(Original PDF) College Algebra: Graphs and

Models 6th Edition pdf download

https://ebooksecure.com/product/original-pdf-college-algebra-
graphs-and-models-6th-edition/

Download more ebook from https://ebooksecure.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebooksecure.com
to discover even more!

(eBook PDF) College Algebra Graphs and Models 6th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-college-algebra-graphs-
and-models-6th-edition/

(eBook PDF) Algebra and Trigonometry: Graphs and Models

6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-algebra-and-
trigonometry-graphs-and-models-6th-edition/

(eBook PDF) College Algebra and Trigonometry 6th

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-college-algebra-and-
trigonometry-6th-edition/

(eBook PDF) College Algebra with Modeling &

Visualization 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-college-algebra-with-
modeling-visualization-6th-edition/
(eBook PDF) Functions and Change: A Modeling Approach
to College Algebra 6th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-functions-and-change-a-
modeling-approach-to-college-algebra-6th-edition/

(eBook PDF) College Algebra and Trigonometry 3rd

Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-college-algebra-and-
trigonometry-3rd-edition/

College Algebra 10th Edition (eBook PDF)

http://ebooksecure.com/product/college-algebra-10th-edition-
ebook-pdf/

Functions and Change: A Modeling Approach to College

Algebra 6th Edition Bruce Crauder - eBook PDF

https://ebooksecure.com/download/functions-and-change-a-modeling-
approach-to-college-algebra-ebook-pdf/

(eBook PDF) College Algebra Essentials 5th Edition

http://ebooksecure.com/product/ebook-pdf-college-algebra-
essentials-5th-edition/
 contents vii

3 Quadratic Functions and Equations; Inequalities 163

3.1 The Complex Numbers   164
The Complex-Number System / Addition and Subtraction / Multiplication /
Conjugates and Division
3.2 Quadratic Equations, Functions, Zeros, and Models   170
Quadratic Equations and Quadratic Functions / Completing the Square /
Using the Quadratic Formula / The Discriminant / Equations Reducible
to Quadratic / Applications
3.3 Analyzing Graphs of Quadratic Functions   185
Graphing Quadratic Functions of the Type f1x2 = a1x - h2 2 + k /
Graphing Quadratic Equations of the Type f1x2 = ax 2 + bx + c, a ≠ 0 /
Applications
Visualizing the Graph   194
Mid-Chapter Mixed Review   198
3.4 Solving Rational Equations and Radical Equations   199
Rational Equations / Radical Equations
3.5 Solving Equations and Inequalities with Absolute Value   206
Equations with Absolute Value / Inequalities with Absolute Value
Study Guide  210
Review Exercises  215
Chapter Test  218

4 Polynomial Functions and Rational Functions 219

4.1 Polynomial Functions and Modeling   220
The Leading-Term Test / Finding Zeros of Factored Polynomial Functions /
Finding Real Zeros on a Calculator / Polynomial Models
4.2 Graphing Polynomial Functions   235
Graphing Polynomial Functions / The Intermediate Value Theorem
Visualizing the Graph   242
4.3 Polynomial Division; The Remainder Theorem
and the Factor Theorem   244
Division and Factors / The Remainder Theorem and Synthetic Division /
Finding Factors of Polynomials
Mid-Chapter Mixed Review   252
4.4 Theorems about Zeros of Polynomial Functions   253
The Fundamental Theorem of Algebra / Finding Polynomials with Given Zeros /
Zeros of Polynomial Functions with Real Coefficients / Rational Coefficients /
Integer Coefficients and the Rational Zeros Theorem /
Descartes’ Rule of Signs
viii contents

4.5 Rational Functions  262

The Domain of a Rational Function / Asymptotes / Applications
Visualizing the Graph   276
4.6 Polynomial Inequalities and Rational Inequalities   280
Polynomial Inequalities / Rational Inequalities
Study Guide  291
Review Exercises  301
Chapter Test  305

5 Exponential Functions and Logarithmic Functions 307

5.1 Inverse Functions  308
Inverses / Inverses and One-to-One Functions / Finding Formulas for Inverses /
Inverse Functions and Composition / Restricting a Domain
5.2 Exponential Functions and Graphs   319
Graphing Exponential Functions / Applications / The Number e / Graphs of
Exponential Functions, Base e
5.3 Logarithmic Functions and Graphs   331
Logarithmic Functions / Finding Certain Logarithms /
Converting Between Exponential Equations and Logarithmic Equations /
Finding Logarithms on a Calculator / Natural Logarithms /
Changing Logarithmic Bases / Graphs of Logarithmic Functions / Applications
Visualizing the Graph   342
Mid-Chapter Mixed Review   346
5.4 Properties of Logarithmic Functions   347
Logarithms of Products / Logarithms of Powers / Logarithms of Quotients /
Applying the Properties / Simplifying Expressions of the Type loga ax and aloga x
5.5 Solving Exponential Equations and Logarithmic Equations   354
Solving Exponential Equations / Solving Logarithmic Equations
5.6 Applications and Models: Growth and Decay;
Compound Interest  364
Population Growth / Interest Compounded Continuously /
Models of Limited Growth / Exponential Decay /
Exponential and Logarithmic Curve Fitting
Study Guide  381
Review Exercises  388
Chapter Test  391
 contents ix

6 Systems of Equations and Matrices 393

6.1 Systems of Equations in Two Variables   394
Solving Systems of Equations Graphically /
The Substitution Method / The Elimination Method / Applications
Visualizing the Graph   403
6.2 Systems of Equations in Three Variables   408
Solving Systems of Equations in Three Variables / Applications /
Mathematical Models and Applications
6.3 Matrices and Systems of Equations   417
Matrices and Row-Equivalent Operations / Gaussian Elimination with Matrices /
Gauss–Jordan Elimination
6.4 Matrix Operations  424
Matrix Addition and Subtraction / Scalar Multiplication /
Products of Matrices / Matrix Equations
Mid-Chapter Mixed Review   433
6.5 Inverses of Matrices   435
The Identity Matrix / The Inverse of a Matrix / Solving Systems of Equations
6.6 Determinants and Cramer’s Rule   441
Determinants of Square Matrices / Evaluating Determinants Using Cofactors /
Cramer’s Rule
6.7 Systems of Inequalities and Linear Programming   448
Graphs of Linear Inequalities / Systems of Linear Inequalities /
Applications: Linear Programming
6.8 Partial Fractions  458
Partial Fraction Decompositions
Study Guide  464
Review Exercises  469
Chapter Test  473

7 Conic Sections 475

7.1 The Parabola  476
Parabolas / Finding Standard Form by Completing the Square / Applications
7.2 The Circle and the Ellipse   484
Circles / Ellipses / Applications
Mid-Chapter Mixed Review   493
7.3 The Hyperbola  494
Standard Equations of Hyperbolas / Applications
7.4 Nonlinear Systems of Equations and Inequalities   502
Nonlinear Systems of Equations / Modeling and Problem Solving /
Nonlinear Systems of Inequalities
x contents

Visualizing the Graph   510

Study Guide  515
Review Exercises  518
Chapter Test  521

8 Sequences, Series, and Combinatorics 523

8.1 Sequences and Series   524
Finding the General Term / Sums and Series / Sigma Notation /
Recursive Definitions
8.2 Arithmetic Sequences and Series   532
Arithmetic Sequences / Sum of the First n Terms of an Arithmetic Sequence /
Applications
8.3 Geometric Sequences and Series   539
Geometric Sequences / Sum of the First n Terms of a Geometric Sequence /
Infinite Geometric Series / Applications
Visualizing the Graph   546
8.4 Mathematical Induction  549
Proving Infinite Sequences of Statements
Mid-Chapter Mixed Review   554
8.5 Combinatorics: Permutations  555
Permutations / Factorial Notation / Permutations of n Objects Taken k at a Time /
Permutations of Sets of Nondistinguishable Objects
8.6 Combinatorics: Combinations  564
Combinations
8.7 The Binomial Theorem   570
Binomial Expansion Using Pascal’s Triangle /
Binomial Expansion Using Combination Notation /
Finding a Specific Term / Total Number of Subsets
8.8 Probability  577
Experimental Probability and Theoretical Probability /
Computing Experimental Probabilities / Theoretical Probability
Study Guide  586
Review Exercises  590
Chapter Test  593

Answers  A-1
Index  I-1
Photo Credits  I-10
Index of Applications   I-11
Preface
College Algebra: Graphs and Models is known for enabling students to “see the
math” through its
• focus on visualization,
• early introduction of functions,
• integration of technology, and
• connections between math concepts and the real world.
!
New
With the new edition, we continue to innovate by positioning the review material
as a more effective tool for teachers and students. Chapter R from the previous edi-
tion has been condensed into 28 Just-in-Time review topics that are placed before
Chapter 1. This new review feature is designed to give each student the opportunity
to be successful in this course by providing a quick review of topics from intermedi-
ate algebra that will be built upon in new college algebra topics. The review can be
used in an individualized instruction format since some students will require more
review than others. Treating the review in this manner will allow more time to cover
the college algebra topics in the syllabus.
On the other hand, some instructors might choose to review some or all of the
topics with the entire class at the beginning of the course or in a just-in-time format
as each is needed. We think that instructors will appreciate the flexibility that the
Just-in-Time feature offers.
Additional resources in the MyMathLab course reflect the themes of just-in-time
review and concept retention. For example, new Cumulative Review assignments
allow students to synthesize and retain concepts learned throughout the course. The
Just-in-Time review topics within MyMathLab allow for assignable Getting Ready
review quizzes that lead to personalized Getting Ready homework focused on areas
in which students need additional practice.
Our overarching goal is to provide students with a learning experience that will
not only lead to success in this course, but also prepare them to be successful in the
mathematics courses that they take in the future.

❯ Content Changes to the Sixth Edition

• Just-in-Time Review Review of prerequisite algebra topics is now presented
when students need it most.
!
New
• A set of 28 numbered, short review topics creates an efficient review of inter-
mediate algebra topics:
1. Real Numbers 8. Scientific Notation
2. Properties of Real Numbers 9. Order of Operations
3. Order on the Number Line 10. Introduction to Polynomials
4. Absolute Value 11. Add and Subtract Polynomials
5. Operations with Real 12. Multiply Polynomials
Numbers 13. Special Products of Binomials
6. Interval Notation 14. Factor Polynomials;
7. Integers as Exponents The FOIL Method
xi
xii p r e fac e

15. Factor Polynomials: The 23. Add and Subtract Rational

ac-Method Expressions
16. Special Factorizations 24. Simplify Complex Rational
17. Equation-Solving Principles Expressions
18. Inequality-Solving Principles 25. Simplify Radical
Expressions
19. The Principle of Zero Products
26. Rationalize Denominators
20. The Principle of Square Roots
27. Rational Exponents
21. Simplify Rational Expressions
28. The Pythagorean
22. Multiply and Divide Rational
Theorem
Expressions
Just • This feature is placed before Chapter 1. Just-in-Time icons are positioned
in throughout the text next to the appropriate example where review of an inter-
Time
mediate algebra topic would be helpful.
10
• Cumulative Reviews For enhanced concept review, cumulative reviews, assign-
able in MyMathLab, allow students to synthesize and retain concepts learned
throughout the course.
• Informed Exercises We have analyzed the MyMathLab usage data which has
informed our revision of the exercises for this new edition. The goal is to ultimately
improve the quality and quantity of exercises that are most relevant.

❯ Emphasis on Functions
Functions are the core of this course and are presented as a thread that runs through-
out the course rather than as an isolated topic. We introduce functions in Chapter 1,
whereas many traditional college algebra textbooks cover equation-solving in
Chapter 1. Our approach of introducing students to a relatively new concept at the
beginning of the course, rather than requiring them to begin with a review of mate-
rial that was previously covered in intermediate algebra, immediately engages them
and serves to help them avoid the temptation to neglect studying early in the course
because “I already know this.”
The concept of a function can be challenging for students. By repeatedly expos-
ing them to the language, notation, and use of functions, demonstrating visually how
functions relate to equations and graphs, and also showing how functions can be
used to model real data, we hope to ensure that students not only become comfort-
able with functions but also come to understand and appreciate them. You will see
this emphasis on functions woven throughout the other themes that follow.

Classify the Function Exercises With a focus on conceptual understanding,

students are asked periodically to identify a number of functions by their type (linear,
quadratic, rational, and so on). As students progress through the text, the variety of
functions with which they are familiar increases and these exercises become more
challenging. The “classifying the function” exercises appear with the review exercises
in the Skill Maintenance portion of an exercise set. (See pp. 262 and 353–354.)

❯ Visual Emphasis
Our early introduction of functions allows graphs to be used to provide a visual
aspect to solving equations and inequalities. For example, we are able to show
students both algebraically and visually that the solutions of a quadratic equation
ax 2 + bx + c = 0 are the zeros of the quadratic function f (x) = ax 2 + bx + c,
as well as the first coordinates of the x-intercepts of the graph of that function. This
makes it possible for students, particularly visual learners, to gain a quick under-
standing of these concepts. (See pp. 178, 181, 221, 281, and 342.)
 p r e fac e xiii

Visualizing the Graph Appearing at least once in every chapter, this feature
provides students with an opportunity to match an equation with its graph by focus-
ing on the characteristics of the equation and the corresponding attributes of the
graph. (See pp. 138, 194, and 276.) In MyMathLab, animated Visualizing the Graph
features for each chapter allow students to interact with graphs on an entirely new
level. In addition to this full-page feature, many of the exercise sets include exercises
in which the student is asked to match an equation with its graph or to find an equa-
tion of a function from its graph. (See pp. 140, 141, 230, and 326.)

Side-by-Side Examples Many examples are presented in a side-by-side, two-

column format in which the algebraic solution of an equation appears in the left
column and a graphical solution appears in the right column. (See pp. 244, 284, and
357.) This enables students to visualize and comprehend the connections among the
solutions of an equation, the zeros of a function, and the x-intercepts of the graph of
a function.

!
New
Guided Visualizations These new figures help bring mathematical concepts to
life. They are included in MyMathLab as both a teaching and a learning tool. Used
as a lecture tool, the figures help engage students more fully and save the time that
would otherwise be spent drawing figures by hand. Questions pertaining to each
guided visualization are assignable in MyMathLab and reinforce active learning,
critical thinking, and conceptual learning.

Integrated Technology In order to increase students’ understanding of the

course content through a visual means, we integrate graphing calculator technology
throughout. The use of the graphing calculator is woven throughout the text’s exposi-
tion, exercise sets, and testing program without sacrificing algebraic skills. Graphing
calculator technology is included in order to enhance—not replace—students’ math-
ematical skills, and to alleviate the tedium associated with certain procedures. (See
pp. 176, 273–274, and 355.) The graphing calculator windows enhance the visual
element of the text, providing graphical interpretations of solutions of equations,
zeros of functions, and x-intercepts of graphs of functions.

❯ Making Connections
Zeros, Solutions, and x-Intercepts We find that when students understand
the connections among the real zeros of a function, the solutions of its associated
equation, and the first coordinates of the x-intercepts of its graph, a door opens to a
new level of mathematical comprehension that increases the probability of success
in this course. We emphasize zeros, solutions, and x-intercepts throughout the text
by using consistent, precise terminology and including exceptional graphics. Seeing
this theme repeated in different contexts leads to a better understanding and retention
of these concepts. (See pp. 171 and 181.)

Connecting the Concepts This feature highlights the importance of con-

necting concepts. When students are presented with concepts in visual form—using
graphs, an outline, or a chart—rather than merely in paragraphs of text, compre-
hension is streamlined and retention is enhanced. The visual aspect of this feature
invites students to stop and check their understanding of how concepts work together
in one section or in several sections. This check in turn enhances student perfor-
mance on homework assignments and exams. (See pp. 69, 181, and 249.)
xiv p r e fac e

Annotated Examples We have included over 730 annotated examples designed

to fully prepare the student to work the exercises. Learning is carefully guided with the
use of numerous color-coded art pieces and step-by-step annotations. Substitutions and
annotations are highlighted in red for emphasis. (See pp. 175 and 349–350.)

Now Try Exercises Now Try Exercises are found after nearly every example.
This feature encourages active learning by asking students to do an exercise in the
exercise set that is similar to the example that the student has just read. (See pp. 173,
268, and 322.)

Synthesis Exercises These exercises appear at the end of each exercise set
and encourage critical thinking by requiring students to synthesize concepts from
several sections or to take a concept a step further than in the general exercises. For
the Sixth Edition, these exercises are assignable in MyMathLab. (See pp. 251–252,
330, and 380.)

Real-Data Applications We encourage students to see and interpret the

mathematics that appears every day in the world around them. Throughout the
writing process, we conducted an energetic search for real-data applications, and
the result is a variety of examples and exercises that connect the mathematical con-
tent with everyday life. Most of these applications feature source lines and many
include charts and graphs. Many are drawn from the fields of health, business and
economics, life and physical sciences, social science, and areas of general interest
such as sports and travel. (See pp. 37 (“Food Stamp Program”), 63 (“Industrial
Robots”), 141 (“Medical Care Abroad”), 184 (“Funding for Afghan Security”),
231 (“Vinyl Album Sales”), 328 (“Alfalfa Imported by China”), 405 (“Cosmetic
Surgery”), 414 (“Top Art Auction Sales”), 491 (“The Ellipse at the White House”),
and 545 (“The Economic Multiplier; Super Bowl XLVII”).)

❯ Ongoing Review
The most significant change to the Sixth Edition is the new Just-in-Time Review fea-
ture, designed to provide students with efficient and effective review of basic algebra
skills.

New! Just-in-Time Review Chapter R has been condensed into 28 numbered,

short review topics to create an efficient review of intermediate algebra topics. This
feature is placed before Chapter 1.
Just • Just-In-Time icons are placed throughout the text next to the example where
! in review of an intermediate algebra topic would be helpful. (See pp. 33, 95, 164,
New Time
220, 315, and 396.)
20
• The coverage of each topic contains worked-out examples and a short exercise
set. Answers to all exercises appear at the end of the answers at the back of the
book.
• Worked-out solutions to all Just-in-Time exercises are included in the Student
Solutions Manual.
 p r e fac e xv
JUST-IN-TIME Review
Just
in
Time the PrinciPle of Square rootS
20

The principle of square roots can be used to solve some quadratic Solve.
equations. 1. x 2 - 36 = 0
2. 2y2 - 20 = 0
the PrinciPle of Square rootS 3. 6z2 = 18
If x 2 = k, then x = - 2k or x = 2k.
4. 3t 2 - 15 = 0
5. z2 - 1 = 24
ExamplEs Solve. 6. 5x 2 - 75 = 0
1. s2 - 144 = 0
s2 = 144
s = - 2144 or s = 2144
s = -12 or s = 12
The solutions are -12 and 12, or {12.
2. 3x 2 - 21 = 0
3x 2 = 21
x2 = 7
x = - 27 or x = 27
The solutions are - 27 and 27, or { 27.
Do Exercises 1–6.

Mid-Chapter Mixed Review This review reinforces understanding of the mathe­

matical concepts and skills covered in the first half of the chapter before students
move on to new material in the second half of the chapter. Each review begins with
at least three true/false exercises that require students to consider the concepts they
have studied and also contains exercises that drill the skills from all prior sections
of the chapter. They are available as assignments in MyMathLab. (See pp. 121–122
and 346–347.)
Collaborative Discussion and Writing Exercises appear in the Mid-Chapter
Mixed Review as well. These exercises can be discussed in small groups or by the
class as a whole to encourage students to talk about the key mathematical concepts
in the chapter. They can also be assigned to individual students to give them an
opportunity to write about mathematics. (See pp. 199 and 253).
A section reference (shown in red) is provided for each exercise in the Mid-
Chapter Mixed Review. This tells the student which section to refer to if help is
needed to work the exercise. Answers to all exercises in the Mid-Chapter Mixed
Review are given at the back of the book.

Study Guide This feature is found at the beginning of the Summary and Review
near the end of each chapter. Presented in a two-column format and organ­ized by
section, this feature gives key concepts and terms in the left column and a worked-
out example in the right column. It provides students with a concise and effective
review of the chapter that is a solid basis for studying for a test. In MyMathLab, these
Study Guides are accompanied by narrated examples to reinforce the key concepts
and ideas. (See pp. 210–215 and 381–387.)
J-18
xvi p r e fac e

Exercise Sets There are over 5040 exercises in this text. The exercise sets are
enhanced with real-data applications and source lines, detailed art pieces, tables,
graphs, and photographs. In addition to the exercises that provide students with
concepts presented in the section, the exercise sets feature the following elements to
provide ongoing review of topics presented earlier:
• Skill Maintenance Exercises. These exercises provide an ongoing review of
concepts previously presented in the course, enhancing students’ retention of
these concepts. They include Vocabulary Reinforcement, described next, and
Classifying the Function exercises, described earlier in the section “Emphasis on
Functions.” A section reference (shown in red) is provided for each exercise. This
tells the student which section to refer to if help is needed to work the exercise.
Answers to all Skill Maintenance exercises appear in the answer section at the
back of the book. (See pp. 128, 206, 279–280, and 345.)
• Enhanced Vocabulary Reinforcement Exercises. This feature checks and reviews
students’ understanding of the vocabulary introduced throughout the text. It appears
once in every chapter, in the Skill Maintenance portion of an exercise set, and
is intended to provide a continuing review of the terms that students must know in
order to be able to communicate effectively in the language of mathematics. (See
pp. 149–150, 209, and 279.)
• Enhanced Synthesis Exercises. These exercises appear at the end of each exer-
cise set and encourage critical thinking by requiring students to synthesize con-
cepts from several sections or to take a concept a step further than in the general
exercises. For the Sixth Edition, these exercises are assignable in MyMathLab.

Review Exercises These exercises in the Summary and Review supplement

the Study Guide by providing a thorough and comprehensive review of the skills
taught in the chapter. A group of true/false exercises appears first, followed by a
large number of exercises that drill the skills and concepts taught in the chapter.
In addition, three multiple-choice exercises, one of which involves identifying the
graph of a function, are included in the Review Exercises for every chapter. Each
review exercise is accompanied by a section reference that, as in the Mid-Chapter
Mixed Review, directs students to the section in which the material being reviewed
can be found. Also included are Collaborative Discussion and Writing exercises are
also included. These exercises are described under the Mid-Chapter Mixed Review
heading on p. xv. (See pp. 215–217 and 388–391.)

Chapter Test The test at the end of each chapter allows students to test them-
selves and target areas that need further study before taking the in-class test. Each
Chapter Test includes a multiple-choice exercise involving identifying the graph of a
function. Answers to all questions in the Chapter Tests appear in the answer section
at the back of the book, along with corresponding section references. (See pp. 218
and 391–392.)

Domain Review Icons Placed next to the concept that a student is currently studying, a
review icon references a section of the text in which the student can find and review
REVIEW SECTION 1.2.
topics on which the current concept is built. (See pp. 263 and 308.)

❯ Acknowledgments
We wish to express our heartfelt thanks to a number of people who have contributed in
special ways to the development of this textbook. Our editor, Chelsea Kharakozova,
and Editor in Chief, Anne Kelly, encouraged and supported our vision. We are very
appreciative of the marketing insight provided by Peggy Lucas and Rachel Ross, our
marketing managers, and of the support that we received from the entire Pearson
team, including Rachel Reeve, project manager, Barbara Atkinson, cover designer,
 p r e fac e xvii

Ashley Gordon, editorial assistant, and Fiona Murray, marketing assistant. We also
thank Erica Lange, media producer, for her creative work on the media products that
accompany this text. And we are immensely grateful to Martha Morong for her edi-
torial and production services, and to Geri Davis for her text design and art editing,
and for the endless hours of hard work they have done to make this a book of which
we are proud. We also thank Laurie Hurley and Holly Martinez for their meticulous
accuracy checking and proofreading of the text.
The following reviewers made invaluable contributions to the development of the
recent editions and we thank them for that:
Gerald Allen, Howard College
Robin Ayers, Western Kentucky University
Heidi Barrett, Arapahoe Community College
George Behr, Coastline Community College
Kimberly Bennekin, Georgia Perimeter College
*Nadine Bluett, Front Range Community College
Marc Campbell, Daytona Beach Community College
*Shawn Clift, Eastern Kentucky University
Mark A. Crawford, Jr., Waubonsee Community College
Brad Feldser, Kennesaw State University
Homa Ghaussi-Mujtaba, Lansing Community College
Bob Gravelle, Colorado Technical University, Colorado Springs
*Mako E. Haruta, University of Hartford
Judy Hayes, Lake-Sumter Community College
Michelle Hollis, Bowling Green Community College
*Patricia Ann Hussey, Triton College
Glenn Jablonski, Triton College
Bridgette Jacob, Onondaga Community College
Symon Kimitei, Kennesaw State University
Deanna Kindhart, Illinois Central College
Pamela Krompak, Owens Community College
Laud Kwaku, Owens Community College
Carol A. Lucas, University of Central Oklahoma
*Claude Moore, Cape Fear Community College
Daniel Olson, Purdue University, North Central
*Priti Patel, Tarrant County Community College
Cloyd A. Payne, Owens Community College
Randy K. Ross, Morehead State University
Daniel Russow, Arizona Western College
Brian Schworm, Morehead State University
*Nicholas Sedlock, Framingham State University
*Pavel Sikorskii, Michigan State University
Judith Staver, Florida Community College at Jacksonville, South Campus
*Laura Taylor, Cape Fear Community College
Jean Hunt Thorton, Western Kentucky University
*Pat Velicky, Florence–Darlington Technical College
*Jim Voss, Front Range Community College
Douglas Windham, Tallahassee Community College
Weicheng Xuan, Arizona Western College
*Cathleen Zucco-Teveloff, Rider University
* Reviewers of the Sixth Edition
M.L.B.
J.A.B.
D.J.E.
J.A.P.
Get the most out of
MyMathLab
®

MyMathLab is the world’s leading online resource for teaching and learning math-
ematics. MyMathLab helps students and instructors improve results and provides
engaging experiences and personalized learning for each student so that learning can
happen in any environment. Plus, it offers flexible and time-saving course manage-
ment features to allow instructors to easily manage their classes while remaining in
complete control, regardless of course format.

Personalized Support for Students

• MyMathLab comes with many learning resources—eText, animations, videos,
and more—all designed to support your students as they progress through their
course.

• The Adaptive Study Plan acts as a personal tutor, updating in real time based on
student performance to provide personalized recommendations on what to work
on next. With the new Companion Study Plan assignments, instructors can now
assign the Study Plan as a prerequisite to a test or a quiz, helping to guide students
through concepts they need to master.

• Personalized Homework allows instructors to create homework assignments

tailored to each student’s specific needs, focused on only the topics they have not
yet mastered.

Used by nearly 4 million students each year, the MyMathLab and MyStatLab family of
products delivers consistent, measurable gains in student learning outcomes, reten-
tion, and subsequent course success.

www.mymathlab.com
Resources for Success
MyMathLab® Online Course for College Algebra: Graphs and
Models by Bittinger/Beecher/Ellenbogen/Penna
(access code required)

MyMathLab is available to accompany Pearson’s market-leading text offerings. To give

students a consistent tone, voice, and teaching method, each text’s flavor and approach
is tightly integrated throughout the accompanying MyMathLab course, making learning
the material as seamless as possible.
With this new edition, instructors will find even more assignable exercises in
MyMathLab to match many of the in-text features so many instructors have grown to
rely on, as well as a new Skills for Success Module.
Skill Maintenance Quizzes
and Cumulative Reviews
Instructors can now assign
MyMathLab quizzes generated from the
Skill Maintenance Exercises found in the
text. These quizzes support ongoing
review to help students maintain
essential skills.
For enhanced concept review through-
out the course, Cumulative Reviews are
now also assignable in MyMathLab.
These assignments allow students to
synthesize and retain concepts.

NEW! Guided Interactive

Figures
These engaging interactive figures bring
mathematical concepts to life, helping
students visualize the concepts through
directed explorations and purposeful
manipulation. Guided Visualizations are
assignable in MyMathLab and encourage
active learning, critical thinking, and
conceptual learning.

www.mymathlab.com
 Skills for Success Modules
Skills for Success Modules help
foster success in collegiate courses
and prepare students for future
professions. Topics such as “Time
Management,” “Stress Management”
and “Financial Literacy” are available
within the MyMathLab course.
Instructors can integrate these media-
rich activities with their traditional
MyMathLab assignments.

Video Assessment Exercises

Featuring authors Judy Beecher and Judy Penna, these
Example Solutions videos walk students through the
detailed solution process for nearly all examples from
the text. Corresponding exercises check for conceptual
understanding. Videos and exercises are assignable in
MyMathLab.
Instructor Resources Student Resources
Additional resources can be downloaded from within Additional resources to promote student success.
MyMathLab and at www.pearsonhighered.com,
or hardcopy resources can be ordered from your Author Example Videos
Pearson sales representative. Ideal for distance learning or supplemental
instruction, these video feature authors Judy
Annotated Instructor’s Edition Beecher and Judy Penna working through and
The instructor’s edition includes all answers to the explaining examples in the text. Assignable in
exercise sets. Shorter answers are presented on the MyMathLab with new Video Assessment exercises.
same page as the exercise; longer answers are in the
back of the text. Sample homework assignments are Video Notebook
indicated by a blue underline and may be assigned This notebook can accompany the text and/or
in MyMathLab®. Available upon request from your MyMathLab course. It contains fill-in-the-blank
Pearson sales representative. worksheets to accompany the video examples
presented by the authors. Key definitions, theorems,
Instructor’s Solutions Manual and procedures are also included. After filling
(Download Only) in the worksheet while watching the video, the
Written by author Judy Penna, this resource student has an excellent study guide for review
contains worked-out solutions to all exercises in the and test preparation. This is available electronically
exercise sets, Mid-Chapter Mixed Reviews, Chapter for download within MyMathLab or as a printed
Reviews, and Chapter Tests, as well as solutions for resource.
all the Just-In-Time exercises.
PowerPoint® Lecture Slides Student’s Solutions Manual
Written by author Judy Penna, this resource contains
Feature presentations written and designed
completely worked-out solutions with step-by-step
specifically for this text. These lecture slides provide
annotations for all the odd-numbered exercises in
an outline for presenting definitions, figures, and key
the exercise sets, Mid-Chapter Mixed Reviews, and
examples from the text.
Chapter Reviews, as well as solutions for all the
Online Test Bank (Download Only) Chapter Test exercises and the Just-In-Time exercises.
Contains four free-response tests forms for each chapter
following the same format and having the same level of Chapter R: Basic Concepts of Algebra
difficulty as the test in the main text and two multiple- Available within MyMathLab, Chapter R supplements
choice test forms for each chapter. It also provides six the prerequisite topics of the Just-in-Time review
forms of the final examination, four with free-response with more in-depth coverage and exercises.
questions and two with multiple-choice questions. R.1 The Real-Number System
R.2 Integer Exponents, Scientific Notation, and
TestGen® Order of Operations
TestGen® (www.pearsoned.com/testgen) enables R.3 A ddition, Subtraction, and Multiplication of
instructors to build, edit, print, and administer tests Polynomials
using a computerized bank of questions developed R.4 Factoring
to cover all the objectives of the text. R.5 The Basics of Equation Solving
Learning Catalytics Integration R.6 Rational Expressions
MyMathLab now provides Learning Catalytics, an R.7 Radical Notation and Rational Exponents
interactive student response tool that uses students’
smartphones, tablets, or laptops to engage them
in more sophisticated tasks and thinking. Learning
Catalytics contains Pearson-created content for
College Algebra that allows instructors to take
advantage of this exciting technology immediately.

www.mymathlab.com
This page intentionally left blank
 To the Student
Guide to Success
Success can be planned. Combine goals and good study habits to create a plan for success that works
for you. The following list contains study tips that your authors consider most helpful.

Skills for Success

❯ Set goals and expect success. Approach this class experience with a positive attitude.
❯ Communicate with your instructor when you need extra help.
❯ Take your text with you to class and lab. Each section in the text is designed with headings
and boxed information that provide an outline for easy reference.
❯ Ask questions in class, lab, and tutoring sessions. Instructors encourage them, and other
students probably have the same questions.
❯ Begin each homework assignment as soon as possible. If you have difficulty, you will then
have the time to access supplementary resources.
❯ Carefully read the instructions before working homework exercises and include all steps.
❯ Form a study group with fellow students. Verbalizing questions about topics that you do not
understand can clarify the material for you.
❯ After each quiz or test, write out corrected step-by step solutions to all missed questions.
They will provide a valuable study guide for the midterm exam and the final exam.
❯ MyMathLab has numerous tools to help you succeed. Use MyMathLab to create a person-
alized study plan and practice skills with sample quizzes and tests.
❯ Knowing math vocabulary is an important step toward success. Review vocabulary using
the Vocabulary Reinforcement exercises in the text and in MyMathLab.
❯ If you miss a lecture, watch the video in the Multimedia Library of MyMath Lab that
explains the concepts you missed.

In writing this textbook, we challenged ourselves to do everything possible to help you learn the
concepts and skills contained between its covers so that you will be successful in this course and
in the mathematics courses you take in the future. We realize that your time is both valuable and
limited, so we communicate in a highly visual way that allows you to learn quickly and efficiently.
We are confident that, if you invest an adequate amount of time in the learning process, this text
will be of great value to you. We wish you a positive learning experience.
Marv Bittinger
Judy Beecher
David Ellenbogen
Judy Penna
This page intentionally left blank
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
lappalaisen lauma se varmaankin oli tuo, — mitähän jos käytäisiin
korvenpoikaa katsomassa?

— Voi olla kaukana lappalainen, jos onkin, eipähän mistään näy

savua.

— Ei näy, palataan venheelle.

Mutta siihen oli päivä kuitenkin mennyt, yöksi täytyi erämiesten

kiirehtiä venheelleen, ettei lehdon liekkiö, virvatulena palaen, heitä
vieraasta metsästä tapaisi. Siinä he nukkuivat yön autiolla rannalla ja
vasta aamulla he läksivät kotiinpäin palaamaan, nyt vaihteeksi toisia,
itäisempiä selkiä soudellen.

Liikkumatonna päilyi järvi, tuskin värettä sen pinnalla heilahti.

Ainoastaan lokki, joka vesirajassa liiteli ja aina väliin siipensä kasteli,
särki joskus tuon kirkkaan kalvon, josta heijastava kilo melkein
sokaisi soutajain silmät. Auerta oli etäämpänä taivaanrannalla, ja sen
hämärästä kuumottivat kaukaa itäisen rannan loivat harjut.
Painostavan äänetöntä oli luonnossa kaikki, tuntui melkein
helpotukselta, kun joskus kuului jostakin kaukaa edes kaakkurin
surunvoittoinen valitushuuto.

Tuota hämärää itäistä rantaa, joka venheen edetessä vähitellen

kävi selväpiirteisemmäksi, tähystivät soutajain raukeat katseet. Se oli
aina epäilyttävä tuo itäranta, sinne ne tulevat savolaiset aina omilta
pyyntivesiltään, milloin tulevat, sen tiesivät Hämeen miehet. Mutta
eipä ole heitä nyt kuulunut … ei näkynyt nytkään hienointa
haikuakaan noista rantalehdoista, jotka vähitellen erottautuivat
tummasta takalistosta.
 Mutta tuon uupumuksen keskellä vilkastui kuitenkin vähitellen
perässä istuvan Laurin katse. Hän oli jo kauan tähystänyt erästä
kallionkielekettä, jonka sivulta siinti lahti ja joka sen vuoksi
selvemmin tarttui erämiehen terävään silmään. Pitkään aikaan hän ei
puhunut mitään, mutta ei myöskään silmäänsä toisaalle kääntänyt.
Vihdoin hän Vilpulle virkkoi:

— Katsopas tuota kalliota, tuota lehdon laidassa olevaa töyrästä,

on kuin siinä joku elävä liikkuisi.

Tuira pyörähti katsomaan.

— En näe mitään. — Mutta miten olikaan, sinne takertui hänenkin

katseensa. Kädellään varjosti silmiään hänkin, souti taas kappaleen,
katsoi, vilkastui:

— Mutta on todella siellä jotakin elämää. Olisiko peura, joka hioo

sarventynkiään näreen kylkeen, vai liikkuisiko täälläpäin peurain
isäntä, lappalainen? Vai olisiko se vain koivu, jota rantatuuli
heiluttaa.

Kului pitkä hetki.

— Ei se ole koivu, virkkoi Lauri, — soudetaanko lähemmäs

katsomaan?

Nuorukaiset katsahtivat äkkiä toisiaan ja ymmärsivät heti toistensa

ajatukset. Jos siellä ihmisiä liikkuu, niin tuskinpa ne ovat muita kuin
savolaisia, ja silloin heidän ei ole sinnepäin soudettava itseään
ilmaisemaan, — sehän on erämiesten ensimmäinen sääntö. Mutta
sittenkin, — uteliaisuus ja seikkailuhalu oli jo ehtinyt herätä nuorissa
mielissä, ja se kävi niissä heti ylivoimaiseksi — se on tutkittava tuo
liikkuja, selko on asiasta otettava! Niin he sen kysymyksen
ratkaisivat.

— Olkoonpa lappalainen tai viholainen, vaikka olisi vesihiisi,

soudetaan kohti! — niin virkkoi Vilppu jo voitettuna.

— Anna huhkia siis!

Hetkisen kohisi vesi keulan edessä, väleen lyheni välimatka

rantaan. Ja taas pysähtyivät nuorukaiset katsomaan: Ei se ollut
vesihiisi, ei löntystävä lappalainenkaan, muu olento siellä
rantalehdossa liikkui, väliin peittyen vesojen varjoon, väliin taas
ilmestyen päivänpaisteiselle törmälle.

— Se on nainen, — kas, kassa jo näkyy, virkahti Lauri vilkkaasti.

— Vierasta väkeä on siis täällä, — nyt kiireesti eräjoukkoa

varoittamaan!

Tämä oli toki Tuirankin ensimmäinen ajatus, vaikka hän kyllä olikin
lietomielinen hetken lapsi. Mutta kumma kyllä meloi Lauri
pysähtymättä, arkailematta, edelleen ja taas rupesi Vilppukin
soutamaan, pyörähtäen kuitenkin alinomaa katsomaan tuota utuista
ilmiötä.

Se oli nainen, sinihelmainen, keltatukkainen, selvään sen jo näki,

ja pian oli hänkin venheen keksinyt. Hän seisahtui työstään jyrkälle
törmälle ja katseli liikahtamatta selälle. Tuiraa vieläkin epäilytti
mennä kovin lähelle tuota rantaa, jossa nyt siis oli arveluttava
asutus, ja hän nosti aironsa vedestä; mutta Lauri yhä huopasi
rannemmas, toverin ymmärtämättä, mikä outo yty hänet oli
vallannut. Eipä tiennyt Tuira, että Lauri jo kaukaa oli ollut
erottavinaan vartalon ja liikkeet, jotka hän entuudestaan tunsi, ja
että hän noin arvelematta huopasi siksi, että hän tahtoi varmasti
nähdä, oliko rannalta katselija todella se, joksi se hänen silmäänsä
kaukaa kuvastui, vai oliko tämä hänen oman mielikuvituksensa
kepposia.

Se se oli, — Savilahden impi. Silmiä varjostavan käden alta tunsi

Lauri jo varmasti nuo ruskahtavat, pehmeät lapsenkasvot, joita
reunusti ohrankeltainen hius. Eikä hän aprikoinut, miten tyttö oli
tänne ilmestynyt, ei ajatellut, ettei se tietysti yksin ollut tällä autiolla
rannalla, yhä vain lähemmäs hän huopaili. Mutta jo virkahti Tuira:

— Älä melo, — mertaan joudutaan!

— Maltahan, ei ole vielä vaaraa, — tunnen tuon tytön, vastasi

Lauri verkalleen.

— Tunnet! — velhonnut lienee sinut veden neito!

— Ei ole veden väkeä, Savilahdesta hän on kotoisin.

— Siis savotar sittenkin, savijoukko on täällä!

Tyttö seisoi liikahtamatta kalliolla ja sulavana hänen nuortea

vartalonsa kuvastui vesakon vihantaa taustaa vastaan. Pianpa silloin
Tuirankin epäilykset voitti uteliaisuus ja kisailunhalu ja hän antoi
kepeän haapion soljua vanhalla vauhdillaan ihan kallion reunaan asti,
jonka siimekseen se pian peittyi. Siinä he nyt toisiaan vastakkain
katsoivat, eikä kotvaan aikaan sanaakaan vaihdettu venheen ja
rannan välillä. Tyttö se kuitenkin ensimmäisenä virkkoi:

— Mistä soudatte, Hämeen miehet?

 — Täällähän me on kesäkausi soudeltu, vastasi Tuira. — Mutta
mitä väkeä olet sinä?

Tyttö naurahti, Lauriin katsoi:

— Etkö tunne enää?

— Tunnenpa soljenvaihtajan Savilahden rannalta. Mutta…

— Mutta mitä, — peloittaako?

— Enpä olisi suonut sinua täällä näkeväni, — milloin tulitte?

— Vasta eilen valmistui sauna, ensi kylpyyn haen nyt vastoja. Vai
et olisi suonut minua näkeväsi!

— En täällä, — tulitte hämäläisten vanhoille erävesille, täällä ei

sovinto säily.

— Miksei säily, onhan täällä vettä useammillekin!

Siihen tytön kysymykseen eivät Hämeen miehet vastaamaan

käyneet, ne asiat eivät naisille kuuluneet. Ja keveämmäksi käänsikin
heti Vilppu-veitikka keskustelun:

— Tule venheeseen, tyttö, tuttujasi tapaamaan!

Tyttö nauroi.

— Veisitte ehkä väkisin mukaanne!

— Tokkopa pahoin vikiseisit?

— Tulkaapas koettamaan, nouskaa törmälle!

 Laurin veret olivat ruvenneet kuumenemaan, hän meloi venheensä
kallioon kiinni ja tarttui sen halkeamassa kasvavaan rantakoivuun,
virkkaen:

— Jospa tulisin, huudonko päästäisit, tyttö, vai pakoonko juoksisit,

— niin, mikä olikaan nimesi?

— Anja.

— Vai suostuisitko sulhasiin, tulisitko Hämeeseen emännäksi?

Tyttö punastui, peräytyi vähän, ja viskaisi ylpeästi niskaansa

taapäin. Hän oli ihana siinä kalliolla seistessään, posket hohteissaan,
käsi puuskassa, lehtikerppu kainalossa. Hetkeksi hän näytti
suutahtaneen, mutta suli taas leikkisäksi, vastaten:

— Ei tulla sillä tavoin, ei lähde tämä tyttö karkaamalla sulhasille,

eikä ryöstämälläkään!

— Mutta miten?

— Käy, kysy Savilahdesta, jos tietää tahdot!

Vilppu oli sen keskustelun ajan seisonut keulateljolla ja

kummissaan kuunnellut toisten outoa lemmenkiistaa. Ja hänen lieto
mielensä oli siinä heti vainunnut seikkailun tilaisuutta, — tässähän
voisi savolaisille kepposet tehdä! Tämä oli juuri sitä, jota hän rakasti
ja jota hän jo eräretkellä oli kaivannutkin, — tuossa tuokiossa syttyi
hänen herkässä mielessään rohkea tuuma! Enempiä miettimättä hän
tarrasi kiinni rantakoivun runkoon, viskautui voimakkaalla
nykäyksellä kallion alimmalle särmälle ja kapusi siitä kuin orava tytön
luo törmälle.
 — Nyt tulet kuitenkin hämäläisten haapioon, — huudahti hän
kiivetessään ja yritti tyttöä syliinsä koppaamaan.

Mutta Anja oli kohta nähnyt soutomiehen liikkeen ja arvannut

hänen aikeensa. Notkeana kuin kärppä pyörähti hän kalliolta alas
lehdon puolelle, heitti sieltä vielä helakan naurun taakseen, ja
hupeni kuin metsänpiika vehmaaseen vesakkoon. Tuira kahmaisi
tyhjää käsivarteensa, suuttui, loikkasi tytön jäljestä lehtoon, mutta
otusta ei ollut enää kuuluvissakaan. Ja seuraavassa tuokiossa törähti
jo koivikosta, lahden partaalta, tuohitorven kimeä ääni, — tyttö
varoitti sieltä omaisiaan.

Turhiin oli huvennut Tuiran hurja tuuma kaapata kassapää

savolaisten rannalta ja viedä se saaliinaan toverilleen kainaloiseksi
kanaksi. Tyhjänä hän lehdosta palasi ja laskeusi nolona kalliolta
venheeseen, jossa Lauri yhä liikahtamatta seisoi ja moittien palaavaa
toveriaan katseli:

— Tuhmasti teit nyt, Tuira, taitamaton oli ryöstöyrityksesi.

Ei käynyt Vilppu tekoaan puolustamaan, airoihin hän vain rivakasti

asettui, veteli voimakkaasti pois selälle ja viittasi Laurille, että tämä
viilettäisi lähimmän niemen taa, josta ei haapio savolaisten lahteen
näy, jos he torvenäänen kuultuaan lähtisivät nuorukaisia takaa-
ajamaan. Ääneti he soutivat. Vasta niemen kärjen sivuutettuaan
pysähtyivät he rantapehkojen lomitse katsomaan taakseen. Ei
näkynyt venhettä tulevaksi. Mutta siihen kallionkielekkeelle, josta
Tuira äsken oli koettanut sinihelmaisen tytön haapioonsa siepata,
siihen ilmestyi kohta laihaluinen, harvapartainen äijä, jonka Lauri
heti tunsi Savilahden Tarvaisen isännäksi, ja hänen perästään pari
muutakin miestä. Siinä he seisoivat hetkisen, näkyivät keskustelevan
vilkkain liikkein, mutta kotvan kuluttua he painuivat takaisin lehtoon
samoja jälkiä kuin tyttö äsken.

Lauri siirtyi nyt airoihin, soutamaan kaukaista kotirantaa kohti, ja

hän vetelikin niin hartiaväellä, että hauraan haapion laidat notkuivat
ja piukkivat pihlajaiset airot. Vakava oli hän katseiltaan. Olihan tällä
heidän soudullaan tapahtunut jotakin ratkaisevaa, toteutunut oli
juuri se, jota hämäläiset kevätkauden olivat varoneet: vihollinen
tavattiin näiltä samoilta vesiltä, ja sille nuorukaiset nyt olivat itsensä
ilmaisseet. Pyynnin rauha oli nyt poissa, taas oli soudettava
sotavesiä… Mutta vielä olivat Laurin mietteet vakavat muistakin
syistä: Savilahden leppymätön vainomies on täällä, koston tilaisuus
on auennut, miehen tehtävät ovat edessä… Mutta täällä on myöskin
tyttö Savilahden rannalta. Ristiriitaisina, sekavina risteilivät taas
tunteet nuoren miehen povessa ja hänen oli vaikea itselleen selittää,
mikä tunne oli voimakkain.

Kotvanen oli soudettu, kun Tuira huovatessaan puhui:

— No, nyt sitä ehkä saadaan näillä järvillä tapellakin, savolaiset

tulivat sittenkin tarjolle!

Niin, siihen sitä kai nyt on varustauduttava, ajatteli Lauri,

palautellen muistoihinsa ne pyhät päätökset, jotka hän eriin
kulkiessaan oli tehnyt, kun kuuli kuvaukset isänsä kuolemasta näillä
vesillä. Mutta se ajatus ei ollut enää puhdas, ei iloinen … eikä hän
toverinsa puheeseen mitään vastannut. Mutta Tuiran Vilppu jatkoi,
ikäänkuin äskeistä varomattomuuttaan nyt puolustellen:

— Olisivat ne meidät kuitenkin keksineet, kun kerran täällä ovat,

jos eivät tänään, niin huomenna. Saattoipa olla hyväkin, että me
savakoista selon otimme ennenkuin he meistä. Nythän tiedämme
minkä teemme.

Lauri myönsi mietteissään toverinsa tosia puhuvan, vaikka hän

juuri äsken vielä oli nuhdellut, kun Tuira pakotti tytön torveensa
turvautumaan ja savolaisten huomion herättämään. Mutta kun Lauri
yhä ääneti souti, heittäysi Tuira jo hilpeäksi:

— Vai etkö olisi suonut minun tyttöä säikäyttävän? Mistä minä

tiesin sinulla niin tosia lemmenkisoja olevan savottarien kanssa! Kun
sinun kuhertavan kuulin ja tyttö vieressä viserteli, arvelin, että mitäs
tässä pitkistä puheista, otetaan neito mukaan, koska siinä turhia
kainostelee, — niinhän ne ennen vanhaankin hämäläiset tekivät ja
hyviä emäntiä saivat. Ja niistä sitten tapeltiin…

Lauri souti edelleen äänettömänä omissa mietteissään. Tuira sai

aina vain yksin olla äänessä, ja hän kysyi nyt suoraan:

— Olisit kai tytön ottanut, jos hänet venheeseen olisin saanut?

Lauri katseli sivulleen lehteviä rantoja, joiden ohi haapio liukui, ja

vastasi nyt harvakseen:

— En tiedä mitä olisin tehnyt — tuskin olisin häntä Saunarantaan

tuonut… Tarvaisen tyttäriä se on, vainolaisen perhettä. Näin hänet
tuonoin Savilahdessa, kun piispaa kyyditsin, puhuttelin kerran … en
tiennyt, mikä hän oli … ja minusta tuntui, että mieluisempaa impeä
en osaisi kainaloisekseni löytää, — en sitä kiellä. Mutta ne ovat
turhia ne kuvittelut. Hänen isänsähän isäni tappoi, sitä pesuutta
ukkoja koko eräväkemme eniten vihaa, sukuni surmanheimoa hän
on, ja kostamatta ovat vielä sen heimon viimeiset kolttoset. Ei ole
tässä aika lemmenhoureita hautoa! Kostoon minua haastaa isäni
surma, kostoa olen vannonut koko suvulle — ja sitähän sille lupasit
sinäkin…

— Niin lupasin, ja nyt onkin koston aika käsissä.

— Nyt olkoon! — Lauri huudahti sen melkein kiljaisten, mutta

samalla oli surua hänen äänessään, kun hän matalammin jatkoi:

— Säpäleiksi särkykööt siis kaikki hempeät mietteet, kunis on

kostettu isäni kumpu. Ja siksi olkoon meidän keskeinen koko tuo
kallioniemen tarina, sehän ei kuulu kotisaunan väelle…

Lauri kiskoi oikein olan takaa, ikäänkuin ajaakseen airoihin sen

mielensä kiusan, joka hänen mietteitään velloi, ja vaahdoten halkoi
haapion keula selkävesiä. Mutta hän ei saanut sillä tasaantumaan
niitä voimia, jotka hänen sisässään kamppailivat, ja hänen äänensä
kähisi katkerana, kun hän tuokion kuluttua tiuskaisi:

— Sukuni kirotko vai velhojen luotteet minut lienevät ajaneet jo

kahdesti tuon naisen pariin! Mutta pois hänet mielestäni kitken ja
kostettu pitää olla oma sukuni, ennenkuin hänet kolmannen kerran
näen! —

Jo kuulsi viimeisen selän takaa kotilahden tuttava suisto, ja ennen

pitkää nuorukaiset laskivat pienen haapionsa suurten
matkavenheiden lomaan saunarannalle. Hiukan epävarmoina he
kotiväkeään tervehtivät, sillä olipa kuin satua se, mitä heillä oli tältä
retkeltään kerrottavana, — eikä kuitenkaan se ollut satua, vaan
ankara todellisuus, joka pakostakin nostaa myryn koko eräväessä,
sen he tiesivät. Ukko tuli ensimmäisenä heitä vastaan rantaan ja
torui heidän viipymistään, — eilisestä asti olivat he suotta vesillä
virkailleet. Ja kun Lauri mainitsi heidän käyneen tutkimassa pohjoisia
rantoja, urahti ukko:

— Mitä te siellä, luulin teidän jo savolaisia tavanneen!

Silloin se oli heti tosi tunnustettava.

— Olemme heitä tavanneetkin, savolaiset ovat tämän saman

Nilakan rannalla.

Lauri ei, kumma kyllä, kertonut sitä sillä kiireellä, jota asian
merkitys edellytti, ja siksi ukko vielä epäilevänä kysyi:

— Mitä olette tavanneet ja missä?

Rannassa olevia erämiehiä saapui nyt muitakin nuorukaisten

venheelle, jossa he oivalsivat outoja asioita kerrottavan. Mutta ukko
tiukkasi aivan ankarasti:

— Hä, savolaisiako olette nähneet? Missä?

— Järven itärannalla.

— Kertokaa!

Tuira viskeli ääneti haapiosta saaliitaan rannalle ja kävi sitten siitä

vettä äyskäröimään, — hän antoi Laurin kertoa juttunsa mitä myöten
halusi. Ja Lauri kertoikin tarkalleen koko heidän retkensä, kertoi,
kuinka he kallioniemen ohi soutaessaan näkivät vastoja taittavan
naisen, — sen lahden pohjassa oli nähtävästi savolaisten sauna.

— Jospa lie ollut lappalainen, epäili ukko vieläkin.

 — Savotar oli, puvusta hänet tunsimme ja puheestakin
ymmärsimme…

Erä-ukko vilkastui, mutta miehistä toiset säpsähtäen huudahtivat:

— Puheesta, — puhuttelitteko vainolaisen akkaa? Olisitte

väistäneet katalaa!

Lauri keskeytti kertomuksensa, kun hän Tuiran hymyilevän näki, ja

lisäsi lyhyesti:

— Hän keksi venheemme jo kaukaa. Ja pois soutaessamme

näimme miehiäkin samalla törmällä. — Ja hän lisäsi vielä vakavana
ukkonsa puoleen kääntyen: — Yksi niistä oli Suursavon Tarvainen!

— Sen jo arvasin, virkahti Suopelto, joka jo hänkin oli rantaan

ehtinyt uutisia kuulemaan. — He uhkasivat tulla, syyskalalle
tulivatkin!

Kuin kuloviesti se tieto levisi venhekunnasta toiseen, jotka juuri

pyynniltään palasivat, ja hälinän ja hämmingin se synnytti
hämäläisten saunarannalla. Naiset sitä toisilleen hätä-äänellä
huutelivat, ja miehetkin jättivät kalanperkkuunsa kesken ja
keräytyivät neuvottelemaan törmälle, missä Lauri ja Tuira saivat
vastata satoihin kysymyksiin. Mutta Suopellon Leena-emäntä asettui
kädet puuskassa miesten eteen ja huusi hätääntyneen
päättäväisyydellä:

— Huomisaamuna ajaa Suopellon nuottakunta tavaransa

venheeseen ja lähtee soutamaan kotiin päin!

Miehet hymähtivät ja Sipi koetti säikähtyneitä naisia rauhoittaa:

 — Eihän vielä niin kiirettä … tässä nyt asiat ensiksi tuumataan!

Mutta Erä-ukko oli istahtanut nuotion äärelle ja ammensi itselleen

rauhallisesti kupillisen kalakeittoa padasta. Hänen
kasvojenilmeissään ei näkynyt hämmästystä eikä hätääntymistä,
hänen mietteensä näyttivät kulkevan omia teitään, ja joskus valaisi
salainen hymykin hänen parroittuneita kasvojaan. Olipa niinkuin hän
juuri tätä uutista olisi odottanutkin, kuin olisi nyt tullut se hetki, jota
hän kesäkauden oli toivonut ja jota hän nyt tahtoi edullisimmin
käyttää.

Mutta muiden erämiesten ateria ei ollut yhtä rauhallinen, ja he

kokoontuivat kaikki ukon ympärille, johon olivat tottuneet
turvautumaan, — hänenhän se oli tiedettävä, mitä nyt on tehtävä.
Heidän keskensä oli siitä jo heti kiistaa sukeutunut. Ilvesmäki tahtoi
suoraa päätä soutaa järven itärannalle ajamaan savakot pois,
Pilvenperän mielestä oli sitä rantaa päinvastoin vältettävä niin kauan
kuin suinkin. Mutta Erä-ukko söi keittonsa levollisesti loppuun ja
virkkoi sitten:

— Ensiksi on tietysti otettava asiasta tarkka selko; emmehän vielä

tiedä, onko täällä savolaisia yksi perhekunta vaiko koko erämatkue.
Ja parasta on, että tiedustajat lähtevät liikkeelle jo tänä yönä.

Vakoojiksi valittiin kohta pari kokenutta metsänkävijää ja Tuira

heille oppaaksi otettiin. Mutta heidän matkalle varustautuessaan
puhui vanhus levotonta joukkoaan tyynnyttäen:

— Huomisiltaan palaavat tiedustajat takaisin ja siihen mennessä

me muut täällä pysymme koossa. Vartijat valvomaan nyt, joutoväki
nukkumaan, — sittenpähän nähdään, mihin täällä ryhdytään! —
 Mutta seuraavana iltana eivät olleet tiedustajat vielä palanneet, ja
yöksi jäi silloin nuotio palamaan pihlajan alle hämäläisten pihalle.
Sen ääressä valvoi vakavia miehiä, odottaen malttamattomina
tiedustajain paluuta, valvoi vielä, kun syyskesän aamu kylmänä ja
kelmeänä valkeni. Vakavana nousi vihdoin päivän rusko itäisen
vaaran takaa ja kirkasti ensiksi lahden läntisen rinteen ylimmät
lehdot, jotka näyttivät palavan punaisena tulena. Mutta kylmää oli se
tuli, ja lahden peittävä usva tuntui sen valossa sitä paksummalta,
jäätyneeltä, — melkein puistatti valvoneita miehiä. Vasta kun
päivänsäteet lahteen ulottuivat ja vähitellen ajoivat sieltä sakeat,
itsepäiset, hitaat sumupilvet pakosalle, vasta silloin tuntui elämän
lehahdusta luonnossa, vasta silloin kuului myös selältä airojen
loisketta. Ja silloin nousivat miehet nuotion äärestä vastaanottamaan
yökunnista palaavia tovereitaan.

Nämä kertoivat päiväkauden kuljeskelleensa louhikossa savolaisten

kotalahden seutuvilla, jonne olivat kurkistelleet vuorten harjuilta ja
mäntyjen latvoista. Mutta illan suussa olivat he hiipineet sen lahden
rinteelle, jonka toisella rannalla savolaisten uusi sauna oli. Yksi sauna
oli siellä vain, eikä venheitäkään ollut rannassa monta, mutta miehiä
siellä sentään kuhisi patatulella kymmenkunta, ehkä enemmän, ja
naisia lisäksi. Ja iltamyöhällä saapui rantaan vielä eräs venhe, jossa
oli puolikymmentä miestä, eikö liene urkkimasta palannut. Hyvin
varoskellen siellä savolaiset tuntuivat liikkuvan, väleen he savunsa
sammuttivat, korkealle venheensä yöksi vetivät, — niin kertoivat
vakoojat.

— He tietävät meidän joukkomme suuremmaksi, päätteli Ilvesmäki

heti innoissaan, — odottavat meidän vieraissa käyvän, miksemme
kävisikin!
 — Taikka varustautuvat yöllä tänne hyökkäämään, Tarvainen
poikineen on matkassa, — vastaili Pilvenperä päätään punoen.

Mutta niistä arveluista välittämättä kääntyivät taas neuvottomat

erämiehet ukon puoleen, joka heti tiedustajain palattua oli saapunut
saunasta ahteelle. Lauri koetti tarkata vaarinsa kasvonjuonteita,
ymmärtääkseen, mitä mietteitä hänessä liikkui, — hän ne kyllä
aavisti, mutta ei ollut niistä oikein selvillä. Mutta värähtämättömin
piirtein kuin ainakin puhui johtaja vanhus verkalleen:

— Oikein arvasit, Suopelto, uhmalla ovat savolaiset meidän

takamaillemme taas lähteneet, — jos olisi tarve ajanut, olisivat kyllä
jo keväällä tulleet. Riitaa haastavat. Hyväpä oli, että me joukolla
tänne saavuttiin, eikä täältä nyt kesken lähdetä, savolaisille ei
takamaita jätetä, — sitä myöten on juttu selvä! Pyyntiä jatketaan,
syysapajat vedetään, talveksi vasta me kotiin palataan.

Siinä oli vastaus siihen pääkysymykseen, joka eräväkeä enin oli

huolettanut. Mutta se vastaus ei heitä vielä tyydyttänyt, ja ikäänkuin
kaikkien puolesta Suopelto kysyi:

— Mutta miten? Ajetaanko savolainen pois Nilakan rannoilta,

käydäänkö tappeluun, vai odotetaanko hiipijäin syyspimeällä tänne
hyökkäävän, — sydämikköjä he ovat, vaikka olisivat
harvalukuisempiakin.

Niin, siihenpä juuri olisi Laurikin tahtonut vastauksen kuulla. Ja

kun hän huomasi vanhuksen sitä vältellen kiertävän, niin hän jo
yskän älysi. Kaikki tiesivät useimpain vastustavan tahallista
verityöhön käymistä, mutta pitkän kostonsa aietta ei ukko silti
tahtonut uhrata. Sen Lauri nyt oivalsi, kun vanhus vastasi:
 — Ei käydä tappelemaan, jos ei toinen tappelua haasta, mutta
aseissa liikutaan tarpeen varalta. Pyyntiin soudetaan kuin omilla
takamaillamme ainakin, mutta soudetaan joukolla, ei enää
venhekunnittain. Tulkoon silloin Tarvainen, jos tahtoo! Huolellisesti
on kesän saaliit kätkettävä, saunalle ei jätetä mitään, kun nuotalle
lähdetään, vartijat valvovat yöt, maattakoonpa kotona taikka
nuottanuotiolla. Silloin olemme valmiit, tulkoon Tarvainen, jos
nahkaansa syyhyttää.

— Ei siitä ole takeita, ettei synny tappelu sittenkin, arveli Suopelto

vielä epäilevänä.

— Syntyköön, silloin me isketään, silloin puhdistetaan takamaat

savolaisista! Heidän on silloin syy ja vastuu.

Ukko pääsi siihen, mihin pyrki. Erämaille jäätiin, se oli pian

kaikkien mieli. Saaliit kätkettiin nyt salommas, venheisiin varattiin
aseet ja eväät ja joukolla vesille lähdettiin. Ja turvan tunne voitti
siten taas vähitellen huolestuneetkin retkeläiset. Mutta entistä
rauhan elämätä ei ollut enää erämiesten elämä takamailla. Milloin
vain metsästäjä kuuli oksan risahtavan tai otuksen loikkaavan
kaukana näreikössä, silloin oli hänen aina kyyristyttävä varomaan
vaanivaa vihollista. Kalamiesten oli joka salmen suussa pälyttävä
eteen ja taakse ja kummallekin kupeelle, eikä ollut yöunella koskaan
täyttä lepoaan. Kukapa sen tiesi, milloin kyyryselkä kyttä nukkuvain
nuotiota kiersi. Mutta pyyntiä sittenkin jatkettiin, nuottaa vedettiin
kaukaisillakin apajoilla eikä vainolaisista enää jälkiäkään tavattu.
Ehkä ovat säikähtäneet ja painuneet takaisin omille järvilleen, — niin
jo naisia lohdutettiin. Ja kohta läheni kuitenkin kotiinlähdön aika,
pitkiksi ja koleiksi kävivät syksyn pimeät yöt, pian tulee pakkanen
avuksi, se jo naisiakin rauhoitti ja rohkaisi.
 — Pian se koittaa Leenankin päivä, niin vakuutti Suopellon emäntä
ilolla matkueelleen.

Eikä sitä voinut Erä-ukkokaan kieltää, vaikka hän vielä tavallisesti

vastasi:

— Vielä ei puhuta kotiinlähdöstä mitään, tänä vuonna viivytään

erissä niin kauan kuin vain syyspyyntiä kestää.

Hänellä oli se tuntu, että vielä sitä sittenkin jotain tapahtuu,

ennenkuin "Leenan päivä" koittaa, ja hän tiesi toistenkin aina vain
vaistomaisesti sitä tapausta odottavan, — muutamain toivovan,
toisten varovan.

Ja se, mitä hän odotti, se tapahtuikin.

Eräänä tuulisena syyspäivänä soutivat hämäläiset

nuottavenheitään sitä saariryhmää kohti, jonka kupeitse Pielavedet
Nilakkaan yhtyvät; siellä olivat heidän antavimmat syysapajansa.
Tavallisuuden mukaan oli etumaisen venheen kokassa keulamies
salmia pälymässä, vaikka vierasta ei ollut koskaan näkynyt, ja
venheet kiertivät juuri erästä saarta, jonka toiselle rannalle he
aikoivat nuottansa potkea. Sitä kiertäessään pysähtyi silloin yhtäkkiä
etumainen venhe ja siitä kuului hiljainen huudahdus…

Se oli laskenut suoraan savolaisten nuottarannan eteen, — vasta

silloin kun muutkin sen keulamiehenä oleva Laurikin huomasi,
ilmoittaen:

— Siinä on vieras!

Käskemättä seisahtui nyt soutu toisissakin venheissä, ja kun ne

hiljaa etumaisen tasalle lipuivat, jäivät kaikki sanattomina katsomaan
edessä olevalle rannalle. Hiekkaisella äyräällä oli siinä rinnakkain
puolikymmentä kalavenhettä, ja ylempänä törmällä lekutti tuuli
pienen nuotion liekkiä, jossa kai rantakalaa keitettiin. Ja väkeä istui
ja astuskeli nuotion ympärillä.

Se oli savolaisten kalatuli, sen soutajat heti näkivät. He olivat kai

juuri siitä apajan vetäneet ja aikoivat ehkä nyt rannalla aterioida,
ennenkuin uudelle lähtevät.

Hämäläiset istuivat hetkisen ääneti venheissään. Vasta kotvasen

kuluttua kuului hätäinen, kuiskahtava naisääni kehoittavan:

— Huovataan takaisin, ennenkuin he meidät keksivät!

Mutta miesääni vastasi samalla:

— Jo ne meidät ovat nähneet!

Lauri silmäsi keulapuulta perässä istuvaa ukkoa, hakien hänen

katsettaan. Uuden, kauniin tulen näki hän nyt syttyneen vanhuksen
silmään, joka terävänä tarkkasi törmää, missä savolaiset juuri
hytkähdellen kääntyivät selältä saapuvaa nuottamatkuetta
katsomaan. Järähtipä vähän maltitonna vanha ääni, kun hän tuon
kuiskivan keskustelun katkaisi ja vihaisesti virkkoi:

— Ei koskaan käydä siihen häpeään, että savolaisten edestä

pyörrällettäisiin. Eteenpäin!

Mutta pystyyn olivat venheissä kohonneet hämäläiset nuoret

miehet, he arvasivat nyt sen ratkaisuhetken tulleen ja laskivat
kiireesti vihollistensa lukumäärän. Ja ensimmäisenä Tuira laskuistaan
tuloksena lausui:
 — Soudetaan kohti — pidämme me noille puolemme!

Ukon käskyä totellen olivatkin soutajat jo taas airoihinsa tarttuneet

ja rinnakkain soluivat venheet aallokossa sitä salmea kohti, minkä
rannalla savolaiset nyt levottomasti liikkuivat lepotulellaan. Mutta
supatusta jatkui yhä venheissä. Niissä väiteltiin, hätäiltiin ja
uhmailtiin, ja ääneensä jo pyysivät naiset, että ohi soudettaisiin
vihollisten rannasta, tappeluun käymättä. Mutta kun johtajavenhe oli
savolaisten hiekkarannan tasalla, silloin viittasi taas Erä-ukko
soutajiaan seisauttamaan aironsa. Mitä vaarilla oli mielessään, sitä
eivät soutajat tienneet. Mutta he tottelivat, ja jylhä äänettömyys
vallitsi nyt venheissä, joita aalto hiljaa solutti rantaa kohti. Äänetöntä
oli rannallakin, mihin savolaiset olivat kokoontuneet tuijottamaan
outoja vieraitaan, joilta he eivät mitään hyvää odottaneet.

Siinä eräjärven aution saaren kupeella, kaukana syksyisessä

sydänmaassa, olivat nyt kerran taas vastakkain niiden vihamielisten
sukulaisheimojen edustajat, jotka vuosisatoja olivat katkeraa kaunaa
toisiaan vastaan kantaneet ja myrtyneet ja leppymättömiksi
paatuneet, — siinä he silmästä silmään toisiaan mulkoilivat. Usein
olivat he kostonsa kiihkossa toisiaan hakeneet; nyt eivät olleet
hakeneet, vaan sattuma oli heidät vastakkain viskannut. Mutta tulus
ja piikivi olivat siinä sittenkin liian lähekkäin, tarvittiin vain sysäys, ja
kipuna oli herkkä syttymään roimuavaksi tuleksi. Oliko iskettävä se
tuhoisa kipuna?

Kotvasen kesti tuota juhlallista äänettömyyttä. Vihdoin virkahti

hämäläisten suurimman venheen perästä Karmalan ukko karkealla
äänellä, jonka kaiku järeänä ponnahti takaisin rantapenkereestä:

— Taas lähditte Savon miehet hämäläisten vesiä porkkaamaan.

Eikö teillä ole järviä omilla takamaillanne?
 Se sana iski kuin vasama savolaisten parveen, jossa nyt heti virisi
levotonta liikettä. Vikkelänä heilahti siellä ryhmästä toiseen vanha
mies, jonka hämäläiset vaaleasta kuikannahkalakista heti Tarvaisen
isännäksi tunsivat. Ja yhtä kova kuin ukon, mutta kiihkoisampi, oli
Tarvaisen ääni, kun hän tuokion kuluttua rannalta vastasi:

— Omillapa tässä olemme vesillämme, en näe täällä hämäläisten

merkkikiviä. Mutta te lienette harhaan kulkeneet, koska meidän
apajalle soudatte.

Vastaus venheestä tuli viipymättä:

— Me tunnemme vetemme, emme me harhaan souda.

Hämäläisten ovat täällä vanhimmat apajat, meidän ovat olleet täällä
ensimmäiset saunat ja katiskat, nämä maat ovat meidän
veromaitamme.

— Näytäpäs, mistä veromaasi alkaa, — suden ovat nämä maat

mittaamat! Mutta savolaiset ne lähinnä näitä vesiä asuvat, tottapa
takamaat rintamaihin kuuluvat.

— Niin kuuluvat, hämäläisten rintamaihin. Missä asuivat savolaiset

silloin, kun me täällä ensiksi lappalaisia verottelimme ja pyynnissä
kävimme, — työnnyitte tänne sitten jäljestä kuin varkaat toisen
halmeelle! Mutta sen te tiedätte, että takamaitamme me emme jätä.

Savolainen päästi silloin ilkkuvan äänen:

— Jätittepähän jo, pakoon täältä livistitte, vuosikausiin ei teitä ole

täällä näkynytkään.

Mutta jo kiihtyi ääni hämäläisten venheessäkin:

 — Ette ole jääneet tänne silloin tekään, kun Hämeen miehet ovat
täältä lähteneet, — hiiloksina ne ovat olleet silloin teidänkin
saunanne ja hiiloksiksi jäävät vastakin, jollette sovinnolla näiltä
rannoilta suoria.

— Nähtäneen, kuka täältä ensiksi suoriaa!

Tämä heimojohtajain sananvaihto oli kalskahtanut terävästi ja

kylmästi kuin teräs, isku aina vastauksena iskuun; ääni oli vain
jännittynyt, kiihtynyt, kuin purevain tapparain nälkä, sinkoillessaan
edestakaisin salmiveden yli. Tähän johtajain väittelyyn eivät muut
kummaltakaan puolen puuttuneet, henkeään pidellen sitä miehet
kuuntelivat, ihaillen iskujen voimaa, ja pelokkaina naiset kuin piiloon
kyyristyivät. Sillä kärjistyihän väittely pian uhkailuksi, ja Savon pojat
näkyivät jo venheistään tapailevan tuuriaan. Airoissa istuvat
hämäläiset odottivat taas jännittyneinä ukon enempiä käskyjä.

Mutta silloin tarttui hämäläisten toisen venheen perästä Suopellon

Sipi keskusteluun. Hän puhui rauhallisella, maltillisella äänellä,
ikäänkuin tasoitellakseen äskeistä kiivautta:

— Toden sanoit, Suur-Savon Tarvainen, rajat ovat käymättä

meidän ja teidän takamaiden välillä. Joskus on sitä yritetty, mutta ei
näille vesille asti. Me hämäläiset kyllä vanhat takamaamme
tunnemme, mutta sovinnossa olisi kuitenkin kerran varmasti
määrättävä, mitä myöten Savo erissä kulkee, mitä myöten Häme, —
vettä riittää vielä molemmille.

Tämä puhe asetti heti jo kohonneita kuohuja, ja pian nähtiin, että

Suopellon sovinnollisella tuumalla oli kannatusta molemmin puolin.
Eräs leveänaamainen, punapartainen Savon mies murahti
hyväksyvästi Suopellon puheelle ja astui askeleen rannemmas. Se oli
mies Juvan metsäkylästä, Pouta-Paavo nimeltään, taitava takoja ja
tunnettu runoseppä. Erämaan riidat kiusasivat pahimmin hänen
kyläkulmaansa, joka enin takamaista eli, ja siksi häntä sovinnon
puhe enimmin miellytti.

— Se on järjen puhetta, virkkoi hän arkailematta. — Raja olisi

käytävä takamaitten välille, sittenpä vasta kukin omansa tietäisi ja
saisi rauhassa raataa ja pyytää. Ja siitä olisi sovinnossa päätettävä.

Alas venheisiin nähtiin, kuinka Savon miehet nyt eri ryhmiin

asettuivat supattelemaan. Heidän joukossaan näkyi olevan eri mieliä.
Tarvaisen kuultiin siellä terävästi väittävän.

— Joko pehmeni taikoja-rautio. Rajan me panemme siihen mihin

soudamme ja mistä pyydämme, kukapa ne muut rajat täällä
pyhittää!

Mutta Poutanen kuului pitävän puoliaan:

— Olen minä takonut ja olen minä tapellutkin, mutta sanankin

voimalla olen toimeen tullut. Jos täällä ensiksi miesten kesken
takamaista sovittaisiin, niin sitten pyydettäisiin ruunua rajat
panemaan.

Hämäläiset istuivat ääneti venheissään, joita aalto yhä rannemmas

ajoi. Oudolta heistäkin tuntui tuo Suopellon esittämä tuuma, eipä
oltu ennen koskaan savolaisten kanssa noinikään sovinnossa
keskusteltu; tora oli syntynyt aina, kun oli tavattu, ja toraa seurasi
tavallisesti tappelu. Mutta tuo ajatus, että piti määrätä rajankäynnillä
varmoiksi molempain heimojen takamaat, se ei sittenkään ollut uusi,
sen kyllä keski-iän miehetkin muistivat. Sitä oli jo ennenkin hankittu,
ja parikymmentä vuotta sitten oli joku esivallan edustaja sellaisen
rajankäynnin alullekin pannut, yksi sen ajan rajapyykki —
Tähkäveden Naulasaaressa — oli vieläkin kaikkien tiedossa. Mutta
siihen se rajankäynti olikin huvennut, sen muita määräyksiä ei enää
tunnettukaan. Mutta itse tuo ajatus oli senkin jälkeen mielissä
kytenyt ja siksi juuri Suopellon tuuma nytkin paljon vastakaikua sai.
Itse hän siitä rohkaistuna jatkoi:

— Eihän yrittänyttä laiteta, — saisihan asiasta miesten kesken

puhua.

Mutta kysyen katselivat Hämeen miehet Karmalan jykevää ukkoa,

joka viimeisen keskustelun aikana ääneti oli venheensä perässä
istunut. Hyvästi he tiesivät, ettei tämä tuuma johtajavanhusta
ensinkään miellyttänyt. Lauri sen varsinkin tiesi, kuinka syvästi
vanhan erämiehen intohimoinen mieli moisia tinkimistuumia halveksi,
ja hän luki sen inhon nytkin ukon tyytymättömistä katseista. Liian
syvät olivat ne haavat, joita savolaiset olivat hänen pitkän ikänsä
varrella hänen sydämeensä iskeneet; heidän kanssaan hän ei voinut
sovitella koskaan. Hänen lyhyt oppinsahan oli aina ollut: vainolainen
on kostettava, tungettelija on ajettava tiehensä! Sen Lauri tiesi, ja
juuri sen vuoksi hän ihmetteli, että ukko niin kauan ääneti istui,
lausumatta sitä repäisevää, ratkaisevaa sanaa, jota nuoret miehet
häneltä odottivat ja joka oli tekevä lopun turhasta haastelusta.

— En luule sovinnon puheista savolaisten ja meidän välillämme

mitään kystä syntyvän, — uhmalla he nytkin tänne tulivat…

Kaikki luulivat Ukon näin kylmästi kieltäytyvän keskusteluista, ja

rannalla jo Tarvainen teerevänä omille sovinnonpuhujilleen ilkkui:

— Siinä kuulette Karmalan noidan sovinnon!

 Ja alakuloisena Suopeltokin huokasi:

— Syntyneekö kystä siitä ainaisesta torastakaan!

Mutta kaikkien ihmeeksi Ukko rauhallisesti jatkoi:

— Mutta kun lienee savolaisilla jotakin vakavaa rauhasta ja rajoista

puhuttavana, kun lienee heillä vilpitön mieli, niin voin minä sitäkin
puhetta kuunnella, sittenpähän näkyy, mitä siitä syntyy.

Helpotuksen huokaus pääsi naisten rinnoista, kun he sydän

ahdistuksessa soutoteljoillaan istuivat ja tuskaisina odottivat, mihin
tämä väittely päättyisi. Kummastellen katselivat nuoret miehet
toisiaan, pettymystä ja kiukkua kuvastui monenkin silmistä ja
turhaan koetti Laurikin ukkonsa harmaista kasvoista lukea, mitä
tämä viimeisellä puheellaan tarkoitti. Mutta savolaisten rannalla
supateltiin hetkinen hiljaa, väiteltiin ja väisteltiin, ja vihdoin astui
Suur-Savon Kylliäisen isäntä, joka hänkin oli savolaisten johtomiehiä,
pari askelta rannemmas ja huusi:

— Meillä on se mieli, että koetetaan asiat kerran sovinnossa

selvittää. Jos lienee teissä, niinkuin tuntuu, sama tuuma, niin
soutakaa maihin — puhutaan!

Syntyi hetken äänettömyys. Hämäläiset oivalsivat, että Savon

miehet nyt tunsivat heikommuutensa ja siksi noin sovinnollisiksi
heittäytyivät, ja se heistä monta suututti. Mutta Suopelto piti asian jo
selvänä, hän antoi merkin soutajilleen ja samassa hänen venheensä
aallokosta laskikin jo rannalle, toki kappaleen matkan päähän
savolaisten valkamasta. Vielä viipyi salmella ukon venhe, ja sen
liikkeitä ne toisetkin yhä odottivat. Mutta jo tarttui Erä-ukko
huoparimeen ja lausui elpyen:
 — No, hyvä, lasketaan siis maihin, katsotaan, mitä merkitsee
savolaisten sovinto. Mutta muistakaa, miehet, aseet mukaan maihin
noustessamme, sitä myöten vain heidän aikeisiinsa luotan!

Niin seisoivat hetken kuluttua Hämeen miehetkin saman saaren

rannalla, jossa paloi savolaisten rantatuli, seisoivat ääneti vakavana,
tummana joukkona, joka ei siinä itseään oikein kodikkaaksi tuntenut.
Mutta Suopelto, Pilvenperä ja muutamat muut sovinnon miehet
nousivat ylemmäs törmälle savolaisten luo, pannakseen alulle sen
neuvottelun takamaiden erottamisesta, jota varten he olivat maihin
tulleet. Siinä vaihdettiin jo sana ja toinen, mutta perin kankeasti se
tarina luisti; epäilystä huokui sanoista ja sanain lomista, kaarrellen
karttoivat sovinnonkin miehet liiaksi lähestymästä toisiaan.
Rantahiekalla lähenivät toisiaan sitävastoin nuoremmat miehet,
toistensa aseita tarkastellen, mutta vielä tylympinä he silmäyksiä
vaihtoivat, sanoja eivät yhtään.

Tästä parvesta astui tuokion kuluttua törmälle neuvottelevain

miesten luo Karmalan ukko, asettui tapparansa varaan miesjoukon
eteen seisomaan ja kysyi:

— Kuinka kulkee tarina? Mistä te oikein puhutte?

— Siitä, mitä myöten kummankin heimon olisi pyydettävä, vastasi

Suopelto neuvotonna, kun ei ruvennut keskustelua alkuunkaan
saamaan.

— Vai siitä! No, kumman ovat siis nyt aluksi apajat tämän saaren
ympärillä, se kai lienee ensiksi selviteltävä? — Tällaisen kekäleen
heitti ukko ilmeisesti tahallaan neuvottelevain miesten keskelle ja
jatkoi sitten itse: — Mehän tiedämme, että nämä apajat, joihin juuri
nuottaamme soudimme, ovat hämäläisten vanhoja apajia, monet
peräthän me tälle rannalle olemme vetäneet. Vai eikö ole niin asia?

Se väite tärähti terävänä mieliin molemmilla puolin ja kuumensi

heti taas veret. Poutanen koetti kyllä tovereitaan rauhoittaa ja
Suopelto virkahti melkein moittivasti:

— Siitähän nyt juuri olisi sovittava.

Mutta silloin ukko kiivastui:

— Minä en rupea tinkimään siitä, mikä on omani — minä sen

pidän. Tässä ei ole valittava muuta kuin: joko lähtevät savolaiset
taikka me tältä apajalta pois. Mutta minä en lähde!

Jo kuului suuttumuksen surinaa savolaisten joukossa. He

ryhmittyivät taas sivummas ja Tarvaisen äijä se taas äkäisenä ärähti:

— Ehkä lähdet, jos lähetetään!

— Ka, jompikumpi lähtenee!

Taas olivat jo yhtyneet miehet toisistaan loitonneet ja murjottivat

karsaina vastakkain. Siellä törmällä älyttiin, ettei ukko suostu
sovintoon muilla ehdoin kuin että savolaiset peräytyvät. Mutta
alempana vesirajassa olivat nuoret miehet sillävälin yhä enemmän
ärtyneet. Siellä he jo viskelivät kompasanoja vastakkain, sana syntyi
sanasta ja siitä virisi pian äänekäs kina. Joku savakko siellä ivaili
hämäläisiä naistenvarkaiksi, viitaten kai Tuiran kesäiseen
onnistumattomaan ryöstöyritykseen, ja sille toiset tyrskähtivät
nauramaan. Mutta se se kävi kuumaverisen Vilpun sapelle, hän astui
esiin ja uhmaili ivailijalle:
 — Käy miehen vastukseksi, jos et itse liene naisuros!

Vastaukseksi lennähti vain kivi savolaisten parvesta Tuiraa kohti,

joka sen toki kiireisellä liikkeellä sai väistetyksi. Mutta siitä
hytkähtivät Hämeen miehet, he tarttuivat tuimina aseisiinsa, ja
samalla kuului törmältä, jossa neuvottelijatkin olivat kääntyneet
rantatoraa kuuntelemaan, ukon ääni melkein ilkkuvana:

— Kas niin, pojat, sen jo arvasin. Näin meitä vastaanottavat

savolaiset, jotka meidät rauhan miehinä rannalle kutsuivat!

Ja hän lähti kiireesti törmältä alas astumaan, ikäänkuin

johtaakseen noita kiihtyneitä nuoria miehiä, ja virkkoi
laskeutuessaan:

— Mutta kun me kerran tänne on tultu, niin täällä me nyt

pysymmekin!

Silloin suhahti nuoli kentän poikki, savolaisten rannalta, muutaman

pajupehkon takaa. Ja ampuja oli kyllä tiennyt, kehen hän tähtäsi:
rautapää nuoli iski Karmalan ukon vasempaan olkapäähän, kun hän
juuri keskirinnettä alaspäin astui, siihen iski ja upposi syvälle
kainalolihaksiin, joihin värähtämään jäi.

Tuskan tuntien vanhus horjahti ja nojasi viereistä koivua vastaan.

Mutta se nuolen isku löi samalla kuin salamanisku molempiin
miesjoukkoihin. Savolaiset ensin tuokioksi nolostuivat, ja Pouta-
Paavo kuului siellä valittavalla äänellä moittivan miehiään, mutta
samassa jo heilahtivat aseet esiin heidänkin parvestaan, ja ahteella
syntyi pian määrätön hälinä.
 Mutta ainoastaan hetkeksi oli ukko koivun kylkeä vastaan
hervahtanut. Tuokion kuluttua hän oikaisihe taas suoraksi, kiskaisi
verisen nuolen irti kainalostaan ja huusi sitä huiskuttaen melkein
riemuavalla äänellä:

— Tätä se oli savolaisten sovinto, siinä näette salakytän nuolen!

Mutta etpä osunut sydämeen, sinä pelkuri pensaantakalainen, vielä
on pystyssä Karmalan Erä-ukko ja vielä iskee sen oikea käsi. Nyt
eteenpäin, Hämeen miehet, pois ajetaan nyt katalat rannoiltamme!

Mutta jo hänen sitä puhuessaan olivat Hämeen miehet vihansa

vimmassa rynnänneet eteenpäin tuota kavalaa tekoa kostamaan, ja
tuliteräisinä välähtivät heidän aseensa laskeutuvan syyspäivän
hohteessa. Tuossa tuokiossa koko ranta riehui yhtenä tuiskuna, kuin
jos olisivat sinne kaikki hiisien hirmut lasketut irti intohimoissaan
temmeltämään. Ja rynnätessään huusivat Hämeen miehet:

— Erä-ukkoa ampuivat, katalat!

— Sitä varten ne meidät tänne hakivat!

Yksin Suopellon Sipikin, joka vielä tuokio sitten oli rakennellut

rauhaa, syöksyi nyt miestensä etunenässä, keihäs ojossa, savolaisia
vastaan, karjuen:

— Nyt ei ole sovintoa eikä armoa, nyt ilkityö kostetaan!

Odottamattoman nuolen vaikutuksesta hetkeksi typertyneet Savon

miehet asettuivat vastarintaan, torjuakseen hämäläisten hurjan
hyökkäyksen. Tulinen tosiottelu leveni pitkin ahdetta; siellä kaikui
huutoja ja kirouksia, miehiä jo voihkien kaatui ja koko sitä
temmellystä säesti venheistä katselevain naisten avuton ulina. Mutta
ylinnä soi Karmalan ukon riemahteleva yllytysääni:

— Ajakaa järveen kuokkavieraat, juuri niin, näytetään nyt

savakoille, mistä raja kulkee…!

Mutta taistelun näin ahteella soidessa riehui pajukon luona

vesirajassa, siinä, mistä vihan nuoli oli lentänyt, yhtä tuima ottelu,
leppymätön ja toivoton, vaikkei sitä törmälle näkynyt. Karmalan Lauri
oli seisonut hämäläisten sivustalla rantahiekalla, silloin kun tuo
kavala nuoli ukkoa kohti lennähti, ja sieltä nähnyt jousimiehen, joka
laukaistuaan kiireesti laski maahan aseensa. Rajaton inho oli hänen
mielensä täyttänyt, hänet oli sytyttänyt uusi ja vanha kosto, ja
tovereitaan odottamatta oli hän kirves koholla juossut hietikon yli ja
pajukon läpi ampujan kimppuun. Samassa hän ampujan tunsikin; se
oli Tarvaisen kiilusilmäinen Ohto, savolaisten sisukkain mies, jonka
kanssa hän jo ennen oli käsirysyssä ollut, — häntä tavoitti nälkäisenä
Laurin isku. Mutta vaaniva savolainen oli ajoissa nähnyt hyökkäävän
nuorukaisen, oli väistänyt hänen iskunsa ja tarttui nyt hänen
rinnukseensa, painaakseen hintelämmän miehen käsivoimalla alleen.
Kotvan kesti sitä hurjaa sylipainia. Mutta vähitellen taipuivat Laurin
nuoremmat jäntereet, hän painui polvilleen… Mutta hän ei tahtonut
kostamatta kaatua, hänen mieleensä välähti isänsä surma ja sukunsa
suru, hän ponnisti yhä polviltaankin, nosti koholle pitelijänsä … ja
juureva mies roiskahti rantakiven yli, keikahti selälleen vesirajaan.
Laurilta oli pudonnut kirves, hän tempasi vihollisensa siinä vieressä
lepäävän jousen ja iski sen vaskitetulla varrella voimansa takaa
Ohtoa otsaan. Kuului kamala parahdus, veri tulvahti esiin ja punersi
rantaveden…
 Läkähtymäisillään läähätti Laurin rinta, hän tapaili henkeään, päätä
huimasi, — tuo ponnistus oli ollut liian kova. Mutta samalla näki hän
kahden savolaisen rientävän kaatuneelle Ohdolle avuksi; hän kääntyi
törmälle päin, juoksi, kompastui, lankesi, — hervonnut oli ottelussa
polven jänne… Ja siinä hän nyt makasi, surmaniskua odottaen.
Savolaiset juoksivat häntä kohti, — mutta perille asti eivät ehtineet,
se isku ei tullut…

Lauri nousi, katsoi. Tuiran Vilppu se oli hänen avukseen ehdättänyt

ja pysähdyttänyt viholliset. Mutta peräytyessään nostamaan
toveriaan vesirajasta viskasi savolaisista toinen juuri sillä hetkellä
keihäänsä Tuiraa kohti; se upposi syvälle apumiehen reiteen, ja
Laurin oli nyt vuorostaan kannettava pahoin haavoittunut ystävänsä
venheille, missä itkevät naiset jo toistenkin haavoja sitoivat.
Palatessaan ahteelle näki Lauri jo taistelun talttuneen. Hetken se
vain olikin kuumana riehunut, nyt jo savolaiset väistyivät. He eivät
olleet kestäneet Hämeen miesten vinhaa hyökkäystä, itsensä
Tarvaisen siellä nyt täytyi kehoittaa:

— Venheille, Savon miehet, soutamaan!

Mutta Erä-ukko liehui muita pitempänä omiensa keskellä ja huusi

ilkkuen:

— Soutamaan, pakosalle, sanoinhan sen jo, — älkääkä

palatkokaan enää!

Mutta se iva puraisi syvälle savolaisten sisukasta johtajaa. Hän

kääntyi vielä kerran taaksepäin, antaakseen iskun tuolle
vihaamalleen noidalle, joka vaikka verta vuotavana vielä hänen
jäljessään tappara ojossa juoksi. Mutta se hetken viivähdys maksoi
savolaisten valkotakkiselle johtajalle hengen. Hänen omat miehensä
loittonivat hämäläisten takaa-ajamina hänen ympäriltään, hän eksyi
umpimutkaan ja yrittäessään vihdoin paeta sai vaahtosuinen vanhus
toisen vanhuksen tapparasta viimeisen iskunsa. Siihen seisahtui
ukkokin, katsoi kaatunutta vihollistaan ja hänen silmässään salamoi
tyydytetty kosto.

Henkiin jääneet savolaiset juoksivat sillävälin sekasortoisena

laumana venheilleen, jotka heidän naisensa jo olivat vesille
työntäneet, tyrkkivät hädissään toisiaan, kahlasivat syvälle veteen ja
viskausivat siellä suinpäin aluksiinsa. Siinä kuppelehti miehiä
päällekkäin, toisia juoksi vielä rantaa myöten takaa-ajavain edestä,
ja viimeisten savolaisten oli uimasilleen heittäydyttävä pelastuakseen
edes siten rannasta loittonevain venheittensä perään…

Pakenevain kintereillä olivat Hämeen miehet voittonsa

hurmaamina juosseet rantahiekalle asti ja survoivat sieltä vielä
keihäitään pakoon ehättäviin venheisiin, joissa vallitsi sanomaton
sekasorto ja joita johdotta jääneet savolaiset koettivat henkensä
hinnalla vasta-aallokkoon soutaa. Mutta vesille eivät hämäläiset enää
lähteneet pakenevia tavoittamaan, siksi uupuneita jo olivat hekin,
siksi syrjässä olivat heidän omat venheensä. He vain riemulla tuota
pakoa katsoivat ja aina väliin vielä nuolen lennättivät loittoneviin
aluksiin.

Tässä miesjoukossa seisoi Laurikin, vielä taistelun huumaus

korvissaan. Mutta hänen huuliltaan ei riemun huutoa lähtenyt. Erään
venheen keulateljolle kyyristyneenä näki hän nuoren tytön, jota hän
ei tuoksinan aikana ollut hetkeäkään muistanut. Nyt vasta palasivat
muistot. Se ei itkenyt, tuo kalpea tyttö, ei ulissut toisten naisten
tavoin eikä käsiään väännellyt, mutta sitä raskaammalta näytti hänen
äänetön surunsa. Verkalleen käänsi hän päänsä venheestä rannalle
päin ja hänen kauhua kertovat katseensa sattuivat Laurin
tähystävään silmään. Vedetön, mutta valittava, murheen murtama,
oli se jäähyväissilmäys, ja sellaiseksi se, kun venhe samassa
salmesta kääntyi saaren taa, nuorukaisen sydämeen painui.

Jotakin särkynyttä tunsi Lauri rinnassaan, kun hän riemuavain

toveriensa keskeltä taas saareen päin kääntyi. Mutta suruksipa
muuttui siellä ahteella toistenkin riemu. Melkein joka talon miehiä
makasi siellä vainajina taikka haavojaan valitellen. Hengettömänä
lepäsi siellä Olkkolan isäntä, nuolenpää vieressään, viimeisiä
henkäyksiään veti Voipalan nuori perijä, ja Koskipää oli kaatunut
katajikkoon, johon hän vihollisen oli ajanut ja iskenyt. Surun
sortamina seisoivat omaiset näiden jäykistyneiden ruumiiden luona,
ja valitellen koettivat naiset nurmella lepääväin verihaavoja tukkia.
Haavoitettunsa olivat viholliset toki saaneet mukaansa, mutta
montapa makasi heitäkin kuolleina rinteellä.

Mutta sen hävityksen keskellä istui Karmalan vanhus, vielä tappara

kädessään, kivellä Tarvaisen luisevan ruumiin vieressä, jonka
kangistuneista suupielistä vielä tursui verensekainen vihan vaahto, ja
onnellinen hymy kirkasti Erä-ukon partaiset kasvot. Mutta
kalpealtapa hän sentään näytti itsekin ja voipuneelta, ja
huolestuneena Lauri, rannasta hänen luokseen astuessaan, kysyi:

— Miten on laitanne, ukko, onko haavanne tukottu?

— Ei se mikään haava ole, nuolen naarmu vain, ei se tukkoja

kaipaa, vastasi vanhus halveksuen.

— Mutta katso, mekkosi on paksussa hurmeessa, vieläkin vuotaa

verta!
Welcome to Our Bookstore - The Ultimate Destination for Book Lovers
Are you passionate about testbank and eager to explore new worlds of
knowledge? At our website, we offer a vast collection of books that
cater to every interest and age group. From classic literature to
specialized publications, self-help books, and children’s stories, we
have it all! Each book is a gateway to new adventures, helping you
expand your knowledge and nourish your soul
Experience Convenient and Enjoyable Book Shopping Our website is more
than just an online bookstore—it’s a bridge connecting readers to the
timeless values of culture and wisdom. With a sleek and user-friendly
interface and a smart search system, you can find your favorite books
quickly and easily. Enjoy special promotions, fast home delivery, and
a seamless shopping experience that saves you time and enhances your
love for reading.
Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and
personal growth!

ebooksecure.com