Beyond Utopia Japanese Metabolism Architecture

and the Birth of Mythopia 1st Edition Agnes

Nyilas install download

https://ebookmeta.com/product/beyond-utopia-japanese-metabolism-
architecture-and-the-birth-of-mythopia-1st-edition-agnes-nyilas/

Download more ebook from https://ebookmeta.com

“Beyond Utopia is a timely and valuable work in the field of urban design history.
Agnes Nyilas has brought us one of the first comprehensive overviews on the
Japanese Metabolism movement in English. This book will be of keen interest to
anthropologists, historians, real estate managers, political and administrative leaders,
city planners, urban designers, architects as well as citizens interested in improving
the quality of the urban environment. Following Agnes’s sudden passing, I wish to
dedicate a sincere gratefulness to her for the constructive urban design research and
work she accomplished.”
Shunsuke Iwasaki, Urban Designer and Architect,
Chief Urban Designer of the City of Yokohama,
Former Chief of Human Settlement, UN ESCAP
BEYOND UTOPIA

Megastructure proposals by the Japanese Metabolism group are commonly

identified with the concept of utopia. Beyond this partial understanding, Agnes Nyilas
suggests that rather than being merely utopian, the Megastructure of Metabolism
represents a uniquely amalgam genre: the myth camouflaged as utopia. Although
its Megastructure seemingly describes a desirable future condition as utopia does,
it also comprises certain cultural images rooted in the collective (un)conscious
of Japanese people, in accordance with the general interpretation of myth. The
primary narrative of Beyond Utopia thus follows the gradual unfolding of the myth-
like characteristics of its Megastructure.
Myth is dealt here as an interdisciplinary subject in line with contemporary
myth theories. After expounding the mechanism underlying the growing demand
for a new myth in architecture (the origin of the myth), Part I discovers the formal
characteristics of the Megastructure of Metabolism to give a hint of the real intention
behind it. Based on this, Part II is a reexamination of their design methods, which
aims to clarify the function of the myth and to suggest the meaning behind it. Finally,
Part III deals with the subject matter of the myth by disclosing the meaning unfolding
in the story, and suggests a new reading of Metabolism urban theory: as an attempt
to reconsider the traditional Japanese space concept.

Agnes Nyilas was an Assistant Professor at Sugiyama Jogakuen University in

Japan. She received a combined BArch + MArch degree in architecture from
Technical University of Budapest, Hungary, and a PhD in architecture from Nagoya
University, Japan. Her research interests ranged from architectural design practice
to the history and theory of architecture and urban design, with a special focus on
modern and contemporary design theories.
BEYOND UTOPIA
Japanese Metabolism Architecture
and the Birth of Mythopia

Agnes Nyilas
First published 2018
by Routledge
711 Third Avenue, New York, NY 10017
and by Routledge
2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN
Routledge is an imprint of the Taylor & Francis Group, an informa business
© 2018 Taylor & Francis
The right of Agnes Nyilas to be identified as author of this work has been
asserted by her in accordance with sections 77 and 78 of the Copyright,
Designs and Patents Act 1988.
All rights reserved. No part of this book may be reprinted or reproduced or
utilized in any form or by any electronic, mechanical, or other means, now
known or hereafter invented, including photocopying and recording, or in
any information storage or retrieval system, without permission in writing
from the publishers.
Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or
registered trademarks, and are used only for identification and explanation
without intent to infringe.
Library of Congress Cataloging-in-Publication Data
A catalog record for this book has been requested
ISBN: 978-1-138-05602-2 (hbk)
ISBN: 978-1-138-05603-9 (pbk)
ISBN: 978-1-315-16558-5 (ebk)

Typeset in Bembo
by Apex CoVantage, LLC
Cover design by Asaka Nakamura
[ . . . A] nation is a communal embodiment of a certain collective
imagination.
—Arata Isozaki, Japan-ness in Architecture
CONTENTS

List of Illustrations xii

Foreword xvi
Author’s Preface xvii
Acknowledgment xxii

Introduction: The Origin of the ‘Myth’—the Agony

of Modern Architecture 1
The Formation of CIAM 1
Transformation From CIAM to Team X 4
Urban Theories of Team X 8

PART I
The Utopia of Megastructure—The ‘Myth’ Camouflaged 15

Introduction to Part I 15
On Megastructure Approaches 15
On the Metabolism Movement 25
Objectives of Analysis 34
Scale and Method of Analysis 35
Organization of Part I 36

1 Megastructure Proposals by Kiyonori Kikutake 43

‘Vertical Communities’ 43
Typology of ‘Vertical Communities’ and the Formal Structure
of Each Type 45
Summary: Comparison Among the Types 48
x Contents

‘Marine City’ Projects 50

Structural Mechanism of ‘Floating Platform’ 52
Analysis of ‘Marine City’ Projects 53
Interrelations Among ‘Marine City’ Projects 61
Summary: Comparison Among ‘Marine City’ Projects 64

2 Megastructure Proposals by Kenzo Tange 68

MIT Boston Harbor Project, 1959 68
Design Concept of MIT Boston Harbor Project, 1959 69
Analysis of MIT Boston Harbor Project, 1959 69
The Spatial Characteristics of MIT Boston Harbor Project, 1959 73
Analysis of the Supposed Ancestors of MIT Boston Harbor
Project, 1959 74
Summary: Comparison Between MIT Boston Harbor Project,
1959 and Its Supposed Ancestors 78
A Plan for Tokyo, 1960 80
‘Civic Axis’ and ‘Cross-Axis’ 81
Linear-Parallel Systems of Roads 84
Administration Buildings and Residential Blocks 86
Comparison to The First National Capital Region Development
Plan, 1958 89
Summary: The Formal Characteristics of A Plan for Tokyo, 1960 91

3 Summary: The Design Method of the Megastructure

in Metabolism 98
The Characteristics of Kikutake’s Megastructure 98
‘Vertical Communities’ 98
‘Marine City’ Projects 98
Comparison Between ‘Vertical Communities’ and ‘Marine
City’ Projects 99
The Characteristics of Tange’s Megastructure 100
MIT Boston Harbor Project, 1959 100
A Plan for Tokyo, 1960 101
Comparison Between MIT Boston Harbor Project, 1959 and
A Plan for Tokyo, 1960 102
Comparison Between Kikutake’s and Tange’s Design Methods 103

PART II
The Function of the ‘Myth’—City as ‘Living System’ 107

Introduction to Part II 107

Biological Analogy in Architecture 107
 Contents xi

The Theory of ‘Living Systems’ 116

‘Living Architecture’ Theory 119
Organization of Part II 122

4 Properties of ‘Living Systems’ in Kikutake’s and

Tange’s Megastructures 127
‘Vertical Communities’ 127
‘Marine City’ Projects 131
MIT Boston Harbor Project, 1959 132
A Plan for Tokyo, 1960 133

5 Properties of ‘Living Systems’ in Kurokawa’s

Megastructures 137

6 Properties of ‘Living Systems’ in Kawazoe’s

Discourse 144

7 Summary: The Metaphor of ‘City as Living System’

in the Megastructure of Metabolism 147

PART III
The Subject Matter of the ‘Myth’—Creative Tradition 149

8 “Overcoming Modernity” 151

9 The ‘Tradition Debate’ in Architecture 159

10 The Traditional Japanese Conception of Urban Space 179

11 Denouement: Reinterpretation of Tradition Through

the Megastructure of Metabolism 186

Appendix 189
Postscript 199
Bibliography 201
Index 208
ILLUSTRATIONS

Introduction
Figure 0.1 Le Corbusier, The Radiant City, 1924 2
Figure 0.2 Le Corbusier, Contemporary City, 1922 3
Figure 0.3 Kenzo Tange, Hiroshima Peace Memorial Park and Memorial
Museum Competition Design, 1949 5
Figure 0.4 Kenzo Tange, Hiroshima Peace Memorial Museum, 1952
(completed in 1955) 6
Figure 0.5 Kenzo Tange, Tokyo Metropolitan Government Office
(old bldg.), 1957 7
Figure 0.6 Kenzo Tange, Kagawa Prefectural Government Office, 1958 7
Figure 0.7 Alison and Peter Smithson, Golden Lane Project, 1952 9
Figure 0.8 Alison and Peter Smithson, Berlin-Hauptstadt Scheme, 1957 10
Figure 0.9 Van den Broek and Bakema, Project for Kennemerland, 1959 11
Figure 0.10 Van den Broek and Bakema, Tel Aviv Project, 1963 11

Part One Introduction

Figure PI.1 Ponte Vecchio, Florence 16
Figure PI.2 Le Corbusier, Plan ‘Obus’, 1931 16
Figure PI.3 Le Corbusier, Roq et Rob Project, 1948 17
Figure PI.4 The Smithson and James Stirling, Sheffield University
Competition Design, 1953 18
Figure PI.5 Kiyonori Kikutake, Marine City Project, 1963 19
Figure PI.6 Kenzo Tange, MIT Boston Harbor Project, 1959 19
Figure PI.7 Kenzo Tange, A Plan for Tokyo, 1960 20
Figure PI.8 Yona Friedman, ‘Space-frames-in-the-air’, 1960–62 20
 Illustrations xiii

Figure PI.9 Paul Maymont, Floating Island Project, 1963 21

Figure PI.10 Paul Maymont, City under the Seine Project, 1962 21
Figure PI.11 Paolo Soleri, ‘Mesa City’ drawings, 1960 22
Figure PI.12 Cedric Price, Fun Palace, 1962 23
Figure PI.13 Peter Cook, Plug-In City Project, 1962–63 24
Figure PI.14 Kiyonori Kikutake, Tower-Shaped Community Project, 1958 26
Figure PI.15 Kiyonori Kikutake, Marine City Project, 1958 27
Figure PI.16 Kiyonori Kikutake, Mova-block, 1960 28
Figure PI.17 Fumihiko Maki and Masato Ohtaka, Shinjuku
Redevelopment Plan, 1960 29
Figure PI.18 Kisho Kurokawa, Agricultural City Project, 1960 30
Figure PI.19 Kisho Kurokawa, Mushroom-Shaped Housing Unit, 1960 31
Figure PI.20 Kisho Kurokawa, Bamboo Type Community, 1960 31
Figure PI.21 Kisho Kurokawa, Plant Type Community, 1960 32
Figure PI.22 Kisho Kurokawa, Wall City, 1960 33

Chapter 1
Table 1.1a/b Classification of ‘Vertical Communities’ by Kikutake
in the late 1950s and 1960s 44
Figure 1-1 Tower-Shaped Community Project, 1958 44
Figure 1-2 Koto District Project, tower, 1961 44
Figure 1-3 Marine City Project, tower, 1963 44
Figure 1-4 Ocean City Project, tower, 1968 44
Figure 2 Marine City Unabara Project, ‘mova-block’, 1960 44
Figure 3 Shallow Sea Type Community Project, dwelling
block, 1963 44
Figure 4 Tree-Shaped Housing Project with one center
core, 1968 44
Figure 5 Tree-Shaped Housing Project with four separate
cores, 1968 45
Figure 6 Tree-Shaped Housing Project with six separate
cores, 1968 45
Figure 7 Tower-Shaped Housing Project, 1969 45
Table 1.2 The interrelations among the four types of ‘vertical
communities’ 49
Figure 1.1 Ultra Highrise Project, 1995 50
Table 1.3 Classification of ‘Marine City’ projects by Kiyonori
Kikutake 51
Figure 1.2 Basic Types of space formatics for ‘Marine City’ 52
Figure 1.3 Marine City Project, 1958 54
Figure 1.4 Tower-shaped Community Project, 1958 55
Figure 1.5 Functional zoning of Marine City Project, 1958 56
xiv Illustrations

Figure 1.6 Marine City Unabara Project, 1960 56

Figure 1.7 ‘Mova-block’, Marine City Unabara Project, 1960 57
Figure 1.8 Structural relations in Marine City Unabara Project, 1960 58
Figure 1.9 Functional zoning of Marine City Unabara Project, 1960 58
Figure 1.10 Growth of Marine City Unabara Project, 1960 59
Figure 1.11 Marine City Project, 1963 60
Figure 1.12 Functional zoning of Marine City Project, 1963 61
Figure 1.13 Growth of Marine City Project, 1963 62
Figure 1.14 Interrelations among ‘Marine City’ projects 63

Chapter 2
Figure 2.1 MIT Boston Harbor Project, 1959, site plan 70
Figure 2.2 MIT Boston Harbor Project, 1959, model photo 70
Figure 2.3 MIT Boston Harbor Project, 1959, floor plan 71
Figure 2.4 MIT Boston Harbor Project, 1959, sections 71
Table 2.1 The interrelations between structural and spatial elements
in each block of MIT Boston Harbor Project, 1959 73
Table 2.2 The relations between structural and spatial elements on
three formal ‘levels’ each, and their interrelations in MIT
Boston Harbor Project, 1959 75
Figure 2.5 Antonio Sant’ Elia, The Citta Nuova, 1914 76
Figure 2.6 Walter Gropius, Wohnberg Project, 1928 77
Figure 2.7 Le Corbusier, Plan ‘Obus’, 1931 77
Figure 2.8 A Plan for Tokyo, 1960, model photo 81
Figure 2.9 A Plan for Tokyo, 1960, traffic plan 82
Figure 2.10 A Plan for Tokyo, 1960, two major axes 83
Figure 2.11 A Plan for Tokyo, 1960, linear-parallel system parallel to
‘Civic Axis’ 85
Figure 2.12 A Plan for Tokyo, 1960, linear-parallel system parallel to
‘Cross Axis’ 86
Figure 2.13 A Plan for Tokyo, 1960, administration buildings 87
Figure 2.14 A Plan for Tokyo, 1960, residential blocks 88
Figure 2.15 The First National Capital Region Development Plan, 1958,
Highway development plan 89
Figure 2.16 The First National Capital Region Development Plan, 1958,
zoning 90

Chapter 4
Figure 4.1 Scaling hierarchy in ‘tree-shaped’ type of ‘Vertical
Communities’ 129
Figure 4.2 The analogy of evolution process of the spine of
vertebrates in A Plan for Tokyo, 1960 134
 Illustrations xv

Chapter 5
Figure 5.1 Bamboo Type Community, 1960 138
Figure 5.2 Plant Type Community, 1960 139
Figure 5.3 Wall City, 1960, perspective 140
Figure 5.4 Wall City, 1960, plan 141
Figure 5.5 Helix City, 1961, perspective 142
Figure 5.6 Helix City, 1961, spiral escalators 142

Chapter 9
Figure 9.1 Kunio Mayekawa, Japanese Cultural Center in Bangkok,
competition entry, 1943 163
Figure 9.2 Junzo Sakakura, Japanese Pavilion for the Paris Exposition,
1936 163
Figure 9.3 Kenzo Tange, Greater East Asia Co-Prosperity Sphere
Memorial Hall, 1943 164
Figure 9.4 Kenzo Tange, Japanese Cultural Center in Bangkok,
competition entry, 1943 165
Figure 9.5 Kenzo Tange, Hiroshima Peace Memorial Museum, 1952
(completed in 1955) 166
Figure 9.6 Kenzo Tange, Kurayoshi Government Office, 1957 167
Figure 9.7 Kenzo Tange, Tokyo Metropolitan Government Office, 1957 168
Figure 9.8 Kenzo Tange, Sogetsukaikan, 1958 168
Figure 9.9 Kenzo Tange, Kurashiki City Hall, 1960 169
Figure 9.10 Kenzo Tange, Kagawa Prefectural Government Office
Competition, 1958 169
Figure 9.11 The former Nirayama-kan (Egawa family’s residence) 172
Figure 9.12 Seiichi Shirai, Kanki-so, 1938 172
FOREWORD

There is always an inevitable imperfection in any attempt to explain foreign cul-

tures, due to the fact that observations belong to the external gaze. My feeling of
guilt towards the Japanese reader derives from this fact, especially because I fully
respect the opinion of Ango Sakaguchi1 about Bruno Taut’s remarks on Japanese
architecture:

In between the fact that Taut rediscovered Japan and its traditional beauty
and the fact that we ourselves are Japanese whilst losing the Japanese tradi-
tion, there was a distance that Taut could scarcely have imagined. That is to
say, Taut had first to discover Japan, while we are already Japanese, prior to
having to discover Japan. Although we may have lost ancient culture, we can
hardly lose sight of Japan. What is Japanese spirit?—we need not pose the
question. It is unthinkable that Japan could be born from such a rationale, or
that the Japanese spirit as such can ever be explained.2

Nonetheless, I believe that for the foreign reader it could be easier, in a sense, to
understand the narrative through the interpretation of a foreigner, who has a similar
set of ideas and similar vocabulary based on a similar cultural background. Although
“the spirit” might not be completely transferred, I would principally dedicate this
book to the foreign audience, while I apologize to the Japanese reader for the
imperfections of my adventure to rediscover at least a tiny part of Japanese culture.

Notes
1. Ango Sakaguchi (1906–1955) was a Japanese novelist and essayist, commonly evaluated as
a staunch opponent of nationalist wartime propaganda. He is widely known because of his
book on Japanese culture entitled Nihon Bunka Shikan (A personal view of Japanese culture).
2. Ango Sakaguchi, Nihon Bunka Shikan (A personal view of Japanese culture), included in
Nihon Ron (On Japan), Tokyo, Kawade Shobo Shinsha, 1989, pp. 138–139. Quoted in
Arata Isozaki, Japan-ness in Architecture, MIT Press, 2006, p. 110.
AUTHOR’S PREFACE

Megastructure proposals by the Japanese Metabolism group are commonly identi-

fied with the concept of utopia. Certainly, they—on the surface—seem to suggest
ideal models for future cities, based on the vision of a highly desirable society,
in accordance with the general interpretation of utopia. In my opinion, however,
rather than being merely utopian, they represent a uniquely amalgam genre: the
myth camouflaged as utopia.
For bringing out my argumentation, I first take the chance to explain the dif-
ference between the two genres. Albeit both utopia and myth are fictitious in the
sense of being ‘ideal’, they, first of all, entirely differ in their purposes: while utopia
is intended as a narrative of a perfect and thus desirable state of affairs, myth aims to
provide a nonrational theoretical framework to interpret events for satisfying certain
emotional or spiritual needs. In the case of utopia, those affairs are stranded in the
distant future, while in case of myth the interpreted events belong mostly to the past.
Although both of them are created by (or for) fictive communities, utopia presumes
the existence of an imagined future community, the ideal society founded on univer-
sal values, while myth belongs to a smaller group of people bonded together through
a local value system. Finally, for being futuristic, utopia is supported by modern
technology and science, while myth is usually based on traditional or religious beliefs
rooted in the past. Thus the general idea of Megastructure is regularly evaluated as
utopian, because it describes a desirable future condition for a fictive community
based on universal values, and is backed by modern technology in its details. As for
the Megastructure of Metabolism, on one hand it seemingly possesses the same quali-
ties, but on the other hand, there can be found notable discrepancies when having
a deeper look. That is to say, although its Megastructure is a narrative of a kind of
idealistic future condition, the motive behind is not merely to describe it. In turn, its
Megastructure is better understood as an attempt to satisfy certain emotional needs
of an “imagined community”—called Japanese nation1—through suggesting the
xviii Author’s Preface

reconsideration of some traditional and religious concepts rooted in their common

conscious (or unconscious), as a potential way to reach that idealistic condition.
Moreover, Megastructure itself is a “superhuman creature”, similarly to the main
characters in myth. In these regards, I would suggest that the “real story” behind
their theories is a myth, which, for certain reasons, is masked to appear as a utopia.
The primary narrative thread of this book therefore follows the course of the gradual
unraveling of the myth-like characteristics of the Megastructure of Metabolism.
Myth is dealt with here as an interdisciplinary subject in line with most con-
temporary myth theories.2 According to them, there are three main questions to be
raised, which link theories of myth from different fields. The first one—why and
how myth arises—touches upon the origin of the myth: the spiritual or emotional
needs, what myth intends to satisfy. The second one—why and how myth persists—
deals with the function of the myth, or in other words with the method of satisfying
those needs. And the third one—what is the referent of the myth—is about the
subject matter of the myth: the meaning unfolding in the story.3 Following this order,
after expounding the mechanism underlying the growing demand for a new myth
in architecture (the origin of the myth) in the introduction, Part I discovers the formal
characteristics of the Megastructure of Metabolism in comparison to other Mega-
structure proposals of that era, in order to give a hint for understanding the real
intention underlying the utopia. Then based on Part I, Part II is a detailed reexami-
nation of the design method of the Megastructure in Metabolism in terms of the
historical development of the biological analogy applied in architecture, which aims
to clarify the function of the myth and to suggest the meaning behind it. Finally, Part III
deals with the subject matter of the myth by gradually disclosing the meaning unfolding
in the story and suggests a new reading of Megastructure proposals of Metabolism.
Although—as I mentioned before—Megastructure proposals of Metabolism are
commonly read as utopian visions of the future city, some critiques share certain
points similar to my argument. Among foreign critiques, Zhongije Lin—despite
describing Metabolism proposals as “Urban Utopias of Modern Japan”—4 does
claim the importance of its Megastructure in terms of its unique interpretation of
“city as process”, which is the main narrative thread of his book. However, instead
of evaluating this notion as a more or less direct consequence of the traditional
Japanese way of sensing space, he considers that “[it] constituted Metabolism’s
primary contribution to the world of utopian planning”.5 Still, when examining
the historical context of their theories, Lin touches upon the “tradition debate”
in postwar Japanese architecture and argues that “[t]he reexamination of Japa-
nese tradition provided the Metabolists with a philosophical foundation”.6 He also
notes the “fundamental relationship between architecture and nature”7 that inspired
Metabolists who “began to pursue a new paradigm of architecture and city”,8
though he does not elucidate the relationship between the traditionally nature-
oriented Japanese way of thinking and the Metabolist notion of “city as process” in
detail. Moreover, he even uses the term ‘myth’ when describing Tange’s 1960 plan
for Tokyo, yet not in the meaning of a nonrational theoretical framework for satisfy-
ing emotional needs, but quite the opposite: for describing “the issues arising when
 Author’s Preface xix

utopia meets reality”.9 On the whole, Lin seems to miss the point: he claims that
the “value [of their utopian projects] lies not in their relation to the present but to a
possible future”,10 specifically in suggesting a “compact urban form [ . . . for] high
density developments”11 as well as in providing hint “about the future development
of participatory architecture”.12
As for the Japanese critiques, Hajime Yatsuka’s and Arata Isozaki’s evaluations
are of special importance for this publication. First of all, Yatsuka and Yoshimatsu’s
(1997) book is the most comprehensive summary of the Metabolism movement
in Japanese. Their main point is that, in spite of the frequent criticism that misin-
terprets the Metabolism movement as merely part of Japan’s postwar architectural
history, Metabolism does belong to the present. They argue that contemporary
Japanese cities are still facing basically the same or an even more severe problem—
that they call the “Megalopolis phenomena”—13 and for this reason they believe
that finding out the hidden potentiality of Metabolism theories can help guide
future urban design, which is slightly different from my point. They also claim
that the most amazing thing in Metabolism was not their specific design method,
but their attitude, their audaciousness of dealing with the situation, which contem-
porary architects should learn. Nevertheless, Yatsuka and Yoshimatsu do not try
to veil Metabolism’s connectedness to the past, and also investigate the influence
of “tradition debate” on its theories. Their emphasis of the twofold character of
Metabolism is authoritative for this book. Apart from it, Yatsuka and Yoshimatsu
claim that Metabolism cannot be generalized as a single “movement” in the liter-
ary meaning of the term, because members had overly different approaches towards
urban design, and they themselves evaluated Metabolism in entirely different ways.
Among them, Kikutake’s (and partially Kurokawa’s) evaluation is somehow close to
mine; in his interview with Yatsuka, he allegedly stated that although the Metabo-
lism movement was dressed in a futuristic costume, it in fact intended to support
Japanese lifestyles.14 Yatsuka and Yoshimatsu also assert that “in Kawazoe’s head, the
vision of the future city was most probably a city of beautiful chaos similar to the
functioning of organisms, which was peculiar to Japan”,15 and

[if ] we think so, we might interpret the development of technology in Kuro-

kawa’s theory or the development of production systems like Kikutake’s
ka-kata-katachi as their own way of reluctance: [an experiment of ] how the
organic life image, which was dragged from the tradition theory, can be
implemented in a universal way, after liberating it from the issue of tradition.16

Yatsuka’s argumentation is indeed a very intriguing one, since it brings the ques-
tion whether it is possible to liberate our future from our past, or in other words,
how to create universal values based on a traditional local value system (if it is pos-
sible at all), which issue will also be a part of my speculation.
At the same time, I will often refer to Arata Isozaki’s discourse on the issue of
national identity and its manifestation in Japanese architecture,17 which had the
biggest influence on my setting of the discussion’s frame. His stance is that the main
xx Author’s Preface

reason for the problematic that he calls “Japan-ness” is “Japan’s mentality as an

island nation”.18 For this reason—he claims—whenever external cultural pressure
appeared, the country could close its borders and immerse itself in the creation of
a “false” national aesthetic as a kind of self-defense. This aesthetic was, however,
nothing but “a stylization today considered abroad as emblematic of the Japanese
aesthetic”,19 which is very different from the aesthetic of “the embryonic Japan-
ness”20 of a much earlier past. In this sense, Isozaki argues that Japan-ness in
Japanese modernity was a fictive notion, which was “constructed as a discourse”21
by virtue of the external cultural force. Taking his argument and pursuing this train
of thoughts further, I suggest that Japan-ness as it has appeared in the Megastructure
proposals of Metabolism was partly such kind of notion. On the other hand, Isozaki
asserts that albeit the fiction of Japan-ness was originally created for self-defense, it
also works in the opposite way: it has been serving the expansionist ideology of the
state through stressing “the unique superiority, and thus the universality, of Japan-
ness”.22 Moreover he notes his belief that history is repeating itself and the debate
over the universality of Japan-ness is beginning to recrudesce under the excuse of
the inevitability of a global perception. This point is in turn a thought-provoking
one, which—along with Yatsuka’s argumentation—provided the stimulus for my
final speculation on the issue of cultural universality in the age of globalization.
This book has several limitations. The most conspicuous one is its generalization,
treating Metabolism as an autonomous group, though—as Yatsuka has claimed—
Metabolism should rather be considered as a temporary gathering of people with
different worldviews and different approaches towards architecture and urban
design. Nevertheless, the book draws conclusion merely based on its Megastructure
proposals, especially only Megastructure proposals of Tange and Kikutake. However,
let two things be said in my favor. One is the fact that although Metabolists also had
some other proposals, Megastructure proposals were unequivocally predominant,
and for that Metabolism has been commonly associated with the Megastructure
movement. The other is that among Megastructure proposals related to Metabo-
lism, Megastructure proposals by Tange and Kikutake represent the two extreme
poles seen from both of their concepts and formal structures, while Megastructure
projects by other members can either be located in between them or be traced
back to one of them. Furthermore, among the numerous issues Metabolism was
concerned with, this book focuses mainly on only two: the issue of the biological
analogy and the issue of tradition. Several other issues, like the issue of technology,
the idea of adaptability, capsule architecture, and so forth, which should also be
thoroughly investigated to give a full picture of Metabolism, exceed the scope of
this book, and are therefore dealt with only cursorily.

Notes
1. I borrow the term from Benedict Anderson’s famous book Imagined Communities (Bene-
dict Anderson, Imagined Communities: Reflections on the Origin and Spread of Nationalism,
London, 1983). In his book, Anderson asserted that nations are, in fact, imagined political
communities, “because the members of even the smallest nation will never know most
 Author’s Preface xxi

of their fellow-members, meet them, or even hear of them, yet in the minds of each lives
the image of their communion” (ibid., p. 6).
2. Professor Robert A. Segal, Chair in Religious Studies at the University of Aberdeen, is
one of the leading interpreters of modern theories of myth. He has published widely on
the subject, including The Myth and Ritual Theory: An Anthology, Theorizing About Myth,
Hero Myths: A Reader and Myth: A Very Short Introduction.
3. In this book I basically refer to the categories and definitions described by Segal.
4. Zhongjie Lin, Kenzo Tange and the Metabolist Movement: Urban Utopias of Modern Japan,
Oxon, Routledge, 2010.
5. Ibid., p. 12.
6. Ibid., p. 44.
7. Ibid.
8. Ibid.
9. Ibid., p. 12.
10. Ibid., p. 246.
11. Ibid.
12. Ibid.
13. Hajime Yatsuka, Hideki Yoshimatsu, Metaborizumu: Senkyuhyakurokuju nendai no kenchiku
avangyarudo, Tokyo, Inax Shuppan, 1997. pp. 4–5. (author’s translation)
14. Ibid., p. 6.
15. Ibid., p. 51. (author’s translation)
16. Ibid. (author’s translation)
17. Isozaki, op. cit.
18. Ibid., p. xv.
19. Ibid.
20. Ibid.
21. Ibid., p. xiv.
22. Ibid., p. 113.
ACKNOWLEDGMENT

This book is based on my doctoral dissertation (“Re-evaluation of the Idea and

Design of ‘Megastructure’ in ‘Metabolism’: Through Case Studies of the Works by
Kiyonori Kikutake and Kenzo Tange”), which I completed at Nagoya University
in 2007. Since then ten years have passed. My life took an adventurous course with
lots of experiences, and my view on architecture has also been modified accord-
ingly. My interest has gradually shifted from the physical attributes of buildings to
the ways people experience architectural spaces, and from design methods to the
human motives behind them. The book is a witness to this shift, incorporating ten-
years-ago-myself in the first part, and recent myself in the following sections and in
the connecting thread between the parts. Several people were involved in this shift
at different levels in different stages. Nevertheless, all of them contributed to the
formation of my worldview resulting in this publication, and for that I would like
to express my sincere gratitude.
First of all, the research would hardly have been possible without the intellec-
tual stimulus and forbearance of Prof. Atsushi Katagi, to whom I wish to express
my deepest gratitude for the high standard of supervision during the dissertation
stage. He is, of course, never responsible for what I have written (especially for the
second and third part that he has never even seen). He indeed often disagreed with
my point of view but has helped me generously nevertheless, and for that I am
in particular grateful. My sincere appreciation also goes to Prof. Yoshihiro Hotta
for his reliable assistance whenever required, including innumerable discussions,
Japanese readings and time-consuming Japanese translations in the period, when
my Japanese was not yet sufficient. For reading and commenting on my thesis,
gratitude is due to Prof. Yasuhiko Nishizawa, whose kind comments also helped
me at seminars, Prof. Hiroyuki Shimizu, who made me understand the fruitfulness
of the sociological approach to architecture, and Prof. Akito Murayama, above all
for his guidance towards present Japanese reality of urbanism in the hardest period
 Acknowledgment xxiii

of the dissertation. Prof. Takashi Ariga (currently Waseda University) is appre-

ciated for his comments, which have stimulated my thinking about the relation
between architecture and city. Students at the Laboratory of Architectural Design
at Nagoya University are thanked for their frequent help with Japanese readings
and Dr. Zuzanna Ufnalska, who was my PhD candidate fellow in those days, for the
impulsive discussions on Japanese architecture. Special thank goes to Prof. Kiyo-
shi Sey Takeyama (Kyoto University) for his generous help in the most crucial
moments, since my very early days in Japan up to the rush before the submission
of the manuscript. Without his—sometimes invisible but indeed sensible—help
from the background, the book could not be published. Gratitude is also due to
Prof. Yasuyuki Ito (Nagoya City University), who helped me to prepare for enter-
ing the doctoral course, and his partner at Coelacanth & Associates, Prof. Susumu
Uno (Daido University), with whom he provided me the chance to learn design
in practice. I owe a debt of gratitude to Yasuharu Iwamuro and Makoto Kamiya of
Coelacanth & Associates for the powerful backup during my years at the firm and
after that as well. I also wish to express my sincere gratitude to my colleague, Prof.
Yoshihito Kurazumi at Sugiyama Jogakuen University, as well as my best com-
panion Yukiko Ohashi and Felix Puschkarski of REFLEX Corp., the people who
magnanimously supported me in the most difficult period of my life from every
possible aspect.
I have also received tremendous help from several architectural firms and pub-
lishers for the publication. Among them, my deepest gratitude goes first to Prof.
Kiyonori Kikutake for direct encouragement and support at the dissertation stage,
though, sadly enough I do not have the chance to show him the final outcome
anymore. At the same time, Kaori Ohmura of K. Kikutake Architects is appreci-
ated for the mediation and the useful information, and I am especially grateful for
Mrs. Mutsuko Smith-Kikutake, Prof. Yuki Kikutake and Mr. Mitsunori Kikutake
for their permission to use several materials from the legacy of Prof. Kiyonori
Kikutake. Also, Keiko Shiotani of Tange Associates, Mrs. Nakamura of Kisho Kuro-
kawa Architect & Associates, Yasuko Okuyama of Maki Associates, Hiroshi Shinji
of Sakakura Associates, Mr. Egawa of Maekawa Associates, Genta Shirai of Shirai
Architectural Institute, Meindert Booij of Broekbakema, and Yona Friedman are
appreciated for their kind assistance with data access. I also appreciate the help
of Kyoko Shimizu of Kyuryudo, Mrs. Takahashi of Bijutsushuppansha and Maeta
Tomonari of Shokokusha.
Several archives, libraries, and public and private organizations were also involved
from all over the world, including the Frances Loeb Library at Harvard, the Bauhaus
Archive in Berlin, the Fondation Le Corbusier and the Centre Pompidou in Paris,
the Canadian Center for Architecture in Montreal, Arcosanti in Arizona, the Tokyo
Metropolitan Archives, the National Archive of Modern Architecture, JASPAR in
Tokyo and the Egawa-bunko in Izunokuni.
Very special thanks to Hiroshi Tanigawa of ToLoLo Studio for his extremely
powerful volunteer support of the preparation of digital images. Without his help,
the quality of old data would never have improved.
xxiv Acknowledgment

Some thanks are more difficult to express. I’m thankful to my parents for my
warm and spiritually wealthy background. My family is appreciated for their prac-
tical support, and last but not least, my children are especially praised for their
toughness and smiles, which gave me energy for the work and refreshment in its
breaks all through the years. I thank all of them profusely.
INTRODUCTION
The Origin of the ‘Myth’—the Agony
of Modern Architecture

Architecture has an essentially dual nature: it has a utilitarian existence to satisfy

practical needs and an aesthetic existence to satisfy emotional needs. Throughout
its history, architecture’s aesthetic existence had mostly been maintained through
ornament. However, the denial of ornament in modern architecture has threatened
its aesthetic existence, and the failure of utilitarian modernism set architects the
difficult task of searching for a new ‘myth’ for satisfying people’s emotional needs.

The Formation of CIAM

CIAM (Congrés Internationaux d’Architecture Moderne) was founded in La Sarraz,
Switzerland, in 1928, in an attempt to relocate architecture in the entirely new eco-
nomic and social context brought about by the technological revolution. Sigfried
Giedion, the first secretary-general of CIAM, summarized its aim in three points—
namely, (1) to set up the contemporary program of architecture, (2) to advocate and
introduce the idea of modern architecture and (3) to see the architectural resolution
of problems.1 The La Sarraz declaration contained various issues in both architec-
ture and urbanism, and was signed by twenty-four architects from eight countries.
In the urban section of the declaration, however, the seed of the idea of the ‘func-
tional city’—which became the main theme of CIAM IV at Athens—can already
be found. It is suggested by the notion of “a functional order” that “consists of three
functions: dwelling, producing, and relaxation”.2 The history of CIAM was divided
(by Kenneth Frampton) after La Sarraz into three periods.3 The first period between
1928 and 1933 comprised the CIAM congresses held in Frankfurt in 1929 on the
problems of minimum living standards and in Brussels in 1930 on the rational lot
development. However, this period is rather considered as the preparation period
for the shift towards urban planning issues through the establishment of CIRPAC
(Comité international pour la résolution des problèmes de l’architecture contemporaine).
FIGURE 0.1 Le Corbusier, The Radiant City, 1924.
Source: Fondation Le Corbusier + JASPAR
 Introduction 3

The Athens meeting in 1933, which was one of the most comprehensive meet-
ings of CIAM from an urbanistic standpoint, marks the beginning of the second
period. The conference was titled ‘The Functional City’, and was dominated by Le
Corbusier’s urban ideas.4 Its outcome is commonly known as the Athens Charter.
The document contained articles on the conditions of cities as well as proposals
for improving these conditions, described through four main categories: dwellings,
recreation, work and transportation.5 It suggested a rigid functional zoning of cit-
ies with a single type of urban housing designed for a high density of population,
which was set in large green areas. These large green areas worked as separating belts
between the different functional zones, and they were completely freed from the
roads. Cars were separated from the pedestrian circulation, and roads were arranged
in a rather loose grid to connect between the green areas. A very similar concept
was represented in a more elaborated way in Corbusier’s ‘The Radiant City’ (Fig-
ure 0.1), first published in 1924. Although Contemporary City, 1922 (Figure 0.2) is
commonly considered the antecedent of ‘The Radiant City’ because of the similar
high-density urban housing and the grid of traffic arteries superimposed on a larger
diagonal grid, ‘The Radiant City’ contained the entirely new idea of a linear admin-
istrative and business center along a central axis that connects the functional zones.6
Nonetheless, it was just as rigidly utilitarian as the other. One can therefore assume
that during CIAM’s first twenty years of operation, social, cultural and aesthetic
aspects were gradually overshadowed by the dogmatic utilitarianism of the Athens
Charter through the influence of Le Corbusier.

FIGURE 0.2 Le Corbusier, Contemporary City, 1922.

Source: Fondation Le Corbusier + JASPAR
4 Introduction

Transformation From CIAM to Team X

After the war it finally became obvious that modern architecture—grounded on
the merely functional categories of the Athens Charter—not only failed to resolve
the discrepancy between man and technology but also generated a gap between the
individual building and the city. This new recognition was the motif for the trans-
formation of CIAM theories, which can best be followed up in CIAM’s third
period. CIAM VI at Bridgwater, England, in 1947 was hosted by the British CIAM
Chapter, the MARS (Modern Architectural Research) Group. MARS’s goal was to
exceed the functional categories of the Athens Charter through the “creation of a
physical environment that will satisfy man’s emotional and material needs”.7 MARS
also proposed the theme of “civic centers” for the next CIAM meeting. However,
the discussion on historical town centers and the possibility of resuscitation of “col-
lective memory”8 through the reconstruction of the community core (“The Heart
of the City”) came about only by CIAM VIII in 1951. Kenzo Tange was also invited
to Hoddesdon to present his Hiroshima Peace Memorial Park Competition Design (Fig-
ure 0.3, 0.4), which was expected to be a timely representative of MARS attempts.
In turn, due to the unique circumstances of the near-total destruction of the city,
the historically disconnected ‘transplanted heart’ of Tange’s project created a kind of
antithesis: it implanted doubt about whether rebuilding contemporary cities around
central plazas is really viable. Moreover, it stressed the essential difference between
traditional Western cities composed around a central plaza and non-Western cities,
which originally did not have the concept of the plaza. Although the topic of the
meeting provided the possibility of transcending the rigid functional categories of
the Athens Charter, the problem was only seemingly solved by adding the new
category of “historical buildings”. The atmosphere of the meeting was, however,
already determined by the tension coming from the ideological gap between the
older generation and the younger members—as Candilis called them, the “two
families: those who had founded modern architecture and those that worked on the
base provided by the founders”.9
The final confrontation came with CIAM IX—titled “The Charter of
Habitat”—which was held in Aix-en-Provence in 1953, led by the Smithsons and
Aldo van Eyck. They openly challenged the functional categories of CIAM, and
proposed a new “hierarchy of human associations”10 based on four new categories:
the city, town, village and homestead. But in fact, these categories were not more
than the modified versions of the original CIAM categories, dressed up in a dif-
ferent way. Still, the Smithsons pointed out the important difference—namely, “to
realize that the terms used [,] Street, District, etc. [,] are not to be taken as the real-
ity but as the idea and that it is our task to find new equivalents for these forms of
association in our new, non-demonstrative society”.11 In other words, the Smithsons
defined the architect’s task as “to induce the emerging pattern of associations”,12
which was interpreted by Charles Jencks in two different ways. On one hand,
Jencks mentioned the expectation of contemporary architects to bring forth to “a
new city growth”.13 On the other hand, he mentioned the necessity of setting up
FIGURE 0.3 Kenzo Tange, Hiroshima Peace Memorial Park and Memorial Museum Competition
Design, 1949.
Source: Tange Associates
6 Introduction

FIGURE 0.4 Kenzo Tange, Hiroshima Peace Memorial Museum, 1952 (completed in 1955).
Source: Tange Associates

general laws about cities learned from particular cases14 that can be understood as
the counter-theory of CIAM’s deduction. However abstract, the concept of ‘human
association’ suggested an entirely new approach towards urban design, and predicted
the subject of the forthcoming meeting in Dubrovnik, 1956, the last meeting under
the name of CIAM. Although the theme of CIAM X was officially “the habi-
tat”, the central issue became the challenge of the Athens Charter by the group
composed of the Smithsons, Van Eyck, Jacob Bakema, Georges Candilis, Shadrach
Woods, John Voelcker and William and Jill Howell, thereafter known as Team X.
Among others, their new program brought up “the problem of organic unity”,
“the problem of mobility” and “the problem of growth and change”:15 concepts
which already had their premises in CIAM IX. Although Kenzo Tange was also
selected among the new members, he could neither completely lose touch with the
ideas of ‘old’ CIAM nor absolutely identify himself with the new ideas of Team X.
The official transfer of CIAM to Team X happened at the Otterlo meeting in
1959, where CIAM finally broke up. At the Otterlo meeting, Tange presented his
Tokyo Metropolitan Government Office (Figure 0.5) and Kagawa Prefectural Government
Office (Figure 0.6), both of which have combined a sense of Japanese tradition with
the ideas of modern architecture. However, the fact that Rogers saw an attempt in
Tange’s projects to “look back to our own national history of form”16 while Smithson
concluded that the adequacy of traditional Japanese architecture’s appropriateness
to Team X’s demand for an open aesthetic was a mere “accident of history” has
FIGURE 0.5 Kenzo Tange, Tokyo Metropolitan Government Office (old bldg.), 1957.
Source: Photo by Fumio Murasawa

FIGURE 0.6 Kenzo Tange, Kagawa Prefectural Government Office, 1958.

Source: Photo by Fumio Murasawa
8 Introduction

proved that Tange’s intention was not fully understood.17 Tange finally left Otterlo
for a half-year position as visiting professor at MIT, leaving a letter to Jacob Bakema
about his doubts about Team X’s ideology.18 In his letter, Tange distinguished two
major approaches of Team X. One is based on a progressive future-oriented notion,
which is in fact noncreative, since it passively accepts that “growth and change”
are inevitable consequences of contemporary social patterns. The other is based
on a rather past-oriented notion, which considers the contemporary situation as a
priori and obeys an archaic or regional vocabulary. In his opinion, both approaches
were rooted in a merely aesthetic formalism that overemphasizes the importance of
‘style’, and that is why they could not really solve the problems of contemporary
cities. Tange also disclosed his personal view about the task of the urban designer as
being “the creation of an organic entity by means of visualizing and materializing
the inherited vitality of the masses, which includes the dual concepts of order-
freedom and stability-mobility”.19 This seemingly similar idea to that of Tange’s
“vitality of the masses” as a spur for creation was presented later at the Tokyo World
Design Conference by Peter Smithson in his concept of the “common aim” of
society or by Louis I. Kahn in his concept of “man’s dream”, which they thought
to be indispensable to inspiring creation and to making up a new ‘myth’ for archi-
tecture.20 However, Tange’s expression of “inherited vitality” is better understood to
refer to the concept of ‘tradition’, which—according to Tange’s notes—can work as
a stimulus or catalyst for creation.21 For this reason, it is reasonable to think that “the
new ‘myth’” had slightly different meaning for Tange, and through his influence, for
the members of the Japanese Metabolism movement as well.

Urban Theories of Team X

After Otterlo, Team X continued to gather every year. Their ideas and designs
appeared in the journal Architectural Design from 1962 to 1968, when they finally
summarized their theories in a publication titled Team 10 Primer.22 Urban theories of
Team X can roughly be concluded as an attempt towards the liberation of architec-
tural and urban form from the rigid functional categories of the Athens Charter.23
They contested the separation of functions in cities, and instead pointed out the
necessity of connections between the separate functional zones. Through reviving
the concept of “continuity”,24 they called for the “reconstruction of the traditional
urban structure”,25 represented in the linear accumulation of communal spaces along
the streets that work as the “nervous system”26 or “main artery”27 of the city. Parallel
to this idea, which was in turn similar to Corbusier’s idea of a linear administrative
and business center, the rehabilitation of the street—which was set aside in Cor-
busier’s city plans—and the new concept of separating cars from pedestrians came
to the front and became one of the most popular slogans of Team X. Golden Lane
Project, 1952 (Figure 0.7) by Peter Smithson is rather understood as the critique of
Corbusier’s ‘Radiant City’, and its large continuous gallery-access corridors—which
Smithson called “streets in the air”—28 are among the earliest representations of
Team X’s new concepts. Candilis made a similar attempt in his Toulouse le Mirail
 Introduction 9

FIGURE 0.7 Alison and Peter Smithson, Golden Lane Project, 1952.
Source: Harvard University, Loeb Design Library

Project, 1963, but here the large linear blocks are spanning the pedestrian channels
located on the ground floor. Beyond their original concern of the street, the impor-
tance of Team X is rather seen in their new attitude towards urban planning. That is
to say they considered the linear center as the basis for urban design, from which the
structure can develop outwards in an “open” system, against the “closed”29 system
represented in the superblock.30 At the same time, the Smithsons’ concepts of “associ-
ation” and “identity”31 proved their strong social concern, which can be traced back
to some experiences of street life, recorded through the pictures of Nigel Hender-
son.32 They used their experiences as a conceptual basis for their design of a “cluster
city”,33 made up of many centers of intensity instead of a single center. Through the
human associations emerging from the concept of cluster, which is a group of ele-
ments with a common characteristic that distinguishes them from elements in other
groups, the Smithsons thought that the “cluster city” is the expected form to give
identity to a changing area.34 Their original concept of “cluster city” embodied in
the Golden Lane Project, 1952, however, developed into the Berlin-Hauptstadt Scheme,
10 Introduction

FIGURE 0.8 Alison and Peter Smithson, Berlin-Hauptstadt Scheme, 1957.

Source: Harvard University, Loeb Design Library

1957 (Figure 0.8) to introduce the new concepts of “growth, change, mobility and
inverted profile”.35 Here an important difference can be seen between the interpreta-
tions of structure that links different elements of the city as a static phenomenon in
the first project and structure as a ‘growing whole’36 in the second project. An inter-
pretation similar to the latter can also be understood in the Project for Kennemerland,
1959 (Figure 0.9) by Van den Broek and Bakema from its basic principle of “open-
ended growth in size that will not disturb the overall structure”.37 However, the
real turn came only in their Tel Aviv Project, 1963 (Figure 0.10), where the concept
of structure as a growing whole was represented in the reverse way. That is to say,
instead of separate buildings linked through a connecting infrastructure, the growing
structure was embodied in the long residential block along the freeway spine to form
FIGURE 0.9 Van den Broek and Bakema, Project for Kennemerland, 1959.
Source: Archives Broekbakema

FIGURE 0.10 Van den Broek and Bakema, Tel Aviv Project, 1963.
Source: Archives Broekbakema
12 Introduction

the Megastructure, the representative of a new challenge from the interlocking area
of architecture and urban design.

Notes
1. “Shortly after the La Sarraz “preparatory congress”, Gideon, the newly appointed CIAM
secretary, wrote to the Dutch architect and town planner Cornelis van Eesteren (1897–
1988) that the goal of CIAM were:
a) To formulate the contemporary program of architecture.
b) To advocate the idea of modern architecture.
c) To forcefully introduce this idea into technical, economic and social circles.
d) To see to the resolution of architectural programs.
(Eric Mumford, The CIAM Discourse on Urbanism,
1928–1960, Cambridge, 2000, p. 10)

2. From the Declaration’s section on “Urbanism”:

1. Urbanism is the organization of all the functions of collective life; it extends over
both urban agglomerations and over countryside (. . .). Urbanization cannot be con-
ditioned by the pretentions of a pre-existent estheticism: its essence is of a functional
order.
2. This order consists of three functions: dwelling, production, and relaxation (mainte-
nance of the species). Its essential objects are land subdivision, regulation of traffic,
building legislation.
(Ibid., p. 25)

3. “Between the La Sarraz declaration of 1928 and the last CIAM conference held in
Dubrovnik in 1956, CIAM passed through three stages of development” (Kenneth
Frampton, Modern Architecture: A Critical History, London, 1980, pp. 269–272).
4. On urban proposals of Corbusier, see Jacques Guiton, ed., The Ideas of Le Corbusier on
Architecture and Urban Planning, New York, 1981; Robert Fishman, Urban Utopias in the
Twentieth Century: Ebenezer Howard, Frank Lloyd Wright and Le Corbusier, Cambridge,
1982.
5. For more details on Athens Charter, see ibid., pp. 270–271, Mumford, op. cit., pp. 73–90
or Meggyesi Tamás, A Városépítés útjai és tévútjai, Budapest, 1985, pp. 60–65.
6. This original idea of a central linear axis was developed later into the concept of linear
cities published in 1944 (Le Corbusier, Les trois établissements humaines, Paris, 1959), where
he noted the necessity to connect famous European historical towns with transportation
axes (Meggyesi, op. cit., pp. 59–60).
7. “In 1947, at CIAM VI, held at Bridgwater in England, CIAM attempted to transcend the
abstract sterility of the ‘functional city’ by affirming that ‘the aim of CIAM is to work
for the creation of a physical environment that will satisfy man’s emotional needs’. This
theme was developed further under the auspices of the English MARS group which
prepared the topic, ‘The Core’, for CIAM VIII, held at Hoddesdon, England, in 1951”
(Fampton, op. cit., p. 271).
8. Richards began the discussion on “The Core as the repository of the group’s collective
memory” at CIAM VIII (Mumford, op. cit., p. 213).
9. Ibid., p. 224.
10. “At Aix, the Smithsons questioned the continuing validity of the Athens Charter and
proposed a new ‘hierarchy of human associations’ to replace it” (ibid., p. 225).
11. Charles Jencks, Modern Movements in Architecture, New York, 1973, p. 305.
12. Ibid., p. 305.
13. Ibid.
 Introduction 13

14. “The Smithsons, who were largely responsible for taking over these categories (‘the
city, town, village and homestead’) from Patric Geddes, were very conscious of the
problem they implied. No less then three times in this Draft Framework it is insisted
that these categories are merely a symbolic beginning from which to start planning
for identity. In other words, as is also stated throughout, the architect must induce the
merging pattern of association: ‘the appreciated unit’. Thus what is meant by ‘induce’
is probably two things: the architect must induce a new city growth as a magnet can
induce a new flow of electricity in a wire, and the architect must induce his general
laws about cities from the studies of those facts ‘at a particular time and in a particular
place’” (ibid., p. 305).
15. “In the end, three commissions were established for CIAM 10. ‘Commission A, Study of
the Charte de l’Habitat’ was subdivided into three subsections of five to seven people:‘A.1
The Formulation of the Charte’,‘A.2 The present situation of the Habitat: a critique’, and
‘A.3 To select extracts from earlier work of the CIAM with relevance to the Habitat’.
The parallel ‘Commission B, Study of the Grilles’ was subdivided into four sections of ten
to fifteen people that reflected the issues being raised by Team 10: ‘B.4 The problem of
organic unity’, ‘B.5 The problem of mobility’, ‘B.6 The problem of growth and change’,
and ‘B.7 Urbanism as part of the Habitat’. There was also to be a Commission C, a group
of four people devoted to public relations, who would also ‘wander between the various
Congress Committions’ and report ‘directly to the president’ (‘Minutes of 3 meetings of
CIAM Council and Team X, Aug. 2nd and 3rd’ [CIAM 42-X-115/20]. At CIAM 10
this ‘C.8 Commission of Liaison’ was composed of Rogers, Roth, Samuel, and J. H. van
den Broek [CIAM 42-X-50-50a])” (Mumford, op. cit., pp. 247, 335).
16. Ibid., p. 262.
17. Ibid.
18. Kenzo Tange, Ningen to kenchiku—Dezain oboegaki, Tokyo, Shokokusha, 2011,
pp. 152–158.
19. Ibid., p. 157 (author’s translation).
20. Sekai dezain kaigi gijiroku henshu iinkai ed., Sekai dezain kaigi gijiroku, Tokyo, Bijutsu
Shuppansha, 1961, pp. 78, 175, 222. Noboru Kawazoe, Kenchiku no metsubo, Tokyo, 1960,
p. 171.
21. Tange, op. cit., p. 155.
22. Alison Smithson, ed., Team10 Primer, Cambridge, 1968.
23. Meggyesi, op. cit., p. 79.
24. Author’s translations from ibid., p. 80.
25. Ibid.
26. Ibid.
27. Ibid.
28. Meggyesi offers a brief summary of the concept in ibid., pp. 81–82.
29. Meggyesi uses the terms ‘open’ and ‘closed’ to describe the basic difference between the
two approaches in ibid., p. 82.
30. On the basic concept of super-block and its relation to the idea of Radburn, see ibid.,
pp. 86–99.
31. Jencks, op. cit., pp. 302–308.
32. “The peculiar London cultural climate of the mid-1950s, subject as it was to the influence
of Parisian Existentialism, not only decisively shaped the ethos of the British Brutalist
movement but also contributed to the Team X polemic with which it was closely associ-
ated. In this respect credit must be given to the photographer Nigel Henderson, whose
photographs of London street life exhibited by the Smithsons at Aix-en-Provence and
whose perception and way of life played such a crucial role in shaping the Smithsons’
sensibility” (Frampton, op. cit., p. 272).
33. Jencks, op. cit., p. 307.
34. “The idea of a ‘cluster city’ made up of many centers of intensity instead of just one
center became another prevalent means of giving identity to an otherwise amorphous
growth. In fact the idea of cluster planning was first put forward by Kevin Lynch in 1954;
14 Introduction

it was next taken up and developed by Denis Lasdun in his Bethnal Green Cluster Block
(1956) and finally generalized by the Smithsons to the level of a whole city” (ibid., pp.
307–308).
35. Ibid., p. 308.
36. For explaining the difference between the two interpretations of structure, the concept of
‘growing whole’ is used from Alexander’s discourse, which seems to be the most appro-
priate term to express the second interpretation (Alexander, op. cit., pp. 37–50).
37. Ibid., p. 307.
PART I
The Utopia of Megastructure
The ‘Myth’ Camouflaged

Introduction to Part I

On Megastructure Approaches
Reyner Banham’s book titled Megastructure: Urban Futures of the Recent Past is the
most comprehensive survey of Megastructure approaches.1 In order to understand
the origin of the concept, Banham first clarified the major characteristics of Mega-
structure in the coexistence of a “monumental, supporting frame” and “habitable
containers”.2 Then through the investigation of similar projects from urban his-
tory, he searched for the ancestors of Megastructure that already contained the
basic idea in an embryonic stage. Among the candidates, Banham considered Ponte
Vecchio in Florence (Figure PI.1) to be the very first precedent, because of its vast
multilevel structure, which accommodated various urban facilities in a temporary
setting. As for the “true ancestor of megastructure”,3 in turn, he noted Corbusier’s
Plan ‘Obus’, 1931 (Figure PI.2) already had a clear distinction between the vast
permanent structure and the inhabited housing units. In spite of the similarities,
however, Banham after all doubted that these ancestors could be seen as immediate
and conscious adaptations for the Megastructure, because—he claimed—“the word
to focus the concept did not exist until 1964”.4 On a search for the real forces that
facilitated the formation of the Megastructure concept, Banham focused on the
“insoluble problem of the modern city”5 represented in the dissolution of its sense
“as a physical artifact”6 among various other factors, and traced it back to the inef-
ficiency of social and statistical planning procedures in that epoch.7 He also referred
to a common ‘faith’ of contemporary architects in the possibility of solving the
problem through the Megastructure, based on its original idea of “city as a single
building”8 that implies the potential to “bridge the gap between the single building
16 Part I

FIGURE PI.1 Ponte Vecchio, Florence.

Source: Agnes Nyilas

FIGURE PI.2 Le Corbusier, Plan ‘Obus’, 1931.

Source: Fondation Le Corbusier + JASPAR

and its disintegrating urban context”.9 In other words, Banham suggested that the
Megastructure approach is better understood as an attempt to link individual build-
ings to the city. Based on this understanding, he next focused on finding the first
Megastructure that was consciously designed, and presented several candidates from
the early 1950s up to the early 1960s. Among the candidates, he first mentioned
 The Utopia of Megastructure 17

FIGURE PI.3 Le Corbusier, Roq et Rob Project, 1948.

Source: Fondation Le Corbusier + JASPAR

Corbusier’s Roq et Rob Project, 1948 (Figure PI.3) and Sheffield University Competi-
tion, 1953 (Figure PI.4) by Smithsons and James Stirling, but finally excluded them,
saying that they lack a “substantial permanent structure on which the modular and
repetitive dwelling units are built up”.10 Following chronological order to summa-
rize Megastructure approaches, Banham next referred to the Japanese Metabolism
movement, because of the group’s inevitable primacy in both the idea and design of
the Megastructure, considering “megastructure as a unique Japanese contribution
to modern architecture”.11 In his evaluation, Kikutake’s Marine City (Figure PI.5)
is “one of the prime visions of the Metabolist group”,12 and Tange’s MIT Boston
Harbor Project, 1959 (Figure PI.6) stands as “the first real megastructure”,13 while
A Plan for Tokyo, 1960 (Figure PI.7) is considered “the most heroic vision of town
planning to appear in this century”14 that contained the Megastructure on various
scale levels. However, there is no mention of their formal characteristics. On the
other hand, Banham considered the Megastructure of the French spatial urbanism
movement as “the most abstract, least material and most conventionally elegant”15
among all Megastructure visions. Based on his evaluation, the potentiality of the
group can be seen in the structural inventions, including the concept of a “three-
dimensional planning grid”16 and the “obsessive diagonalism”17 of the structure,
which served as precedent for a succession of Megastructure projects. Among the
18 Part I

FIGURE PI.4 The Smithson and James Stirling, Sheffield University Competition Design,
1953.
Source: Harvard University, Loeb Design Library

members of the group, Banham regarded Yona Friedman as the most remarkable
character, whose system of “space-frames-in-the-air”18 (Figure PI.8)—which is
also based on the concept of the three-dimensional planning grid—shows strik-
ing resemblances to the large governmental and administration buildings supported
from a vertical core system at the center of Tange’s plan for Tokyo. At the same time
Banham saw a similar Metabolist influence on Paul Maymont’s Floating Island Proj-
ect, 1963 (Figure PI.9) as well as his City Under the Seine Project, 1962 (Figure PI.10).
Subsequently, regarding the Italian Cittá-territorio movement Banham focused on
the two leaders: Paolo Soleri and Manfredo Tafuri. While he considered Soleri the
FIGURE PI.5 Kiyonori Kikutake, Marine City Project, 1963.
Source: Photo by Osamu Murai. © Osamu Murai

FIGURE PI.6 Kenzo Tange, MIT Boston Harbor Project, 1959.

Source: Photo by Akio Kawasumi
FIGURE PI.7 Kenzo Tange, A Plan for Tokyo, 1960.
Source: Photo by Akio Kawasumi

FIGURE PI.8 Yona Friedman, ‘Space-frames-in-the-air’, 1960–62.

Source: Yona Friedman
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
The Project Gutenberg eBook of Vaikea tie:
Romaani nykyajalta
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Vaikea tie: Romaani nykyajalta

Author: Kyösti Wilkuna

Release date: December 2, 2015 [eBook #50587]

Language: Finnish

Credits: E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VAIKEA TIE:

ROMAANI NYKYAJALTA ***
 E-text prepared by Timo Ervasti and Tapio Riikonen

VAIKEA TIE
Romaani nykyajalta

Kirj.

KYÖSTI WILKUNA

Kustannusosakeyhtiö Kansa, Helsinki, 1915.

1.

Tornikellon viisarit lähenivät kahta päivällä, kun ylioppilas

Markus Kaarlela Nikolainkatua kävellen saapui Säätytalon kohdalle.
Huomatessaan puistikon penkistä yhden olevan tyhjänä ja suojassa
auringonpaahteelta, läheni hän sitä ja vaipui huoahtaen istumaan.
 Hän oli aamupäivällä saapunut kaupunkiin, jonne kesäluvalta
kokoontuvia ylioppilaita oli vielä ainoastaan nimeksi ilmestynyt. Nyt
oli hän jo pari tuntia kierrellyt kaupungilla asuntoa hakemassa,
kiivennyt rappuja ylös ja toisia alas sekä soitellut lukuisia ovikelloja.
Hän tunsi hermoissaan epämääräistä levottomuutta ja outoa
kiihottuneisuutta kuten ainakin se, joka maaelämän rauhasta juuri
on joutunut keskelle pääkaupungin melua ja kirjavaa hyörinää.
Kuormarattaiden räminä, sanomalehtipoikien kimeät huudot ja
raitiovaunujen ilkeästi vihlova vonkuna katukäänteissä vaivasi
hermoja epämieluisasti, samalla kuin kaikkialla eteen kohoava
kivinen suorasärmäisyys ja ahtaiden puistojen tyylitelty kauneus
painostivat luonnon vapaisiin muotoihin tottunutta mieltä.

— Mutta jahka tässä löytää asunnon ja pääsee vakiintumaan, niin

kyllä kai se taas alkaa käydä, ajatteli hän ja otti esille taskukirjan,
mihin hän aamulehdistä oli merkinnyt joukon asuntoilmoituksia. Hän
veteli viivat käytyjen yli ja jäljelle jäi vain pari kolme läntisessä
osassa kaupunkia. Miellyttäviä huoneita hän oli kyllä useitakin
löytänyt, mutta ne olivat liian kalliita hänelle. Hän oli nimittäin
asettanut määräkseen etsiä yksinäisen huoneen, jonka vuokra oli
korkeintaan kolmekymmentä markkaa kuussa.

Hän oli saapunut kaupunkiin lastattuna kaikenlaisilla hyvillä

päätöksillä. Opinnot kandidaattitutkintoa varten oli hän päättänyt
panna varmaan käyntiin sekä elää säästävästi, että kesällä
hankkimansa laina kestäisi mahdollisimman kauan. Kaksi
ensimmäistä lukukautta oli mennyt omasta edestään, kuten niin
monelta muultakin suomalaiselta ja varsinkin maalaissyntyiseltä
ylioppilaalta. Pääkaupungin elämään jouduttuaan oli hän ollut kuin
juuriltaan temmattu puu, vailla varmaa tukikohtaa ja alttiina
jokaiselle tuulenpuuskalle. Ketään sukulaisia tai tuttavia ei ollut
opastamassa, kuinka elämänsä ja opintonsa noissa uusissa oloissa
oli viisainta järjestää. Ja yksin oli vaikea saada asian päästä kiinni.
Luennoilla oli hän alkanut käydä, mutta mitään mielenkiintoa eivät
ne olleet hänessä kyenneet herättämään, ja yliopisto, missä vallitsi
vieras kieli ja hengetön kaavamaisuus, teki pimeine ja kolkkoine
käytävineen häneen kylmän ja luotaan työntävän vaikutuksen. Parin
lähimmän toverin seurassa oli hän viettänyt apaattista ja
vegeteeraavaa elämää. Ruokalassa ja kahviloissa viivyttiin
mahdollisimman kauan ja iltaisin mentiin usein kapakkaan. Varsinkin
syyskauden kylmiä ja sateisia iltoja tuntui mahdottomalta viettää
muualla kuin ravintolan valoisissa ja lämpimissä suojissa, missä
alkoholi ja musiikki ympäröivät lamautuneen mielen kuin pehmeillä
untuvilla.

Osakunta, josta hän koulupoikana oli joidenkin kansallisen

herätyksen aikuista osakuntaelämää koskevien kuvausten kautta
saanut niin ylevän käsityksen, ei myöskään kyennyt mitenkään
innostavasti ja kohottavasti vaikuttamaan. Odottavin ja jännittynein
mielin saapuessaan ensi kertaa osakunnan kokoukseen, oli
ensimmäinen havainto, minkä hän teki, että huone oli sakeana
tupakansavusta, sillä melkein kaikki miesjäsenet tupruttivat
paperossia. Kun hän ihmetellen mainitsi siitä eräälle vanhemmalle
toverille, sai hän vastaukseksi kaksi säälivällä ylemmyydellä lausuttua
sanaa: "akateeminen vapaus!" Häntä hävetti ja
koulupoikamaisuuttaan kätkeäkseen sytytti hänkin kiiruusti
paperossin ja niin tekivät muutkin keltanokat.

Osakunta oli suuri, kaksikielinen ja sen henkinen elämä ilmeni

pikkumaisissa puoluekinasteluissa. Jos vanhojen fennojen puolelta
tehtiin joku ehdotus, kuinka viatonta laatua tahansa, pitivät nuoret
velvollisuutenansa koettaa tappaa sen, ja päinvastoin. Siitä, ketä
julkisia henkilöitä piti osakunnan juhliin kutsuttaman ja ketkä siitä
kunniasta osattomiksi jätettämän, riitti kinasteluja, äänestyksiä ja
ovien läpi marssimista aivan loppumattomiin.

Puolue-elämän alallakaan hänellä ei ollut tähän saakka ollut

mitään varmaa pohjaa tukenansa. Hän oli häälynyt vanhain ja
nuorten keskivälillä ja kärsinyt siitä, ettei voinut, kuten monet
lahjattomammatkin toverit — ja varsinkin juuri ne, kuten hän oli
merkille pannut — varmasti kirjoittautua johonkin puolueeseen.
Yksinään ja muista erillään ei hänestä taas ollut elämään, sillä
hänellä oli kaikki laumaeläjän vaistot ja ominaisuudet. Tunteiden ja
mielialojen ohjaamana, kiihkeänä ja uhkarohkeisiin tekoihin
taipuvana oli hän lähempänä vastarinnan miehiä ja nuoriin hänet
yleensä luettiinkin. Mutta siellä olivat vastassa ruotsalaiset, joita
kohtaan hänellä oli synnynnäinen ja kiihkeä vastenmielisyys. Kun
hän joskus ilokseen huomasi, että nuoret ja vanhat fennot olivat
pääsemässä jossakin kysymyksessä yksimielisyyteen, silloin viskasi
ruotsalaisten johtaja esiin jonkun riitakapulan, mikä tuossa tuokiossa
sai nuoret ja vanhat tukkanuottasille. Kerran hän sellaisessa
tapauksessa kiukustuneena äänesti yhdessä vanhojen kanssa, mutta
sai nuorilta julmistuneita katseita ja tunsi sitten, kun kiukunpuuska
oli asettunut, koko illan itsensä epävarmaksi ja onnettomaksi.
Samoin kävi kerran päinvastaisessa tapauksessa.

Hänen läheisin toverinsa oli ylioppilas Veli Forsberg, jonka kanssa

hän enimmiten kulutti päivänsä ja joka harjoitti samoja opinnoita
kuin hänkin. Puolueeltaan oli Forsberg varma ja kiivas vanha fenno
ja hänen seurassaan saattoi Markus monestikin ivata oman
puolueensa pikkumaisuuksia ja kuinka hassunkuriselta tuntuu, kun
kuulee useankin käyttävän haukkumanimeä "pimeä" itseään paljon
lahjakkaammasta ja etevämmästä toverista. Kun he muutoinkin
politiikasta keskusteltaessa tulivat sangen hyvin toimeen, luuli
Forsberg Kaarlelasta tulleen vähitellen vanhan fennon. Kerran sitten
äänestettäessä oli Forsberg toisena laskumiehenä sillä ovella, josta
nuorten tuli kulkea ja kun hän näki Kaarlelankin siitä ohitsensa
puikkelehtivan, ei hän voinut olla kiukkuisesti ärjäisemättä: — No
olet sinäkin mies!

Häpeissään ja onnettomana oli Markus hiipinyt pois kokouksesta ja

viettänyt koko illan lamppua sytyttämättä huoneessaan, syytellen ja
kaivellen itseään ja valittaen, että hänen yhä uudelleen täytyi
huomata olevansa kuin irtonainen, paikaton ja toimeton ratas
varmasti toimivassa koneistossa.

Mutta nyt luuli hän tavanneensa varman pohjan. Hänestä oli

nimittäin tullut sosialisti.

Kuluneena suvena oli hän ollut pari kuukautta kesätoimittajana

muutamassa pienessä maaseutulehdessä. Kaupungin
työväenyhdistys oli rakentanut uutta, muhkeata taloa, ja kun se oli
kohonnut harjapääksi, oli hän saanut toimekseen kirjoittaa
rakennuksesta ja sen vaiheista kertomuksen lehteen. Hän oli käynyt
tutkimassa taloa ja kirjoittanut siitä sekä yleensä työväen pyrinnöistä
lämpimin ja ylistelevin sanoin. Sen johdosta oli hänet kutsuttu
työväentalolle harjannostajaisiin. Sinne oli kokoontunut työmiehiä
vaimoineen yksinkertaiseen perheiltamaan ja noiden vaatimattomien,
vakaisten ihmisten parissa oli hänet vallannut lämmin turvallisuuden
tunne. Ylioppilaana ja ylimalkaan ainoana "herraskaisena" oli hän
ollut joukossa kuin joku harvinainen korukalu, jota kohdeltiin ujolla
huomaavaisuudella. Esimies oli tullut esittämään itsensä ja pyytänyt
häntäkin pitämään puheen. Hän oli kieltäytynyt aluksi, sillä hän oli
vähän esiintynyt puhujana eikä koskaan valmistumatta. Mutta kun
hän oli yhä enemmän lämmennyt sekä saanut kiinni eräästä
aatteesta, oli hän yhtäkkiä voittanut ujoutensa ja noussut
puhumaan. Hän oli verrannut työväentaloa, joka matalan
esikaupungin keskeltä nosti uljaasti harjaansa, todistuksen majaan,
joka oikeuksiinsa pyrkiviä työväenjoukkoja oli pitävä koolla ja
kohottava heidän oman voiman tuntoaan. Puhe oli otettu sangen
suosiollisesti vastaan ja hän oli tuntenut itsensä yhä
kotiutuneemmaksi. Täällähän hän oli oikealla pohjalla ja tänne häntä
talonpojanpoikana sitoivat jo alaluokkavaistotkin. Sitäpaitsi tuossa
alkuperäisessä, maailmaa valloittavassa liikkeessä oli jotakin salaista
tenhoa, joka vahvasti veti puoleensa.

Loppukesän oli hän viettänyt kotonaan ja kirjoitellut Työmieheen,

johon hänet mielihyvin oli otettu avustajaksi. Muutamia hänen
pitempiä kirjoituksiaan oli ollut ensimmäisellä sijalla lehdessä ja
ylimalkaan tunsi hän suurta tyydytystä, saadessaan nimittää itseään
sosialistiksi. Yksin tuossa nimessäkin oli jo jotakin punaista, vihlovaa
ja huumaavaa. Se oli maaseudulla vielä aivan outoa ja vain
hämärästi tajusivat kaikki, että siihen kätkeytyi jotakin uutta,
pelottavaa ja pakanallista. Kun hänen puoluekantaansa tiedusteltiin
ja hän itse tietoisesti selitti olevansa sosialisti, räpyttivät ihmiset
epäröiden silmiään, aivan kuin hänen, Kaarlelan Markuksen,
ympärille olisi äkkiä tullut jotakin outoa punerrusta.

Sosialismillaan oli hän muutoin rikkonut välinsä isän ja

vanhemman veljensä kanssa. Isä oli ankarasti uskonnollinen ja
muutoin talonpoika vanhaa juurta. Samoin kuin Aaroni Perttilä tahtoi
pojastaan tehdä joko talonpojan tai kuninkaan, samoin piti
Kaarlelankin pojasta tulla joko pappi tai talonpoika, sillä kaikki muun
lajiset ihmiset edustivat vain suuremmassa tai pienemmässä määrin
välttämätöntä pahaa. Kuningas tai esivalta olisi tietysti kolmantena
voinut tulla kysymykseen, mutta kun sellaista ei nyt omintakeisesti
yhden miehen persoonassa ollut olemassa, oli valittava vain noiden
kahden välillä.

Mutta pojassa oli jo aikaisin herännyt ankara vastustuksen halu

uskontoa, kirkkoa ja pappeja vastaan ja hänessä olivat löytäneet
kiitollisen maaperän ateismi ja yleensä mitkä aatteet hyvänsä, jotka
vain olivat sotakannalla sitä uskonnonsuuntaa vastaan, johon hänen
omaisensa kuuluivat. Ja nyt sosialismi ikäänkuin yhdisti ja kruunasi
hänen erilaiset kapinalliset aatteensa.

Kun isä kesän lopulla oli vaatinut suoraa vastausta, tuleeko

hänestä pappia vai ei, oli hän vastannut kieltävästi ja sanonut
tahtovansa suorittaa kandidaattitutkinnon, valmistuakseen
sanomalehtimieheksi. Silloin oli isä tehnyt asian taloudellisesta
puolesta lyhyen selvän: — Ei penniäkään! Ja isän takana oli seisonut
vanhempi veli yhtä ankarana ja tinkimättömänä.

Mutta kun hän nyt ensi kerran elämässään oli uskaltanut isälle
sanoa suoraan eroavat ajatuksensa, oli hän tuntenut kuin
miehistyneensä sekä ryhtynyt omin päin puuhaamaan pientä lainaa.
Sen hän vaivalla oli saanutkin ja nyt oli hän tullut Helsinkiin
panemaan opintojaan vakavasti käyntiin.

Oli vain nyt mitä pikimmin päästävä asettumaan ja vakiintumaan,

voidakseen viivyttelemättä ryhtyä työhön. Hän pani muistikirjastaan
lähimpänä paikkana merkille Yrjönkadun ja lähti nopeasti astelemaan
osoitettuun paikkaan.

2.
 Leveän ja raskaan ovenpuoliskon takaa aukeni avara, viileä ja
puolihämärä käytävä kiiltävine käsipuineen ja marmoroituine
porraspylväineen. Korkeat kaksipuoliset ovet katsoivat totisina
häneen, sosialistiseen talonpoikais-ylioppilaaseen, ja laajalta
nimitaululta räpyttivät uhkaavasti silmää arvonimet: enkefriherrinna,
statsråd, professor…

Hän ei huolinut lähteä tuota aristokraattista käytävää ylemmäs

kapuamaan, vaan palasi takaisin ja ääneti saranoillaan kääntyvä
ovenpuolisko työnsi hänet vihaisesti katukäytävälle.

Seuraava paikka oli Annankadun eteläpäässä. Se oli noita

Helsingin vanhempia kivirakennuksia, kolmikerroksinen, likaisen
tumma talo ilman mitään rakennustaiteellisia koristeellisuuksia.
Kadulta johtava ahdas ja jyrkkä porraskäytävä teki aivan
päinvastaisen vaikutuksen kuin edellisessä talossa. Porrasastuimet
olivat kuluneet ja likaiset ja punaiseksi sivutuilla seinillä näkyi
lohkeilujen jäljeltä valkeita kalkkitäpliä. Ikkunoille ja nurkissa oleville
hyllyille oli asetettu marjapuurovateja jäähtymään ja toisessa
kerroksessa levisi muutamasta avoimesta ovesta vastenmielinen
pihvin ja sipulin käry. Oviin kiinnitetyiltä messinkilevyiltä ja
paperilipuilta tavasi hän nimiä: Lindström, Sergejeff, Lundgren,
Kanerva… Vastaan tulevalta lihavalta, tohvelijalkaiselta naiselta, jolla
oli mustat viiksenhaivenet, kysyi hän, asuiko Heinonen tässä
porraskäytävässä ja sai vastaukseksi: — Nje ponimaju.

Häntä halutti kääntyä jo takaisin, mutta siitä huolimatta kiipesi hän

ykskaikkisesti kolmanteen kerrokseen. — Täältä voin hyvinkin saada
kolmellakymmenellä markalla asunnon ja porraskäytävähän on
pikkuasia, lohdutteli hän itseään.
 Kolmannen kerroksen perältä, siitä missä porras kääntyi ullakolle,
löysi hän etsittävänsä. Yksipuolisella ikkunattomalla ovella
kirjelaatikon vieressä oli ilmoituksessa mainittu nimi A. Heinonen.

Hän painoi kankeasti liikkuvaa kellonnappulaa ja kuin yskäisestä

rinnasta kuului vaisu: junk-klunk. Hetken kuluttua pisti ovenraosta
päänsä keski-ikäinen nainen, jolla oli rokonarpiset kasvot,
pussistuneet silmänalustat ja punaisenruskea, otsalta käherretty
tukka.

— Onko täällä huone vuokrattavana? kysyi Markus.

— Kyllä, herra on hyvä ja käy sisään, ja nainen työnsi oven

selälleen.

Siinä oli pitkulainen ja kapea eteinen, jonka perällä oli

kaksipuolinen ovi. Mutta sivuseinältä, läheltä ulko-ovea, työnsi
nainen auki pienen tapettioven ja kehotti astumaan sisään. Siellä oli
kohtalaisen suuri, kaksi-ikkunainen kamari, joka auringon juuri
sisään paistaessa oli tulvillaan valoa. Kalustokin näytti varsin
tyydyttävältä. Ikkunain välissä oli sohva pöytineen, nurkassa piironki
peilineen ja sitäpaitsi pieni kirjoituspöytä, pesukaappi ja vuode
yöpöytineen. Siis vallan moitteeton ylioppilaan asunnoksi.

— Paljonko tämä maksaa? kysyi Markus pikaisesti ympärilleen

silmättyään.

— Kolmekymmentä markkaa.

— Jahaa, sehän soveltuukin juuri minun vaatimuksiini. Minä siis

vuokraan tämän jouluun saakka.
 Hän ilmoitti nimensä ja unohti ilossaan kokonaan vastenmielisen
porraskäytävän, samoinkuin tiedustella, oliko huone lämmin,
rauhallinen jne.

Nainen, joka oli hyvin puhelias ihminen, tuli ilmeisesti hyvilleen ja

meni hakemaan miestään, jonka hän ilmoitti olevan viinurin, jotta
tämäkin saisi uuteen vuokralaiseen tutustua.

Markus ei ollut koskaan nähnyt viinuria muuta kuin

ravintolapöydän ääressä hännystakissa ja pyyheliina käsivarrella.
Ihmeissään silmäili hän sen vuoksi huoneeseen astuvaa miestä, jolla
oli tohvelit paljaissa jaloissa ja joka oli hyvin kömpelö, hermostunut
ja neuvoton. Hänellä ei ollut asiaan mitään sanomista ja
lopettaakseen kiusallisen vaitiolon kysyi Markus, saako hän sitten
heti hakea asemalta tavaransa. Tietysti hän sen sai tehdä ja vaimo
haki hänelle jo valmiiksi molempien ulko-ovien avaimet.

Kun hän oli saanut tavarat uuteen asuntoonsa ja sullonut kapsäkin

sisällön piirongin laatikoihin, otti hän esille ne Työmiehen numerot,
joissa oli hänen kirjoituksiaan. Vielä samana päivänä aikoi hän
mennä Työmiehen toimitukseen kirjoituspalkkiota perimään ja
muutoin tutustumaan. Hän leikkasi kirjoitukset irti ja silmäili
tyytyväisenä noita pitkiä paperiliuskoja. Yhdessä niistä oli kirjoitus:
"Eräs puoli raatajattarien asemassa." Se oli kiihkeäsanainen
paloartikkeli pääkaupungin nuorten työläisnaisten puolesta, jotka
iltaisin kaduilla ja puistoissa joutuvat alttiiksi herrasmiesten
tungetteluille.

Kirjoituksen synty oli kokolailla omituinen. Edellisenä syksynä oli

Markus erään toverinsa kanssa illalla ravintolasta tultuaan mennyt
vanhan kirkon puistossa istumaan penkille, jossa ennestään oli kaksi
nuorta, siististi puettua tyttöä. Toverukset olivat koettaneet aloittaa
neitosten kanssa keskustelua kevytmielisessä äänilajissa. Nuorempi
tytöistä oli yrittänyt heti lähteä pois, mutta vanhempi oli pidättänyt
häntä, "saadakseen sanoa herroille muutaman sanan". Hän oli hyvin
tarmokkaan näköinen, vaikka vielä vallan nuori tyttö, ja kiukusta
värisevällä äänellä oli hän kertonut, kuinka hän nuoremman siskonsa
kanssa iltaisin ompeluliikkeestä palatessaan ei koskaan saa
herrasmiehiltä rauhassa kotiin vaeltaa, puistonpenkille istahtamisesta
puhumattakaan. "Mitä oikeutta teillä on meitä ahdistaa, miksette
hätyytä oman luokkanne naisia?" oli hän silmät vihasta säihkyen
puhunut.

Markus oli heti mieltynyt tytön käytökseen, pyytänyt omasta ja

toverinsa puolesta anteeksi sekä alkanut yks kaks aivan vilpittömässä
mielessä puhua samaan äänilajiin kuin tyttökin. Tästä oli tyttö
joutunut hämilleen ja neuvottomaksi ja nuorempi sisko oli uteliaana
sisarensa olkapään yli kurkistellut ylioppilaita. Sitten oli Markusta
yhtäkkiä alkanut hävettää se, että hän oli humalassa ja kun hän
toisekseen oli halunnut enemmän keskustella tytön kanssa, oli hän
ehdottanut kohdattavaksi huomenna samassa paikassa. Tyttö olikin
suostunut siihen ja aivan oikein saapunut määrätyllä kellonlyönnillä,
huolellisesti puettuna, ujona ja neuvotonna. Mutta keskusteluun he
olivat pian päässeet ja innoissaan oli Markus sanonut, että siitä oli
kirjoitettava sanomalehteen. "Työmieheen, kirjottakaakin
Työmieheen!" oli tyttö säteilevin silmin huudahtanut. Markus oli
luvannut kirjoittaa ja kysynyt, saako hän sitten tulla näyttämään
kirjoitustaan. Hiukan empien oli tyttö sen luvannut sekä ilmoittanut
talon, missä hänellä siskonsa kanssa oli pieni kamari vuokrattuna.
Hänen nimensä oli Olga Mustonen ja kotoisin he olivat Viipurista.

Tämä lupaus oli Markukselta kuitenkin jäänyt sillä kertaa

täyttämättä ja tyttöä ei hän sen koommin ollut tavannut. Usein hän
kuitenkin oli muistellut, kuinka kauniilta tytön silmät olivat
näyttäneet silloin illalla puistossa, ja nyt kesällä hän vihdoinkin oli
siitä asiasta kirjoittanut. Ja ensi tilassa aikoi hän etsiä tytön käsiinsä,
saadakseen näyttää hänelle täyttäneensä lupauksensa.

Tyytyväisenä palasi hän illalla kotiin. Työmiehen toimituksessa oli

häntä kohdeltu ystävällisesti ja huomaavaisesti, sillä olihan hän
toistaiseksi melkein ainoa ylioppilas, joka oli liittynyt
sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Ja kun hän oli kertonut
aikovansa opinnot päätettyään antautua sanomalehtialalle, oli oltu
hyvin tyytyväisiä, että sosialistisille lehdille valmistuu kunnollisia
toimittajia. Palkkio, minkä hän kesällisistä kirjoituksistaan sai, oli
kyllä niukanlainen, ainoastaan hiukan yli kolmekymmentä markkaa.
Mutta hän oli siihen tyytyväinen ja kolme ansaittua kultarahaa tuntui
hänestä paljon arvokkaammalta kuin koskaan kotoa tai lainaksi
saamansa rahat. Osan niistä oli hän käyttänyt sosialistisen
kirjallisuuden ostamiseen ja mukanaan oli hänellä nyt Kautskyn
Sosialismin historia, Bellamyn Vuonna 2000 sekä pari muuta
pienempää kirjaa.

Väsyneenä istui hän sohvan kulmaan ja sytytti paperossin.

Päivällinen valotulva oli haihtunut huoneesta, joka ei nyt näyttänyt
läheskään niin hauskalta. Ja siirtäessään silmiään hitaasti esineestä
toiseen, pani hän merkille yhtä ja toista, joka päivällä oli jäänyt
kokonaan huomaamatta. Pesä oli varustettu hellauunilla ja se ei
näyttänyt hänestä ollenkaan hauskalta, varsinkaan kun edessä ei
ollut mitään varjostinta. Ja ovessa — mitä, siinähän oli
säkkikankaiset verhot, jotka oli reunustettu punaisella, hiukan
likaantuneella sertingillä! Hän meni sitä lähempää katsomaan.
Säkkikangasta se oli kuin olikin. Päivällä hän ei ollut sitäkään
huomannut, pannut vain ylimalkaan mielihyvällä merkille, että
ovessa oli verhot. Hän sai epämieluisen tunteen ja istui uudelleen
sohvan kulmaan. Siinä tuli hän tehneeksi uuden havainnon. Kun hän
kohotti sohvan edessä olevan nelikulmaisen pöydän liinaa,
huomasikin hän sen olevan — puutarhapöydän valurautaisine
jalkoineen. Nyt alkoi hän kuin vimmastuneena etsiä lisää
vajanaisuuksia uudessa asunnossaan. Toiselle ikkunankynnykselle oli
ladottu joukko halpa-arvoisia ja kituliaita ruukkukasveja, jotka eivät
olemassa-olollaan juuri huonetta somistaneet. Seinillä oli sinne tänne
aseteltuina tummuneita ja erinomaisen kömpelötekoisia
öljypainotauluja, jotka kaikesta päättäen olivat ahkeraan vierailleet
huutokauppakamareissa. Yhdessä oli sataman edustalla ankkuroiva
laiva, toisessa jonkunlainen ihannoitu maisema typerästi tyyliteltyine
puineen jne. Ja huoneiston isäntänä oli viinuri!

Kaupunkiin tullessaan oli hänellä ollut hyvä joukko järkeviä ohjeita,

joita hän huonetta valitessaan oli aikonut noudattaa. Mihin ne nyt
olivat joutuneet? Nähdessään, että huone noin vain ylimalkaisesti
silmätessä oli valoisa ja teki hauskan vaikutuksen sekä maksoi vain
kolmekymmentä markkaa, oli hän antanut hetken tunnelman
ratkaista ja kiiruhtanut tekemään kauppoja ja hakemaan tavaroitaan,
aivankuin joku siinä välissä olisi ehättänyt huoneen häneltä
riistämään.

Äsken vielä tuntemansa varmuus ja eheydentunto olivat nyt

kokonaan poissa ja hän näki taas itsensä mihinkään
kykenemättömänä ja kaaoksellisena vaistoeläjänä, joka ei pysty
oman elämänsä herraksi kohoamaan. Kauan hän istui alakuloisena
paikallaan ja kun hän viimein laittautui nukkumaan, tunsi hän
jonkunlaista tyydytystä siitä, että vuode edes oli siisti ja lakanat
puhtaan valkoiset. Ja pian pääsi hänessä taas luonnonlapsen löyhä
optimismi vallalle. — Onhan tämä sentään lähellä keskustaa, ja nuo
taulut sekä kukka-astiat, saahan ne pois ja oviverhollekin voi jonkun
keinon keksiä. Kului kuitenkin useita tunteja ennenkuin hän sai unen
päästä kiinni. Olojen vaihde, matkan vaikutukset ja kuluneen päivän
vaiheet pitivät mieltä vielä vireessä ja levottomina ajelivat mielikuvat
toisiaan. Kahden tienoilla kuuli hän jonkun avaavan eteisen oven,
jonka jälkeen sieltä seinän takaa kuului epätasaisia, koluavia
askeleita, käsin hapuilemista, mörisevää yksinpuhelua ja
laulunrenkutusta. Se oli arvatenkin isäntä, joka palasi
"virkatoimistaan" Esplanaadi-kappelista. Kolinaa ja mörinää jatkui
vielä hänen sisälle mentyäänkin ja väliin sihahti sieltä hillityn
vihainen naisen ääni.

Markus kätki päänsä tyynyyn ja veti peitteen korvilleen ja niin hän

viimeinkin pääsi unenhelmassa viettämään ensimmäistä yötään
Helsingissä syyslukukauden alussa ennen suurlakkoa.

3.

Mustosen sisarukset olivat joutuessaan tekemisiin ylioppilas

Kaarlelan kanssa asuneet Sepänkadulla, mutta viime kesäkuussa he
olivat muuttaneet Eerikinkadun länsipäähän. Siellä heillä oli
viidentoista markan kuukausivuokrasta pienenlainen, vinoneliön
muotoinen kamari vanhassa ja matalassa puurakennuksessa pihan
perällä. Auringon säteet eivät juuri koskaan päässeet rakennusta
hyväilemään, sillä kolmelta puolen ympäröivät sitä korkeat
kivimuurit, niin että se oli kuin kaivoksen pohjalle litistynyt.

Laajasta ja puolipimeästä eteisestä meni ovia eri suunnille pieniin

asumuksiin, jotka olivat täyteen sulloutuneet vuokralaisia ja
vuokralaisten vuokralaisia. Ensimmäinen ovi vasemmalla vei
talonmiehen asuntoon, jossa paitsi tämän kahta täysikasvuista
poikaa asui vielä pari ulkotyöläistä, niin että miesten suuret ja
likaiset työsaappaat yön aikana tyhjinä seisoen täyttivät suurimman
osan ahdasta keittiötä. Ne olivat raakaa väkeä, joiden elämän
sisältönä olivat roskainen työ, pomppa ja tappelut.

Paljon parempaa vaikka tuiki köyhää väkeä oli rinnalla asuvan

seppä Tuomisen perhe. Oikealla asui muuan juutalainen
narinkkakauppias vaimoineen ja poikineen ja vuokralaisena heillä oli
virolainen poliisikonstaapeli, raaka, rokonarpinen mies, joka tuli aina
puoli-juovuksissa kotiin ja jonka läsnäolo ei lainkaan häirinnyt
talonmiehen puolella sattuvia kotirauhattomuuksia.

Juutalaisen rinnalla asui muuan räätäli, jonka pienenläntä huone

oli kuuma kuin pätsi, sillä kahvipannun ja silitysraudan takia paloi
väkiviinakeittiö aamusta iltaan. Koko perhe, pöydällä kyyröttävä
yskäinen isä, laiha äiti ja kolme lasta olivat keltaisia kuin
pergamentti, sillä talven ajan, jolloin oli niukalti työtä, elivät he
pääasiallisesti kahvilla ja leivällä, jonka höystöksi toisinaan ostettiin
raakaa lihajauhetta — sitäkin vain sen jälkeisinä päivinä kun äiti oli
käynyt panttilainakonttorissa ja lisännyt yhdellä kappaleella vanhan
valokuva-albumin sisällä olevaa panttilappupinkkaa. Viimeisenä
oikealla asui muuan yksinäinen nainen, joka kutoi koneella
villaröijyjä ja sivuammatikseen otti vastaan herroja.

Tällainen oli se ympäristö, jonka keskellä Mustosen sisarukset

kesäkuun alusta saakka olivat asuneet. Ovi heidän huoneeseensa oli
eteisen perimmäisenä, melkein pimeässä kolkassa. Hämäränlainen
oli itse huonekin, sillä sylen päässä ikkunasta kohosi nelikerroksisen
naapuritalon lohduton takaseinä. Painamalla nenänsä ruutuun
saattoi ylhäällä nähdä parin kämmenen levyisen kaistaleen taivasta
ja sitä tietä voi huoneesta poistumatta todeta, oliko ulkona pilvinen
vai selkeä sää. Päinvastaiseen suuntaan kurkistaessaan näki taas
parin neliösylen laajuisen alan kostean soran peittämää
maankamaraa.

Huone oli muutoin hyvin siisti ja hämäryydestään huolimatta näytti

se varsin kodikkaalta. Sen kalustona oli valkealla raidilla peitetty
rautasänky, missä sisarukset kahden nukkuivat, piironki pienine
koristeineen jne. Hellalla varustetun uunin soppeen oli varjostimen
taakse järjestetty vähäiset keitto- ja talousvehkeet.

Keskellä huonetta oli ompelukone, jonka ääressä Olga istui, ja

keskentekoisia puvunosia, kankaanpaloja ja tilkkuja oli tuoleilla ja
läheisellä pöydällä, minkä edessä nuorempi sisko istui, tuskitellen
muutaman väärin ompelemansa hihan kimpussa.

Heitä ei olisi voinut juuri sisaruksiksi arvata, siksi erinäköiset he

olivat. Vanhemmalla oli selkeät, siniset silmät, vaalea iho ja
tummahko tukka. Hänen kasvoillaan oli vakava, melkein äidillinen
ilme. Nuoremmalla, joka oli siskoaan paljon hennompi, oli ruskeat
veitikkamaiset silmät ja yleensä häneltä puuttui siskon ulkomuodolle
ominainen selkeäpiirteisyys.

Häntä ei näyttänyt työ tänään oikein miellyttävän, hän haukotteli,

silmäsi piirongilla äänekkäästi ja kiirehtien naksuttavaa herätyskelloa,
joka läheni kuutta iltapäivällä, ja helähti sitten täysin äänin
laulamaan:

Tula tuulan tuli tuli tei, emme erkane konsana, ei…

Olga katsahti sisareensa ja keskeytti hänen laulunsa sanomalla:

 — Sinun pitää se hiha saada seitsemään valmiiksi, että minä ehdin
ennen kahdeksaa sen istuttaa. Kahdeksaksi pitää puseron olla
valmiina ja perille vietynä.

Hilma nyrpisti nenäänsä.

— Mitä siitä sitten on, jos se valmistuukin? Toinen työ on heti

otettava esille ja sitten taas toinen ja… ja semmoista se sitten on
meidän elämämme. Ei milloinkaan kunnollista vapautta ja lepoa!

— Kyllä haudassa on aikaa levätä, sanoi vanhempi harmaalla

äänellä ja hänen suunsa ympärillä näkyi katkerat piirteet.

— Tuommoista puhuu! sanoi nuorempi äänellä, joka ilmaisi hänen

olevan lähellä itkuun tyrskähtämistä.

Mutta Olga oli polkaissut jo koneen käyntiin ja sen raksutukseen

hukkuivat nuoremman siskon sanat. Mutta kauan ei tämän kasvoilla
pelästynyt apeamielisyys kuvastunut. Ilme vaihtui veitikkamaiseksi ja
kun kone taas pysähtyi, hän sanoi:

— Ylioppilaitakin alkaa taas kaupungilla vilistä.

Olga silmäsi vaanien sisartaan, joka istui muka hyvin totisena ja

työhönsä kumartuneena, mutta tehden koko olemuksellaan sen
vaikutuksen kuin olisi häntä tarvinnut vain sormella osoittaa, jotta
huoneen olisi täyttänyt hillitön naurun kikatus.

Ennenkuin kone taas alkoi rallittaa, kysyi Hilma, painaen päätään

vieläkin alemmas:

— Mennäänkös tänä iltana istumaan vanhan kirkon puistoon?

 — Kuinka sinä ratkot sitä hihaa? tiuskasi vihaisesti Olga, joka oli
lehahtanut punaiseksi.

Hän nousi koneen äärestä, tempasi ompeluksen siskoltaan ja alkoi

toruen neuvoa, kuinka oli tehtävä.

Hilma ei enää uskaltanut puhua mitään ja sitten ei toville aikaa

kuulunut muuta kuin koneen raksutusta ja neulan suihketta.

Kun Hilma viimein ojensi valmistuneen hihan siskolleen, koputettiin

ovelle.

— Sisään! ja kumpikin sisko katsoi jännittyneenä ovelle.

Huoneeseen astui Markus Kaarlela.

Vasta tänään, viikkoa jälkeen Helsinkiin tuloansa, hän oli lähtenyt

sisaruksia etsimään. Heidän entisessä asunnossaan oli talonmies
tiennyt neuvoa hänet tänne. Kun hän talonmiehen suupielessä oli
ollut näkevinään pilkallisen virnistyksen, oli hän jo vähällä ollut jättää
sikseen enemmät etsimiset. Mutta sitten hän oli käynyt
ylioppilaslakkinsa vaihtamassa tavalliseen hattuun ja tullut
neuvottuun paikkaan. Mutta ei hän siinäkään asussa ollut ilman
harmia perille saakka päässyt. Kun hän talon pihalle tultuaan oli
muualta naiselta kysynyt etsittäviään, oli tämä huutanut lähellä
olevaan pesutupaan, että "Adamsonska, täällä on yks herra kun
kysyy Mustosen sisaruksia" ja sieltä höyrypilven sisältä oli ovelle
ilmestynyt lihava, ahdasrintainen talonmiehen vaimo, joka paljaiksi
käärityt käsivarret puuskassa oli hetkisen tarkastellut häntä ja sitten
ryhtynyt asiaan kysymällä: "jaa Mustosen sisaruksiako?" Saatuaan
myöntävän vastauksen oli hänen seuraava kysymyksensä ollut:
"onko herra niitten sukulaisia vai?" "Ei muutoin minulla vain olisi
asiaa", oli Markus sanonut ja samalla punastunut, peläten tuon
pyylevän muijan aikovan asettaa hänet hyvinkin perusteellisen
kuulustelun alaiseksi. Sitä tämä uhkaavasta alusta huolimatta ei
kuitenkaan ollut tehnyt, vaan hetken vielä häntä kiireestä
kantapäähän tarkasteltuaan neuvonut hänet puurakennuksen
porraskäytävään. Siksi hän nyt sisään astuessaan näytti joltisenkin
häiriytyneeltä.

4.

Pyydän anteeksi, jos tänne tuloni ei ole teille mieluista.

Toivoakseni te vielä tunnette minut? sanoi Markus astuen hämärästä
ovensuusta keskemmäs.

Olga punastui korviaan myöten ja nousi hämillään ompelukoneen

takaa, sopertaen jonkun vastauksen Markuksen anteeksipyyntöön.

— Kyllä, tokihan me teidät tunnemme, sanoi hän ujosti kätensä

ojentaen ja vapauttaen sitten vaatekappaleiden vallasta tuolin
Markusta varten sekä heittäen hätäisen syrjäsilmäyksen siskoonsa,
jonka suuriksi pyöristyneet silmät pahaa ennustavasti vilkkuivat
toisesta toiseen.

— Te lupasitte silloin minun tulla näyttämään kirjoitusta, joka

minun piti Työmieheen kirjoittaa, alkoi Markus istuttuaan. — Nyt
vasta, lähes vuoden kuluttua, olen täyttänyt lupaukseni ja
kirjoittanut siitä silloisesta asiasta. Kirjoitus oli nyt syyskesällä
Työmiehessä, lienettekö huomannut sitä? ja hän rupesi etsimään
povitaskustaan sanomalehtileikkelettä.
 — Tekö se M.K. kumminkin olitte? Kyllä me sen kirjoituksen
luimme.
Kiitoksia vain, siinä oli ihan paikalleen sanottu.

Olga vapautui huomattavasti hämillisyydestään ja yritti jatkamaan

jotakin, kun nuorempi sisar ehätti ennen:

— Olga osaa kai melkein ulkoa sen kirjoituksen, hän on sitä niin
monesti lukenut.

Olga loi sisareensa vihaisen ja tuskastuneen silmäyksen, josta

tämä tiesi varmasti saavansa kuuman ripityksen heidän kahden
jäätyään.

— Minulta on ollut Työmiehessä useampiakin kirjoituksia, sanoi nyt

Markus vapauttaakseen Olgan häiriöstään.

— Niin, sitä minä juuri aioinkin kysyä, vastasi Olga, — kyllä minä
olen kaikki lukenut. — Teistä on tainnutkin tulla sosialisti? jatkoi hän
hetkisen kuluttua hiukan arasti.

— No, jotakin sinne päin, vastasi Markus ja odotti minkä

vaikutuksen hänen sanansa tekisivät.

— Sepä on hauskaa… vastasi Olga ilostuen ja hengähti syvään,

kun ei tiennyt mitä vielä olisi sopivaa sanoa.

— Onko muitakin ylioppilaita sosialisteja? kysyi Hilma voimatta sen

kauemmin uteliaisuuttaan hillitä.

— Ei minun tietääkseni, vastasi Markus, tuntien samalla ikäänkuin

sisäistä mielihyvää siitä, että hän yksin sai olla sellainen
harvinaisuus.