(Ebook) Nation and Nationalism in Japan by

Sandra Wilson (editor) ISBN 9780700716395,

0700716394 download

https://ebooknice.com/product/nation-and-nationalism-in-
japan-11258576

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebooknice.com
for more options!.

(Ebook) Vagabond, Vol. 29 (29) by Inoue, Takehiko ISBN

9781421531489, 1421531488

https://ebooknice.com/product/vagabond-vol-29-29-37511002

(Ebook) Richard III (The Cambridge Dover Wilson Shakespeare 29)

by William Shakespeare ISBN 9781108006019, 1108006019

https://ebooknice.com/product/richard-iii-the-cambridge-dover-wilson-
shakespeare-29-2116616

(Ebook) Japan 1944–45: LeMay’s B-29 Strategic Bombing Campaign

by Mark Lardas ISBN 9781472832481, 1472832485

https://ebooknice.com/product/japan-194445-lemays-b-29-strategic-bombing-
campaign-56147922

(Ebook) 29, Single and Nigerian by Naijasinglegirl ISBN

9781310004216, 1310004218

https://ebooknice.com/product/29-single-and-nigerian-53599780
(Ebook) Boeing B-29 Superfortress ISBN 9780764302725, 0764302728

https://ebooknice.com/product/boeing-b-29-superfortress-1573658

(Ebook) Advances in Insect Physiology, Vol. 29 by Peter Evans

ISBN 9780120242290, 012024229X

https://ebooknice.com/product/advances-in-insect-physiology-vol-29-1308058

(Ebook) Jahrbuch für Geschichte: Band 29 ISBN 9783112622223,

3112622227

https://ebooknice.com/product/jahrbuch-fur-geschichte-band-29-50958290

(Ebook) Advances in Information and Computer Security: 9th

International Workshop on Security, IWSEC 2014, Hirosaki, Japan,
August 27-29, 2014. Proceedings by Maki Yoshida, Koichi Mouri
(eds.) ISBN 9783319098425, 9783319098432, 331909842X, 3319098438
https://ebooknice.com/product/advances-in-information-and-computer-
security-9th-international-workshop-on-security-iwsec-2014-hirosaki-japan-
august-27-29-2014-proceedings-4932320

(Ebook) Harrow County 29 by Cullen Bunn, Tyler Crook

https://ebooknice.com/product/harrow-county-29-53599548
Nation and Nationalism in Japan

Nationalism was one of the most important forces in twentieth-century Japan. It

pervaded almost all aspects of Japanese life, but was a far from simple notion,
frequently changing, and often meaning different things to different people. This
book brings together interesting new work by a range of international leading
scholars who consider Japanese nationalism in a wide variety of its aspects.
Overall, the chapters provide many new insights and ways of thinking on what con-
tinues to be a crucially important factor shaping current developments in Japan.
This book re-examines Japanese nationalism in the nineteenth and twentieth
centuries, in the light of new theoretical writing, and using a comparative per-
spective. It considers Japanese nationalism not only as a political phenomenon but
also as a crucial factor shaping everyday behaviour and thought. The contributors
bring different approaches to the analysis of a complex phenomenon. An
introductory chapter sets the chapters in their theoretical context. A concluding
chapter compares Japanese nationalism with its European, American and Asian
counterparts.

Contributors to this book are Sandra Wilson, Murdoch University; Stephen S. Large,
University of Cambridge; Kosako Yoshino, University of Tokyo; J. Charles
Schencking, University of Melbourne; Elise K. Tipton, University of Sydney;
Beatrice Trefalt, Newcastle University, New South Wales; Sheldon Garon,
Princeton University; Stewart Lone, University of New South Wales; Vera Mackie,
Curtin University of Technology, Western Australia; Frank B. Tipton, University
of Sydney.
Nation and Nationalism
in Japan

Edited by Sandra Wilson

711 Third Avenue, New York, NY 10017

First issued in paperback 2011

ISBN13: 978-0-700-71639-5 (hbk)

ISBN13: 978-0-415-51533-7 (pbk)
Contents

List offigures Vll

List of tables viii
Notes on contributors ix
Acknowledgements xi
Note on names xii

1 Rethinking nation and nationalism in Japan 1

SANDRA WILSON

2 The politics of pragmatism and pageantry: selling a

national navy at the elite and local level in Japan,
1890-1913 21
J. CHARLES SCHENCKING

3 Picturing political space in 1920s and 1930s Japan 38

VERA MACKIE

4 Substantiating the nation: terrorist trials as

nationalist theatre in early Showa Japan 55
STEPHEN S. LARGE

5 Between samurai and carnival: identity, language,

music and dance among the Japanese expatriate
community in 1930s Brazil 69
STEWART LONE

6 In a house divided: the Japanese Christian socialist

Abe Isoo 81
ELISE K. TIPTON
Vl Contents
7 Saving for 'My Own Good and the Good of the Nation':
economic nationalism in modern Japan 97
SHELDON GARON

8 War, commemoration and national identity in

modern Japan, 1868-1975 115
BEATRICE TREFALT

9 English and nationalism in Japan: the role of the

intercultural-communication industry 135
KOSAKU YOSHINO

10 Japanese nationalism in comparative perspective 146

FRANK B. TIPTON

Notes 163
Bibliography 190
Index 208
List of figures

3.1 'Universal Suffrage', 1928 45

3.2 'Fight 1928 Together!', 1 January 1928 46
3.3 'Do Not Go Astray', undated 51
7.1 'Let's All Work Together: Diligence and Thrift Is Number
One!', 1925 105
7.2 'Diligence and Thrift: It's for My Own Good and the Good of
the Nation', 1925 106
7.3 'Savings Patriotism', 1941 108
7.4 'Export and Thrive, Save for Prosperity', 1946 111
7.5 'The Economy as Linked to the Kitchen', 1962 113
List of tables

10.1 Primary school enrolments in Europe, the United States and

Japan, 1870-1920 150
10.2 Radios in use or licensed, 1920-70 157
10.3 Televisions in use or licensed, 1940-88 158
10.4 Weighted average of years of education per person aged 15-64,
1820-1992 158
Notes on contributors

Sheldon Garon is Professor of History and East Asian Studies at Princeton

University. He is the author of Molding Japanese Minds: The State and
Everyday Life (Princeton University Press, 1997) and The State and Labor
in Modem Japan (University of California Press, 1987). He is currently writ-
ing a book on the promotion of saving in Japan, Europe, the United States
and Asia.
Stephen S. Large is Reader in Modem Japanese History at the University
of Cambridge. He is the author of Emperor Hirohito and Shiiwa Japan:
A Political Biography (Routledge, 1992), Emperors of the Rising Sun: Three
Biographies (Kodansha International, 1997) and Organized Workers and
Socialist Politics in Interwar Japan (Cambridge University Press, 1981), and is
the editor of Shiiwa Japan: Political, Economic and Social History,
1926-1989, 4 volumes (Routledge, 1998).
Stewart Lone is Associate Professor in East Asian Studies at University College,
the University of New South Wales. His publications include Army, Empire and
Politics in Meiji Japan (Macmillan, 2000), The Japanese Community in Brazil
1908-1940 (Palgrave, 2001) and Japan's First Modem War: Army and Society
in the Conflict with China, 1894-95 (Macmillan, 1994).
Vera Mackie is Foundation Professor of Japanese Studies at Curtin University of
Technology. She is the author of Creating Socialist Women in Japan: Gender;
Labour and Activism, 1900-1937 (Cambridge University Press, 1997); co-editor
with Anne Marie Hilsdon, Martha Macintyre and Maila Stivens of Human
Rights and Gender Politics: Asia-Pacific Perspectives (Routledge, 2000); and
co-editor with Paul Jones of Relationships: Japan and Australia, 1870s-1950s
(University of Melbourne, 2001).
J. Charles Schencking is Lecturer in Japanese History at the University of
Melbourne. His book, Making Waves: The Political Emergence of the Japanese
Navy, 1872-1922, based on his PhD dissertation from Cambridge University,
is in preparation. He is currently researching a history of the 1923 Kanto earth-
quake and Goto Shinpei's reconstruction plans for Tokyo.
x Notes on contributors
Elise K. Tipton is Associate Professor in Japanese Studies and Chair of Asian
Studies at the University of Sydney. She is the author of The Japanese Police
State: The Tokko in Interwar Japan (Allen and Unwin and University of
Hawai'i Press, 1991), editor of Society and the State in Interwar Japan
(Routledge, 1997), and co-editor with John Clark of Being Modem in Japan:
Culture and Society from the 19IOs to the 1930s (University of Hawai'i Press,
2000).
Frank B. Tipton is Associate Professor and Head of the Department of
Economic History at the University of Sydney. He is the author of numerous
works on European and Asian economic and social history. His most recent
book is The Rise of Asia (Macmillan, 1998).
Beatrice Trefalt is Associate Lecturer in the School of Liberal Arts at the
University of Newcastle, New South Wales. Her doctoral thesis from Murdoch
University, conferred in 2002, focuses on public reactions to the return of strag-
glers in post-war Japan. She has a strong interest in theories of memory and
commemoration, and has also written on Japanese prisoners of war in the
Pacific and on the Occupation period. Her current research project centres on
the processes of repatriation in the late 1940s and early 1950s.
Sandra Wilson is Associate Professor in Asian Studies at Murdoch University.
She is the author of The Manchurian Crisis and Japanese Society, I931-33
(Routledge, 2002) and co-editor with David Wells of The Russo-Japanese War
in Cultural Perspective, 1904-05 (Macmillan, 1999).
Kosaku Yoshino is Associate Professor of Sociology at the University of Tokyo. He
is the author of Cultural Nationalism in Contemporary Japan: A Sociological
Enquiry (Routledge, 1992) and Bunka nashonarizumu no shakaigaku (A
Sociology of Cultural Nationalism) (Nagoya University Press, 1997), and editor
of Consuming Ethnicity and Nationalism: Asian Experiences (Curzon, 1999).
Acknowledgements

Most of the chapters in this volume were originally prepared for a conference
on 'Nation and Nationalism in Japan', funded by the Japan Foundation and
organised by the School of Asian Studies, Murdoch University in September
2000. We are very grateful for the support of the Japan Foundation, without which
the conference could not have been held. We are also grateful to the Hyogo
Prefectural Government Cultural Centre, its Director, Mr Masahiro Ogawa and staff,
for hosting the conference in their beautiful premises in Perth, and to the School
of Asian Studies at Murdoch for providing administrative support.
We wish to thank all who attended the conference for their comments and
criticism, especially Iwane Shibuya, Morris Low and Ben Tipton, whose comments
turned into a concluding chapter. The editor thanks all contributors to the volume
for participating in the project, and is also delighted to acknowledge the support
of Radha Krishnan, David Hill, Yasuo Takao, Narrelle Morris, Tsukasa Takamine
and David Wells. Additional thanks are due to Narrelle Morris for her assistance
in preparing this volume for publication.
Note on names

Following normal East Asian usage, Japanese personal names appear with sur-
name first, except for authors writing in English who choose to reverse the order.
Macrons have been omitted in the case of Tokyo and Osaka where they appear in
the text, in translations of titles and organisations and as places of publication.
1 Rethinking nation and
nationalism in Japan
Sandra Wilson

Though nations and nationalism surround us, there is no single way of under-
standing what they are. Some theorists cite a list of important characteristics - for
Anthony D. Smith, for example, a nation is a 'named human population sharing
an historic territory, common myths and historical memories, a mass, public
culture, a common economy and common legal rights and duties for all mem-
bers' .1 Others place less emphasis on substantive criteria and more on feelings
and beliefs. Thus, it is the sense of connection among members of the nation who
will never know or meet most of their compatriots that is important; 2 or, more
specifically, shared feelings of 'fraternity, substantial distinctiveness, and exclus-
ivity, as well as beliefs in a common ancestry and a continuous genealogy'. 3 Yet
clearly, the modem world is made up not just of communities based on such
feelings and beliefs, but of 'nation-states', where each nation-state maintains 'an
administrative monopoly over a territory with demarcated boundaries (borders),
its rule being sanctioned by law and direct control of the means of internal and
external violence' .4 'Nationalism' can be understood on one level as the ideology
that produces and maintains such nation-states. 5
By whatever definition, a consciousness of nation has been widely con-
sidered to be very important to modem Japan, especially during the pre-war
period. Japan's relative cultural homogeneity, apparently natural geographical
boundaries, isolation from much of the outside world between the mid-
seventeenth and the mid-nineteenth centuries and its ancient imperial house
have seemed to indicate the inevitability of national consciousness. Rampant
nationalism, too, has been one of the most widespread shorthand explanations
for Japan's disastrous involvement in the Second World War. At the same time,
however, reference to the Japanese case is almost entirely missing from the
contemporary theoretical literature on nation and nationalism. Perhaps the
reason is that Japan conforms to none of the best-known models of nationalism,
in particular because it is Asian but was not colonised, and because Japanese
nationalism after the Meiji period can scarcely lay claim to a positive image.
Though orthodox interpretations of late-nineteenth-century 'nation-building'
have often cited the nationalism of leaders and people as an important factor in
successful modernisation, for the ensuing decades there was no attractive story
2 Sandra Wilson
of liberation from colonial oppression, or winning of independence or self-
determination for a subjugated people, but rather a story chiefly associated with
conquest, subjugation of other peoples, war, and after 1945, the vexed issue of
remilitarisation. For Japanese historians, the subject is painfully associated with
partially unresolved wartime issues, so that nationalism often seems to repre-
sent what Miroslav Hroch has called in another context 'an antiquated devia-
tion, a historical error' .6
Writings on modem Japan have accordingly tended to emphasise a particular
type of nationalism. Much valuable work on the Meiji period has revealed the
efforts of political and bureaucratic leaders and others to inculcate nationalism
among the people, somewhat counterbalancing the impression that nationalism
was virtually inevitable for modem Japan. One doubtless unintended result,
however, is an inference that the project of creating a 'sense of nation' 7 was
largely complete by the end of Meiji; and that thereafter, the only really signific-
ant development up until 1945 was a greater leaning towards militarism. After
1945, nationalism in this view was discredited and largely abandoned, excepting
the activities of some fringe groups, and perhaps the economic nationalism
famously practised by the Japanese state. Japanese nationalism after 1868, in this
rendition, is first and foremost an ideology, transmitted principally through com-
pulsory education and conscription of adult males. Furthermore, it is a largely
static phenomenon, relatively coherent and monolithic, in that it is exclusivist,
and centred on a set of core ideas about what constituted the Japanese nation
and the essence of Japanese identity, including the assertion that the Japanese
had always existed as a separate people, that the imperial house had continued
unbroken for over two thousand years, that the Japanese people possessed unique
attributes and pure blood, and had a unique mission to lead Asia. This version of
Japanese nationalism is also a top-down creation centred on state and emperor
and, increasingly, the military, with the addition of a few mad ultra-nationalists
outside government. Ordinary people are certainly involved, but mostly as a
passive populace manipulated from above, and often as misled masses charging
towards war.
Nationalism is certainly in part an ideology, and as such it may be particularly
conspicuous when national identity is felt to be threatened, inadequate or lack-
ing,8 as in Japan between 1868 and 1945. Yet nationalism is much more than a
political project or a doctrine, as recent writers have clearly recognised. Rather,
it is a 'way of talking, thinking, and acting' ,9 as integral to life in a stable democ-
racy as to participation in a movement seeking a new state to represent a particu-
lar 'nation'. 10 At its most basic, nationalism can be understood as a form of
discourse - a discourse which links a variety of projects, policies and movements
undertaken in the name of the nation. 11 Thus, it is not 'a latent force that mani-
fests itself only under extraordinary conditions, a kind of natural disaster which
strikes spontaneously and unpredictably'. Rather, it is 'a discourse that constantly
shapes our consciousness and the way we constitute the meaning of the world',
claiming, implicitly or explicitly, that 'the interests and values of the nation
override all other interests and values', ultimately accepting the nation as 'the
 Rethinking nation and nationalism in Japan 3
only source of legitimacy' and operating through a series of binary divisions-
'between ''us" and "them", "friends" and "foes"' .12
The chapters in this volume are based on such an understanding of modem
nationalism. Taken as a whole, they therefore suggest a more fluid and flexible
type of Japanese nationalism than that which has appeared in many previous
writings. They further suggest that Japanese nationalism has existed and con-
tinues to exist in some variety, rather than in a single dominant version, with dif-
ferent concepts of nation competing in the public domain; and that a wide range
of agents has been involved in the negotiation and transmission of discourses of
the national interest. These agents include many people in the articulate elites
inside and outside of government. But they also encompass a great variety of
ordinary and anonymous people who participated in nationalist discourses as
much through their actions as through any written or spoken manifesto. If
nationalism is accepted as a basic way of thinking, talking and acting, then its
basis is much broader than has previously been acknowledged in the case of
Japan. It is as much relevant to nameless members of the middle and working
classes, for example, as to national leaders and political groups on the right and
the left. The 'nation', in our view, has been constructed by many hands, not
necessarily under any guiding plan or with a common intent or understanding.
The linking factor among a variety of projects, policies and actions is, again, the
discourse of the 'national' interest. The chapters in this volume also treat
Japanese nationalism more as a process or series of processes than as an estab-
lished dogma, though dogmas have undeniably played their part. The process
has never reached an end-point, though critical milestones can certainly be iden-
tified, they do not indicate a linear path or known direction, and the discourses
of nationalism continue to unfold.
As will be clear from these introductory remarks, Japanese nationalism is
considered here as a phenomenon that has much in common with other nationalisms.
The Japanese case is unique in the sense that, all cases are unique- specific ideas,
movements and projects spring primarily from particular historical and cultural
conditions in Japan. For reasons already mentioned, moreover, the Japanese case
is in many ways an unusual one. On the other hand, as Frank B. Tipton's concluding
chapter demonstrates, there is much to be learned from a comparative perspective.
In Tipton's view, while Japan's claims to nationhood in the mid-nineteenth-
century were better developed than those of other countries, in subsequent periods
the trajectory of Japanese nationalism was surprisingly similar to that of other
nationalisms.

ESTABLISHING THE 'NATION'

In hindsight, Japanese nationalism may indeed appear as inevitable. In Frank B.

Tipton's terms, Japan was in fact 'a far better candidate to become a modem nation
than virtually any other contender' in the middle of the nineteenth-century, owing
to its relatively clear geographic boundaries, comparative linguistic uniformity,
4 Sandra Wilson
common elite culture and established central government. Yet, for most of the
Japanese population at that time, nationalism was far from an established ortho-
doxy, and membership of the 'nation' was certainly not taken for granted. Local
allegiances were more pressing than national ones for most people, status distinc-
tions were overriding, and knowledge of the emperor was sketchy and confused. 13
Nationalism thus had yet to be created, implanted and propagated among the
people, for many of whom it was an unfamiliar and perhaps unattractive idea.
Much work was done during the Meiji period to change this situation.
Among the educated classes the idea of Japan as a distinctive community
already had a long history by the time the new Meiji leaders came to power. The
notion that Japan and the Japanese were of divine origin, and hence different
from and superior to others, was propagated well before 1868. There was a
well-established distinction between Japan, on the one hand, and China and
India on the other. By the late Edo period, further distinctions were claimed -
the noted scholar Hirata Atsutane, for instance, specifically asserted Japanese
superiority over the peoples of Cambodia, China, Holland, India, Russia, Siam
and other places. 14 The bakufu itself had a certain sense of national identity, as
seen, for example, in the edict of 1636 closing Japan, in which Japanese people
were forbidden to travel abroad, and much later when the bakufu dispatched a
mission to the Paris Exposition of 1867.
In this sense, ideas about nation were by no means new in the modem period.
It was the conditions of post-1853 Japan, however, which 'fundamentally trans-
form[ ed] the pre-existing ethnic identities and [gave] new significance to cultural
inheritances' .15 The perception of national identity that might already have been
fairly familiar in the samurai class became an urgent practical issue with the
intrusion of the West into Japanese affairs from the 1850s onwards- the threat
from external nation-states thus did much to destroy more local and regional
allegiances in Japan. Throughout the Meiji period, nationalism permeated all
areas of Japan's high culture. Amongst the educated classes, it rapidly became
common sense; it was not at all controversial, except occasionally in terms of its
application. The discourse of national interest in fact was a common thread
linking widely diverging political positions, right through to the liberalism of
Oi Kentaro and the socialism of Kotoku Shiisui. 16
The nationalism of the mid-nineteenth-century, however, though crucial to
the overthrow of the Tokugawa regime and the establishment of the Meiji
nation-state, was by and large the nationalism of a small elite. As noted above,
it was greatly overshadowed at that time by more local loyalties - to villages
or to domains, rather than to any 'national' entity- and by considerations of
social status. Regional consciousness was so strong, according to one analysis,
that opposing sides in the battles of the Meiji Restoration saw each other not
only as enemies, but virtually as different 'ethnic' groups, with different
cultural characteristics including regional dialects that seemed like different
languages to the other side. Moreover, the upper class before the Restoration
was considered so distinct from the middle and lower classes as to be barely
part of the same ethnic groupY In the early 1870s the journalist Kurimoto
 Rethinking nation and nationalism in Japan 5
Joun found proof of a lack of national consciousness in the causes for which
people died:

Granted, in Japan from ancient times a great many people have died for their
own sake, for the sake of their families or their village or their district; or for
an employer or a lord. But so far we have heard of no-one who has died for
the country (kuni). Even if there are some who have died directly for their
country, their deaths resulted from the spirit of dying for a ruler (kimi), and
so the idea of the word 'kuni' does not yet exist in the hearts of our people. 18

In the early years of the Meiji era, the Japanese population was by no means
convinced that the new national system of government was preferable to rule by
domain, especially as it was evident that the conventional forms of protection
provided by the old regime were now gone. 19 Uprisings occurred in a number of
places, some of them armed uprisings, revealing a substantial level of anxiety
about the new conscription system and other government initiatives. Ordinary
people, in other words, did not automatically see service for the 'national' good
as a natural or obvious obligation. In the mid-1880s, while some observers were
beginning to make hopeful statements about the unity of the people, the political
activist Oi Kentaro, on the other hand, believed that the national consciousness of
the Japanese was still 'extremely languid and obstinate' .20 According to Takashi
Fujitani, 'Not until the late nineteenth and early twentieth centuries did nearly all
of the people living in "Japan" realize that it was commonsensical and natural to
possess a national identity and to feel a sense of responsibility to the national
collectivity' .21 As late as 1943, when external perceptions of an overpowering
Japanese nationalism were at their height, the scholar D. C. Holtom pointed
instead to 'strongly diversifying, not to say disintegrating, tendencies', noting that
'The particularism of a feudal regime that was split into rival clans and pocketed
behind mountain barriers and secluded on separate islands has not even yet been
fully transcended' .22
Given the relatively strong feeling of national identity common to the elite levels
of Meiji society, in a context where the unequal treaties with Western countries
significantly infringed Japan's sovereignty and autonomy, it became an urgent task
for Meiji leaders to encourage the rest of the population to identify with the nation-
state, and in particular to become more willing to make sacrifices for it. The
problem about dying for the country raised by Kurimoto Joun, the journalist
quoted above, was solved with the establishment in 1869 of the monument later
renamed Yasukuni jinja, a shrine dedicated to the proposition that Japan's soldiers
did indeed die for the sake of the nation. Yasukuni thus played its own important
part in the elaboration of the meaning of 'nation' in Meiji Japan, as Beatrice Trefalt
demonstrates in her chapter in this volume. Some of the key strategies by which
the state sought more generally to encourage a sense of national identity are well
known: the formal levelling of society by abolition of the old class system; the
implementation of conscription and universal education, through which a bigger
section of the population than ever before was exposed to official dogma; the
6 Sandra Wilson
inscribing of nationalist orthodoxy into crucial texts like the constitution and
the Imperial Rescript on Education of 1890; in fact, the invention or reproduction
of 'a countless array of national symbols, rites, practices, and ideas, an entire
system of meaning through which the people might imagine the nation' ,23 of
which the most important is the monarchy itself. 24 Frank B. Tipton's chapter in this
volume reminds us that such strategies on the part of Japan's rulers were broadly
similar to those elsewhere, with primary schools in particular playing a significant
role in spreading ideas of nation in many countries. Even the Imperial Rescript on
Education, infamous in most accounts of Japanese nationalism, in a sense had its
counterpart in the American Pledge of Allegiance.
The ideal of sacrifice for the nation upheld by Yasukuni Shrine was unequivocally
a male one. More broadly, nationalist ideology and nationalist practice were gen-
dered from the start in Japan, as they were elsewhere. 25 Women and men were
expected to participate differently in the national project. In fact, though there
was no shortage of exhortations to women as to how they should serve the nation
in their own supposedly distinctive way, the most important of the 'national'
enterprises generally assumed a male subject, starting with conscription, pro-
ceeding to voting, for those wealthy enough, and culminating in actual participa-
tion in wars. In cases where women were encouraged to participate in the same
national projects as men, as in universal education, the content differed, with prim-
ary schools being prime places for the inculcation of ideology about the proper
behaviour and attitudes for each gender. As Nira Yuval-Davis has argued, more-
over, gender plays a significant role in the construction of nation on the symbolic
as well as the practical level. 26 In Japan, the idea of the family-state (kazoku
kokka), a crucial tool in inculcating 'national' loyalty, particularly among the
great majority of the population who did not belong to the former samurai class,27
was based on a heavily patriarchal model of the family, and therefore encouraged
a gendered understanding of the nation-state itself. Gender symbolism continued,
as Vera Mackie shows in this volume, it provided important metaphors for the
changing political practices of 'TaishO democracy', metaphors that were useful
both to establishment and to opposition figures.
Carol Gluck has demonstrated conclusively that Meiji ideology was made and
disseminated by a great variety of agents, both inside and outside of government. 28
Though the work of establishing the idea of the nation was thus widely shared,
especially as newspapers and other publications began to proliferate, the state never-
theless remained 'the most powerful force shaping conceptions of nationhood' .29
It did so not only by the symbolic means outlined above, but also through the
provision of the type of infrastructure without which many such measures would
have been impossible. Central to all the government's nationalising projects, and a
crucial indication of the connection between industrialisation and nationalism, was
the establishment of advanced forms of communication and transport. The rapid-
ity with which the new leaders embarked on the construction of railways and
telegraphs in particular testifies to the importance in their eyes of establishing a
national reach, by means of which government could not only foster industrial
development, but also convey its various instructions to remote parts of the
 Rethinking nation and nationalism in Japan 7
country, if necessary also conveying soldiers to ensure compliance, and at the same
time gather information on the regions for its own purposes. 30 Local protests
against the new conscription system and other government initiatives in the early
1870s provide a good example of the importance of effective communication
systems for the new Meiji government, or rather the difficulties produced by a lack
of such systems. Many of the uprisings were based on rumours and local mis-
interpretations of the new policies. It was said, for example, that Westerners were
now to govern Japan directly, that the government intended to offer the young
daughters of the farming class to the Westerners, that the conscription system
aimed literally to collect people and extract their blood as a form of tax with which
to pay back foreign loans. 31 In the early 1870s, the government had no nation-wide
system of barracks or primary schools; newspapers were few and those that did
exist were certainly not geared to the lower levels of literacy. Thus, the government
had no choice but to rely on local officials to dispel rumours and explain policies,
perhaps rewarding those who did so effectively as a means of ensuring their future
services. Or it could send officials from the metropolis to distant prefectures, a
dubious measure given the speed with which uprisings spread and the fact that
locals were not always inclined to listen to officials from distant Tokyo. By the end
of Meiji, on the other hand, a complex system of schools and barracks was in
place, newspapers circulated quite widely, and the national government could
communicate directly with a fair proportion of its people.
Protests against conscription and other early Meiji policies were substantial
local affairs. One protest in Oita prefecture in December 1872 was said to have
involved 40,000 rebels; 60 houses were destroyed and 45 officials wounded in
this case. 32 In another protest, rebels started fires in 130 villages in the Fukuoka-
Hakata region, burning down 527 buildings including the village heads' offices,
schools, temples, private residences of officials and farm-houses, as well as
pulling down telegraph poles. Soldiers finally forced them back from the gates of
the castle at gunpoint. 33 In another case, however, it was soldiers themselves who
created the disturbance. 34 Protest could take other forms as well. Married men
were exempted from conscription; one newspaper reported in mid-1874 on a
failed attempt to use this provision when the younger brother of a priest became
engaged to the daughter of a priest in a neighbouring village in order to avoid
conscription. Unfortunately, the prospective bride was only 6 years old. When the
reluctant conscript heard that the village head intended to report the case to the
authorities, he hurried to become the adopted husband of a daughter from another
temple instead. This attempt also failed, however, and the man ended up a sol-
dier.35 On one level, such cases show only that some people did not want to
become soldiers, or that villagers in some areas had a mistaken view of govern-
ment policy, since so many of the uprisings appear to have been based on rumour
and misunderstanding. On another level, they show that much work remained to
be done before military service was accepted as the duty of all male subjects of
the emperor - though the village head in the above example certainly appears to
have been willing to enforce the principle, in an instance of intervention by a local
notable on behalf of central authority that would become increasingly familiar in
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Sinun omaisesi uskovat, sinun omaisesi uskovat! toisteli Hilja ja
kierteli edestakaisin pientä huonetta. — Onko sitten kummaa, jos
ihmiset uskovat, kun eivät omaisesi paiskaa heidän silmilleen: se ei
ole totta! Sinun omaisesihan olisivat voineet tappaa tämän huhun!

— Emme saa tuomita heitä, yritti Matti.

Hilja jatkoi kulkuaan pienellä lattianalalla kuin häkissä ja hänen

suuttumuksensa alkoi kääntyä peloksi.

— Puuttuu vain, sanoi hän, — että huhu tulee äitini ja kipeän

sisareni korviin ja tätini luo ulkomaille. Mitä minä olen ihmisille
tehnyt, että heidän pitää näin kiusata minua? Minä en ymmärrä.
Selitä minulle!

— Koeta tyyntyä, Hilja. Koeta kuunnella, niin minä puhun.

— Kuinka sinä jaksat olla noin tyyni! leimahti Hilja. — Eikö sinussa
kaikki nouse sotaan? Minusta ei vielä tekisi mitään, jos sanottaisiin,
että me olemme varastaneet. Se olisi minusta helppoa kantaa. Mutta
meitä syytetään jostakin liian rumasta ja likaisesta! Minä tulen niin
kovaksi ja pahaksi… oi, pitääkö ihmisten tehdä tällaista! Minä
tunnen, etten enää jaksa heitä rakastaa…

Hän vaikeni. Matti seurasi hänen liikkeitään ja näki hänen

painavan käsiään rintaansa vastaan.

— Kuuntele minua nyt levollisesti, alkoi hän varovaisesti. —

Ehkeivät he ole aivan väärässä. Anna minun puhua. Tai ehket sinä
tänä iltana jaksa kuulla.

— Minä jaksan! uhmasi Hilja. — Onko sinulla ehkä vielä jotakin

pahempaa sanottavaa? Minä vakuutan, ettet voi kertoa minulle
pahempaa kuin jo olen kuullut… Oi, jos ne huhut menevät sisareni
luo, joka on sairas! Ei hän usko eikä äiti usko, tiedänhän minä sen,
mutta se voi tehdä pahaa kipeälle sisarelleni. No niin, mitä sinulla
vielä on sanomista?

— Oletko sinä myöskin tyyni… Katso, ehkä ihmiset ovatkin

oikeassa. Ehkä me olemme eläneet itsepetoksessa. Niin, niin. Se ei
ole tullut minun mieleeni koko aikana enkä kai koskaan olisi tullut
sitä, ajatelleeksi, jollei vanha isäni olisi tullut selvittämään minulle
meidän suhdettamme.

— Mitä meidän suhteessamme sitten on selvittämistä?

Tiedämmehän me sen eikä kukaan muu voi sitä tietää…

— Me ehkä emme ole tietäneet: me rakastamme ehkä sittenkin

toisiamme,
Hilja…

Hänen äänensä värisi juhlallisessa liikutuksessa ja hän katsoi

Hiljaan, kuin lapsi, joka on purskahtamaisillaan itkuun. Hilja katsoi
häneen takaisin ja hänen silmäteränsä olivat suuret ja
hämmästyneet. Vihdoin hän vei käden otsalleen, ikäänkuin
kutsuakseen järkeään avuksi.

— Isäni sanoo, että minä kaiken aikaa olen katsonut sinuun

luvattomalla tunteella. Ehkä hän on oikeassa. Minä en sittenkään
olisi uskonut tätä kaikkea, jollei sulhasesi ensi lahja sinulle nyt juuri
olisi särkynyt. Niin, niin, sellaisia merkkejä annetaan ihmisille —
meillekin annettiin, että me tietäisimme olevamme määrätyt
toisillemme.
 Hilja purskahti kipeään nauruun. Hänelle tuli taasen ajatus, että
onko tuon nuoren miehen järki jo sumentunut — kannattaako
hänelle puhua? Mutta katsahdettuaan Matin kasvoihin, jotka olivat
viisaat ja vakavat, hän hiukan surumielisenä sanoi:

— Ja sellaista… että kukkamalja särkyy, pidät sinä merkkinä! Isäsi

on saanut sinut vakuutetuksi sensijaan että sinä olisit saanut hänet
vakuutetuksi. Ja sattumasta teet sinä suuren numeron… Kuinka voit
sinä sitten pyyhkiä pois koko tämän sairautesi ajan, jolloin olemme
olleet ystävät — vai emmekö ole olleet sitä?

— Me olemme pettäneet toisiamme. Suhteemme on ollut

enemmän. Olisihan se luonnotonta, että niin olisimme voineet puhua
toisillemme kaikki, jollei…

— Mistä sinä tiedät, että minä olen puhunut sinulle kaikki

ajatukseni! huusi Hilja kuin hädässä.

— Etkö sitten ole? sanoi Matti ja katsoi häneen syvältä. —

Olemmehan puhuneet vakavista asioista.

Hilja tunsi pistoksena, että hän oli oikeassa: he olivat puhuneet

syvällisistä asioista, hän ei Armaan kanssa koskaan ollut puhunut
niin vakavasti. Ja kuitenkin rakasti hän Armasta, rakasti kuin vanki
taivaan sineä ja tällä hetkellä kuin hukkuva pelastavaa kättä.

— Olemme, olemme. Mutta ei se ole ollut sitä. Luota nyt minuun…

Minä en osaa sitä selittää, mutta minä tiedän sen. Me olemme nyt
väsyneet ja kiihtyneet. Ehkä menemme nukkumaan. Sinä sitä jo
äsken tahdoit, se oli minun syyni, että rupesimme puhumaan… Anna
anteeksi…
 — Ei, keskeytti Matti hänet, — älä johdata minua pettämään
itseäni enää. Ei se ollut sinun syysi että puhuin, se oli oma syyni. En
jaksanut vaieta.

— Oi, huusi Hilja ja likeni likenemistään ruokasalin ovea,

houkutellakseen Matin pois huoneestaan, — nyt sinä vasta petät
itseäsi! Eikö sinun sisaresi olisi voinut olla minun asemassani, tehdä
kaikki mitä minä olen tehnyt…?

— Ei koskaan. En minä koskaan ole voinut puhua sisareni kanssa

kuin kaikkein arkipäiväisimmistä asioista.

— Te olette eri sivistystasolla.

— Ei, Hilja…

— Mutta etkö sinä koskaan ole kuullut, että veli ja sisar voivat olla
hyvin läheiset ystävät…?

— Älä vaivaa itseäsi, sanoi Matti lujasti ja seurasi häntä, — sillä

sinä et vakuuta minua. Minulla on jo vakuutus itsessäni. Sinä olet
minulle rakas…

— Jumalan tähden, kuiskasi Hilja ja pakeni pimeään ruokasaliin, —

etkö sinä käsitä, että jos sinä puhut tällä tavalla, niin minun nopeasti
täytyy erota sinusta.

— Sinä et voi erota minusta, kuiskasi Matti, — sillä sinä rakastat

minua. Sinä et olisi pidellyt kättäsi otsallani, et silittänyt hiuksiani,
et…

— Mitä sinä puhut — sitä minä en ole tehnyt! parkaisi Hilja ja

koetti tunkea hänen sanojensa sisältöön niitä ymmärtääkseen.
 — Etkö ole tehnyt? Etkö sinä tiedä siitä vai etkö tahdo tietää?

— Sinä hourit, sinä erehdyt…

Matti naurahti onnellisen naurua.

— Ei ihminen sellaisesta erehdy. Minä uskottelin silloin, että ystävä

silitti minun päätäni. Se ei ollut ystävä — se oli Hilja.

Hilja ei milloinkaan ollut kuullut hänen ääntään sellaisena. Jos se

olisi ollut raaka ja tympeä, olisi se ollut hänelle tuhat kertaa
mieluisampi.

— Jos minä olen sen tehnyt, niin unohda se, anna anteeksi, pyyhi
pois… Minä en ole tietänyt mitä olen tehnyt… Olenko minä todella
voinut olla niin rikollinen…!

He seisoivat ruokasalissa, johon vain Matin huoneesta eteisen läpi

ja Hiljan huoneesta tunki valoa. Vaikka oli pimeä, näkivät he selvästi
toistensa kiihottuneet kasvot. Pihamaalla kuului yhä yläkerrasta
ilonpito ja alhaalta maakerroksesta hengenhätä. He tuskin olisivat
huomanneet vaikka ukkonen olisi jyristänyt ruutuja, heillä oli niin
yllinkyllin tekemistä toisistaan.

— Et sinä ole rikollinen, sanoi Matti taas onnellisella äänellä, —

syvä tunne on sinussa puhunut. Minä ymmärrän kaikki niin selvästi:
sinä olet toiminut vaistojesi varassa, siitä hetkestä asti, jolloin
minussa tauti puhkesi ja sinä tulit minun huoneeseeni…

— Mutta minä olisin mennyt pahimman viholliseni huoneeseen, jos

hän olisi ollut niin sairas…

Matti ei häntä kuunnellut.

 — Minä en silloin tuntenut puhdasta rakkautta, minä uskoin
sinusta pahaa, mutta rakkautesi saattoi sinut antamaan sen
anteeksi…

— Lakkaa, huusi Hilja miltei äänettömänä. — Tämä on sairautta

sinussa. Sen täytyy olla sitä. Jollen minä olisi ihan vakuutettu siitä,
että sinua on petetty, niin minä… en tiedäkään mitä tekisin.
Suuttuisin niin, etten koskaan leppyisi… Kuinka sinä voit olla minulle
noin armoton, me kun jo olimme niin hyvät ystävät…

Hilja nyyhki, pää nojaten uunin kovaan, kiiltävään kylkeen. Matti

tuli ja otti hänen kätensä. Hiljasta tuntui, että se poltti ja hän veti
sen pois.

— Mutta Hilja… onko tämä nyt niin kovin pahaa? Me emme voi
tälle mitään…

— Vai emme me voi! huudahti Hilja kuohuksissaan. — Asetu

hänen asemaansa, joka on poissa…

— Mutta luonto käy kaiken yläpuolella, sanoi Matti ylhäisen

tyynesti eikä tuntenut itseään varmuudessaan ja voimassaan.

Hän katseli Hiljaa jo miltei omistajan silmillä ja oli päättänyt saada

hänet vakuutetuksi.

Hiljaan tuli outo pelko. Hänen piti koota kaikki voimansa.

— Entä ihmisen tahto! sanoi hän ja oikaisi itsensä suoraksi ja

jänteväksi. — Minä tahdon olla uskollinen ja minä olen!

— Sinun täytyy tahtoa! riemuitsi Matti, — sinun täytyy päättää olla

uskollinen. Mutta minua sinä rakastat. Ja ajattele, minä en ole sitä
tietänyt. Kaukaa pitää ihmisten tulla kertomaan sitä minulle,
merkkien ja ihmeiden täytyy tapahtua. Oi Hilja, Hilja, mikä ihana
nimi sinulla on… Älä kiusaa itseäsi ja minua. Tule minua likemmä…
Ei, ei, minä en koske sinuun ennenkuin olen saanut luvan häneltä,
jolle sinä olet luvannut itsesi. Me kirjoitamme hänelle, hän ymmärtää
meidät. Älä pelkää minua — minä olen nyt uusi ihminen, kun minä
sinua rakastan…

Hilja oli kiertänyt ruokapöydän taakse kuin turvaa etsien. Hän

oikaisi itsensä taasen suoraksi.

— Pelkää… mitä minä pelkäisin! Tämän kaiken täytyy nyt

vihdoinkin loppua. Sinun täytyy tulla järkiisi… Sinä olet ymmärtänyt
minut niin väärin, niin väärin. Ah, kuinka minä häpeän itseäni, että
olen antanut sinulle niin paljon itsestäni ja niin paljon aihetta
luuloihin. Minä olen tehnyt ajattelemattomasti ja väärin, mutta sitä ei
enää saa tekemättömäksi. Täytyy vain katsoa, etten silleen tee
syntiä.

Matin oli kiireesti pitänyt nojautua muuria vastaan. Häntä alkoi

värisyttää.

— Sinun täytyy muuttaa pois meiltä, jatkoi Hilja, huomaamatta

hänen pahoinvointiaan. — Minä olisin tahtonut hoitaa sinut terveeksi,
mutta se ei näy käyvän päinsä. Ihmiset luulevat nyt osanneensa
oikeaan, kun saavat meidät erotetuiksi. Minä olisin tahtonut näyttää
heille, että on muitakin suhteita kuin ne kaikkein tavallisimmat ja
karkeimmat. Mutta se ei näy käyvän.

Matti ei kuullut mitä hän sanoi. Kaikki huojui hänen silmissään,

hänen päähänsä oli kuin lentämällä tullut polttava tuska. Hän etsi
ajatuksissaan vaistomaisesti huonettaan, mutta hänen täytyi
jännittää koko muistinsa saadakseen selville, missä päin se oli. Häntä
pyörrytti niin, että hän huojui puolelle ja toiselle. Toisena hetkenä oli
päässä hirvittävä tuska, ikäänkuin joku olisi murskannut sen, toisena
hetkenä se oli tunnoton kuin ontto, ääretön rakko. Tuskan tunne tuli
hallitsevaksi. Hän nojausi muuriin, jonka toisella puolella Hilja seisoi
leimuten ja lyöden, hän näki valojuovan, joka johti permantojen
poikki, ja kokosi voimia päästäkseen lähtemään sitä myöten. Hänen
edessään tuntui olevan pitkä tie, jolle hän pelkäsi sortuvansa. Hän
kävi kiinni päähänsä, se oli nyt kuin tulikuula. Hän kokosi voimansa
ja läksi kulkemaan valojuovaa myöten. Tuoli kaatui hänen tieltään,
kirja putosi pöydältä permannolle, hänen kyynärpäänsä kolahti
oveen — hän ei kyennyt kiinnittämään siihen huomiota. Koko hänen
vaistonsa suuntautui siihen, että hän löytäisi vuoteelleen ja siihen
hän vihdoin suistui, varjellen käsillään päätänsä, joka kiehui.

Hilja oli päässyt vauhtiin ja puhui yhä:

— Jos minä joskus olen sinusta pitänyt, niin minusta on kuollut

kaikki tunne. Kukaan ei ole minua niin häväissyt ja kiusannut kuin
sinä. Vieköön isäsi sinut mukaansa. Kai te nyt hyvin sovitte yhteen,
kun tässä asiassa niin ymmärrätte toisenne. Ehkä sinusta vielä tulee
pappikin hänen mielensä mukaan… Minä en tahdo nähdä häntä, kun
hän huomenna tulee. Mikä oikeus hänellä on minusta, vieraasta
ihmisestä, joka on hoitanut hänen poikaansa, ruveta uskomaan
pahaa…! Sinä lähdet. Hyvä on. Onkin jo yö…

Hän oli niin mielikuohuissaan, että vain paineli ohimojaan,

hillitäkseen veren kohinaa. Pian alkoi kaiken muun joukosta kasvaa
esiin tyytymättömyyden tunne häntä itseään vastaan. Hän oli tehnyt
jotakin rumaa — mitä hän oikein olikaan tehnyt? Paras vihdoinkin
lähteä levolle. Hän näki Matin huoneen oven auki ja tuolin kumossa
valojuovan yli. Ensin hän ajatteli, että olkoon tuoli kumossa vaikka
tuomiopäivään, mutta sitten hän hoitajatarvaistonsa varassa läksi
sitä nostamaan ja katsomaan, miksi se oli kaatunut.

Matin huoneesta kuului läähättävä hengitys ja Hilja meni aivan

sanattomaksi, kun tuli vuoteen ääreen. Matti makasi silmät
ummessa, pää taaksepäin, kasvoista kaikki ajattelevan ihmisen
tietoisuus poissa ja sijalla omituisia pieniä ryppyjä ja väreitä, joista
tuska kihosi esiin.

Hiljasta oli äskeinen mieliharmi kuin pyyhkäisemällä pyyhkäisty.

Nyt minä soitan lääkärille, päätteli hän. Tämä ei ole hätiköimistä,
vaan nyt on tosi käsissä. Ja hakiessaan telefoniluetteloa, soimasi hän
itseään, kuten niin monesti ennen: sinä löit sairasta, unohdit, että
hän oli sairas, sinä et kelpaa sairaanhoitajattareksi, mitä sinun
tarvitsi välittää hänen puheistaan — sairaan houreista! Mutta entä
jos kylmät kääreet kuitenkin tekisivät tehtävänsä huomiseen asti.
Hän ryhtyi voimakkaana ja päättäväisenä työhön. Hän nosteli ja
kannatteli. Hän ihmetteli itsekin, mitä jaksoi, ja tunsi
ylpeydensekaista tyydytystä, kun sairas vihdoin tyyntyneempänä
lepäsi vuoteessaan.

Oli hiljainen yö. Liike kadulla oli vaiennut, ei yläkerrasta enempää

kuin alhaaltakaan enää kuulunut mitään. Lamppu ynisi tutulla
pöydällä, silloin tällöin äännähti sairas tai ajoi ajuri rämisten ohitse.

Hiljan ei ollut ensinkään uni, tuntui vain oudolta olla kahden

talossa tajuttoman sairaan kanssa. Häntä hallitsi toiselta puolen
voimakas vastuunalaisuuden tunto, toiselta puolen nakersi hänessä
epämääräinen pelko, kuten hiiri, joka kaluaa jossakin kaukana,
tuskin kuuluvasti. Hän komensi tätä toista tunnetta, kuten ihminen
viskaa kenkänsä nurkkaan pelästyttääkseen hiiren, mutta se sai
alituisesti ravintoa kasvoista vuoteella, joissa paloi kuume ja
kärsimys. Kertomus Matin äidistä ja vanhasta pitsikauluksisesta
neidistä alkoi tehdä työtä Hiljassa. Tämä sairaudentila on varmaan
alkua siihen. Tuo nuori elämä, joka jo on ehtinyt niin paljon kärsiä,
päättyy siihen.

Ja tuota minä menin lyömään! ajatteli Hilja taasen. — Entä jos

minun ajattelematon kiivastumiseni kutsuikin esiin nukkuvat
perinnöt!

Hän joutui hätään ja katumukseen eikä kuitenkaan voinut tehdä

mitään muuta kuin vaihtaa kääreitä.

Ikkunoiden edessä oli sumu läpipääsemättömän tiheänä.

Katulyhdyt näyttivät ilmassa riippuvilta keltaisilta villatukoilta, ne
eivät valaisseet, ne vain erottautuivat harmaudesta. Koska tämä
sumu oli tullut? Kun Hilja palasi ulkoa, oli taivas ollut tähdessä. Kun
hän palasi! — pitkiä ajanjaksoja tuntui kuluneen siitä. Sumu tulee
joskus niin äkkiä ihmisen tielle, hän ei tiedä mistä. Eikä se hälvene
hänen käskystään. Hänen täytyy odottaa.

Hilja seisoi ikkunassa ja tuijotti sumuun.

"Ihmiset puhuvat" — mitä se merkitsee? Että tuuli puhaltaa tai

sade lankeaa. Tai vielä vähemmin: että mielipuolet uskottelevat
olevansa kuninkaita ja vaativat valtakuntaa. Ihmiset näkevät hitusen
päällimmäistä pintaa eivätkä tiedä mitään sisäisistä vaikuttimista. He
puhuvat, mutta heidän puheensa ei saa koskea enemmän kuin kepin
vingahdus tyhjässä ilmassa.

Huomenna, kun Matin omaiset tulevat, selittää hän heille asian ja

heidän täytyy ymmärtää.
 Sairas rupesi heittelemään vuoteessa.

— Minun pääni, minun pääni! huusi hän ja piteli käsillään päätään.

Hän avasi silmänsä. Ne olivat kuin kaihin peittämät. Hän kimmahti

istumaan, koukisti kätensä ja tavoitteli jotakin edessään. Hiljasta
tuntui, että hän haki hänen kaulaansa. Koukistuneet kädet olivat
peloittavan voimakkaat. Hilja tarttui takaapäin hänen hartioihinsa ja
koetti vetää häntä pitkäkseen. Hän puheli rauhoittaen ja
ystävällisesti. Hän yritti väsyä ennenkuin sai sairaan tottelemaan.

Nyt täytyy saada lääkäri! selveni Hiljalle. Hän ei edes uskalla olla
täällä näin kahdenkesken. Hän sai hakea luetteloa, jota ei äsken ollut
pannut naulaan, äänteli itsekseen numeroa, ettei unohtaisi sitä ja
meni soittamaan. Kierrin kieppui höllänä ympäri eikä soittoa
kuulunut. Hän koputti ja nakutti, kuten joskus oli nähnyt Armaan
tekevän, hän kiersi uudelleen — telefoni pysyi mykkänä. Se oli
epäkunnossa.

Hetkisen hän, seisoessaan pimeässä eteisessä, tunsi suurta

avuttomuutta: hän on kuin onkin nyt tuomittu olemaan kahden
kesken ihmisen kanssa, joka minä hetkenä hyvänsä voi tulla
mielipuoleksi. Hän voi saada raivokohtauksen ja kuristaa hänet. Hilja
ajatteli mahdollisuutta herättää joitakin naapureita — ehkäpä
Parkkari-Lehmuksella vielä oltaisiin ylhäällä. Mutta kaikkialla oli
pimeää ja sen ainoan ikkunan takana, joka oli valaistu —
talonmiehen asunnon, ei ollut telefonia. Ehkä oli paras sulkea ovi,
jättää sairas tänne ja paeta kaukaisimpaan huoneeseen.

Ei, johtui samassa hänen mieleensä, niin ei ole lupa menetellä.

Minä tahdon, että hän tulee terveeksi! Hän ei saa tulla mielipuoleksi,
minä pelastan hänet. Minä tahdon, minä tahdon.
 Hilja tuli ruokasalista, jossa oli hapuillen ja heikkona seisonut, kuin
uutena ihmisenä Matariston huoneeseen. Hän kiersi kylmän kääreen
lujasti sairaan pään ympäri, istuutui vuoteen laidalle ja nosti hänet
istumaan.

Hän rupesi puhumaan, että joulu tulee, että Matti lähtee maalle ja
luo navettaa. He hankkivat rahaa vaikka mistä, mutta he saavat
kokoon pääoman, jolla voi alkaa itsenäisen maanviljelyksen.

— Miten suuri summa siihen tarvitaan? Riittääkö tuhat markkaa?

Kaksi tuhatta?

Hilja puhui hitaasti, tyynesti ja voimakkaasti. Jos hän sivultapäin

olisi kuunnellut, ei hän itse olisi tuntenut ääntään. Koko hänen
tahtonsa ja voimansa keskittyi tähän hetkeen. Hän luetteli mitä
maanviljelyksessä tarvitaan, mitä mikin tulisi maksamaan, piteli
lujasti sairasta silmällä ja katsoi häneen.

— Mitä luulet, Matti, riittääkö tuhat markkaa? Kaksi tuhatta?

Hän pingoitti kaikkia niitä voimia, jotka oli pannut liikkeelle ja

tunsi, ettei pian enää ole mitään lisättävää.

— Vai pitääkö olla kolme tuhatta?

Matti avasi silmänsä. Kaihi oli poissa.

— Riippuu siitä, sanoi hän, — miten suuren maatalouden tahdot

panna pystyyn.

Hiljassa sykähti sellainen ilo, että hän oli pusertamaisillaan Matin

rintaansa vastaan. Hän hillitsi itsensä kumminkin heti ja jatkoi entistä
keskustelua. Hänellä oli jokin kaukainen tunne, että hän oli antanut
elämän tälle ihmiselle. Matti oikaisi häntä — hän osoitti oikeata
herrasnaisen tietämättömyyttä! Hilja painoi painamistaan alas iloaan
ja hymyään, päästi vihdoin sairaan takaisin vuoteeseen ja avasi
ikkunan. Sieltä tuli sisään sumua, mutta samalla sentään
ulkoilmaakin. Tyynin sairaanhoitajatarliikkein sytytti hän kynttilän ja
läksi keittiöön, mutta sinne päästyään puhkesi hän nauramaan.
Nauru oli äänetöntä ja täynnä kyyneliä, se tuli syvältä hänen
sielustaan. Hän muisti jotakin kohtaa Kristuksen elämästä, jolloin
sairas oli käynyt hänen vaatteensa liepeeseen ja Kristus tunsi
"voiman lähteneen" itsestään. Hilja eli hetkessä, joka seuraa
tuskaista, suurta hetkeä.

Hän toi voileipälautasen keittiöstä, sulki ikkunan ja he rupesivat

syömään.

— Hilja, sanoi Mataristo äänettömän hetken perästä, — minä

muistan, että omaiseni ovat tulleet hakemaan minua. Mutta ethän
sinä anna minua heille. Pidäthän sinä minut täällä?

— Kyllä, kyllä.

— Minä en tule terveeksi paitsi sinun luonasi…

— Niin, niin…

— Aivan totta. Sinä lupaat, ettet aja minua pois, tuli mitä tuli.

— Mutta jokohan me nyt nukkuisimme, muuten se paha päänkipu

voi palata.

— Lupaathan sinä!

— Kyllä, kyllä.
 — Mutta minne sinä menet? Etkö voi nukkua täällä?

— En. Ei meillä molemmilla ole täällä ilmaa.

— Pane ovet auki.

— Nukutko sinä sitten oikein kiltisti, jos minä olen täällä sohvalla?

— Nukun. Minun pääni on niinkuin ei se olisi oma pääni.

Hilja järjesti vuodetta, käänsi tyynyn kylmän puolen ulospäin ja toi

itsellensä tyynyn sohvalle.

Huone pimeni. Hilja kuunteli vielä hyvän aikaa miten sairaan

kävisi.
Vihdoin hän nukkui hänkin.

Hän heräsi pitkään kellonsoittoon ja karkasi pystyyn, mielessä

tunne, joka mahtaa olla sotamiehellä, kun hän on torkkunut
vahtivuorollaan. Hän ei ensi hetkessä muistanut missä oli ja töytäsi
jotakin esinettä vastaan. Sitten hän ymmärsi, että oli aamu, koska
raitiovaunun kello jo kilisi. Ruokasalin kello ei vielä ollut lyönyt
seitsemää. Kuka tulee näin aikaiseen? Sähkösanoma! Lainalle on
varmaan jotakin tapahtunut. Kello soi tuskallisen pitkään, enentäen
hänen jännitystään ennenkuin hän pääsi avaamaan.

Oven takana oli kookas maalainen mies ja pieni, pyöreä nainen.

Hilja käsitti heti keitä he olivat. Hän pelästyi pukunsa
huolimattomuutta, toivotti tervetuloa ja kertoi kuiskaten ja yhteen
kyytiin, että Matti iltayöstä oli ollut hyvin kipeä ja vasta aamupuoleen
nukkunut.
 Nainen laski koppansa ja kalossinsa samaan paikkaan kuin eilen,
mies yritti kovin, raudoitetuin saappain suoraa päätä Matin
huoneeseen. Hilja esti hänet siitä ja johdatti vieraat ruokasaliin. Nyt
hän vasta huomasi, miten he olivat Matin näköiset. Isä oli
komeapiirteinen, kasvot vielä tuoreet, harmaat hiukset jakaantuivat
tasalatvaisina molemmin puolin kasvoja. Silmien päällä, jotka
katsoivat syvältä ja epäluuloisesti, oli tuuheat, pitkät vanhan miehen
kulmakarvat. Kärsimykset ja elämä olivat runsaasti uurtaneet vakoja
noihin kasvoihin, mutta ei pehmentäen ja opettaen ymmärtämään,
vaan kivettäen ja kovettaen. Mies oli tullut sisään riisumatta mitään
eteiseen. Hän laski lampaannahkalakkinsa tuolin alle, muttei avannut
turkkia. Hiljassa liikkui lamppua sytyttäessä ja osoittaessa heille
istuimia, pelon, kunnioituksen ja säälinsekainen tunne. Hän olisi
halunnut heittäytyä ystäväksi heidän kanssaan, saada heidät
liittolaisikseen ihmisiä vastaan ja Matin hoitoon nähden, mutta jokin
pidätti häntä. Hän tunsi vaistomaisesti, ettei noiden piirteiden alta
lähde ymmärtämystä hänen tapaiselleen ihmiselle ja hän kävi
liikkeissään hapuilevaksi ja epävarmaksi. He saattoivat selittää sen
omalla tavallaan. Sisar kyllä oli hyväntahtoisen näköinen, mutta hän
tuntui nujerretulta ihmiseltä, joka ei koskaan ole saanut kehittää
omaa tahtoa. Hänen vanhat, mustat, huolellisesti säilytetyt
vaatteensa olivat varmaan nähneet kymmenen vuoden rippikirkot ja
lukukinkerit. Kun musta silkki liukui päästä niskaan, tuli näkyviin
tiukalle vedetty, pellavankeltainen tukka.

Hilja ei huomannut, että hän kaiken aikaa puhui, antamatta

vieraille suunvuoroa. Hän kertoi Matin sairaudesta ja mitä lääkäri oli
sanonut. Isä katseli maahan eteensä tai seinään vastapäätä, sisar
seurasi Hiljaa tutkivasti. Kun hän tuli kertomukseen Maalin lähdöstä,
katsahti tytär isäänsä.
 — Sentähden minun nyt täytyy mennä keittämään kahvia, lopetti
Hilja hermostuneen hilpeän yksinpuhelunsa. — Eikö isäntä sill'aikaa
panisi tupakaksi. Meillä on täällä paperosseja.

Hilja juoksi saliin, mutta isäntä ei odottanut häntä, vaan läksi

kolistellen Matin huonetta kohti, Hilja tuli kuin nuoli hänen eteensä.

— Jos vielä vähän antaisi nukkua. Se on niin tärkeää. Jos siihen

asti kun kahvi joutuu. Isäntä tupakoisi nyt.

Silloin Matin isä katsoi Hiljaan. Hän näki edessään hymyilevän,

vaaleapörröisen, veikeäliikkeisen tytön, joka mielistellen yritti
kääntää hänet takaisin hänen poikansa ovelta. Katse, joka
vanhuksen kasvoista kohtasi Hiljaa, oli leppymätön. Hilja tunsi sen
kuin pistoksen rinnassaan. Hän ei enää yrittänyt vastustaa, vaan
riensi raskain mielin keittiöön.

Samassa avasi isä oven Matin huoneeseen ja tytär seurasi häntä

kuin varjo. Matti ei herännyt heidän tuloonsa. He näkivät sumuisen
päivän raskaassa hämärässä valkoisen tyynyn sohvalla, vielä
kuopallaan Hiljan pään jäljeltä ja huopapeitteen, joka hänen
kiirehtiessään avaamaan ovea, oli valunut lattialle. Synkkinä,
äänettöminä seisoivat he hetkisen ovensuussa ja istuutuivat sitten.

— Kyllä se nyt jo saa herätä, sanoi isä, tarkoittaen, että tytär

herättäisi nukkuvan.

Tytär muisti Hiljan kiellon ja epäröi. Vihdoin meni isä itse

röykyttämään Mattia valveille.

Hilja askaroi kylmässä keittiössä, nokesi kätensä tulta tehdessään,

availi ja sulki kaappeja, ennenkuin löysi mitä haki. Levottomuuden
lomassa millä hän ajatteli Matin omaisten käyntiä, tuli hänen
mieleensä, että miten hän nyt alkaa oleilla täällä ilman Maalia.
Ottaako uusi palvelustyttö — mutta jollei saa äidin mieleistä. Eikä
saakaan. Tai koettaako tulla toimeen siten, että joku vain käy
auttamassa? Ehkäpä joku talonmiehen pikkutytöistä. Likaiset ne
ovat, mutta minkäpä sille voi. Täti Forsberg olisi voinut auttaa
pulmallisessa asemassa, mutta hän ei tahtonut pyytää hänen
apuaan… Matin omaisten kanssa täytyy tulla selvittely, hän vain ei
käsittänyt mistä päästä alkaisi, ja siirsi ajatusta tuonnemmaksi.

Kun hän tuli Matin huoneeseen, tapasi hän isän ja sisaren

istumassa vuoteen luona. Kukaan ei puhunut. Hilja taipui
ystävällisenä Matin puoleen ja sanoi kuten lapselle:

— Miten me nyt voimme?

Kaihi oli poissa silmistä, mutta ääni oli sekava, kun hän vastasi:

— Minä nukuin. Päätä ei enää niin särje. Tämä huone vain huojuu
niinkuin ei se pysyisi paikoillaan.

— Pidä silmät kiinni ja lepää. Koetamme tänään olla hyvin tyyniä,

pian paranemme. Mittaamme nyt kuumeen.

Hilja tunsi kaiken aikaa Matin omaisten hämmästyneet,

tuomitsevat katseet. Hänen täytyi taistelemalla taistella pysyäkseen
ystävällisenä ja reippaana.

— Mitenkäs se palvelustyttö niin meni, kun se niin kauan oli ollut?

kysyi sisar vihdoin.

— No, sanokaa muuta! En minä käsitä mikä hänelle tuli. Enkä

minä oikein pääse siitä luulosta, ettei hän tulisi takaisin.
 — Olisihan hän saanut erota sovinnossakin…

— Eikö olisi saanutkin!

Heillä riitti puhumista Maalista kunnes lämpömittarin sai ottaa

pois.
Onneksi ei kuume ollut noussut niin paljon kuin Hilja oli pelännyt.

— Ehkä minä sitten saan pyytää vieraat ruokasaliin kahvia

juomaan…

— Etkö voisi tuoda tänne, ehdotti Matti.

— Miksei, voin kyllä. Mutta sinä väsyt.

Hilja huomasi vasta nyt tyynyn ja saalin sohvalla, punastui ja otti

ne kainaloonsa.

— Emme me täällä ole niin usein, sanoi isä.

Hiljaa jääti vanhuksen ääni. Hän paiskasi sylyksensä eteiseen ja

riensi selittämään:

— Ei isäntä ymmärrä minua väärin. Poikanne parastahan minä

tarkoitan.

Hän meni noutamaan kahvitarjotinta ja pyyteli anteeksi, ettei leipä

ollut tuoretta. Ei ollut ketään lähettää leipuriin. Eikä taitanut
kahvikaan tulla sellaista kuin hän olisi tahtonut. Huoneessa oli
painostava yöilma, päivänvalo tuli ryömimällä. Ei kukaan puhunut,
porsliini vain kilisi, Hilja vaivasi päätään miettimällä mitä sanoisi.

— Tuliko siellä teidän puolellanne hyvä vuosi? kysyi hän vihdoin.

 Turhaan odotettuaan, että isä vastaisi, sanoi sisar:

— Tuli se sentään. Kaurojakin saatiin, vaikka oli niin sateista.

Ja taas seurasi painostava äänettömyys. Vihdoin rykäisi isä ja

virkkoi:

— Mitä tautia tämä nyt oikein on?

— Hermotautia, kiirehti Hilja vastaamaan ja tunsi sen

likenemistään likenevän, mitä pelkäsi ja minkä täytyi tulla:
selityksen.

— Pastori Angervo sanoi sitä sydämen taudiksi. Ja ihmiset

puhuvat, ettei se parane ennenkuin hän pääsee irti täältä.

Vanhus katsoi tiukasti Hiljaan ja laski kuppinsa pöydälle. Hilja tunsi

sydämensä kovasti lyövän.

— Mutta hyvä isäntä, pääseehän hän täältä koska tahansa, mutta

minne te nyt noin kipeää ihmistä viette. Hänelle teki jo pahaa, että
hän eilen oli liikkeellä. Isäntä ei tiedä miten kova yö meillä on ollut.
Jos me kuitenkin menisimme tuonne ruokasaliin puhumaan näistä
asioista. Tohtori on kieltänyt kaiken kiihtymisen.

Hilja houkutteli jo ovella.

— Minä olen tullut sanomaan pojalleni totuuden, lausui vanhus ja

hänen äänensä, joka tähän asti oli ollut ärtyisä ja lyhyt, kävi syvästi
vakuuttuneeksi ja saarnaavaksi. — Jumala on lyönyt sinua
sairaudella, kun olet poikennut synnin tielle. Jumala ei anna itseään
pilkata. Sinä et tule terveeksi ennenkuin sinä luovut syntisestä
elämästäsi. Kuka sitten sanoisi lapsellensa totuuden, jollei isä.
 Matti oli peittänyt kasvot käsillään. Kuten Hilja tullessaan
tanssiharjoitukseen kokonaan oli joutunut kiinni entiseen
olemukseensa, niin joutui Mattikin omaistensa seurassa entisyytensä
valtoihin. Hiljan kädet pusertuivat vanhusta kuunnellessa nyrkeiksi ja
sydämen taonta tuntui päässä asti.

— Isäntä, koetti hän keskeyttää, — minä tiedän, mitä te

tarkoitatte.
Matti kertoi minulle eilen missä luulossa te elätte. Mutta se on…

— Enkä minä yksin. Kaikki ihmiset puhuvat siitä jo. Meidän kirkolla
on puhuttu ja…

— Isäntä, minähän olen kihloissa ja menen keväällä naimisiin…

Jännittyneen äänettömyyden perästä sanoi isäntä:

— Samarialaisella vaimollakin oli ollut viisi miestä, niinkuin

tiedämme Vapahtajan omasta suusta.

Hilja hätkähti ikäänkuin häntä olisi piiskalla lyöty ja likeni ovea.

Hänen tahtonsa yritti herpoutua.

— Isä! huusi Matti ja oikaisi kätensä. — Meidän välillämme ei ole

tapahtunut mitään pahaa. Me olemme olleet ystävät… Hilja, älä
mene! Saanhan minä kertoa isälle kaikki — hän on niin hyvä ihminen
ja niin paljon kärsinyt.

— Mitä sinä aiot sanoa? hätääntyi Hilja. — Eihän meidän

välillämme ole mitään salaisuuksia. Levitä vain kaikkien nähtäväksi…

— Hilja, älä mene! pyysi Matti. — Tämä neiti on ollut minulle niin
hyvä. Ei kukaan muu saa minua terveeksi paitsi hän.
 Hilja seisoi ovessa, huulet puserrettuina kokoon. Hän tunsi
inhoavansa Mattia. Kun veisivätkin hänet pois! Sisar itki tuolillaan.
Isä istui kumartuneena vuoteeseen päin, niin ettei hän nähnyt
mitään muuta kuin poikansa.

— Sinä puhut syntiä, sanoi isä. — Ei kukaan tee ihmistä terveeksi

paitsi yksin Jumala. Kaikkein vähimmin parantaa sinut se ihminen,
joka on tehnyt sinut kipeäksi.

Hiljalta pääsi vihlova nauru. Sekä Matti että isäntä kääntyivät.

— Eikö tuo nyt ollut niinkuin itse sielunvihollisen suusta, sanoi isä
vihdoin. — Voisitkos sinä, poikani, sitten vannoa, ettei teidän
välillänne ole ollut mitään syntiä? Minä uskon sinua, jos sinä vannot.

Hilja lakkasi nauramasta ja kuunteli.

— Mitä isäntä tarkoittaa synnillä? kiirehti hän puhumaan. — Syntiä

tehdään joka hetki — minun ja teidän välillänne tapahtuu paraikaa
syntiä, sillä me ajattelemme pahaa toisistamme.

— Kyllä sinä, poikani, tiedät mitä isäsi tarkoittaa. Minä uskon

sinua, jos sinä vannot.

Kaikki vaikenivat. Sisar lakkasi itkemästä, Hilja pysähdytti

askeleensa, vanhus pidätti työn koukistaman kouransa
sängynlaitaan, ikäänkuin estääkseen Hiljaa tulemasta likelle. Kaikki
katseet riippuivat Matin kasvoilla.

Hän oli vienyt kätensä ristiin ja hänen kuumeinen katseensa

harhaili katossa. Suupielet rupesivat vavahtelemaan.

— Puhu totuus, poikani, puhu.

 — Minä tunnustan, kuului Matin vapiseva ääni vihdoin läpi
äänettömyyden, — että minulle on ollut suloista, kun hän… on
hoitanut minua… kun…

— Mutta, rakas ystävä, mitä pahaa siinä on ollut? huusi Hilja ja

työnsi pois vanhuksen käden.

Silloin kääntyi Matin isä Hiljan puoleen. Hänen vihansa oli kuin
jäätynyt kuura, tyyni ja raskas.

— Eilen hän kyllä tiesi, mitä pahaa siinä on ollut. Mutta mitä teillä,
vieraalla ihmisellä, on tekemistä poikani kanssa?

— Ei hän ole vieras, yritti Matti tulla väliin.

Hilja keskeytti hänet:

— Tulkaa tuonne viereiseen huoneeseen, niin minä selitän teille.

Me teemme tällä puheella Matin niin kipeäksi. Te ette lähde…? No
niin, ihminen sairastuu meillä eikä hänellä ole keitään omaisia
kaupungissa. Olisiko minun mielestänne pitänyt jättää hänet
hoidotta?

Syntyi äänettömyys. Kaikki odottivat mitä isäntä sanoisi.

— Teidän olisi pitänyt toimittaa hänet sairashuoneeseen.

— En tullut sitä ajatelleeksi. Toivoin että hän parantuisi kotona. Ja

hän olisikin jo parantunut, jos ihmiset olisivat antaneet hänen olla
rauhassa.

— Eivät ihmiset puhu syyttä. Kun me käännymme pois Jumalasta,

niin me olemme puhdistaneet huoneemme asuinsijaksi perkeleelle.
Ja sinä, onneton poikani, olet kääntynyt pois Jumalasta…

Hilja oli aikonut lähteä huoneesta, mutta hän pysähtyi ovella.

— Isäntä, jollette nyt lakkaa, niin tapatte Matin. Ette kai tahdo
sitä. Te saatte viedä hänet sairaalaan, minne tahdotte. Tietäkää vain,
että meidän suhteemme oli niinkuin Jeesuksen ja Betanian Maarian,
mutta te tulitte ja tahritte sen likaisin käsin…

Isä käänsi Hiljaan suurpiirteiset, elämän uurtamat kasvonsa.

Silmät katsoivat kuin aikojen takaa, vakavina ja vakuuttavina. Hilja
vaikeni, ikäänkuin vanhan testamentin profeetta olisi astunut hänen
eteensä. Hän valmistautui nähtävästi sanomaan jotakin tärkeää ja
hyvin painavaa.

— Minun pojastani piti tulla pappi. Hän oli jo niin hyvällä alulla.
Hän saarnasikin kerran ja Herran henki oli hänen päällänsä. Nyt ei
hän enää käy ehtoollisella eikä…

Väkivaltainen itku puistatutti Matin koko ruumista. Valkoiset,

suuret kädet olivat puserruksissa hehkuvia poskia vastaan. Kyyneleet
tulvivat sormien lomitse. Sisar oli noussut ja koetti hillitä isää.

— Minä etsin Jumalaa, pääsi Matilta kuin linnun valittava

kaiherrus.
— Minkä minä sille voin, ettei hän ole ilmoittanut itseänsä minulle…

Hilja pakeni jo huoneesta. Hän kävi kiinni päähänsä koettaakseen

oliko hänellä päätä. Hänestä tuntui, ettei hän ymmärrä enää mitään.
Toisena hetkenä hän ajatteli: minä otan ruoskan ja menen ja
puhdistan talon noista hulluista! Toisena hetkenä hän ajatteli: heidän
sydämessään on niin raskasta ja onnetonta! Kun hän oli aikansa
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com