(Ebook) Basic Spanish for Getting Along by Ana

Jarvis, Raquel Lebredo ISBN 9780495902676,

0495902675 download

https://ebooknice.com/product/basic-spanish-for-getting-
along-2471370

Explore and download more ebooks at ebooknice.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

(Ebook) Spanish for Business and Finance: Basic Spanish Series (Basic
Spanish (Heinle Cengage)) , Second Edition by Ana Jarvis, Raquel
Lebredo, Luis Lebredo ISBN 9780495902652, 0495902659

https://ebooknice.com/product/spanish-for-business-and-finance-basic-
spanish-series-basic-spanish-heinle-cengage-second-edition-2471372

(Ebook) Spanish for Medical Personnel: Basic Spanish Series, Second

Edition (Basic Spanish (Heinle Cengage)) by Ana Jarvis, Raquel
Lebredo ISBN 0495902667

https://ebooknice.com/product/spanish-for-medical-personnel-basic-
spanish-series-second-edition-basic-spanish-heinle-cengage-2360884

(Ebook) Basic Spanish by Ana C. Jarvis, Raquel Lebredo, Francisco

Mena-Ayllon ISBN 0495897043

https://ebooknice.com/product/basic-spanish-2328494

(Ebook) Spanish for Social Services: Basic Spanish Series by Ana

Jarvis, Luis Lebredo ISBN 0495902640

https://ebooknice.com/product/spanish-for-social-services-basic-
spanish-series-2359806
(Ebook) Hola, amigos! (World Languages) by Ana Jarvis, Raquel Lebredo,
Francisco Mena-Ayllon ISBN 9780618794041, 0618794042

https://ebooknice.com/product/hola-amigos-world-languages-48673142

(Ebook) ¿Como se dice…? Student Text by Ana Jarvis, Raquel Lebredo,

Francisco Mena-Ayllon ISBN 9781337104647, 1337104647

https://ebooknice.com/product/como-se-dice-student-text-10821278

(Ebook) ¡Hola Amigos!, 7th Edition by Ana C. Jarvis, Raquel Lebredo,

Francisco Mena-Ayllón ISBN 9780618794041, 9780618794058, 0618794042,
0618794050

https://ebooknice.com/product/hola-amigos-7th-edition-2426958

(Ebook) ¿Cómo Se Dice...? (Enhanced 9th ed.) by Ana C. Jarvis, Raquel

Lebredo, Francisco Mena-Ayllón, Francisco Mena ISBN 9780495909811,
9780495909828, 0495909815, 0495909823

https://ebooknice.com/product/como-se-dice-enhanced-9th-ed-2382622

(Ebook) Biota Grow 2C gather 2C cook by Loucas, Jason; Viles, James

ISBN 9781459699816, 9781743365571, 9781925268492, 1459699815,
1743365578, 1925268497

https://ebooknice.com/product/biota-grow-2c-gather-2c-cook-6661374
 Explore more—
and learn more—with
these online resources!

iLrn™: Heinle Learning Center*

Everything you need to succeed in your course is built into
this online language-learning environment, including the
Basic Spanish audio-enhanced eBook, integrated worktext
activities, and an interactive voiceboard. A diagnostic study
tool generates personalized study plans to help you
prepare for exams. Available for the following worktexts:
Basic Spanish for Getting Along, Basic Spanish for Medical Personnel, and Basic Spanish for
Business and Finance. Learn more at iLrn.heinle.com. Access card required.

Basic Spanish Series Resource Center*

The new Resource Center—a one-stop, online portal—
makes it easy for you to access all of the program’s
integrated multimedia components. You’ll find the in-text
audio, web search activities, cultural web links, self-grading
quizzes, audio flashcards, crossword puzzles, a glossary, and
a conjugation tool. Four audio phrasebooks—Getting Along,
Law Enforcement and Social Services, Business and Finance,
and Medical Personnel and Social Services—will help you
learn key phrases and vocabulary. Access card required.

Book Companion Website

www.cengage.com/spanish/basicspanish
Unique to the Basic Spanish core text, this complimentary-access website features integrated,
chapter-specific multimedia culture activities, web links, the in-text audio, and more.

*Access card required. If a printed access card is not packaged with this text, check your local college store
or purchase instant access to the online resources listed above at www.ichapters.com, our
preferred online store. Search by book author, title, or ISBN.

www.cengage.com/spanish/basicspanish
 o
Río Gila

Río Colorad
Mexicali ESTADOS UNIDOS
Tijuana

í p
isisi
Nogales El Paso
Ciudad

Rí
Río M
Nogales Juárez o
Gr
an
de

Houston
R San Antonio
Hermosillo

ío
s

o
Br
av
Chihuahua

BA
o

AJ
G
S
Río Conch

ol
IE

CA
R

LI
fo
Laredo

SI

F
RA
E
Nuevo Laredo

OR
de
M
RR

NI
A

A
R

Ca
M

E
Brownsville

lif
O
AD
Reynosa

o
C
Torreón

RE

CI
Monterrey Matamoros

rn
D

ia
Saltillo

EN
OR
Golfo de México

TA
L
IEN
La Paz Ciudad
Trópico de Cáncer

TAL
Victoria
Mazatlán Can
al
Tula
Cabo San Lucas Zacatecas
de
Yu
San Luis Potosí Tampico ca
tá
n

Aguascalientes
Tizmín Cancún
León Mérida
OCÉANO Guanajuato Chichén
Puerto Vallarta Bahía de Campeche Itzá
Guadalajara Uxmal Cozumel
PACÍFICO Teotihuacán Campeche
Morelia Jalapa Y UC ATÁN
México, D.F.
Toluca Veracruz
Puebla
Uruapan Cuernavaca
Islas Orizaba
Revillagigedo
Taxco
Río
Bal
sas Villahermosa
Lago Belmopan
I STMO DE
Tlapa Petén BELICE
Oaxaca T E H UANTEPEC Itzá
Acapulco

Lago Isabel
GUATEMALA San Pedro
Golfo de Sula
HONDURAS
Tehuantepec Copán Tegucigalpa
México Guatemala
San
Salvador
0 100 200 300 400 Km.
EL SALVADOR
0 100 200 300 400 Mi.

Man
 70°
ESTADOS UNIDOS
80°
América Central
90°
y el Caribe
0 100 200 300 400 Km.

0 100 200 300 400 Mi.

Miami

da
Golfo de México

ri
Isl

lo
as
F Ba
la ha
ma
de s
ho OCÉANO
rec
Est ATLÁNTICO
Trópico de Cáncer La Habana
Matanzas
Pinar del Río
Ca Morón
na Cienfuegos
l
de Camagüey REPÚBLICA
CUBA DOMINICANA
Y Isla de Pinos Puerto Plata
Guantánamo

uc
PUERTO RICO

at
Santiago de San Juan
Santiago Islas

án
de Cuba HAITÍ los Caballeros Bayamón
Río Piedras Vírgenes
Puerto Príncipe Mayagüez
Santo Ponce Antigua
Domingo
A n t ill a
s Ma
yo r es
MÉXICO Guadalupe
JAMAICA Kingston
Dominica
Antil

Tikal Martinica
Belmopan
las

PETÉN BELICE
Lago Sta. Lucía
Barbados
Petén Itzá
Lago Puerto Barrios San Vicente
Isabel San Pedro
GUATEMALA Sula Mar Caribe
Chichicastenango Granada
HONDURAS
Menores

Copán Tegucigalpa Aruba

Guatemala Bonaire Tobago
Antigua San Curazao Isla Margarita Puerto
Quetzaltenango EL Salvador España
SALVADOR NICARAGUA
TRINIDAD

Managua Lago de
Nicaragua

Arenal
Poás
Irazú Puerto Limón
AMÉRICA DEL SUR
Puntarenas Colón
San Orosi Panamá
OCÉANO Quepos José
COSTA RICA VENEZUELA
PACÍFICO PANAMÁ
Canal de
Panamá
COLOMBIA
 THE BASIC SPANISH SERIES
BASIC SPANISH
FOR GETTING ALONG
SECOND EDITION

ANA C. JARVIS
Chandler-Gilbert Community College

RAQUEL LEBREDO
California Baptist University

Australia • Brazil • Japan • Korea • Mexico • Singapore • Spain • United Kingdom • United States
 Basic Spanish for Getting Along, Second Edition © 2011, 2006 Heinle, Cengage Learning
Ana C. Jarvis and Raquel Lebredo
ALL RIGHTS RESERVED. No part of this work covered by the copyright herein may
Publisher: Beth Kramer be reproduced, transmitted, stored, or used in any form or by any means graphic,
electronic, or mechanical, including but not limited to photocopying, recording,
Acquisitions Editor: Lara Semones
scanning, digitizing, taping, Web distribution, information networks, or information
Managing Development Editor: Harold Swearingen storage and retrieval systems, except as permitted under Section 107 or 108 of the 1976
Assistant Editor: Katie Latour United States Copyright Act, without the prior written permission of the publisher.
Editorial Assistant: María Colina
Media Editor: Morgen Murphy For product information and
technology assistance, contact us at Cengage Learning
Senior Marketing Manager: Ben Rivera
Customer & Sales Support, 1-800-354-9706
Marketing Coordinator: Janine Enos For permission to use material from this text or product,
Marketing Communications Manager: Stacey submit all requests online at cengage.com/permissions
Purviance Further permissions questions can be emailed to
[email protected]
Associate Content Project Manager: Anne Finley
Senior Art Director: Linda Jurras
Print Buyer: Denise Powers Library of Congress Control Number: 2009939975
Senior Rights Acquisition Account Manager, Text: ISBN-13: 978-0-495-90267-6
Mardell Glinski Schultz
ISBN-10: 0-495-90267-5
Production Service: Pre-PressPMG
Senior Photo Editor: Jennifer Meyer Dare
Heinle
Cover Designer: Riezebos Holzbaur Design Group 20 Channel Center Street
Cover Image: istock Boston, MA 02210
USA
Compositor: Pre-PressPMG

Cengage Learning is a leading provider of customized learning solutions with office

locations around the globe, including Singapore, the United Kingdom, Australia, Mexico,
Brazil and Japan. Locate your local office at international.cengage.com/region

Cengage Learning products are represented in Canada by Nelson Education, Ltd.

For your course and learning solutions, visit www.cengage.com.

Purchase any of our products at your local college store or at our preferred online store
www.ichapters.com.

Printed in the United States of America

1 2 3 4 5 6 7 13 12 11 10 09
 CONTENTS

Preface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . xi

Lección preliminar I: Conversaciones breves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Structures from Basic Spanish:
1. Greetings and farewells 5
2. Cardinal numbers 0–39 7
3. The alphabet 8
4. Days of the week 9
5. Months of the year 10
6. Colors 11
Communication: Greetings and farewells—Polite expressions—Days of the week—Months of
the year
Culture: How to address and greet people—Names and surnames

Lección preliminar II: En el club . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7

Structures from Basic Spanish:
1.Gender and number 17
2.The definite and indefinite articles 19
3.Subject pronouns 21
4.The present indicative of ser 22
5.Uses of hay 23
6.Cardinal numbers 40–299 24
Communication: Answering the phone—Inquiring about origin—Discussing quantities
Culture: Different ways to answer the phone according to countries—How to address adults
with respect

Lección 1: En el restaurante Don Pepe, en Madrid. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11

Structures from Basic Spanish:
1.The present indicative of regular -ar verbs 29
2.Interrogative and negative sentences 31
3.Forms and position of adjectives 33
4.Telling time 35
5.Cardinal numbers 300–1,000 38
Communication: How to order a meal—Asking for the check and discussing method
of payment
Culture: España
Eating habits in Spanish-speaking countries—Methods of payment

v
Lección 2: ¡Feliz aniversario! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
Structures from Basic Spanish:
1.Agreement of articles, nouns, and adjectives 45
2.The present indicative of regular -er and -ir verbs 46
3.Possession with de 47
4.Possessive adjectives 48
5.The personal a 50
Communication: More restaurants and eating out
Culture: México
Celebrations—Mealtime customs—Godparents

Lección 3: Navidad en Guatemala . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39

Structures from Basic Spanish:
1.The irregular verbs ir, dar, and estar 57
2.Ir a 1 infinitive 58
3.Uses of the verbs ser and estar 60
4.Contractions 62
Communication: How to describe people and circumstances—Exchanges at a party—How to
discuss plans
Culture: Guatemala
Family ties—Celebrations—Salsa

Lección 4: En el hotel . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
Structures from Basic Spanish:
1.The irregular verbs tener and venir 69
2.Expressions with tener 71
3.Comparative forms 73
4.Irregular comparative forms 75
Communication: Discussing accommodations and prices at a hotel—Getting additional
information
Culture: Honduras and El Salvador
Types of hotels in Latin America—The naming of children

Lección 5: De vacaciones en Managua . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63

Structures from Basic Spanish:
1.Stem-changing verbs (e:ie) 83
2.Some uses of the definite article 85
3.The present progressive 87
4.Ordinal numbers 88
Communication: How to discuss prices and accommodations at a boarding house—Errands
and excursions while traveling
Culture: Nicaragua
Meals—Boarding houses in the Hispanic world

Repaso (Lecciones 1–5). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 77

vi B ASIC S PANISH FOR G ETTING A LONG

Lección 6: En una pensión en San José . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 85
Structures from Basic Spanish:
1.Stem-changing verbs (o:ue) 103
2.Affirmative and negative expressions 105
3.Pronouns as object of a preposition 106
4.Direct object pronouns 108
Communication: Commenting on accommodations at a boarding house—Making plans
Culture: Costa Rica and Panamá
Living arrangements for students—Pharmacies in the Hispanic world

Lección 7: ¡Buen viaje! . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97

Structures from Basic Spanish:
1.Stem-changing verbs (e:i) 117
2.Irregular first-person forms 119
3.Saber contrasted with conocer 120
4.Indirect object pronouns 122
Communication: How to make travel arrangements and get information about traveling
Culture: Puerto Rico
Traveling to Cuba

Lección 8: Los deportes y las actividades al aire libre. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109

Structures from Basic Spanish:
1. Pedir contrasted with preguntar 131
2. Special construction with gustar, doler, and hacer
falta 132
3. Demonstrative adjectives and pronouns 135
4. Direct and indirect object pronouns used together 138
Communication: Planning outdoor activities and talking about sports
Culture: Cuba and República Dominicana
Soccer and baseball in the Hispanic world

Lección 9: Un día con Adela y Mario . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121

Structures from Basic Spanish:
1.Possessive pronouns 147
2.Reflexive constructions 149
3.Command forms: Ud. and Uds. 153
4.Uses of object pronouns with command forms 155
Communication: How to talk about daily routine—At the hairdresser—Getting ready to go out
Culture: Venezuela
Women in Hispanic countries—American products in Spain and Latin America—Popular
forms of entertainment

C ONTENTS vii
Lección 10: Los quehaceres de la casa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135
Structures from Basic Spanish:
1.The preterit of regular verbs 164
2.The preterit of ser, ir, and dar 167
3.Uses of por and para 168
4.Seasons of the year and weather expressions 170
Communication: How to talk about what took place—How to talk about household chores
Culture: Colombia
Coffee in social situations—Markets and supermarkets in the Hispanic world

Repaso (Lecciones 6–10). . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 147

Lección 11: Hoy tenemos mucho que hacer . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 155

Structures from Basic Spanish:
1.Time expressions with hacer 187
2.Irregular preterits 188
3.The preterit of stem-changing verbs (e:i and o:u) 191
4.Command forms: tú 193
Communication: How to talk about the preparation of meals—More about household chores
Culture: Ecuador
Women’s and men’s roles—Nicknames

Lección 12: Un matrimonio peruano va de compras . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169

Structures from Basic Spanish:
1.En and a as equivalents of at 201
2.The imperfect tense 202
3.The past progressive 204
4.The preterit contrasted with the imperfect 205
Communication: Shopping for clothes
Culture: Perú
Different ways of shopping in the Hispanic world

Lección 13: En una tienda por departamentos en La Paz . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183

Structures from Basic Spanish:
1. Changes in meaning with the imperfect and preterit of conocer,
saber, and querer 214
2. Hace meaning ago 216
3. Uses of se 217
4. ¿Qué? and ¿cuál? used with ser 218
Communication: More about shopping: clothes, shoes, jewelery
Culture: Bolivia
Stores in Hispanic cities

viii B ASIC S PANISH FOR G ETTING A LONG

Lección 14: Problemas con el coche . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197
Structures from Basic Spanish:
1. The past participle 224
2. The present perfect tense 226
3. The past perfect (pluperfect) tense 228
Communication: How to deal with situations related to automobiles
Culture: Paraguay
The use of the automobile in the Hispanic world

Lección 15: Alquilando un coche. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 209

Structures from Basic Spanish:
1. The future tense 234
2. The conditional tense 238
3. Some uses of the prepositions a, de, and en 241
Communication: How to discuss car rental
Culture: Chile
The metric system—Driving in Spain and Latin America

Repaso (Lecciones 11–15) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 221

Lección 16: De viaje . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229

Structures from Basic Spanish:
1. The present subjunctive 260
2. The subjunctive with verbs of volition 264
3. The absolute superlative 267
Communication: Traveling by train and by bus
Culture: Argentina
Seasons and climates

Lección 17: En la sala de emergencia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 243

Structures from Basic Spanish:
1. The subjunctive to express emotion 274
2. The subjunctive with some impersonal expressions 277
3. Formation of adverbs 279
Communication: How to talk about medical emergencies and doctor’s recommendations
Culture: Uruguay
Hospitals and medical care in the Hispanic world

C ONTENTS ix
Lección 18: En la universidad . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 257
Structures from Basic Spanish:
1. The subjunctive to express doubt, disbelief, and
denial 286
2. The subjunctive to express indefiniteness and
nonexistence 290
3. Diminutive suffixes 291
Communication: How to talk about college life
Culture: Los puertorriqueños
The educational system in Spain and Latin America

Lección 19: La señora Duarte está enferma . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271

Structures from Basic Spanish:
1. The subjunctive after certain conjunctions 298
2. The present perfect subjunctive 302
3. Uses of the present perfect subjunctive 302
Communication: How to discuss health problems with the doctor
Culture: Los méxicoamericanos
More about health care in the Hispanic world

Lección 20: Haciendo diligencias . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 285

Structures from Basic Spanish:
1. The imperfect subjunctive 310
2. Uses of the imperfect subjunctive 311
3. If clauses 313
Communication: At the post office and at the bank
Culture: Los cubanoamericanos
National currencies of different Spanish-speaking countries

Repaso (Lecciones 16–20) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297

Appendix A: Introduction to Spanish Sounds and the Alphabet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 305

Appendix B: Verbs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 311

Appendix C: Useful Classroom Expressions. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 328

Appendix D: Weights and Measures . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329

Spanish-English Vocabulary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 330

English-Spanish Vocabulary . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 340

x B ASIC S PANISH FOR G ETTING A LONG

 PREFACE

Designed to fit multiple classroom styles, The Basic Spanish Series offers a flexible, concise introduction
to Spanish grammar and communication and state-of-the-art online learning tools to better address the
needs of today’s students and professionals who need a working knowledge of Spanish.

Basic Spanish for Getting Along

As a key component of The Basic Spanish Series, Basic Spanish for Getting Along is a communication
manual designed to serve those who seek basic conversational skills in Spanish. Written for use in two-
semester or three-quarter courses, it presents everyday situations that students may encounter when
traveling or living in Spanish-speaking countries or when dealing with Spanish-speaking people in the
United States.
Basic Spanish for Getting Along introduces essential vocabulary and provides students with opportu-
nities to apply, in a wide variety of practical contexts, the grammatical structures presented in the corre-
sponding lessons of the Basic Spanish core text.
When used in combination, Basic Spanish and Basic Spanish for Getting Along create a perfect intro-
ductory conversation class at the college level or in adult education classes.

Organization of the text

Basic Spanish for Getting Along contains two preliminary lessons, twenty regular lessons, and four review
sections (Repasos).
Each lesson contains the following sections:
■ The lesson opener consists of a cultural photo and lesson objectives divided into three categories:
Structures practiced from Basic Spanish, Communication, and Culture.
■ The Aprenda estas palabras section opens each regular lesson with illustrations, captioned in
Spanish, depicting the thematic active vocabulary.
■ A Spanish dialogue introduces and employs key vocabulary and grammatical structures in the
context of the lesson theme. They feature country-specific contexts to promote and enhance
discovery of different customs of the Spanish-speaking world. Each dialogue is divided into
manageable segments and is accompanied by illustrations to help students visualize what the
characters are saying, thereby encouraging them to think in Spanish rather than English. Audio
recordings of the dialogues can be found on The Basic Spanish Resource Center in downloadable
MP3 format. Translations of the dialogues can be found on the Instructor’s side of The Basic Spanish
Resource Center.
■ The ¡Escuchemos! activity, together with recordings on the In-Text Audio MP3s, encourage students
to listen to the dialogue and check their comprehension with true/false questions.
■ The Vocabulario section summarizes new, active words and expressions presented in the dialogue
and categorizes them according to their parts of speech. The vocabulary highlights the most
important communication tools needed in a variety of real-life situations. A special subsection of
cognates heads up the vocabulary list so students can readily identify these terms. The Vocabulario
adicional subsection supplies supplementary vocabulary related to the lesson theme.

xi
■ Notas culturales give students insights into important aspects of Hispanic culture, from practical
information about everyday life to useful facts about history, geography, and civilization. A
corresponding set of personal questions, called En tu mundo..., offers students the opportunity to
compare their own cultural values with what they learn in the lesson. These cultural notes are in
English in the first half of the manual and in accessible Spanish in the second half.
■ Dígame... questions check students’ comprehension of the dialogue.
■ The Hablemos section provides personalized questions spun off from the lesson theme, where
students are encouraged to work in pairs, asking and answering each question presented.
■ The ¿Cómo lo decimos? activity reviews grammar and vocabulary topics that students need to know
before proceeding in the lesson.
■ ¿Qué pasa aquí? questions guide students as they describe illustrations depicting situations related to
the lesson theme.
■ The En estas situaciones section develops students’ communication skills through role-playing in
pairs or small groups and encourages more interactive speaking practice.
■ Una encuesta is a survey that allows students to interview each other in class to discover information
about one another. This whole-class activity promotes interaction between classmates and allows
students to warm up before doing the more interactive, open-ended speaking activities.
■ The ¿Qué dice aquí? realia-based activity exposes students to authentic documents such as
advertisements, menus, and weather maps. Questions guide students through the documents and
elicit their personal reactions.
■ Una actividad especial transforms the classroom into a real-world setting such as a restaurant,
food market, or airport. The entire class participates in open-ended role-playing that re-creates and
expands on the situations introduced in the dialogue and the En estas situaciones section.
■ The Un paso más section features an activity that practices the supplementary words and expressions
in the Vocabulario adicional section.
■ All lessons conclude with Un dicho, a Spanish saying, proverb, riddle, tongue twister, song, or
cartoon related to the lesson theme.
■ Pair and group icons indicate pair and group activities.
■ Audio icons show what is available as downloadable In-Text Audio MP3s on The Basic Spanish
Series Resource Center.

■ iLrn icons indicate that there are additional resources and practice available at the Basic
Spanish for Getting Along iLrn Learning Center.
■ Web-search icons indicate activities related to the Notas culturales.
Search

■
Audio
Web-audio icons indicate vocabulary available in audio flashcards on The Basic Spanish
Series Resource Center.
■
Grammar
Web-grammar icons indicate grammar help is available through Grammar Tutorials and
Grammar videos on The Basic Spanish Series Resource Center.

xii B ASIC S PANISH FOR G ETTING A LONG

■ Five maps of the Spanish-speaking world are included in the front and back of the text to support
the focus on more country-specific contexts in all of the opening dialogues.
■ For easy reference and to aid in lesson planning, the table of contents lists the grammar structures
presented in the corresponding Basic Spanish text and practiced in Basic Spanish for Getting Along,
plus the communication objective for each lesson.
■ The text’s grammatical sequence parallels the core text of the series, Basic Spanish.

Organization of the Repasos

After every five lessons, a review section contains the following materials:
■ Práctica de vocabulario exercises check students’ cumulative knowledge and use of active
vocabulary in a variety of formats: matching, identifying related words, selecting the appropriate
word to complete a sentence, and puzzles.
■ A Práctica oral section features questions that review key vocabulary and structures presented in the
preceding five lessons. To develop students’ listening and oral skills, the questions are also recorded
and available as downloadable MP3s on The Basic Spanish Series Resource Center.
■ Also recorded and available as MP3s on The Basic Spanish Resource Center, the Para leer y
entender reading comprehension section presents a passage that ties together the themes, vocabulary,
and structures of the preceding five lessons. Follow-up questions check students’ understanding.

Appendixes
The appendixes of this book include the following information:
■ Appendix A, Introduction to Spanish Sounds and the Alphabet, presents the alphabet and briefly
explains vowel sounds, consonant sounds, linking, rhythm, intonation, syllable formation, and
accentuation.
■ Appendix B, Verbs, presents charts of the three regular conjugations and of the regular -ar, -er, and
-ir stem-changing verbs, as well as lists of orthographic-changing verbs and some common irregular
verbs.
■ Appendix C, Useful Classroom Expressions, consists of a list of the most common expressions and
directions used in the introductory Spanish-language class.
■ Appendix D, Weights and Measures, features conversion formulas for temperature and metric
weights and measures, as well as Spanish terms for U.S. weights and measures.

End Vocabularies
Comprehensive Spanish-English and English-Spanish vocabularies contain all words and expressions from
the Aprenda estas palabras and Vocabulario sections. Each term is followed by the lesson number where the
active vocabulary is introduced. All passive vocabulary items found in the Vocabulario adicional sections,
in marginal glosses to readings, and in glosses of direction lines or exercises are also included.

New to the Second Edition

For this second edition, we are proud to offer an extensive technology program, which will give students
easier access to required materials and give instructors the freedom to design their courses in the way that
best meets their students’ needs.

P REFACE xiii
 Basic Spanish for Getting Along iLrn Heinle Learning Center, new to the second edition, allows
students and instructors to access all the materials they need to prepare for class.
■ Online, the core text Basic Spanish is transformed into a sophisticated, interactive version of the text
with built-in audio, note-taking features, and more.
■ Students can complete assignments from Basic Spanish for Getting Along entirely online. Many
activities can be graded automatically, giving students instant results and saving the instructor hours
of correcting time.
■ Results from completed activities flow into the instructor gradebook, a customizable tool that allows
instructors to grade open-ended writing activities—including communicative and role-playing
activities—and assign scores according to his/her own schema.
■ Diagnostic tests appear in every chapter in iLrn, and automatically design an individualized review
plan for questions answered incorrectly.
■ Brief grammar videos feature a professor teaching specific grammar topics presented in the core
text; Flash-based grammar tutorials help students learn and understand Spanish grammar through
succinct, interactive explanations and quizzes.
The Basic Spanish Series Resource Center, new to this edition and available for Basic Spanish for Getting
Along, offers additional online practice and support.

Assets
Available on The Basic Spanish Resource Center

For Students
■ The in-text audio is available in downloadable MP3 format.
■ Grammar videos and tutorials offer additional clarification and practice of the trickier concepts of
Spanish grammar.
■ An answer key for Basic Spanish for Getting Along exercises is available to help students review for
exams.
■ Web-search activities encourage students to learn more about the target country and coordinate
with the culture notes in each chapter of Basic Spanish for Getting Along.
■ Short podcasts, downloadable to a computer or MP3 device, review Spanish grammar and
pronunciation for studying on-the-go.
■ Text glossaries provide support for learning and practicing vocabulary.
■ The downloadable audio Basic Spanish for Getting Along Phrasebook provides vocabulary and
phrases for real-life situations.
■ The Resource Center includes access to all content on the free Companion Website for the
Basic Spanish core text, which includes additional quizzes, web-search activities, related links,
downloadable In-Text Audio MP3s, audio-enabled flashcards, and Spanish pronunciation help.

For Instructors
■ Instructors have access to all Resource Center content, including resources for students. Instructor-
specific content is password-protected and is not available to students.
■ For instructors transitioning to The Basic Spanish Series from a different text, a sample syllabus
offers suggestions for dividing the material evenly through the course of a typical semester.

xiv B ASIC S PANISH FOR G ETTING A LONG

■ A series of PowerPoint presentations include explanations of Spanish grammar and correlate to
each chapter of Basic Spanish. An additional set of PowerPoints review Spanish vocabulary from Basic
Spanish for Getting Along.
■ Audioscripts for dialogues and audio activities in Basic Spanish for Getting Along are available for
download.
■ Answer keys are provided for exercises in Basic Spanish for Getting Along, as well as the self-directed
tests in each worktext.
■ Situation cards and the corresponding guide provide ideas for oral assessment and in-class role-play.

ACKNOWLEDGMENTS
We wish to thank our colleagues who have used previous editions of Basic Spanish for Getting Along for
their many constructive comments and suggestions.

Robert Adler, University of North Alabama

Herbert J. Brant, Indiana University at Purdue
William Clamurro, Emporia State University, KS
Carmen Coracides, Scottsdale Community College
Gustavo Garcia, Indiana University at Purdue
Brenda Morand, Edison Community College
John Parrack, University of Central Arkansas
Carmen Rivera Villegas, Providence College
Tomás Ruiz-Fabrega, Albuquerque Technical Vocational Institute
Juan Sempere-Martínez, San Jose State University
Edith Valladares, Central Piedmont Community College
Valerie Watts, Asheville Community College

We also extend our sincere appreciation to the World Languages team at Heinle Cengage Learning: Pub-
lisher, Beth Kramer; Executive Editor, Lara Semones; Assistant Editor, Katie Latour; Editorial Assistant,
María Colina; Media Editor, Morgen Murphy; Content Project Manager, Anne Finley; Managing Devel-
opment Editor, Harold Swearingen; Senior Art Director, Linda Jurras; and Senior Marketing Manager,
Ben Rivera.

Ana C. Jarvis
Raquel Lebredo

P REFACE xv
This page intentionally left blank
 LECCIÓN
PRELIMINAR

CONVERSACIONES BREVES © Andres Rodriguez / Fotolia

OBJECTIVES
Structures Culture
Greetings and farewells How to address and greet people
Cardinal numbers 0–39 Names and surnames
The alphabet
Days of the week
Months of the year
Colors

Communication
Greetings and farewells
Polite expressions
Days of the week
Months of the year

1
Nombre Sección Fecha

Conversaciones breves

A. —Hola, ¿qué tal, José María? B. —Buenas tardes, doctora Ramírez. Con
—Bien, ¿y tú? ¿Qué hay de nuevo? permiso.
—No mucho. —Buenas tardes. Pase. Tome asiento, por
—Chau. Nos vemos el lunes. favor.
—Sí. ¡Adiós! —Gracias.
—¿Cómo se llama usted?
—Me llamo María Isabel Paz Medina.

C. —Buenos días, señorita Vega. D. —Profesora Ortiz: el señor Méndez.

¿Cómo está usted? —Mucho gusto.
—Muy bien, gracias, señor Pérez. ¿Y usted? —El gusto es mío.
—Bien, gracias. —Tomen asiento, por favor.
—Hasta mañana. —Gracias.
—Hasta mañana, señorita.
© 2011 Heinle, Cengage Learning

2 B ASIC S PANISH FOR G ETTING A LONG

Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
hänen aatteensa — niinkuin esim. juuri hänen valtiollisen filosofiansa
pohjana oleva sopimusaate — ovat olleet hänen aikansa
yhteisomaisuutta, niin on vasta hän esityksensä tulisella
kaunopuheisuudella osannut antaa lentoa noille aatteille ja tehdä
niistä eläviä voimia ihmiskunnan historiaan. Siinä merkityksessä on
rva de Staëlin sana hänestä varsin sattuva: "Rousseau ei ole mitään
keksinyt, mutta hän on sytyttänyt kaikki ilmiliekkiin."

J. V. Lehtonen.
ALKUSANA.

Foederis aequas
Dicamus leges.[1]

(Vergilius: Aeneidi, XI. 321.)

Tämä pieni tutkielma on ote laajemmasta teoksesta, johon

muinoin ryhdyin ottamatta selkoa voimistani ja josta olen jo aikoja
sitten luopunut. Niistä eri kappaleista, joita valmistuneesta osasta
saattoi käyttää, on tämä huomattavin, ja on se minusta näyttänyt
vähimmin arvottomalta yleisölle tarjottavaksi. Muita kappaleita ei ole
enää olemassakaan.
ENSIMÄINEN KIRJA.

Aikomukseni on tutkia, voiko yhteiskuntajärjestyksen alalla olla

olemassa mitään oikeutettua ja varmaa hallitsemissääntöä, kun
otetaan ihmiset sellaisina kuin he ovat ja lait sellaisina kuin ne
saattavat olla. Tätä tutkimusta toimittaessani olen aina koettava
yhdistää sen, mitä oikeus sallii, siihen, mitä hyöty määrää, niin
etteivät oikeudenmukaisuus ja hyödyllisyys suinkaan joudu
ristiriitaan keskenään.

Käyn asiaan todistamatta aiheeni tärkeyttä. Minulta tiedusteltanee,

olenko ruhtinas tai lainlaatija kirjoittaakseni valtiollisista
kysymyksistä. Minä vastaan, etten ole, ja että minä juuri siitä syystä
kirjoitan valtiollisista kysymyksistä. Jos olisin ruhtinas tai lainlaatija,
en hukkaisi aikaani sanoakseni, mitä olisi tehtävä; minä tekisin sen
tai olisin vaiti.

Koska olen syntynyt vapaan valtion kansalaisena ja koska olen

ylimmän valtiovallan jäsen, niin kuinka heikko vaikutus minun
äänelläni liekään yleisiin asioihin, yksin jo oikeus äänestää niistä
velvoittaa minut ottamaan niistä selkoa, joka kerta kun harkitsen
hallitusmuotoja olen onnellinen saadessani tutkimuksistani yhä uusia
syitä isänmaani hallitusmuodon rakastamiseen!

Ensimäinen luku.

Tämän ensimäisen kirjan aihe.

 Ihminen on syntynyt vapaaksi ja kaikkialla on hän kahleissa. Moni
luulee olevansa muiden herra, mutta onkin enemmän orja kuin he.
Kuinka on tämä muutos tapahtunut? Sitä en tiedä. Mikä voi tehdä
sen oikeutetuksi? Luulen voivani ratkaista tämän kysymyksen.

Ellen ottaisi muuta huomioon kuin voiman ja sen seuraukset,

sanoisin: Niin kauvan kuin kansa on pakotettu tottelemaan ja kuin se
tottelee, se tekee hyvin; heti kun se voi pudistaa ikeen hartioiltaan ja
kun se sen pudistaa, se tekee paremmin; sillä vallatessaan jälleen
vapautensa samalla oikeudella, mikä sen siltä ryöstikin, on sillä joko
aihetta ottaa se takaisin tai sitten ei ole ollut mitään syytä sitä siltä
anastaa. Mutta yhteiskunnallinen järjestys on pyhä oikeus, joka on
kaikkien muiden perustus. Tämä oikeus ei johdu kuitenkaan
luonnosta; se nojautuu siis sopimuksiin. Nyt on päästävä selville,
millaisia nämä sopimukset ovat. Ennen sitä on minun velvollisuuteni
kuitenkin todistaa, mitä juuri väitin.

Toinen luku.

Ensimäisistä yhteiskunnista.

Vanhin kaikista yhteiskunnista ja ainoa luonnollinen on perheen

muodostama yhteiskunta. Ja siinäkin pysyvät lapset isään liittyneinä
vain niin kauvan kuin he tarvitsevat häntä hengissä säilyäkseen. Heti
kun tämä tarve lakkaa, katkeaa luonnollinen sidekin. Lapset,
vapautuneina kuuliaisuudesta, jonka he olivat isälle velkaa; isä,
vapautuneena huolenpidosta, jonka hän oli lapsille velkaa, palaavat
kaikki samalla tavalla riippumattomuuteen. Jos he jatkavat
yhdessäoloa, niin ei se enää tapahdu luontaisesti, vaan tahtomalla,
eikä itse perhekään pysy pystyssä muutoin kuin sopimuksen nojalla.

Tämä yhteinen vapaus on seuraus ihmisen luonnosta. Hänen

ensimäisenä lakinaan on huolehtiminen omasta olemassaolostaan,
ensimäiset varotoimensa on hän velkaa omalle itselleen; ja kun hän
itse on yksin hänen säilymisekseen sopivien keinojen tuomari, tulee
hän heti järjen ikään ehdittyään siten omaksi herrakseen.

Perhe on siis, jos niin tahdotaan, valtiollisten yhteiskuntien

ensimäinen malli. Valtionpäämies on isän kuva, kansa on lasten
kuva: ja kun kaikki ovat syntyneet tasa-arvoisina ja vapaina,
luovuttavat he vapautensa vain hyötynsä nimessä. Ainoa eroitus on
se, että perheessä isän rakkaus lapsia kohtaan korvaa hänelle sen
huolenpidon, mitä hän heille osoittaa, kun taas valtiossa käskemisen
nautinto vastaa rakkautta, jota valtionpäämies ei tunne kansojaan
kohtaan.

Grotius kieltää sen seikan, että jokainen inhimillinen valta olisi

syntynyt hallittujen etua silmällä pitäen: tuekseen viittaa hän
orjuuteen. Hänen yleiseen todistelutapaansa kuuluu aina oikeuden
perusteleminen käytännöllä.[2] Voitaisiin kyllä turvautua
johdonmukaisempaan, mutta ei tyranneille suotuisampaan
menettelyyn.

Grotiuksen mukaan on siis epätietoista, kuuluuko ihmiskunta

sadalle miehelle vai kuuluvatko nämä sata miestä ihmiskunnalle; ja
hän näyttääkin koko kirjassaan kallistuvan edelliseen mielipiteeseen:
se on myöskin Hobbes'n ajatus. Niinpä on siis ihmissuku jaettu
karjalaumoihin, joista jokaisella on oma päämiehensä, ja tämä
päämies kaitsee laumaansa sen sitten syödäkseen.
 Niinkuin paimen on luonnoltaan laumaansa ylempänä, niin ovat
myös ihmisten kaitsijat, jotka ovat heidän päämiehiään, luonnoltaan
kansojaan ylempänä. Näin harkitsi Philon kertomuksen mukaan asian
keisari Caligulakin, kun hän päätti sangen sattuvasti tästä
yhdenmukaisuudesta, että kuninkaat olivat jumalia tai että kansat
olivat elukoita.

Tämän Caligulan mietteet sopivat hyvin Hobbes'in ja Grotiuksen

ajatuksiin. Aristoteles oli ennen kaikkia heitä sanonut myöskin,
etteivät ihmiset ole suinkaan luonnostaan tasa-arvoisia, vaan että
yhdet syntyvät orjuuteen ja toiset hallitsemaan.

Aristoteles oli oikeassa, mutta hän piti seurausta syynä. Jokainen

orjuudessa syntynyt ihminen syntyy orjuuteen, mikään ei ole sen
varmempaa. Orjat menettävät kahleissaan kaikki, yksinpä halunkin
päästä niistä irti: he rakastavat orjuuttansa, niinkuin Odysseuksen
kumppanit rakastivat eläimellisyyttänsä.[3] Jos siis on olemassa
luonnostaan orjia, niin johtuu se siitä, että on ollut orjia vastoin
luontoa. Väkivalta teki ensimäiset orjat, ja heidän
pelkurimaisuutensa pysytti heidät jatkuvasti siinä tilassa.

Minä en ole puhunut mitään kuningas Aatamista enkä keisari

Noasta, niiden kolmen suuren yksinvaltiaan isästä, jotka jakoivat
keskenään maailman, niinkuin tekivät Saturnuksen lapset, joiden on
luultu tarkoittavan heitä. Toivoakseni ollaan minulle kiitollisia tästä
maltillisuudesta; sillä kun minä polveudun suoraan toisesta näistä
ruhtinaista ja ehkäpä vielä vanhemmasta haarasta, niin enhän tiedä,
vaikka minut oikeusperusteita tarkastettaessa huomattaisiinkin
ihmissuvun lailliseksi kuninkaaksi? Miten tämä asia liekään, niin ei
käy kieltäminen, että Aatami oli maailman valtias samoin kuin
Robinson saarensa valtias niin kauvan kuin hän oli sen ainoa asukas;
ja mainiota tässä valtakunnassa oli, ettei vakavasti valtaistuimellaan
istuvan hallitsijan tarvinnut pelätä ei kapinoita eikä sotia eikä
salaliittolaisia.

Kolmas luku.

Väkevämmän oikeudesta.

Väkevinkään ei ole milloinkaan kylliksi väkevä pysyäkseen aina

herrana, ellei hän muuta voimaansa oikeudeksi ja kuuliaisuutta
velvollisuudeksi. Siitä on saanut alkunsa väkevämmän oikeus, josta
on puhuttu näennäisen ivallisesti, mutta joka todellisuudessa on
kohotettu periaatteeksi. Mutta eikö meille milloinkaan selitetä tätä
sanaa? Voima on ruumiillinen kyky; en jaksa huomata, mitä
siveellisiä velvoituksia sen seurauksista voi johtua. Voiman
totteleminen on pakon teko, eikä tahdon; se on korkeintaan
varovaisuuden neuvoma teko. Missä nimessä voisi siitä tulla
velvollisuus?

Otaksukaamme hetkiseksi tämän väitetyn oikeuden olevan

olemassa. Minä sanon, ettei siitä synny muuta kuin selittämätöntä
sekasotkua. Sillä heti kun voima tekee oikeuden, sekaantuu seuraus
syyhyn; jokainen voima, joka on suurempi kuin ensimäinen, perii sen
oikeuden. Heti kun voidaan olla tottelematta rankaisematta, on
siihen laillinen oikeus; ja koska vahvin on aina oikeassa, tulee vain
järjestää asiat niin, että ollaan vahvin. Mutta mikä on sellainen
oikeus, joka tuhoontuu silloin kun voima lakkaa? Jos on toteltava
voiman pelosta, ei ole tarvis totella velvollisuudesta; ja ellei ole enää
pakko totella, ei siihen ole enää velvollisuuttakaan. Nähdään siis,
ettei tämä sana "oikeus" lisää mitään voimaan; se ei merkitse tässä
kerrassaan mitään.

Totelkaa vallanpitäjiä! Jos se tarkoittaa samaa kuin totelkaa

voimaa, on käsky hyvä, mutta tarpeeton; vastaan siitä, ettei sitä
koskaan rikota. Kaikki valta tulee Jumalalta, myönnän sen; mutta
kaikki sairaus tulee myös häneltä. Merkitseekö se sitä, että olisi
kiellettyä kutsua lääkäriä? Jos rosvo yllättää minut jossakin metsän
sopukassa, niin on minun väkipakosta annettava kukkaroni; mutta
olenko minä omantunnon mukaisesti velvollinen antamaan sen
silloinkin, kun minä voisin sen piiloittaa: sillä merkitseehän pistooli,
jota hän pitelee, kaikissa tapauksissa myös valtaa?

Sopikaamme siis siitä, ettei voima tee oikeutta ja ettei ole

velvollisuus totella muita kuin laillisia vallanpitäjiä. Niin palaa
ensimäinen kysymykseni yhä uudelleen.

Neljäs luku.

Orjuudesta.

Koska ei ainoallakaan ihmisellä ole luonnollista käskyvaltaa

kaltaiseensa nähden ja koska voima ei synnytä oikeutta, jäävät siis
sopimukset kaiken laillisen käskyvallan perustukseksi ihmisten
keskuudessa.

Jos yksityinen ihminen, sanoo Grotius, voi luovuttaa vapautensa ja

antautua jonkun mahtimiehen orjaksi, niin miksi ei kokonainen kansa
voisi luovuttaa vapauttansa ja antautua kuninkaan alamaiseksi?
Tässä on paljon epämääräisiä sanoja, jotka kaipaisivat selittämistä;
mutta pysykäämme nyt sanassa luovuttaa. Luovuttaa, se on samaa
kuin lahjoittaa tai myydä. Nythän ei ihminen, joka rupeaa toisen
orjaksi, lahjoita vapauttansa ilman muuta; hän myy itsensä, ainakin
elatuksensa hinnalla: mutta mistä hinnasta myy kansa itsensä?
Kaukana siitä, että kuningas hankkisi alamaisilleen elatuksen, hän
ottaa oman elatuksensa heiltä; eikä Rabelais'n mukaan kuningas
eläkään vähästä. Alamaiset lahjoittavat siis henkilönsä ehdolla, että
heiltä otetaan myös heidän omaisuutensa. Minä en huomaa, mitä
heille vielä jäisi säilytettäväksi.

Sanottanee, että itsevaltias takaa alamaisilleen kansalaisrauhan;

olkoon, mutta mitä he siitä hyötyvät, jos sodat, joita hänen
kunnianhimonsa heille hankkii, jos hänen sammumaton ahneutensa,
jos hänen ministeriensä rettelöimiset tuottavat heille enemmän
huolta ja tuskaa kuin heidän keskinäiset riitansa? Mitä he siitä
hyötyvät, jos juuri tämä rauha on yksi heidän kurjuutensa syitä?
Rauhassa sitä eletään vankilan komeroissakin; tuntuuko olo niissä
sentähden hyvältä? Kykloopin luolaan suljetut kreikkalaiset elivät
hyvässä rauhassa siksi kunnes heidän vuoronsa tuli joutua syödyiksi.

Jos siis sanotaan, että ihminen lahjoittaa vapautensa ilmaiseksi,

puhutaan järjettömiä ja mahdottomia; sellainen teko on laiton ja
mitätön jo yksistään senkin tähden, että henkilö, joka niin
menettelee, ei ole täydessä järjessään. Jos sanotaan samaa
kokonaisesta kansasta, otaksutaan kansan olevan pelkkiä hulluja:
hulluus ei tee oikeutta.

Ja jos kukin voisikin luovuttaa itsensä, ei hän voi luovuttaa

lapsiaan; he syntyvät ihmisinä ja vapaina; heidän vapautensa kuuluu
heille, eikä kellään muulla kuin heillä ole oikeutta siitä määrätä.
Ennen kuin he ovat tulleet täyden ymmärryksen ikään, saattaa isä
tehdä heidän nimessään sopimuksia heidän toimeentulokseen ja
hyvinvoinnikseen, mutta ei lahjoittaa heitä pois peruuttamattomasti
ja ehdottomasti; sillä sellainen lahjoittaminen sotii luonnon
tarkoituksia vastaan, eikä kuulu isyyden oikeuksiin. Jotta
mielivaltainen hallitus muuttuisi lailliseksi, täytyisi siis kansalla
välttämättä olla vapaus jokaisen sukupolven vaihtuessa hyväksyä tai
hyljätä se: mutta silloin ei tämä hallitus enään olisikaan
mielivaltainen.

Vapaudestaan luopuminen on ihmisyydestään, ihmisoikeuksistaan,

jopa velvollisuuksistaan luopumista. Ken kaikesta luopuu, hänen
menetystään ei voida enää millään korvata. Sellainen luopuminen ei
sovellu ihmisluontoon, ja milloin hänen tahdoltaan otetaan kaikki
vapaus, otetaan myös hänen teoiltaan kaikki siveellinen arvo.
Lyhyesti: sellainen sopimus on mitätön ja ristiriitainen, missä yhdelle
puolelle tulee ehdoton käskyvalta ja toiselle rajaton kuuliaisuus. Eikö
ole selvää, ettei sitouduta mihinkään sellaisen henkilön suhteen, jolta
on oikeus kaikki vaatia? Ja eikö tämä yksi ainoa ehto, siitä kun
puuttuu kokonaan vastavuoroisuus ja samanarvoisuus, saata koko
tekoa mitättömäksi? Sillä mitä oikeutta olisi minun orjallani minua
vastaan, koska kaikki, mitä hänellä on, kuuluu minulle, ja koska siitä
syystä, että hänen oikeutensa on minun oikeuteni, tämä minun
oikeuteni minua vastaan on sana, missä ei ole mitään järkeä?

Grotius ja muut mainitsevat sodan toiseksi tuon väitetyn

orjuuttamisoikeuden lähteeksi. Koska voittajalla on heidän
nähdäkseen oikeus tappaa voitettu, saattaa tämä ostaa henkensä
vapautensa kustannuksella; sitäkin oikeutetumpi sopimus, koska siitä
on molemmille hyötyä.
 Mutta nythän on selvää, ettei tämä väitetty oikeus tappaa voitetut
mitenkään johdu sotatilasta. Jo yksistään siitä syystä, ettei
alkuperäisessä riippumattomuudessaan elävillä ihmisillä ole
keskenään kyllin kestäviä suhteita, jotta nämä loisivat rauhantilan tai
sotatilan, eivät he ole suinkaan luonnostaan vihollisia. Asiain suhteet
eivätkä ihmisten suhteet luovat sodan; ja kun sotatila ei saata syntyä
yksinkertaisista henkilökohtaisista suhteista, vaan yksinomaan
aineellisista, ei yksityissotaa eli sotaa mies miestä vastaan saata olla
olemassa luonnontilassa, missä ei ole pysyvää omaisuutta, eikä
yhteiskuntatilassa, missä kaikki on lakien määrättävissä.

Mieskohtaiset kahakoimiset, kaksinkamppailut, taistelut ovat

tekoja, jotka eivät luo mitään erikoista tilaa; ja mitä tulee
yksityissotiin, Ludvig IX:n, Ranskan kuninkaan, säädösten sallimiin ja
jumalanrauhan keskeyttämiin, niin ovat ne läänityslaitoksen
väärinkäytöksiä, järjestelmän, joka oli mieletön jos mikään ja joka oli
ristiriidassa luontaisoikeuden periaatteiden ja kaiken hyvän
valtiotaidon kanssa.

Sota ei ole siis mikään suhde miehen ja miehen, vaan valtion ja

valtion välillä, eivätkä siinä yksityiset ole vihamiehiä muutoin kuin
sattumalta, eivät suinkaan ihmisinä, eivätkä kansalaisinakaan,[4]
vaan sotilaina; eivät suinkaan isänmaan jäseninä, vaan sen
puolustajina. Lyhyesti: kullakin valtiolla voi olla vihollisinaan toisia
valtioita, eikä yksityisiä ihmisiä, koska eriluontoisten asiain välillä ei
saata olla olemassa mitään todellista suhdetta.

Tämä periaate soveltuukin kaikkien aikojen vakiintuneihin

menettelyohjeisiin ja kaikkien sivistyneiden kansojen pysyviin
toimintatapoihin. Sodanjulistukset ovat vähemmän tiedonantoja
vallanpitäjille kuin heidän alamaisilleen. Muukalainen, olkoonpa sitten
kuningas, yksityinen henkilö tai kansa, joka ryöstää, tappaa tai
pidättää alamaisia julistamatta sotaa ruhtinaalle, ei ole vihollinen,
vaan rosvo. Sodan kestäessä anastaa tosin oikeamielinenkin ruhtinas
vihollismaassa kaikki, mikä kuuluu valtiolle; mutta hän kunnioittaa
yksityisten henkeä ja omaisuutta: hän kunnioittaa oikeuksia, joihin
hänen omatkin oikeutensa perustuvat. Koska sodan tarkoituksena on
vihollisvaltion hävittäminen, on oikeus tappaa sen puolustajat milloin
heidät vain tavataan ase kädessä; mutta heti kun he niistä luopuvat
ja antautuvat vangeiksi ja kun he näin lakkaavat olemasta vihollisia
tai vihollisen välikappaleita, muuttuvat he yksinkertaisesti ihmisiksi,
eikä kellään ole enään oikeutta ottaa heidän henkeänsä. Joskus
voidaan tappaa valtio tappamatta ainoatakaan sen jäsentä: sota ei
anna oikeutta muuhun kuin mikä on tarpeen sen päämäärän
saavuttamiseksi. Nämä periaatteet eivät ole Grotiuksen: ne eivät
perustu runoilijain arvovaltaan; mutta ne johtuvat asioiden luonnosta
ja perustuvat järkeen.

Mitä tulee valloitusoikeuteen, niin ei sillä ole muuta perustusta

kuin väkevämmän laki. Ellei sota anna voittajalle oikeutta teurastaa
voitettuja kansoja, niin ei tämä oikeus, jota ei hänellä ole, saata
myöskään antaa hänelle oikeutta panna niitä ikeeseen. Ei ole
oikeutta tappaa vihollista muulloin kuin silloin kun ei voida tehdä
häntä orjaksi: oikeus tehdä hänet orjaksi ei siis johdu oikeudesta
ottaa hänet hengiltä; niinmuodoin on epätasaista vaihtokauppaa
panna hänet ostamaan vapautensa hinnalla henki, johon ei kellään
ole mitään oikeutta. Kun perustetaan elämän ja kuoleman oikeus
orjuuttamisoikeuteen, ja orjuuttamisoikeus elämän ja kuoleman
oikeuteen, niin eikö ole selvää, että silloin tehdään kehäpäätelmä?

Vaikkapa otaksuisimme tuon kamalan kaikkien tappamisen

oikeudenkin mahdolliseksi, niin sanon minä, ettei sodassa tehty orja
eikä ikeeseen pantu kansa ole velvollinen herraansa kohtaan
mihinkään muuhun kuin tottelemaan häntä niin paljon kuin on
pakko. Ottamalla korvauksen hänen hengestään ei voittaja ole sitä
suinkaan hänelle ilmaiseksi lahjoittanut; sensijaan että olisi tappanut
hänet vahingokseen, on hän tappanut hänet hyödyllisellä tavalla.
Kaukana siitä, että hän olisi saanut häneen nähden mitään voimaan
lisäksi tulevaa oikeusvaltaa, jää siis sotatila pysymään heidän
välilleen kuten ennenkin; heidän suhteensakin on sen seuraus, eikä
sodan oikeuden käyttäminen suinkaan edellytä rauhansopimusta. He
ovat kyllä tehneet jonkunlaisen sopimuksen; olkoon, mutta tämä
sopimus, millään tavalla hävittämättä sotatilaa, edellyttää sen
jatkumista.

Miltä kannalta siis katseltaneekaan asioita, on orjuuttamisoikeus

mitätön, ei ainoastaan siksi, että se on väärä, vaan myös siksi, että
se on järjetön eikä merkitse mitään. Nämä sanat orjuus ja oikeus
ovat toisilleen vastakkaisia; ne tekevät toisensa tyhjiksi. Olkoon
sitten kysymyksessä ihmisen suhde ihmiseen tai yksityisen suhde
kansaan, tällainen puhe on aina oleva yhtä mieletöntä: "Minä teen
sinun kanssasi sopimuksen, joka tarkoittaa kokonaan sinun
vahinkoasi ja minun hyötyäni, jota minä noudatan niin kauvan kuin
minä näen hyväksi ja jota sinä noudatat niin kauvan kuin minä näen
hyväksi."

Viides luku.

On aina palattava ensimäiseen sopimukseen.

 Vaikka myöntäisinkin kaikki, mitä olen tähän asti vastustanut, eivät
itsevaltiuden puolustajat silti pääsisi sen pitemmälle. Aina tulee
kuitenkin olemaan suuri eroitus joukon orjuuttamisen ja
yhteiskunnan hallitsemisen välillä. Jos erillään pysyttelevät ihmiset
joutuvatkin toinen toisensa jälkeen yhden ainoan valtaan, niin miten
suureksi heidän lukunsa saattaneekaan paisua, näen minä siinä vain
herran ja orjia, enkä suinkaan kansaa ja sen päämiestä: se on kyllä,
jos niin tahdotaan, jonkunlainen ryhmämuodostuma, mutta ei
suinkaan yhteiskunnallinen kokonaisuus: siinä ei ole olemassa yleistä
hyvää eikä valtioruumista. Vaikka tämä mies olisi laskenut valtansa
alle puolet maailmaa, ei hän kuitenkaan koskaan ole muuta kuin
yksityishenkilö; hänen etunsa, eroitettuna muiden edusta, ei ole
koskaan muuta kuin yksityisetu. Jos tämä mies sortuu, jää hänen
valtakuntansa hänen jälkeensä hajanaiseksi ja yhteydettömäksi,
niinkuin tammikin hajoaa ja raukenee tuhkaläjäksi sitten kun tuli on
sen syönyt.

Kansa, sanoo Grotius, voi antautua kuninkaan alamaiseksi.

Grotiuksen mukaan on siis kansa kansa ennen antautumistaan
kuninkaan alamaiseksi. Tämä antautuminen on kansan tahdon
ilmaisu ja se edellyttää julkista neuvottelua ja päätöstä. Ennenkuin
siis lähdetään tutkimaan tekoa, jolla kansa valitsee itselleen
kuninkaan, olisi hyvä ottaa selkoa teosta, joka muodostaa kansasta
kansan. Sillä kun tämä teko on pakostakin aikaisempi kuin tuo
toinen, niin on se myös yhteiskunnan todellinen perustus.

Ellei tosiaankaan olisi olemassa edeltävää sopimusta, niin mikä

velvoittaisi, ellei vaali olisi yksimielinen, vähemmistön alistumaan
enemmistön valintaan? Ja mistä saavat sata, jotka tahtovat itselleen
hallitsijan, oikeuden äänestää niiden kymmenen puolesta, jotka eivät
sitä mitenkään tahdo? Enemmistöäänestyksen laki perustuu itsekin
sopimukseen ja edellyttää ainakin kerran yksimielisyyttä.

Kuudes luku.

Yhteiskuntasopimuksesta.

Minä otaksun ihmisten tulleen sellaiseen kohtaan, että ne esteet,

jotka haittaavat heidän säilymistään luonnontilassa, voittavat
vastustuksellaan ne voimat, mitä kukin yksilö voi käyttää pysyäkseen
hengissä tässä tilassa. Silloin ei tämä alkeellinen tila saata
kauvemmin jatkua, ja ihmissuku hukkuisi, ellei se muuttaisi
elintapaansa.

Kun nyt ihmiset eivät voi synnyttää uusia voimia, vaan ainoastaan
yhdistää ja ohjata niitä, jotka jo ovat olemassa, ei heillä ole
säilymisekseen muuta neuvoa kuin muodostaa toisiinsa liittymällä
sellainen voimien summa, että se kykenee voittamaan vastustuksen,
saattamalla nämä voimat toimimaan yhdestä ja samasta syystä ja
vaikuttamaan samaan suuntaan.

Tämä voimien summa saattaa syntyä vain useampien

yhteistoiminnasta: mutta kun jokaisen ihmisen voima ja vapaus ovat
hänen säilymisensä ensimäisiä välikappaleita, niin kuinka voi hän
sitoa niitä vahingoittamatta itseään ja lyömättä laimin sitä
huolenpitoa, minkä hän on itselleen velkaa? Tämä vaikeus voidaan
käsittelemääni asiaan nähden lausua seuraavasti:
 "On keksittävä yhtymismuoto, joka kaikella yhteisellä voimalla
puolustaa ja varjelee jokaisen yhteisön jäsenen henkilöä ja
omaisuutta ja jossa kukin sellainen jäsen, liittyessään kaikkiin
muihin, tottelee kuitenkin vain itseään ja pysyy yhtä vapaana kuin
ennenkin." Tällainen on se perusvaikeus, jonka yhteiskuntasopimus
ratkaisee.

Tämän sopimuksen ehdot seuraavat niin kiinteästi asian

luonnosta, että pieninkin muutos tekisi ne tyhjiksi ja tehottomiksi;
niin että, vaikkei niitä ole ehkä milloinkaan nimenomaan julistettu, ne
ovat kaikkialla samat, kaikkialla puhumatta hyväksytyt ja
tunnustetut, siksi kunnes yhteiskuntasopimus rikotaan, jolloin kukin
palaa taas ensimäisiin oikeuksiinsa ja saa takaisin luonnollisen
vapautensa, menettämällä sopimukseen perustuvan vapauden, jonka
takia hän siitä luopui.

Oikein käsitettyinä sisältyvät kaikki nämä ehdot yhteen ainoaan,

siihen nimittäin, että kukin liittokumppani luovuttautuu kokonaan ja
kaikkine oikeuksineen koko yhteisölle. Sillä kun ensiksikin jokainen
antautuu kokonaan, on asema sama kaikille; ja kun asema on sama
kaikille, ei kellään ole syytä tehdä sitä rasittavaksi toisille.

Kun lisäksi luovuttautuminen tapahtuu ilman rajoituksia, on

yhtyminen niin täydellinen kuin se suinkin voi olla, eikä kellään
liittokumppanilla ole enää mitään vaatimista: sillä jos yksityisille jäisi
joitakin oikeuksia, niin, kun ei olisi yhteistä esimiestä, joka saattaisi
ratkaista heidän ja yhteisön välisen riidan, ja kun kukin olisi
muutamissa suhteissa oma tuomarinsa, pyrkisi hän pian olemaan
sitä kaikissa, ja näin jatkuisi luonnontila, ja liitosta tulisi pakostakin
hirmuvaltainen tai mitätön.
 Koska vihdoin kukin antautuu kaikille, ei hän antaudu kenellekään,
ja kun ei ole ainoatakaan liittokumppania, johon nähden me emme
saisi samaa oikeutta kuin minkä me hänelle myönnämme itseemme
nähden, saamme me korvauksen kaikesta, minkä menetämme, ja
lisää voimaa säilyttää sitä, mitä meillä on.

Jos siis yhteiskuntasopimuksesta eroitetaan kaikki, mikä ei kuulu

sen olemukseen, huomataan sen sisältyvän seuraavaan lauselmaan:

"Kukin meistä asettaa yhteisesti henkilönsä ja kaiken voimansa

yleistahdon ylimmän johdon alaiseksi; ja me otamme kaikin jokaisen
jäsenen kokonaisuuden eroittamattomaksi osaksi."

Kunkin sopimuksentekijän yksityisen henkilön tilalle luo tämä

liittymisteko heti siveellisen yhdyskunnan, jossa on yhtä monta
jäsentä kuin ääntäkin ja joka tästä teosta saa yhteytensä, yhteisen
minänsä, elämänsä ja tahtonsa. Tätä julkista henkilöä, joka näin
muodostuu kaikkien muiden yhdynnästä, nimitettiin muinoin
kaupunkivaltioksi (cité)[5] ja nykyään annetaan sille nimi valtakunta
(république) tai valtioruumis (corps politique), jota sen jäsenet
sanovat valtioksi (état), milloin se on passiivinen, ylimmäksi
valtiovallaksi (souverain), milloin se on aktiivinen ja vallaksi
(puissance), verratessaan sitä muihin samanlaisiin. Mitä
liittokumppaneihin tulee, nimitetään heitä yhteisesti kansaksi, ja
erikoisesti ylimmän vallan osakkaina kansalaisiksi ja valtion lakien
alaisina alamaisiksi. Mutta näitä nimityksiä sekoitetaan usein toisiinsa
ja käytetään toistensa asemasta; riittää, kunhan osaa ne eroittaa
silloin kun niiden täysi tarkkuus on kysymyksessä.
 Seitsemäs luku.

Ylimmästä valtiovallasta.

Edellä esitetystä lauselmasta näkyy, että liittymistekoon sisältyy

sekä yhteisön että yksityisten molemminpuolinen sitoutuminen ja
että jokainen yksilö, tehdessään niin sanoaksemme sopimuksen
itsensä kanssa, tulee sitoutuneeksi kahdessa katsannossa, nimittäin
ylimmän vallan jäsenenä muihin yksityisiin nähden ja valtion
jäsenenä ylimpään valtaan nähden. Mutta tähän ei voida sovelluttaa
sitä yksityisoikeuden määräystä, ettei kukaan ole sidottu itsensä
kanssa tehtyihin sopimuksiin, sillä onhan suuri ero sillä, käymmekö
sitoumuksiin itsemme kanssa tai kokonaisuuden, jonka osa olemme.

Edelleen on huomattava, että julkinen päätös, joka voi sitoa kaikki

alamaiset ylimpään valtaan nähden sen kahdenlaisen suhteen
nimessä, minkä kannalta kutakin heistä on katsottava, ei saata
vastakkaisesta syystä sitoa ylintä valtaa omaan itseensä nähden, ja
että siis on valtioruumiin luontoa vastaan, jos ylin valta säätää
itsellensä lain, jota se ei voi rikkoa. Koska siihen nähden voi olla
kysymyksessä ainoastaan yksi ja sama suhde, on se silloin itsensä
kanssa sopimuksia tekevän yksityisen asemassa: siitä nähdään, ettei
ole, eikä voikaan olla minkäänlaista perustuslakia, joka sitoisi kansan
yhdyskuntaa: ei edes yhteiskuntasopimus ole sellainen; mikä ei
kuitenkaan merkitse sitä, ettei tämä yhdyskunta voisi aivan hyvin
käydä sitoumuksiin muihin nähden sellaisissa asioissa, jotka eivät
loukkaa tätä sopimusta, sillä muukalaisen suhteen muuttuu se
pelkäksi yksityisolennoksi, jakamattomaksi yksilöksi.

Mutta kun valtioruumis eli ylin valtiovalta saa olemassaolonsa vain

sopimuksen pyhyydestä, ei se voi milloinkaan käydä sellaisiin
sitoumuksiin, ei edes muihin nähden, jotka loukkaisivat tätä
alkuperäisintä päätöstä, kuten esim. luovuttaa jotakin osaa itsestään
tai antautua jonkun muun ylimmän vallan alaiseksi. Jos se rikkoisi
päätöksen, jonka voimasta se on olemassa, tuhoaisi se samalla
itsensä; ja mikä ei ole mitään, se ei voi myöskään mitään luoda.

Niin pian kun tämä joukko on liittynyt yhdyskunnaksi, ei voida

loukata ainoatakaan sen jäsentä käymättä koko yhdyskunnan
kimppuun, ja vielä vähemmän loukata yhdyskuntaa jäsenten siitä
kärsimättä. Näin kehottavat velvollisuus ja hyöty samalla tavalla
molempia sopimuspuolia avustamaan toisiaan, ja näiden samojen
ihmisten on koetettava yhdistää tähän kaksinaiseen suhteeseen
kaikki ne etuisuudet, jotka siitä riippuvat.

Kun taas ylin valtiovalta ei ole muodostunut mistään muusta kuin

niistä yksityisistä, jotka ovat sen osina, ei sillä ole eikä voi olla etuja,
jotka olisivat näiden eduille vastakkaisia: ylimmän vallan ei siis
tarvitse antaa minkäänlaista takuuta alamaisille, koska on
mahdotonta, että ruumis haluaisi vahingoittaa kaikkia jäseniään; ja
me tulemmekin myöhemmin näkemään, ettei se saata vahingoittaa
ketään heistä yksityisesti. Ylin valtiovalta, jo siksi vain, että se on
olemassa, on aina sitä, mitä sen tulee olla.

Mutta tällainen ei ole alamaisten suhde ylimpään valtaan, koska ei

yhteisestä edusta huolimatta mikään vastaisi tälle heidän
sitoumuksiensa täyttämisestä, ellei sillä olisi keinoja päästä
varmuuteen heidän uskollisuudestaan.

Itse asiassa saattaakin jokaisella yksilöllä ihmisenä olla oma

erikoinen tahtonsa, joka voi olla vastakkainen sille yleistahdolle, mikä
hänellä on kansalaisena, tai ainakin käydä siitä erilleen. Hänen
yksityisetunsa voi puhua hänelle aivan toista kuin yhteinen etu:
hänen itsenäinen ja luonnostaan riippumaton elämänsä voi saada
hänet pitämään sitä, mitä hän on velkaa yhteisölle, jonkunlaisena
vapaaehtoisena verona, jonka menettäminen vahingoittaa
vähemmän toisia kuin sen suorittaminen rasittaa häntä; ja
katsoessaan sitä siveellistä henkilöä, joka muodostaa valtion, vain
jonkunlaiseksi kuvitelluksi olennoksi, koska se ei ole ihminen, nauttisi
hän kansalaisen oikeuksia tahtomatta täyttää alamaisen
velvollisuuksia: väärä menettelytapa, jonka leviäminen aiheuttaisi
piankin valtioruumiin tuhoutumisen.

Jottei siis yhteiskuntasopimus jäisi vain tyhjäksi sananparreksi,

täytyy siihen hiljaisesti sisältyä sen sitoumuksen, joka yksinään voi
antaa voimaa muille, nimittäin sen sitoumuksen, että jos ken
kieltäytyy tottelemasta yleistahtoa, koko yhdyskunta saa hänet siihen
pakottaa: mikä taas merkitsee vain sitä, että hänet pakotetaan
olemaan vapaa: sillä sellainen on ehto, joka, antaessaan jokaisen
kansalaisen isänmaalle, takaa hänelle turvan kaikkea mieskohtaista
riippuvaisuutta vastaan, ehto, joka on valtiokoneiston perusaate ja
liikevoima ja joka yksinään tekee yhteiskunnalliset sitoumukset
oikeutetuiksi, koska nämä olisivat ilman sitä järjettömiä,
hirmuvaltaisia ja mitä peloittavimpiin väärinkäytöksiin johtavia.

Kahdeksas luku.

Yhteiskuntatilasta.

Tämä siirtyminen luonnontilasta yhteiskuntatilaan saa ihmisessä

aikaan hyvin huomattavan muutoksen, asettamalla vaiston sijasta
oikeuden hänen menettelytapansa perustukseksi ja antamalla hänen
toimilleen sen siveellisen tarkoitusperän, mikä niiltä siihen asti
puuttui. Vasta silloin, velvollisuuden äänen tultua ruumiillisten
tuokiohalujen tilalle ja oikeuden päästyä voitolle himoista, havaitsee
ihminen, joka oli siihen asti ottanut huomioon vain itsensä, olevansa
pakotettu toimimaan toisten periaatteiden mukaan ja kysymään
järkensä neuvoa ennen kuin kuuntelee viettejään. Vaikkakin hän
luopuu tässä tilassa useista eduista, joita luonto oli hänelle
tarjonnut, saa hän korvaukseksi muita niin suuria etuja, hänen
kykynsä harjaantuvat ja kehittyvät, hänen ajatuksensa avartuvat,
hänen tunteensa jalostuvat, koko hänen sielunsa kohoaa niin
valtavasti, että elleivät tämän uuden elämäntilan väärinkäytökset
alentaisi häntä usein sitäkin tilaa alemmas, minkä hän on jättänyt,
hänen pitäisi lakkaamatta siunata sitä onnellista hetkeä, joka hänet
siitä ikiajoiksi tempasi ja joka teki typerästä, kehittymättömästä
eläimestä älyllisen olennon ja ihmisen.

Osoittakaamme muutamin helposti verrattavin seikoin koko tämän

voiton ja tappion lopullinen suhde. Yhteiskuntasopimuksessa
menettää ihminen luonnollisen vapautensa ja rajoittamattoman
oikeuden kaikkeen, mikä häntä houkuttelee ja mihin hän yltää;
toisaalta voittaa hän kansalaisvapauden ja omistusoikeuden kaikkeen
siihen, mitä hän pitää hallussaan. Jotta emme erehtyisi molempien
tilojen etuja punnitessamme, on meidän tarkoin eroitettava
luonnollinen vapaus, jonka rajoina ovat vain yksilön voimat,
kansalaisvapaudesta, jota rajoittaa yleistahto, sekä
hallussaanpitäminen, joka on vain voiman tulosta tai ensimäisen
valtaajan oikeutta, omistusoikeudesta, joka saattaa nojautua
ainoastaan todelliseen oikeusperusteeseen.

Edellä sanottuun voitaisiin vielä yhteiskuntatilan hyväksi lisätä

siveellinen vapaus, joka yksin tekee ihmisestä tosiaankin itsensä
herran; sillä pelkän mieliteon noudattaminen on orjuutta, kun taas
sellaisen lain totteleminen, jonka on itse itselleen säätänyt, on
vapautta. Mutta tästä asiasta olen jo liiaksikin puhunut, eikä vapaus-
sanan filosofinen merkitys kuulu tässä selitettäviini.

Yhdeksäs luku.

Kiinteästä omaisuudesta.

Kukin yhteisön jäsen liittyy siihen sillä hetkellä, jolloin se

muodostuu, sellaisena kuin hän silloin on, hän ja kaikki hänen
voimansa, niihin luettuna myös kaikki se, mitä hän pitää hallussaan.
Asiaa ei ole suinkaan niin ymmärrettävä, että hallussaanpitäminen
muuttaisi tämän teon kautta luonnettaan muuttaessaan käsiä ja
sukeutuisi omistusoikeudeksi ylimmän valtiovallan käsissä: mutta kun
valtion voimat ovat verrattomasti yksityisen voimia suuremmat, niin
on yhteinen hallussaanpitäminen tosiasiallisesti lujempi ja
peruuttamattomampi, olematta silti oikeutetumpi, ei ainakaan
muukalaisten kannalta. Sillä jäseniinsä nähden on valtio
yhteiskuntasopimuksen nojalla, joka on valtiossa kaikkien oikeuksien
pohjana, kaiken heidän omaisuutensa herra; mutta muihin valtoihin
nähden on se tämän omaisuuden herra vain ensimäisen valtaajan
oikeuden nojalla, oikeuden, jonka se on perinyt yksityisiltä.

Ensimäisen valtaajan oikeus, vaikka se onkin perustellumpi kuin

väkevämmän oikeus, muuttuu todelliseksi oikeudeksi vasta sitten
kun on saatettu voimaan omistusoikeus. Jokaisella ihmisellä on
luonnostaan oikeus kaikkeen, mitä hän välttämättä tarvitsee; mutta
se ratkaiseva tapahtuma, joka tekee hänestä jonkun tavaran
omistajan, sulkee hänet kaikista muista: kun hänen osansa on kerran
määrätty, on hänen rajoituttava siihen, eikä hänellä ole enää mitään
oikeutta yhteisomaisuuteen. Senpätähden kunnioittaakin jokainen
yhteiskuntatilassa elävä ihminen ensimäisen valtaajan oikeutta, joka
oli niin heikko luonnontilassa. Tässä oikeudessa kunnioitetaan
vähemmän sitä, mikä kuuluu muille, kuin sitä, mikä ei kuulu itselle.

Jotakin maa-aluetta koskevan ensimäisen valtaajan oikeuden

pohjaksi ovat yleensä seuraavat ehdot tarpeen. Ensiksikin, ettei
kukaan vielä asu tällä alueella; toiseksi, ettei siitä vallata enempää
kuin mitä tarvitaan toimeentuloksi; kolmanneksi, että sen haltijaksi
asetutaan ei tyhjien muodollisuuksien, vaan työn ja viljelyn nojalla,
nämä kun ovat ainoa omistusoikeuden merkki, jota muiden on
oikeusopillisten perusteitten puuttuessakin kunnioitettava.

Tosiaankin: kun myönnetään tarpeelle ja työlle ensimäisen

valtaajan oikeus, niin eikö sitä uloteta niin laajalle kuin sitä voidaan
ulottaa? Voidaanko olla rajoittamatta tätä oikeutta? Riittääkö astua
jalallaan jollekin yhteiselle maapalstalle, julistautuakseen heti
paikalla sen herraksi? Riittääkö se seikka, että jollakin on voimaa
karkoittaa siltä hetkeksi kaikki muut ihmiset, ottamaan näiltä
ikiajoiksi oikeuden palata sille? Kuinka saattaa joku ihminen tai joku
kansa anastaa suunnattoman maa-alueen ja jättää koko muun
ihmissuvun sitä ilman, muutoin kuin rangaistavan
omankädenoikeuden nojalla, koska silloin ryöstetään muilta ihmisiltä
se asuntopaikka ja ne elintarpeet, jotka luonto on heille yhteisesti
antanut? Kun Nunez Balboa otti Kastilian kruunun nimessä rannalta
käsin haltuunsa Etelämeren ja koko Etelä-Amerikan, niin riittikö se
lakkauttamaan kaikkien asukkaiden omistusoikeuden niihin ja
pidättämään niiltä seuduin kaikki maailman ruhtinaat? Tältä kannalta
katsoen toimitettiin sellaisia muodollisia menoja kutakuinkin turhaan,
eikä katolisen kuninkaan tarvinnut muuta kuin kerta kaikkiaan
työkammiostaan julistautua koko maailman haltijaksi, eroittaakseen
sitten valtakunnastaan kaiken sen, mikä jo ennestään kuului muille
ruhtinaille.

On helppo ymmärtää, kuinka yksityisten yhtyneet, toisiinsa

rajoittuvat maat muuttuvat valtion alueeksi ja kuinka ylimmän vallan
oikeus, ulotessaan alamaisista niihin maihin, joita nämä pitävät
hallussaan, tulee samalla kertaa sekä aineelliseksi että
henkilölliseksi; mikä seikka saattaa omistajat suurempaan
riippuvaisuuteen ja tekee juuri heidän voimistaan heidän
uskollisuutensa takeet: etu, jota muinaiset yksinvaltiaat eivät tunnu
oikein hyvin käsittäneen, he kun, nimittäessään itseään vain
persialaisten, skyyttien, makedonialaisten kuninkaiksi, näyttivät
pitävän itseään paremmin ihmisten päämiehinä kuin maan herroina.
Nykyaikaiset yksinvaltiaat esiintyvät taitavammin Ranskan, Espanjan,
Englannin y.m. kuninkaina. Pitäessään näin hallussaan maa-aluetta,
saavat he olla varmat myös sen asukkaista.

Omituista tässä luovutuksessa on, että ottaessaan vastaan

yksityisten omaisuuden, yhteisö ei suinkaan sitä heiltä riistä, vaan
turvaa heille päinvastoin sen laillisen omistuksen, muuttaa
anastuksen todelliseksi oikeudeksi ja nautinto-oikeuden
omistusoikeudeksi. Kun silloin omistajia pidetään ikäänkuin yhteisen
omaisuuden säilyttäjinä, kun heidän oikeuksiansa kunnioittavat kaikki
valtion jäsenet ja kun valtio puolustaa niitä kaikkine voimineen
muukalaista vastaan, niin ovat he, suostuessaan luovutukseen, joka
on edullinen sekä yhteisölle että vielä enemmän heille itselleen, niin
sanoaksemme saaneet omakseen kaiken sen, mistä he ensin
luopuivat: oudolta tuntuva väite, joka on kuitenkin helposti
selitettävissä, kun eroitetaan toisistaan oikeudet, mitä ylimmällä
valtiovallalla ja omistajalla on samaan kiinteimistöön, niinkuin
myöhemmin tulemme näkemään.

Saattaa myöskin tapahtua, että ihmiset alkavat liittyä yhteen

ennen kuin he mitään omistavat, ja että he, vallattuaan jonkun
kaikille riittävän maa-alueen, pitävät sitä yhteisnautintona tai jakavat
sen keskenään, joko tasan tai ylimmän valtiovallan määräämissä
suhteissa. Millä tavalla tämä alueen hankkiminen tapahtuneekin, niin
on oikeus, mikä kullakin yksityisellä on omaan kiinteimistöönsä, aina
sen oikeuden alainen, mikä yhteisöllä on kaikkiin; sillä muutoinhan ei
yhteiskuntaside pysyisi vahvana eikä ylimmän valtiovallan
harjoittamisessa olisi todellista voimaa.

Päätän tämän luvun ja tämän kirjan huomautuksella, jonka täytyy

olla jokaisen yhteiskuntajärjestelmän pohjana, nimittäin sen, ettei
perussopimus suinkaan hävitä luonnollista tasa-arvoa, vaan asettaa
päinvastoin siveellisen ja oikeudenmukaisen tasa-arvoisuuden sen
ruumiillisen eriarvoisuuden tilalle, minkä luonto on saattanut
aiheuttaa ihmisten kesken, niin että he, vaikka eivät mahdollisesti
olekaan tasa-arvoisia voiman eikä älyn puolesta, tulevat kaikki tasa-
arvoisiksi sopimuksen ja laillisen oikeuden nojalla.[6]

TOINEN KIRJA.
 Ensimäinen luku.

Ylin valtiovalta on luovuttamaton.

Ensimäinen ja tärkein johtopäätös ylempänä esitetyistä

periaatteista on se, että yleistahto saattaa yksin ohjata valtion voimia
sen perustamisella tavoitellun päämäärän, yhteisen hyvän
saavuttamiseksi: sillä jos yksityisetujen ristiriitaisuus on tehnyt
yhteiskuntien luomisen välttämättömäksi, niin on näiden samojen
etujen sopusointu tehnyt sen mahdolliseksi. Se, mikä näissä
erilaisissa eduissa on yhteistä, muodostaa yhteiskunnallisen siteen;
ja ellei olisi mitään kohtaa, missä kaikki edut yhtyisivät, ei ainoakaan
yhteiskunta saattaisi pysyä pystyssä. Niinpä on siis yhteiskuntaa
hallittava yksinomaan tämän yhteisen edun mukaisesti.

Minä sanon siis, että kun ylin valtiovalta ei ole mitään muuta kuin
yleistahdon toimeenpanemista, niin ei sitä voida koskaan luovuttaa,
samoin kuin ei ylintä valtiovaltaa, joka ei ole mitään muuta kuin
ryhmäolemus, saata edustaa kukaan muu kuin se itse; vallan voi
kyllä siirtää toiselle, mutta ei tahtoa.

Ellei tosiasiallisesti olekaan mahdotonta, että yksityistahto olisi

jossakin kohdassa yleistahdon kanssa sopusoinnussa, niin on ainakin
mahdotonta, että tämä sopusointu olisi kestävä ja alituinen: sillä
yksityistahto pyrkii luonnostaan etuoikeuksiin ja yleistahto tasa-
arvoisuuteen. Vielä mahdottomampaa on saada mitään takuuta tästä
sopusoinnusta; sillä vaikka sen tulisikin aina olla olemassa, ei se olisi
taidon vaikutusta, vaan sattuman. Ylin valtiovalta saattaa kyllä
sanoa: "Minä tahdon tällä hetkellä sitä, mitä se ja se ihminen tahtoo
tai ainakin sanoo tahtovansa"; mutta se ei voi sanoa: "Mitä tämä
ihminen tahtoo huomenna, sitä tahdon minä myös", koska tahdon
on järjetöntä antautua kahleisiin tulevaisuuden varalta ja koska ei ole
minkään tahdon vallassa suostua sellaiseen, mikä on tahtovan
olennon menestykselle vastakkaista. Jos siis kansa lupaa totella
ilman ehtoja, hajoaa se tämän teon kautta, menettäen kansan
ominaisuutensa; sillä hetkellä, jolloin tunnustetaan jotakin yliherraa,
ei ole enään olemassa ylintä valtiovaltaa, ja siitä lähtien on
valtioruumis tuhoutunut.

Tämä ei suinkaan merkitse sitä, etteivät päämiesten käskyt

saattaisi esiintyä yleistahdon ilmauksina niin kauvan kuin ylin
valtiovalta, vaikka sillä on vapaus panna vastaan, ei sitä tee.
Sellaisessa tapauksessa on yleisestä vaikenemisesta johdettava
kansan suostumus. Tätä seikkaa selitetään kyllä vielä laajemmin.

Toinen luku.

Ylin valtiovalta on jakamaton.

Samasta syystä kuin ylin valtiovalta on luovuttamaton, on se

myöskin jakamaton. Sillä tahto on yleinen,[7] tai ei ole yleinen; se
on kansan kokonaisuuden tahto tai vain jonkun sen osan. Edellisessä
tapauksessa on tämän tahdon ilmaisu ylimmän valtiovallan teko ja
on sillä silloin lain voima: jälkimäisessä tapauksessa on se vain
yksityistahto tai hallitusteko; korkeintaan on se esivallan antama
säädös.

Mutta kun meidän valtiomiehemme eivät voi jakaa ylintä

valtiovaltaa sen periaatteeseen nähden, jakavat he sen sen
esineeseen nähden; he jakavat sen voimaan ja tahtoon,
lakiasäätävään valtaan ja toimeenpanevaan valtaan, verotuksen,
oikeudenkäytön ja sodankäynnin oikeuksiin, sisäiseen hallintoon ja
valtaan tehdä sopimuksia ulkomaiden kanssa: väliin he sekoittavat
kaikki nämä osat, ja väliin he ne eroittavat: he tekevät ylimmästä
valtiovallasta jonkunlaisen haaveellisen, useista erilaisista kappaleista
kyhätyn olemuksen: se on aivan samaa kuin jos he rakentaisivat
ihmisen useammista ruumiista, joista yhdellä olisi silmiä, toisella
käsiä, kolmannella jalkoja, eikä mitään muuta. Japanilaisten
silmänkääntäjäin sanotaan paloittelevan lapsen katsojain nähden,
heittävän ilmaan kaikki sen jäsenet, yhden toisensa jälkeen ja sitten
pudottavan taas saman lapsen maahan elävänä ja aivan eheänä.
Kutakuinkin samanlaisia ovat meidän valtiomiestemme veijaritemput;
paloiteltuaan yhteiskuntaruumiin oikealla markkinailveilijän
näppäryydellä, kasaavat he taas sen jäsenet jollakin ihmeellisellä
tavalla.

Tämä erehdys tulee siitä, ettei ole muodostettu tarkkaa käsitystä

ylimmästä valtiovallasta ja että on pidetty tämän vallan osina
sellaista, mikä oli vain sen ilmausta. Niinpä on esim. katsottu sodan
julistamista ja rauhan solmimista ylimmän valtiovallan teoiksi, mitä
ne eivät suinkaan ole, koska mikään näistä teoista ei ole laki, vaan
ainoastaan lain sovellutus, erikoisteko, joka saattaa lain määräyksen
toimintaan, kuten tullaan selvästi näkemään silloin kun laki-sanaan
liittyvä ajatus tarkemmin määritellään.

Jos samalla tavoin tutkittaisiin muitakin jakoja, huomattaisiin, että

erehdytään joka kerta kun luullaan nähtävän ylin valtiovalta
paloiteltuna; että ne oikeudet, joita pidetään tämän ylimmän
valtiovallan osina, ovat kaikki sen alaisia ja edellyttävät aina
korkeinta tahtoa, jonka toimeenpanoa nämä oikeudet vain ovat.
 On mahdoton sanoa, kuinka paljon tämä epätarkkuus on
himmentänyt valtio-oikeuden alalla esiintyneiden kirjailijain
lausuntoja silloin kun he ovat määräämiensä periaatteiden johdolla
käyneet arvostelemaan kuninkaiden ja kansojen keskinäisiä
oikeuksia. Jokainen voi nähdä Grotiuksen ensimäisen kirjan
kolmannesta ja neljännestä luvusta, kuinka tämä oppinut mies ja
hänen kääntäjänsä Barbeyrac sekaantuvat ja kietoutuvat
viisasteluihinsa pelätessään sanovansa omien tarkoitusperiensä
mukaan liikaa tai liian vähän ja loukkaavansa etuja, jotka heidän oli
sovitettava. Grotius, Ranskaan paenneena, isänmaahansa
tyytymättömänä, haluten imarrella Ludvig XIV:tä, jolle hänen
kirjansa on omistettu, ei säästä mitään riistääkseen kansoilta kaikki
niiden oikeudet ja omistaakseen ne kaikella mahdollisella taidolla
kuninkaille. Samaa olisi myöskin kernaasti tahtonut Barbeyrac, joka
omisti käännöksensä Englannin kuninkaalle Yrjö I:lle. Mutta
onnettomuudeksi pakotti Jaakko II:sen karkoitus, jota hän nimittää
kruunustaluopumiseksi, häntä olemaan varuillaan, koukuttelemaan ja
keksimään verukkeita, jottei tulisi tehneeksi Wilhelmistâ
vallananastajaa. Jos nämä kaksi kirjailijaa olisivat omaksuneet oikeat
periaatteet, olisivat kaikki vaikeudet hävinneet ja he olisivat aina
olleet johdonmukaisia; mutta silloin olisivat he myös lausuneet
surullisen totuuden, eivätkä he olisi imarrelleet ketään muuta kuin
kansaa. Mutta totuushan ei suinkaan vie rikkauteen eikä onneen,
eikä kansa jakele lähettilääntoimia eikä professorinpaikkoja eikä
eläkkeitä.

Kolmas luku.

Voiko yleistahto erehtyä?

 Edellisestä seuraa, että yleistahto on aina oikea ja että se tähtää
aina yleiseen hyötyyn; mutta siitä ei seuraa, että kansan päätökset
olisivat aina yhtä oikeita. Kukin tahtoo kyllä aina omaa parastansa,
mutta ei huomaa sitä aina: kansaa ei käy milloinkaan lahjominen,
mutta kylläkin pettäminen, ja vain silloin näyttää se tahtovan
sellaista, mikä on pahaa.

Useinkin on suuri eroitus kaikkien tahdon ja yleistahdon välillä:

jälkimäinen katsoo vain yhteistä etua, edellinen katsoo yksityisetua,
eikä ole muuta kuin yksityistahtojen summa: mutta ottakaa näistä
samaisista tahdoista pois toisten liian suuret ja toisten liian pienet
vaatimukset, jotka hävittävät toisensa,[8] niin jää eroitusten
summaksi yleistahto.

Ellei silloin kun kansa tarpeellisilla tiedoilla varustettuna tekee

päätöksiään, kansalaisilla olisi mitään yhteyttä keskenään, olisi
pienten eroitusten suuresta luvusta aina tuloksena yleistahto, ja
päätös olisi aina hyvä. Mutta kun syntyy salajuonia, osaliittoja suuren
liiton vahingoksi, muuttuu jokaisen tällaisen liiton tahto yleiseksi sen
jäseniin nähden ja yksityiseksi valtioon nähden: silloin voidaan
sanoa, ettei ole enään yhtä monta äänestäjää kuin on ihmistä, vaan
yhtä monta kuin on liittoa; eroitukset käyvät vähemmän lukuisiksi ja
antavat vähemmän yleisen tuloksen. Kun vihdoin joku liitto on
paisunut niin suureksi, että se voittaa kaikki muut, niin ei tuloksena
ole enää pienten eroitusten summa, vaan yksi ainoa eroitus; silloin ei
ole enään yleistahtoa, ja voittava mielipide on vain yksityinen
mielipide.

Jotta siis yleistahto pääsisi selvästi ilmenemään, on tärkeätä, ettei

valtiossa ole osayhtymiä ja että kukin kansalainen noudattaa vain
omaa mielipidettänsä.[9] Sellainen oli suuren Lykurgoksen verraton
ja ylevä järjestelmä. Mutta jos on olemassa osayhtymiä, täytyy
niiden lukua lisätä ja pysyttää ne tasa-arvoisina, kuten tekivät Solon,
Numa, Servius. Vain nämä varovaisuustoimenpiteet saavat aikaan
sen, että yleistahto on aina valistunut ja ettei kansa erehdy.

Neljäs luku.

Ylimmän valtiovallan rajoista.

Ellei valtio eli kansakunta ole muuta kuin siveellinen henkilö, jonka
elämä riippuu sen jäsenten yhteistoiminnasta, ja jos sen tärkein
huoli on sen oma säilyminen, niin tarvitsee se yleispätöistä,
pakottavaa voimaa kyetäkseen panemaan kunkin osan liikkeelle ja
käyttelemään sitä kokonaisuudelle sopivimmalla tavalla. Niinkuin
luonto antaa jokaiselle ihmiselle ehdottoman vallan kaikkiin tämän
ihmisen jäseniin nähden, niin antaa myös yhteiskuntasopimus
valtioruumiille ehdottoman vallan kaikkiin sen jäseniin nähden; ja
juuri tällä yleistahdon ohjaamalla vallalla on, niinkuin olen sanonut,
ylimmän valtiovallan nimi.

Mutta paitsi valtion henkilöä on meidän myös otettava huomioon

ne yksityishenkilöt, jotka sen muodostavat ja joiden elämä ja vapaus
ovat luonnostaan siitä riippumattomia. On siis tarkoin eroitettava
toisistaan kansalaisten ja ylimmän valtiovallan[10] keskinäiset
oikeudet, samoin kuin on eroitettava ne velvollisuudet, jotka
edellisten on täytettävä alamaisina, niistä luonnollisista oikeuksista,
joita heidän tulee saada nauttia ihmisinä.
 Myönnetään kyllä, että se, mitä kukin yhteiskuntasopimuksessa
luovuttaa voimastaan, omaisuudestaan, vapaudestaan, muodostaa
vain sellaisen osan tuosta kaikesta, jonka käyttäminen on tärkeä
yhteisölle; mutta on myönnettävä myöskin, että ylin valtiovalta yksin
arvostelee tämän tärkeyden.

Kaikki ne palvelukset, mitä kansalainen voi tehdä valtiolle, täytyy

hänen tehdä heti kun ylin valtiovalta niitä pyytää; mutta ylin
valtiovalta ei saata puolestaan raskauttaa alamaisia ainoallakaan
kahleella, joka on hyödytön yhteisölle; se ei saata edes sitä tahtoa:
sillä järjen lain vallitessa ei mitään tapahdu ilman syytä, samoin kuin
ei luonnonkaan lain vallitessa.

Ne sitoumukset, jotka liittävät meidät yhteiskuntaan, ovat

velvoittavia vain siksi, että ne ovat molemminpuolisia; ja niiden
luonne on sellainen, ettei kukaan niitä täyttäessään saata
työskennellä muiden hyväksi, työskentelemättä myös omaksi
hyväkseen. Minkätähden on yleistahto aina oikea ja minkätähden
tahtovat kaikki aina itsekunkin onnea, ellei sentähden, ettei ole
ketään, joka ei omaksuisi kohdaltaan tuota sanaa itsekukin ja joka ei
ajattelisi itseään äänestäessään kaikkien puolesta? Ja tämä taas
todistaa, että oikeuksien tasa-arvoisuus ja sen synnyttämä
oikeudenmukaisuuden käsitys johtuvat siitä etusijasta, jonka kukin
itselleen antaa, ja siis ihmisen luonnosta; että yleistahdon, jotta se
tosiaankin olisi yleistahto, täytyy olla yleisen sekä esineeseensä että
olemukseensa nähden; että sen täytyy lähteä kaikista, jotta sitä
voitaisiin sovelluttaa kaikkiin, ja että se menettää luonnollisen
oikeellisuutensa silloin kun se tähtää johonkin yksityiseen,
määrättyyn esineeseen, koska meillä ei ole meille vierasta asiaa
ratkaistessamme mitään todellista tasapuolisuuden periaatetta
ohjaajanamme.
 Tosiaankin: heti kun tulee kysymys jostakin yksityistapauksesta tai
yksityisoikeudesta kohdassa, jota aikaisempi yleinen sopimus ei ole
lähemmin määrännyt, käy asia riidanalaiseksi. Silloin on käsillä
oikeustapaus, missä asianosaiset yksityiset muodostavat yhden
puolen ja yhteisö toisen, mutta missä en ainakaan minä voi keksiä
lakia, jota olisi noudatettava, enkä tuomaria, jonka olisi annettava
päätös. Olisi naurettavaa silloin turvautua yleistahdon
nimenomaiseen ratkaisuun, koska tämä ei voi olla muuta kuin toisen
riitapuolen päätös ja koska se siitä syystä on toiselle samaa kuin
vieras yksityinen tahto, joka tällaisessa tilaisuudessa joutuu helposti
vääryyteen ja erehdykseen. Samoin kuin ei yksityistahto saata
edustaa yleistahtoa, muuttaa myöskin yleistahto vuorostaan
luonnetta silloin kun sen esine on yksityinen, eikä se voi, yleinen kun
on, ratkaista yksityisihmiseen enempää kuin yksityistapaukseenkaan
kohdistuvaa asiaa. Kun Ateenan kansa esim. nimitti tai eroitti
päällikkönsä, myönsi yhdelle kunnianosoituksia, määräsi
rangaistuksia toiselle ja harjoitti epälukuisin erikoissäädöksin
erotuksetta kaikkia hallituksen toimia, ei kansalla silloin enään ollut
varsinaista yleistahtoa; se ei toiminut enään ylimpänä valtiovaltana,
vaan virkakuntana. Tämä näyttää ehkä sotivan yleisiä käsityksiä
vastaan; mutta annettakoon minulle aikaa esittää omat käsitykseni.

Edellisestä selvinnee, ettei tahto tule yleiseksi niin paljon äänten

luvun kuin sen yhteisen edun voimasta, joka niitä yhdistää; sillä
tässä järjestelmässä alistuu jokainen välttämättömästi noudattamaan
niitä samoja ehtoja, jotka hän asettaa muidenkin noudatettaviksi:
mainio edun ja oikeuden sopusointu, joka antaa yhteisille päätöksille
sellaisen tasapuolisuuden luonteen, ettei moista nähdä lainkaan
yksityisen asian käsittelyssä, koska siinä ei ole mitään yhteistä etua,
joka yhdistäisi ja samastaisi sekä tuomarin että asianosaisten
puoltaman ratkaisun.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebooknice.com