Number Systems A Path Into Rigorous Mathematics

1st Edition Anthony Kay download

https://ebookbell.com/product/number-systems-a-path-into-
rigorous-mathematics-1st-edition-anthony-kay-33354242

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Enhancing And Expanding Undergraduate Research A Systems Approach New

Directions For Higher Education Number 169 1st Edition Mitchell
Malachowski Jeffrey M Osborn Kerry K Karukstis Elizabeth L Ambos

https://ebookbell.com/product/enhancing-and-expanding-undergraduate-
research-a-systems-approach-new-directions-for-higher-education-
number-169-1st-edition-mitchell-malachowski-jeffrey-m-osborn-kerry-k-
karukstis-elizabeth-l-ambos-51318882

Dynamical Numbers Interplay Between Dynamical Systems And Number

Theory A Special Program May 1july 31 2009 International Conference
July 2024 2009 Max Planack I Sergiy Kolyada

https://ebookbell.com/product/dynamical-numbers-interplay-between-
dynamical-systems-and-number-theory-a-special-program-
may-1july-31-2009-international-conference-july-2024-2009-max-planack-
i-sergiy-kolyada-4765714

Dynamical Systems Number Theory And Applications A Festschrift In

Honor Of Armin Leutbechers 80th Birthday Thomas Hagen

https://ebookbell.com/product/dynamical-systems-number-theory-and-
applications-a-festschrift-in-honor-of-armin-leutbechers-80th-
birthday-thomas-hagen-34803842

Neutrices And External Numbers A Flexible Number System 1st Edition

Bruno Dinis

https://ebookbell.com/product/neutrices-and-external-numbers-a-
flexible-number-system-1st-edition-bruno-dinis-11233120
Library Technology Reports Volume 47 Number 3 Using Wordpress As A
Library Content Management System Kyle M L Jones And Pollyalida
Farrington

https://ebookbell.com/product/library-technology-reports-
volume-47-number-3-using-wordpress-as-a-library-content-management-
system-kyle-m-l-jones-and-pollyalida-farrington-22506936

Number Systems For Deep Neural Network Architectures 1st Edition

Alsuhli

https://ebookbell.com/product/number-systems-for-deep-neural-network-
architectures-1st-edition-alsuhli-55471892

Number Systems And The Foundations Of Analysis Elliott Mendelson

https://ebookbell.com/product/number-systems-and-the-foundations-of-
analysis-elliott-mendelson-36360040

The Number Systems Foundations Of Algebra And Analysis 2nd Edition

Feferman

https://ebookbell.com/product/the-number-systems-foundations-of-
algebra-and-analysis-2nd-edition-feferman-55471520

Residue Number Systems Algorithms And Architectures 1st Edition P V

Ananda Mohan Auth

https://ebookbell.com/product/residue-number-systems-algorithms-and-
architectures-1st-edition-p-v-ananda-mohan-auth-4188044
Number Systems
 Number Systems
A Path into Rigorous Mathematics

Anthony Kay
First edition published 2022
by CRC Press
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300, Boca Raton, FL 33487-2742

and by CRC Press

2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN

Cover image: Postage stamp commemorating 150th birth anniversary of Richard Dedekind, whose ideas are fundamental
to much of the material in this book.

© 2022 Taylor & Francis Group, LLC

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, LLC

Reasonable efforts have been made to publish reliable data and information, but the author and publisher cannot as-
sume responsibility for the validity of all materials or the consequences of their use. The authors and publishers have
attempted to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders
if permission to publish in this form has not been obtained. If any copyright material has not been acknowledged please
write and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or
utilized in any form by any electronic, mechanical, or other means, now known or hereafter invented, including pho-
tocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without written permission
from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, access www.copyright.com or contact the
Copyright Clearance Center, Inc. (CCC), 222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. For works that are
not available on CCC please contact [email protected]

Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks and are used only for iden-
tification and explanation without intent to infringe.

ISBN: 9780367180652 (hbk)

ISBN: 9780367180614 (pbk)
ISBN: 9780429059353 (ebk)

Typeset in CMR10 font

by KnowledgeWorks Global Ltd.
Contents

Preface and Acknowledgments ix

1 Introduction: The Purpose of This Book 1

1.1 A Very Brief Historical Context . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 The Axiomatic Method . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.3 The Place of Number Systems within Mathematics . . . . . . . . . . . . . 2
1.4 Mathematical Writing, Notation, and Terminology . . . . . . . . . . . . . . 3
1.5 Logic and Methods of Proof . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4

2 Sets and Relations 7

2.1 Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
2.1.1 Quantifiers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
2.1.2 Subsets and Equality . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
2.1.3 Union, Intersection, and Complement . . . . . . . . . . . . . . . . . 9
2.1.4 Ordered Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
2.2 Relations between Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
2.2.1 Relations in General . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
2.2.2 Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11
2.3 Relations on a Set . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.3.1 Equivalence Relations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
2.3.2 Order Relations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 15
2.3.3 Transitivity and Proofs . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 16
2.4 Binary Operations and Algebraic Structures . . . . . . . . . . . . . . . . . 17

3 Natural Numbers, N 19
3.1 Peano’s Axioms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19
3.2 Addition of Natural Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 21
3.3 Multiplication of Natural Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
3.4 Exponentiation (Powers) of Natural Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
3.5 Order in the Natural Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 29
3.6 Bounded Sets in N . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 33
3.7 Cardinality, Finite and Infinite Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36
3.7.1 Some Useful Notations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
3.7.2 Finite Sets, Their Subsets and Injections . . . . . . . . . . . . . . . . 39
3.7.3 Finiteness and Boundedness of Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . 41
3.7.4 Infinite Sets . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 42
3.8 Subtraction: The Inverse of Addition . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44

v
vi Contents

4 Integers, Z 49
4.1 Definition of the Integers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
4.2 Arithmetic on Z . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 51
4.3 Algebraic Structure of Z . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
4.3.1 An Abelian Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57
4.3.2 A Commutative Ring . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59
4.4 Order in Z . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 62
4.4.1 How to Solve Inequalities . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66
4.5 Finite, Infinite, and Bounded Sets in Z . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 70

5 Foundations of Number Theory 73

5.1 Integer Division . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
5.2 Expressing Integers in Any Base . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 76
5.3 Prime Numbers and Prime Factorisation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
5.3.1 Prime Numbers and Prime Factorisation in N . . . . . . . . . . . . . 80
5.3.2 Primes in Z and Other Number Systems . . . . . . . . . . . . . . . . 86
5.4 Congruence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 89
5.5 Modular Arithmetic . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 93
5.6 Zd as an Algebraic Structure . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97

6 Rational Numbers, Q 107

6.1 Definition of the Rationals . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 107
6.2 Addition and Multiplication on Q . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 109
6.3 Countability of Q . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 113
6.4 Exponentiation and Its Inverse(s) on Q . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
6.4.1 Integer Powers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 117
6.4.2 Roots and Fractional Powers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 118
6.4.3 Logarithms . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 121
6.5 Order in Q . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
6.6 Bounded Sets in Q . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130
6.7 Expressing Rational Numbers in Any Base . . . . . . . . . . . . . . . . . . 133
6.7.1 Terminating Base-b Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . 135
6.7.2 Repeating Base-b Representations . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
6.7.3 Fractions from Repeating Base-b Representations . . . . . . . . . . . 141
6.8 Sequences and Series . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 143

7 Real Numbers, R 149

7.1 The Requirements for Our Next Number System . . . . . . . . . . . . . . . 149
7.2 Dedekind Cuts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 150
7.3 Order and Bounded Sets in R . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
7.4 Addition in R . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 156
7.5 Multiplication in R . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 159
7.6 Exponentiation in R . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 162
7.7 Expressing Real Numbers in Any Base . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
7.8 Cardinality of R . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 174
7.9 Algebraic and Transcendental Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 177
 Contents vii

8 Quadratic Extensions I: General Concepts and Extensions of Z and Q 183

8.1 General Concepts of Quadratic Extensions . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
8.2 Introduction
√ to Quadratic Rings: Extensions of Z . . . . . . . . . . . . . . 190
8.3 Units in Z[ √k] . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
8.4 Primes in Z[ k] . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
8.4.1 Basic Theorems about Primes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 195
8.4.2 Associates Classes and Conjugates of Primes . . . . . . . . . . . . . 196
8.4.3 How to Search for√Primes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
8.5 Prime Factorisation in Z[ k] . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 202
8.6 Quadratic Fields: Extensions of Q . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
8.6.1 Algebraic Numbers in Quadratic Fields . . . . . . . . . . . . . . . . 206
8.6.2 Quadratic Integers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
8.7 Norm-Euclidean Rings and Unique Prime Factorisation . . . . . . . . . . . 212

9 Quadratic Extensions II: Complex Numbers, C 221

9.1 Complex Numbers as a Quadratic Extension . . . . . . . . . . . . . . . . . 221
9.2 Exponentiation by Real Powers in C: A First Approach . . . . . . . . . . . 224
9.3 Geometry of C; the Principal Value of the Argument, and the Number π . 227
9.3.1 The Unit Circle and the Principal Value of the Argument of a
Complex Number . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 229
9.3.2 The Number π . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237
9.4 Use of the Argument to Define Real Powers in C . . . . . . . . . . . . . . . 238
9.4.1 The PVA of a Product . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
9.4.2 The Multiple-Valued Argument and the Definition of Real Powers . 243
9.4.3 Evaluating Rational Powers of Complex Numbers . . . . . . . . . . . 247
9.5 Exponentiation by Complex Powers; the Number e . . . . . . . . . . . . . 250
9.5.1 The Number e and Its Powers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 252
9.5.2 General Exponentiation and Logarithms in C . . . . . . . . . . . . . 259
9.5.3 Trigonometric Functions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 260
9.6 The Fundamental Theorem of Algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 263
9.6.1 Factorisation of Polynomials . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
9.7 Cardinality of C . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 270

10 Yet More Number Systems 275

10.1 Constructible Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
10.2 Hypercomplex Numbers . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276

11 Where Do We Go from Here? 289

11.1 Number Theory and Abstract Algebra . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 289
11.2 Analysis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 290

A How to Read Proofs: The “Self-Explanation” Strategy 291

Bibliography 297

Index 299
Preface and Acknowledgments

For me, being a mathematician is not a profession; it is a genetic condition. One of my

earliest memories, from age 3 or 4, is that having realised that the decimal system enabled
me to continue counting indefinitely, I would silently count to myself while getting on with
whatever I was doing; on one occasion I got to 1,112 before being interrupted, and this
number has stayed in my memory ever since that day. So from an early age I appreciated
mathematical concepts as abstractions; but later, during my last two years at school, a
brilliant Physics teacher, Barry Jackson, showed me how exciting it can be to apply mathe-
matics to problems in physics. This set me on a career as an applied mathematician, mainly
working in fluid mechanics.
However, I never lost my love of numbers, or my appreciation of mathematical beauty for
its own sake. My colleagues at Loughborough University understood this: when a new first-
year module on “Numbers” was introduced to the syllabus in 2001 by Andrew Osbaldestin
in his capacity as Teaching Coordinator, he decided that I was the best person to teach it.
He also very kindly provided a rather vague module specification; this left me free to read
around the subject and then decide for myself what I was going to teach. Chapters 3 to 7 of
this book, on the rigorous theory of number systems from the Natural Numbers to the Real
Numbers, contain all the material that I taught in this module, and a substantial amount
of further material that could not be included in a module of 22 lectures. Chapters 8 to 10
contain material on further number systems, in particular the Complex Numbers, which I
would also have included if more time had been available.
Unlike every other module that I have taught (and there have been many!), I did not
feel that any of the existing books on this subject satisfied all the requirements for students:
covering all the material in the module, set at the right level of mathematical sophistication,
and clearly presented. So after some years, I conceived the idea of writing a book myself: I
wanted to cover the theory of number systems rigorously, assuming no other mathematical
knowledge apart from Naı̈ve Set Theory; and the book should be suitable for students with
no previous experience of the rigorous development of mathematical theory from axioms. So
the rigour would need to be tempered with explanations that appealed to students’ intuition.
Just when I eventually felt ready to start writing my book, there appeared Ian Stewart and
David Tall’s The Foundations of Mathematics [Second edition], which does a brilliant job
of introducing students to the rigorous theory of number systems and much else. I almost
wanted to abandon my project; but Stewart and Tall have a broader canvas than I intended
to cover, while I wanted to go into more detail on many aspects. I can only hope that
my work approaches the standard of clarity provided by those eminent authors. Whereas
Edmund Landau, whose Foundations of Analysis is one of the earliest books to cover the
theory of number systems, describes his book as being written in “merciless telegraph style”,
my pursuit of clarity tends to take me to the opposite extreme. I trust that my explanations
will be regarded as thorough and unambiguous, rather than simply verbose!
Although the book grew out of a module for first-year university students, it does include
some more advanced material. Here is a brief guide to what you will find in each chapter.
Following the introductory notes in Chapter 1, the next chapter covers all the Set Theory
that readers will be assumed to know in the remainder of the book. This is Naı̈ve Set

ix
x Preface and Acknowledgments

Theory; in a book dealing with the theory of number systems, I did not want readers to
first spend time getting to grips with the axioms of Set Theory. Chapter 3, on Natural
Numbers, sets the pattern for how number systems will be treated throughout the book:
after defining the numbers, we develop the theory of their binary operations of addition,
multiplication, and exponentiation; then their order relations, properties of bounded sets,
and cardinality are covered. Chapter 4 on Integers contains the first definitions of algebraic
structures (groups and rings), and also introduces methods for solving inequalities, since
these will remain essentially unchanged in subsequent number systems. Chapter 5 may seem
to be a digression from the main thrust of the book: we introduce primes and factorisations,
representations of numbers in any base (we avoid giving base ten its usual pre-eminence),
and modular arithmetic, which will all reappear later in the book; but the only new number
systems defined in this chapter are the finite rings and fields of integers modulo n. Chapters
6 and 7 return to the main objective of defining number systems and examining their
properties, with the theory of Rational Numbers and Real Numbers involving some notably
more difficult proofs than have been required earlier in the book.
If you notice a discontinuity in style between Chapters 7 and 8, that is because the
earlier chapters are based on material that I had taught for many years, whereas the later
chapters consist of material that I would have liked to teach but had not previously writ-
ten any detailed notes for; and also, shortly after I had started on Chapter 8, I had to
take a year off writing the book due to pressure of other work. Anyway, my approach to
Complex Numbers is somewhat unconventional. First, I start by treating them as “just
another quadratic extension”: whereas Chapter 8 is devoted to quadratic extensions of the
Integers and Rationals, (and includes material that might more commonly be found in the
early chapters of a book on Algebraic Number Theory), Complex Numbers are introduced
as a quadratic extension of the Real Numbers. Then a large part of Chapter 9 concerns
the search for how to exponentiate complex numbers: other books either assume knowl-
edge of exponential and trigonometric functions, whose properties actually require quite
sophisticated knowledge of Analysis in the Real Numbers, or else they avoid the subject of
exponentiation altogether. My approach defines geometrical/trigonometrical concepts from
manipulations with numbers (involving quite a lot of work with sequences, and introducing
the famous numbers π and e on the way), rather than using geometry to define properties of
complex numbers. After this, we look briefly at even more complicated number systems in
Chapter 10. Finally, since in my lectures I always liked to draw attention to the connections
between what I was teaching and other topics, my Chapter 11 very briefly discusses how
the theory of number systems leads on to broader topics in mathematics. I have in recent
years encouraged students to use self-explanation when reading proofs and derivations: this
is a strategy which has been found by Lara Alcock, Mark Hodds, and Matthew Inglis to
improve students’ comprehension, and I would like to thank these authors for providing
me with the text for their guidance notes on self-explanation which are reproduced here as
Appendix A.
There are snippets of information on the historical development of the subject scattered
throughout the book, but no attempt has been made to give a coherent account of the history
of number systems. For readers who want to explore this further, go first to the MacTutor
History of Mathematics Archive, hosted on the website of the School of Mathematics and
Statistics at the University of St Andrews, from where there are links to more detailed
historical articles.
There are several features (or quirks) of the book that are worthy of comment here:

• Several concepts of much wider importance in mathematics are introduced just where
they are first encountered in the development of the theory of number systems. So
for example, isomorphism is defined in the chapter on Integers, just where the first
 Preface and Acknowledgments xi

example of an isomorphism (between the Positive Integers and the Natural Numbers)
is encountered; convergence of sequences is defined shortly after we discuss repeating
representations of rational numbers in decimal or other bases, because such represen-
tations are the first example of an infinite sequence that we meet.
• Some of the notation may be regarded as quirky, or even annoying, by some readers.
Where my choice of notation differs from that used by the majority of authors, I have
explained the rationale behind my choice in a note in the text or in a footnote.
• The book contains Exercises within the text of each chapter and Investigations at
the end of most chapters. The Exercises are for the student to fill in some of the
less demanding proofs of theorems, or to gain practice with important procedures.
The Investigations, many of which are based on coursework set for students when I
was teaching the subject, invite the student to explore more deeply and outside the
main thrust of the text. Solutions to the Exercises, and hints relating to some of the
Investigations, are available online at the book’s website.
• Footnotes are indicated by Roman numerals,i because an Arabic numeral as a super-
script can be confused with a power, and the font of special symbols such as asterisk,
dagger, etc. is not big enough for my requirements in some chapters.
As is usual for an undergraduate text, the book does not contain any new research results,
but does involve new presentation of existing knowledge. So unlike a research monograph,
I have not cited references within the text, and the bibliography only includes other books.
But this does not mean that I have not consulted anything outside these books while
preparing this text. For the more advanced material in later chapters I have sometimes read
the original research papers; lecture notes that other academics have kindly made freely
available on the Internet have sometimes helped my thinking, and my ideas have sometimes
even been stimulated by posts on Mathematics StackExchange. So I would like to apologise
to all those people who share their knowledge freely in this way but are not named in this
book, and thank them for their generosity in the true spirit of scientific openness.
Writing this book has sometimes seemed a rather lonely endeavour, but would not have
been done without the encouragement of friends, family, and colleagues. It is traditional
for authors of textbooks to thank their family members for their forbearance while the
author was absorbed in the task of writing; but being the stereotypically obsessive, un-
communicative, and socially awkward mathematician that I am, I doubt whether my wife
and son noticed much difference in my behaviour while I was writing the book; so I would
just like to thank them for their tolerance of me at all times. As well as the published and
internet sources mentioned above and in the bibliography, my thinking has been stimulated
by colleagues in the Department of Mathematical Sciences and the Mathematics Education
Centre at Loughborough University, who have always been a pleasure to work alongside,
even when more senior management has not been so conducive to a good atmosphere.
Regarding the latter, I would particularly like to thank Mark Biggs, who during his brief
tenure as Dean of Science at Loughborough made life so unpleasant that I was pleased to
accept the offer of going part-time on a teaching-only contract, which meant that I had the
time to start writing this book. Finally I would like to thank the editorial staff at CRC
Press, first for taking on this project and then for their encouragement and also forbearance
when deadlines slipped.

i Like this one.

Chapter 1
Introduction: The Purpose of This Book

1.1 A Very Brief Historical Context

In the ancient world, mathematical ideas were developed for practical purposes: in re-
lation to astronomical observing, which was vital for timekeeping (days, months, and years
being defined by the positions of astronomical objects relative to observers on Earth); for
accountancy, to keep records of possessions and for trading; and for surveying land. However
abstraction, the consideration of mathematical concepts such as number, size, and shape
independently of any application, also developed notably in ancient Greece. The idea of
rigorous proof, that new concepts could be firmly and indisputably ascertained by a process
of logical deduction based on previous knowledge, also appeared in ancient Greece. But
the subsequent development of mathematics was not a smooth process of building theory
rigorously on previously established knowledge; rather, concepts were often developed in a
rather intuitive manner, and only much later proved rigorously. For example, the ideas of
differential and integral calculus as originated by Isaac Newton and Gottfried von Leibniz
in the late 17th century and further developed by Leonhard Euler and the Bernoullis in the
18th century were adequate for all applications needed at that time but involved poorly
defined notions of infinitesimal (vanishingly small) changes in quantities. It was not until
the 19th century that rigorous definitions of limit, continuity, convergence, and other no-
tions that form the subject now known to mathematicians as Analysis were developed. All
these notions are founded on the properties of numbers, but was there actually a rigorous
definition of numbers? No; such definitions did not appear until the second half of the 19th
century, in particular in the work of Richard Dedekind who asked as the title of one of his
books, Was sind und was sollen die Zahlen? [What are numbers and what should they be?].
It is the objective of the present book to present a rigorous theory of numbers, not only for
the intrinsic interest of the topic but also as a way into rigorous mathematics for students
who have not previously encountered this approach.

1.2 The Axiomatic Method

We have already referred to the idea of new concepts being based on previous knowledge,
but what is that previous knowledge based on? Clearly there needs to be a starting point.
All mathematical reasoning must ultimately be founded on axioms. Axioms are statements
which are defined to be true; some axioms are statements of what seems to be obvious, others
are definitions of mathematical concepts or objects. In any case, they are the “rules of the
game” which everyone accepts to be true. But we cannot set axioms arbitrarily; they need
to give rise to “useful” mathematics, which relates to our intuitive concepts of number and

1
2 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

all the other mathematical notions used in applications in natural sciences and many areas
of human activity; and they need to be self-consistent, i.e. they must not allow contradictory
deductions to be made.
Thus the axiomatic method which we adopt proceeds from the axioms by first proving a
theorem based only on the axioms, then proving further theorems which may be based on
previous theorems as well as on the axioms, building a structure of theoretical knowledge
in which everything ultimately rests on the axioms. Some theorems will be described as
lemmas, which are those that are not of much interest in themselves but are needed in order
to prove later theorems, or as corollaries, which are those that follow almost immediately
from the previous theorem.
All axioms, theorems, and any other statements in any mathematical argument are
propositions. A proposition is a statement that can only be true or false, so excludes
self-contradictory statements (for example, “This sentence is false”) and a huge variety of
statements made in ordinary discourse. That is not to say that the truth or falsehood of a
proposition must be known. Indeed there exist propositions in mathematics which are known
to be undecidable: all that is known about such a proposition is that no process of logical
deduction based on the accepted axioms is capable of proving either truth or falsehood.
Below, we sometimes use a single letter P or Q to symbolise a general proposition; we also
occasionally use the somewhat tautological phrase “P is true” for emphasis (it is tautological
because writing, “Paris is in France” is sufficient to indicate the truth of the proposition
that Paris is in France; we don’t write, “ ‘Paris is in France’ is true.”). We shall also use the
phrase, “P is false” for what in the standard notation of logic can be written ¬P (“not P ”).
If a proposition concerns a class of objects, we may write P (x) where x denotes a general
object from the class; for example, if x denotes cities, P (x) might be the proposition, “x is
in France”.

1.3 The Place of Number Systems within Mathematics

The Natural Numbers which we use to count discrete objects are the first mathematical
concept that we encounter as children, so we naturally regard numbers as the most funda-
mental aspect of mathematics. However, the ancient Greeks regarded geometrical concepts
(lines and shapes, with their lengths and angles) as fundamental, whereas modern mathe-
maticians tend to regard the concept of sets as underlying the whole of mathematics. In
particular, our axioms for number systems will be presented in the language of Set Theory.
So, before starting on the axiomatic theory of number systems, we present an informal
review of the required background in Set Theory in Chapter 2; a student who already
has some knowledge of sets, relations and functions and their notation could probably go
straight into Chapter 3 on Natural Numbers, and only refer back to Chapter 2 if and when
they encounter an unfamiliar concept from Set Theory.
A single number system is not sufficient for all purposes. Natural Numbers are fine
for counting objects, but not for accountancy where one may be in credit or debit. The
Integers, which suffice for the latter purpose, cannot deal with dividing objects into equal
parts. So we need fractions (Rational Numbers), but these are not adequate for measuring
quantities that vary continuously (length, weight, etc.). The Real Numbers which suffice
for such measurements are then found not to be capable of providing solutions to perfectly
well-formed equations, so we then define the Complex Numbers.
 Introduction: The Purpose of This Book 3

Leopold Kronecker thought that “Die ganzen Zahlen hat Gott gemacht, alles andere ist
Menschenwerk ” [God made the whole numbers, all else is the work of humansi ]. However,
the approach in this book follows the philosophy of Dedekind, that “Die Zahlen sind freie
Schöpfungen des menschlichen Geistes” [Numbers are free creations of the human mind],
since for each of the five number systems mentioned above we shall write down axioms
which were originally devised by human thinkers. No kind of number is supposed to simply
exist without the need for such axioms to be laid down, although all number systems must
demonstrate utility in describing the natural world and/or facilitating human activity.
Having defined our number systems, what do we do with them? We have mentioned
some practical applications of numbers above, but what is the next step in the process
of building a body of theory by logical deduction? There are various directions that one
can take. Most obvious is Number Theory, which investigates the properties of the Natural
Numbers and the Integers in depth. Secondly, there is Analysis, which deals with functions
of Real Numbers and of Complex Numbers, laying the rigorous foundations for differential
and integral calculus and then extending to consider multi-dimensional spaces. Importantly,
Analysis replaces vague concepts of “infinitely large” or “infinitesimally small” with rigorous
definitions based on the properties of Real Numbers; infinity is not a number, and statements
like “1 ÷ 0 = ∞” have no place in mathematics! Thirdly, the study of arithmetic operations
in number systems yields some of the basic concepts of Abstract Algebra, in which one
investigates the structures arising from operations on sets of objects without reference to the
kind of object in the set. Some of the elementary concepts in all these areas of mathematics
will be discussed in this book where they arise naturally, but readers wishing to investigate
any of these topics in greater depth should find a textbook devoted to the topic.

1.4 Mathematical Writing, Notation, and Terminology

Any mathematical argument, even if written mostly or entirely in symbols, should be
capable of being read as grammatically correct English. Every symbol has a meaning which
can be expressed as a word or words. For example, = means “equals”; and “A = B” can be
read as a simple sentence, “A equals B”. Note here that A and B are names given to some
mathematical objects, so do not need to be expressed in words. We have here assumed an
intuitive notion of equality: two mathematical expressions are equal if and only if they are
representations of the same object. Equality can be defined more formally as an equivalence
relation (see Section 2.3.1).
The symbol := means “defined to be”. So “A := B” (where A and/or B would typically
be mathematical expressions rather than single symbols) defines the expression A to be
equal to the expression B. This is a stronger statement than simply saying that A = B; but
once the definition has been made, it is certainly true that A = B.
The symbol ⇒ means “implies”: if P and Q are propositions, P ⇒ Q (“P implies Q”)
means that Q is a logical consequence of P , and is equivalent to writing, “If P , then Q”.
The symbol ⇔ indicates a two-way implication: P ⇔ Q means that P implies Q and Q
implies P , or equivalently that Q is true if and only if P is true. You must never confuse
⇒ or ⇔ with = : the symbol = appears between mathematical objects, whereas ⇒ and ⇔
can only appear between propositions. If A, B, C, D are mathematical objects, the sentence
i Ganzen Zahlen (literally, “whole numbers”) is sometimes translated as “integers”; but would God have

created anything as abhorrent as negative numbers? It is probably better to translate the phrase as “natural
numbers”.
4 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

A = B ⇒ C = D does make sense: “A = B” is a proposition, as is “C = D”, and

the sentence asserts that if the former proposition is true, then the latter is also true.
But “A ⇒ B” does not make sense. The symbol ∴ (“therefore”) essentially means the
same as ⇒ (“implies”), and many authors eschew the former; however, if one is reading a
mathematical argument as an English sentence, there are situations where the conjunction
“therefore” seems more grammatically correct than the verb “implies”, and so both symbols
appear in this book.
A forward slash / through any symbol is used to indicate the negation of the meaning
of the symbol. For example, 6= for “is not equal to”, 6⇒ for “does not imply”. However, to
negate a proposition we use ¬; so ¬P , means “not P ”, or “P is false”.
The meaning of “and” is clear, but “or” is more problematic. “P and Q” means that
both propositions P and Q are true (in normal usage and in mathematics), whereas “P or
Q” can have different meanings in normal usage. In mathematics, at least in this book, it
will always mean the inclusive “or”, i.e. that any of the following may be true: P but not
Q; Q but not P ; both P and Q.
The delimiters [ ], { } and ( ) are all often informally referred to as brackets; but strictly [ ]
are brackets, { } are braces and ( ) are parentheses. In many situations, each of them has
a particular meaning and they must not be confused; for example, see the notation described
below for sets, ordered sets and equivalence classes. However, in other situations, especially
in arithmetical calculations, they are used to indicate the order in which operations are
to be done (with the material within a set of delimiters being evaluated before combining
the result of that evaluation with objects outside the delimiters). In that case, any of the
delimiters may be used, although the first choice is usually parentheses, with the other
delimiters only being introduced if an expression requires multiple delimiters.

1.5 Logic and Methods of Proof

We do not require a detailed discussion of formal logic, but there are a few concepts
that are important to understand.
Often a “direct proof” is possible, starting from known propositions and finishing with
the proposition that is to be proved, using a sequence of steps (see Section 2.3.3 on Tran-
sitivity and Proofs for a justification of using a sequence of steps). However, there are also
many cases where indirect methods are better.
Proof by contradiction involves starting with the negation of the proposition to be
proved. A logical argument based on this negated proposition is then pursued, ultimately
leading to a proposition that contradicts some known truth or contradicts the negated
proposition that was assumed at the start. Since the argument has been logical, the only
possible source of the contradiction is the original negated proposition. So the negated
proposition cannot be true, and hence the original proposition must be true.
Sometimes a statement of the form P ⇒ Q is most easily proved via its contrapositive.
We first need to distinguish between contrapositive and converse.
Let P and Q be propositions, and suppose that P ⇒ Q: if P is true, then Q is true. The
converse of P ⇒ Q is the statement Q ⇒ P ; if both P ⇒ Q and Q ⇒ P , we have P ⇔ Q.
Indeed, to prove that P ⇔ Q, we usually need to do a two-stage proof, first demonstrating
an implication P ⇒ Q and then demonstrating the converse implication, Q ⇒ P .
On the other hand, the statement ¬Q ⇒ ¬P (“not Q implies not P ”, or more clearly,
“if Q is false, then P is false”), is the contrapositive of P ⇒ Q. The contrapositive is
 Introduction: The Purpose of This Book 5

logically equivalent to the original statement. This last sentence is itself an “if and only if”
statement: it is saying that if ¬Q ⇒ ¬P , then P ⇒ Q, and also (the converse) if P ⇒ Q,
then ¬Q ⇒ ¬P . To verify this, first suppose that ¬Q ⇒ ¬P , i.e. P being false is a logical
consequence of Q being false; then P cannot be true if Q is false; so if P is true, then
Q cannot be false, i.e. Q must be true. For the converse, suppose that P ⇒ Q: if P is
true, then so is Q; thus P could not have been true if Q is found to be false, i.e. Q being
false implies that P was false. The practical implication is that if it is easier to prove a
contrapositive statement than the statement as originally framed, that suffices to prove the
original statement.
An example to illustrate these ideas: consider the statement, “All cats are black”, which
can be clarified as “If an object is a cat, then that object is black”. The converse is: “if an
object is black, then it is a cat”. Clearly saying that “All cats are black” does not eliminate
the possibility of a dog being black: the original statement is not equivalent to the converse.
But the contrapositive is: “if an object is not black, then it is not a cat”. If you know that
all cats are black, and you find a non-black object, you can be certain that it is not a cat:
the original statement has implied the contrapositive.
When proving a proposition about a class of object (for example, all numbers in a number
system), it is important to note that any proof must be completely general; showing the
proposition to be true for some example(s) taken from the class of object is not sufficient.
On the other hand, it is only necessary to find a single object in that class which does
not satisfy the proposition in order to prove the proposition to be false; such an object is
a counterexample to the proposition. Finding a single white cat proves the proposition
that “All cats are black” to be false; whereas finding any number of black cats (examples
satisfying the proposition) would not prove it to be true – unless you were certain that
you had found every cat in existence. That would be a proof by exhaustion, where each
member of a class of objects is verified to satisfy a proposition; not often a practical method,
although sometimes a large class of objects may be split into sub-classes, and the “proof by
exhaustion” involves examining whether each sub-class satisfies the proposition.
If you want to fully understand a proof, you will need to put in a certain amount of
effort. It is recommended that you use the “self-explanation” strategy set down by Lara
Alcock, Mark Hodds, and Matthew Inglis: their guidance notes, “How to read proofs: the
self-explanation strategy” are reproduced as Appendix A at the back of this book. The
strategy essentially involves ensuring that you fully understand the reasoning in each step
of the proof before proceeding to the next line. There is nothing new or revolutionary about
this: it is what successful mathematicians have been doing for centuries; but the great
insight of Alcock, Hodds, and Inglis was to realise that it is not something that students of
mathematics automatically know how to do when they first meet the rigorous development
of theory by the axiomatic method; hence the need for guidance notes. To help you in your
self-explanation as you read this book, a reason will often be stated for each step in a proof;
the reasons will be in italics in brackets.
Chapter 2
Sets and Relations

2.1 Sets
After the emphasis placed on the Axiomatic Method in the Introduction, it may surprise
you that we shall not provide an axiomatic definition of Set, instead relying on the naı̈ve
notion that a set is a collection of objects; the objects are called members or elements
of the set. We shall add that the specification of a set must be unambiguous and must
not admit self-contradictory conclusions. This requirement is not trivial, as is demonstrated
most famously by Russell’s paradox: if we allow a set to be a member of itself, then we
can also specify a set M which consists of all sets that are not members of themselves. If
M is a member of itself, then the specification of M implies that it is not a member of
itself; if M is not a member of itself, then its specification implies that it is a member of
itself. Such a self-contradiction is undesirable; systems of axioms for Set Theory have been
developed, most notably the system named after Ernst Zermelo and Abraham Fraenkel, to
ensure that no such paradox can arise. But the study of Zermelo-Fraenkel Set Theory is a
substantial undertaking in itself, and is not necessary for our development of the theory of
number systems.
There are two ways to specify a set. We may simply list its members:

S := {a, b, c} .

Here, the set S is defined to consist of the members a, b, c, and we have introduced the
notation that braces { } are always used to enclose the specification of a set. Membership
of a set is denoted using the symbol ∈, as in

a ∈ S,

and non-membership by the symbol 6∈, as in

d 6∈ S.

The second way of specifying a set is by means of a rule, typically a property which a
member of a previously defined set must have. For example, if C has been defined as the
set of all countries in Europe, we may write

E := {c ∈ C : c is in the European Union}

to specify the set of countries in the EU. Note that an object is a member of the set if and
only if it has the property given after the colon in such a specification.
The empty set ∅ is defined to have no members; so if x is any object whatsoever, then
x 6∈ ∅. It is sometimes useful to refer to the universal set, which consists of all objects
which are capable of being members of a set; we shall use the symbol Ω for the universal
set.

7
8 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

2.1.1 Quantifiers
The symbol ∃ means there exists, and the symbol ∀ means for all; these symbols
are called quantifiers. If P (x) is a proposition regarding members of a set X (where x
stands for a general member of X), the quantifiers are typically used in sentences of the
forms, “∃x ∈ X such that P (x)” and “∀x ∈ X, P (x)”. The meaning is normally clear from
simply reading such a sentence using the words “there exists” or “for all” as appropriate (and
reading out the proposition P (x) in English); but formally, “∃x ∈ X such that P (x)” means
that {x ∈ X : P (x) is true} 6= ∅, and “∀x ∈ X, P (x)” means {x ∈ X : P (x) is true} = X.
It is opportune here to discuss uniqueness, although there is no quantifier symbol for
“unique”. We shall often make statements of the form “there exists a unique x ∈ X such
that P (x)”. Informally, this means that there is one and only one member of X for which
P (x) is true.i More formally, it means that ∃x ∈ X such that P (x) is true and that if y ∈ X
with y 6= x, then P (y) is false. The latter part of that definition may usefully be rewritten
as “if P (x) and P (y) are both true with x ∈ X and y ∈ X, then x = y”; for the usual way
of proving the uniqueness of an x ∈ X satisfying P (x) is to suppose that there also exists
y ∈ X satisfying P (y), and then to show that in fact x and y must be the same object.

2.1.2 Subsets and Equality

If every member of a set S is also a member of another set T , we say that S is a subset
of T , and we write
S ⊆ T.
So the statement S ⊆ T is equivalent to

x ∈ S ⇒ x ∈ T.

Suppose now that S ⊆ T and also T ⊆ S, or equivalently that x ∈ S ⇔ x ∈ T. Every

member of one of the sets is a member of the other, and we say that the sets are equal; we
write
S = T.
Alternatively, if S ⊆ T but T 6⊆ S, i.e.

x∈S⇒x∈T but ∃y ∈ T such that y 6∈ S,

we say that S is a proper subset of T , and we write

S ⊂ T.

Example 2.1.1. Let S := {a, b, c}, T := {a, b, c, d, e} and U := {c, b, e, a, d}. Then S ⊂ T ,
S ⊂ U and T = U .
The observation that T = U in this example emphasises that when a set is specified
by listing its members, the order of the members in the list is immaterial (given that any
designation of equality is intended to imply that the equal objects should be regarded as
representations of the same thing).
i Since “one” is a number and will not be defined until Chapter 3, the phrase “one and only one” should

strictly not be used in the present chapter; nevertheless, it is useful here and later in this chapter to avoid
clumsy sentence constructions. Similarly, we may need to use other number words, “two” etc. in this chapter
to avoid clumsiness of expression. Pedantic readers may wish to rephrase sentences containing such words
in terms of existence, uniqueness, etc.
 Sets and Relations 9

2.1.3 Union, Intersection, and Complement

The union of sets A and B, denoted A ∪ B, is the set which consists of all objects which
are in A or in B. Formally,
A ∪ B := {x ∈ Ω : x ∈ A or x ∈ B},
where Ω is the universal set. If A and B have been defined by listing their members, then
any objects which are members of both A and B should not be written twice when listing
the members of A ∪ B. Clearly, A ∪ B = B ∪ A.
Example 2.1.2. Let S := {a, b, c} and V := {c, d, e}. Then S ∪ V = {a, b, c, d, e}.
We can consider the union of multiple sets: for example, given the sets defined in Example
2.1.1 above, we can write S ∪ T ∪ U = {a, b, c, d, e}.
The intersection of sets A and B, denoted A ∩ B, is the set which consists of all objects
which are in both A and B. Formally,
A ∩ B := {x ∈ Ω : x ∈ A and x ∈ B}.
Clearly, A ∩ B = B ∩ A.
Example 2.1.3. Let S := {a, b, c} and V := {c, d, e}. Then S ∩ V = {c}.
We can consider the intersection of multiple sets: for example, given the sets defined in
Example 2.1.1 above, we can write S ∩ T ∩ U = {a, b, c}.
The complement of B in A, denoted A\B,ii consists of all objects which are in A but
not in B, regardless of whether B ⊆ A. Formally,
A\B := {x ∈ A : x 6∈ B}.
Example 2.1.4. Let S := {a, b, c}, T := {a, b, c, d, e} and W := {e, f, g}. Then T \S =
{d, e}, T \W = {a, b, c, d}, and S\W = {a, b, c}.
Exercise 2.1.5. Consider the following sets of Greek letters:
A := {α, β, γ, δ}, B := {γ, δ, α}, C := {γ, δ, }, D := {γ, δ}, E := {}.
Write out the following sets as lists of members (or as ∅ if appropriate):
A ∪ B, A ∩ B, A\B, B\A, A\C, C\A, B ∩ C, D ∪ E,
C ∪ D ∪ E, C ∩ D ∩ E, E\D.
Which of the sets are equal?
Which of the sets are proper subsets of each other?
Exercise 2.1.6. Which of the following are true for all non-empty sets A, B?
(i) A ∩ B ⊆ A ∪ B
(ii) A ∩ B ⊂ A ∪ B
(iii) A\B ⊂ A ∪ B
(iv) A\B 6= A ∩ B
(v) A\B 6= A ∪ B
Do any of your answers change if we allow A or B to be empty sets?
Give a counterexample in any case where you have said that a statement is false.
A useful theorem on complements is the following:
Theorem 2.1.7. If A ⊆ B, with both A ⊆ S and B ⊆ S, then S\B ⊆ S\A.
Proof. “A ⊆ B” means: “If x ∈ A, then x ∈ B”. The contrapositive of this is: “If x 6∈ B,
then x 6∈ A”, which is equivalent to “S\B ⊆ S\A”, where S is some set which all objects
under consideration are members of.
ii Some authors write A − B rather than A\B; but we shall see later that the symbol “−” has multiple

meanings in relation to numbers, and we do not want to also use it in relation to sets!
10 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

2.1.4 Ordered Sets

We have stated that the order in which the members of a set are listed is immaterial,
but we do sometimes need to define the order of members in a set. We use parentheses
to indicate such an ordered set: for example, (a, b) is an ordered pair consisting of the
objects a and b in that order, so that (a, b) 6= (b, a) in contrast to the sets we have considered
previously, for which {a, b} = {b, a}. An ordered pair may be defined formally by
(a, b) := { {a}, {a, b} },
an ordered triple by
(a, b, c) := { {a}, {a, b}, {a, b, c} },
and more general ordered sets by an obvious extension of this method of listing subsets.
However, the intuitive notion of listing members of a set in a specified order will be sufficient
for our purposes.
Given sets A and B, we may obtain ordered pairs by selecting a member of A followed
by a member of B; the set of all ordered pairs (a, b) obtained in this way from given sets A
and B is called the Cartesian product of A and B, denoted A × B.iii So
A × B := {(a, b) : a ∈ A, b ∈ B}.
The extension to more general ordered sets is obvious, with the Cartesian product
A × B × · · · × Z consisting of all ordered sets (a, b, . . . , z) with a ∈ A, b ∈ B, . . . , z ∈ Z.

2.2 Relations between Sets

2.2.1 Relations in General
Given sets A and B, a relation R(A, B) may be defined simply as a subset of A × B.
Given a ∈ A and b ∈ B, we may say that a is related to b by R if and only if the ordered
pair (a, b) is a member of the subset R(A, B). We refer to R(A, B) as a relation between
A and B.
In contrast to this rather stark definition, the way that useful relations in mathematics
are usually defined is by means of a rule: a is related to b if and only if a and b satisfy some
requirement expressed in words and/or mathematical symbols. We may also adopt some
symbol such as ∼ to indicate a relation, i.e. a ∼ b when a is related to b; this notation is
used in Section 2.3.
Example 2.2.1. Given the sets of geographical entities,
G := { Paris, Lyon, Berlin, Frankfurt, Hamburg, Zürich },
H := { France, Germany, Switzerland },
the relation,
“is in the country called” (or more simply, “is in”)
is defined by the meaning of the English words, and specifies a subset R(G, H) of G × H.
For example, Hamburg is in Germany, but Lyon is not in Switzerland; so in terms of ordered
pairs, (Hamburg, Germany) ∈ R(G, H) but (Lyon, Switzerland) 6∈ R(G, H).
iii The symbol “×” will later be used in its more familiar setting between two numbers; it is important

to recognise that its meaning there is completely different from the meaning introduced here in connection
with sets.
 Sets and Relations 11

2.2.2 Functions
A relation R(A, B) is a function if, for each a ∈ A, there exists a unique b ∈ B such that
(a, b) ∈ R(A, B). Again, this is a rather stark definition and is not the usual way we think
about functions. We generally refer to a function from A to B and we use the notation
f : A → B, where f denotes a rule that relates each member of A to a unique member of
B; the set A is called the domain of f , denoted dom f , and B is its codomain when the
sets are related by f in this way. Given a ∈ A and the unique b ∈ B which is related to it
by the function f , we write f (a) = b (“f of a equals b”) or f : a 7→ b (“f maps a to b”),
and we say that b is the image of a under f . Note the difference between the symbols 7→
and → ; the latter is used between sets, the former between the members of those sets. The
set of images of all members of A under f is called the range of f , so the range of f is a
subset of its codomain. We may denote the range of f as f (A), which is really a shorthand
for {f (a) : a ∈ A}.
Example 2.2.2. The relation given in Example 2.2.1 is a function: each of the cities in the
domain set G is in one and only one country in the codomain set H. However, if we add
Madrid to the list of cities in G to get the set

G∗ := { Paris, Lyon, Berlin, Frankfurt, Hamburg, Zürich, Madrid },

the relation, “is in the country called”, would not be a function from G∗ to H: there does
not exist a country in H that Madrid is in. Alternatively, if we add Basel to G to get the
set
G] := { Paris, Lyon, Berlin, Frankfurt, Hamburg, Zürich, Basel },
we would again not have a function: each of Switzerland, Germany, and France contains part
of the urban area of Basel, i.e. we can say “Basel is in x”, where x is any of the countries
in H: there is not a unique member of H with Basel in it.iv
Given f : A → B with range f (A), there may be another function g which maps each
b ∈ f (A) to a unique object c in a further set C. So we have g(b) = c, where f (a) = b,
and simple substitution allows us to write g(f (a)) = c. We have defined a new function,
denoted g ◦ f : A → C, called the composition of f and g, which maps each a ∈ A to a
unique c ∈ C. Note that the domain of g must contain every b ∈ f (A), but may contain
other objects, i.e. we require f (A) ⊆ dom g.
Example 2.2.3. If we let f : G → H be the function, “is in the country called”, as in
Example 2.2.2, and then define g to be the function, “is in the continent called”, then the
composition g ◦ f would be a function mapping each of the cities in G to the continent
Europe. The domain of g would need to be defined to include all the countries in H (but
not any country such as Russia which is in more than one continent).
A function from A to B is a surjection if, for each b ∈ B, there exists a member of A
which is mapped to b by f . So if f is a surjection, its range is the same as its codomain.
Example 2.2.4. The relation in Example 2.2.1 is a surjection from G to H: there is a city
(or many cities) from the set G in each of the countries in the set H. However, if we consider
the set
K := { France, Germany, Switzerland, Italy },
we would still have a function, but not a surjection, from G to K: there is no member of G
in Italy.
iv As well as extending across national borders, Basel is also notable as the birthplace of great mathe-

maticians: Leonhard Euler and the Bernoulli family.

12 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

A function from A to B is an injection if, for each b ∈ f (A), there is a unique member
of A that is mapped to b by f (recall that f (A) ⊆ B). So if a∗ 6= a] , then f (a∗ ) 6= f (a] )
when f is an injection. The contrapositive of the last statement gives an alternative way of
identifying f as an injection: if f (a∗ ) = f (a] ), then a∗ = a] .
Example 2.2.5. The relation in Example 2.2.1 is not an injection from G to H: both
Paris and Lyon are in France, so the uniqueness requirement is not satisfied. However, if we
consider the set
J := { Paris, Berlin, Zürich },
then the relation, “is in the country called” is an injection from J to H. Indeed, it is also
an injection from J to the set K defined in Example 2.2.4. From the list of countries in K,
the range of the function is the set

{ France, Germany, Switzerland },

and each of these countries has a unique member of J in it.

Observe that a surjection must have every member of its codomain mapped to, while a
function must have every member of its domain mapped from; and an injection can only
have a unique member of the domain mapping to any member of the codomain, while a
function can only have a unique member of the codomain mapped from any member of
the domain. So the requirements in the definitions of “surjection” and “injection” together
are identical to those in the definition of “function”, but with the roles of “domain” and
“codomain” exchanged. Thus, if we have a function which is both a surjection and an
injection, the domain and codomain satisfy identical requirements. Such a function is called
a bijection: it maps each member of the domain to a unique member of the codomain, and
each member of the codomain is mapped from a unique member of the domain. Clearly we
can reverse the roles of domain and codomain: given a bijection f : A → B, we can define
its inverse function f −1 : B → A (which is also a bijection) byv

f −1 : b 7→ a ⇔ f : a 7→ b.

Example 2.2.6. The injection from J to H in Example 2.2.5 is in fact a bijection: each
city in the set J is in one and only one country in H, and each country in H contains a
unique city in J. The inverse of the function “is in” is the function “contains”; for example,
Berlin is in Germany, Germany contains Berlin.
Note that an injection f from A to B is the same thing as a bijection from A to a subset
of B; specifically, to f (A) ⊆ B. Each member of f (A) is the image of a unique member of
A under the injection f , so f is a bijection to f (A). In Example 2.2.5, the relation “is in
the country called” is an injection from J to K, and is a bijection from J to a subset of K,
specifically to H ⊂ K.
One simple but important example of a bijection is the identity function idA on a set A:
Definition 2.2.7. For any set A the function idA : A → A is defined by

idA : a 7→ a ∀a ∈ A.
v The notation using the superscript −1 to indicate an inverse function is dreadful, with its scope for

confusion with −1 power, i.e. reciprocal (to be defined formally in Chapter 6). Nevertheless, the notation
has become so well established that the present author feels unable to refuse to use it. Readers will simply
need to remember that whenever the superscript −1 is attached to the symbol for a function, it means
inverse function.
 Sets and Relations 13

So the identity function simply maps each member of A to itself. The inverse of the
identity function is obviously also the identity function. Formally, we can define equality
using the identity function:
Definition 2.2.8. For a, b ∈ A,

a = b if and only if idA : a 7→ b.

Exercise 2.2.9. Consider again the sets defined in Exercise 2.1.5 above:

A := {α, β, γ, δ}, B := {γ, δ, α}, C := {γ, δ, }, D := {γ, δ}, E := {}.

Below is a list of relations between pairs of these sets, with each relation specified formally
as a set of ordered pairs. In each case, identify the relation as either: a bijection; an injec-
tion but not a surjection; a surjection but not an injection; a function which is neither an
injection nor a surjection; or a relation which is not a function.
(i) R(D, E) : {(γ, ), (δ, )}
(ii) R(E, D) : {(, γ), (, δ)}
(iii) R(C, D) : {(γ, γ), (, δ), (δ, γ)}
(iv) R(C, D) : {(γ, γ), (, γ), (δ, γ)}
(v) R(D, A) : {(γ, α), (δ, δ)}
(vi) R(B, C) : {(γ, ), (α, γ), (γ, δ}
(vii) R(B, C) : {(γ, ), (α, γ), (δ, δ}
(viii) R(B, C) : {(γ, ), (α, γ), (δ, )}

2.3 Relations on a Set

If a relation R is between a set A and that same set, we have R(A, A) which is described
as a relation on A. Several types of relation on a set are important for the development of
the theory of number systems.

2.3.1 Equivalence Relations

Definition 2.3.1. A relation ∼ on a set A is an equivalence relation if it has the following
three properties for all a, b, c ∈ A:
• It is reflexive: a ∼ a;
• It is symmetric: if a ∼ b, then b ∼ a;
• It is transitive: if a ∼ b and b ∼ c, then a ∼ c.
It is clear that both our intuitive notion of equality and Definition 2.2.8 satisfy the
requirements of an equivalence relation: for any objects a, b, c, we have a = a; if a = b, then
b = a; and if a = b and b = c, then a = c. But equality is not the only kind of equivalence
relation.
Example 2.3.2. The relation, “is in the same country as”, is an equivalence relation on
the set of cities G defined in Example 2.2.1. To verify this:
• Every city is in the same country as itself (reflexive);
14 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

• If city a is in the same country as city b, then b is in the same country as a (symmetric);

• If city a is in the same country as city b and city b is in the same country as city c,
then a is in the same country as c (transitive).
However, Berlin is not the same as Frankfurt, although they are in the same country: this
is an equivalence relation which cannot be described as equality.

Consider now the following subsets of G:

GF := { Paris, Lyon }; GD := { Berlin, Frankfurt, Hamburg }; GS := { Zürich }.

Within each subset, every member of the subset is equivalent to (i.e. in the same country
as) every other member; but no member of any subset is also a member of a different subset.
So every member of G is a member of a unique subset from the list {GF , GD , GS }. These
observations illustrate the following definition and theorem.
Definition 2.3.3. A partition P of a set X is a set of non-empty subsets of X, such that
every member of X is a member of a unique subset in P .

Example 2.3.4. The set {GF , GD , GS } is a partition of the set G.

Theorem 2.3.5. Every equivalence relation on a set A generates a partition of A. The
converse is also true: every partition of A yields an equivalence relation on A.
Proof. The converse is easy to see: given a partition of A into subsets, the relation, “is in
the same subset as”, is an equivalence relation on A (in a similar way to “is in the same
country as” in Example 2.3.2).
Now suppose that there is an equivalence relation ∼ on A. Take any a ∈ A and let [a]
be a subset of A consisting of all members of A which are related to a by ∼ : for each x ∈ A
we have x ∈ [a] if and only if a ∼ x. Reflexivity (a ∼ a) guarantees that each a ∈ A is a
member of such a subset.
It only remains to verify that a is not a member of any other subset, i.e. that the subset
it belongs to is unique. Let [b] be another subset, defined in the same way as [a] but with
respect to another member b ∈ A. Suppose a ∈ [b] as well as a ∈ [a]. Now, a ∈ [b] means
b ∼ a. Let xa be any member of [a], so a ∼ xa ; then transitivity yields b ∼ xa ∀xa ∈ [a],
so that all members of [a] are also members of [b]; so [a] ⊆ [b]. By symmetry, a ∼ b if
b ∼ a, and reversing the roles of a and b in the previous sentence shows that [b] ⊆ [a]. Hence
[a] = [b]: the different subsets that a was supposed to belong to are in fact the same, i.e. a
is a member of a unique subset.
Each subset in the partition of A generated by an equivalence relation is called an
equivalence class; it consists of members of A which are all equivalent to each other, i.e.
it is a set of the form [a] defined in the above proof. Indeed, the notation [a] is used to
denote the equivalence class containing the object a. If the equivalence relation is equality,
i.e. if equivalent objects are considered to be representations of the same object, then each
equivalence class contains a single member of A. More generally, an equivalence relation
may be completely specified by listing the members of each equivalence class.
Equivalence relations and bijections are the two most important concepts from this chap-
ter for the development of the theory of number systems. The following theorem connects
these two concepts.

Theorem 2.3.6. Let T be a set of sets, T = {A, B, C, . . .}. Then the relation, “has a
bijection to”, is an equivalence relation on T .
 Sets and Relations 15

Proof. Reflexivity: the identity function provides a bijection from each set to itself.
Symmetry: if there is a bijection f : A → B, then there is an inverse bijection
f −1 : B → A.
Transitivity: if f : A → B and g : B → C are bijections, then so is the composition
g ◦ f : A → C: for each a ∈ A there is a unique c ∈ C such that c = g(f (a)), and for each
c ∈ C there is a unique a ∈ A such that a = f −1 (g −1 (c)).

2.3.2 Order Relations

We could define a relation, “is further north than”, on our set of cities G. It would be
transitive: if city a is further north than city b and city b is further north than city c, then
city a is further north than city c. However, it is not reflexive (a city cannot be further north
than itself) and is not symmetric: if a is further north than b, then b is definitely not further
north than a. Indeed, the last sentence defines the relation to have strict antisymmetry:
Definition 2.3.7. A relation ∼ on a set A is strictly antisymmetric if
a 6∼ a and a ∼ b ⇒ b 6∼ a ∀a, b ∈ A.
This still allows the possibility that neither a ∼ b nor b ∼ a is true; in our example, this
would apply to cities a and b at the same latitude.
Now, the symmetric relation a = b cannot be true at the same time as a strictly anti-
symmetric relation a ∼ b or b ∼ a; but with the relation, “is further north than”, a = b is
not even true when neither a ∼ b nor b ∼ a (for different cities at the same latitude). A
relation for which it is true that a = b if and only if neither a ∼ b nor b ∼ a, in addition to
the requirements of strict antisymmetry, is called a trichotomy. More concisely:
Definition 2.3.8. A relation ∼ on a set A is trichotomous if, given any a, b ∈ A, one
and only one of the following is true:
a ∼ b or b ∼ a or a = b.
Definition 2.3.9. A relation that is transitive and trichotomous is called a strict order.
It is also useful to define weak antisymmetry.
Definition 2.3.10. A relation ' on A is weakly antisymmetric if it is reflexive (a ' a) and
also
a ' b and b ' a ⇒ a = b.
Thus it is possible to have both a ' b and b ' a, but only if a and b are actually the same
object. This may seem very different from our definition of strict antisymmetry; however,
if ∼ is a strictly antisymmetric relation and we then define a relation ' as
a ' b if a ∼ b or a = b,
the relation ' is weakly antisymmetric. To see this, first note that the option that a = b
makes ' reflexive; secondly, the strict antisymmetry of ∼ makes it impossible for a ' b and
b ' a without a = b, thus fulfilling the definition of weak antisymmetry. Note that we can
reverse the process of defining a weakly antisymmetric relation from a strictly antisymmetric
one: given a weakly antisymmetric relation ', a relation ∼ defined by
a∼b if a ' b and a 6= b
is strictly antisymmetric.
We can then use weak antisymmetry to define a weak version of trichotomy and a weak
order analogously to the way strict antisymmetry is used to define trichotomy and strict
order.
16 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

Definition 2.3.11. A relation ' on a set A is weakly trichotomous if, for any a, b ∈ A,
at least one of the following is true:

a ' b or b ' a,

with both being true only if a = b.

Definition 2.3.12. A relation that is transitive and weakly trichotomous is called a weak
order.
So the relation, “is at least as far north as”, is a weak order on a set of cities.
Exercise 2.3.13. For each of the following relations on a set of people, state whether
it is: reflexive; symmetric; transitive; strictly antisymmetric; weakly antisymmetric. Hence
classify each of the relations as: an equivalence relation; a strict order; a weak order; or
none of these.
[Note: the relations below are given as phrases, such that the names of two people who may
or may not be related can be appended at the beginning or end. The word “related” is used
here in the mathematical sense!]
(i) is older than
(ii) was born in the same year as
(iii) was born in the same or an earlier year than
(iv) is a brother of
(v) is a sibling (i.e. brother or sister) of
(vi) is a first cousin of
(vii) is an uncle or aunt of
(viii) is an ancestor of
(ix) has lived in the same country as
(x) has lived in a different country than

2.3.3 Transitivity and Proofs

We frequently want to prove equality (or sometimes other equivalence relations) or an
order (strong or weak) between quantities. All these relations are transitive. To prove that
a ∼ z (where “a” and “z” stand for some expressions), a sequence of steps,

a∼b
∼c
..
.
∼ z,

will suffice if ∼ is a transitive relation.

When proving an equality a = z in this way, it is sometimes easier to do two separate
calculations, firstly showing that a = m and secondly that z = m, where “m” is a third
expression. This applies in particular when a and z are both complicated expressions: it
is easier to simplify than to complicate a mathematical expression, so the proof may be
possible by simplifying both a and z to the same simpler expression m. [On the other hand,
something that is not legitimate (but which the author has seen students do very often!) is
to start with the equality to be proved, a = z, and then in subsequent lines of the “proof”
to simultaneously simplify both sides of the equality until one eventually arrives at m = m.
 Sets and Relations 17

This is backwards logic: starting with what one wants to verify, and finishing with what
one previously knows to be true.]
In the case where ∼ is a strict order and ' is the corresponding weak order (i.e. a ' b
when either a ∼ b or a = b), a sequence of steps involving at least one instance of ∼ amongst
a sequence of ' relations is sufficient to prove the strict order, a ∼ z. This is because every
step satisfies the weak order, so a ' z, but any instance of the strong order eliminates the
possibility that a = z. Note that the definition of weak antisymmetry provides a useful
technique for proving equalities: there are many circumstances where the best way to prove
that a = b involves the use of a weak order ', by proving that both a ' b and b ' a.
Greater care needs to be taken when attempting to prove inequalities when no order
relation is available. The relation 6= (“not equal to”) is not transitive: if a 6= b and b 6= c,
it is still possible that a = c. However, if we have a sequence of equalities but with just a
single inequality,

a=b
..
.
=l
6= m
=n
..
.
= z,

we do know that a 6= z: since equality is an equivalence relation, the quantities from a

to l are all in one equivalence class, and the quantities from m to z are all in a different
equivalence class. Obviously a similar argument applies to proving negation of more general
equivalence relations.
Another kind of proof is where we need to show an implication, that P ⇒ Q where P
and Q are propositions. The relation ⇒ is transitive; so a sequence of propositions, starting
with P and ending with Q, and with each proposition implying the next, will yield a valid
proof.

2.4 Binary Operations and Algebraic Structures

A binary operation on a set A is simply a function whose domain is A × A and whose
codomain is A. In other words, we take any two members of A in a specified order, and the
binary operation yields a further member of the same set. The property that the “output”
of the operation is a member of the same set as the “inputs” is referred to as being closed.
We shall frequently define a rule for operating with two members of a set A and immediately
check that it is indeed closed so that it satisfies the definition of a binary operation.
Rather than the usual function notation, f : A × A → A and f (r, s) = t (where
r, s, t ∈ A), binary operations are usually denoted using a symbol placed between the two
inputs, in the form r ∗ s = t. Indeed, when discussing abstract properties of binary opera-
tions on a general set A we shall use the symbols ∗ or ∨ to indicate the operations; but you
may have realised already that the familiar arithmetic operations that we do with numbers,
using symbols like + and ×, apparently satisfy the definition of binary operations (although
18 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

we shall see that we need to be careful about which operations are closed on which number
systems). However, numbers are just one class of mathematical object on which binary op-
erations may be defined; geometrical symmetries, matrices, polynomials, and various other
classes of object have operations defined on them which have similar properties to arith-
metic operations on numbers. A set of objects with one or more binary operations satisfying
some list of properties is called an algebraic structure, and the study of these structures
without reference to the type of object in the set is called abstract algebra. Algebraic
structures are classified according to the list of properties satisfied by the operation(s), with
the various classes given names like “group”, “ring”, and “field”. We shall develop very
little theory in abstract algebra, but as we discuss the properties of arithmetic operations
on number systems we shall point out where the definitions of various classes of algebraic
structure are satisfied. Discussion of the “properties” has deliberately been avoided here,
because the author feels that the best way to introduce them is by actually deriving them
in the concrete context of arithmetic on numbers.
Chapter 3
Natural Numbers, N

3.1 Peano’s Axioms

People have used the Natural Numbers to count objects for many millennia, and it is
perhaps because they seemed to intrinsically exist that it took until the late 19th century
for an axiomatic definition of them to appear. The axioms we present below are essentially
those published by Giuseppe Peano in 1889, based on ideas in Dedekind’s Was sind und
was sollen die Zahlen? which appeared the previous year. The five axioms define the set N
as follows.
Axiom 3.1.1. N has a member, denoted 1.

This axiom defines N to be non-empty.

Axiom 3.1.2. There is a function S : N → N, called the Successor Function.
The domain and codomain of S are both N, i.e. ∀n ∈ N, ∃S(n) ∈ N. So far, the only
member of N that we know of is 1, so we apply the function S to 1 and introduce a symbol,
2 := S(1). We now have a new member of N, and we can apply S to that and introduce a
further symbol, 3 := S(2). We could proceed further, introducing more symbols for more
members of N – but wait! How do we know that S(1) is not equal to 1 itself, or that S(3) is
not 2, i.e. going back to a previously introduced member of N? The next two axioms ensure
that our idea of introducing a new member of N each time we apply the Successor Function
is valid.

Axiom 3.1.3. 1 6= S(n) ∀n ∈ N.

The number 1 is not the successor of any natural number; the successor process never
brings us back to where we started.
Axiom 3.1.4. S is an injection.

From the definition of “injection”, this means that if m 6= n, then S(m) 6= S(n) (or,
as contrapositive, if S(m) = S(n), then m = n): no two natural numbers can have the
same successor. This prevents the successor process from going back to a number that has
previously been defined as a successor.
Axiom 3.1.5 (The Principle of Induction). Suppose A ⊆ N. If: (a) 1 ∈ A, and
(b) n ∈ A ⇒ S(n) ∈ A, then A = N.
Here A is a set defined by some property, for example, an equation to be satisfied. We
may want to prove a theorem that every Natural Number has this property. The axiom
states that two conditions are sufficient for this: (a) the number 1 must have the property,
and (b) a consequence of a general natural number n having the property is that S(n)

19
20 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

must also have the property. Note that we do not need to show that any particular natural
number apart from 1 has the property.
We can liken Induction to having a ladder which extends upwards from the ground,
maybe extending out of sight. We want to know if we are able to reach any rung of the
ladder. To do this, it is sufficient, (a) to be able to step onto the first rung, and (b) when
already on the ladder, to be able to move from one rung to the next.
Induction is often presented as a useful technique for proving that a theorem is true for
all natural numbers – which it certainly is – but it is far more than that. It is the foundation
on which the Natural Number system is built (as we shall see when developing the theory
of Natural Numbers); and it is specific to this one number system (do not attempt to prove
theorems for any other number system using induction!).
Some terminology associated with induction is as follows. The verification that 1 satisfies
the theorem is called the anchor or basis of the induction; the supposition that some
general n satisfies the theorem is called the inductive hypothesis; and the process of
showing that S(n) satisfies the theorem (using the inductive hypothesis as a premise) is
called the inductive step. Note that the inductive hypothesis will typically take exactly
the same form as the theorem to be proved (because the hypothesis is the supposition that
the theorem is true for some n ∈ N), and the inductive step then involves verifying a similar
proposition but with S(n) substituted for n throughout. Of course, the variable on which
the induction is done may be symbolised by any letter, not necessarily “n”. When writing
proofs by induction below, we shall write “(a)” and “(b)” as above as pointers to indicate
respectively the anchor and the inductive step.
It is useful at this stage to draw attention to an immediate consequence of the axioms:
Corollary 3.1.6. If n ∈ N\{1}, ∃m ∈ N such that n = S(m).
This says that every natural number apart from 1 is the successor of another natural
number. A formal proof of this corollary would seem pedantic: simply let A be the set of
numbers which are either 1 or the successor of a natural number, and the corollary follows
immediately from the Principle of Induction.
There is one aspect of the above axioms that is controversial. We have used the symbol 1
(“one”) for the distinguished member of N which is not the successor of another member and
which is used when anchoring an induction; but many mathematicians prefer the symbol 0
(“zero”). And at this stage it is simply a different choice of symbols; only when arithmetic
operations are defined (in Sections 3.2–3.4) do differences between the properties of 1 and
0 emerge. We shall define 0 as an Integer in the next chapter, after which you may like to
return to this chapter and rewrite any of the definitions, theorems, and proofs in Sections
3.2–3.4 that would be different with 0 as the basis member of N and having the same
properties as it does in the Integers (or you can do this on a first reading of these sections,
if you have an intuitive understanding of zero and don’t want to wait pedantically until it
is formally defined). In fact, Peano did use 0 as the basis member of his axioms, although
Dedekind had chosen 1. But most importantly, whereas definitions of arithmetic operations
in N are affected by the choice of 0 or 1, induction is not. The Principle of Induction only
requires there to be a basis member, and indeed proofs by induction can be anchored at any
Integer, being valid for all numbers generated by the Successor Function from that basis
member.
In order to finally settle the controversy over whether 0 should be included in N, it has
been suggested that the following rules should be adopted.

Rule 0 0 is a natural number.

Rule 1 All valid rules shall be identified by natural numbers.
 Natural Numbers, N 21

[Think about it!]i

3.2 Addition of Natural Numbers

The Principle of Induction is used not only to prove theorems but also to define
operations in N; hence our claim that it is the foundation of the Natural Number system.
We now define the operation of addition inductively.
Definition 3.2.1. ∀n, m ∈ N :
(a) n + 1 := S(n);
(b) n + S(m) := S(n + m).
By an “inductive definition”, we mean that we have first defined the operation (adding)
with the number 1, and then defined the operation with S(m) on the supposition that we
already know how to operate with m. [Note that with two symbols (n and m) representing
natural numbers, we can do induction on either of them, but not both at the same time.
Here we have done induction on m.] We can see immediately that our definition of addition
satisfies the requirements of a binary operation: since n ∈ N and m ∈ N the domain is
N × N; while on the right-hand sides of both parts of the definition, Axiom 3.1.2 gives that
S(n) ∈ N and, from the inductive hypothesis that n + m ∈ N, that S(n + m) ∈ N; so the
codomain is N.
Note that part (a) of the definition gives rise to the common practice of verifying a
property for n + 1, rather than S(n), in the inductive step of proofs by induction. However,
the use of S(n) yields greater clarity in proofs, and so this will be the practice throughout
this book.
We should check that our formal definition of addition accords with the intuitive un-
derstanding of addition that we have had since childhood. Firstly, part (a) of the definition
says that adding 1 yields the “next” number. Next, having defined 2 := S(1) and 3 := S(2)
(see following Axiom 3.1.2), we can add 2 using part (b) of Definition 3.2.1:
n + 2 = n + S(1) = S(n + 1),
i.e. n + 2 is the next number after n + 1. Similarly,
n + 3 = n + S(2) = S(n + 2),
so n + 3 is the next number after n + 2; and these results and the obvious continuation
of the process are certainly what we expect intuitively. However, it is more important to
verify certain general properties of addition that we have become so familiar with that we
take them for granted; firstly, the rule that when we add two numbers, it doesn’t matter
which way round we write the numbers either side of the + sign. This is not at all obvious
from Definition 3.2.1, and we shall see that it takes considerable effort to prove it from that
definition; we shall require two lemmas before proving the desired theorem.
Lemma 3.2.2. 1 + n = n + 1 ∀n ∈ N.
Proof. (a) For n = 1:
1+n=1+1
= n + 1.
i Thanks to Joshua Ross for drawing my attention to these rules.
22 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

(b) Given the inductive hypothesis, 1 + n = n + 1, we must show that 1 + S(n) = S(n) + 1.
Now,

1 + S(n) = S(1 + n) [Def. 3.2.1, (b)]

= S(n + 1) [Inductive hypothesis]
= (n + 1) + 1 [Def. 3.2.1, (a)]
= S(n) + 1. [Def. 3.2.1, (a)]

Lemma 3.2.3. (m + 1) + n = (m + n) + 1 ∀m, n ∈ N.

Proof. By induction on n:
(a) For n = 1:

(m + 1) + n = (m + 1) + 1
= (m + n) + 1.

(b) Given the inductive hypothesis, (m + 1) + n = (m + n) + 1, we must show that

(m + 1) + S(n) = (m + S(n)) + 1. Now,

(m + 1) + S(n) = S((m + 1) + n) [Def. 3.2.1, (b)]

= S((m + n) + 1) [Inductive hypothesis]
= S(S(m + n)) [Def. 3.2.1, (a)]
= S(m + S(n)) [Def. 3.2.1, (b)]
= (m + S(n)) + 1. [Def. 3.2.1, (a)]

Theorem 3.2.4. m + n = n + m ∀m, n ∈ N.

Proof. By induction on m:
(a) For m = 1:

m+n=1+n
=n+1 [Lemma 3.2.2]
= n + m.

(b) Given the inductive hypothesis, m+n = n+m, we must show that S(m)+n = n+S(m).
Now,

S(m) + n = (m + 1) + n [Def. 3.2.1, (a)]

= (m + n) + 1 [Lemma 3.2.3]
= (n + m) + 1 [Inductive hypothesis]
= S(n + m) [Def. 3.2.1, (a)]
= n + S(m). [Def. 3.2.1, (b)]

We have shown that the same result is obtained regardless of which number is placed
first and which is second in the addition of natural numbers. This property of a binary
operation on a set of mathematical objects, that the result does not depend on the order in
which the objects are placed, is called commutativity. So an abstract definition is:
 Natural Numbers, N 23

Definition 3.2.5. A binary operation ∗ on a set A is said to be commutative if

r ∗ s = s ∗ r ∀r, s ∈ A.
We have shown in Theorem 3.2.4 that addition is commutative on N. Many binary
operations on many other kinds of mathematical objects are commutative, but there also
exist very many non-commutative binary operations.
Our next theorem concerns the order in which two successive additions are done.
Theorem 3.2.6.
(m + n) + p = m + (n + p) ∀m, n, p ∈ N.
Proof. By induction on p: the choice of the right-hand variable is because in the definition
of addition the induction is on the right-hand variable. Proofs by induction on m or n would
be possible, but would involve the use of the commutative property, which is not required
in the proof presented below.
(a) For p = 1:
(m + n) + p = (m + n) + 1
= S(m + n) [Def. 3.2.1, (a)]
= m + S(n) [Def. 3.2.1, (b)]
= m + (n + 1) [Def. 3.2.1, (a)]
= m + (n + p).
(b) Given the inductive hypothesis, (m + n) + p = m + (n + p), we must show that
(m + n) + S(p) = m + (n + S(p)). Now,
(m + n) + S(p) = S((m + n) + p) [Def. 3.2.1, (b)]
= S(m + (n + p)) [Inductive hypothesis]
= m + S(n + p) [Def. 3.2.1, (b)]
= m + (n + S(p)). [Def. 3.2.1, (b)]

Here we have three objects combined using two successive instances of the same binary
operation; and the theorem says that the same result is obtained regardless of which of
those binary operations is performed first. This property of a binary operation is called
associativity. So an abstract definition is:
Definition 3.2.7. A binary operation ∗ on a set A is said to be associative if
(r ∗ s) ∗ t = r ∗ (s ∗ t) ∀r, s, t ∈ A.
We have shown in Theorem 3.2.6 that addition is associative on N. Associativity is
frequently found as a property of binary operations in many areas of mathematics; indeed,
it is more common than commutativity, but still not entirely universal.
The associative property of addition on N means that if we are adding many natural
numbers, there is no need to include any brackets to indicate the order of doing operations,
and the commutative property means that we can rearrange the numbers in any order we
like. So for example, if m, n, p, q are natural numbers, (m + n) + (p + q) can be rearranged
as (n + (q + p)) + m, or as q + p + n + m where the absence of brackets means that we can
do the additions in any order we like.
We shall see that commutativity and associativity of addition are common to all our
number systems. However, the following theorem is very particular to the natural numbers,
and indeed to our choice of 1 (rather than 0) as the basis number.
24 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

Theorem 3.2.8. Given any m ∈ N, @n ∈ N such that n + m = m.

Note that the commutative property means that if this theorem is true, then it is also
true that @n ∈ N such that m + n = m. Thus, if we add two natural numbers, the result is
not equal to either of the numbers being added.
Proof. By induction on m:
(a) For m = 1:

n+m=n+1
= S(n) [Def. 3.2.1, (a)]
6= 1 [Axiom 3.1.3]
= m.

(b) Given the inductive hypothesis, n + m 6= m, we must show that n + S(m) 6= S(m). Now,

n + S(m) = S(n + m) [Def. 3.2.1, (b)]

6= S(m). [Inductive hypothesis and Axiom 3.1.4].

Note how in both the anchor and the inductive step a single inequality among a sequence
of equalities yields a valid verification of inequality (see Section 2.3.3 on “Transitivity and
Proofs”). Also note that in the final step the inductive hypothesis implies that n + m 6= m,
and Axiom 3.1.4 then implies that S(n + m) 6= S(m).
If there did exist a natural number n which, when added to any other m ∈ N, gave a
result equal to that m, the number n would be an identity element for addition. The
abstract definition is:
Definition 3.2.9. Let ∗ be a binary operation on a set A. If ∃i∗ ∈ A such that

i∗ ∗ a = a and a ∗ i∗ = a ∀a ∈ A,

then i∗ is an identity element for the operation ∗ on A.

So if the identity element is combined with any member of A, that member is left
unchanged. To prove that a member of A is an identity element for ∗, it needs to be combined
with a general member of A both on the left and the right of the binary operation, unless ∗
is already known to be commutative in which case either left or right is sufficient. Theorem
3.2.8 says that there is no identity element for addition in N.
The next theorem may appear to be introducing the concept of subtraction; however,
that will be formally defined at the end of this chapter.
Theorem 3.2.10. ∀m, n, p ∈ N: if n + m = p + m, then n = p.
This is the Cancellation Law for addition (we are cancelling the addition of m,
not subtracting m). Unlike previous theorems and lemmas in this section, which have been
equalities or an inequality, we are here needing to prove an implication. This is done by a
sequence of implications (see Section 2.3.3 on “Transitivity and Proofs”).
Proof. By induction on m.
(a) For m = 1:

n+m=p+m⇒n+1=p+1
⇒ S(n) = S(p) [Def. 3.2.1, (a)]
⇒ n = p. [Axiom 3.1.4]
 Natural Numbers, N 25

(b) Given the inductive hypothesis, n + m = p + m ⇒ n = p, we must show that n + S(m) =

p + S(m) ⇒ n = p. Now,

n + S(m) = p + S(m) ⇒ S(n + m) = S(p + m) [Def. 3.2.1, (b)]

⇒n+m=p+m [Axiom 3.1.4]
⇒ n = p. [Inductive hypothesis]

Exercise 3.2.11. Using only Peano’s Axioms, Corollary 3.1.6 and the definition of addition
in N, prove that there do not exist m, n ∈ N such that m + n = 1.

3.3 Multiplication of Natural Numbers

As with addition, we provide an inductive definition of this operation, first defining
multiplication by 1 and then defining multiplication by S(m) on the supposition that we
know how to multiply by m.
Definition 3.3.1. ∀n, m ∈ N :
(a) n × 1 := n;
(b) n × S(m) := (n × m) + n.

This satisfies the definition of a binary operation: the domain is clearly N × N and, on
the right-hand sides of parts (a) and (b), respectively, n ∈ N and (n × m) + n ∈ N because
n × m ∈ N (by inductive hypothesis) and addition is closed on N. It is also easy to see
that the definition accords with the intuitive notion that multiplying n by m is the same
as adding m lots of n together: part (b) says that if you want to multiply n by the next
number after m, you simply need to add another n.
Notes on Notation. The familiar “times” symbol × is used here, but it also has other uses
in mathematics; in particular, it is used for Cartesian product of sets. There should be no
confusion, since in one case there are numbers (or symbols representing general numbers)
on either side of the × sign, while in the other case there are symbols representing sets.
An alternative symbol to × for multiplication is the dot, · ; indeed, most mathematicians
prefer the dot and deprecate the use of × for multiplication; but dots also have other uses
in mathematics, as well as being easily overlooked when hand-written, so we shall use the
“times” symbol.
It is well-established practice to omit any symbol between quantities being multiplied, i.e.
to write nm for n × m; we will follow this practice, only writing the × symbol where it
is necessary to emphasise the operation. Another well-established convention is that where
an expression involves both multiplication(s) and addition(s), the multiplication(s) are done
before the addition(s) unless indicated otherwise by brackets.
We are familiar with the idea that like addition, multiplication of numbers is both
commutative and associative; but as with addition, these properties need to be rigorously
verified since they are not obvious from Definition 3.3.1. However, the proofs by induction
are somewhat similar to those for the commutative and associative properties of addition,
so we shall leave them as an exercise for the reader, as well as the proofs of the two lemmas
that are required before the commutativity theorem.

Lemma 3.3.2. 1 × n = n × 1 ∀n ∈ N.
26 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

Proof. See Exercise 3.3.6.

This lemma, together with part (a) of Definition 3.3.1, yields that

n×1=n and 1 × n = n,

i.e. the number 1 satisfies Definition 3.2.9 as being an identity element for multiplication
in the Natural Numbers. We can now ask whether there are any more identity elements for
multiplication in N, or is 1 the only natural number with this property? We could prove
a theorem specific to multiplication in N, but it is more useful to have a general theorem
which applies to all binary operations in all number systems, and indeed in sets of other
kinds of mathematical object.
Theorem 3.3.3. If an identity element exists for a binary operation ∗ on a set A, it is
unique.
Proof. Suppose that i1 and i2 are both identity elements for ∗ on A. Then

i1 = i1 ∗ i2 [i2 is an identity element]

= i2 . [i1 is an identity element]

We have shown that the supposed two identity elements are in fact the same.
This abstract theorem may be invoked whenever we find an identity element for any
operation in any number system; indeed, it means that we can always refer to the identity
element rather than an identity element for the given operation in the given number system.
Returning to our consideration of the number 1 in N, we now see that 1 is the unique identity
element for multiplication in N.

Lemma 3.3.4. (m + 1)n = mn + n ∀m, n ∈ N.

Theorem 3.3.5. m × n = n × m ∀m, n ∈ N.
Exercise 3.3.6. Prove that multiplication is commutative on N. This requires you to first
prove Lemmas 3.3.2 and 3.3.4, which will both be used when proving the commutativity in
Theorem 3.3.5. [Hint: to prove Lemma 3.3.4, you should do the induction on n, the right-
hand quantity in the multiplications, since the definition of multiplication is inductive on
the right-hand variable.]
The last theorem states that multiplication is commutative on N. Before going on to the
associative property, we prove a theorem which combines multiplication with addition.

Theorem 3.3.7. (m + n)p = mp + np ∀m, n, p ∈ N.

Proof. By induction on p, since the induction is on the right-hand variable in Definition
3.3.1, and p is the right-hand variable here.
(a) For p = 1:

(m + n)p = (m + n) × 1
=m+n [Def. 3.3.1, (a)]
=m×1+n×1 [Def. 3.3.1, (a)]
= mp + np.
 Natural Numbers, N 27

(b) Given the inductive hypothesis, (m + n)p = mp + np, we must show that
(m + n)S(p) = mS(p) + nS(p). Now,

(m + n)S(p) = (m + n)p + (m + n) [Def. 3.3.1, (b)]

= (mp + np) + (m + n) [Inductive hypothesis]
= (mp + m) + (np + n) [Addition is commutative and associative]
= mS(p) + nS(p). [Def. 3.3.1, (b)]

Corollary 3.3.8. p(m + n) = pm + pn ∀m, n, p ∈ N.

This follows from Theorem 3.3.7 because multiplication is commutative on N.
Together, Theorem 3.3.7 and Corollary 3.3.8 constitute a distributive law: we say that
multiplication distributes over addition in N. The abstract definition of a distributive
law is as follows.
Definition 3.3.9. Let ∗ and ∨ be binary operations on a set A. The operation ∨ dis-
tributes over ∗ if both
r ∨ (s ∗ t) = (r ∨ s) ∗ (r ∨ t)
and
(s ∗ t) ∨ r = (s ∨ r) ∗ (t ∨ r)
for all r, s, t ∈ A.
To prove distributivity, only one of the equalities in the definition needs to be verified if
the operation ∨ is already known to be commutative on A.
We conclude this section with an associativity theorem for multiplication on N, for which
the proof will require use of the distributive law.
Theorem 3.3.10. m × (n × p) = (m × n) × p ∀m, n, p ∈ N.
Exercise 3.3.11. Prove that multiplication is associative on N, i.e. Theorem 3.3.10. [Which
variable should you do induction on, in order to avoid having to use the commutative theo-
rem?]
As with addition, the combination of associative and commutative properties means that
we can rearrange a sequence of successive multiplications and the numbers being multiplied
in any order we want, and brackets are not required. Of course, combinations of multipli-
cation with addition can only be rearranged in ways specified by the distributive law given
by Theorem 3.3.7 and Corollary 3.3.8.

3.4 Exponentiation (Powers) of Natural Numbers

Before giving the definition, a few comments about notation. Binary operations are
generally represented by a symbol, such as + or ×, but in the case of multiplication we
have a shorthand which omits the symbol: nm stands for n × m. The generally accepted
notation for exponentiation is nm , which involves no symbol for the operation and has a
similar status to “nm” for multiplication; but it is useful to have a symbol, and since the
symbol ∧ has become generally accepted in computing we shall write n ∧ m rather than
nm when we want to emphasise the operation of exponentiation. In particular, we use this
symbol in the inductive definition:
28 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

Definition 3.4.1. ∀n, m ∈ N :

(a) n ∧ 1 := n;
(b) n ∧ S(m) := n × (n ∧ m)
Checking that this does define a binary operation proceeds similarly to the check for
multiplication; in particular, on the right-hand side of part (b), n ∧ m ∈ N by inductive
hypothesis and then n × (n ∧ m) ∈ N because multiplication is closed on N. The parentheses
in the latter expression may be omitted if we adopt the usual convention that where an
expression involves both multiplication(s) and exponentiation(s), the exponentiation(s) are
done before the multiplication(s) unless indicated otherwise. The definition does accord with
the familiar idea that taking the m’th power of n means multiplying n by itself m times:
part (b) says that to get the next power of n after the m’th, you have to multiply by another
n. Looking at the similarity between the definitions of multiplication and exponentiation,
you may see that it should be possible to define further binary operations in a similar way,
with each definition having an inductive step involving the previous operation. This idea is
pursued in Investigation 1 at the end of this chapter.
There are familiar laws for combining powers, and these are stated in the following
theorems. The proofs for most of them have been left as exercises for the reader, since they
are proofs by induction of a similar type to those already seen.
Theorem 3.4.2. 1n = 1 ∀n ∈ N.
Exercise 3.4.3. Prove Theorem 3.4.2
Note that exponentiation is not commutative: comparing part (a) of Definition 3.4.1
with Theorem 3.4.2, we see that 1n 6= n1 unless n = 1. [In fact, there is only one pair of
Natural Numbers n, m for which mn = nm with m 6= n, namely 2 and 4. It is interesting to
try to prove that there are no other such cases, although you may wish to wait until prime
factorisations have been discussed in Chapter 5 before attempting this.] Furthermore, the
number 1 is not an identity element for exponentiation, since that would require 1n = n as
well as n1 = n.
Theorem 3.4.4. nm × np = nm+p ∀n, m, p ∈ N.
Proof. By induction on p, since the induction is on the power in Definition 3.4.1, and on
the right-hand variable in the definition of addition.
(a) For p = 1:
nm × np = nm × n1
= nm × n [Def. 3.4.1, (a)]
= n × nm [Multiplication is commutative]
= nS(m) [Def. 3.4.1, (b)]
m+1
=n [Def. 3.2.1, (a)]
m+p
=n .
(b) Given the inductive hypothesis, nm × np = nm+p , we must show that nm × nS(p) =
nm+S(p) . Now,
nm × nS(p) = nm × (n × np ) [Def. 3.4.1, (b)]
= n × (nm × np ) [Multiplication is commutative and associative]
= n × nm+p [Inductive hypothesis]
S(m+p)
=n [Def. 3.4.1, (b)]
m+S(p)
=n . [Def. 3.2.1, (b)]
 Natural Numbers, N 29

Theorem 3.4.5. (np)m = nm × pm ∀n, p, m ∈ N.

Exercise 3.4.6. Prove Theorem 3.4.5
If we write Theorem 3.4.5 as

(n × p) ∧ m = (n ∧ m) × (p ∧ m),

we can see that it has the same form as the second equation of Definition 3.3.9 (with ×
in place of ∗ and ∧ in place of ∨). So Theorem 3.4.5 could be regarded as a “one-sided
distributive law”: exponentiation distributes over multiplication only from the right. To
have a true distributive law (i.e. “two-sided”), we would also need npm = np × nm , and it is
easy to find a counterexample to show that this is not true (e.g. with n = 2, p = 1, m = 1).
The next theorem shows what npm does equal.
Theorem 3.4.7. npm = (np )m ∀n, p, m ∈ N.
Exercise 3.4.8. Prove Theorem 3.4.7
m
Note that exponentiation is not associative: (np )m 6= n(p ) in general. Again, it is easy
to find a numerical counterexample to verify this.
The four theorems on exponentiation in this section are often referred to collectively as
the Laws of Indices.
Addition, multiplication, and exponentiation are arithmetic operations. Later, we shall
define inverses of these operations, but for now, we turn to another property of many number
systems: order.

3.5 Order in the Natural Numbers

We are familiar with the idea that one number may be greater than, or less than,
another number; but how should we provide precise definitions of these relations between
numbers in the framework of our definition of N? One intuitive idea is that a natural number
n is greater than another natural number m if n was generated after m by the Successor
process. Framing this idea in a precise mathematical form is awkward but not impossible:
we could define a “p’th Successor function” S p inductively by

S 1 (n) := S(n)
S S(p) (n) := S(S p (n)),

and then say that n > m if ∃p ∈ N such that n = S p (m). This definition is not only awkward
to write down, it would also be awkward to use in proving theorems; and it turns out that
there is a much simpler, but equivalent, way to define “greater than” and “less than” in N:
Definition 3.5.1.

(i) n > m if ∃p ∈ N such that m + p = n;

(ii) n < m if ∃q ∈ N such that m = n + q.

30 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

[From the definition of addition you can see that adding p is equivalent to finding the
“p’th successor” as defined above.]
It is clear from Definition 3.5.1 that m > n if and only if n < m. So in fact it is only
necessary to define one of these relations, but it is useful to be able to write down both.
We now state two theorems which are specific to the Natural Number system, followed
by theorems that the relations > and < are trichotomous and transitive, and so qualify
as strict orders, as defined in Section 2.3.2; which is why we can refer to them as order
relations.
Theorem 3.5.2.
S(m) > m ∀m ∈ N.
Proof. S(m) = m + 1, so Definition 3.5.1(i) is satisfied with n = S(m) and p = 1.
Theorem 3.5.3.
n > 1 ∀n ∈ N\{1}.
Proof. Corollary 3.1.6 states that if n ∈ N\{1}, then n = S(m) for some m ∈ N. But then
n = m + 1 = 1 + m, which means that n > 1 according to Definition 3.5.1(i).
Theorem 3.5.4 (Trichotomy). Given any m, n ∈ N, one and only one of the following
is true: (i) n = m, or (ii) n > m, or (iii) n < m.
This property appears different to Definition 2.3.8 of trichotomy, which is in terms of
equality and one other relation denoted ∼; but by taking either > or < to play the role of
∼ and noting that m < n if and only if n > m, we see that it is the same property.
Proof of Theorem 3.5.4. First we prove that not more than one of the relations may be
true between any given m, n ∈ N.
From Theorem 3.2.8, if either m + p = n or n + q = m, then m 6= n. So according to
Definition 3.5.1, we cannot have n = m if either n > m or n < m. It remains to show that
we cannot have both n > m and n < m. If both were true, then

n=m+p [Def. of n > m]

= (n + q) + p [Def. of n < m]
= n + (q + p); [Addition is associative]

but (q + p) ∈ N, so our result n = n + (q + p) contradicts Theorem 3.2.8. Hence it cannot

be true that both n > m and n < m.
Now we prove that one of the three relations between n and m must be true, by induction
on m.
(a) For m = 1:
If n = 1, then n = m. But if n 6= 1, then n > 1 [Theorem 3.5.3], i.e. n > m. So one of
the three relations holds in all cases when m = 1.
(b) The inductive hypothesis is: one of the relations, n = m, n > m, or n < m is true. We
need to show that one of the relations, n = S(m), n > S(m) or n < S(m) is true. Consider
each of the cases in the inductive hypothesis.
(i) If n = m, then n + 1 = S(m), so n < S(m). [Def. 3.5.1 (ii)]
(ii) If n > m, then n = m + p for some p ∈ N. Then either:
p = 1, so n = m + 1, ∴ n = S(m);
or:
 Natural Numbers, N 31

p 6= 1, so p = S(k) = k + 1 for some k ∈ N,

∴ n = m + (k + 1)
= (m + 1) + k
∴ n = S(m) + k,
i.e. n > S(m).

(iii) If n < m, then n + q = m for some q ∈ N. Then

(n + q) + 1 = S(m)
∴ n + (q + 1) = S(m)
∴ n < S(m). [Def. 3.5.1 (ii), noting that (q + 1) ∈ N]

Using just our definition of the > and < relations and our definition and theorems about
addition, we have shown that in each of the three cases in the inductive hypothesis, one of
the three relations is true between n and S(m).
Theorem 3.5.5 (Transitivity).

If n > m and m > k, then n > k.

If n < m and m < k, then n < k.

Exercise 3.5.6. Prove Theorem 3.5.5, using only Definition 3.5.1 and properties of
addition.
We have now verified that the relations > and < are strict orders. From the discussion
in Section 2.3.2, we can then define corresponding weak orders, ≥ (“greater than or equal”)
and ≤ (“less than or equal”), where n ≤ m if and only if m ≥ n. These relations have the
useful property that if both n ≥ m and n ≤ m, then n = m: there are many situations
where the easiest way to show equality between two expressions is to show that both the ≥
and ≤ relations hold between them.
We now consider the effect on order relations of doing arithmetic operations on the
numbers involved in the relation.
Theorem 3.5.7.
n>m⇔n+k >m+k ∀n, m, k ∈ N,
i.e. order is preserved by addition and by cancellation of addition.
Proof. It is necessary to prove the implication both ways. We show below that n > m ⇒
n + k > m + k; the converse, that n + k > m + k ⇒ n > m, is left as an exercise for the
reader; it will require use of the Cancellation Law, Theorem 3.2.10. Now,

n > m ⇒ n = m + p for some p ∈ N

⇒ n + k = (m + p) + k
⇒ n + k = (m + k) + p
⇒ n + k > m + k.

Exercise 3.5.8. Prove that n + k > m + k ⇒ n > m for n, m, k ∈ N.

Before considering the effect of other arithmetic operations on order relations, we con-
sider a property of N which may seem obvious, but is useful in proving various theorems,
and is very different from what is found in some later number systems.
32 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

Theorem 3.5.9.

@k ∈ N such that n < k < S(n), for any n ∈ N.

An informal statement of this theorem is that there is a “gap” between any natural
number n and its successor, with no other natural number within that gap.
Proof. By induction on n:
(a) We need to show that @k ∈ N such that 1 < k < S(1). We prove this by contradiction,
supposing that such a k does exist. It satisfies two order relations.
First, 1 < k, so k 6= 1 [Trichotomy], so k = S(j) = j + 1 for some j ∈ N.
Next, k < S(1). Since k = j + 1, this yields j + 1 < 1 + 1. Cancelling the addition of 1
according to Theorem 3.5.7, we have j < 1. But Theorem 3.5.3 only allows j = 1 or j > 1,
so by trichotomy we cannot have j < 1. This contradiction implies that no k exists such
that 1 < k < S(1).
(b) Given the inductive hypothesis that @k ∈ N such that n < k < S(n), we need to show
that @l ∈ N such that S(n) < l < S(S(n)). Supposing that such l does exist, a contradiction
can be obtained by a procedure similar to that in the anchor step.
Exercise 3.5.10. Complete the inductive proof of Theorem 3.5.9.
Corollary 3.5.11.

(i) n < m ⇔ S(n) ≤ m. (ii) n > m ⇔ n ≥ S(m).

(iii) n < S(m) ⇔ n ≤ m. (iv) S(n) > m ⇔ n ≥ m.

Proof of (i). To verify that n < m ⇒ S(n) ≤ m, suppose that it is not true that
S(n) ≤ m. Then by trichotomy, S(n) > m. To have both n < m and S(n) > m would
imply n < m < S(n), contradicting Theorem 3.5.9. So we must have S(n) ≤ m.
Conversely, to verify that S(n) ≤ m ⇒ n < m, suppose that it is not true that n < m.
Then by trichotomy, n ≥ m. To have both S(n) ≤ m and n ≥ m would imply S(n) ≤ n (by
transitivity), contradicting Theorem 3.5.2. So we must have n < m.
Parts (ii), (iii), and (iv) can be verified similarly.
We now consider the effect of multiplication on an order relation.
Theorem 3.5.12.

∀n, m, k ∈ N : If n > m, then nk > mk.

This says that order is preserved by multiplication. But beware: this is a theorem that
only applies in N, not in any of our subsequent number systems.
Exercise 3.5.13. Prove Theorem 3.5.12. You will need the distributive law as well as the
definition of the relation >.
We proved a cancellation law for addition in equalities while discussing addition
in Section 3.2, and we now have Theorem 3.5.7 which includes cancellation of addition
in order relations. However, no cancellation law for multiplication in equalities was stated
when multiplication was originally discussed, and Theorem 3.5.12 does not include cancel-
lation in order relations. We shall now see that trichotomy provides the best way of proving
cancellation theorems for multiplication in both equalities and order relations.
Theorem 3.5.14. For n, m, k ∈ N:
(i) If nk = mk, then n = m;
(ii) If nk > mk, then n > m.
 Natural Numbers, N 33

Proof of (i). Theorem 3.5.12 states that n > m ⇒ nk > mk and it immediately follows
that n < m ⇒ nk < mk (from the fact that n > m if and only if m < n). Now, by
trichotomy,
n > m or n < m ⇔ n 6= m :
“not equals” is equivalent to “greater than or less than”. So we have: n 6= m ⇒ nk 6= mk.
The contrapositive (i.e. logical equivalent) of the last statement is: nk = mk ⇒ n = m.
Part (ii) can be proved by the same process of first considering the two “unwanted”
relations under trichotomy.
Because exponentiation is not commutative, we need two theorems on the effect of ex-
ponentiation on order relations, one for a relation between the bases and the other for a
relation between the powers. The same warning applies to these theorems as to Theorem
3.5.12: they only apply in N. The theorems involve two-way implications: proofs that expo-
nentiation preserves order require the use of the definition of exponentiation as well as the
definition of order, and proofs that the cancellation of exponentiation also preserves order
can then be framed using trichotomy as for Theorem 3.5.14. The proofs are left as exercises
for the reader.
Theorem 3.5.15. For n, m, k ∈ N, n > m ⇔ nk > mk .
Exercise 3.5.16. (i) Prove that if n > m, then nk > mk for m, n, k ∈ N. [Hint: use
induction on k, and recall Theorem 3.5.12 on multiplication with order relations.]
(ii) Prove that if nk > mk , then n > m. [Hint: look at the proof of Theorem 3.5.14.]
Theorem 3.5.17. For n, m, k ∈ N with k > 1: n > m ⇔ k n > k m .
Note that if k = 1, then k n = k m = 1 ∀n, m ∈ N.
Exercise 3.5.18. Prove Theorem 3.5.17. [Hint: it may be useful to prove a lemma such as
k q > 1 for all k > 1 and q ∈ N. You may use any of the theorems on exponentiation and
any of the theorems on order up to Theorem 3.5.14.]

3.6 Bounded Sets in N

Trichotomy means that order can be determined between any two numbers. We can then
extend this ordering to sets of as many numbers as we like, and we have an intuitive idea of
what is meant by the “greatest member” and “least member” of such a set of numbers. In
this section, we will define such ideas rigorously, which is important because the four main
ordered number systems in this book (Natural Numbers, Integers, Rational Numbers, and
Real Numbers) each have distinctive properties in relation to the existence of greatest and
least members of sets of their numbers.
Before looking at the distinctive properties of N, we need to define some concepts and
prove some theorems which apply in any number system with order relations < and >
satisfying trichotomy and transitivity. We shall use the notation S to denote a general
ordered number system, A for a subset of S, and give some simple examples using subsets
of N.
Definition 3.6.1. (i) A set A ⊆ S is bounded above if ∃k ∈ S such that a ≤ k ∀a ∈ A.
Any such k is called an upper bound for A.
(ii) A set A ⊆ S is bounded below if ∃l ∈ S such that a ≥ l ∀a ∈ A. Any such l is
called a lower bound for A.
34 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

Example 3.6.2. Let A = {3, 6, 7} ⊆ N. Then:

9 is an upper bound for A: considering each member of A, we have

3 ≤ 9, 6 ≤ 9, 7 ≤ 9.

2 is a lower bound for A: considering each member of A, we have

3 ≥ 2, 6 ≥ 2, 7 ≥ 2.

Definition 3.6.3. (i) Suppose g ∈ A and g is an upper bound for A; then g is a greatest
member or maximum of A; we write g = max A.
(ii) Suppose h ∈ A and h is a lower bound for A; then h is a least member or minimum
of A; we write h = min A.

Note the two conditions required for a “greatest member” of A: membership of the set
A, and being an upper bound; and similarly for a “least member”.
Example 3.6.4. Let A = {3, 6, 7} ⊆ N. Then:
7 is a greatest member of A: 7 ∈ A and a ≤ 7 ∀a ∈ A (so 7 is an upper bound).
3 is a least member for A: 3 ∈ A and a ≥ 3 ∀a ∈ A (so 3 is a lower bound).

The use of the indefinite article (“a greatest member”, “a least member”) in the above
definition and example may have seemed rather odd: why not the greatest or least member?
The two conditions that constitute the definitions of “greatest member” and “least member”
do not immediately imply that there can only be one number satisfying the conditions; this
uniqueness needs to be proved.

Theorem 3.6.5. If max A exists, it is unique. If min A exists, it is unique.

We shall prove the case of max A, and you might like to write down the similar proof
for min A. As usual with uniqueness proofs, we start by supposing non-uniqueness and
show that the two supposed greatest members are in fact the same. To do this, we use the
observation (see following Exercise 3.5.6) that if both the relations ≥ and ≤ apply between
two numbers, those numbers must be equal.
Proof of Theorem 3.6.5. Suppose that g1 and g2 are both greatest members of A. Then
g1 ∈ A and g2 is an upper bound for A, so g1 ≤ g2 [Definition 3.6.1]. Also, g2 ∈ A and g1
is an upper bound for A, so g2 ≤ g1 . We now have g1 ≤ g2 and g1 ≥ g2 , so that g1 = g2 :
the two supposed greatest members are in fact the same.

If a set A is bounded above, then there is a non-empty set of upper bounds for A; in this
book, we shall adopt the notation that UA is the set of upper bounds for a set A. Similarly,
if A is bounded below, we shall denote by LA the set of lower bounds for A. It is understood
that UA and LA (if they exist) are subsets of the same number system as A.
Definition 3.6.6. (i) Suppose the set A ⊆ S is bounded above. If UA has a least member,
then min UA is called the least upper bound or supremum of A, denoted sup A.
(ii) Suppose the set A ⊆ S is bounded below. If LA has a greatest member, then max LA
is called the greatest lower bound or infimum of A, denoted inf A.
Note that if a set has a supremum or infimum, that supremum or infimum is unique.
This follows from the definitions of supremum and infimum as least and greatest members
of sets of upper and lower bounds, with Theorem 3.6.5 telling us that least and greatest
members are unique.
 Natural Numbers, N 35

Example 3.6.7. Let A = {3, 6, 7} ⊆ N. We shall temporarily abandon any semblance of

rigour, by noting:
(i) UA = {7, 8, 9, . . .}, where we do not specify which numbers are included in “. . . ”,
but simply observe that it is intuitively clear that min UA = 7, so that by definition of
supremum, sup A = 7;
(ii) LA = {1, 2, 3}, where we do not verify rigorously that we have a complete list of
members of LA (try it yourself!), but simply observe that max LA = 3, so that by definition
of infimum, inf A = 3.
Comparing the results in this example with those found in Example 3.6.4, we see that
sup A = max A and inf A = min A. An obvious question is, “Could we have known that the
supremum would be the same as the maximum, and the infimum the same as the minimum,
without having to calculate the supremum and infimum?” The following theorem answers
that question; indeed, if we had wanted to calculate sup A and inf A rigorously in Example
3.6.7, we would essentially have needed to follow the argument in the proof of this theorem.
Theorem 3.6.8. (i) If max A exists, then sup A exists and sup A = max A.
(ii) If min A exists, then inf A exists and inf A = min A.
Proof of (i). Let g = max A; so g ∈ UA and g ∈ A [Def. 3.6.3 (i)]. Let u be an upper
bound for A. Since g ∈ A, we have g ≤ u, by Definition 3.6.1 for upper bound; indeed
g ≤ u ∀u ∈ UA , which means that g is a lower bound for UA . We have shown that g ∈ UA
and g is a lower bound for UA , so g = min UA = sup A [Def. 3.6.6 (i)].
A similar proof applies to part (ii) of the theorem.
If the supremum and maximum were identical in all cases, and similarly for the infimum
and minimum, then there would be no point in defining supremum and infimum separately
from maximum and minimum. But the theorem is a one-way implication: if a maximum or
minimum exists, then a supremum or infimum will be identical to the respective maximum
or minimum; but if a supremum or infimum exists, the theorem does not guarantee the
existence of a maximum or minimum. Theorems to be proved below imply that in N the
supremum and maximum are actually identical in all cases, and similarly for infimum and
minimum. The same will later be seen to be true in the Integers, but in the Rational and
Real Numbers, we shall see that sets may have a supremum and/or infimum without the
respective maximum and/or minimum existing. Having established the concepts of least
and greatest member, we now prove theorems on these concepts which are specific to the
Natural Numbers.
Theorem 3.6.9 (The Well-Ordering Principle). Every non-empty subset of N has a
least member.
Like the Principle of Induction, the Well-Ordering Principle is distinctive to the Natural
Numbers, and not found in any other number system. In fact, it can be used as an axiom
for N, instead of the Principle of Induction: given the first four of Peano’s Axioms, in which
the properties of the Successor function are established, we can state that there is a strict
order < (as defined in Section 2.3.2 in purely set-theoretic terms) with n < S(n) ∀n ∈ N;
this allows us to define “least member”, so we can then pose the Well-Ordering Principle
as the fifth axiom. One can then prove the Principle of Induction from the Well-Ordering
Principle; but our approach is to begin with Induction as an axiom and then prove Well-
Ordering. The fact that each principle can be proved from the other means that there is
complete logical equivalence between them, so the choice of which principle to use as an
axiom makes no difference to the properties of N.
Before launching into the proof, we outline the method. Recall that a least member of a
set A is both a lower bound for A and a member of A. It is easy to show that any non-empty
36 Number Systems: A Path into Rigorous Mathematics

A ⊆ N is bounded below, so the set LA is non-empty; we shall then show that there exists
one lower bound l ∈ LA such that S(l) 6∈ LA (i.e. the successor of l is not a lower bound),
and that this l is a member of A; so l is the required least member.
Proof of Theorem 3.6.9. Given A ⊆ N, we have a ≥ 1 ∀a ∈ A [Theorem 3.5.3]. So 1 is
a lower bound for A: 1 ∈ LA , so the set LA is non-empty.
If a ∈ A, then S(a) 6∈ LA , since S(a) > a whereas a lower bound would have to be ≤ a.
But S(a) ∈ N; so LA 6= N.
We already have 1 ∈ LA ; if we had S(l) ∈ LA for every l ∈ LA , induction would give
LA = N, contradicting our finding that LA 6= N. So there must exist l ∈ LA with S(l) 6∈ LA .
Because l is a lower bound for A, a ≥ l ∀a ∈ A.
We now prove by contradiction that l ∈ A: we suppose that l 6∈ A, which means that
a 6= l ∀a ∈ A. Combining this with a ≥ l (see previous paragraph), we have a > l ∀a ∈ A.
Corollary 3.5.11 (ii) then gives a ≥ S(l) ∀a ∈ A. But this means that S(l) is a lower
bound for A, contradicting our earlier definition of l as a number for which S(l) 6∈ LA . This
contradiction means that our supposition that l 6∈ A was false. So we have l ∈ A which,
combined with l ∈ LA , means that l is the least member of A.
Next, notice how the following theorem on greatest member differs from the Well-
Ordering Principle:
Theorem 3.6.10. If a non-empty subset of N is bounded above, then it has a greatest
member.
Whereas every non-empty subset of N has a least member, having a greatest member
is conditional on being bounded above. [Of course, we could write “if and only if” in this
theorem, since the definition of greatest member includes being bounded above.] To prove
this theorem one can use some of the ideas in the proof of the Well-Ordering Principle, but
care is required; it is not simply a case of replacing “<” with “>”, etc.
Exercise 3.6.11. Prove Theorem 3.6.10.

3.7 Cardinality, Finite and Infinite Sets

In Section 1.3, we stated that Set Theory is considered to be the foundation for all of
mathematics, in particular the theory of number systems; but certain important concepts
in Set Theory are defined in terms of Natural Numbers, and these will be explored here. In
particular we shall define finite and infinite sets; many of the theorems about finite sets
will seem so obvious as not to need proving, but it is important that we do provide rigorous
proofs, especially since the properties of infinite sets are often far from obvious.
An important tool for our definitions and proofs is the counting set, Cn , defined for
each n ∈ N. The definition is inductive:
Definition 3.7.1. (a) C1 := {1};
(b) CS(n) := Cn ∪ {S(n)}.
Thus we have C2 = {1, 2}, C3 = {1, 2, 3}, etc. The following theorem may be regarded
as giving an alternative definition of these counting sets:
Theorem 3.7.2. For each n ∈ N:
Cn = {k ∈ N : k ≤ n}.
 Natural Numbers, N 37

Note that this immediately implies that n is the greatest member of Cn .

Proof. By induction on n.
(a) For n = 1: from Theorem 3.5.3 and trichotomy, k ≤ 1 only if k = 1. So

{k ∈ N : k ≤ 1} = {1} = C1 .

(b) The inductive hypothesis is that Cn = {k ∈ N : k ≤ n}, i.e. that k ∈ Cn if k ≤ n and

that k 6∈ Cn if k > n. We need to show that k ∈ CS(n) if k ≤ S(n) and that k 6∈ CS(n)
if k > S(n), where Definition 3.7.1 says that k ∈ CS(n) if and only if either k ∈ Cn or
k = S(n).
Now, k ≤ S(n) means that either: k = S(n), so k ∈ CS(n) immediately, or: k < S(n),
in which case k ≤ n [Corollary 3.5.11 (iii)] so k ∈ Cn [Inductive Hypothesis] and hence
k ∈ CS(n) [Definition 3.7.1].
On the other hand, if k > S(n), then k 6= S(n), and also k 6∈ Cn because S(n) > n
and transitivity then yields k > n; but the conditions, k 6= S(n) and k 6∈ Cn , are together
equivalent to k 6∈ CS(n) [Definition 3.7.1].
The development of the theory below makes much use of Theorem 2.3.6, that the ex-
istence of a bijection between sets is an equivalence relation, together with the following
theorem about counting sets:
Theorem 3.7.3. There does not exist a bijection between Cn and Cm if n 6= m.
Proof. First note that n 6= m means n > m or n < m, but we only need to consider the
case n > m. This is because if n < m, then m > n, and the reasoning below can be repeated
with the notations n and m swapped. So we proceed by induction on n, proving that there
is no bijection between Cn and Cm if n > m.
(a) If n = 1, there does not exist m ∈ N such that n > m: the set Cm cannot exist, and Cn
certainly cannot have a bijection to a non-existent set.
(b) The inductive hypothesis is that there does not exist a bijection between Cn and Cm , for
any m < n. We need to show that there does not exist a bijection between CS(n) and Cm , for
any m < S(n). Our proof proceeds by assuming that there is a bijection f : CS(n) → Cm ,
and showing that this leads to a contradiction.
Our supposed bijection maps each member of CS(n) to one and only one member
of Cm . In particular, it maps S(n) ∈ CS(n) to some k ∈ Cm . Now define a function
f˜ : Cn → Cm \{k} by f˜(j) = f (j) for each j ∈ Cn ; so f˜ does exactly the same as f , except
that for f˜ we have removed S(n) from the domain and the corresponding number k from
the codomain. We still have the one-to-one correspondence between the remaining members
of the domain and codomain: f˜ is a bijection if and only if f is a bijection. Consider two
possibilities.
(i) If m = 1, then we can only have k = 1, so Cm \{k} = ∅. But Cn is non-empty (since
n ≥ 1), and there cannot be a bijection f˜ from a non-empty set to the empty set. Hence a
bijection f from CS(n) to C1 cannot exist, for any n ∈ N.
(ii) For m > 1, we have m = S(p) for some p ∈ N, and n > p (since n > m = S(p) > p).
First consider the case where k = m. Then Cm \{k} = CS(p) \{S(p)} = Cp , so f˜ is a bijection
from Cn to Cp where p < n: this contradicts the inductive hypothesis. On the other hand,
if k 6= m, we can define a bijection g : Cm \{k} → Cp by g(j) = j for j 6= m and g(m) = k:
see Figure 3.1. Now, bijections are transitive [Theorem 2.3.6], so the composition g ◦ f˜ is a
bijection from Cn to Cp , again contradicting the inductive hypothesis.
We can now define our central concepts:
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
»Lähtekää Englantiin muutamaksi kuukaudeksi, niin kyllä se siitä
selviää», sanoi Penttilä astuessaan hissistä ja avatessaan
huoneistonsa oven.
Nuori rouva tuli eteiseen vastaan silmät itkettyneinä.
»Mikä nyt on hätänä?» tiedusteli Penttilä levottomana.
»Vielähän sinä elät!» Rouva heittäytyi vieraasta välittämättä itkien
miehensä syliin.
»Mikäs minulla olisi hätänä?»
»Kolmeen vuorokauteen et ole käynyt kotona», rouva itki
vapauttavia kyyneleitä.
»Tosiaankin. Olin aivan unohtanut lähettää sanan, että nukahdan
hiukan tehtaan konttorissa.»
»Oletko sinä mitään syönyt?»
»En tosiaankaan jaksa muistaa, mutta kyllä kai. Nyt minun on
kuitenkin hirveä nälkä.»
Ranta ilmoitti nähneensä Penttilän pöydällä jostakin ravintolasta
tuodun aterian jätteitä.
»Siinä näet, että kyllä minä syönyt olen ja voinut hyvin», iloitsi
Penttilä.
Aterian aikana puhuttiin vain Suomen oloista ja yhteisistä tuttavista.
Penttilä oli parhaalla tuulellaan. Ranta olisi toivonut, että olisi
puhuttu siitä, miksi hänen pitää oppia englantia ja lähteä Afrikkaan,
mutta kukaan ei virkkanut asiasta mitään. Vieraalle jäi arvoitukseksi,
tiesikö rouva miehensä suunnitelmista vai olivatko ne suurimpia
salaisuuksia hänellekin. Nuori mies ei rohjennut johtaa puhetta
asiaan.
Illalla lähdettiin teatteriin. Toisen näytöksen aikana alkoi Penttilä
kuorsata aition nurkassa niin kovaa, että koko seurueen täytyi lähteä
kotiin.
Kotimatkalla kysäisi Penttilä, ovatko Rannan raha-asiat järjestyksessä
Englannin-matkaa varten, ja saatuaan myöntävän vastauksen alkoi
taasen kuorsata. Seuraavana aamuna hän heräsi tavalliseen
aikaansa. Rouva, joka tavallisesti jäi vielä nukkumaan, oli tänään
valveilla.
»Rakas Aapeli! Säästä itseäsi hiukan enemmän äläkä jätä minua
enää niin pitkäksi aikaa yksin.»
»Olin hyvin tyhmä, kun tein niinkuin viimeiset päivät elelin. Mutta
minulla oli eräs työ tulossa valmiiksi ja unohdin ajan kulun kokonaan
sen parissa.»
»Aapeli rakas! Sinun täytyy säästää itseäsi, ei yksinomaan itsesi ja
minun tähteni, mutta — —»
»Rakas Alli — —»
Penttilä oli sinä päivänä merkillisellä tuulella. Tehtaassa hän vuoroin
vihelteli niin että raikui, toisinaan taasen pysähtyili miettimään. Koko
ajan hän kuitenkin oli sulaa päivänpaistetta.
Miehet olivat ihmeissään. Eilen kertoi työnjohtaja Kappel, että koe oli
onnistunut, ja tänään kuitenkin pannaan kaikki tehty työ pois ja
aletaan uutta. Sitäpaitsi kuuluu tällä työllä olevan kiire.
Penttilä oli tosiaankin järjestänyt uudet työt kaikille miehille. Tämä
työ tuntui olevan selvempää kuin edellinen, sillä nyt oli valmiit
piirustukset. Olihan paljon selvempää tehdä vain niitten mukaan kuin
olla aina jännitettynä odottamassa uutta mittausta.
Äkkiä kuuli Penttilä takanaan keveitä, nopeita askeleita. Hänen
rouvansa sieltä tulla naputteli. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut?
»Tulin hakemaan sinua päivälliselle», selitti rouva aivan luonnollisena
asiana.
Penttilä oli ensin hämmästynyt, mutta sitten hän ymmärsi, että paras
lienee myöntyä. Jos hän olisi saanut olla vielä puoli tuntia enemmän,
niin olisi moni mies päässyt pitemmälle, mutta naisen tahtoon on
parempi taipua.
Herrasväki Penttilän saavuttua asuntonsa edustalle pysähtyi samalla
toinenkin sähköauto, ja siitä astui kolme miestä. Penttilä ei
kiinnittänyt heihin huomiotansa, sillä talo oli suuri ja sähköautoja
liikkui kaupungissa jo aika taajaan.
Tuskin oli hän kuitenkin saanut takkiansa päältään, kun samaiset
herrat soittivat ovikelloa ja astuivat sisään.
Penttilä johdatti heidät huoneeseensa. Esitellään: sir Bell, sir Doover
ja sir Smith. Herrat olivat kaikki suoria kuin olisivat seipään nielleet,
luisevia, sileäksi ajeltuja, kaitakasvoisia, pitkiä ja moitteettomasti
puettuja.
Sir Bell, joka tuntui olevan joukon johtaja, aloitti: »Päästäksemme
neuvottelujen alkuun ilmoitamme olevamme halukkaat ostamaan
omistamanne 'Suomi'-patentin. Maksamme hyvän hinnan emmekä
aseta teihin nähden mitään vaatimuksia.»
Penttilä oli hetkisen ääneti. Kun suuren Albionin pojat lähtevät
etsimään pienemmän maan kansalaista, täytyy kyseessä olla
painavat syyt. Hiveli tosiaan hämäläisenkin mieltä, että pieni Suomi
herättää poikansa kautta huomiota Englannissa.
»Valitettavasti herrat ovat tehneet hukkamatkan, sillä »Suomi»-
patentti ei ole kaupan. Sitäpaitsi olen rakentanut Suomeen tehtaat
patentin kauppaanlaskemista varten ja aion laajentaa tuotannon niin
suureksi, että se riittää koko vanhalle maailmalle. Amerikan patentin
olen jo aikaisemmin myynyt —.
»Tarjoan kuitenkin herroille tehtävän.» — Englantilaiset istuivat
suorina kuin pingviinit. Penttilää huvitti heidän ilmeettömyytensä.
»Amerikkalaiset ovat rakentaneet Niagaran voimalaitoksen. Tämä ei
heille kuitenkaan riitä. Nyt rakennetaan Coober-boy voima-asemaa
Etelä-Amerikassa. Pohjois-Europpa saa Imatrasta voimaa, sen
laitokset valmistuvat Suomen valtion laskuun ensi kesänä. Teillä on
Afrikassa Victoria-putoukset. Rakentakaa niihin voima-asema.»
»Nykyisenä, pääomasta köyhänä aikana tuottaa se suuria
vaikeuksia», huomautti sir Bell.
»Tiedän sen ja siksi sitoudunkin merkitsemään perustettavassa
yhtiössä 1/2 pääomasta ehdolla, että Englannin valtio myöntää
käyttöoikeuden vähintään 75 vuodeksi. Olen keväällä valmis
matkustamaan Englantiin, mahdollisesti Afrikkaan.»
Se oli harvasanainen neuvottelu. Vähäpuheinen Penttilä sai puhua
miltei yksin, englantilaiset vain kuuntelivat.
Hetkinen istuttiin äänettöminä. Vieraat nousivat, kumarsivat ja
lähtivät sanomatta sanaakaan, mitä ajattelivat.
Penttilä söi kiireisesti päivällisen ja lähti valmistamaan langatonta
puhelintaan.
Ins. Ranta ilmoitti asettuneensa asumaan Liverpoolin lähelle
erääseen täysihoitolaan.

IV.
Kevät Saksassa teki tuloaan. Berliinin asfalttikadut olivat jo aivan
kuivat. Maaseudulla vielä jossakin näki lumenhäiveitä. Ruoho nosti jo
siellä täällä ensimmäisiä, arkoja kärkiään.
Penttilän häämatka kesti yhä. Nuori rouva hoiti terveyttään ja
miestään. Joka päivä kävi hän hakemassa miehensä tehtaalta joko
päivälliselle tai illalla pois. Tämä järjestelmä oli Penttilälle erittäin
terveellinen. Hänen hermostuneisuutensa oli kadonnut. Hän oli
entinen tyyni, mistään hämmästymätön hämäläinen.
Saksaan rakennettavat uudet tehtaat valmistuivat vähitellen. Oli
tapahtunut merkillisiä asioita. Tehdas oli suurennettu jäljennös
Sydän-Suomen konepajasta Suomessa. Rakennukset olivat erilaiset,
mutta koneet, työtavat ja tuotteet olivat samat. Olipa vielä
ihmeellisempääkin: Suomesta oli viety ammattimiehiä panemaan
tehdasta käymään, ja moni jäi sinne olemaankin. Oli kai ensi kerta,
jolloin Saksaan kuljetettiin ammattimiehiä muualta.
Moottoritehdas oli yrityksen valtavin osa. Siellä tehtiin satoja
erimallisia sähkömoottoreja, puhumattakaan erisuurista
moottoreista, ja kaikkia lajeja ja suuruuksia. Sen lisäksi valmistettiin
kaikkia lajeja ja suuruuksia suurtuotantona. Tuhansia moottoreja
valmistui päivässä.
Tehtaan käyntiinsaamisessa oli suuria vaikeuksia. Tarpeellisen
sähkövirran saanti tuotti paljon haittaa. Lopulta ostettiin Saksan
kenties suurin hiilikaivos. Sen läheisyyteen rakennettiin maailman
suurin hiilillä käypä voima-asema. Laitoksen mittasuhteet olivat niin
valtavat, että sen ei mitenkään luultu tulevan kannattavaksi.
Epäluulo oli kuitenkin turha. Voima-asema sai polttoaineensa
suoraan kaivoksesta, joten kaikki hiilenkuljetusrahdit jäivät pois.
Valmistuttuaan jaksoikin laitos synnyttää sähkövirtaa jokseenkin
lähelle vähänkin epäedullisesti rakennettavan koskivoiman hintaan.
Rakennustyön aikana sai Penttilä silloin tällöin lähteä selvittelemään
tehtaitten eri johtajien välisiä kysymyksiä. Saksalaiset osoittautuivat
hiukan kateellisiksi toisilleen. Penttilän täytyikin ruveta yhtiön
ylijohtajaksi, vaikka hän luovutti apulaisjohtajalle työn taakan, sillä
puhelintehdas sitoi hänet edelleen.
Puhelintehtaalla, eli niinkuin virallisesti kutsuttiin
kokeilulaboratoriolla, olivat mielet kovasti jännityksessä. Penttilä oli
sanonut, että varsinaiset kokeet alkaisivat pian. Hänen omatkin
työpäivänsä alkoivat venyä. Useasti istui rouva miehensä työpenkin
ääressä odottamassa tätä kotiin. Rouvan aika ei silti käynyt pitkäksi,
sillä hänen miehensä selitteli, mitä on valmiina ja mitä vielä puuttui.
Eri osia koeteltiin yhteen. Sähkövirta laskettiin vastaanottorullien
läpi, ja ne toimivat moitteettomasti. Tarkasti mitattiin,
minkävoimainen virta kullakin matkalla oli edullisin. Pisin matka,
mikä tehdasalueella voitiin saada, oli noin 100 metriä tyhjää ilmaa.
Kaikki mittaukset tehtiin mahdollisimman tarkasti. Penttilä päätti
yrittää saada ensimmäisestä kokeesta onnistuvan ja koetti tehdä
kaikki niin huolellisesti kuin suinkin ja ottaa kaikki tekijät huomioon.
Suurta haittaa tuotti se, että ketään toista suomalaista ei ollut
konetta kokoonlaitettaessa saapuvilla. Penttilä puhui nimittäin
suomea ollessaan jännityksissään, ja kun kukaan ei ymmärtänyt
hänen puhettaan, niin se tuotti suurta sekaannusta. Hän sähköttikin
jo Maaselkään tiedustellen, voitaisiinko lähettää joku insinööri
hänelle avuksi noin viikon ajaksi. Suuri olikin hänen ilonsa, kun ins.
Mikkola itse tuli. Moottoritehtaasta otettiin vielä pari oman maan
miestä, joten muodostui pieni suomalainen siirtokunta erääseen
puhelintehtaan nurkkaukseen.
Säännöllisesti teki tämä suomalainen siirtokunta 15 tunnin työpäiviä,
vaikka ne väliin tahtoivat venyä 18:aankin tuntiin. Tehtaan katolle
pystytettiin kuparitanko vähän alemmas ukkosenjohdattimen kärkeä.
Tämä tanko yhdistettiin sekä vastaanottolaitteeseen että lähettäjään.
Muut osat kiinnitettiin hiukan isompaan kaappiin kuin tavallinen
suurimallinen langallinen puhelukaappi, ja sen alle akkumulaattori,
nimipuoli ulospäin, joten koko laitoksen huomattavin osa oli sanat
»Suomi»-patentti akkumulaattorin kyljessä.
Kokeilu oli päätetty tehdä Berliinin ja Hampurin välillä. Hampurin
valitseminen aiheutui siitä, että puhelintehdas oli Berliinin
senpuolisessa laidassa, joten ei tarvinnut puhua koko
miljoonakaupungin yli, jossa erilaiset lukuisat sähkövirrat voivat
vaikuttaa häiritsevästi, ja sitäpaitsi oli Hampurissa tiedossa sopiva
huoneisto, erään Penttilän johtaman haaraliikkeen konttorirakennus.
Kaiken lisäksi oli hyvä liikeyhteys tarpeellinen.
Berliinissä oli kaikki valmiina. Seuraavana aamuna päätettiin lähteä
Hampuriin panemaan laitteita kuntoon. Kolme suomalaista työmiestä
jätettiin vartioimaan Berliiniin. Heidän tuli kunkin olla koneen
lähettyvillä, jotta kukaan ei saisi mennä hypistelemään ja
mahdollisesti saattamaan epäkuntoon laitteita. Heidän piti olla
tekevinään jotakin työtä, jotta ei herätettäisi turhaa uteliaisuutta.
Penttilä selitti ennen lähtöään apulaiselleen, ins. von Baussnernille
koneen rakenteen ja miten sitä käytetään, sekä pyysi insinööriä
hoitamaan konetta Berliinin puolella kokeitten aikana.
Virkistävä keväinen sade valui virtana, kun Penttilä rouvineen, ins.
Mikkola ja eräs saksalainen asianajaja nousivat Hampurin pikajunan
ensi luokan vaunuun. Asianajajalla oli kainalossaan paksu salkku
täynnä papereita. Siellä oli valmiit patentinhakupaperit 14 maahan,
mutta Penttilä ei halunnut allekirjoittaa niitä ennen kuin kokeet ovat
osoittaneet, mihin keksintö kelpaa. Siksi oli paperit otettu mukaan.
Hampurissa ajettiin asemalta suoraan kokeilupaikalle.
Tavaralähetykset olivat tulleet ja toimitetut erääseen
suurenpuoleiseen huoneeseen, joka oli tarkoitusta varten
tyhjennetty.
Penttilä ja Mikkola ryhtyivät heti työhön rouva Penttilän ja
asianajajan lähtiessä hotelliin.
Kaikki oli tullut vahingoittumattomana perille. Suurin työ oli lähetys-
ja vastaanottotangon vieminen katolle. Tarkastettiin sopiva paikka ja
molemmat miehet kiipesivät ylös. Rakennus oli vain viisikerroksinen,
joten ei tarvinnut kiivetä vallan korkealle. Samalla vietiin eristetty
johto, sillä se täytyi kiinnittää paloportaisiin. Ei voinut ajatella tässä
kiireessä seinään kiinnitettyä johtoa.
Tanko kiinnitettiin rakennuksen ainoan savupiipun reunaan ja
tarkastettiin, että yhteys tangon ja johdon välillä oli hyvä.
Näissä töissä oli tullut ilta, joten päätettiin lähteä syömään ja laittaa
sisätyöt myöhemmin. Ruokapöydässä iski epäilys kuitenkin
Penttilään. Jos ins. von Baussnern ei olisikaan täysin selvillä ja koe
epäonnistuisi! Se saattoi olla hermostuneisuuttakin, mutta silti olisi
varminta, jos Mikkola matkustaisi aamulla takaisin Berliiniin. Toisetkin
pitivät sitä varmempana, ja sovittiin matkasta aamupikajunalla.
Vielä illalla laitettiin kuntoon koneet sisällä, ja taasen loisti »Suomi»-
patentti seinään kiinnitettynä.
Tuskin Hampurin asemalla on ennen pidetty sellaista meteliä kuin
ins. Mikkola piti tultuaan puoli minuuttia liian myöhään Berliiniin
lähtevälle pikajunalle. Hän manasi kaikilla niillä kielillä, joita hän taisi,
ja sitten lisäksi lasketti sellaista, mikä ei ollut mitään kieltä. Lopulta
poliisin oli poistettava yleiseltä paikalta sellainen rauhanhäiritsijä.
Poliisiasemalla tuomittiin Mikkola 20 Saksanmarkan sakkoon, jonka
maksettuaan hän sai lähteä. Minne, herran nimessä! Berliiniin hänen
täytyi päästä. Hän ei kehtaisi Penttilälle ilmoittaa myöhästyneensä
junasta ja saaneensa sakkoa rautatiehenkilökunnan häiritsemisestä
— selvin päin!
Lentokone! Onko tässä tällaisessa kylärähjässä edes lentokonetta?
Voitettuaan vastenmielisyytensä Hampurin poliisia kohtaan tiedusteli
hän asiaa ja kuuli lentokentän olevan kaukana Elben toisella puolen.
Taasen Mikkola suuttui. Tietysti ne ovat kiskoneet senkin kentän
mahdollisimman kauaksi ihmisten kiusaksi... Mutta mikäs tässä
auttaa. Haisevalla polttomoottoriautolla pääsi hän lentokentälle.
»Olisiko mahdollisuutta päästä lentokoneella Berliiniin?»
»Kyllä, kello 10 lähtee sotilaslentokone, mutta siihen pääsee
yksinomaan lento-osaston ylipäällikön luvalla, ja hän asuu
kaupungissa.»
»Eikö täällä ole yksityisiä koneita?»
»Ei. Koko Saksassa ei ole muita kuin englantilaisia
sotilaslentokoneita.»
Myöhemmin ihmetteli Mikkola, kuinka hänen sappensa ei haljennut.
Kiireisesti syöksyi hän takaisin autoon. Riivatun hitaasti ajoi mies ja
hirmuisen monessa virastossa täytyi hänen käydä ennenkuin lupa
myönnettiin, mutta neljännestä vailla kymmenen oli lupapaperi
hänen kädessään. Matkalaukkunsa oli hän unohtanut johonkin
virastoon, mutta minne, siitä hänellä ei ollut pienintäkään aavistusta.
Pääasia oli, että hän klo 10 istui Hampurin lentokentällä
englantilaisessa sotilaslentokoneessa, jonka potkuri surisi
lähteäkseen.
Viittä minuuttia vailla kaksitoista syöksyi ins. Mikkola
puhelinkonepajaan. Jos oli vaikea päästä lentokoneeseen
Hampurissa, niin ainakin yhtä vaikea oli päästä eroon englantilaisista
Berliinissä. Toimeenpantiin sellainen ristikuulustelu, että vasta
Suomen lähettiläs, joka oli Mikkolan henkilökohtainen tuttava, hänet
vapautti, vakuuttaen, että mies ei ole mikään vakooja, vaan
rehellinen Suomen tasavallan alamainen.
Mikkola hämmästyi astuessaan puhelinkonepajaan. Uuden koneen
ääressä seisoi kaksi suomalaista miestä ja näitten ympärillä
kymmenkunta saksalaista herraa. Suomalaiset olivat kuin
vahtisotilaat valmiina puolustamaan konettaan. Mikkolan tullessa
hengähtivät he helpotuksesta.
Ins. von Baussnern aikoi puhua jotakin, mutta Mikkola vilkaisi
kelloaan. Aikaa oli enää pari minuuttia, joten ei ollut aikaa
puhelemiseen. Mikkola halusi vielä kerran katsoa, että kaikki laitteet
ja viisarit olivat paikallaan.
Kunnossahan ne olivat. Suomalaiset olivat uskollisesti vartioineet
aarrettaan.
Kaikki herrat tarkastelivat kellojaan. — Kello on jo 12, ilmoittivat he.
Mikkolakin vilkaisi kelloansa ja väitti, että se on vielä puolta
minuuttia vajaa.
»Nyt se on täysi», sanoi Mikkola, ja samassa alkoikin puhelinkoneen
kello soida. Hieman vapisi Mikkolan käsi hänen kääntäessä alemman
viisarin ylemmän kohdalle ja ottaessa kuulotorven käteensä. Eikä
äänikään ollut aivan varma hänen huutaessaan: »Halloo!»
Äkkiä kirkastuivat hänen kasvonsa, jännitys laukesi ja ääni varmeni.
Läsnäolijat kuulivat keskustelun, jonka tietenkin vain suomalaiset
ymmärsivät, sillä suomi oli kieli, jolla puhuttiin ensimmäinen puhelu
langattomalla puhelimella.
»Terve terve, Penttilä.»
———
»Hyvin kuuluu!»
———
»Jaa porina! Tässä ympärilläni on kymmenen saksalaista faaria,
jotka soittavat suutaan niin vietävästi.»
———
»Herrasmiehiä he ovat.»
———
»En minä tiedä, kuka piru ne tänne on raijannut. Odotas vähän.»
Ins. von Baussnern oli tullut Mikkolan viereen ja halusi puhua
myöskin. Hän oli hämmästynyt. — »Sehän kuuluu niin mainiosti, että
herra Penttilä ei voi olla Hampurissa, vaan jossakin lähempänä.
Toiset läsnäolijat ovat kuuluisia tiedemiehiä ja sanomalehdistön
edustajia. Rohkenin pyytää heitä tulemaan kokeilutilaisuuteen
saapuville.»
Uutta konetta koeteltiin monta kertaa. Katkaistiin puhelu ja taasen
soitettiin »ylös». Suomalaiset miehet puhuivat Penttilälle, Mikkola
onnitteli tämän rouvaa ja eräs valkeapartainen mies pyysi Penttilää
esitelmöimään keksinnöstään Berliinin yliopistossa. Hän lupasi.
Äkkiä tuli vieras miesääni Hampurin puoleiseen päähän. Se oli
muudan sanomalehtimies. Hänen berliiniläinen virkatoverinsa oli
soittanut langallisella puhelimella kesken kaiken, että menepäs
ottamaan selville, mistä se ukko siellä puhuu.
Sanomalehtimies oli odottanut jännityksellä toverinsa tuloa, ja nyt se
tuli. Hänkin uskoi vihdoin, että puhelu oli Hampurista.
Sanomalehtimiehet eivät kätkeneet kynttiläänsä vakan alle. Jo
iltalehdissä oli lyhyitä selostuksia uudesta keksinnöstä. Seuraavan
päivän aamulehdissä oli kuvia m.m. siitä, kun Penttilä ja Mikkola
kiipeävät Hampurissa viemään kuparitankoa katolle. Miehet eivät
olleet lainkaan mainittujen näköisiä, mutta vieraassa maassa juttu
kyllä meni täydestä.
Penttilä allekirjoitti patenttien hakupaperit ja vielä samana iltana
lähetettiin ne express-kirjeinä asiamiehille kuhunkin maahan.
Väsyneitä miehet olivat. Ins. Mikkolakin nukkui lentomatkansa päälle
15 tuntia yhteen menoon. Kaikki miehet saivat kahden viikon palkan
ja ilmoituksen, että pääsevät uuteen tehtaaseen osastojensa
työnjohtajiksi tai mestareiksi.
Penttilä söi puhelun päätyttyä vaimonsa kanssa yksinkertaisen
aterian. Yhdessä he ajelivat hetkisen kaupunkia katselemassa ja
lähtivät sitten iltajunalla takaisin Berliiniin.

V.
Taasen alkoi Penttilälle kiihkeä suurpiirteisen työn aika: rakentaa
tehdas silmällä pitäen koko maailman tarvetta. Tämä oli jo neljäs
hänen rakentamistaan suurista tehtaista, mutta vasta ensimmäinen,
joka tehtiin tuotannollaan vallitsemaan koko maailmaa. Stillwell-
tehtaat Amerikassa olivat suuret, mutta ne tuottivat ainoastaan
kotimaanosan tarpeen. Maaselän tehdas valmisti nykyään kenties
ainoastaan kymmenennen osan siitä, mihin sen täytyi kyetä ja mitä
se oli suunniteltu kykenevän. Kaikessa suurpiirteisyydessään aiottiin
sielläkin tuottaa vain vanhalle mantereelle.
Sitävastoin tämä uusi, ainoastaan tämä aiottiin rakentaa koko
maailmaan. Mittasuhteiden piti olla siltä varalta huomioon otetut.
Ensiksi muutettiin n.s. hienojen autojen osasto puhelinkonepajaksi ja
Mausfeldt-aseman lähellä olevalle hiekkanummelle alettiin rakentaa
tehdasjättiläistä.
Herätti jonkinverran katkeruutta saksalaisissa, kun Penttilä sähkötti
samat arkkitehdit, jotka olivat rakentaneet Maaselän tehtaat,
laatimaan piirustuksia Mausfeldtiin. Oli kuitenkin ymmärrettävää,
että Penttilä halusi heidät. Häntä rasitti ajattelu ja samalla keskustelu
vieraalla kielellä. Hän puhui vaimonsa kanssa suomea, joten hänen
ei aina tarvinnut ajatella saksaksi, ja siten se ei tullut koneelliseksi.
Sitäpaitsi hänellä oli niin pienet pohjatiedot, että monen kielen
oppiminen lyhyessä ajassa alkoi rasittaa. Ajatukset juoksivat
vapaammin, kun sai puhua äidinkieltään.
Suunnitelmat laadittiin valmiiksi saksalaiseen malliin. Perustöitä ei
juuri tarvinnut tehdä, maa kun oli kuivaa nummea. Koneitten
hankkiminen oli suurin tehtävä. Kaikki ne tilattiin saksalaisista
konepajoista.
Tiiliä, sementtiä ja rautaa tilattiin oikein tukkukaupalla. Kokeneetkin
teollisuusmiehet ihmettelivät tulevan tehtaan ja tehdasalueen
laajuutta.
Penttilällä oli yht'aikaa kaksi rautaa ahjossa. Hienoautopajaan
laitettiin kiireesti pienoiskokoista Mausfeldtiä.
Kesken touhua oli esitelmätilaisuus Berliinin yliopistossa. Penttilä,
puhuakseen varmasti asiaa, kirjoitti koko esitelmänsä. Hänestä se
tuntui turhalta työltä, mutta teki sen silti.
Rouva oli paljon hermostuneempi kuin Penttilä itse. Hän kun oli
lueskellut yliopistossa, tiesi, miten ankaria arvosteluja siellä voi
saada, mutta Penttilä luuli, että ammattitiedemiehet ovat samanlaisia
ihmisiä kuin muutkin ja antavat pikkuseikassa hiukan erehtyäkin,
kunhan loppu on oikea. Vaikka eihän erehtymisen vaaraa ollut, sillä
käytännössä onnistuakseen täytyi teorian olla tarkasti oikea.
Esitelmäpäivä tuli. Penttilä oli puhelintehtaassa aamusta aikaisesta.
Esitelmän piti alkaman kello 11 aamulla yliopiston eräässä
luonnontieteellisessä salissa. Parempi olisi ollut jossakin
laboratoriossa, mutta ne olivat pieniä — arveltiin tulevan runsaasti
kuulijoita.
Arvelussa ei petyttykään. Aivan, luennoitsijan edessä, matalimmalla
penkillä istui kymmenkunta vanhempaa herrasmiestä, toiset kuivia
käppyröitä, toiset täysiä maailmanmiehiä, sekä pukineistaan että
ulkonäöstään. Ylioppilaita y.m. uteliaita oli salin korkeat takapenkit
aivan täynnä. Sanomalehtimiehille oli varattu pöytä puhujasta
vasemmalle. Rouva Penttilä meni saliin edellä ja pujahti yleisön
joukkoon. Hän itse oli tahtonut niin.
Penttilä oli aivan tyyni astuessaan korokkeelle. Jos hän olisi tiennyt,
keitä läsnäolijain joukossa on, niin varmasti hän olisi hiukan
hermostunut, mutta kun hän ei tuntenut ketään, niin hän heistä
vähät välitti.
»Sähkö on ainetta», aloitti hän. Pitkässä todistusten sarjassa tuli hän
samaan loppupäätelmään kuin mistä oli lähtenytkin. »Sähkövirta on
tavallisen atoomiliikkeen sekasortoon saatettu muoto», oli toinen
asia, jota Penttilä väitti. Ensimmäisen väitöksensä näytti hän toteen
käytännöllisillä kokeilla. Hänellä oli lataamo, jolla hän latasi pienen
»Suomi»-patentin eli pomman. Toinen väittämä oli teoreettinen eikä
sitä oikeastaan voinut todistaa muulla kuin teorialla.
Kuulijat hämmästyttivät Penttilän. Silloin kun näytettiin
kouraantuntuvia kokeita, niin peräpenkit olivat innostuneita ja
seurasivat. Sitävastoin ensimmäisellä penkkirivillä istujat miltei
torkkuivat. Mutta kun tultiin teorioihin, niin ensimmäinen penkki
heräsi takimmaisten alussa kuunnellessa, sitten haukotellessa — ja
lopulta siellä alettiin kuiskailla jokapäiväisiä asioita.
Eräs vanha herra ei voinut sitä sietää. Hän kimmahti seisomaan,
pyörähti takaperin ja kivahti takana istuville: »Jollette jaksa seurata,
niin menkää ulos, mutta älkää häiritkö näin erikoista luentoa.»
Hiljaisuus tuli hetkiseksi, mutta vähitellen puheensorina alkoi taasen.
Penttilä päätti lopettaa esitelmänsä. Päästäkseen sopivasti loppuun
hän kysyi, onko jollakulla jotakin kysyttävää, hän on valmis
antamaan lisäselvityksiä. Hän astui alas korokkeelta, vilkaisi
kelloonsa ja hämmästyksekseen huomasi puhuneensa kolme tuntia.
Eturivistä nousi pitkä ja luiseva mies. Otsa muodosti valtavan osan
kasvoista. Hän puhui tottuneesti ja varmasti. »Lausun sulimmat
kiitokseni herra, herra — Penttilälle (joku kuiskasi nimen hänelle) ei
niin paljon uusista aatteista, niitä on ennenkin ajateltu, mutta
todistusten varmuudesta ja runsaudesta. Tosiaankin väitökset ovat
tulleet kumoamattomasti todistetuiksi, suureksi voitoksi tieteelle.»
Penttilä kuuli myöhemmin, että puhuja oli Berliinin yliopiston rehtori,
kuuluisa fysiikan tutkija prof. Koch.
Langattomia puhelimia voitiin vähitellen laskea kauppaan. Tosin niitä
valmistui hitaasti, vain muutama kymmen päivässä, mutta silti
päätettiin ainakin eri maitten pääkaupungit saattaa toistensa
yhteyteen. Penttilä lähetti miehiä viemään koneita Pariisiin,
Roomaan, Wieniin, Tukholmaan ja Kristianiaan. Helsinkiin hän lähetti
ensimmäiset kymmenen kappaletta, joista yksi vietiin Maaselkään, ja
itse hän lähti Lontooseen. Tarkoitus oli kuulla, miten Victoria-
putousten rakennusasia edistyy sekä kuinka jaksaa ins. Kalle Ranta.
Penttilä matkusti rouvineen, ja päästäkseen mahdollisimman lyhyellä
merimatkalla menivät he Le Havresta Doveriin.
Lontoo. Miten erilaisella mielellä Penttilä menikään tuohon
miljoonakaupunkiin nyt kuin lähes kaksi vuotta sitten! Tosin ei
Englannin ilmastokaan ollut nyt kevätkesästä niin huono kuin
syksypuolella.
Penttilälle oli lähetetty kaksikymmentä langatonta puhelinta ja hän
oli pyytänyt ins. Rantaa tulemaan myöskin Lontooseen. Suomen
lähetystössä heidän piti tavata. Lähettiläs ei ollut enää sama mies
kuin silloin, »Suomi»-patenttia myytäessä. Hän oli siirtynyt
teollisuuden palvelukseen Suomeen. Nykyinen lähettiläs, hieno mies,
tohtori Rantaraita, teki voitavansa Penttilän hyväksi. Penttilä pyysi
saada lahjoittaa langattoman puhelimen Suomen lähetystön
käytettäväksi, mutta lähettiläs ilmoitti, että on haettava lupa
Englannin hallitukselta ennenkuin sellainen voidaan panna kuntoon.
Voi sitä hallintolaitosten monimutkaisuutta! Siinä vaadittiin
kaupunkineuvoston, maistraatin, rauhantuomarin, kreivikunnan
sheriffin, sitten sota- ja sisädepartementin luvat ja lausunnot
ennenkuin kuningas, s.o. pääministeri antoi luvan. Mutta siihen kului
viikkoja. Penttilä odotti viikon, käyttäen aikaansa Victoria-putousten
hyväksi.
Sir Bell vakuutti, että lupa kosken rakentamiseen saadaan, kunhan
virastot vain ennättävät asiaan syventyä. Penttilä pyrki ja pääsi
siirtomaaministerin puheille. Tämä tuntui olevan asian puolella,
mutta piti pahana asiana sitä, että Penttilä on saksalainen. Penttilä
todensi syntyperänsä, mutta ministeri sanoi, että tehtaat ovat
Saksassa. Penttilä taasen todisti, että ainoastaan Suomessa ja
Amerikassa tehdään »Suomi»-patentin mukaisia akkumulaattoreja,
Asiaan luvattiin palata myöhemmin.
Penttilä ei malttanut odottaa langattoman puhelimen lupaa, vaan
matkusti takaisin Berliiniin ja jätti ins. Rannan Lontooseen hoitamaan
asiaa.
Berliiniin päästyään sai Penttilä oppineita vieraita. Prof. Koch saapui
erään toisen professorin kanssa ilmoittamaan, että Berliinin yliopisto
oli kutsunut Penttilän kunniatohtoriksi, sekä vähän sen jälkeen
ilmoitettiin hallituksen antaneen hänelle professorin arvonimen.
Ilmeisesti nämä kunnianosoitukset tulivat toisistaan riippumatta.
Mausfeldtin tehdas kehittyi saksalaisella täsmällisyydellä. Oli
virkistävää nähdä, miten työnteko oli noussut suursodan jälkeisestä
alennustilastaan. Työmiehet työskentelivät myöskin työn itsensä
tähden eivätkä ainoastaan ajan tappamiseksi. Muurarit löivät tiiliä
seinään niin nopeasti, että mieltä hiveli. Tosin heillä oli urakkapalkka,
mutta silti ei sodan jälkeen ollut heiluttu sillä voimalla.
Oli laskettu heinäkuun loppuun saatavan tehdas osittain käyntiin.
Suuria vaikeuksia oli, mutta suunnitelmasta pidettiin kiinni.
Konepajat, joilta työkoneet olivat tilatut, tekivät työtä vuorokaudet
ympäri. Kolmessa vuorossa valmistettiin samaa konetta. Työn jako
tuotti vaikeuksia, sillä kukin mies olisi mieluummin tehnyt omia
kappaleitaan eikä jatkanut toisen töitä.
Lontoosta tuli hyviä uutisia. Kuningas oli antanut luvan tuoda
maahan ja käyttää langattomia puhelimia, »Suomalaisen keksijän
Aapeli Penttilän mallia», niinkuin lupapaperissa seisoi.
Penttilä tarkasti yksityiskohtia myöten tehtaan rakennukset, jo
paikalla olevat koneet, tekeilläolevien piirustukset — toisin sanoen
koko suunnitelman. Tämä tarkastus oli ankara ja yksityiskohtainen.
Hän aikoi matkustaa, ensinnä mennä lyhyelle käynnille Amerikkaan
ja sieltä suoraan Suomeen. Rouva jäi Berliiniin, hän ei tahtonut
asettua merikivulle alttiiksi.
Penttilä pyysi ins. Rantaa seuraansa. Hänellä oli omia suunnitelmia
tämän kykenevän ja tarmokkaan miehen suhteen.
New Yorkissa oli Stillwell & Co Ltd:n ensimmäinen yhtiökokous.
Tilivuosi käsitti 15 kuukautta. Penttilä ei mennyt kokoukseen
valvomaan osake-etujaan, vaan saadakseen tietää, mitä Etelä-
Amerikassa oikein tehdään ja paljonko siellä tulevat laitokset
maksamaan. Tämä kaikki oli valmistelua Victoria-putouksia varten.
Yhtiökokous pidettiin konttorirakennuksessa, entisessä Penttilän
huoneessa. Osanottajia oli viisi, mr Stillwell itse, mr Hoover, mr Foss,
eräs Penttilälle ennen tuntematon mr Maurepas sekä Penttilä.
Mr Stillwell teki selvää yhtiön asemasta ja esitti tilinpäätöksen. Sen
mukaan oli yhtiön asema kerrassaan loistava. Voitto-osuutta
ehdotettiin jaettavaksi 5 % ja loppu voitto siirrettäväksi poistoksi
yhtiön Etelä-Amerikassa olevasta koskirakennuksesta.
Penttilä kysäisi, mikä se sellainen koskirakennus on, joka niin paljon
rahaa vie.
Mr Maurepas pyysi puheenvuoron. Hän tuntui olevan
koskirakennuksen sielu.
»Rakennamme voima-asemaa», aloitti hän, »Coober-boy-koskeen
Amazon-virrassa. Koski on maailman vesirikkain ja sijaitsee
luoksepääsemättömässä aarniometsässä. Olemme rakentaneet
rautatien kosken partaalle ja peranneet kosken. Työn voidaan laskea
tulevan valmiiksi kahden vuoden kuluttua. Nyt on työ sujunut, kun
onnistuttiin löytämään tehoisa vastamyrkky eräälle vaarallisen
maksataudin synnyttävälle nivelkärsäisen puremalle. Työ tulee
maksamaan noin 600 milj. dollaria. Toivoisin herrojen lähtevän
katsomaan. Se on nykyään huvimatka.»
Mr Foss, joka oli työn pannut alulle, vaikka hänen maksataudin
uhrina täytyi siitä sittemmin luopua, suositteli innokkaasti matkaa.
Kaikki toiset suostuivat, mutta Penttilä ei. Hän ei mitenkään voinut
olla Europasta niin kauan aikaa pois. — »Sijaisen kyllä voin lähettää,
sillä matkatoverini, ins. Ranta, seikkailuhaluinen suomalainen, lähtee
mielellään.» Vaikkakin vastahakoisesti niin kuitenkin hyväksyttiin
Penttilän sijainen, ja itse hän sai lähteä rakkaaseen Europpaansa.
Penttilä neuvoi nuorta Rantaa ottamaan selville sen mitä voi, itseään
paljastamatta, sillä hän tulee niitä kokemuksia tulevaisuudessa
tarvitsemaan.
Itse hän palasi Europpaan. Langatonta puhelinta hän käytti
laivallakin. Hänellä oli ollut mukanaan sata konetta tuliaisiksi
Amerikkaan. Niistä jätettiin Stillwell-konttoriin yksi, Coober-boy-
putouksille vietiin yksi, Stillwellin huvipurteen j.n.e. Sitäpaitsi pyysi
Penttilä asettaa sen niihin suuriin valtamerihöyryihin, joissa hän
kulki. Kapteeni ensin hiukan epäili, mutta myöntyi kuultuaan, että
Englannissa oli lupa saatu.
Puhelin pantiin kuntoon Liverpoolin satamassa. Sieltä Penttilä puhui
vaimolleen Berliiniin, ja niinkuin epäili, viimeksi moneen viikkoon.
Toisin kuitenkin kävi. Noin kahden päivän-matkan päässä
Englannista eli likipitäen keskellä Atlanttia koetti hän Suomen
Lontoon-lähetystöön. Sieltä vastattiin. Hän soitti Berliiniin vaimolleen
— sieltä vastattiin. Helsingin tähtitieteellinen asema vastasi.
Maaselästä ei vastattu. Siellä ei ollut konttoriaika. Nyt vasta Penttilä
alkoi tajuta, minkä laatuinen keksintö oli langaton puhelin. Etäisyydet
eivät merkinneet sille mitään.
Paluumatkalla puhui hän sekä Europan- että Amerikan-puoleisen
rannan kanssa. Suomen lähetystöt Lontoossa ja Washingtonissa
tulivat puhelinyhteyteen — Penttilä oli lahjoittanut koneen
molemmille.
Saksaan palattuaan hän tarkasti vielä kerran Mausfeldtin tehtaat
sekä moottoritehtaat y.m. Niitten työtapa oli moitteetonta, samaten
tuotteet. Taloudellinen asema oli loistava.
Ruotsin kautta palasi herrasväki Penttilä kotiin.

VI.
Maaselän tehtaat kävivät yötä päivää. Saksasta palattuaan ins.
Mikkola järjesti kolmannen työvuoron. Tuotanto oli noussut
kaksinkertaiseksi viimeisen vuoden aikana. Miehet saivat palkan
kappaleelta eikä kappalehintaa muutettu, vaikka tuotanto nousikin.
Ahkerampi työ ja parempi ammattitaito tuli siten mieskohtaisesti
kunkin omaksi eduksi. Samalla tietysti isännänkin, sillä hinta
myytäessä pysyi myöskin samana.
Penttilä saapui Maaselkään edeltäpäin ilmoittamatta. Hän tiesi, että
aina joku auto on asemalla ja että hän siis pääsee asuntoonsa
Penttilään, joksi talo oli nimitetty.
Oli tavattoman suloista kuulla äidinkieltään ympärillään, tuntea
itsensä saman kansan jäseneksi kuin toisetkin uurastajat ja tietää,
että tuo on samanlaiset taistelut taistellut kuin minäkin. Se on
isänmaanrakkauden hienoin, itsekkäin muoto. Sitä ei tosin tunne se,
jolla ei milloinkaan ole ollut tilaisuutta oleskella vieraassa
ympäristössä, mutta isänmaahansa palaava riemuitsee siitä
sanomattomasti.
Penttilässä oli kaikki siistiä ja kunnossa kuin isäntäväkeä
odottamassa. Talon emännöitsijä, Penttilän kotikylän kuuluisa Kokki-
Amaalia, pyöreä ja tuikea, muistutti kotikuristaan Nummisuutarin
Marttaa, oli pannut ja pitänyt talon kunnossa. Tosin hänellä oli
apunaan neljä palvelijaa, mutta joka paikan pitikin olla sitten
tomusta vapaa. Häntä kutsuttiin nyt Amaalia-rouvaksi. Sallittakoon
se ilo hänelle poikansa, kelpo miehen tähden! Antakaamme
kirkonkirjojen olla alallaan.
Amaalia-rouva sitoi valkoisen esiliinansa nauhoja juostessaan
isäntäväkeään vastaan.
»Terve tuloa, terve tuloa! Kun olisimme tienneet, että tulette, niin
olisimme me nyt juhlallisemmin ottaneet vastaan», tohisi Amaalia.
»Tämähän on varsin hyvää, jos Kokki-Amaalialla vain on ruokaa
antaa», sanoi Penttilä kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Pari vastaantullutta palvelustyttöä nauraa tirskutti ja pieni
pilvenlonka meni yli Amaalian kasvojen. Tuikea katse tyrehdytti
tyttöjen naurun.
Amaalia mennä touhusi edellä raahustaen rouvan matkalaukkua.
Päästyään rappusten ensimmäiselle askelmalle pyörähti hän ympäri,
vaihtoi matkalaukun vasempaan käteensä ja heilautti oikealla
valtavan kaaren ilmassa.
»Jaa-a. Kukas olis luullut Penttilän Aapelista tulevan tällaisen talon
isännän! Se oli pienenä sellainenkin märkänenä.» Sanoi
sanottavansa ja lähti sipaisemaan rappusia ylös.
Tulijat olivat hiukan ihmeissään ennenkuin perässä tuleva
palvelustyttö selitti, että »Amaalia-rouva loukkaantui, kun herra
sanoi häntä 'Kokki-Amaaliaksi'. Se oli niin aito Amaaliaa.» Penttilä
nauroi vedet silmissä. Eteisessä rakennettiin rauha kiittämällä
puhtaudesta, ja sitä sovintoa riitti sitten kaksikymmentä kaksi pitkää
vuotta. Silloin Amaalia-rouva siirtyi toiseen olotilaan ja haudattiin
kotipitäjänsä multaan, oman toivomuksensa mukaan. —
Talon rouva oli matkasta väsynyt ja meni lepäämään, mutta Penttilä
lähti katsomaan, miten tehtaalla jaksettiin.
Astuttuaan n.s. isoon konttoriin hän on vähällä palata takaisin. Hän
piti ennen kunnia-asianaan tuntea jokaisen apulaisensa tehtaan
yövahdista johtajaan asti, mutta nyt siellä istui huone täynnä
herroja, joista hän ei tuntenut ketään eikä kukaan häntä.
Vanha postinkantaja Justus Simeoninpoika Marjumäki pelasti
tilanteen. Justus oli ensimmäinen mies Maaselässä. Hän se nosti
ensimmäisen lapiollisen perustustöitä aloitettaessa. Sittemmin,
katkaistuaan jalkansa, hän toimi postinkuljettajana. Alussa riitti
selkäreppu postimiehelle, sitten oli jo hevonen ja nyt kuorma-auto ja
apumieskin. Postikuorman suuruudesta sai osapuilleen kuvan
Maaselän kehityksestä.
Nähtyään Penttilän tempasi Justus lakin päästään, mikä temppu
tapahtui ani harvoin. Hän aikoi sanoa jotakin repäisevää, mutta
Penttilä ennätti:
»Päivää, Justus. Mitäs kuuluu?»
»Kiitos kysymästä. Hyvää kuuluu. Minulla on hyvä toimi ja palkka.
Kiitoksia herra tirehtöörille siitä!»
»Ei siinä mitään kiittämistä ole. Justus tekee työnsä ja saa palkan
työstään. Nämä herrat istuvat työssään ja saavat palkan siitä. Ei
Justuksella ole mitään kiittämisen syytä. Työ aina elättää miehen ja
sillä hyvä.»
»Niin sen tirehtööri sanoo, mutta kyllä täällä tiedetään, mitä
tirehtööri on tehnyt. Jos mies loukkaantuu, niin se muutetaan heti
helppoon työhön ja saa saman palkan kuin ennenkin. Kyllä me
tiedetään ja tirehtöörin nimeä kiitetään.»
»No niin. No niin. Justus vie postin sisään vain.»
Penttilä esittäytyi jokaiselle uudelle konttoristilleen. Hän oli oppinut
Amerikassa, että ystävällinen, persoonallinen suhde isännän ja
apulaisen välillä on paras työn suola. Siellähän on tavallista, että uusi
liiketuttava esitetään koko henkilökunnalle. Tosin tästä läheisestä
suhteesta johtuu, että usein rikkaat pohatat joutuvat naimisiin
konekirjoittajattariensa kanssa, mutta mitäs pahaa siinä. —
Energiset, eteenpäin pyrkivät naiset ruvetkoot konekirjoittajattariksi.
Konttoripäällikkö Lehtovaaralla oli paksu pinkka joitakin
paperiliuskoja kädessään Penttilän astuessa sisään. Hän laski paperit
pöydälle noustessaan tervehtimään. Muudan liuska putosi, ja Penttilä
nosti sen. Laskiessaan paperin pöydälle hän vilkaisi siihen. Se oli
tilauslista, joka oli päivätty pari kuukautta sitten. Konttoripäällikkö
luuli isännän tarkastaneen listaa paremminkin ja alkoi selittää, että
he ovat tukehtua tilaus-tulvaan. Tehdas ei mitenkään jaksa tyydyttää
kysyntää kolmellakaan työvuorolla.
Päästyään Suomeen tuli Penttilästä vakaa hämäläinen. Hän
ikäänkuin uudelleen löysi itsensä. Rauhallisena hän nosti erään
pöydän seinän viereen, johon oli kiinnitetty Maaselän kartanon
tiluskartta. Konttoripäällikön valitus ei muuttanut lihastakaan hänen
kasvoillaan.
»Pyydättekö, Lehtovaara, ins. Mikkolaa tulemaan tänne.» Penttilä
puhui taasen hitaaseen, järkkymättömään tapaansa. Löyhäsuisuus,
joka oli ulkomailla ollut vähällä tarttua häneenkin, oli unohdettu. Hän
itsekin ihmetteli, että oli jaksanut Berliinissä puhua kolme tuntia
yhteen menoon.
»Olemme käyttäneet jo kaksisataa hehtaaria Maaselän maista
tehdas- ja asuntotonteiksi. Luulen, että meidän on pakko ottaa
lisäksi kahdeksansataa hehtaaria.»
»Ellemme lennä korkeammalle kuin siivet kannattavat», huomautti
Mikkola.
»Sitä olen pelännyt. Olemme ottaneet hankkiaksemme
akkumulaattoreja koko vanhalle maailmalle, ja se lienee meille aika
kova pähkinä.»
»Ellei muuta estettä ole, niin saamattomuuttamme älkäämme
näyttäkö. Nyt kun ensi kerran meiltä kysytään, mihin pystymme, niin
älkäämme jättäkö tilaisuutta käyttämättä.»
Taasen neuvoteltiin. Sydän-Suomen konepajan, Rautjärven
tiilitehtaan, Tanttilan posliinitehtaan ja Peurakoski O.-Y:n johtajat
pyydettiin tulemaan mukaan. Heille selitettiin asema. Tuotanto on
korotettava vähintään nelinkertaiseksi.
»Kaiken maallisen järjen nimessä», huudahti Peurakosken johtaja
ins. Hellman, »mihin pannaan kaikki ne tuotteet?»
»Ihmettelisin minäkin ellen olisi nähnyt, mitä Saksassa on tehty
viimeisinä kuukausina», selitti Mikkola. »Me saamme tehdä
pommiamme miljoonan toisensa perään, kyllä ne maailmaan
mahtuvat.»
»Maailma menee eteenpäin. Olen jo vanha mies, en jaksa teidän
kanssanne juosta. Hankkikaa nuorempi mies tilalleni. Minä menen jo
viisaan lepoon.»
»Ei, ins. Hellman, ottakaa apulaisia, nuoria voimia. Tarvitsemme
kokemuksianne», lohdutti Penttilä.
»En minä jaksa enää. Olen lapseton mies, miksi hankkisin rahaa!
Elän vaatimattomasti jo omistamallani pääomalla. Työ oli iloni, ja nyt
iloitsen siitä, että toiset jatkavat työtäni. Kiitos, tehtailija Penttilä,
että näytätte maailmalle työn kunniaa. Olitte hyvä palvelija, mutta
vielä parempi isäntä. Ja nyt kun emme ole enää isäntä emmekä
palvelija keskenämme kumpainenkaan, vaikka olemme molemmin
olleet kumpaakin, niin salli vanhan miehen sinutella itseäsi. Olen aina
ihaillut luonnettasi ja työtapaasi. — — Ei mitään kiittämistä, minä
olin sinun isäntäsi isäntieni puolesta enkä vaatinut sinulta työtä,
koska teit kaikki ilolla. — Vielä yksi pyyntö. Salli vanhan työjuhdan
käydä joskus ihailemassa töitäsi, jotta saan nähdä, että minua
seuraavassakin polvessa on miehiä.»
Kunnialla jätti vanha työmies paikkansa nuorempien täytettäväksi. Ei
vastaan taistellen eikä katkeruudella, vaan nähtyään uuden ajan
koittavan vetäytyi hän syrjään, antaen uusien tuulien puhaltaa
vapaasti. Sellaiset miehet ovat maan suola. He vievät omaa aikaansa
eteenpäin eivätkä asetu uuden ajankaan estäjiksi.
Tarkkoja suunnitelmia tehtiin Maaselässä. Suunniteltiin rautateitä,
autoteitä, tehdas- ja asuntotontteja. Koulujen ja sairaalain paikat,
kirkon ja kirjastotalon tontit määrättiin, mitattiin kartalla ja maalla.
Piirustuskonttorista haettiin vanhat työkonepiirustukset ja tarkistettiin
uudelleen. Useita eri parannuksia tehtiin, jopa kokonaan uusiakin
kojeita rakennettiin.
Pohjakartan ja asemakaavan tultua valmiiksi lähti Penttilä itse
Helsinkiin rautatiehallitukseen esittämään yhteistoimintaa.
Omituinen muutos oli tapahtunut Rautatientorilla. Pitkän pitkä
ajurijono oli hävinnyt. Kolme kaakkia torkkua könötti jäljellä
muistuttamassa entisestä ajasta. Sijalla oli yhtä pitkä rivi pieniä,
siistejä sähköautoja. Penttilän Saksassa ollessa oli Helsingin lataamo
pantu käyntiin ja toimitettu pääkaupunki osalliseksi uudesta
keksinnöstä.
Rautatiehallituksen leveitä rappusia kävellessään tunsi Penttilä
entisen ujoutensa palaavan. Jos päätirehtööri ei olekaan kotona tai
ei hän ota ollenkaan vastaan? Hän oli vähällä kääntyä ympäri ja
jättää paperinsa kirjaajan konttoriin odottamaan pitkän virastotien
kulkua. Päätti kuitenkin kysyä, otettaisiinko vastaan.
Päätirehtöörin oven ulkopuolella istui virkapukuinen vahtimestari.
Penttilä meni kohden ja aikoi selittää asiansa. Vahtimestari nousi
kuitenkin seisomaan heti, kun Penttilä astui ensimmäisen askelen
häntä kohden. »Haluaako herra tehtailija päästä päätirehtöörin
puheille?» kysyi hän.
»Kyllä, jos hän vain on tavattavissa.»
»Siellä on kyllä juuri esittely, mutta odottakaa hetkisen, kysyn,
milloin voitte tulla.»
Vahtimestari meni sisään, mutta palasi aivan pian ja pyysi Penttilää
astumaan sisään.
Penttilä esitti suunnitelmansa ja niihin suostuttiin. Hiukan hän
ihmetteli rautatiehallituksen myöntyväisyyttä, sillä muutokset
vaativat muutaman miljoonan menoerän. Toisaalta oli suunnitelma
kylläkin huolellisesti laadittu, sillä neuvotteluun niissä kohdin olivat
ottaneet osaa myöskin asianomainen asemapäällikkö ja muudan
ratapihojen erikoistuntija.
Rautatiehallituksesta meni Penttilä suoraan ins. Kuorteen puheille.
»Terve tuloa Suomeen», puhui ystävällisesti kokenut mies, joka
ymmärsi ihmisiä. »Oli oikein, ettette hylännyt isänmaatanne. Totta
puhuen pelkäsin jo sitä.»
»Ei ajatuksiinikaan tullut asettua johonkin vieraaseen maahan. Siellä
on toiminta niin kehnoa ja vierasta.»
»Luetteko sanomalehtiä?» kysyi Kuorre yht'äkkiä.
»Hyvin vähän, se on: en yhtään», tunnusti Penttilä rehellisesti.
»Sitten ette tiedä, mikä mies nykyään olette. Se on kyllä toisaalta
hyvä, sillä voihan huono vaikuttaa hyväänkin luonteeseen, mutta
kyllä ihmisen täytyy vähän tietää, mitä ympärillä itsestä ajatellaan.
Varsinkin sellaisen miehen, joka aikoo kansojen kohtaloita johdella.»
Penttilä naurahti raikkaasti. »Siihen en minä pyri, sillä en ymmärrä
politiikasta hölyn pölyä.»
»Totta! Sillä jos olisitte hiukankin ollut poliitikko, niin ette olisi
mennyt antamaan Saksalle käteen sellaista asetta kuin Mausfeldtin
tehtaat.»
»Sehän on oikein, että työkykyinen Saksa saa työtä.»
»Totta. Mutta mitä luulette Ranskan ja Englannin siitä ajattelevan?
Älkää luulkokaan saavanne 'Victoria-ajatustanne' hyväksytyksi
Englannissa, ellette voi antaa jotakin suurta tehdasta emämaalle.»
»Mistä insinööri tietää minun 'Victoria-ajatukseni' ja muut?»
»Sanomalehdistä. Vahinko, etten ole leikannut niitä talteen, jotta
olisitte itsekin voinut lukea, mitä sisimmässänne ajattelette.» —
Molemmat nauroivat vapauttavasti. Kaikki kankeus heidän kesken
hävisi. He alkoivat keskustella kuten kaksi miestä voi keskustella:
vapaasti, avomielisestä, luottaen täydelleen toisiinsa.
Penttilä pyysi lisää voimaa Imatrasta.
»Aiotteko harjoittaa vientiä suuremmassa määrässä?»
»Voimaa olemme toistaiseksi myyneet vain Viroon, mutta Saksa ei
kohta myöskään jaksa tyydyttää tarvettaan, joten olemme pakotetut
auttamaan sitä. Tosin siellä rakennetaan hiilikaivosten läheisyyteen
suurenmoisia lämpövoima-asemia, mutta tuleva kulutus ei tule sillä
tyydytetyksi.»
»Ettekö aio Ruotsille antaa akkumulaattorejanne?»
»Muistan vielä Ahvenanmaan asian ja valuuttamme huonon ajan,
jolloin läntinen naapurimme teki voitavansa maamme polkemiseksi.
Siksi olen vielä pidättäytynyt lähettämästä sinne tuotteita.»
»Valuutasta olette saanut täyden hyvityksen. Tarkastakaa kursseja.
Meidän rahamme on nykyään kalliimpaa kuin ennen maailmansotaa.
Saksan kurssi nousee niin että hurisee. Mikäli tiedän, olette juuri
Saksaan ja kotimaahan sijoittanut dollarinne. Olette kurssierona
voittava miljoonia dollareita.»
»Tosiaankaan en ole ajatellut rahaa, mutta 'Victoria-ajatuksessa',
kuten sitä nimitätte, tarvitaan rahaa — ja iloitsen siksi, että minulla
sitä on.»
»Olette todella keksijäsielu. Ette ollenkaan ajattele iloita rahoistanne,
vaan tuumitte, miten saisitte niitä menemään. Onko lainkaan
varmaa, että Victoria-putousten rakentaminen tulee kannattamaan?»
»En ole sitä laskenut, mutta tiedän, että voimaa tarvitaan. Maapallon
jäljellä oleva kivihiilimäärä riittää noin sadaksi vuodeksi. Sen jälkeen
on saatava välttämättömästi lisävoimia. Kosken rakennustyö on
silloin valmiina, ja tehty työ ei milloinkaan mene hukkaan. Ellei se
tuota aineellista hyötyä, tuottaa se kuitenkin kokemusta, ja jo sen
vuoksi kannattaa yrittää.
»Olette, totta vie, idealisti. Mutta helppohan teidän on ollakin, sillä
ryhdyttepä työhön mihin hyvänsä, niin se muodostuu
kultalähteeksi.»
»Olen kyllä ansainnut, mutta teen työtä työn itsensä tähden. Kulta
tulee myöhemmin itsestään.»
»Miten paljon nykyisellä, mukavuutta rakastavalla, laiskottelevalla
ajalla olisikaan teistä opittavaa! — Työstänne puhuen: oletteko
tarkastellut, miten pitkälle olette ennättänyt uutta yhteiskuntaa
luodessanne Suomessa?»
»Olen ollut vasta kolme viikkoa kotimaassa ja koko sen ajan
Maaselässä piirustusten ja suunnitelmien kimpussa, joten en tiedä
ympäristöstäni yhtään mitään.»
»Jos sopii, niin lähtekäämme pienelle huviajelulle. Viivymme tämän
iltapäivän, vai onko se liian paljon?»
»Tietääkseni ei minulla ole mitään erikoista, joten voimme lähteä
vaikka heti.»
Penttilä soitti kuitenkin ennen lähtöään Suomen Lontoon-lähetystöön
ja tiedusteli uutisia 'Victoria-ajatuksesta'. Mitään uutta ei kuulunut.
Paperit olivat kai unohtuneet virastoihin pölyttymään.
 VII.
Tasaisesti mennä sirisi ilmakumeilla varustettu sähköauto Helsingin
kaduilla. Auto oli n.s. loistomallia. Siinä oli edessä ohjaaja.
Tavallisimmat autot olivat joko kahdelle tai neljälle hengelle, mutta
aina valmistetut edellyttäen, että erikoista ohjaajaa ei ollut, vaan
matkustaja itse ajoi. Vain loistoautot tekivät poikkeuksen. Sitäpaitsi
olivat tavalliset autot varustetut umpinaisilla, pehmeillä
kumirenkailla. Joustimet olivat valmistetut hyvin herkiksi ja
varustetut n.s. vastustajalla, jotta vastaheilaus ei olisi varsin tuntuva.
Näillä autoilla ei voinut ajaa 40 km:n tuntinopeutta kovemmin, mutta
mutkaisilla ja mäkisillä teillämme ei suurempaa nopeutta tarvitakaan.
Kuorre ja Penttilä eivät puhuneet mitään. He istuivat vain ja
katselivat liikettä ympärillään. Kuormahevosta ei tullut vastaan juuri
ollenkaan. Hevosten vetämiä hienoja ajopelejä näkyi siellä täällä.
Penttilä ihmetteli ensin, mutta sitten hän muisti, että hevonen on
erittäin rakas suomalaiselle. — Niinpä ennen hevosenvaras tuomittiin
ylenkatseella ja ankaruudella, jotavastoin esim. lehmänvarasta vain
ivattiin. Siinä tuli näkyville kansan, s.o. miesten rakkaus hevosiin, ja
siksi ajeluhevosesta ei vielä ollut luovuttu.
Oli rukiinleikkuuaika. Niitettiin jo useassa paikassa, mutta entistä
hälisevää, iloisesti huudahtelevaa, värikästä niittoväkeä ei ollut. Yksi
mies ajoi sähköleikkuukonetta ja neljä miestä pani valmiita sitomia
joko kykkiin tai seipäille. Penttilä kaipasi entistä leikkuutapaa.
Kahdessa tai kolmessa sarassa oli väkeä, neljä niittäjää, sitoja ja
kykkääjä. Siinä huudettiin toisille jos jotakin. Se oli useimmiten
leikkiä ja hyväntahtoista pilaa, mutta joskus suulaat akat
riitaantuivatkin. — Se oli siihen aikaan. Nyt oli uusi aika ja uudet
tavat. Penttilä tiesi synnyttäneensä tämän uuden ajan, mutta hän ei
olisi halunnut entistä runollisuutta hävittää. Kuitenkaan eivät
sopineet yhteen uusi ja vanha, heikomman täytyi hävitä.
Autossa olijat päättivät ajaa aina Maaselkään asti. Päätös oli
Penttilälle mieleinen, sillä hän halusi päästä taasen työnsä ääreen.
Sitäpaitsi häntä kiusasi ins. Kuorteen sana: »ilman tehdasta
Englannille ette saa 'Victoria-ajatustanne' läpi». Tuntui
välttämättömältä päästä pian rakennuksen alkuun, sillä maailman
voimantarve lisääntyi huimasti. Mitä enemmän uusia koneita saatiin
valmiiksi Mausfeldtissä, Sydän-Suomessa ja Maaselässä, sitä
enemmän voimaa tarvittiin.
Maaselkään päästyään näytteli Penttilä kuuluisalle vieraalleen
tehtaitten eri osastot, konttorit sekä uudet suunnitelmat. Illalla
myöhään päästiin Penttilään illalliselle. Rouva tuli vastaan ja toivotti
vieraan tervetulleeksi.
»Ei, rouva hyvä, minä toivotan teidät tervetulleeksi kotimaahanne.
Samalla velvoitan teidät huolehtimaan miehestänne, ettei hän saa
rasittaa itseään liiaksi. Sillä jos menetämme hänet, niin Suomi ja
koko maailma menettää yhden suurimmista pojistaan.»
Rouva sävähti punaiseksi. Sellaista puhetta kuuli hän ensi kerran
miehestään ja sitäpaitsi mieheltä, joka ei puhunut turhia. Penttilä
itse ei kuullut, mitä vieras emännälle puhui.
Illallispöytään tuli myöskin eräs hoikka koulupoika. »Anton Sorsa»,
esitteli Penttilä, »minun luotonantajani. Olimme nimittäin O.-Y.
Peurakosken palveluksessa yht'aikaa, ja minulla ei ollut rahaa erään
sähkösanoman lunastamiseen, mutta tämä nuorukainen antoi
minulle luottoa yhden markan.»
Myöhään istuivat ins. Kuorre ja Penttilä keskustellen yleensä voiman
saannista ja Imatrasta sekä 'Victoria-ajatuksesta' erittäin.
Penttilälle luvattiin Imatrasta kaikki liikenevä voima ja Oulunjoen
kosket päätettiin koettaa saada rakennettaviksi heti.
Kulkuneuvoista puheen tullen mainittiin myöskin Petsamon rautatie.
Eduskunnassa yhä keskusteltiin ja riideltiin, mikä suunta olisi
edullisin. Penttilä väitti, että on aivan turhaa rakentaa rautatietä.
Hyvä maantie tekee saman asian ja on helposti saatavissa.
Sitävastoin kaksikiskoinen rautatie on sellainen pilventakainen
unelma, jota ei kannata Suomen pienillä varoilta yrittääkään. Toinen
on asia, jos ulkomaista pääomaa hankitaan taikka yksityiset alkavat
yrittää. Valtion hommasta ei tule mitään —.
Ins. Kuorre lähti aamulla varhain katselemaan tehtaita. Hän pääsi
talosta herättämättä ketään. Vajasta löysi hän monta lähtövalmista
sähköautoa. Hän otti yhden ja lähti tehtaille päin. Työvuoro vaihtui
kello 8 aamulla, joten puoliöissä tulleet miehet olivat vielä työssä
hänen päästessään perille.
Erikoisesti hän halusi nähdä eilen puheena olleen, Jäniskoskelta
tulevan vahvavirran aseman. Sitä nimittäin rakennettiin juuri
uudelleen ja sen yhteyteen järjestettiin ensimmäinen automaattinen
lataaja.
Hämmästyksekseen hän tapasi ensi työkseen Penttilän. He olivat
kumpainenkin jättäneet toisensa makuulle, mutta molemmat olivat
kuitenkin jalkeilla, Penttilä tavallisessa päivätyössään ja vieras sitä
ihmettelemässä. Asema tarkastettiin yksityiskohtia myöten. Monia,
sähkötekniikassa ennen mahdottomaksi sanottuja asioita oli täällä
pantu käytäntöön tai aiottiin panna. Ins. Kuorre vain katseli eikä
puhunut mitään. Hän ajatteli, mitä onkaan tämä hämäläinen
talonpojan poika tehnyt kuusikymmenvuotis-syntymäpäiväänsä
mennessä. Jos sen näkeminen on hänelle sallittu...

VIII.
Voimakkaasti sykähteli Suomen taloudellisen elämän valtasuoni.
Elettiin nousukautta. Maamies hankki uudenaikaisia koneita. Hänen
täytyi se tehdä, sillä Suomen rahan ollessa kallista virtasi viljaa ja
muita ruokatarpeita maahan, ja hintakilpailussa ei voinut pysyä
tasalla muuten kuin hankkimalla nopeat, työvoimia säästävät koneet.
Uusia pikkuteollisuushaaroja syntyi. Helppo voimansaanti kehoitti
yrittämään, ja yleensä ne menestyivät hyvin.
Kaiken yläpuolella ja esimerkkinä oli O.-Y. Maaselkä. Penttilä oli
siirtänyt kaikki tehtaansa ja voimalaitoksensa yhden yhtiön nimiin.
Se oli välttämätöntä, jotta laajoille yrityksille voitiin saada
tarpeellinen vakavuus ja kunnollisia johtajia. Kaiken keskipisteenä oli
kuitenkin Penttilä.
Vanha Maaselkä oli laajentunut. Tuskin sitä olisi entiseksi tuntenut.
Aseman toiselle puolen oli kasvanut väkirikas kaupunki. Jos laski
yhteen molemmat, tehdasalueen ja kaupungin, niin niitten
asukasluku voitti maamme muut maaseutukaupungit.
Penttilällä oli levon aikaa. Hänen pikkupoikansa Antti Aapeli otti
ensimmäisiä askeliaan. Tapauksen kunniaksi lähdettiin vieraisille
sukulaisiin.
Rantamäessä elettiin kuten ennenkin. Ei otettu mitään lahjaksi,
mutta uudenlajinen koneistus toteutettiin. Itse ukko Rantamäki
ihastui tyttärensä poikaan niin, että kutsui häntä Rantamäen
nuoreksi isännäksi. Ranholmin matami sattui olemaan maantiellä,
kun Penttilät kulkivat ohi. Ei auttanut muu kuin poiketa sisään
Kultalaan, ja pian siinä kahvit turautettiinkin. Matami oli pelkkää
päivänpaistetta. Hänen vanhat päivänsä olivat turvatut, ja se antoi
hänelle »iloisen mielen», kuten hän itse sanoi.
Penttilän kotitalo oli joutunut Aapelille itselleen. Hän oli tiedustanut
veljeltään ostaakseen tilan, ilmoittaen syyksi tahtovansa säilyttää
isänsä talon muistona isästään sellaisena kuin se ukon käden
hervotessa oli jäänyt. Perussyy oli saattaa veli riippumattomaan
taloudelliseen asemaan. Tarkoitus onnistuikin, veli osti erään
suurtilan heti käteisellä. Samaten teki Aapeli toisen veljensä ja
sisarensa miehen tiloille.
Vanha äiti oli jäänyt Penttilään yksin. Hän ei halunnut muuttaa sieltä
pois. »Täällä olen iloni iloinnut ja asialliset itkuni itkenyt, anna minun
nyt täällä kuoliakin.» Aapeli pyysikin äitiään rupeamaan uudelleen
emännäksi taloon, ja se oli hänelle mieleen. Apua hankittiin niin
paljon kuin tarvittiin, mutta avaimet olivat emännällä.
Äidin syntymäpäivänä, heinäk. 23:ntena, kokoontuivat kaikki lapset
entiseen kotitaloonsa. Aapeli Penttilä odotti näitä perhejuhlia. Siellä
hän tunsi olevansa ihminen eikä »herra tehtailija, herra professori,
herra tohtori». Hän oli onnellinen äitinsä toruessa, kun hän oli
kieritellyt itseään ruohikossa pikkupoikain kanssa ja saanut paitansa
viheriäiseksi. Vanha äiti pärmänttäsi niinkuin »ennen», ja Aapeli oli
vähällä saada tukkapöllyn. Koko väki nauroi että mäki helisi, ja
lopulta oli siihen emännänkin yhdyttävä.
Kesken kaiken pyydettiin Penttilää puhelimeen. »Niin. Aapelia ne
tarkoittaa», ilmoitti palvelustyttö. —
»Ranta Lontoosta puhuu!»
»No vihdoinkin olette tullut Europpaan.»
»Niin tulin. Siellä Coober-boyssa alkavat työt valmistua. Voima-
asema on ollut käynnissä jo lähes vuoden. Minulla on kuitenkin
ilmoitettavana: kuningas on siirtomaaministerin ehdotuksesta
suostunut Victoria-putouksen rakentamiseen.»
»Onnittelen vilpittömästi!» vastasi Penttilä. »Soittakaa huomenna
Maaselkään, niin puhutaan tarkemmin. Voikaa hyvin.» Hän ei
antanut yhden Victoria-putouksen ja Englannin kuninkaan päätöksen
häiritä vuoden ainoaa vapaapäiväänsä.
Syötiin pirtin pitkässä pöydässä koko talon väki. Siinä pienennettiin
toinenkin »pernaloora» ja pitkä rivi tuli tyhjiä »uunipuuro»-kuppeja.
»Syökää nyt pojat, että jaksatte sitten taasen mellastaa», kehoitteli
emäntä. Olikin useita poikia, joitten muori hän oli.
Päivä oli elämänhalun ja ilon riemupäivä. Läpiöisin läksi Aapeli
Penttilä ajamaan Maaselkään.

IX.
Europan sanomalehdet pohtivat Afrikan kysymystä. Englanti oli
maailmansodan aikana anastanut kaikki Saksan siirtomaat.
Ranskalaiset sanomalehdet metelöivät tästä kovasti. Pieni Portugali
vetosi kansainliittoon, että Englanti aikoo ryöstää sen kunniallisesti
anastamat Itä-Afrikan siirtomaat. Oli vähällä tulla siirtomaasota.
Erään ranskalaisen sanomalehtimiehen päähän pälkähti ottaa selville,
mistä tämä siirtomaariita oli alkanut. Ihmeekseen huomasi hän
alkulähteenä olevan erään parin tuuman mittaisen uutisen, että
Englannin siirtomaaministeri oli suositellut Victoria-putouksille
rakennettavaksi voima-asemia.
Siitä siis oli lähdetty. Alkuasia oli kuitenkin jo unohdettu ja iskettiin
vain umpimähkään sanan miekalla.
Ranskalainen sanomalehtineekeri ei kuitenkaan jättänyt löytöään
käyttämättä, vaan alkoi uuden kynäsodan. Hän tiedusteli, kuka
omistaa Victoria-putoukset. Koski tosin on englantilaisella alueella,
mutta vedet tulevat Angolan alueelta, ja se on julistettu itsenäiseksi
(Ranska oli saanut suuren sananvallan uuden valtakunnan asioissa).
Englanti teki päätöksen ja myönsi anojalle, kotimaiselle yhtiölle,
rakennusluvan. Rakentaja oli englantilainen yhtiö, jonka
toimeenpanevana johtajana oli suomalainen insinööri Kalle Ranta —
ja kaiken takana hämäläinen talonpojan poika Aapeli Penttilä.
Heti kun tämä Englannin tekemä päätös tuli tietoon, karkasivat
sanomalehdet siihen kuin koira kalikkaan. Kysymystä revittiin ja
raastettiin. Sitä pohdittiin puolelta jos toiseltakin. Pahimmin
retuuttivat juuri ranskalaiset lehdet.
Ins. Ranta oli kuitenkin mies, joka ei riidasta mitään tiennyt, eikä
olisi välittänyt, vaikka olisi tiennytkin. Hän teki työtä täydellä
höyryllä.
Hänellä oli käytettävänään nykyajan teknilliset apuneuvot,
kokemusta ja rahaa. Nämä kolme seikkaa tekivät hänet maailman
ensimmäiseksi koskenrakentajaksi.
Useasti päivässä ja pitkälti neuvottelivat Penttilä ja Ranta asiasta.
Toinen istui konttorissaan Maaselässä ja toinen hotellissa Lontoossa.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com