Introduction to Java Programming Comprehensive

Version 9th Edition Liang Test Bank install

download

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
comprehensive-version-9th-edition-liang-test-bank/

Download more testbank from https://testbankfan.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit testbankfan.com
to discover even more!

Introduction to Java Programming Comprehensive Version

10th Edition Liang Test Bank

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
comprehensive-version-10th-edition-liang-test-bank/

Introduction to Java Programming Comprehensive Version

10th Edition Liang Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
comprehensive-version-10th-edition-liang-solutions-manual/

Introduction to Java Programming Brief Version 10th

Edition Liang Test Bank

https://testbankfan.com/product/introduction-to-java-programming-
brief-version-10th-edition-liang-test-bank/

Introduction to Programming with C++ 3rd Edition Liang

Test Bank

https://testbankfan.com/product/introduction-to-programming-
with-c-3rd-edition-liang-test-bank/
Comprehensive Introduction to Object Oriented
Programming with Java 1st Edition Wu Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/comprehensive-introduction-to-
object-oriented-programming-with-java-1st-edition-wu-solutions-
manual/

Introduction to C++ Programming and Data Structures 4th

Edition Liang Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/introduction-to-c-programming-
and-data-structures-4th-edition-liang-solutions-manual/

Introduction to Programming with Java 2nd Edition Dean

Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/introduction-to-programming-with-
java-2nd-edition-dean-solutions-manual/

Java Programming 9th Edition Joyce Farrell Test Bank

https://testbankfan.com/product/java-programming-9th-edition-
joyce-farrell-test-bank/

Java Programming 9th Edition Farrell Solutions Manual

https://testbankfan.com/product/java-programming-9th-edition-
farrell-solutions-manual/
 Name:_______________________ CSCI 1302 OO Programming
Armstrong Atlantic State University
(50 minutes) Instructor: Y. Daniel Liang

Part I:

(A)
B’s constructor is invoked
A’s constructor is invoked

(B)
(a) The program has a syntax error because x does not have the compareTo
method.

(b) The program has a syntax error because the member access operator (.) is
executed before the casting operator.

(C)
(1) false
(2) true
(3) false (because they are created at different times)
(4) true

(D) Will statement3 be executed?

Answer: No.

If the exception is not caught, will statement4 be executed?

Answer: No.

If the exception is caught in the catch clause, will statement4 be

executed?
Answer: Yes.

(E) The method throws a checked exception. You have to declare to throw
the exception in the method header.

Part II:

public static Comparable max(Comparable[] a) {

Comparable result = a[0];

for (int i = 1; i < a.length; i++)

if (result.compareTo(a[i]) < 0)
result = a[i];

1
 return result;
}

public class Hexagon extends GeometricObject implements Comparable {

private double side;

/** Construct a Hexagon with the specified side */

public Hexagon(double side) {
// Implement it
this.side = side;
}

/** Implement the abstract method getArea in

GeometricObject */
public double getArea() {
// Implement it ( area = 3 * 3 * side * side )
return 3 * Math.squr(3) * side * side;
}

/** Implement the abstract method getPerimeter in

GeometricObject */
public double getPerimeter() {
// Implement it
Return 6 * side;
}

/** Implement the compareTo method in

the Comparable interface to */
public int compareTo(Object obj) {
// Implement it (compare two Hexagons based on their areas)
if (this.side > ((Hexagon)obj).side)
return 1;
else if (this.side == ((Hexagon)obj).side)
return 0;
else
return -1;
}
}

Part III: Multiple Choice Questions:

1. A subclass inherits _____________ from its superclass.

a. private method
b. protected method
c. public method
d. a and c
e. b and c
Key:e

2
#
2. Show the output of running the class Test in the following code:

interface A {
void print();
}

class C {}

class B extends C implements A {

public void print() { }
}

public class Test {

public static void main(String[] args) {
B b = new B();
if (b instanceof A)
System.out.println("b is an instance of A");
if (b instanceof C)
System.out.println("b is an instance of C");
}
}

a. Nothing.
b. b is an instance of A.
c. b is an instance of C.
d. b is an instance of A followed by b is an instance of C.
Key:d

#
3. When you implement a method that is defined in a superclass, you
__________ the original method.

a. overload
b. override
c. copy
d. call
Key:b

#
4. What is the output of running the class C.

public class C {
public static void main(String[] args) {
Object[] o = {new A(), new B()};
System.out.print(o[0]);
System.out.print(o[1]);
}
}

class A extends B {
public String toString() {
return "A";
}
}

3
class B {
public String toString() {
return "B";
}
}

a. AB
b. BA
c. AA
d. BB
e. None of above
Key:a

#
5. What is the output of running class C?

class A {
public A() {
System.out.println(
"The default constructor of A is invoked");
}
}

class B extends A {
public B(String s) {
System.out.println(s);
}
}

public class C {
public static void main(String[] args) {
B b = new B("The constructor of B is invoked");
}
}
a. none
b. "The constructor of B is invoked"
c. "The default constructor of A is invoked" "The constructor of B
is invoked"
d. "The default constructor of A is invoked"
Key:c

#
6. Analyze the following code:

public class Test1 {

public Object max(Object o1, Object o2) {
if ((Comparable)o1.compareTo(o2) >= 0) {
return o1;
}
else {
return o2;
}
}
}

a. The program has a syntax error because Test1 does not have a main
method.

4
b. The program has a syntax error because o1 is an Object instance
and it does not have the compareTo method.
c. The program has a syntax error because you cannot cast an Object
instance o1 into Comparable.
d. The program would compile if ((Comparable)o1.compareTo(o2) >= 0)
is replaced by (((Comparable)o1).compareTo(o2) >= 0).
e. b and d are both correct.
Key:e

#
7. The method _____ overrides the following method:

protected double xMethod(int x) {…};

a. private double xMethod(int x) {…}

b. protected int xMethod(double x) {…}
c. public double xMethod(double x) {…}
d. public double xMethod(int x) {…}
Key:d

#
8. Which of the following possible modifications will fix the errors in
this code?

public class Test {

private double code;

public double getCode() {

return code;
}

protected abstract void setCode(double code);

}

a. Remove abstract in the setCode method declaration.

b. Change protected to public.
c. Add abstract in the class declaration.
d. b and c.
Key:c

#
9. Analyze the following code.

class Test {
public static void main(String[] args) {
Object x = new Integer(2);
System.out.println(x.toString());
}
}

a. The program has syntax errors because an Integer object is

assigned to x.
b. When x.toString() is invoked, the toString() method in the Object
class is used.
c. When x.toString() is invoked, the toString() method in the
Integer class is used.
d. None of the above.

5
Key:c

#
10. What exception type does the following program throw?
public class Test {
public static void main(String[] args) {
Object o = new Object();
String d = (String)o;
}
}

a. ArithmeticException
b. No exception
c. StringIndexOutOfBoundsException
d. ArrayIndexOutOfBoundsException
e. ClassCastException
Key:e

#
11. What exception type does the following program throw?
public class Test {
public static void main(String[] args) {
Object o = null;
System.out.println(o.toString());
}
}

a. ArrayIndexOutOfBoundsException
b. ClassCastException
c. NullPointerException
d. ArithmeticException
e. StringIndexOutOfBoundsException
Key:c

6
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
IV LUKU.

1874-1882.

Opettaja- ja tieteellinen kirjailijatoimi. Komiteain jäsenenä,

kunnallismiehenä. Keisarivierailu, aateloiminen, 1877-78 vuoden
valtiopäivät. Liberaalinen ohjelma. Keisari Aleksanteri II:n kuolema.
Muutoksia Suomen hallituksessa. 1882 vuoden valtiopäivät.

Yliopiston opettajatoimeensa Mechelin ryhtyi maaliskuun 28 p:nä

1874 pitäen virkaanastujaisesitelmänsä budjettikysymyksestä
nykyajan valtio-oikeudessa — siis aineesta, joka alati kiinnitti hänen
mieltään, varsinkin sen merkityksen johdosta, mikä sillä oli meidän
maahan nähden. Hän alotti opettajatoimensa seuraavalla
syyslukukaudella luennoiden kurssin Suomen valtio-oikeudesta,
johdantona yleiskatsaus valtio-oikeudelliseen kehitykseen 19:nnellä
vuosisadalla. Hänen luentonsa käsittelivät sittemmin osittain Suomen
valtio-, finanssi- ja hallinto-oikeutta, osittain yleistä valtio-oikeutta,
finanssioppia ja kansainvälistä oikeutta. Kansataloustieteen
professorin Axel Liljenstrandin erottua v. 1877 hoiti Mechelin
muutaman vuoden tämänkin aineen opetusta ja luennoi siitä.
Päätehtävänään hän kuitenkin piti maamme valtio-oikeudellisten
olojen selvittämistä, jatkaen siten Nordströmin, Palménin ja
Rosenborgin työtä. Hänen luentonsa olivat kuulijain todistuksen
mukaan pirteitä, selviä ja mielenkiintoisia. Esitys ei ollut siinä määrin
kuin näissä oppiaineissa usein lienee tapana juridisesti rakentelevaa,
vaan enemmän historiallista kehitystä valaisevaa, erityisesti silmällä
pitäen sitä, mikä käytännölliseltä kannalta katsoen oli olennaista.
Hänen käsityskantaansa kuvaava on "poliittisia opintoja" käsittelevä
esitelmä, jolla hän alotti luentonsa syyslukukaudella 1875. ["Album
utgifvet af Nyländingar", VI. 1875.] Hän huomauttaa politiikan eli
sen tieteenhaaran merkityksestä valtiotieteiden joukossa, joka
käsittelee valtiotarkoitusten toteuttamisen keinoja ja tapaa —
valtiotaidon perusaatteita. Kansakunnan edut eivät, mikäli ne ovat
valtion elinten valvottavina, ole sillä tyydytetyt, että olemassa olevia
lakeja asianmukaisesti käytetään ja noudatetaan. Valtioelämä vaatii
myös toimintaa edistyksen ja kehityksen hyväksi. Pelkkä lain
täyttäminen, voimassa olevain säännösten noudattaminen, ei ole
poliittista toimintaa, mutta tällaista toimintaa on alotteiden
tekeminen tai myötävaikuttaminen uusiin, yleishyvää tarkoittaviin
yrityksiin lakien ja valtiotalouden parantamiseksi, samoin kuin
saavutettujen oikeuksien ja etujen valpas valvonta ja lujittaminenkin.
Epäilemättä on myönnettävä, että voimassa olevain lakien
tunteminen on se kulmakivi, johon kaiken valtiotoiminnan tulee
perustua. Mutta poliittisella alalla ei laintuntemus, eipä valtio- ja
hallinto-oikeudellinen laintuntemuskaan yksinään riitä. Poliittisen
tieteen avulla on opittava käsittämään ne periaatteet ja näkökannat,
joiden perusteella käy arvosteleminen, onko maaperä otollinen
ehdotetuille lainsäädännön ja valtiolaitosten uudistuksille tai muille
toimenpiteille valtioelämän alalla, onko näillä toteutumisedellytyksiä
ja mitkä keinot parhaiten vievät toivotuille perille. — Käytännöllinen
valtioviisaus, kyky suorittaa hyvin harkittu poliittinen tehtävä, ei tosin
ole saavutettavissa yksinomaan tuntemalla poliittisia teorioja eikä
perehtymällä valtiotieteisiin yleensä. Valtiomiehet eivät ole pelkkiä
jonkin opinsuunnan noudattajia. Heille on tarpeen, paitsi elämän
koulussa saavutettua kokemusta, sellaiset ominaisuudet — terävä
äly, itsensä hillitseminen, suunnittelukyky, kestävyys, notkea
käytöstapa, antaumus asiaan —, jotka ominaisuudet eivät ole
saavutettavissa yksistään opinnoilla, jos taipumusta puuttuu. Mutta
varmaa on toisaalta, että suurinkin valtiollinen kyky voi mennä
hukkaan tahi harhaan, jos arvostelukykyä valaisevat ja vahvistavat
tiedot eivät ole sitä tukemassa. Omasta puolestani, — jatkaa M. —
en ainoastaan tahtoisi olla varottamatta, vaan päin vastoin hartaasti
kehottaisin itsekutakin opiskeluaikanaan harjoittamaan poliittisiakin
opintoja. Arvostelukyvyn kehittäminen valtiollisissa kysymyksissä,
käsityksen selventäminen ja varmentaminen siitä, mikä valtiollisen
elämän vaiheissa on totta ja oikeata ja viisasta, se se on, vaikkakin
vaikeata, kuitenkin tavoittelemisen arvoista. Varsinkin on maissa,
joilla on eduskunnallinen vakiomuoto, erinomaisen tärkeätä, että
valtiollista sivistystä on levinnyt mahdollisimman laajoihin piireihin. —
—

Suhteessaan opiskelevaan nuorisoon tutkijana ja muutoinkin oli

Mechelin hyvänsuopa ja humaani, saattoipa joskus olla leikillinenkin.
Vuonna 1877 hän julkaisi — osittain rovasti Fr. Hjeltin avustamana —
"Suomen Suuriruhtinaskunnan perustuslait, liitteineen". J. Ph.
Palménin v. 1861 julkaistua kokoelman Suomen perustuslakeja olivat
1869 vuoden valtiopäivä- ja ritarihuonejärjestyksen sekä erinäisten
muiden eduskuntalaitoksemme uudesti henkiin herättämisen jälkeen
annettujen asetusten ilmestymisen johdosta perustuslakimme siinä
määrin muuttuneet, että uusi, Palménin teoksen tapainen kokoelma
oli tarpeen, sitä enemmän kun viimeksi mainittua teosta ei enää ollut
kirjakaupassa saatavana. Erinäisissä muissakin kohdin täydensi tätä
Mechelinin ruotsiksi ja suomeksi julkaisema teos, jota on paljon
käytetty valtiomuotoamme tutkittaessa. Uusi laitos siitä julkaistiin v.
1891 jonkin verran muutetun suunnitelman mukaan.

Jos Mechelinin aikomus lienee ollut professorina antautua

kokonaan yliopistonopettajatoimeensa ja tieteellisiin harrastuksiin, ei
tämä aikomus toteutunut, sillä hänen suurta työkykyään kysyttiin
taas monenlaatuisissa julkisissa toimissa. Itsensä kuultiin hänen
myöhempänä elinaikanaan joskus valittavan, että olosuhteet olivat
estäneet häntä antautumasta niihin tieteellisiin tehtäviin, jotka
aikaisemmin olivat kiinnittäneet hänen mieltään. Hallitus määräsi
hänet jäseneksi erinäisiin komiteoihin, joille oli annettu toimeksi
ehdotusten tekeminen taiteellista ja kirjallista omistusoikeutta,
elinkeinovapauden laajentamista, kalavesien rauhoittamista
tehdasjätteiltä, uskonnonvapauden laajentamista ynnä eriuskolaisten
asemaa ja käännyttämistä koskeviksi laeiksi. Vuonna 1876 hän oli
kultakannan voimaan saattamiseksi asetetun komitean jäsenenä,
mikä uudistus oli käynyt välttämättömäksi hopean epävakaisen ja
kultaan verraten alenevan arvon takia. Mechelinin ehdotus lienee
pääasiallisesti pantu pohjaksi sille kultakannan käytäntöön ottamista
rahalaitoksessamme koskevalle esitykselle, joka annettiin 1877
vuoden valtiosäätyjen käsiteltäväksi ja jonka ne hyväksyivät, minkä
jälkeen asetus asiasta julkaistiin samana vuonna.

Kun uusi 1872 vuoden valtiopäivien hyväksymä kaupunkien

kunnallisasetus, joka julkaistiin v. 1873 astumaan voimaan vuodesta
1875 lähtien, otettiin käytäntöön Helsingissä, valittiin Mechelin
kaupunginvaltuusmieheksi ja tuli näiden ensimäiseksi
puheenjohtajaksi. Vastavalitut edustajat kokoontuivat juhlaan
Seurahuoneelle helmikuun 15 p:nä 1875, johon tilaisuuteen
kenraalikuvernööri, kreivi Adlerberg sekä joukko muita henkilöitä oli
kutsuttu. Tässä juhlassa lausui Mechelin saksaksi
kenraalikuvernöörin tervetulleeksi sekä piti sitten ruotsiksi puheen
Helsingille ja sen tulevaisuudelle. Hän lausui julki kutsujain ilon sen
johdosta että kaupunkien hallinnossa toimeenpannun uudistuksen
kautta kunnallisen itsehallinnon periaate oli astunut niin tuntuvan
askeleen eteenpäin ja vakuutti kaupunginvaltuusmiesten tekevän
voitavansa suorittaakseen heille uskotun kunniatehtävän.

Mechelin oli kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1875,

1876 ja 1878. Tältä ajalta on merkittävänä useita pääkaupunkimme
kehitykselle tärkeitä toimenpiteitä. Vuonna 1875 liitettiin viiteen
vanhaan kaupunginosaan eteläinen kaupunginalue sekä Katajanokka
eli nykyinen 6, 7 ja 8 kaupunginosa. Kysymys kaupungin eteläisen
osan (Punavuorenseudun) käyttämisestä tehdastonteiksi evättiin —
sen parempi, sillä kaupungin muille osille olisi, jos ehdotus olisi
toteutettu, koitunut moninaista haittaa tehtaansavusta ja noesta.
Kaupunki omisti uudella alueella suuren joukon vuokralle annettuja
tontteja; noudattamansa tonttipolitiikan johdosta, jonka mukaan
vuokratontit myytiin ja kauppasumman suoritus jaettiin useammalle
vuodelle, kasvoi kaupunki ripeästi, veronmaksajien ylen määrin
rasittumatta. Vesijohtolaitoksen, jonka eräs ulkomaalainen yhtiö oli
perustanut, osti kaupunki v. 1877 ja viemärijohtoverkon suunnitelma
laadittiin v. 1878. Kansankirjaston, joka alkujaan oli
yksityishenkilöiden perustama, otti kaupunki haltuunsa v. 1875. V.
1877 perustettiin rahatoimikamari, joten kaupungin taloudellisten
asiain hoito keskittyi erityiseen virastoon.

Muista tämän aikuisista tapahtumista mainittakoon Suomen

ensimäisen henkivakuutusyhtiön Kalevan perustaminen v. 1874,
jossa yrityksessä Mechelinkin oli osallisena. Kesäkuussa 1875 otti
Mechelin professori Aug. Ahlqvistin, parin nuoremman
yliopistonopettajan ja moniaiden ylioppilaiden kera Suomen
yliopiston edustajana osaa Upsalassa pidettyyn pohjoismaiseen
ylioppilaskokoukseen. Kokouksen aikana Dannemoran kaivoksille
tehdyllä huvimatkalla julkilausui Mechelin oman ja toveriensa
kiitoksen kutsusta ja heille osotetusta vieraanvaraisuudesta,
ilmaisten samalla heidän ystävälliset tunteensa Ruotsia kohtaan.
Muuan henkilö, joka tuolloin oli tutustunut Mecheliniin, on siitä
kertonut [Professori K. Warburg, eräässä L. Mechelinin kuoleman
johdosta "Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningissä" julkaistussa
muistokirjoituksessa]: Ensi vaikutukseksi Mechelinistä jäi valtava
voima, komea ulkomuoto ja ylhäinen arvokkuus. Mutta tähän osaksi
synnynnäiseen, osaksi saavutettuun ylhäisyyteen oli yhtynyt
harvinainen rakastettavuus; hänellä oli "sovittava käsi"; hän tahtoi
miellyttävällä personallisuudellaan rakentaa rauhaa ja hyvää sopua
yksityisessäkin yhdyselämässä, kaikkialla, minne hän tuli.

Alkukesästä 1876 hän oleskeli jonkin aikaa Kristianiassa ja

Tukholmassa tutkimassa osin Norjan ja Ruotsin kameraalioloja, osin
näiden molempain maiden välisiä unionisuhteita.

Samana kesänä pidettiin Helsingissä heinäkuusta syyskuuhun

ensimäinen ja tähän asti ainoa yleinen Suomen teollisuus- ja
taidenäyttely, jota keisari Aleksanteri II puolisoineen ja tyttärineen
sekä perintöruhtinas puolisoineen kunnioittivat vierailullaan.
Näyttelyrakennukset oli tehty Kaivopuistoon. Kaupunki oli upeasti
koristettu kunniaporteilla, lipuilla, kukkaislaitteilla, ilotulituksineen
iltaisin, ja väkijoukot osottivat innokkaasti suosiotaan korkeille
vieraille. Linnaan saapui kaupunginvaltuuston lähetystö, jonka
puheenjohtaja esitti keisarille ja hänen perheelleen kutsun
kansanjuhlaan, jonka valtuusto aikoi toimeenpanna Töölön
puistossa. Kutsuun suostuttiin ja juhla, jossa esitettiin laulua y.m.,
havaittiin varsin onnistuneeksi. Todistuksena siitä, että käynti
Helsingissä, missä vastaanoton onnistunut järjestely tietenkin melko
suurelta osalta oli luettava kaupunginvaltuuston puheenjohtajan
Mechelinin ansioksi, oli korkeisiin vieraisiin tehnyt mieluisan
vaikutuksen, saanee pitää sitä, että Mechelin kohta sen jälkeen
korotettiin aatelissäätyyn. Hänen järjestysnumerokseen
ritarihuoneessa tuli 252, ja vaakunakilpeensä hän valitsi avatun
lakikirjan kuvan ajatuskantaansa kuvaavine tunnuslauseineen: "pro
lege" (lain puolesta). Yleensä katsottiin näyttelyn onnistuneen hyvin,
minkä tähden sen päätyttyä joukko kansalaisia toimeenpani juhlan
näyttelytoimikunnan kunniaksi. Toimikunnan puheenjohtajana oli
senaattori, vapaaherra J.A. von Born. Mechelin piti mainitussa
tilaisuudessa juhlapuheen, kiittäen toimikuntaa sen työstä.

*****

Tammikuussa 1877 kokoontuivat säädyt valtiopäiville, jotka

keskeytyen vain kesäkuukausiksi jatkuivat seuraavan vuoden
alkupuoleen. Mechelin, joka nyt oli ritariston ja aatelin jäsenenä,
valittiin säädyn valitsijamieheksi, jäseneksi valtiovaliokuntaan,
yhdistettyyn valtio- ja talousvaliokuntaan sekä
asevelvollisuusvaliokuntaan ja varajäseneksi pankkivaliokuntaan.
Tärkein asia näillä valtiopäivillä oli hallitsijan esitys yleisen
asevelvollisuuden toimeenpanemisesta Suomessa. Eri mieliä vallitsi
tästä kysymyksestä niidenkin kesken, jotka yleensä lukeutuivat
samaan ryhmään. Suomalaisessa puolueessa, jossa muutamat,
kuten esim. A. Meurman, alkuaan eivät kannattaneet yleisen
asevelvollisuuden aatetta, yhdyttiin kuitenkin sitä puoltamaan, jota
vastoin ruotsinmielisessä puolueessa ei saatu eriäviä mielipiteitä
sovitetuiksi. Yleisen asevelvollisuuden kannattajia oli Mechelin, joka
asevelvollisuusvaliokunnan jäsenenä kenraali Christian Oker-Blomin
ja professori G.Z. Forsmanin kera lienee suurimmalta osalta laatinut
valiokunnan mietinnön, jossa puollettiin esityksen hyväksymistä,
vaikkakin erinäisin muutoksin, jotka tarkoittivat muun muassa sen
epäkohdan poistamista, että asevelvollisuusrasitus varsinaisesti
kohtasi vain niitä harvoja, jotka arvan nojalla kutsuttiin vakinaiseen
sotapalvelukseen, kun sitä vastoin enemmistö luettiin nostoväkeen,
jolla ei ollut mitään harjoitusvelvollisuutta rauhanaikana. Valiokunta
ehdotti että kaikki, joita ei ollut arvan nojalla kutsuttu vakinaiseen
palvelukseen, olisi kolmena vuotena peräkkäin kutsuttava
harjoituksiin, yhteensä 90 päiväksi. Sen ohessa ehdotettiin, että
eräät pykälät julistettaisiin perustuslain luontoisiksi, koska uuden lain
oli määrä astua 1772 vuoden hallitusmuodon 18 §:n sijaan, jossa
säädettiin, "että valtakunnan sotavoima jää entiseen ruotujakoonsa".
Säädyssä Mechelin varsin taitavasti puolusti valiokunnan mietintöä,
jonka kaikki säädyt hyväksyivät pääkohdiltaan ja keisari
valtiosäätyjen hyväksymässä muodossa vahvisti.

Valtiopäiväin ulkopuolellakin koetti Mechelin toimia yleisen

asevelvollisuuden hyväksymisen puolesta, esim. "Finsk Tidskriftissä"
syksyllä 1877 julkaisemassaan kirjoitelmassa "Synpunkter i
värnepliktsfrågan". Sodan hän myöntää pahaksi, mutta kansojen on
kuitenkin oltava valmiita puolustautumaan tarpeen vaatiessa. Jos
Suomi Venäjän ja jonkin muun vallan välisessä sodassa joutuisi
hyökkäyksen alaiseksi, ei olisi asian eikä kansamme arvon mukaista
jättää maamme puolustusta kokonaan venäläisen sotavoiman
huoleksi. Valtiona on Suomen pakko ylläpitää sotaväkeä omaksi
turvakseen ja keisarikuntaan yhdistettynä sen on velvollisuus ottaa
osaa yhteiseen puolustukseen. Vanha ruotujakolaitoksemme on
vanhettuneena kelpaamaton sotalaitoksen perustaksi ja pelkällä
pestauksella ei riittävä sotavoima ole kokoon saatavissa.
 Aatelissa teki Mechelin samoilla valtiopäivillä esityksen, että
hallitsijalta anottaisiin seuraaville valtiopäiville ehdotusta 1772
vuoden hallitusmuodon ja 1789 vuoden yhdistys- ja vakuuskirjan
lainsäännösten tarkistamiseksi tahi ainakin kodifioimiseksi, koska
nämät vanhat perustuslakimme osin eivät enää olleet semmoisinaan
voimassa, osin olivat erinäisiltä kohdin muutetut, osin taas eivät
olleet aivan selviä ja täydellisiä, esimerkiksi mikäli koski varsinaisen
lainsäädännön ja hallinnollisen määräysvallan välisiä rajoja sekä
valtiosäätyjen toimivaltaa valtionbudjetin järjestelyssä. Lakivaliokunta
puolsi anomusehdotusta tekijän esittämillä perusteilla. Valiokunnan
mietinnön hyväksyivät aateli ja porvarissääty keskustelutta, mutta se
hyljättiin pappis- ja talonpoikaissäädyissä, joissa oltiin sitä mieltä
että, vaikka perustuslaeissa olikin puutteellisuuksia, ei aika nyt ollut
sopiva säätyanomuksen tekemiseen asiasta, mistä ehkä syntyisi
vaikeuksia, joita oli vältettävä; toimenpide oli sen vuoksi mieluummin
jätettävä toistaiseksi. Asia siis raukesi. Tätä tulosta täytynee pitää
valitettavana, sillä perustuslakiemme uudistus niin sisällyksen kuin
muodonkin puolesta olisi puheenalaisena aikana luultavasti ollut
paljoa helpommin toteutettavissa kuin myöhemmin, ja vaikkei se
olisikaan turvannut perustuslaillista valtiomuotoamme kaikilta
hävitysyrityksiltä, olisi se niitä ainakin vaikeuttanut, vanhojen
perustuslakisäännöstemme osittainen epäselvyys kun on ollut
omansa helpottamaan vihollistemme hyökkäyksiä. Mahdotonta ei
ole, että tällaiseen säätyjen anomukseen silloin olisi suostuttu, koska
keisari Aleksanteri II itse avatessaan 1863 vuoden valtiopäivät oli
lausunut perustuslakiemme olevan uudistuksen tarpeessa ja
myöhemmin maininnut sen seikan, että 1867 vuoden säädyille
annettiin ainoastaan uuden valtiopäiväjärjestyksen, mutta ei uuden
hallitusmuodon ehdotusta, johtuneen vain siitä, että tuollainen työ
vaikean laatunsa takia vaati pitkällistä harkintaa eikä vielä ollut siihen
määrään edistynyt, että keisari olisi voinut toteuttaa alkuperäistä
aikomustaan jo silloin esittää ehdotuksen valtiosäädyille. Venäläiseltä
taholta valtiojärjestystämme vastaan myöhemmin tehtyjä
hyökkäyksiä on, niinkuin tunnettu, yleensä perusteltu sillä — tosin
väärällä — väitteellä, etteivät Aleksanteri I ja hänen seuraajansa ole
tunnustaneet vanhaa hallitusmuotoamme sitovaksi. Sellaista väitettä
olisi tuskin voitu tehdä keisari Aleksanteri II:n itsensä julkaisemasta
ja allekirjoittamasta hallitusmuodosta.

Suomen kielen oikeuksien laajentamisesta esitettiin samoilla

valtiopäivillä useita vaatimuksia. Pappis- ja talonpoikaissäädyssä
tehtyjen ehdotusten mukaisesti puolsi yleinen valitusvaliokunta
anomusta, jossa pyydettiin ryhdyttäväksi sellaisiin toimenpiteisiin,
että oikeus käyttää suomen kieltä tuomioistuimissa ja virastoissa
astuisi voimaan, niinkuin oli luvattu 1863 vuoden keisarillisessa
käskykirjeessä, kahdenkymmenen vuoden kuluessa eli ennen 1883
vuoden loppua. Osa valiokunnan jäsenistä vastusti kaikkia asiasta
tehtyjä anomuksia. Helsingfors Dagbladin aputoimittaja,
vapaamielinen Anders Chydenius sitä vastoin ehdotti tekemässään
vastalauseessa, että suomen ja ruotsin kielen käyttäminen
virastoissa järjestettäisiin hallitsijan ja valtiosäätyjen hyväksymällä
lailla, joka saattaisi kielet tasa-arvoisiksi. Asiaa esiteltäessä aatelissa
puolsi muiden muassa Mechelin Chydeniuksen vastalausetta.
Snellman teki, neuvoteltuaan Dagbladin ryhmän jäsenten kanssa,
pääkohdiltaan samansuuntaisen ehdotuksen. Tämäkin ehdotus sai
kannatusta, mutta maamarsalkka, vapaaherra von Born kieltäytyi
esittämästä sekä Chydeniuksen että Snellmanin ehdotusta, koska ne
hänen käsityksensä mukaan koskivat kysymystä, joka oli luettava
"valtakunnanhoitoon kuuluviin asioihin", joissa päätösvalta oli
hallitsijalla yksin. Tätä maamarsalkan menettelyä vastaan panivat
useat säädyn jäsenet, muiden muassa Mechelin, vastalauseen.
Säädyt eivät päässeet yksimielisyyteen asiasta, minkä vuoksi ei
syntynyt yhteistä anomusta, mutta pappis- ja talonpoikaissääty
tekivät kumpikin yksityisen anomuksen, joista oli seurauksena
asetusten julkaiseminen asiasta.

Suomalaisen väestön keskuudessa oli kauan vallinnut suurta

tyytymättömyyttä sen syrjäytetyn aseman johdosta, jossa suomen
kieli oli korkeamman koululaitoksen alalla, ja tämä tyytymättömyys
tuotiin ilmoille samoilla valtiopäivillä kaikissa säädyissä anomuksissa
suomen kielen saattamisesta käytäntöön opetuskielenä ylemmissä
oppilaitoksissa sekä useiden uusien suomenkielisten lyseoiden
perustamisesta. Valiokunta puolsi näiden toivomusten mukaista
säätyanomusta, ja pitkien sekä osittain sangen kiivaiden
keskustelujen jälkeen saatiinkin aikaan pääkohdiltaan valiokunnan
mietinnön mukainen säätypäätös. Mechelin oli niitä aatelin jäseniä,
jotka myönsivät suomen kieltä suosivalta taholta lausutut
toivomukset oikeutetuiksi, mutta kannatti kuitenkin sitä säädyssä
ehdotettua ja hyväksyttyä lisäystä, että uusia suomalaisia kouluja ei
ollut perustettava niiden ruotsalaisten koulujen sijaan, joissa oli
riittävästi oppilaita. Erästä anomusta, jossa ehdotettiin asetettavaksi
komitea esittämään toimenpiteitä naissivistyksen kohottamiseksi, oli
valiokunta ehdottanut hyljättäväksi, mutta Mechelin y.m. puolustivat
sitä aatelissa. Kahden muun säädyn hylkäämänä anomus kuitenkin
raukesi.

Sen johdosta että hallitus oli pyytänyt suostuntaa vankeuslaitoksen

uudistusta ja uusien vankilarakennusten teettämistä varten, vaikka
riittäviä varoja oli vakinaisessa valtiorahastossa, esitti Mechelin asiaa
säädyssä keskusteltaessa sangen pontevasti periaatteena, jota
valtiopäiväin alati tulisi noudattaa, että vakinaisen valtiorahaston
varoja aina oli ensi sijassa käytettävä valtion tarpeisiin ja että
suostuntaan oli turvauduttava vain silloin, kuin vakinaiset varat eivät
riittäneet tarkoituksiin, joita säädyt katsoivat kannatusta
ansaitseviksi. Hän viittasi tämän tueksi valtiopäiväjärjestyksen 36
§:ään, jonka mukaan valtiovaliokunnan on annettava mietintö, miten
varoja on hankittava maan tarpeiden täyttämiseksi, "jollei
valtiovaraston vakinaiset tulot siihen riitä". Saman tärkeän ja
huomiota ansaitsevan katsantokannan hän esiintoi useiden
muidenkin asiain käsittelyssä. "Me olemme täällä", hän lausui,
"valvomassa veronmaksajain oikeuksia ja hallituksen avustajina
toteuttamassa valtion tarkoitusperiä, mutta emme vain hankkimassa
valtiolaitokselle mukavaa varojen ylenpalttisuutta".

Niinkuin ylempänä mainittiin, oli edellisten valtiopäiväin

valtiovaliokunta katsonut mahdottomaksi toteuttaa Mechelinin
valiokunnassa tekemää ehdotusta täydellisen budjettilaskelman
laatimisesta kulloinkin seuraaviin valtiopäiviin asti kuluvalta ajalta.
Osottaakseen että sellainen yritys ei ollut niin mahdoton kuin oli
arveltu, ryhtyi Mechelin 1877 vuoden valtiopäivillä ollessaan
uudestaan valtiovaliokunnan jäsenenä omin päin tekemään sellaista
laskelmaa lähinnä seuraavaksi viisivuotiskaudeksi. Näytettyään
yksityisesti laskelmansa valiokunnan puheenjohtajalle, vapaaherra
S.W. von Troilille ja eräälle sen jäsenelle, J. Kurténille sekä saatuaan
heidät vakuuttumaan siitä, että tehtävä oli ainakin likimäärin
suoritettavissa, esitti hän laskelmansa valiokunnalle, jonka sen
johdosta täytyi luopua entisestä kannastaan. Ja Mechelinin
laskelmasta oli säädyille hyötyä, ne kun nyt katsoivat voivansa evätä
tahi vähentää muutamia hallituksen pyytämiä suostuntaveroja,
osottamalla tehtyjen laskelmain perusteella näiden tarpeettomuuden.

Eräs vuonna 1868 annettu asetus oli vapauttanut Suomen kaupan

ja elinkeinot muutamista entisaikain rajoituksista, mutta paljon oli
vielä jälellä säännöksiä, jotka liiaksi supistivat kansalaisten vapautta
näillä toimialoilla. 1872 vuoden valtiopäivillä oli porvarissääty
sentähden anonut erinäisiä muutoksia tehtäväksi mainittuun lakiin.
Keväällä 1876 pidettiin Helsingissä yleinen teollisuudenharjoittajain
kokous, jossa Mechelin senaatin määräyksestä toimi
puheenjohtajana ja jossa päätettiin anoa lisäuudistuksia
vapaamieliseen suuntaan. Hallituksen tämän johdosta asettama
komitea, Mechelin puheenjohtajana, valmisti lakiehdotuksen, joka
esitettiin 1877 vuoden valtiosäädyille ja pääkohdissa saavutti niiden
hyväksymisen, minkä jälkeen julkaistiin 1879 vuoden elinkeinolaki,
joka tuntuvasti laajensi Suomen kansalaisten, niin miesten kuin
naistenkin, oikeutta rehellisellä työllä ansaita toimeentulonsa.

Valtiopäiväin koolla ollessa syttyi se Venäjän ja Turkin välinen sota,

joka johti Bulgarian vapauttamiseen turkkilaisten vallasta.
Syyskuussa lähti Suomen kaartinpataljoona Helsingistä ottamaan
osaa sotaan, minkä johdosta kansalaiset panivat toimeen
jäähyväisjuhlan alipäällystölle ja miehistölle kaartinmaneesissa ja
upseeristolle Kaivohuoneella. Jälkimäisessä tilaisuudessa lausui
Mechelin pääkaupungin jäähyväiset ja onnentoivotukset
kutsuvieraille sekä sen lujan toivon, että Suomen kaartimme
miehuullisesti ja järkähtämättä oli täyttävä sille uskotun tehtävän.
Niinkuin tunnettu, ei tämä toivo pettänyt.

Jatkuvaa luottamustaan osottaakseen valitsi porvarissääty 1877

vuoden valtiopäivillä entisen jäsenensä Mechelinin
pankkivaltuusmieheksi lähinnä seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

*****

Moninaisista muista tehtävistään huolimatta jatkoi Mechelin

kirjailijatoimintaansa. Sen johdosta että eräässä valtiollisia
vaalijärjestelmiä käsittelevässä ranskalaisessa teoksessa oli esitetty
virheellisiä tietoja Suomesta — tekijä mainitsee maamme
edustajalaitokseksi ainoastaan senaatin (!) — lähetti Mechelin
erääseen arvossa pidettyyn ranskalaiseen lainopilliseen
aikakauskirjaan Suomen valtiosääntöä oikealta kannalta selvittelevän
esityksen. Kotimaiseen sanomalehdistöön hän edelleenkin kirjoitteli.
Muun muassa on Lainopillisen yhdistyksen aikakauskirjassa hänen
laatimansa "kansalaistuttamista" käsittelevä tutkielma, jossa hän
koettaa todistella, että Suomen kansalaisuudesta voimassa olevat
säännökset osittain olivat epäselviä ja vaillinaisia, minkä vuoksi
niiden sijaan oli saatava uusi hallitsijan ja valtiosäätyjen hyväksymä
laki. Finsk Tidskriftissä hän julkaisi lukuisia kirjoitelmia. Niistä
mainittakoon arvostelu W. Laguksen kirjoittamasta J.J. Nordströmin
elämäkerrasta. Arvostelussaan Mechelin koettaa osottaa, että
Nordström oli vapaamielisempi ja vähemmän yksipuolisesti
vanhoillinen, kuin minä häntä oli Ruotsissa muutamilla tahoilla
pidetty. Juuri vapaamielisyys, huomauttaa Mechelin, saattaa joskus
johtaa vanhoillisuuteen, kun pyritään mikäli mahdollista säilyttämään
vanhastaan olevaa, kansalaisvapautta turvaavaa yhteiskuntalaitosta
kumoukselliselta mielivallalta. Se oli Nordströmin kanta hänen
Suomessa ollessaan. Ruotsissa olivat olot tosin osittain toisellaiset.
Toinen Mechelinin Finsk Tidskriftissä julkaisema kirjoitelma käsittelee
"neljää säätyä" ja huomauttaa varsin tärkeitä edistysaskeleita
uudessa 1869 vuoden valtiopäiväjärjestyksessä olevan sen
ensimäisen §:n nimenomaisen säännöksen, että säädyt "edustavat
Suomen kansaa", eikä siis — niinkuin aikaisemmin käsitettiin —
kukin sääty vain omaa yhteiskuntaluokkaansa, ja että kolmen
aatelittoman säädyn äänioikeutta oli laajennettu. Hän on kuitenkin
sitä mieltä, että uusi valtiopäiväjärjestys oli vain väliaste, sillä
nelisäätyjärjestelmä oli kuin olikin vanhettunut eikä vastannut uuden
ajan vaatimuksia. — Lämmin muistokirjoitus v. 1877 kuolleesta
piispa Frans Ludvig Schaumanista esittää tämän merkillisen miehen
ansioita perustuslaillisen tietoisuuden herättämistyössä maassamme
ja vanhan kirkkolakimme uudistuksessa.

Elokuussa 1878 otti Mechelin kutsuttuna osaa Tukholmassa

pidettyyn yleiseen vankeinhoitokongressiin, missä mielenkiinnolla
kuunneltiin hänen lausuntojaan erinäisistä kongressissa käsitellyistä
kysymyksistä, esimerkiksi niistä kokemuksista, joita oli saatu
muutamien rikoksentekijöille määrättyjen rangaistusten
vaikutuksesta rangaistuihin. Pohjoismaiden, Ruotsin, Norjan, Tanskan
ja Suomen, edustajat pitivät yksityisiäkin kokouksia, joissa Mechelin
valittiin Suomen ryhmän varapuheenjohtajaksi. Kongressin
osanottajain Upsalaan tekemällä huvimatkalla pidettiin yhteiset
päivälliset, jossa tilaisuudessa hän, silloisten ruotsalaisten
sanomalehtien kertomuksen mukaan, "puhui pontevasti totuuden,
oikeuden ja vapauden puolesta", minkä jälkeen laulettiin "Maamme".
Kotimaahan palattuaan teki hän Finsk Tidskriftissä selkoa
kongressissa käsitellyistä kysymyksistä, valittaen että Suomen
hallitus oli laiminlyönyt lähettää Tukholmaan virallisen edustajan.

Yleisen asevelvollisuuden toimeenpanon sekä erinäisten muiden

seikkain johdosta oli odotettavissa niin suurta valtion menojen
lisääntymistä, että valtion tulojenkin lisääminen kävi
välttämättömäksi. Heräsi kysymys, miten tämä olisi parhaiten
aikaansaatavissa, ja kysymystä selvittelemään asetettiin syksyllä
1879 n.k. "suuri verokomitea", jossa Mechelin taaskin oli
puheenjohtajana. Valmistautuakseen tehtäväänsä teki hän kesällä
1879 matkan Tukholmaan. Marraskuussa 1880 komitea antoi
mietintönsä, jossa ehdotettiin kannettavaksi osin kulutusveroa
mallasjuomista ja tupakasta, osin suostuntaveroja kiinteistöistä ja
tuloista, mitkä ehdotukset hallitus eräin muutoksin esitti seuraaville
välipäiville.

Niinkuin jo olemme havainneet, oli Mechelin tarmokkaasti toiminut

paremman järjestyksen aikaansaamiseksi niihin valtion tuloja ja
menoja osottaviin laskelmiin, joiden nojalla valtiosäätyjen oli
päätettävä, mitä ja minkä suuruisia suostuntaveroja oli myönnettävä
valtion tarpeiden täyttämiseksi. Hänen oli onnistunut saattaa tehtävä
ainakin lähemmäksi ratkaisuaan. Mutta niin kauan kuin valtiopäivät
kokoontuivat vain joka viides vuosi, vaikeutti tietenkin tuo pitkä
ajanjakso, mikä laskelmain tuli käsittää, täysin tarkkojen tulosten
saavuttamista. 1869 vuoden valtiopäiväjärjestyksessä oli säädetty,
että säädyt oli kutsuttava kokoon "ainakin joka viides vuosi", joten
niiden kokoonkutsuminen useamminkin ei ollut vastoin
valtiopäiväjärjestystä. Mechelin laati komitean mietintöön johdannon,
jossa hän osotti, miten varsinkin valtion budjetin laatimisen takia oli
tarpeellista kutsua säädyt useammin koolle, ja komitea yhtyi tähän,
esittäen että säädyt yleensä kokoontuisivat joka kolmas vuosi. Tämä
toive toteutuikin, sillä kutsuessaan koolle 1882 vuoden valtiopäivät
hallitsija ilmoitti aikomuksensa olevan sallia säätyjen kokoontua joka
kolmas vuosi, ja koko ajanjakson 1882-1900 tätä menettelytapaa
todella noudatettiinkin. Vuodesta 1882 lähtien säätyjen tiedoksi
annetut budjettilaskelmat samoinkuin näiden suostuntakysymyksistä
tekemät päätöksetkin voivat niinmuodoin nojautua entistä parempiin
perustuksiin, mikä epäilemättä on ollut veronmaksajillekin hyödyksi.
Mechelin on huomattavassa määrässä edistämällä
valtionbudjettimme laadinnan ja käsittelyn oikeiden perusteiden
selvittelemistä kieltämättä tehnyt maallemme tärkeän palveluksen.

1877-78 vuoden valtiopäivät aiheuttivat tavallaan valtiollisten

puolueidemme uuden ryhmityksen. Siinä puolueessa, jota oli tapana
sanoa "ruotsalaiseksi", oli tosin jo aikaisemminkin vallinnut
erimielisyyttä äärimäisyysryhmän eli "viikinkien" — nimi johtui 1870-
luvun alussa ilmestyneestä "Vikingen"-lehdestä — ja maltillisten
välillä, joiden jälkimäisten pää-äänenkannattajana oli Helsingfors
Dagblad, mutta joiden keskuudessa myös oli erinäisiä
puoluevivahduksia. Maltillisiin luettiin muuan LXI
(kuusikymmentäyksi) niminen valtiollis-kirjallinen seura, joka oli
ottanut nimensä 1861 vuoden valiokuntajulistuskirjan johdosta
syntyneen adressipuuhan muistoksi ja jonka johtomiehiä Mechelin
oli. Erimielisyys ruotsalaisen puolueen jyrkän ja maltillisen ryhmän
välillä esiintyi entistä selvemmin 1877 vuoden valtiopäivillä, jolloin
Dagbladin ryhmän enemmistö oli yhtynyt suomenmielisiin
asevelvollisuusasiassa ja kielikysymyksessäkin osottautunut
taipuvaiseksi suostumaan näiden toivomuksiin. Viikinkien taholla
katsottiin Dagbladin ryhmän olleen liian myöntyväinen ja varsinkaan
Mecheliniä ei pidetty kielikysymyksessä täysin "luotettavana".
Dagbladin ryhmä puolestaan alkoi ajatella järjestäytymistä erityiseksi
valtiolliseksi puolueeksi omine ohjelmineen ja käyttämällä nimeä
"liberaalinen puolue". Mechelin oli tämän aatteen innokkaita
kannattajia. Eräs hänen Finsk Tidskriftin 1879 v:n helmikuun vihossa
julkaisemansa kirjoitelma "De politiska partierna" puoltaa aatetta,
että kaikki ne, jotka maassamme tahtovat edistää kehitystä
vapaamieliseen suuntaan kaikilla yhteiskunnan toimialoilla, lähemmin
liittyisivät yhteen. Hän toivoo, että eri puolueiden maltillisista
aineksista voidaan muodostaa uusi keskustapuolue, joka
kielikysymyksessä omaksuu ohjelmakseen molempain kielten tasa-
arvoisuuden ja hylkää kumpaisenkin sortamisen. "Suomen
ruotsinkieliset eivät ole mikään Ruotsin lisäke, vaan elimellinen osa
Suomen kansaa; mutta maamme sivistynyt sääty tarvitsee
kumpaisenkin kotimaisen kielen taitoa." Arvostellen suomalaista
puoluetta hän havaitsee siinäkin olevan sekä jyrkkiä että maltillisia
aineksia ja pitää viimeksi mainittujen ja liberaalisen ryhmän
yhteistoimintaa mahdollisena, kunhan vain suomalaisella taholla
opitaan oikein tuntemaan liberaaliemme ja yleensä liberalismin
todelliset tarkoitusperät, joita hän tarkemmin selvittelee tehtyjä
hyökkäyksiä torjuen. — Tätä kirjoitelmaa arvostelivat
suomenmieliseltä taholta ankarasti G.Z. Forsman ynnä muut, mutta
tämä ei estänyt Mecheliniä yksissä neuvoin R. Lagerborgin ja R.
Castrénin kanssa laatimasta varsinaista ohjelmaa, joka julkaistiin
Helsingfors Dagbladissa joulukuun 5 p:nä 1880 53 kansalaisen
allekirjoittaman kiertokirjeen seuraamana. Ohjelma vaatii
laitostemme, varsinkin valtiollisten, kehittämistä, kuitenkin äkkiä
siirtymättä aivan uusiin oloihin. Perustuslaillinen järjestelmä on
maassamme varmemmin ja täydellisemmin toteutettava. Tärkeimmät
toimenpiteet tämän päämäärän saavuttamiseksi ovat
valtiopäiväkausien lyhentäminen, painovapauslain säätäminen,
valtiosäätyjen toimivallan laajentaminen valtion rahahallinnon alalla
sikäli, että menoarvion vaihteleva osa kokonaan tulee niiden
myötävaikutuksen varaan ja ettei hallitus yksin saa määrätä
minkäänlaista veroa, n.s. hallinnollisen lainsäädäntövallan tarkempi
rajoittaminen, hallituslaitosten tarkoituksenmukaisempi järjestely,
Suomen ja keisarikunnan unionisuhteen selvempi määrittely. —
Liberaalinen puolue tahtoo panna taloudellisiin ja raha-asiallisiin
kysymyksiin enemmän huomiota kuin niiden osaksi on tähän asti
tullut. Puolueen periaate, että yksilöt itse ovat taloudellisten etujensa
parhaat valvojat, ei tiedä sitä, että valtion on noudatettava
täydellistä passiivisuutta taloudellisen elämän kysymyksissä,
vaikkakin valtion tulee olla mitenkään häiritsevästi puuttumatta
yksityiseen yritteliäisyyteen. Valtion on edistettävä maanviljelystä,
teollisuutta ja kauppaa parantamalla niiden yleisiä ehtoja. Teknillisiä
ja kauppaoppilaitoksia perustamalla, kulkuneuvoja parantamalla,
järkevällä taloudellisella lainsäädännöllä, kauppasopimuksilla y.m.
valtio osaltaan edistää aineellista hyvinvointia rajoittamatta yksilöjen
toimintavapautta. — Liberaalinen puolue omaksuu kansanvaltaiset
periaatteet, mikäli ne tarkoittavat kaikkien tasa-arvoisuutta lain
edessä sekä sääty- ja henkilöetuoikeuksien poistamista, mutta
hylkää demagogian karkeaa, abstraktista tasa-arvoisuutta
tavoittelevan vaatimuksen, joka pyrkii poistamaan ne
luonnonlahjojen, kasvatuksen, sivistyksen, varallisuuden ja
vaikutuskyvyn aikaansaamat eroavaisuudet, mitkä luonnonlakien ja
kaikkien kansojen kokemuksen mukaan aina ovat olleet olemassa, ja
josta olisi seurauksena kaikkien ihmisten vajoaminen yhteiskunnan
alimmalle tasolle. — Puolue myöntää empimättä tarpeelliseksi, että
perustetaan riittävästi suomenkielisiä lyseoita, mutta tätä tarvetta ei
ole tyydytettävä supistamalla tahi sortamalla niitä kouluja, joissa
ruotsi on opetuskielenä. Kieli- ja kansallisuuskysymys ei saa olla
valtiollisen puoluejaon perustana eikä liioin määrätä valtiollisten
harrastusten suuntaa ja sisällystä. Liberaalien kanta tässä asiassa on
se, että kumpikin kieli on tunnustettava yhtä oikeutetuksi
maassamme ja että tähän on pantava tarpeeksi huomiota niin
koululaitosta järjesteltäessä kuin valtioelämässäkin. Ruotsi on
kotimainen kieli, joka ei ainoastaan ole sivistyneen säädyn
enemmistön, vaan osittain rahvaankin kieltämätön ja luonnollinen
äidinkieli, ja tulee sen saada säilyttää tämä asemansa. Se läheinen
suhde länsimaiden henkiseen elämään, johon olemme joutuneet sen
johdosta, että maamme toista kieltä ymmärretään Skandinavian
maissa ja että Suomessa esteettä voimme seurata näiden maiden
kulttuuria ja käyttää hyväksemme sen ilmauksia, vahvistaa meitä
eristetyssä asemassamme. Mutta ruotsinkielinen säätyläisluokka ei
silti saa osottautua nurjamieliseksi niille harrastuksille, jotka
tarkoittavat suomen kielen aseman kohottamista ruotsin kielen
tasalle. Itse se varsin suureksi osaksi polveutuu suomalaisesta
rahvaasta, se on solidaarinen koko kansakunnan kanssa; yhteinen
historiallinen kehitys on yhdistänyt kaikki Suomen asujamet yhdeksi
kansaksi, yhtenäiseksi valtiolliseksi kansakunnaksi. Suomen
sivistyneen säädyn, yleensä kaikkien kansalaisten, joiden toiminnalla
on jotakin merkitystä ruotsalaisen tahi suomalaisen kotiseudun piirin
ulkopuolellakin, on osattava maamme molempia kieliä. Suomen
kielen käyttäminen oikeuksissa ja virastoissa on toteutettava suomea
puhuvan väestön oikeutettujen vaatimusten ja tarpeiden mukaisesti.
Liberaalinen puolue tahtoo kielikysymyksessäkin työskennellä sen
kumpaisenkin kansanaineksen keskinäisen kunnioituksen ja hyvän
sovun puolesta, joka antaa jokaiselle kelvolliselle isänmaalliselle
työlle tunnustuksensa siihen katsomatta, käytetäänkö tässä työssä
ruotsin vai suomen kieltä.

Liberaalisen puolueen tarkoitusperää, kumpaiseenkin

kielipuolueeseen kuuluvain henkilöiden yhdistämistä yhteiseen
toimintaan vapaamieliseen suuntaan maamme yhteistä parasta
koskevissa kysymyksissä, ei kuitenkaan saavutettu.
Suomenmieliseltä taholta tehtiin kiivaita hyökkäyksiä ohjelmaa
vastaan, jonka Snellman julisti sisältävän vain joutavaa lorua. Hänen
mielestään tuli sivistyneen luokan ja kansan suomenkielisen pääosan
sulautua yhdeksi kansakunnaksi, ja sitä varten oli edellisen
omaksuttava jälkimäisen kieli. Siinäkin osassa suomenmielistä
puoluetta, missä ei tehty yhtä pitkälle meneviä vaatimuksia, peljättiin
että yleinen liittyminen liberaaliseen ohjelmaan liiaksi syrjäyttäisi ja
viivyttäisi sitä kieliolojen järjestelyä, jonka pikaista toteuttamista
pidettiin ylen tärkeänä. Se 20 vuoden aika, jonka kuluessa v. 1863
annetun lupauksen mukaan kysymys suomen kielen käyttämisestä
oikeuksissa ja virastoissa oli saatava ratkaistuksi, läheni loppuansa,