John Locke And Agrarian Capitalism Reprint 2019

Neal Wood download

https://ebookbell.com/product/john-locke-and-agrarian-capitalism-
reprint-2019-neal-wood-51819566

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

John Locke And The Native Americans Early English Liberalism And Its
Colonial Reality Nagamitsu Miura

https://ebookbell.com/product/john-locke-and-the-native-americans-
early-english-liberalism-and-its-colonial-reality-nagamitsu-
miura-46799082

John Locke And The Uncivilized Society Individualism And Resistance In

America Today Scott Robinson

https://ebookbell.com/product/john-locke-and-the-uncivilized-society-
individualism-and-resistance-in-america-today-scott-robinson-47276998

John Locke And Natural Philosophy Peter R Anstey Anstey Peter R

https://ebookbell.com/product/john-locke-and-natural-philosophy-peter-
r-anstey-anstey-peter-r-23400374

John Locke And Modern Life 1st Edition Lee Ward

https://ebookbell.com/product/john-locke-and-modern-life-1st-edition-
lee-ward-2473958
John Locke And The Bank Of England Claude Roche Carl Pitchford

https://ebookbell.com/product/john-locke-and-the-bank-of-england-
claude-roche-carl-pitchford-33392284

John Locke And The Grounds For Toleration 1st Edition Flavio
Fontenelle Loque

https://ebookbell.com/product/john-locke-and-the-grounds-for-
toleration-1st-edition-flavio-fontenelle-loque-43682558

Identity And Difference John Locke And The Invention Of Consciousness

1st Edition Etienne Balibar

https://ebookbell.com/product/identity-and-difference-john-locke-and-
the-invention-of-consciousness-1st-edition-etienne-balibar-4979080

Reasoned Freedom John Locke And Enlightenment Peter A Schouls

https://ebookbell.com/product/reasoned-freedom-john-locke-and-
enlightenment-peter-a-schouls-51937848

Canadian Founding John Locke And Parliament Janet Ajzenstat

https://ebookbell.com/product/canadian-founding-john-locke-and-
parliament-janet-ajzenstat-52537114
 John Locke and
Agrarian Capitalism
 John Locke and
Agrarian Capitalism
Neal Wood

University of California Press

Berkeley • Los Angeles • London
 University of California Press
Berkeley and Los Angeles, California

University of California Press, Ltd.

London, England

© 1984 by

The Regents of the University of California

Library of Congress Cataloging in Publication Data

Wood, Neal.
John Locke and agrarian capitalism.

Includes bibliographical references and index.

1. Locke, John, 1632-1704—Political science.
2. Great Britain—Economic conditions—17th century.
3. Capitalism—History—17th century. I. Title.
JC153.L87W66 1984 320.01 83-24102
ISBN 0-520-05046-0

Printed in the United States of America

1 2 3 4 5 6 7 8 9
 To the Memory
of My Parents
and My Brothers
 Contents

Preface • ix
Principal Primary Sources and Abbreviations • xi

ONE • A Question of Method • 1

TWO • Locke's Interest in Husbandry • 15

THREE • The Context of Economic Ideas: 1668-92 •

FOUR • "Of Property" Reexamined • 49

FIVE • Consideration of an Opposing View • 72

Six • The Unity of Locke's Thought • 93

SEVEN • Conclusion • 110

Notes «115
Index • 153

vii
 Preface

This study, begun in the spring of 1981 and completed two years
later, has indirectly resulted from a larger project on the social and
political thought of John Locke. A Guggenheim Fellowship in
1971-72, a Leave Fellowship from The Canada Council in 1975-76,
and a minor research grant and leaves of absence from York Univer-
sity made it possible for me to write "The Baconian Character of
Locke's Essay," Studies in History and Philosophy ofScience, 6 (1975),
pp. 43-84; and eventually after several interruptions, The Politics of
Locke's Philosophy: A Social Study of "An Essay Concerning Human
Understanding" (Berkeley, Los Angeles, London: University of Cal-
ifornia Press, 1983). Again I wish to express my debt to these insti-
tutions for their unstinting support, which enabled me to lay the
groundwork for a second book on the greatest of English philo-
sophers.
Some of the ideas presented here have in part been dealt with
elsewhere: in a paper, "Baconian Natural History in Locke's Social
Thought," read October 9, 1982, at the annual meeting in Rutgers
University of the Northeast American Society for Eighteenth-
Century Studies; and in an essay, "Baconian Natural History and
Agrarian Capitalism in Locke's Social Thought," to appear in a
forthcoming volume, John Locke and the Political Thought of the
1680s, edited by Gordon J. Schochet.
As usual my debt to Ellen Meiksins Wood is so enormous that even
the most extravagant thanks cannot begin to suggest the value of her
incisive criticism of every draft and her steadfast encouragement. My
interest in agrarian capitalism was initially aroused by the brilliant
articles of Robert Brenner, whose comments on two initial drafts and
discussion of broader historical matters, and general enthusiasm,
proved most useful and stimulating. After I had read her excellent
book, Ann Kussmaul kindly shed further light on seventeenth-
century English agricultural labor and saved me from a number of

ix
X Preface

basic errors. Louis Lefeber was good enough to take time from his
busy schedule and give me the benefit of his knowledge of early
modern economic history and theory and his practical wisdom.
David McNally allowed me to read in typescript portions of his
important study of agrarian capitalism and the early development of
the science of political economy, and over the years he has never
hesitated to share with me his perceptive ideas on this and related
matters. I am afraid that I may have unconsciously appropriated
without due acknowledgement some of the Lockeian insights of
Gordon Schochet who, as one might expect of a genuine liberal and
specialist on toleration, has put up with my idiosyncrasies, backing
me at every turn. Joyce Mastboom provided me with the basis of
comparing the Dutch agrarian experience with that of early modern
England, as well as supplying several helpful references; and Lorna
Weir enlightened me on the subject of political arithmetic and cor-
rected a few of my mistaken views. I can only express my appre-
ciation to each and all of them with, of course, the conventional
reminder that they are in no way responsible for what I have done
with their aid and advice.
Thanks are also due to Marion Kozak for insisting that I read John
Evelyn's Sylva, which proved to be far more relevant than I antici-
pated, and for generously allowing me to use her own copy. For the
irksome task of checking citations, tracing down sources, and per-
forming countless other bibliographic chores, I am most grateful to
Peter Bowen, Lisa Price, and Gordon Sova. Sharon Edwards of
Tunstall, Suffolk, typed the first draft promptly and expertly; and
Ruth Griffin, of Glendon College, York University, and the secre-
tarial staff of the Department of Political Science, York University,
met my typing demands cheerfully and efficiently. Finally, I owe
much to Mrs. Florence Knight of Toronto, who with customary
spirit, accuracy, and dedication to her craft typed the final draft.
As the youngest and only surviving member of a family of authors
who lovingly encouraged and nourished my early intellectual bent, I
have dedicated the book to them.
Neal Wood
Toronto
September 10, 1983
 Principal Primary Sources
and Abbreviations

Austen, Ralph Fruit Trees A Treatise of Fruit-Trees (Ox-

ford, 1653).

Spirituall Use The Spirituall Use of an Or-

chard; or Garden of Fruit-
Trees, in Fruit-Trees, cited
above.

Blith, Walter English Improver The English Improver, or a

New Survey of Husbandry
(London, 1649).

English Improver The English Improver Improved

Improved or the Survey of Husbandry
Surveyed (London, 1653).

Some Considerations Touching

the Usefulnesse of Experimental
Natwrall Philosophy. Propos'd
in a Familiar Discourse to a
Boyle, Robert Usefulnesse
Friend, by Way of Invitation to
the Study of It (2nd ed.; Ox-
ford, 1664-1671), vol. 1.

A Large Letter Concerning the

Defects and Remedies of En-
glish Husbandry, Written to
Mr. Samuel Hartlib, in Hart-
Child, Robert Large Letter
lib, Legacie, cited below.

xi
xii Primary Sources and Abbreviations

Dymock, Cressy New Divisions A Discovery for New Divisions,

or, Setting out of Lands, as to
the Best Forme: Imparted in a
Letter to Samuel Hartlib, Es-
quire, in Hartlib, Discoverie,
cited below.

Evelyn, John Kalendarium Kalendarium hortanse (3rd ed. ;

London, 1669), in Evelyn,
Sylva, cited below.

Pomona Pomona (London, 1670), in

Evelyn, Sylva, cited below.

Sylva Sylva or a Discourse of Forest-

Trees and the Propagation of
Timber in His Majesties Do-
minions (2nd ed.; London,
1670).

Terra The Terra: A philosophical dis-

course of Earth, in Silva . . .
(3rd ed.; York, 1801), vol. 2.

Hartlib, Samuel Discoverie A Discoverie for Division or

Setting out of Land, as to the
Best Form (London, 1653).

Legacie Samuel Hartlib His Legacie:

Or an Enlargement of A Dis-
course of Husbandry Used in
Brabant and Flounders (Lon-
don, 1652).

Houghton, John Letters A Collection of Letters for the

Improvement of Husbandry and
Trade (London, 1681-83), 2
vols.

Locke, John Conduct Of the Conduct of the Under-

standing, ed. Francis W. Gar-
forth (New York: Teachers
College Press, 1966).
Primary Sources and Abbreviations xiii

Correspondence The Correspondence of John

Locke, ed. E. S. de Beer (Ox-
ford: Clarendon Press,
1976-), 8 vols.; 7 vols, to
date.

Education Some Thoughts Concerning Ed-

ucation, in The Educational
Writings of John Locke, ed.
James L. Axtell (Cambridge:
Cambridge University Press,
1968).

Essay An Essay Concerning Human

Understanding, 4th ed. (1700),
ed. Peter H. Nidditch (Oxford:
Clarendon Press, 1975).

Essay Concerning "An Essay Concerning Toler-

Toleration ation," in H. R. Fox Bourne,
The Life of John Locke (Lon-
don: King, 1876), vol. 1, pp.
174-94.

First Tract The First Tract on Government.

in Two Tracts on Government,
ed. and trans. Philip Abrams
(Cambridge: Cambridge Uni-
versity Press, 1967).

First Treatise Two Treatises of Government:

A Critical Edition with an In-
troduction and Apparatus Crit-
icus, ed. Peter Laslett (2nd
ed.; Cambridge: Cambridge
University Press, 1970).

Law of Nature Essays on the Law of Nature,

ed. and trans. W. von Leyden
(2nd impression; Oxford:
Clarendon Press, 1958).

Poor Laws "Proposal for Reform of the

xiv Primary Sources and Abbreviations

Poor Laws," in H. R. Fox

Bourne, The Life of John
Locke (London: King, 1876),
vol. 2, pp. 377-91.

Reasonableness The Reasonableness of Chris-

tianity, as Delivered in the
Scriptures, in Works, cited be-
low, vol. 6.

Second Treatise Laslett edition cited above for

First Treatise.

1668 Some of the Consequences That

Are Like to Follow upon Less-
ening of Interest to 4 Percent,
in William Letwin, The Ori-
gins of Scientific Economics:
English Economic Thought,
1660-1776 (London: Me-
thuen, 1963), pp. 273-300.

1692 Some Considerations of the

Consequences of the Lowering
of Interest, and Raising the
Value of Money. In a Letter
Sent to a Member of Parlia-
ment, 1691, in Works, cited
below, vol. 4.

Toleration A Letter on Toleration, in Epi-

stola de Tolerantia: A Letter on
Toleration, ed. with preface by
Raymond Klibansky, trans,
with introduction and notes
by J. W. Gough (Oxford:
Clarendon Press, 1968).

Works The Works of John Locke (9th

ed.; London, 1794), 9 vols.

Mascall, Leonard New Art The Country-Mans New Art of

Planting and Graffing (Lon-
don, 1651).
 Primary Sources and Abbreviations XV

Petty, Sir William Political Arith- Political Arithmetick (London,

metick 1690).

Treatise A Treatise of Taxes and Con-

tributions (2nd ed.; London,
1667).

Reeve, Gabriel Directions Directions Left by a Gentleman

to His Sonnes for the Im-
provement of Barren and
Heathy Land (London, 1670).

Smith, Sir Thomas República De república anglorum, ed.

Mary Dewar (Cambridge:
Cambridge University Press,
1982), originally written in
the early 1560s and first pub-
lished in 1583.

Weston, Sir Richard Discours A Discours of Husbandrie Used

in Brabant and Flounders,
Shelving Wonderful Im-
provement of Land There
(1645), in Reeve, Directions,
cited above.
 C H A P T E R ONE

A Question of Method

At the risk of considerable oversimplification, two "pure" forms of

studying past political thought can be identified: the philosophical
and the historicalIn practice, scholarly efforts lie somewhere be-
tween the two ideal types, most being closer to the philosophical than
to the historical pole. The philosophical mode concentrates on the
internal relationships of the words, propositions, and ideas of a clas-
sic text of political theory. Emphasis is given to the analysis and
assessment of concepts, the logic of argumentation, and the consis-
tency of the major political ideas, often with the aim of evaluating the
thinker's contribution to one of the so-called perennial problems of
political philosophy such as obligation, authority, or justice. Al-
though the notions thus scrutinized tend to be treated as constituting
an autonomous world of abstractions without any external referents,
history is frequently employed to "illuminate" a text by way of
"background" and to "enrich" our understanding of it. History is
also used in the form of constructing a genealogy of ideas, tracing the
influence of a thinker's predecessors and contemporaries on his own
thought in the way that typifies the "history of ideas" genre. Despite
the resistance to historicizing a text, however, even the most extreme
philosophical analyst cannot altogether dispense with history. Only
by reference to and reliance on history can a correct chronological
sequence of texts and thinkers be assured; the places, names, events,
and institutions mentioned in the text be known; and the language of
the author be grasped. Some understanding of the circumstances
under which the text was written is also usually recognized as neces-

1
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
joka sähköttää ja alistaa.

Kun pilviin on kokoontunut kylliksi paljon sähköä, riittää pieninkin

sysäys saamaan räjähdyksen aikaan. Hovilaisten silmissä olivat
kuningas ja kuningatar kaksi toisiansa lähestyvää sähkövoimaa, josta
kohta salama iskee. Vavisten odotettiin ensimmäisiä sanoja
kuninkaan suusta.

"Madame", lausui Ludvig XVI, "kaikkien näiden tapausten keskellä

on unohdettu tarjota minulle illallista. Olkaa niin hyvä ja antakaa
minun aterioida omalla puolellanne."

"Täällä!" huudahti kuningatar hämmästyneenä.

"Jos teille vain sopii."

"Mutta… sire…"

"Keskustelitte, se on kyllä totta. Mutta syödessä minä kyllä

puhelenkin."

Yksi ainoa sana, illallinen, oli jäähdyttänyt kaiken innostuksen.

Mutta kuullessaan nuo viimeiset sanat: "Syödessäni minä kyllä
puhelenkin", ei nuori kuningatarkaan voinut uskoa muuta kuin että
noin suuren rauhallisuuden takana oli hiukan sankarillisuutta.

Kuningas tahtoi epäilemättä levollisuudellaan osoittaa olevansa

järkkymätön näiden kamalien tapausten edessä.

Niin kyllä! Maria Teresian tytär saattoi uskoa, että Ludvig Hurskaan
jälkeläinen ei tällaisena hetkenä ollut riippuvainen jokapäiväisen
elämän aineellisista huolista.
Marie-Antoinette erehtyi. Kuninkaan oli nälkä, siinä kaikki.
XXVI

KUNINKAAN ILLALLINEN HEINÄKUUN 14 PÄIVÄNÄ 1789

Marie-Antoinette antoi määräyksen, ja kuninkaalle tarjottiin

illallinen pienessä pöydässä kuningattaren omassa työhuoneessa.

Mutta kävikin toisin kuin kuningatar oli odottanut. Ludvig XVI pysyi
vaiti, jotta mikään ei häiritsisi häntä aterioidessa.

Marie-Antoinetten koettaessa saada innostusta leimuamaan

kuningas ahmi ruokaa suuhunsa.

Upseerien mielestä ei tämä aterioimisen ilo sopinut Ludvig

Hurskaan jälkeläiselle; he muodostivat ryhmiä, joiden mieliala ei
ehkä ollutkaan niin kunnioittava kuin tilanne olisi vaatinut.

Kuningatar punastui; kärsimättömyyttä ilmeni hänen kaikissa

liikkeissään. Tämä hieno, ylhäismielinen, hermoherkkä luonne ei
voinut käsittää, että ruumis saa voiton sielusta. Hän lähestyi
kuningasta, tuodakseen siten pöydän luo kaikki ne, jotka siitä
loittonivat.
 "Sire", lausui hän, "eikö teillä ole mitään määräyksiä
annettavana?"

"Mitä määräyksiä?" kysyi kuningas, suu täynnä ruokaa. "Ettekö

tahdo tänä vaikeana hetkenä olla meidän Egerianamme?"

Ja näin sanoessaan hän hyökkäsi käsiksi tryffeleillä höystettyyn

pyyhyn.

"Sire", sanoi kuningatar. "Numa oli rauhaa rakastava kuningas.

Mutta tänä hetkenä ajatellaan, että me tarvitsemme sotaisen
kuninkaan, ja jos teidän majesteettinne tahtoo ottaa esikuvakseen
muinaisuuden, ei teidän sovi olla Tarquiniuksena, vaan
Romuluksena."

Kuningas hymyili niin rauhallisesti, että se melkein tuntui

autuaallisuudelta.

"Ovatko nuo herratkin sotaisia?" kysyi hän.

Ja hän kääntyi upseerien ryhmää kohti. Aterioiminen oli tehnyt

hänen katseensa kirkkaammaksi, ja toisten mielestä siitä loisti
urhoollisuus.

"Olemme, sire!" huusivat kaikki yhtaikaa. "Me emme vaadi muuta

kuin sotaa!"

"Hyvät herrat, hyvät herrat!" sanoi kuningas. "Toden totta tuotatte

minulle suurta mielihyvää todistaessanne täten, että voin tarpeen
tullen luottaa teihin, Mutta minulla on tänä hetkenä sekä neuvosto
että vatsa. Edellinen neuvoo, mitä minun tulee tehdä, jälkimäinen,
mitä teen."
 Hän purskahti nauruun ja ojensi palvelevalle upseerille ruuan
jätteitä täynnä olevan lautasen, ottaakseen puhtaan. Hämmästyksen
ja nyreyden mutinaa kuului tästä aatelisjoukosta, joka olisi ollut
valmis vuodattamaan verensä kuninkaan viittauksesta.

Kuningatar kääntyi poispäin ja polki jalkaa. Lambescqin ruhtinas

astui hänen luokseen.

"Katsokaahan, madame", sanoi hän; "hänen majesteettinsa

ajattelee epäilemättä samoin kuin minäkin, että parasta on odottaa.
Se on varovaisuutta, ja vaikka minussa ei sitä ole, niin varovaisuus
on tällaisina aikoina välttämätön ominaisuus."

"Niin kyllä, se on välttämätön ominaisuus", lausui kuningatar

purren huultansa.

Ja peräti murheellisena hän meni nojautumaan lieden reunaa

vasten, katse suunnattuna yöhön, sielu epätoivon valtaamana.

Kuninkaan ja kuningattaren erilaisen mielialan huomasi jokainen.

Kuningatar saattoi vaivoin pidättää kyyneleitään. Kuningas söi
hyvällä ruokahalulla, joka aina on ollut Bourbon-suvun jäsenillä.

Vähitellen alkoi sali tyhjentyä. Ryhmät supistuivat niinkuin

päivänpaisteessa lumi sulaa puistoissa ja hangen sijasta näkyy siellä
täällä musta, kasvuton maa.

Kun kuningatar näki tämän sotaisen ryhmän haihtuvan, johon hän

oli täydellisesti luottanut, oli hän tuntevinaan koko mahtinsa
katoavan, kuten muinoin Herran henkäisyn edessä hupenivat
assyrialaisten ja amalekilaisten armeijat, jotka yö tai meri ainiaaksi
nieli kadoksiin.
 Hän heräsi tästä herpaantumisesta kuullessaan kreivitär Julesin
lempeän äänen, kun tämä lähestyi häntä kälynsä Diane de Polignacin
kanssa.

Tämän äänen kuuluessa palasi häipynyt tulevaisuus, suloinen

tulevaisuus, kukkineen ja palmuineen ylpeän naisen sydämeen.
Luotettava ja todella uskollinen ystävätär oli kallisarvoisempi kuin
kymmenen kuningaskuntaa.

"Oh, sinä, sinä", lausui hän sulkien kreivitär Julesin syliinsä,

"minulle jää siis kuitenkin yksi ystävä."

Ja kauan pidätetyt kyyneleet alkoivat valua hänen silmistään,

virtasivat pitkin poskia ja kostuttivat hänen poveaan. Mutta nämä
kyyneleet eivät olleet katkeria, vaan suloisia; ne eivät ahdistaneet,
vaan kohottivat rintaa.

Hetkisen vallitsi hiljaisuus, jollaikaa kuningatar painoi kreivittären

rintaansa vasten.

Herttuatar pidellen kälyään kädestä katkaisi vaitiolon.

"Madame", sanoi hän niin aralla äänellä, että tuntui kuin häntä
olisi hävettänyt lausua ajatuksiaan, "en usko hänen majesteettinsa
hylkivän ehdotusta, jonka aion tehdä."

"Mitä ehdotusta?" kysyi kuningatar; "puhukaa, herttuatar,

puhukaa."

Ja valmistautuessaan kuuntelemaan herttuatarta kuningatar

nojautui suosikkinsa kreivittären olkapäätä vasten.
 "Madame", jatkoi herttuatar, "ajattelemani ehdotuksen on tehnyt
henkilö, jonka pätevyyttä teidän majesteettinne pitää arvossa: hänen
kuninkaallinen korkeutensa madame Adélaïde, kuninkaan täti. Olot
ovat vaikeat. Ihmiset ovat liioitelleet suosiota, joka meidän
suvullamme on teidän majesteettinne silmissä. Panettelu tahraa sitä
jaloa ystävyyttä, jota te olette suvainnut osoittaa meille palkkioksi
kunnioittavimmasta uskollisuudestamme."

"Mutta, herttuatar", virkkoi kuningatar alkaen hiukan kummeksua,

"enkö mielestänne ole ollut kylliksi urhoollinen? Enkö ole rohkeasti
puolustanut ystävyysliittojani yleistä mielipidettä, hovia, kansaa,
kuningasta vastaan?"

"Päinvastoin, madame. Teidän majesteettinne on niin ylevästi

puolustanut ystäviään, että olette tarjonnut oman rintanne ottamaan
vastaan kaikki iskut. Kun nyt vaara on suuri, jopa peloittavakin,
olisivat nämä samat kuningattaren puolustamat ystävät raukkamaisia
ja huonoja alamaisia, elleivät tekisi kuningattarelle samaa
palvelusta."

"Se on hyvin, se on kauniisti sanottu!" virkkoi Marie-Antoinette

syleillen innoissaan kreivitärtä, jota hän kaiken aikaa oli painanut
poveaan vasten, toisella kädellään puristaen rouva de Polignacin
kättä.

Mutta molemmat kalpenivat sen sijaan että olisivat ylpeinä

kohottaneet päänsä saadessaan osakseen hallitsijattarensa syleilyn.

Rouva Jules de Polignac koetti irroittautua kuningattaren syleilystä,

mutta tämä painoi hänet vain rintaansa vasten.
 "Mutta", sopersi rouva Diane de Polignac, "teidän majesteettinne
ei kai oikein ymmärrä, mitä meillä on kunnia ilmoittaa torjuaksemme
ne iskut, jotka uhkaavat valtaistuinta, kuningattaren persoonaa, ehkä
juuri sen ystävyyden vuoksi, jota olemme saaneet nauttia. On
olemassa tuskaa tuottava keino, sydämillemme raskas uhraus, mutta
meidän on siihen alistuttava, sillä välttämättömyys vaatii sitä."

Nämä sanat kuullessaan oli kuningattaren vuoro kalveta, sillä hän

tunsi, että voimakkaan ja uskollisen ystävyyden sijasta ilmenikin
pelko tämän esipuheen ja tämän arkuuden takaa.

"Puhukaa suoraan", sanoi hän. "Sanokaa, herttuatar, mitä

tarkoitatte tuolla uhrauksella?"

"Uhraus koskee yksinomaan meitä", vastasi tämä. "Jumala tietää,

miksi meitä Ranskassa vihataan. Kun erkaannumme valtaistuimen
luota, saa se entisen loistonsa, näette jälleen palaavan kansan
rakkauden, joka meidän läsnäolomme johdosta on joko sammunut
tai häiriintynyt."

"Aiotteko poistua?" huudahti kuningatar kiihkeästi. "Kuka sen on

sanonut? Kuka sitä on vaatinut?"

Ja hän lykkäsi hellästi hänet hiukan loitommalle kädellään ja katsoi

hätääntyneenä kreivitär Julesiin, joka painoi päänsä kumaraan.

"En minä", sanoi kreivitär Jules. "Minä en tahdo muuta kuin jäädä
tänne."

Mutta hän sanoi sen sellaisella äänellä kuin olisi tahtonut lausua:
Käskekää minun lähteä, madame ja minä lähden.
 Oi, pyhä ystävyys, pyhä side, joka voi liittää kuningattaren ja
alamaisen eroamattomasti toisiinsa! Oi pyhä ystävyys, joka on
sankarillisempi kuin rakkaus ja kunnianhimo, nuo kaksi
ihmissydämen jaloa tautia! Kuningatar kaasi kumoon alttarin, jonka
hän sinulle oli sydämeensä rakentanut. Hänen ei tarvinnut muuta
kuin luoda yksi ainoa katse nähdäkseen sen, mitä hän kymmeneen
vuoteen ei ollut huomannut: kylmyyttä ja omanvoitonpyyntöä;
ovathan ne puolustettavissa, ovat ehkä oikeutettuja,
anteeksiannettavia, mutta voiko tätä menettelyä puolustaa, pitää
oikeutettuna, antaa anteeksi se, joka vielä rakastaa, kun toinen jo on
lakannut rakastamasta?

Marie-Antoinette kosti tämän tuntemansa tuskan luomalla vain

jääkylmän katseen ystävättäreensä.

"Vai tämä on teidän mielipiteenne, herttuatar Diane!" sanoi hän

painaen kuumeisen kätensä rintaansa vasten.

"Valitettavasti en itse ole tätä määrännyt", vastasi Diane, "ei oma

tahtoni ole tähän pakoittanut, vaan kohtalo."

"Niin, kyllä, herttuatar", sanoi Marie-Antoinette,

Ja hän kääntyi kreivitär Julesin puoleen lausuen:

"Ja mitä te, kreivitär, sanotte?"

Kreivitär vastasi vuodattamalla omantunnon soimauksen

synnyttämän polttavan kyyneleen; hän oli täysin herpaantunut.

"Hyvä on", sanoi kuningatar, "hyvä on. Suloista on nähdä, kuinka

paljon saan rakkautta osakseni. Kiitos, kreivitär. Olette täällä
vaarassa, tämän rahvaan raivo ei tunne mitään rajoja, olette
oikeassa, ja minä vain olen ollut mieletön. Tahdotte jäädä,
uhrautuvaisuutenne pakottaa teitä siihen, mutta minä en voi ottaa
vastaan tätä uhrautuvaisuutta."

Kreivitär loi kauniit silmänsä kuningattareen. Mutta kuningatar ei

lukenut niistä ystävän uhrautumista, vaan naisellista heikkoutta.

"Te siis, herttuatar, olette päättänyt lähteä?" jatkoi kuningatar.

Ja hän korosti erikoisesti sanaa "te."

"Niin olen, teidän majesteettinne."

"Ehkä jollekin maatilallenne… kauas… hyvin kauas…"

"Madame, erotessani teistä tuottaa viisikymmentä penikulmaa

yhtä paljon tuskaa kuin sataviisikymmentäkin."

"Lähdette siis ulkomaille?"

"Niin kyllä, madame."

Huokaus vihloi kuningattaren sydäntä, mutta ei päässyt hänen

huuliltaan.

"Ja minne lähdette?"

"Reinin varrelle, madame."

"Hyvä. Puhuttehan saksaa, kreivitär", sanoi kuningatar

sanomattoman surullisesti, "sillä minähän sitä olen teille opettanut.
Kuningattarenne ystävyys on siis ainakin tässä suhteessa
hyödyttänyt teitä, ja siitä olen onnellinen."
 Hän kääntyi sitten kreivitär Julesin puoleen sanoen:

"En tahdo erottaa teitä. Tahdotte jäädä ja annan täyden arvon

teidän aikomuksellenne. Mutta minä pelkään teidän puolestanne,
minä tahdon teidän lähtevän, minä käsken tiedän lähteä!"

Ja tällä kohtaa hän vaikeni, — kaikista urhoollisista

ponnistuksistaan huolimatta hän ei olisi jaksanut mielenliikutustaan
hillitä, ellei kuningas, joka ei ollut ottanut osaa tähän keskusteluun,
olisi alkanut puhua.

Hänen majesteettinsa oli ennättänyt jälkiruokaan.

"Madame", virkkoi kuningas, "täällä on muita. Olkaa varovainen."

"Mutta, sire", huudahti kuningatar syrjäyttäen kaikki muut tunteet

kuninkaallisen arvokkuutensa tieltä, "ensinhän teidän on annettava
määräyksiä. Näettehän, täällä ei ole enää muita kuin kolme henkilöä,
mutta juuri niiden kanssa olette tekemisissä: herrat de Lambescq, de
Bezenval ja de Broglie. Antakaa määräykset!"

Kuningas kohotti epäröiden katseensa.

"Mitä te, herra de Broglie, ajattelette tästä kaikesta?" kysyi hän.

"Sire", vastasi vanha marski, "jos poistatte armeijan pariisilaisten

näkyvistä, niin sanotaan, että pariisilaiset ovat sen voittaneet. Jos
pidätte sen näkyvissä, täytyy armeijan voittaa heidät."

"Hyvin sanottu!" lausui kuningas, puristaen marskin kättä.

"Hyvin sanottu!" yhtyi herra de Bezenval.

Lambescqin ruhtinas yksinään pudisti päätänsä.

 "Mitä siis on tehtävä?" kysyi kuningas.

"Komentakaa: eteenpäin!" sanoi vanha marski.

"Niin… eteenpäin!" huudahti kuningatar.

"Koska siis tahdotte: eteenpäin!" sanoi kuningas.

Tänä hetkenä ojennettiin kuningattarelle kirjelippu, jossa oli

seuraavat sanat: "Taivaan nimessä, madame, älkää hätäilkö! Odotan
pääseväni teidän majesteettinne puheille."

"Hänen käsialaansa!" jupisi kuningatar.

Sitten hän kääntyi kirjeentuojan puoleen sanoen:

"Onko kreivi de Charny huoneessani?" sanoi hän.

"Hän saapui perin tomuisena ja luulenpa verisenäkin", vastasi

uskottu.

"Odottakaa hetkinen, hyvät herrat", sanoi kuningatar de

Bezenvalille ja de Broglielle, "odottakaa minua täällä; palaan kohta."

Ja hän riensi omaan huoneeseensa. Kuningas ei ollut

liikauttanutkaan päätänsä.
XXVII

OLIVIER DE CHARNY

Kun kuningatar tuli omaan huoneeseensa, tapasi hän siellä

henkilön, joka oli kirjeen lähettänyt.

Hän oli kolmenkymmenenviiden ikäinen kookasvartaloinen mies,

jonka kasvot kuvastivat voimaa ja päättäväisyyttä. Harmaansinisten
silmien katse oli terävä kuin kotkan, nenä oli suora ja leuka hyvin
ulkoneva. Tämä kaikki teki hänet sotilaallisen näköiseksi, mitä vielä
lisäsi se ryhti, jolla hän kantoi henkikaartin upseerin univormua.

Hänen kätensä vapisivat rikkirevittyjen hihojen ja tahraantuneiden

kalvosimien alla. Miekka oli käyristynyt eikä oikein mennyt huotraan.

Kuningattaren tullessa tämä henkilö mitteli lattiaa kiivain askelin

tuhanten kuumeisten ajatusten vallassa. Marie-Antoinette astui
suoraan häntä kohden.

"Herra de Charny!" huudahti hän. "Herra de Charny, te täällä!"

Ja nähdessään puhuttelemansa henkilön kumartavan

hovisääntöjen mukaan syvään hän viittasi kamarineitoansa
poistumaan ja sulkemaan oven.

Kuningatar odotti siksi, kunnes ovi oli mennyt kiinni, ja huudahti

tarttuen voimakkaasti de Charnyn käteen:

"Kreivi, miksi olette täällä?"

"Siksi, että pidin velvollisuutenani saapua, madame", vastasi kreivi.

"Ei, teidän velvollisuutenne oli paeta Versaillesista, tehdä se, mistä

olimme sopineet, totella minua, menetellä samoin kuin kaikki
ystävänikin, jotka pelkäävät kohtaloani. Teidän velvollisuutenne oli
olla uhraamatta mitään minun hyväkseni, velvollisuutenne oli poistua
luotani."

"Poistua luotanne!" virkahti toinen.

"Niin, paeta minua."

"Paeta teitä! Ja kuka siis pakenee teitä?"

"Ne, jotka ovat järkeviä."

"Pidän itseäni varsin järkevänä, madame, ja siksi olen tullut

Versaillesiin."

"Ja mistä tulette?"

"Pariisista."

"Kapinoivasta Pariisista?"

"Kuohuvasta, hurjasta, verisestä Pariisista."

 Kuningatar peitti molemmin käsin kasvonsa.

"Oi", sanoi hän, "ei siis ainoakaan, ette edes te saavu tuomaan
minulle hyviä uutisia."

"Madame, tällaisina aikoina älkää viestintuojilta pyytäkö muuta

kuin yhtä seikkaa: totuutta."

"Ja sitäkö tulette minulle tuomaan?"

"Nyt samoin kuin aina ennenkin?"

"Olette kunnollinen ystävä, urhoollinen mies."

"Olen uskollinen alamainen, madame, siinä kaikki."

"Ei enää sanaakaan siitä, älkää sanoko minulle mitään. Saavutte

juuri hetkenä, jolloin sydämeni on murtumaisillaan. Ystäväni vasta
tänään heittävät eteeni totuuden, jonka te aina olette sanonut.
Kreivi, tätä totuutta ei enää voitu minulta salata. Se näkyi kaikkialla,
punahohteisella taivaalla, synkästi kohisevassa ilmassa, hovinaisten
kasvoilla, jotka ovat vakavia ja kalpeita. Ei, ei herra kreivi, ensi
kertaa elämässänne älkää sanoko minulle totuutta."

Kreivi katsoi vuorostaan kuningattareen.

"Niin, niin", jatkoi kuningatar, "te joka tunsitte minut urhoolliseksi,

hämmästytte, eikö niin? Hämmästyksenne ei vielä ole täydellinen."

Kreivi de Charny teki vasten tahtoaan kysyvän liikkeen.

"Kyllä kohta sen huomaatte", sanoi kuningatar hermostuneesti

hymyillen.
 "Teidän majesteettinne siis kärsii?" kysyi kreivi.

"En, en! Tulkaa istumaan tänne viereeni, eikä enää sanaakaan

tuosta kamalasta politiikasta… Koettakaa saada minut se
unohtamaan."

Kreivi totteli alakuloisesti hymyillen. Marie-Antoinette laski kätensä

hänen otsalleen.

"Otsanne on kuuma", sanoi hän.

"Niin on, päässäni on kokonainen tulivuori."

"Kätenne on kylmä."

Ja hän puristi kreivin kättä molempien käsiensä väliin.

"Kuoleman kylmyys on koskenut sydämeeni", sanoi kreivi.

"Olivier-parka! Olinhan sanonut teille, unohtakaamme. En ole enää

kuningatar, en ole enää uhattu, en ole enää vihattu. Ei, en ole enää
kuningatar. Olen nainen, siinä kaikki. Maailmankaikkeus, mitä se
merkitsee minulle? Minulle riittää rakastava sydän."

Kreivi laskeutui polvilleen ja suuteli kuningattaren jalkoja samalla

hartaudella, jota egyptiläiset osoittivat Isis jumalattarelle.

"Oi, kreivi, ainoa ystäväni", huoahti kuningatar koettaen nousta.

"Tiedättekö, mitä herttuatar Diane tekee?"

"Muuttaa maasta pois", vastasi Charny arkailematta.

"Te aavistitte sen", huudahti Marie-Antoinette. "Te aavistitte sen!

Sellaista saattoi siis aavistaa?"
 "Hyvä Jumala, saattoi kyllä", vastasi kreivi. "Tänä hetkenä voi
aavistaa mitä tahansa."

"Mutta te ja omaisenne", huudahti kuningatar, "miksi te ette

muuta maasta pois, koska se on niin helppoa?"

"Minä en muuta sen vuoksi, että olen teidän majesteetillenne

täydellisesti uskollinen ja että olen luvannut — en teille, vaan
itselleni, — etten jätä teitä koko tämän alkavan myrskyn aikana.
Veljeni eivät muuta pois, sillä menettelyni on heille esimerkkinä, ja
he sovittavat omansa sen mukaan. Rouva de Charny ei taas muuta
maasta pois, sillä uskon hänen rehellisesti rakastavan teidän
majesteettianne."

"Niin, Andréella on jalo sydän", myönsi kuningatar huomattavan

kylmäkiskoisesti.

"Sentähden hän ei lähdekään Versaillesista", vastasi de Charny.

"Saan siis aina pitää teidät luonani", jatkoi kuningatar äskeisellä

jääkylmällä äänellään, joka tuntui ilmaisevan mustasukkaisuutta ja
halveksimista.

"Teidän majesteettinne kunnioitti minua nimittämällä minut

henkikaartin luutnantiksi", sanoi kreivi de Charny; "minun paikkani
on Versaillesissa. En olisi poistunutkaan, ellei teidän majesteettinne
olisi asettanut minua johtamaan Tuilleriein kaartia. Se on
välttämätön maanpako, lausui minulle kuningatar, ja minä läksin
tuohon välttämättömään poissaoloon. Näissä asioissa ei rouva de
Charny, niinkuin teidän majesteettinne tietää, ole sanonut mitään,
koska hänen mielipidettään ei ole kysyttykään."
 "Se on totta", vastasi kuningatar samalla kylmäkiskoisella äänellä.

"Mutta tänään", jatkoi kreivi uskaliaasti, "ei paikkani ole enää

Tuillerieissa, vaan Versaillesissa. Älköön kuningattareni suuttuko, kun
olen rikkonut määräykset ja tullut tänne. Kreivitär de Charny
pelatkoon tapauksia, jos tahtoo, muuttakoon maasta pois tai olkoon
muuttamatta, minä jään kuningattareni luo… ellei kuningatar taita
miekkaani, jolloin, kun en enää saisi taistella ja kuolla puolestanne,
saisin ainakin antaa surmata itseni teidän portillanne tai pihallanne."

Nuori mies lausui nämä yksinkertaiset ja sydämestään lähteneet

sanat niin urhokkaasti ja vakuuttavasti, että kuningatar menetti
ylpeytensä, jonka taakse hän oli paennut salatakseen enemmän
inhimillisen kuin kuninkaallisen tunteen.

"Kreivi", kielsi kuningatar, "älkää milloinkaan lausuko kuolevanne

puolestani, sillä toden totta tiedän teidän tekevän sen yhtä uljaasti
kuin sen vakuutattekin."

"Päinvastoin sanon sen aina", huudahti kreivi de Charny. "Sanon

sen kaikille ja kaikkialla, sillä pelkään sen ajan koittaneen, jolloin
kaikkien hallitsijoitaan rakastavien täytyy kuolla."

"Kreivi, kreivi, miksi aavistelette noin kamalia?"

"Madame", sanoi Charny pudistaen päätänsä, "Ameriikan

vapaussodan aikana minäkin jouduin tuon vapausajatuksen
kuumeen valtaan, joka silloin tarttui yhteiskuntaluokkiin. Minäkin
tahdoin ottaa osaa orjien vapauttamiseen, niinkuin siihen aikaan
sanottiin, ja liityin vapaamuurareihin, liityin sellaiseen seuraan
yhdessä Lafayetten ja Lamethin kanssa. Tiedättekö, mikä tämän
seuran tarkoituksena oli? Kukistaa valtaistuin. Tiedättekö, mikä oli
sen tunnusmerkkinä? Kolme kirjainta L.P.D."

"Ja mitä ne kolme kirjainta merkitsevät?"

"Lilia pedibus destrue. Tallaa liljat [Bourbon-suvun tunnus. —

Suom.] jalkoihisi."

"Mitä siis teitte?"

"Vetäydyin seurasta kaikella kunnialla, mutta yhden poistuneen

sijaan ilmestyi kaksikymmentä uutta. Nykyiset tapahtumat ovat vain
alkuna siihen suureen murhenäytelmään, jota kaksikymmentä vuotta
on salassa valmisteltu, — jota johtavat miehet kuohuttavat nyt
Pariisia, hallitsevat Kaupungintalolla, valtaavat Palais-Royalin,
niinkuin ovat valloittaneet Bastiljin. Näin väen seassa entisiä veljiäni
tuosta seurasta. Älkää erehtykö, madame, nämä tapaukset eivät ole
sattuman määräämiä, vaan kaikki on valmistettu jo aikoja sitten."

"Oi, niinkö luulette, niinkö luulette, hyvä ystävä!" huudahti

kuningatar puhjeten itkemään.

"Älkää itkekö, madame, vaan ymmärtäkää asia", sanoi kreivi.

"Pitääkö minun ymmärtää, pitääkö minun ymmärtää", jatkoi Marie-
Antoinette, "minun, kuningattaren, kahdenkymmenenviiden
miljoonan kansalaisen valtiattaren, että nuo kaksikymmentäviisi
miljoonaa alamaista, joiden olisi pitänyt totella minua, nousevatkin
kapinaan ja surmaavat ystäviäni! Ei, en koskaan ymmärrä sitä."

"Teidän täytyy kuitenkin käsittää, madame, että sinä hetkenä, jona

näille tottelemaan luoduille kahdellekymmenelleviidelle miljoonalle
alamaiselle totteleminen käy raskaaksi, olette muuttunut heidän
vihollisekseen. Odottaessaan, kunnes he pystyvät teidät nielemään,
jota varten he jo hiovat hampaitaan, he nielevät ystävänne, joita
kohtaan he ovat vielä katkerampia."

"Ja ehkä teidän, filosofin, mielestä he vielä ovat oikeassakin?"

huudahti kuningatar korskeasti, silmät suurina, ja hänen sieraimensa
värisivät.

"He ovat todellakin oikeassa", sanoi kreivi hellällä ja tunteellisella

äänellään, "sillä kun ajelen pitkin bulevardia englantilaisine kauniine
hevosineni, kullalla kirjaillussa asussani ja kerallani palvelijat, joiden
puvuissa on enemmän hopeaa kuin kokonaista kolme perhettä
tarvitsisi elannokseen, kysyy kansa, juuri nuo kaksikymmentäviisi
miljoonaa nälkää näkevää ihmistä, millä kaiken sen olen ansainnut,
koska olen heidän vertaisensa."

"Te olette ansainnut sen tällä, kreivi", huudahti kuningatar tarttuen

kreivin miekankahvaan, "tällä miekalla, jota isänne heilutti sankarin
tavoin Fontenoyn taistelussa, isoisänne Steinkerquen luona, hänen
isänsä Lensin ja Rocroyn luona, esi-isänne Ivryn, Marignanon ja
Azincourtin taisteluissa. Aatelisto palvelee kansaa sotimisella,
sotureina on aatelisto verellään ansainnut kullan, joka kimaltelee sen
puvuissa, ja hopean, joka hohtaa sen palvelijain livereissä. Älkää siis,
Oliver, enää kysykö, kuinka te palvelette kansaa, te, joka
vuorostanne sankarin tavoin heilutatte tätä miekkaa, jonka isänne
ovat teille lahjoittaneet!"

"Madame, madame", sanoi kreivi päätänsä pudistaen, "älkää

puhuko niin paljon aateliston verestä. Kansankin suonissa on verta.
Menkää katsomaan, kuinka sitä virtaa Bastiljin lähellä ojissa. Menkää
lukemaan verisellä kadulla makaavat kuolleet ja tietäkää, että heidän
sydämensä ovat sykkineet yhtä jalosti kuin aatelismiehenkin tänään,
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com