Jesse Shera Librarianship And Information

Science 1st Edition H Curtis Wright download

https://ebookbell.com/product/jesse-shera-librarianship-and-
information-science-1st-edition-h-curtis-wright-51390808

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

The Wiley Trading Guide 1st Edition Ray Barros Jacob Bernstein

https://ebookbell.com/product/the-wiley-trading-guide-1st-edition-ray-
barros-jacob-bernstein-50510810

Learning Cognitivebehavior Therapy An Illustrated Guide 2nd Edition

2nd Edition Jesse H Wright

https://ebookbell.com/product/learning-cognitivebehavior-therapy-an-
illustrated-guide-2nd-edition-2nd-edition-jesse-h-wright-44880782

Minecraft Basics For Dummies 1st Jesse Stay Joseph Stay Alexander Stay

https://ebookbell.com/product/minecraft-basics-for-dummies-1st-jesse-
stay-joseph-stay-alexander-stay-45057788

American Conspiracies Lies Lies And More Dirty Lies That The
Government Tells Us Jesse Ventura Dick Russell

https://ebookbell.com/product/american-conspiracies-lies-lies-and-
more-dirty-lies-that-the-government-tells-us-jesse-ventura-dick-
russell-45083898
Glorious Gulf Of Mexico Life Below The Blue Volume 28 Gulf Coast Books
Sponsored By Texas Am Universitycorpus Christi Jesse Cancelmo

https://ebookbell.com/product/glorious-gulf-of-mexico-life-below-the-
blue-volume-28-gulf-coast-books-sponsored-by-texas-am-
universitycorpus-christi-jesse-cancelmo-46264624

Policing Iraq Legitimacy Democracy And Empire In A Developing State

1st Edition Jesse Wozniak

https://ebookbell.com/product/policing-iraq-legitimacy-democracy-and-
empire-in-a-developing-state-1st-edition-jesse-wozniak-46517858

Toast 60 Ways To Butter Your Bread And Then Some Jesse Ziff Cool

https://ebookbell.com/product/toast-60-ways-to-butter-your-bread-and-
then-some-jesse-ziff-cool-46542886

The Conscious Brain How Attention Engenders Experience Jesse J Prinz

https://ebookbell.com/product/the-conscious-brain-how-attention-
engenders-experience-jesse-j-prinz-46591250

Anesthesia Student Survival Guidea Casebased Approach Oct 20

20223030986748springer Jesse M Ehrenfeld

https://ebookbell.com/product/anesthesia-student-survival-guidea-
casebased-approach-oct-20-20223030986748springer-jesse-m-
ehrenfeld-46697302
JESSE SHERA, LIBRARIANSHIP,
and INFORMATION SCIENCE
JESSE SHERA, LIBRARIANSHIP,
AND INFORMTION SCIENCE

By

H. Curtis Wright

Library Juice Press

Sacramento, CA
Originally published as Occasional Research Paper Number 5, School of
Information Sciences, Brigham Young University, 1988. Brigham Young
University has generously granted us permission to republish the work in this
volume.

Kathryn La Barre!s Foreword and the Index by Victoria Jacobs are new to
this edition, with the copyrights held by them, respectively, dated 2013.

Published by Library Juice Press, 2013

P.O. Box 188784

Sacramento, CA 95818

http://libraryjuicepress.com/

This book is printed on acid-free, sustainably-sourced paper.

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Wright, H. Curtis (Herbert Curtis), 1928-2012.

Jesse Shera, librarianship, and informtion science / by H. Curtis Wright.
pages cm
"Originally published by the Brigham Young University School of Library and
Information Science in 1988, as number five in their Occasional Research
Papers series"--Title page verso.
Summary: "A biography of Jesse Hauk Shera, focusing on his role in
defining and negotiating the boundaries of library science and information
science, followed by a bibliography of his works"--Provided by publisher.
Includes bibliographical references and index.
ISBN 978-1-936117-75-8 (alk. paper)
1. Shera, Jesse Hauk, 1903-1982. 2. Shera, Jesse Hauk, 1903-1982--
Bibliography. 3. Librarians--United States--Biography. 4. Information
scientists--United States--Biography. 5. Library science--United States--
History--20th century. 6. Information science--United States--History--20th
century. 7. Library science--Bibliography. 8. Information science--
Bibliography. I. Title.
Z720.S527W75 2013
020.92--dc23
2013006986
 TABLE OF CONTENTS

Foreword vii

1. Shera’s Professional Development 1

2. Shera’s Computer and Machine Explorations 13

3. Bridging the Gap at Western Reserve 21

4. The Schism Between Information Science and Librarianship 39

5. Conclusion 59

Chronological Bibliography.
The Published Works of Jesse Hauk Shera 61

Index 111
 FOREWORD

One may well ask, “Why reissue this slender volume?” First
published in small quantity as Occasional Research Paper, No. 5 in
1988 by the now closed School of Library and Information Sciences at
Brigham Young University, this work is out of print and all but
impossible to obtain. This question becomes especially pressing in light
of a negative review in the Journal of the American Society for Information
Science 1 which faults the author, H. Curtis Wright for substantially
misrepresenting Jesse Hauk Shera’s opinions [Chapter 4, 15 pp.], and
which dismisses his biographical efforts [Chapter 1-3, 28 pp.] as a “run
in attempt.” The review omits reference to material that comprises
nearly half of the volume, and which might provide one possible
answer to this question. In addition to a biographical sketch, this work
also contains a chronological bibliography of four hundred and eighty
nine of Shera’s publications [pp. 47-110]. In this effort, Wright aspires
to but does not claim exhaustivity.
The bibliography begins with Shera’s first publication in 1929 in
his capacity as bibliographer at the Scripps Foundation for Research in
Population Problems and ends - over forty pages and fifty seven years
later - with several posthumous encyclopedia articles. Surely the depth
and breadth of this effort was worth mentioning in a review published
in one of the premier journals of information science? To underscore
the central role of the bibliography, Wright indicates that it was
compiled to provide order to his collection of materica sherica, “a ten
foot stack of documents of Shera’s personal papers, plus data from
ancillary sources such as personal interviews.” For Wright, the
bibliography represents “the foundation upon which I shall try to
reconstruct the portrait of an important life.” (p.62).
This might occasion the appearance of another question, “Who
was H. Curtis Wright, Shera’s erstwhile biographer?” Wright received a
dual PhD in Library Science and Greek Literature from Case Western
University in 1969, during Shera’s time as dean of the School of Library
Science. Wright was a professor in the Department of Library and
Information Sciences at Brigham Young University, Provo, Utah, until

1
Margaret Anderson, “Review of Jesse Shera, Librarianship and Information
Science,” Journal of the American Society for Information Science 41 (April 1990): 211-
212.
viii SHERA, LIBRARIANSHIP, and INFORMATION SCIENCE

his retirement in 1993 when the school closed. 2 Wright’s research

focused upon the classics and drew from his deep foundation in
philosophical and intellectual history. It would seem that the two men
remained in contact and were familiar with each other’s work
throughout their professional lives. Shera wrote the preface for
Wright’s “dynamic, challenging, readable, and sometimes amusing”
philosophical, epistemological and sociological study of Greek
librarianship before and after the introduction of writing.3 Additionally,
Wright’s own arguments form the centerpiece of a response article
written by Shera just two months prior to his death (in 1982) 4 to
Rayward’s reflection chapter: “Library and Information Sciences:
Disciplinary Differentiation, Competition, and Convergence” in
Machlup and Mansfield’s book, The Study of Information, Interdisciplinary
Messages.5
Wright’s contribution, in addition to providing a bibliographical
map of the breadth and depth of Shera’s writings, stands alone as the
sole book-length study of Shera’s life and career. An early manuscript
of the present work, “Shera as a Bridge Between Librarianship and
Information Science” appears in the Journal of Library History.6 Though
admittedly imperfect, this biography merits consideration, and can
more fully inform assessment of Shera’s contributions to the
intellectual foundations of the still but steadily evolving field of library

2
Herbert Curtis Wright. “Obituaries” Daily Herald, Provo, Utah . January 25,
2012 12:50 am. Online:
http://www.heraldextra.com/lifestyles/announcements/obituaries/herbert-
curtis-wright/article_753a25b4-547e-5509-a814-1e98571e7c85.html
3
The Oral Antecedents of Greek Librarianship, Brigham Young University Press,
1977. 237 p.
4
Jesse H. Shera, “Librarianship and Information Science,” in The Study of
Information, Interdisciplinary Messages, Fritz Machlup and Una Mansfield, John
Wiley, 1983: 379-388.
5
H. Curtis Wright, “Wrong Way to Go,” Journal of the American Society for
Information Science, 30 (March 1979): 67-76, and “Inquiry in Science and
Librarianship,” Journal of Library History 13 no. 3 (Summer 1978): 250-264,
and “Jesse H. Shera, “Librarianship and Information Science,” in The Study of
Information, Interdisciplinary Messages, Fritz Machlup and Una Mansfield, John
Wiley, 1983: 379-388.
6
“Shera as a bridge between Librarianship and Information Science,” Journal of
Library History 20, No. 2 (Spring 1985): 137-156.
FOREWORD ix

and information science (LIS). The biography-seeking reader will find

that this volume does not read in a straightforward fashion, though the
first three chapters provide an adequate summary. The strength of
these chapters lie in the fact that Wright allows Shera speak for himself
by drawing heavily upon excerpts from oral history interviews
conducted by Ruderman (a masters student) in 1968 and by Helmuth
(an archivist at Case Western) in 1970.7 For those deeply interested in
detailed chronicles and accountings of achievements – a visit to Shera’s
entries in Current Biography and American National Biography Online should
suffice for now. 8 Quite intriguingly, Wright’s introduction to the
bibliography in this volume indicates that he is drawing from a nearly
complete set of Shera’s papers that may well extend the holdings that
comprise the Papers of Jesse Hauk Shera (1903–1982), at Case Western
Reserve University Archives. In 2018, Wright’s own papers, which
might include his heavily annotated materia sherica, will be opened to
examination by researchers.9
One might ask a penultimate question, “Who was Jesse Shera?”
Gadfly? Scholar? Raconteur? In keeping with Wright’s approach, I will
let Shera speak for himself. Long a staunch advocate for the social and
humanistic enterprise of librarianship and one whom many have called
the bridge between librarianship and information science, he brought
this ethos to his editorial duties at American Documentation. In 1952, he
speaks to documentalists who are,10

7
Mrs. Gerald Ruderman. Tape recording. Papers of Jesse Hauk Shera (1903–
1982), series 27DD5, box 52. Case Western Reserve University Archives,
Cleveland, OH. Conducted as part of: Laurie P. Ruderman, "Jesse Shera: A
Bio-Bibliography" (master's thesis, Kent State Univ., 1968). Ruth Helmuth.
Tape recording and transcript. Papers of Jesse Hauk Shera (1903–1982).
8
“Jesse H. Shera,” Current Biography, (Bio. Ref. Bank),(June 1964), (June 1, 1982):
Current Biography Illustrated (H.W. Wilson). Web. 8 Dec. 2012. Jenny Presnell.
“Shera, Jesse Hauk”: http://www.Anb.org/articles/20/10-01172.html;
American National Biography Online Feb. 2000. Web. 8 Dec. 2012.
9
UA 5443; Library School Collection of H. Curtis Wright papers; University
Archives; L. Tom Perry Special Collections, Harold B. Lee Library, Brigham
Young University.
10
Shera, “Needed Creative Documentation,” American Documentation, 7 (2),
1956, ii.
x SHERA, LIBRARIANSHIP, and INFORMATION SCIENCE

…engaged in a grim struggle for mastery of the written word, a

struggle upon which the very survival of our society may
depend. When culture is set against culture we cannot afford to
lose our way in the wilderness of our own communication
system…Documentation is not a self marketing commodity;
our task is often as much education al and promotional as it is
investigatory for, in a democracy, any branch of esoteric
knowledge must arouse a reasonable degree of popular
acceptance if it is to prosper and thrive. “

He is also a staunch advocate for the importance of fundamental

research,11

The ancient aphorism that history does not repeat itself, but
historians repeat each other is, unfortunately, applicable to
documentalists…

We cannot advance for the simple reason that we are lost as to

the direction which such advances should take…
Documentalists are very near to being surfeited … with
demands for immediate and specific solutions to problems that
are equally immediate and specific. The only true solution to
our difficulties lies in … support for fundamental research …
Where there is no vision a profession cannot prosper. A
sedulous dedication to the exploration of fundamentals is vital
to documentation, and indeed it is this that distinguishes the
true profession from the craft.

In “A mandate for documentalists,”12 he refers to a passage from

an E.B. White article in the New Yorker about the need for
documentalists to put time and energy,

… into launching our best missile – our ideas. We should flood

the world with the good books that make men’s hearts catch
fire. We should not expect the man in the Antipodes to travel
to the corner of Forty-second street and Fifth avenue and
search through the card catalog… In this the documentalist and
the librarian find a common responsibility and a common task.
In the total communication process their roles are essentially

11
Shera, “Fundamental Research, A Few Fundamentals,” American
Documentation, 7(3) (March 1956): ii.
12
Shera, American Documentation, 11 (4), (April 1960): ii.
FOREWORD xi

one, they are the mediators between man and the graphic
records of the human adventure… they are… true
internationalists… The catalogues, the codes, the computers of
the documentalist are very powerful and useful tools to
supplement the innate capabilities of man, but alone they can
never completely untangle the web of human communication,
nor can they fully solve the problems of human
misunderstanding… To see that man is not stifled by his own
records, to see that the Letter does not kill, to see that the book
is always at the service of the humanist, to be the statement of
their own world of graphic communication – that is the
imperative for all librarians and documentalists everywhere; that
is their mandate for the decades of the “sixties.”

In top form as raconteur he challenged LIS to come to grips with

reality,

It was the best of times, it was the worst of times, it was the age
of wisdom, it was the age of foolishness, it was the epoch of
belief, it was the epoch of incredulity, it was the season of Light,
it was the season of Darkness, it was the spring of hope, it was
the winter of despair, we had everything before us, we had
nothing before us, we were all going direct to Heaven, we were
all going direct the other way - in short, the period was so far
like the present period, that some of its noisiest authorities
insisted on its being received, for good or for evil, in the
13
superlative degree of comparison only.

Shera’s unwavering focus on the necessity of an intellectual

foundation remained through the waxing and waning of documentation
and well into the ascendency of LIS. The notion of social
epistemology14 – which emphasizes the importance of the sociological
dimensions of knowledge, anchored this agenda. Originally the vision
of Margaret Egan, Shera ensured that this notion outlived her untimely
death in 1959 – though he was not always careful to credit her.15 In

13
Shera, "The Librarian and the Machine" (originally published June 15, 1961)
in Library Journal.
14
Margaret Egan and Jesse Shera, 1952. "Foundations of a Theory of
Bibliography." Library Quarterly 44: 125-37. (1952)
15
Furner, Jonathan. 2004. “‘A Brilliant Mind’: Margaret Egan and Social
Epistemology.” Library Trends 52(4):792-809.
xii SHERA, LIBRARIANSHIP, and INFORMATION SCIENCE

1970, Shera delivered a series of reflections about the drastic changes

then facing librarianship that drew out the dual themes of the
importance of service in librarianship, and the role social epistemology
could play in providing a firm intellectual foundation that best reflects
the situated nature of librarianship in communication, language, human
behavior, culture, and society. Within such a worldview, the library is
an agent of society, and the librarian seeks to communicate the
importance of knowledge to both individuals and society. Social
epistemology forms the theoretical structure that knits together
contributions of psychology, epistemology, and sociology into a fully
tinterdisciplinary approach to the study of knowledge and intellectual
processes in society. In these lectures, Shera posits, crediting Egan, that
social epistemology with its focus upon the “production, flow,
integration, and consumption of all forms of communicated thought
throughout the entire social fabric…giv[es] rise to a new synthesis of
the interaction between knowledge and social activity… necessarily
form[ing] the theoretical basis of the practice of librarianship as it
grapples with the influence of knowledge on society.” 16 Only with
social epistemology at the heart of librarianship, can a librarian fulfill,

effective management of the transcript…the graphic records of

society…its values as well as its facts, its imagery as well as its
reality. The librarian is at once historical, contemporary, and
anticipatory…once we have made some headway…in
developing this discipline…we will not need to worry any
longer about whether or not there is a library science…”17

That may leave the reader with one final question, “How, and in
what ways might this volume help extend understanding of the
relevance of Shera’s work to the broader discussion of the role of LIS
in the information professions?” A complex and nuanced terrain
indeed! In his essay “Librarianship and Information Science,”18 Shera
reflects on the early days of the American Documentation Institute
(ADI) and then prevalent argumentation in favor of changing the
appellation ‘library school’ to ‘school of documentation’. Here, Shera

16
Shera, “Sociological Foundations of Librarianship” Sarada Ranganathan
Endowment for Library Science. (1970): 85-88.
17
Ibid, p. 87.
18
Shera in The Study of Information, Interdisciplinary Messages, Fritz Machlup and
Una Mansfield, John Wiley, 1983: 379-388.
FOREWORD xiii

muses about the existence or absence of organic interdisciplinarity

between library and information science, and makes a stark admission.
He no longer believes, as he once did, that information science is
capable of “providing the intellectual and theoretical foundations of
librarianship.” He even questions the existence of interdisciplinarity, as
he sees instead ”only a series of borrowings of the technology of one
for the use of another.” By deploying Wright’s argument “our schools
of library science are busily engaged in producing ‘control artists’ who
consistently mistake symbol for reality and believe that counting or
figuring with these symbols solves the bibliographic access problem,”19
Shera cautions that librarians:

[H]ave become so concerned with process that they have

confused substance with instrumentation. Processing data can
be performed by machine, but only the human mind can
process knowledge or even information. Information science is
based on data and their manipulation, not on ideas.20

Shera advocates fighting for recognition of the deep knowledge

librarians possess with his now famous quote:

The computer is here to stay, therefore it must be kept in its

proper place as a tool and a slave, or we will become sorcerer's
apprentices, with data, data everywhere and not a thought to
think.21

He damns the haste with which library science “‘seized upon

information science’ as potential supports to professionalism … [for]
science does not a profession make, and an overlay of scientific
operations is not a sine qua non for professionalism.” His concerns
with the consequences of sublimating librarianship to the lure of the
machine in favor of emerging technologies represents,

the loss of control of the library profession to other and less

competent hands. Of the dangers in this threat we do not seem
to be fully aware….If we permit ourselves to be mesmerized by

19
H. Curtis Wright “Instrumentality of Data” in National Library Association
Newsletter, vol. 6 (May 1981), pp. 4-5.
20
Shera, op cit., p. 384.
21
Ibid.
xiv SHERA, LIBRARIANSHIP, and INFORMATION SCIENCE

the gadget, if we accept the flickering image of data on a

fluorescent screen as knowledge, we will soon become like
those mythical people of many centuries ago who mistook for
reality the passing shadows reflected on the walls of a cave.22

This call to arms from thirty years ago still resonates deeply in the
context of the iSchool phenomenon. Formally founded in 2005, the
internationally-focused iSchool organization counts thirty-six schools
among its members. 23 The discipline of LIS no longer engages in
discussions of whether or not to abandon ‘library’ for ‘documentation’
as in the 60s and 70s. Instead some iSchools seek to substitute
‘information’ for ‘library’ in newly designed institutional heraldry, in a
move which some see as a final repudiation of any connection between
information science and librarianship.

The iSchool purpose statement is as follows:

The iSchools take it as given that expertise in all forms of

information is required for progress in science, business,
education, and culture. This expertise must include
understanding of the uses and users of information, the nature
of information itself, as well as information technologies and
their applications. iSchools promote an interdisciplinary
approach to understanding the opportunities and challenges of
information management, with a core commitment to concepts
like universal access and user-centered organization of
information. The field is concerned broadly with questions of
design and preservation across information spaces, from digital
and virtual spaces such as online communities, social
networking, the World Wide Web, and databases to physical
spaces such as libraries, museums, collections, and other
repositories.24

Much in line with Shera’s writings, the iSchools vision statement

invokes the beauty of “interdisciplinary approaches to harnessing the
power of information and technology, and maximizing the potential of

22
Ibid, p. 387.
23
“About the iSchools” Web. 8 Dec. 2012. Eleven members are located
outside of North America.
24
Ibid.
FOREWORD xv

humans.” By providing “innovative systems” and “information

solutions that benefit individuals, organizations, and society” the
organization anticipates that iSchool graduates will work “in many
different types and sizes of organizations”, and impact both society and
policy “locally and internationally.25 This new movement was born at a
time when Shera’s beloved ADI was declining in strength and
membership. First known as the American Documentation Institute
(1937- 1969), it became the American Society for Information Science
& Technology in 1996, and in 2013 it will become the Association for
Information Science & Technology to better reflect a renewed focus on
international concerns.26 Wherever one might situate the connection or
discontinuity of the relation between librarian and information scientist,
or whatever might be the eventual outcome in the battle between
ASIS&T and the iSchools, Shera’s words give hope to the besieged
librarian that are as true today as when he wrote them in 1969,

Because librarianship is facing some very critical years which

may well decide its future course, we hope that those
responsible for the professional education of tomorrow’s
librarians will learn from the mistakes of the past, and prepare
the student to understand his proper place in the changing
environment created by ‘all these new things,’ a world in which
everything he has learned about the how of librarianship may be
overthrown before he has lived out his professional life, a
world in which only the why is the eternal veracity.27

And as John Berry notes in Shera’s obit, can any librarian not be
inspired by the following message:

To keep something burning, to carry the light as best we can

forward into the darkness and wind: That good friends, is the
apotheosis of librarianship, that is what librarianship is all about.
To bring man and book together in a fruitful relationship for

25
Ibid.
26
Irene Farkas-Conn in From Documentation to Information Science: The
Beginnings and Early Development of the American Documentation Institute
– American Society for Information Science (Greenwood, 1990). “Results of
recent vote regarding ASIS&T's name” by Diane Sonnenwald. [Internal
membership posting] 10-12-2012 on asist-announce listserv.
27
Shera, editorial Wilson Library Bulletin, (April 1968): 156.
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
omantuntoni ja velvollisuuksieni kehoituksesta, kaikin voimin taistella
häntä vastaan.

— Teidän armonne tietää, että maa on läpeensä köyhtynyt. Joka

taholta vaanii sitä vihollinen, valmiina lähettämään vieraat
sotalaumansa sen niskaan. Kuninkaan persoonallisuus on ainoa, joka
vihollisia pidättää, sillä he tuntevat kuninkaan voiman. Kansa
rakastaa häntä ja luottaa häneen ja hän sen ansaitsee, sillä hänen
päämaalinaan on maan kunnia ja onni ja vapaus.

— Pappissäädyllä on myöskin taivaallinen isänmaa ja pyhä kirkko

käskee meitä pappeja kaikin voimin puolustamaan ja varjelemaan
sitä.

— Mutta, teidän armonne, eiköhän taivaallisella isänmaalla

sentään ole hyvin vähän tekemistä kymmennysten, tavaroiden ja
kirkkojen korkojen kanssa. Eihän Jumalan valtakunta siitä kasva, jos
papeilla on varustettuja linnoituksia ja jos he istuvat neuvoskunnassa
tuomitsemassa maallisia asioita. Tiedämmehän kaikki, ettei
Kristuksen apostoleilla ollut kunniapaikkoja eikä maatiloja tai
palvelijoita.

Piispa rypisti kulmakarvojaan.

— Näistä asioista en voi puhua kuin kirkon miesten kanssa, sanoi

hän.

— Teidän armoanne ehkä hämmästyttää, että minä uskallan

puhua näistä asioista, vastasi Kristina, — mutta naisella, joka
seitsemän kuukautta puolusti Ruotsin pääkaupunkia koko Kristianin
voimaa vastaan, lienee toki oikeus lausua sananen, kun isänmaan
onni tai perikato on kysymyksessä.
 — Jalo rouva, minua hämmästyttää vain yksi ainoa seikka. Ettekö
te ajattele sitä, että teidän pojallanne on suurin oikeus kruunuun?

Kristina korotti päätään. Naisellinen ylpeys nosti punan hänen

poskilleen ja otsalleen.

— Teidän armonne muistaa ehkä, virkkoi hän, — että minulla on

ollut kunnia kantaa sekä nimeä Sture että Gyllenstjerna; minun tulee
siis katsoa isänmaan parasta ennenkuin ajattelen itseäni.

Piispa kumarsi kunnioittaen.

— Minä ihailen teitä, jalo rouva, ja olkaa varma, että minä kaikin
voimin tahdon puolustaa Kustaa Eerikinpojan oikeuksia kruunuun,
kunhan hän vaan luopuu kerettiläisistä ja Lutherin uskolaisista, jotka
nyt puhaltavat myrkyllistä henkeään hänen korviinsa ja levittävät
turmiollista oppiaan kuni ruttoa maahan ja kansaan.

— En voi arvostella sitä mitä ainoastaan huhuna olen kuullut,

vastasi Kristina, — mutta Olavi Pietarinpoika tulee valtiokokoukselle
tekemään selkoa uskostaan; saamme silloin kaikki kuulla.

— Sitä en minä ole kuullut, huudahti piispa, — nielköön hänet

helvetti ennenkuin hän sen tekee! ja piispan silmät säihkyivät
vihasta.

— Mitä teidän armonne tarkoittaa?

Kristina ei käsittänyt mikä oli pistänyt tuon äsken niin miettiväisen

miehen päähän.

— Se olisi herjaus paavia, ainoaa autuaaksitekevää kirkkoa ja

maan piispoja ja papistoa vastaan! Ettekö käsitä sitä?
 — Voivathan he kumota hänen väitteensä.

— Joka ei asiaa epäile, se ei myöskään voi siitä väitellä. Meidän

uskomme on liian pyhä joutuakseen yleisön tarkastuksen ja tuomion
alaiseksi.

Mutta Kristina jatkoi naisellisella itsepintaisuudella:

— Kuningaspa ei taida luopua päätöksestään vaan tahtoo saattaa

uuden opin keskustelun alaiseksi.

Hän katui miltei paikalla sanojaan. Piispan pää oli vaipunut alas ja
kaksi suurta kyyneltä valui uurtuneille poskille. Hiljaa, melkein kuin
itsekseen, hän lausui:

— Herran mahtava käsi varjelkoon pyhää kirkkoa ja seurakuntaa!

Hetken perästä hän nousi.

— Kiitos, ja Jumala teitä suojelkoon! lausui hän. Hitaasti,

juhlallisena läksi hän ruokasalista. Miksi hän oli tullut, sitä ei kukaan
voinut käsittää.

*****

Mutta Vesteråsin linnassa vietettiin hauskaa elämää. Kuningas oli

pannut toimeen isot kemut ja leikkipuheilla koetti hän nyt karkoittaa
mieliharmiansa ja suuttumustansa. Hän kehoitti vieraita syömään ja
juomaan, sillä kuka tiesi, koska sitä tästälähin istuttaisiin kuningas
Kustaan pöydässä. Ehkei hänellä sitte enään olisikaan mitään
tarjoamista, vaikka vieraat aina olisivatkin yhtä tervetulleet.
 Mutta ilo ei oikein tahtonut ilolta tuntua suuressa seurassa.
Kuiskaeltiin, keskusteltiin.

Aterian lopulla pyysi Strängnäsin piispa kuninkaan luvalla saada

lausua pari sanaa.

Hän oli varma siitä, että suuri osa papistoa ja useat piispat
kuuluivat kuninkaan puolueeseen, mutta pahin vastustaja oli piispa
Brask; hän seisoi kalliona meressä, hänen vakuutustaan oli
mahdoton saada horjumaan.

— Antakaamme kallion pysyä paikoillaan, sanoi kuningas. — Jos

minä olen laivaa johtamassa, niin purjehdimme sen ympäri ja silloin
ei se voi saattaa meille mitään vahinkoa.

Keskustelu ei tahtonut oikein sujuta ja pian lausui kuningas

vierailleen jäähyväiset; ainoa jonka hän pidätti luonaan, oli
valtioneuvos Juhana Turenpoika.

Tämä kertoi hänelle piispan ja Kristina rouvan kohtauksesta.

— Tiesinhän minä että tein viisaasti pyytäessäni häntä tulemaan

tänne, huudahti Kustaa. — Sellaisen naisen vaikutusvalta on suuri.

Hetkisen perästä lisäsi hän:

— Onnellinen sinä, ystävä Juhana, joka olet löytänyt sellaisen

aarteen, onnellisempi kuin kuninkaasi.

— Teidän armonne!

— En kiellä etten tuntisi tyhjyyttä; mies tarvitsee kodin.

— Kuninkaan ei tarvitse kuin käskeä.

 — Kuinka voisin sen tehdä? Tällaisina levottomuuden ja
sekasorron aikoina en minä saa enkä voi ajatella itseäni.

— Mutta tuleehan rauhallisempiakin aikoja ja niitä varten ei teidän

armonne vielä ole katsonut itselleen morsianta.

— Katso, Juhana, minä en saa tehdä sitä itse ja sentähden minä

epäilen. Onhan meidän maassamme paljon sorjia neitosia, mutta
kotimaiset eivät kelpaa; pitää olla ulkomaalaista tavaraa; vaikka se
olisikin huonompaa, niin ruotsalaiset siitä pitävät enemmän, ja sen
mukaan pitää kuninkaan toimia.

— Sanotaan että kuningas Sigismundin tytär…

— Puhutaan paljonkin, mutta sen asian teki arkkipiispa Johannes

tyhjäksi, ja parasta se lienee ollutkin, koskeivät säädyt vielä ole
suostuneet antamaan elatusveroa. Ja ilman sitä en minä voi ottaa
kuningatarta.

— Asia pitäisi esittää, niin se kyllä vaikuttaisi.

— Katsokaamme nyt ensin, aikovatko he pitää meitä

kuninkaanaan ja suostummeko me pysymään siinä virassa, lausui
Kustaa ylpeästi; — minusta näyttää melkein siltä kuin he tarvitsisivat
meitä paremmin kuin me heitä. Kruunussa on terävät okaat, ne
pistävät syvälle… sen olen minä kokenut.

Samassa kuului ulkoa voimakkaita huutoja ja pian ilmoitettiin, että

suunnattoman suuri lähetystö porvareita ja talonpoikia pyysi nähdä
kuningasta ja puhutella häntä; he sanoivat ajavansa tuhansien
ruotsalaisten asiaa.
 — Kuningas ei ota vastaan lähetystöjä eikä edusmiehiä ennenkuin
valtiopäiväkysymys on ratkaistu, tuli vastaukseksi. Mutta hetkisen
kuluttua alkoi ulkoa kuulua huutoja:

— Eläköön Kustaa Eerikinpoika, Ruotsin kuningas!

— He ovat ajaneet tahtonsa perille, sanoi Kustaa hymyillen. — Jos

he vaan yksimielisesti ovat puolellani, niin en minä pelkää paavin
enkä koko papiston yhteisiä voimia.

— Jos teidän armonne näyttäytyisi akkunassa.

— Niin he huutaisivat kahta hullummin, mutta vastapuolue sanoisi,

että minä olen pelästyttänyt heidät suostumaan. Myöhemmin kyllä
vakaumus tai tieto omasta voimattomuudesta pakoittaa heidät
suostumaan.

Syntyi hetken äänettömyys.

— Teidän armonne, minulla olisi teille pyyntö.

— No, sano pois, siihen kyllä ilolla suostun.

— Se koskee henkilöä, joka on ollut kapteenina kuninkaallisessa

linnavartiastossa.

— Ja karannut?

— Niin.

— Kuuliaisuusrikos siis, eikä valtioa, vaan minua vastaan. Mitä

puolustuksia hänellä on?

— Kiihkeä rakkaus.
 — Se, se minua kohtaa kaikkialla, mutta minä itse en sitä
koskaan… olenhan sentään!… hän sivalsi kädellä kasvojaan. —
Ymmärrän, että intohimo johtaa rikokseen, jollei sitä ajoissa voiteta.
Mikä hänen nimensä on?

— Olavi Tyste.

— Tyste… eikö hän… ja Vadstenan nunna… yhdessä karanneet?

Luultiin heidän hukkuneen.

— Tämä on sama mies.

— Mistä sinä sait hänet käsiisi?

— Tunsin hänet ennen… nyt häntä tuskin voi tuntea.

— Henkipatto tietysti? Missä hän on?

— Kätkettynä täällä linnassa!

— Rohkea teko, Juhana, sillä jos joku pappi olisi saanut hänet
käsiinsä, niin hänet mieluummin olisi voinut pelastaa suden suusta…
Meneppä paikalla ja nouda hänet tänne.

Juhana herra riensi pois ja palasi pian, seurassaan mies, joka oli
kääritty munkin kaapuun.

Hän heitti sen yltään ja lankesi kuninkaan jalkojen juureen.

— Armoa, herra kuningas!

Kustaa katseli häntä. Hänen kasvonsa olivat nuoret,

kaunispiirteiset, mutta niissä oli sellaisen kärsimyksen ja syvän
kurjuuden leima, että hän hämmästyi.
 — Mistä sinä tulet?

— Moran fransiskaaniluostarista.

— Oletko ollut vankeudessa?

— Yksitoista kuukautta.

— Mistä rikoksesta?

— Luostariryöstöstä.

— Mikseivät he tappaneet sinua?

— Heidän piti ensin kiduttaa minua äärimmilleen asti.

— Saakeli! mutisi kuningas ja lisäsi sitte: — sinä tiesit jo

edeltäkäsin, mikä rangaistus seuraa sellaista rikosta.

— Me rakastimme toisiamme, puhui Tyste, — ja olimme vannoneet

toisillemme uskollista rakkautta; mutta hänet riistettiin käsistäni ja
vastoin hänen tahtoaan vihittiin hänet nunnaksi. Minä olin
menettämäisilläni järkeni; hän odotti minua, sen tiesin, ja vihdoin
keksin keinon ryöstää hänet. Kaikki onnistui paremmin kuin olimme
uskaltaneet toivoa… hurskas pappi vihki meidät ja minä pakenin
Trondhjemiin, jossa minulla muinoin oli ollut koti ja hoito. Siellä
vietimme muutamia onnellisia kuukausia. Ainoastaan vaimoni pelko
tulevaisuutta ajatellessa häilyi paljastetun miekan lailla päämme
päällä. En voi kuvata suruamme, kun erosimme, mutta täytyihän
minun palata rukoilemaan kuninkaalta armoa ja apua. Noin puolen
päivän matkan päässä Reenin luostarista hyökättiin päälleni ja minä
jouduin vangiksi… ihmeen kautta pelastuin.
 — No annappa kuulla.

— Vanginvartia oli ilkiö, joka aina kun hän tuli koppiini, kuvaili mitä
kidutuksia ja kärsimyksiä minulla oli odotettavissa. Aluksi en
kuunnellut häntä, sillä minä mietin vaan, millä keinoin pääsisin pois,
mutta kun eivät yritykseni onnistuneet ja ruoka päivä päivältä kävi
huonommaksi, rupesivat hänen sanansa tarttumaan mieleeni ja voin
melkein sanoa, että mielikuvituksessani jo monta kertaa olen
kärsinyt ne tuskat, jotka hänen kertomustensa mukaan minua
odottivat… Kun hän viime kerralla tuli luokseni, istuutui hän tapansa
mukaan sille ainoalle tuolille, joka oli kopissa; minä olin niin heikko,
että vaan makasin; hän kertoi minulle, että pian olin tuleva valmiiksi
ja että hän kaipaisi minua… Äkkiä hän vaikeni, kuulin vaan raskaan
kolauksen: hän oli saanut halpauksen ja putosi suinpäin lattialle.
Minä nousin kiireesti, ties Jumala mistä sain voimia; hetkessä
sieppasin munkin kaapun ja tikarin. Ruumiin nostin sänkyyn, jottei
pakoani heti huomattaisi, ja sitte avasin ja suljin oven ja hiivin alas
portaita; pari veljeä kohtasin, mutta kumpikaan ei epäillyt mitään.
Portti avautui viittauksestani ja niin olin vapaa!… Mistä sain voimia,
sitä en tiedä. Kaikkialla minua kohdeltiin ystävällisesti, ruokaa ja
juomaa sain yllin kyllin. Tulin sitte Upsalaan ja kuulin kuninkaan
olevan Vesteråsissa. Tänään oli eräs luostarin lähetti saamaisillaan
minut kiinni, sillä he eivät vielä ole lakanneet etsimästä minua;
onneksi pääsin sentään pakoon ja valtioneuvos Juhana Turenpoika
toi minut tänne.

— Nouse! virkkoi kuningas vakavasti. — Olet jo saanut kärsiä

tarpeeksi rangaistusta.

Tyste jäi seisomaan kuninkaan eteen.

 — Muista, puhui kuningas ankarasti, — että voimassa olevaa lakia
aina täytyy noudattaa; mutta kuninkaallisen sanani voimalla, joka on
suurempi kuin pappien, vapautan minä sinut pannakirouksesta. Ja
suojellakseni sinua vihollisiltasi, nimitän sinut kapteeniksi
henkivartiastooni. Mutta varo ettet toista kertaa koettele
kärsivällisyyttäni.

Tyste suuteli kuninkaan kättä ja lupasi ehdotonta uskollisuutta.

— Mitä taas vaimoosi tulee, lisäsi Kustaa, — niin neuvoisin sinua

antamaan hänen olla, missä hän nyt on. Luultavasti me piankin
lähdemme pohjoiseen päin, niin saat itse noutaa hänet. Kirjoita siitä
paikalla hänelle.

Mielenliikutuksissaan saattoi Tyste tuskin kiittääkään, ja kuningas,

joka sen kyllä huomasi, kutsui paikalle hovimestarinsa ja käski häntä
pitämään huolta nuoresta miehestä.

Heidän mentyään ojensi kuningas kätensä herra Juhanalle.

— Kiitän sinua siitä, että annoit minulle tilaisuutta vääryyden

sovittamiseen, lausui hän. — Olisinpa melkein suonut että piispa
Brask olisi ollut täällä.

— Olisikohan hän myöntänyt kirkon syyllisyyden?

— Olen varma, että hän olisi ollut valmis jättämään saaliin takaisin
kirkon käsiin, nauroi kuningas.

— Heissä ei ole ihmistunteita.

— Se on uskonkiihkoa, ystäväni, ja kaikki todelliset katoliset ovat

sokeita uskonkiihkoisia.
 — Heidän uskontonsa vaatii sitä.

— Se on heidän uskontonsa ydin ja sentähden paras kätyri

itsevaltiuden palveluksessa.

Tämän keskustelun aikana oli suurin osa yöstä kulunut ja Kustaan

ajatukset olivat saaneet toisen suunnan.

Uteliaisuudella odotti koko kaupunki mitä seuraava päivä toisi

myötänsä.

Pian oli luostarisali jo ahdinkoon saakka täynnä; odotettiin piispa

Braskia, mutta turhaan.

Herra Ture Jönsinpoika nousi tuontuostakin paikaltaan ja katseli

ympärilleen, mutta piispaa ei kuulunut ja Ture herra sai taaskin
istuutua.

Keskusteluihin olisi jo aikoja sitte pitänyt ryhtyä ja alkaminen oli

Ture herran asia, koska hän oli vanhin. Hän tosin nousikin ja sopersi
pari sanaa, että ajat olivat vaikeat, mutta sitte hän istuutui eikä
kukaan enään saanut häntä nousemaan.

Mutta keskenään juttelivat miehet sitä innokkaammin;

kokoonnuttiin ryhmiin ja keskusteltiin aivan ääneen. Vähitellen syntyi
sellainen sekasorto, ettei ääntä voinut eroittaa toisesta. Oli kuin
Baabelin tornia rakennettaessa, sanoo Tegel.

Silloin nousi pitkä itägöötti puhumaan; hänen äänensä tunki kuin

sahalla viiltäen läpi koko salin; hän pyysi että neuvoston hyvät herrat
nyt sopisivat ja tekisivät jonkun päätöksen, jotta talonpojat
tietäisivät, miten menettelisivät ja rauhassa saisivat lähteä kotiin
maalle.
 Samaa mieltä olivat useat muutkin. Talonpojan täytyi päästä
kotiin, sillä elonkorjuun aika oli ovella ja se ei ottanut odottaakseen.

Muutamat aateliset koettivat saada aikaan keskustelua, mutta siitä

ei tullut mitään.

Silloin kirkaisi muuan talonpoika, että jos asiaa oikein ajatteli, niin
ei kuningas Kustaa ollut tehnyt vääryyttä heille enempää kuin
muillekaan, ja jollei valtakunnanneuvosto pian tekisi päätöstä
asiassa, niin he sen kyllä tekisivät. Tähän yhtyi useita muita ja melu
kasvoi kasvamistaan. Nyt nousivat porvaritkin. Hekin ilmoittivat
tahtovansa olla kuninkaan puolella.

Tukholman porvarit selittivät kuin yhdestä suusta olevansa valmiit

uhraamaan verensä ja henkensä kuninkaan edestä.

— Sitäpaitsi, lausuivat he, — pidämme Tukholman kaupungin

varustettuna kuninkaalle vähintäin kolme vuotta. Nyt tahtoi kansleri
Lauri Antinpoikakin lausua sanansa. Mutta silloin karkasi Ture
Jönsinpoika istuimeltaan ja selitti, ettei tämä asia laisinkaan koskenut
kansleriin, hänen ei tarvinnut sanoa mitään, tulivat he toimeen ilman
häntäkin. Hän istuutui siis.

Sensijaan nousi Strängnäsin piispa Maunu Sommar vaatimaan

puheenvuoroa.

Sitä ei Ture herra voinut kieltää häneltä, mutta suuttuneelta hän

näytti.

Ensinnä kääntyi piispa herra Ture Jönsinpojan puoleen ja kiitti

häntä siitä, että hän ystävällisesti tahtoi puolustaa kirkon miehiä,
mutta hän puolestaan pelkäsi, että heille siitä koituisi enemmän
vahinkoa kuin hyötyä, jos valtakunta heidän tähtensä joutuisi
turmioon.

Hullutusta olisi ruveta vastustamaan Kustaa kuningasta, sen käsitti

lapsikin, saatikka sitte täysikasvaneet. Melkein mahdotonta oli ruveta
maksamaan kuninkaalle hänen kiinteitä perintötilojaan ja kaikkea
mitä hän valtakunnan tähden oli kuluttanut. Ruotsin vihamiehet,
jotka yhä vielä halusivat valtakuntaa omiin käsiinsä, kyllä paikalla
käyttäisivät tilaisuutta hyväkseen, jos näkisivät kuninkaan poistuvan.

Lopuksi pyysi hän säätyjä miettimään näitä sanoja, jotka hän

syvästä vakaumuksesta oli lausunut.

Sekä ritaristo että koko yleisö nousi nyt kiittämään häntä siitä, että
hän niin maltillisesti oli ruvennut ajamaan tätä asiaa.

Piispan sanojen vaikutus osoitti selvään, että useat olivat samaa

mieltä kuin hän, vaikkei kukaan ollut uskaltanut lausua ajatuksiaan.

Nyt ruvettiin myöskin tuumailemaan, miksi tässä oikeastaan oli

riidelty.

Måns Bryntenpoika loi silloin katseen kansleriin ja huomautti, että

koska riidan syynä oikeastaan oli vanha ja uusi oppi, niin kai oli
paras kutsua paikalle muutamia uskonnonopettajia julkisesti
tarkastamaan riidanalaisia kohtia.

Taaskin pääsi melu valloilleen, toiset tahtoivat, toiset eivät

tahtoneet, mutta vihdoin voitti ensimainittu mielipide ja mestari Olavi
ja tohtori Pietari Galle kutsuttiin tekemään selkoa uskostaan.

Tohtori Galle alkoi, mutta hän puhui latinaa ja ainoastaan harvat

ymmärsivät hänet.
 Sitte tuli mestari Olavin vuoro. Jokainen joka asui Tukholmassa tai
oli siellä käynyt, tunsi hyvin hänen kauniin äänensä ja hänen
pontevat saarnansa. Nyt hän tunnusti uskovansa tuohon korkeaan,
yksinkertaiseen oppiin, jonka puolesta hän taisteli; hän sanoi, että
rakkaus Jumalaan ja usko Jeesukseen Kristukseen, jonka hän lähetti,
on kristinuskon ensimäinen ehdoton käsky, sekä sitte rakkaus
lähimmäiseen, ja nämä molemmat ovat ytimenä ja elinvoimana
kaikissa muissa uskonkappaleissa. Ja moni ymmärsi, että oppi oli
sama, mutta että tämä oli paljon puhtaampi ja likempänä
lähdettään.

Kun mestari Olavi oli lopettanut, huusi yleisö tahtovansa kuulla

tohtori Gallea, mutta koskeivät läsnäolijat ymmärtäneet latinaa,
pyydettiin tohtoria esiintymään ruotsiksi.

Mutta siihen ei oppinut herra, syystä tai toisesta, tahtonut

suostua.

Ja riitaa jatkettiin.

Olavi koetti vastauksissaan tehdä selkoa vastustajansa mielipiteistä

ja niin pysyi yleisön harrastus vireillä.

Mutta lieneekö tohtori Galle ollut tyytymätön selityksiin tai lieneekö

vastustus käynyt hänelle vaikeaksi, koskei hän enään tahtonut jatkaa
väittelyä, vaan jätti taistelukentän Olaville, joka jatkoi puhettaan
myöhäiseen iltaan asti.

Sillä tavalla kului se päivä.

Kolmas näytti käyvän yhtä myrskyiseksi kuin edelliset.

 Talonpojat ja kauppakaupunkilaiset huusivat ja kirkuivat, että jos
herrat ja ritarit tahtovat olla syypäät valtakunnan turmioon, niin kyllä
he kuninkaan avulla opettavat heidät.

Sitäpaitsi he kertoivat jo keskustelleensa asiasta kuningas Kustaan

kanssa.

Nyt kävi papisto ja aatelistokin tarkkaavaiseksi.

Ture Jönsinpojan likeisimmät ystävät pyysivät häntä karttamaan

vaaraa, jonka heidän eripuraisuutensa ehkä saattoi tuottaa, sekä
käyttäytymään hiukan nöyremmin, kun tuli puhe kuninkaasta.

— Olkaamme varoillamme, sanoivat he, — muuten ehkei yksikään

meistä pääse täältä elävin hengin.

Ture herra oli pitävinään välttämättömyyttä velvollisuutena ja

lausui hetken epäiltyään:

— Tällä kertaa, jalot herrat, tahdon teidän tähtenne mukautua

kuninkaan tahtoon, mutta luterilaisuuteen ei hän tule minua
taivuttamaan ja jollei hän tahdo kohdella meitä hyvin, niin kyllä kai
tästä toiste keinot keksimme.

Seurasi sitte pitkä keskustelu, jonka jälkeen kansleri Lauri

Antinpoika ja mestari Olavi lähetettiin säätyjen puolesta rukoilemaan
armoa kuninkaalta.

Mutta hän pysyi taipumattomana ja käski viedä säädyille tiedon,

että hän aikoo pysyä sanassaan.

Surumielin palasivat lähettiläät ja kertoivat retkensä onnettomat

tulokset.
 Syntyi yleinen hämmästys.

Kansleri ja Olavi kieltäytyivät menemästä toista kertaa; silloin

valittiin valtioneuvos Knut Antinpoika (Lille) ja piispa Maunu Sommar
esiinkantamaan kuninkaalle säätyjen nöyrää pyyntöä.

Mutta hekin palasivat tuoden saman vastauksen.

Yhä suuremmaksi kävi hämmästys; yleinen ihmettely oli vallannut

valtiokokouksen.

Piispa Brask ja Ture Jönsinpoika eivät uskaltaneet lausua

sanaakaan.

Nyt ei enään puhuttu lähetystöistä, vaan jokainen läksi erikseen

pehmittämään kuninkaan mieltä ja vihdoin päästiin niin pitkälle että
saatiin kuningas lupaamaan, että hän seuraavana päivänä tulisi
luostarisaliin.

Kun hän vihdoin ankarana ja vakavana ilmestyi saliin, oli ilo ja

riemastus rajaton; joukot olivat miltei — niin kerrotaan —
suutelemaisillaan hänen jalkojaan. Vastahakoisuus oli poissa,
kuninkaan taipumattomuus oli taivuttanut kaikki mielet. Astellessaan
salin läpi, hän kyllä tunsi, että hän oli voittanut.

Rukouksia tulvi hänen ympärillään ja vihdoin hän suostui ottamaan

takaisin kruunun. Ilolla jokainen nyt teki hänelle uuden kuuliaisuus-
ja uskollisuusvalan. Kronikassa sanotaan: "He olivat nyt
huomanneet, että he häntä tarvitsivat paremmin kuin ennen."

Samana eli juhannuspäivänä, kesäkuun 24:nä tehtiin seuraavat

tärkeät päätökset:
 1) että kaikkien valtakunnan asukkaitten yksimielisesti tulee
koettaa tehdä loppu kapinoista, pahoista huhuista ja muusta
epäjärjestyksestä, joka Taalaissa tai muualla valtakunnassa
mahdollisesti syntyy.

2) että, koska silloiset herrat olivat vahvistaneet valtakunnan

asukkailta otettaviksi verot piispoille, tuomiokirkoille, kaniikeille ja
luostareille, niin kruunun veroa, joka nyt oli vähentynyt, oli lisättävä
näillä veroilla.

Ja koska piispat tähän asti olivat olleet niin mahtavat, että he

olivat nousseet vastustamaan maan herroja, jopa karkoittamaan
heitä ja valtakunnan vahingoksi kutsumaan maahan vieraita herroja,
niin tulee piispojen nyt jättää kuninkaalle linnansa ja linnoituksensa
sekä tästälähin käyttää seurueenaan ainoastaan niin paljon miehiä
kuin kuningas määrää.

Samoin pitää verojen käydä. Kun kuningas on harkinnut paljonko

jokainen tarvitsee voidakseen rehellisesti elää, niin tulee lopun
langeta kruunulle.

Koska luostareissa, joihin kuuluu veroja ja maatiloja, yleensä on

huono komento, niin on kuningas päättänyt asettaa ritarismiehen
valvomaan jokaista tällaista luostaria; hänen tulee pitää luostari
kunnossa, toimittaa munkeille tarpeellinen elatus sekä jäännöksellä
ylläpitää linnaleiriä, jos kuningas tahtoo.

3) Niiden talojen ja tiluksien, jotka aateliston esi-isät ovat

lahjoittaneet, myyneet tai pantanneet luostareille, kirkoille tai
papinpalkoiksi senjälkeen kuin kuningas Kaarle Knuutinpoika oli
pitänyt tarkastuskäräjät, tulee joutua takaisin perillisille tai
perikunnan lunastajille; kuitenkin ovat ne lunastettavat jollakin
maksolla, koska tavara itse ei ole lunastanut itseänsä ajan kuluessa.
Kukaan ei saa ottaa omaansa takaisin ennenkuin hän on käräjillä
todistanut sukuoikeutensa. Perintömaa joutuu takaisin, olipa se
miten kauvan tahansa ollut poissa.

4) Jumalan puhdasta sanaa pitää tästälähin saarnattaman kaikissa

valtakunnan kirkoissa ja se joka siitä levittää vääriä, pahoja huhuja,
on rangaistava.

Tätä päätöstä kutsutaan "Vesteråsin resessiksi".

Sitä seurasi "Vesteråsin ordinantia".

Viimemainittu sisälsi määräyksiä pappien ja piispojen

velvollisuuksista sekä siitä, missä asioissa heidän oli oikeus tuomita.

Pastorin tulee kääntyä pyytämään neuvoja piispalta, joka on

hänen päämiehensä; mutta jos piispa on asettanut virkaan papin,
joka on juoppo tai joka ei osaa lukea Jumalan sanaa, niin on
kuninkaalla oikeus eroittaa syyllinen virastaan.

Sakot rikoksista kirkkolakia vastaan ovat maksettavat kuninkaalle

ja papit maksakoot sakkoa niinkuin muutkin ihmiset. Työntekoa
elonaikana tai kalankudun kestäessä ei saa pitää sapatinrikoksena.
"Ei myöskään saa pitää pyhäpäivän rikkomisena, jos joku ampuu
linnun metsästä."

Kerjäläismunkit ovat asetettavat kuninkaan voutien valvonnan

alaisiksi, koska he pitkin maata harjoittavat petosta ja valehtelevat.

Munkit, jotka kantavat veroa, eivät saa kerjätä.

 Vaikka joku olisikin velkaa papille tai kirkolle, niin ei häneltä silti
saa kieltää pyhää ehtoollista j.n.e.

Jokaisen säädyn täytyi erikseen antaa vastaus kuninkaan

vaatimukseen.

Kun muut olivat ilmoittaneet suostumuksensa, tuli piispojen vuoro.

He sanoivat niinkuin muutkin säädyt tyytyvänsä kuninkaan

tahtoon, varsinkin koska he siten saivat poistaa sen epäluulon, että
he linnoineen ja linnoituksineen saattaisivat olla vaaralliset
kuninkaalle ja valtakunnalle; lupasivat tyytyä sekä köyhyyteen että
rikkauteen, aivan kuninkaan tahdon mukaan.

Tämä lupaa siis parempia aikoja.

Vesteråsin päätöksissä säädettiin, että Jumalan ilmoitettua sanaa

tulee pitää ojennusnuorana kaikessa opetuksessa sekä että sitä
puhtaasti ja selkeästi tulee saarnata. Vanhaa kirkkojärjestystä saa
seurata.

(Augsburgin tunnustus ilmestyi kolme vuotta myöhemmin.)

Kun päätökset olivat allekirjoitetut ja sinetillä vahvistetut, kääntyi

kuningas persoonallisesti piispojen puoleen ja vaati heiltä heidän
linnojaan.

Kuningas alkoi Maunu Sommarista ja pyysi häntä paikalla

luopumaan
Tynnelsön linnasta.

Piispa vastasi mielellään suostuvansa sekä siihen että elämään niin

rikkaana tai köyhänä kuin kuningas tahtoi. Kuningas suvaitsi tyytyä
tähän vastaukseen.

Maunu Haraldinpoika Skarasta selitti myöskin suostuvansa

luopumaan
Lecköstä.

Nyt tuli piispa Braskin vuoro. Kun kuningas vaati häneltä

Munkebodaa, jäi hän hämmästyneenä tuijottamaan eteensä eikä
voinut kuin huokaella ja änköttää.

Tämä isku teki hänestä lopun. Häneen koski syvästi, kun hänen
piti luopua linnasta, jossa hän vuosikymmeniä oli pitänyt hovia,
ottaen vastaan sekä kuninkaita että valtionhoitajia. Uusi aika oli
kasvanut häntä korkeammaksi, se painoi häntä maahan ja kuningas
seisoi yhä hänen edessään, armottomasti vaatien hänen rakasta
Munkebodaansa.

Ture Jönsinpoika, joka näki hänen tuskansa, pyysi kuningasta

piispan ansioihin ja korkeaan ikään nähden suomaan hänelle
Munkebodan hänen elinajakseen.

Mutta kuningas pysyi heltymättömänä. Sittehän muutkin voisivat

tehdä saman pyynnön.

Hän vastasi järkähtämättömällä kiellolla ja vaati sitäpaitsi

vakuutusta siitä, ettei piispa sanoilla eikä teoilla, salaa eikä julkisesti
vehkeilisi kuningasta ja valtakuntaa vastaan. Kahdeksan valtakunnan
neuvoksista meni takuuseen ja neljäkymmentä piispan hoviherroista,
jotka olivat seuranneet häntä valtiopäiville, teki valan kuninkaalle.

Sitäpaitsi ei vanha Brask saanut lähteä Vesteråsista ennenkuin

kuningas oli ottanut haltuunsa Munkebodan.
 Kuningas matkusti Vesteråsista Tynnelsöhön, Vadstenaan,
Strängnäsiin, Skaraan, Linköpingiin; joka hiippakunnassa määräsi
hän miten paljon piispan piti luovuttaa kruunulle. Heidän etunsa
eivät tulleet pieniksi, Vexiön piispa esimerkiksi sai pitää Vexiön
kaupungin kaikkine tuloineen, sataa tanskalaista markkaa vastaan.

Luostarit otettiin nekin tarkastuksen alaisiksi; ne eivät kadonneet

yhtäkkiä, vaan vähitellen. Useat munkit rupesivat papeiksi pitäjiin ja
palasivat maalliseen elämään, suuri joukko nunnia jätti
luostarielämän mennäkseen naimisiin, muutamat munkkien,
muutamat nuoruutensa rakastettujen kanssa.

On laskettu, että niiden tiluksien luku, jotka tämän reduktionin

kautta joutuivat pois kirkolta, nousee noin 20,000.

Kovimmin koski Vesteråsin resessi vanhaan piispaan.

Seitsemäntoista vuotta oli hän miehen kädellä hallinnut
hiippakuntaansa, joka, hänen siihen tullessa, oli ollut rappiotilassa.
Hän tarkasti kirkot ja luostarit ja pani kaikki hyvään kuntoon.
Tuomiokirkkonsa koristi hän kuparikatolla ja uusilla uruilla.

Uskonpuhdistusta vastaan taisteli hän kaikin voimin, kunnes

Vesteråsin resessi hänelle osoitti, että nyt oli vanha kirkkovalta
saavuttanut matkansa määrän.

Olisihan hän voinut asettua suuren vastapuolueen etunenään ja

sen hankkeet olisivat voineet olla sangen vaaralliset, mutta sitä hän
ei tahtonut; kuninkaan persoonallisuus, hänen voimansa ja
jäntevyytensä, joita piispa itse asiassa ihaili, sekä hänen todellinen
isänmaanrakkautensa lienevät vaikuttaneet, että hän päätti taipua
uuden ajan vaatimusten alle, jotka olivat kasvaneet häntä
väkevämmiksi.
 Uskossaan lujana ja horjumattomana päätti hän jättää
valtakunnan, mutta tahtoi ensin, arvonsa säilyttämiseksi, vapautua
siitä takuusta, johon valtakunnan herrat hänen puolestaan olivat
sitoutuneet, ja siihen ilmaantui piankin tilaisuus.

Heti Vesteråsin valtiopäivien jälkeen matkusti kuningas

Itägötlantiin ja piispa otti hänet vastaan arvokkaalla nöyryydellä,
antoi valmistaa komeat pidot ja osottautui sekä käytöksessään että
puheessaan niin iloiseksi ja tyytyväiseksi, että Kustaa rupesi
uskomaan kaiken mielikarvauden jo unohtuneen. He nauroivat ja
juttelivat oikein sydämen pohjasta.

Piispa käytti silloin tilaisuutta hyväkseen ja pyysi vapautusta

takuusta, joka oli vaadittu hänen persoonastaan. Kustaa ojensi
hänelle kätensä ja sanoi ilolla suostuvansa hänen pyyntöönsä.

Sitte sai hän kuninkaalta avoimen kirjeen, jossa vakuutettiin, että

menneisyys unohdettaisiin ja sekä hän että hänen kirkkonsa
tulevaisuudessa nauttisivat kuninkaan armoa ja suojelusta.

Sitte otti hän puheeksi Gottlannin. Hänen mielestään piti koettaa

säilyttää saari Ruotsin hengellisen holhouksen alaisena, vaikka
maallinen valta kavaluudella ja kujeilla olikin saatu siltä viekotelluksi,
ja sentähden pyysi hän kuninkaalta lupaa matkustaa sinne pitämään
tarkastusta.

Siihenkin suostui kuningas.

Heti kun Kustaa oli lähtenyt Itägötlannista, keräsi piispa

arvokkaimmat tavaransa ja matkusti Gottlantiin.
 Siellä ei hän sentään viipynyt kauvan, vaan astui taaskin laivaan ja
kerrotaan hänen silloin lausuneen:

— Puhaltakoon nyt tuuli mistä päin tahansa, kunhan vaan ei vie

Ruotsiin päin!

Danzigissa hän nousi maihin ja sieltä hän kirjoitti kuninkaalle,

pyytäen häntä suojelemaan hiippakuntaansa ja luopumaan
kerettiläisyydestä. Myrsky oli ajanut hänet Danzigiin ja sairaus
pakoitti häntä viipymään siellä.

Kuningas vastasi kirjeeseen terävästi ja antoi piispalle luvan palata

Ruotsiin.

Mutta vanha Brask ei palannut. Hän odotti, että ajat ehkä

muuttuisivat ja siinä tapauksessa saattaisi hän turvautua
vastalauseeseen, joka oli kätketty Vesteråsin tuomiokirkkoon. Tämän
varokeinon kautta pelastui hän muuten kohtalosta, jonka alaiseksi
moni hänen virkaveljistään joutui Tukholman verilöylyssä. Mutta tällä
kertaa eivät hänen laskunsa pitäneet paikkaansa ja viisi vuotta
myöhemmin kuoli Hans Brask Landan luostarissa Posenissa.

*****

Jo Vadstenassa v. 1526 olivat säädyt antaneet suostumuksensa

kruunaus puun ja kaikilla valtiopäivillä lausuttiin se toivomus, että
kuningas kruunauttaisi itsensä vanhan hyvän tavan ja Ruotsin lain
mukaan.

Kuningas Kustaalla oli ollut kylläkin syytä jättää asia

tuonnemmaksi, sillä ne vapaudet ja oikeudet, jotka kuningas ennen
kruunausta vannoo pitävänsä pyhinä, tulevat peruslaiksi; mutta
niiden vahvistaminen kruunauksen jälkeen riippuu hänen armostaan
ja suosiostaan. Vesteråsin resessi vapautti Kustaan vahvistamasta
hengellisten herrojen oikeuksia. Ja nyt ei enään ollut syytä siirtää
tuonnemmaksi kansan yleisen toivomuksen täyttämistä.

Tammikuun 12 p:nä 1528 kruunattiin Kustaa Upsalassa.

Muutamia päiviä sitä ennen oli piispa Pietari Vesteråsissa vihkinyt

virkaan kolme uutta piispaa. He olivat kyllä ensin hiukan epäilleet,
mutta silloin oli Kustaa tehnyt heille tiettäväksi, että heidän täytyy
joko antaa vihkiä itsensä tai luopua hiipastaan.

Sitte vaati hän, että valtakunnan kokoontuneet herrat rohkeasti

lausuisivat mitä heillä oli häntä vastaan muistuttamista, olkoon se
sitte mitä tahansa, jotta hän ennenkuin kruunu laskettiin hänen
päähänsä, mieluummin vapaehtoisesti voisi siitä luopua kuin että
siitä tulevaisuudessa syntyisi rettelöjä.

Arvokkaalla nöyryydellä esiinkantoi neuvoskunta silloin seuraavat

anomukset:

1) etteivät munkit ja nunnat vapaasti saisi jättää luostarejaan,

niinkuin nykyään tapahtuu;

2) että avioliittoon vihkimisen tulisi tapahtua messulla, niinkuin

vanha hyvä tapa säätää;

3) että lihan nauttiminen perjantaina ja lauvantaina on kiellettävä,

sillä se herättää eninten pahennusta valtakunnassa. Neuvoston
herrat arvelivat, että huhu uudesta opista, joka nyt liikkuu kansassa,
siten suureksi osaksi saataisiin vaikenemaan.

Vanhat kirjat eivät kerro, mitä kuningas näihin ehdotuksiin vastasi.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com