Cross Sector Responses to Obesity Models for

Change Workshop Summary 1st Edition Institute Of

Medicine Food And Nutrition Board Roundtable On
Obesity Solutions Steve Olson download
https://ebookmeta.com/product/cross-sector-responses-to-obesity-
models-for-change-workshop-summary-1st-edition-institute-of-
medicine-food-and-nutrition-board-roundtable-on-obesity-
solutions-steve-olson/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmeta.com
to discover even more!

Relationships among the Brain the Digestive System and

Eating Behavior Workshop Summary 1st Edition Institute
Of Medicine Food And Nutrition Board Food Forum Leslie
Pray
https://ebookmeta.com/product/relationships-among-the-brain-the-
digestive-system-and-eating-behavior-workshop-summary-1st-
edition-institute-of-medicine-food-and-nutrition-board-food-
forum-leslie-pray/

Improving Genetics Education in Graduate and Continuing

Health Professional Education Workshop Summary 1st
Edition Institute Of Medicine Board On Health Sciences
Policy Roundtable On Translating Genomic Based Research
For Health Steve Olson Sarah H Beachy Samuel G Johnson
https://ebookmeta.com/product/improving-genetics-education-in-
graduate-and-continuing-health-professional-education-workshop-
Adam C Berger
summary-1st-edition-institute-of-medicine-board-on-health-
sciences-policy-roundtable-on-translating-genom/

Genomics Enabled Learning Health Care Systems Gathering

and Using Genomic Information to Improve Patient Care
and Research Workshop Summary 1st Edition Institute Of
Medicine Board On Health Sciences Policy Roundtable On
Translating Genomic Based Research For Health Adam C
https://ebookmeta.com/product/genomics-enabled-learning-health-
care-systems-gathering-and-using-genomic-information-to-improve-
Berger Steve Olson Sarah H Beachy
patient-care-and-research-workshop-summary-1st-edition-institute-
of-medicine-board-on-health-sciences-p/

Public Transport Optimization 1st Edition Konstantinos

Gkiotsalitis

https://ebookmeta.com/product/public-transport-optimization-1st-
edition-konstantinos-gkiotsalitis/
Assata Taught Me State Violence Racial Capitalism and
the Movement for Black Lives 1st Edition Murch

https://ebookmeta.com/product/assata-taught-me-state-violence-
racial-capitalism-and-the-movement-for-black-lives-1st-edition-
murch/

Thermodynamics and Heat Power 9th Edition Irving Granet

https://ebookmeta.com/product/thermodynamics-and-heat-power-9th-
edition-irving-granet/

Russian Politics and Society 5th Edition Richard Sakwa

https://ebookmeta.com/product/russian-politics-and-society-5th-
edition-richard-sakwa/

Roman Princes of the Mountain 2 1st Edition Kate Tilney

https://ebookmeta.com/product/roman-princes-of-the-
mountain-2-1st-edition-kate-tilney/

Black Light Bred Black Light Series Book 22 1st

Edition Shane Starrett

https://ebookmeta.com/product/black-light-bred-black-light-
series-book-22-1st-edition-shane-starrett/
Different Class The Untold Story of English Cricket 1st
Edition Duncan Stone

https://ebookmeta.com/product/different-class-the-untold-story-
of-english-cricket-1st-edition-duncan-stone/
THE NATIONAL ACADEMIES PRESS 500 Fifth Street,
NW Washington, DC 20001

NOTICE: The workshop that is the subject of this workshop

summary was approved by the Governing Board of the National
Research Council, whose members are drawn from the councils of
the National Academy of Sciences, the National Academy of
Engineering, and the Institute of Medicine.

This activity was supported by Contracts between the National

Academy of Sciences and The JPB Foundation (Contract No.
10001561); Kaiser Permanente (Contract No. 10001518); The
Kresge Foundation (Contract No. 10001539); Robert Wood Johnson
Foundation (Contract No. 10001565); Academy of Nutrition and
Dietetics; Alliance for a Healthier Generation; American Academy of
Pediatrics; American College of Sports Medicine; American Council
on Exercise; American Heart Association; American Society for
Nutrition; Bipartisan Policy Center; Blue Cross Blue Shield of North
Carolina; Chartwells School Dining Services; ChildObesity180/Tufts
University; Edelman; General Mills, Inc.; Greater Rochester Health
Foundation; HealthPartners, Inc.; Healthy Weight Commitment
Foundation; Highmark, Inc.; Kellogg Company; Mars, Inc.; Nemours
Foundation; Nestlé Nutrition, North America; Nestlé USA; The
Obesity Society; Partnership for a Healthier America; President’s
Council on Fitness, Sports, and Nutrition; Reebok, International;
Salud America!; Sesame Workshop; and YMCA of the USA. The
views presented in this publication do not necessarily reflect the
views of the organizations or agencies that provided support for the
activity.

International Standard Book Number-13: 978-0-309-37105-6

International Standard Book Number-10: 0-309-37105-8
Epub ISBN: 0-309-37108-2
Additional copies of this workshop summary are available for sale
from the National Academies Press, 500 Fifth Street, NW, Keck 360,
Washington, DC 20001; (800) 624-6242 or (202) 334-3313;
http://www.nap.edu.

For more information about the Institute of Medicine, visit the IOM
home page at: www.iom.edu.

Copyright 2015 by the National Academy of Sciences. All rights

reserved.

Printed in the United States of America

Cover credit: Design by Casey Weeks.

The serpent has been a symbol of long life, healing, and knowledge
among almost all cultures and religions since the beginning of
recorded history. The serpent adopted as a logotype by the Institute
of Medicine is a relief carving from ancient Greece, now held by the
Staatliche Museen in Berlin.

Suggested citation: IOM (Institute of Medicine). 2015. Cross-sector

responses to obesity: Models for change. Workshop summary.
Washington, DC: The National Academies Press.
THE NATIONAL ACADEMIES
Advisers to the Nation on Science, Engineering, and
Medicine

The National Academy of Sciences is a private, nonprofit, self-

perpetuating society of distinguished scholars engaged in scientific
and engineering research, dedicated to the furtherance of science
and technology and to their use for the general welfare. Upon the
authority of the charter granted to it by the Congress in 1863, the
Academy has a mandate that requires it to advise the federal
government on scientific and technical matters. Dr. Ralph J. Cicerone
is president of the National Academy of Sciences.

The National Academy of Engineering was established in 1964,

under the charter of the National Academy of Sciences, as a parallel
organization of outstanding engineers. It is autonomous in its
administration and in the selection of its members, sharing with the
National Academy of Sciences the responsibility for advising the
federal government. The National Academy of Engineering also
sponsors engineering programs aimed at meeting national needs,
encourages education and research, and recognizes the superior
achievements of engineers. Dr. C. D. Mote, Jr., is president of the
National Academy of Engineering.

The Institute of Medicine was established in 1970 by the National

Academy of Sciences to secure the services of eminent members of
appropriate professions in the examination of policy matters
pertaining to the health of the public. The Institute acts under the
responsibility given to the National Academy of Sciences by its
congressional charter to be an adviser to the federal government
and, upon its own initiative, to identify issues of medical care,
research, and education. Dr. Victor J. Dzau is president of the
Institute of Medicine.
The National Research Council was organized by the National
Academy of Sciences in 1916 to associate the broad community of
science and technology with the Academy’s purposes of furthering
knowledge and advising the federal government. Functioning in
accordance with general policies determined by the Academy, the
Council has become the principal operating agency of both the
National Academy of Sciences and the National Academy of
Engineering in providing services to the government, the public, and
the scientific and engineering communities. The Council is
administered jointly by both Academies and the Institute of
Medicine. Dr. Ralph J. Cicerone and Dr. C. D. Mote, Jr., are chair and
vice chair, respectively, of the National Research Council.

www.national-academies.org
 PLANNING COMMITTEE ON CROSS-SECTOR WORK ON
OBESITY PREVENTION, TREATMENT, AND WEIGHT
MAINTENANCE: MODELS FOR CHANGE1

NICOLAS P. PRONK (Chair), HealthPartners, Inc., Minneapolis,

Minnesota
DEBBIE I. CHANG, Nemours Foundation, Newark, Delaware
DAVID D. FUKUZAWA, The Kresge Foundation, Troy, Michigan
LISEL LOY, Bipartisan Policy Center, Washington, DC
AMELIE G. RAMIREZ, Salud America!, San Antonio, Texas
SYLVIA ROWE, SR Strategy, LLC, Washington, DC

IOM Staff
LYNN PARKER, Scholar
LESLIE J. SIM, Senior Program Officer
HEATHER DEL VALLE COOK, Program Officer
SARAH ZIEGENHORN, Research Associate
SARAH SIEGEL, Program Coordinator

Consultant
WILLIAM H. DIETZ, George Washington University, Washington,
DC

____________________
1Institute of Medicine planning committees are solely responsible for organizing
the workshop, identifying topics, and choosing speakers. The responsibility for the
published workshop summary rests with the workshop rapporteur and the
institution.
 ROUNDTABLE ON OBESITY SOLUTIONS1

BILL PURCELL III (Chair), Jones Hawkins & Farmer, PLC,

Nashville, Tennessee
RUSSELL R. PATE (Vice Chair), University of South Carolina,
Columbia
MARY T. STORY (Vice Chair), Duke University, Durham, North
Carolina
SHARON ADAMS-TAYLOR, American Association of School
Administrators, Alexandria, Virginia
NELSON G. ALMEIDA, Kellogg Company, Battle Creek, Michigan
SHAVON ARLINE-BRADLEY, National Association for the
Advancement of Colored People, Baltimore, Maryland
JEANETTE BETANCOURT, Sesame Workshop, New York, New York
CAPT HEIDI MICHELS BLANCK, Centers for Disease Control and
Prevention, Atlanta, Georgia
DON W. BRADLEY, Duke University, Durham, North Carolina
CEDRIC X. BRYANT, American Council on Exercise, San Diego,
California
HEIDI F. BURKE, Greater Rochester Health Foundation, Rochester,
New York
DEBBIE I. CHANG, Nemours, Newark, Delaware
YVONNE COOK, Highmark, Inc., Pittsburgh, Pennsylvania
EDWARD COONEY, Congressional Hunger Center, Washington, DC
KITTY HSU DANA, United Way Worldwide, Alexandria, Virginia
CHRISTINA ECONOMOS, Tufts University, Boston, Massachusetts
GINNY EHRLICH, Robert Wood Johnson Foundation, Princeton,
New Jersey
IHOUMA ENELI, American Academy of Pediatrics, Columbus, Ohio
DAVID D. FUKUZAWA, The Kresge Foundation, Troy, Michigan
LISA GABLE, Healthy Weight Commitment Foundation,
Washington, DC
PAUL GRIMWOOD, Nestlé USA, Glendale, California
SCOTT I. KAHAN, George Washington University, Washington, DC
SHIRIKI KUMANYIKA, University of Pennsylvania, Philadelphia
CATHERINE KWIK-URIBE, Mars, Inc., Germantown, Maryland
THEODORE KYLE, The Obesity Society, Pittsburgh, Pennsylvania
MATT LONGJOHN, YMCA of the USA, Chicago, Illinois
LISEL LOY, Bipartisan Policy Center, Washington, DC
MARY-JO MAKARCHUK, Canadian Institutes of Health
Research/Instituts de researche en santé du Canada, Toronto,
Ontario
LINDA D. MEYERS, American Society for Nutrition, Bethesda,
Maryland
SHELLIE PFOHL, President’s Council on Fitness, Sports, and
Nutrition, Rockville, Maryland
BARBARA PICOWER, The JPB Foundation, New York, New York
NICOLAS P. PRONK, HealthPartners, Inc., Minneapolis, Minnesota
AMELIE G. RAMIREZ, Salud America!, San Antonio, Texas
OLIVIA ROANHORSE, Notah Begay III Foundation, Santa Ana
Pueblo, New Mexico
SYLVIA ROWE, SR Strategy, LLC, Washington, DC
JOSE (PEPE) M. SAAVEDRA, Nestlé Nutrition, Switzerland
JAMES F. SALLIS, University of California, San Diego
EDUARDO J. SANCHEZ, American Heart Association, Dallas, Texas
BRIAN SMEDLEY, National Collaboration for Health Equity,
Washington, DC
LAWRENCE SOLER, Partnership for a Healthier America,
Washington, DC
LOEL S. SOLOMON, Kaiser Permanente, Oakland, California
MARION STANDISH, The California Endowment, Oakland
ALISON L. STEIBER, Academy of Nutrition and Dietetics, Chicago,
Illinois
MAHA TAHIRI, General Mills, Inc., Minneapolis, Minnesota
KATHLEEN TULLIE, Reebok, International, Canton, Massachusetts
TISH VAN DYKE, Edelman, Washington, DC
HOWELL WECHSLER, Alliance for a Healthier Generation, New
York, New York
JAMES R. WHITEHEAD, American College of Sports Medicine,
Indianapolis, Indiana
TRACY WIEDT, National League of Cities, Washington, DC

IOM Staff
LYNN PARKER, Scholar
LESLIE J. SIM, Senior Program Officer
HEATHER DEL VALLE COOK, Program Officer
SARAH ZIEGENHORN, Research Associate
SARAH SIEGEL, Program Coordinator
RENEE GETHERS, Senior Program Assistant (from March 2015)

Consultant
WILLIAM H. DIETZ, George Washington University, Washington,
DC

____________________
1Institute of Medicine forums and roundtables do not issue, review, or approve
individual documents. The responsibility for the published workshop summary
rests with the workshop rapporteur and the institution.
 Reviewers

This workshop summary has been reviewed in draft form by

individuals chosen for their diverse perspectives and technical
expertise, in accordance with procedures approved by the National
Research Council’s Report Review Committee. The purpose of this
independent review is to provide candid and critical comments that
will assist the institution in making its published workshop summary
as sound as possible and to ensure that the workshop summary
meets institutional standards for objectivity, evidence, and
responsiveness to the study charge. The review comments and draft
manuscript remain confidential to protect the integrity of the
process. We wish to thank the following individuals for their review
of this workshop summary:

Adam B. Becker, Consortium to Lower Obesity in Chicago

Children (CLOCC)
Kate McGrail, Institute for Public Health Innovation
M. Amalia Mendoza, Foundation for a Healthy Kentucky
Marion Standish, The California Endowment

Although the reviewers listed above provided many constructive

comments and suggestions, they did not see the final draft of this
workshop summary before its release. The review of this workshop
summary was overseen by Hugh Tilson, University of North
Carolina at Chapel Hill. Appointed by the Institute of Medicine, he
was responsible for making certain that an independent examination
of this workshop summary was carried out in accordance with
institutional procedures and that all review comments were carefully
considered. Responsibility for the final content of this workshop
summary rests entirely with the rapporteur and the institution.
 Contents

1 INTRODUCTION
The Need for Cross-Sector Approaches
Organization of the Workshop and This Summary
Reflections of the Workshop Discussions

2 HEALTH EQUITY
Institutional Approaches to Creating Health Equity in a Changing
U.S. Population
Questions to Foment Change
Steps Toward a Solution
Lessons Learned

3 SUSTAINABILITY
Creating Healthy Communities
Providing Access to Healthy Food
Building Sustainability

4 LEADERSHIP
The Three Ts
The Role of Leadership

5 MEASUREMENT
The Need for a Logic Model
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
kaht ko hiistlivä, ni yhtäkkin guulu yks krahaus häki seinäs, Vilkk
seiso paljam bäite ja kaikk ihmsep pyrskättävä naurama. Se Äimlä
faari näköne ol näättäk tullp pisi häkin gatto Vilkku nii liki, ett se sai
siäpatuks ittelles Vilkun gnalli ja sen gans mar se nyp peli pit. Se pan
se joukkom bäähäs, joukko se ott sem bois päästäs taas ja
noikkaskel juur niingo Vilkkuki. Mutt ei se stää knalli lainkka varotem
bidell. Jo sillongo se ol häkim bualitte välist se vetännt tyyijös, ni se
ol menn aika tavall lussuhu ja siäll häki sisälls se tek siihen doisengi
lommo ja viime se pan se maaha ja istus sem bääll, mutt kimmatt
vähä äkkim bois, ko hatt luhistus kokko.

Vilkk ol kiukkune ja huus polissiakki appu, mutt ei nes sakslaisek

ko naurova hänell vaa.

— Misäst meijä vanha lakkin ova, kysys Vilkk viime Iirold, mutt
sillo he huamattivakki, ett ne oliva unhottunn vaunuihi ja nii siins sitt
käve, ett Vilkk sai käveli läpi koko Hamburi niingo mikäkin
ganavaras. Viime hän rupes tekemän gauppa Iiron gans ja hes
sovesiva viime nii, ett Iiro anno hattus Vilkulls sill ehdoll, ettei hän
enä koska saap pittä meno siit, ett Iiro ol turmeli häne isäld perityn
gnallis. Se ol kylläkkin gatker kaupp Vilkull, mutt ei siin mikkä
auttann ja nokk noros hän astuskel rauttiä asema kohde ja mep
peräs. Ja ehtohämys me läksi Lyybekkihi jäll ja menim buurihi.

Mutt seoravan aamunk, ko mes söi suurust, niin gokk toi tuarett
paistettu kala, ko maistus ni saastasen gamalald, ett Vilkk syljeskel
niingom baha katt, ko hän ol ensmättem bala suuhus pistänn. Hän
käsk Iiron dyyijös ja räyhäs: "Menest ja annk kokill ryhäm bääll."

— Veli, se o äkkin deht — vastas Iiro.

 Ja hetkem bääst kuulusikin gabyysist koki roinaminen, go Iiro
händ kuritt.

— Se sai jo, kuuli mnää — puhel Vilkk, ko Iiro palas kajuttaha.

— Sai oikke, vaikken mnää tiäd mingtähde.

— Vai es tiäd. — Maistast näit kaloj. Mitä raadoj olle se kokk

ostannukka mnuu syädäksen.

— No, mutt sitt saikin gokk tämä selksauna etukättehe ja mnää

pane se muistohon häne voitombualelles. Ei hän niit kaloj ostann. Itt
snää ne osti.

— Kui mnää? Mitä snää oikke meina?

— Meina, ett nuak kala ova ne Neebermanni frouan guldkala ja

mnää takka, ettes snää tyyremppä kala olk koska syänn. Pidäis
semse hyväld maistuman, gom bali maksa.

— Niingostis luule? — Jaaha, Iiro. Ny mnää olen gapteen buuris ja

snää olek konst ja syäk kaunist lopu näist kaloist.

Eik siin mikkä auttann. Kyll Iiro merikomenon dunde severra, ettei
hän yrittännykkä vastam bulitta. — Mutt menkkäst kysymä häneld,
eik häne halutais kuldkaloj jälls syäd, ni saatt semse vastaukse, ett
muistatt se.

Semne se reis ol, ko Vilkull uus silkkhatt ostetti. Pali raumlaise

ovas stää juttu naurann ja panns siihe sarve ja sapara lissä, nii ettei
siin olt tott enä muut ko se, ettei Raumam bormestrillakka ol niin
dyyrist silkkhattu kon Dasala Vilkull.
 Välmlän Gyäri heosengaupa

Kyll mar tek kaikk se Välmlän Gyärin dunnett.

*****

Vai nii, vai ett tunnekka. No, sitt ett tes sunkka olekka Raumald. Ja
se o vahing se, sill ett kyll se Raum sendä on doiseve kylä kon gaikk
muu ja Välmlän Gyär o vähä viisas miäs. Kaikk raumlaise hänen
dundeva. — Nii händ, tundeva oikke ja niingo sanott, viisas poik se
o, viisas oikke ja tlee toime joka tuules, merell niin go mandrellakki.
Ja mones liämes se on geitett. Pali seo mailma nähn ja pali mailma
koittann. Pali sill on diädoj ja taedoj ja semsem bruurim bareis stää
jotta oppe toinengi. Nii ett vahing oikke se o, ettett tet tunns stää
Välmlän Gyäri.

*****

Jaa — — — ett mikä toim hänell o? Se asja lait o sillaill, ettem

mnää tiäds stää ittekkä, jos mnää oikke mene ja tode sano. Se o
näättäk sillaill, ettei hänell ol lainkka mittä semmost ornaar toind.
Taikk soveis mar se niingi sanno, ett niit o nii mond, ettei stää oikken
diäd, mikä hänem bäävirkas o, eritottengin go hän muuttle toind ai
se jälkken, guik kullongin darvita. Ja hätäköst o semse miähe
muuttak, ko o järkki pääs vaikk kuip pali ja saa kynsistäs lähtemä
juur jämt mitä miäl teke.

Lapis hän oikkjastas syndynn o, Lapin Gullamberäs, mutt kyll hän

sembualest laillne raumlaine on, gosk hän mukulast astikk siäll
asunn o eik Raumall ylipäätäs kaua assutt tarvitt, ennengo o nii
raumlainen gom bääseki. — Ens hän ol jongu vuade suutri opis, mutt
ko hän dykkäs, ett suutrim benkk ol sendä liia alhane istumbaikk
hänengaldasell miähell ja koko tyäki semmost paremi alhast
toimitust, ni hän giipust pöydäll istuma ja rupes kraatriks. Ja
ehtokausink, kon doise opp-poja ja kisälli joiva ja hurrasiva, ni hän
opettel soittama ja hänest tul semnem belmann, ettei häist ja
hypyist tahtonn mittän dull, jos ei Välmlän Gyär olis soittamas. Fiooli
hän enimmiten grahnas, mutt ei sills sembualest mittä väli oli, mikä
soitivärkk hänen gättes pistetti. — Sillaill oikke. Mnää olen,
diädättäk, nähns sem boja soittavas kaikengaldassi kitkuttimi, kaikki
muit paitt porttepiiut. Mutt eppäle mnää, ett vaikk tosa paikka
semnengi rusting häne ettes traaksitais, nin gyll se poik vaa siitäkkin
gopast ming tansi nuati hyvänäs liikkell hakkais. Ja vähä puhtast
sittengi. Semne miäs se Välmlän Gyär ol.

Ja ain go suvi tul, ni häm bist ittes toiste joukko mynstringill ja

seilaskel Rauma ja Saksa väli, men joskus talvreissuhungi, ost
Londost ittelles oikkem batenti suanrauda ja ko se kuuluiks tul, ni
sillongost vast Raumall ja koko maakunnas Rauma ymbärs suand
lyätti eik tohtri pali tarvittukka, ei kumminga, ennengo Välmlän Gyär
ens ol ollp paha verem bois päästämäs.

Ko hän sitt tul siihen golmengymmnen gorvill, ni hän nais sen

Gaukkembiäle Lutu ja riuska ämmä hän siit saiki, vaikk se semne
ijangaikkine haable ol flikkan olles. Ja sitt hän ott torpa maa
halttuhus, pruukkas pelttoas, käve joukko varvis tyäs, seilaskel
harvimitten, graatroitt ja suutroitt, pelas hypyis, löi suand ja vahett
heossi. — Nii händ, heossi hän gans vahettel ja yhte aikka nek
kaupa olivakki oikke niingo häne ornaar toimitustas.

Kosk ett tet tunn Välmlän Gyäri, ni mnää ole joutunnt täsä
juttlema oikken goko häne elämkertas, nii ett ymmäräisitt, ettei se ol
ihme eik mikkä, jos semne daetav ja järkeväs miäs, kon Gyär ol,
viimen dlee vähä ylppjäks viissaudestas. Mutt nyk käveki nii hullust,
ett Kyär tul liia ylppjäks, nii ylppjäks, ett hänem bist päähäs koittak
kekat itt se vanha faari, sen gom Belsebuubiks raamatus sanota.

Se ol juur niis heoskaupois ko hänells semmost järkki tul, mutt ei

stää bruuri kekatakka nami ja hävjöllk Kyär siink kohinas joudus,
hävjöll oikke ja viäl linnahangim bäälsem bäätteks.

Odottakkast, ni mnää juttlen deillk koko sengi ramariikam bääst

bäähä.

Se ol näättäk sillaill, ett kon Gyär algo niit heoskaupoj tekemä, ni

ei hän juur pali niis asjois kii oli. Tiäs kaikettakki hän sen, gui heose
ikä hamppaist nähdän, gosk heone lavall o ja yht ja toist semmost
siink ko joku toinengi, mutt hän diäs sen gans, ett heosengaupp ja
eritotte heose vahetus o säserä toimitust ja ett siint tarvitam bali
muitakkin diädoj. Sendähde hän meniki naapurtorppaha Hemblä
faarild neovo kysymä ja se ol vähä viissast ajateltt seki, sill ett
semmost heosmiäst ei olit toist koko kulmkunnallk ko Hemblä faar.

— Vai heoskaupoihi snää ruppe — sanos Hemblä faar, kon Gyär ol

asjas selittänn — no, rupp vaa, mutt ost puhtall rahall ja myyp
puhdast raha vasta, älä vahet koska, sill ett sillo snää es enä taed
olit toissi kekkamat ja sillo snuukin gekuloita. Ja semsis kaupois o sitt
ai vanh faar kans lengeis ja se niis voitok korja, nii händ, kyll se poik
sillon gymnykses otta ja se ottaki ne ai edeldkätt — Se mnää ole
menn ja huamannk, ko olem biänell ijällän gans mond heosen
gauppa tehn ja mond heost vahettannukki.

Semse neovo faar Kyärill anno ensi ja rupes sitt selittämän

gaikengaldassi vioj, ko heosis pruukka oli. Ja kyll sill äijäll niit tiädos
oli. Patistakki se puhel oikken diimräkningill, nii ett Kyärim bää — nii
hyvä pää ko se oliki — oikkem byärällp pakkas menemän, go hän dul
kotti ja rupes koittama muistutell niit viissauksi, ko hänehe ol ajett
Mutt kyll hän nes sendäm beräldäkkin gaikk muist ja miälehes pan.
Kaikk muut paitt sen go faar ol sanonn vahetuskaupoist. — Se ol
Kyäri miälest lapselist puhett.

Ja ko Lutt sitt syysmarkkin aattehtoste ol lypsänn lehmä ja tehnk

kaikk askres ja Kyär ja hän istahdivap pöydä viäre ehtot haukkama,
nin Gyär sano yhtäkkin gesken gaike: "Kuulestis Lutt, tua meijäm
Bläsi ruppe jo vähitellen dleemam brääkkheoseks, mnää mene ja
vaheta se huame markknoill, ettän saam barema. Ei Pläsi enä kelpp
kupiikiajoissakka ensmäis talve ja se o vahing meill, sill ett niis
ruvetan, guulem, maksama oikke hyvä hinna."

— Kyll mar kaiketakki mep parema heosen darvittisi — vastas Lutt

— mutt em mep paremppa saa, kon ei ol raha väli anttak, ko snää
kaikk ryyppä, mitäs tiänakki. Kylläs oll jällk kaunisakki reedas, kos
aamusten gottit tlii niist Sorka häist. Ja tosa o Siuttlam boja
houskangas juur pitelemät, vaikk hänem bidäis ylihuame
maahambanjaissi menemä. Ja katost mnuun gengrajojan. Eiköst
sendä snuungi miälestäs ol synd ja häppi, ett mnää joudun dämsis
trasikoittema, vaikk miäs taita suutrin dyät tehd. Ja vaikk snää tiädä,
ett Lella muari o veri päähäm bysänn ja tiädäs sengi, ett hän o snuu
odottann jo toist voorkautt, ni —

— Kas nii, gas nii, nys stää tlee jäll niingon göytt, sans sitt koskas
saa sladin gässihis, niim buhella jällp paremistakki asjoist.

— Mist asjoist sitt?

— Niist mnuu heosengaupoistan, mistäst muust sitt.

 — Snuu heosengauppas ja prett, tiuskas Lutt, hak virskirjan
gulmkaapist ja rupes stää pladama.

— Ajattels snää, mitäs ajattle, mutt kaupoj pitä tehtämä ja voitost

eletä, sanos Kyär, ko ol vähitelle riisunn vaattes, ja pist ittes fällytte
all maat.

Seoravan aamun hän ajo huameltta aikasin gaupunkkihi, Pläsi

rattatte edes. Ja ehtost hän dul kotti aika piänes ja semne heone
aisois, ett Hemblä faar ko hän näk se, sanos, ettei hän goska olis
semmostakkan glami nähn, vaikk hän gans pali heosten gans
prängänn ol. Kyär ol kyll muistans se faari neovo, ett pitä ain
gattoma, ettei yks jäsen olp pakseve ko sama jäsen toises kondis,
mutt tämä oliki nii ihmeline luandkappal, ett sill ol patt
kummassakkin dakakondis ja rystö molemis etujalois, nii ettei se
ihme oli, ett molemambualmaise jäsene yhtläise oliva. Mutt stää
Hemblä faar vaa ihmettel, ett semne elukk ilman gandamat saattin
doisest paikast toissehe. Mutt nii se vaa ol, ett ko stää vähä aikka
ajetti, ni sen gondi notkistusiva ja se kävel niingo muin miähin ja
karas hyrrytteliki joukkon, go oikke lujast vaaditti.

Lutt anno oikke aika pyhkek Kyrärill, mutt ei Kyär ko nauro vaa,
silittel Lutum bäät ja sanos: "Ong se meijä mamm oikkem bahallp
pääll vai, kosk porise niingom bapupata."

— Ann ollp pitelemät — tiuskas Lutt ja ol niin giukkune, ett vallan

gihis. Mutt kyll hänen giukkus pia lauhtut täydys, kodei hän Kyäri
suuttuma saann.

Eik Kyär sembualest heosevahetuksist lakann, vaikk tämä

ensmäinen gaupp nii huanost luanistann ol. Ei maaren, go rupes ai
hullumi niihin doimeihi; voitt joukko ja häves taas ja Lutt haukus ai
vaa, jos ol kaupp pareve taikk huanove. Eik oll ihmekän, go Lutt
pelkäs, ett menevä viimen grundvallkivekki niis kaupois. Ja Hemblä
faar nauro ja meinas, ett kyll hän se vaan diäs, ett piru se on go
semsis kaupois prosändik korja ja hyväs sittengi.

Mutt kuik Kyär siin vahettel ja pelas ja viisastus viisastumistas niis

kaupois, ni hän dlee yhten markkinehtonk kotti oikken gomjas
rautikk ree edes. Se ol hyväs lihas, notki kulkema ja nii nöyr
menemä, ettei piiskast puhettakkan darvinn oli, eikän, go vaa ohjaksi
hellitt hiuka, ni se men niingon gulo.

Lutt osas ollp pihallk, kon Gyär kottit tul ja ko hängi ymmärs, ett
Kyär ny ol tehn hyvän gaupa, ni hän sanos: "Ming mataljärkise
vaevase snää ny oles saannk kynssis ja kekuloinnp pahambäeväsest;
oles snää sendä oikke aika prakkfaar." Ja Kyär park sai siin viäl mond
muutakki uutt nimi eik yhtikä oikken gaunist. Mutt ei hän diättos
pistänn.

Koko sen dalven Gyär ajo kupiikki, tjäänas hyvä raha eik löytänn
mittä vikka heosesas, ei, vaikk hän olis kui hakenn.

Kyll mar se mahta oll aitur ja paha kiit tleema, ajattel hän viime
ittekselles ja rupes harttast kevä ja suvi odottama, ett hän olis saann
niist asjoist selgo. Mutt ko suvi tul, ni hän näk, ettei häne rautikkos
oll lainkka aitur ja ko leiväm balase ott kätes, ni se tul händ
oikkjanas ihmist kohde ja anno pannp päittmep päähäs.

Niihi saakk ei Kyär oll uskaldannk kehuskel stää rautikkoas Hemblä

faarin guulle, mutt kyll hän ny rupes siihen doimehe ja kyll hän sen
gonstin dais. Ollek koska mailmas mittä heost niin gehutt, ko stää
rautikko. Ja niingaua häm bit asjas pääll, ett Hemblä faar viimen dul
paki parastas stää rautikko syynämä.
 Vähä nuugaste se äij se luandkapplen dutkes, mutt ei löytänn vaa
mittä vikka. Ko hän sitt ol sen doimitukse lopettann, ni hän sanos:
"Kyll mar tämä pruur yli aida mene, vaikk korkkeveki edes olis."

— Mene kyll, jos pakoteta, mutt ei omi luvi, vastas Kyär suu
messingis.

— Vai o semne, mutt köyde ja värki ja tusinottaisi miähi kaiketakki

stää piirittämän darvita, ennengo se laitmeld kiis saada.

— Ei maaren, gon dlee niingo hull, ko nimes kuule.

— No, mutt sitt se om belkur, sanos äij sillon, graappas plakkristas

kakspiippusen bufärti ja ammus präjäytt molemak kuti juur rautiko
noka edes.

— Tommossi, sanos Pako, kon gatto hyppäs, tuumal Kyär ja nauro,

ko rautikk seisos niingo olis sotakoulu läpitt käynn.

— Tätä mnää en ymmär, tiuskas Hemblä faar sillo, snää olet

taitann viimengin dull oikkem bali voitoll heoskaupois. Mutt kyll snää
viäl hävemängin kerkke, kos tämä jäll vaheta. Vanh faar se on, go
näis kaupois sendä viimeseks voitoll jää. Siit ei pääs mihinkkä.

— Vai niin de luulett, mutt kyll hän nys sendäm bettessen dlee,
kon dätä heost, näättäk, ei hukatakka; ei vahetet eik myyd.

— Ja ko syysmarkknat tliiva, niin Gyär ei mennykkän gaupunkkin,

go ol perunmaall Lutun gans ja meinas, ett markkna ova niit kaikkjan
durha-aikkasemppi lystej, kom bruukata. Ja sillk kerta Luttuki ol
sama miäld kon Gyär.
 Mutt yks aamu sitt siin Mikom bäevä aikoin, kon Gyär ol tallis, ni
rautikk tul yhtkki vähä kamalaks. Se löi maat ja se jala hakkasiva ja
nytkesivä niin dihuva, ettei niit toinen doisestas erottann; kaulatas se
vääns sinnt, tännt, tonn, silmä oliva väärimbualim bääs ja vaht lens
ulos suust. Kyär ol niim beljästynn, ettei hän enä ymmärtänn oikke
mittän, go seiso paikallas niingo naulatt. Muttko rautikk siin ol aikas
potkinn ja vähdänn, ni se nous ylös, rupes syämä ja kattel Kyäri,
niingo olis meinann. "Nääks, semssi konstej mnää ossa."

Mutt ei Kyär tykännykkä mittä hyvä niist konsteist. Ja ko hän ol

kuuli, ett heosisakki on gaatvaise vika, ni hän rupes eppälemä, ett
häne rautikkos ol semne. Ja kyll häm bia ymmärs, ett nii oikke se asi
oliki. Sillon Gyär rupesiki odottaman Duamonbäevä markknoit vähä
uskoste, mutt ennengo net tliiva, ni rautikk ol krambeis vähä mond
kertta ja yks ehto ei se enä noussukka ylös semsen duuri jälkken,
gon gääns ketarap päin daevast ja — hörrätt.

Ei ols sunkka monttaka miäst mailmas, ko semsten glummette

jälkke enä olis heosengaupoj ajatell, mutt kyll Kyärill intti ol, nii ett
siit laist autt. Ja yks päev vähä ennen Duamonbäevä markknoit hän
sano Lutull: "Tota plakkarkello em met tarvitt lainkka, mutt heose
met tarvitte ja mnää vahetangin duan gello heossehe."

— Koitast vaan dehds se tyä! Aino kell huushollis, ko ajast jottan

diätä. Seinkellost ei ol mittä appu, ko se aim brindull o.

— Ja sill o sitt väli, jos meijän gello ovap prindullt taikk ei. Lahden
dagsvärkkkello ään kuulu tänn valla hyvi ja siin o meill ajandiättö
juur tarppeks. Ja omb snuull aikka pittäs seinkell ajall, vaikkas
päevkautte viisreis killuisi.
 — Vai mnuullt täsä stää aikka kuitta liiknemä o. — Aino vaimihmne
huushollis. — Tiäd hiuka!

— Aino vaimihmne! Vai usseman deit ny viäl tarvitais mnuun

gimbusan, sanos Kyär. Ja ko markknat tliiva, ni hän men kelloines
heostorill. Mutt ko hän gäsk niit toissi kello ja heost paiskama, ni ne
naurova händ. Vast ehtohämys kon Gyär ol kottippäi menos ja ol
pääss Lajon danhua suuhu, ni yks miäs, ko ol must kasvoildas
niingom badangylk ja puhel semmost syvä, pohilaist suami, rupes
hänen gansas kaupoihi ja sanos: "No, kumnest säijär snuull o sitt."

— Ei se olekka mikkä säijär, ko oikke Londoonar ja patentt leever,

vahvah hoppjaisek kuares siin ova ja sisikund semne, ettei semmost
joka paikas tehdäkkä, vastas Kyär ja vet kellos plakkrist. Ja kyll stää
kello vaa näyttäk kelpaski.

Iso aikka siins sitt puheltti ja tinkatti, mutt kaupp siit viimengi vaan
dul. Kyär anno kellos ja sai komjan dröpphändäse musta. Suitteit ei
hän saanns siink kaupas, nii ett hänen däydys stää tukast kottit
talutta. Kyll hän siin reisus yhdengin gerran guras kiärittel, mutt kotti
hän varsas toi ja pist sen dallihi.

Hän ol hyvim bäevi miälisäs siit uudest kaupastas eik olit

tiätvännäs, ko Lutt möyhäs stää, ett hän hyvän gello ol hukann.
Eikän diättös pistännk, ko istus sängylaedall ja soitt fiooli. Ko hän
siins sitt ol hetke aikka soittann, nin dlee Hemblä faar heill ja sano:
"Mnää kuulin gopina tallis ja ko mnää ymmärsi, ett snää ole heose
jäll hankkinn ittelles, ni mnää kraappasin dulitikkuhu valkkja ja katosi
stää noi vaa vilaukseld. Mistäs snää semse oudonäköse musta oles
saanukka? Se näyttä vähä klookuld, ko sill o viäl tröpphändäki."
 — Vaheti mnää se ittellen gello vasta. — Mutt panittakkost tef faar
vaan dalli ove lailes kii? Siin oves o vähä pränkk lukk ja must tlee
ulos tallist, jos ei ovi kii ol. Se ol vallallas siäll.

— Panin gaiketakki mnää oven gii — sanos faar ja rupes

praakkama Lutun gans, ko seisos taka viäres ja liikutt puuro. Kyär
vetel fioolillas kaikki mitä hänell osas miälen dull.

Mutt kesken gaike rupesikim borstost kuuluma vähä kamala kolina,

tuva oll lendä auk ja se Kyäri uus must astu sisällt tuppaha.

— Näättäk ny faar. Ett tep pannukkan dalli ovi lailes kii; vaikk ei sill
väli näy olevas, kosk tämä elukk o näi lakki ja ihmistem berä. — —
Tjoo, joo, mustanikki, älä yhtäkä ujostellk, kon dee hyvi ja käyp
perämbualell vaa! — puhel Kyär.

Ja must ol juur niingon gotonas.

— Snää tykkä vissi musiikistakki, sanos Kyär hetkem bääst ja

rupes "puhemiähe valssi" soittama. Mutt sillongost must vast villihin
dul. Se pan kaulas kaunist kaarehe, rupes tänttröittemä ymbärs
tuppa, nosteskel kondeijas vähä komjast, oijens ne ai sojolles
ettippäi, ennengo se ne maaham ban, ja tröpphänd vilas koko aikka,
niingo semnem byär ko valulaeva ahteris o. Joukko se kiäputt ittes
ymbärsiki ja kaiken dämä se tek juur jämt fioolin dahdi jälkke. Kyär
pyrskätt naurama, mutt Lutt hyppäs puurkauh kädes pataharkum
bääll ja Hemblä faar siunas ja kläppäs. Kon Gyär soittamast lakas, ni
must pysäs Lutu ette. Lutt huutama, ett "huut siins sengin gamal
elukk, mitäs siin mnuu vauhkottle!" Ja ko hän samas heritt stää
puurkauhallas, ni must laske ittes etukondeillas polvilles ja taitta
pääs alas, nii ett ott laattjahan gii ott. Sitt se nous yhtäkki ylös ja
lykkäs stää päät peräkamarihi. Ja ko Lutt ja Kyär ja Hemblä faar
meniväk kattoma, ett mitä se siäll oikke sortteera, ni he näkevät, kuit
tämä pahus istu takajaloillas pöydä viäres, etukondip pöydäll ja väylä
leiväm balast, ko se ol ottann leipkorist. Sillo Hemblä faar rupes
lukeman gaike sen, go hän aabeskirjast muist ulkko ja Lutt yritt
veissama yht katumus- ja paranusvirtt, mutt ol niim belgo hallus,
ettei saann oikke mittä lailist äänd toimen go jotta semmost piänd
pihinä vaa. Kyär ol aino, ko viäl järjisäs ol. Hän men peräkamari ja
sanos: "Oles snää, mikä snää ole, niin dallihi mnää snuu sendä viä."
Ja tallihi hän sen gauhja eluka veiki. Sillo vast Lutt virkos se verra,
ett hän sai haetuks kulmkaapist kaikk tropp-pottus käsill ja Hemblä
faar ja hän tekiväs sitt kristelist tasajakko ja paniva juur jämt kaikk
tropik klaariks, ennengo he voimistusivas se verra, ett puhe jäll
rupes käymä niingo ennengi. Ja Hemblä faar sanos: "Niingaua se
Kyär siink kamalias om buhell, ett te ny olett saann vähä kalppjam
barselli huushollihin."

— Kuit te meinatt faar meinattak vissi niingo mnääki, ett se o se?

— No meinan gaiketakki. Ei sunkka heone läpi lukitu ovem bääs ja

eks nähnk, kuis sen gaavoist valu leiskus, ko se läpi porsto men ja
huamak kaiketakki snää se, ett täällt tulikiven gräässä o, nii ett
tupettumam bakka.

— Jaa, mutt nii ongi, sanos Luatt ja nuuske joka haarall; — tulikivi
oikken dääll haise.

Siihen dul sitt Kyärikin dallist ja ol valkone niingo lakan eik

puhunns sanaka. — Hemblä faar rupes säälimä ittiäs kiiruman gautt
kottippäi, mutt ei hän enän dalli siutte mennk, kon dek oikke aika
mutka vallan doissippäi ja kiärs vast tuulmyllyn dakka torppatas
kohde. Mutt ennengo hän läks, ni hän sanos, ett kyll tämä viäl jottan
gamala tiätä, sillett ei semne riätas talost lähd ilma suuri mullistuksi.
 Ja kyll faar oikke ennust. Seoravanp päevän olivak kruunumiähe jo
huameltta aikasin Gyärin dorpas ja heijä fölisäs ol se mustlaine ja
sanos, ett Kyär o häne valkos viänn.

Kyär löi nyrkkis pöyttähän, gäsk niitten doisten guullp pääll, mitä
se muijaan hänest puhele ja sanos, ettei hänell ol valkost heost oll
montte vuatte. Sitt hän vei heijän dallihin gattoma ja ko fallesman ei
nähns siäll muut heost ko se musta, ni hän dek jo lähtö poispäi. Mutt
sillo se mustlaisem baha kast heintuko vettehe ja rupe sill musta
tahkoma. Ja kui hän siins sen gans tuhtas ja vähtäs, ni valkoseks
oikke se rupes muuttuma. Sillongost Kyäri vast ahdistama ruvetti ja
kodei hän taitannt todista, millaill hän ol saanns se heose, niin gii
häm bantti ja tuamitti linnaha, vaikk hän gyll koitt sanno, ett hän
syytön ol. Mutt ei siin mikkä auttann. Tuamariki sanos vaa hänell, ett
hän vast oikke aika prakindekki ongin, go otta ens toise heose ja
färjä se sitt mustaks, ettei stää tunnetais.

Lutt itk vähä harttast, kon Gyär Turkkuhu viätti, mutt Hemblä faar
lohdutt händ ja meinas, ett kyllkaiketakkin Gyär se satsin darvitteki,
ei sunkka hän muuto lakkaiska niist heosevahetuksistas.

Ja parannukseks oikke se reis Kyärill ol niingo monell muullekki. Ko

hän linnast palas, nii ei hän enä markknoill menn, ei ryypänn eik
niim bali ett olis fiooli kättes ottann. Ja pali hän ol Turus ollesas
raamattu tuteerann ja hengelissi kirjoj lukenn.

Lutt ol oikke ilone, ett Kyär semseks tuli ol eik heijän gesken
goskam buhutt niist heosevahetuksist. Mutt yks ehto ko Hemblä faar
jäll ol heill, ni faar sano: "Jaa-a Kyär, snää ole viisas miäs, mutt
pahom bäevi snuu sendä niis heosengaupois kekatti."
 — Mnää viisas miäs! — vastas Kyär — em mnää ol mikkä viisas.
Kyll mnää enne mailmas semses luulos oll ittekki, mutt tiädättäk,
mitä Lutheerus semsest sano.

— No mitäst hän sano sitt?

— Hän sano, ett se o ensmäine hullu merkk ihmses, ko hän luule

ittes viissaks.

Tasala Vilku valehammas

Mnuu vanh hyvä ystvän, Gorrela Juhan Henrik pruukkas ai sanno,

ett turha met täsä mailmas sendä vinkröitte ja vänkröitte, myy ja
osta ja koitan gaikin davo lyäd rikkauksi kokko, sill ett tänn meijä nes
sendän gaikk jättät täyty eik niim bali ko viide marka sedeli meijäm
bään allp pannak, ko me Nummell viädä. Sillaill oikke Juhan Henrik
sanos ja se o mnuu miälestän oikke sanott ja se puhe pitä paikkas —
ylipäätäs. Mutt kans vaa ylipäätäs, sill ett mnää takka se, ett kon dua
meijän Dasala Vilkk joskus kuapata, ni siin meneki hänen gansas
koko roukki kuitta ja hoppja ja platikka ja muit tyyreit metallej maam
bovehe. — Häne hamppaisas näättäk. Sill ett nii hyvä miäs ko Vilkk
ongi, ni hamppas sill ova huano ja ova oll huanok koko mailma siu.
Ja niitten gans o yhtäkki lai vähti pidetti, niit om blokatt pois ja pantt
uussi sija, niit o skrubatt ja everbygätt ja paikatt ja poratt ja fiilatt ja
niihi o niingo sanott ajett kulla ja hoppja ja platika ja värki. Nii händ
— ja ett sunkkan det tämäaikkase ihmses semmost lainkka
ihmettlekkän, gosk ihmse ny ova jo melkken gaikk ja eritottengin
vaimihmse niim baikatu ja värkäty, ettei enä oikken diäd mikä heis o
löyssä ja mikä fasta. Mutt siihe aikka mailma ko Vilkk algo ylimäise
isän döit parandama ja kon ei ussevemppi teist viäl oll mailmasakka,
nim bidetti semssi konstej suuren ihmen ja syndin ja häppjänk kans,
niingo nek kukatiäs ovakki. Mutt luulettak, ett Vilkk siit hual, mitä me
muuk kristelise ihmse ajattli. Ei maaren, go häm bist ittes ai joukkon
Durkkuhun, go siäll ol semne hammasmestar ja joka kert ko hän
siäld tul, ni häne leipmyllyhys ol ilmandunn joku uus ihme.

Sillaill oikke. Ja kerran go hän jällt tul semsest Turu reisust, ni

häne vanha madosyännyn gulmhamppas sijaha ol kekuloitt oikken
gaunis, uus valehammas. Hän ol kovast ylppi siit hamppast ja selitt
meill, ett se mestar siällt Turus on dehns se ja ett se om biänell
naulallp poratt häne leuoihis kii ja ett semne hammas o yht hyvä ko
jumala luama hamppakki ja viäl pareveki, sill ett semne ei pold koska
eik äkseer, niingo esimerkiks se aino paikkamaton hammas, ko hänell
viäl on dämä uude, ihmelise hamppa viäres. No, mek kattli stää häne
stifthammastas, niingo hän stää nimitt, tunnustli stää ja ihmettlin
govast. Ja ihmeline rusting se kyll oliki, piukas se tunnus olevas ja
ehi ja kaunis se ol ja patentt kaikim buali. Nii ett kehhu oikke meijä
stää täydys, mutt kyll mes se sendän gans sanosi Vilkull oitis päi
silmi, ett semne o syndist puhett, ko hän sano stää paremaks ko
jumala luama hamppa. Niingon dosi oliki, sill ett olkko semne
hammasmestar mikä hän o, nin gyll hän oikken groponikkar sendä o
ylimäise isä rinnall. Ja ett se ol syndist puhett, ymmärtä siitäkki, ett
Vilkk sai siit rangastukses.

Ja se käve näi. — Yks lauandapäev elokuus, ko Delfin, Tasala Vilku

skuunar, ol laustaukse alane ja Vilkull aikka liiknemä, ni hän ja Hakkri
Iiro tliiva mnuun dyän ja sanosiva: "Nousest ylös, Kalkke ja sonnust
ittes, sill ett ny mennä longreevillt tonnp Pyhämaan gulmill." Nii
händ, ja kodei mnuull oll mittäm baremppakan doimitust edesän
niinp päevin, ni mnää päätingi lähti heijä fölisäs. No nii, mitäst täst,
met toimiti ittellen hiukam brovjantti, jongum botu rommi ja kaks
kolm fjäändli sokeri kylmä vasta, niingo ymmärätt ja muut ei
tarvittukkan, go meill ol siällp Pyhäsmaas tutt meritorpp, mihi me
yässeks meinasi. Siäll met tiäsi saavan gaikengaldast ruakka raha
vasta niim bali ko met tarvittingi. Ja nii mes sitt läksi. Meill ol hyvä
tuuld, nii ett mes sträkkäsi valla hyvi Järvluado ulknokast
Värkknääste noka siutte ja pia mes sillaill olingi vanhoill apajoillan.
Mutt tuski me oll saannk komppen ja sänttin kannettu torppaha, ni
ruppe Vilkk puhelema, ett tlee vissim baha ilma, kosk stää häne
ainoa paikkamatond hammastas mojotta.

— Vai hamppaistas kapteen sen diätä — sanos torpa faar. Ne mar

ovakki vast ihmelise hamppa, mutt kyll oike niin dosi ongi, ett paha
ilma oikke mes saan däsä, gosk meijän goll o syänn ruaho pisim
bäevä niingo hull ja kaikk taeva merkikki osottavas stää sama.

Ja paha ilma oikke siit tuliki niingon dorpan gollkatt ja Vilku

hammas ol ennustann. Mutt mikä ol paheve, ol se ettei se Vilku
hammas tytynn ainoastas ennustamissehe, muttko se paha rupes
äkseeraman gilppa tuulen gans ja mojott ai enemä ja enemä stää
myäden gon duuliki friskas. Ja ko meill viime ol oikken däys storm
siäll ulkon, ni ol Vilkullk kans semne hamppambolde, ett hän vallan
gimaroitt sen gynsis. Ja meijän däydys istu ja kuulustell häne
ähkymistäs ja puhkumistas, ko ulkont tuul niin govast, ettei reivill
menemist taitann ajatellakka. Eik todika oikke maistunns semsis
olois. Mep paningi sitt maat ja jäti Vilkun daistlema hamppas kans ja
ajattli, ett kyll yä rauha ja levo fölisäs tua. Mutt ei se tuanukka stää.
Seoravan aamunt tuul yht friskist ko ennengi ja Vilku hamppambolde
ol jo yldynns semsse voimaha, ett hän ol vallam bualhull sen gans.
Ajatelkkast, ko hän ol tuli niim böhköks, ett hän ott palaniandakka
rommryypy, pit stää vähä aikka suusas ja pruiskas se sitt ulos jäll, nii
ett oikke sydänd viils, ko semmost jumala lahja haaskamist siint
täydys katell. Ja viime mnää sanosingi hänell: "Tiädäks Vilkk, me
ymmärrän gyll, ett snää olek kovas tuskas eng mes sunkkan dahds
snuuld rommi kiälttä, vaikkas sen gaike yksnäs joisi, muttko snää
ruppes stää suusas pitämä ja pruiskases se sitt ulos jäll ekkäs
niälekkä stää alas, ni semnem beli ei pass lainkka ja jodes snää lakk
siit, ni em me anns snuullp pisaraka enä." Mutt kodei Vilkk mnuu
nuhtlemistan ottannk kuulevin gorvis, ni sillo mnää käskin dorpa
faari ja Iirom biänd kokkoust pitämäm beräkamari ja tuumalema, ett
mitä se Vilkun gans oikken dehdä. Ja ko mes siin aikan olin
dispundeerann, ni met tlii siihem bäätöksehe, ett me nappangi se
harmin gapplem bois Vilku suust.

— Niingo sanott o, vahvist torpa faar sen duamjo ja meinas, ettei

meillk kaluist sunkkam buutett ol, ko hänell o nii hyväp plattongi, ett
nep pitäväk kii niingo sika leiväst. — Kyll niill vissi hammaski lähte,
jos vaa jomnengi miäs haalamisem bääll o, puhel faar.

— No, kyll täsä taas miäst siihen doimehe o, sanos Iiro, ja sitt mes
sovesi nii, ett faar pitä Vilkun gäsist kii, mnää väänä hänes leukas
auk ja Iiro askroitte se hamppan gimbus.

Sillaill oikke meills se asi klaari ol ja faar läks hakemam bihdeijäs.

Oikke ijangaikkise vanha ruastunnuk kiusa ne oliva, vaikk faar nit
niin gauhjast kehunn ol, muttko Iiro ol niit jongu aikka takonn
nalkutell ja fiilann ja rasvoinn, ni hän meinas, ett kyll ne vaa asjas
ajava.

Vilkkukim bist ittes sinnp peräkamarihin, go mes siäll niin gaua

joudusi askroittema ja ko hän näk plattongi Iiron gynsis, ni hän
rupes aavistamani baha ja kysys, ett pahustak mes semsill vehkeill
meina.
 — Huals snää siit, sanos Iiro vaa ja klimssauttel pihdeilläs.

— Hualin gyll mnää siit, sill ett luulettak, etten mnää ymmär, ett te
meinatt noill raodoill ruvet mnuu suutan gyndämä, mutt koittakkast
tull vaa, ni mnää tainauta nii, ett teijä oma hamppan ovak kurkum
beräs.

Sillo mnää oikke suutusi ja rupesi Vilkulls selittämä, ettei täsä

mikkä muuka aut, kodei tuulen dähden gaupunkkingam bäästä.

Siihem buhesse ei Vilkk vastann mittän, go siäppas lakkis ja läks

liässuhu.

— Menkkö vaa, siäll hän saa kiljuk kilppa kalakaijatten gans eik
häiritt täsä meijä lystiän — tuumal Iiro sillo.

— Nii menkkö vaa, ei hamppambolde siälls sunkkam baremaks tul

— päätt torpa faar.

Eik se paremaks siällt tullukka, muttko hullu hullumaks niingom

Borström Borin goulus. Ei ollt, tiädättäkk, kulunnp puald tiimaka,
ennengo Vilkk tlee takasi ja oikke rukkole, ett me otaisi sen girotu
hamppam bois ja sanos, ett se händ enimä harmitta, kodei hän
ymmärtänn anttas sen Duru mestri värkät stää.

No, mitäst täst, me rupesin goht valmistuksihin. Mek käskin dorpa

ämmäm bannt todivede lämppemä ja Iiro rupes sokeri palottama ja
ennem bitkä me istusin glasi noka all ja käski Vilkum gallistell
uskoste ja karast luanttoas.

Em mnää sendä ment takkama, ett tliik Vilku luand siit sen
govemaks, mutt se mnää tiädä, ett kyll Iiro vissin gäve
kamalaluandoseks, ko mes siinp piäne rooti oll ryypänn.
 — Kas nii Vilkk — puhel hän — jua aikatavall vaa, se on
darppessen dällk kertta. Eik snuu yhtikäm beljät tarvitt, sill ett kyll
mnää se vissi ulos temma, nii ett snuu leukluus rytisevä vaa, vaikk
sill olis semse juure, ett ne ulettuva niskkrooppihi saakk.

Niingo jokane ymmärtä, ni ei semnem buhe Vilkkuhu mittä hyvä

vaikuttann ja mnää sanosingi Iiroll, ett om bareve, ett häm bitä suus
kii ko ett hän jahta niin gamali.

— Kamali, mitä kamali mnää puhelen, gon goita muutongin däsä

lohdutta Vilkku niim bali kon gerkke.

Ja Iiro pit asjas pääll, kehus kourias ja meinas, ett niill hän murta
vaikk säpäleiks Vilku leukluu ja kyni ytimengi niist ulos jos niiks tlee.

Nii ett mnuu miälestän häne lohdutukses lait ol vähä nii ja näi.

Vilkk park istus ja kuulustel Iirom buheit pelgo hallus ja silmä

ymbyrjäisinp pääs niingo hyyppeme. Mutt viimen dodi rupes
hänesäkki sendä vaikuttama ja yks kaks hän hyppäs ylös ja sanos,
ett ny men hamppambolde niingom byhjett.

— Siins sen daudi lääke oliki — meinas torpa faar sillo ja kaas
koko klasilisen dodi niäluhus ja mnää tuumalin gans, ett sillaill oikke
se taut kiärus sai ja mep pääsen goko vähtist.

Mutt se puhe ei ollukka lainkka Iiro miälehe. Hän löi nyrkkis

pöyttähä ja sanos: "Olettak te ny todestakki semssi pöhkössi, ett te
jätäisitt sikses koko meijän doimituksen. Ettäk tes se vertta tunn
hamppamboldett, ett tiädätt, ett se vaan goitta kekat meit. Kyll oikke
se ny hissuksis o, mutt andakkast ko häyry ova menn Vilkum bääst,
ni sillo se aika jäll ja vähä turkasen davalls sittengi."
 Ja nii se Iiro meijä siinp peljätt, ett met tlii jälls siihem bäähä, ett
se otetangim bois. Vilkk ol jo siink kunnos, ettei hän hualinn mittä
meijäm buheistan, muttko veisas ja trallittell ja olis tahtonn meitt
sormkoukku vetämä. Mutt Iiro miälest ei hän oll viäläkkä oikke
reedas ja nii mes sitt istusi ja todasi ai ettippäi vaa.

Jongu ajam bääst Vilkk sitt pist ittes ulos pihall ja kon dorpa ämm
samas tul sisäll, ni hän rupes meit klummimam bahast elämäst ja
sanos, ett häne miälestäs kapteen o aika piänes.

— Mnää eppäle stää sama, vastas Iiro ja käsk meijän dullk kansas
ulos. "Ny o vissirn bia aik ruvet toimeihi" puhel hän, hak plattongis ja
pist mnuun gätten yhde vanha nahkkandisen girja.

— Pahustak mnää tällt tee? kysysi mnää.

— No eks snää stää ymmär, ett se panna Vilku hamppatte rakko

siks aikka, ko mnuun doimituksen gestä. Se vasta pehmjäld, nääks.

Ko mes sitt tliim bihall, ni Vilkk istu siäll yhden give nokas ja ko
mep pääsi häne viäres, ni hän sanos: "Älkkä istukk, pojat, tällk
keinuslaudall, ei se kest meit kaikki, kosk se jo mnuungi allan notku
niin gamalaste."

— Ny hän o juur parhamallas, huus Iiro sillo, niingoten mekki stää

olis ymmärtänn, ett ihmne sillo jo on davalisest pois mailma asjoist,
ko hän istu kive nokas ja luule keinuslaudallk keikuttleevas.

Me rupesi sitt siint tuumalema, ett kui Vilku leua oikke auk saada,
muttko hän samas rupes trallittama jäll, ni Iiro sanos mnuu: "Pass
nyk, Kalkke, päällk, kon dlee semnem baikk ett hänen däyty avat
suus oikke auk ja pist sillo kiri häne hamppattes rakko."
 Kaikeks onneks Vilkk samas rupesiki vetelemä stää veisu ett: "Se
oll yks suvi-ilta, kun laaksosa kävelin." Ja ko mnääkin daeda se veisu
valla hyvi, ni mnää odoti siks ett hän dul siihe "laaksosa" sanan
gohdall, misä se nuatt niin gamalan gorkkjall mene ja sillo mnää
suttasingi sen girja vähä nätist häne suuhus, faar karas ranttemihin
gii ja Iiro nappas plattongeillas hamppa häne suustas, nii ett yks
krahaus vaa ol. Eik Vilkk tiättos pistänn, ei stää ko merkk.

— Oi nyk koohot sendä, ihmettel faar, — mutt se mar ny vast

käveki nätist! Takka mnää vaa se, ettei mikkän dohtor olis stää tyät
paremi dehn.

— Paremi! Sanokkan def faar vaa, ettei mikkän dohtor olis stää nii
hyvin dehn, tiuskas Iiro ja ol ylppi niingo rott Nyyberi merras.

Ja kyll hänell ol syytäkki oll ylppi mnuungi miälestän, sill ett oikke
seivakkast hän se hamppa Vilku suust nappas. Kyll mnuu se sannot
täyty.

No, mitäst täst. Me vei Vilkun dorpam beräkamarihi maat, kääresi

häne fällytte sisäll ja enne montta hän nukus niingon dorrakas.

Mutt me istusi sitt viäl iso aikka ylhäll, join dodi ja praakkaskli
muinassi. Mutt vaikk me olsi mist jutell, ni ai meijäm buhen sendän
giärs takasi siihe hamppa ulos ottamissehen, go se nii nätist käynn
ol. Ja ko siihen gerrangi jällt tultti, ni faar sanos: "O mnuullakkin
dosa yks paha juuren dröntt; ei stää julmettu polttann ol, mutt kuka
sen diätä, kosk se ruppe kurelema. Mahdaisingon antta ottas sem
bois vastukseltta, gon gerra olen dämsen dohtrim bareihim bääss."

— No kuingastetett annais, sanos Iiro ja rupes vähtämäm

blattongeines.
 Eik oll aikkaka ni hän jo käve faari hamppandrondin gimppuhu.
Mutt ei se lähtenykkä nii huakkjast ko Vilku hammas, vaikk Iiro
vähtäs ko hemmett ja faari suu rupes vähitelle olema niingon
guakkmaa. Viime faar suutus, ko Iiro pit asjas pääll, vaikk faar kiäls
ja siint tul oikke aika metakk. Eik stää tiäd, kuik kaua stää olis
piisann, mutt sillo aukeskin doisem beräkamari ovi, torpa ämm tul
ulos, ott faari ja Iiron grivoihin gii ja heitt heijä ulos ovest ja
plattongip peräs.

Em mnää olp pali nii riuskast ämmä nähn, ei se yht sana puhunn,
muttkon dul ja men niingon duulispää ja tek puhdast jälkki niingo
seki. Vaikk kyll mnää se sendä sano, ettei Iirot nii lyyryteltt olis, jo ei
hän olis niim bali karass luanttoas rommills sinä ehton.

Nii händ. Ja ko faar ja Iiro sitt oliva aikas pehtroinns siällp pihall, ni
het tliivas sisäll jäll ja me menin gaiki maat, mnää Vilkun gans
peräkamariin, ja Iiro ja faar tuvam bengill.

Päev ol jo likitellem bualillk ko mnää heräsi ja ko mnää katosi

Vilkku, niin dämä istu sängysäs sormes suus ja pitä piänd kirolemist
edesäs.

— Ei sunkka snuullt tiämäs hamppamboldett ol? kysysi mnää.

— Ei, ei stää raatto enä pold, vaikk se o hyvi ark, mutt mnää en
ymmär ett mihi jumala nimehe mnuu stifthamppan o joutunn?

— Snuu stifthamppas! huusi mnää, mutt samas mnää ymmärsingi

asjam, bisti housu jalkkahan, menin duppaha ja sanosi Iiroll ja
faarill: "Älkkä vaam buhukk enä sanaka siit hampa ulosottamisest."

— Kui nii sitt? kysys Iiro. Eik hyvä tyätäs enä kehhus sais?
 — Ann ollk kehumat vaa. Nääks, snää es ottanukka stää kippjä
hammast pois, muttkos temmasi Vilku valehamppan diähes ja nys se
pitä kauhja meno siit, ett mihi se o joutunn.

— Helkkris! sanos Iiro eik hän mittä muut sillk kerralls

sanonnukka.

Ja em mes siit jutust se eräm beräst pali puhell ol, mutt

fundeerann mnää stää ole usse ja tulls siihem päätöksehe, ettei
meijän glummin oll mittä muut ko rangastus Vilkulls siit, ett hän ol
kehunns stää valehammastas liiaks ja ett mekkin gerra sai oll
välikappli ylimäise isän gäsis.

Kon Dasala Vilkk sulkku saerast

Kyll niis taudeis vaan goera on gaikisakki, mutt se o sendän

gaikkjan gamalimppa, ko ihmne joutu sulkku saerastama. Em mnää
stää sembualest san, ett mnää stää koska saerastann olsi, mutt
Tasala Vilkk, kon gaikki on goitann, saerast stääkin gerra.

Taikk ei hängä stää sendä saerastannp peräldäkkä, mutt hän sai

kerra vaa niin gamala yskä, ett hän luul se sulkku olevas ja nii luuli
mnää ja Hakkri Iiroki ja siitt mnää sen diädä, ett se sulk häijy tautti
o. O händ.

Hän sai se yskäs, ko hän ol fölis, sillongon "Gasakk" mäkke men,

ja niin gova se ol, ett se oliki sitt vast yskä. Antteks se, ettei se häne
nukku andann, mutt hän sanos ett joka kert, ko hän gröhäse, ni se
sattu niingom baha katti vedetäis takakondeist pisi häne
rindrustingeijas — sisäpuald meinate.

No ymmärtä se, ett kon doinen gerra nii huanos kunnos ol, ni em
me händ ruakottomuutte jättät taitann. Em maare jättänykkän, gon
droppama me händ rupesi ja oikke isoma jouko lääkkeit mes siint
touhus kulutingi ja vähä mond sorttiakki, ennengo häm baranema
saatti. Ja mond harmi ja vastust meills siin huuslaagamises ol. Ol
händ.

Iiro sanos koht, ko Vilkk ol selittännk, kuis se taut oikke äkseeras

hänen gropsas, ettei semne vika ol mistän gotosi ja meinas, ett
munatodi semsse om baras lääke ja ett sills se mene niingom
byhjett. "Ei mittä muut ko snää ota munatodi vähä runssambualsest,
nii ett oikken dukasas tundu ja sitt mep pistä snuu vahvattem
beitotte ali, nii ettäs hikkoile hyvim bäevi ja se hien gans meneväs
sitt kaike mailma roskas snuu ruumistas ja viävä yskä mennesäs",
pauhas Iiro ja ko met tiäsi — niingo jokanen diätä — ettei munatodi
olekkan gaikkjan goohomppa lääkett yskähä ja mone muuhungin
dauttihi, ni me meinasi, ett sillaill oikke se ongin, go Iiro se o
selittänn.

Mitäst täst. Vilkk ost ussemam bualen doopim böhkö rommi ja

Tasala muar hakkas koko ehtopualem bäevä munangeldvaist ja fiini
sokeri sekasi, nii ett vähä henkki ol. Ja ko hän viime lakas siit
toimest, ni oikke runssast stää trahtmentti karttunn ol; stää ol
kannum bilkkum melkkem barttattes tasall. Asi ol näättäk semne, ett
Vilkk meinas, ett mep pidäisi hänell vähä niingo seora siin
lääkittemises, nii ett häne olis hauskeve nauttis stää.

— Sillaill oikke — meinas Iiro — kyll se nii ongi, ett saera o ai

hupeve, ko joku toinengi nautti lääkkeit hänen gansas, ettei häne niit
yksnäs tarvitt niäleskell eik se munatodi meillekkä sunkkam baha
tee. Ei stää tiäd, mikä taut meis kullongin gyte ja munatodi o oikke
hyvä lääkett noi niingo vastukselttaki nautti.

Kos viiti jaaritell, mnää ajattli itteksellen, mutt em buhunns sendä

mittän, go anno Iirom bauhatt ja kyll se poik pauhasiki.

Ko sitt ehto tul, ni me istusin gaikin Dasala salis ja joi munatodi

niingon galja vaa eik ol aikkaka, ni Vilkk, ko ol heikondunnt
taudistas, tul siihe reeda, ett hän rupes tapplust hiistlemä. Sillo Iiro
vilkautt mnuulls silmä ja me Vilkun grivoihin giik, kallisti häne
sänkkyhy ja Tasala muar toi suure hööhembolstri hänem bäälles. Se
polstar kuulus kans niihi Iiro orneerauksihi. "Nii Saksasakkim
bruukata", sanos hän ja kyll nii dosi ongi, ett Saksas niim bruukata ja
lämmi sillaill maates tleekin, go om bolstar all ja pääll. Kyll Vilkk siins
sitt viäl vähä aikka vastam byristel ja koitt pääst ylös, mutt hyvi me
häne sendä hoilasi ja viimem boik väsys ja nukus.

Tasala sali ol juur niingo siäll olis aupsioom bidett, ko mes sitt kotti
läksi. Muar tul meit portills saattama, pyhkeskel silmiäs liinanglipuihi
ja sanos: "Kyll te nyp, pojat, tropann olett kukatiäs vähä liiemäksikki,
mutt ei sill väli olk ko saadais Vilkk vaan derveks."

— Se o jo terv — puhel Iiro ja sitt hän rupes veissama, nii ett koko
kaupung kajatt ja mnää pelkäsi, ett mes saisim brannvahti niskahan.

Seoravan aamun me menin Dasalaha Vilkku kattoma. Siälls se

makas viäl polstris all ja Iiro kysys koht: "Oleks hikkoll?"

— Ole, — oikke laimiskottaisi — vastas Vilkk ja pyhkeskel ottatas.

— No sitt men ysk kans sem bitkän diä, meinas Iiro.
 — Älä luulekka, vastas Vilkk ja yskes, takos — kyll mnää vaa siit
ny oikke ornaar yskä saann olen, gosk tundu rinnoisanikki niingo olsi
riivrauda niäll.

— Mitäst nyt tehdängä, Iiro, sanosi mnää siihe.

— Mitä nyt tehdä; ei mittä muut ko anneta sill yskäll uus sats
munatodi tänäp ehtost.

Ja nii met teingi sinä ehton ja viäl seoravanakki ehton, mutt kodei
se ysk vaa ottann mennäkses ja Iiro olis tahtonn ettippäingim
bitkittäs stää lääkitystäs, nin Dasala muar sanos, ettei hänen
ganases saa niim bali muni kokkon, go mek kolme niit hotki ja ettei
hän sunkka rupp muni ostama semssen dohtroittemissen, gon ei
mittä näy auttavas.

Kyll Iiro koitt vastam bulitta, mutt ei häne mikkä auttannk, ko

mnää ja Vilkkuki vähitellen gallistusi muarim bualell. — Ja sitt
algovak kova aja Vilkull. Ei siink kyll, ett me ajo hänehen
gaikengaldast lääkett, pikiöljyst ja kalamaksöljyst ruvete, muttko
lisseks laahas Tasala muar sinn Vilkun dyän gaikk kaupungi ämmä ja
kyll niill orneeramist piisas, kuingastetei, kosk niill vaimihmsill nyk
kerra o se luand, ett he ova olevannas semssi piäni tohtrej jokikine.
— Vilkk park niäl kaikk lääkke niingo miäs ja ol välist viäl
semselläkkim bääll, ett häm byys meit osalisiks niihi lääkkeihi ja
muistutt Iirot niist häne sanoistas, ett saera o ai hupeve, kon
doisekki nauttiva lääkkeit hänen gansas. — Olsitt sillo nähnk, kuik
kamala vinttaha Iiro suu men ja hän rupes koht pauhama, ett hän
nyp pärjä oikke isoma aikka ilma lääkkeitäkkin, go hän stää
munatodi nii runssast joudus nauttima. Nii oikke "joudus nauttima"
hän sanos, vaikk mnää takka, ett se ol hänell hyvingi miälulist
lääkett. Vaikk olkko se asjan gans niin daikk näi, ni summ ol vaa se,
ettei se Vilku ysk vaa lähtennt tiähes ja hän ol jo nii laihtunukki, ett
luu oikken grapisivat toissias vastas, ko hän liikus eik koko miähest
oll enä muut kom baljas riiting jälill.

Sillo mek kaikk päätingi, ett kyll se vaa sulkku on, go Vilkk
saerasta ja ko se asi meills selkes, ni mnuu rupes harmittama niitte
ämmätte vehke Vilkun gans ja yks päev mnää sanosingi Vilkull:
"Tiädäks, ny o asi semne, ett snää aja nua ämmäk kotti mukuloitas
kaittima ja menet tohtrin dyä, oikke laillsen dohtrin dyä."

— Em mar menekkä, sanos Vilkk, — kyll mar sen diätä, ett tohtor
ruppe mnuu ruakan määrämä. Sano, ett stää ja stää es snää saas
syäd. Mutt semmost em mnää sallikka. Mnää syä mitä mnää tahdo
eng kaikengaldassi klutuj, kon dohtri määrävä.

Mutt mnää en andanukkam berän, go jahnasi stää tohtrill, meno

niin gaua, ett Vilkk vihdo viime läks. Nii oikke, läks oikke hän, mutt
täydes kiukus hän ol mennesäs.

Oikke nuugasten dohtor sitt olikin dutkinns se Vilku, ol knaputell ja

kuulustell händ, kirjott sitt lääkke hänell ja määräs häne juaman
gaturiäska oikke vähä enemän gon durkasen davall.

— Vai kuturiäska, ihmettel Tasala muar, — no, mistäst stää otetan,

gonei kuttu olk koko kaupungis eik likimaisakka.

— Mist se oteta, sanos Iiro. — Kodisjoeld se oteta; siäll on gutuj

vaikk kuip pali ja huamispäevän mnää lähde sinnk kuttu ostaman, go
vaa raha annatt.

— Täsä o raha, sanos Vilkk ja löi kahdengymmne marka sedelim

böyttähä ja nii se asi ol sitt päätett ennengo mnää kerkesi mittäm
buhuma.

Asja lait ol näättäk semne, ett mnää pelkäsi, ettei se asi mennykkä
ny lailist kurssi. Sill ett sanottakko mitä hyvänäs, ni nii hyvä miäs ko
Iiro ongi merell, niin gyll hän mais o mond krohelon dyät tehn ja
kutungaupoihi mnää en koskam bäästäis stää poikka mnuu rahoillan,
eng juur muittenga rahoill, jos mnuull vaa sanavald olis. Mutt niingo
sanott, ny hep päätiväs se asja nii äkki, etten mnää keijenn
ajatustan sanoma eng tahtonnp perästpäi ruvet heijäm bäätöstäs
kähjämä.

No nii, Iiro läks seoravan aamun ja tul ehtohämys kotti oikke aika
piänes. Mutt ol sillp pahalls sendän guttuki rattaill, oikken gaunis kutt
oliki ja mnää oll hyvim bäevi ilone, ett hän se asja nii hyvin
doimittann ol. Mutt ei stää ilo kestännk kaua. Se ol näättäk sillaill, ett
ko muar sitt hiljemppä ehtost mene stää kuttu lypsämä, ni hän
dleeki vähä äkkin dakasi, präiski ovej, nii ett koko talo tudju vaa,
heittä kiulus kööki harkum bääll, nii ett yks kropsaus o ja hoke
yhtmita: "Saastane muatt!"

— Mikäst ny o, muar kuld, sanosi mnää, — ong se paha potkima

vai?
— Kyll mnää tleem bitämän giis siit, jos ei se ann lypsät ittiäs.

— Menn vaam bitämän gii, josas tahdo, mutt mnää en rupp pukki
lypsämä! Saastane muatt, se Iiro. Olis se täsä, niin giulun mnää
mänttäisi säpäliks se hulttemem bäähä. Koerangureillas se tämän
dyän dehn on, go se semne ylönannett o.

Ol oikke Jumala onn, ett Iiro ol kerjennp pistämä ittes kotti,

ennengon Dasala muar huamas, kumsen gutu hän ol tuannt tullesas.