In Conversation Mike Palmquist Barbara Wallraff

Palmquist download

https://ebookbell.com/product/in-conversation-mike-palmquist-
barbara-wallraff-palmquist-36699190

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

In Conversation With Karen Barad Karin Murris Editor Vivienne Bozalek

Editor

https://ebookbell.com/product/in-conversation-with-karen-barad-karin-
murris-editor-vivienne-bozalek-editor-49031348

In Conversation With Bessie Head Mary S Lederer

https://ebookbell.com/product/in-conversation-with-bessie-head-mary-s-
lederer-50223406

In Conversation A Writers Guidebook 2nd Edition Palmquist Mike

https://ebookbell.com/product/in-conversation-a-writers-guidebook-2nd-
edition-palmquist-mike-55536550

In Conversation With Cinematographers David A Ellis Author Of

Conversations With Cinematographers

https://ebookbell.com/product/in-conversation-with-cinematographers-
david-a-ellis-author-of-conversations-with-cinematographers-5271764
In Conversation With The Stars Chopra Anupama Author

https://ebookbell.com/product/in-conversation-with-the-stars-chopra-
anupama-author-230750302

Clowns In Conversation 2nd Edition Ezra Lebank David Bridel

https://ebookbell.com/product/clowns-in-conversation-2nd-edition-ezra-
lebank-david-bridel-47290030

Christians In Conversation A Guide To Late Antique Dialogues In Greek

And Syriac Alberto Rigolio

https://ebookbell.com/product/christians-in-conversation-a-guide-to-
late-antique-dialogues-in-greek-and-syriac-alberto-rigolio-22240708

Subordination In Conversation A Crosslinguistic Perspective Studies In

Language And Social Interaction Ritva Laury

https://ebookbell.com/product/subordination-in-conversation-a-
crosslinguistic-perspective-studies-in-language-and-social-
interaction-ritva-laury-2482688

Responding In Conversation A Study Of Response Particles In Finnish

Marjaleena Sorjonen

https://ebookbell.com/product/responding-in-conversation-a-study-of-
response-particles-in-finnish-marjaleena-sorjonen-5147220
2
In
Conversation
MIKE PALMQUIST, Colorado State University
BARBARA WALLRAFF

3
For Bedford/St. Martin’s
Vice President, Editorial, Macmillan Learning Humanities: Edwin Hill
Senior Program Director for English: Leasa Burton
Senior Program Manager: Stacey Purviance
Marketing Manager: Vivian Garcia
Director of Content Development: Jane Knetzger
Senior Developmental Editor: Rachel Goldberg
Senior Content Project Manager: Kerri A. Cardone
Senior Content Workflow Manager: Jennifer L.Wetzel
Production Supervisor: Brianna Lester
Media Project Manager: Melissa Skepko-Masi
Editorial Services: Lumina Datamatics, Inc.
Composition: Lumina Datamatics, Inc.
Photo Editor: Angela Boehler
Photo Researcher: Lenny Behnke
Permissions Editor: Kalina Ingham
Senior Art Director: Anna Palchik
Text Design: Laura Shaw Design, Inc.
Cover Design: William Boardman
Cover Art/Cover Photo: baranozdemir/Getty Images

Copyright © 2018 by Bedford/St. Martin’s.

All rights reserved. No part of this book may be reproduced, stored in a retrieval system,
or transmitted in any form or by any means, electronic, mechanical, photocopying,
recording, or otherwise, except as may be expressly permitted by the applicable
copyright statutes or in writing by the Publisher.

210987
fedcba

For information, write:

Bedford/St. Martin’s, 75 Arlington Street, Boston, MA 02116

ISBN 978-1-319-15912-2 (EPUB)

4
Acknowledgments
Acknowledgments and copyrights appear on the same page as the text and art selections
they cover; these acknowledgments and copyrights constitute an extension of the
copyright page.

5
CONTENTS

Part 1: Join the Conversation

1. Understand Yourself as a Writer
1.1 Think of Writing as a Conversation
1.2 Understand Your Writing Situation
1.3 Manage Your Writing Processes
1.4 Work with Other Writers

2. Explore Conversations
2.1 Generate Topics
2.2 Focus on an Issue
2.3 Develop a Writing Question

3. Read Critically and Actively

3.1 Read with an Attitude
3.2 Read with Your Writing Situation in Mind
3.3 Read Actively
3.4 Take Notes

Part 2: Work with Genre and Design

4. Choose Your Genre
4.1 Write a Reflective Essay
4.2 Write an Informative Article
4.3 Create an Annotated Bibliography
4.4 Write a Rhetorical Analysis
4.5 Create a Multimedia Presentation
4.6 Write a Review
4.7 Write a Proposal

6
 4.8 Write an Argument

5. Design Your Document

5.1 Consider Design Principles
5.2 Consider Your Writing Situation
5.3 Use Design Elements Effectively

Genre Design Gallery

Part 3: Conduct Research

6. Collect Information
6.1 Search for Information with Digital Resources
6.2 Search with Print Resources
6.3 Collect Information with Field Research

7. Evaluate Sources
7.1 Evaluate Relevance
7.2 Evaluate Evidence
7.3 Evaluate the Author
7.4 Evaluate the Publisher
7.5 Evaluate Timeliness
7.6 Evaluate Comprehensiveness
7.7 Evaluate Genre

8. Manage Your Sources

8.1 Save and Organize Print Information
8.2 Save and Organize Digital Information
8.3 Compile Bibliographies

9. Use Sources Effectively

9.1 Identify Your Sources
9.2 Quote Strategically
9.3 Paraphrase Information, Ideas, and Arguments

7
 9.4 Summarize
9.5 Present Numerical Information
9.6 Use Images, Audio, Video, and Animations

10. Understand and Avoid Plagiarism

10.1 Understand Plagiarism
10.2 Understand Research Ethics
10.3 Understand Common Knowledge and Fair Use
10.4 Understand How to Avoid Plagiarism
10.5 Understand How to Address Accusations of Plagiarism

Part 4: Draft Your Document

11. Define Your Thesis Statement
11.1 Take a Position
11.2 Draft Your Thesis Statement

12. Develop Your Argument

12.1 Choose Reasons
12.2 Gather Evidence
12.3 Appeal to Readers
12.4 Consider Opposing Viewpoints
12.5 Check for Fallacies

13. Organize Your Ideas

13.1 Choose a Pattern
13.2 Create Maps and Outlines

14. Write Your First Draft

14.1 Use Your Map or Outline
14.2 Focus Your Paragraphs
14.3 Organize Your Paragraphs
14.4 Create Transitions

8
 14.5 Give Readers a Map

15. Write Your First Draft

15.1 Introduce an Idea
15.2 Contrast Arguments
15.3 Provide Evidence
15.4 Align Your Argument with an Authority
15.5 Define, Illustrate, or Clarify
15.6 Set a Mood
15.7 Provide an Example
15.8 Amplify or Qualify

16. Write Effective Introductions

16.1 Frame the Issue
16.2 Choose an Introductory Strategy

17. Write Effective Conclusions

17.1 Reinforce Your Main Point
17.2 Select a Concluding Strategy

Part 5: Revise and Edit

18. Revise Your Document
18.1 Focus on the Big Picture
18.2 Revise Strategically

19. Edit Your Document

19.1 Edit for Your Readers
19.2 Edit Strategically

20. Write Clear, Logical Sentences

20.1 Choose the Right Sentence Structures
20.2 Write in Complete Sentences
20.3 Avoid Run-On Sentences and Comma Splices

9
 20.4 Use Parallelism Logically
20.5 Let Readers Know Where Your Sentence Is Going
20.6 Avoid Dangling Words and Phrases

21. Choose Engaging Language

21.1 Choose the Right Words
21.2 Use Your Words to Good Effect

22. Use Verbs Skillfully

22.1 Match the Number of a Verb and Its Subject
22.2 Use Verb Tense to Indicate Time
22.3 Use Special Moods in Special Cases

23. Use Pronouns to Be Clear

23.1 Match Pronouns with Their Roles
23.2 Make Pronouns Agree with Their Antecedents
23.3 Avoid Vague Pronoun References

24. Use Adjectives and Adverbs Expertly

24.1 Use Adjectives to Modify Nouns and Pronouns
24.2 Use Adverbs to Modify Verbs, Adjectives, and Adverbs
24.3 Know When to Use Good, Well, Bad, and Badly
24.4 Use -est, Most, or Least to Compare Three or More Items

25. Use Punctuation to Help Readers

25.1 Use Commas to Keep Your Sentences Organized
25.2 Use Periods, Question Marks, and Exclamation Points to Reinforce
Meaning
25.3 Use Quotation Marks When You Borrow Words
25.4 Use Apostrophes in Contractions and Possessive Nouns
25.5 Use Other Punctuation Marks Appropriately

26. Use Sentence Mechanics to Orient Readers

26.1 Use Capital Letters to Mark Beginnings

10
 26.2 Use Italics for Titles of Substantial Works, for Foreign Words, and
Sparingly for Emphasis
26.3 Use Abbreviations and Acronyms to Help, Not Frustrate, Readers

Part 6: Document Sources

27. Use MLA Style
27.1 Cite Sources in the Text of a Document
27.2 Prepare the List of Works Cited

28. Use APA Style

28.1 Cite Sources in the Text of a Document
28.2 Prepare the List of References

29. Use Chicago Style

29.1 Cite Sources in the Text of a Document
29.2 Prepare the Notes and Bibliography

30. Use CSE Style

30.1 Cite Sources in the Text of a Document
30.2 Prepare the List of References

Frequently Confused, Misused, and Abused Words

Glossary of Terms

Index

Common Revision Symbols and Notations

11
How to Use This Book
In Conversation is divided into 6 color-coded parts, with advice and examples
for every phase of the writing process.

1 Part 1, Join the Conversation, helps you recognize yourself as a writer

and develop critical thinking skills.

2 Part 2, Work with Genre and Design, introduces you to common types
of documents and guides you in composing and designing, whether for a
course assignment or on your own.

3 Part 3, Conduct Research, instructs you in how to find, evaluate, and

manage your sources and avoid plagiarism.

4 Part 4, Draft Your Document, helps you move from research to a full-
fledged draft, with attention to thesis statement, argument and evidence,
organization, and synthesizing source materials.

5 Part 5, Revise and Edit, focuses on making your writing sparkle, with
strategies for writing clearly, correctly, and skillfully.

6 Part 6, Document Your Sources, explains how to cite your sources in

four different documentation systems — MLA, APA, Chicago, and CSE
— with dozens of model citations and full-page tutorials.

To learn more about a topic, follow the cross-references. These yellow

arrows lead you to related information in other parts of the book.

How Can I . . .
Find a topic quickly? See the Brief Contents (inside front cover).
Look up specific writing, research, or design advice? See the Detailed
Contents (inside back cover).
Learn how to design my document? See the Genre Design Gallery (G)

12
for real-world models, helpful annotations, and handy checklists.
Resolve a sticky writing problem? See the yellow Writer to Writer
boxes for succinct advice on tough situations.
Learn the difference between “affect” and “effect”? See Frequently
Confused, Misused, and Abused Words (G-1) to clear up confusion about
easily misspelled or misunderstood words.
Define terms my instructor uses? See the Glossary of Terms (G-7) to
understand important grammar, writing, research, and design terminology.
Interpret my instructor’s feedback on my essay? See the Common
Revision Symbols (C-1) to learn what those marks mean.
Get help for multilingual writers? See the Help for English as a Second
Language menu (below) for topics of special interest to ESL students.
View a student model? See the menu of Models and Advice for Student
Writing (below) for examples of other students’ work.

MODELS AND ADVICE FOR STUDENT WRITING

Annotated bibliography, 4.3, G.8

APA-style essay, 28.2
Argument, 4.8, 12.1–12.5
Block quotation, 9.2
Blog post, G.7
Chicago-style essay, 29.2
CSE-style essay, 30.2
Conclusion, 17.1, 17.2
Infographic, G.6
Informative article, 4.2, G.2
Introduction, 16.1, 16.2
MLA-style essay, 27.2
Multimedia presentation, 4.5, G.4

13
Multimodal essay, G.3
Outline, 13.2
Paragraph, 14.2, 14.3
Paraphrase, 9.3
Proposal, 4.7
Reflective essay, 4.1, G.1
Review, 4.6
Rhetorical analysis, 4.4
Summary, 9.4
Thesis statement, 11.2
Working bibliography, 8.3
Writing question, 2.3
Website, G.5

HELP FOR ENGLISH AS A SECOND LANGUAGE

Sentences:

Sentence structures, 20.1

Complete sentences, 20.2
Fragments and run-ons, 20.3
Verbs:
Subject-verb agreement, 22.1
Verb tense, 22.2
Imperative and subjunctive moods, 22.3
Phrasal verbs, 20.6

Pronouns:
Subject and object pronouns, 23.1
Pronoun-antecedent agreement, 23.2

14
 Clear pronoun reference, 23.3

Prepositions, 20.6
Glossary of Frequently Confused, Misused, and Abused Words, G-7

15
Preface
The two of us met for dinner in Boston a few years ago, surrounded by mutual
friends who hoped we’d hit it off. We weren’t so sure. We wondered what a
professional editor (and acclaimed style guru) and a seasoned professor with a
penchant for technology might have to say to each other.
It turns out we’ve had plenty to talk, and write, about, and have been doing
so ever since. We haven’t agreed on every aspect of our writing and
researching processes. We haven’t agreed on every point of style. We certainly
haven’t agreed on the use of apostrophes in the possessives of proper nouns
ending in “s.” But we agree on the important issues. As we set to work on In
Conversation, we agreed that a guidebook for writers should be brief yet
comprehensive; that it should approach writing from a rhetorical perspective;
and that despite its brevity, it should not sacrifice details and examples that can
help writers deal with common writing challenges. We also agreed that—
although they may not think of themselves as writers yet—many students write
all the time, whether for social media, school publications, or personal blogs.
To help students see themselves as writers, we decided not to take the typical
teacher-to-student stance. Instead, we offer advice from the perspective of
experienced writers who have much to share with our readers.
In Conversation is the result of hours of discussion, drafting, and debate
during which we identified the skills and habits we wanted to impart to
students. Like our previous collaboration, Joining the Conversation, and
Mike’s The Bedford Researcher, this book focuses squarely on the rhetorical
situation as the starting point of good writing. Practical and highly visual, it
offers useful answers to the questions that come up at every point in the
writing process. We hope that you — like the many colleagues who have
given us helpful feedback — find it a valuable guide to writing in the 21st
century.

Features of this Book

A framework of writing as conversation, emphasizing the rhetorical
situation, genre, and design. In Conversation is organized to help writers
establish a strong understanding of their purpose, audience, and context.

16
This emphasis has shaped the examples we use, the issues we highlight in
our “Writer to Writer” features, and the genres and design strategies we
discuss, particularly in the Genre Design Gallery in Part 2.
A Writer to Writer approach. Our conversational “Writer to Writer”
discussions help writers gain a nuanced understanding of issues ranging
from context to composing processes to points of disagreement about style,
grammar, and mechanics. Talking as writers to writers, we use these brief
boxes to offer advice and answer questions such as “Is it okay to use
contractions?” or “Help! How can I write a paper under pressure?”

Writer to Writer

Can I use the same document for assignments in more than one class? Using the
same assignment for more than one class is generally frowned upon by writing
instructors. Often referred to as self-plagiarism, it seldom leads to additional
learning by writing students. If, for example, you wrote a term paper in one class
and then turned it in for a grade in another, you wouldn’t learn anything new about
conducting research, developing an argument, considering your readers, and so on.
On the other hand, if you had written previously about a topic that still intrigues
you, you might ask your instructor if you could build on your earlier work.
Similarly, if you were working on a new topic that is relevant to two of your current
classes, you might talk with your instructors about completing a more ambitious
project for both classes.

A striking visual program that pays special attention to genre and

design. Taking a cue from the vibrant world of social media, our eye-
catching visual approach features annotated models from various genres,
from traditional academic essays to multimodal essays, infographics to
articles. The Genre Design Gallery showcases real student writing and
published work from a variety of disciplines.

17
Practical attention to the genres students compose in, especially
argument. Throughout the book, we’ve addressed many of the purposes
writers pursue, with particular attention to reflection, analysis, evaluation,
problem solving, and argument. Chapter 4, Choose Your Genre, and the
Genre Design Gallery, help writers work in a variety of genres to
communicate their main points clearly and effectively.

Comprehensive coverage of research processes. You’ll find strategies for

identifying, locating, and working with the sources that make up written
conversations. We’ve paid a great deal of attention to the moves writers can
make to acknowledge previous contributions to a conversation, to support
their ideas, and to create a space for their own contributions.
Attention to writing across disciplines, professions, and civic and

18
 political settings. Because we hope that this book will be useful throughout
a writer’s life, we’ve included genres that go beyond the typical first-year
writing course, ones writers are likely to encounter after they graduate and
are in the professional world.
A clear and conversational treatment of grammar, mechanics, and
style. Rather than presenting grammar and style as a set of hard and fast
rules, Part 5 offers an accessible, thoughtful approach to issues that often
vex writers. Abundant, annotated examples help students understand why
grammar, style, and punctuation conventions have developed the way they
have and what effects they have on an audience.
Practical tips on managing writing projects and information from
sources. Managing writing projects and organizing information from
sources are especially difficult for writers who are just beginning to take on
complex writing tasks as college students. Throughout In Conversation, we
call attention to strategies writers can use to stay focused and keep track of
information.
Attention to information literacy. We present strategies writers can use to
locate, collect, and work with information. We also discuss tools writers can
use to produce effective, well-designed, accessible documents. We frame
our discussions of working with information technologies not as a set of
mechanical processes but as a set of choices shaped by rhetorical situation.
While we offer guidance that helps writers easily use tools such as databases
and web search sites, we also offer advice about when and why to use
particular sets of tools.

Besides sharing practical strategies to help with every stage of the writing
process — from generating good ideas to polishing a final draft — this book
also demonstrates how those strategies turn out. In Conversation is a clear,
well-written guide to writing clearly and well. We hope you find it as
enjoyable to read as we found it to write.

MIKE PALMQUIST, Colorado State University

BARBARA WALLRAFF, Independent Writing and Editing Professional

Acknowledgments

19
We are grateful to the many instructors who reviewed In Conversation during
its development and shared their experience, ideas, and feedback with us:
Lenaya Andersen, Truckee Meadows Community College; Laura Aull,
Wake Forest University; Jason Barr, Blue Ridge Community College; Mark
Bayer, University of Texas at San Antonio; Deborah Bertsch, Columbus State
Community College; Meredith Bohne, Mass Bay Community College; David
Bordelon, Ocean County College; Cheryl Cardoza, Truckee Meadows
Community College; Jen Cellio, Northern Kentucky University; Polina
Chemishanova, University of North Carolina at Pembroke; Lori Cornelius,
Florida Gulf Coast University; Patricia Cullinan, Truckee Meadows
Community College; Sarah Duerden, Arizona State University; Fawcett
Dunstan, Community College of Baltimore County — Catonsville; Lynee
Lewis Gaillet, Georgia State University; Ellen Gilmour, SUNY — Buffalo;
Joel B. Henderson, Chattanooga State Community College; Judy Hevener,
Blue Ridge Community College; Amber Jensen, Edison High School; James
Kalmbach, Illinois State University; Richard Kraskin, Daytona State College;
Donna J. Ladd, Blue Ridge Community College; Aaron Leff, Front Range
Community College; Sarah E. Magin, College of DuPage; Melinda Mejia,
Houston Community College — Central; Elizabeth Miller, University of
Maryland; Patrick T. Niner, Florida Gulf Coast University; Ruth Nolan,
College of the Desert; Keith Otto, University of Buffalo; Madelyn Pawlowski,
University of Arizona; Jeff Pruchnic, Wayne State University; Richard W.
Rawnsley, College of the Desert; Kevin W. Reardon, Barry University; Karen
Ryan, Florida Gulf Coast University; Reid T. Sagara, College of the Desert;
Alina Vanciu, Cerritos College; Erin Wedehase, Wake Technical Community
College; J. Ziebart, Central Carolina Community College.
In Conversation also benefited from the dedication and hard work of our
Bedford colleagues. Leasa Burton planted the seed of this book and of this
partnership; her steady advocacy has been invaluable. Thank you to Edwin
Hill, for continuing Bedford’s commitment to the discipline of composition;
Stacey Purviance, for her energetic and capable leadership of the handbook
team; Anna Palchik, who first envisioned the unique look of this book; Rachel
Goldberg, for her always excellent editorial guidance and thoughtful
collaboration; Kerri Cardone, unflappable production editor extraordinaire;
copyeditor Deborah Heimann, for her attention to detail. Marketing manager
Vivian Garcia and the superb market development team of Lindsey

20
Jaroszewicz, Lucinda Bingham, and Kelly Johnson, dedicated many hours to
the considerable work in launching a first edition. Thanks as well to Jimmy
Fleming, Emily Rowin, Molly Parke, and Brendan Baruth for sharing their
insight with us early on in the development process.
We are thankful to the many colleagues from the academic and publishing
worlds who shared feedback as we worked on this book, particularly Nick
Carbone, Sue Doe, Chris Neuwirth, and Richard Young. Will Hochman was a
source of encouragement and good ideas; his commitment to teaching writing
and dedication to his students set the standard in the field. We miss you, Will.
We also thank the many writers we’ve worked with in the classroom and in the
workplace for their inspiration. We thank William Whitworth, who has also
inspired us with his superb taste and love of good writing. Finally and most
importantly, we thank our families — Jessica, Ellen, Reid, and Jim — for their
constant support as we’ve worked on this book. Without their generosity, this
book would not exist.

We’re all in. As always.

Bedford/St. Martin’s is as passionately committed to the discipline of English
as ever, working hard to provide support and services that make it easier for
you to teach your course your way.
Find community support at the Bedford/St. Martin’s English Community
(community.macmillan.com), where you can follow our Bits blog for new
teaching ideas, download titles from our professional resource series, and
review projects in the pipeline. Also learn more there about our commitment to
becoming a carbon-neutral publisher, as part of Macmillan Learning.
Sustainability is a central factor in all of our business decisions, including our
choice to rely on certified paper.
Choose curriculum solutions that offer flexible custom options,
combining our carefully developed print and digital resources, acclaimed
works from Macmillan’s trade imprints, and your own course or program
materials to provide the exact resources your students need.
Rely on outstanding service from your Bedford/St. Martin’s sales
representative and editorial team. Contact us or visit macmillanlearning.com to
learn more about any of the options offered.

21
LaunchPad Solo for Research and Reference: Where Students Learn
LaunchPad Solo for Research and Reference provides engaging content and
new ways to get the most out of your book and your course. It’s easy to
customize, assign, assess, and mix our resources with yours. LaunchPad Solo
includes the following high-quality multimedia content and ready-made
assessment options:
Writer to Writer videos showing how to handle sticky situations in
academic writing
LearningCurve adaptive quizzing on grammar and citation
Tutorials on designing documents and documenting sources
Exercises on incorporating sources in context, annotating a bibliography,
and selecting the best search terms for all types of research
Practice activities on identifying plagiarism

Use LaunchPad on its own or integrate it with your school’s learning

management system so that your class is always on the same page.
LaunchPad Solo for Research and Reference can be purchased on its own
or packaged with the print book at a significant discount. An activation code is
required. To order LaunchPad for Solo for Research and Reference with the
print book, use ISBN 978-1-319-15207-9. For more information, go to
launchpadworks.com.

Choose from Alternative Formats of In Conversation

Bedford/St. Martin’s offers a range of formats. Choose what works best for
you and your students:
Spiral-Bound To order the spiral-bound edition, use ISBN 978-1-319-
06300-9.
Popular e-Book formats For details of our e-Book partners, visit
macmillanlearning.com/ebooks.

22
Instructor Resources
You have a lot to do in your course. We want to make it easy for you to find
the support you need — and to get it quickly. Visit the Bedford/ St. Martin’s
English Community at community.macmillan.com.

23
Part 1: Join the Conversation

24
25
Too many of us think that writing well requires a special set of skills and
abilities. In fact, almost anyone can learn to write clearly and effectively
with a moderate amount of effort. In this guidebook, you’ll learn how to
become a confident, effective writer by building on your already extensive
understanding of how conversations work.
1. Understand Yourself as a Writer
2. Explore Conversations
3. Read Critically and Actively

26
01. Understand Yourself as a Writer
What does it mean to be a writer? In movies and books, writers are often
portrayed as solitary souls, perhaps a bit bristly (if they write novels or
short stories), possibly thoughtful and sensitive (if they write poetry), or
even just a bit odd. If the writer is a journalist, he or she is often shown in
a passionate exchange with a colleague or an editor — probably about
truth, justice, and the American way.
Most writers, of course, don’t fit these stereotypes. Writers are normal,
everyday people. In fact, most people you’ll see today will be, at some
point, writers. They’ll post something to Facebook, Twitter, or Tumblr.
They’ll email a friend. They’ll write a report for a class. They’ll send a text
message. They’ll submit a proposal for a project. They’ll write in a
journal. They’ll comment on an article or blog.
In short, they’ll use writing to connect with others. Through writing,
they’ll engage in conversation about issues they care about. They’ll use
writing to share information and ideas or to advance an argument.
This book treats writing as an extension of the kinds of conversations
we engage in on a daily basis. As you use this book, reflect on what you’re
likely to do, say, and hear in a typical conversation. More often than not,
you’ll find that the knowledge and skills you’ve developed through years
of spoken conversation will help you communicate with others through
writing.

27
1.1 Think of Writing as a Conversation
Imagine yourself at a party. When you arrived, you said hello to friends
and found something to eat or drink. Then you walked around, listening
briefly to several conversations. Eventually, you joined a group that was
talking about something you found interesting.
If you’re like most people, you didn’t jump right into the conversation.
Instead, you listened for a few minutes and thought about what was being
said. Perhaps you learned something new. Eventually, you added your
voice to the conversation, other members of the group picked up on what
you said, and the conversation moved along.

Use Your Conversational Skills

Understanding how conversations work can help you become a better
writer. Good writing, like good conversation, involves more than simply
stating what you know. It’s a process of joining, reflecting on, and
contributing to a conversation about a topic or an issue.
You already possess many of the skills that make for a good
conversation, and you can use those skills in your writing. You can
consider why you’re interested in the conversation, and why others are,
too. And you can explore the contexts — physical, social, and cultural —
that will shape how your document is written and read.
Today, many of us are as likely to engage in conversations through
writing as through speaking. Some of us prefer a text message to a phone
call. Some of us find email far more useful than meetings. And some of us
keep up with friends through Facebook, Twitter, or Tumblr more than we
do in person.
Most people don’t think of creating text messages, email messages,
and social media posts as writing. Yet it is. And the writing you’ve done in
these settings can help prepare you for the writing you’ll be asked to do in
class or on the job.

Connect with Readers

Much like a spoken conversation, a written conversation involves an

28
exchange of information, ideas, and arguments among readers and writers.
And just as most people listen to what’s being said before speaking up,
most writers begin the process of writing about a topic by reading.
Developing your contribution to the conversation involves several
processes, including reading critically, reflecting on what you’ve learned,
deciding what and how you want to contribute to the conversation, and
drafting and sharing your contribution. In turn, others will read and
respond to what you’ve written.

Writing is a form of conversation in which readers and writers share ideas

about a topic or issue.

You can see this circular process of exchanges among readers and
writers in a number of contexts. Articles in scholarly and professional
journals almost always refer to previously published work. Letters to the
editor in newspapers and magazines frequently make references to earlier
letters or articles. Comments on blog posts or tweets that respond to other
tweets follow a similar pattern.

29
1.2 Understand Your Writing Situation
When people participate in a spoken conversation, they pay attention to
factors such as why they’ve joined the conversation, who’s involved in the
conversation, and what’s already been said. They also notice the mood of
the people they’re speaking with, their facial expressions and body
language, and physical factors such as background noise. In short, they
consider the situation as they listen and speak. Similarly, when writers
engage in written conversation, they become part of a writing situation —
the setting in which writers and readers communicate with one another.
The phrase writing situation is another name for rhetorical situation, a
concept that has been studied for thousands of years. Viewing writing as a
rhetorical act helps us understand how writers or speakers pursue their
purposes, consider the needs and interests of their audiences, draw on
sources, adapt to the conditions in which they address their audiences, and
present, organize, or design their documents or speeches.
What you write about depends on your writing situation — your
purposes, readers, sources, and context. In many cases, a writing
assignment will identify or suggest these elements for you. If it doesn’t,
take some time to think about the situation that will shape your work.

Define Your Purposes and Roles

Writers join written conversations for particular purposes: to inform, to
analyze, to convince or persuade, to solve a problem, and so on. In many
cases, writers have more than one purpose, such as learning something
about a subject while earning a good grade or a promotion.
To accomplish their purposes, writers adopt roles within a
conversation. A writer might explain something to someone else, in a
sense becoming a guide through the conversation. Another writer might
advance an argument, taking on the role of an advocate for a particular
approach to an issue. As in spoken conversations, these roles are not
mutually exclusive. For example, a writer might create a website that
informs readers about the potential benefits of geothermal power — and
argues for increased reliance on this form of power.

30
 Writing Purposes and Roles
Purpose Role Actions
To share reflections on an Observer Consider a topic by sharing what is
individual, event, object, learned through the process of
idea, or issue reflecting on it
To help readers become Reporter Present information on an issue
aware of the facts and without adopting an argumentative or
ideas central to an issue evaluative position
To analyze and explain the Interpreter Apply an interpretive framework to a
origins, qualities, subject and seek answers to an
significance, or potential analytical question
impact of an idea, event, or
issue
To assess help readers Evaluator Make judgments about an individual,
reach an informed, well- event, object, or idea
reasoned understanding of
a subject’s worth or
effectiveness
To make progress on Problem Identify and define a problem; discuss
understanding and Solver the effects of a problem; assess
developing a solution to a potential solutions; and offer a
problem solution
To convince, persuade, or Advocate Convince readers that a position on an
mediate a dispute among issue is reasonable and well founded;
readers persuade readers to take action;
mediate by bringing readers into
agreement on how to address an issue
To share new knowledge Inquirer Conduct research and other forms of
inquiry
To amuse readers Entertainer Write articles in an entertaining way
in an attempt to maintain their
readers’ interest (seldom a primary
goal of academic or professional
writing)

Your purposes will be shaped by your interests, experiences,

knowledge, attitudes, values, and beliefs about the conversation. As you
consider your purposes and roles, reflect on the experiences and
background you bring to your writing project.

31
Consider Your Readers
Just as writers have purposes, so do readers. Readers often want to learn
about a subject, assess or evaluate ideas and arguments, or understand
opposing perspectives. And like writers, readers are strongly affected by
their own needs, interests, knowledge, experiences, values, and beliefs.
Your assignment might identify your readers, or audience, for you. If
you are working on a project for a class, one of your most important
readers will be your instructor. Other readers might include your
classmates, people who have a professional or personal interest in your
topic, or, if your project will be published, the readers of a newspaper,
magazine, or website. If you are writing in a business or professional
setting, your readers might include supervisors, coworkers, or customers.

Analyze Your Context

Writing is affected by context.

Social contexts shape the relationships between writers and readers. Are
they friends? Strangers? Supervisor and employee? Instructor and
student? Whatever the dynamic, social context will influence how
writers and readers approach the writing situation.
Cultural and historical contexts are a set of broader similarities and
differences among writers and readers. The attack on the World Trade
Center on September 11, 2001, is one example of a historical event that
has strongly affected the people of the United States, influencing much
that has been written about terrorism in the popular press, in
professional journals, and on the web. Similarly, widely shared cultural
values — such as a belief in the importance of personal freedom — can
shape writers’ and readers’ responses to arguments that support or run
counter to those values.
Disciplinary and professional contexts are the shared experiences of
members of particular disciplines, such as chemistry or sociology. Over
time, members of a discipline develop consensus about how to report
new findings, how to offer criticism of previous work in the field, and
how to document sources.
Physical and technological contexts include factors shaping the writing

32
 and reading of a document. Will your readers have time to read your
document carefully? Will they read it in a quiet room, on a train, in a
coffee shop? Will they read it in print, on a tablet or phone, on a large
computer screen? The answers to these questions will affect both the
kind of document you choose and the design of your document.

Assess Potential Sources

In spoken conversations, speakers build on what has been said, often
referring to specific ideas or arguments and identifying the speakers who
raised them. Written conversations also build on earlier contributions.
Writers refer to sources — or the work of other authors — to support their
arguments, provide a context for their own contributions, or differentiate
their ideas from those advanced by other authors. Writers also use sources
to introduce new ideas, information, and arguments to a conversation.
When writers refer to sources, they provide citations to indicate where the
information comes from and to help readers locate the sources should they
wish to review them.
As you analyze an assignment, determine whether you’ll need to draw
on information from sources such as magazine or journal articles,
websites, or scholarly books. Ask whether you’ll need to cite a certain
number of sources and whether you’re required to use a specific
documentation system, such as the system created by the Modern
Language Association (MLA) or the American Psychological Association
(APA). You can read more about finding and using sources in Part 3 of
this book.

Consider Genre and Design

Writers make choices about the type of document and the design of their
documents largely in response to physical, social, and disciplinary
contexts. They recognize that they are more likely to accomplish their
purposes if their documents meet their readers’ expectations, are designed
to help readers understand ideas and information, and present their points
clearly and effectively.
Genre refers to general categories of documents. Opinion columns,
academic essays, scholarly articles, and blogs are all genres. So are

33
personal journals, thank-you letters, and posts on social networking sites.
Typically, genres develop to help writers accomplish a general purpose —
such as informing readers or presenting an argument — within a specific
context and for a certain audience. As the needs and interests of a
community change, the genres used within that community evolve to
reflect those needs and interests.
Document design is closely related to genre. In fact, the characteristic
design of a particular type of document, such as the use of columns,
headings, and photographs in a magazine article, can help you distinguish
one type of document from another. Throughout this book, you’ll find
design treated as a central writing strategy.

You can find in-depth discussions of design in Part 2.

34
1.3 Manage Your Writing Processes
Writing is a lot like skiing. It’s also a lot like teaching, coaching, managing
a budget, and selling trucks. In fact, there are surprising similarities among
these and other complex activities. The key factors that come into play —
pursuing goals, acquiring and applying knowledge, considering strategies,
and making decisions — are similar enough that the experiences of
learning in other areas can help you gain new knowledge and skills as a
writer.

Put in the Time and Effort

Another common theme among complex activities is the importance of
practice. Musicians know that the more you practice, and the more often
you receive useful feedback, the better you’ll become. Seeking guidance
from more experienced writers — including writing teachers, writing
center consultants, and colleagues or supervisors — and then putting that
guidance into practice are the keys to improving as a writer.

Adapt Your Processes

Most writing projects have some general similarities. You’ll have a
purpose, readers, and a context within which your writing will take place.
You also might have a deadline, an expected document length, and
requirements for the kinds of sources you will use to support your
argument. These similarities lead to common reading and writing
processes.
Despite these similarities, an experienced writer will tell you that it’s
rare to use every one of these processes in a given writing project. In fact,
you’ll almost always find that some aspect of a writing project will
distinguish it from the projects you’ve worked on in the past.
With these observations in mind, remember two things. First, because
general types of writing projects share similarities, you can build on what
you’ve learned from past projects. Second, because every project is likely
to differ in some way from past projects, you’ll want to adapt your
processes to the specific needs of the project.

35
Writers can draw on a wide range of composing processes.

Redo and Revise

Writing is anything but a step-by-step process. You’ll repeat processes,
rethink earlier decisions, and delete text that no longer works. If you don’t
like the outcome of your first or second or third draft, you can revise it,
reorganize it, or learn more about your subject. Highly skilled and
experienced professional writers do this regularly. At its heart, writing is a
process of making judgments about whether you’ve done enough to
accomplish your goals and deciding what to do when you feel you need to
do more. The composing process is seldom as orderly as the figure on page
11. The process of writing this book, for example, looked a bit more like
the figure below, with each path between processes being repeated dozens
of times.
Understanding that writing involves constantly reenvisioning your
document can help you avoid frustration. Knowing that learning more
about an issue may lead you to rethink your position will prepare you to
return again and again to developing and refining your ideas. Rather than
viewing this work as unnecessary and repetitive, you’ll understand it as a
natural and reasonable process of improving your contribution to the
conversation.

36
Writing processes are recursive.

37
1.4 Work with Other Writers
Writers frequently work together. A writer might seek advice about
potential topics or ask for feedback on a draft. A writing instructor might
direct students to work together to generate ideas, collect sources on a
common topic, engage in peer review, and develop and refine arguments.
An instructor or a manager might assign a group project.
The skills required to work together are strongly related to the skills
you draw on when you engage in any form of conversation — listening
carefully, treating others with respect, and deciding how to make a useful
contribution.

Generate Ideas Together

Common strategies for generating ideas with other writers include group
brainstorming and role-playing activities.

Brainstorming Group brainstorming draws on the differing backgrounds

and experiences of the members of a group to generate ideas for a writing
project. To engage in group brainstorming, follow these guidelines:

Encourage everyone in the group to participate.

Be polite.
Build on one another’s ideas.
Generate as many ideas as possible.
Take notes.
Review the results and identify promising ideas.

Role-Playing Role-playing activities are frequently used to generate and

refine ideas. By asking the members of a group to take on roles, you can
apply a variety of perspectives to a subject.

Appoint a “Doubting Thomas.” Ask a member of the group to play the

role of someone who demands evidence from a writer for every

38
 assertion.
Appoint a “Devil’s Advocate.” Ask a member of the group to respond to a
writer’s arguments with reasonable counterarguments.
Stage a Debate. Assign speakers who represent different perspectives to
argue politely with one another about an issue. You might ask members
of the group to adopt such roles as authors of the readings you’ve used
in a class; political commentators or celebrities who have taken a strong
stand on an issue; authorities on an issue, such as scientific researchers,
managers of small businesses, or directors of nonprofit organizations; or
people affected by an issue or event, such as flood victims, survivors of
domestic violence, or families affected by changes in health care laws.

To prepare for a debate, review your sources, conduct additional research,

and reflect on your understanding of the issue.

Collect Information Together

You might be asked to work together to collect, critically read, evaluate,
and take notes on information from sources. Common collaborative
activities for collecting and working with information include the
following:

Develop a search strategy for published sources (see p. 105).

Assign responsibility for locating sources (see pp. 105–114).
Assign responsibility for field research (see p. 115).
Create shared annotated bibliographies (see p. 48).
Share evaluations of sources (see p. 122).
Share notes on sources (see p. 35).

Engage in Peer Review

Few experienced writers produce major documents without asking for
feedback on their drafts. When peer review is designed effectively and
treated seriously, it can provide valuable information about the clarity,
organization, and design of a draft. Feedback from other writers can help

39
you develop and refine your main point or identify gaps in the reasoning
and evidence you’ll use to convince readers to accept your main point. It
can also help you improve your writing process, which will benefit you
long after you’ve completed your current project.

Getting Feedback from Other Writers

Be clear. Let your reviewers know, for example, that you are struggling
with the transition from one point to another or that you would appreciate
feedback on your conclusion.
Be reasonable. Don’t expect your reviewers to spend more time making
suggestions about a draft than you spent writing it. Ask for advice they
can provide in less than half an hour of review.
Be prepared. If you are asking the writer to comment on a printed draft,
format it with double-spaced lines and wide margins. If you are providing
a digital draft, make sure the reviewer can access, read, and comment on
your file easily.
Be open to criticism. Don’t dismiss constructive criticism as a problem
with the reviewer’s comprehension. Even when the suggested revision
isn’t quite right, it might point to an area that needs attention.
Be willing to ask questions. If you aren’t sure what a reviewer’s
comments mean, ask for clarification.
Be willing to change. If the feedback has merit, consider how you might
revise your draft in response to it.
Be fair to yourself. Don’t feel obligated to incorporate every suggested
change into your draft.

40
Ineffective and effective feedback on a student’s first draft

Giving Feedback to Other Writers

Be certain you understand the assignment. Ask the writer to describe

the draft’s purposes and audience. Read the assignment sheet, if there is
one.
Be aware of any peer-review guidelines. Use a rubric, if one is
provided.
Be considerate. Take your job seriously, and give the draft the time it
deserves.

41
Be thorough. To understand a draft’s overall structure and argument,
read it all the way through at least once before making any comments.
Be organized. Take a few minutes to identify two or three areas most in
need of work.
Be judicious. Focus on the areas of the draft most in need of
improvement. In most cases, changes that focus on bigger picture
concerns such as purpose, readers, argument, and organization need to be
addressed before lower-level concerns such as sentence structure and
spelling.
Be specific. Offer comments such as “I found it difficult to understand
your point in the second paragraph” and “Can you show the connection
more clearly between this paragraph and the previous one?”
Be constructive. Offer concrete suggestions about how the draft might
be improved, rather than just criticizing what you don’t like.
Be positive. Identify places where the writer has succeeded, not just
places that fall short.
Be responsible. Review your comments before you give them to the
writer.

42
02. Explore Conversations
Early work on a writing project involves “listening in” on conversations
and choosing one to pursue. To begin this process, generate ideas about
potential topics. Then spend time learning about the conversations that
interest you most.

43
2.1 Generate Topics
A good topic is much more than an entry in an encyclopedia. It is a subject
of debate, discussion, and discovery. Ideally, it is also something that
interests and challenges you.
You can generate ideas about possible topics of conversation by using
prewriting activities such as brainstorming, freewriting, blindwriting or
dictating, looping, clustering, and mapping. You can also discuss potential
topics with others and conduct preliminary observations.

Brainstorm
Brainstorming involves making a list of ideas as they occur to you. This
list doesn’t need to consist of complete sentences — in fact, brainstorming
is most successful when you avoid censoring yourself. Brainstorming
sessions usually respond to a specific question, such as “What interests me
personally about this project?” or “Why would anyone care about
______?” Although you’re likely to end up using only a few of the ideas
you generate during brainstorming, you can weed out the less promising
ones later.

Freewrite, Blindwrite, Dictate, or Loop

Freewriting involves writing full sentences quickly, without stopping and
— most important — without editing what you write. You might want to
start with one of the ideas you generated in your brainstorming activity, or
you could begin your freewriting session with a prompt, such as “I am
interested in ______ because . . .” Some writers set a timer and freewrite
for five, ten, or fifteen minutes; others set a goal of a certain number of
pages and keep writing until they meet that goal.
To freewrite, write as much as you can, don’t pause to consider
whether your sentences are “good” or “bad,” and don’t pay attention to
details such as spelling and grammar. If all of this work results in a single
good idea, your freewriting session will have been a success.
If you find it difficult to freewrite without editing, try blindwriting —
freewriting on a computer with the monitor turned off. Or consider

44
dictating. Most smartphones and tablets allow you to speak your thoughts
aloud and convert them immediately to text. These forms of freewriting
can shift your focus from the text you’ve written so far, largely because
you can do them without looking at the screen.
Looping is yet another form of freewriting. During a looping session,
you write (or dictate) for a set amount of time (five minutes works well)
and then read what you’ve written. As you read, identify one key idea in
what you’ve written, and then repeat the process with this new idea as your
starting point. Repeat the looping process as needed to refine your ideas.

Cluster or Map
Clustering and mapping involve putting your ideas about a topic into
graphic form. As you map out the relationships among your ideas, they can
help you gain a different perspective on a topic. The process can also help
you generate new ideas.
To cluster ideas about a topic, place your main idea at the center of a
page. Jot down key ideas — such as subcategories, causes and effects, or
reasons supporting an argument — around the main idea. Then create
clusters of ideas that branch out from the key ideas. In these clusters, list
groups of related ideas, evidence, effects, causes, consequences — in
short, ideas that are related to your key ideas.

45
A cluster

To map a topic, place your main idea at the top of a page. Then
identify as many relationships as possible, such as related causes and
effects, costs and benefits, advantages and disadvantages, and so on. For
example, if you are mapping a topic using causes and effects, treat each
effect as a new cause by asking yourself, “If this happened, what would
happen next?” Then use arrows to show the consequences. If you are
mapping a topic using costs and benefits, show groups of costs and
identify the relationships among them.

Use Sentence Starters

Sentence starters help you generate ideas by “filling in the blanks” in each
sentence. There are nearly as many sentence starters as there are ideas

46
about how to structure a sentence. You can make up your own or you can
try some of the following.

Exploring Interests
I would like to understand [how / why / whether] ____ happened.
I want to know more about ____ so that I can ____.
I am interested in ____ because ____.

Explaining
There are three reasons this is [true / not true / relevant / important /
essential]. First, ____. Second, ____. Third, ____.
We can [change / improve / fix] this by ____.
To accomplish ____, we must ____.

Interpreting and Analyzing

This means that ____.
If we were starting over, we would ____.
It has always been the case that ____.

Understanding Causes and Effects

The root cause of this problem is ____.
This happened because ____.
The goal was to ____, and the results are ____.

Predicting
Too often, we ____.
If we ____, then ____.
We would prefer that ____ is true, but we must recognize that ____.

Stating Beliefs
I believe ____.
We have to ____.

47
I want to ____.

Exploring Possibilities
If this is [true / happening / important], then ____.
We could ____.
How can we ____?

Evaluating
The most important aspect of ____ is ____.
This is better because ____.

Be Flexible
Remember that your choice of a topic is subject to change. It’s a starting
point, not a final destination. As you learn about your topic, you might find
that related topics are more appealing or more appropriate. You might
even find that you need to rethink your choice completely.

48
2.2 Focus on an Issue
Once you’ve explored potential topics of conversation, decide which one
is the best fit for your writing situation, your writing assignment, and your
personal, professional, or academic interests. Then focus on a specific
issue within that general topic. Issues are points of disagreement,
uncertainty, concern, or curiosity that are being discussed by communities
of readers and writers.

Get to Know the Conversation

Familiarize yourself with the conversation you are joining by looking for
patterns in the information, ideas, and arguments you encounter in your
sources.

Look for Central Concepts. When several sources refer to the same idea,
you can assume that this information is central to the topic.
Look for Unanswered Questions. Sources that pose difficult questions are
likely to give you important insights into the conversation.
Look for Disagreements. Some sources will explicitly disagree with
arguments, ideas, or information in other sources. Looking for such
explicit statements of disagreement can help you home in on the debates
that are important to the conversation.
Look for Recurring Voices. As you read sources, you might find that
some authors write frequently about your topic or are referred to
frequently by other writers. These authors might have significant
experience or expertise related to the topic, or they might represent
particular perspectives on the topic. Stay alert for these recurring voices.

Take Note of Useful Sources

Depending on your topic, some types of sources will be more useful than
others. For example, if you are interested in a topic such as wind power or
hydraulic fracturing (fracking), you might focus on government and
industry websites, trade and professional journals, newspapers, magazines,

49
and blogs. If you are interested in a topic such as Shakespearean drama,
books and articles in scholarly journals will be more useful to you.

50
Another Random Scribd Document
with Unrelated Content
yrttitarhaan vettä, ja jokaisella puutarhanomistajalla oli oikeus laskea
maapalstansa joka päivä määrätyksi ajaksi veden alle.

"Mutta eräänä aamuna kuningas Hiskia lähti sotajoukkoineen

liikkeelle kaupungista, eräänä aamuna, kun kaikki nämä puut olivat
ihanimmillaan. Hiskian kulkiessa puutarhojen kautta varistelivat
manteli- ja aprikoosipuut kukkalehtiään hänen ylleen. Ilma oli
sakeana palsamintuoksua, kun Hiskia vaelsi pois. Ja päivän mailleen
mennessä, kun Hiskia palasi kotiin joukkoineen, seisoivat puut
entisellään ja tervehtivät häntä vienolla lemullaan.

"Mutta sinä päivänä kuningas Hiskia oli käynyt sulkemassa kaikki

Jerusalemin lähteet ja sen suuren joen, joka virtasi halki maan. Eikä
seuraavana päivänä vesi enää lorissut pienissä puroissa, jotka
juoksivat puiden juurille.

"Kun puiden muutaman viikon kuluttua piti alkaa tehdä hedelmiä,

olivat ne voimattomia ja tuottivat vähän hedelmiä; ja niiden lehdet
olivat ummuista soluessaan pieniä ja kutistuneita.

"Mutta sitten koitti sotainen ja onneton aika Jerusalemille. Kukaan

ei joutanut aukaisemaan lähteitä eikä johtamaan suurta virtaa
uomaansa takaisin. Ja niin kuolivat hedelmäpuut kaupunkia
ympäröiviltä ylätasangoilta, muutamat ensimmäisenä kesäkuivana,
muutamat toisena, loput kolmantena. Ja maat Jerusalemin ympärillä
kävivät autioiksi, jommoisina ne ovat tähän päivään saakka
pysyneet."

Gabriel otti maasta kiviliuskan ja alkoi kaivaa sillä hiekkaa jalkainsa

juuresta. "Mutta sitten kävi niin", hän jatkoi, "että kun juutalaiset
palasivat Babylonista, eivät he löytäneet paikkaa, missä virta oli
johdettu uomastaan, eivätkä myöskään kuiviin juoksutettujen
lähteiden sijaa. Eikä niitä tähän saakka yksikään ihminen ole
löytänyt."

"Mutta miks'emme me, jotka kärsimme nyt täällä janoa", hän

jatkoi, "käy etsimään kuningas Hiskian lähteitä? Miks'emme käy
hakemaan sitä suurta Kidronin jokea ja sen monia lähteitä? Jos ne
löytäisimme, silloin puut jälleen alkaisivat kasvaa ylätasangoilla ja
koko maa kävisi rikkaaksi ja hedelmälliseksi. Sitä sen löydön arvoa ei
voi kullassa mainita."

Kun Gabriel oli lopettanut puheensa, alkoivat toiset punnita hänen

sanojaan. Kaikki myönsivät, että saattoi kyllä olla niinkuin hän sanoi,
eikä kenties niin mahdotonta olisikaan löytää sitä suurta jokea. Mutta
kukaan heistä ei lähtenyt kuitenkaan hakemaan, ei edes Gabriel.
Selvästi saattoi huomata, että hänen sanansa olivat vain tyhjästä
temmattuja tuulentupia, joilla hän koetti tyynnyttää kaipuutaan.

Silloin ryhtyi puheeseen Boo Ingmar Maununpoika, joka tähän

saakka oli vaiti kuunnellut toisia. Hänessä itsessään ei ollut
kuumetta, mutta hän kaipasi kuitenkin raitista vettä enemmän kuin
kukaan muu, sillä Gertrudkin oli sairastunut hirveään janotautiin.
Gertrudin takia hän kaipasi vettä niin, että hänen huuliansa kuivi ja
hänen, niinkuin toistenkin, mielessä väikkyivät vain lähteet ja virrat.

"En minä ajattele niin pyhiä ja ihmeellisiä vesiä kuin te toiset",

sanoi Boo harvakseen, "mutta aamusta iltaan minä muistelen erästä
jokea, jossa on raitis ja kirkas, vaaleanvälkkyvä vesi."

Talonpojat kohottivat uteliaina ja jännityksissään katseensa.

"Ajattelen oikeata kymiä, johon monen monia puroja ja jokia

laskee ja joka leveänä ja vesirikkaana virtaa synkiltä saloilta ja on
niin kirkas, että kimaltelevat piikivet selvästi kuultavat sen pohjasta.
Eikä se ole kuivettunut joki kuten Kidron eikä pelkkä unelma kuten
Hesekielin kymi, eikä sitä ole mahdoton löytää kuten Hiskian
lähteitä, vaan se kuohuu ja ryöppyää vielä tänä päivänäkin. Dal
jokea minä ajattelen."

Tähän eivät muut kolme vastanneet sanaakaan. He istuivat

arkoina, silmät ummessa. Kun kerran Dal joki oli ollut puheena, ei
kukaan enää voinut Palestiinan lähteitä ja jokia muistella.

*****

Saman päivän mennessä puoleen sattui uusi kuolemantapaus. Yksi

Kolåsan Gunnarin lapsista silloin kuoli, pieni iloinen poika, josta
kaikki olivat pitäneet.

Ihmeellistä kyllä, nyt ei kukaan näyttänyt lasta surevan. Taalain

talonpojat valtasi sen sijaan melkein hillitsemätön kammo. Pieni
poikavainaja näytti olevan enteenä siitä, ettei kukaan heistä voinut
taudilta pelastua.

Tavanmukaisiin kiireellisiin hautajaisvalmistuksiin ryhdyttiin heti,

mutta arkkua veistäessään miehet ajattelivat sitä, kukahan heille
itselleen tekee saman työn, ja ne, jotka ruumista käärivät, puhelivat
samalla siitä, millä lailla heidät kuoltuaan olisi ruumiiksi puettava.
"Pane mieleesi, jos minun jälkeeni elät", sanoi toinen vaimo toiselle,
"että minä tahdon päästä hautaan omissa vaatteissani." — "Pane
mieleesi", sanoi hänen toverinsa, "että minä tahdon mustan
suruharson arkun ympärille."

Kesken tätä kaikkea alettiin siirtokunnassa salaisesti puhua

ihmeellisiä asioita. Ei tiedetty, kuka ne sanat ensinnä lausui, mutta
kun ne kerran oli sanottu, alkoivat kaikki tarkkaavaisesti mietiskellä
asiaa. Kuten tavallista, pitivät kaikki ensi alussa koko ajatusta
mielettömänä ja mahdottomana toteuttaa, mutta hetkisen perästä se
tuntui heistä vallan järkevältä ja ainoalta, mitä niissä oloissa saattoi
tehdä.

Piankin tämä ehdotus oli kaikkien siirtokuntalaisten huulilla, sekä

sairaat että terveet, sekä amerikkalaiset että ruotsalaiset siitä
puhuivat.

"Eiköhän olisi kaikkein parasta, että taalalaiset palaisivat

kotimaahansa", sanottiin.

Ei yksikään amerikkalaisista voinut salata pelkoansa, että kaikki

talonpojat kuolisivat Jerusalemissa. Vaikka olikin kovin ikävää, että
siirtokunta menettäisi niin monta hyvää ja toimekasta jäsentänsä,
eivät he nähneet muuta keinoa. Parempihan toki oli heidän lähteä
omaan maahansa ja siellä palvella Jumalaa kykynsä mukaan kuin
jäädä tänne pyhään kaupunkiin kuolemaan.

Ruotsalaisista tuntui ensin ihan mahdottomalta irtautua tästä

maasta, sen pyhistä paikoista ja muistoista, ja heitä kammotti lähteä
jälleen kokemaan maailman rauhattomuutta ja taisteluja, totuttuaan
täällä siirtokunnassa herttaiseen, turvalliseen yhteiselämään.
Muutamat heistä pitivät melkein parempana kuolla kuin matkustaa
kotiin. Mutta silloin kangasti kodin kuva kutsuvana ja houkuttelevana
heidän mieleensä. "Ehkei meillä todellakaan ole muuta neuvoa kuin
matkustaa kotiin", he sanoivat.

Äkkiä kuului kellon soitto, jolla siirtokuntalaiset tavallisesti

kutsuttiin kokoushuoneeseen ottamaan osaa jumalanpalvelukseen ja
yhteisiin keskusteluihin. Kaikki joutuivat hyvin hämilleen, melkeinpä
säikähtyivät, sillä he arvasivat, että mrs Gordon kutsui heitä kokoon
neuvottelemaan kotiinlähdöstä. He eivät itsekään vielä olleet oikein
selvillä asiasta, mutta se ajatus, että he saattoivat pelastua
kuolemasta ja taudeista, tuntui kuitenkin mieluisalta. Parhaiten sen
huomasi siitä, kun useat vuoteenomana makaavat sairaatkin
nousivat ja pukeutuivat lähteäkseen ottamaan osaa neuvotteluun.

Tällä kertaa ei suuressa salissa vallinnut niin täsmällinen järjestys

kuin tavallisissa kokouksissa. Kukaan ei ollut käynyt istumaan, vaan
seisottiin hajanaisissa ryhmissä siellä täällä keskustelemassa.
Kaikkien mielet olivat hyvin kuohuksissa, mutta innokkain
selittelemään oli Hellgum. Selvästi huomasi, että häntä painoi raskas
syyllisyytensä siitä, kun oli yllyttänyt taalalaisia lähtemään
Jerusalemiin. Hän kävi ryhmästä toiseen ja vaatimalla vaati
ruotsalaisia lähtemään kotimatkalle.

Mrs Gordon oli hyvin kalpea, ja hänen kasvoissaan oli väsynyt ja

kärsivä ilme. Hän näytti niin empivän, mihin toimeen oli ryhdyttävä,
että tuskin rohkeni aloittaa keskustelua. Häntä ei ollut koskaan nähty
niin neuvottomana.

Taalalaiset eivät puhuneet juuri mitään. He näyttivät olevan liian

sairaita ja tylsiä, seisoivat vain odottaen, mitä muut käskisivät heitä
tekemään.

Jotkut nuoret amerikkalaiset tytöt olivat säälistä ihan suunniltaan.

He itkivät ja rukoilivat lähettämään kotiin nuo sairaat ihmiset,
jotteivät he jäisi tänne kuolemaan.

Kesken innokkaita neuvotteluja, joista ei oikein uskallettu varmaa

päätöstä tehdä, aukeni ovi melkein narahtamatta ja Katri
Ingmarintytär tuli sisään.
 Katri Ingmarintytär kulki nyt hyvin kumarassa. Hän oli hirveästi
vanhettunut, kasvot olivat kutistuneet kääpiömäisiksi, ja tukka oli
ihan harmaana.

Halvor Halvorinpojan kuoleman jälkeen Katri tuskin koskaan kävi

huoneestaan poissa. Hän istui siellä yksinään suuressa tuolissa,
jonka Halvor oli hänelle tehnyt. Silloin tällöin hän paikkaili ja laitteli
vaatteita kahdelle vielä elossa olevalle lapselleen, mutta
enimmäkseen hän istui ristissä käsin eteensä tuijottaen.

Katri koetti tapansa mukaan astua sisään ihan huomiota

herättämättä, mutta tällä kertaa hänen tullessaan kuitenkin kaikki
vaikenivat ja kääntyivät katsomaan.

Katri käveli hiipien ja nöyrästi lattian yli. Hän ei kulkenut keskeltä

huonetta, vaan pitkin seinäviertä, kunnes saapui mrs Gordonin
luokse.

Mrs Gordon tuli muutamia askeleita häntä vastaan ja ojensi

hänelle kätensä.

"Olemme kokoontuneet tänne neuvottelemaan teidän

kotimatkastanne", sanoi mrs Gordon hänelle. "Mitä sinä, Katri, siitä
ajattelet?"

Katri ihan vajosi hetkiseksi kokoon, aivan kuin iskun saaneena.

Hänen raukeista silmistään näytti kuvastuvan pohjaton kaipuu.
Varmaan hän näki vanhan kartanonsa edessään ja ajatteli sitä
mahdollisuutta, että hän vielä kerran saisi istua väenpirtissä
pystyvalkean ääressä tahi seisoa veräjällä katsellen, kun karjaa
kevätaamuna ajettiin laitumelle.
 Mutta tätä kesti vain hetkisen. Katri oikaisihe suoraksi, ja entinen
sitkeä malttavainen ilme palasi hänen kasvoilleen.

"Tahtoisin kysyä yhtä asiaa", Katri sanoi englanniksi ja niin lujalla

äänellä, että sen kaikki kuulivat. "Jumalan äänen kutsumuksesta me
kaikki tulimme tänne Jerusalemiin. Onko nyt kukaan kuullut Jumalan
äänen käskevän meitä lähtemään täältä?"

Katrin kysymyksen jälkeen oli huoneessa ihan hiljaista. Kukaan ei

rohjennut vastata hänelle sanaakaan.

Mutta Katrissa oli kuume niinkuin kaikissa muissakin, ja tuskin

ehdittyään sanoa sanottavansa hän jo alkoi hoiperrella ja oli
kaatumaisillaan. Mrs Gordon kiersi käsivartensa hänen vyötäisilleen
ja talutti hänet ulos.

Kun Katria vietiin entisten pitäjäläistensä ohi, nyökkäsi heistä pari

hänelle päätään. "Kiitos, Katri", he sanoivat.

Heti kun Katri oli poissa, alkoivat amerikkalaiset uudelleen puhua

kotimatkasta, niinkuin ei mitään olisi tapahtunut. Taalalaiset eivät
vastanneet sanaakaan, mutta sitten alkoi yksi toisensa jälkeen
pujahtaa pois kokouksesta.

"Miksi te lähdette?" kysyi eräs amerikkalainen. "Keskustelu alkaa

tuossa tuokiossa, kunhan mrs Gordon palaa takaisin."

"Ettekö huomaa, että kaikki on jo päätetty", Ljungo Björn sanoi,

"ei teidän tarvitse pitää kokousta meidän tähtemme. Olimme sen
unohtaa, mutta nyt muistamme jälleen, että Jumalalla yksin on valta
päättää meidän kotimatkastamme."
 Ja ihmeekseen amerikkalaiset näkivät; että Ljungo Björn ja hänen
pitäjäläisensä kohottivat päänsä pystympään eivätkä enää
näyttäneet niin alakuloisilta ja riutuneilta kuin äsken juuri
kokoukseen saapuessaan. Voima ja kestävyys palasivat takaisin, kun
he näkivät päämääränsä selkeänä edessään eivätkä enää ajatelleet
paeta vaaraa.

*****

Gertrud makasi sairaana siinä pienessä kamarissa, jossa hän oli

asunut Gunhildin kanssa. Siellä oli hyvin hauskaa ja somaa. Boo ja
Gabriel olivat tehneet heille kaikki huonekalut, ja ne olivatkin
siistimmin valmistetut ja somistetut kuin missään muussa
huoneessa. Valkoiset ikkunaverhot ja vuodeuutimet oli Gertrud itse
kutonut, koristellen ne kirjo-ompeluilla ja pitseillä.

Gunhildin kuoltua oli Betsy Nelson, muuan Amerikan ruotsalainen

tyttö, muuttanut Gertrudin huonetoveriksi. Heistä oli tullut hyvät
ystävät, ja nyt Gertrudin sairastaessa Betsy hoiti häntä hyvin hellästi.

Saman päivän iltana, jolloin suuressa kokouksessa päätettiin, että

taalalaiset jäisivät Jerusalemiin, oli Gertrudissa kovin ankara kuume
ja hän puhui taukoamatta. Betsy istui vuoteen vieressä ja virkkoi
silloin tällöin jonkin sanan rauhoittaakseen häntä.

Äkkiä Betsy näki, että ovi hiljaa aukeni ja Boo astui sisään. Hän
kulki niin kevyin askelin kuin suinkin saattoi, ei käynyt huoneen
perälle, vaan painautui seinävierelle jääden siihen seisomaan.
Gertrud tuskin näytti huomaavankaan hänen tuloaan, mutta Betsy
kääntyi kiivaasti häntä kohti ajaakseen hänet ulos sairaan huoneesta.
 Mutta kun hän katsoi Boon kasvoihin, alkoi hänen sydäntään
vihloa ja hänen tuli kovin Boota sääli. Hyvä Jumala, hän luulee
varmaankin Gertrudin kuolevan, Betsy ajatteli. Tietysti hän nyt
ajattelee, ettei Gertrudia enää mikään voi pelastaa, kun taalalaiset
ovat päättäneet jäädä Jerusalemiin.

Samassa hänelle selvisi, miten rakas Gertrud Boolle oli, ja hän

mietti itsekseen: Parasta on antaa poika poloisen jäädä huoneeseen.
En henno kieltää häntä näkemästä Gertrudia niin kauan kuin enää
mahdollista on.

Boo sai siis jäädä huoneeseen seisomaan ja kuuli nyt Gertrudin

joka sanan. Gertrudin kuume ei nyt ollut niin ankara, että hän olisi
houraillut, mutta hän puhui alituiseen kaivoista ja virroista, niinkuin
kaikki muutkin sairaat. Lakkaamatta hän myöskin valitti kärsivänsä
hirveätä, polttavaa janoa.

Kerran Betsy kaatoi vettä lasiin ja tarjosi sitä sairaalle. "Juo tätä
vettä, Gertrud", hän sanoi. "Ei se ole vaarallista."

Gertrud kohosi hiukan päänalaiseltaan, tarttui lasiin ja nosti sen

huulilleen. Mutta ennen kuin hän oli sitä maistanutkaan, painoi hän
jälleen päänsä alas. "Etkö sinäkin tunne, miten hirveän pahalta se
haisee", hän vaikeroi. "Ihanko sinä tahdot hengen minulta riistää!"

"Ei tässä vedessä ole mitään lisämakua eikä hajua", sanoi Betsy
tyynesti. "Se on ihan varta vasten puhdistettu, jotta sairaat voisivat
sitä vaaratta juoda."

Hän tyrkytteli vettä yhä vielä, mutta Gertrud työnsi niin kiivaasti
lasin luotaan, että vettä läikähti peitteelle.
 "Pitäisi sinun huomata minut kyllin sairaaksi muutenkin. Ei minun
enää kannata myrkkyvettä juoda", hän sanoi.

"Sinä rupeaisit heti paranemaan, kun edes hiukan uskaltaisit

maistaa vettä", intti Betsy yhä.

Gertrud ei vastannut, mutta hetken kuluttua hän alkoi nyyhkiä ja

itkeä.

"Oi rakkahin lapsi kulta, mitä sinä itket?" Betsy kysyi.

"Kun tämä maailma on niin julma, ettei kukaan hanki minulle

kelvollista vettä", sanoi Gertrud, "kun minun täytyy täällä janoon
nääntyä eikä yksikään ihminen minua armahda."

"Älä nyt suotta, auttaisimmehan me sinua, jos vain voisimme",

sanoi
Betsy hyväillen hänen kättään.

"Miksi sitten ette tuo minulle vettä?" Gertrud nyyhkytti. "En minä
ole kipeä muusta kuin janosta. Paranisin ihan sinä hetkenä, jona vain
saisin hyvää vettä."

"Tämä nyt on parasta vettä, mitä Jerusalemista saa", sanoi Betsy

surullisena.

Gertrud ei häntä kuunnellut.

"Ei minun olisi niin paha olla, jollen tietäisi, että täällä on hyvää
vettä", hän sanoi käsiään väännellen. "Ihme, kun minun täytyy
nääntyä janoon, vaikka Jerusalemissa on kokonainen kaivo täynnä
raikasta, puhdasta vettä."
 Boo säpsähti tämän kuullessaan ja katsoi kysyvin silmin Betsyyn.
Tyttö kohautti hiukan hartioitaan ja pudisti päätään, ikään kuin
sanoakseen: Ei se ole muuta kuin kuumeisen houretta.

Mutta kun Boo yhä näytti halukkaalta kuulemaan enemmän, koetti

Betsy saada Gertrudia selittämään, mitä hän tarkoitti. "Tokkopa koko
Jerusalemissa nyt missään lienee oikein hyvää vettä", hän sanoi.

"Mihin kummalle sinun muistisi on joutunut", sanoi Gertrud, "vai

etkö sinä ollutkaan mukana, kun me eräänä päivänä kävimme
katsomassa entistä juutalaisten temppelinpaikkaa?"

"Olinhan minä mukana."

"Se ei ollut Omarin moskeijassa", sanoi Gertrud muistellen, "ei

siinä kauniissa moskeijassa temppelialueen keskellä, vaan ihan sen
perällä, vanhan ruman moskeijan sisässä. Etkö muista, että siellä oli
kaivo?"

"Sen kyllä muistan", Betsy sanoi, "mutta en ymmärrä, mistä sinä

siihen uskoon olet tullut, että sen kaivon vesi muka on parempaa
kuin muualla koko kaupungissa."

"Täytyykö minun tosiaan puhua näin pitkältä, vaikka on niin

kirvelevä jano", Gertrud vaikeroi. "Olisit voinut samalla kertaa
kuunnella miss Youngin kertomusta kaivosta."

Puhuminen vaivasikin häntä todella äärettömästi, kun huulet olivat

ihan kuivat ja kurkku polttavan kuuma, mutta ennen kuin Betsy
ennätti vastatakaan, kertoi hän jo kuitenkin innokkaasti, mitä tiesi
kaivosta.
 "Tuo kaivo on ainoa Jerusalemissa, jossa aina on hyvää vettä",
hän sanoi. "Ja syynä siihen on se, että sen lähteet ovat paratiisissa."

"Olisipa hauska tietää, kuka teistä oikein on käynyt sitä

tutkimassa", sanoi Betsy hiukan hymyillen.

"Tiedän sen muuten", Gertrud jatkoi totisena. "Miss Young kertoi.

Muuan köyhä vedenkantaja näet meni kerran ankarana kesäkuivana
noutamaan vettä vanhasta moskeijasta. Hän kiinnitti sankonsa
vipuköyden päässä olevaan koukkuun ja laski sen alas. Mutta
vedenpintaan sattuessaan sanko putosi koukusta ja painui kaivon
pohjaan. Tietysti mies ei olisi tahtonut menettää sankoansa." — "Ei
tietenkään", myönsi Betsy. — "Hän riensikin heti noutamaan pari
muuta vedenkantajaa ja laskeutui heidän avullaan alas pimeään
kaivoon."

Kertoessaan tätä Gertrud kohosi kyynärpäänsä varaan katsellen

Betsyä kuumeesta helottavin silmin. "Hän painui painumistaan yhä
alemmas, ymmärrätkös, ja kuta syvemmälle hän joutui, sitä
enemmän hän alkoi ihmetellä, sillä alhaalta kaivon pohjasta virtaili
lempeä valo häntä vastaan. Ja kun hän viimein tunsi maata allaan,
oli vesi tyyten hävinnyt, ja sen sijaan hän huomasikin joutuneensa
keskelle ihanaa puutarhaa. Aurinko ja kuu eivät siellä loistaneet,
vaan heikko, tasainen valo läikehti siellä, niin että hän näki kaikki
tyynni ihan selvästi. Ihmeellisintä oli, että siellä alhaalla kaikki näytti
nukkuvan syvää unta. Kukkaset seisoivat latvat ummessa, puiden
lehdet riippuivat kokoon kääriytyneinä, ja ruoho oli kallistunut
maahan. Toinen toisiaan vastaan olivat ihanat puut uneen painuneet,
ja linnut istuivat liikkumatta niiden latvoissa. Ja siellä alhaalla ei
mikään punertanut eikä viheriöinyt, vaan kaikki oli tuhkanharmaata,
vaikka ymmärtänethän kuitenkin, että siellä oli hyvin kaunista."
 Gertrud kertoi ihan juurta jaksain saadakseen muka Betsyn siten
paremmin uskomaan. "Mitenkäs sen miehen sitten kävi?" Betsy
kysyi. — "Niin, hän seisoi hetkisen mietiskellen, mihin oli joutunut,
mutta sitten häntä alkoi pelottaa, että kaivon partaalla odottavat
miehet menettäisivät malttinsa, jos hän viipyisi liian kauan. Mutta
ennen kuin hän nostatti itsensä maan pinnalle, kävi hän puiston
suurimmasta ja ihanimmasta puusta taittamassa oksan, jonka hän
otti myötänsä."

"Minusta hänen olisi ollut parempi jäädä kauemmaksikin aikaa

sinne puistoon", sanoi Betsy, hymyillen, mutta Gertrud ei välittänyt
hänen puheistaan. "Kun hän oli jälleen ylhäällä ystäviensä luona",
hän jatkoi, "kertoi hän heille, mitä oli nähnyt, ja näytti heille
taittamansa oksan. Ja tiedäpäs, että heti ilmaan ja valoon päästyään
se heräsi eloon. Lehdet puhkesivat, ne kadottivat tuhkanharmaan
värinsä ja kävivät heleän, loistavan vihreiksi. Ja tämän nähtyään
vedenkantaja ja hänen ystävänsä arvasivat, että hän oli ollut
paratiisin yrttitarhassa, joka uinaillen lepää Jerusalemin alla, kunnes
se tuomiopäivänä nousee maanpinnalle uuteen eloon ja uuteen
ihanuuteen."

Gertrud hengähti syvään ja vaipui päänalaiselle. "Voi rakkaani,

sinä väsyt liiaksi, kun puhut niin paljon", Betsy sanoi. — "Pitäähän
minun puhua niin että ymmärrät, miksi siinä kaivossa vesi on hyvää",
Gertrud huokasi, "eikä kertomuskaan ole enää kovin pitkä.
Käsitäthän sinä, ettei kukaan olisi miehen paratiisissa käyntiä
uskonut, jollei hän olisi tuonut tuota oksaa mukanaan. Mutta se oli
ihan toista lajia kuin ne puut, joita siihen asti oli tunnettu, ja sen
vuoksi hänen ystävänsä tahtoivatkin heti laskeutua kaivoon
katsomaan paratiisia. Mutta kas, vesi oli juossut takaisin kaivoon, ja
vaikka he olisivat sukeltaneet miten syvälle tahansa, eivät he
tavanneet pohjaa."

"Vai ei sitten kukaan muu päässyt paratiisia näkemään", Betsy

sanoi. — "Ei, ei kukaan muu, ja siitä ajasta saakka ei vesi ole
koskaan kaivosta hävinnyt, niin että vaikka lukemattoman monet
ovat sitä yrittäneet, ei kukaan ole voinut päästä kaivon pohjaan."

Gertrud huokasi syvään ja alkoi sitten uudelleen: "Syynä siihen on,

näetkös, se, ettei meidän ole lupa nähdä paratiisia jo tässä
elämässä." — "Ei, ei kai olekaan", myönsi Betsy. — "Mutta tärkeintä
meidän on tietää, että se kumminkin on siellä alhaalla meitä
odottamassa." — "Niinhän on." — "Ja nyt sinä, Betsy, varmaankin
ymmärrät, että onhan vesi aina puhdasta ja raikasta siinä kaivossa,
jonka lähteet ovat paratiisissa." — "Voi rakkaani, kunpa minä
kykenisin sinulle hankkimaan tuota vettä, jota sinä niin kovin
kaipaat", sanoi Betsy surumielisesti hänelle hymyillen.

Juuri kun Betsy tätä sanoi, avasi eräs hänen pikku sisaristaan ovea
ja viittasi häntä luokseen. "Betsy, äiti kääntyi kipeäksi", sanoi tyttö,
"hän on makuulla ja kutsuu sinua." Betsy näytti neuvottomalta,
kuinka hän oikein saattoi lähteä Gertrudin luota. Mutta hetken
epäröityään hän teki päätöksensä ja kääntyi Boon puoleen, joka yhä
vielä seisoi ovenpielessä. "Sinähän voit vielä jäädä tänne Gertrudin
luokse ja pitää häntä silmällä sen aikaa, kun minä olen poissa." —
"Kyllä", Boo vastasi, "kyllä minä pidän häntä silmällä niin hyvin kuin
voin." — "Koettaisit vain saada häntä juomaan, jotta hän irtautuisi
siitä ajatuksesta, että hän kuolee janoon", kuiskasi Betsy pois
mennessään.

Boo istahti Betsyn paikalle vuoteen viereen. Gertrudille ei

näyttänyt olevan mitään eroa sillä, hänkö siinä istui vai Betsy. Hän
puheli yhä edelleen paratiisin kaivosta, katseli silmät suurina ja
kuvitteli, kuinka virkistävää ja raitista ja puhdasta sen vesi oikein
lieneekään.

"Kuulehan Boo, kun minä en saa Betsyä uskomaan, että vesi siinä
kaivossa on parempaa kuin missään muualla tässä kaupungissa",
hän valitti. "Sen vuoksi hän ei yritäkään sitä minulle hankkia."

Boo oli hänen puhuessaan tullut hyvin miettiväiseksi. "Sitä minä

tässä ajattelen, että eiköhän minun pitäisi käydä noutamassa sinulle
sitä vettä", hän sanoi.

Gertrud ihan säikähti ja tarttui häntä takin hihaan, jottei hän

pääsisi lähtemään. "Voi, älä toki sellaista ajattelekaan, minähän
muuten vain valittelen Betsylle, kun minun on niin kova jano. Kyllä
minä vallan hyvin tiedän, ettei hän voi hankkia vettä paratiisin
kaivosta. Miss Younghan sanoi, että muhamettilaiset pitävät sitä niin
pyhänä, etteivät salli kenenkään kristityn siitä vettä noutaa."

Boo istui kotvan aikaa ääneti, mutta mietiskeli yhä vielä samaa
asiaa.
"Voisinhan minä pukeutua muhamettilaisen näköiseksi", hän esitti.

"Älä millään muotoa sellaista ajattele", Gertrud sanoi, "se on ihan

mielettömyyttä." Mutta Boo ei tahtonut luopua aikeestaan. — "Jos
minä selittäisin asian sille suutariukolle, joka on täällä meillä kenkiä
paikkaamassa, niin kyllä minä uskoisin saavani hänen vaatteensa
lainaksi", hän sanoi.

Gertrud lepäsi ääneti miettien hänen ehdotustaan. "Onko suutari

tänään täällä?" hän kysyi. — "Kyllä hän on", sanoi Boo. — "Niin,
mutta eihän siitä sittenkään voi mitään tulla", Gertrud huoahti.
 "Ajattelin, että minun olisi parasta lähteä nyt päivällisen jälkeen,
kun ei enää tarvitse pelätä auringonpistoa", Boo sanoi. — "Mutta
eikö sinua hirveästi pelota? Ihan varmasti he surmaavat sinut, jos
saavat tietää, että olet kristitty." — "Mitäs minä pelkäisin, kun vain
puen itseni oikein heidän näköisekseen, panen punaisen fetsin ja
valkoisen turbaanin päähäni ja jalkaani repaleiset keltaiset tohvelit ja
kiinnitän vaatteeni vyötäisistä, niinkuin olet nähnyt vedenkantajilla."
— "Mutta missä sinä aikoisit vettä kuljettaa?" — "Otan pari meidän
suurta vaskisankoamme ja kannan niitä olkakorennolla", sanoi Boo.

Hänestä näytti kuin Gertrud elpyisi siitä toiveesta, että hän lähtee
noutamaan vettä, vaikka hän vieläkin koetti estellä. Mutta samassa
hän itse havahtui käsittämään, kuinka mahdoton koko aie oli. Voi
hyvä Jumala, enhän minä voi mennä noutamaan vettä
temppelitarhasta, jota muhamettilaiset pitävät niin pyhänä, että
kristitty siihen tuskin voi jalallaan astua, hän ajatteli. En minä saisi
siirtokunnan veljiltä lupaakaan sellaiseen yritykseen, vaikka mieleni
kuinka tekisi. Eikä siitä olisi mitään hyötyäkään, sillä kyllä
paratiisinkaivon vesi on yhtä huonoa kun joka paikassa muuallakin.

Ajateltuaan sitä vähän aikaa hän säpsähti, kun Gertrud sanoi:

"Tähän aikaanhan ei taida olla paljon väkeä ulkona liikkeellä." Nyt
hän varmaankin odottaa, että minä tosiaan lähden, Boo ajatteli,
nytpä minä pulaan jouduin. Ja Gertrud näyttää niin virkistyneeltä,
etten minä uskalla hänelle sanoa, miten mahdotonta se kaikki on.

"Niin, se on totta", sanoi Boo hiukan arkaillen, "helppo minun olisi

päästä täältä Damaskoksen portille asti, jollen vain tapaa ketään
siirtokuntalaisia." — "Kieltäisivätkö he sinua menemästä?" sanoi
Gertrud ihan hätäisen näköisenä. Boo oli juuri aikonut sanoa jotakin
sellaista päästäkseen koko hankkeesta, mutta ei hennonutkaan, kun
näki hänet niin huolissaan. — "Eivät he kiellä minua menemästä",
hän reippaasti sanoi, "eivät edes tunnekaan minua, kun minä kuljen
vedenkantajan puvussa, jotta suuret vaskisangot heilahtelevat."
Gertrud näytti tyyntyvän. Hänen ajatuksensa kääntyivät heti uuteen
suuntaan. "Vai niin suuria ne sinun sankosi ovat." — "Niin, ole vain
huoleti, kyllä ne ovat niin suuria, että kun minä niissä tuon vettä
kotiin, niin riittää sitä sinulle moneksi päiväksi."

Sen jälkeen Gertrud lepäsi mitään puhumatta, mutta hänen

silmänsä, kun hän Boohon katsoi, näyttivät ihan pyytämällä pyytävän
häntä jatkamaan, eikä Boo hennonut vastustaa. "Damaskoksen
portin sisäpuolella minun on hankalampi liikkua", hän sanoi, "en
tiedä miten siellä väentungoksessa oikein päässen eteenpäin." —
"Mutta kulkeehan siellä sentään muitakin vedenkantajia", Gertrud
innostui sanomaan. — "Niin, mutta siellä on kameelejakin eikä yksin
ihmisiä", sanoi Boo. Hän koetti esittää kaikki mahdolliset esteensä.
— "Luuletko sitten kauankin viipyväsi siellä?" kysyi sairas
huolestuneena. Boon kävi nyt niinkuin ennenkin, hän ei rohjennut
sanoa Gertrudille, että koko kulku oli mahdotonta. "Jos sangoissani
olisi ollut vettä, olisi minun kyllä ollut pakko vartoa, mutta nyt, kun
ne ovat tyhjät, pujottelen kyllä kameelien lomitse."

Boon sitten uudelleen vaiettua Gertrud ojensi laihtuneen kätensä

ja hiveli pari kertaa hänen kättään. "Sinä olet kovin hyvä, kun noudat
minulle vettä", sanoi hän vienosti.

Auta armias Jumala minua, joka tässä uskottelen hänelle, että se

muka on mahdollista, Boo ajatteli. Mutta kun Gertrud yhä vielä hiveli
hänen kättään, ei hän voinut olla edelleenkin kertomatta, kuinka hän
sitten kulkisi. "Sieltä minä jatkan suoraan eteenpäin, kunnes saavun
Via Dolorosalle", hän sanoi. — "Sepä hyvä, siellähän ei koskaan ole
paljon väkeä", huudahti Gertrud iloisesti. — "Siellä minä en
tapaakaan muuta kuin pari vanhaa nunnaa", Boo reippaasti lisäsi.
"Minä kuljenkin sitten ihan esteettömästi seraljiin ja vankiloihin
saakka."

Tässä Boo vaikeni uudelleen, mutta Gertrud hiveli yhä hiljakseen

hänen kättään. Siten hän ikään kuin äänettömästi pyysi häntä
jatkamaan eteenpäin. Näyttääpä kuin hän tuntisi vähemmän janon
vaivoja, kun minä edes kerronkaan hänelle olevani vettä
noutamassa. Vielä minun täytyy kuvailla hänelle, kuinka minä siinä
onnistun.

"Siellä vankilain lähellä minä uudelleen joudun meteliin ja

väentungokseen", hän sanoi, "sillä kaiketi poliisi tapansa mukaan
siellä raastaa mukanaan jotakin vankilaan vietävää varasta, ja silloin
aina koko joukko kerääntyy ympärille asiasta juttelemaan." — "Sinä
tietysti menet ohitse niin pian kuin voit", innostui Gertrud sanomaan.
— "En minä ohitse mene, sillä silloin kaikki näkisivät, etten minä ole
tämänmaalaisia, päinvastoin minä seisahdun kuuntelemaan, ikään
kuin jotakin heidän pakinastaan ymmärtäisin." — "Mitä hyötyä siitä
on, kun et mitään ymmärrä?" — "Ymmärtäisin kumminkin sen
verran, että siitä varkaasta se puhe on."

"Kun sitten kaikki ovat siitä päässeet selville, ettei heillä muuta
näkemistä ole kuin tuo rosvo, silloin joukko hajaantuu ja minä jatkan
matkaani. Täältä kun vain käyn pimeän holviportin läpi, niin olen
temppelitarhassa. Mutta se on varmaa, että juuri kun minä olen
astumaisillani jonkun lapsinulikan yli, joka makaa sikeässä unessa
keskellä katua, silloin joku poika ojentaa säärensä eteeni, niin että
kompastun ja alan noitua ruotsiksi aika lailla. Minä tietenkin
säikähdän hirveästi ja vilkuilen poikavekaroihin nähdäkseni,
huomasivatko he mitään. Mutta ne eivät ole tietääkseenkään, maata
kellettävät vain laiskoina katuliassa."

Gertrud piti yhä vielä kättään Boon kädenselällä, ja Boo tuli siitä
aivan vallattomalle tuulelle, vilkastui niin, että saattoi sanoa ja tehdä
mitä tahansa ollakseen hänelle mieliksi. Tämähän alkoi tuntua ihan
siltä kuin hän juttelisi satua lapsille, ja hän alkoi omaksi huvikseen
kuvittaa kertomustaan monilla seikkailuilla. Nyt minun on parasta
tehdä tästä matkasta niin vaikuttava kuin suinkin, kun se kerran
häntä huvittaa, hän ajatteli, sitten kai täytyy jollakin tavalla
peruuttaa kaikki.

"Niin, sitten minä tulen päivänpaisteiselle, suurelle, avoimelle

temppelipihalle, ja totta puhuen minä ensi hetkellä unohdan sekä
sinut että kaivon ja veden, jota lähdin noutamaan." — "Mitäs ihmeen
kummaa sinulle silloin tapahtuu?" kysyi Gertrud ja hymyili hänelle. —
"Ei minulle tapahdu niin mitään", sanoi Boo aivan varmasti, "mutta
kun siellä on niin kovin valoisata ja kaunista ja rauhallista juuri
tultuani kaupungin hämärästä, en minä voi muuta kuin seisoa ja
katsella ympärilleni. Ja siellähän onkin paljon katselemista, Omarin
moskeija, joka seisoo korkeimmalla kummulla keskellä
temppelialuetta, ja lukuisia pylväskatoksia ja kaariportteja ja
porraskäytäviä ja kaivoja. Ja niin paljon muistoja johtuu mieleeni,
kun ajattelen nyt seisovani juutalaisten vanhan temppelin paikalla,
että kovin olisin iloinen, jos nuo maassa makaavat suuret
kivilohkareet nousisivat puhumaan ja kertoisivat, mitä kaikkea siellä
on tapahtunut."

"Mutta eiköhän sinun liene vaarallista seisoa paikallasi, kun näytät

siellä niin oudolta", sanoi sairas. Gertrud kaiketi tahtoo, että minä
pian tulisin vettä noutamasta, Boo ajatteli, hän on niin ihmeellisen
innostunut, kuin ihan tosiaan kuvittelisi minun olevan menossa
paratiisinkaivolle.

Mutta oikeastaan Boon oli käynyt samalla lailla hän oli niin
viehättynyt kertomukseensa, että näki koko temppelitarhan
edessään ja kuvaili seikkailujansa aivan kuin tositapahtumia.

"Niin on, mutta en minä enää seisokaan", hän sanoi, "kuljen jo

Omarin moskeijan ohi ja sen eteläpuolella seisovien suurten mustain
sypressien välitse ja sen ison vaskisen vesialtaan sivuitse, jonka
sanotaan aikoinaan olleen Salomon temppelissä. Ja kaikkialla, minne
menen, lojuu ihmisiä kivilaatoilla kuumimmassa päivänpaahteessa.
Tuolla on lapsia leikkimässä, ja tuolla nukkuu laiskureita, ja
dervishisheikki istuu maassa opetuslastensa keskellä. Hän
huojuttelee ruumistaan edestakaisin puhuessaan heille, ja kun minä
näen hänet, en voi olla ajattelematta: Tuolla lailla Jeesuskin muinoin
istui tässä samassa temppelitarhassa selittäen opetuslapsille
viisauttaan. Juuri kun minä siinä seison ja ajattelen tätä, nostaa
dervishisheikki silmänsä maasta ja katsoo minuun. Arvaathan, että
minä kovasti säikähdän hänen suuria, mustia silmiään, joilla hän
näkee ihan ihmisen läpi." — "Kun ei hän vain näkisi, ettet sinä ole
oikea vedenkantaja", Gertrud sanoi. — "Ei ole hätää, hän ei näytä
ollenkaan kummastelevan nähdessään minut, mutta heti sen jälkeen
minun täytyy kulkea parin oikean vedenkantajan ohi, jotka seisovat
nostamassa vettä kaivosta. Ne huutavat minulle, ja minä käännyn ja
viittaamalla näytän heille, että olen menossa moskeijaan. Ja sitten
on takanani ihan äänetöntä." — "Mutta mitenkäs, jos he nyt
huomaavat, ettet ole musleemi?" — "Minä käännyn vielä kerran
ympäri katsomaan heitä, mutta he seisovat selin minuun ja
haastelevat keskenään." — "Ovat tainneet huomata jotakin muuta,
joka on merkillisempää kuin sinä." — "Niin taisivat tehdä."
 "Sitten minä vihoviimein ehdin vanhan El Aksan moskeijan luokse,
jonka sisässä kaivo on", Boo sanoi, "ja kuljen juuri niiden kahden
lähekkäin seisovan portinpylvään ohi, joista sinäkin kyllä olet kuullut,
ettei niiden välitse kukaan muu pääse tunkeutumaan kuin
vanhurskas mies. Niin, minä silloin itsekseni sanon, enpä koetakaan
nyt tänään tunkeutua noiden pylväiden välitse, kun olen menossa
vettä varastamaan." — "Kuinka sinä sellaista voit ajatella", virkahti
Gertrud, "ethän ikipäivinäsi ole tehnyt sen parempaa työtä."

Gertrud makasi nyt vallan iloisen näköisenä ja kuunteli hartaasti.

Hänellä oli niin kova kuume, ettei hän kyennyt erottamaan
tositapahtumaa keksitystä jutusta, vaan oli tykkänään siinä
käsityksessä, että Boo parhaillaan kulki noutamaan vettä
paratiisinkaivosta.

"Sitten minä heitän tohvelit jalastani ja käyn sisään El Aksan

moskeijaan", Boo jatkoi. Tämän kertomuksen sommitteleminen oli
hänestä nyt ihmeellisen helppoa, mutta hän oli oikein tuskissaan
siitä, miten saisi Gertrudille sanotuksi, että hänen todella oli aivan
mahdotonta hankkia vettä. "Ja päästyäni sitten esteettömästi
temppeliin sisään minä heti näen kaivon vasemmalla, keskellä
moninkertaisia pylväsrivejä. Sen päällä ovat vipuvehkeet ja nuorat ja
koukut, niin että helppo sinne on laskea sankonsa ja täyttää ne. Ja
totta totisesti minä nostankin kaivosta puhdasta ja kirkasta vettä.
Kunhan Gertrud saa tätä vettä maistaakseen, silloin hän varmaan
paranee, minä itsekseni ajattelen sankoja täyttäessäni."

"Niin, kun sinä vain pian saisit sen tuoduksi kotiin", Gertrud sanoi.
— "Kyllähän käsität", Boo vastasi, "etten minä nyt voi kulkea niin
huolettomana kuin tullessani. Nyt, kun olen saanut vettä, minua
pelottaa, että sen menetän. Ja kuta lähemmäs porttia tulen, sitä
enemmän minua huolettaa, sillä sieltä tuntuu kuuluvan meteliä ja
huutoa." — "Voi voi, mitenhän nyt käy?" kysyi Gertrud, ja Boo näki
hänen aivan kalpenevan tuskasta. Mutta kun Boo näki Gertrudin niin
kiintyneen hänen kertomukseensa, silloin hänen mielikuvituksensa
oikein yltyi ja hän puhkesi sanomaan: "Mitenkäkö nyt käy! Niin,
tiedäpäs. Koko Jerusalem siellä on tulossa minua vastaan."

Hän pidätti hetkisen henkeään oikein kuvaavasti osoittaakseen,

kuinka hän säikähdyksestä tyrmistyi. "Niin, ne kivilaatoilla
vetelehtijät ovat miehissä nousseet hereille, ja nyt ne seisovat El
Aksan ulkopuolella hälisemässä. Ja niiden kirkuna kokoaa väkeä joka
taholta. Ylimmäinen temppelinhoitaja rientää Omarin moskeijasta,
yllään iso turbaani ja ketunnahkaturkit, ja lapsinulikkoja ilmaantuu
kaikista käytävistä, ja unestaan heränneitä tyhjäntoimittajia tulee
kaikista temppelitarhan nurkista. Eikä minun edessäni näy muuta
kuin puristettuja nyrkkejä ja kirkuvia kitoja ja ilmaa haparoivia käsiä.
Ja silmissäni vilisee ruskeanjuovikkaita kaapuja ja liehuvia vaatteita
ja punaisia vöitä ja keltaisia tohveleita, jotka polkea jytistävät
maata."

Boo vilkaisi Gertrudiin tätä kertoessaan. Gertrud ei keskeyttänyt

hänen puhettaan kysymyksillä, vaan kuunteli mahdollisimman
tarkkaavaisesti ja oli hädissään hiukan kohonnut kyynärpäittensä
varaan.

"Minä en tietysti ymmärrä sanaakaan, mitä he minulle sanovat",

Boo jatkoi, "mutta sen verran siitä kuitenkin arvaan, että he ovat
kiukuissaan, kun kristitty on uskaltanut noutaa vettä
paratiisinkaivosta." Gertrud vaipui kalmankalpeana takaisin patjalle.
— "Niin, kyllä minä jo käsitän, että sinun on mahdotonta tuoda
minulle sitä vettä", hän sanoi melkein soinnuttomasti.
 Niin, totta totisesti se onkin mahdotonta, Boo ajatteli itsekseen.
Mutta nähdessään Gertrudin niin huolestuneena hän uudelleen
heltyi.
Täytyy minun sittenkin toimittaa niin, että tuo paratiisin vesi joka
tapauksessa saadaan tänne Gertrudille, hän ajatteli.

"Otetaanko sitten vesi sinulta pois?" kysyi Gertrud. — "Ei, aluksi he

vain puivat nyrkkiä ja kirkuvat, mutta eivät oikein tiedä mitä tehdä."
Boo vaikeni hetkiseksi, itsekään hän ei ollut vallan varmana, miten
tämän vyyhden selvittäisi. Silloin hän sai Gertrudilta apua. —
"Toivoin, että se sheikki, joka istui ja puhui oppilastensa kanssa,
tulisi pelastamaan sinua."

Boo veti syvään henkeä. "Miten ihmeessä sinä sen arvasit!" hän
huudahti.

"Minä näen nyt, kuinka se moskeijanhoitaja, jolla oli se kaunis

ketunnahkaturkki, antaa käskyjä väelle", hän jatkoi. "Jotkut silloin
tempaavat tikarinsa vyöstään ja syöksyvät kimppuuni. He aikovat kai
heti paikalla nutistaa minut hengiltä. Mutta se on ihmeellistä, etten
minä pelkää omasta puolestani, sitä vain varoittelen, etteivät vettä
läikyttäisi. Ja noiden miesten hyökätessä kimppuuni minä tietenkin
lasken vesisangot maahan ja asetun itse niiden eteen. Ja kun he
ovat ihan likelläni, minä paiskaan käsivarsin sivaltamalla heidät
kumoon. He näyttävät aika ällistyneiltä kellahtaessaan maahan;
eivätpä ennalta tienneet, miten taalalaisen kanssa on tapeltava."

"Mutta pian he ovat uudelleen pystyssä, ja toisia tulee lisää. Ja nyt

heitä on niin monta, että minä selvästi näen joutuvani alakynteen."
— "Mutta silloin se dervishisheikki varmaankin astuu esiin", virkkoi
Gertrud. Tätä ajatusheittoa Boo heti käytti. — "Niin, hän astuu esiin
hyvin hiljaa ja arvokkaasti ja sanoo muutaman sanan väkijoukolle,
joka heti lakkaa minua uhkailemasta ja ahdistamasta." — "Minäpä
tiedän vallan hyvin, mitä hän sitten tekee", Gertrud sanoi. — "Hän
katselee sitten minuun kirkkain, tyynin silmin", sanoi Boo. — "Ja
entäs sitten?" — Boo koetti keksiä jotakin, mutta oli aivan neuvoton.
"Niin, sinähän sen olet jo arvannut", hän sanoi houkutellakseen
Gertrudia puhumaan.

Gertrud näki koko tapahtuman ihan selvästi edessään. Hän ei

hetkistäkään epäröinyt. "Sitten hän työntää sinut syrjään", hän
sanoi, "ja katsoo vesisankoon." — "Ihan niin, juuri niin hän tekee",
sanoi Boo. — "Hän katselee paratiisinkaivosta otettua vettä", sanoi
Gertrud vielä varmuudeksi. Mutta ennen kuin hän ennätti mitään
lisätä, oli Boo itse sitä tietämättään siirtynyt hänen
ajatusjuoksuunsa, niin että hän yht'äkkiä selvästi tiesi, miten Gertrud
oli mielessään kuvitellut hänen selviämisensä seikkailusta. Hän alkoi
itse hyvin innokkaasti kertoa.

"Ymmärräthän, Gertrud, ettei sangoissa ollut mitään muuta kuin

silkkaa vettä, kun minä niitä kannoin El Aksan kaivolta, ei muuta kuin
silkkaa vettä." — "Mutta entäs nyt?" — "Kas, kun tuo mies kumartuu
niihin katsomaan, näkee hän vedessä pari puunoksaa." — "Tietysti",
Gertrud sanoi, "ihan niin minäkin uskoin käyvän. Ja niissä oksissa on
harmahtavia lehtisilmuja, etkös näekin?" — "Kyllä minä näen." —
"Tuo dervishi on kaiketi jonkinlainen ihmeentekijä." — "Niin kai hän
on", Boo vakuutti, "ja hyvä ja armelias hän on myöskin."

"Kun hän nyt kumartuu alas ja ottaa oksat vedestä ja nostaa niitä
ilmaan", sanoi Gertrud, "puhkeavat lehdet silmuistaan ja muuttuvat
ihmeen kauniin vihreän värisiksi." — "Ja sitten väkijoukosta kajahtaa
riemastunut huuto", kiiruhti Boo jatkamaan, "ja nuo kauniit lehdet
kädessään dervishi menee moskeijan hoitajan luokse. Hän viittaa
lehviin ja viittaa minuun. Siitä on helppo käsittää mitä hän sanoo:
'Tuo kristitty mieshän on nostanut lehtiä ja oksia paratiisista. Ettekö
jo huomaa, että hän on Jumalan turvissa ja ettei häntä ole lupa
surmata!' Sitten hän tulee minun luokseni, yhä vielä pitäen välkkyviä
lehtiä kädessään. Minä näen niiden loistavan päivänpaisteessa,
niiden väri vaihtuu milloin vaskenpunaiseksi, milloin siniseksi kuin
teräs. Hän auttaa korentoa olalleni ja viittaa minulle luvan lähteä. Ja
minä menen niin nopeasti kuin voin, mutta en malta olla monet
kerrat katsomatta taakseni. Ja yhä vielä hän seisoo väkijoukon
keskellä pitäen välähteleviä lehviä koholla ilmassa, ja väki katselee
niitä liikahtamatta paikaltaan. Ja siinä hän seisoo vielä minun
ehdittyäni pois temppelintarhasta."

"Oi, Jumala häntä siunatkoon", sanoi Gertrud hymyillen Boolle.

"Nyt sinä varmaankin saat esteettä tuoduksi kotiin paratiisinkaivon
veden."

"Niin", Boo vastasi, "nyt ei enää mitään pysähdyksiä tapahdu,

vaan minä pääsen onnellisesti kotiin."

Samassa Gertrud kohotti odottavasti päätään ja hymyili uudelleen.

Voi hyvä isä, nyt hän varmaan uskoo, että vesi on jo täällä! ajatteli
Boo. Kuinka hirveän pahasti minä teinkään, kun häntä uskottelin.
Varmasti hän nyt kuolee, kun minä hänelle sanon, ettei täällä
olekaan sellaista vettä kuin hän kaipaa.

Hän sieppasi hädissään pöydällä seisovan vesilasin, saman, jota

Betsy oli tarjonnut Gertrudille, ja ojensi sen hänelle. "Tahdotko nyt,
Gertrud, maistaa paratiisin vettä?" hän sanoi tuskasta vapisevalla
äänellä. Melkein hän säikähti, kun Gertrud nousi istumaan ja tarttui
molemmin käsin lasiin. Hän joi halukkaasti puoli lasillista. —
"Siunatkoon Jumala sinua", hän sanoi, "nyt minä saan elää." —
"Vähän ajan perästä saat juoda lisää", sanoi Boo. — "Mutta sinun
täytyy antaa tätä vettä toisillekin sairaille, jotta hekin paranisivat",
sanoi Gertrud. — "Ei", sanoi Boo, "paratiisinkaivon vesi on vain sinua
varten. Sitä ei kukaan muu saa juoda." — "Mutta maista nyt ainakin
sinä itse, kuinka hyvää se on", sanoi Gertrud. — "Kyllä minä
maistankin", sanoi Boo. Hän otti Gertrudilta lasin, käänsi sitä niin,
että hänen huulensa sattuivat samaan kohtaan, jota Gertrudin huulet
juuri olivat koskettaneet, ja katseli Gertrudia onnesta loistavin silmin.

Mutta ennen kuin hän ehti lasin tyhjentää, oli Gertrud vaipunut
takaisin päänalaiselleen ja nukahtanut kevyesti ja silmänräpäyksessä
niinkuin lapsi.
INGMAR INGMARINPOIKA

Eräänä sunnuntai-iltana, kun taalalaiset olivat asuneet puolitoista

vuotta Jerusalemissa, olivat he muiden siirtokuntalaisten kanssa
kokoontuneet jumalanpalvelukseen. Jouluaika lähestyi ja talvi oli
tullut, mutta päivä oli hyvin lämmin ja lauha, niin että suuren
kokoussalin ikkunoita voitiin pitää auki.

Veisattiin paraikaa erästä Sankeyn laulua, kun portilta kuului

ovikellon soitto. Se kilahti yhden ainoan kerran, niin heikosti ja
vaatimattomasti, ettei sitä kukaan olisi kuullut, jolleivät ikkunat olisi
olleet auki. Muuan oven likellä istuva nuori mies meni avaamaan, ja
sen jälkeen ei enää ajateltu, kuka sieltä oli tullut.

Vähän ajan päästä kuului joku hyvin hitaasti ja varovaisesti raskain

askelin nousevan marmoriportaita. Ehdittyään ylimmälle portaalle
tulija kuului pysähtyvän pitkäksi aikaa. Hän tuntui seisovan siellä
epäröivänä, ennen kuin vielä epäilevämmin lähti käymään leveän
marmorilattian poikki kokoussalin ovelle. Vihoviimein hän tarttui oven
kädensijaan ja painoi sitä alas. Silloin ovi aukeni noin
neljännestuuman verran, eikä se näyttänyt tahtovankaan sen
edemmäs siirtyä.
 Askeleitten alkaessa kuulua olivat taalalaiset alentaneet ääniänsä
kuullakseen paremmin, ja nyt he kaikki käänsivät kasvonsa oveen
päin. Heistä oli niin tuttua tuo varovainen ovenavaamistapa. Heiltä
vallan unohtui, missä olivat, tuntui siltä kuin olisivat istuneet kotona
Taalainmaassa jonkun samanuskoisen tuvassa, mutta heti sen
jälkeen heidän ajatuksensa palautuivat entiselleen ja he kääntyivät
katsomaan laulukirjoihinsa.

Ovi työntyi nyt auki hiljaa ja narahtamatta, mutta sen ulkopuolella

seisoja ei vielä tullut näkyviin. Katri Ingmarintyttären ja parin muun
kasvoille lehahti punastus, mutta he koettivat kumminkin pitää
ajatuksiaan koossa ja laulaa muiden mukana. Miehet taas alkoivat
laulaa voimakkaammin ja järeämmällä bassolla kuin ennen, mutta
eivät koettaneetkaan pysyä äänessä.

Kun ovi viimein oli avautunut noin jalan verran, näkyi siitä pitkä,
ruma mies, joka alkoi työntäytyä sisään tuosta kapeasta välistä. Hän
tuli sisään hyvin nöyränä ja ryhdittömänä, ja ollakseen kaikin
mokomin häiritsemättä jumalanpalvelusta hän ei uskaltanut käydä
peremmäs, vaan jäi ihan kynnyksen viereen seisomaan pää
kumarassa ja ristissä käsin.

Hänellä oli yllään musta hieno verkapuku, joka oli pussillaan ja

syvissä poimuissa. Ruttuisten kalvosimien alta pistivät esiin suuret ja
känsäiset kädet, joissa suonet pullottivat korkealla pinnasta. Hänen
isoissa teerenpilkkuisissa kasvoissaan pistivät heti silmään valkeat
kulmakarvat, lerpallaan ulkoneva alahuuli ja kireälle puristunut suun
ympärys.

Samassa kun vastatullut astui ovesta sisään nousi Ljungo Björn

ylös ja veisasi sitten seisoallaan. Sekunnin päästä nousivat vanhat ja
nuoret taalalaiset ja veisasivat seisoallaan samoin kuin Ljungo Björn.
He pitivät värähtämättä kasvojansa aivan likellä kirjaa, eikä
pieninkään hymynpiirre niitä kirkastanut. Silloin tällöin vain joku
vilkaisi ovenpielessä seisovaan vastatulleeseen.

Mutta veisuu kohosi äkkiä voimakkaaksi, samoin kuin tulenliekki

viriää tuulenpuuskassa. Neljä Ingmarintytärtä, joilla jokaisella oli
kaunis ääni, lauloivat ylinnä, ja veisuussa oli ennen kuulumaton
riemastus ja into.

Ja amerikkalaiset katsoivat kummissaan taalalaisiin, sillä kenties

itse sitä tietämättään nämä olivat kaikki yht'aikaa muuttaneet
laulunsa ruotsiksi.

JÄLKIMMÄINEN OSA
BARBROO SVENINTYTÄR

Seuraavana päivänä Ingmarin tultua Jerusalemiin istui Katri

Ingmarintytär tapansa mukaan yksin huoneessa. Koko eilisillan hän
oli iloissaan Ingmarin jälleennäkemisestä istunut muiden mukana
kokoushuoneessa ja ottanut osaa keskusteluun. Mutta nyt hän oli
uudelleen saanut kivettymiskohtauksensa ja istui jäykkänä ja
suorana Halvorin nojatuolissa, tuijottaen suoraan eteensä ja
mihinkään askareeseen ryhtymättä.

Silloin ovi aukeni ja Ingmar astui sisään. Katri ei huomannut

häntä, ennen kuin hän seisoi ihan vieressä. Hän tuli hämilleen siitä,
että veli oli nähnyt hänet aivan joutilaana. Puna nousi hänen
kasvoilleen, ja hän hapuili innokkaasti sukankudinta.

Ingmar otti itselleen tuolin ja istui sille ääneti, Katriin katsomatta.

Nyt Katrin mieleen johtui, että he eilisiltana olivat puhelleet
Ingmarille vain omista oloistaan Jerusalemissa, eikä kukaan tullut
kyselleeksi mitään Ingmarista itsestään eikä siitä, miksi hän oli
lähtenyt heitä tapaamaan. Varmaankin hän nyt siitä aikoo puhua
minulle, ajatteli Katri.
 Ingmar liikutti huuliaan pari kertaa, ikään kuin alkaakseen
keskustelun, mutta mitään ääntä ei tullut kuuluviin. Katri sillä aikaa
istui ja katseli häntä. Hirveästipä hän on vanhentunut, hän ajatteli.
Tuskin isänkään otsassa oli syvempiä ryppyjä, vaikka hän kyllä oli
vanha. Joko on Ingmar ollut sairaana taikka on elämä häntä hyvin
kovasti kohdellut sitten, kun minä hänet viimeksi näin.

Katrin rupesi tekemään mieli tietää, mitä ihmettä Ingmarille oli

tapahtunut. Hän oli muistavinaan, että sisaret kerran olivat jostakin
kirjeestä lukeneet jotakin Ingmaria koskevaa, mutta hän oli ollut niin
omiin suruihinsa painunut, että kaikki, mitä maailmassa oli
tapahtunut, oli mennyt hänen huomionsa ohi, ikään kuin mikään
sellainen ei häneen kuuluisi.

Katri koetti nyt varovaisella tavallaan johtaa Ingmaria puhumaan

omista oloistaan ja miksi hän oli matkustanut Jerusalemiin. "Olipa
hyvä, kun tulit luokseni, jotta saan hiukan tietää kuinka kotiseudulla
voidaan", hän sanoi. — "Niin", Ingmar vastasi, "minäkin luulen, että
sinulla voi olla koko joukko asioita tiedusteltavana." — "Meidän
paikkakunnan kansa", alkoi Katri, puhuen hitaasti, ikään kuin
koettaen uudelleen ruveta tutustumaan kauan vieraina olleisiin
asioihin, "on aina tottunut pitämään jotakuta henkilöä esikuvanaan,
milloin isää, milloin Halvoria, ja kauan aikaa pidettiin koulumestaria
sellaisena. Olisi hauska tietää, ketä he nyt noudattavat." Tuskin hän
oli saanut tätä Ingmarilta kysyneeksi, kun Ingmar painoi
silmäluomensa umpeen ja jäi istumaan ääneti, kasvonpiirrettäkään
muuttamatta. "Onkohan nyt tullut kirkkoherran vuoro olla pitäjän
valtiaana?" sanoi Katri arviolta. Ingmar istui kankeana ja suorana
eikä yhä vieläkään vastannut mitään. "Itsekseni olen joskus ajatellut,
että kenties Ljungo Björnin veljeä Petteriä nyt pidetään siellä
etevimpänä", koetti Katri itsepäisesti jatkaa, mutta hänen
arvailuihinsa ei tälläkään kertaa tullut vastausta. "Kyllähän tiedän",
hän uudelleen alkoi, "että kansa ammoisista ajoista asti on
menetellyt Ingmarilan isännän mukaan, mutta eihän heitä voi
vaatiakaan noudattamaan sinun ikäisesi nuorukaisen mieltä." Hän jäi
taas odottamaan, ja nyt vihoviimein Ingmar vastasi. — "Tiedäthän,
etten minä ole siinä iässä, jotta minua voitaisiin valita
kunnanneuvostoon tahi lautakuntaan." — "Voihan olla kansan
johtajana niin moniin virkoihin kuulumattakin", sanoi Katri. — "Niin",
Ingmar vastasi, "kyllä voi."

Kun Ingmar tämän lausui, tunsi Katri vavahtavansa ilosta. Voi,

enhän minä nyt enää tästä tällaisesta välitä, hän ajatteli, mutta ei
kumminkaan voinut olla iloitsematta, kun suvun vanha vaikutusvalta
ja arvo oli siirtynyt Ingmarille. Hän kohottautui paremmin istumaan
ja alkoi puhua pontevammalla äänellä kuin tähän asti. "Kyllähän
minä pidinkin ihmisiä siksi älykkäinä, että he käsittivät sinun
menettelevän oikein, kun otit talon haltuusi." Ingmar katsoi häneen
hyvin pitkään. Hän ymmärsi Katrin sanojen tarkoituksen. Katri oli
varmaan pelännyt, että pitäjäläiset rupeaisivat ylenkatsomaan häntä
siitä, kun hän hylkäsi Gertrudin. — "Ei Jumala ole sillä lailla minua
rangaissut", hän sanoi.

Jollei tämä ollut hänen suurten huoliensa syynä, niin sitten siinä oli
jokin muu, ajatteli Katri. Hänen täytyi istua ja mietiskellä ääneti
kauan aikaa ja vaivalloisesti koettaa tottua niihin tunteisiin, jotka
kotimaassa olivat olleet hänelle kaikki kaikessa.

"Minua haluttaisi tietää, onkohan kukaan siellä pitäjässä enää

pysynyt meidän opissamme", Katri kysyi. — "Kenties yksi tai toinen
on, mutta ei sen useammat." — "Ja minä kun aina ajattelin, että
vielä jotkut muutkin saisivat Jumalan kutsumuksen seurata meitä",
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com