneksinut ja
juurtajaksain syönyt nimensä, niin ehkä se sitte joskus juolahtaisi
hänelle mieleenkin.

"Noh, nytpäs alkoi peli: kukaan ei olisi enää voinut sitä pidättää.
Kuusi yötä peräkkäin näki nummistolainen aina unta hapankaalista,
ja saikin sitä ja söi vahvasti. Meillä oli nimittäin juuri hyvää tuoretta
hapankaalia kellarissa. Noh… Sen jälkeen sanoo nummistolainen:
'Nyt hän oli unissa nähnyt kirnuja, joissa oli mahtavia voiläjiä'.
Emäntä näyttää happamelta, mutta Sott sanoo: 'ei tässä auta.
Meidän täytyy saada tietää, mikä miehen nimi on', Ja mies kun syö
kuus pitkää päivää taas voita, niin paljon kuin poskiinsa pistetyksi
saa vaan. Niin noh, muutaman päivän perästä rupeaa hän
uneksumaan piimästä. 'Millaisesta piimästä?' kysyy Sott, ja emäntä
kurottautuu puoliväliin pöydän ylitse ja törröttää jännittyneessä
odotuksessa häntä silmästä silmään. 'Kuoritustako?' kysyy Sott.
'Ehei', vastaa hän, 'sillä oli paksulta kermaa päällä'. Noh, nytkös
juhlaa taaskin, joka päivä on meillä pöydässä ruukullinen makeata
hyvää viiliä, ja jokainen me siitä särppäisemme. Niinpä syö mies
talven ja kostuu vahvasti. Sitte yhtenä päivänä, kun vähitellen rupesi
ulkona vihannoitsemaan, noin keskipalkoilla maaliskuuta, pyytää hän
eräänä iltana palkkaansa, ja saatuaan sen, menee hän
huoneeseensa, kokoo tavaransa, ja kohta jälkeenpäin ilmestyy hän
pihalle ikkunan taakse ja sanoo, että nyt hän on saanut syödyksi
valmiiksi nimensä ja että nyt hän muistaa sen. 'Mitäh?' kirkasee Sott
ja hypähtää suorana ylös. 'Niin tuota', vastaa mies, 'että mikä nimeni
on, niin tiedän minä sen nyt. Nimeni on Johann Stoffer
Hapankirnupiimä'. 'Hapankirnupiimä?' karjasee Sott. 'Miks'et siitä
sitte kohta uneksinut? Häh? Sehän olisi tullut helpommaksi.' 'Niin',
tuumaa mies ja nauraa sydämen pohjastaan ja leikkii taas päällään
ja silmillään heitinpalloa, 'niinhän minun aina käy, näen aina vaan
osasta unta.' Sott tekeytyy ystävälliseksi kuin kettu jänikselle: 'Noh',
sanoo hän, 'tule sisään nyt sentään vielä, nythän voit vielä
kahdeksan päivää saada hapanta kirnupiimää poskiisi.' Silloin
puistattaa miestä ikäänkuin kiemuroisi selkäänsä pitkin
parikymmentä kylmää ankeriaista: 'Siinäpäs se juuri olikin, isäntä',
vastasi hän. 'Emäntä pani aluksi aina pöytään hapanta kirnupiimää,
ja sitä nyt en minä siedä kaiket päivät,' Ja niin lähtee mies pois, eikä
häntä sen koommin ole sielläpäin nähty… Minä tietysti taaskin sain
kuitata lystit, sillä kun sitte hämärissä myöhempään menin
huoneeseeni, seisoi iso Sott käytävällä, missä oli pimeä jo ja odotti
minua ja sanoi, että minä olin yhdessä nummistolaisen kanssa
sommitellut koko jutun, ja palvasi kaikessa hiljaisuudessa
hyvänpäiväisesti minut."

"Sinä sen olit sommitellutkin", sanoi Jörn Uhl ja nauroi. Toisetkin

sanoivat: "Hyvin sinä sen selkäsaunan ansaitsit… Juttu ei muuten
ollut juuri niin lipilaari, kuin tavallisesti. Kerroppa siis joku vieläkin."

"Niin mutta",… alkoi Geert Dose… "kun te aina sanotte että minä
valehtelen…"

"Turhia, kerro nyt vaan, Geert! Jollet paikalla ala, niin käymme
rinnuksiisi. Ellet tänään valehdellut, niin olet muulloin sitä
perusteellisemmin. Noh, antaa tulla! Taikka rupeaa paukkumaan."

Geert Dose katsahtaa Jörn Uhliin ikäänkuin tahtoisi sanoa: "Me,

Jörn, me olemme sentään ainoat järkevät koko joukossa." Mutta kun
ne jo nousevat ja härittelevät nyrkkiä hänelle, alkaa hän taas
yksitoikkoisella äänellä.

"Noh… Te meluatte siitä, että jefreitteri Kickbusch on semmoinen

suursyömäri, mutta meilläpä oli ison Sott'in luona kerran taaskin
semmoinen talvehtija, oli puimassa meillä marraskuusta
maaliskuuhun asti. Ensin se söi meidän toisten kanssa yhdessä
pöydässä. Mutta me näimme kohta, ettei se käynyt. Kohta oli kaikki
tyhjänä. Vasta kun meidän piti oikein alkaa, oli rasvakuppi tyhjänä
jo. Silloin sanoi Sott, että hänelle piti keittää isossa haudepadassa,
ravituksi piti miehen tulla, menköön sitte vaikka koko talo siihen. Niin
noh… keitettiin sitte haudepadassa, ja ravituksi tulikin mies. Mutta
ottipa aikaakin; kesti kaksi tuntia ennenkuin pata oli tyhjänä. Niin
noh!… minkä sille taisi? Sott menee itse luvaan ja kysyy: Kuulesta,
mies, sano nyt kerran oikein suoraan, kuinka sinä kotona järjestät
asiasi, että saat syödä täytesi, ja että sinulle sentään jää hiukan
aikaa työhönkin. Kyllä me puolestamme koetamme tehdä
parastamme. Nummistolainen aukasee kitansa selkosen selälleen ja
sanoo: noin oli tehty. Eukko oli naulannut luudan tyven poikittain
vasikkaruuhen ylitse, ja sitte oli hän asettunut kyökin ovelle ja eukko
oli kaatanut suuhun hänelle. 'Mies!' huudahtaa Sott, 'oletko sinä
hullu? Niinkö olette tehneet. Noh, me teemme samaten. Aivan
samaten teemme'."

"Ja totisen totta, niin tehtiin. Sott sanoo minulle: 'Geert, sinä saat
tehdä sen, sinä olet näppäräpäinen 'ja saat kai vauhtia mieheen'.
'Tietysti!' vastasin minä. 'Ei ole peukalo kasvanut keskelle kämmentä
minulle, kyllä minä sen toimitan'. Noh, ja niinpä ryhdyttiin työhön, ja
saammekin miehen onnellisesti talven ylitse."

"Mutta noin keväämmällä sitte tulee eukkonsa noutamaan häntä ja

sanoo ettei miehensä ole vielä koskaan ollut niin hyväin ihmisten
luona. Hänhän oli ihan ruvennut saamaan ihravatsaa. Hän
tunnustelee häntä joka puolelta, nyökäyttää tuontuostakin
mielihyvissään päätään ja kehuu Sottia. Sitä kuuntelee tämä
mielellään. Kesällä, puhelee eukko, ei hän suuria tarvitse ."
 "'Mitäh?' kirkasee Sott. 'Mitä sinä puhelet? Ettei hän tarvitse
kesällä paljoa? Käpäliäänkö hän silloin sitte imee?"

"'Ei', tuumaa eukko, 'ei niin. Vaan… hyvät ihmiset!…

Ajatelkaahan!… Hän on jonkinlainen märehtijä', sanoo eukko."

"Dose, nyt sinä valehtelet!" huutavaa toiset. "Tämä on jo liikaa!

Antakaa sille!"

Jörn Uhl naureskeli vaan ja torjui kädellään. "Jättäkää hän

rauhaan. Kaikki on totta, mitä hän kertoo, ja ellei se totta ole, niin
miksi viitsitte kuunnella?"

Geert Dose istui aivan hiljaa, ikäänkuin ei koko asia koskisi häntä
tuon taivaallista ja ikäänkuin olisi hän vallan viaton. Hän heitti
kaikkiin moittivan katseen ja sanoi: "Kuuletteko? Jörn Uhl hän puhuu
aina totta."

"Noh, jatka, jatka vaan! Mutta jos vallan liikoja rupeat

laskettelemaan, niin saat takkuusi sentään. Mahdathan toki hiukan
malttaa itsesi, mies? Pitääkö sinun sitte ihan valehdella niin että sen
jo tuntee virstan päästä? Noh, jatka vaan!"

"Jatka, jatka!" sanotte te. "Te arvelette että ne lentelevät minulle

vaan noin valmiina suuhuni, niinkö? Noh, kerranpa, muistan… mutta
kun te aina sanotte että minä panen omiani…"

"Noh… ala nyt vaan!"

"Niin noh… siinä loppupuolella talvea, silloin käyvät asiat hullusti

monelle talonpojalle. Ne tulevat silloin enemmän tai vähemmän
kummallisiksi, varsinkin alamaatalonpojat. Muutamasta on liika
lämmintä, toista palelee. Toiset saavat tämän kohtauksensa jo
maaliskuussa, toiset vasta niihin aikoihin, kun karja lasketaan ulos,
noin toukokuun alkupäivinä. Onpa niitäkin, jotka niihin aikoihin, kun
tuntevat saavansa tämän hohkopään, itsestään lähtevät neljäksi
viikoksi Schleswigiin. Lääkärit siellä ovat vartavasten valmistauneet
vastaanottamaan heitä sinne. Noh niin, semmoisina aikoina tuli
Sottiin aina ikäänkuin jotain jäätynyttä, jotain lasittunutta. Hänessä
oli eloa yhtä vähän kuin kuolleessa myyrässä. Noh, niin pitkälle on
siis päästy.

"Kerran sitte, noin maaliskuussa, oli juuri semmoinen

kosteankylmä jäisevä ilma, jolloin koko piha on sumun ja veden
peitossa ja jääpuikot riippuvat räystäiltä kuin tarikon piikit. Silloin oli
eukollaan hänestä taas aika vastus. Hän seisoi kyökissä ja harisi
jotain muijalleen. Silloin rupesivat sanansa yht'äkkiä harvenemaan,
lopuksi kaatui hän turvelaatikkoon ja jäi makaamaan siihen. Kun hän
oli tiellä siinä, torasivat piiat hänen kanssaan ja antoivat hänelle
silloin tällöin puukengästäkin. Viimein saivat he hänen sen verran
liikkeelle että hän lähti ulos; kyökissä iloitsivat, kun viimeinkin saivat
eron hänestä. Mutta häntä ei kuulunutkaan takaisin, ei sittenkään,
vaikka jo rupesi pimenemään. Etsimme häntä jokapaikasta, mutta
emme vaan löytäneet. Viimein sanoi emäntä: 'ihmettelen vaan, mitä
hänestä nyt rupeaa kuulumaan'. Minä yksin pysyin varsin levollisena
ja aattelin: 'Hän on mennyt jonnekin latoon vaan, ja makaa siellä nyt
heinissä'.

"Niin noh, seuraavana aamuna, kun istumme puurovadin

ympärillä, sanoo pieni piika: 'Minä näin isännän eilisiltana vielä. Hän
seisoi seinämällä jääpuikkojen alla ja näytti varsin kirkkaalta ja
liukkaalta'. Noh, minäpä katsahdan kohta ikkunasta ulos ja näen että
räystäiltä riippuu pitkiä paksuja jääpuikkoja. Minulle tuli kohta omat
tuumani asiasta. Sanonpa silloin: 'Emäntä hyvä', — tarkoitin sillä
Sottin emäntää, — 'ja hyvät lapset' — sillä tarkoitin toisia siellä:
'Luulenpa jo tietäväni, missä isäntä on. Tulkaappas vaan mukaan'.

"Noh, me lähdemme ulos. Ja aivan oikein. Sinne oli hän mennyt

riihen räystään alle ja jäänyt siihen katselemaan laihojaan, joko ne
pian rupesivat vihannoimaan, ja oli siinä seisoessaan nukahtanut, ja
kylmä ja vähäeloinen kun jo olikin, ei ollut ollenkaan huomannut,
kuinka vesi tippui hänen päälleen ja sitte muuttui jääksi. Niinpä olikin
hän vähitellen saanut ylleen lasisen jääkerroksen. Nyt hän oli
kokonaan jäässä. Kokonaan, sanon minä teille, takaa ja edestä,
kasvot ja kaikki. Päänsä päällä oli hänellä ylös räystäälle asti
ikäänkuin lasinen huippulakki, joka kohosi suorana ylös.

"Niinpä siis… me murramme hänet irti sekä ylä- että alapäästä ja

kannamme hänet neljän miehen kyökkiin. Olipas työtä, ennenkuin
saimme oikein hänestä kiinni, niin liukas hän oli. Emäntä toraili
hänelle jo silloin. Hän ei sentään osannut siihen muuta, kuin että
hän jään lävitse hiukan räpäytteli vasenta silmäänsä minulle, niinkuin
hänen tapansa oli aina, kun eukkonsa ripitti häntä ja minä satuin
olemaan kuulemassa. Poika tokaisi: 'Jätetään hän tuommoiseksi ja
viedään Mehldorffin markkinoille ja näytellään siellä rahan edestä',
mutta sai korvalleen.

"Noh… mitäpä tehdä? Kertoakseni lyhyesti: me panimme ensiksi

hänet nurkkaan ja rupesimme syömään kaikessa rauhassa. Sitä
katseli ukko hyvin nälkäisin silmin ja nuoleskeli tuontuostakin
kielellään jäätä, emäntä tiuski aina vähän päästä hänelle jotakin.
Sitte panimme me koko jääukon, niinepäivineen papupataan, ensin
yläruumiin — eukko tahtoi nimittäin välttämättä päästä siihen
käsiksi, — sitte muun ja niin saimme hänet käytettyämme ensin
sentään runsaan puolikuormallisen mustaa turvetta taaskin
liukkaaksi ja sitten soodan ja natriinin avulla vallan norjaksi."

Nyt karasivat kaikki Geert Dosen kimppuun, ja nyt ei enää Jörn

Uhlkaan voinut pelastaa häntä. Hän torjui sentään, ettei aivan liikoja
sadellut.

Sen jälkeen tuli hiljaista. Dose nukahti ja Jörn Uhl vaipui

ajatuksiinsa. Toiset juttelivat hiljaa päivän töistä, jotka nyt olivat
takana.

Viimeisen vuotensa, kun palvelus solui melkein kuin itsestään,

vietti Jörn Uhl vapaan aikansa enimmäkseen erään pienen
kaupunkivirkamiehen luona, joka oli noin kymmenen vuotta
vanhempi kuin hän. Tämä oli rouvineen kotoperää Wentorffin
seuduilta, oli lapsena käynyt Thiess Thiessenin luona Aulangossa ja
oli tuntenut Fiete Kreyn. Hän oli erinomaisen säännöllinen mies,
hänen hiuksensa olivat aina sileästi kammatut ja paidanhihansa
huikaisevan valkeat. Hän oli ahkera, kunnollinen, raitis ja
säästäväinen, ehkä oli hänellä vielä muitakin hyviä ominaisuuksia.
Hän moitti Thiess Thiessenin isännöimistä ja samoin sen kaupungin
maistraatin, jonka palveluksessa hän oli. Hän moitti, että Fiete Krey
silloin kun hän viimeksi oli nähnyt hänen oli istunut hajareisin
koiravankkureillaan, hän moitti hallituksen toimenpiteitä ja kuninkaan
lausuntoja. Hän moitti kaikkea. Ainoastaan itseänsä hän kiitti ja
välistä rouvaansa, joka joskus harvoin arkana uskalsi myönnytellä
hänen paheisiinsa. Mutta kun hän kiitti tätä, lisäsi hän aina: "Minä
olen huomauttanut hänelle siitä. Nyt hän tekee aina siten." Jos
sairaus, jota tuo kunnon mies poti, olisi tarttuvaista laatua, olisi
hänen seuransa ollut vaarallinen Jörn Uhlille, varsinkin kun tämä
vielä oli nuori. Mutta tämä sairaus ei ole tarttuvaista, se herää
jossakin yksityisessä ihmisessä, riehuu aikansa hänessä, ja häviää
hänen mukanaan, Sen jälkeen ilmenee se jossakin toisessa paikassa
ja jossakin toisessa henkilössä taaskin. Sairaan ympäristö kuuntelee
kärsivällisenä hänen kerskumisiaan ja nauraa hänelle, kun hän
kääntää selkänsä. Jos joskus joku hänen tuttaviaan sattuu
ravintolassa istuessaan antamaan suotuisan tilaisuuden viekoitella
itsensäkin rupeamaan kehuskelemaan itseänsä, muistuu hänelle
samassa mieleen naapurinsa heikkous. Silloin tukitsee hän nopeasti
suunsa ja pelastuu laskettelemasta tuhmuuksia.

Jörn Uhl oli kaksikymmenvuotias. Hän ei voinut vielä täysin älytä

kestitsijänsä kamalaa sisäistä tyhjyyttä ja houkkiomaisuutta. Vaikka
hän vähin pitikin tungetteliaana ja sopimattomana tuota iänikuista
itseänsäkehumista, kärsi hän sitä sentään ajatellen, että kaikilla on
nyt oma tapansa. Hän ei siis suuriakaan virkannut siihen, ja
ylialaankin sai hän harvoin puheenvuoron. Hän istui enimmäkseen
hiljaa vaan pehmeässä lämpimässä sohvassa, poltteli hiukan, hiukan
kuunteli myös, oli hieman mielihyvillään siitä, että tuommoinen
arvokas hieno mies tuhlasi niin paljon sanoja ja elämän viisautta
hänelle, lyhyesti: hänestä tuntui erinomaisen mukavalta tässä
siistissä, sirossa, hupaisen pienessä kodikkuudessa tämän rauhaisen
lapsettoman perheen keskellä.

Mutta eräänä sunnuntai-iltapäivänä viimein, kun Jörn Uhl taaskin

tuli sinne, makasi tuo korea mies pitkänään sohvalla, hänellä oli
hammassärkyä, eikä voinut puhua, vaan pyysi nuorta ystäväänsä
hiukan juttelemaan hänelle nyt. Niinpä sai Jörn Uhl ensikerran tässä
huoneessa puheen vuoron. Hän puheli — mistä hän muutoin olisi
puhunutkaan? — Uhlista, ja huolistaan ja toimistaan siellä: kuinka
hän järkevällä viljelyksellä oli saanut kuntoon sen ja sen pellon, ja
kuinka hän oli edullisesti myynyt sen ja sen lehmän. Hän innostui ja
puhui pari tuntia aineestaan: Jörn Uhlin elämä, toimet ja mielipiteet
Herralla oli hammassärkyä, oli vaiti ja kuunteli. Rouva kulki
levottoman näköisenä edestakaisin ja näytti hyvin huolestuneelta
sairaansa tähden.

Kun Jörn Uhl jo seuraavana päivänä palasi kuulemaan,

kummoisissa voimissa sairas oli, — hän oli myöskin hiukan hyvillään
saatuaan kerran puhella itsestäänkin, vei rouva salaperäisen
näköisenä hänet kyökkiin ja ilmaisi siellä itkusilmin hänelle, että
hänen miehensä eilen illalla Jörn Uhlin lähdettyä oli ollut hirveän
pahalla päällä ja lyönyt häntäkin. Hän ei ollenkaan voinut sietää sitä,
että joku puhui itsestään. Hän ei tahtonut tietää enää mistään
seurustelusta Jörn Uhlin kanssa Wentorffista.

Monasti on Jörn Uhl elämässään joutunut näyttämään ällistynyttä

ja noloa naamaa, se kävikin häneltä varsin helposti päinsä, hän
pitensi vaan hiukan jo muutenkin pitkiä kasvojaan. Milloinkaan ne
eivät sentään näyttäneet pitemmältä kuin nyt, kun hän sulki
takanaan tuon sileäksi kiillotetun oven ja lähti alas noita
vastaöljyttyjä portaita, joita hän ei enää koskaan ollut astuva ylös.
Hän laski tämän kokemuksen entisiin ja vaikeni visusti siitä. Vasta
paljoa myöhemmin kahtakymmentä vuotta jälkeenpäin oli hän siksi
kirkastunut, oli tullut niin koruttomasti todelliseksi, ja oli
itsetuntemuksessaan tullut niin varmaksi, että hän nauraen saattoi
kertoa jutun vaimolleen. Mutta vielä silloinkin voi tämä laittaa aseen
siitä, ja käytti hän sitä joskus tilapäisesti häntä vastaankin. "Noh,
kuinkahan nyt olikaan se juttu, Jörn? Tehän olitte molemmat varsin
sirot ja sileät, niinhän? Aha, punastutko, Jörn? Tällä kertaa se onkin
paikallaan, Jörn Uhl."
 Ainoastaan yhden ainoan kerran antoi hän huonetoveriensa
viekoitella itsensä erääseen tanssitilaisuuteen. Hän katseli, kuinka
siinä hartaasti kierreltiin, ja miellyttivätpä muutamat tytöt, jotka
tanssivat koko hyvästi, kokolailla häntä. Niinpä miellytti häntä
varsinkin eräs, joka oli kookas ja notkea ja kuitenkin voimakas, ja
seurasi hän häntä silmillään. Tämä huomasi sen pian, otti jotakin
ystävätärtään käsivarresta ja tuli hänen ohitsensa, ja katseli häneen.
Kun hän ei sentään millään osoittanut aikovansa lähteä hänen
kanssaan tanssiin, jätti hän silleen koko tuon pitkän, kankean
miestolvanan, ja meni toisten tykö. Jörn jätti salin ja lähti takaisin
huoneeseensa, pani tupakkaa piippuunsa ja asettui itseensä
tyytyväisenä istumaan ikkunan ääreen, ajatteli kotiinpalaamistaan ja
kummoiseltahan mahtaa näyttää Uhlilla ja kuvitteli, kuinka hän taas
saisi kaiken järjestykseen siellä, ja kummasteli tovereitaan, kuinka
heillä ei ollut mitään varmoja huolia ja varmaa päämäärää. Ja kun ne
puhelivat hänelle: "Etpä tee oikein, kun aina olet noin tuiki
yksikseen, olethan sentään yhtä nuori kuin mekin", niin silloin ei hän
voinut olla tekeytymättä jonkunverran salaperäiseksi ja antamatta
epämääräisiä viittauksia siitä, että hänellä oli paljon huolia.

Olihan se hyvin ja oikein ettei jefreiteri Jürgen Uhl nuorina

vuosinaan juossut toisten laumassa, vaan että hän itsenäisenä ja
ajattelevana kulki omia tyystinpunnittuja teitään. Mutta se oli
naurettavaa hänessä, että hän piti nuoruuttaan kuolleena, ja että
hän viettääkseen sen hautajaisia kantoi tuommoista pitkää
itsevanhurskasta naamaa ja silmiä, semmoisia, kuin piilisi hänessä
kaikkien varovaisten ihmisten kaikki punnitseva varovaisuus. Nuoruus
on kostava sinulle, Jörn Uhl! Liikkeelle, nuori veri! Liikkeelle, ett'ei
Jörn Uhlista tule narria. On parempi olla synnintekijäkin kuin
tuommoinen oikeamielisyyden puukuva.
KAHDESTOISTA LUKU.

Sotapalveluksensa viimeisinä viikkoina heräsi hänessä erinomaisen

ankara koti-ikävä, hän ikävöitsi talleja ja peltoja, jokaista juhtaa,
olisiko se vielä elossa, ja jokaista työkalua, joka joskuskaan oli ollut
hänellä kädessä. Hän hoiti ja vaali itsessään sitä pettävää toivoa,
että ajat nyt olivat muuttuneet, että isä oli vanhentunut ja veljet
viisastuneet, ja että hänellä itsellään tulisi olemaan suurempi
vaikutus talouden pitoon. Hän oli kuvitellut kuinka hän hupaisen
rattoisasti istuisi illat Elsben ja Wietenin kanssa. Heistä tulisi soma
viheriä kolmiapilas.

Kun hän sitte huomaamatta ja odottamatta oli tullut vanhaan

kammariinsa ja avannut kirstunsa ja saanut esiin siniliinaisen
työpukunsa ja hiukan kurkistanut Littrowin "Taivaan ihmeisiin",
katsahti hän ympärilleen ja jäi kummastuneena katselemaan
sisartansa, joka seisoi siinä hänen vieressään. "Katsoppas sinua",
sanoi hän, "pieneksi olet sinä jäänytkin, mutta pyöreä ja täyteläinen
olet. Sinusta on tullut soma tyttö, niinkuin asiaan kuuluukin."

Mutta Elsbe antoi kasvoilleen ikävystyneen, melkein katkeran

ilmeen. Jörn kyseli hänen oloaan ja mitä seuraa hänellä oli. Mutta
hän vastasi vähäsanaisesti ja alakuloisesti. Hän näytti kuin nuori,
täyteläinen ja hedelmällinen toukokuun aamu, mutta koko hänen
olentonsa oli masennuksissa, ikäänkuin ihmisen, joka kauan on
kärsinyt ankaraa vääryyttä.

Jörn Uhl, liika viisaana epäilläkseen omaa päätäntökykyään, ja

varovasti ja vaatimattomasti tutkiakseen, mitä sisaren rinnassa
liikkui, arveli itsetyytyväisyydessään vaan, että kyllähän hän tästä
oikealle tolalle saadaan. Hän arveli, että hän on ollut liiaksi yksikseen
ja että hänen läsnäolonsa kyliä saisi häneen reippautta taas. Niin
sanoi hän Wietenillekin, ja tämä nyökäytti päätään siihen. Mutta kun
hän lähti kyökistä, katsoi tämä pitkästi häntä jälkeen katseella, jossa
ei juuri voinut sanoa olleen kunnioitusta.

Sattuipa sitte eräänä iltana, — hän oli silloin ollut jo pari viikkoa
kotona —, että Heikki ja Hannu olivat kutsuneet nuoria luokseen, ja
yht'äkkiä ilmestyi Harro Heinsen takatupaan, jossa nämä kolme
kuivakiskoisina istuivat toistensa seurassa. Hän oli palvellut ulaanina
Moabitissa ja oli kuluttanut rahaa mahdottomat määrät. Hän tuli,
kuten sanoi, Jürgeniä tervehtimään. "Tahdoinpa sentään hyvää
päivää sanoa sinulle. Ollaanhan nyt molemmat siitä sotamiesleikistä
vapaat. Tuletkohan käväisemään tuolla etuhuoneissa myös?"

Jörn puisti päätään ja jäi istumaan ja kätki itsensä paksuun

savupilveen.

Silloin istui Harro Heinsen alas ja rupesi juttelemaan ja

kehuskelemaan sotilasajastaan ja Jörn, jolla kaikesta, mitä tuo
moabiti puheli, oli eriävä mielipiteensä, ei virkannut sanaakaan.
Silloin pyysi hän Elsbeä, jota hän aina tuontuostakin katseli kauniilla
silmillään, eikö hän hiukan tulisi sinne etuhuoneihin: hänen pitäisi
toki, sillä jos hän tulisi, tulisi muutamia toisiakin tyttöjä, jotka nyt
seisoivat naapuritalon pihalla. Elsbe istui kuin olisi hän kivikuva.
Silloin katsahti hän veljeensä, mutta tämä purasi huuliinsa ja paljasti
liika selvästi neuvottomuutensa tämmöisessä asiainkäänteessä.
Silloin kokosi tyttö käsityönsä, huoahti syvään ja lähti hänen
kanssaan; kun he astuivat ulos solisi heille vastaan jo meluava
tyttöparvi. Oli myöhäinen ilta jo ja synkeä marraskuun yö.

Nyt käveli Jörn tuvassa edes ja takaisin, ja katsahti silloin tällöin

Wieteniin. Mutta tämä tuijotti umpimielisenä käsityöhönsä eikä
virkannut sanaakaan. Näinä parina tuntina oppi Jörn erään suuren ja
uuden asian: tuntemaan syvää huolta toisen ihmisen puolesta.

Lopuksi lähti hän kammariinsa ja käveli sielläkin edestakaisin ja

seisoskeli ikkunassa ja katseli ulos pimeään. Hän syytteli Jumalaa ja
koko maailmaa siitä, että kaiken, joka kuului tähän taloon, näkyi
armotta täytyvän joutua likaan. Häntä kiusasi se, ettei hänellä ollut
mitään itsetietoisuuden varmuutta ja ettei hänellä ollut rohkeutta
astua keskelle tuota seuraa ja sanoa: "Antakaa sisareni minulle."
Hänestä tuntui kuin ei hänestä koskaan voisi tulla miestä. "Olen
katseleva vaan kaikkea", sanoi hän, "olen tekevä työni pellolla ja
tallissa ja olen koko elämäni ajan pysyvä renkinä, aivan kuten isäni
sanoi minusta."

Kun hän yhä raskasmielisenä mietti tuommoisia, aukaistun äkisti

takahuoneen ovi, kuului juopuneiden äänien sorinaa, ovi suljettiin
taas, ja väliköltä kuului hätäisiä askeleita. Hän aukaisi huoneensa
oven, silloin lankesi Elsbe melkein hänen syliinsä, hän hengitti
nopeaan ja kuuluvasti: "Minä karasin häneltä", sanoi hän.

"Jos tuommoinen olet", sanoi veljensä, "niin eipä pääty hyvin

kanssasi. Noin virma kuin olet."
 "Jo sitä riittikin", vastasi Elsbe ja lähti kirstulle ikkunan ääreen ja
istahti sille, niin kuin hänellä oli ollut tapana lapsenakin.

"Nytpä sanon sinulle jotakin, Elsbe: eipä kestä moniatakaan vuotta

ennenkuin Heinsenit kaikki ovat taloiltaan ja kaupustelevat
Hampurissa heiniä ja kahvia. Usko sinä se."

Elsbe juoksi kirstun sivutse ja kurkisti ikkunasta: "Haluaisinpa

nähdä, etsiikö hän minua… Miks'et vielä ole levolla? Minä sanoin
hänelle, että lähden sinun tykösi, mutta luulin että sinä jo olit
nukkumassa ja ovesi lukossa. Silloin olisin juossut latoon. Minä
pelkäsin niin."

Jörn seisoi keskellä huonetta: "En voinut mennä nukkumaan.

Täytyi yhtämittaa ajatella, mitä sinä mahdoit tehdä."

"Mitäkö minä mahdoin tehdä?"

"Sinä olet ennen aina pitänyt minun kanssani yhtä."

Elsbe katsahti pikaisesti häneen. "Mutta velirakkaani, mitä siitä

sitte minulle?" Hän nauroi. Sitte kääntyi hän taas katsomaan
ikkunasta ulos. "Kummallista, ettei hän lähde jälestä. Kurkistanpa
varovasti kyökin ovesta. Hän luulee ehkä että olen mennyt
puutarhan puolelle. Pane nukkumaan nyt. Ja nuku hyvin!"

Hän juoksi ulos, ennenkuin Jörn ennätti sanaa sanoa.

Sade valeli taas yöpimeätä ikkunanruutua vastaan; syvästä yöstä

kuului poppelien mahtavaa umeata kohinaa. Hän kuunteli yön ääniä,
kuunteli mielellään niitä ja jättäytyi tuokioksi tahdottomana niiden
kuuntelemiseen.
 Mutta kun hän vielä asteli edestakaisin tuommoisessa hempeässä
toimettomassa mietiskelyssä, kuului ulkoa sateesta ääni, ikäänkuin
linnun, joka maaliskuussa arkailevana yrittelee ensimmäistä
lauluaan. Selvästi tunsi hän sisarensa äänen. Samassa
silmänräpäyksessä oli hän ikäänkuin voimakkaalla hyppäyksellä
unistaan poissa, hän pusersi kätensä nyrkkeihin. Silmänräpäyksen
kamppaili hän nuorukaismaisen päättämättömyytensä kanssa ja
arkuuden kanssa, jonka monivuotinen sorronalaisuus kotona oli
hänessä synnyttänyt. Tämän silmänräpäyksen kuohahtava vihastus
oli miehen syntymähetki hänessä. Niin muuttuu hyvä nuori hevonen,
joka pää riipuksissa ja uneliaana seisoo metsänrannassa, ja yht'äkkiä
säikähtää kirveen iskua, joka kajahtelee metsissä, silmänräpäyksessä
paljaaksi eloksi ja paljaaksi silmäksi.

Hän tempasi oven auki ja riensi kyökkiin ja tähysteli ulos. Silloin

näki hän pienen sisarensa seisovan pimeässä piiliäispuun vieressä
kiinteässä syleilyssä Harro Heinsenin kanssa. Hän laski kätensä
hänen olalleen ja sanoi ankaralla itsetietoisella äänellä: "Sinä tulet
sisään. Sinusta olen minä edesvastauksessa."

Elsbe oli ensin kuohahtaa vastaamaan, mutta lähti sitte hänen

kanssaan. Harro Heinsen naurahti nolonnäköisenä ja lähti sitte
etuhuoneisiin.

Jörn Uhl oli ottanut sisartaan kädestä, niinkuin usein ennen, kun
hän vielä oli pieni poika, ja jätti hänet sitte keskelle huonetta.
Taaskin rupesi hän käymään edes ja takaisin ja katseli hänen
kaunista ja muodokasta ruumiinrakennettaan, joka, vaikka olikin
pieni ja täyteläinen, kuitenkin oli norja ja sorea, niin että hän näytti
pitemmältä kuin olikaan, ja ettei puuttunut mitään naisesta ensi
kukoistuksessaan. Hän näki hänen olennossaan ja hänen ruskeissa
silmissään hehkun, jota ei mikään salannut.

"Mitä tämä merkitsee?" kysyi Jörn.

"Minun täytyy saada pitää — jostakin", vastasi Elsbe uhmamielellä.

"Sillä ei ole kiirettä vielä. Tulee kerta joku toinen, joka voi antaa
sinulle leivänkin."

"Leivän?? Leivänkö perään sinä kysyit, kun aioit lähteä hiekkatytön

kanssa. Leivänkö tähden sinä hänen mukaasi ajattelit lähteä?… On
niin yksitoikkoista vuodet vuosien perään istua täällä suuressa
autiossa talossa, eikä nähdä muuta kuin viherjöitä laitumia ja
juopuneita veljiä. Luuletko sinä että minä haluan jäädä tänne
happanemaan?"

"Herran tähden", sanoi Jörn. "Mitä tuommoinen tuskaileminen on.

Tuolla tapaa menet sinäkin hukkaan, ja minä jään ihan yksin."

"Mutta kun minä itse tahdon? Kun ihminen saa, mitä hän tahtoo,
on hän kuin taivaassa. Enhän minä sinua syytä."

Silloin riehahti Jörnissä semmoinen viha, että hän rupesi

kiristelemään hampaitaan. "Mutta minä en kärsi sitä, huomispäivänä
vielä toimitan minä sinut pois tästä talosta. Vien sinut Thiess
Thiessenin luokse, hän on äitimme ainoa veli. Jälkeenpäin koetan
toimittaa että saat jonkun toimen jossakin säädyllisessä vieraassa
perheessä, kaukana täältä, että pääset unhottamaan Harro
Heinsenin… Kuuletko sinä? Kuule tarkkaan nyt. Minä en salli, että
otat mieheksesi jonkun noista juomareista, sinun pitää saada joku
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

testbankdeal.com