Algebraic Geometry A Volume In Memory Of Paolo

Francia Reprint 2012 Mauro C Beltrametti Editor

Fabrizio Catanese Editor Ciro Ciliberto Editor
Antonio Lanteri Editor Claudio Pedrini Editor
download
https://ebookbell.com/product/algebraic-geometry-a-volume-in-
memory-of-paolo-francia-reprint-2012-mauro-c-beltrametti-editor-
fabrizio-catanese-editor-ciro-ciliberto-editor-antonio-lanteri-
editor-claudio-pedrini-editor-50985318

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Algebraic Geometry A Volume In Memory Of Paolo Francia De Gruyter

Proceedings In Mathematics Paolo Francia

https://ebookbell.com/product/algebraic-geometry-a-volume-in-memory-
of-paolo-francia-de-gruyter-proceedings-in-mathematics-paolo-
francia-2216664

Recent Advances In Algebraic Geometry A Volume In Honor Of Rob

Lazarsfelds 60th Birthday 1st Edition Christopher D Hacon

https://ebookbell.com/product/recent-advances-in-algebraic-geometry-a-
volume-in-honor-of-rob-lazarsfelds-60th-birthday-1st-edition-
christopher-d-hacon-6836130

Facets Of Algebraic Geometry A Collection In Honor Of William Fultons

80th Birthday Volume 2 Paolo Aluffi Editor

https://ebookbell.com/product/facets-of-algebraic-geometry-a-
collection-in-honor-of-william-fultons-80th-birthday-volume-2-paolo-
aluffi-editor-42221182

Facets Of Algebraic Geometry Volume 1 A Collection In Honor Of William

Fultons 80th Birthday New Paolo Aluffi Editor

https://ebookbell.com/product/facets-of-algebraic-geometry-
volume-1-a-collection-in-honor-of-william-fultons-80th-birthday-new-
paolo-aluffi-editor-42111094
A Study In Derived Algebraic Geometry Volume I Correspondences And
Duality Dennis Gaitsgory

https://ebookbell.com/product/a-study-in-derived-algebraic-geometry-
volume-i-correspondences-and-duality-dennis-gaitsgory-6859126

Topics In Transcendental Algebraic Geometry Am106 Volume 106 Phillip A

Griffiths Editor

https://ebookbell.com/product/topics-in-transcendental-algebraic-
geometry-am106-volume-106-phillip-a-griffiths-editor-51945716

Topics In Algebraic And Analytic Geometry Mn13 Volume 13 Notes From A

Course Of Phillip Griffiths Phillip A Griffiths John Frank Adams

https://ebookbell.com/product/topics-in-algebraic-and-analytic-
geometry-mn13-volume-13-notes-from-a-course-of-phillip-griffiths-
phillip-a-griffiths-john-frank-adams-51950876

Ramification Theoretic Methods In Algebraic Geometry Am43 Volume 43

Shreeram Shankar Abhyankar

https://ebookbell.com/product/ramification-theoretic-methods-in-
algebraic-geometry-am43-volume-43-shreeram-shankar-abhyankar-51945298

Cohomology Of Quotients In Symplectic And Algebraic Geometry Mn31

Volume 31 Frances Clare Kirwan

https://ebookbell.com/product/cohomology-of-quotients-in-symplectic-
and-algebraic-geometry-mn31-volume-31-frances-clare-kirwan-51955458
Algebraic Geometry
 Algebraic Geometry
A Volume in Memory of Paolo Francia

Editors
M. C. Beltrametti
F. Catanese
C. Ciliberto
A. Lanteri
C. Pedrini

Walter de Gruyter · Berlin · New York 2002

 Editors
Mauro C. Beltrametti Fabrizio Catanese Ciro Ciliberto
Dipartimento di Matematica Lehrstuhl Mathematik VIII Dipartimento di Matematica
Università di Genova Universität Bayreuth Università di Roma Tor Vergata
Via Dodecaneso 35 95440 Bayreuth Via della Ricerca Scientifica
16146 Genova Germany 00133 Roma
Italy Italy
Antonio Lanteri Claudio Pedrini
Dipartimento di Matematica Dipartimento di Matematica
„F. Enriques“ Università di Genova
Via C. Saldini 50 Via Dodecaneso 35
20133 Milano 16146 Genova
Italy Italy

Mathematics Subject Classification 2000:

14-06; 14J29, 14E30

Keywords:
Surfaces of general type, minimal model program (Mori theory, extremal rays), special varieties, motives
theory, numerical algebraic geometry

앪
앝 Printed on acid-free paper which falls within the guidelines of the
ANSI to ensure permanence and durability.

Library of Congress ⫺ Cataloging-in-Publication Data

Algebraic geometry : a volume in memory of Paolo Francia /

editors, M. C. Beltrametti … [et al.].
p. cm.
Includes bibliographical references.
ISBN 3 11 017180 5 (cloth : alk. paper)
1. Geometry, Algebraic. I. Francia, Paolo, 1951⫺ II.
Beltrametti, Mauro, 1948⫺
QA564 .A19 2002
516.3⬘5⫺dc21
2002074088

Die Deutsche Bibliothek ⫺ Cataloging-in-Publication Data

Algebraic geometry : a volume in memory of Paolo Francia /

ed. M. C. Beltrametti … . ⫺ Berlin ; New York : de Gruyter,
2002
ISBN 3-11-017180-5

” Copyright 2002 by Walter de Gruyter GmbH & Co. KG, 10785 Berlin, Germany.
All rights reserved, including those of translation into foreign languages. No part of this book
may be reproduced or transmitted in any form or by any means, electronic or mechanical,
including photocopy, recording or any information storage and retrieval system, without permis-
sion in writing from the publisher.
Printed in Germany.
Cover design: Thomas Bonnie, Hamburg.
Typeset using the authors’ TEX files: I. Zimmermann, Freiburg.
Printing and binding: Hubert & Co. GmbH & Co. KG, Göttingen.
 Preface
Paolo Francia was born in Torino, on September 4, 1951. He got his Laurea at the
University of Genoa in 1975, under the supervision of Prof. D. Gallarati. Paolo
Francia spent most of his academic life at the University of Genoa. He was appointed
a full professor at the University of Messina in 1987. He moved back to Genoa the
next academic year. After a shorter period at the Facoltà di Informatica (Faculty of
Computer Science) and a longer one (1988 to 1994) spent at the Faculty of Engineering,
Paolo Francia held a chair of Geometry at the Mathematics Department. He was also
a member of the “Accademia Ligure di Scienze e Lettere”.
As far as the field of algebraic geometry is concerned, Paolo Francia has been
perhaps the most important and brilliant mathematician the University of Genoa has
ever had.
His scientific work was mainly devoted to classification problems of higher dimen-
sional varieties, and to surfaces of general type. On both topics he obtained funda-
mental and beautiful results, most of them properly commented upon and illustrated
in some of the contributions in the present volume.
Paolo left Andreina, his wife, and his children Lucia, Pietro and Laura. We all lost
a dear friend. We remember him with deep and true admiration, and with sincere love.

Publications of Paolo Francia

[1] Su alcuni esempi di Lascu e Moishezon, Atti Sem. Mat. Fis. Univ. Modena 25
(1976), 27–35.
[2] (with M. C. Beltrametti and F. Odetti) Su un problema di razionalità posto da
K. Ueno, Rend. Sem. Mat. Univ. e Politec. Torino 35 (1976/77), 215–217.
[3] (with M. C. Beltrametti) Some remarks on the cohomology of an invertible
sheaf, Proc. Konink. Nederl. Akad. Wetensch. Ser. A 82 (1979), 473–480 =
Indag. Math. 41 (1979), 473–480.
[4] Some remarks on minimal models I, Compositio Math. 40 (1980), 301–313.
[5] (with M. C. Beltrametti) Conic bundles on non-rational surfaces, Algebraic
Geometry–Open Problems, Proceedings Ravello 1982, Lecture Notes in Math.
997, Springer-Verlag, Berlin 1983, 34–89.
[6] (with M. C. Beltrametti) Threefolds with negative Kodaira dimension and posi-
tive irregularity, Nagoya Math. J. 91 (1983), 163–172.
[7] Pluricanonical mappings for surfaces of general type, Geometry Seminars,
1982–1983, Univ. di Bologna 1984.
[8] (with M. C. Beltrametti) A property of regular morphisms, Proc. Konink. Nederl.
Akad. Wetensch. Ser. A 87 (1984), 361–368 = Indag. Math. 46 (1984), 361–368.
vi

[9] (with M. C. Beltrametti and A. J. Sommese) On Reider’s method and higher order
embeddings, Duke Math. J. 58 (1989), 425–439.
[10] On the base points of the bicanonical system, in: 1988 Cortona Proceedings on
Projective Surfaces and their Classification (F. Catanese and C. Ciliberto, eds.),
Sympos. Math. 32, INDAM, Academic Press, London 1992, 141–150.
[11] (with L. Bădescu and M. C. Beltrametti) Positive curves in polarized manifolds,
Manuscripta Math. 92 (1997), 369–388.
[12] (with C. Ciliberto and M. Mendes Lopes) Remarks on the bicanonical map for
surfaces of general type, Math. Z. 224 (1997), 137–166.
 Table of Contents

Preface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v

Lucian Bădescu and Michael Schneider

Formal functions, connectivity and homogeneous spaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

Luca Barbieri-Viale
On algebraic 1-motives related to Hodge cycles . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25

Arnaud Beauville
The Szpiro inequality for higher genus fibrations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 61

Giuseppe Borrelli
On regular surfaces of general type with pg = 2 and non-birational
bicanonical map . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 65

Fabrizio Catanese and Frank-Olaf Schreyer

Canonical projections of irregular algebraic surfaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 79

Ciro Ciliberto and Margarida Mendes Lopes

On surfaces with pg = 2, q = 1 and non-birational bicanonical map . . . . . 117

Alberto Conte, Marina Marchisio and Jacob Murre

On unirationality of double covers of fixed degree and large dimension;
a method of Ciliberto . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 127

Alessio Corti and Miles Reid

Weighted Grassmannians . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 141

Tommaso de Fernex and Lawrence Ein

Resolution of indeterminacy of pairs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 165

Vladimir Guletskiı̆ and Claudio Pedrini

The Chow motive of the Godeaux surface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 179

Yujiro Kawamata
Francia’s flip and derived categories . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 197

Kazuhiro Konno
On the quadric hull of a canonical surface . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 217
x Table of Contents

Adrian Langer
A note on Bogomolov’s instability and Higgs sheaves . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237

Antonio Lanteri and Raquel Mallavibarrena

Jets of antimulticanonical bundles on Del Pezzo surfaces of degree ≤ 2 . . . 257

Margarida Mendes Lopes and Rita Pardini

A survey on the bicanonical map of surfaces with pg = 0 and K 2 ≥ 2 . . . . 277
Francesco Russo
The antibirational involutions of the plane and the classification
of real del Pezzo surfaces . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289

Vyacheslav V. Shokurov
Letters of a bi-rationalist: IV. Geometry of log flips . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 313

Andrew J. Sommese, Jean Verschelde and Charles Wampler

A method for tracking singular paths with application to the numerical
irreducible decomposition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 329
Lectures of the Conference . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 347

List of Contributors . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 349

List of Participants . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 353

 Formal functions, connectivity
and homogeneous spaces∗

Lucian Bădescu and Michael Schneider

To the memory of Paolo Francia

1. Introduction
Fix an algebraically closed ground field k and let X be an irreducible projective variety
over k. Then K(X) will denote the field of rational functions of X, and K(X/Y ) will
denote the ring of formal-rational functions of X along a closed subscheme Y of X.
For X normal and Y connected of positive dimension K(X/Y ) is a field. The field
K(X) can be considered naturally as a subfield of K(X/Y ), and the extension problem
of formal-rational functions asks when can any formal-rational function on X along
Y be extended to a rational function on X, i.e. when do we have K(X) = K(X/Y )?
The formal functions have been introduced and studied systematically in algebraic
geometry by Zariski in [Z]. In particular, Zariski used them to prove his famous
connectedness theorem. Later on this theory has been considerably extended and
deepened by Grothendieck in the framework of formal schemes, by providing powerful
tools (such as Grothendieck’s existence theorem, see [EGAIII], theorem (5.1.4)) to
study related questions (see [SGA1], [SGA2]).
There is an analogous problem in the complex-analytic setting. Given a pair (X, Y )
consisting of a complex irreducible projective variety X and a closed subvariety Y of
X, let U be a connected open neighbourhood of Y in X (in the complex topology),
and denote by M(U ) the C-algebra of all meromorphic functions on U . We have the
field extensions K(X) ⊆ M(U ) ⊆ K(X/Y ), and therefore the extension problem for
meromorphic functions can be solved if it can be solved for formal-rational functions,
i.e. the equality K(X) = M(U ) is a consequence of the equality K(X) = K(X/Y ).
Extension of analytic or formal objects like functions or subvarieties is a rather
classical subject. The earliest reference we are aware of is a paper of Severi [Se], in
which he proved that any meromorphic function defined in a small complex connected
neighbourhood of a smooth hypersurface in P n (C) (n ≥ 2) can be extended to all of
P n (C). After some partial extension of Severi’s result by Van de Ven and Remmert
(see [RVdV]), Barth [Ba] generalized the above-mentioned result of Severi to arbitrary
∗ This paper was mostly done in the Spring 1997 when the first-named author was visiting Max Planck
Institut in Bonn for six months and University of Bayreuth for two short visits; unfortunately, a couple
of months later (August, 29, 1997) Michael Schneider passed away in a tragic accident when climbing in
mountains.

Algebraic Geometry. A Volume in Memory of Paolo Francia

M. C. Beltrametti, F. Catanese, C. Ciliberto, A. Lanteri, C. Pedrini (Eds.) © Walter de Gruyter 2002
2 L. Bădescu and M. Schneider

positive-dimensional connected subvarieties of Pn (C). On the other hand, Hironaka

[H] extended Severi’s result to arbitrary smooth projective varieties X and smooth
hypersurfaces Y in X with ample normal bundle. His approach is algebraic and
he considers the extension of formal-rational functions along Y . Further important
contributions to the extension problem of meromorphic functions or analytic objects
are due to Griffiths [Gr], Chow [Ch1], Rossi [Ro] and others.
In a basic paper Hironaka and Matsumura [HM] showed that K(Pn ) = K(Pn/Y )
for all positive-dimensional connected subvarieties Y ⊂ Pn and proved that for a
subvariety Y ⊂ A, A an abelian variety, the extension problem can be solved precisely
if Y generates A as a group and the canonical map Alb(Y ) → A has connected fibers.
Further important contributions to the extension problem of formal-rational functions
are due to Hartshorne [Ha2], Chow [Ch2], Faltings [F1], [F2], and others. The above
mentioned result of Hironaka–Matsumura on formal-rational functions implies the
result of Barth on meromorphic functions.
Here is the contents of this paper. In the second section some algebraicity criteria
for formal-rational functions are proved. Specifically, let f : X  → X be a proper
surjective morphism of projective algebraic varieties, Y  a closed subvariety of X 
and Y a closed subvariety of X such that f (Y  ) ⊆ Y . Assume that K(X/Y ) is a
field, and let ζ ∈ K(X/Y ) be a formal-rational function. If the pull-back function
f˜∗ (ζ ) is a rational function on X  then ζ is algebraic over the field K(X) of rational
functions of X (see Theorem (2.5)). As a consequence one proves the following
result (which emphasizes in particular the close relationship between formal geometry
and connectedness theorems in algebraic geometry, see Theorem (2.7)): Let X be a
projective irreducible algebraic variety and Y ⊂ X a closed subvariety of X. Then
the following two conditions are equivalent:
a) For every proper surjective morphism f : X → X from an irreducible variety
X , f −1 (Y ) is connected, and


b) K(X/Y ) is a field and K(X) is algebraically closed in K(X/Y ).

The third section relates – via GAGA – the problem of extending formal-rational
functions with the analogous problem in Complex Geometry of extending meromor-
phic functions defined in a small complex neighbourhood of a closed subvariety.
In the last section we make some remarks concerning the problem of extending
formal-rational functions on projective homogeneous spaces. After recalling a funda-
mental result of Chow [Ch2] (Theorem (4.5), (i)), we show that Theorem (2.5) becomes
a lot more precise in the case of homogeneous varieties (see Theorem (4.5), (ii)). Then
we apply these facts to recover a result of Hironaka–Matsumura [HM] (Corollary (4.6))
concerning abelian varieties. Among the other applications of Chow’s result we men-
tion Proposition (4.8) which answers affirmatively a problem raised by Hartshorne in
[H1] when the ambient variety is a homogeneous space. Finally, using a general ob-
servation (see Lemma (4.14)), we show that Chow’s result implies a result of Faltings
[F1], asserting that if Y is a “small-codimensional” subvariety of a rational projective
homogeneous space X, then K(X) = K(X/Y ).
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 3

Acknowledgement. The first named author is grateful to the referee for supplying
a list of small corrections (mostly of typographical nature) and for suggesting some
improvements of the presentation.

2. Algebraicity criteria for formal-rational functions

(2.1). Fix a normal irreducible variety X and a closed connected subvariety Y , and
let α : K(X) → K(X/Y ) be the canonical homomorphism of k-algebras (see [HM]).
Then by [HM], lemma (1.4) the ring K(X/Y ) is actually a field, so that α makes
K(X/Y ) a field extension of K(X). We want to characterize those formal-rational
functions ζ ∈ K(X/Y ) that are algebraic over α(K(X)), or simply over K(X).
Let f : X → X be a proper surjective morphism of irreducible varieties, and
let Y be a closed subvariety of X. Then by [HM] there is a canonical morphism
fˆ : X /f −1 (Y ) → X/Y of formal schemes which is compatible with f , and which
induces a unique map of k-algebras fˆ∗ : K(X/Y ) → K(X /f −1 (Y ) ) making the
following diagram
f∗
K(X) −−−−→ K(X  )
⏐ ⏐
⏐
α
⏐ 
α
K(X/Y ) −−−−→ K(X /f −1 (Y ) )
fˆ∗

commutative. Assume now that Y  is a closed subvariety of X  such that f (Y  ) ⊆

Y . Then Y  ⊆ f −1 (Y ), whence there is the canonical flat (restriction) morphism
ψ : X  /Y  → X  /f −1 (Y ) , which induces the canonical map ψ ∗ : K(X  /f −1 (Y ) ) →
K(X  /Y  ). Therefore we get the map f˜ := fˆ ψ : X  /Y  → X/Y which induces
the unique map of k-algebras f˜∗ := ψ ∗ fˆ∗ : K(X/Y ) → K(X /Y  ) making the
following diagram commutative
f∗
K(X) −−−−→ K(X )
⏐ ⏐
⏐
α
⏐ 
α
K(X/Y ) −−−−→ K(X  /Y  )
f˜∗

With these notations one has the following important result of Hironaka and Mat-
sumura (see [HM], theorem (2.7)), whose proof is based essentially on Grothendieck’s
existence theorem (see [EGAIII], theorem (5.1.4)):

Theorem (2.2) (Hironaka–Matsumura). Let f : X  → X be a proper surjective

morphism of irreducible varieties. Then for every closed subvariety Y of X there
4 L. Bădescu and M. Schneider

is a canonical isomorphism K(X  /f −1 (Y ) ) ∼

= [K(X/Y ) ⊗K(X) K(X )]0 , where [A]0
denotes the total ring of fractions of a commutative unitary ring A.

Corollary (2.3) ([HM]). Let X be an irreducible algebraic variety, and let Y be closed
subvariety of X. Let u : X  → X be the (birational) normalization of X. Then
K(X/Y ) is a field if and only if u−1 (Y ) is connected. If Y is a closed subvariety of an
irreducible variety X then K(X/Y ) is a finite product of fields.

∼ [K(X/Y ) ⊗K(X) K(X )]0 =

Proof. By Theorem (2.2), K(X  /u−1 (Y ) ) = ∼ K(X/Y )
(since K(X ) ∼
= K(X)). Hence by lemma (1.4) of [HM], K(X 
/u−1 (Y ) ) is a field,
−1 −1
since u (Y ) is connected. Conversely, if u (Y ) is the disjoint union of two non-
empty closed subsets Y1 and Y2 then clearly
K(X  /u−1 (Y ) ) ∼
= K(X /Y1 ) × K(X  /Y2 ),
whence K(X /u−1 (Y ) ) cannot be a field.
For the last statement, by what we said above, we may replace X by its normal-
ization X and Y by u−1 (Y ). Therefore we may assume X normal. Let Y1 ,…,Ym be
the connected components of Y . Then
K(X/Y ) ∼
= K(X/Y1 ) × · · · × K(X/Ym ),
and by the first part, K(X/Yi ) is a field for every i = 1, . . . , m.

Corollary (2.4). Let Y be a closed subvariety of the irreducible variety X such that
K(X/Y ) is a field. Then every finitely generated field subextension E|K(X) of the
field extension K(X/Y )|K(X) is separable, i.e., there exists a transcendence ba-
sis {t1 , . . . , tr } of E over K(X) such that E is a finite separable field extension of
K(X)(t1 , . . . , tr ).

Proof. By [J], théorème 3.3, the statement is equivalent to the fact that for every
purely inseparable finite extension L of K(X), the ring K(X/Y ) ⊗K(X) L is reduced.
To check this latter condition, let f : X  → X be the normalization of X in the field
L (note that since L is a finite field extension of K(X), L is finitely generated over k).
Then f is a finite morphism and K(X ) = L, so by Theorem (2.2) there is a canonical
isomorphism

K(X/f ∼
−1 (Y ) ) = [K(X/Y ) ⊗K(X) L]0 .

By Corollary (2.3), K(X/f

−1 (Y ) ) is a finite product of fields, and in particular, is a
reduced ring. It follows that [K(X/Y ) ⊗K(X) L]0 is reduced, whence the subring
K(X/Y ) ⊗K(X) L is also reduced, as required.

Next we prove the following algebraicity criterion, which will play an important
role in the sequel:
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 5

Theorem (2.5). Let ζ ∈ K(X/Y ) be a formal-rational function of an irreducible

variety X along a closed subvariety Y of X such that K(X/Y ) is a field (e.g. if X
is normal and Y is connected, see Corollary (2.3) above). Then the following three
conditions are equivalent:

(i) ζ is algebraic over K(X).

(ii) There is a proper surjective morphism f : X  → X from an irreducible variety

X and a closed subvariety Y  of X such that f (Y  ) ⊆ Y and f˜∗ (ζ ) is algebraic
over K(X  ).

(iii) There is a proper surjective morphism f : X → X from an irreducible variety

X and a closed subvariety Y  of X  such that f (Y  ) ⊆ Y and f˜∗ (ζ ) ∈ K(X ).

Consider also the following condition:

(iv) There is a finite surjective morphism f : X  → X, with X a normal irreducible

variety, and a closed subvariety Y  of X such that f (Y  ) ⊆ Y , f |Y  : Y  → Y is
an isomorphism and f is étale at every point of Y  (i.e. an étale neighbourhood
of (X, Y ), in the terminology of [Gi]), with the property that f˜∗ (ζ ) ∈ K(X ).

Then (iv) implies any of (i)–(iii). If moreover X is normal then these four conditions
are all equivalent.

Proof. Let us first prove that (iii) ⇒(i). Assume that ζ is transcendental over K(X).
Since K(X/Y ) is a field, the map f˜∗ is injective. It follows that f˜∗ (ζ ) is transcendental
over K(X). If we set ζ  = f˜∗ (ζ ), we get the purely transcendental field subextension
K(X) ⊂ E := K(X)(ζ  ) of K(X  ). Set V := X × P1 . Then V is identified with a
variety whose field of rational functions is E such that the map g ∗ : K(X) → K(V ) =
E induced by the projection g : V = X×P1 → X is just the subextension K(X) ⊂ E.
Let v : X̃ → X be the (birational) normalizarion morphism. By Corollary (2.3) the
hypothesis that K(X/Y ) is a field is equivalent to the fact that v −1 (Y ) is connected. It
follows that v −1 (Y ) × P1 is also connected. Since v × idP1 : X̃ × P1 → V = X × P1
is the normalization of V and (v × idP1 )−1 (g −1 (Y )) = v −1 (Y ) × P1 is connected,
Corollary (2.3) again implies that K(V/g −1 (Y ) ) is a field.
On the other hand, by (iii), there is a rational function t ∈ K(X  ) such that
˜
f (ζ ) = α  (t). Since K(X/Y ) is a field, the map f˜∗ is injective, and therefore ζ
∗

transcendental over K(X) implies that t is also transcendental over K(X). These
observations show that the field extension f ∗ : K(X) → K(X ) factors as K(X) ⊂
K(X)(ζ ) = K(V ) ⊆ K(X ), where the second field extension is induced by the
inclusion K(X) ⊂ K(X  ) (via f ∗ ) by mapping ζ to t (this makes sense because t
is transcendental over K(X)). It follows that there exists a unique dominant rational
map h : X  V such that f = g h (so that the extension K(V ) ⊆ K(X ) coincides
with h∗ : K(V ) → K(X  )). Let X  be the normalization of the closure (in X × V )
of the graph of h, let h : X → V be the corresponding projection onto V (which is a
6 L. Bădescu and M. Schneider

proper surjective morphism), and let u : X → X be the projection onto X . Clearly,
u is a birational proper morphism. Therefore, if we denote by Y  := u−1 (Y  ), the
induced maps u∗ : K(X  ) → K(X  ) and û∗ : K(X  /Y  ) → K(X  /Y  ) are both
isomorphisms. The fact that u∗ is an isomorphism is obvious, while the fact that û∗
is an isomorphism is an immediate consequence of Theorem (2.2) of Hironaka and
Matsumura. So, without loss of generality we may assume that the rational dominant
map h is a proper surjective morphism. In other words, we showed that we may assume
that f factors as f = g h, with g : V → X and h : X → V proper surjective
morphisms such that K(V ) = K(X)(ζ  ), with ζ  ∈ K(X ) transcendental over K(X)
(and of the form fˆ∗ (ζ )). Thus we get the following commutative diagram:

g∗ h∗
K(X) −−−−→ K(V ) −−−−→ K(X )
⏐ ⏐ ⏐
⏐
α
⏐  ⏐ 
α α
K(X/Y ) −−−−→ K(V/g −1 (Y ) ) −−−−→ K(X  /Y  )
ĝ ∗ h̃∗

At this point we can apply Theorem (2.2) above to deduce that K(V/g −1 (Y ) ) is
canonically isomorphic to [K(X/Y ) ⊗K(X) K(V )]0 . In particular, ĝ ∗ (ζ ) is transcen-
dental over K(V ) (because ζ is transcendental over K(X)). Since we saw above that
K(V/g −1 (Y ) ) is a field, the map h̃∗ is injective. It follows that h̃∗ (ĝ ∗ (ζ )) = f˜∗ (ζ ) is
transcendental over h∗ (K(V )). However, this is not possible because by the construc-
tion of V , f˜∗ (ζ ) = α  (t) and t = h∗ (ζ ). This shows that the assumption that ζ was
transcendental over K(X) is absurd, proving that (iii) ⇒(i).
Obviously, (iv) ⇒(iii) and (iii) ⇒(ii).
We prove now that (i) ⇒(iv) (if X is normal). Since ζ is algebraic over K(X),
K(X) ⊂ K(X)(ζ ) is a finite field extension; in particular, K(X)(ζ ) is a function field.
Then take as f : X  → X the normalization of X in K(X)(ζ ). By construction,
ζ ∈ K(X ). It remains to check that the immersion Y ⊂ X lifts to X  , and that, if Y  is
the image of Y in X then f is étale at each point of Y  . Although not stated explicitly,
this is done in [Gi], theorem 4.3, whose proof works in our situation perfectly well.
Indeed, the only change which has to be made in the proof of theorem 4.3 of [Gi] is to
take K  = K(X)(ζ ) (instead of K  = K(X  )). So with this minor change Gieseker’s
proof of theorem 4.3 of [Gi] yields exactly what we need.
Note that the proof of the implication (i) ⇒(iv) yields the fact that the finite
surjective morphism f : X → X from (iv) can be chosen such that its degree equals
to the degree of the minimal polynomial of ζ over K(X).
Therefore the conditions (i), (iii) and (iv) are all equivalent (if X is normal), and
(iii) ⇒(ii). However, if X is not normal and (i) holds, let u : X̃ → X be the
morphism of (birational) normalization. By Theorem (2.2), the birational morphism
u yields the K(X/Y ) ∼ = K(X̃/u−1 (Y ) ). By the implication (i) ⇒ (iv) just proved
(applied to ζ ∈ K(X̃/u−1 (Y ) )), there is a finite surjective morphism g : X → X̃
and a closed subvariety Y  ⊂ X such that g(Y  ) ⊆ u−1 (Y ) and g̃ ∗ (ζ ) ∈ K(X ).
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 7

Then taking f := u g, we get a finite surjective morphism f : X → X such that

f (Y  ) ⊆ Y and f˜∗ (ζ ) ∈ K(X ). In other words, we showed that (i) ⇒(iii) for any
arbitrary irreducible (not necessarily normal) variety X. Therefore (i)⇐⇒(iii) and
(iii) ⇒(ii).
It remains therefore to prove that (ii) ⇒(iii). By the remarks made at the beginning
of the proof we may replace X  by its normalization, so that we may assume X  also
normal. Then by the implication (i) ⇒(iv) (applied to X and f˜∗ (ζ )), the fact that
f˜∗ (ζ ) is algebraic over K(X ) yields the existence of a finite surjective morphism
u : Z → X and a closed subset W of Z such that u(W ) = Y  such that ũ∗ (f˜∗ (ζ )) ∈
K(Z). Then taking the proper surjective morphism g := f u : Z → X we get
g(W ) ⊆ Y and g̃ ∗ (ζ ) ∈ K(Z), whence (ii) ⇒(iii) .

Remark (2.6). Let x ∈ X be a normal point of the irreducible variety X. Denote

by ÔX,x the completion of the local ring OX,x with respect to its maximal ideal
mX,x . Then Theorem (2.5) asserts in this case that a formal-rational function ζ ∈
K(X/{x} ) = [ÔX,x ]0 is algebraic over K(X) if and only if there exists a finite morphism
f : X  → X and a point x  ∈ X such that f (x  ) = x, at which f is étale (i.e. an
étale neighbourhood (X  , x  ) of (X, x)) such that fˆ∗ (ζ ) ∈ K(X  ). On the other
hand, let OX,x
h be the henselization of the local ring OX,x . By the definition of
OX,x we have OX,x
h h = dir lim(X ,x  ) OX ,x  , where (X  , x  ) runs over the set of all
étale neighbourhoods of (X, x). Therefore Theorem (2.5) implies the following well
known facts:
OX,x
h
= {ζ ∈ ÔX,x | ζ algebraic over K(X)}, and


[OX,x
h
]0 = {ζ ∈ K(X/{x  } ) | ζ algebraic over K(X)}.

Using Theorem (2.5) we prove the following result (which was proved indepen-
dently also by E. Szabó):

Theorem (2.7). Let X be an irreducible variety, and let Y be a closed subvariety of

X. The following two conditions are equivalent:

(i) For every proper surjective morphism f : X  → X from an irreducible variety

X , f −1 (Y ) is connected.

(ii) K(X/Y ) is a field and K(X) is algebraically closed in K(X/Y ).

(iii) K(X/Y ) is a field and the algebraic closure of K(X) in K(X/Y ) is purely
inseparable over K(X) (i.e. the field extension K(X/Y )|K(X) is primary).

Proof. Let u : X̃ → X be the canonical morphism from the normalization of X in

K(X). Observe first that since u is birational and finite, by Theorem (2.2), K(X̃) ∼ =
K(X) and K(X̃/u−1 (Y ) ) ∼
= K(X/Y ). Thus the conditions (ii) and (iii) are stable under
passing to the normalization of X. On the other hand, if f : X  → X is an arbitrary
8 L. Bădescu and M. Schneider

proper surjective morphism from an irreducible variety X  and if v : X̃  → X the

normalization morphism of X in K(X ), by the universal property of the normalization
one gets a commutative diagram
v
X̃  −−−−→ X
⏐ ⏐
⏐ ⏐f
f˜ 
X̃ −−−−→ X
u

where f˜ : X̃  → X̃ is also proper and surjective. From this it clearly follows that the
condition (i) holds for the pair (X, Y ) if it does for (X̃, u−1 (Y )). In other words, there
is no loss of generality in assuming that X is normal.
Assume that (i) holds. Since X is normal and Y is connected (apply (i) to the
identity morphism idX ), [HM], lemma (1.4) implies that K(X/Y ) is a field. On the
other hand, if there would exist an algebraic formal-rational function ζ ∈ K(X/Y )
over K(X) which does not belong to K(X) then by Theorem (2.5) there is a finite
morphism f : X → X of degree > 1 (equal to the degree of the minimal polynomial
of ζ over K(X)) satisfying the condition (iv) of Theorem (2.5). Then we claim that
Y  is a connected component of f −1 (Y ), and Y   = f −1 (Y ). Indeed, if we assume
that Y  = f −1 (Y ) it would follow that deg(f ) = 1 because f is étale in an open
neighbourhood U of Y  in X  . Thus Y   = f −1 (Y ). Write f −1 (Y ) = Y  ∪ Y ∗ , with
∅ = Y ∗  ⊆ Y  . Since Y  ⊆ U , Y  is a section of f |U and f |U is étale, a simple
general fact (see [SGA1], éxposé I, corollaire 5.3) implies that Y  is a connected
component of f −1 (Y ), and since ∅  = Y ∗  ⊆ Y  , it follows that f −1 (Y ) is not
connected, contradicting (i).
Clearly (ii) ⇒(iii).
Now assume that (iii) holds true and let f : X → X be an arbitrary proper
surjective morphism. Using (iii) and a well known result (see [EGAIV], (4.3.1)), we
infer that the ring K(X/Y ) ⊗K(X) K(X ) has a unique minimal prime ideal p. Let
S be the (multiplicative) set of all non-zero divisors of K(X/Y ) ⊗K(X) K(X ). Then
S ∩ p = ∅ (in fact, S is just the complement of p in K(X/Y ) ⊗K(X) K(X )), whence
by Theorem (2.2) we have
K(X /f −1 (Y ) ) ∼
= [K(X/Y ) ⊗K(X) K(X )]0 = S −1 (K(X/Y ) ⊗K(X) K(X )).
It follows that the ring K(X  /f −1 (Y ) ) has also a unique minimal prime ideal (namely
pS −1 (K(X/Y ) ⊗K(X) K(X  )). If f −1 (Y ) would not be connected then K(X /f −1 (Y ) )
would be, by Corollary (2.3), isomorphic to the product of at least two fields. In
particular, K(X /f −1 (Y ) ) would have more than one minimal prime ideal. Thus we
proved that (iii) ⇒(i).

To illustrate Theorem (2.7), recall Fulton–Hansen’s connectedness theorem in a

slight generalized form for weighted projective spaces (see [FH], or [FL1], and [B]):
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 9

Theorem (2.8) (Fulton–Hansen [FH]). Let f : X  → Pn (e) × Pn (e) be a proper

morphism from the irreducible variety X  to the product of the weighted projective
space Pn (e) of weights e = (e0 , e1 , . . . , en ) by itself. If dim(f (X  )) > n then f −1 ()
is connected, where  is the diagonal of Pn (e) × Pn (e).

Then by Theorem (2.7), Theorem (2.8) can be restated in terms of formal-rational

functions as:

Corollary (2.9). Let X be a closed irreducible subvariety of Pn (e) × Pn (e) of dimen-

sion > n, and let Y denote the intersection X ∩ . Then K(X/Y ) is a field and K(X)
is algebraically closed in K(X/Y ) (via the field extension α : K(X) → K(X/Y )).

In fact, the following much stronger result holds:

Theorem (2.10) (Bădescu [B]). In the hypotheses of Corollary (2.9), Y is G3 in X,

i.e. the canonical map α : K(X) → K(X/Y ) is an isomorphism. In particular, for
every proper morphism f : X → Pn (e) × Pn (e) from an irreducible variety X with
dim(f (X  )) > n, f −1 () is G3 in X .

3. Formal-rational functions and meromorphic functions

Throughout this section the ground field will be the field C of complex numbers.
3.1. Let X be a complex projective algebraic variety and let Y be a closed irreducible
subvariety of X. For an arbitrary complex algebraic variety Z we shall denote by
Z an the corresponding analytic space. Then in the analytic category it makes sense to
consider the formal completion Xan /Y an (see e.g. [BSt]). By projectivity assumptions
we can apply GAGA to get a canonical isomorphism
K(X/Y ) ∼
= K(Xan /Y an ),
where the second ring is the ring of formal-rational functions in the analytic category
(defined in a completely analogous way as in the algebraic setting). Let U be a
connected neighbourhood of Y an in Xan . Clearly M(U ) ⊆ K(Xan /Y an ) and therefore
we get a natural inclusion M(U ) ⊆ K(X/Y ).
The Gi conditions (i = 1, 2, 3) have the following analytic counterparts:

Definition (3.2). Let Y be a connected closed subvariety of a projective irreducible

algebraic variety X over C.

(i) Y is said to be analytically G1 if for any connected complex neighbourhood U

of Y in X we have H 0 (U, OUan ) = C.

(ii) Y is said to be analytically G2 if for any connected complex neighbourhood U

of Y in X the restriction map M(X) → M(U ) defines a finite field extension.
10 L. Bădescu and M. Schneider

(iii) Y is said to be analytically G3 if for any connected complex neighbourhood U

of Y in X the restriction map M(X) → M(U ) is an isomorphism.
As in the algebraic case “analytic Gi” implies “analytic G(i − 1)” for i = 2, 3.
On the other hand by our remarks above “algebraic Gi” implies “analytic Gi” for
i = 1, 2, 3. In general the converse is not true. We illustrate this by the following
example due to Serre.
Example (3.3) (Serre). There is a complex projective geometrically ruled surface
p : X → B over an elliptic curve B and a curve Y in X, which is a section of p, with
the following properties (see [Ha1], page 231, example 3.2):
(i) Y 2 = 0 (and in particular, X \ Y is not affine).
(ii) (X\Y )an is analytically isomorphic to C∗ ×C∗ , and therefore is a Stein manifold.
By condition (i), Y cannot be G2, see [HM] or also [Ha1]. We are going to show
however that Y is analytically G3 in X. In particular K(X) = M(U )  K(X/Y ).
More generally, let Y be a closed irreducible subvariety of a smooth complex
projective variety X of dimension ≥ 2 such that(X \ Y )an is a Stein manifold. Then
it is well known that there exists a strictly plurisubharmonic exhaustion function ϕ :
(X \ Y )an → R, whence for all a ∈ R the open subsets {ϕ < a} are relatively compact
in (X \ Y )an . The unions of Y an and the complements of the adherence (in (X \ Y )an )
of {ϕ < a}, for all a ∈ R, form a fundamental system of strictly pseudoconcave
neighbourhoods of Y an in X an . Then one can apply some of the well known results of
Andreotti [A] to deduce that for every such connected pseudoconcave neighbourhood
U of Y an in Xan , M(X) = K(X) → M(U ) is a finite algebraic field extension, i.e.
Y is analytically G2 in X.
In fact one can say more. Since every ζ ∈ M(U ) can be extended to a meromorphic
function to the whole Xan because on a Stein manifold Z of dimension ≥ 2 every
meromorphic function defined in the complement of a compact set K such that Z \ K
is connected, can be extended to a unique meromorphic function on Z (see [KaSa]).
Thus, in the above situation one deduces that the canonical map M(X) = K(X) →
M(U ) is an isomorphism for every connected complex neighbourhood U of Y in X,
i.e. Y is even analytically G3 in X.

3.4. We want to study the relationship between M(U ) and K(X/Y ) more closely.
Observe that the natural map α : K(X) → K(X/Y ) decomposes as α = γ β, where
β : K(X) = M(X) → dir lim M(U )
U
is the canonical map into the direct limit, and
γ : dir lim M(U ) → K(X/Y )
U
is induced by the inclusions M(U ) ⊆ K(X/Y ) (and where U runs over all connected
complex neighbourhoods of Y in X). Clearly, the maps β and γ are both injective.
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 11

Proposition (3.5). Let Y be a closed connected subvariety of the normal projective

variety X over C. In the notations of (3.4) one has
K(X) ⊆ γ (dir lim M(U )),
U

where K(X) denotes the algebraic closure of K(X) in K(X/Y ).

Proof. Since X is normal and Y is connected K(X/Y ) is a field by [HM], lemma (1.4).
Let ζ ∈ K(X/Y ) be an arbitrary formal-rational function which is algebraic over
K(X). By Theorem (2.5) there exists a finite surjective morphism f : X → X and a
closed subvariety Y  of X with the following properties: f (Y  ) ⊆ Y , f |Y  : Y  → Y
is an isomorphism, f is étale along Y  , and f˜∗ (ζ ) ∈ K(X  ). In particular, for every
connected complex open neighbourhood U  of Y  in X , f˜∗ (ζ ) ∈ M(U  ). Since
f is étale along Y  and f |Y  : Y  → Y is an isomorphism, for sufficiently small
U  the restriction f |U  : U  → U := f (U  ) is an isomorphism. This implies that
ζ ∈ M(U ).
Corollary (3.6). In the hypotheses of Proposition (3.5), assume furthermore that Y
is analytically G3 in X. Then K(X) is algebraically closed in K(X/Y ). Moreover,
for every proper surjective morphism f : X  → X from an irreducible variety X  ,
f −1 (Y ) is connected.

Proof. Indeed, since Y is analytically G3 in X, K(X) = M(U ) for all U , whence

K(X) = dir limU M(U ). The last part follows from the first one and from Theo-
rem (2.7).
Corollary (3.7). If X is the geometrically ruled surface over B, and Y is the curve on
X given in Serre’s example (see (3.3)), then K(X) is algebraically closed in K(X/Y )
and M(U )  = K(X/Y ) for every connected complex open neighbourhood U of Y in
X. Moreover, f −1 (Y ) is connected for every proper surjective morphism f : X → X
from an irreducible variety X .

Proof. Everything follows from Example (3.3) and Corollary (3.6).

4. Formal-rational functions on homogeneous spaces

Throughout this section k will be an algebraically closed field of characteristic zero.
Let X be a projective homogeneous space over k, acted on transitively by the
connected algebraic group G, and let Y be a closed irreducible subvariety of X.
According to Chow [Ch1] we shall use the following notations and terminology. Fix
a point p ∈ Y and consider the morphism ϕ : G → X defined by ϕ(g) = g · p. Then
12 L. Bădescu and M. Schneider

the subset GY,p := ϕ −1 (Y ) = {g ∈ G|g · p ∈ Y } is closed in G. Denote by GY

the subgroup of G generated by GY,p . It is easily seen that GY depends only on Y ,
and not of the reference point p ∈ Y . A basic elementary fact is that GY is a closed
subgroup of G (see [Ch1], or also (4.2) below for the case when G is a linear algebraic
group).

Definition (4.1) (Chow [Ch1]). One says that the subvariety Y generates the homo-
geneous space X if GY = G, i.e. if GY,p generates G (in the group-theoretical
sense).
Let us first remark that if Y generates X then g · Y also generates X for every
g ∈ G. Indeed, if we fix a point p ∈ Y then Gg·Y,g·p = gGY,p g −1 as is easily seen,
whence Gg·Y = gGY g −1 , i.e. the subgroups GY and Gg·Y are conjugate in G. In
particular, GY,p generates G if and only if Gg·Y,g·p generates G.

4.2. From now on we shall fix a smooth point p of Y as the reference point. Since for
all x ∈ X the fiber ϕ −1 (x) is isomorphic to the isotropy group Gx of x, we infer that
the morphism ϕ|GY,p : GY,p → Y is smooth, and in particular is open. Moreover,
GY,p is irreducible if G acts on X by connected isotropy groups, because the fibers of
ϕ|GY,p are all irreducible, Y is irreducible and the morphism ϕ|GY,p is open. This is
the case when G is a linear algebraic group. Indeed, the isotropy group P = Gp of
the reference point p is a parabolic subgroup of G (since X ∼ = G/Gp is projective),
whence P contains a Borel subgroup B. If P 0 is the connected component of P
containing the unit element e of G, then P 0 still contains B (since B is connected). In
particular, P 0 is also a parabolic subgroup of G and P is contained in the normalizer
NG (P 0 ) of P 0 in G. But by a theorem of Chevalley (see [Bo], theorem 11.15),
P 0 = NG (P 0 ), whence P = P 0 , i.e. P is connected. (Alternatively, the canonical
morphism π : G/P 0 → G/P = X induced by the inclusion P 0 ⊆ P is a finite étale
morphism of degree equal to the index of P 0 in P . Since X is a rational variety, it is
algebraically simply connected (see e.g. [SGA1]), whence π is an isomorphism, i.e.
P 0 = P .)
In the case when G is an arbitrary connected algebraic group, p = ϕ(e) is a smooth
point of Y and the morphism ϕ|GY,p is smooth, whence e is a smooth point of GY,p . In
particular, there is a unique irreducible component, call it H , of GY,p passing through
the point e. By using general dimensionality arguments, Chow observes in [Ch1] that
Y generates X if and only if H generates G (in the group-theoretical sense).
In the above notations, fix a natural number i ≥ 1 and consider the morphism
ϕi : H 2i → G (where H 2i = H × · · · × H (2i times)) defined by
t+1
−1
. . . g2−1 g1 .
(−1)
ϕi (g1 , . . . , g2i ) = g2i g2i−1 . . . gt
Since ϕi (g1 , . . . , g2i ) = ϕi+1 (g1 , . . . , g2i , e, e), we get ϕi (H 2i ) ⊆ ϕi+1 (H 2(i+1) )
for every i ≥ 1. Moreover, H ⊆ ϕ1 (H 2 ) because g = ϕ1 (e, g) for all g ∈ G.
From the definition of ϕi we get that g −1 ∈ ϕi (H 2i ), for every g ∈ ϕi (H 2i ), and
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 13

ϕi (H 2i ) · ϕj (H 2j ) ⊆ ϕi+j (H 2(i+j ) i, j ∈ N. It follows that the subgroup H 

∞) for all 2i
generated by H coincides with i=1 ϕi (H ).
On the other hand, the ascending sequence
ϕ1 (H 2 ) ⊆ ϕ2 (H 4 ) ⊆ · · · ⊆ ϕi (H 2i ) ⊆ · · ·
of closed irreducible subsets (where “overline” means taking closure) has to become
stationary, i.e. there is an n ≥ 1 such that ϕn (H 2n ) = ϕn+p (H 2(n+p) ) for every
p ≥ 1. Set F := ϕn (H 2n ). Then F is the closure in G of the subgroup H , and
so F is a closed (connected) subgroup of G. Since by a general result of Chevalley
ϕn (H 2n ) contains a non-empty open subset U of F , we infer that

H  = gU,
g∈H 

and in particular, H  is an open subgroup of F , whence H  = F . In other words, we

proved the well known fact that the subgroup H  generated by a closed irreducible
subvariety H passing through e is a closed connected group of G. Note that we also
showed that there exists an n ≥ 1 such that ϕn (H 2n ) generates the subgroup H  and
the morphism ϕn : H 2n → H  is dominant.

Proposition (4.3). Let X be a projective homogeneous space, and let Y be a closed

irreducible subvariety of X. Then Y generates X if and only if Y intersects every
irreducible hypersurface of X.

Proof. This result was proved by Speiser in the case when X is an abelian variety
(see [Sp]), and by Debarre in general in [De1], (2.1). The proof which follows is an
adaptation of Speiser’s proof to the general case. Assume that Y generates X and that
there is an irreducible hypersurface D of X such that Y ∩ D = ∅. If ϕ : G → X is
the morphism ϕ(g) = g · p from the beginning of this section, set D  := ϕ −1 (D).
Claim 1. For every g ∈ G we have either gGY,p ∩ D  = ∅, or gGY,p ⊆ D  .
Indeed, since GY,p = ϕ −1 (Y ) claim 1 is a consequence of the following statement:
either gY ∩ D = ∅, or gY ⊆ D. Assume that this statement does not hold, i.e.
gY ∩ D = ∅ and gY  ⊆ D. It follows that Y ∩ g −1 D  = ∅ and Y  ⊆ g −1 D. Hence
the cycles Y · D = 0 and Y · g −1 D > 0 are numerically equivalent on Y , but this is
impossible since Y is a projective variety. This proves claim 1.
Claim 2. For every g, h ∈ GY,p one has D  h−1 g ⊆ D  .
To prove claim 2, let g, h ∈ GY,p and δ ∈ D  be arbitrary elements. Then
δ ∈ δh−1 GY,p ∩ D  (because h ∈ GY,p ), and so, by claim 1 we get δh−1 GY,p ⊆ D  .
In particular, δh−1 g ∈ D  , and since δ was arbitrary in D  , we get D  h−1 g ⊆ D  .
By applying claim 2 repeatedly we get that for any n ≥ 1 and for every g1 , g2 , . . . ,
g2n ∈ GY,p one has
−1
D  g2n g2n−1 . . . g2−1 g1 ⊆ D  ,
14 L. Bădescu and M. Schneider

from which, using (4.2), we get D  · GY ⊆ D  . So far we didn’t use the hypothesis
that Y generates X. This means that G = GY . Therefore D  · G ⊆ D  , which is
obviously impossible because D  is a hypersurface of G.
The converse is immediate. Indeed, if Y does not generate X, set X = G/P , with
P the isotropy group of the reference point p ∈ Y , and denote by P  the (closed)
subgroup of GY , and by π : X = G/P → X  := G/P  the canonical (surjective)
morphism. Then π(Y ) is a point of X and dim(X ) ≥ 1 (because Y does not generate
X), whence there exists an irreducible hypersurface H of X  such that π(Y )  ∈ H .
Then any component of π −1 (H ) is an irreducible hypersurface of X which does not
meet Y .

Corollary (4.4). Let X be a projective homogeneous space, and let Y be a closed

irreducible subvariety of X of dimension ≥ 2. Let OX (1) be a very ample line bundle
on X. If Y generates X then Y  := Y ∩ H also generates X, for every general
H ∈ |OX (1)|.

Proof. Let Z be an arbitrary hypersurface. By Proposition (4.3) it will be sufficient

to show that Y  ∩ Z  = ∅. Since Y generates X, by Proposition (4.3), Y ∩ Z  = ∅,
and since dim(Y ) ≥ 2, dim(Y ∩ Z) ≥ 1 (because the ambient space is smooth).
This implies that H ∩ (Y ∩ Z)  = ∅ (since H is a hyperplane section), whence
Y  ∩ Z = ∅.

Theorem (4.5). (i) (Chow [Ch2]) Let X be a projective homogeneous space over k,
and let Y be a closed irreducible subvariety of X. Then the natural map K(X) →
K(X/Y ) is an algebraic field extension if and only if Y generates X in the sense of
Definition (4.1).
(ii) In the hypotheses of (i), assume that Y generates X. Let ζ ∈ K(X/Y ) be a
formal-rational function which is algebraic of degree d over K(X). Then there exists
a finite étale morphism f : X → X of degree d from a smooth irreducible projective
variety X such that: f˜∗ (ζ ) ∈ K(X ), the irreducible components of f −1 (Y ) are
mutually disjoint, numerically equivalent to each other as cycles on X  and are mapped
by f isomorphically onto Y .

Proof. The implication “Y generates X” ⇒ “the field extension K(X) → K(X/Y )

is algebraic” of (i) is the difficult part of Theorem (4.5). Chow’s proof given in [Ch2]
follows the idea of the proof of the analytic counterpart of it (see [Ch1]) plus arguments
involving non-archimedean function theory. He hope to come back in a future paper
with a scheme-theoretic proof of this implication.
Note that the reverse implication of (i) is easy. Indeed, assume that K(X) →
K(X/Y ) is an algebraic field extension. Then Y must generate X. Assume not; since
X = G/P we can take as the reference point p just e mod P . Let Q := GY be
the (closed) subgroup of G generated by GY,p . Since Y ⊆ Q/P , Y is mapped to a
point by the canonical proper surjective morphism f : X = G/P → G/Q. Since
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 15

dim(G/Q) ≥ 1, it follows from a general remark (see [HM], remark (2.10)) that the
field extension K(X) → K(X/Y ) is transcendental, a contradiction.
We proceed to the proof of (ii). We follow a beautifully simple idea of Chow
[Ch1]. By Theorem (2.5), (iv) there exists a finite surjective morphism f : X → X,
with X  normal and irreducible, a closed subvariety Y  of X with the following
properties: f (Y  ) ⊆ Y , the restriction f |Y  : Y  → Y is an isomorphism, f is étale
in a neighbourhood of Y  , and f˜∗ (ζ ) ∈ K(X ). We will show that f is everywhere
étale.
Let  ⊂ X be the ramification locus of f , and let  := f ( ) be the branch
locus of f . Since f is étale along Y  , Y  ∩  = ∅. Let u be the generic point of the
group G, and let v be the generic point of Y . If s : G × X → X is the morphism
arising from the action of G on X, then by transitivity of this action we get that
s(u, v) = u · v is the generic point of X. It follows that u · Y = s({u} × Y ) is dense in
X, whence f −1 (u·Y ) is also dense in X  , and in particular, f −1 (u·Y ) is an irreducible
scheme over k(u) = K(G) (because X  is irreducible). Consider the incidence variety
Z := {(gy, g) | g ∈ G, y ∈ Y } ⊂ X × G, and let ψ : Z → X and π : Z → G be the
morphisms defined by ψ(gy, g) = gy (ψ is surjective because G acts transitively on
X) and π(gy, g) = g. Clearly ψ|π −1 (u) defines a k(u)-isomorphism between π −1 (u)
and u · Y . It follows that the k(u)-scheme of finite type f −1 (u · Y ) is irreducible. If
k(u) is an algebraic closure of k(u) we infer that the irreducible components of the
k(u)-scheme (π ϕ)−1 (u) ⊗k(u) k(u) ∼ = f −1 (u · Y ) ⊗k(u) k(u) are all conjugate over
k(u) under the natural action of the Galois group Gal(k(u)|k(u)). Thus we get the
commutative diagram with cartesian squares
f −1 (u · Y ) ⊗k(u) k(u) −−−−→ (u · Y ) ⊗k(u) k(u) −−−−→ Spec(k(u))
⏐ ⏐ ⏐
⏐ ⏐ ⏐
  
ϕ π
Z  = X ×X Z −−−−→ Z −−−−→ G
⏐ ⏐
⏐
ρ
⏐ψ

X −−−−→ X
f

Clearly the ramification locus of ϕ is 1 := ρ −1 ( ). On the other hand, by the proof
of Theorem (2.7) we know that Y  is an isolated connected component of f −1 (Y ),
which is isomorphic to Y . It follows that (π ϕ)−1 (e) has an isolated irreducible
component (corresponding to Y  ) which is contained in the étale locus of ϕ. Since this
component is a specialization of an isolated irreducible component T of the geometric
generic fiber f −1 (u · Y )⊗k(u) k(u), it follows that T does not intersect the ramification
locus of the morphism f −1 (u·Y )⊗k(u) k(u) → (u·Y )⊗k(u) k(u). Since the irreducible
components of f −1 (u·Y )⊗k(u) k(u) are conjugate under the action of Gal(k(u)|k(u)),
we infer that the morphism
f −1 (u · Y ) ⊗k(u) k(u) −−−−→ (u · Y ) ⊗k(u) k(u)
16 L. Bădescu and M. Schneider

is étale and every irreducible component of f −1 (u · Y ) ⊗k(u) k(u) is isolated and

maps isomorphically onto (u · Y ) ⊗k(u) k(u). In particular, (π ϕ)−1 (u) ∩ 1 = ∅.
It follows that (π ϕ)−1 (u) ∩ 1 = ∅, which implies that u  ∈ π(ϕ(1 )). Set
U := G \ π(ϕ(1 )). Since the morphisms π and ϕ are proper, π(ϕ(1 )) is a proper
closed subset of G, whence U is a non-empty open subset of G. It follows that for all
g ∈ U , f −1 (g · Y ) ∩  = ∅. In other words, (g · Y ) ∩  = ∅ for all g ∈ U .
Now, since Y generates X, g · Y also generates X, and since (g · Y ) ∩  = ∅ for
all g ∈ U , codimX () ≥ 2, by Proposition (4.3). Finally, by the purity of the branch
locus (X is smooth), codimX () ≥ 2 implies  = ∅, i.e. f is everywhere étale. In
particular, since X is smooth and f étale, X is also smooth.
Actually we got even more: the irreducible components of f −1 (g ·Y ) are mutually
disjoint, all isomorphic to g · Y , and numerically equivalent to each other for for all
g ∈ G.
As an application of Theorem (4.5) we recover the following result of Hironaka
and Matsumura [HM], with a completely different proof:
Corollary (4.6) (Hironaka–Matsumura [HM]). Let Y be an irreducible subvariety of
an abelian variety X, let i : Y → Alb(Y ) be the canonical morphism into the strict
Albanese variety Alb(Y ) of Y in the sense of [H M], and let f : Alb(Y ) → X be the
morphism induced by the inclusion Y → X arising from the universal property of
strict Albanese varieties (f is a homomorphism of abelian varieties if we assume that
Y passes through the origin 0X of X). Then:

(i) Y generates X if and only if f is surjective.

(ii) The morphism i is a closed embedding and i(Y ) is G3 in Alb(Y ).
(iii) If Y generates X then Y is G2 in X. Moreover, Y is G3 in X if and only if Y
generates X and the canonical morphism f has connected fibers.

Proof. Part (i) is trivial, as well as the fact that i is a closed embedding (because
f i coincides with the inclusion Y ⊂ X). Since i(Y ) generates A := Alb(Y ), by
Theorem (4.5), the map K(A) → K(A/ i(Y ) ) is an algebraic field extension. Assume
that there is a formal-rational function ζ ∈ K(A/ i(Y ) ) \ K(A). Then by part (ii) of
Theorem (4.5) there is a finite étale morphism g : A → A such that g̃ ∗ (ζ ) ∈ K(A )
and such that the embedding i : Y → A lifts to an embedding i  : Y → A . Then
by a theorem of Serre–Lang (see [M], chapter IV, §18) there is a unique structure of
abelian variety on A such that g becomes an isogeny of abelian varieties. Then by
the universal property of Alb(Y ), there is a unique morphism h : A → A such that
h i = i  . It follows that g h = idA , which would disconnect A if deg(g) > 1.
Thus deg(g) = 1. Recalling that deg(g) = degK(A) (ζ ) it follows that ζ ∈ K(A), i.e.
i(Y ) is G3 in A. So, part (ii) is proved.
Part (iii) follows now from (ii). Indeed, look at the map f˜∗ : K(X/Y ) →
K(A/i(Y ) ). By (ii), K(A/i(Y ) ) = K(A), whence f˜∗ (K(X/Y )) ⊆ K(A). But
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 17

the extension f ∗ : K(X) → K(A) is finitely generated, so that the subextension

K(X) → K(X/Y ) is also finitely generated. Being also algebraic, it follows that it is
finite, i.e. Y is G2 in X. To prove the last statement of (iii), by Corollary (2.4) the ex-
tension K(X) ⊆ K(X/Y ) is finite and separable, whence there exists a formal-rational
function ζ ∈ K(X/Y ) such that K(X/Y ) = K(X)(ζ ). Therefore by Theorem (4.5),
(ii) there exists a finite étale morphism u : X  → X with the following properties: X
is a smooth irreducible projective variety, the inclusion Y ⊂ X lifts to an inclusion
Y ⊂ X  and ũ∗ (ζ ) ∈ K(X). This implies that the image of Y in X is G3 in X . Since
X is an abelian variety, X  is also an abelian variety and u is a isogeny of abelian vari-
eties (by the theorem of Serre–Lang already used above). By the universal property of
Alb(Y ) the morphism f factors as Alb(Y ) → X  → X, and this yields immediately
the conclusion.
Corollary (4.7). Let X be a projective homogeneous space over k, and let Y be a
closed irreducible subvariety of X that generates X. Assume furthermore that one of
the following two conditions is satisfied:
(i) X is a rational variety, or
(ii) Y · Y  = 0 (in the Chow ring of cycles modulo numerical equivalence).
Then the natural map K(X) → K(X/Y ) is an isomorphism, i.e. Y is G3 in X.

Proof. Since Y generates X, by Theorem (4.5), (i) the extension K(X) ⊆ K(X/Y )
is algebraic. Let ζ ∈ K(X/Y ) be an arbitrary formal-rational function. Since ζ is
algebraic over K(X), by Theorem (4.5), (ii) we find a finite étale morphism f : X →
X of degree equal to degK(X) (ζ ), with X  normal, such that a closed subvariety Y  of
X  with the following properties: f (Y  ) ⊆ Y , the restriction f |Y  : Y  → Y is an
isomorphism, and f˜∗ (ζ ) ∈ K(X ). Under hypothesis (i), X is algebraically simply
connected (as any rational variety, see e.g. [SGA1]), hence f is an isomorphism. This
implies that degK(X) (ζ ) = 1, i.e. ζ ∈ K(X). Thus the map α : K(X) → K(X/Y ) is
an isomorphism in case (i).
Assume now that we are in the hypothesis (ii), and assume that f is not an iso-
morphism. Since f is a finite étale morphism, it follows that d := deg(f ) ≥ 2. Then
f −1 (Y ) consists of n irreducible components Y1 = Y  , Y2 , . . . , Yd . By Theorem (4.5),
(ii), Yi is numerically equivalent to Y1 = Y  , i = 2, . . . , d, and these components do
not meet each other. It follows that
Y1 · f ∗ (Y ) = Y1 · (Y1 + Y2 + · · · + Yd ) = dY1 · Y2 = 0.
Then, by the projection formula, we get 0 = f∗ (Y1 · f ∗ (Y )) = f∗ (Y1 ) · Y = Y · Y ,
contradicting the hypothesis (ii). This completes the proof of Corollary (4.7).

Corollary (4.7) is an algebraic analogue of an analytic result of Chow [Ch1]. To

illustrate it let us recall the following problem raised by Hartshorne [H1], page 208,
problem 4.8): let Y be a smooth closed subvariety of a smooth projective variety of
18 L. Bădescu and M. Schneider

dimension n such that dim(Y ) ≥ n2 and the normal bundle NY |X is ample. Is then Y
G3 in X?
The following proposition answers affirmatively this problem in the case when X
is a projective homogeneous space.
Proposition (4.8). Let Y be a smooth closed subvariety of a projective homogeneous
space X of dimension n such that dim(Y ) ≥ n2 and the normal bundle NY |X is ample.
Then Y is G3 in X.

Proof. Since the normal bundle NY |X is ample, by a result of Hartshorne (see [Ha2],
theorem (6.7)), Y is G2 in X. (Alternatively, the ampleness of NY |X implies that
Y generates X, so that, instead of using Hartshorne’s result, one could use Chow’s
Theorem (4.5), (i) above to get that the field extension K(X/Y )|K(X) is algebraic.) So,
to prove G3, in view of Corollary (4.7), (ii) it will be sufficient to check that Y · Y  = 0.
To do this, we first apply a result of Kleiman [K] (valid if char(k) = 0) which says
that for general g ∈ G (with G the connected algebraic group acting transitively on X)
either Y ∩ gY = ∅, or Y and gY have a non-empty proper intersection. Clearly, we
have to rule out the first possibility. Since NY |X is ample and dim(Y ) + dim(gY ) =
2 dim(Y ) ≥ n (by hypothesis), we can conclude that Y ∩ gY  = ∅ by applying a result
of Lübke (see [Lü], or also [FL2] for a slightly more general result, with a different
proof).

For further consequences of Theorem (4.5) we need to recall the following:

Definition (4.9) (Ran-Debarre, see [R], and [De2]). Let Y be a d-dimensional irre-
ducible subvariety (d > 0) of an n-dimensional abelian variety X, and let s ≥ 0 be a
non-negative integer. Then Y is said to be s-geometrically nondegenerate in X if for
every abelian subvariety K of X the image under the canonical morphism X → X/K
is either X/K, or has dimension ≥ d − s. If Y is 0-geometrically nondegenerate in X
one simply says that Y is geometrically nondegenerate ([R]).
An irreducible subvariety Y is s-geometrically nondegenerate precisely if for
every closed subvariety Z of X such that dim(Y ) + dim(Z) ≥ dim(X) + s one
has Y ∩ Z  = ∅ (see [De2], (1.5)). Examples of s-geometrically nondegenerate sub-
varieties are smooth irreducible (positive dimensional) subvarieties Y of an abelian
variety X whose normal bundle NY |X is s-ample in the sense of Sommese [So], see
[De2], (1.3). Every irreducible (positive-dimensional) subvariety Y of a simple abelian
variety X is geometrically nondegenerate.
Corollary (4.10). Let Y be an irreducible d-dimensional subvariety of an n-dimen-
sional abelian variety X, and assume that d ≥ n2 and that Y is (d −[ n2 ])-geometrically
nondegenerate in X. Then Y is G3 in X. In particular, every closed irreducible
subvariety of dimension d ≥ n2 of a simple n-dimensional abelian variety X is G3
in X.
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 19

Proof. Since d − [ n2 ] ≤ d − 1, the hypothesis implies that for every proper abelian
subvariety K of X (i.e. K  = X), the image of Y in X/K is at least one dimensional.
It follows that Y cannot be contained in any proper abelian subvariety of X, hence Y
generates X. Thus, by Corollary (4.6) (iii) of Hironaka–Matsumura, Y is G2 in X.
To get the result, it will be sufficient to check that condition (ii) of Corollary (4.7)
is fulfilled. By [K], for general x ∈ X the intersection of Y with the translate tx (Y ) =
Y + x is either empty, or smooth of dimension 2d − n. In particular, Y and tx (Y ) are
in general position for x ∈ X general. To show that Y · Y  = 0, it remains to show that
for every x ∈ X, Y ∩ tx (Y )  = ∅. This follows from the above mentioned intersection
properties of s-geometrically nondegenerate subvarieties [De2], (1.5).

Note that the last part of Corollary (4.10) was first proved by Hironaka–Matsumura
[HM], and in the analytic context, by Barth [Ba].

Corollary (4.11) (Sommese [So]). Let Y be a positive dimensional connected subva-

riety of an abelian variety X. Assume that dim(Y ) − codim(Y ) ≥ m, where m is the
maximum dimension of a proper abelian subvariety of X. Then Y is G3 in X.

Proof. The inequality dim(Y ) − codim(Y ) ≥ m implies that Y cannot be contained

in any proper subvariety of X, whence Y generates X, and so, by Corollary (4.6)
(iii), Y is G2 in X. As in the proof of Corollary (4.10), it will then be sufficient
to show that Y ∩ tx (Y )  = ∅, for all x ∈ X. Let K be an arbitrary proper abelian
subvariety of X, and denote by ϕ : X → X/K the canonical morphism. Clearly,
dim(ϕ(Y )) ≥ dim(Y ) − dim(K) ≥ dim(Y ) − m. It follows that Y is m-geometrically
nondegenerate, and since dim(Y ) + dim(tx (Y )) = 2 dim(Y ) ≥ dim(X) + m (by
hypothesis), by [De2], (1.5) it follows that Y ∩tx (Y )  = ∅ for all x ∈ X, as claimed.

Corollary (4.12) (Babakarian–Hironaka). Let Y be an irreducible closed subvariety

of positive dimension of a Grassmann variety X. Then Y is G3 in X.

Proof. Corollary (4.12) is a result due to Babakarian–Hironaka [BH] proved in ar-

bitrary characteristic. However, in characteristic zero it is a consequence of Chow’s
result (Theorem (4.5)). Indeed, if X is a Grassmann variety, then X is a homogeneous
space X = G/P , with P a maximal parabolic subgroup of G, whence for every closed
subvariety Y of positive dimension we have GY = G, i.e. Y generates X. Then the
conclusion follows from Corollary (4.7), (i).

4.13. Before stating the last application of Theorem (4.5), let us recall Goldstein’s
notion of coampleness of a projective homogeneous space X, (see [Go]). For such
a homogeneous space X the tangent bundle TX is generated by its global sections.
Consider the projective bundle P(TX ) associated to TX . It follows that the tautological
line bundle OP(TX ) (1) is also generated by its global sections. Consider then the
morphism ϕ : P(TX ) → PN associated to the complete linear system |OP(TX ) (1)|.
By definition the ampleness of X, denoted amp(X), is the maximum fiber dimension
20 L. Bădescu and M. Schneider

of the morphism ϕ. By definition the coampleness of X, denoted ca(X), is given

by the formula ca(X) := dim(X) − amp(X). Goldstein studied the coampleness of
a rational projective homogeneous space X = G/P over C, showing that for G a
semi-simple complex Lie group (which we can always assume) ca(X) ≥ r, where r is
the minimum of ranks of the simple factors of G. In particular, for a complex rational
projective homogeneous space X, ca(X) ≥ 1. More precisely, Goldstein computes
ca(X) explicitly in each of the cases corresponding to the Dynkin diagrams (see [Go]).
For example, in the case G = SLn+1 (C) one has ca(X) = n for every homogeneous
space of the form X = G/P , with P an arbitrary parabolic subgroup of G.
Next we will show that the closed subvarieties of homogeneous spaces with small
codimension generate the ambient variety.

Lemma (4.14). Let X be a projective homogeneous space and let Y be a closed

irreducible subvariety of X. If codimX (Y ) < ca(X) then Y generates X.

Proof. The argument is completely formal. Let X = G/P . Indeed, assume that
Y does not generate X. Taking p = e mod P , let Q := GY be the subgroup of G
generated by GY,p . Q is a closed subgroup of G containing P . Moreover, Y is a
closed subvariety of Q/P . Consider the canonical fibration X = G/P → G/Q with
fiber Q/P . It follows that the normal bundle NF |X of F := Q/P in X = G/P is
trivial, and since it is a quotient of TX |F , we get
amp(X) = amp(TX ) ≥ amp(TX |F ) ≥ amp(NF |X ) = dim(F ).
It follows that codimX (F ) ≥ ca(X). Since Y is a subvariety of F , codimX (Y ) ≥
codimX (F ), whence codimX (Y ) ≥ ca(X), contradicting the hypothesis.

Corollary (4.15) (Faltings [F1]). Let Y be a closed irreducible subvariety of a ratio-

nal projective homogeneous space X = G/P over C. If codimX (Y ) < ca(X) then Y
is G3 in X.

Proof. Combine Lemma (4.14) with Corollary (4.7), (i).

Following [BS] we shall give an independent proof of Corollary (4.15) (in the case
when Y is smooth) as an application of the main result proved in loc. cit.

Proof. Since the normal bundle NY |X is a quotient of TX |Y , and since TX is (dim(X)−

ca(X))-ample, it follows that NY |X is (dim(X) − ca(X))-ample. The inequality as-
sumed in Corollary (4.15) is equivalent to dim(Y ) − 1 ≥ dim(X) − ca(X). It follows
in particular that NY |X is (d − 1)-ample, with d := dim(Y ). Therefore Y is G2
in X by theorem 1 in [BS]. This conclusion will avoid using the difficult part (i)
of Chow’s Theorem (4.5). To get that Y is G3 in X use the fact that Y is G2 and
Corollary (4.7), (i).

Another application of Corollary (4.7) is the following:

 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 21

Theorem (4.16) ([BS]). If X is a homogeneous space over C as above, then the

diagonal X of X × X is G3 in X × X.

Proof. The normal bundle of X in X × X is just the tangent bundle TX of X.

According to Goldstein [Go], ca(X) > 1. In particular, TX is (d − 1)-ample, with
d := dim(X). Therefore we can apply theorem 2 of [BS] to deduce that X is G2 in
X × X.
To get G3 from G2 in this case one proceeds exactly as in the proof of Corol-
lary (4.15) (using Corollary (4.7), (i)), since X × X is a rational projective homoge-
neous space.

Note that the argument to deduce G3 from G2 in Corollary (4.15) and Theo-
rem (4.16), based on Corollary (4.7), (i), is a lot easier than the argument given in
[BS] (which was based on Faltings’ connectivity theorem for rational homogeneous
spaces, see [F1]).

References

[A] A.Andreotti, Théorèmes de dépendence algébrique sur les espaces pseudoconcaves,

Bull. Soc. Math. France 91 (1963), 1–38.
[BH] A. Babakarian and H. Hironaka, Formal functions over Grassmannians, Illinois J.
Math. 26 (1982), 201–211.
[B] L. Bădescu, Algebraic Barth-Lefschetz theorems, Nagoya Math. J. 142 (1996),
17–38.
[BS] L. Bădescu and M. Schneider, A criterion for extending meromorphic functions,
Math. Annalen 305 (1996), 393–402.
[BSt] C. Bănică and O. Stănăşilă, Algebraic Methods in the Global Theory of Complex
Spaces, John Wiley, New York 1976.
[Ba] W. Barth, Fortsetzung meromorpher Funktionen in Tori und komplex-projektiven
Räumen, Invent. Math. 5 (1968), 42–62.
[Bo] A. Borel, Linear algebraic groups, W. A. Benjamin, New York–Amsterdam 1969.
[Ch1] W. L. Chow, On meromorphic maps of algebraic varieties, Ann. of Math. 89 (1969),
391–403.
[Ch2] W. L. Chow, Formal functions on homogeneous spaces, Invent. Math. 86 (1986),
115–130.
[De1] O. Debarre, Sur un théorème de connexité de Mumford pour les espaces homogènes,
Manuscripta Math. 89 (1996), 407–425.
[De2] O. Debarre, Fulton-Hansen and Barth-Lefschetz theorems for subvarieties of
abelian varieties, J. Reine Angew. Math. 467 (1995), 187–197.
22 L. Bădescu and M. Schneider

[F1] G. Faltings, Formale Geometrie und homogene Räume, Invent. Math. 64 (1981),
123–165.
[F2] G. Faltings, A contribution to the theory of formal meromorphic functions, Nagoya
Math. J. 77 (1980), 99–106.
[FH] W. Fulton and J. Hansen, A connectedness theorem for projective varieties with ap-
plications to intersections and singularities of mappings, Ann. of Math. 110 (1979),
159–166.
[FL1] W. Fulton and R. Lazarsfeld, Connectivity and its applications in algebraic geome-
try, in: Lecture Notes in Math. 862, Springer-Verlag, Berlin–Heidelberg–New York
1981, 26–92.
[FL2] W. Fulton and R., Lazarsfeld, Positivity and excess intersection, in: Enumerative
Geometry and Classical Algebraic Geometry, Progr. Math. 24, Birkhäuser, Boston–
Basel–Stuttgart 1982, 97–105.
[Gi] D. Gieseker, On two theorems of Griffiths about embeddings with ample normal
bundle, Amer. J. Math. 99 (1977), 1137–1150.
[Go] N. Goldstein, Ampleness and connectedness in complex G/P , Trans. Amer. Math.
Soc. 274 (1982), 361–373.
[Gr] Ph. A. Griffiths, The extension problem in complex analysis II. Embeddings with
positive normal bundle, Amer. J. Math. 88 (1965), 366–446.
[EGAI] A. Grothendieck and J. Dieudonné, Eléments de Géométrie Algébrique I, Springer-
Verlag, Berlin–Heidelberg–New York 1971.
[EGAIII] A. Grothendieck and J. Dieudonné, Eléments de Géométrie Algébrique III, Inst.
Hautes Études Sci. Publ. Math. 11 (1961).
[EGAIV] A. Grothendieck and J. Dieudonné, Eléments de Géométrie Algébrique IV (2), Inst.
Hautes Études Sci. Publ. Math. 24 (1965).
[SGA1] A. Grothendieck, Revêtements étales et groupe fondamental, Lecture Notes in Math.
224 , Springer-Verlag, Berlin 1971.
[SGA2] A. Grothendieck, Cohomologie locale des faisceaux cohérents et théorèmes de
Lefschetz locaux et globaux, North Holland, Amsterdam 1968.
[Ha1] R. Hartshorne, Ample Subvarieties of Algebraic Varieties, Lecture Notes in Math.
156, Springer-Verlag, Berlin 1970.
[Ha2] R. Hartshorne, Cohomological dimension of algebraic varieties, Ann. of Math. 88
(1968), 403–450.
[H] H. Hironaka, On some formal embeddings, Illinois J. Math. 12 (1968), 587–602.
[HM] H. Hironaka and H. Matsumura, Formal functions and formal embeddings, J. Math.
Soc. Japan 20 (1968), 52–82.
[J] J.-P. Jouanolou, Théorèmes de Bertini et Applications, Birkhäuser, Boston–Basel–
Stuttgart 1983.
[KaSa] J. Kajiwara and E. Sakai, Generalization of a theorem of Oka-Levi on meromorphic
functions, Nagoya Math. J. 29 (1967), 75–84.
 Formal functions, connectivity and homogeneous spaces 23

[K] S. L. Kleiman, The transversality of a general translate, Compositio Math. 28

(1974), 287–297.
[Lü] M. Lübke, Beweis einer Vermutung von Hartshorne für den Fall homogener Man-
nigfaltigkeiten, J. Reine Angew. Math. 316 (1980), 215–220.
[M] D. Mumford, Abelian Varieties, Tata Inst. Fund. Res. Lect. Math. Bombay 1968.
[R] Z. Ran, On subvarieties of abelian varieties, Invent. Math. 62 (1981), 459–479.
[Ro] H. Rossi, Continuation of subvarieties of projective varieties, Amer. J. Math. 91
(1969), 565–575.
[RVdV] R. Remmert and A. Van de Ven, Zur Funktionentheorie homogener komplexer
Mannigfaltigkeiten, Topology 2 (1963), 137–157.
[GAGA] J.-P. Serre, Géométrie algébrique et géométrie analytique, Ann. Inst. Fourier 6
(1955), 1–42.
[Se] F. Severi, Alcune proprietà fondamentali dell’insieme dei punti singolari di una
funzione analitica di più variabili, Mem. Accad. Ital. 3 (1932).
[So] A. J. Sommese, Submanifolds of abelian varieties, Math.Ann. 233 (1978), 229–256.
[Sp] R. Speiser, Cohomological dimension and abelian varieties, Amer. J. Math. 95
(1973), 1–34.
[Z] O. Zariski, Theory and applications of holomorphic functions on algebraic vari-
eties over arbitrary ground fields, Mem. Amer. Math. Soc. 5, Amer. Math. Soc.,
Providence, RI, 1951.

L. Bădescu, Institute of Mathematics of the Romanian Academy and Department of Mathe-

matics, University of Bucharest, P.O. Box 1-764, 70700 Bucharest Romania
E-mail: [email protected]
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles

Luca Barbieri-Viale

Abstract. The goal of this paper is to introduce Hodge 1-motives of algebraic varieties and to
state a corresponding cohomological Grothendieck–Hodge conjecture, generalizing the classi-
cal Hodge conjecture to arbitrarily singular proper schemes.
We also construct generalized cycle class maps from the (Quillen) K-cohomology groups
H p+i (Kp ) to the sub-quotiens W2p H 2p+i /W2p−2 given by the weight filtration. However,
in general, the image of this cycle map (as well as the image of the canonical map from motivic
cohomology) is strictly smaller than the rational part of the Hodge filtration F p on H 2p+i .

2000 Mathematics Subject Classification: 14F42, 14C30, 32S35, 19E15

0. Introduction 26
0.1. A short survey of the subject 27
0.2. An outline of the conjectural picture 27
0.3. Towards Hodge mixed motives 30
1. Filtrations on Chow groups 31
1.1. Regular homomorphisms 31
1.2. Extensions 32
2. Hodge 1-motives 33
2.1. Algebraic construction 34
2.2. Analytic construction 35
2.3. Hodge conjecture for singular varieties 38
3. Local Hodge theory 40
3.1. Infinite dimensional mixed Hodge structures 40
3.2. Zariski sheaves of mixed Hodge structures 41
3.3. Hodge structures and Zariski cohomology 43
3.4. Local-to-global properties 45
4. Edge maps 46
4.1. Bloch–Ogus theory 46
4.2. Coniveau filtration 49

Algebraic Geometry. A Volume in Memory of Paolo Francia

M. C. Beltrametti, F. Catanese, C. Ciliberto, A. Lanteri, C. Pedrini (Eds.) © Walter de Gruyter 2002
26 L. Barbieri-Viale

4.3. Exotic (1, 1)-classes 51

4.4. K-cohomology and motivic cohomology 53
5. Examples 55
5.1. Bloch’s example 55
5.2. Srinivas’ example 56

0. Introduction
Let X be an algebraic C-scheme. The singular cohomology groups H ∗ (X, Z(·))
carry a mixed Hodge structure, see [11, III]. Deligne theory of 1-motives (see [11,
III]) is an algebraic framework in order to deal with some mixed Hodge structures
extracted from H ∗ (X, Z(·)), i.e., those having non-zero Hodge numbers in the set
{(0, 0), (0, −1), (−1, 0), (−1, −1)}. Therefore, these cohomological invariants of
algebraic varieties would be algebraically defined as 1-motives over arbitrary base
fields or schemes. Note that a general theory of mixed motives can be regarded as an
algebraic framework in order to deal with all mixed Hodge structures H ∗ (X, Z(·)).
A 1-motive M over a scheme S is given by an S-homomorphism of group schemes
u
M = [L → G]
where G is an extension of an abelian scheme A by a torus T over S, and the group
scheme L is, locally for the étale topology on S, isomorphic to a given finitely-
generated free abelian group. There are Hodge, De Rham and -adic realizations (see
[11, III] and [12]).
If X is a smooth proper C-scheme then H i (X, Z(j )) is pure of weight i − 2j . If
i = 2p is even a natural 1-motive would be given by the lattice of Hodge cycles in
H 2p (X, Z(p)), i.e., of those integral cohomology classes (modulo torsion) which are
of type (0, 0). Classical Hodge conjecture claims that (over Q) such a 1-motive would
be obtained from classes of algebraic cycles on X only. For i = 2p + 1 odd the 1-
motive corresponding to H 2p+1 (X, Z(p+1)) is given by the abelian variety associated
to the largest sub-Hodge structure whose types are (−1, 0) or (0, −1). Grothendieck–
Hodge conjecture characterize (over Q) this sub-Hodge structure as the coniveau ≥ p
subspace, i.e., the abelian variety as the algebraic part of the intermediate jacobian.
Grothendieck–Hodge conjectures are concerned with the quest of an algebraic defi-
nition for the named 1-motives. In fact, the usual Hodge conjecture can be reformulated
by saying that the Hodge realization of the algebraically defined Q-vector space of
codimension p algebraic cycles modulo numerical (or homological) equivalence is the
1-motivic part of H 2p (X, Q(p)). Moreover, the 1-motivic part of H 2p+1 (X, Q(p+1))
would be the Hodge realization of the isogeny class of the universal regular quotient.
The main task of this paper is to define Hodge 1-motives of singular varieties and
to state a corresponding cohomological Grothendieck–Hodge conjecture by dealing
with their Hodge realizations.
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 27

0.1. A short survey of the subject

The classical Hodge conjecture along with a tantalizing overview can be found in [13].
Recall that Grothendieck corrected the general Hodge conjecture in [19]. The book
of Lewis [27] is a very good compendium of methods and results.
Recall that Jannsen [23] formulated an homological version of the Hodge conjec-
ture for singular varieties. Moreover, Bloch in a letter to Jannsen (see the Appendix A
in [23] cf. Section 5), gave a counterexample to a naive cohomological Hodge conjec-
ture for curves on a singular 3-fold. However, in the same letter, Bloch was guessing
that the Hodge conjecture for divisors, i.e., F 1 ∩ H 2 (X, Z) is generated by c1 of line
bundles on X, holds true in the singular setting “because one has the exponential”. Any-
ways, jointly with V. Srinivas, we gave a counterexample to this claim and questioned
a reformulation of the Hodge conjecture for divisors in [3] by restricting to Zariski
locally trivial cohomology classes, i.e., let Lp H ∗ (X, Z) be the filtration induced by
the Leray spectral sequence along the canonical continuous map Xan → XZar , is
F 1 ∩ L1 H 2 (X, Z) given by c1 of line bundles on X? Still, this reformulation does not
hold in general, e.g., see [7] where it is also proved for X normal.
From the work of Carlson (see [9] and [10]) and the theory of Albanese and
Picard 1-motives [4] it now appears that the theory of 1-motives is a natural setting
for a formulation of a cohomological version of the Hodge conjectures for singular
varieties. For example, F 1 ∩H 2 (X, Z) is simply given by c1 of simplicial line bundles
·
on a smooth proper hypercovering π : X → X via universal cohomological descent
π ∗ : H 2 (X, Z) ∼ ·
= H 2 (X , Z). This Néron–Severi group NS (X ) ∼ · = F 1 ∩ H 2 (X, Z)
is actually independent of the choice of the smooth simplicial scheme. Furthermore,
·
NS (X ) admits an algebraic definition as the quotient of the simplicial Picard group
·
scheme PicX by its connected component of the identity (cf. [4]). However, the
·
1-motivic part of H 2 (X, Z) is still larger than NS (X ). Therefore the largest algebraic
part of H 2 (X, Z) will be detected from a honest 1-motive only (see [2]).
Note that the rank of the usual NS (X) (= the image of Pic (X) in H 2 (X, Z)) is
·
actually smaller than NS (X ), in general. Moreover F 1 ∩ W0 H 2 (X, Q) = 0 thus
·
NS (X )Q is naturally a subspace of H 2 (X, Q)/W0 .
Considering the Leray filtration Lp H 2p (X, Q) a natural question formulated in
[7] is if F p ∩ Lp H 2p (X, Q) will be given by higher Chern classes. However, this
would not be true without some extra hypothesis on X and does not tell enough about
the algebraic part of all H 2p (X, Q).

0.2. An outline of the conjectural picture

def
Let X be a proper integral C-scheme. Let H = H 2p+i (X) be our mixed Hodge
structure on H 2p+i (X, Z)/(torsion) for a fixed pair of integers p ≥ 0 and i ∈ Z. First
remark that we always have an extension
0 → gr W
2p−1 H → W2p H /W2p−2 H → gr 2p H → 0.
W
28 L. Barbieri-Viale

An extension always defines an extension class map

p,p
ep : HZ → J p (H )

which is not, in general, a 1-motive. In fact, J p (H ) is a complex torus which is

not an abelian variety, in general. Recall that Carlson [9] studied abstract extensions
of Hodge structures showing their geometric content for low-dimensional varieties.
For higher dimensional schemes consider the largest abelian subvariety Ap (H ) of the
p,p
torus J p (H ). Denote H p (H ) the group of Hodge cycles, that is the preimage in HZ
of Ap (H ) under the extension class map. Note that an example due to Srinivas shows
p,p
that the group H p (H ) of Hodge cycles in this sense can be strictly smaller than HZ
(see Section 5.2).
Define the Hodge 1-motive of the mixed Hodge structure H the so obtained
1-motive

ep : H p (H ) → Ap (H ).

Conversely, Deligne’s theory of 1-motives [11] grant us of a mixed Hodge structure H h

corresponding to this 1-motive (see Section 2.2 for details). According to Deligne’s
philosophy of 1-motives there should be an algebraically defined 1-motive whose
Hodge realization is H h . The algebraic definition (see Section 2.1) is predictable via
Grothendieck–Hodge conjectures and Bloch–Beilinson motivic world as follows.
Assume X smooth. Consider the filtration Fa∗ on the Chow group CHp (X) given
by Fa0 = CHp (X), Fa1 = CHp (X)alg the subgroup of cycles algebraically equivalent
to zero and Fa2 = the kernel of the Abel–Jacobi map. Thus the graded pieces are
p
gr 0Fa = NS p (X), the Néron–Severi group, and gr 1Fa = Ja (X) = the group of C-
points of an abelian subvariety of the intermediate jacobian. We then get an extension
p
0 → Ja (X) → CHp (X)/Fa2 → NS p (X) → 0.
p
Note that Grothendieck–Hodge conjecture claims that Ja (X) = Ap (H 2p−1 (X)) up
p
to isogeny, i.e., Ja (X) is the largest abelian subvariety of the intermediate jacobian.
·
If X is not smooth then let X be a smooth proper simplicial scheme along with
·
π : X → X, a universal cohomological descent morphism (cf. [18]). In zero
·
characteristic, such X was firstly provided by the construction of hypercoverings in
[11], then by that of cubical hyperresolutions in [16] where the dimensions of the
components are bounded or by the method of hyperenvelopes given in [15]. In [14]
such a simplicial scheme is provided in positive characteristics.
The above extension, given by the filtration Fa∗ on the Chow groups of each com-
·
ponent of the so obtained simplicial scheme X , yields a short exact sequence of
complexes. Let (NS p )• and (Ja )• denote such complexes. By taking homology
p

groups we then get boundary maps

λia : H i ((NS p )• ) → H i+1 ((Ja )• ).

p
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 29

We conjecture that the boundary map λia behave well with respect to the extension
class map ep yielding a motivic cycle class map, i.e., the following diagram

p • λia p•
H i ((NS
⏐ ) ) −→ H i+1 ((J
⏐ a) )
 
ep
H 2p+i (X)p,p −→ J p (H 2p+i (X))
commutes. Note that all maps in the square are canonically defined. We guess that
the image 1-motive (up to isogeny!) is the above Hodge 1-motive of the mixed
Hodge structure (see Conjecture 2.3.4 for a full statement). In fact, we may expect
p
Ja would be obtained as the universal regular quotient of CHp (X)alg and that the
filtration Fa∗ would be induced by the motivic filtration conjectured by Bloch, Murre
and Beilinson. Accordingly we can sketch an algebraic definition of such Hodge
1-motives (see Section 2.1).
If X is singular one is then puzzled by the role of
Hom MHS (Z(−p), H 2p+i (X))
where the Hom is taken in the abelian category of mixed Hodge structures. That is the
integral part of F p (the Hodge filtration on H 2p+i (X, C)) which is contained in the
kernel of the extension class map ep above. Note that F p ∩ W2p−2 H 2p+i (X, Q) = 0
here. In the smooth case, such a target is usually reached by algebraic cycles. In order
to obtain cycle class maps we may use local higher Chern classes and edge maps in
coniveau spectral sequences (see [8] and [1]).
In the singular case, we show that such edge maps can be recovered by weight
arguments. In order to do this we define Zariski sheaves of mixed Hodge structures,
obtaining infinite dimensional mixed Hodge structures on their cohomology (see Sec-
tion 3). The main example is given by the Zariski sheaf HX∗ associated to the presheaf
U ⊂ X → H ∗ (U ) of mixed Hodge structures. On the smooth simplicial scheme X ·
we also have a simplicial sheaf HX∗ of mixed Hodge structures. Since π : X → X
· ·
yields H ∗ (X) ∼ ·
= H∗ (X ) we then obtain a local-to-global spectral sequence

·
p,q q
= Hp (X , HX ) ⇒ H p+q (X)
L2
·
q
in the category of infinite dimensional mixed Hodge structures. The sheaf HX has
weights ≤ 2q and the same holds for its cohomology. There is an edge map (see
·
Section 4)

·
p
p+i
: Hp+i (X , HX )/W2p−2 → W2p H 2p+i (X)/W2p−2 .
s
·
We expect that the image of s p+i is the mixed Hodge structure H 2p+i (X)h corre-
sponding to the Hodge 1-motive.
·
Moreover, consider K-cohomology groups H∗ (X , Kp ) where Kp are the sim-
plicial sheaves associated to Quillen’s higher K-theory. Recall that there are local
30 L. Barbieri-Viale

higher Chern classes

p
cp : Kp → HX (p)
·
for each p ≥ 0. We thus obtain a generalized cycle class map
c p+i
·
: Hp+i (X , Kp )Q → W2p H 2p+i (X, Q)/W2p−2 .

However the image of c is not F p ∩ H 2p+i (X, Q), i.e., the rational part of the
p+i

Hodge filtration can be larger (see Section 5.1 where Bloch’s counterexample is ex-
plained). The same applies to the canonical map
2p+i
Hm (X, Q(p)) → H 2p+i (X, Q(p))
from motivic cohomology.

0.3. Towards Hodge mixed motives

Any reasonable theory of mixed motives would include the theory of 1-motives, i.e.,
it would be a fully faithful functor from the Q-linear category of 1-motives to that of
mixed motives. This is the case of the triangulated category of geometrical motives
introduced by Voevodsky (see [39, 3.4], cf. [26] and [29]). Hanamura’s construction
(see [22] and [21]) does not apparently provide such a property as yet.
As remarked by Grothendieck [19, §2] and Deligne [13, §5] the Hodge conjecture
yields nice properties of the Hodge realization of pure motives, i.e., the usual Hodge
conjecture means that the Hodge realization functor is fully faithful. It would be
interesting to investigate such a property in the mixed case, e.g., if this formulation of
the Hodge conjecture provide such a property of mixed motives.
We remark that M. Saito recently observed (see [36, 2.5 (ii)] and [37]) that the
canonical functor from arithmetic Hodge structures to mixed Hodge structures is not
full. Even if the Hodge realization factors through arithmetic Hodge structures, this
non-fullness does not imply the non-fullness of the Hodge realization of mixed motives
(as noticed by M. Saito as well).
However, the first natural attempt to go further with Hodge mixed motives is to
provide an intrinsic definition of such objects internally. In fact, since 1-motives
provide mixed motives we may claim that such Hodge mixed motives exist and would
be naturally defined over any field or base scheme.

Acknowledgements. Papers are written because many people co-operate with one
another. Often the author is just one of a whole group of people who pitch in, and
that was the case here. Gratitude is due therefore, firstly, to V. Srinivas: he has been
exceedingly generous to me with his time, shared enthusiasm over the years and told
quite a few tricks. A huge intellectual debt is due to P. Deligne who also provided me
with advice that helped on several portions of the manuscript.
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 31

I am grateful also to S. Bloch, O. Gabber, H. Gillet, M. Hanamura, U. Jannsen,

M. Levine, J. D. Lewis, J. Murre, A. Rosenschon, M. Saito, C. Soulé and V. Voevodsky
for discussions on some matters treated herein.
Finally, I would like to thank Paolo Francia for his helpful insight and invaluable
guidance in the vast field of algebraic geometry by dedicating this paper to his memory.
Note that this research was carried out with smooth efficiency thanks to several
foundations. I would like to thank the Tata Institute of Fundamental Research and the
Institut Henri Poincaré for their support and hospitality.

1. Filtrations on Chow groups

Following the general framework of mixed motives (e.g., see [12], [26] and [24] for a
full overview) we may expect the following picture for non-singular algebraic varieties
over a field k (algebraically closed of characteristic zero for simplicity).
Let X be a smooth proper k-scheme. Bloch, Beilinson and Murre (cf. [24],
[25] and [34]) conjectured the existence of a finite filtration Fm∗ on Chow groups
def
CHp (X) = Zp (X)/ ≡rat of codimension p cycles modulo rational equivalence such
that

• Fm0 CHp (X) = CHp (X),

• Fm1 CHp (X) is given by CHp (X)hom , i.e., by the subgroup of those codimension
p cycles which are homologically equivalent to zero for some Weil cohomology
theory,

• Fm∗ CHp (X) should be functorial and compatible with the intersection pairing,
and

• this filtration should be motivic, e.g., gr iFm CHp (X)Q depends only on the
Grothendieck motive h2p−i (X).

1.1. Regular homomorphisms

Consider the subgroup CHp (X)alg of those cycles in CHp (X) which are algebraically
def
equivalent to zero, i.e., CHp (X)alg = ker(CHp (X) → NS p (X)). Denote CHp (X)ab
the subgroup of CHp (X)alg of those cycles which are abelian equivalent to zero, i.e.,
CHp (X)ab is the intersection of all kernels of regular homomorphisms from CHp (X)alg
to abelian varieties.
Assume the existence of a universal regular homomorphism ρ p : CHp (X)alg →
p p
AX/k (k) to (the group of k-points) of an abelian variety AX/k defined over the base
32 L. Barbieri-Viale

field k (cf. [30]). This is actually proved for p = 1, 2, dim(X) (see [32]). Note that
CHp (X)ab is then a divisible group (see [6]).
Thus CHp (X)alg ⊆ CHp (X)hom and there would be an induced functorial filtration
∗
Fa on CHp (X) such that
• Fa0 CHp (X) = CHp (X),
• Fa1 CHp (X) = CHp (X)alg is the subgroup of cycles algebraically equivalent to
zero, and
• Fa2 CHp (X) = CHp (X)ab , i.e., is the kernel of the universal regular homomor-
phism ρ p defined above.
p
Note that the existence of the abelian variety AX/k is not explicitly mentioned in the
context of mixed motives but is a rather natural property after the case k = C.
For X smooth and proper over C one obtains that the motivic filtration is such
that (i) Fm1 CHp (X) = CHp (X)hom is the subgroup of cycles whose cycle class in
H 2p (X, Z(p)) is zero, and (ii) Fm2 CHp (X) is contained in the kernel of the Abel–
Jacobi map CHp (X)hom → J p (X) and Fm2 CHp (X) ∩ CHp (X)alg is the kernel of the
Abel–Jacobi map CHp (X)alg → J p (X). In this case, CHp (X)ab will be the kernel
p
of the Abel–Jacobi map CHp (X)alg → J p (X), i.e., (iii) AX/C is the algebraic part
p
of the intermediate jacobian. Is well known that the image Ja (X) of CHp (X)alg into
p p
J (X) yields a sub-torus of J (X) which is an abelian variety: moreover, is known
to be universal for p = 1, 2, dim(X) (see [32] and [33]).
In the following, for the sake of simplicity, the reader can indeed assume that
k = C and (i)–(iii) are satisfied by the first two steps of the filtration Fmi . In fact, for
k = C, S. Saito has obtained (up to torsion!) such a result (see [38, Prop. 2.1], cf.
[28] and [25]). Moreover, in the following, the reader could also avoid reference to
the motivic filtration by dealing with the first two steps of the “algebraic” filtration Fai
defined above.

1.2. Extensions
Let X be smooth and proper over k. For our purposes just consider the following
extension
0 → gr 1Fm CHp (X) → CHp (X)/Fm2 → gr 0Fm CHp (X) → 0 (1)
p
Note that AX/k (k) is contained in gr 1Fm CHp (X) (since Fa2 = Fm2 ∩ CHp (X)alg ) and
gr 0FmCHp (X) has finite rank.
For p = 1 this extension is the usual extension associated to the connected com-
ponent of the identity of the Picard functor, i.e., A1X/k = Pic 0X/k and gr 0Fm is the
Néron–Severi of X. If p = dim X then Fm1 will be the kernel of the degree map and
⊕c
X/k is the Albanese variety and gr Fm = Z
Fm2 is the Albanese kernel, i.e., Adim X 0 where
c is the number of components of X.
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 33

However, if 1 < p < dim X then CHp (X)alg  = CHp (X)hom in general. Let
Grif p (X) denote the quotient group, i.e., the Griffiths group of X. As gr 1Fa CHp (X) =
p
AX/k (k) and gr 0Fa CHp (X) = NS p (X) we then have a diagram with exact rows and
columns
0 0
↓ ↓
0 → Fm2 /Fa2 → Grif p (X)
↓ ↓ ↓
p
0→ AX/k (k) → CH (X)/Fa2
p → p
NS (X) →0 (2)
↓ ↓ ↓
0→ gr 1Fm CHp (X) → CHp (X)/Fm2 → gr 0Fm CHp (X) →0
↓ ↓
0 0
Note that these extensions still fail to be of the same kind of the Pic extension. However,
considering the extension
0 → CHp (X)alg → CHp (X) → NS p (X) → 0
we may hope for a natural regular homomorphism to k-points of an abstract extension
in the category of group schemes (locally of finite type over k)
0→A→G→N →0
where G is a commutative group scheme which is an extension of a discrete group of
finite rank N , associated to the abelian group of codimension p cycles modulo numer-
ical equivalence, by an abelian variety A, isogenous to the universal regular quotient
(cf. [17]). If k = C it is easy to see that such extension G(C) exists trascendentally.

2. Hodge 1-motives
Let k be a field, for simplicity, algebraically closed of characteristic zero. Consider
the Q-linear abelian category 1 − Mot k of 1-motives over k with rational coefficients
(see [11] and [4]). Denote MQ the isogeny class of a 1-motive M = [L → G].
The category 1 − Motk contains (as fully faithful abelian sub-categories) the tensor
category of finite dimensional Q-vector spaces as well as the semi-simple abelian
category of isogeny classes of abelian varieties. The Hodge realization (see [11] and
[4]) is a fully faithful functor
THodge : 1 − Mot C → MHS, MQ  → THodge (MQ )
defining an equivalence of categories between 1 − MotC and the abelian sub-category
of mixed Q-Hodge structures of type {(0, 0), (0, −1), (−1, 0), (−1, −1)} such that
−1 is polarizable. Under this equivalence a Q-vector space corresponds to a
gr W
34 L. Barbieri-Viale

Q-Hodge structure purely of type (0, 0) and an isogeny class of an abelian variety
corresponds to a polarizable Q-Hodge structure purely of type {(0, −1), (−1, 0)}.

2.1. Algebraic construction

Let X be a proper scheme over k. We perform such a construction for simplicial
·
schemes X coming from universal cohomological descent morphisms π : X → X
(cf. [11], [16], [15], [22] and [14]).
·
·
Let X be such a proper smooth simplicial scheme over the base field k. By
·
j
functoriality, the filtration Fm CHp on each component Xi of X yields a complex
∗
δi−1 δi∗
(Fm CHp )• : · · · → Fm CHp (Xi−1 ) → Fm CHp (Xi ) → Fm CHp (Xi+1 ) → · · ·
j j j j

where δi∗ is the alternating sum of the pullback along the face maps ∂ik : Xi+1 → Xi
for 0 ≤ k ≤ i + 1.
The complex of Chow groups (CHp )• , induced from the simplicial structure as
above, is filtered by sub-complexes:
0 ⊆ (Fm CHp )• ⊆ · · · ⊆ (Fm1 CHp )• ⊆ (Fm0 CHp )• = (CHp )• .
p

Define Fm∗ (CHp )• = (Fm∗ CHp )• .

def

The extension (1) given by the filtration Fm∗ CHp (Xi ) on each component Xi of
·
the simplicial scheme X , for a fixed p ≥ 0, yields the following short exact sequence
of complexes
0 → gr 1Fm (CHp )• → (CHp )• /Fm2 → gr 0Fm (CHp )• → 0 (3)
p
Note that gr 1Fm (CHp )i contains the group of k-points of the abelian variety AXi /k and,
moreover gr 0Fm (CHp )iQ is the finite dimensional vector space of codimension p cycles
on Xi modulo homological (or numerical) equivalence.
From (3) we then get a long exact sequence of homology groups and, in particular,
we obtain boundary maps
λim : H i (gr 0Fm (CHp )• ) → H i+1 (gr 1Fm (CHp )• ).
p p p
Denote AX
·/k the complex of abelian varieties AXi /k . Since AX
·/k (k) is a sub-
complex of gr 1Fm (CHp )• we then get induced (functorial) maps on homology groups

(gr 1Fm (CHp )• ).

p
θ i : H i+1 (AX
·/k (k)) → H
i+1

Note that (3) is involved in a functorial diagram (2). The corresponding complex of
Néron–Severi groups (NS p )• yield boundary maps
λia : H i ((NS p )• ) → H i+1 (AX
p
·/k (k)). (4)
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 35

These maps fit into the following commutative square

λim
H i (gr 0Fm (CHp )• ) −→ H i+1 (gr 1Fm (CHp )• )
 
⏐ ⏐θ i
λia
H i ((NS p )• )
p
−→ H i+1 (AX
·/k (k)).
Moreover, the kernel of θ i is clearly equal to the image of the boundary map
τ i : H i (gr 1Fm (CHp )• /AX
p p
→ H i+1 (AX
· /k (k))
·/k (k)).
Problem 2.1.1. Is the image of the connected component of the identity of
p
H i+1 (AX /k ) under θ i an abelian variety, e.g., is τ i = 0 up to a finite group?
·
This is clearly the case if p = 1 (see below for the case k = C). For k = C this
question is related to Griffiths Problem E in [17] asking for a description of the
“invertible points” of the intermediate jacobians (also cf. Mumford–Griffiths Prob-
lem F in [17]).
p
Assume that the above question has a positive answer and denote H i+1 (AX /k )†
the so obtained abelian variety. We then obtain an algebraically defined 1-motive as
·
follows.
Let H i (gr 0Fm (CHp )• )† be the subgroup of those elements in H i (gr 0Fm (CHp )• )
p
which are mapped to H i+1 (AX /k )† under the boundary map λim above.
·
·
Definition 2.1.2. Let X be such a smooth proper simplicial scheme over k. Denote
λim
i,p = [H i (gr 0Fm (CHp )• )† −→ H i+1 (AX
def p
·/k ) ]
†
Q

the isogeny 1-motive obtained from the construction above. Call i,p the Hodge
1-motive of the simplicial scheme.
We expect that i,p is independent of the choice of π : X → X. The main ·
motivation for questioning the existence of such a purely algebraic construction is
given by the following analytic counterpart.

2.2. Analytic construction

Let MHS be the abelian category of usual Deligne’s mixed Hodge structures [11].
An object H of MHS is defined as a triple H = (HZ , W, F ) where HZ is a finitely
generated Z-module, W is a finite increasing filtration on HZ ⊗ Q and F is a finite
decreasing filtration on HZ ⊗C such that W, F and F is a system of opposed filtrations.
Let H ∈ MHS be a torsion free mixed Hodge structure with positive weights. Let
W∗ H denote the sub-structures defined by the intersections of the weight filtration
and HZ . Let p be a fixed positive integer and assume that gr W
2p−1 H is polarizable.
36 L. Barbieri-Viale

Consider the following extension in the abelian category MHS

W2p H
2p−1 H →
0 → gr W → gr W
2p H → 0 (5)
W2p−2 H
Taking Hom (Z(−p), −) we get the extension class map
ep : Hom (Z(−p), gr W
2p H ) → Ext (Z(−p), gr 2p−1 H )
W

p,p
2p H ) = HZ
where Hom (Z(−p), gr W is the sub-structure of (p, p)-classes in gr W
2p H
and
gr W
2p−1 HC
Ext (Z(−p), gr W ∼ def
= J p (H ) =
2p−1 H )
F p + gr W
2p−1 HZ

is a compact complex torus. Note that (cf. [9])

p,p
Ext (HZ , gr W ∼ p,p p
2p−1 H ) = Hom (HZ , J (H )).
p,p
Thus ep ∈ Hom (HZ , J p (H )) corresponds to a unique extension class
p,p
2p−1 H → H → HZ
0 → gr W e
→0 (6)
p,p
which is the pull-back extension associated to HZ → gr W
2p H and (5). Moreover,
2p−1 H ∩ F = 0 then
since we always have gr W p

p,p ep
F p ∩ HZe = ker(HZ → J p (H )).
Now, if gr W p
2p−1 H is (polarizable) of level 1 then the torus J (H ) is an abelian variety
and H is the Hodge realization of the 1-motive over C defined by the extension class
e

map ep above.
In general, let H  be the largest sub-structure of W2p−1 H which is polarizable and
purely of type {(p − 1, p), (p, p − 1)} modulo W2p−2 H , i.e., if
2p−1 def
Ha = (H p−1,p + H p,p−1 )Z
is the polarizable sub-structure of gr W
2p−1 H of those elements which are purely of the
above type, then H  is defined by the following pull-back extension

0 → W2p−2 H → H  → Ha
2p−1
→ 0,
along the canonical projection W2p−1 H →
→gr W
2p−1 H.

Let H ⊆ W2p H be defined by the following pull-back extension
0 → W2p−1 H → H  → HZ
p,p
→ 0,
along the canonical projection W2p H → →gr W2p H. Thus, the extension (6) can be re-
garded as the push-out of such extension involving H  along W2p−1 H →→gr W2p−1 H.
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 37

Namely, we obtain that

H 
= He
W2p−2 H
fitting in the extension
H H 
0→ → He → → 0. (7)
W2p−2 H H
Let
   
H  H
h : Hom Z(−p), 
p
→ Ext Z(−p),
H W2p−2 H
be the extension class map obtained from (7).
Proposition 2.2.1. The map hp above yields a 1-motive over C which is just the
p,p
restriction of ep : HZ → J p (H ) to the largest abelian subvariety in J p (H ). In
particular: ker(hp ) = ker(ep ).
Proof. Since we have that H  /W2p−2 H = Ha
2p−1
by construction we also get that
2p−1
Ext (Z(−p), Ha 2p−1 H ) =
) is the largest abelian sub-variety of Ext (Z(−p), gr W
p
J (H ). Moreover, note that we also have induced extensions
H W2p−1 H
0→ → gr W
2p−1 H → →0
W2p−2 H H
and
W2p−1 H H  p,p
0→ → → HZ → 0
H H
yielding, together with (6) and (7), the following commutative diagram with exact
rows
W2p−1 H  p,p
Hom Z(−p), H → Hom Z(−p), H H  → Hom (Z(−p), HZ ) → · · ·
 ↓ hp ↓ ep 
W2p−1 H H
Hom Z(−p), H → Ext Z(−p), W2p−2 H → Ext (Z(−p), gr 2p−1 H ) → · · ·
W

W2p−1 H
where the last group on the right part of the diagram is Ext Z(−p), H . Since
W2p−1 H 2p−1
Hom Z(−p), H = 0 = Hom (Z(−p), Ha ) everything follows from a
diagram chase.
def 2p−1
Definition 2.2.2. Let Ap (H ) = Ext (Z(−p), Ha ) denote the abelian part of the
compact complex torus J (H ). Denote H (H ) = Hom (Z(−p), H  /H  ) the group
p p def
p,p
of Hodge cycles, i.e., the subgroup of HZ mapped to Ap (H ) under the extension
p
class map e . Define
def hp
H h = THodge ([H p (H ) → Ap (H )])
38 L. Barbieri-Viale

the mixed Hodge structure corresponding to the 1-motive defined from (7) above. Call
this 1-motive the Hodge 1-motive of H .
We remark that the mixed Hodge structure H h clearly corresponds to the following
extension
2p−1
0 → Ha → H h → H p (H ) → 0,
obtained by pulling back H p (H ) = F p ∩ (H  /H  )Z along the induced projection
H e→→H  /H  in (7). In particular H h ⊆ H e and F p ∩ HZ ⊆ F p ∩ HZh = F p ∩ HZe .

2.3. Hodge conjecture for singular varieties

Let X be a proper smooth C-scheme. The coniveau or arithmetic filtration (cf. [19])
def
N i H j (X) = ker(H j (X) → lim H j (X − Z))
−→
codimX Z≥i

yields a filtration by Hodge sub-structures of H j (X). We have that N i H j (X) is of

level j − 2i and
N i H j (X)Q ⊆ H j (X, Q) ∩ F i H j (X). (8)

Conjecture 2.3.1 (Grothendieck–Hodge conjecture [19]). The left hand side of (8) is
the largest subspace of the right hand side, generating a subspace of H j (X, C) which
is a sub-Hodge structure.
Let X be a proper (integral) C-scheme. Recall that the weight filtration on
H ∗ (X, Q) is given by the canonical spectral sequence of mixed Q-Hodge structures
E1s,t = H t (Xs ) ⇒ Hs+t (X )·
·
for any smooth and proper hypercovering π : X → X and universal cohomological
descent H ∗ (X) ∼ ·
= H∗ (X ) (see [11]). In fact, the spectral sequence degenerates at
E2 . Denote (H t )• the complexes E1·,t of E1 -terms. We clearly have
H i ((H t )• ) = gr W
t H
t+i
(X).
Consider the complexes (N l H t )• induced from the coniveau filtration N l H t (Xi ) on
·
the components Xi of the simplicial scheme X . We then have a natural map of Hodge
structures
ν i,l : H i ((N l H t )• ) → gr W
t H
t+i
(X).
Note that the image of ν i,l is contained in the subspace gr W t+i (X, Q) ∩ F l .
t H

Conjecture 2.3.2. The image of ν i,l is the largest subspace of gr W t+i (X, Q) ∩ F l
t H
W t+i
which is a sub-Hodge structure of gr t H (X).
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 39

It is reasonable to expect that such a statement will follow from the original
Grothendieck–Hodge conjecture and abstract Hodge theory.
Grothendieck–Hodge conjecture (for coniveau p and degrees 2p, 2p + 1) can be
reformulated as follows (cf. Grothendieck’s remark on motives in [19]). Consider
p+1
gr 0Fm CHp (X) and AX/k ⊆ gr 1Fm CHp+1 (X) (for k = C this is the algebraic part
of J p+1 (X)) as 1-motives with rational coefficients. The Hodge realization of these
algebraically defined 1-motives is N p H 2p (X) and N p H 2p+1 (X) respectively.
Conjecture 2.3.3. Let X be smooth and proper over C. Then
p,p
THodge ([gr 0Fm CHp (X) → 0]Q ) = HQ
and
p+1
THodge ([0 → AX/k ]Q ) = (H p,p+1 + H p+1,p )Q .

Note that gr 0Fm CHp (X) would be better defined as Zp (X)/ ≡num , up to torsion.
Now apply to the mixed Q-Hodge structure H = H 2p+i (X) the construction
performed in the previous section. For a fixed pair (i, p) of integers recall that (5) is
an extension of gr W2p H
2p+i (X) by gr W
2p−1 H
2p+i (X), where:

ker(H 2p−1 (Xi+1 ) → H 2p−1 (Xi+2 ))

H i+1 ((H 2p−1 )• ) = gr W
2p−1 H
2p+i
(X) =
im (H 2p−1 (Xi ) → H 2p−1 (Xi+1 ))
and
ker(H 2p (Xi ) → H 2p (Xi+1 ))
H i ((H 2p )• ) = gr W
2p H
2p+i
(X) = .
im (H 2p (Xi−1 ) → H 2p (Xi ))
We then have that J p (H ) = J p (H i+1 ((H 2p−1 )• ))) is isogenous to H i+1 ((J p )• ))
where (J p )• is the complex of jacobians J p (Xi ) of the components Xi .
p
·
Consider the complex AX /C of abelian sub-varieties given by the algebraic part
p
of intermediate jacobians. The complex AX
· / (C) is a sub-complex of the complex
of compact tori (J p )• . Therefore, the induced maps
C

p
H i+1 (AX → J p (H )
·/ C (C))

are holomorphic mappings (which factor through θ i ) and whose image is isogenous
to an abelian sub-variety of the maximal abelian sub-variety Ap (H ) of J p (H ).
p,p
Moreover, the homology of the complex of (p, p)-classes is mapped to HQ =
F p ∩ H i ((H 2p )• ). Thus, there are canonical maps
H i ((NS p )• ) → HQ
p,p

which factor through H i (gr 0Fm (CHp )• ).

·
We expect that the Hodge 1-motive of the simplicial scheme X would be canon-
ically isomorphic to the Hodge 1-motive of H 2p+i (X).
40 L. Barbieri-Viale

·
Conjecture 2.3.4. Let X be a proper C-scheme and let π : X → X be a smooth
and proper hypercovering. Let H 2p+i (X) denote Deligne’s mixed Q-Hodge structure
on H 2p+i (X, Q), i.e., obtained by the universal cohomological descent isomorphism
H 2p+i (X, Q) ∼ ·
= H2p+i (X , Q).
1. The following square
λia
H i ((NS p )• )
p
→ H i+1 (AX
↓ ↓
·/C (C))

ep
H 2p+i (X)p,p → J p (H 2p+i (X))
commutes, yielding a motivic “cycle class map”.
2. The image of the motivic “cycle class map” is the Hodge 1-motive of the
Q-Hodge structure H 2p+i (X).
3. We have that
THodge (i,p ) ∼
= H 2p+i (X)h .

Remark 2.3.5. Note that if X is smooth and proper then H 2p+i (X) is pure and
H 2p+i (X)h  = 0 if and only if i = 0, −1 (p fixed). In this case, the above conjecture
follows from the reformulation of Grothendieck–Hodge conjecture for H 2p (X) and
H 2p−1 (X).

3. Local Hodge theory

See [11] for notations, definitions and properties of mixed Hodge structures.

3.1. Infinite dimensional mixed Hodge structures

Let MHS denote the abelian category of usual Deligne’s A-mixed Hodge structures
[11], i.e., for A a noetherian subring of R such that A ⊗ Q is a field, an object H
of MHS is defined as a triple H = (HA , W, F ) where HA is a finitely generated
A-module, W is a finite increasing filtration on HA ⊗ Q and F is a finite decreasing
filtration on HA ⊗ C such that W, F and F is a system of opposed filtrations.
Definition 3.1.1. An ∞-mixed Hodge structure H is a triple (HA , W, F ) where HA is
any A-module, W is a finite increasing filtration on HA ⊗Q and F is a finite decreasing
filtration on HA ⊗ C such that W, F and F is a system of opposed filtrations.
Denote MHS∞ the category of ∞-mixed Hodge structures or “infinite dimen-
sional” mixed Hodge structures, i.e., where the morphisms are those which are com-
patible with the filtrations.
 On algebraic 1-motives related to Hodge cycles 41

The category MHS∞ is abelian and MHS is a fully faithful abelian subcategory of
MHS∞ . Note that similar categories of infinite dimensional mixed Hodge structures
already appeared in the literature, see Hain [20] and Morgan [31]. For example the
category of limit mixed Hodge structures MHSlim , i.e., whose objects and morphisms
are obtained by formally add to MHS (small) filtered colimits of objects in MHS with
colimit morphisms.
Consider the case A = Q. In this case, in the category MHS∞ we have infinite
products of those families of objects {Hi }i∈I such that the induced families of filtrations
{Wi }i∈I and {Fi }i∈I are finite. Moreover such a (small) product of epimorphisms is
an epimorphism.
For the sake of exposition we often call mixed Hodge structures the objects of
MHS as well as those of MHS∞ (or MHSlim ).

3.2. Zariski sheaves of mixed Hodge structures

Let X denote the (big or small) Zariski site on an algebraic C-scheme. However, most
of the results in this section are available for any topological space or Grothendieck
site.
·
Denote X a simplicial object of the category of algebraic C-schemes over X:
·
recall that (see [11, 5.1.8]) simplicial sheaves on X can be regarded as objects of a
Grothendieck topos with enough points.
Consider presheaves of mixed Hodge structures. Note that a presheaf of usual
Deligne’s A-mixed Hodge structures will have its stalks in MHSlim .
Consider those presheaves (resp. simplicial presheaves) of Q-mixed Hodge struc-
·
tures on X (resp. on X ) such that the filtrations are finite as filtrations of sub-
presheaves on X. These presheaves can be sheafified to sheaves having finite filtrations
and preserving the above conditions on the stalks.
Make the following working definition of sheaves (or simplicial sheaves) of mixed
Hodge structures. Let A, Q and C denote as well the constant sheaves on X (or X )
associated to the ring A, the rationals and the complex numbers.
·
Definition 3.2.1. A (simplicial) sheaf H of A-mixed Hodge structures, or “A-mixed
sheaf ” for short, is given by the following set of datas:
i) a (simplicial) sheaf HA of A-modules,
def
ii) a finite (exhaustive) increasing filtration W by Q-subsheaves of HQ = HA ⊗ Q,
def
iii) a finite (exhaustive) decreasing filtration F by C-subsheaves of HC = HA ⊗ C;
satisfying the condition that W , F and F is a system of opposed filtrations, i.e., we
have that
gr F gr F gr W
p q
n (H ) = 0

for p + q  = n.
42 L. Barbieri-Viale

There is a canonical decomposition

gr W
n (H ) = Ap,q
p+q=n
def q
where Ap,q = F p ∩ F and conversely.
In the case of a simplicial sheaf assume that the filtrations are given by simplicial
subsheaves, i.e., the simplicial structure should be compatible with the filtrations on
·
the components. A simplicial A-mixed sheaf HX on the simplicial space X can be ·
regarded (cf. [11, 5.1.6]) as a family of A-mixed sheaves HXi (on the components Xi )
such that the simplicial structure is also compatible with the filtrations WXi and FXi
of HXi .
A morphism of A-mixed sheaves is a morphism of (simplicial) sheaves of A-
modules which is compatible with the filtrations. Denote MH S X and MH S X the
corresponding categories.
·
In order to show the following Lemma one can just use Deligne’s Theorem [11,
1.2.10].

·
Lemma 3.2.2. The categories MHS X and MH S X of Q-mixed sheaves are abelian
categories. The kernel (resp. the cokernel) of a morphism ϕ : H → H  has underlying
Q and C-vector spaces the kernels (resp. the cokernels) of ϕQ and ϕC with induced
filtrations. Any morphism is strictly compatible with the filtrations. The functors gr W
and gr F are exacts.
Note that if X = {∞} is the singleton then MH S ∞ is equal to MHS∞ . Examples
of Q-mixed sheaves are clearly given by constant sheaves associated to Q-mixed
Hodge structures, yielding a canonical fully faithful functor
MHS∞ → MH S X .
Stalks of a Q-mixed sheaf H are in MHS∞ , the filtrations being induced stalkwise.
In fact, the condition on the filtrations given with any Q-mixed sheaf is local, at any
point of X. Skyscraper sheaves x∗ (H ) associated to an object H ∈ MHS∞ and a
point x of X are in MHS X . There is a natural isomorphism
Hom MHS∞ (Hx , H ) ∼
= Hom MH S X (H , x∗ (H )).
More generally, a presheaf in MHS∞ , with finite filtrations presheaves, can be
sheafified to an A-mixed sheaf, in a canonical way, by applying the usual sheafification
process to the filtrations together with the presheaf.
Definition 3.2.3. Say that an A-mixed sheaf H is flasque if HA is a flasque sheaf.
For a given Q-mixed sheaf H we then dispose of a canonical flasque Q-mixed
sheaf
x∗ (Hx )
x∈X
where the product is taken over a set of points of X.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Sallikaa minun uskoa, sanoin minä hänelle, etten tottele muita
kuin teitä!

Hän hymyili minulle tuota täydellisesti viehättävää hymyilyään,

joka saattoi minun sydämeni niin suureen hurmioon, etten olisi silloin
tuntenut kuoleman iskuakaan.

— Niin pian kun kuningas jälleen on Pariisissa, menkää sinne,

jättäkää Clochegourde, jatkoi hän. Yhtä paljon kuin on alentavaa
etsiä virkoja ja suosiota, yhtä paljon on naurettavaa laiminlyödä
niiden vastaanottaminen. Tulee tapahtumaan suuria muutoksia.
Kykenevät ja varmat miehet ovat välttämättömiä kuninkaalle, olkaa
siis hänen saatavissansa. Te joudutte nuorena virkatoimiin, ja te
suoriudutte niistä hyvin; sillä valtiomiehillä kuten näyttelijöillä on
ammattiasioita, joiden perille nerokkuudella ei päästä, ne täytyy
oppia. Isäni sai tämän lauseen herttua de Choiseul'iltä. Muistakaa
minua, sanoi hän hetken vaiettuaan, antakaa minun tuntea
suuruuden iloja sielussa, joka kuuluu kokonaan minulle. Olettehan te
minun poikani?

— Teidän poikanne? toistin minä nyrpeän näköisenä.

— Minun poikani, ei muuta, sanoi hän tehden minusta pilkkaa;

eikö teillä silloin ole hyvin kaunis paikka minun sydämessäni.

Päivälliskello soi, hän tarttui minun käsivarteeni ja nojautui siihen

mielihyvällä.

— Te olette kasvanut, sanoi hän minulle portaita noustessamme.

Kun olimme pengermällä, liikutti hän levottomasti käsivarttani
ikäänkuin minun katseeni olisivat koskettaneet häntä liian kiihkeästi;
vaikka hänen silmänsä olivat alasluodut, hän tiesi hyvin, että katsoin
vain häneen. Hän sanoi minulle sitten tuolla teeskennellyllä, niin
suloisella, niin viehättävällä kärsimättömyydellä: — Katselkaamme
toki hiukan rakasta laaksoamme! Hän kääntyi, levitti valkeasilkkisen
päivänvarjonsa ylitsemme ja asetti Jacques'in sen suojaan. Päänliike,
jolla hän osoitti minulle Indre'ä, ruuhta ja niittyjä, todisti, että hän
minun vierailustani ja kävelyretkistämme alkaen ymmärsi noita
sinertäviä taivaanrantoja ja niiden utuisia kaarrelmia. Luonto oli
viitta, johon hän verhosi ajatuksensa. Hän tiesi nyt, mitä satakieli
huokaa yön aikana ja mitä soiden laulaja yhä toistaa veisatessaan
valitussäveltään.

Kello kahdeksan illalla minä sain olla läsnä kohtauksessa, joka

minua syvästi liikutti ja jota minä en koskaan ennen ollut voinut
nähdä, sillä minä olin siihen aikaan aina pelaamassa herra de
Mortsauf'in kanssa. Tuo kohtaus tapahtui ruokasalissa ennen lasten
levolle asettamista. Kello soi kaksi kertaa, kaikki talon väki saapui.

Te olette meidän vieraanamme, alistukaa luostarin sääntöihin,

sanoi kreivitär vetäen minua kädestä tuolla viattomalla
leikillisyydellä, joka on ominaista todella uskonnollisille naisille.

Kreivi seurasi meitä. Isäntäväki, lapset, palvelijat, kaikki

polvistuivat paljain päin totutuille paikoilleen. Madeleinen vuoro oli
lukea rukoukset: rakas pikku olento lausui ne lapsenäänellään, jonka
teeskentelemättömät käänteet erottuivat kirkkaina ympäristön
sopusointuisessa äänettömyydessä ja antoivat lauseille viattomuuden
pyhän valkeuden, enkelisulon. Se oli liikuttavin rukous, minkä minä
olen kuullut. Luonto vastasi lapsen sanoihin tuhansin iltaväreilyin,
joka oli kuin vienoa urkujen säestystä. Madeleine oli kreivittären
oikealla, Jacques vasemmalla puolella. Nuo kaksi kiharapäätä, joiden
keskeltä kohosi äidin palmikoitu tukka ja joiden ylitse näkyi herra de
Mortsauf'in valkeahiuksinen, kellastunut pää, muodostivat taulun,
jonka värit jollakin tavalla toistivat mieleen rukouksen herättämiä
ajatuksia. Ja lopuksi ylevänä yhdyssiteenä verhosi tuota
kokoontunutta joukkoa laskevan auringon riutuva loiste, jonka
rusotus väritti salin, niin että runolliset tai taikauskoiset sielut olisivat
luulleet taivaan tulien olevan läsnä rukouksessa, jota nuo uskolliset
Jumalan palvelijat tuolla pitivät polvistuneina, ilman arvoeroa, kirkon
vaatimassa tasa-arvoisuudessa. Minun ajatukseni siirtyivät
patriarkkaalisen elämän aikoihin ja suurensivat vielä tuota kohtausta,
joka kaikessa yksinkertaisuudessaan jo oli niin suuri. Lapset sanoivat
hyvää yötä isälle, väki hyvästeli meitä, kreivitär meni pois ojentaen
käden kummallekin lapselle, ja minä astuin saliin kreivin kanssa.

— Me annamme teille autuuden tuolla ja helvetin tässä, sanoi

kreivi osoittaen lautapeliä.

Kreivitär liittyi meihin puolen tunnin perästä ja siirsi käsityönsä

pöytämme ääreen.

— Tämä tulee teille, sanoi hän, käännellen kanavakangasta; mutta

työ on jo viivästynyt kolme kuukautta. Tämän neilikan ja tuon
ruusun välillä on lapsi parkani sairastanut.

— Peliin käsiksi, sanoi herra de Mortsauf, älkäämme puhuko

tuosta.
Kuusi — viisi, herra kuninkaan lähetti.

Kun minä menin levolle, jännitin minä tarkkaavaisuuttani

kuullakseni kreivittären kävelevän kamarissaan. Jos hän pysyi
alallaan ja hiljaisena, ahdistivat minua hurjat ajatukset, jotka
herättivät sietämättömiä haluja. — Minkätähden hän ei olisi minun
omani? sanoin minä itselleni. Onkohan hänkin, kuten minä, aistillisen
pyörremyrskyn vallassa? Kello yksi minä laskeuduin alakertaan, minä
kävelin äänettömästi, tulin hänen ovensa eteen ja laskeuduin siihen
pitkäkseni; korva oven rakoon painettuna minä kuuntelin hänen
tasaista ja suloista lapsen hengitystänsä. Kun minun tuli kylmä,
nousin minä jälleen yläkertaan, asetuin vuoteelle ja nukuin
rauhallisesti aamuun asti. En tiedä, minkä luonnonlain vaikutus
ilmenee siinä nautinnossa, jota tunnen käydessäni eteenpäin aina
syvyyksien reunalle asti, tunnustellessani pahan kurimusta,
tutkiessani sen pohjaa, tuntiessani sen kylmyyden ja vetäytyessäni
takaisin järkytettynä. Tuo yön hetki hänen ovensa kynnyksellä, johon
minä vuodatin raivon kyyneleitä hänen koskaan saamatta tietää, että
hän seuraavana aamuna oli kulkenut minun kyynelteni ja
suudelmieni ylitse siveydessään, joka oli vuoroin rikottu, vuoroin
kunnioitettu, kirottu ja jumaloitu; tuo useimmista typerältä näyttävä
hetki antoi minulle aavistuksen siitä innostuksesta, joka ajaa
sotamiehiä eteenpäin: jotkut heistä ovat kertoneet minulle
asettaneensa elämänsä sillä tavoin vaaraan, että he heittäytyivät
patteria vastaan saadakseen tietää, pääsisivätkö he karteesitulesta ja
olisiko heillä onnea karauttaessaan siten mahdollisuuksien kuilun
ylitse, kuten Jean Bart [ranskal. merisankari kuoli v. 1702. Suom.
muist.] tupakoidessaan ruutitynnörin päällä. Seuraavana päivänä
minä menin poimimaan kukkia ja tein kaksi kukkavihkoa; kreivi ihaili
niitä, hän, jota ei muuten mikään tämäntapainen liikuttanut.

Minä vietin muutamia päiviä Clochegourde'ssa tehden ainoastaan

lyhyviä vierailuja Frapesle'en, jossa minä olin kuitenkin kolme kertaa
päivällisillä. Ranskalainen armeija valtasi Tours'in. Vaikka minä
ilmeisesti rouva de Mortsauf'ille merkitsin elämää ja terveyttä, pyysi
hän minua hartaasti lähtemään Chateauraux'hon ja palaamaan
kaikessa kiireessä Issoudun'in ja Orleans'in kautta Pariisiin. Minä
tahdoin kieltäytyä, mutta hän käski minua lausuen, että perheen
suojelushenki oli puhunut; minä tottelin. Meidän jäähyväisemme
olivat tällä kertaa kyynelillä kostutetut. Hän pelkäsi tuota viettelevää
maailmaa, jonne minä olin menossa. Olinhan minä nyt täydellä
todella joutumassa noiden etujen, intohimojen ja nautintojen
pyörteisiin, jotka tekevät Pariisista meren, yhtä vaarallisen siveälle
rakkaudelle kuin puhtaalle omalletunnolle. Minä lupasin kirjoittaa
hänelle joka ilta päivän tapahtumista ja ajatuksistani pienimpiä
yksityisseikkoja myöten. Tämä lupaus sai hänet nojaamaan raukeata
päätänsä olkaani vasten, ja hän sanoi minulle: — Älkää unohtako
mitään, kaikki tulee kiinnittämään minun mieltäni.

Hän antoi minulle vietäväksi kirjeitä herttualle ja herttuattarelle,

joiden luo minä menin toisena päivänä tuloni jälkeen.

— Teillä on onnea, sanoi minulle herttua; syökää päivällistä täällä,

tulkaa kanssani tänä iltana linnaan, teidän menestyksenne on valmis.
Kuningas on puhunut teistä tänä aamuna lausuen: "Hän on nuori,
kykenevä ja uskollinen!" Ja kuningas pahoitteli kun hän ei tiennyt,
olitteko kuollut vai elossa ja minne tapaukset olivat viskanneet
teidät, senjälkeen kun olitte niin hyvin täyttänyt teille annetun
tehtävän.

Illalla minä olin valtioneuvoston esittelijäsihteerinä, ja minulla oli

Ludvig XVIII:nnen luona salainen virka, joka pysyi yhtä kauan kuin
hänen hallituskautensakin, luottamustoimi, joka oli vailla loisteliaita
suosionosoituksia, mutta turvattu mahdollisesta epäsuosiosta,
paikka, joka asetti minut keskelle hallitusta ja oli minun
menestyksieni lähteenä. Rouva de Mortsauf oli nähnyt oikein, häntä
oli minun siis kiittäminen kaikesta: vallasta, rikkaudesta, onnesta ja
tiedoista; hän oli minun oppaanani ja rohkaisi minua, hän puhdisti
minun sydämeni ja antoi minun tahdonvoimilleni tuon
yhtenäisyyden, jota ilman nuoruuden voimat kuluvat hyödyttömästi.
Myöhemmin minä sain virkatoverin. Kummankin meistä piti olla
palveluksessa kuuden kuukauden aika. Me saatoimme tarvittaessa
olla toistemme sijaisina; meillä oli huone linnassa, ajoneuvot ja
runsaita palkkioita matkakustannusten korvaukseksi, milloin olimme
pakotettuja matkustamaan. Kummallinen asema! Me olimme tuon
hallitsijan salaisia oppilaita, jonka politiikalle hänen vihamiehensäkin
ovat sittemmin antaneet loistavan tunnustuksen, me kuulimme
hänen arvostelujaan kaikesta, sisäisistä ja ulkoisista asioista, meillä
ei ollut mitään näkyvää vaikutusvaltaa ja kuitenkin meiltä tultiin
kysymään neuvoa, kuten Molière kysyi Laforet'lta, me näimme
kokeneen iän harkinnan nojautuvan meidän nuorekkaaseen
luottamukseemme. Meidän tulevaisuutemme oli muutoin tehty
turvatuksi tavalla, joka oli omiansa tyydyttämään kunnianhimoa.
Paitsi minun esittelijäsihteerinpalkkaani, joka oli määrätty
valtioneuvoston menosäännössä, antoi kuningas minulle tuhat
frangia kuussa omasta rahastostaan ja muisti minua usein lahjoilla.
Vaikka kuningas tiesi, että kahdenkolmatta vuotias nuori mies ei
jaksaisi kestää pitkiä aikoja työtä, jolla hän minua rasitti, ei minun
virkaveljeäni, joka nykyään on Ranskan pääri, valittu ennenkuin
heinäkuun lopulla v. 1817. Tämä valinta oli niin vaikea, tehtävämme
vaativat niin paljon erikoisominaisuuksia, että kuningas epäröi kauan
aikaa. Hän kunnioitti minua kysymällä minulta, kuka niiden nuorten
miesten joukossa, joita valinta koski, paraiten sopisi yhteen, minun
kanssani. Heidän joukossaan oli yksi tovereistani Lepitre'n
koulukodin ajoilta, ja minä en häntä ollenkaan maininnut. Majesteetti
kysyi minulta syytä siihen.

— Kuningas, sanoin minä hänelle, on valinnut miehiä, jotka ovat

kaikki yhtä uskollisia, mutta kyvyltään erilaisia, minä olen nimittänyt
sen jonka minä luulen taitavimmaksi, varmana siitä, että olen aina
tuleva hänen kanssansa hyvin toimeen.

Minun arvosteluni oli sama kuin kuninkaan. Hän oli minulle alati
kiitollinen uhrauksesta, jonka olin tehnyt. Tässä tilaisuudessa hän
sanoi minulle: Te tulette olemaan ensimäinen. Hän ilmaisi minun
arvosteluni virka veljelleni, joka palkinnoksi tästä palveluksesta soi
minulle ystävyytensä. Huomaavaisuus, jota herttua de Lenoncourt
minulle osoitti, määräsi muiden ihmisten suhteen minuun. Nämä
sanat: "Kuningas tuntee suurta mielenkiintoa tätä nuorta miestä
kohtaan, hänellä on tulevaisuutta, kuningas on mieltynyt häneen."
olisivat jo sinänsä korvanneet lahjakkuuden, mutta sille ystävälliselle
kohtelulle, joka nuorten henkilöiden osaksi tulee, antoivat ne jotakin
sellaista, millä kunnioitetaan valtaa. Niin herttua de Lenoncourt'in
kuin sisareni luona, joka meni näihin aikoihin naimisiin serkkunsa
markiisi de Listomère'n kanssa (hän oli tuon vanhan sukulaisen
poika, jonka luona minä kävin Saint-Louis-saarella), minä tein
vähitellen tuttavuutta faubourg Saint-Germain'in
vaikutusvaltaisimpien henkilöiden kanssa.

Henriette hankki minulle pian pääsyn seurapiiriin, jonka nimenä oli

Petit-Château. Tämä tapahtui prinssessa de Blamont-Chauvry'n
avulla, jonka pikkuserkku hän oli. Kreivitär kirjoitti hänelle niin
innokkaasti minusta, että prinsessa kutsui minut heti kohta vierailulle
luokseen. Minä seurustelin paljon hänen kanssansa, minä osasin
miellyttää häntä, ja hänestä tuli ei minun suojelijattareni, vaan
ystävä, jonka tunteissa oli jotain äidillistä. Vanha prinsessa otti
sydämenasiakseen tutustuttaa minut tyttäreensä rouva d'Espard'iin,
herttuatar de Langais'hen, vikomtesse [vicomte, fem. vicomtesse,
kreivin ja paroonin välinen aatelisarvo. Suom. muist.] de
Beauséant'iin ja herttuatar de Maufrigneuse'een, kaikki naisia, jotka
vuorotellen pitivät muodin valtikkaa ja jotka olivat sitä
suosiollisempia minulle, kun minulla ei ollut mitään vaatimuksia
heihin nähden ja olin valmis aina miellyttämään heitä. Veljeni
Charles, joka ei enää ajatellut minua laiminlyödä, nojautui tästä
lähtien minuun; mutta nopea menestykseni synnytti hänessä
salaisen kateuden, joka myöhemmin tuotti minulle paljon suruja.
Hämmästyneinä tästä odottamattomasta onnesta isäni ja äitini
tunsivat turhamielisyytensä imarrelluksi ja hyväksyivät minut lopulta
pojakseen; mutta kun heidän tunteensa oli jossain määrin
keinotekoista, etten sanoisi teeskenneltyä, ei tämä kääntymys paljon
vaikuttanut katkeroituneeseen sydämeeni. Yleensähän itsekkyyden
täyttämät tunteenliikutukset herättävät vähän myötätuntoa; sydän
kammoo laskelmia ja kaikenkaltaisia hyötynäkökohtia.

Minä kirjoitin uskollisesti rakkaalle Henriettelleni, joka vastasi

minulle yhdellä tai parilla kirjeellä kuussa. Hänen henkensä valisti
siten minua, hänen ajatuksensa kulkivat etäisyyksien halki ja
puhdistivat minun ilmakehäni. Ei ainoakaan nainen voinut minua
vallata. Kuningas tiesi minun pidättymiseni; hän kuului tässä
suhteessa Ludvig XV:nnen kouluun ja hymyillen nimitti minua neiti
de Vandenesse'ksi, mutta elämäntapani järkevyys miellytti häntä
suuresti. Minulla oli se vakaumus, että kärsivällisyys, johon minä olin
tottunut lapsuuteni aikana ja etenkin Clochegourde'ssa, auttoi minua
paljon saamaan suosionosoituksia kuninkaan puolelta, joka oli alati
erinomaisen ystävällinen minulle. Hän oli epäilemättä saanut
päähänpiston lukea minun kirjeitäni, sillä minun neitseellinen
elämäni ei häntä kauvoja pettänyt. Eräänä päivänä kun herttualla oli
palvelus hovissa, minä kirjoitin kuninkaan sanelun mukaan.
Nähdessään herttua de Lenoncourt'in astuvan sisään kuningas
silmäili meitä veitikkamaisella katseella.
 — No, tuo pahuksen Mortsauf tahtoo siis alati elää? sanoi hän
herttualle kauniilla hopeanhelähteisellä äänellään, johon hän osasi
mielensä mukaan saada pistosanan purevuutta.

— Alati, vastasi herttua.

— Kreivitär de Mortsauf on enkeli, jonka minä mielelläni tahtoisin

nähdä täällä, jatkoi kuningas; mutta jos minä en voi mitään, on
minun kanslerini, sanoi hän kääntyen minua kohden, onnellisempi.
Teillä on kuusi kuukautta vapaasti käytettävänänne, minä olen
päättänyt antaa teille virkaveljeksi sen nuoren miehen, josta me
puhuimme eilen. Pitäkää hauskaa Clochegourde'ssa, herra Cato! Ja
kuningas poistui hymyillen huoneesta.

Minä lensin kuin pääskynen Touraine'a kohden. Ensi kerran minä

menin näyttäytymään rakastetulleni en ainoastaan hiukan
vähemmän kokemattomana, vaan myöskin lisäksi näöltäni hienona
nuorena miehenä, jonka tavat olivat kohteliaimpien salonkien
hiomat, jonka kasvatuksen kaikkein miellyttävimmät naiset olivat
täydentäneet, joka vihdoinkin oli saanut kärsimyksensä palkituksi ja
joka oli käyttänyt hyväkseen enkelin kokemusta, kauneimman
enkelin, minkä taivas on lähettänyt lapsen suojelijaksi. Te tiedätte,
kuinka minä olin vaatteiden puolesta varustettu noiden kolmen
kuukauden aikana, jotka minä ensi kertaa vietin Frapesle'ssa. Kun
minä palasin Clochegourde'en Vendée'n lähettiläsmatkani aikana,
olin minä puettu metsästäjän tavoin. Minulla oli liivi, jossa oli
vaaleanpunaiset napit, juovaiset polvihousut, nahkasäärystimet ja
kengät. Matka, metsän tiheiköt olivat saattaneet vaatteeni niin
huonoon kuntoon, että kreivin piti lainata minulle liinavaatteita.
Kahden vuoden olo Pariisissa, seurustelu kuninkaan kanssa,
varallisuus, täydentynyt kasvuni, nuorekkaat piirteeni, joilla lepäsi
selittämätön, tyynestä sielusta johtuva loiste, sielusta, joka oli
magneettimaisella vetovoimalla yhdistetty Clochegourde'sta ylitseni
säteilevään puhtaaseen sieluun, kaikki oli saanut minussa aikaan
muutoksen. Minussa oli varmuutta ilman ylvästelyä, minä tunsin
sisäistä tyydytystä ollessani nuoruudestani huolimatta hallituksen
huipuilla; minulla oli se tietoisuus, että minä olin salainen tuki
ihanimmalle naiselle, joka koskaan on maanpäällä elänyt, hänen
salainen toiveensa. Mahdollisesti minussa oli hiukan
turhamielisyyden tunnetta, kun postimiesten ruoskat läjähtelivät
uudella puistotiellä, joka erosi Chinon'in tiestä Clochegourde'en, ja
kun ristikkoportti, jonka olemassaolosta minä en tiennyt, aukeni
keskellä vastarakennettua ympärysaitaa. Minä en ollut kirjoittanut
tulostani kreivittärelle, kun tahdoin valmistaa hänelle yllätyksen, ja
siinä minä tein kaksinkertaisesti väärin: ensiksi, hänet valtasi liikutus,
jonka aiheuttaa kauan ikävöity, mutta mahdottomana pidetty ilo,
toiseksi hän osoitti minulle, että kaikki edeltäpäin lasketut yllätykset
olivat sopimattomia.

Kun Henriette näki nuoren miehen siinä, missä hän oli nähnyt vain
lapsen, loi hän katseensa maahan traagillisen hitaalla liikkeellä, minä
sain tarttua hänen käteensä ja suudella sitä, hänen osoittamatta
tuota sisällistä iloa, jonka hänen tunteidensa värinä minulle muutoin
aina ilmaisi. Kun hän kohotti kasvonsa katsoakseen minuun vielä
kerran, huomasin minä hänen olevan kalpean.

— Se on oikein, te ette siis unohda vanhoja ystäviänne? sanoi

minulle herra de Mortsauf, joka ei ollut muuttunut eikä vanhentunut.

Molemmat lapset hyppäsivät minun kaulaani. Portilla näin minä

Jacques'in opettajan apotti Dominiksen vakavat piirteet.
 — Niin, sanoin minä kreiville, minulla on tästälähin joka vuosi
kuusi kuukautta vapautta, ja se aika kuuluu kokonaan teille. Mutta
mikä teidän on? sanoin minä kreivittärelle ojentaen käsivarteni
kietoakseni sen hänen vyötäisillensä ja tukeakseni häntä kaikkien
hänen omaistensa läsnäollessa.

— Oh! päästäkää minut, sanoi hän minulle äkkiä peräytyen, se ei

ole mitään.

Minä luin hänen sielustaan ja vastasin hänen salaiseen

ajatukseensa sanomalla hänelle: — Ettekö te tunne enää uskollista
orjaanne?

Hän tarttui minun käsivarteeni, jätti kreivin, lapsensa, apotin,

paikalle kokoontuneet palvelijat ja vei minut etäälle kaikista,
kääntyen nurmikentälle, mutta jääden heidän näkyviinsä; sitten kun
hän luuli, ettei kukaan voinut kuulla hänen ääntänsä, hän sanoi: —
Felix, ystäväni, antakaa anteeksi pelko ihmiselle, jolla ei ole muuta
kuin yksi ainoa lanka tienviittana maanalaisessa labyrintissa ja joka
vapisee nähdessään sen katkeavan. Toistakaa minulle, että minä nyt
enemmän kuin koskaan olen teidän Henriettenne, että te ette jätä
minua ollenkaan, ettei mikään ole teille minua arvokkaampi, että te
pysytte aina uskollisena ystävänä. Minä olen vilahdukselta nähnyt
tulevaisuuteen, ja te ette ollut kuten aina ennen kasvot loistavina ja
silmät minuun kiintyneinä; te käänsitte minulle selkänne.

— Henriette, jumalattareni, jota minä palvelen enemmän kuin

Jumalaa, elämäni kukka, kuinka te, joka olette minun omatuntoni,
ette enää tiedä, että minä olen niin juurtunut teidän sydämeenne,
että minun sieluni on täällä silloinkun minun ruumiini on Pariisissa?
Pitääkö minun sanoa teille, että minä olen tullut seitsemässätoista
tunnissa, että jokaiseen pyörän vierähdykseen sisältyi kokonainen
maailma ajatuksia ja toiveita, jotka ovat puhjenneet kuin myrsky
niinpian kuin teidät näin…

— Sanokaa, sanokaa! Minä olen varma itsestäni, minä voin

kuunnella teitä ilman rikosta. Jumala ei tahdo minun kuolemaani:
hän lähettää teidät minulle, kuten hän puhaltaa hengen luomiinsa,
kuten hän vuodattaa pilvien sateen kuivalle maalle; sanokaa,
sanokaa! rakastatteko minua pyhällä rakkaudella?

— Pyhällä rakkaudella.

— Ikuisesti?

— Ikuisesti.

— Kuten Neitsyt Mariaa, jonka täytyy pysyä verhottuna ja kantaa

valkeata kruunua?

— Kuten ihmiseksi tullutta Neitsyttä.

— Kuten sisarta?

— Kuten liiaksi rakastettua sisarta.

— Kuten äitiä?

— Kuten salaisesti himottua äitiä.

— Ritarillisesti, ilman toivoa?

— Ritarillisesti, toivossa.

— Sanalla sanoen sillä tavalla kuin te vielä olisitte

kahdenkymmenen vuoden ikäinen ja pitäisitte huonoa sinistä
tanssipukuanne?

— Paremmin vielä. Minä rakastan teitä siten ja minä rakastan teitä

lisäksi vielä kuten… Hän katsoi minuun kiihkeän jännittyneenä…
kuten teitä rakasti teidän tätinne.

— Minä olen onnellinen: te olette hälventänyt minun pelkoni, sanoi

hän kääntyen takaisin perhettä kohden, joka oli hämmästyksissään
meidän salaisesta keskustelustamme; mutta olkaa todellinen lapsi
täällä, sillä te olette vielä lapsi. Jos teidän politiikkaanne kuuluu olla
mies kuninkaan seurassa, niin, tietäkää, herra, että täällä teidän
tulee pysyä lapsena. Lapsena te tulette olemaan rakastettu. Minä
vastustan aina miehen voimaa, mutta mitä voisin minä kieltää
lapselta! En mitään: hän ei voi tahtoa mitään, mitä minä en hänelle
myöntäisi. — Salaisuudet ovat sanotut, sanoi hän luoden kreiviin
ilkamoivan katseen, jossa tuli näkyviin hänen tyttömäisyytensä ja
hänen alkuperäinen luonteensa. Minä jätän teidät, minä menen
pukeutumaan.

En ollut koskaan sitten kolmen vuoden kuullut hänen ääntänsä niin

täysin onnellisena. Minä tunsin ensimäistä kertaa nuo pääskysen
iloiset viserrykset, nuo lapsen elkeet, joista minä olen teille puhunut.
Minä toin Jacques'ille metsästyspuvun ja Madeleinelle ompelurasian,
samanlaisen kuin hänen äidilläänkin oli; vihdoinkin minä korvasin
tuon turhantarkkuuden, johon äitini säästäväisyys oli minut
varemmin pakottanut. Ilo, jota nuo pienet lapset osoittivat
näytellessään toinen toisilleen lahjojaan, näytti vaikuttavan
epäsuotuisasti kreiviin. Hän oli aina surullinen, milloin ei hänestä
välitetty. Minä tein ymmärtämyksen merkin Madeleinelle ja seurasin
kreiviä, joka tahtoi puhella minulle omasta itsestään. Hän vei minua
puutarhapengermää kohden, mutta me pysähdyimme portailla
jokaisesta tärkeästä sanasta, minkä hän minulle lausui.

— Felix parkani, sanoi hän minulle, te näette heidät kaikki

onnellisina ja hyvinvoivina: minä yksin olen varjona taulussa, minä
olen ottanut kannettavakseni heidän onnettomuutensa, ja minä
kiitän Jumalaa siitä, että ne on minulle annettu. Ennen minä en
tiennyt, mikä minulla oli, mutta nyt minä sen tiedän: minun vatsani
on epäkunnossa, minä en sulata enää mitään.

— Mikä sattuma on tehnyt teidät viisaaksi kuin lääketieteen

professori? sanoin minä hänelle hymyillen. Onko teidän lääkärinne
niin ajattelematon, että hän sanoo teille jotakin sellaista?

— Jumala varjelkoon minua kysymästä neuvoa lääkäreiltä,

huudahti hän osoittaen inhoa, jota suurin osa luulosairaista tuntee
lääketiedettä kohtaan.

Minä alistuin sitten mielettömään keskusteluun, jonka kuluessa

hän uskoi minulle mitä naurettavimpia asioita, valittaen vaimoaan,
väkeään, lapsiaan ja elämää, ilmeisesti huvikseen kerraten noita
arkipäiväisiä juttujansa ystävälle, joka niitä tuntematta saattoi niistä
hämmästyä ja jonka kohteliaisuudesta täytyi kuunnella häntä
tarkkaavaisesti. Hänen olisi pitänyt olla tyytyväinen minuun, sillä
minä omistin hänen puheillensa mitä syvintä huomiota, koettaen
päästä tämän käsittämättömän luonteen perille ja aavistaen uusia
mielenpurkauksia, joilla hän kiusasi vaimoansa ja joista kreivitär ei
minulle mitään puhunut. Henriette teki lopun tästä yksinpuhelusta
ilmaantuen portaille. Kreivi huomasi hänet, kohotti päätänsä ja sanoi
minulle: — Te kuuntelette minua, te, Felix; mutta täällä ei kukaan
surkuttele minua!
 Hän meni pois, ikäänkuin hän olisi tietänyt saavansa aikaan
hämmennystä minun ja Henrietten keskustelussa, tai ikäänkuin hän,
ritarillisesta huomaavaisuudesta vaimoansa kohtaan, olisi tiennyt
tekevänsä vaimolleen mieliksi jättämällä meidät yksin. Hänen
luonteessaan oli todellakin selittämättömiä piirteitä, hän oli
luulevainen, kuten kaikki heikot ihmiset ovat, mutta myöskin hänen
luottamuksensa vaimonsa puhtauteen oli rajaton; mahdollisesti juuri
ne kärsimykset, joita tuon korkean hyveen ylemmyys tuotti hänen
itserakkaudelleen, saivat hänen pysyvästi vastustamaan kreivittären
tahtoa, hän uhmasi kreivitärtä, kuten lapset uhmaavat käskijöitään
tai äitejään. Jacques'illa oli oppitunti, Madeleine puki itseään: minä
saatoin lähes tunnin ajan kävellä yksin kreivittären kanssa
pengermällä.

— Rakas enkeli, sanoin minä hänelle, kahleet ovat tulleet

raskaammiksi, hiekka on alkanut polttaa, okaat lisääntyvät?

— Vaietkaa, sanoi hän minulle aavistaen ne ajatukset, joita

keskustelu kreivin kanssa oli minussa herättänyt; te olette täällä,
kaikki on unohdettu! Minä en kärsi ollenkaan, minulla ei ole ollut
kärsimyksiä!

Hän otti muutamia keveitä askeleita, ikäänkuin tuulettaakseen

valkoista pukuaan, jättääkseen ilmattarille lumivalkean
silkkipäähineensä, liehuvat hihansa, uudet nauhansa, viittansa ja
Sévigné-tapaan kammatut aaltoilevat kiharansa. Minä näin hänet
ensi kerran nuorena tyttönä, luontaisen iloisuutensa vallassa,
valmiina leikkimään kuten lapsi. Minä tunsin silloin sekä onnen
kyyneleet, että ilon, jota mies tuntee levittäessään iloa.

— Ihana ihmiskukka, jota minun ajatukseni hyväilee ja jota minun

sieluni suutelee! Valkea liljani, sanoin minä hänelle, alati koskematon
ja suoravartinen, alati valkea, ylpeä, tuoksuva, yksinäinen!

— Kylliksi, herraseni, sanoi hän hymyillen. Puhukaa minulle teistä,

kertokaa minulle aivan kaikki.

Meillä oli silloin värisevän, liikkuvan lehtikatoksen alla pitkä

keskustelu, joka oli täynnä loppumattomia välilauseita, joka milloin
taukosi, milloin jatkui ja jossa minä tein hänelle selvää elämästäni ja
toimistani. Minä kuvasin hänelle asuntoni Pariisissa, sillä hän tahtoi
tietää kaikki; ja — tällä hetkellä arvaamattoman kallis onni — minulla
ei ollut mitään häneltä salattavaa. Tuntiessaan siten minun sieluni ja
ankaralla työllä täytetyn elämäni yksityiskohdat, ymmärtäessään
noiden toimien laajuuden, toimien, joissa ilman vakavaa rehellisyyttä
saattoi niin helposti pettää ja rikastua, mutta joita minä hoidin niin
suurella omantunnonmukaisuudella, että kuningas, sanoin minä
hänelle, kutsui minua neiti de Vandenesse'ksi, hän tarttui minun
käteeni ja suuteli sitä antaen ilon kyynelten pudota kädelleni. Tämä
äkillinen osien vaihdos, tämä niin suurenmoinen ylistys, tämä niin
nopeasti ilmaistu, mutta vielä nopeammin ymmärretty ajatus:
"Tuossa mies, jonka minä olisin tahtonut, tuossa minun unelmani";
kaikki se, mikä oli tunnustusta tuossa teossa, johon alentuminen oli
suuruutta ja jossa rakkaus tuli ilmi yliluonnollisessa maailmassa, tuo
taivaallisten asioiden rajuilma löi minun sydämeeni ja musersi minut.
Minä tunsin itseni pieneksi, olisin tahtonut kuolla hänen jalkoihinsa.

— Ah! sanoin minä hänelle, te kohoatte kaikessa alati meidän

ylitsemme. Kuinka voitte te epäillä minua, sillä äskettäin te olette sitä
tehnyt, Henriette?

— En tällä hetkellä, jatkoi hän katsoen minuun sanomattomalla

sulolla, joka vain minulle yksin paljasti hänen silmiensä loisteen;
mutta nähdessäni teidät niin kauniina, minä sanoin itselleni: —
Meidän suunnitelmamme Madeleineä varten tulee tekemään tyhjäksi
joku nainen, joka aavistaa teidän sydämeenne kätketyt aarteet, joka
teitä jumaloi, joka meiltä riistää meidän Felix'imme ja särkee kaikki
täällä.

— Aina vaan Madeleine! sanoin minä ilmaisten hämmästystä, josta

hän ei välittänyt kuin puoleksi. Madeleinellekö minä siis olen
uskollinen?

Me vajosimme äänettömyyteen, jonka herra de Mortsauf

onnettomasti tuli keskeyttämään. Minun täytyi sydän tulvillaan
ylläpitää vaikeuksilla täytettyä keskustelua, jossa minun suorat
vastaukseni kuninkaan tähän aikaan seuraamasta politiikasta
törmäsivät yhteen kreivin mielipiteiden kanssa, ja hän vaati minua
selittämään Hänen Majesteettinsa tarkoituksia. Huolimatta
kyselyistäni, jotka koskivat hänen hevosiaan, hänen maataloudellista
asemaansa, oliko hän tyytyväinen noihin viiteen vuokralle annettuun
tilaan, hakkauttaisiko hän maahan erään vanhan puistokujan puut,
hän palasi yhä politiikkaan vanhan piian riidanhaluisuudella ja lapsen
itsepintaisuudella; sillä tämäntapaiset luonteet syöksyvät mielellään
paikkoihin, joissa valo loistaa, he palaavat sinne alati suristen mitään
ymmärtämättä ja väsyttävät sielua, kuten suuret kärpäset väsyttävät
korvaa lentäessään pöristen pitkin ikkunoita. Henriette oli vaiti.
Lopettaakseni tämän keskustelun, jota nuoruuden tulisuus olisi
saattanut kiihdyttää, minä vastasin yksikantaisilla hyväksymisillä
välttäen siten hyödyttömiä väittelyjä; mutta herra de Mortsauf'illa oli
liian paljon järkeä ollakseen tuntematta kaikkea sitä, mikä minun
kohteliaisuudessani oli loukkaavaa. Hetkellä, jolloin hän suuttuneena
siitä, että hänellä aina oli oikein, alkoi kimmastua, hänen
kulmakarvansa ja hänen otsansa uurteet liikahtelivat, hänen keltaiset
silmänsä säihkyivät, hänen punertava nenänsä tuli vielä
värikkäämmäksi, kuten tuona päivänä, jolloin minä ensi kerran olin
yhden hänen mielettömyydenpuuskansa todistajana: Henriette loi
minuun rukoilevia katseita antaen minun ymmärtää, ettei hän voinut
käyttää minun hyväkseni valtaa, jolla hän hankki oikeutta lapsilleen
tai puolusti heitä. Minä vastasin silloin kreiville, ottaen hänet
vakavalta kannalta ja käsitellen hänen kiihtynyttä mieltänsä
äärimmäisellä taitavuudella.

— Rakas poika raukka! sanoi kreivitär toistaen hiljaa useampia

kertoja noita sanoja, jotka saapuivat minun korvaani kuin tuulen
henkäys. Sitten kun hän luuli voivansa menestyksellä keskeyttää
puhelun, sanoi hän meille pysähtyen: — Tiedättekö, herrat, te olette
täydelleen ikävystyttäviä!

Tällä lauseella palautettuna naisille tulevaan ritarilliseen

kuuliaisuuteen kreivi lakkasi puhumasta politiikasta. Me
vuorostamme ikävystytimme hänet keskustelemalla mitättömistä
asioista, ja hän jätti meidät yksin kävelemään väittäen, että hänen
päänsä pyrki tällä tavoin alituiseen kulkemaan samaa rataa.

Minun surulliset otaksumani olivat tosia. Kauniit maisemat, lauha

ilmasto, kirkas taivas, tuon laakson hurmaava runollisuus, joka
viidentoista vuoden ajan oli tyynnyttänyt tämän sairaan kiusallisia
mielijohteita, kaikki oli nyt voimatonta. Iällä, jolloin muilla ihmisillä
jyrkkyydet tasoittuvat ja särmikkäisyys häviää, oli vanhan
aatelismiehen luonne tullut entistään niskoittelevammaksi. Jo
muutaman kuukauden ajan hän vastusti vain vastustaakseen, ilman
järkeä, ilman mielipiteidensä oikeutusta; hän kysyi joka asian syytä,
hätäili viivytyksestä tai jostain tehtävästä, pisti nenänsä joka hetki
talousasioihin, piti lukua pienimmistäkin taloustoimista ja väsytti
siten vaimoansa ja palvelijoita kieltämällä heiltä vapauden. Ennen
hän ei koskaan kiihtynyt ilman erikoista aihetta, nyt hänen
kiihtymyksensä oli pysyväistä. Mahdollisesti omaisuudesta
huolehtiminen, maanviljelyssuunnitelmat ja liikkuva elämä olivat
tähän asti lieventäneet hänen pahantuulista mieltänsä antamalla
ravintoa hänen levottomuudelleen ja pitämällä toimessa hänen
mieltänsä; ja mahdollisesti nyt toiminnan puute sai hänen
sairautensa kääntymään omaan itseensä; kun se ei enää toiminut
ulospäin, ryhtyi se työskentelemään päähänpiintymillä, siveellisen
minän oli vallannut ruumiillinen minä. Hän oli tullut omaksi
lääkärikseen; hän haki neuvoja lääkärinkirjoista, uskoi itsessään
olevan sairauksia, joista hän luki kuvauksia, ja ryhtyi silloin
terveytensä suojaksi tavattomiin varovaisuustoimenpiteisiin, jotka
olivat vaihtelevia ja edeltäkäsin mahdottomia aavistaa ja sen mukaan
mahdottomia täyttää. Jos hän tahtoi rauhallisuutta, ja kreivitär
järjesti niin, että hänen ympärillänsä vallitsi ehdoton hiljaisuus, valitti
hän äkkiä olevansa kuin haudassa. Silloin kun hän oli olevinaan
täydelleen välinpitämätön maallisista asioista, koko talo hengitti
keveämmin; hänen lapsensa leikkivät, taloustoimia ei hoitanut
mikään arvostelu; äkkiä keskellä melua hän huudahti valittavasti: —
"Minut tahdotaan tappaa! — Rakkaani, jos kysymys olisi teidän
lapsistanne, te olisitte heti aavistanut, mikä heitä vaivaa", sanoi hän
vaimolleen lisäten näiden sanojen vääryyttä katkeralla ja kylmällä
sävyllä. Hän puki ja riisui itseään joka hetki tutkien pienimpiäkin
ilmanmuutoksia, eikä tehnyt mitään katsomatta ensin ilmapuntaria.
Huolimatta hänen vaimonsa äidillisestä huolenpidosta hän oli
tyytymätön kaikkiin ruokiin, sillä hän väitti vatsansa olevan
turmeltuneen ja huonon ruuansulatuksen tuottavan hänelle jatkuvaa
unettomuutta; ja kaikesta huolimatta hän söi, joi, sulatti ja nukkui
niin oivallisesti että oppineinkin lääkäri olisi sitä ihmetellyt. Hänen
tahdonmuutoksensa väsyttivät talon väkeä, joka, tottumuksistaan
kiinnipitävänä kuten kaikki palvelijat, oli kykenemätön mukautumaan
alinomaa toisilleen vastakkaisiin vaatimuksiin. Yhtenä päivänä kreivi
määräsi ikkunat pidettäviksi auki, koska ulkoilma oli muka
välttämätön hänen terveydelleen; muutamien päivien perästä
ulkoilma, joko liian kosteana tai liian kuumana, kävi sietämättömäksi;
hän nurisi silloin, haastoi riitaa ja ollakseen oikeassa hän kielsi usein
ennenantamansa määräyksen. Tämä muistin virheellisyys tai tämä
huono rehellisyys tuotti hänelle voiton kaikissa väittelyissä, joissa
hänen vaimonsa koetti osoittaa hänen olevan ristiriidassa oman
itsensä kanssa. Oleskelu Clochegourde'ssa oli tullut niin
sietämättömäksi, että apotti Dominis, syvästi oppinut mies, oli
ottanut tehtäväkseen etsiä ratkaisua muutamille probleemeille ja
verhoutui näennäiseen hajamielisyyteen. Kreivitär ei toivonut enää,
kuten ennen, voivansa rajoittaa perheen piiriin nuo mielettömyyden
puuskat; talonväki oli jo ollut todistajana kohtauksissa, joissa tuon
ennenaikaisen vanhuksen aiheeton kiihtymys meni yli rajojen. He
olivat kuitenkin niin uskollisia kreivittärelle ettei ulospäin levitetty
tästä mitään, mutta kreivitär pelkäsi joka päivä, että tuo hulluus, jota
inhimillinen kunnioitus ei enää voinut hillitä, puhkeaisi julkisesti esiin.
Minä sain myöhemmin kuulla kauheita yksityisseikkoja kreivin
käyttäytymisestä vaimoansa kohtaan; sensijaan että hän olisi
lohduttanut vaimoaan, hän syyti kreivittärelle synkkiä ennustuksia ja
teki hänet vastuunalaiseksi tulevista onnettomuuksista. Kaikki siksi,
että hän hylkäsi ne mielettömät lääkitsemiset, joiden alaiseksi kreivi
tahtoi hänen lapsensa asettaa. Jos kreivitär oli kävelemässä
Jacques'in ja Madeleinen kanssa, ennusti kreivi hänelle myrskyä,
vaikka taivas oli kirkas: jos hänen ennustuksensa sattumalta
toteutui, teki itserakkauden tyydytys hänet tunteettomaksi lastensa
onnettomuudelle; jos toinen heistä voi pahoin, pani kreivi parastaan
löytääkseen syyn tähän sairauteen vaimonsa hoitotavassa, jota hän
moitti pienimpiä yksityisseikkoja myöten lopettaen aina noilla
murhaavilla sanoilla: "Jos teidän lapsenne tulevat sairaiksi, olette te
sitä tahtonut". Tällä tavoin hän menetteli pienimmissäkin kotoisen
hallituksen yksityisseikoissa esiintyen joka hetki paholaisen
asianajajana, hänen vanhan ajurinsa ilmaisutapaa käyttäen. Kreivitär
oli määrännyt Jacques'ille ja Madeleinelle eri aterioimisajat kuin
muille ja oli siten pelastanut heidät kreivin sairauden hirvittävältä
toiminnalta, ottaen omalle osalleen kaikki myrskyt. Madeleine ja
Jacques näkivät harvoin isäänsä. Egoisteille ominaisen
aistihairahduksen tähden kreivillä ei ollut kaukaisinta aavistustakaan
pahasta, johon hän oli syypää. Tuttavallisessa keskustelussa, joka
meidän välillämme oli ollut, hän oli erikoisesti valittanut olevansa
liian hyvä omaisiansa kohtaan. Hän käytti siis ruoskaa, raivosi ja
särki kaikki ympärillään aivan kuin apina; haavoitettuaan uhriaan hän
kielsi koskeneensa häneen. Minä ymmärsin silloin, mistä johtuivat
nuo uurteet, jotka olivat aivan kuin partaveitsellä kreivittären otsaan
vedetyt ja jotka minä olin huomannut kreivittären nähdessäni.
Jaloilla sieluilla on häveliäisyys, joka estää heitä ilmituomasta
kärsimyksiään, he kätkevät ylpeästi tuskiensa suuruuden niiltä, joita
he rakastavat autuaallisen laupeuden tunteella. Myöskään minä en
saanut pakottavista pyynnöistäni huolimatta Henrietteä hetikohta
tunnustamaan tätä. Hän pelkäsi tuottaa minulle surua, hän teki
minulle tunnustuksia, joita äkilliset punastumiset keskeyttivät; mutta
minä olin hetikohta aavistanut sen pahennuksen, jonka kreivin
joutilaisuus oli saanut aikaan kotoisissa asioissa.

— Henriette, sanoin minä hänelle muutamia päiviä jälkeenpäin

osoittaakseni hänelle, että minä olin mitannut hänen uusien
onnettomuuksiensa syvyyden, ettekö tee väärin järjestäessänne niin
hyvin maatilanne, ettei kreivillä ole siinä enää mitään tehtävää?
 — Rakas, sanoi hän minulle hymyillen, asemani on kylliksi vaikea
vaatiakseen kaiken minun tarkkaavaisuuteni, uskokaa että olen hyvin
tutkinut apulähteet, kaikki ovat jo tyhjennetyt. Todenteolla, ikävyydet
ovat alati olleet kasvamaan päin. Kun herra de Mortsauf ja minä
olemme alati taistelussa toisiamme vastaan, en minä voi niitä
heikentää jakamalla ne usempaan kohtaan, kaikki olisi yhtä surullista
minulle. Minä olen ajatellut kääntää herra de Mortsauf'in mielen
toisaalle kehoittamalla häntä perustamaan silkkipuuviljelyksen
Clochegourde'en, jossa jo on muutamia silkkipuita, Tourainen vanhan
teollisuuden jälkiä; mutta minä huomasin, että hän samalla kuitenkin
olisi itsevaltias talossa ja että minulle koituisi tuhansia ikävyyksiä
tästä yrityksestä. Tietäkää, herra huomioidentekijä, että nuorella iällä
maailma hillitsee miehen huonoja ominaisuuksia, intohimojen leikki
pysähdyttää niiden puhkeamisen, ihmiskunnioitus ehkäisee ne;
myöhemmin, yksinäisyydessä vanhemmalla iällä pienet virheet
tulevat esiin sitä peloittavampina, mitä kauemmin ne ovat olleet
tukahdutettuja. Inhimilliset heikkoudet ovat pohjaltaan hillittömiä, ne
eivät suvaitse rauhaa eikä aselepoa; sen, mitä te eilen olette niille
myöntänyt, vaativat ne tänään, huomenna ja aina; ne syntyvät
myöntymisistä ja laajentavat niitä. Voimakkuus on lempeää, sitä
voidaan saada taivutetuksi, se on oikeamielistä ja rauhallista;
sitävastoin heikkouden synnyttämät intohimot ovat
suvaitsemattomia, ne menettelevät mieluimmin kuten lapset, jotka
pitävät salaa ryöstettyjä hedelmiä parempina niitä, joita he voivat
syödä pöydältä. Siten herra de Mortsauf tuntee todellista iloa minun
yllättämisestäni, ja hän, joka ei pettäisi ketään muita, pettää minua
nautinnolla, kunhan hänen viekkautensa vain jää salatuksi.

Noin kuukauden kuluttua tuloni jälkeen, eräänä aamuna,

lähtiessäni aamiaiselta, kreivitär tarttui minun käsivarteeni, kiiruhti
erään puutarhaan johtavan ristikkoportin kautta ja veti minut
kiihkeästi mukanaan viinitarhaan.

— Ah! Hän tappaa minut, sanoi hän. Kuitenkin minä tahdon elää,
vaikkei muun niin lapsieni tähden. Kuinka, ei edes yhtä levon päivää!
Aina vain pitää kulkea tiheiköissä, olla joka hetki kompastumaisillaan
ja joka hetki koota voimiansa säilyttääkseen tasapainonsa. Ei mikään
olento kestä sellaisia voiman kulutuksia. Jos minä hyvin tuntisin
alueen, johon minun on voimani kohdistettava, jos minun
vastustukseni saisi olla rajoitettu, sielu mukautuisi siihen; mutta ei,
joka päivä hyökkäys muuttaa luonnettaan ja yllättää minut
aseettomana; minulla ei ole vain yksi suru, niitä on monta. Felix,
Felix, te ette voi kuvitella itsellenne, minkä vihattavan muodon
hänen hirmuhallituksensa on ottanut ja mitä hurjia vaatimuksia
lääkärikirjat ovat ajaneet hänen päähänsä. Ah! ystäväni… sanoi hän
nojaten päätään olkaani ja täydentämättä tunnustustaan. Miten
minun käy? mitä tehdä? jatkoi hän taistellen noita ajatuksia vastaan,
jotka hän oli jättänyt lausumatta. Kuinka vastustaa? Hän tappaa
minut. Ei, minä tapan itse itseni, ja se on kuitenkin rikos. Paetako?
Entä lapseni! Erota? Mutta miten voin viidentoista vuoden
avioelämän jälkeen sanoa isälle, etten enää voi asua herra de
Mortsauf'in kanssa, kun isäni tai äitini tullessa hän on maltillinen,
viisas, kohtelias, henkevä. Muutoin, onko naineella naisella isää,
onko hänellä äitiä? Hän kuuluu ruumiineen kaikkineen miehelleen.
Minä elin tyynenä, vaikkakaan en onnellisena, minä ammensin jotain
voimaa siveästä yksinäisyydestäni, tunnustan sen; mutta jos tämä
kielteinen onni minulta ryöstetään, tulen myöskin minä hulluksi.
Kieltäytymiseni perustuu voimakkaisiin syihin, jotka eivät johdu
minusta. Eikö ole rikos antaa elämä surkuteltaville olennoille, jotka
edeltäkäsin ovat tuomitut yhtämittaiseen kärsimykseen. Kuitenkin
minun käyttäytymiseni antaa aihetta niin vakaviin kysymyksiin, että
minä en voi ratkaista niitä yksin; minä olen tuomari ja syytetty. Minä
menen huomenna kysymään neuvoa apotti Birotteaulta, uudelta
rippi-isältäni; sillä minun rakas ja hyveellinen rippi-isäni apotti de la
Berge on kuollut, sanoi hän keskeyttäen. Vaikka hän oli ankara, tulen
minä aina kaipaamaan hänen apostoolista voimaansa. Hänen
seuraajansa on lempeä kuin enkeli ja säälii, sensijaan että hän
rankaisisi; kuitenkin, mikä rohkeus ei saisi uskonnon helmassa uutta
voimaa? mikä ymmärrys ei vahvistuisi Pyhän Hengen äänestä? —
Jumalani, jatkoi hän kuivaten kyyneleitään ja kohottaen silmänsä
taivasta kohden, mistä sinä rankaiset minua? Mutta se täytyy uskoa,
sanoi hän nojaten kädellään käsivarteeni, niin, uskokaamme se,
Felix, meidän on kestettävä tulikoe, ennenkuin me saavumme pyhinä
ja täydellisinä ylempiin ilmakehiin. Pitääkö minun vaieta? Kiellätkö
sinä, Jumalani, minua huutamasta ystävän rinnalla, rakastanko minä
häntä liiaksi? Hän puristi minua sydäntänsä vasten, ikäänkuin hän
olisi pelännyt kadottavansa minut. Kuka vapauttaa minut näistä
epäilyksistä? Omatuntoni ei moiti minua mistään. Tähdet säteilevät
korkealta ihmisten ylitse; miksi ei sielu, tuo ihmistähti, saisi verhota
ystävää säteillänsä, kun sille ei tarjota muita kuin puhtaita ajatuksia?

Minä kuuntelin tätä hirveätä valitushuutoa ääneti pitäen tuon

naisen kosteata kättä omassani, joka oli vielä kosteampi; minä
puristin sitä voimalla, johon Henriette vastasi yhtä suurella voimalla.

— Oletteko te siis siellä? huusi kreivi, joka saapui meitä kohden

paljain päin.

Takaisintulostani alkaen hän pyrki itsepintaisesti sekoittautumaan

meidän keskusteluihimme, olkoon että hän toivoi siitä jotain huvia,
tai että hän luuli kreivittären kertovan minulle surujaan ja valittavan
minun rinnoillani, tai että hän kadehti iloa, josta hän ei ollut
osallinen.

— Kuinka hän minua seuraa! sanoi kreivitär epätoivoisella sävyllä.

Menkäämme katsomaan viinitarhoja, me vältämme hänet.
Hiipikäämme kumarassa pitkin aitauksen sivua, jotta hän ei huomaisi
meitä.

Me käytimme suojanamme tiheätä pensasaitaa, saavutimme

juosten viinitarhat ja olimme pian kaukana kreivistä eräässä
mantelipuiden käytävässä.

— Rakas Henriette, sanoin minä hänelle silloin puristaen hänen

kättänsä sydäntäni vasten ja pysähtyen katsomaan häntä hänen
surussaan, te olette minua äskettäin viisaasti ohjannut suuren
maailman vaarallisilla poluilla; sallikaa minun antaa teille muutamia
neuvoja ja auttaa teitä lopettamaan kaksintaistelu, jossa ei ole
todistajia ja jossa te ehdottomasti häviätte, sillä te ette taistele
ollenkaan samanlaisilla aseilla. Älkää ponnistelko kauempaa hullua
vastaan…

— Vaietkaa! sanoi hän pidättäen kyyneleitä, jotka tunkeutuivat

hänen silmiinsä.

— Kuunnelkaa minua, rakas Henriette! Oltuani tunnin hänen

kanssansa noissa keskusteluissa, joihin minun on pakko alistua
rakkaudesta teihin, minun ajatukseni usein ovat häiriintyneet ja
minun pääni on raskas; kreivi saa minut epäilemään omaa
ymmärrystäni, samat toistetut ajatukset takertuvat vastoin tahtoani
aivoihini. Selväluontoiset päähänpiintymät eivät ole tarttuvia; mutta
kun hulluus ilmenee tavassa katsella asioita ja kun se kätkeytyy
pysyvästi keskusteluihin, voi se aiheuttaa häiriöitä niille, jotka elävät
sen läheisyydessä. Teidän kärsivällisyytenne on ylevää, mutta
eiköhän se vie teitä henkiseen murtumiseen? Sentähden niin teidän
kuin lastenne takia muuttakaa menettelyänne kreiviä kohtaan.
Teidän ihailtava myöntymisenne on lisännyt hänen itserakkauttansa,
te olette kohdellut häntä kuten äiti kohtelee hemmoteltua lasta,
mutta nyt, jos te tahdotte elää… ja, sanoin minä katsoen häneen, te
tahdotte sitä, niin käyttäkää valtaanne, joka teillä hänen ylitsensä
on. Te tunnette hänet, hän rakastaa teitä ja pelkää teitä; lisätkää
hänen pelkoansa, asettakaa hänen sekavia tahdonilmaisujansa
vastaan suorasuuntainen tahto. Laajentakaa valtaanne, kuten hän on
osannut laajentaa myönnytyksiä, joita te olette hänelle tehnyt, ja
sulkekaa hänen sairautensa henkiseen piiriin, kuten hullut suljetaan
koppeihin.

— Rakas lapsi, sanoi hän minulle katkerasti hymyillen, ainoastaan

sydämetön nainen voi näytellä tuota osaa. Minä olen äiti, minusta
tulisi huono pyöveli. Niin, minä osaan kärsiä, mutta tuottaa toisille
kärsimyksiä! En koskaan, sanoi hän, en edes kunniallisen tai suuren
päämäärän saavuttamisenkaan tähden. Sitäpaitsi minun pitäisi sallia
sydämeni valehdella, muuttaa ääneni, asestaa otsani, väärentää
liikkeeni… älkää vaatiko minulta sellaisia valheita. Minä voin asettua
herra de Mortsauf'in ja hänen lastensa välille, minä otan vastaan
hänen iskunsa, etteivät ne kohtaa täällä ketään; siinä kaikki, mitä
minä voin tehdä sovittaakseni niin paljon toisilleen vastakkaisia
etuja.

— Anna minun jumaloida sinua! pyhä, kolminkertaisesti pyhä!

sanoin minä asettaen toisen polveni maahan, suudellen hänen
pukunsa lievettä ja kuivaten siihen kyyneleitä, jotka nousivat silmiini.
— Mutta jos hän tappaa teidät! sanoin minä hänelle.
 Hän kalpeni ja vastasi nostaen silmänsä taivaaseen:

— Jumalan tahto kaikessa tapahtukoon!

— Tiedättekö, mitä kuningas sanoi teidän isällenne teistä? "Tuo

pahuksen Mortsauf elää siis yhä vielä!"

— Se, mikä on leikkiä kuninkaan suussa, on täällä rikos, vastasi

hän. Huolimatta meidän varovaisuustoimenpiteistämme oli kreivi
seurannut meidän jäljessämme; hän saavutti meidät aivan hikisenä
erään pähkinäpuun luona, jonka suojaan kreivitär oli pysähtynyt
sanoakseen minulle nuo vakavat sanat; hänet nähdessäni minä aloin
puhua viininkorjuusta. Oliko hänellä vääriä epäluuloja, en tiedä;
mutta hän pysähtyi sanaakaan sanomatta meitä tarkastamaan
välittämättä viileydestä, jota pähkinäpuut huokuivat. Hetken näin
oltuaan ja lausuttuaan muutamia merkityksettömiä sanoja, joita
katkaisivat paljon merkitsevät äänettömyydet, kreivi sanoi
sydämensä ja päänsä olevan kipeän. Hän valitteli vienosti,
koettamatta herättää meidän sääliämme ja kuvaamatta liiotelluin
sanoin tuskiansa. Me emme kiinnittäneet siihen mitään huomiota.
Takaisin palatessa hän tunsi itsensä vielä huonommaksi, puhui
vuoteelle asettumisesta ja asettui levolle ilman pitkiä puheita,
luonnollisuudella, joka ei ollut hänelle tavallista. Me käytimme
hyväksemme välirauhaa, jonka hänen hypokondrinen luonteensa
meille antoi ja laskeuduimme rakkaalle pengermällemme Madeleinen
seuraamana.

— Menkäämme soutelemaan, sanoi kreivitär muutaman kierroksen

perästä, katsomme, kuinka tilankaitsija pyytää meille kaloja täksi
päiväksi.
 Me menimme ulos pikku portista, saavutimme ruuhen,
hyppäsimme siihen ja kuljimme pian hitaasti ylöspäin pitkin Indre'a.
Kuten kolme lasta, joita aivan mitättömät seikat huvittavat, me
katselimme rannan ruohoja, sinisiä ja vihreitä neidonkorentoja; ja
kreivitär hämmästyi huomatessaan voivansa nauttia niin rauhallisesta
huvituksesta keskellä viiltäviä suruja; mutta luonnon tyyneys, joka
on riippumaton meidän taisteluistamme, eikö se vaikuta meihin
lohduttavan ihanalta? Pidätetyillä toiveilla täytetyn rakkauden
kiihtymys sulaa sopusointuisasti veden aaltoiluun, kukat, joita
ihmiskäsi ei ole turmellut, tuovat ilmi salaisimmat unelmansa,
veneen miellyttävä keinuminen jäljittelee heikosti ajatuksia, jotka
kareilevat sielussa. Me saimme tuntea tämän kaksinkertaisen
runouden huumaavaa vaikutusta. Luonnonäänten soinnuttomat
sanat ilmaisivat salaperäistä viehätystä, ja katseet saivat
kirkkaamman loiston ottaessaan osaa valoon, joka auringosta niin
runsaana virtasi liekehtiville ruohokentille. Joki oli kuin polku, jota
myöten me lensimme. Ollen riippumattomia liikkeestä, jota jalan
kulkeminen vaatii, me saatoimme vajota luomisen ihailuun.
Vapaudessaan oleva pikku tyttö, meluavan iloisena, liikkeissään niin
suloisena, puheissaan niin veitikkamaisena, eikö hän myöskin ollut
elävä ilmaus kahdesta sielusta, jotka huvittivat itseänsä
muovailemalla ihmeellisesti tuota Platonin uneksimaa ihanneluomaa,
tunnettu kaikille niille, joiden nuoruuden on täyttänyt onnellinen
rakkaus. Kuvatakseni teille tuota hetkeä, ei sen kuvaamattomissa
yksityiskohdissa, vaan kokonaisuudessaan, minä sanon teille, että
me rakastimme toisiamme kaikissa olennoissa, kaikissa esineissä,
jotka meitä ympäröitsivät. Me tunsimme ulkopuolella itseämme
onnen, jota kumpikin meistä toivoi; se tunki meihin niin
voimakkaasti, että kreivitär riisui käsineensä ja antoi kauniiden
käsiensä vajota veteen aivankuin viihdyttääkseen salaista poltetta.
Hänen silmänsä puhuivat; mutta hänen suunsa, joka avautui
puoleksi, kuten ruusu ilmaan, olisi kieltäytynyt lausumasta rakkauden
sanoja. Te tunnette sopusoinnun, mikä syntyy kun matalat sävelet
täydelleen yhtyvät korkeisiin, se on aina muistuttanut minulle
meidän kahden sielumme sointua tuona hetkenä, joka ei koskaan
enää palaa.

— Missä te kalastatte, sanoin minä hänelle, jos teillä ei ole muuta

kuin omat rannat käytettävänä?

— Lähellä Ruan'in siltaa, sanoi hän. Ah! meillä on nyt joki

omanamme Ruan'in sillasta aina Clochegourde'en asti. Herra de
Mortsauf osti äskettäin tuhatkaksisataa aaria niittyjä näiden kahden
vuoden säästöillä ja viivästyneillä vuosirahoillaan. Se hämmästyttää
teitä?

— Minä tahtoisin, että koko laakso olisi teidän! huudahdin minä.

Hän vastasi minulle hymyilyllä. Me saavuimme Ruan'in sillan
alapuolelle, paikkaan, jossa oli suvanto ja jossa kalastettiin.

— Miten käy, Martineau? sanoi hän.

— Ah! armollinen kreivitär, meillä on huono onni. Niinä kolmena

tuntina, jotka me olemme täällä olleet siirtyen myllyltä tänne, me
emme ole saaneet mitään.

Me laskimme rantaan ollaksemme läsnä viimeisessä

verkonnostossa ja sijoituimme kaikki kolme erään hopeapoppelin
varjoon, poppelilaji, jonka kuori on valkoinen, joka kasvaa Tonavan
ja Loire'n rantamilla ja luultavasti kaikkien suurten jokien varsilla ja
johon keväällä puhkeaa valkoista, silkinhienoa puuvillaa sen kukkien
suojaksi. Kreivitär oli saanut jälleen ylevän kirkkautensa; hän
melkein katui sitä, että oli ilmaissut minulle surunsa ja huutanut
kuten Job, sensijaan että hän olisi itkenyt kuten Magdalena,
Magdalena ilman rakkautta, ilman juhlia, ilman huvituksia, mutta ei
ilman tuoksua eikä kauneutta. Hänen jalkojensa juuressa vedetty
verkko oli täynnä kaloja: särkiä, haukia, ahvenia, lohia ja
suunnattoman iso karppikala, joka hyppeli ruohikossa.

— Se kävi aivan kuin käskystä, sanoi tilankaitsija.

Työmiehet ihmettelivät silmät suurina tuota naista. Hän oli kuin

haltijatar, jonka taikasauva oli koskettanut verkkoja. Tällä hetkellä
tuli näkyviin ratsastaja, joka nelisti täyttä karkua niityn halki ja
aiheutti kreivittärelle hirveitä väristyksiä. Jacques ei ollut meidän
mukanamme, ja äitien ensimäinen ajatus on, kuten Virgilius on niin
runollisesti sanonut, puristaa lapsiansa rintaansa vasten
pienimmästäkin tapahtumasta.

— Jacques! huusi hän, missä on Jacques? Mitä on tapahtunut

minun pojalleni?

Hän ei rakastanut minua! Jos hän olisi minua rakastanut, olisi hän
suhtautunut minun kärsimyksiini tuolla epätoivoisen naarasleijonan
ilmeellä.

— Armollinen kreivitär, herra kreivin tila on huonontunut.

Hän hengähti ja läksi juoksemaan minun kanssani, Madeleinen

seuratessa.

— Palatkaa te hitaasti, sanoi hän minulle, ettei tämä rakas lapsi

kuumennu. Te näette, herra de Mortsauf'in kiireellinen kulku niin
kuumana aikana sai hänet hiestymään ja hänen seisomisensa
pähkinäpuun alla on voinut olla syynä onnettomuuteen.

Nuo keskellä hämmennystä lausutut sanat ilmaisivat hänen

sielunsa puhtauden. Kreivin kuolema — onnettomuus! Hän kiiruhti
nopeasti Clochegourde'a kohden, meni eräästä aidanmurtumasta
ylitse ja kulki viinitarhojen halki. Minä palasin takaisin todenteolla
hitaasti. Henrietten sanat olivat valaisseet minut, mutta siten, kuin
valaisee salama, joka tuhoaa aittaan kootun viljan. Tuon
soutumatkan aikana minä olin luullut olevani ensimäinen; minä
tunsin katkerasti, että hän tarkoitti täyttä totta lauseillaan. Rakastaja,
joka ei ole kaikki, ei ole mitään. Minä rakastin siis yksin tuolla
taivaisella rakkaudella, joka tietää kaiken sen, mitä se tahtoo, joka
edeltäkäsin ahmii toivottuja hyväilyjä, joka tyytyy sielun hekumaan,
sentähden että siihen sekoittuu kaikki se, minkä tulevaisuus sille
varaa. Jos Henriette rakasti, ei hän tuntenut mitään rakkauden
nautinnoista eikä sen myrskyistä. Hän eli itse tunteesta, kuten
Jumalalle antautunut pyhimys. Minä olin esine, johon olivat
kiintyneet hänen ajatuksensa ja hänen laiminlyödyt tunteensa, kuten
mehiläisparvi kiinnittyy jonkun kukkaisan puun oksaan; mutta minä
en ollut perustekijä, minä olin sattuma hänen elämässään. Minä
kuljin viraltapantuna kuninkaana kysyen itseltäni, kuka saattoi antaa
minulle takaisin minun kuningaskuntani. Mielettömässä
mustasukkaisuudessani minä moitin itseäni siitä, etten ollut
uskaltanut omistusoikeuden nojalla lujentaa tuon rakkauden siteitä,
joka luonteeltaan oli pikemmin ylevää kuin todellista.

Kreivin pahoinvointi, jonka pähkinäpuiden viileys mahdollisesti oli

aiheuttanut, tuli muutamassa tunnissa vakavalaatuiseksi. Minä menin
Tours'iin kysymään erästä etevää lääkäriä, herra Origet'a. Hän ei
voinut minun mukanani saapua, ennenkuin illalla; mutta hän jäi koko
yöksi ja seuraavaksi päiväksi Clochegourde'en. Vaikka hän oli
lähettänyt tallimestarin hakemaan suuren joukon iilimatoja, päätti
hän, että suonenisku oli välttämätön, mutta hänellä ei ollut veistä
mukanaan. Hetikohta minä juoksin kauhean ilman vallitessa
Azay'hen, herätin kirurgin, herra Deslandes'in, ja pakotin hänet
tulemaan linnun nopeudella. Kymmenen minuuttia myöhemmin olisi
kreivi ollut kuoleman oma; suonenisku pelasti hänet. Huolimatta
tästä ensimäisestä menestyksestä lääkäri päätti olevan
kysymyksessä mitä haitallisimman kuumeen, yhden noita sairauksia,
joita sattuu henkilöille, jotka kaksikymmentä vuotta ovat voineet
hyvin. Kreivitär masennettuna luuli olevansa tämän turmiokkaan
sairauden syynä. Voimattomana kiittämään minua huolehtimisistani
hän tyytyi heittämään minulle muutamia hymyilyjä, jotka ilmaisivat
samaa kuin suudelma, jonka hän oli painanut minun kädelleni. Minä
olisin tahtonut nähdä niissä kielletyn rakkauden syytöksiä, mutta se
oli katumustuskaa, jota oli vaikea katsella niin puhtaassa sielussa; se
oli ihmettelevää hellyyttä sitä kohtaan, jota hän piti jalona, syyttäen
yksinomaan vain itseään luulotellusta rikoksesta. Varmasti, hän
rakasti kuten Laura de Noves rakasti Petrarkaa, eikä kuten Francesca
da Rimini rakasti Paoloa: hirvittävä paljastus sille, joka uneksi näiden
kahden rakkauden yhdistämistä! Kreivitär lepäsi, ruumis
voimattomana ja käsivarret riipuksissa nojatuolissa tuossa kamarissa,
joka muistutti villisian pesää. Seuraavan päivän iltana ennen
poislähtöään lääkäri kehoitti kreivitärtä, joka oli valvonut yön,
ottamaan hoitajattaren. Sairaus tulisi olemaan pitkällinen.

— Hoitajatar, vastasi hän, ei, ei. Me hoidamme häntä, huudahti

hän katsoen minuun; meidän velvollisuutemme on pelastaa hänet.

Tästä huudahduksesta lääkäri loi meihin tarkkaavan katseen, joka

oli täynnä hämmästystä. Tuon lauseen sävy oli omiansa herättämään
jonkin laiminlyönnin epäilyksiä. Hän lupasi tulla kaksi kertaa viikossa,
antoi ohjeet herra Deslandes'ille ja ilmoitti uhkaavat tunnusmerkit,
jotka saattoivat vaatia hänen hakemistansa Tours'ista. Hankkiakseni
kreivittärelle levon edes joka toiseksi yöksi minä pyysin, että hän
sallisi minun valvoa vuorotellen hänen kanssansa kreivin luona. Siten
sain minä hänet vaivalla taivutetuksi menemään levolle kolmantena
yönä. Kun kaikki oli hiljaa talossa, hetkellä, jolloin kreivi nukkui,
kuulin minä surullisen huokauksen Henrietten huoneesta. Minun
levottomuuteni tuli niin suureksi, että minä menin häntä etsimään;
hän oli polvillaan rukoustuolinsa edessä, vuodattaen kyyneleitä ja
syyttäen itseään: — Jumalani, jos yhden napisemisen hinta on
sellainen, huusi hän, en minä koskaan enää tule valittamaan.

— Te olette jättänyt hänet! sanoi hän minut nähdessään.

— Minä kuulin teidän itkevän ja huokaavan, minä tulin

levottomaksi teidän puolestanne.

— Oh! minä, sanoi hän, minä voin hyvin!

Hän tahtoi saada varmuuden siitä, että herra de Mortsauf nukkui,

me laskeuduimme alas ja katselimme molemmat kaksi häntä lampun
valossa: kreivi oli pikemminkin heikkona verenvuodatuksesta kuin
nukuksissa; hänen levottomat kätensä koettivat siirtää peitettä
hänen päällensä.

— Sanotaan, että nuo ovat kuolevien liikkeitä, sanoi kreivitär. Ah!

jos hän kuolee tästä sairaudesta, johon me olemme syypäät, en
minä mene naimisiin koskaan, vannon sen, sanoi hän, ojentaen
juhlallisella liikkeellä kätensä kreivin pään ylitse.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com