The Elements of Financial Econometrics 1st

Edition Jianqing Fan download

https://ebookultra.com/download/the-elements-of-financial-
econometrics-1st-edition-jianqing-fan/

Explore and download more ebooks or textbooks

at ebookultra.com
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookultra.com
for more options!.

New Developments in Biostatistics and Bioinformatics

Frontiers of Statistics 1st Edition Jianqing Fan

https://ebookultra.com/download/new-developments-in-biostatistics-and-
bioinformatics-frontiers-of-statistics-1st-edition-jianqing-fan/

Elements of Financial Risk Management Second Edition Peter

Christoffersen

https://ebookultra.com/download/elements-of-financial-risk-management-
second-edition-peter-christoffersen/

The Basics of Financial Econometrics Tools Concepts and

Asset Management Applications 1st Edition Frank J. Fabozzi

https://ebookultra.com/download/the-basics-of-financial-econometrics-
tools-concepts-and-asset-management-applications-1st-edition-frank-j-
fabozzi/

Financial Econometrics Modeling Market Microstructure

Factor Models and Financial Risk Measures 2011th Edition
G. Gregoriou
https://ebookultra.com/download/financial-econometrics-modeling-
market-microstructure-factor-models-and-financial-risk-
measures-2011th-edition-g-gregoriou/
SAQs for Dentistry Third Edition Kathleen Fm Fan & Judith
Jones [Fan

https://ebookultra.com/download/saqs-for-dentistry-third-edition-
kathleen-fm-fan-judith-jones-fan/

The Oxford Handbook of Bayesian Econometrics John Geweke

(Editor)

https://ebookultra.com/download/the-oxford-handbook-of-bayesian-
econometrics-john-geweke-editor/

The Elements of Teaching Second Edition Unknown

https://ebookultra.com/download/the-elements-of-teaching-second-
edition-unknown/

Econometrics 1st Edition Thomas Andren

https://ebookultra.com/download/econometrics-1st-edition-thomas-
andren/

Econometrics 1st Edition Jan Tinbergen

https://ebookultra.com/download/econometrics-1st-edition-jan-
tinbergen/
The Elements of Financial Econometrics 1st Edition
Jianqing Fan Digital Instant Download
Author(s): Jianqing Fan, Qiwei Yao
ISBN(s): 9787030433985, 703043398X
Edition: 1
File Details: PDF, 23.78 MB
Year: 2015
Language: english
The Elements of Financial
Econometrics
 
Mathematics Monograph Series 30

The Elements of Financial

Econometrics

Jianqing Fan Qiwei Yao

SCIENCE PRESS

Beijing
Responsible Editor: yuzhuo Chen

Copyright© 2015 by Science Press

Published by Science Press
16 Donghuangchenggen North Street
Beijing 100717, P. R. China

Printed in Beijing

All rights reserved. No part of this publication may be

reproduced, stored in a retrieval system, or transmitted in any
form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording or otherwise, without the prior written permission of
the copyright owner.

ISBN 978-7-03-043398-5 (Beijing)

Preface

This is an introductory textbook for financial econometrics at the master’s level.

Readers are assumed to have some background in calculus, linear algebra, statistics,
and probability, all at undergraduate level. Knowledge in economics and finance is
beneficial but not essential.
This book grew out of the lecture notes for the “Financial Econometrics” course
taught by Jianqing Fan for Master in Finance students at Princeton University since
2003 and for Master in Financial Engineering students at Fudan University since
2011. The audiences are always very broad with diverse background in mathematics,
physics, computer science, economics, or finance. Those talented students wish to
learn fundamentals of financial econometrics in order to work in financial industry
or to pursue a Ph.D. degree in related fields. The challenges are to give all of them
sufficient financial econometrics knowledge upon the completion of the class. This
text book is written with the aim to achieve such an ambitious goal.
We trust that the book will be of interest to those coming to the area for the
first time, to readers who already have economics and finance background but would
like to further sharpen their quantitative skills, and also to those who have strong
quantitative skills and would like to learn how to apply them to finance. Application-
oriented analysts will also find this book useful, as it focuses on methodology and
includes numerous case studies with real data sets. We purposely keep the level
of mathematics moderate, as the power of the quantitative methods can be under-
stood without sophisticated technical details. We also avoid the cook book style of
writing, as good understanding of statistical and econometric principles in finance
enable readers to apply the knowledge far beyond the problems stated in the book.
Numerical illustration with real financial data is throughout the book. We also indi-
cate, whenever possible, where to find the relevant R codes to implement the various
methods. Due to the nature of the subject, it is inevitable that we occasionally
step into more sophisticated techniques which rely on more advanced mathematics;
such sections are marked with “∗” and can be ignored for beginners. Most technical
arguments are collected in a “Complements” section at the end of some chapters,
ii Preface

but key ideas are left within the main body of the text.
What is financial econometrics? Broadly speaking, it is an interdisciplinary sub-
ject that uses statistical methods and economic theory to address a variety of quan-
titative problems in finance. These include building financial models, testing finan-
cial economics theory, simulating financial systems, volatility estimation, risk man-
agement, capital asset pricing, derivative pricing, portfolio allocation, proprietary
trading, portfolio and derivative hedging, among others. Financial econometrics is
an active field of integration of finance, economics, probability, statistics, and ap-
plied mathematics. Financial activities generate many new problems and products,
economics provides useful theoretical foundation and guidance, and quantitative
methods such as statistics, probability and applied mathematics are essential tools
to solve quantitative problems in finance. Professionals in finance now routinely
use sophisticated statistical techniques and modern computation power in portfolio
management, proprietary trading, derivative pricing, financial consulting, securities
regulation, and risk management.
When the class was first taught in 2003, there were very few books on financial
econometrics. The books that have strong impact on our preparation of lecture
notes are Campbell et al. (1997) and Fan and Yao (2003). With one semester of
teaching, we can only cover the important elements of financial econometrics. We
use this name as the title of the book, as it also reflects the modulus aspect of the
book. This allows us to expand this textbook to cover other fundamental materials
in the future. For example, “Simulation methods in finance” and “Econometrics of
continuous time finance” are taught at Princeton, but are not in this book nor in
Fudan’s financial engineering class due to time constraints. Another important topic
that we wish to cover is the analysis of high-frequency financial data.
The book consists of two integrated parts: The first four chapters are on time
series aspects of financial econometrics while the last five chapters on cross-sectional
aspects. The introduction in Chapter 1 sets the scene for the book: using two
financial price time series we illustrate the stylized features in financial returns.
The efficient markets hypothesis is deliberated together with statistical tests for
random walks and white noise. A compact view of linear time series models is
given in Chapter 2, including ARMA models, random walks, and inference with
trends. We also include a brief introduction on the exponential smoothing based
forecasting techniques for trends and momentum, which are widely used in financial
industry. Chapter 3 introduces various heteroscedastic volatility models. A compact
introduction to state space models including the techniques such as Kalman filter and
particle filters is included as an appendix. Chapter 4 contains some selective topics
in multivariate time series analysis. Within the context of vector autoregressive
models, we also introduce the topics such as Granger causality, impulse response
Preface iii

functions, and cointegration, as they play important roles in economics and finance.
The second begins with Chapter 5, which introduces portfolio theory and derives
the celebrated capital asset model. We also introduce statistical techniques to test
such a celebrated model and provide extensive empirical studies. Chapter 6 extends
the capital asset pricing model to multi-factor pricing model. The applications of
the factor models and econometrics tests on the validity of such pricing models are
introduced. In addition, principal component analysis and factor analysis are briefly
discussed. Chapter 7 touches several practical aspects of portfolio allocation and
risk management. The highlights of this chapter include risk assessments of large
portfolios, portfolio allocation under gross-exposure constraints, and large volatility
matrix estimation using factor models and covariance regularization. Chapter 8 de-
rives the capital asset pricing model from consumption, investment, and saving point
of view. This gives students different perspective on where the financial prices come
from and a chance to appreciate its differences from pricing financial derivatives.
Chapter 9 calculates the prices implied by the models of returns. It gives us an idea
of what the fundamental price of a stock is and how the prices are related to the
dividend payments and short-term interest rates.
Many people have been of great help to our work on this book. Early drafts
of this book has been taught to about over five hundred students and there are
our enthusiastic readers. In particular, we are grateful to Yingying Fan, Yue Niu,
Jingjing Zhang, Feng Yang, Weijie Gu, Xin Tong, Wei Dai, Jiawei Yao, Xiaofeng Shi,
and Weichen Wang for their gracious assistance of teaching Financial Econometrics
class at Princeton. Réne Carmona provides us his course outlines on Financial
Econometrics that helps the selection of the topics of the course. Many treatments
of ARIMA models are inspired by the lecture notes of George Tiao. Alex Furger
and Michael Lachans spend a great amount of their precious time to proof-read the
final version of the book. We are very grateful to their contributions and generosity.
We would like to thank to Yacine Ait-Sahalia and Yazhen Wang for stimulating
discussions on the topic and Shaojun Guo for formatting the references of the book.
We are indebted to Jiaan Yan for his encouragement and support to publish this book
in China and to Xiongwen Lu for inviting us to teach the course in Fudan University.
We would also like to thank to Yuzuo Chen for providing various editorial assistance.
Jianqing Fan’s research was generously supported by the National Science Foun-
dation and National Institutes of Health of the USA, and Academy of Mathematics
and System Science and National Center for Mathematics and Interdisciplinary Sci-
ences, Chinese Academy of Sciences.

December 2014 Jianqing Fan, Princeton

Qiwei Yao, London
The Elements of Financial Economics
Contents

Preface
Chapter 1 Asset Returns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1 Returns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.1 One-period simple returns and gross returns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.1.2 Multiperiod returns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.3 Log returns and continuously compounding . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.1.4 Adjustment for dividends . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4
1.1.5 Bond yields and prices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
1.1.6 Excess returns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.2 Behavior of financial return data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
1.2.1 Stylized features of financial returns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
1.3 Efficient markets hypothesis and statistical models for returns . . . . . . . . . . 16
1.4 Tests related to efficient markets hypothesis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
1.4.1 Tests for white noise . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 20
1.4.2 Remarks on the Ljung-Box test∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
1.4.3 Tests for random walks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 23
1.4.4 Ljung-Box test and Dickey-Fuller test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
1.5 Appendix: Q-Q plot and Jarque-Bera test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
1.5.1 Q-Q plot . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
1.5.2 Jarque-Bera test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
1.6 Further reading and software implementation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28
1.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
Chapter 2 Linear Time Series Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
2.1 Stationarity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
2.2 Stationary ARMA models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
2.2.1 Moving average processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
2.2.2 Autoregressive processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
2.2.3 Autoregressive and moving average processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 45
2.3 Nonstationary and long memory ARMA processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
vi Contents

2.3.1 Random walks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50

2.3.2 ARIMA model and exponential smoothing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
2.3.3 FARIMA model and long memory processes∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
2.3.4 Summary of time series models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 54
2.4 Model selection using ACF, PACF and EACF∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.5 Fitting ARMA models: MLE and LSE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
2.5.1 Least squares estimation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
2.5.2 Gaussian maximum likelihood estimation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61
2.5.3 Illustration with gold prices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63
2.5.4 A snapshot of maximum likelihood methods∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
2.6 Model diagnostics: residual analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
2.6.1 Residual plots . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 69
2.6.2 Goodness-of-fit tests for residuals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
2.7 Model identification based on information criteria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
2.8 Stochastic and deterministic trends . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 75
2.8.1 Trend removal . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
2.8.2 Augmented Dickey-Fuller test . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77
2.8.3 An illustration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79
2.8.4 Seasonality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 82
2.9 Forecasting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
2.9.1 Forecasting ARMA processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 84
2.9.2 Forecasting trends and momentum of financial markets . . . . . . . . . . . . . . . 89
2.10 Appendix: Time series analysis in R . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
2.10.1 Start up with R . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
2.10.2 R-functions for time series analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 98
2.10.3 TSA – an add-on package . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 99
2.11 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 100
Chapter 3 Heteroscedastic Volatility Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 104
3.1 ARCH and GARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
3.1.1 ARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 105
3.1.2 GARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 110
3.1.3 Stationarity of GARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
3.1.4 Fourth moments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 115
3.1.5 Forecasting volatility . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
3.2 Estimation for GARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
3.2.1 Conditional maximum likelihood estimation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 120
3.2.2 Model diagnostics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 122
3.2.3 Applications of GARCH modeling . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
Contents vii

3.2.4 Asymptotic properties∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131

3.2.5 Least absolute deviations estimation∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
3.3 ARMA-GARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 136
3.4 Extended GARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
3.4.1 EGARCH models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 138
3.4.2 Asymmetric power GARCH . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143
3.4.3 Excess returns and GARCH-in-Mean . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 146
3.4.4 Integrated GARCH model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147
3.5 Stochastic volatility models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 148
3.5.1 Probabilistic properties . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
3.5.2 Parameter estimation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 149
3.5.3 Leverage effects . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 152
3.6 Appendix: State space models∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
3.6.1 Linear models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
3.6.2 Kalman recursions for Gaussian models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 153
3.6.3 Nonlinear models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
3.6.4 Particle filters . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 158
3.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 160
Chapter 4 Multivariate Time Series Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
4.1 Stationarity and auto-correlation matrices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
4.1.1 Stationary vector processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 163
4.1.2 Sample cross-covariance/correlation matrices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165
4.2 Vector autoregressive models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 168
4.2.1 Stationarity . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
4.2.2 Parameter estimation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 170
4.2.3 Model selection and diagnostics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 173
4.2.4 Illustration with real data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 175
4.2.5 Granger causality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179
4.2.6 Impulse response functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 182
4.3 Cointegration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
4.3.1 Unit roots and cointegration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
4.3.2 Engle-Granger method and error correction models . . . . . . . . . . . . . . . . . 187
4.3.3 Johansen’s likelihood method∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
4.3.4 Illustration with real data . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
4.4 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
Chapter 5 Efficient Portfolios and Capital Asset Pricing Model . . . . . 201
5.1 Efficient portfolios . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
5.1.1 Returns and risks of portfolios . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
viii Contents

5.1.2 Portfolio optimization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202

5.1.3 Efficient portfolios and Sharpe ratios . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
5.1.4 Efficient frontiers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
5.1.5 Challenges of implementation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
5.2 Optimizing expected utility function . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
5.3 Capital asset pricing model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
5.3.1 Market portolio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 210
5.3.2 Capital asset pricing model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
5.3.3 Market β and its applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 214
5.4 Validating CAPM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215
5.4.1 Econometric formulation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 215
5.4.2 Maximum likelihood estimation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 216
5.4.3 Testing statistics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 218
5.5 Empirical studies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223
5.5.1 An overview . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 223
5.5.2 Fama-French portfolios . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 224
5.5.3 Further remarks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
5.6 Cross-sectional regression . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 227
5.7 Portfolio optimization without a risk-free asset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 228
5.8 CAPM with unknowing risk free rate . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 236
5.8.1 Validating the Black version of CAPM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
5.8.2 Testing statistics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
5.9 Complements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
5.9.1 Proof of (5.43) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
5.9.2 Proof of (5.48) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 240
5.10 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 241
Chapter 6 Factor Pricing Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
6.1 Multifactor pricing models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
6.1.1 Multifactor models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
6.1.2 Factor pricing models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 249
6.2 Applications of multifactor models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 250
6.3 Model validation with tradable factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
6.3.1 Existence of a risk-free asset . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
6.3.2 Estimation of risk premia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
6.3.3 Testing statistics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 253
6.3.4 An empirical study using Fama-French portfolios . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 256
6.3.5 Absence of a risk-free asset∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258
6.4 Macroeconomic variables as factors∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260
Contents ix

6.5 Selection of factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 261

6.5.1 Principal component analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 262
6.5.2 Factor analysis∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 267
6.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
Chapter 7 Portfolio Allocation and Risk Assessment . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
7.1 Risk assessment of large portfolios . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 272
7.1.1 Stability of a portfolio . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 273
7.1.2 Stability and risk approximations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 274
7.1.3 Errors in risk assessments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 279
7.1.4 Representative portfolios with a given exposure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 281
7.2 Estimation of a large volatility matrix . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 282
7.2.1 Exponential smoothing . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 282
7.2.2 Regularization by thresholding . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 284
7.2.3 Projections onto semi-positive and positive definite matrix spaces . . . . 287
7.2.4 Regularization by penalized likelihood∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 288
7.2.5 Factor model with observable factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 291
7.2.6 Approximate factor models with observable factors . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295
7.2.7 Approximate factor models with unobservable factors . . . . . . . . . . . . . . . 298
7.3 Portfolio allocation with gross-exposure constraints . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301
7.3.1 Portfolio selection with gross-exposure constraint . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 302
7.3.2 Relation with covariance regularization∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 305
7.4 Portfolio selection and tracking . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 306
7.4.1 Relation with regression . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 306
7.4.2 Portfolio selection and tracking . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307
7.5 Empirical applications . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 308
7.5.1 Fama-French 100 portfolios . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309
7.5.2 Russell 3000 stocks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 311
7.6 Complements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 312
7.6.1 Proof of Theorem 7.2 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 312
7.6.2 Proof of Theorem 7.3 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313
7.6.3 Proof of (7.48) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313
7.7 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 314
Chapter 8 Consumption based CAPM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 316
8.1 Utility optimization . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 316
8.2 Consumption-based CAPM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319
8.2.1 CCAPM . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319
8.2.2 Power utility . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 321
8.3 Mean-variance frontier∗ . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 325
x Contents

8.4 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 327

Chapter 9 Present-value Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328
9.1 Fundamental price . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328
9.2 Rational bubbles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 330
9.3 Time-varying expected returns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 332
9.4 Empirical evidence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 336
9.5 Linear regression under dependence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 344
9.6 Exercises . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 346
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 348
Author Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 358
Subject Index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362
List of Figures

1.1 Plots of log returns against simple returns of the Apple Inc . . . . . . . . . . . . . . 3
1.2 Yield spreads and returns of bonds . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.3 Daily, weakly and monthly returns of S&P 500 index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.4 Daily, weakly and monthly returns of Apple stock . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.5 Histograms and Q-Q plots of log returns of S&P 500 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
1.6 Histograms and Q-Q plots of log returns of Apple stock . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.7 ACF of log-, squared and absolute returns of S&P 500 . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
1.8 ACF of log-, squared and absolute returns of Apple stock . . . . . . . . . . . . . . 12
1.9 Tail distributions of S&P 500 index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14
1.10 VIX and S&P 500 index . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
1.11 Relationship among different processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
1.12 Ljung-Box and Dickey-Fuller tests . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26
2.1 Time series plot and sample ACF plot of four moving-average
processes of different orders . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
2.2 Time series plot and sample PACF plot of 4 autoregressive processes . . . 44
2.3 Five stationary time series with the same marginal distribution . . . . . . . . 47
2.4 Sample ACF and PACF for five stationary time series plotted in
Figure 2.3 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
2.5 Relationship among different processes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 50
2.6 Time series plot and ACF of a random walk . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 52
2.7 The yields of a basket HY bonds and their differences . . . . . . . . . . . . . . . . . . 53
2.8 A schematic overview of time series models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 55
2.9 Plots for the daily gold prices and their differences . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 64
2.10 Daily gold prices and their one-step-ahead predicted prices . . . . . . . . . . . . 66
2.11 Good and bad residual patterns . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70
2.12 Diagnostic plots for daily gold prices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 71
2.13 Diagnostic plots for daily gold prices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
2.14 Q-Q plot of the residuals from fitted ARIMA models for the daily
gold prices . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 72
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
Förhållanden) nimisen kirjassarjan. Hän tuomittiin, kuten tunnettu,
1838 vankeusrangaistukseen syystä, että oli tehnyt hyökkäyksiä
Kaarlo Juhanan hallitusta vastaan; siitä johtui Tukholmassa suuria
kansanmeteleitä ja muita selkkauksia ja kirjakauppoihin tulvi
kaikenlaisia lentokirjoja ja häväistyskirjoituksia. Näitä kaikkia sekä
tapauksia että kirjasia seurasimme me, isä ja pojat, suurimmalla
jännityksellä, kooten talteen jokaisen tuollaisen lentokirjan.
Crusenstolpea pidettiin etevänä kirjailijana ja kun hän sitten 1840
Vaxholman linnasta rupesi julkaisemaan historiallis-romantillista
kuvaustaan "Morianen" niin hankki hän ihailijoilleen verrattoman
nautinnon.

Valtiollinen lentokirjanen, samanaikainen kun Crusenstolpen vihot,

mutta niistä aivan syrjässä, oli entisen Helsingin professorin Isr.
Hvasserin ruotsinkielinen kirjanen "Liittoneuvotteluista Ruotsin ja
Venäjän välillä 1812". Siinä kirjasessa otettiin ensi kerran vakavan
käsittelyn alaiseksi Suomen valtiollinen asema jälkeen v. 1809. Tämä
kirja oli tietysti, kuten melkein kaikki, mitä silloin ilmestyi valtiollista
ja historiallista, senssuurin kieltämä kirja, mutta siltä sen sai
lukeakseen jokainen, joka halusi. Vaan millään erinomaisella
lämmöllä sitä ei, mikäli muistan, vastaanotettu. Se käsitys valtio-
oikeudellisesta asemastamme, jota Hvasser tässä teoksessaan ja
seuraavana vuonna vastineeksi Geijerille julkaisemassaan
kirjoituksessa "Porvoon valtiopäivistä ja Suomen asemasta 1812"
esitti, oli kyllä miltei täydellisesti sama kuin se, joka parin
vuosikymmenen perästä pääsi ja sittemmin yhä edelleen Suomessa
jäi yleiseksi. Mutta silloin ei vielä yleisö Suomessa ollut tällaiselle
käsitykselle kypsi: epäilemättä pidettiin Hvasseria suurena
haaveilijana. Pitäisihän kyllä, niin arveltiin, asemamme oikeastaan ja
oikeuden mukaan olla sellaisen kuin hän sanoo, mutta emme uskalla
ajatella, että se todella sellainen on. Kuinka syvälle valtiolliseen
epäilykseen, että en sanoisi epätoivoon, siihen aikaan oli vajottu, sen
osoittaa m.m. A. I. Arvidssonin, salanimellä Pekka Kuoharinen,
Hvasseria vastaan kirjoittama perin pessimistinen lentokirja "Suomi
ja sen tulevaisuus", jota maassamme ymmärrettiin paljo paremmin,
jopa siihen määrään, että sitä levisi kolme painosta. Samaa
kysymystä valaisi kumminkin parin vuoden perästä uusi Tukholmassa
ilmestynyt lentokirja "Suomen nykyinen valtiomuoto", tekijänä Olli
Kekäläinen. Tämä kirja, jota nimilehdellä sanottiin "yritykseksi
yhdistää herrojen Hvasserin ja Pekka Kuoharisen toisistaan eroavia
käsityksiä", tutki kysymystä vakavasti valtio-oikeudelliselta kannalta
ja tärkeimmissä kohdissa myönsi se Hvasserin olevan oikeassa. Tätä
kirjasta pidettiin sitä suuremmassa arvossa, kun sen yleensä luultiin
olevan silloisen professorin J. J. Nordströmin kirjoittaman, — tätä
miestä jo silloin pidettiin auktoriteettina. Nordström oli tosin varmasti
kieltänyt olevansa kirjan tekijä, mutta kun hän lienee sen sisällön
täydelleen hyväksynyt, elivät useat hänen lähimmät ystävänsäkin
kauan siinä uskossa, että hän sittenkin oli lentokirjan isä, vaikka hän
valtiollisista syistä tahtoi kieltää sen. Vasta parinkymmenen vuoden
perästä Arvidssonin kuoleman jälkeen selvisi kaikille, että Olli
Kekäläinen oli sama mies kuin Pekka Kuoharinen ja että siis
Arvidsson tuossa jälemmässä lentokirjassa, tarkemmin tutkittuaan ja
mietittyään asioita, oli polemiseerannut itseään vastaan ja kumonnut
omat väitteensä. Mutta tämän salaisuutensa hän, veitikkamaisesti
niinkuin ainakin, säilytti tarkoin omanaan aina kuolemaansa asti.

*****

Olen kertonut siitä, mitä olin tilaisuudessa kotonani lukemaan,

vaan koululuvuistani en ole vielä kertonut. Koulua kävin myöskin
kotonani. Niinkuin paljoa muuta siihen aikaan harjoitettiin
opetustakin kodeissa jonkunlaisena kotiteollisuutena. Talossa oli
poika, joka oli filosofian maisteri; olihan siis ihan selvää, että hänen
tuli opettaa kahta nuorempaa veljeään, niinsanottuja "pikkupoikia",
joista toinen oli yksitoista toinen kuusitoista vuotta häntä nuorempi.
Niin olivat vanhempani ajatelleet ja niin he lähettivät minut, kun olin
ehtinyt kuuden ja puolen vuoden ikään, Frans-veljen vinttikamariin
lukemaan läksyjä. Sitä ennen olin ominpäin oppinut sisäluvun ja
kirjoitustaidon ja nyt piti ruveta lukemaan Stenhammarin
maantiedettä, Strelingin Latinan kielioppia, Hübnerin Piplian
historiaa, Lindblomin Katkismusta, Ekelundin Vanhanajan historiaa,
Euklideen Laskuopin alkeita j.n.e. Eräässä nurkassa istuin siellä
pöydän ääressä, toisessa nurkassa istui veli Otto ja pari vierasta
poikaa, ja niin luettiin läksyjä sekä aamu- että iltapuoleen, kunnes
meitä ruvettiin kuulustelemaan; s.o. me luimme, kun vanhin veli oli
kotona, vaan leikimme ja metelöimme, niinpian kuin hän huoneesta
läksi. Siihen tapaan "pikku poikain" opetusta jatkettiin, kunnes he
16-vuotiaina ainoan opettajansa koulutodistuksella varustettuina
laskettiin suorittamaan ylioppilastutkintoa.

Yksityisopetus oli siihen aikaan hyvin tavallista. Julkisia

oppilaitoksia ei ollut monta eikä nekään olleet sellaisia, että olisivat
nauttineet yleistä luottamusta. Helsingin ainoa valtionkoulu, jota
arkipuheessa sanottiin "suureksi kouluksi", oli erityisesti huonossa
maineessa. Vielä 1830-luvun alkupuolella olivat sen enimmät
opettajat tunnetut lasinkallistajiksi ja vanhassa kivisessä koulutalossa
läiskivät sormipatukat alituiseen, korvaten mitä opettajilta puuttui
moraalista voimaa ja opettajakykyä. Koulun oppilaat olivat
enimmäkseen kaupungin käsityöläisten ja köyhempäin porvarien
sekä pikkuvirkamiesten poikia. Ylemmät virkamiehet sekä muuten
vanhemmat sivistysperheet eivät siihen poikiaan panneet, vaan
käyttivät mieluummin kotiopettajia. Vaan kun 1831 uusi ja
ajanmukaisesti järjestetty yksityisopisto. "Lyseo", alkoi
vaikutuksensa, tulvivat vähitellen mainittujen säätyluokkain pojat
sinne. Tämä lyseo, jonka pitkä ja aika-ajoin loistava elämä vasta
vuoden 1890 paikkeilla päättyi, oli peräisin samasta Suomen
henkisessä viljelyshistoriassa muistettavasta nuorten akateemikkojen
piiristä, n.s. "Lauvantaiseurasta", josta Suomalaisen kirjallisuuden
seurakin samoihin aikoihin syntyi. Uuden opiston johtajaksi saatiin
tunnettu pedagoogi A. A. Laurell ja opettajina toimi siinä muitten
joukossa Runeberg, Nervander ja Snellman. Eipä ihme, että koulu sai
oppilaita, ja innostuneita oppilaita, varsinkin kun siinä koulussa
"patukkaa" hyvin harvoin käytettiin, — sillä rangaistiin ainoastaan
niitä, jotka suorastaan jo olivat joutuneet "lain ulkopuolelle". Tässä
lyseossa kävivät veljeni ja minun melkein kaikki samanikäiset toverit:
sinne ikävöimme usein mekin. Mutta me olimme nyt kerran tuomitut
"privatisteiksi" ja saimme ainoastaan toveriemme kertomuksista
tiedon heidän vehkeistään ja leikeistään ja saatoimme ainoastaan
syrjästä ihailla noita alituisia katukahakoita "rottain"
(suurkoululaisten) ja "kissain" (lyseolaisten) välillä sekä niissä tehtyjä
urostekoja.

Tyttöjä varten — lisäänpähän sen tähän — ei valtio silloin vielä

ollut kouluja perustanut. Helsingin varakkaimpain perheiden tyttäret
saivat opetusta yksityisissä pienissä n.s. "pensionaateissa", taikka
pidettiin heitä varten kotiopettajattaria. Korkeita vaatimuksia tällä
opetuksella ei vielä ollut. Pääasia oli ranskan ja saksan kielen
oppiminen: kotiopettajattaret olivat siitä syystä usein kotosin
Viipurista, jossa saksa vielä oli pääkielenä, taikka Räävelistä tai
muualta ulkomailta. Alemman porvariston ja sen veroiseen
säätyluokkaan kuuluvain kansalaisten tyttärien koulunopetuksesta ei
tietääkseni koskaan ollut puhettakaan.

*****
 Olen muualla[7] kuvannut 1830-luvun Helsingin perhe- ja
seuraelämää enkä siis tätä ajan luonnetta tässä valaise. Mutta
koetan muististani luetella muutamia henkilöitä, joita usein näin ja
kuulin, joko heidän käydessä kotitalossani taikka muualla.

Kun isäni itse oli ollut soturi ja palveli sotilastoimituskunnassa ja

sotaväen leskein ja orpojen rahastossa, oli hän paljo
kanssakäymisissä sotilashenkilöjen ja entisten sotilaitten kanssa, eri
ikäisten ja arvoisten. Runeberg ei silloin vielä ollut laulanut,
"voittojemme, surujemme ja kunniamme kulta-ajoista", vaan kyllä
me lapset jo silloin osasimme kunnioituksella katsella tuon sodan
vielä eläviä sankareita, vielä usein niitä näki harmajapäisinä ja
sinikeltainen kunnianauha rinnassa taikka kaulalla.

Yksi niitä, joita usein näin, oli kenraalimajuri Kustaa Adolf

Ehrnrooth. Hän oli silloin jo virastaan erossa ja poikkesi usein isäni
luona, käydessään Helsingissä Sestan kartanostaan, jossa hän
vanhuuden päiviään vietti. Ei hän sentään vielä erittäin vanha ollut:
nuorena oli hän arvoasteissa ylennyt. Vänrikin arvonimi hänellä oli jo
lapsena ja 24-vuotiaana hänestä oli tullut Savon jalkaväessä majuri
eikä hän vielä ollut 30-vuotias, kun hän urostekojensa palkaksi
sodassa, erityisesti Oravaisten tappelussa, jossa hän haavoittui, sai
ruotsalaisen Miekkaritarikunnan suuren ristin. Kun sitten Suomen
sotaväki uudelleen järjestettiin, tuli hänestä toisen
jalkaväkirykmentin päällikkö sekä, Aleksanteri I:sen käydessä
Parolan nummella 1819, kenraalimajuri ja parin vuoden perästä
Suomen sotaväen divisioonapäällikkö. Suureksi suruksi alaisilleen
pyysi hän kumminkin jo 1826 eroa virastaan — jonkun
erimielisyyden johdosta, joka oli sattunut hänen ja
kenraalikuvernööri Zakrevskin välillä. Tämä loistava ja mainehikas
elämänura vaikutti, että miestä suurin silmin ja suurimmalla
kummastuksella katsottiin. Vartaloltaan hän ei mikään erittäin
mahtava ollut, lyhyenläntä, hennonlainen. Eikä hän käytöksestään
päättäen näyttänyt vaativan sotilallista nöyryyttä; hän oli suora mies,
vilkas ja puhelias. "Hän oli soturi ja kansalainen näiden sanain
parhaassa merkityksessä, tunsi ainoastaan velvollisuutensa ja teki
ainoastaan, mitä piti oikeana", sanotaan hänestä eräässä hänen
elämäkerrassaan. Eikä muuta hänestä hänen eläessäänkään kuultu.

On hyvin yleiseen luultu, että Ehrnrooth on ollut Runebergin

mallina hänen kuvatessaan "kenraalia" "Vänrikin markkinamuistossa"
ja että tositapaus oli tarinan pohjana. Tämä on kumminkin
epäilemättä erehdys. Sitävastoin on Runeberg antanut hänen
terävän kielensä Ranttilan iloisissa pidoissa tehdä ivaa
"Sotamarskista".

Toisenkin Vänrikin tarinoissa lauletun, nimittäin G. J. von Konoffin,

sain usein nähdä ja kuulla. Hänkin oli nyt maanviljelijänä Kemiössä ja
kun hän joskus kävi Helsingissä, kävi hän isäänikin tervehtimässä.
Samaa kunnioitusta kuin Ehrnrooth ei tosin v. Konoff nauttinut; vaan
jos tiesin, että tuo vanha tähtirintainen porilainen oli talossa, niin
totta keksin minä jotakin asiaa isän huoneeseen saadakseni ihailla
hänen pitkiä kirouksiaan ja hänen kuuluisia, satumaisia
kertomuksiaan. Tunnettu on hänen monolooginsa, kun hän eräänä
sunnuntaiaamupäivänä ajoi mustalla hevosella avantoon: "Niin piti
tuon mustan saatanan siis vetää minut alas tänne helvettiin, juuri
kun kaikki pirut ovat kirkossa, ettei yhtään perkelettä ole, joka tulisi
avuksi". Sitä en tietysti ole itse kuullut, mutta kyllä paljo muita
melkein yhtä maustettuja juttuja. Siihen aikaan oli tosin hyvin
tavallista, että ihmiset ylpeilivät siitä, jos osasivat lasketella
peräkkäin niin paljo kirouksia kuin suinkin, mutta ei se taito
kumminkaan ollut nuorisosta kovinkaan kunnioitettavaa, sen voin
vakuuttaa. Jos joku minulle silloin olisi sanonut, että tästä v.
Konovista, joka istui isäni sohvannurkassa, nuuskaa nenässä, huuli
lerpallaan ja kiroili, tulisi runoutemme kuolemattomaksi laulama
sankari, — silloin olisi pieni ymmärrykseni varmaankin seisattunut.

Useita muita muistan vielä v:n 1808 sotavanhuksia, joista runoilija

ei ole laulanut. Näiden joukossa oli kaksi setääni, Gustaf ja Berndt
Schauman, joilla molemmilla oli urhoudesta saatu Miekkaritarikunnan
kultamitali. Nuo kunniarahansa olivat he ansainneet toinen
Alavuudella, toinen Ruonan sillalla, molemmat ollen Turun
pataljoonassa ajutantteja. Sodan jälkeen ei kumpanenkaan ollut
tahtonut uudelleen astua sotapalvelukseen; he eivät ottaneet
palvelusta, niinkuin edellä mainitsemani miehet, uudelleen
järjestetyssä sotaväessä, vaan jäivät sodan jälkeen asumaan
virkataloihinsa, vanhempi kapteenin- ja nuorempi luutnantin-
arvonimellä. Taloudelliset vaikeudet pakottivat heitä kumminkin
vanhoilla päivillä koettamaan pienillä siviiliviroilla parantaa
toimeentuloaan. Vanhemmasta tuli Naantalin postimestari ja
nuoremmasta ensiksi saman kaupungin ja sitten Uudenkaupungin
viskaali. Vaikka he olivatkin näin vaatimattomissa viroissa, eivät heitä
kumminkaan syrinkarin kohdelleet entiset toverit, joiden oli
onnistunut, tinkien omantuntonsa kanssa, sotilasuralla saavuttaa
korkeampia arvoja, koreita ritarimerkkejä ja loistavia eläkkeitä.

Mutt'ei ainoastaan upseereja, vaan myöskin sotamiehiä entisestä

Suomen sotajoukosta kävi usein talossamme. Kolme, neljäkin
kymmentä vuotta sodan jälkeen ilmestyi sinne aina toisinaan joku
harmaapäinen sotavanhus, repaleisessa taskussaan paperi, joka
hänet oikeutti saamaan sen vuotuisen rovon, joka sotilasrahastosta
oli myönnetty vanhoille ja halttauneille entisille sotilaille. Nämä
vanhat, usein kunnianarvoisen näköiset miehet, olivat jalan,
leipäsäkki olalla, kulkeneet talvipakkasessa kuusikymmentä,
seitsemänkymmentä, jopa lähes satakunta peninkulmaa Karjalan ja
Pohjanmaan kaukaisimmilta kulmilta hankkiakseen itselleen sen
pienen eläkkeen, joka heille annettiin, — muistaakseni
kaksikymmentä taikka viisikolmatta pankkoruplaa. Jos heiltä
kysyttiin, miks'eivät ennen olleet tätä apua pyytäneet, niin he
vastasivat, että niinkauan kuin voimat vielä olivat työhön riittäneet,
olivat he tahtoneet auttaa itseään turvautumatta tähän keinoon. Ja
kun he olivat eläkekirjansa saaneet, olivat he heti valmiit lähtemään
tuolle pienelle kävelymatkalle takasin — Kemiin tai Kuhmoniemelle
taikka vielä edemmäs. Kunnioituksella näitä sotavanhuksia katsottiin,
mutta ei vielä samalla ihailulla, kuin pari vuosikymmentä
myöhemmin, jolloin heistä Vänrikki oli laulanut.

Eräs senaikuisen Helsingin merkillisimpiä henkilöitä oli tuo

valtiollinen veteraani, todellinen valtioneuvos Johan Albert
Ehrenström. Pitkä, pulska herra, joka kerran oli seisonut rauta
kaulassaan Tukholman Pakkatorilla ja sieltä viety telotuslavalle,
mutta saanut armon — siinäpä oli pojalle jotakin katsottavaa ja
ihailtavaa. Hän oli jo vanha. 30-luvulla oli hän jo 70-vuotias, mutta
vielä oli hän hyvin sen kuvansa näköinen, joka oli siinä Wienissä
1803 tehdyssä vaskipiirroksessa, jossa näkyivät nuo kolme
salaliittolaista ystävystä Armfelt, Aminoff ja Ehrenström yhdessä.
Täydellisen hovimiehen ja valtiomiehen luonne näkyi koko hänen
olemuksestaan; ei tarvinnut kysyä, kuka hän oli, joko hänet näki
hienona ja kunniamerkeillä varustettuna, joskin vuosien
taivuttamana, astuvan johonkin juhlaseuraan, taikka kun hän,
karhunnahkaiseen turkkiinsa kiedottuna, päässään matala,
leveälierinen silinterihattu, ajoi kaksivaljakollaan, edessä kuski,
takana lakeija, molemmilla hopeareunaiset, vaaleansiniset livree-
puvut. Jo puolivälissä 20-lukua oli hän eronnut senaatista, jonka
jäsenenä hän useina vuosina oli ollut, ja Helsingin kaupungin
uudisrakennuskomiteasta, jonka puheenjohtajana hän v:sta 1812
asti oli ollut pääkaupunkimme jos ei perustajana niin ainakin
järjestäjänä. Mitä Ehrenström suurella tarmolla, harvinaisella
työkyvyllä ja kehittyneellä kauneudenaistillaan oli tehnyt luodakseen
uudelleen tämän Helsingin, (joka oli hänenkin syntymäkaupunkinsa),
se hänen eläessään jo kylläkin tunnettiin, vaikka useiden
kaupunkilaisten pikkumaisuus ja itsekkyys antoikin hänelle palkaksi
enemmän moitetta kuin kiitosta. Nykysin on hänen toimensa jo
jotenkin unhotettu. Vaan ei kulune kauvoa, ennenkuin hänen
toimintansa todistukset kaivetaan esiin arkistojen kätköistä ja
Ehrenströmille tunnustetaan se paikka Helsingin kaupungin
historiassa, joka hänelle oikeutta myöten on tuleva. — Hän asui
vanhoilla päivillään Kasarmintorin varrella — nyk. n:o 6 Etelä
Makasiinin katu. Siellä hän kirjoitteli elämänsä muistiinpanoja, jotka,
samoin kuin muut paperinsa, hän testamentin kautta luovutti
Upsalan yliopistolle, jotta ne viidenkolmatta vuoden perästä hänen
kuolemansa jälkeen (hän kuoli 1847) avattaisiin ja julaistaisiin. Tämä
hänen toivomuksensa onkin täytetty.

Toinenkin entinen Ruotsin hovimies ja vanhanaikainen kustaviaani,

jota usein nähtiin ja josta paljo puhuttiin, oli salaneuvos, vapaaherra
Vilhelm Klinckowström. Hän oli hyvin ylhäistä sukua: hänen isänsä oli
ollut ylimarsalkka ja "ylhäisyys" kuningatar Fredrikan hovissa, hän oli
tuon kuuluisan valtiomiehen, valtioneuvoksen F. A. von Fersenin
tyttärenpoika ja roistoväen v. 1810 Tukholman kadulla surmaaman
valtiomarskin kreivi Aksel v. Fersenin sisarenpoika. Syystäpä oli hän
nopeasti sotilasuralla ylennyt ratsuväen överstiksi, Kaarlo XIII:nen
yliajutantiksi ja tämän puolison kamariherraksi. Vaan jo 1815 hän oli
lähtenyt pois loistouriltaan Ruotsista, en tiedä mistä syystä, ja
siirtynyt onneaan hakemaan Suomesta. Ja seuraavana vuonna jo
hänet nimitettiinkin kamariherraksi Venäjän hoviin: 1820 tuli hänestä
Viipurin maaherra ja 1825 pääsi tuo ruotsalainen parooni jäseneksi
senaatin talousosastoon, jossa hän sitten pysyi yli 20 vuotta. — Hän
oli uljas kasvultaan, käytös hieno ja kasvot kauniit ja saattoi hän siis,
jos kukaan, edustaa, jonka hän lieneekin käsittänyt ainoaksi
tehtäväkseen senaatissa. Valtioasiat hän otti kevyeltä kannalta
niinkuin kaiken muunkin: huolenpitonsa omisti hän keisarillisen
palatsin sisustukseen, joka onkin hänen luomansa, uusien eri
virastojen virkamiesten vormutakkien piirustusten laatimiseen ja
muuhun sellaiseen. Jos kumminkin jotakin pahaa oli tapahtunut, s.o.
jos oikeutta jollain tavoin oli loukattu tai maan parasta syrjäytetty,
niin uskottiin usein, että Klinckowström oli ollut siinä mukana. Sillä
jos hänen kevyt luonteensa ei senaatissa paljoa painanut, niin painoi
hänen vaikutuksensa sitä enemmän Pietarissa, Hovipiireissä ja
erityisesti tuossa vaikutusvoipaisessa Mihailowin palatsissa oli hän
suosittu vieras ja sukkelalla ja lepertävällä kielellään, jolla miltei oli
oikeus sanoa kenelle tahansa mitä tahansa, oli hän hankkinut
itselleen sukkeluutta rakastavan kenraalikuvernöörin, ruhtinas
Mentschikoffin erityisen suosion. Perinpohjin suunnitelluista
pyrinnöistä, joko sitten hyvään tai pahaan päin, ei luullakseni
Klinckowströmiä koskaan syytetty. Hän oli vain kevytmielinen
kaikessa: muuta hän ei lie tavotellut, kuin säilymistä korkeimpain
suosiossa, tilaisuutta nauttia epikurealaista elämää ja antaa kielensä
epäilyttäväin sukkeluuksien loistella seurapiireissä. Taidetta ja
kirjallisuutta hän pintapuolisesti harrasti, hänen seinillään oli joukko
arvokkaita tauluja, isoksi osaksi perittyjä perhemuotokuvia, ja hänen
suurenlainen kirjastonsa kuuluu sisältäneen koko täydellisen
kokoelman sellaista ranskalaista kirjallisuutta, joka salaten
painopaikkaansa ilmoitti ilmestyneensä "Cyteressä", "Luxuripolissa"
j.n.e. Myöskin puutarhanhoitoa hän todellisen ylimyksen tavoin
harrasti. Helsingissä perusti hän ensiksi itseään varten suurenlaisen
puutarhan n.s. Punanotkoon, josta sitten tehtiin Kaartin pataljoonan
ampumarata, ja sitten lunasti hän sen suuren tontin Elisabetintorin
varrelta, jossa Uudenmaanpataljoonan kasarmi nyt on, rakensi sen ja
perusti niemelle suuren puutarhan. Mutta mitä hänen
kauneudenaistinsa uhrasi näihin laitoksiin, sen sai Suomen valtio
sittemmin kalliisti maksaa. Punanotkon puutarhan lunasti hallitus
suurella hinnalla kaartinpataljoonaa varten ja Elisabetintorin varrella
olevan talon osti niinikään kruunu (paroonin kuoleman jälkeen)
kasarmiksi venäläistä junkkarikoulua varten. Runsailla eläkkeillä y.m.
ylimääräisillä määrärahoilla ja palkkioilla vahvistettiin muuten vähä
väliä valtiorahastosta tuon mukavasti elävän hovimiehen kassaa.

Ajalle kuvaavana — joskaan se ei ole ollut aivan tavatonta

myöhempinäkään aikoina — mainittakoon vielä, että tuosta entisestä
ruotsalaisesta ratsuväen upseerista yhtäkkiä (1841) tehtiin
insinöörikenraali. Todellisena valtioneuvoksena ja hovimestarina kuoli
hän vihdoin 1850.

Ensimmäisestä vaimostaan, englannittaresta, oli Klinckowström jo

aikusin eronnut. Mutta oltuaan pari vuosikymmentä vapaana
avioliiton kahleista, joutui hän 63 vuotiaana niihin taas: käydessään
Pietarissa meni hän kihloihin erään Helena Paulownan hovinaisen
kanssa, jolle, miehen kuoleman jälkeen ja tämän suurten ansioiden
muistoksi, Suomen valtio sai hänen eläessä leskenä Saksassa, lähes
40 vuoden kuluessa maksaa 8,000 markan vuotuisen eläkkeen.

*****

Eräs sen ajan ylhäisiä, joka komealla vartalollaan ja vakavalla

luonteellaan vaikutti jokaiseen, joka hänet tunsi, oli ent.
prokuraattori, salaneuvos Carl Walleen. Jo hänen ollessa nuori
hovioikeuden virkamies olivat hänen harvinaiset taitonsa ja lahjansa
tulleet tunnustetuiksi ja hän oli, vaikka vasta 27 vuoden vanhana,
ollut yksi niistä neljästä lakimiehestä, jotka suomalaisen lähetystön
puheenjohtaja Pietarissa vapaah. O. Mannerheim ehdotti
Aleksanterille Suomen asiain valtiosihteeriksi. Senjälkeen kuin
Rehbinder oli tähän paikkaan otettu, kutsui hän ystävänsä Walleenin
Pietariin auttamaan itseään asiain käsittelyssä ja valmistamisessa; ja
kun 1811 komitea Suomen asioita varten perustettiin, valittiin hän
sen jäseneksi. Sieltä siirtyi hän 1816 Viipuriin sikäläiseksi toiseksi
maaherraksi läänin yhdistymisen jälkeen Suomeen; ensimmäinen oli
ollut tuo suuri isänmaan ystävä Carl Stjernvall, jonka lesken kanssa
hän ennen pitkää meni naimisiin. Oltuaan sen jälkeen kaksi vuotta
jäsenenä senaatin talousosastossa oli hän 1822 tullut Gyldenstolpen
jälkeen prokuraattoriksi ja tällä tärkeällä paikalla pysyi hän sitten yli
30 vuotta eli vuoteen 1854 asti, jolloin hän ijäkkäänä miehenä otti
eronsa. Juoksevista prokuraattorintoimista oli hän kumminkin vapaa
melkein koko sen ajan, jolloin hän johti n.s. lakikomisioonin yli 20-
vuotisia, mutta — sanokaamme se suoraan — onneksi miltei
hedelmättömiä töitä.

Vaikkei suvultaan oli Walleen (hän korotettiin sittemmin

vapaaherraksi) taipumuksiltaan ja perhesuhteiltaan täydellinen
ylimys. Että hän Suomen valtiollisen aseman suhteen oli samalla
isänmaallisella kannalla kuin kreivi Rehbinder, sen voi päättää heidän
tunnetusta ystävyydestään ja vilkkaasta kirjeenvaihdostaan — he
kirjoittivat tavallisesti syrjässä postista ja sen silloisista johtajista,
Ladausta ja Wulffertista, — joka kirjeenvaihto kumminkin
valitettavasti lie mennyt jälkimaailmalta hukkaan. Vilpitön ja
väsymätön kirjallisuuden ystävä hän oli. Viime vuosiinsa saakka luki
hän hyvin paljo, enimmäkseen historiaa ja ranskalaista
kaunokirjallisuutta. Kalliin ja erinomaisen kirjastonsa hoiti hän
erityisellä huolella. Kaunotaiteitakin hän suosi; kun Suomen
Taideyhdistys 1846 perustettiin, rupesi hän sen puheenjohtajaksi ja
oli kotimaisten taidepyrintöjen mahtavana tukena niiden astuessa
ensimmäisiä horjuvia askeleitaan. Ja puutarhanviljelystä hänkin
innolla harrasti; suurilla kustannuksilla hän ensiksi kaunisti
omistamansa Träskändan tilan Espoossa ja jätettyään sen
tytärpuolelleen vielä koristettavaksi ryhtyi hän toisiin kalliisiin
rakennuksiin ja laitoksiin Hagasundin huvilassaan Helsingin tullin
edustalla. Täällä hän myös 1867 päätti päivänsä 85 vuotiaana. —
Valitettavaa oli vain. etteivät vapaah. Walleeninkaan taloudelliset
varat vastanneet hänen kauneusaistiaan ja sai Suomen valtio
hänenkin hyväkseen silloin tällöin yhdessä tai toisessa muodossa
tehdä ylimääräisiä uhrauksia.

Melkein kaikki toisetkin 1830-luvun senaatin jäsenet ja muut

ylemmät virkamiehet näin myös, minkä useammin, minkä
harvemmin. Vaan vaikka he henkilöinä kai olivat hyvinkin
kunnioitettavat, niin ei heistä useimmissa ollut mitään, joka olisi
heidät tavallista virkamiesastetta yläpuolelle kohottanut ja
pysyväisempää muistoa heistä jättänyt.

Tuo aikanansa niin mahtava rahavarainpäällikkö ja

varapuheenjohtaja, salaneuvos A. H. Falck oli, samoin kuin hänen
suosijansa, kenraalikuvernööri Zakrevski, jo vuosikymmenen alussa
saanut jättää hallitusohjat käsistään ja oli hän ruvennut
teollisuusmieheksi Kauttuan tehtaalla. Lars Gabriel von Haartman
saapui Turusta vallanpitäjäksi vasta 1840. Sillävälin vallitsi senaatissa
niin sanoakseni "interregnum", jonka kuluessa silloinen
kansliatoimituskunnan päällikkö S. F. Richter lienee ollut senaatin
vaikuttavin mies. Ainakin hänen vaikutustaan pidettiin suurena
nimitysasioissa, joita silloin, muun politiikan puuttuessa, pidettiin
melkein suurimpina valtiollisina ja yhteiskunnallisina kysymyksinä.
Eihän siihen aikaan edes joku Kuusamon nimismies voinut olla
ehdolla johonkin henkikirjurin virkaan, ilman että hän piti
velvollisuutenaan saapua senaikuisilla kulkuneuvoilla pääkaupunkiin
esittämään itseään täydessä vormupuvussa kaikille talousosaston
jäsenille ja "kumartamaan" päästäkseen suosiolliseen huomioon
virkaa täytettäessä. Jos hän sen laiminlöi, oli hän auttamattomasti
menettänyt toiveensa saada hakemansa viran, olipa hänen
mahdollisuutensa koskaan vastaisuudessakaan saada muitakaan
virkoja hyvin epäilyttävä. Kumartajain suurin herra oli tähän aikaan,
kuten mainittu, Richter, kunnes hän 1840 siirtyi presidentiksi Turun
hovioikeuteen, ja silloin hänen asemansa tässä suhteessa samoin
kuin hänen muu johtaja-arvonsa senaatissa siirtyi hänen vielä
mahtavammalle lankomiehelleen, itse "hänen hirmuisuudelleen" von
Haartmannille.

Ladaun nimeä en tässä voi jättää mainitsematta. Olen näet

lapsena kuullut sitä niin suurella inholla ja halveksumisella
mainittavan. Senaattori ja postipäällikkö, jolla oli tämä nimi, eli vielä
kolme vuotta 30-luvulla. Mutta tyytyväisenä voin mainita, että häntä
en ole koskaan omilla silmilläni nähnyt.

*****

Niitä miehiä, joiden näkemistä voin pitää kunnianani ja joiden

kuva, kun heidät lapsena tapasin, selvästi on muistissani, täytyy
minun mainita eräs neljän sangen merkillisen miehen piiri. He olivat
keskenään ystävykset ja viettivät usein iltojaan keskustellen
toistensa kanssa.

Näistä neljästä oli yksi minulle aikusemmin tuttu nimellä

kolleegineuvos E. B. v. Witte, mutta hänestä tuli sitten suomalainen
aatelismies nimellä von Weissenberg; samalla hänestä, joka oli ollut
kenraalikuvernöörinkanslian toimistonpäällikkö, tuli saman laitoksen
tirehtööri sekä valtioneuvos, lopulta oikein todellinen valtioneuvos.
Hänen vilkas luonteensa ilmaisi helposti, että suomalaista verta ei
juossut hänen suonissaan; hän oli erittäin sukkelasuinen ja nerokas
ja oli sentähden seuraelämän elähdyttävä aines ja hilpeällä
ystävyydellään voitti hän varsinkin lasten sydämmet. Syntyjään hän
oli liiviläinen, vaan oli aivan nuorena siirtynyt Viipurin lääniin
venäläiseksi virkamieheksi: kun Vanha Suomi kohta sen jälkeen
yhdistettiin uuteen, sai hän viran kenraalikuvernöörin kansliassa,
jonne hän sitten jäikin. Kielitaitonsa ja asiantuntemuksensa
perustuksella tuli hänestä kaikkien kenraalikuvernöörien (Steinheil,
Zakrevski, Thesleff) välttämätön seuralainen, kun nämä olivat
tarkastusmatkoilla. Siten oli hän oppinut laajasti tuntemaan maan ja
sen tarpeet ja vaikka hän täällä olikin muukalainen, oli hän
epäilemättä Suomen vilpitön ystävä. Ollen samanikäisiä ja hyviä
toveruksia hänen poikainsa kanssa — joista prokuraattori Aleks. B.
von Weissenberg, joka on niin suuressa määrin ansainnut
isänmaansa tunnustuksen, oli yksi, — olimme Otto veljeni ja minä
myötään heidän kanssaan yhdessä ja olimmepa melkein kuin
kotonamme heidän talossaan, jossa isäntäkin aina meitä
ystävyydellä kohteli.

Juuri tässä talossa, Bulevardin varrella, vastapäätä vanhaa kirkkoa,

näin niin usein tuon mainitsemani ystäväpiirin koossa tuttavallisesti
jutellen teekupin ääressä. Siihen kuului paitsi Weissenbergiä kolme
miestä, joita kaikkia kieltämättä voidaan pitää Suomen
merkillisimpinä, nim. Engel, Rosenkampff ja Nordenskiöld.

Carl Ludvig Engel, hän oli tuo mainio arkkitehti, jota, Ehrenströmin
ohessa, uuden Helsingin tulee ulkomuodostaan ja luonteestaan
kiittää. Hänen suuret ansionsa tunnustettiin kaikilta tahoilta jo silloin;
niitä on, kuta enemmän aika on kulunut, yhä enemmän tunnustettu.
Hän oli, kuten tunnettu, syntyjään saksalainen, berliiniläinen; oli
miehuutensa parhaina päivinä 1816 saapunut Helsinkiin, jossa
vaikutti aina vuoteen 1840 asti, jolloin hän 62 vuoden ikäisenä kuoli.
Engelin koko persoonallisuus oli jalo ja puhdas, niinkuin hänen
rakennustaiteensakin. Vartalo oli pitkä ja voimakas; kasvonpiirteet
miehevät ja säännölliset; suora ryhti; kaulassa korkea, huolellisesti
sidottu huivi ja puku muutenkin erittäin huolehdittu. Sellaisena hänet
näin sekä sisällä huoneessa että myöskin kadulla astuvan melkein
joka päivä tasasin askelin ikkunaimme ohi. Ruotsinkieltä hän puhui
melkoisesti saksaksi murtaen. Yleensä hän ei paljoa puhunut. Ei
kuullut hänestä koskaan puhuttavan muuten kuin suurimmalla
kunnioituksella.

Myöskin vapaaherra Carl von Rosenkampff, översti (sittemmin

kenraalimajuri) ja suomalaisen joenperkkauskunnan päällikkö, oli
syntynyt ulkomailla, Liivinmaalla. Ollen setänsä, venäläisen
lakimiehen vphra Gustaf von Rosenkampffin ottopoika — setä oli jo
1812 tullut Pietarissa olevan Suomen asiain komitean jäseneksi ja oli
siellä kreivi K. M. Armfeltin apulaisena —, oli hän kasvatusisänsä
vaikutuksesta jo aivan nuorena insinööriupseerina päässyt
johtamaan n.s. joenperkaustöitä Suomessa. Ja tähän tehtävään oli
hän antautunut ja perehtynyt kaikella innolla. Ei hän koskaan
väsynyt matkustamaan maan eri osiin tutustuakseen kaikkiin
vesistöihin. Maan molemmat kielet hän täysin osasi ja toverillisella,
ystävällisellä käytöksellään oli "Koski-parooni", joksi häntä kutsuttiin,
tullut tunnetuksi ja suosituksi jokaisessa kievarissa ja muussa
maalaistalossa, jossa hän viivähti. Hänen käytettävissään olevat
varat eivät olleet suuret, mutta monet suot niillä kuivattiin, monet
järvet laskettiin, monet kosket perkattiin ja paljo kanavia kaivettiin
hänen aikanaan. Ja ennenkuin hän verrattain nuorena v. 1846 kuoli,
sai hän jo nähdä töitä tehtävän siinä suuressa yrityksessä, Saimaan
kanavalla, jota hän kauan oli valmistanut. Yhtä suosittu kuin rahvaan
keskuudessa oli hän pääkaupungin seurapiireissäkin. Iloista
päiväpaistetta kajasti aina hänen pyöreähköistä, punottavista
kasvoistaan. Lapsillekin oli hänellä aina varalta joitakin ystävällisiä
sanoja.

Ainoa synnynnäinen suomalainen tuossa pienessä iltaseurassa,

jota ei koskaan pelipöytä yhdistänyt, oli vuori-yli-intendentti Nils
Nordenskiöld. Mineroloogina ja geoloogina oli hänellä tieteellisessä
maailmassa suuri arvo, erityisesti oli hän harrastanut Suomen
kivilajien ja niiden merkityksen tutkimista ja vuortenmurtamista oli
hän pontevasti edistänyt. Koko hänen olentonsa osotti aina jotakin
miettivää ja levottomasti harkitsevaa, joka on yhteistä Nordenskiöld-
suvun jäsenille. — Hän eli kahtakymmentä vuotta myöhempään kuin
kaikki nuo mainitut ystävänsä; kuoli v. 1866. Jos en lapsena hänestä
erittäin pitänyt, niin pidin hänestä sitä enemmän hänen elämänsä
viimeisellä vuosikymmenellä, kun hänen suuren poikansa Adolfin
kautta jouduin hyvin tiheään kanssakäymiseen hänen kanssaan. Ja
tahdon tässä vielä lausua kiitokseni siitä ystävyydestä, jota tuo
lahjakas ja vanhana vielä kaikkia ajan harrastuksia seuraava mies
minulle osotti.

Nordenskiöldillä oli ollut onni ryhtyessään minerologiaa

opiskelemaan, saavuttaa silloisen Suomen kenraalikuvernöörin kreivi
Fabian Steinheilin mahtavan suosion. Tämä itse innolla harrasti
samaa tiedettä ja osasi pitää arvossa monen tutkijan lahjoja. Tämän
suosion avulla oli Nordenskiöld voinut saada melkein rajattomia
valtionapuja oleskellakseen lähes 5 vuotta ulkomailla ja
tutustuakseen aikakauden etevimpiin luonnontutkijoihin. Tältä
matkalta palattuaan hän heti pääsi häntä varten perustettuun
vuorilaitoksen intendenttivirkaan. — Myöskin Engelin oli sama
kenraalikuvernööri kutsunut Räävelistä, jossa hän muutamia vuosia
oli työskennellyt, Helsinkiin. Niinikään oli Steinheil suosinut
Rosenkampffia ja Weissenhergkin oli hänen suosikkinsa. —
Sananlasku sanoo: "Sano, kenen kanssa seurustelet, minä sanon,
kuka olet", ja tätä totuutta voinee parhaiten sovelluttaa kun on
suosijoista ja suosikeista puhe. Tässä mainituista henkilöistä voi
melkein päättää, minkälainen heidän suosijansa luonteeltaan oli.
Kreivi Steinheil on Suomessa jo jotenkin unhottunut; kaikki
kumminkin osottaa, että hän rakasti sitä maata, jonka hallinnon
johtoon hän oli joutunut, ja että hän rehellisesti sen parasta tahtoi.
Erottuaan kenraalikuvernöörin toimesta jäikin hän Suomeen ja
Helsingissä hän maalisk. 7 p. 1831 kuoli. Hämärästi muistan vielä
nuo muhkeat, juhlalliset sotilashautajaiset, kun häntä hautaan
saatettiin. Sen ajan sanomalehtien ei ollut tapana tuhlata
muistosanoja edes mainioimmille miehille — silloiset pitkät n.s.
kiitokset kirkoissa korvasivat usein nykyaikaisia nekroloogeja —,
mutta kerrottaessa kreivi Steinheilin hautajaisista lausuttiin
Helsingfors Tidningareissa: "Horjahtamaton oikeamielisyys, kaiken
hyvän ja hyödyllisen lämpöinen harrastaminen, todellinen
kansallishenki ynnä valoisa maailmankatsanto, laajat tiedot, kypsynyt
kokemus ja väsymätön uutteruus, nämä kaikki olivat kreivi
Steinheilin ominaisuuksia. Hänen lempeä arvokkaisuutensa, suora
hyväntahtoisuutensa ja miellyttävä luonteensa, joka oli hänen
ainainen tunnusmerkkinsä, nämä kaikki sydämmen viehätysvoimat
ovat jättäneet muiston, joka monesta silmästä on pusertanut
kyyneleen, monesta rinnasta kohottanut kaipauksen huokauksen. Ei
ainoastaan uteliaisuus taikka hautasaaton loisto näy saattaneen
suurinta osaa kaupungin asujamistosta tuon unhottumattoman
miehen haudalle. Se oli yleinen kunnioitus, jonka surullinen joskin
rakas muisto oli kutsunut runsaat joukot vainajan lepopaikalle
osottamaan hänelle kiitollisuuttaan". — Tällaista jälkikiitosta ei ole
tällä vuosisadalla kuultu eikä kuultanekaan kenestään Suomen
kenraalikuvernööristä.

*****

Kun olen puhunut muutamista ulkomailla syntyneistä etevistä

miehistä, en voi myöskään unhottaa yliopistomme silloista
astronomian professoria Fredr. J. A. Argelanderia. Hän oli Preussista
syntysin, mutta jo 1823 oli hänet, vaikka oli silloin vasta 24 vuoden
ikäinen, kutsuttu astronomisten havaintojen tekijäksi Turkuun.
Sittemmin hänet nimitettiin professoriksi ja hän siirtyi Helsinkiin
sittenkuin uusi observatorio-rakennus oli valmistunut. Häntä pidettiin
tieteensä alalla uutena tähtenä ja ihmisenä häntä usein rakastettiin.
Muistan hänet iloiseksi, ystävälliseksi mieheksi; lapsille oli aina riemu
tavata häntä. Olinpa ylen onnellinen, kun kerran pääsin tähtitorniin
ja Argelander uudella Frakenhoferin kaukoputkella antoi minun
katsella auringontäpliä; ujostella ei tarvinnut, niin lempeästi tuon
kuuluisan tähteintutkijan terveet, nuorekkaat kasvot meitä katselivat
— niissä ei ollut mitään täpliä. — Kun Argelander 1836 kutsuttiin
täältä pois ja seuraavana vuonna muutti Bonniin, jonne hän sitten
koko ijäkseen jäi, niin häntä yleisesti ikävöitiin. Yliopistomme menetti
tuon etevän tiedemiehen samana vuonna kuin Runebergin täytyi
muuttaa Porvooseen.

Vanhin yliopiston opettajista ja suurinta tieteellistä arvoa nauttiva

heistä oli kauan fysiikan professori Gustaf Gabriel Hällström. Hänet
näin usein isäni luona, jonka läheinen tuttava hän oli Turun ajoilta
asti. Hiljanen ja vaatimaton hän oli, mutta kasvot olivat hienot ja
järkevät ja astuessaan kadulla kauhtanassaan, jumaluusopin tohtorin
hatussa ja siihen aikaan ainoastaan vanhojen miesten käyttämissä,
pitkävartisissa saappaissa, oli hän hyvin kunnioitettavan näköinen.
Hän kulki papinpukuun puettuna, sillä vaikka hän fyysikko olikin, oli
hän antautunut papilliseen säätyyn, päästäkseen, samoin kuin monet
muut filosoofisen tiedekunnan professorit, äänivaltaan
tuomiokapitulissa ja saadakseen niistä vaivoistaan jonkun
palkkiopitäjän. Ja kirkolliset velvollisuutensa oli hän täyttänyt yhtä
uskollisesti kuin tieteelliset ja yliopistolliset. Arkkipiispanvaalissa 1833
asettivat hänen säätyveljensä hänet kolmannelle ehdokassijalle;
yliopistossa valittiin hän 1829 ensimmäiseksi rehtoriksi uusien
asetusten mukaan; kun tiedeseura perustettiin 1838 tuli hänestä sen
ensimmäinen puheenjohtaja. Useissa hallituksen komiteoissa oli hän
jäsenenä. Ja kaiken tämän ohessa riitti häneltä vielä aikaa
hoitaakseen laajaa yksityistä taloutta: suurella säästäväisyydellä ja
toisen vaimonsa perintöjen kautta oli hän hankkinut itselleen
melkoiset varat ja oli hänellä m.m. kolme maatilaa Vihdin pitäjässä.
— Mutta vaikka häntä näin suuressa arvossa pidettiinkin, katseli
nuorempi akateeminen sukupolvi häntä kumminkin hänen viimeisinä
elinvuosinaan (hän kuoli 1844) varsin karsain silmin. Hänen olisi
pitänyt, niin arveltiin, täysinpalvelleeksi päästyään, erota
opettajapaikastaan yliopistosta jättääkseen sen niin etevälle
jälkeläiselle, kuin oli tuo nerokas J. J. Nervander. Ehkä tässä olikin
perää. Vaan voin kumminkin vakuuttaa, että Hällström vielä viime
vuosina osasi kerätä luennoilleen niin lukuisan kuulijakunnan, ettei
Nervander, kaikesta henkevyydestään huolimatta, sitä voinut
professoriksi päästyään tehdä. Kaksi vuotta ennen kuolemataan, kun
hän helmik. 20 p. 1842 tuli olleeksi 50 vuotta ylioppilaana, saikin hän
koko ylioppilaskunnan puolesta osakseen silloisiin oloihin nähden
kuulumatonta kunnianosotusta.
 Useita muita sen ajan professoreja, joita lapsuudessani näin,
voisin vielä mainita. Vaan kun he kaikki olivat opettajina vielä minun
ylioppilasaikoinakin, puhun heistä tuonnempana kuvatessani noita
aikoja.

Eräästä heistä en sentään malta olla jo tässä kertomatta. Se on

Johan Gabriel Linsén, ennenmainittu "kaunotieteen ja runotaiteen",
s.o. roomalaisen kirjallisuuden, professori. Hän oli naimisissa tätini
(äitini sisaren) kanssa ja kuului siis läheisimpiin sukulaisiimme, ja
hänen perheessään vietin lapsena monet loma-ajat. Linsén oli sen
ajan omituisimpia opettajatyyppejä. Ollen nuoruudestaan asti
rintatautinen sekä monenlaisten onnettomuuksien kolhima — hän oli
m.m. Turun palossa menettänyt talonsa ja tavaransa ja sitä ennen
samana vuonna ensimmäisen vaimonsa ja kaikki neljä lastaan — oli
hän, tuo pelottavan pitkä ja laiha mies, melkein kuin kärsimysten ja
surujen elävä kuva. Ja hänen luonteensa oli, niinkuin kivuloisten
usein, epätasainen ja ärtyisä. Häntä lähenimme melkein aina
vavisten, sillä eihän koskaan tiennyt, milloin pieninkin aihe saattaisi
hänet suuttumaan, ja hänen vihansa oli väliin aivan hillitön.
Ylioppilaat, jotka kirjoitusnäytteineen taikka tutkintoja varten kävivät
hänen luonaan, tiesivät sen kokemuksesta kyllä. Mutta pohjaltaan oli
hän mitä hienotunteisin ja jaloin luonne. Kun hän oli voimissaan ja
tyyneellä mielellä, oli yhtä hauskaa kuin opettavaa olla hänen
seurassaan. Hän tunsi senaikuisen kirjallisuuden miltei yhtä hyvin
kuin klassillisen ja hänen näissä harrastuksissa kehittynyt makunsa
ilmeni etenkin hänen erittäin huolehditussa kielessään, jota hän sekä
puhuessaan että kirjoittaessaan aina käytti. Turussa oli hän kuulunut
niihin nuorempien yliopiston opettajain piireihin, joissa eli herättävää
henkeä; "Mnemosynen" toimittajana oli hän ollut ensimmäisiä, jotka
julkisuudessa olivat ottaneet Suomen kansallisuuskysymyksen
puheeksi. Ja lämpösesti hän yhä edelleen harrasti tätä niinkuin
kaikkia isänmaallisia kysymyksiä. Hän oli myöskin Suomalaisen
kirjallisuuden seuran perustajia ja sen monivuotinen puheenjohtaja.
Hänen ylevistä ja valistuneista mielipiteistään todistuksina muuten
ovat m.m. hänen painettuna säilyneet yliopiston, konsistoriossa
annetut lausuntonsa, joilla hän kaksi eri kertaa, vaikka valitettavasti
turhaan, koetti hankkia J. L. Runebergille tarpeellisen apurahan, jotta
hän voisi pysyä yliopistossa. — Että Linsén oli tavanmukainen puhuja
ja runoilija melkein kaikissa yliopiston juhlatilaisuuksissa (aina 1840-
luvulle asti), sen olen jo ennen maininnut. Viimeiset vuotensa vietti
hän suureksi osaksi tautivuoteella ja kuoli 1848.

Jätän tässä henkilömuistoni syrjään ja siirryn muuhun.

Ne julkiset, sivistävät huvit, teaatterit ja laulajaiset, joita 30-luvulla

oli tarjona, olen jo ennen kuvannut (Nu och Förr 1876 v. 4). Julkisia
kirjallisia huvituksia, jos semmoisiksi voin kutsua kaikenlaisia
myöhemmin niin usein pidettyjä esitelmiä, ei silloin tarjottu. Kun
Tiedeseura, joka perustettiin 1838, rupesi viettämään vuosipäiviään
esitelmillä ja niihin kutsui suurenkin yleisön, oli se jotakin aivan
uutta. Esitelmiä kansalle ei tietysti kumminkaan pidetty. Seuroja ei
Helsingissä vielä ollut muita, kuin mainittu Tiedeseura,
Kirjallisuudenseura, Fauna- ja Flora-seura, Lääkäriseura ja
Raamattuyhdistys. Ihmisten ajan ja huomion eivät siten vielä
riistäneet seurat eikä keskustelukokoukset. Kunnan asioita hoiti
maistraatti ja harvalukuinen määrä kaupungin vanhimpia.
Seurakunnan asioita varten olivat kirkonkokoukset, joissa hyvin
vähän käytiin.

Monella alalla siis ei elämä vielä ollut herännyt ja se huomio käy

yhä selvemmäksi, jos ajattelee kaunotaiteita. "Euroopan maitten
joukossa ei ole monta, joilla on sama yleinen sivistysmäärä kuin
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookultra.com