Poststructuralism And International Relations

Bringing The Political Back In Jenny Edkins

download

https://ebookbell.com/product/poststructuralism-and-
international-relations-bringing-the-political-back-in-jenny-
edkins-51976330

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Overcoming Poststructuralism Rawls Kratochwil And The Structure Of

Normative Reasoning In International Relations Antony Oloughlin Auth

https://ebookbell.com/product/overcoming-poststructuralism-rawls-
kratochwil-and-the-structure-of-normative-reasoning-in-international-
relations-antony-oloughlin-auth-5379214

Bridging Complexity And Poststructuralism Insights And Implications

1st Edition Minka Woermann

https://ebookbell.com/product/bridging-complexity-and-
poststructuralism-insights-and-implications-1st-edition-minka-
woermann-5606318

Poststructuralism And Postcoloniality The Anxiety Of Theory Jane

Hiddleston

https://ebookbell.com/product/poststructuralism-and-postcoloniality-
the-anxiety-of-theory-jane-hiddleston-42735078

Poststructuralism And After Structure Subjectivity And Power David

Howarth

https://ebookbell.com/product/poststructuralism-and-after-structure-
subjectivity-and-power-david-howarth-5295430
Poststructuralism And After Structure Subjectivity And Power David R
Howarth Auth

https://ebookbell.com/product/poststructuralism-and-after-structure-
subjectivity-and-power-david-r-howarth-auth-5374682

Structuralism And Poststructuralism For Beginners Donald D Palmer

https://ebookbell.com/product/structuralism-and-poststructuralism-for-
beginners-donald-d-palmer-5185410

Critical Theory And Poststructuralism In Search Of A Context Mark

Poster

https://ebookbell.com/product/critical-theory-and-poststructuralism-
in-search-of-a-context-mark-poster-51936248

The Palgrave Handbook Of German Idealism And Poststructuralism 1st Ed

2023 Tilottama Rajan

https://ebookbell.com/product/the-palgrave-handbook-of-german-
idealism-and-poststructuralism-1st-ed-2023-tilottama-rajan-50430510

The Palgrave Handbook Of German Idealism And Poststructuralism 6th

Edition Bruno P Kremer

https://ebookbell.com/product/the-palgrave-handbook-of-german-
idealism-and-poststructuralism-6th-edition-bruno-p-kremer-55040614
 Poststructuralism
& International Relations
o
 Critical Perspectives
on World Politics
0
R. B. J. Walker, Series Editor
Poststructuralism &
International
Relations
Bringing the Political Back In
0
Jenny Edkins

LYN NE
RIENNER
PUBLISHERS

B O U L D E R
L O N D O N
Published in the United States of America by
Lynne Rienner Publishers, Inc.
1800 30th Street, Boulder, Colorado 80301
www.rienner.com

and in the United Kingdom by

Lynne Rienner Publishers, Inc.

3 Henrietta Street, Covent Garden, London WC2E 8LU

© 1999 by Lynne Rienner Publishers, Inc. All rights reserved

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

Edkins, Jenny.
Poststructuralism and international relations : bringing the
political back in / Jenny Edkins.
p. cm. — (Critical perspectives on world politics)
Includes bibliographical references.
ISBN 978-1-55587-845-0 (he : alk. paper)
1. International relations—Political aspects. 2. International
relations—Philosophy. I. Title. II. Series.
JZ1251.P35 1999
327.l'Ol—dc21 99-21481
CIP

British Cataloguing in Publication Data

A Cataloguing in Publication record for this book
is available from the British Library.

Printed and bound in the United States of America

The paper used in this publication meets the requirements

® of the American National Standard for Permanence of
Paper for Printed Library Materials Z39.48-1992.
For David
 Contents

List of Tables and Figures ix

Preface xi

1 Politics, Subjectivity, and Depoliticization 1

2 Decentering the Subject 21

3 Foucault's Docile Bodies 41

4 Derrida and the Force of Law 65

5 The Lacanian Subject 87

6 Ideology and Reality in Zizek 107

7 The Political and Repoliticization 125

Selected Bibliography 147

Index 155
About the Book 163

vii
 Tables and Figures

Tables

2.1 Freud's First Topography 27

2.2 Freud's Second Topography 27
6.1 Marxist and Lacanian Approaches 117

Figures

5.1 Saussure's Diagram 93

5.2 Lacan's Graph I 93
5.3 Lacan's Graph II 95
5.4 Lacan's Graph III 96
5.5 Lacan's Completed Graph 97

ix
 Preface

In many areas of social and political theory, the political is being rethought
in and through poststructuralist, deconstructivist, feminist, postcolonial,
and psychoanalytic thought. In international relations the value of this se-
ries of approaches to questions of the political remains widely contested.
This book aims both to introduce the interested reader to some of the writ-
ings that form the basis for this rethinking and to indicate how it is not
only relevant but central to an analysis of politics and the political.
The rethinking of the political that is taking place in contemporary
theory (and that has indeed been taking place for some time) involves an
unsettling of the view of the "subject" of politics. At one time the politi-
cal subject was assumed to be the sovereign individual, preexisting politics
itself. This concept of the subject has been decentered and the notions of
existence and temporality on which it was founded problematized. The un-
settling of the subject (of theory as well as of politics) has taken place in
parallel with a freeing of the colonized subject, albeit still within a post-
colonial world, and a reexamination of boundaries of various kinds con-
structed to keep subjects in their place.
The challenge to international relations comes not only from a re-
alignment and reexamination of subjectivity that leads to a rearticulation
of fundamental political questions but also from a reassessment of "the po-
litical" itself. If the unsettled subject can no longer be seen simply as
friend or enemy, what is "the political" about? If the boundary between the
international and the domestic is insecure in more than the traditional
sense, can we still draw the line between politics within and anarchy with-
out? Or is the political moment over once the frontier is in place? As we
shall see in Chapter 1, a reassessment of what we might mean by these
terms leads a number of writers to make a distinction between "politics"
and "the political." It also leads to an analysis that acknowledges the impor-
tance of questions of language, discourse, and ideology to a consideration of

xi
xii PREFACE

the political. Much of what w e call "politics" is in many senses "depoliti-

c i z e d " or technologized: the room for real political change has been dis-
placed by a technology of expertise or the rule of bureaucracy.
This book provides an introduction to the work of Jacques Derrida,
Michel Foucault, Jacques Lacan, and Slavoj Z i z e k , among others. These
writers provide the tools for the rearticulation of the question of the polit-
ical. They do this, first, by indicating how what we call "politics" has be-
come depoliticized and technologized and, second, by providing some pre-
liminary notions about what a rethinking of the political or a renegotiation
of the boundaries of politics might look like.
In the discipline of international relations, poststructuralist writers
continue to be grouped together and their work represented as either apo-
litical or disengaged. That representation extends to scholars who draw on
poststructuralist or psychoanalytic work but locate themselves as dissi-
dents within the disciplines of politics and international relations, as well
as to those who draw on a feminist starting point, and it is in part a strat-
egy of marginalization. For its critics, "postmodernism" and its exponents
either are irresponsibly pluralistic and lacking in standpoint or their work
is so unrelated to what we call "the real world" as to be devoid of any use-
ful application. This book demonstrates that, on the contrary, it is precisely
in these writings that we find the possibility of "the political" once again
being examined and a series of ways of analyzing and contesting the de-
politicization or technologization inherent in "politics" explored.

* * *

I would like to thank colleagues within and beyond the discipline of

international relations for help and support at different times and my stu-
dents, graduate and undergraduate, for their engagement with and enjoy-
ment of the ideas presented here. The A b e r y s t w y t h Post-International
Group provided inspiration and companionship in the early stages of this
project, as did discussions following the British International Studies As-
sociation conference in York and at the Sovereignty and Subjectivity Con-
ference in Aberystwyth. Particular thanks go to John Edkins, Véronique
Pin-Fat, and Steve Smith. I am grateful to the Leverhulme Trust and the
Economic and Social Research Council of the U K for awards that made
the research for the book possible. I have a hidden debt to St. Anne's Col-
lege, Oxford, through whose intransigence I escaped an early depoliticiza-
tion, and a more obvious one to Stuart Hall, whose inspired teaching at the
Open University continues to motivate and inform my work.

Jenny Edkins
 1
Politics, Subjectivity, and
Depoliticization

This chapter sets out the basic framework within which the claim of the
book is situated: the claim that in the writings of poststructuralists, decon-
structivists, and psychoanalytic thinkers we find tools that enable us to an-
alyze the political and bring it back into the study of the international. In
order to make it clear what I am arguing here, it is necessary first to ex-
amine what is meant by notions such as "politics" and "depoliticization"
and how they relate to my subsequent analysis of the writings of Foucault,
Derrida, Lacan, and Zizek on subjectivity and ideology.
I begin by exploring in a very preliminary way the distinction between
"politics" and "the political," terms I use throughout the book. This sepa-
ration has been discussed by a number of writers—Ernesto Laclau,
Philippe Lacoue-Labarthe, Claude Lefort, and Jean-Luc Nancy among
them. 1 Michael Dillon has made use of the same differentiation in his
reading of Martin Heidegger in relation to security in international poli-
tics.2 I do not go into the complexities of the surrounding disputes about
the political and politics in modernity; there is a growing debate on these
issues elsewhere. 3 My aim is simply to clarify how I use the terms. The
distinction between "politics" and "the political" can be linked with Max
Weber's work on politics and bureaucracy.4 I contend that following
Zizek's work, this differentiation can be related to notions of subjectivity,
and I show how "the political" implicates and produces subjectivity.5
Ironically, what we call "politics" is an area of activity that in mod-
ern Western society is "depoliticized" or "technologized." These two terms
are more or less synonymous (as far as my usage here goes), but the latter
is perhaps more useful as a term because of the sense it conveys that what
is going on is something positive. We are not talking about an absence of
the political through some sort of lapse or mistake but an express operation
of depoliticization or technologization: a reduction to calculability. In this
context ideology is the move that conceals the depoliticization of politics

1
2 POSTSTRUCTURALISM AND INTERNATIONAL RELATIONS

and hides the possibility—the risks—of "the political." Technologization

has its dangers, too, and one of the fields where its perils can be seen is in-
ternational politics. As examples, I examine briefly the technologization of
famine relief and the notion of securitization as a form of extreme de-
politicization. In the final section of this chapter, I outline how the authors
whose work I discuss later in the book see processes of technologization
and depoliticization.

POLITICS AND THE POLITICAL

The distinction I employ here between "politics" and "the political" is sim-
ilar to that between what is sometimes called a "narrow" meaning of the
political and a broader one. In the narrow sense, the political is taken to be
that sphere of social life commonly called "politics": elections, political
parties, the doings of governments and parliaments, the state apparatus,
and in the case of "international politics," treaties, international agree-
ments, diplomacy, wars, institutions of which states are members (such as
the United Nations), and the actions of statesmen and -women. As James
Donald and Stuart Hall point out, what gets to be counted as politics in this
narrow form is not in any sense given. It is the result of contestation. It is
ideological, contingent on a particular organization of the social order, not
natural.6 Donald and Hall refer to the struggle in the 1970s and 1980s by
the women's movement to extend the range of politics to include, for ex-
ample, relations of power within the home or between men and women
more broadly. "The personal is political" was their slogan. A similar ex-
tension of international politics has been advocated by Cynthia Enloe, this
time with the phrase "the personal is international." 7 In other words, the
question of what gets to count as "politics" (in the narrow sense) is part
of "the political" (in the broader sense): It is a political process. Or in Fred
Dallmayr's words, "Whereas politics in the narrower sense revolves
around day-to-day decision making and ideological partisanship . . . "the
political" refers to the frame of reference within which actions, events, and
other phenomena acquire political status in the first place."8
In the broader sense, then, "the political" has to do with the establish-
ment of that very social order which sets out a particular, historically spe-
cific account of what counts as politics and defines other areas of social
life as not politics. For Claude Lefort, the political is concerned with the
"constitution of the social space, of the form of society."9 It is central to
this process that the act of constitution is immediately concealed or hid-
den: Hence, "the political is . . . revealed, not in what we call political ac-
tivity, but in the double movement whereby the mode of institution of so-
ciety appears and is obscured."10
 POLITICS, SUBJECTIVITY, AND DEPOLITICIZATION 3

How does this relate to the link that is generally made between
"power" and the political? Following Lefort again, "the phenomenon of
power lies at the centre of political analysis," but this is not because rela-
tions of power should be seen as autonomous and automatically defining
"politics." Rather, it is because "the existence of a power capable of ob-
taining generalised obedience and allegiance implies a certain type of so-
cial division and articulation, as well as a certain type of representation
. . . concerning the legitimacy of the social order."11 In other words, what is
important about power is that it establishes a social order and a corre-
sponding form of legitimacy. Power, for Lefort, does not "exist" in any sort
of naked form, before legitimation: Rather, the ideological processes of le-
gitimation produce certain representations of power. For a political analy-
sis, in the broadest sense, what needs to be called into question are the con-
ditions of possibility that produced or made conceivable this particular
representation of power. The question is, "What change in the principles of
legitimacy, what reshaping of the system of beliefs, in the way of appre-
hending reality, enabled such a representation of power to emerge?"12
In any formation of a new state, there are clearly events that would be
described as part of "politics" in the narrow sense of the word that are nev-
ertheless significant. But these maneuvers taking place in "politics" do not
provide an account in themselves of how one social form rather than an-
other emerges from a period of contestation and struggle. To achieve an
understanding of the latter, we need a "political" analysis that examines
mutations of the social or symbolic order and how a new model of society
is created. In the case of the move to totalitarianism in the USSR, for ex-
ample, Lefort argues that key to the whole process is that at the level of
fantasy "what is being created is the model of a society which seems to in-
stitute itself without divisions, which seems to have mastery of its own or-
ganization, a society in which each part seems to be related to every other
and imbued by one and the same project of building socialism."13 In other
words, what is significant in the examination of totalitarianism is how a
new symbolic ideal of society, with forms of legitimation, was instituted,
and how this model works as fantasy. An analysis of "the political" in the
broader sense would involve an account of how such models of the social
are articulated and how they work.
Zizek summarizes the distinction made by Lefort and Laclau as one

between "politics" as a separate social complex, a positively determined

sub-system of social relations in interaction with other sub-systems
(economy, forms of culture . . . ) and the "Political" [le politique] as the
moment of openness, of undecidability, when the very structuring princi-
ple of society, the fundamental form of social pact, is called into ques-
tion—in short, the moment of global crisis overcome by the act of found-
ing a "new harmony."14
4 POSTSTRUCTURALISM AND INTERNATIONAL RELATIONS

Once it is decided (by wars, revolutions, and the like) that legitimate au-
thority resides, for example, with a particular state form, what follows is
the bureaucratic technique of governance elaborated through recognized
expertise and endorsed in the continuance of the state form through the
regular, ritual replacement of the placeholders of authority, whether by
elections in a democracy or through the rules of succession in a monarchy
or dictatorship. As Max Weber has argued, bureaucracy succeeds because
of its technical efficiency, and once in place it is difficult to remove.15 It
replaces the need for political decisions: Actions can be determined on
purely technical grounds.
Weber distinguishes between legal rational authority and traditional
authority on the one hand, both of which operate according to rules and
norms, and charismatic authority on the other. It is the latter that is the
province of the political leader, one who takes "politics as a vocation."
Weber's contrast between the work of the political leader and that of the
bureaucrat or civil servant has many parallels with the distinction between
"politics" and "the political" that I am making here. He defines politics as
any kind of independent leadership in action, or, more particularly, "the
leadership of a political association."16 The latter is a relation of domina-
tion supported by the legitimate (that is, accepted as legitimate) use of
force or violence: The means peculiar to the "political" is the use of phys-
ical force. In the modern world, the political association is the state, and
politics by Weber's definition becomes "striving to share power or striving
to influence the distribution of power, either among states or among
groups within a state."17 The political leader has to take responsibility for
decisions in a way that the civil servant or administrator does not, and this
involves "impossible" choices. 18 Unlike legal rational or traditional au-
thority, political leadership as charismatic authority involves an ethics that
cannot be simply an ethic of ultimate ends or an ethic of responsibility but
a fusion of the two. It is in one sense an ethic of decision: Once the deci-
sion has been taken, there is no other response than that of the person or
subject produced in that process: "Here I stand; I can do no other."19 Po-
litical leadership, "politics as a vocation," or charismatic authority would
be what I have called here "the political"; the bureaucracy attendant on
legal rational authority, in contrast, would be "politics." Weber points out
how charismatic authority cannot persist, becoming routinized, or, in our
terms, depoliticized:

In its pure form charismatic authority has a character specifically foreign

to everyday routine structures. . . . Indeed, in its pure form, charismatic
authority may be said to exist only in the process of originating. It cannot
remain stable, but becomes either traditionalized or rationalized, or a
combination of both. 20
 POLITICS, SUBJECTIVITY, AND DEPOLITICIZATION 5

The legal rational authority upon which modern bureaucracy depends

has no legitimacy beyond the legal system upon which the state's existence
relies; the establishment of the legal system itself can claim no transcendent
foundation. However, this foundation is provided by myth or ideology. As
both Derrida and Zizek point out, once the state is in place, the violence
that is involved in its foundation as a particular, historic form is forgotten;
the state retroactively constitutes the basis for its own authority. What takes
place thereafter, within the state apparatus, is not "the political," but a tech-
nology of governance. Ironically, this technology is what we call "politics."
It claims to be following the law and legal rational systems of authority; its
legitimacy and efficacy are assured only as long as the tenuousness of its
claim to sovereign power remains hidden and unchallenged.
As feminists in particular have reminded us,21 the political is not lim-
ited to the grand moments of openness or undecidability that arise in be-
tween established social systems, where the whole system of legitimacy
previously in place has been effectively challenged and a new one not yet
installed. It also arises in the undecidability that is found in every moment
of decision, since such moments, as Derrida argues, are not guaranteed by
law, technology, or custom.22 They occur when an act takes place that both
reinstates and follows the law. The act of decision is a matter of a specific
historical moment; it cannot be justified by an appeal to a general law.
Each such act both applies and institutes the law. Once the act, or moment
of decision, is past, it disappears: Even the fact that it has taken place can-
not be confirmed. The law appears retrospectively merely to have been
followed. The political comprises in this sense an interminable process of
decisioning, of traversing the undecidable, of faithfulness to what Derrida
calls the "double contradictory imperative."23
In Laclau's terminology, this moment is the "moment of antag-
onism." 24 Laclau contrasts social forms, whose origin is concealed (and of
which "politics" would be one) with "the political": "The social world pre-
sents itself to us, primarily, as a sedimented ensemble of social practices
accepted at face value, without questioning the founding acts of their in-
stitution." 25 For Laclau, however, the social world is not closed or com-
plete but structured around a lack. Social order is characterized by antag-
onisms that bring to light both the contingency of the institutionalized
frameworks of society within which everyday social practice takes place
and the existence of other possible resolutions. In the "moment of antag-
onism," what happens is that "the undecidable nature of the alternatives
and their resolution through power relations becomes fully visible."26 It is
this moment that constitutes "the political." The political itself is consti-
tutive of social order—it is through the political that new social practices are in-
stituted. Furthermore, the political, being a radical departure from sedimented
6 POSTSTRUCrURALISM AND INTERNATIONAL RELATIONS

practices, "cannot appeal to anything in the social order that would oper-
ate as its ground: . . . [It] can only have its foundation in itself." 27

SOVEREIGN POLITICS

In Western modernity what we call "politics" is a very specific notion, lo-

cated within the conceptions of sovereignty: It entails a sovereign political
order and a sovereign, autonomous subject. 28 Foucault has argued that
"what we need . . . is a political philosophy that isn't erected around the
problem of sovereignty."29 But the problem is not just that of sovereignty
or a sovereign politics. In his critique of Foucault, Barry Hindess points to
the need for a rethinking of "politics"; he notes that "it is not the problem
of sovereignty that we (another fictional community) need to free our-
selves from, but also the problem of political community. In effect, this
means finding a way to think about politics in the absence of its defining,
constitutive fiction." 30
Poststructuralist thought, in its move from "politics" to "the political,"
attempts to provide the tools for this rethinking. In Zizek's work on ideol-
ogy, we have in particular an explicit focus on what Hindess calls for, that
is, "a more general investigation of the role of fictional communities in the
social and political thinking of western societies."
The approach of contemporary thinkers such as Foucault, Derrida,
Lacan, and Zizek is helpful here for two reasons. First, it does not see sub-
jectivity and the social order as separable or separate in the first place. Hin-
dess laments the way attention has been paid to the constitution of the
subject at the expense of understandings of community. But in a poststruc-
turalist view the constitution of the subject entails and is inextricably linked
with the constitution of a particular social or symbolic order. Neither one
is prior to the other; indeed, notions of priority and separation are them-
selves bound up with particular modern conceptions of a sovereign subjec-
tivity. Hindess accepts what he sees as Foucault's claim concerning "the
productivity of power in the formation of human attributes and capaci-
ties." 31 But is there a preexisting, nonsocial, human subject whose attri-
butes and capacities remain as yet unformed? Is it not the very existence of
the subject as such that power relations constitute?32 For Zizek, at least, as
we shall see, the formation of subjectivity implicates the social, whether or
not social existence is "organized" around principles such as sovereignty.
Second, for these thinkers there is not, as in some sense there appears
to be for Hindess, a "real" community to be found somewhere (behind, un-
derneath, beyond) the "fictional" communities that underpin political
thought. Zizek, for example, believes what we call "social reality" has the
status of a fiction but is no less real for all that. Moreover, there is nothing
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 — Älä anna itseäsi narrata, alkoi isäntä uudestaan. Sosialisti vie
sun elämäsi aivan männikköön.

— Nyt se männikössä on, tuhahti Masa.

— Hääh?

— Nyt se männikössä on, sanoi Masa kovemmin ja heittäytyi

selälleen heinäin päälle.

— Hoo — sai isäntä vain sanotuksi ja jäi pitkästi katsomaan

Masaan.

Sen enempää ei siitä puhuttu sillä kertaa. Eikä Masa myöskään

pois lähtenyt. Mutta oikeaa sopua ei siitä enää tullut. Isäntä rupesi
"piloillaan vain", niinkuin hän itse sanoi, "tekemään kiusaa
sosialisteille" ja salaa järjesteli työt niin, että Masa joutui tekemään
aina vähintäin yhtä paljon kuin joku toinen. Menikin joku päivä, ettei
Masa päässyt selville mitä tekisi. Mutta sitten hän eräänä iltana
hevosten viennistä tullessaan sattumalta kuuli, kun isäntä naapurin
isännälle naureskeli, että "hän pani sosialistinkin tekemään työtä". Ja
isäintäin ohi mennessään hän huomasi heidän merkitsevästi
katsovan häneen.

— Etpäs pannutkaan, ilkkui Masa hammasta purren itsekseen.

— Etkä jumaliste panekaan! vannoi puoliääneen ja viskasi suitset

avoimesta tallinovesta sisään vähääkään katsomatta minne ne
osuivat. Ei vienyt naulaan, niinkuin aina ennen.

Nyt tuli isännän vuoro ällistyä ja joutua neuvottomaksi. Masa alkoi

silminnähtävästi tahallaan ja tarkoituksellisesti hutiloida ja venkkailla
työssään. Milloin vähän vain päällisin puolin hotaisi osalleen asetetun
työn, milloin jätti osan siitä suorastaan tekemättä. Ja aina teki edes
hieman toisin kuin tiesi isännän tahtovan.

Isäntä turvautui käskijävaltaansa. Alkoi komentaa Masaa että: sun

pitää mennä sinne ja sinne, ja tehdä siellä se ja se työ sillä ja sillä
tavalla.

— Ja se pitää tehdäkin niinkuin minä sen sanon, varmensi aina

määräyksensä.

Masa hymyili kurillista hymyä ja teki aina jonkunverran toisin kuin

isäntä käski. Ja kun isäntä alkoi "ottaa tappionsa takaisin"
venyttämällä työpäivää, alkoi Masa seisoskella ja vihellellä ja kysellä:

— Aijotaanko työ tehdä kaikki nyt tänä päivänä?

Äkä kasvoi molemmilla puolilla.

Ja eräänä päivänä se vihdoin puhkesi.

Oltiin Mätikorvessa kauraa leikkaamassa. Puoliselta noustua käski

isäntä renki-Masan ruveta asettamaan lyhteitä kuhilaille.

— Pane ne tälle puolelle vesivakoa, sanoi hän osoittaen kädellään.

Ja sun pitääkin nyt tehdä niinkuin minä käsken. Muista se!

— On ajaessa parempi, kun saa peltojen päissä tehdä kuormilla

loivemmat käänteet maasilloille kääntyessä, selitti isäntä toisille.

Masa alkoi tehdä kuhilaita ja asetti ne — keskelle vesivakoa.

Isäntä huomasi sen. Sanaa sanomatta hän meni Masan luo ja Masan
kaulukseen tarttuen ärjäsi:
 — Sepä nyt on helvetinmoista, kun ei sulle enää ollenkaan kelpaa
oikea puhe! Sinne panet ne likoamaan!

Masa ei ollut huomannut isännän tuloa. Häneltä pääsi säikähtynyt

älähdys ja hän iski nyrkillä taakseen. Nyrkki sattui jonnekin, ja kun
hän kääntyi, näki hän isännän pitelevän verta vuotavaa nenäänsä.

— Sosialisti, sähisi isäntä hampaitaan kiristäen.

— Porvari, vastasi Masa, ja hänen kasvoilleen levinnyt

hätäytymisen ilme katosi kuin pyyhkäisten.

— Minä olen sulle jo kerran sanonut, jotta sun pitää laputtaa pois
meiltä. Uskotko sä sen yhdellä sanomalla? Vai pitääkö mun sanoa se
vielä toisenkin kerran? jylisi isäntä.

— Minä en ole koskaan pyytänyt teillä olla, vastasi Masa. Väkisin

minut on teille tuotukin. Mutta väkisin ei minua tarvitse teiltä pois
viedä. Minä menen vapaasti ja pää pystössä menenkin, jatkoi, otti
takkinsa ojan reunalta ja läksi menemään pois päin.

— Hyvästi, sanoi vielä ilkkuen.

— Shosialisti, tuhahti isäntä.

— Phorvari, tuhahti Masa.

Ensi kiivaudessaan aikoi Masa mennä sen tien. Mutta kylätielle

tultuaan kääntyikin kylään päin. Ja kylään tultuaan poikkesi
maantieltä Varsanniemen kujalle, olematta itsekään selvillä, mitä
varten sille poikkesi. Pihassa ei ollut ketään. Mutta emäntä voi tulla
milloin tahansa, älysi Masa ja pujahti talliin. Sieltä kiipesi tallin ylisille
ja asettui makaamaan heinäin päälle. Makasi pitkän aikaa ja tuijotti
kattoon, jonka rimalautain reunoissa kuivuneet parkkisoirot
siirottivat.

— Jahas! sanoi vihdoin havahtuen. Mitäpäs siinä nyt muu on

keinona kuin kilometritehtaalle lähtö. Vääntäytyi seisaalleen ja tuli
alas talliin. Kuunteli ja kurkisteli, mutta ei huomannut mitään
vaarallista. Kukko kanoineen vain pakisi pihanurmikolla, ja kissa
makasi auringonpaisteessa rappusilla, ilmassa jäähyväisiään
viserteleviä pääskysiä vahtien. Masa tuli tallista pihalle. Samassa tuli
siihen emäntäkin nurkkauksen takaa, avopäin ja hameet
sonnustettuna, sian ämpäri kädessään.

— Hyh — yh, pääsi emännältä. Ka Masako se onkin! Mä jo luulin,

jotta mikä tallista tulee. Mitä sä haet?

— En mä mitään — — Hyvästi nyt vain emäntä, änkytti Masa ja

läksi kujalle päin.

— Mitä — hyvästi? Onko isäntä määrännyt sun pois?

— Kyllähän siinä taisi olla mun omaakin syytäni, tunnusti Masa,

tallin nurkkaa nyppien.

— Vhaai — no — mutta älä nyt vain niin lähde. Tulehan edes

vaatteesi ottamaan, käski emäntä, kun huomasi Masan aikovan
lähteä.

— Äijä parka, sanoi vielä Masasta pois kääntyen.

Masa kuitenkin kuuli sen. Ja syventyi tallin nurkkaa tutkimaan.

— Tule nyt vain tupaan! huusi emäntä rappusilta.

 Masa meni. Istui hiljaa penkillä ja antoi katseensa kulkea kautta
tuvan sillä aikaa kun emäntä laittoi hänen vaatteitaan nyyttiin. Vielä
haki emäntä aitasta juuston ja kaksi leipää, jotka pani samaan
nyytiin. Ruokaakin olisi laittanut pöytään. Mutta Masa ei luvannut
enää syödä. Otti vain nyyttinsä ja läksi.

— Mutta — äläs vielä, huomasi emäntä ja pujahti kamariin. Tuli

pian takaisin kädessään seteli, jonka antoi Masalle.

— Vähän matkarahoiksi, naurahti.

— Mutta jos isäntä suuttuu, huomautti Masa.

— Ei se suutu, vakuutti emäntä. Katuu se itsekin, kun saa itsensä

takaisin.

Masa pani rahan taskuunsa ja vihdoinkin läksi.

— Hyvästi — ja paljon kiitoksia! sai hän porstuan puolelta

sanotuksi.

— Hyvästi, vastasi emäntä, viimeistä tavua korostaen.

— Poika parka — kun tuollaisen työn jouduit itsellesi tekemään,

sanoi vielä itsekseen ja ryhtyi askareisiinsa.

Sekavin tuntein asteli Masa vaatemyttyä kantaen Varsanniemen

kujaa.
Maantielle kääntyessä tuli leikkuuväki vastaan.

— No hyvästi nyt sosialisti, sanoi isäntä pilkallisesti. Koska sä

takaisin tulet?
 — Joskus, vastasi Masa. Mutta en teille rengiksi, lisäsi painavasti.
Ja kuuli isännän nauraa höräyttävän.

Äsken hän vielä arkaillen ajatteli, että jos sattuisi joku tulemaan
vastaan ja kysymään, että: minnekäs nyt? Nyt ei hän enää
muistanutkaan sitä mahdollisuutta. Meni vain.

Saarenpään ohi mennessään hän näki Sannin istuvan kuistin

rapuilla parvi puolikasvuisia kananpoikia ympärillään ja kissanpoika
sylissään. Näkyi ruokkivan kananpoikia ja houkuttelevan niitäkin
syliinsä.

Masan mielessä läikähti, ja uteliaana jäi hän seuraamaan, saako

Sanni kananpoikia syliinsä.

Eipä näy saavan. Eivät uskalla mennä, kun siellä jo on kissa.

Hänen teki mieli mennä Sannin luo. Sanomaan hänellekin hyvästit.

Samassa kuitenkin muisti missä on ja alkoi jouduttaa askeleitaan,

ja käänsi päänsä toisaalle, ettei Sanni huomaisi, kuka se on, joka
siellä menee vaatemyttyä kantaen.

Vasta Sannin näköpiiristä ulos päästyään Masa vapautui ja ajatteli:

— Tuleekohan Sannista porvari vai sosialisti?

*****

Jonkun päivän kuluttua tiesi Antin Miina Varsanniemessä kertoa,

että Masa on Kirkonkylässä Nallisen räätälin, "sen pääsosialistin ja
jumalankieltäjän luona."
 Ja taas jonkun päivän kuluttua tiesi hän kertoa, että Nallisen
räätäli on vienyt Masan kaupunkiin.

— Se on nyt siellä Vapauden Sanomissa. Kuuluvat meinaavan siitä

kirjainpränttääjää itsellensä, kertoi Miina ja hartain ilmein katsoi
takan nurkalle selkiämään nostettua kahvipannua.

II.
XVIII.

Ulkona sataa tuhuuttaa ja tuvassakin on melkein kuin hämärä.

Isäntä kuorsaa peräsängyssä ja pyhittää lepopäivää. Ovisängyn
vieressä piika-Sanna kampaa hiuksiaan katsoen ikkunasta,
raskasmielinen ilme silmissään. Kamarista kuuluu hiljaista puhelua,
josta toisinaan erottautuu jokin äkäisempi tiuskaus, laatikkojen
avaamista ja muuta kahinaa.

Yht'äkkiä kamarin ovi riipaistaan auki.

— Onko Sanna siellä? kuuluu sieltä kiusaantunut ääni.

— On, vastaa Sanna.

— Tuletko tänne kamariin! pyytää sama ääni.

Sanna menee.

Siellä on Sannaa hiukan vanhempi tytär Hilma alusvaatteillaan ja

emäntä istuu keinutuolissa.

— Minkä puvun minä nyt panisin juhlille? kysyy Hilma

tuskastuneesta
Kun tuli tällainen sää, ettei voikaa panna uutta pukua.
 — En minä tiedä, vastaa Sanna ja jonkun verran ällistyneenä
katsoo tuolien selustimille ja vuoteen päälle asetettuja monia erilaisia
pukuja.

— Äiti tahtoo panemaan vain tuon pumpulipuvun, selittää Hilma.

— No eikös se sitten kelpaisi, kiiruhtaa emäntä sanomaan.

— Niin, mutta kun se oli mulla viime sunnuntaina kokouksessa,

vaikeroi Hilma.

— Vaikka olisi ollut kahdessa kokouksessa.

— Pumpulipuvussa kesäjuhlalle! sanoo Hilma halveksien ja nakkaa

niskaansa.

— Liikakin hyvä se on tällaisella ilmalla, inttää emäntä.

— Kyllähän te menisittekin vaikka navettahameella.

— Vaikka paitasillani. Tuollaisiin komeleihin. Vieläpäs kun

värkkikin!

— Sopiikos tämä? kysyy Hilma Sannalta, pumpulipukua näyttäen

ja äänellään mairitellen Sannaa vastaamaan, että ei sovi. Sanna
kuitenkin vastaa vain:

— En minä tiedä.

— En minä sitä pane, tiuskaa Hilma ja viskaa pumpulipuvun

lattialle.
Tuon vaaleansinisen musliinipuvun minä panen.
 — Pane mikä tahansa, sanoo emäntä kyllästyneesti ja menee
tupaan. Sanna menee hänen perässään, ottaa kampansa penkiltä ja
menee luhtiinsa — kesäjuhlia varten pukeutumaan hänkin.

Verkkaisesti kuin jotain muuta miettien riisuu hän askarepuvun

pois päältään, ja jää paitansa rintamusta nyppimään.

Hilman alusvaatteissa oli pitsiä ja brodyyria kaikkialla. Hihoissa,

kaula-aukoissa, hameen helmassa ja joka paikassa. Leveämpää ja
kapeampaa, välipitsit ja kaikki.

Hänen vaatteissaan ei ole palastakaan. Karkeaa kotitekoista

pellavakangasta vain paita ja liivi. Eikä hänellä ole oikeaa valkoista
alushamettakaan. Puoliksi pidetty, itse kudotusta puna- ja
valkoraitaisesta pellavakankaasta tehty alushame vain. Saarenpään
peruja — — ainoa mitä enää on jälellä. Ja puku — —?

Sanna kohotti hiukan päätään ja loi alakuloisen katseen seinällä

riippuvaan punavalkoristiseen pumpulikankaiseen pukuunsa, ja
muisti, kuinka Hilma sanoi: "pumpulipuvussa kesäjuhlalle!"

Hilmalla on tuska siitä, minkä puvun valitsisi. Minulla ei ole sitä

tuskaa, ajatteli Sanna ja hymyili ivallisesti.

Sopiiko hänen mennä kesäjuhlille? Pumpulipuvussa? Kun ei

Hilmakaan sillä mene?

Mutta Hilmahan onkin talontytär. Tietysti hänen pitää olla

paremmin puettu kuin piika. Piikain kyllä sopii mennä
pumpulipuvussakin.

Piika. —
 Sopiiko hänen mennä ollenkaan nuorisoseuran kesäjuhlille, kun
hän on piika? Eiväthän toisetkaan piiat niissä kulje.
Työväenyhdistyksen juhlilla vain —

Mutta Varsanniemen Miska on nuorisoseuran juhlilla —

Sanna tunsi punastuvansa. Istui tuolille pöydän luo, jonka

yläpuolella seinässä oli laudalla suljettava luukku. Pää painui pöytää
vasten ja paljaat käsivarret kiertyivät pään ympärille.

Ei hän itkenyt. Muuten vain johtui taas ajattelemaan elämäänsä.

Isä ja äitikin tulivat taas mieleen, niinkuin niin monta kertaa

ennenkin nyt viimeksi kuluneena vuotena. Ei hänellä kyllä ollut heistä
minkäänlaista muistoa. Mutta hän oli kuullut heistä. Varsinkin
Kontolan tädiltä ja Antin Miinalta.

Jos isä ja äiti eläisi nyt vielä — —? Silloin hänen varmaankaan ei

tarvitsisi olla piikana. Sanoohan täti aina, että isän eläessä heillä oli
hyvä toimeentulo.

Tai jos Saarenpään isäntä ja emäntä vielä eläisivät — —?

Ihmisillä oli tapana silloin kuiskailla, että hänestä tulee vielä

Saarenpään emäntä. Hän nauroi vain sellaisille. — Vasta nyt on
hänellä monen muun asian ohella muistunut mieleen paljon
sellaistakin, josta on johtunut ajattelemaan, että kenties niillä oli
jotain sellaista mielessä. Silloinkin — se oli juhannusaaton
edellispäivä viime vuonna — kun se tapahtui ja kun isäntä aikoi
sinne Hurrilaan mennä. Kaiken aamua olivat isäntä ja emäntä niin
omituisia. Naureskelivat ja puhelivat kaikellaisia hänelle. Kun hän
hevostakin valjasti isännän kanssa, sanoi isäntä:
 "Lähden tästä vähän lakimiesten puheille", ja naurahti ja katsoi
häneen niin omituisesti. Ja kun hän rattailla vasta huomasi, että
riimunvartta ei olekaan mukana ja hän haki sen tallista ja antoi
isännälle, niin isäntä sanoi:

"Tulevana tiistaina on sun syntymäpäiväsi. Et kukaties

muistakaan?
Täytät kahdeksantoista."

Ja emäntä portailla sanoi isännälle, että:

"Koetas sinä nyt vain se muistaa ja — —"

Hän vieläkin muistaa, kuinka emäntä katkaisi lauseensa kesken ja

meni tupaan.

Itse meni hän juurikasvimaata perkaamaan. Ja silloin — —!

Sitä hän ei unhota koskaan.

Hän ei ehtinyt kitkeä kuin puolen lyhyestä porkkanapenkistä, kun

he jo tulivat takaisin. Hevonen laukkasi, korskuen ja pärskyttäen, sen
kuin voi, ja rattaat tulivat perässä kyljellään toinen pyörä ilmassa ja
toinen aisa hevosen seljän päällä. Isäntää ei hän nähnyt. Mutta kun
hän ehti puutarhan portista pihaan, syöksi hevonenkin tallin ja
halkoliiverin välistä pihaan niin että rattaat iskivät tallin nurkkaan ja
kori meni pirstoiksi ja ylhäällä tuleva pyörä lensi kauas. Silloin hän
näki isännänkin siellä pirstojen seassa poukkalehtavan. Hän alkoi
huutaa hevosta pysähtymään. Emäntäkin tuli portaille ja alkoi
huutaa. Mutta hevonen ei siitä välittänyt. Kamalasti korskuen ja
sieramet levällään se vain laukkasi ympäri pihan. Silloin hyppäsi
emäntä sen eteen. Hevonen löi hänet alleen, tallasi jalkoihinsa ja veti
rattaiden jätteet hänen ylitsensä. Emäntä jäi siihen makaamaan,
mutta hevonen olisi mennyt takaisin maantielle, jos ei eteen
samassa olisi tullut auto, se sama, jota se oli säikähtänyt. Siinä
saatiin hevonen kiinni ja saatiin isäntäkin pois sieltä.

Sannaa vieläkin puistatti, kun muisti, minkänäköinen isäntä oli.

Hän kyllä ei ollut paikalla, kun isäntää sieltä pirstojen seasta
korjattiin. Sattumalta paikalle osuneen Varsanniemen Miskan kanssa
hän kantoi tiedottomaksi menneen emännän kamariin ja toimitti
renki-Miskan lääkäriä hakemaan.

Hän kantoi emäntää jalkopuolesta ja Miska kantoi hartioista. Hän

itki. Ja melkein itki Miskakin, kun otti hänen kädestään kiinni ja sanoi
hyvästi.

Sen jälkeen ei hän ole Miskaa nähnytkään kuin yhden kerran

menevän tästä ohi polkupyörällä.

Sannan ajatus pysähtyi hetkiseksi siihen kuin levähtämään. Lähti

sitten taas jatkamaan.

Kun hän vihdoin ehti mennä isäntää katsomaan, kannettiin häntä

jo tupaa kohti. Häneltä pääsi huuto ja hän oli pyörtyä, niin kamalan
näköinen isäntä oli. Verta ja pölyä kaikkialla ja niiden seasta loistivat
otsaluu, poskiluut, leukaluut ja hampaat paljaina. Kaikki liha ja nahka
oli hankautunut pois niiden päältä. Kaulaan kiertyneet suitsenperät
olivat kuristaneet hänet kuoliaaksi — —

Sannan pää kohosi pöydästä ja kauhun ilme silmissään katsoi hän

seinässä olevaan luukkuun.
 Seuraavana yönä kuoli emäntäkin, kertaakaan tajuihinsa
tulematta. — —

Sitten tulivat Rantalan, Seppälän ja Sikkarin emännät tyttärineen

hautajaisia laittamaan.

Sanna hymähti.

Oli sekin aikaa! Hän sai yksin hoitaa lehmät ja muun askareen ja
sitten yötä päivää juosta asioilla. Sellaisilla, joille he itse olivat liian
hyviä menemään. Ei hän joutanut syömäänkään muuta kuin vähän
juostessaan haukkasi mitä sattui löytämään. Ei koskaan pöytään
käsketty toisten joukkoon syömään. Itselleen ne kyllä laittoivat hyvät
jos hyvätkin ruoat. Mutta hänelle ja renki-Miskalle ei niitä koskaan
annettu. — Ja sitten ne riitelivät perinnöistä —! Sitä vaille, etteivät
tapelleet! — Mutta kun hautajaispäivä tuli, niin silloin olivat niin
mustissa, niin mustissa — ja niin hartaina — —. Huojuttelivat
ruumistaan ja huokailivat, olivat pää kallellaan ja itkivät —. Pirut!

Sanna sylkäisi.

Hän muisti, kuinka hänen silloin teki niin sydämellisesti mieli

siepata korento ja sillä pyyhkäistä koko akkarivi pellolle ja kuinka
hänestä tuntui, että se olisi ollut aivan emännän ja isännän tahdon
mukaista.

Toisen päivän iltapuolella ne sitten rupesivat kokoilemaan

rattailleen mikä mitäkin. Hänkin meni kamariinsa katsomaan, etteivät
edes hänen omiaan vie. Mutta sielläkin niitä jo oli. Seppälän Manta
kääri piirongin liinaa ja Sikkarin Hulda oli pöytäliinan kimpussa, sen
uuden, jonka hän juuri kuolemantapausten edellä sai valmiiksi. Ja
molempain äidit purkivat piirongin laatikoista hänen liinavaatteitaan
lattialle.

"Ne on mun", huusi hän heti ovella. Siihen Seppälän emäntä,

muutama krapu, sanoi jotta: "Sun! Ei täällä ole, lapsiparka, sun
mitään."

"Mutta minä olen ne kaikki neulonut", hän tiuskasi.

"Vaikas olisit kuinka neulonut, niin sun ei ne kuitenkaan ole. Ei

kunta muillekaan vaivaisillensa pitsihameita ja pitsipaitoja ja tuukia
kustanna", sanoi Seppälän emäntä siihen. Silloin hän suuttui ja
karjasi, että: "Itse te kunnan vaivaisia olette, muutamat nälkäsilmät!
Mun ne on, ja minä ne myöskin pidän." Ja vihoissaan alkoi hän repiä
niitä heidän kynsistään.

Pitivät ne kuitenkin ne — —

Hän oli silloin niin kiukuissaan, että kun ne tarjosivat hänelle

ruokia tädille vietäväksi, niin hän paasasi ne kaikki pöydän alle.
Täyden rokkavadinkin viskasi Sikkarin emännän päähän. Ja niin läksi.
Eikä ole sen jälkeen talossa käynyt.

Kukas niiden käski sillä tavalla häntä herjata! Eihän se hänen

syynsä ole, että hänen vanhempansa ovat kuolleet köyhinä ja hän on
köyhäksi orvoksi jäänyt! Eikä hän ole koskaan heidän tielleen
tupannut eikä heidän omaansa pyytänyt. Ei suinkaan hän
Saarenpäähänkään olisi mennyt, jos ei häntä olisi viety.

Nyrkkiin puristuneet kädet vapisivat ja pää painui jälleen pöytään.

Kun ne kehtasivat ne liinatkin viedä! Sen pöytäliinankin, jonka hän

teki aivan itse. Itse kutoi kankaan, itse piirsi mallin ja illoin ja öin
neuloi ja niin hartaasti yritti valmiiksi, jotta saisi Juhannusaattona
asettaa sen pöydälleen, kun Miska oli luvannut tulla. — Ja saikin hän
sen valmiiksi — mutta — — Hän neuloi siihen kaksi toisiinsa
kietoutunutta ruusua. Toinen niistä oli hän ja toinen oli — — Miska
——

Ja nyt se liina on Sikkarin Hildalla — ihmisellä, joka itse ei saisi

painohakaa puseroonsa neulotuksi!

Sannin nyrkki iski pöytään, niin että kampa ja hiusneulat

hypähtivät.

Piika — kunnanvaivainen! Jolla ei ole ihmisellistä pukuakaan. Mitä

tekee sellainen nuorisoseuran kesäjuhlassa? uhmaili hän, mutta
samalla kuitenkin kurotti käsillään kuin jotain pois pyrkivää
tavoittaakseen. Hän ei ollut käynyt kertaakaan seuratalolla sen
jälkeen, kun Saarenpäästä viime kesänä läksi. Hänellä ei ollut ollut
sellaista pukuakaan, jolla olisi kehdannut mennä. Nyt hänellä olisi,
mutta — — hän muisti Hilman puvut — kehtaako silläkään mennä?
Nauravat. Ja Miskakin saa hävetä hänen tähtensä. Miska — Miska —
—

Taas kurotti hän käsiään kuin jotain pidättääkseen.

Hän muisti kamarinsa Saarenpäässä, sen pöydät, piirongin,

vuoteensa, ikkunaverhot, kukat ja kaikki. Muisti Helunan ja Mansikin,
muisti nimikko-lampaansa, kanat ja Maija-kissan. Muisti ne
ruusupensaat, jotka he isännän kanssa istuttivat puutarhaan,
kukkapenkit ja kyökkikasvit, joita hän oli kitkenyt ja kastellut. Muisti
vähäpuheisen ja ujon, mutta helläsydämisen isännän, ja toimekkaan,
hyvätuulisen emännän. Muisti viime vuoden Vappu-illan, jolloin
Varsanniemen Miska saattoi häntä kotiin seuratalolta.
 Ja nyt ne ovat kaikki poissa — — muilla — — Miska —?

Miskakinko toisilla — —?

Säikähtyneenä katsoi hän eteensä. Huulet alkoivat nytkiä, silmät

räpyttää.

Hiljaa parahtaen heittäytyi hän seipäistä ja maalaamattomista

laudoista kyhättyyn luhdinsänkyyn niin että olkipatja kahahti. Painoi
päänsä tyynyyn ja purskahti itkuun.
XIX.

Päiväjuhlille meno Sannalta jäi. Mutta iltamasta illalla hän ei enää

voinut olla poissa. Hänen täytyi mennä — ja nähdä Miska.

Hän oli sitä varten elänyt tähän päivään saakka. Siihen olivat
kohdistuneet kaikki hänen ajatuksensa, toiveensa ja unelmansa.
Varsinkin viime viikkoina. Pukukin oli yksinomaan sitä varten laitettu.
Sen hinnan säästöön saadakseen oli hänen täytynyt kieltäytyä
kaikesta muusta. Ja sen neulomisessa valvoa monet hetket silloin
kun toiset olivat rauhassa nukkuneet. Kankaan Liisa sen oli leikannut
ja harsinut, mutta itse oli hän sen neulonut talon vanhalla
käsiompelukoneella. Itse oli hän sommitellut koristeet ja kaikki.
Kaikki tätä päivää varten ja aina Varsanniemen Miska mielessä.

Nyt se hetki oli siis tullut.

Kun hän asetti pukua päälleen, vapisivat hänen kätensä niin, ettei
ollut painonappeja kiinni saada. Mutta kun hän asetteli laskoksia ja
katseli itseään tässä puvussa, tunsi hän lapsellista iloa. Hän huomasi
olevansa taas sievä ja soma, niinkuin Saarenpäässä ollessaankin.
Kaikki katkeruus katosi mielestä, aivan kuin olisivat pukuun liittyvät
unelmat sen pois ajaneet. Hän avasi luhdin oven, että tulisi enempi
valoa. Askeleet olivat melkein tanssiaskeleita ja mielessä ailahteli
laulun sävel.

Jos ei Hilmalla olisi ollut juhlilta tulleita vieraita, olisi hän mennyt
hänen kamariinsa näyttämään itseään hänelle ja katselemaan, miltä
hän Hilman suuressa peilissä näyttäisi.

Mutta siellä oli vieraita. Lypsylle mennessään hän tarkasti heidän

polkupyöränsäkin tuvan seinustalla ja tunsi joukosta omankin
pyöränsä, sen, joka hänelle Saarenpäässä ostettiin ja joka nyt on
Sikkarin Huldalla — sekin —. Ei hän kuitenkaan tahtonut siitäkään
nyt sen katkerampaa ajatella. Yritti vain katsella itseään siinä
epämuotoisessa pellinpalasessa, jonka oli edellisen piian jäljiltä
löytänyt luhdista. Sekin oli kuitenkin niin pieni, ettei siitä paljoakaan
viisastunut. Hän pani sen pois, sitoi huivin päähänsä ja meni ulos.

Pihalla oli Hilma vieraittensa, kolmen pojan ja kahden tytön

kanssa, iltamaan lähdössä. Sanna hiukan säpsähti, mutta ei sopinut
enää takaisinkaan kääntyä. Eivätkä ne näyttäneet häntä
huomaavankaan. Pojat katsoivat vähän pitempään, mutta tytöt eivät
katsoneetkaan. Huldakaan. Taisi vähän hävetä. Ja mitäs ne hänestä
— piiasta. — Se havainto puraisi sen verran, että hän pysähtyi
portaille katsomaan kun ne omiaan hälisten ja nauraen läksivät
ajamaan. Huomasi tyttöjen kiiltävät ostokengät ja huolettoman
näköiset kesäviitat. Katsoi omiin kömpelönnäköisiin vanhan Rantin
suutarin tekemiin kenkiinsä, ja muisti, ettei hänellä ole minkäänlaista
takkia nyt. Saarenpäässä hänelläkin oli, mutta — —.

Hän meni tupaan. Siellä istui emäntä uuninpankolla ja

salamyhkäisenä ikkunasta kurkisteli iltamaan lähtijöitä. Sannan
tupaan tullessa kääntyi.
 — Meneekö Sannakin iltamaan? kysyi hyvätuulisesti myhäillen.

— Meinaan mennä, sanoi Sanna iloisuutta tavottaen.

— Mene vain, sanoi emäntä äidillisesti. Sanna joi vielä piimän

sintua hyllykaapin vieressä olevasta tikerältä lemuavasta pytystä,
pyyhki huulensa ja läksi.

Ilmassa tuntui päättyneen sateen ja kauniin sään nostama

voimakas apilantuoksu ja mieltä virkistävä raikkaus. — Vain jokunen
kiireesti ajava iltamaan menijä oli enää tiellä. Heidän kiireensä
herätti Sannassakin levottomuuden sekaista kiirettä ja pani hänetkin
jouduttamaan askeleitaan.

Jo etäämpää hän näki että seuratalon portailla oli muutamia

poikia. Onkohan tuttuja? ajatteli. Onkohan Miska? ajatteli aremmin ja
mielen levottomuus lisääntyi. Luo tultuaan näki että Miskaa ei siinä
ollut eikä tuttujakaan muita kun Huikan Eero ja Alasen Niilo. Toiset
olivat aivan vieraita hänelle.

Pojat jakautuivat kahta puolta. Silmät maahan luotuina meni

Sanna välistä ja ujosti tervehti Niiloa ja Eeroa. He vastasivat
sivumennen. Toiset eivät sanoneet mitään, mutta Sanna tunsi että
heidän katseensa olivat häneen tähdättyinä.

Eteisessä ei ollut muita kuin pääsylippujen myöjä kopissaan ja

ovenvartija oven vieressä tuolilla istumassa. Hieman tavallista
uteliaammin katsoivat hekin Sannaan, kun hän asetti huivinsa
naulaan ja osti pääsylipun. Ja kun ovenvartija avasi oven saliin, jossa
heti kynnyksestä alkaen seisoi miehiä toinen toisessaan kiinni ja
Sanna sen nähdessään hiukan peräytyi, niin he molemmin
naurahtivat.
 — Kyllä sinne vielä mahtuu, sanoi ovimies ja käsipuoleen tarttuen
työnsi Sannan oviaukkoon.

— Poikia aivan, sanoi vielä, kun painoi ovea kiinni ja sillä kitisti
Sannan miesten sekaan.

Päitä kääntyi ja hikeä hikoaville kasvoille ilmestyi ovimiestä

ymmärtävä hymy. Sannakin huomasi sen hymyn. Häntä pelotti ja
iletti ja mahdollisimman pieneksi itseään kutistaen ja pukuaan
varjellen alkoi hän seinäviertä pitkin hilautua ravintolan ovelle päin,
jossa näkyi olevan muitakin tyttöjä. Väljempääkin siellä oli. Mutta ei
sieltäkään mitään nähnyt. Eikä sinne paljon kuullutkaan.

Sanna siirtyi ravintolan puolelle ja asettui oven viereen seisomaan.

Ravintolan perimmäisessä nurkassa oli muutamia poikia

tupakoimassa. Kyökistä kuului naurua ja puhelua. Ovelta ikkunaan
suuntautuvalla pitkällä pöydällä oli rikkomaton järjestys. Sanna
vaipui sitä katsomaan.

Siinä oli ensin suurella tarjottimella renkaana kahvikuppeja

limittäin toinen toisensa sisälle asetettuna. Lautaset olivat renkaan
sisässä. Sitten oli sokeriastia, kerma-astia ja kukkamaljakko, jossa oli
kissankelloja, apiloita, horsman kukkia ja päivänkakkaroita. Sen
perästä oli vehnätarjotin, jolla oli kahvileipäviiluja renkaaksi
asetettuna ja renkaan sisässä pikkuleipäkasa. Sitten oli taas sokeri-
ja kerma-astiat sekä kukkamaljakko. Viimeiseksi oli kaksi tarjotinta,
joista toisella oli paksusta limpusta leikatuita, toisella ohuesta
näkkileivästä tehtyjä, juustolla ja makkaralla päällystettyjä voileipiä.
Tarjottimien välillä oli kaksi maitokannua ja niiden ympärillä suulleen
asetettuja laseja.
 Sanna ei voinut irroittaa katsettaan pöydästä.

Hänkin oli kaksi kertaa ollut ravintolatyttönä silloin kun oli

Saarenpäässä. Toissa vuonna kesäjuhlillakin. Silloin oli samoin
voileipiä ja kahvia. Rusinasoppaakin silloin oli. Ja he söivät ja joivat
niin paljon kuin jaksoivat. Niinkuin varmasti tekevät nytkin tuolla
kyökissä. Sanna nielasi suuhun tuppaavan syljen. Hän ei ole saanut
vehnäskahvia sitten kun Saarenpään hautajaisissa. Siihen saakka
hän kyllä sai. Hyvin useinkin. Mutta sen jälkeen ei ole saanut. — Kun
olisi rahaa, niin ostaisi nyt ja joisi: Mutta rahat menivät kaikki
pääsylipun ostoon. Ja eiväthän sitä tytöt usein itse ostakaan.
Pojathan niille ostavat. — Varsinkin sellaisille, joiden kanssa — — —
Jos — — jos — Miskakin — —!

Sannan sydän sykähti ja posket lämpenivät.

Jos Miska ostaisi hänelle kahvit. Tulisi iloiseksi, kun näkee hänet
—. Tulee tervehtimään, kyselee ja juttelee ja vihdoin sanoo: "Mutta
mennäänpäs juomaan kahvit!" He menevät ja juovat, vehnäsen
kanssa. Ja juttelevat. — —

Sannan katse imeytyi pöydän herkkuihin ja ajatus kietoutui siihen

kun he Miskan kanssa juovat kahvia — —. Ja kun salissa puhkesi
valtava kättenläiske ja syntyi satapäisen yleisön liikahtamisesta
aiheutuva kohina, säikähti hän kuin olisi pahanteosta tavattu ja
painautui lujemmin seinää vasten.

Valkoesiliinaisia ravintolatyttöjä — Seppälän Mantan ja pari muuta

Sanna tunsikin — juoksi salista ravintolaan ja koputtivat kyökin
oveen.

— Onko kahvi valmista? kysyivät hätäisesti, kun ovi aukeni.

 — On, vastattiin kyökistä vakuuttavasti.

Enempää ei Sanna nähnyt eikä kuullut, sillä samassa hulmahti

ihmisvirran alkupää salista ravintolaan ja ravintolapöytä hukkui
sinne.

Eikä Sanna enää joutanut pöytää ajattelemaankaan. Salista

virtaavaa yleisöä hän vain katsoi, peljäten ja odottaen ja yhä
lujemmin seinään painautuen.

Kukaan ei huomannut häntä. Jokaisen katse oli vain suunnattuna

ravintolapöytään, jonka ympärillä ensiksi ehtineet jo hälisivät, söivät
ja joivat ja tunkeilivat ja astelivat toistensa varpaille ja tyrkkivät
toisiaan niin että kahvia läiskyi lattialle ja vaatteille. Sannaankin
saakka tungos ulottui. Häntäkin tyrkittiin ja hänen varpailleen
asteltiin. Mutta hän ei hievahtanut, eikä kääntänyt katsettaan pois
ovesta, josta yhä vain tuppasi ihmisiä ravintolaan.

Siinä hän seisoi vielä silloinkin, kun suurin tungos ja kohina jo oli
vaimentunut ja ravintolaan tulleista suurin osa mennyt eteiseen
vievän oven kautta pois, eikä uusia enää tullut kuin harvakseen vain.

Hän ei ollut vielä nähnyt Miskaa. Ja häntä alkoi jo pelottaa, että

jos ei näekään. Jos ei Miska olekaan täällä? Hän aikoi kurkistaa
saliin, mutta samassa kuului sieltä niin äänekäs lähestyvä naurun
helinä, että hän vetäytyi äkkiä takaisin ja jäikin odottamaan. Sieltä
tuli kaksi avokaulaiseen ja lyhythihaiseen, aivan valkeaan pukuun
puettua tyttöä, jotka nauroivat ja kiemailivat välissään tulevalle
pojalle.

Sanna jäykistyi ja hänen kyntensä painuivat seinään.

 Poika oli Varsanniemen Miska. Tytöistä toinen oli Korpisen Suoma.
Toista ei Sanna tuntenut.

Hän kuuli, kun Miska tilasi kolme kuppia kahvia. Sitten hän näki
Miskan kumartuvan ja kuuli hänen sanovan: "Tehkää hyvin!" Tytöt
ottivat kuppinsa. Miska tarjosi kermaa ja sokeria. Sitten, itse
syrjempään siirtyen ja kohteliaasti kumarrellen osoitti
vehnätarjotinta. Lopuksi otti Miska itsekin ja sitten he siirtyivät
penkille istumaan Sannaa vastapäätä. Sanna piiloutui kahden
edessään seisovan pojan taakse ja sieltä seurasi, kun he joivat
kahvinsa, nauroivat, juttelivat ja toisinaan uhkausta, toisinaan
salaperäisyyttä teeskennellen puivat sormeaan Miskalle.

Vihdoin he nousivat ja toivat kupit pöydälle. Tytöt kiittivät sirosti

niiaten ja tulivat takaisin saliin. Mutta Miska läksi paperossia virittäen
eteisen ovea kohti ja katosi Sannan näkyvistä.

Sanna ei uskaltanut liikahtaa. Seisoi vain seinää vasten kädet selän

takana ja tuijotti eteensä. Tuttuja tyttöjäkin meni siitä ohitse ja
tervehtivät. Mutta kun ei Sanna vastannut, eivät hekään pidättäneet
puheille.

Vihdoin tuli sieltä taas Miskakin jonkun toisen pojan kanssa. Nyt
Miska huomasi Sannan ja, kuin hiukan säpsähtäen ohi mennessään
nyökkäsi päätään tervehdykseksi ja pysähtyi toverinsa kanssa salin
puolelle oven viereen.

— Kuka tuo tyttö oli, jota sinä tervehdit? kuuli Sanna sen vieraan
pojan Miskalta kysyvän.

— Se oli — en tiedä oikein, kuinka sen sanoisin —. Sanotaan sitä

sepän Sannaksikin. Se on se, joka oli Saarenpäässä myötynä. Mutta
kun ne isäntä ja emäntä kuolivat, niin se joutui sieltä pois ja nyt se
on Mattilassa piikana, kuuli Sanna Miskan selittävän.

Hänen päänsä kohosi hiljaa ja silmiin ilmestyi hämmästynyt katse,

joka kysyvänä suuntautui vastaisella seinällä olevaan ikkunaan.
Kädet irtautuivat seinästä ja valahtivat alas.

Sepän Sanna — Saarenpäässä myötynä — Mattilassa piikana —

kolkutti hänen päässään.

— Jos yleisö olisi hyvä ja tulisi saliin, niin jatketaan ohjelmaa, tuli
iltaman ohjaaja ilmoittamaan.

Ravintolassa vielä oleva yleisö alkoi virrata Sannan ohi saliin ja

Sannan kasvot saivat sellaisen ilmeen kuin olisi hänen hyvin vaikea
pidättää nauruaan. Mutta kun ravintola tuli tyhjäksi, säikähti hän ja
alkoi pälyillä ympärilleen kuin piilopaikkaa etsien. Ja kun
ravintolatytötkin poistuivat, hiipi hän eteiseen vievää ovea kohti,
niinkuin ihminen, joka on tullut väärästä ovesta, eikä millään ehdolla
sallisi, että sitä huomattaisiin.

Rapuilla tuli Korpisen Rikku Sannaa vastaan.

— Joko sinä menet kotiin? kysyi Rikku.

— Jo, vastasi Sanna.

— Minäkin tulen, sanoi Rikku.

— Tule vain, vastasi Sanna ja enempää Rikusta välittämättä meni.

Eikä hän Rikkua oikeastaan nähnytkään. Eikä se mitä hän Rikulle
sanoi ollut muuta kuin koneellista äänielimien liikuntaa.
 Hän muisti vain Miskan äänen ja tajusi, että kaikki on nyt lopussa
— ja että hän on saanut parantumattoman haavan ja pitää kättään
sen päällä, etteivät ihmiset sitä näkisi — ja kiiruhtaa pois, ettei veri
ihmisten nähden pääsisi vuotamaan.

Luhtiin päästyään hän, vaistomaisesti avaimen sisään otettuaan ja

oven hakaan pantuaan, meni pöydän luo tuolille istumaan ja alkoi
tuijottaa luukun sulkulautaan sen ilmeisenä kuin olisi hänelle juuri
äsken odottamatta mieleen muistunut joku pitkän aikaa unhotuksissa
ollut hyvin naurettava asia. Ja yht'äkkiä purskahtikin hän nauramaan.

— Kyllä olen ollutkin hullu kun en tuota jo ennen ole ymmärtänyt!

Sepän Sanna, joka on ollut myötynä — se sanoi — mikset sanonut
heti, että kunnanvaivaisena — piika. — Ja sellainen on luullut, jotta
Varsanniemen Miska, rikkaan talon komea poika — ha ha ha! Kyllä
on pitänyt ihmisen ollakin hullu —!

Ja taas hän nauroi.

Ja sitten hän melkein itki. Hammasta purren ja kädet nyrkissä

taisteli vastaan, mutta sittenkin melkein itki. Itki sitä, että on nyt niin
yksin.

Ja koko maailman hylkäämä.

Hän oli purskahtamaisillaan ääneen itkemään. Mutta kiristikin vain

hampaita entistä lujemmin. Ja tunsi säälimättömästi vihaavansa
Miskaa ja koko maailmaa. Sylkäsi — — heille vasten naamaa. Nauroi
itsellään ja pilkkasi itseään tuon itkun vuoksi.

— Onpas kun asiakin, sanoi.

Ja itki.
 Riuhtasi itsensä seisaalleen, sivalsi huivin päästään ja — jäi huivi
kädessä, suu ja silmät avoinna kuuntelemaan.

Luhdin tikapuut natisivat.

— Siellä tulee joku, kuiskasi Sanna. Kuka? Henkeä pidättäen hän

kuunteli kuinka se rappu rapulta tuli ylemmäksi ja ylemmäksi. Nyt se
tuli jo ullakolle — nyt se tarttui oven kahvaan. —

Sanna alkoi vapista, kun ovi rupesi hiljalleen nytkimään.

— Hei, kuului sieltä hiljaa. Avaatko oven?

— Korpisen Rikku taas! — älysi Sanna ja puhkesi kolkosti

kalisevaan pilkkanauruun.

Hän oli jo taas ollut uskomaisillaan, jotta se on Varsanniemen

Miska — —

Hänen täytyi uudelleen nauraa niin hullulle ajatukselle.

Rikku kuuli naurun ja lakkasi nykimästä. Silloin katkesi Sannan

nauru ja jännittyneenä jäi hän kuuntelemaan.

Ullakolta ei kuulunut vähään aikaan mitään. Sitten kuului kuinka

Rikku kääntyi poispäin.

Sanna hätääntyi. Äsken, kun Rikku nyki ovea, tuntui hänestä

turvallisemmalta. Mutta nyt Rikkukin menee ja jättää hänet! Ja sitten
ei hänellä ole ketään.

— Rikku, kuiskasi Sanna arasti.

— Oletko yksin, kysyi Rikku.

Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com