Test Bank for Speak Up An Illustrated Guide to

Public Speaking 4th Edition Fraleigh Tuman

1319030653 9781319030650 download pdf

http://testbankpack.com/download/test-bank-for-speak-up-an-illustrated-
guide-to-public-speaking-4th-edition-fraleigh-
tuman-1319030653-9781319030650/

Visit testbankpack.com to explore and download the complete

collection of test banks or solution manuals!
Here are some suggested products you might be interested in.
Click the link to download

Solution Manual for Speak Up An Illustrated Guide to

Public Speaking 4th Edition Fraleigh Tuman 1319030653
9781319030650
https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-speak-up-an-
illustrated-guide-to-public-speaking-4th-edition-fraleigh-
tuman-1319030653-9781319030650/

Test Bank for Lets Communicate An Illustrated Guide to

Human Communication 1st Edition Fraleigh Tuman Adams
1457606011 9781457606014
https://testbankpack.com/download/test-bank-for-lets-communicate-an-
illustrated-guide-to-human-communication-1st-edition-fraleigh-tuman-
adams-1457606011-9781457606014/

Solution Manual for Lets Communicate An Illustrated Guide

to Human Communication 1st Edition Fraleigh Tuman Adams
1457606011 9781457606014
https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-lets-
communicate-an-illustrated-guide-to-human-communication-1st-edition-
fraleigh-tuman-adams-1457606011-9781457606014/

Test Bank for Pocket Guide to Public Speaking 5th Edition

OHair Rubenstein Stewart 1457670402 9781457670404

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-pocket-guide-to-
public-speaking-5th-edition-ohair-rubenstein-
stewart-1457670402-9781457670404/
Solution Manual for Illustrated Guide to Veterinary
Medical Terminology 4th Edition Romich 113312576X
9781133125761
https://testbankpack.com/download/solution-manual-for-illustrated-
guide-to-veterinary-medical-terminology-4th-edition-
romich-113312576x-9781133125761/

Test Bank for Public Speaking Matters 1st Edition Floyd

007352395X 9780073523958

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-public-speaking-
matters-1st-edition-floyd-007352395x-9780073523958/

Test Bank for Public Speaking Playbook 2nd Edition Gamble

1506359892 9781506359892

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-public-speaking-
playbook-2nd-edition-gamble-1506359892-9781506359892/

Test bank for Art of Public Speaking 12th Edition Lucas

0073523917 9780073523910

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-art-of-public-
speaking-12th-edition-lucas-0073523917-9780073523910/

Test Bank for Public Speaking for College and Career 10th
Edition Gregory 0078036828 9780078036828

https://testbankpack.com/download/test-bank-for-public-speaking-for-
college-and-career-10th-edition-gregory-0078036828-9780078036828/
 Speak Up An Illustrated Guide to Public Speaking 4th Edition
Fraleigh Tuman 1319030653 9781319030650 Test Bank
Full link download:
Test Bank:
https://testbankpack.com/p/test-bank-for-speak-up-an-illustrated-guide-to-public-
speaking-4th-edition-fraleigh-tuman-1319030653-9781319030650/

Solution Manual:
https://testbankpack.com/p/solution-manual-for-speak-up-an-illustrated-guide-
to-public-speaking-4th-edition-fraleigh-tuman-1319030653-9781319030650/

1. When delivering a speech, talent is more important than preparation.

A) True
B) False

2. Public speakers typically overplan and overpractice.

A) True
B) False

3. Cicero's classical canons of rhetoric form the basis of modern-day speech preparation.
A) True
B) False

4. In classical speech preparation, invention is the choice of language that will best express a speaker's
ideas.
A) True
B) False

5. Most speeches have an introduction, a body, and a conclusion.

A) True
 B) False

6. When analyzing audiences, speakers should consider listeners' backgrounds.

A) True
B) False

7. A speech about water conservation in the residence halls, to combat the recent water shortage,
would not be a good idea.
A) True
B) False

8. Most topics are too narrow for a five- or ten-minute presentation.

A) True
B) False

9. In a speech, the rhetorical purpose is the question that remains unanswered.

A) True
B) False
10. Speeches are usually designed to inform, persuade, or mark a special occasion.
A) True
B) False

11. The thesis statement reflects the overall essence of the message of a speech.
A) True
B) False

12. The main points of a speech should support the thesis statement.
A) True
B) False

13. Definitions, statistics, and narratives are all examples of main points.
A) True
B) False

14. The brainstorming process can yield a speech's supporting materials.

Page 1
 A) True
B) False

15. The introduction of a speech is where speakers develop the main points of their topics.
A) True
B) False

16. According to the principle of subordination, each subpoint must relate to the main point it supports.
A) True
B) False

17. Speakers first establish their credibility in the bodies of their speeches.
A) True
B) False

18. The conclusion of a speech consists of a summary of main points and a clincher.
A) True
B) False
19. Transitions are particularly helpful between a speech's main points.
A) True
B) False

20. An audio recording of a bird call played during a speech is an example of diction.
A) True
B) False

21. Speakers who have mastered extemporaneous delivery are able to speak comfortably in front of
audiences without reading their notes word-for-word.
A) True
B) False

22. Slight nervousness can be beneficial when delivering a speech.

A) True
B) False

Page 2
 23. To reduce stress, visualization should be as general as possible.
A) True
B) False

24. In a mediated presentation, your speech will be transmitted through a mechanical or an electronic
medium.
A) True
B) False

25. Even if a speaker makes a mistake during a speech, he or she should not give up.
A) True
B) False
Answer Key
1. B 2. B 3. A 4. B 5. A 6. A 7. B 8.
B 9. B
10. A
11. A
12. A
13. B
14. A
15. B
16. A
17. B
18. A
19. A
20. B
21. A
22. A
23. B
24. A
25. A

Page 3
1. Inexperienced public speakers typically experience which of the following problems?
A) Allowing insufficient time for planning and practicing
B) Choosing topics that are too specific
C) Focusing on quality instead of quantity
D) Following the assignment precisely
E) Giving a fluent, extemporaneous delivery

2. What is a major part of the invention element of speech preparation?

A) Arrangement of content
B) Focus on statistics
C) Generation of ideas
D) Masking of the truth
E) Recall of examples

3. Audience analysis and research tie most closely to which one of the five key elements
of speech preparation?
A) Arrangement
B) Delivery
C) Invention
D) Memory
E) Style

4. Effective public speakers use arrangement to ensure A) appropriate topic choice.

B) clear and memorable messages.
C) memorization of their speech.
D) nonverbal delivery.
E) unbiased language.

5. During speech preparation, speakers can best avoid biased language through their A)
arrangement.
B) delivery.
C) invention.
D) memory.

Page 1
 E) style.
6. In the speech preparation process, a speaker's command of the material is closest to
which key element? A) Arrangement
B) Conclusion
C) Memory
D) Organization
E) Style

7. Speakers who raise and lower their voices during their speeches are attending to which
of the following key elements of speech giving?
A) Content
B) Delivery
C) Focus
D) Length
E) Memory

8. During audience analysis, speakers should focus on A) content differences.

B) fictional points.
C) listeners' interests and backgrounds.
D) personal preferences.
E) tropes.

9. To be effective, the topic of a speech should be which of the following?

A) Appealing to the audience and speaker
B) Common in the mainstream media
C) Interesting only to the speaker
D) Potentially sensitive to some listeners
E) Wide ranging and highly technical

10. The primary goal of a speech is called the A) classical element.

B) defining delivery.
C) persuasion point.
D) rhetorical purpose.

Page 2
 E) subjective approach.
11. A speech that is designed to influence listeners to buy organic cleaning products has
which of the following main objectives?
A) Assuming
B) Distorting
C) Informing
D) Overpowering
E) Persuading

12. Which of the following reflects a speech's main message and rhetorical purpose?
A) Bibliographic content
B) Brainstorming session
C) Delivery style
D) Subordination point
E) Thesis statement

13. Which of the following presentation elements help audience recall by supporting the
thesis statement? A) Audience preferences
B) Main points
C) Presentation aids D) Style choices
E) Transition words

14. In a speech, examples, testimony, statistics, and narratives are all considered A)
bibliographic information.
B) delivery supports.
C) presentation aids.
D) rhetorical content.
E) supporting materials.

15. Which of the following is not considered bibliographic information?

A) Audience backgrounds
B) Author credentials
C) Page citations

Page 3
 D) Publication date
E) Source name
16. Which of the following is the core of a speech?
A) Body
B) Conclusion
C) Introduction
D) Subordination
E) Subpoints

17. In a speech outline, subpoints are designed to A) allow room for interpretation.
B) emphasize gaps in knowledge.
C) explain, prove, or expand on main points.
D) move the reader between pauses.
E) show the audience the “bottom line.”

18. What part of a speech's introduction briefly lists the speech's main points?
A) Attention-getter
B) Clincher
C) Preview
D) Rhetoric
E) Subordination

19. During a speech, the speaker should summarize main points and provide a clincher in
the
A) conclusion.
B) delivery.
C) introduction.
D) research.
E) thesis.

20. A closing sentence or paragraph that leaves the audience with a vivid memory of a
speech is called A) an attention-getter.
B) a clincher.

Page 4
 C) a deviator.
D) a subordinate.
E) a tie-in.
21. Which of the following is an example of a speech transition?
A) “Are there questions?”
B) “Becoming a scuba diver takes time.”
C) “Now that we have discussed jaguars, let's move on to cheetahs.”
D) “Yes, that's true.”
E) “You are the next speaker.”

22. When speakers are able to speak comfortably without reading their outline word-for-
word, they are said to have mastered A) audience analysis.
B) extemporaneous delivery.
C) extracurricular content.
D) stylistic differences.
E) transitional markers.

23. To be effective, speakers should do all of the following except A) allow long pauses and
gaps.
B) convey interest in the topic.
C) keep eye contact with listeners.
D) maintain an even speech rate.
E) project their voice.

24. In speech giving, what is the role of visualization?

A) Allowing the speaker to see the audience
B) Giving the audience visual aids
C) Providing a means of audience distraction
D) Reducing the speaker's anxiety
E) Reinforcing weak points in content

25. Speakers who experience the most anxiety just before their presentations should A) look
above the heads of their listeners.

Page 5
 B) read from their notes and avoid transitions.
C) speak as quickly as possible.
D) visualize all possible problems.
E) volunteer to speak first.
Answer Key
1. A 2. C 3. C
4. B 5. E 6. C
7. B
8. C 9.
A
10. D
11. E
12. E
13. B
14. E
15. A
16. A
17. C
18. C
19. A
20. B
21. C
22. B
23. A
24. D
25. E

Page 6
1. In the stage of speech preparation, speakers generate ideas for their
speeches.

2. refers to the process of structuring ideas to convey them effectively

to an audience.

3. Through effective , speakers state their ideas clearly, make their ideas
memorable, and avoid bias.

4. The work that speakers do to remain in command of their speech material is known as
.

5. refers to speakers' use of their voice and body during presentations.

6. Through , speakers can learn about their listeners'

interests and backgrounds and best tailor their speeches.

7. The of a speech is also known as the subject.

8. The primary goal of a speech, such as informing or persuading, is the speech's

.

9. “Today let us celebrate the forty-year anniversary of the Immaculata Mighty Macs,
winners of the first women's national college basketball tournament” is an example of
a(n) .

10. By calling attention to a speech's , a speaker can

help his or her audience understand and remember the speech's most important ideas.

11. In a speech, are used to flesh out a speaker's

claims.

Page 1
12. Speakers often use the internal process of to generate information to
support their claims.
13. A(n) contains the text of a speech in complete sentences or briefer
phrases.

14. According to the principle of , each main point of a speech must

relate to the speech's specific purpose.

15. Research indicates that students who participate in public speaking classes become
more - and
about speaking as the term progresses.

Page 2
Answer Key
1. invention
2. Arrangement
3. style
4. memory
5. Delivery
6. audience analysis
7. topic
8. rhetorical purpose
9. thesis statement
10. main points
11. supporting materials
12. brainstorming
13. outline
14. subordination
15. self-assured experience less apprehension

Page 3
Page 1
Random documents with unrelated
content Scribd suggests to you:
 Muistutuksista, moitteista ja soimauksista huolimatta oli Eedit
innokkaasti jatkanut lukujaan. Hänen serkkunsa, nuoren tohtorin piti
vasten tahtoansakin ihailla häntä yhä enemmän ja enemmän.
Sellaista sitkeyttä, työvoimaa ja käsityskykyä ei hän ikinä uskonut
naisessa löytyvän vielä vähemmin tytössä, joka oli vasta vähä yli 20
vuotta. Tytön tarkka silmä, selvä pää ja erinomainen muisti saivat
hänet ihmetyksiinsä. Ja sitte kun hän pitemmän aikaa oli seurannut
Eeditin sairaanhoitoa sairashuoneella, ei hän enempää epäillyt, ettei
tämä ollut syntynyt lääkäriksi. Oli totta, mitä vanha professori oli
sanonut: hän oli yhtä rohkea, tarkkanäköinen ja varma kuin oli
kärsivällinen, hellä ja hienotunteinen. Kätensä ei tutissut hoitaessaan
pahimpiakaan haavoja tai vammoja, mutta samalla oli hän nainen,
piteli hellävaroen sairasta ja näytti edeltäpäin arvaavan sen
toivomukset, oli uupumattoman kärsivällinen kärtyisiä,
hermostuneita ja kieroja ihmisiä kohtaan. Sanansa soivat
ystävällisyyttä, kun hän tyynnytti ja lohdutti potilasta, ja viimein kävi
niin, ettei olleet hyvin asiat, jollei neiti Eedit ollut saapuvilla, kun piti
ryhdyttämän vaikeaan leikkaukseen tai muuhun arkaan asiaan.
Tulisimmatkin tuskat lientyivät, kun hän hoivaili ja lohdutteli, ja
kuolevaiset laskivat kätensä tuon nuoren tytön käteen ja kuuntelivat
vieno hymy huulillaan hänen palavia rukouksiaan ja suloisia
raamatunlauseita, joita hän luki heille. Pienokaiset kurottivat käsiään
ja ottivat katkerimpiakin rohtoja hänen kädestään. Monet yöt
keinutteli hän sylissään kärsivää, levotonta pikku potilasta ja
ystävällisellä katseellaan, reippaalla, iloisella käytöksellään rohkaisi
hän monen pikku pelkurin. Nuoren tohtorin ei pälkähtänyt
päähänkään pitää häntä enää epänaisellisena.

Mutta mitä oli tullut professorin tuumista saada Eeditiä

yliopistoon? Ajatus, että nainen kuuntelisi luentoja yliopistossa ja
opiskelisi anatomiasalissa, ei ollut noussut yhdenkään aivoihin. Se
professori, jonka puoleen Eeditin isä kääntyi kysymyksineen tästä
asiasta, joutui senvuoksi aivan ymmälleen moisesta ajatuksesta ja
pudisti päätään elähtäneelle vanhukselle, joka siellä maaseudun
yksinäisyydessä näytti tulevan lapseksi uudelleen, kuten voi päättää
hänen merkillisistä tuumistaan. — Tyttö saattaa olla lujaa laatua ja
omata enemmän kirjatietoja kuin ikäisensä nuoret naiset — nimittäin
liikanaisen hellän isän kannalta katsottuna — ajatteli hän, mutta
yliopiston luvuissa varmaan piankin tulisi tenä eteen. Tätä ei
professori tietystikään hennonnut suoraan sanoa vanhalle isälle. Hän
kirjoitti puhutelleensa muutamia virkaveljiään, kuten oli tehnytkin,
mutta he luulivat, ettei sellainen asia kävisi laatuun, sen pitäisi
kiertää pitkiä teitä, konsistorissa, kanslerinvirastossa jopa
keisarissakin, ja toivo onnistumisesta näytti heikolta. Mutta saisihan
koettaa kuitenkin. Jos kerran niin pitkälle tultaisiin, että nainen saisi
opiskella miehen rinnalla — jota tuo opinmies itsekseen suuresti
epäili — ei se aika ainakaan vielä ollut koittanut.

Sellainen oli sen kirjeen sisältö, jonka professori Berg sai

vastaukseksi kysymyksiinsä. Tätä kaiketi hän odottikin, mutta
masensi se sittenkin ukon mieltä. Eedit ja tohtori Bernhard olivat
saapuvilla, kun hän avasi kirjeen. Eedit ei siitä niinkään huolestunut.
Hänhän ei, kuten kerran sanoi Marialle, halunnut suorittaa julkisia
tutkinnoita eikä toivonut suurta menestystä juuri senvuoksi, että
naiset aivan harvoin antausivat lukutielle. Hän oli kyllä
perusteellisesti tutkinut anatomiaa isänsä johdolla, mutta serkku
Oskarilta oli vielä paljon oppimista, käytöllistä harjoitusta oli kyllin
tarjolla kaupungissa, hän voi siis vastaiseksi pysyä levollisena, kuka
tietää, mitä tulevaisuudessa vielä tapahtuisi, hän oli nuori, ja
professorihan oli luvannut koettaa. Täten koetti hän lohdutella
isäänsä.
 — Mutta sinähän et itse saa milloinkaan kirjoittaa reseptiä, lapseni,
huomautti professori.

— Mitäpä siitä, isä, niinkauvankun sinä elät, ja serkku Oskari on

täällä, ei minun tarvitse kuin kertoa sinulle taudin oireet ja
neuvotella teidän kanssanne, ja isä ja Oskari voitte kirjoittaa reseptit,
sanoi Eedit hilpeästi.

Vanha professori istui hetken ääneti, mutta sitte hän nousi ja sanoi
liikutetulla äänellä:

— Mutta koittaa se aika kuitenkin kerran, jolloin naiset pääsevät

lääkäriksi, vaikkenkaan minä, kukaties et sinäkään, saa sitä nähdä.
Kenties ehdotukseni tuli liian aikaiseen, mutta sellainen aika kerran
vielä koittaa, siitä olen varma. — Hän oli kuin kunnianarvoisa
profeetta, tuo hopeahapsinen, kirkasotsainen vanhus, seisoessaan
siinä käsi ojennettuna, katseessaan ilme, ikäänkuin olisi hän jo
hengessään nähnyt sen ajan ensi sarastuksen.

Eedit kuljetti hänet lepotuoliin, suuteli kunnioittavan hellästi hänen

kättään ja puheli tulevaisuudesta, kuinka jo ulkomailla oli alettu
antaa naiselle perusteellisempaa kasvatusta ja kuinka ne aatteet
vähitellen raivaisivat tiensä meidänkin pieneen, kaukaiseen
maahamme, kunnes professori jälleen ilostui ja lohduttui
pettymyksestään.

Tohtori Bernhard istui toisella puolen huonetta ja katseli kaunista

ryhmää edessään. Hän huomasi suorastaan iloitsevansa, ettei Eedit
joutunut yliopistoon, ja kuta kauvemmin hän katseli noita nuoria,
sielukkaita kasvoja, jotka nyt loistivat niin kauniina ja puhtaan
naisellisina, kun hän koetti lohduttaa vanhaa isäänsä ja viihdyttää
tämän mieltä tulevaisuudentuumillaan, sitä elävämmin tunsi hän,
että Eedit oli saanut syvemmän sijan hänen sydämmessään, kuin
hän oli luullutkaan. Mutta samassa huomasi hän myöskin miten
heikot toiveet hänellä oli voittaa Eeditin rakkautta. Koko ajan, kun
olivat tunteneet toisensa, oli Eedit kohdellut häntä kuin toveriaan ja
ankarasti vaatinut samaa häneltäkin. Mitähän mahtaisi hän ajatella
rakkaudentunnustuksesta? Voisikohan hän milloinkaan häntä
rakastaa? Voisikohan hän ylipäänsä rakastaakaan kuin nainen?
Tyttären hellyyttä ja ihmisrakkautta hän kyllä tunsi, — sen hän oli
huomannut — mutta käsittikö puolison rakkautta? Eikö hän juuri itse
ollut sanonut, ettei hän voinut kuvitellakaan, miltä tuntuisi rakastaa
jotain miestä siinä määrässä, että tämän takia luopuisi luvuistaan ja
tulevaisuustuumistaan.

Kuluipa niin jokunen aika. Vähitellen alkoi Oskari tuoda ilmoille

tunteitaan. Eedit vaan ei sitä huomannut. Tyynesti ja ystävällisesti
kuin ennenkin vastasi hän tohtorin palaviin katseihin, ja helliin
kädenpuristuksiin, hänen tähtäilynsä sanoissa ymmärsi hän aina
toisin. Sillä Eeditin mieleen ei edes juolahtanut, että Oskari tai
kukaan muukaan mies voisi rakastua häneen. Hänellä oli satoja
asioita ajateltavana, ja hänen sydämmensä oli täydellisesti vapaa.
Oskari päätti selvemmin selittää. Mutta kauvan hän epäili. Eikö
tehnyt hän väärin häiritessään Eeditin rauhaa kosinnallaan, kun
selvästi huomasi, ettei tämä älynnyt hänen rakkauttaan eikä itse
millään tavalla näyttänyt omaavan hellempiä tunteita häntä kohtaan?
Mutta nainen on niin omituinen. Eedit tosin ei ollut kiemailija, mutta
voi sitä selittää naiselliseksi kainoudeksi, joka esti häntä näyttämästä
rakkauttaan. Oskari ei voinut kauvemmin kestää tätä tiedottomuutta.
Hän päätti käyttää ensimmäistä sopivaa tilaisuutta ilmaistaksensa
salaisuutensa Eeditille. Sitä hänen ei kauvan tarvinnut odottaa, sillä
tapasivathan he joka päivä toisensa, ja ensimmäisellä tunnilla, kun
nuori opettaja turhaan oli koettanut kiinnittää ajatuksiaan siihen,
mitä luettiin, keskeytti hän äkkiä esityksensä ja puhui suoraan
Eeditille rakkaudestaan. Hetken istui nuori tyttö sanatonna
hämmästyksestä, viimein kohotti hän katseensa ja sanoi:

— Hyvä Oskari — — en voinut tällaista odottaa — — olen

pahoillani — —

— Sinä siis et luule voivasi rakastaa minua — — et edes

tulevaisuudessa — — sinä niin hämmennyit nyt — — ehkä tahdot
koetella itseäsi — — minä odotan.

— Ei, Oskari, sanoi Eedit ystävällisesti mutta varmasti — en tahdo

pettää sinua turhilla toiveilla. Sisaren, ystävän hellyyttä voin sinulle
tarjota, mutta rakastaa sinua en voi. Kenties sinäkin olet sekoittanut
ystävyyden ja rakkauden, toivotaan niin.

— En ole, vastasi Oskari vakavasti, — olen liiankin kauvan tutkinut

sydäntäni voidakseni siihen määrin erehtyä.

Syntyi kiusaava äänettömyys.

Viimein alotti Oskari jälleen:

— Tarjoat minulle ystävän hellyyttä. Minä tyydyn siihen

vastaiseksi.
Rupea vaimokseni, kenties minä aikaa voittaen saavutan rakkautesi.

Eedit pudisti päätään:

— Ei, ei, ei! En milloinkaan tohtisi solmita sellaista avioliittoa.

Muistatko, mitä kerran sanoin, etten luopuisi kirjoistani ennenkun
tapaisin miehen, joka — — —
 — Tiedän sen, mutta ei sinun tarvitsisikaan niistä luopua, lupaan
pyhästi että saat viettää samanlaista elämää kuin tähänkin saakka,
me lukisimme yhdessä, kävisimme yhdessä sairaita katsomassa. Me
asettaisimme taloutemme niin, ettei perheenemännän huolet sinua
häiritsisi. Kallis Eedit, tule omakseni!

Eeditiin koski kipeästi Oskarin into.

— Anteeksi, mutta en voi, pyysi hän hiljaa.

— Jos sydämmesi on vapaa, niin anna minun koettaa voittaa

rakkautesi, rukoili Oskari.

— Sydämmeni on vapaa, mutta elä koeta voittaa rakkauttani,

koeta pikemmin unohtaa minut, tai vielä paremmin olkaamme
ystäviä kuten ennenkin. Vakuutan sen olevan parasta. En luule
voivani tehdä ketään miestä onnelliseksi. Ei ole minulla niitä
ominaisuuksia, jotka tekevät naisesta hyvän vaimon.

Oskari tarttui tulisesti hänen käsiinsä ja huudahti:

— Sinä olet suloisin nainen maan päällä! Sinulla on sekä sydäntä

että päätä — tekisit minut äärettömän onnelliseksi!

Eedit irroitti hiljaan kätensä ja sanoi:

— Olen kovin pahoillani täytyessäni evätä pyyntösi, sillä olet ollut

hyvä ja ystävällinen minulle, ja minä olen kiitollinen siitä, mutta
minun täytyy kieltää, minusta olisi synti sinun hellään rakkauteesi
vastineeksi antaa oma laimeuteni, ja me tulisimme varmasti
onnettomiksi. Ole mies, Oskari! Sinä kyllä vielä tulet onnelliseksi ja
löydät itsellesi sopivamman vaimon kuin minä olisin ollut.
 Puristettuaan hellästi nuoren miehen kättä poistui Eedit
huoneesta.

Tohtori jäi katsomaan hänen jälkeensä. — Mikä jumaloitava

nainen, kuinka suora, hellä ja vapaa valheesta!

— Sitte tarttui hän lakkiinsa ja läksi vertavuotavin sydämmin.

Eedit päätti lopettaa lukutunnit joksikin aikaa voidakseen siten

välttää serkkuaan. Häneen koski kipeästi tämän ystävyyden
menettäminen, sillä näiden vuosien kestäessä oli hän oppinut
panemaan arvoa nuoreen lääkäriin, ja tämä oli nähnyt paljon vaivaa
hänen opetuksessaan. Se oli sitä kiitettävämpää, koska se ei
laisinkaan sopinut hänen mielipiteihinsä naisen kutsumuksesta sekä
kasvatuksesta. Kuitenkin lohdutteli Eedit itseään sillä, että Oskari
piankin huomaisi erehdyksensä rakkaudessaan, pysyisi edelleenkin
hänen ystävänään ja menisi naimisiin jonkun hyvän taloudellisen
tytön kanssa, joka tekisi hänet oikein onnelliseksi, ja silloin hän
sydämmestään kiittäisi Eeditiä siitä, että nyt kieltäysi.

Muutama päivä tämän tapauksen jälkeen sairastui vanha

professori arveluttavasti. Hän oli jo kauvemman aikaa ollut
kipeänlainen, mutta nyt piti hänen ruveta vuoteelle, ja tohtori
Bernhard tuotiin häntä katsomaan. Tauti oli ankara ja kesti kauvan.
Häntä piti hoitaa hyvin ja huolellisesti. Eedit oli yksin hoitamassa.
Jollei tohtori Bernhard jo ennestään olisi häntä ihaellut, olisi hänen
nyt ainakin pitänyt oppia. Tyttö näytti olevan uupumaton. Isä tuskin
voi silmänräpäykseksikään päästää häntä luotaan. Usein lepäsi hän
käsi Eeditin kädessä, ja kun tämä kuulumattomin askelin kulki
huoneessa, siivoili tai valmisteli juomaa sairaalle, seurasi ukko häntä
silmillään. Kirjat olivat nyt unohtuneet, paitsi kun professori oli
parempi ja halusi kuulla luettavan. Silloin vaivasi Eedit silmiään
lukemalla isälleen puolihämärässä huoneessa tai yölampun
himmeässä valossa, siksi kunnes sairas väsyi kuulemaan.

Heti taudin alkaessa oli Oskari ilmaissut Eeditille arvelunsa, ettei

professori enää taudistaan nousisi. Eeditin sydän oli haleta surusta,
mutta hänellä oli kyllin sielunvoimaa pysyäkseen isänsä luona
levollisena. Vanha professori tunsi itsekin elämän ehtoon lähenevän.
Hän puhui tyttärelleen siitä, kiitti häntä tuhansin kerroin siitä
huolenpidosta ja rakkaudesta, jota aina oli isälleen osottanut ja suri
vain sitä, että piti jättää hänet niin nuorena turvattomaksi. — Mutta
minä jätän sinut Jumalan haltuun, ja joka sen tekee, voi olla
levollinen, sanoi hän kirkas hymy kasvoillaan.

*****

Eedit oli siis yksin ja turvaton.

Tuo pitkä ankara aika, jonka hän oli omistanut yksinomaan sairaan
hoitoon, oli arveluttavassa määrässä heikontanut hänen terveyttään
sekä voimiaan. Tohtori Bernhard määräsi hänen olemaan erittäin
varovaisen, lepäämään ja pysymään tyynenä. Eedit noudattikin tätä
määräystä osaksi sentakia, että tunsi olevansa sen tarpeessa, osaksi
että häntä suretti liiaksi, kun ei voinut heti ryhtyä lukuihinsa entisellä
innolla. Eräänä päivänä kuitenkin tarttui hän muutamaan kirjaan
hälventääkseen suruista mielialaansa. Mutta kauhukseen huomasi
hän, ettei voinutkaan lukea. Hän tunsi sietämätöntä tuskaa
silmissään, niiden edessä oli kuin sumuharso, joka teki
mahdottomaksi erottaa kirjaimia. Paikalla lähetti hän sanan
serkulleen ja pyysi häntä tulemaan luokseen. Tohtori selitti taudin
arveluttavaksi silmäsairaudeksi, jonka Eedit oli saanut liikanaisesta
rasituksesta, ja kehoitti häntä heti lähtemään Helsinkiin, missä
kuuluisa ulkomaalainen lääkäri paraillaan oleskeli. Itse hän ei
arvannut ruveta häntä hoitamaan, kun ei ollut spesialisti asiassa. —
En halusta sinua peloita, lisäsi hän — mutta minä tiedän, miten
helposti sinä unohdat pitää huolta terveydestäsi ja senvuoksi pitää
minun sanoa: pikainen ja tehoova apu on ainoa, joka voi pelastaa
näkösi.

Suruiset ajatukset ahdistivat Eeditin mieltä koko seuraavan yön.

Eikö ollut kauheata kadottaa silmäinsä valo! Ei saisi hän silloin enää
milloinkaan nähdä ihanaa luontoa, lukunsa pitäisi hänen jättää
ikipäiviksi ja viettää toimetonta elämää pimeydessä ja synkkyydessä.
Mutta vielä hän ei voinut luopua toivosta. Hän tahtoi noudattaa
Oskarin neuvoa ja heti matkustaa Helsinkiin. Uskollinen,
hyväntahtoinen Anna seurasi Eeditiä ja jäi hänen luokseen koko
ajaksi.

Vieras lääkäri oli yhtä kohtelias ja ystävällinen, kuin oli kuulu ja

taitava. Ei viipynyt kauvankaan, ennenkun hän kysymyksistä, joita
Eedit teki hänelle tautinsa johdosta, tuli huomaamaan, että tällä
itsellään oli paljonkin tietoja lääketieteessä, ja mieltyi häneen
suuresti, kun johdettuaan taitavasti keskustelun tälle alalle näki,
miten lahjakas hän oli ja miten lämpimästi harrastunut
lääkärintoimeen.

Alussa hoiti lääkäri Eeditin silmiä joka päivä, ja melkein aina

johtuivat he keskustelemaan samasta viehättävästä aineesta, mutta
sittenkin, kun silmät huomattavasti olivat parantuneet, tuli hän usein,
jos aika vaan myönsi, puhelemaan potilaansa kanssa. Tarvinnee
tuskin mainita, että Eedit äärettömästi nautti näistä keskusteluista, ja
se sai aikaan, että hän kaksinverroin kärsiväisemmin kesti
sairautensa ja pitkän työttömyyden. Eedit ei saanut lukea, ei
kirjoittaa eikä tehdä käsitöitä ja kun hänellä tuskin oli ainoatakaan
tuttavaa kaupungissa, kävi aika useinkin hyvin pitkäksi. Alice Lager
kyllä vietti talvea pääkaupungissa, mutta hänen aikansa kului aina
huveihin, niin ettei hän ennättänyt käymään Eeditin luona kuin pari
kertaa. Eedit oli senvuoksi iloinen ja kiitollinen, kun tuo vieras lääkäri
toisinaan toi muassaan jonkun kirjan ja luki siitä hänelle ja siitä sitte
punousi viehättävä, opettava keskustelu.

Tuli sitte päivä, jolloin tohtori julisti potilaansa täydellisesti

parantuneeksi. Hänen pitäisi vaan jonkun aikaa vielä varoa hienoa
painosta, liian vahvaa valoa sekä välttää rasitusta ylipäänsä. Eedit
lupasi noudattaa kaikkia määräyksiä. Hän oli äärettömän kiitollinen,
kun oli saanut takaisin terveytensä. Tohtorin piti käydä vielä kerran
hänen luonaan, ja sitte olisi parantelu päätetty.

Helsinki oli tarjonnut monta nautintorikasta hetkeä Eeditille,

pääkaupunki oli hänen silmissään niin kaunis, että hän surren ajatteli
palaamistaan tyhjään, autioon kotiin. Hän päätti sentakia jäädä sinne
vielä joksikin aikaa osaksi nähdäkseen, mitä siellä oli nähtävää,
osaksi ostaakseen uusimpia teoksia kirjastoonsa.

Samana päivänä kun tohtori oli julistanut Eeditin täydellisesti

parantuneeksi, lähti Eedit kaupungille nauttimaan raittiista, ihanasta
kevätilmasta. Meri oli hiljakkoin luonut jääkuorensa ja kimalteli
siintävänä auringonloistossa niin pitkälle kuin silmä kantoi. Varpuset
visersivät, ja puutarhoissa olivat koivut ja pihlajat nupulla. Kadut
olivat kuivat, ja suuri oli kävelijäin joukko. Siellä tapasi Eedit Alice
Lagerinkin. Hän kulki vanhemman naisen kanssa, mutta nähtyään
Eeditin pysähtyi hän ja lausui mielihyvänsä hänen palautuneesta
terveydestään, tarttui sitte hänen käsipuoleensa ja saattoi häntä
kappaleen matkaa.
 — Hän kuuluu olevan aito taitava mies, tuo kaunis lääkärisi,
huomautti Alice. Hän hoitaa sairaita ylhäisemmissä piireissä.

— Hyvin taitava, myönsi Eedit.

— Sinä tietysti olet häneen yhtä ihastunut kuin kaikki muutkin?

Toivonpa, että minunkin silmäni olisivat kipeät, lisäsi hän pilalla.
Mutta tuossa hän tuleekin! Katsoppa Eedit!

Aivan oikein, vieras lääkäri tulikin heitä vastaan, miellyttävän

näköinen ja vielä nuori nainen käsipuolessaan. Kun tohtori huomasi
Eeditin, levisi säteilevä hymy hänen kasvoilleen ja hän tervehti
iloisesti. Senjälkeen kumartui hän naisen puoleen käsipuolessaan ja
sanoi pari sanaa, ja sitte nainenkin hymyili ja tervehti.

Kun he olivat menneet ohitse, kysyi Eedit:

— Kuka se nuori nainen oli?

— Hän oli tohtorin rouva, vastasi Alice.

— Onko hän sitte naimisissa? kysyi taas Eedit hetken päästä.

— On, kuin onkin, monen potilaansa suureksi suruksi, nauroi Alice.

Tiedäppä, hän on oikea sydäntensytyttäjä. Jumala tiesi, mikä
hänessä niin viehättää, mutta hurmaava hän on. Luulenpa hänen
vakavuutensa vaikuttavan vastakohtana noille tanssiaiskeikareille,
jotka heti voi tuntea sekä sisältä että ulkoa. Paitsi sitä ei hän
huomaa ketään, muuta kuin oman rouvansa, mikä myöskin on
kaunis piirre hänessä. Rouva kuuluu olevankin hyvä ihminen, mutta
ulkomuotonsa ei suinkaan ole komeampia. Heidän naimisjuttunsa on
hyvin huvittava. Rouva oli tohtorin potilas siellä kotimaassa. Tohtori
hankki hänelle näön takaisin ja rouva palkinnoksi siitä lahjoitti
hänelle sydämmensä. Rouva näyttää suuressa määrin ihailevan
miestään eikä, kumma kyllä, ole rahtuistakaan mustasukkainen.

Alice tapasi tuttuja ja sanoi hätäisesti hyvästi Eeditille.

Eedit pysähtyi silmänräpäyksen ja veti henkeään. Kuinka oli

hänestä vielä äsken aurinko niin kirkkaasti paistanut, meri niin
somasti siintänyt ja ilma kevättä henkinyt? Taivashan oli pilvessä,
meri musta ja tuuli kylmä ja kolea.

Seuraavana päivänä tuli lääkäri viimeisen kerran. Hän tutki vielä

kerran tarkoin potilaansa silmiä ja sanoi olevansa täysin tyytyväinen
niiden tilaan.

— Mutta te olette vielä kalpea ja heikonnäköinen, neiti, sanoi

tohtori totuttuun, ystävälliseen tapaansa. — Kenties määräämme
jotain vahvistavaa?

— Jopahan, sanoi Eedit hymyillen. — Olen viettänyt toimetonta

elämää näinä aikoina ja istunut sitäpaitse paljon sisällä. Olen
tottumaton siihen, siinä koko juttu. Huomenna aijon matkustaa
kotiin.

— Jo huomenna! Ja minä kun ajattelin pyytää saada tutustaa teitä

vaimooni. Hän on kovasti mieltynyt teihin. Oikein jo iloitsin siitä. Eikö
pääkaupunki enää teitä viehätä, neiti? Onhan täällä paljon
katsomista ja tilaisuutta huviinkin. Eikö teidän sovi jäädä?

— Ei käy päinsä. Emme tapaa enää toisiamme, herra tohtori.

Tuhannet, tuhannet kiitokset vaivastanne sekä hyvyydestänne!

— Minähän olen kiitollisuuden velassa, sanoi tohtori ja pudisti

sydämmellisesti Eeditin kättä. — Olkaa varovainen! Jääkää hyvästi!
 — Hyvästi! sanoi Eedit soinnuttomasti.

*****

Eedit oli ollut tuskin muutamaa tuntia kotona, kun jo Oskari tuli
hänen luokseen. Hän ei ollut ensinkään tyytyväinen Eeditin
ulkonäköön ja sanoikin sen hänelle. — Näytät niin kalpealta ja
väsyneeltä, melkeinpä sairaammalta kuin lähtiessäsi ja katseesi on
raukea. Mistä se tulee?

— Matka on väsyttänyt, Oskari, siinä kaikki. Olen voinut

erinomaisen hyvin viimeisinä viikkoina, ja kun nyt pääsen työn
alkuun, saat nähdä, että voimani palaavat jälleen.

Ja sen sai Oskari todellakin nähdä, sillä Eedit ryhtyi

uupumattomalla innolla lukuihinsa. Näytti kuin olisi hän muutamassa
viikossa tahtonut saavuttaa sen, mitä puolessa vuodessa oli hukkaan
mennyt. Viimein täytyi Oskarin kieltää häntä lukemasta niin paljoa,
mikäli hän ei tahtonut toista kertaa näköänsä menettää. Se tehosi.
Eedit hellitti lukemistaan, mutta kävi sensijaan useammin
sairashuoneella ja kaupungin köyhien sairaiden luona, jotka venyivät
kurjissa hökkeleissään, ei ollut heillä varoja kääntyä lääkärin puoleen
tai hankkia lääkkeitä, ja usein olivat kipeästi hoidon puutteessa.

Oskari huomasi serkkunsa uupumattoman toimeliaisuuden ja

tarkasteli häntä miettivin katsein. Mitähän oli hänelle tapahtunut?
Hän ei ollut entisellään. Hän kyllä ennenkin oli mieltynyt ja
innostunut tehtäväänsä, mutta ei tällä tavalla. Näytti kuin olisi hän
tarvinnut alituiseen työtä päästäkseen entiseen tasapainoonsa, kuin
olisi hän tahtonut tukahuttaa tuskaa, karkoittaa raskasta ajatusta.
 Kaupunkilaisten mielestä oli Eedit kaunistunut, käynyt
lempeämmäksi, naisellisemmaksi kuin ennen.

— Sen on vaikuttanut suru isän kuolemasta, sanoivat he. Oskari

mietiskeli kauvan ja tutkieli tarkasti muutoksen syytä. Vähitellen
kypsyi hänessä muuan ajatus. Hän piti häntä tiukasti silmällä, otti
huomioon joka katseen, sanankin.

Eräänä päivänä tuli tohtori tuomaan muuatta kirjaa Eeditille. Eedit

istui akkunan pielessä ja katseli haavemielin puutarhaa, missä kesä
helotti täydessä vehreydessään. Hän vastasi ystävällisesti serkkunsa
tervehdykseen, mutta ajatus näytti muualla aikailevan, kasvoista
kuvastui surua ja väsymystä. Oskari istui hetken vaiti. Sitte alkoi
hän:

— Eedit, muistatko, mistä puhuin sinulle joku aika takaperin?

Vieläkö vastauksesi on sama kuin ennenkin?

Eedit säpsähti. Hän nähtävästi ei ymmärtänyt, mitä serkkunsa

tarkoitti.

Oskari huomasi erehtyneensä, mutta hänen piti jatkaa, koska

kerran oli koskettanut asiaan.

— Tarkoitan, Eedit, — — — tunteeni sinua kohtaan ovat samat

kuin silloinkin — — —.

Eedit teki kieltävän liikkeen kädellään, ja hänen katseestaan

kuvastui niin syvää surua, että Oskari tunsi hellää liikutusta.

— Hyvä Oskari, pyysi hän hiljaa, elä milloinkaan enää koske tähän
aineesen. En voi koskaan tulla vaimoksesi enkä kenenkään
muunkaan, jos siitä on sinulle lohdutusta, lisäsi hän heikosti
hymyillen. — Ole veljenäni? Nyt jos koskaan tarvitsen ystävää — —
olen niin turvaton, sitte kun isä jätti minut.

— Koetan olla veljenäsi, sanoi Oskari synkästi, mutta

onnistumisesta en takaa. Ystävänäsi pysyn aina, Eedit,
uskollisempana kuin kukaan maan päällä. Jää hyvästi!

Paljoa helpommin, kuin tohtori oli luullut, unohti hän rakkautensa

Eeditiin, sillä vuosi ei ollut vielä umpeen mennyt, kun hän jo oli
kihloissa nuoren, terhakan tytön kanssa, joka oli oikea pieni
talonmyyrä, hilpeä ja leikkisä, kuin soma kissanpoika. Eikä kukaan
iloinnut siitä enemmän kuin Eedit. Hän näytti aivan elpyvän
uudelleen. Hän se järjesti Oskarin asunnon, hän toimitti palvelijan,
hän valmisti tulijaiskemut ja lopuksi hankki kukkia huoneiden
somistamiseksi, niin että ne piankin olivat muuttuneet hymyileväksi
kukkatarhaksi, kun nuorta rouvaa odotettiin. Kun Oskari
hääpäivänään vertaili Eeditin vielä kauniita ja jaloja, mutta liian
vakavia ja hiukan vanhenneita kasvonpiirteitä, hänen pitkää,
solakkaa, mutta kenties liian jäykkää vartaloaan tuohon pieneen
rusoposkiseen, pehmeään, terhakkaan, hilpeään olentoon, joka
seisoi siinä hänen vierellään kauniina, ihanana löyhyvässä
morsiuspuvussaan, ei hän voinut uskoa muuta, kuin että oli
erehtynyt tunteittensa suhteen ja pitänyt sitä ihailua ja ystävyyttä,
jota tunsi Eeditiä kohtaan, rakkautena. Ja nyt hän tosiaankin oli
sydämmestään kiitollinen Eeditille, että tämä oli kieltäynyt
rupeamasta hänelle.

Entistä tyynemmin ja halukkaammin autteli Eedit Oskaria tämän

lääkäritoimessa ja oli sangen tervetullut vieras hänen kodissaan.
Alussa tosin pikku rouva tunsi jonkunmoista vastenmielisyyttä tuota
oppinutta neitiä kohtaan, joka oli niin "hirveän vanha" hänen
mielestään, mutta Eeditin ystävällinen, luottamusta herättävä käytös
sai hänet piankin muuttamaan mieltä. Pikku rouva oli myöskin
luullut, että Eedit päivät pitkät puhelisi syväoppisista,
käsittämättömistä asioista, mutta hämmästyksekseen huomasi hän,
ettei Eedit milloinkaan niin tehnyt, ei ainakaan hänen läsnäollessaan.
Ja hän alkoi oikein pitää Eeditistä kuin vanhemmasta rakkaasta
sisaresta. Eeditkin näytti voittaneen sen taistelun, joka jonkun aikaa
uhkasi masentaa hänen muuten raitista mieltään. Hän oli melkein
entisellään, mutta muuan lempeä piirre oli jäänyt hänen kasvoilleen,
joka antoi hänelle entistä enemmän viehätystä.

30.

Vapaa.

Lähes viisi vuotta oli vierinyt Ragnhildin hääpäivästä.

Oli myöhäinen syksy. Satoi ja myrskysi päivät pitkät, tuuli tuiversi

alastomissa puissa eikä yksikään päivänsäde päässyt pilkistämään
pilvien lomitse. Avarat huoneet Ragnhildin kodissa tuntuivat
entistään kolkommilta. Muutamassa pienemmässä kamarissa istui
Ragnhild itse surupuvussa, syvissä mietteissä. Muutama viikko
takaperin oli halvaus lopettanut paroonin elämän. Ragnhild oli siis
leski. Hän kulki muistellen kuluneita viittä vuotta, ja ne tuntuivat
hänestä ainoalta loppumattoman pitkältä surun vuodelta, sillä niin
olivat ne olleet toistensa kaltaisia. Ja kuitenkin — mitä oli viisi
vuotta? Tämä avioliitto olisi voinut kestää 20, 30, 40 vuotta. Nuori
leski pani kätensä ristiin sitä ajatellessaan. Miten oli hän pitänyt sen
lupauksen, jonka teki hääpäivänään? Miten oli täyttänyt
velvollisuutensa? Nämä kysymykset saivat hänet useinkin
levottomaksi. Hänen täytyi tunnustaa, että oli tehnyt sen ainoastaan
ulkonaisesti — sydän oli aina kapinoinut. Ja Jumala katsoo
sydämmeen. Mutta hän, joka näkee meidän heikkoutemme, oli
myöskin nähnyt Ragnhildin hyvän tahdon ja ponnistukset, oli kuullut
hänen rukouksensa, nähnyt hänen tuskansa. Hän oli myöskin
valmistanut hänelle lohdutuksen, joka herätti syvää kiitollisuutta
Ragnhildissa. Hänen miehensä oli viime sanoikseen vakuuttanut, että
Ragnhild oli ollut hyvä vaimo, hänen katseensa oli viime hetkessä
etsinyt Ragnhildin katsetta. Ja tätä johdatti Ragnhild aina mieleensä,
kun omantunnonnuhteet saivat hänet levottomaksi.

Mihinkä ryhtyisi hän nyt? Vanhempansa olivat vuosi sitte

muuttaneet pääkaupunkiin, ja kuultuaan paroonin kuolleen oli
valtioneuvoksenrouva heti kirjoittanut ja kehoittanut Ragnhildia
myymään maatilan ja muuttamaan hänkin Helsinkiin. He viettivät
hurmaavaa elämää, kertoi valtioneuvoksenrouva. Elsa oli jo kihloissa,
siellä oli suurempi mahdollisuus päästä hyviin naimisiin, kuin siellä
kurjassa pikkukaupungissa, eikä voinut hän käsittää, miten oli siellä
tullut toimeen niin monta vuotta. Ragnhild ymmärsi ylen hyvin
äitinsä tarkoituksen. Nuorena leskenä ottaisi Ragnhild osaa siihen
loistavaan elämään, jota hänen kodissaan vietettiin, ja sitte äiti taas
toimittaisi hänet "hyviin" naimisiin. Mutta sitä ei Ragnhild tahtonut.

Toimimies oli juuri lähtenyt surutalosta, jonne hänet oli kutsuttu

pitämään huolta maatilan myymisestä ja asiain järjestämisestä.
Ragnhild tuumi nyt miten asettaisi vastaisen elämänsä, jotta siitä
olisi hyötyä ja se olisi hänen makunsa mukaan. Hän oli nuori ja rikas.
Hän voi valita. Tosin oli hänen terveytensä viime aikoina vähän
heikontunut, mutta hän toivoi toimekkaan elämän vaikuttavan sen
eduksi. Viimein koitti päivä, jolloin hänen tuli jättää se koti, jossa viisi
pitkää vuotta oli taistellut ja toivonut. Hän seisoi huoneessaan ja
silmäili seutuja. Oli kirkas, kylmä syyspäivä ja pakkasen uho
kimmelsi kauniisti auringon paisteessa. Pikku lintuset piipittivät
iloisesti pihlajapuissa, kohottivat siipensä ja löyhyttivät lentoon. —
Vapaus! huudahti Ragnhild, oi mikä ihana Jumalan lahja. — Ja hän
kiitti Korkeinta sekä riemun että onnettomuuden päivistä ja anoi
armoa voidakseen edespäin vaeltaa oikeata tietä.

Vielä samana iltana seisoi Ragnhild soman, vaatimattoman

pikkutalon edustalla kaupungissa. Sen akkunat olivat päivän puolella,
ja edustalla oli sievonen pieni puutarha. Se oli vuokrattavana ja
Ragnhild oli päättänyt vuokrata sen. Hän juuri ajatteli miltä mahtoi
tuntua elämä noin aivan yksin, kun samassa Eedit Berg seisoi hänen
vieressään. He hämmästyivät kumpikin ja huomasivat pian
ajatelleensa aivan samaa. Eedit oli isänsä kuoltua asunut muutaman
vanhan naissukulaisensa luona, mutta tämän piti nyt muuttaa
naimisissa olevan tyttärensä luo ja Eedit oli silloin päättänyt vuokrata
pari huonetta ja asua itsekseen, vaikka tuttavansa kyllä vakuuttivat,
ettei se ollut sopivaa.

— Sittenpä en tiedä muuta neuvoa, kuin että vuokraamme tämän

huoneuston yhdessä, sanoi Ragnhild. — — Oi Eedit! Tehdäänpäs
niin! Olemmehan kumpikin niin yksin, ja sitte sinullakin on minussa
"kaitsija" lisäsi hän hymyillen.

Eedit oli iloissaan tästä ehdotuksesta ja suostui siihen heti. Talossa

oli riittävä määrä huoneita, oli lisäksi kauniilla paikalla, ja koska oli
asumaton, voivat he heti muuttaa sinne. Kun Eedit oli sijoittanut
sinne kirjastonsa ja Ragnhild kauniit huonekalunsa ja
taidelaitoksensa, tuli siitä mitä herttaisin pikku koti. Ja nyt vasta
Ragnhild mielestään alkoi elää. Eedit tunsi pienemmänkin hökkelin
kaupungissa. Hän tiesi sairaita, jotka tarvitsivat lääkkeitä, lapsia,
joilta puuttui vaatetta ja hoitoa, leskiä, jotka kaipasivat lohdutusta,
sokeita, joille voi lukea, vanhoja ja voimattomia, yksinäisiä, hyljättyjä
ja unohdettuja, jotka olivat jos jonkin avun tarpeessa, langenneita ja
halveksittuja, joita hellä käsi voi auttaa nousemaan, joiden riutuvaa
mieltä rohkaiseva sana voi vahvistaa. Nyt ei Ragnhildin enää
tarvinnut valitella työn puutetta. Hän neuloi ja ompeli, paikkaili ja
jatkeli niille turvateilleen, jotka syystä tai toisesta itse eivät tainneet
työtä tehdä. Toisille hän taas hankki ansiota. Hän valmisti lientä ja
leipoi kakkuja Eeditin varattomille potilaille. Hän ei suonut itselleen
lepoa muulloin kuin yöllä. Kun Eedit väliin kehoitti häntä lepäämään,
vastasi hän: — Olen jo levännyt 26 vuotta, nyt on aika tehdä työtä.
Eedit oli ylen onnellinen. Itse ei hän tähän saakka paljoakaan voinut
auttaa, kun rahaa vaadittiin. Nyt pyysi Ragnhild päästä hänen
kukkarokseen, kun köyhien auttaminen oli kysymyksessä.

Eräänä pimeänä, kylmänä talvi-iltana palasi Eedit tavalliselta

kiertokulultaan kaupungilta. Hän naputti ovelle. Ragnhild itse avasi
oven, mutta hämmästyi suuresti nähdessään ystävänsä kantavan
käsivarsillaan jonkinlaista suurta, myttyä, joka näytti raskaanlaiselta,
päättäen Eeditin taajasta hengityksestä. Eedit laski hiljaan myttynsä
sängylle ja avasi peitteen, joka oli kääritty sen ympärille. Sieltä
pilkisti pieni kaksi-kolme-vuotiaan tytön pää ja pari suurta
ihmettelevää silmää.

— Mistä ihmeestä tuon löysit, kysyi Ragnhild innostuneena, otti

pienokaisen syliinsä ja syötti sille kupin lämmintä maitoa.

— Se on pieni, orpo-raukka. Äiti sen tuotiin tänään

kuolemankielissä sairaalaan, ja juuri illalla heitti henkensä.
Katsoppas, miten sievä pieni taimi se on. Lapsi raisu! En hennonnut
jättää häntä yöksi yksin kuolleen äitinsä luo, ja niin toin hänet tänne.

— Siinä teit oikein, rakas Eedit, ja tänne hän nyt jääkin. Juuri lasta
meidän herttainen kotimme kaipasikin. Sinulla on luja luonne ja
laajat tiedot, sinä saat olla isän sijassa, ja minä — minä voin vain
rakastaa ja hoidella häntä.

Ja lämmitellessään pienokaisen kätösiä takkavalkean loisteella ja

kammatessaan sen hienoa kullankellervää tukkaa laski jo Ragnhild
mielessään, miten paljon kangasta tarvittiin sille uuteen
vaatekertaan, sillä ne, jotka pienokaisella oli yllään, olivat surkean
huonot ja kuluneet. Annankin piti tulla katsomaan uutta tulokasta, ja
hän oli heti halukas hankkimaan vuodetta pienelle vieraalle.

Ilokseen huomasivat Ragnhild ja Eedit, miten hyvin heidän

kasvattinsa näytti viihtyvän heidän luonaan, ja kun tämä oli
kylläkseen juonut maitoa, nukkui hän turvallisesti Ragnhildin syliin.
Ruusaksi oli kuoleva äiti kutsunut tyttöään, ja vielä myöhäiseen
yöhön valvoivat molemmat kasvatusäidit ja puhelivat hänestä. Hyvä
hoito, uudet vaatteet ja ennen kaikkea hellä kohtelu saivat
pienokaisen piankin kotiutumaan, ja kun hän hilpeänä ja iloisena
juoksenteli huoneessa tai hellästi kietasi pienet kätensä Ragnhildin
kaulaan, ymmärsi tämä, että nyt vasta tyhjyys hänen sydämmessään
oli täyttynyt. Lapsen rakkautta hän oli kaihonnut, sen hän nyt oli
saanut. Sillä pieni Ruusa tietysti piankin unohti oikean äitinsä. Lapsi
tuli yhdyssiteeksi Ragnhildin ja Eeditin välille, ja jokaisen
puolueettoman kaupunkilaisen täytyi pitää tätä kotia ja tätä
ystävyyttä mallikotina ja malliystävyytenä. Ja miten onnelliset
olivatkaan nämä molemmat naiset! Heillä oli siunausta tuottava
toimiala, kodissaan vallitsi rauha, rakkaus ja suloinen sopusointu.
Kerran kysyi Eedit pilallaan:

— Sanotko vieläkin Ragnhild, että rikkaus on maallisen onnemme

ja ijankaikkisen autuutemme tiellä?

— En, en vastasi Ragnhild liikutettuna. Rikkaus on ihana Jumalan

lahja, mutta tietystikin hyvin edesvastuullinen.

31.

Hannan paratiisi.

Erään X:n kaupungin syrjäkadun varrella asui matami Rosenqvist,

uuras ja säyseä eukko. Hänellä oli pieni oma talo. Elatuksekseen
vuokrasi hän huoneita ja piti ruokaa vaatimattomille matkustajoille
sekä pesi ja silitti hienompaa pesua herroille. Täällä Hanna
Sandbergkin sai turvapaikan, kun hänen äkisti piti lähteä
palveluksestaan. Hannan äiti oli asunut leski Rosenqvistin talossa, ja
tämä oli siis tuntenut Hannan jo pahaisena paitaressuna. Hän oli
aina pitänyt tuosta reippaasta, iloisesta tytöstä, ja äidin kuoltua,
mikä tapahtui vähää ennen Hannan rippikoulunkäyntiä, oli hän
hoivannut häntä. Matami Rosenqvistin johdolla oli Hanna oppinut
pesemään ja silittämään, äitinsä taas ohjasi häntä ruoanlaitossa ja
leipomisessa. Rouva Sandberg nimittäin oli ollut kuulu "kokki" ja
taidossaan Kaisa Wargin ja mamseli Nylanderin veroinen. Hanna oli
jo pikku tyttönä, kun oli vapaa koulunkäynnistä, seurannut äitinsä
apuna, kun tätä oli pyydetty valmistamaan pitoja jonnekin. Hän sai
silloin vispilöidä munaa, hienontaa sokeria, voidella vehnäsiä tai
puhdistaa rusinoita, ja ymmärtävä äiti oli näin vähitellen opettanut
tyttärelleen monta hyödyllistä seikkaa keittotaidossa. Hanna, jolla oli
valpas mieli, tarkka silmä ja käytännöllinen luonne, edistyi
silminnähtävästi ja oli aimo ylpeä ja iloinen, kun äiti joskus jätti
hänen toimekseen jonkun vaikean tehtävän. Tämä aikainen harjoitus
käänsi Hannan mielen taloustoimiin, ja sen tähden tuli hän
hakeneeksi emännöitsijän paikan, kun äidin vähät varat eivät
riittäneet antamaan tyttärelle enempää koulusivistystä.

Kun matami Rosenqvist sai kuulla, että Hanna oli menettänyt

palveluspaikkansa, ja kuuli syynkin, jonka Hanna lyhyesti ja
avomielisesti hänelle kertoi, ehdotti eukko, että Hanna vastaiseksi
asuisi hänen luonaan ja koettaisi samaa elatuskeinoa kuin äitinsäkin.
Siihen aikaan ei ollut ainoatakaan etevää kokkia koko kaupungissa;
sellaista siis kipeästi tarvittiin. Hanna suostui kernaasti ehdotukseen
ja piankin huomasi hän voivansa hyvin tulla toimeen niillä tuloilla,
varsinkin kun matami Rosenqvist ei millään ehdolla suostunut
ottamaan vuokraa Hannan pienestä kamarista. Se oli sama huone,
jossa Hanna ennen äitinsä kanssa oli asunut.

Hannan taito tuli piankin tunnetuksi, ja työtä oli yllin kyllin. Hänen
ripeä, takkela tapansa, ystävällinen luontonsa, mutta ennen kaikkia
hänen ikäänsä nähden tavaton taitavuutensa tuotti hänelle paljon
kannattajia. Taitavia keittäjiä oli harvassa siihen aikaan, sillä
perheenemännät puuttuivat itse enemmän taloustoimiin, kuin
nykyään on tapana, ja senvuoksi oli sangen suloista emännälle, kun
suuremmissa kemuissa tai tyttären häissä sai istua sisällä ja puhella
vieraiden kanssa tietäen, että keittiössä oli kätevä, luotettava
henkilö, joka valmisti aterian ja virvokkeet, asetteli ne somasti
astioihin ja toimitti ajoissa sisälle. Siihen aikaan ei vielä ollut, ei X:ssä
ainakaan, piirakantekijää, sokurileipojaa tai makkarantekijää, ei
saanut myöskään ostaa olutta, lihalientä tai punssia. Kaikki piti
kotona valmistettaman hienosta näkkileivästä krokaanin koristeihin,
kotitekoisesta sahdista kotona puhdistettuun ja maustettuun
paloviinaan saakka. Taitavallekin emännälle oli apu siis tervetullut,
kun piti suuria pitoja valmistettaman. Mutta niitä ei tietysti pidetty
joka päivä. Vapaapäivinä pesi Hanna pitsejä, parsieli hienoa
pöytävaatetta, kutoi silkkikäsineitä, joita siihen aikaan paljo
käytettiin, sekä auttoi matami Rosenqvistiä silittämisessä. Tällä
tavalla ansaitsi Hanna jokapäiväisen leipänsä, oli tyytyväinen ja luotti
tulevaisuuteen. Hän oli vaatimaton elintavoissaan, tarpeensa olivat
tuiki pienet, eikä hän halveksinut mitään työtä. Senvuoksi voikin hän
aika ajoin lisätä pienen summan säästövaroihin, joita ensi
palvelusvuodesta alkaen oli ruvennut kokoamaan.

Niin kului viisi vuotta. Silloin toteutui, mitä Liina ensi luvussa jo
ennusti, nimittäin että Hanna keittäisi liemiään ja ruokiaan siksi että
päättäisi häihin ja krokaaniin. Matami Rosenqvistilla oli ainoa poika
nimeltä Tuure. Hän oli alottanut uransa juoksupojasta pastori Stålen,
Marian isän luona, mutta kun oli harvinaisen rautainen ja eläväinen
poika, mieltyi pastori häneen siinä määrässä, että antoi hänen lukea
yhdessä omien poikiensa keralla, eikä tarvinnut pastorin sitä koskaan
katua. Poika oli ahkera ja tarkkaavainen ja syvästi kiitollinen siitä,
mitä sai oppia. Sen ohessa toimitti hän edelleenkin käytännöllisiä
askareitaan, etenkin puutarhassa, ja kun poika osoitti erityistä halua
ja taipumusta kukkien hoitoon, päätti pastori hankkia hänelle
perusteellista opetusta siinä ammatissa. Itsellään oli pastorilla suuri
lapsilauma kasvatettavana, mutta hän antoi kuitenkin senverran kuin
riitti, jotkut ystävät avustivat, ja muutamana kauniina kesäpäivänä
sanoi Tuure jäähyväiset äidilleen ja hyväntekijälleen sekä matkusti
Ruotsiin puutarhurikouluun. Kun hän oli suorittanut tarpeellisen
oppimäärän, sai hän edullisen puutarhurin paikan suuremmalla
maatilalla, ja hänellä oli hyvät tulot. Mutta mieli paloi kotimaahan, ja
Tuure tuumi matkustaa kotiin, perustaa oman puutarhan
kotikaupungin läheisyyteen ja hankkia elatuksensa myömällä
hedelmiä, vihanneksia, kukkia ja kasvinsiemeniä. Hän kirjoitti tästä
hyväntekijälleen, ja vanhan äitinsä ilmeiseksi iloksi tulikin hän kotiin
jäädäkseen, kuten toivoi, sinne ikipäivikseen.

Matami Rosenqvist oli paljon puhunut Hannalle tästä pojastaan.

Hanna oli lapsena monet kerrat leikkinyt ja lukenut hänen kanssaan,
ja äidille sekä Hannalle oli suurta huvia muistella niitä aikoja, kun
hän vielä oli kotona. Vieläköhän lie entisensä näköinen? Jopahan,
hän on toki kaunistunut ja tullut miehekkäämmäksi näinä 12
vuotena, hänhän oli vain poikanappula lähteissään. Mutta tuo
kunnon eukko joutui aivan ymmälleen hänet nähtyään, niin oli poika
muuttunut. Onnellinen äiti ei voinut kyllikseen katsella tuota rotevaa
nuorta miestä, jolla oli niin kauniit ahavoittuneet kasvot, sinisilmät,
ja niin herramainen käytös. — Ja kuinka hyvin tuo viheriä nuttu ja
olkihattu pukevat häntä! sanoi hän Hannalle, kun tämä keittiössä
valmisteli iltasta, — aivan hienointa verkaa, näyttää voivan hyvin. Ja
eikös hän puhu kauniisti?

Nuori puutarhuri oli saanut erittäin hyvät todistukset koulusta sekä

siltä tilanomistajalta, jonka puutarhaa oli hoitanut, ja pastori
Ståle kannatti senvuoksi hänen tuumaansa perustaa oma puutarha.
Kaupungin ulkopuolella oli varsin sopiva paikka.

Puutarhuri otti pienen lainan, liitti siihen omat säästövaransa, osti

kappaleen maata, ja parissa vuodessa oli hän kasvattanut mitä
somimman puutarhan, jossa "kasvoi korvien kuullen", kuten matami
Rosenqvist sanoi. Siellä kasvoi vihanneksia, hyötymansikoita, kukkia,
pumppuja, kurkkuja, hedelmäpuut rehoittivat, marjapensaat
vihannoivat — mitä kaikkea ne tuottaisivatkaan, kun vaan
kärsiväisesti odotti! Hyvä menekki olikin puutarhatuotteilla sekä
kaupungissa että maalla, ja siemeniä ostettiin ympäri Suomea, sillä
siihen aikaan olivat siemenkaupat hyvin harvinaisia maassa.

Tuure asui aluksi äitinsä luona kaupungissa ja kävi joka päivä

puutarhallaan sekä itse työskentelemässä että katsomassa
työväkeään. Puutarhalla oli ainoastaan työkaluvaja sekä pieni
huvihuone, johon sai pistäytyä sateensuojaan ja jossa hän toisinaan
nautti äitinsä lähettämän päivällisen, kun ei ollut aikaa kotona käydä.
Väliin kutsui hän äitinsä ja Hannan sinne kahville, ja Hanna, joka oli
suuri luonnon ihailija, nautti sanomattomasti näistä hetkistä.
Puutarha olikin kauniilla paikalla. Viheriä kumpu, jossa kasvoi koivuja
sekä pihlajoita, kohosi keskellä puutarhaa, ja siitä aukeni näköala
järvelle ja toisella puolen avaroille pelloille, niityille ja metsille.
Puutarha kierteli kumpua ja loiveni vähitellen järven rantaan, jota
vanhat raidat, koivut ja lepät koristivat.

Kaksi kesää oli tuo uuttera puutarhuri uupumatta pengonnut

puutarhassaan. Syksyllä alkoi hän ajattaa sinne hirsiä, tiiliä, savea ja
muita rakennusaineita. Matami Rosenqvist tosin ajatteli kaihomielin,
ettei poika siis enää asuisikaan hänen luonaan kaupungissa, —
mutta — lohdutteli hän mieltään — sehän todistaa, että hän aikoo
jäädä kotimaahan, ja siitä olen iloissani. Kun onkin vain yksi lapsi,
niin tietysti sen kernaasti tahtoo pitää luonaan. Eikö sinustakin
Hanna?. — Tietystikin. Kun pieni talo oli valmis — se oli aivan
yksinkertainen: kaksi kamaria, sali ja keittiö — kutsui puutarhuri
äitinsä ja Hannan sitä katsomaan. Sielläkös oli kaunista! — Onhan se
vähän avaranlainen poikamiehelle, arveli eukko, mutta voithan
mennä naimisiin, ja silloin se on tarpeen.
 Sitähän puutarhuri juuri oli ajatellutkin. Mutta kuka tulisi hänen
vaimokseen? Kukas muu kuin Hanna. Ja tuskinpa on koskaan kaksi
hyvää ihmistä paremmin sopineet toisilleen. Matami Rosenqvist
vakuutti, ettei hän milloinkaan olisi voinut toivoa sopivampaa ja
rakkaampaa miniää. Häät vietettiin vähin äänin uudessa talossa ja
vaikka oli sydäntalvi, kukkivat ruusut, hyasintit ja lakkaorvokit sisällä,
ja morsiamen päätä somisti myrttiseppele sulhasen istuttamista ja
tätä varten hoitamista myrteistä. Kesän tultua rappautti Tuure talon
ja istutti ruusuja ja köynnöskasvia seinämille. Ja silloin selitti hänen
vaimonsa, että heidän kotinsa oli maallinen paratiisi, ja siitä lähtein
kutsuttiin puutarhaa kaupungin ulkopuolella aina "Hanna
Rosenqvistin paratiisiksi."

Hannan naimisiinmeno huoletti alussa emäntiä ja rouvia, vaikkakin

he toiselta puolen iloitsivat, että tuo hyvä, rakastettu tyttö sai oman
kodin, jonka kernaasti soivat hänelle. Mutta Hanna, joka oli älykäs
nainen, ei ruvennut istumaan kädet ristissä naimisiinkaan mentyään.
Hän jatkoi yhä entistä työtään ja oli onnellinen, kun voi auttaa
miestään kantamalla kortensa kotiin hänkin. Hän kävi entisissä
paikoissaan ja toi työtä kotiinkin. Siten tuli tuo onnellinen pariskunta
erittäin hyvin toimeen. Ja onnellisia he olivatkin. He rakastivat
toisiaan, olivat jumalaapelkääväisiä, ahkeroita ja iloisia, ja tästä
onnestaan kiittivät he Jumalaa joka päivä.

Joku lukijoista, joka mahdollisesti on mieltynyt tähän

vaatimattomaan tyttöön, kysynee kenties, eikö Hanna sittemmin
enää kuullut mitään nuoresta kapteenista, Aukusti herrasta, jonka
takia Hanna menetti kodin, jossa hänellä oli turva ja toimeentulo.
Alussa oli Hanna hiukan levoton kapteenin uhkauksen johdosta, että
hän nimittäin kirjoittaisi ja etsisi Hannan käsiinsä, mutta suureksi
ilokseen huomasi hän levottomuutensa aiheettomaksi. Kirjettä ei
koskaan kuulunut eikä liioin kapteeniakaan. Muutamalta
matkustavaiselta sai Hanna myöhemmin kuulla, että kapseeni joku
vuosi Hannan lähdettyä oli nainut ylhäisen nuoren neidon, jonka
Hannakin oli nähnyt emännöitsijänä ollessaan. Oli ollut herttainen,
hyvännäköinen tyttö, ja Hanna toivoi sydämmestään heille kaikkea
mahdollista onnea.

Siten päättyi se pieni romaani sopuun ja rauhaan.

32.

Diakonissa.

Vaikea oli Hildur Jonsonin toipua saamastaan nöyryytyksen

iskusta, ja hän oli jo hyljätä kaiken toivonkin tulla kuuluksi enää.
Eteviä ominaisuuksia häneltä ei puuttunut, siitä hän oli varma, mutta
ihmiset eivät ymmärtäneet hänen arvoaan, ja sille hän ei voinut
mitään. Silloin kuljetti sattuma hänen käteensä kirjan, joka käsitteli
diakonissantointa Saksanmaalla. Se miellytti Hilduria. Häntähän ei
kukaan mailmassa ymmärtänyt, aina sattui hänen tielleen suuria
vastoinkäymisiä, ja kun ei enää ollut luostariakaan, jonne olisi voinut
sulkeutua loppuijäkseen, oli hänestä diakonissan puku, tuo musta
leninki, valkea esiliina ja suuri valkea kaulus, sangen houkutteleva.
Tässäkin, kuten ylipäänsä kaikessa, otti Hildur huomioon ainoastaan
asian romanttisen puolen. Hänellä oli palava kiihko ruveta
diakonissaksi suoraa päätä. Vahinko vaan, että oli rauha Euroopassa
niihin aikoihin. Olisihan ollut niin ihanaa keskellä vihollisen tulta ja
kuulasadetta sitoa haavoitettuja, ja kukatiesi — sattuisi joku kuula
häneenkin. Silloin seisoisi sanomalehdissä: — nuori diakonissa
Suomesta j.n.e. — Ja Hildur uneksi taas loppumattomia unelmia.
Mutta sotaan hän ei nyt voinut päästä. Hän siis matkustaisi johonkin
diakonissalaitokseen Saksaan.

Kunnon kasvatusvanhemmat hämmästyivät ja huolestuivat

hyvinkin, kun
Hildur esitti heille uudet tuumansa.

— Ja sinä hennoisit jättää meidät ja matkustaa niin kauvas pois,

tyttöseni, sanoi setä Jonson ja silitti Hildurin tummia kutria.

— Oi, kyllä näin suuren ja pyhän asian vuoksi, vastasi Hildur

juhlallisesti.

— Mutta miksi sinä oikeastaan sitte tahdot ruveta? kysyi täti

Riikka. — Ethän vaan taas teatteriin?

— En, en! Diakonissa on sama kuin laupeudensisar. He hoitavat

sairaita, lukevat niille ja käyvät mustassa puvussa ja valkeassa
esiliinassa.

— Nehän ovat nunnia, huudahti setä Janne. — Kuuleppas Hildur,

sinä et saa ruveta katolilaiseksi, siinä teen minä pystyn sinulle. Isäsi
oli harras luterilainen, ja hän uskoi sinut minun huostaani.

— Elä pelkää setä, diakonissat ovat puhtaita luterilaisia ja hyvin

hurskaita.

— Mutta miksi ne sitte hassuttelevat valkeissa esiliinoissa? intti

setä vieläkin. — Sehän on naurettavaa.

— Näes, Janne hyvä, miten voisivat he muuten varjella mustia

leninkejään? toimitti täti Riikka sovitellen.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

testbankpack.com