Tectonics Of The Indian Subcontinent 1st Edition

Ak Jain Dm Banerjee download

https://ebookbell.com/product/tectonics-of-the-indian-
subcontinent-1st-edition-ak-jain-dm-banerjee-43093980

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Structure And Tectonics Of The Indian Continental Crust And Its

Adjoining Region Deep Seismic Studies 2nd Harish C Tewari

https://ebookbell.com/product/structure-and-tectonics-of-the-indian-
continental-crust-and-its-adjoining-region-deep-seismic-studies-2nd-
harish-c-tewari-7120152

Tectonics Of The Western Mediterranean And North Africa G Moratti

https://ebookbell.com/product/tectonics-of-the-western-mediterranean-
and-north-africa-g-moratti-2517852

Active Tectonics Of The Hellenic Subduction Zone 1st Edition Beth Shaw
Auth

https://ebookbell.com/product/active-tectonics-of-the-hellenic-
subduction-zone-1st-edition-beth-shaw-auth-2504746

The Se Asian Gateway History And Tectonics Of The Australiaasia

Collision Geological Society Special Publication 355 R Hall

https://ebookbell.com/product/the-se-asian-gateway-history-and-
tectonics-of-the-australiaasia-collision-geological-society-special-
publication-355-r-hall-2341344
Continental Evolution The Geology Of Morocco Structure Stratigraphy
And Tectonics Of The Africaatlanticmediterranean Triple Junction
Lecture Notes In Earth Sciences 1st Edition Andr Michard

https://ebookbell.com/product/continental-evolution-the-geology-of-
morocco-structure-stratigraphy-and-tectonics-of-the-
africaatlanticmediterranean-triple-junction-lecture-notes-in-earth-
sciences-1st-edition-andr-michard-2188292

Continental Evolution The Geology Of Morocco Structure Stratigraphy

And Tectonics Of The Africaatlanticmediterranean Triple Junction 1st
Edition Andr Michard

https://ebookbell.com/product/continental-evolution-the-geology-of-
morocco-structure-stratigraphy-and-tectonics-of-the-
africaatlanticmediterranean-triple-junction-1st-edition-andr-
michard-1305668

Quantitative Plate Tectonics Physics Of The Earth Plate Kinematics

Geodynamics 1st Edition Antonio Schettino Auth

https://ebookbell.com/product/quantitative-plate-tectonics-physics-of-
the-earth-plate-kinematics-geodynamics-1st-edition-antonio-schettino-
auth-4932010

The Tectonics Of Structural Systems An Architectural Approach Yonca

Hurol

https://ebookbell.com/product/the-tectonics-of-structural-systems-an-
architectural-approach-yonca-hurol-22074876

The Tectonics Of China Data Maps And Evolution 1st Tianfeng Wan

https://ebookbell.com/product/the-tectonics-of-china-data-maps-and-
evolution-1st-tianfeng-wan-2507400
Society of Earth Scientists Series

A. K. Jain
D. M. Banerjee
Vivek S. Kale

Tectonics
of the Indian
Subcontinent
Society of Earth Scientists Series

Series Editor
Satish C. Tripathi, Lucknow, India
The Society of Earth Scientists Series aims to publish selected conference
proceedings, monographs, edited topical books/text books by leading scientists
and experts in the field of geophysics, geology, atmospheric and environmental
science, meteorology and oceanography as Special Publications of The Society of
Earth Scientists. The objective is to highlight recent multidisciplinary scientific
research and to strengthen the scientific literature related to Earth Sciences.
Quality scientific contributions from all across the Globe are invited for publica-
tion under this series. Series Editor: Dr. Satish C. Tripathi.

More information about this series at http://www.springer.com/series/8785

A. K. Jain D. M. Banerjee
• •

Vivek S. Kale

Tectonics of the Indian

Subcontinent

123
A. K. Jain D. M. Banerjee
CSIR-Central Building Research Institute Department of Geology
Roorkee, Uttarakhand, India University of Delhi
Delhi, India
Vivek S. Kale
Advanced Center for Water Resources
Development and Management
Pune, Maharashtra, India

ISSN 2194-9204 ISSN 2194-9212 (electronic)

Society of Earth Scientists Series
ISBN 978-3-030-42844-0 ISBN 978-3-030-42845-7 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-030-42845-7
© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2020
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse of
illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar
or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt from
the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with regard
to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

This Springer imprint is published by the registered company Springer Nature Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
Series Editor Foreword

The Indian subcontinent has been a unique landmass in the history of the evolution
of Earth carrying oldest to youngest rock records and imprints of various tectonic
episodes. Unraveling the geological mystery has been the continuous endeavor of
geoscientists. Active Himalayan chain, peninsular cratonic shield, sedimentary
basins of almost all ages, Precambrian and Phanerozoic plate-tectonic movements
and associated tectonism offered natural laboratory to carry out geological studies.
As such extensive research has been attempted in the recent past. The compilation
and interpretation of existing data and opening new vista have been the ultimate
objective of any book. The volume on the tectonics of the Indian subcontinent, thus,
is a praiseworthy attempt by a group of renowned geoscientists. I believe that the
book will act as a classic compilation for both students and researchers equally.
I express my personal gratitude to all the authors for their exemplary contribution to
the field of geology and tectonics of India.
The mega-event of 36th International Geological Congress 2020 in India opened
a new chapter on the geology of India. On such an occasion, the Society of Earth
Scientists Series by Springer decided to bring out 36th IGC Commemorative
Volumes on various recent geological and geophysical studies of India. As such,
veteran geoscientists were requested to prepare comprehensive accounts as
monographs or edited volumes. I am personally thankful to all the editors and
authors for the timely submission of high-quality manuscripts for inviting the
interest of the global community of geoscientists.

Lucknow, India Satish C. Tripathi

Series Editor

v
Preface

It is now a common knowledge that the Archean Eon (4.0–2.5 Ga) witnessed the
preservation of thick piles of rocks, following the early cooling and emergence
of the Earth’s crust during the Hadean times. Several workers have postulated that
water released during mantle outgassing and its accumulation in liquid form within
the shallow depressions on the early Archean mafic crust is one of the key differ-
entiators in the unique trajectory of crustal evolution on the Earth and the other
planets (Taylor and McLennan 2009). Records of Earth’s primitive atmosphere
possibly seem to have been successfully documented in the Eoarchean records,
known only from Australia and India to date. Different forms of cyanobacteria are
identified in the 3.75–3.5 Ga Paleoarchean rocks. Magmatism, sedimentation in the
shallow marine and terrestrial basins, dominated the geological scenario throughout
the Archean when magmatic greenstone belts developed along with the emergence
of sizeable continental crust. As rightly pointed out by Eriksson and Mazumdar
(2019) “—the cratonic nuclei (proto-cratons) in some parts of the globe had attained
a measure of geodynamic stability in the Meso- and Neoarchean; early supercratons
heralded their much larger successor supercontinents which emerged during the
succeeding Proterozoic Eon.”
The progressive growth of continental crust led to changes in the style of tec-
tonics gradually across the Archean–Proterozoic transition, from vertical/lid tec-
tonics to Phanerozoic plate-tectonic style (Condie, 2018). Many geodynamic and
metallogenic events in the Earth’s history have close linkage with the transition
time between the Archean and Proterozoic. Widespread oxidation of the paleo-
ocean and -atmosphere represents the Great Oxidation Event followed by world-
wide (?) glaciation as evident from Archean–Proterozoic glacial diamictites in many
parts of the world including some terrains of central India. Climatic changes in
cratons led to the creation of a highly modified hydrosphere which allowed the
proliferation of biota and precipitation of iron in large basins across the continents.
Although the Archean–Proterozoic boundary is chronologically placed at 2.5 Ga,
this time plane is not sacrosanct in terms of tectonic styles, which varies in different
continents, depending upon the evolutionary traits shown by the rocks across this

vii
viii Preface

boundary. These changes in tectonic regime and style appear reflected in the
Archean and Proterozoic rock records of Peninsular India. This *2.45–2.3 Ga
period is considered as a time of global magmatic shutdown or slowdown with
concomitant influences on the supracrustal record. It is, however, necessary to
realize that in spite of such vast differences in tectonics, climate and basin con-
figurations, both the Archean and Proterozoic basins show significant similarities
with the Phanerozoic basins, barring the prominent influence of biota in the latter.
Hence, Phanerozoic analogs can be discerned all over the Precambrian terrains
of the Indian subcontinent.
The geological evolution of the Indian Peninsula during the Phanerozoic is one
long hiatus (punctuated by relatively localized events), indicating that this crustal
block remained an emergent continental block throughout the last 600+ million
years. The exceptions are the events resulting from the breakup of Gondwana,
which left behind coal-rich intracontinental Gondwana basins, including the sepa-
ration from the Australia–Antarctica blocks. This event is followed by rifting of this
block from Madagascar and then other smaller microcontinents on the west and its
passage over hotspots (Kerguelan and later Marion–Reunion), currently located in
the Indian Ocean that led to the development of one of the largest flood basalt
provinces in the world during the Cretaceous–Paleogene transition. Only the
northern edge of the Indian Peninsular was tectonically active during the
Phanerozoic with a series of basin forming, collisional events that remain preserved
in the Himalayan domain. The northward flight of the Indian Plate and its
underthrusting/subduction beneath Asia in the last 100 million years has resulted in
dramatic changes, marked by the rise of the spectacular Himalayan mountains and
the wide frontal alluvial belt. This has affected the climatic systems of the northern
Indian Ocean during the Quaternary.
Significant advancements have been made in the field of paleobiology, sedi-
mentology, stratigraphy, crust–mantle interactions, paleomagnetism, and geody-
namics in recent years. These new data supported by precise radiometric dates have
enriched geological literature on the Indian subcontinent in the past two decades.
Several books have been published recently which focus on specific tectonics
and/or stratigraphy of this region. Excellent compilation by Ramakrishnan and
Vaidyanadhan (2008) and Valdiya (2016) dealt with all aspects of the geology of
India, including physiography, stratigraphy, tectonics, mineral deposits, and evo-
lution of life. Sharma (2009) and Roy and Purohit (2018) focused on the Archean
cratons and Proterozoic mobile belts. Yet, much of the recent data has not yet found
a place in a single compilation.
Our book has made an attempt to fill this gap for researchers and students. We
have followed the philosophy which believes that the behavior of the parent affects
its children all through their existence. Here, we consider the Archean Eon, which
resides in the cratons as the geological parent, gave rise to the mobile belts in the
subsequent era while other Proterozoic and younger fold belts formed in a
well-defined sequence determined by the movement of the tectonic plates. The
geodynamic processes led to the creation of specific terrains displaying regional as
well as local characters. Final configuration and vulnerability of these terrains to the
Preface ix

dynamic Earth processes like effusion/intrusion of magma, uplift, burial, weather-

ing, erosion, transportation, and sedimentation remain solely controlled by the
tectonics. Stratigraphy, the backbone of all geological studies, is also exclusively
tectonic-dependent; hence, this book on Tectonics of the Indian subcontinent has
substantial stratigraphy inputs.
We have divided the book into chapters beginning with the description of the
oldest parent, the Archean cratonic terrains of the Aravalli, Bundelkhand,
Meghalaya, Bastar, Singhbhum, and Dharwar. We have mentioned about a Marwar
craton, suspected to exist west of the Aravalli craton. This is followed by the
chapter on the immediate offspring of deformed, metasedimentary belt associated
with the effusive and intrusive igneous rocks. These represent the mobile belts,
exclusively confined to the Proterozoic Era and inferred to have deposited on the
cratonic Archean basement. Mobile belts of the Aravalli–Delhi, Satpura–Sausar
(Central Indian Tectonic Zone), Singhbhum, Eastern Ghats, and Pandyan are the
major constituents which are spread all over the Peninsular India. Each one of these
mobile belts has been treated as independent as well as interlinked entities with
reference to tectonism and stratigraphy. These Proterozoic mobile belts as well as
the cratons supported a large number of intracratonic basins comprising undisturbed
to mildly disturbing sediments with occasional volcanic episodes preserved as
dikes, sills, and ash beds. Some of the prominent basins are the Marwar, Vindhyan,
Bijawar, Gwalior, Chhattisgarh, Cuddapah, etc., along with a number of smaller
basins resting over the mobile belts or directly on the Archean basement. The rocks
range from Stratherian to Ediacaran periods. In some of these basins, Fortunian age
trace fossils have been recorded. The Proterozoic basin of Pranhita-Godavari valley
is a rift-related basin and served as the depository of the Gondwana Paleo-Mesozoic
coal, which was deposited in many other half-grabens of Central India.
The Himalayan Orogen with extensive mobile belt characters of folding, fault-
ing, and thrusting has been treated as an exclusive segment and is primarily covered
by the Proterozoic rocks with sporadic Phanerozoic outliers. In the continuity of the
Himalayan Orogen, the Indus–Ganga–Brahmaputra foredeep sediments are affected
by deep-seated tectonism which controlled the distribution of Neogene sediments
within the linear E-W trending belt. The delta front of this basin stretches into the
Bangladesh territory.
The Deccan Volcanic Province occupying vast plateaux has a long history and
has been the focus of the attention of volcanologists, petrologists, and paleontol-
ogists given its temporal proximity to the terminal Cretaceous mass extinctions
across the world. A description of this domain has been included highlighting areas
that require attention in future studies to unravel the controversies associated with
it. The closely-linked and greatly influenced by the Deccan volcanism, the Western
Ghats (Sahyadri Ranges), gave the basic shape to the Indian Peninsula and therefore
dealt in an independent Chapter.
Geology, stratigraphy, and subsurface tectonics of predominantly alluvial
Bangladesh have been included as an independent chapter. In contrast to alluvial
Bangladesh, Sri Lanka geology and tectonics are primarily related to the high-grade
metamorphics of Archean–Proterozoic ages. Nepal and Bhutan have been included
x Preface

under the Himalaya chapter. The two other countries of the Indian subcontinent, the
Myanmar and the Pakistan, could not be covered due to logistic constraints.
Our journey for writing this book on Tectonics of the Indian subcontinent began
with a chance interaction of A. K. Jain with Satish C. Tripathi who reposed faith to
take up the task of completing a book under the Society of Earth Scientists Series
for the Springer. In turn, Jain invited D. M. Banerjee to join him in this endeavor.
Midway through this journey, A. K. Jain and D. M. Banerjee decided to invite
Vivek S. Kale to be the third author for this book. All three of us express our
gratitude to Satish C. Tripathi and thank him profusely for this invitation. In the
same go, we wish to thank M/s. Springer for publishing this book linking it with the
36th International Geological Congress in Delhi and Ms. Monica Janet Michael for
carrying out all the necessary correction at various stages.
In the course of writing, we consulted a large number of books, papers, and
reports and used valuable information and data contained in them. We are grateful
to all the unnamed authors and publishers whose data sets were used in this book.
We thank all our colleagues in the workplace and in other institutions for sincere
advice and giving permission to use their published and unpublished data for
improving the scientific content of the book, including the original drawings.
M. Jayananda, Jayanta Pati, Naresh Pant, Maibam Bidyananda, J. P. Srivastava, and
several anonymous knowledgeable went through different chapters of this book and
offered valuable suggestions for improvement.
A. K. Jain would like to thank Sandeep Singh for his contributions to the
Himalayan Tectonics in the field, and otherwise over the years, Rahul Dixit and
Gargi Deshmukh who gave him technical assistance in formatting the text, figures,
tables, and indexing as and when required. D. M. Banerjee would like to thank
Anupam Chattopadhaya, Partha Chakravarty, Naresh Pant, and Fareduddin for
scientific discussion on many aspects of Proterozoic geology. D. M. Banerjee wants
to thank Aditi from DU for some CorelDRAW drawing, his granddaughter Kritika
for assisting in desktop-related problems which he could not tackle and to
Aniruddha and Roma for physical, logistic, and moral support during late-night
sittings on the home Desktop. D. M. Banerjee remains indebted to his wife
Late Anjali for her moral and physical support all through his professional life.
A. K. Jain is grateful and highly obliged to his wife Kamlesh for encouraging him
to achieve the target but patiently suffering through long lonely hours which was
imposed on her during the last many months. He thanks his sons Manish and Ankur
in the USA for a very academic house environment where a considerable part of
this book was completed.
Vivek wishes to place on record his deep gratitude to his teacher Prof.
V. V. Peshwa for his teaching and guidance and thanks to Kanchan Pande,
Makarand Bodas, Abhay Mudholkar, Anand Kale, Himanshu Kulkarni, Raymond
Duraiswami, Gauri Dole, Shilpa Patil Pillai, Shreyas Mangave, Ninad Bondre, and
Vinit Phadnis for collaborating research on the Deccan Traps and related geology.
Preface xi

Both A. K. Jain and D. M. Banerjee thank the Indian National Science Academy
for awarding the Honorary Scientist positions, during the tenure of which this book
was written.

Roorkee, India A. K. Jain

Delhi, India D. M. Banerjee
Pune, India Vivek S. Kale

References

Condie KC (2018) A planet in transition: the onset of Plate Tectonics on Earth between 3 and 2
Ga? Geoscie Front 9:51−60
Eriksson PG, Mazumder R (2019) Preface Earth-Sci Rev. https://doi.org/10.1016/j.earscirev.2019.
103058
Ramakrishnan M, Vaidyanadhan (2008) Geology of India, vols 1 and 2. Geological Society of
India, Bangalore, pp 1−556, 557−994
Roy AB, Purohit R (2018) Indian shield: precambrian evolution and planetary reconstitution.
Elsevier, ISBN 978-0-12-809889-4
Sharma R (2009) Cratons and fold belts of India. Lecture notes in earth sciences. Springer, Berlin,
pp 1–304
Taylor SR, McLellan SM (2009) Planetary crusts: their composition. Origin and evolution.
Cambridge University Press p 378
Valdiya KS (2016) The making of India geodynamic evolution. Society of earth scientists series,
2nd edn. Springer, Berlin, pp 1–924
Contents

1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction . . . . . . . . . 1

1.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1
1.2 Peninsular India . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.2.1 Mountains and Plateaus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2
1.2.2 Coastal Plains . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6
1.2.3 Himalaya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 7
1.2.4 Indus–Ganga–Brahmputra Plain . . . . . . . . . . . . . . . . . 8
1.3 Geology and Tectonics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.3.1 Ancient Cratons . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10
1.3.2 Proterozoic Mobile Belts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
1.3.3 Intracratonic Sedimentary Basins . . . . . . . . . . . . . . . . . 12
1.3.4 Himalaya Mobile Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
1.3.5 Andaman Island Arc and Central Myanmar Plain . . . . . 15
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ..... . . . . 15
2 Indian Cratons . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
2.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17
2.2 Aravalli Craton . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
2.2.1 Geological Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 18
2.2.2 Banded Gneissic Complex (BGC) . . . . . . . . . . . . . . . . 18
2.2.3 Tectonothermal Events and Metamorphism in
Sandmata and Mangalwar Complexes . . . . . . . . . . . . . 20
2.2.4 Sedimentation Over the Rifted Aravalli Basement . . . . 22
2.2.5 Nature of Tectonic Contacts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 22
2.2.6 Volcano-Sedimentary Greenstone Belts . . . . . . . . . . . . 23
2.2.7 The Berach Granite—Base of the Aravalli
Metasediments . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .... 24
2.2.8 The Mangalwar Complex: The Sequence Above . .... 25
2.2.9 Place in the Global Paleogeography . . . . . . . . . . . .... 25

xiii
xiv Contents

2.3 Bundelkhand Craton . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 26

2.3.1 Spatial Distribution and Geological Framework . . . . . . 26
2.3.2 Stratigraphic and Tectonic Units . . . . . . . . . . . . . . . . . 27
2.3.3 Deformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 32
2.3.4 Dhala Impact Crater . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 34
2.3.5 Crustal Evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
2.4 Meghalaya Craton . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
2.4.1 Limits of the Craton . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38
2.4.2 Geological Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39
2.4.3 Tectonics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 44
2.5 Bastar Craton (BC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
2.5.1 Tectonic Boundaries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 48
2.5.2 Major Litho-tectonic Components . . . . . . . . . . . . . . . . 49
2.6 Singhbhum Craton . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
2.6.1 Location . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 56
2.6.2 Geological and Tectonic Framework . . . . . . . . . . . . . . 58
2.7 Dharwar Craton . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
2.7.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 67
2.7.2 Geological and Tectonic Framework . . . . . . . . . . . . . . 69
2.7.3 Dharwar Greenstone Belts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 73
2.7.4 Closepet Granite (Calc-alkaline to Potassic Plutons) . . . 80
2.7.5 Major Shear Zones . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 83
2.7.6 Proterozoic Mafic Dikes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
2.7.7 Deformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 90
2.7.8 Metamorphism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 95
2.7.9 Crustal Evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 97
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 101
3 Tectonics of Sri Lanka . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
3.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 123
3.2 Geological Framework . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
3.2.1 Highland Complex (HC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 124
3.2.2 Vijayan Complex (VC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 125
3.2.3 Wanni Complex (WC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
3.2.4 Kadugannawa Complex (KC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
3.3 Deformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 126
3.3.1 Structures of the Highland Complex (HC) . . . . . . . . . . 126
3.3.2 Structures of the Vijayan Complex (VC) . . . . . . . . . . . 127
3.3.3 Structures of the Wanni Complex (WC) . . . . . . . . . . . 128
3.4 Metamorphism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 128
3.5 Geochronology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 130
3.6 Sri Lankan Thrusts and Faults . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 131
3.7 Crustal Evolution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 132
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 134
Contents xv

4 Proterozoic Mobile Belts . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137

4.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
4.2 Aravalli–Delhi Mobile Belt (ADMB) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
4.2.1 Location . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 137
4.2.2 Regional Geological Setup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
4.2.3 Aravalli Mobile Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 140
4.2.4 Delhi Mobile Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 154
4.2.5 Neoproterozoic Tectonics in the ADMB . . . . . . . . . . . 162
4.2.6 Orogenies During Aravalli and Delhi . . . . . . . . . . . . . . 164
4.2.7 The Crustal Evolutionary Models . . . . . . . . . . . . . . . . 165
4.3 Central Indian Tectonic Zone (CITZ) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
4.3.1 Location . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
4.3.2 Distribution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 169
4.3.3 Son–Narmada South Fault (SNSF) . . . . . . . . . . . . . . . 177
4.3.4 Gavilgarh–Tan Shear Zone (GTSZ) . . . . . . . . . . . . . . . 177
4.3.5 Central Indian Shear Zone (CIS) . . . . . . . . . . . . . . . . . 178
4.3.6 Great Indian Proterozoic Fold Belt (GIPFOB) . . . . . . . 178
4.3.7 Plate Tectonic Models . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 180
4.4 Singhbhum Mobile Belt (SMB) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
4.4.1 Location . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 183
4.4.2 Gangpur and Kunjar Groups . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
4.4.3 Ghatsila Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 184
4.4.4 Metasediments of Dhanjori Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . 185
4.4.5 Dalma Volcanic Formation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 186
4.4.6 Chakradharpur Granite Gneiss (CGG) . . . . . . . . . . . . . 187
4.4.7 Singhbhum Shear Zone (SSZ) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
4.4.8 Tamar Porapahar Shear Zone (TPSZ)/South
Purulia Shear Zone (SPSZ) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 188
4.5 Eastern Ghats Mobile Belt (EGMB) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
4.5.1 Location . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 189
4.5.2 Geological and Tectonic Framework . . . . . . . . . . . . . . 189
4.5.3 Deformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 191
4.5.4 Metamorphism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 196
4.5.5 Age of Metamorphism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 199
4.5.6 Igneous Plutons . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 200
4.5.7 Tectonic Evolution and India–Antarctica
Connection . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 201
4.6 Karimnagar and Bhopalpatnam Granulite Belts . . . . . . . . . . . . . 202
4.6.1 Karimnagar Granulite Belt (KGB) . . . . . . . . . . . . . . . . 204
4.6.2 Bhopalpatanam Granulite Belt (KGB) . . . . . . . . . . . . . 204
4.7 Nellore–Khammam Schist Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
4.7.1 Vinjamuru Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 205
4.7.2 Udaigiri Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
xvi Contents

4.7.3 Prakasam Alkaline Complex . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206

4.7.4 Kandra Ophiolite Complex (KOC) and Kanigiri
Ophiolitic Melange (KOM) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 206
4.8 Pandyan Mobile Belt (PMB) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
4.8.1 Location and Terminology . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 207
4.8.2 Divisions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 208
4.8.3 Deformation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 211
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 212
5 Proterozoic ‘Purana’ Basins . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
5.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 235
5.2 Marwar Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 238
5.3 Bayana Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 242
5.4 Gwalior Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 242
5.5 Bijawar Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244
5.6 Sonrai Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 244
5.7 Vindhyan Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 245
5.7.1 Configuration of the Vindhyan Basin . . . . . . . . . . . . . . 245
5.7.2 Historical Perspective . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 246
5.7.3 Spatial Distribution . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 246
5.7.4 Stratigraphy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 248
5.7.5 Sequence Stratigraphic Setting . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
5.7.6 Stable Isotopic Studies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
5.7.7 Depositional Environment . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 251
5.7.8 Basin Configuration and Tectonics . . . . . . . . . . . . . . . 252
5.7.9 Paleocurrents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 254
5.7.10 Age of the Vindhyan Sedimentary Pile . . . . . . . . . . . . 254
5.8 Kolhan Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 257
5.9 Chattisgarh Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 258
5.10 Indravati and Sukma Basins . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 262
5.11 Khariar–Ampani Basins . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 264
5.12 Abujhmar Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 264
5.13 Pranhita–Godavari (PG) Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 265
5.14 Kaladgi Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 268
5.14.1 Bagalkot Group (Kaladgi Group) . . . . . . . . . . . . . . . . 268
5.14.2 Badami Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 269
5.15 Bhima Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 270
5.15.1 Age . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 270
5.16 Cuddapah Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 271
5.16.1 Papaghni Subbasin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 273
5.16.2 Nallamalai Subbasin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 275
5.16.3 Srisailam Subbasin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276
5.16.4 Kurnool and Palnad Subbasins . . . . . . . . . . . . . . . . . . 276
Contents xvii

5.16.5 Tectonic Elements . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 277

5.16.6 Age . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 278
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 279
6 Tectonics of the Himalaya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295
6.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 295
6.2 The Himalaya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 296
6.3 Sub-divisions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 297
6.4 Tectonics of the Indus–Ganga–Brahmaputra Plain (IGBP) . . . . . 300
6.4.1 Setting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 300
6.4.2 The Ganga Plain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 301
6.4.3 Precambrian Basement, Faults, and Depressions . . . . . . 302
6.4.4 Neotectonism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 305
6.4.5 Tectonic Blocks and Soil Chronology . . . . . . . . . . . . . 306
6.4.6 Tectonic Features of the Rapti–Gandak Plain . . . . . . . . 306
6.4.7 Assam Plain . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 307
6.4.8 Genesis of the IGBP—A Foreland Basin . . . . . . . . . . . 307
6.5 Cenozoic Himalayan Foreland Basin (HFB) . . . . . . . . . . . . . . . 308
6.5.1 Subathu Formation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 309
6.5.2 Dagshai Formation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 310
6.5.3 Kasauli Formation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 311
6.5.4 Siwalik Group . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 311
6.5.5 Duns—Late Cenozoic–Holocene Tectonics . . . . . . . . . 314
6.5.6 Detrital Sources in Foreland Basin . . . . . . . . . . . . . . . 315
6.6 Lesser Himalaya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 317
6.6.1 Sub-divisions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 318
6.6.2 Outer Lesser Himalayan (oLH) Sedimentary Belt
(NW Himalaya) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 319
6.6.3 Outer Lesser Himalayan (oLH) Sedimentary Belt
(Sikkim, Bhutan, Arunachal Himalaya) . . . . . . . . . . . . 324
6.6.4 oLH Carbon and Oxygen Isotopes . . . . . . . . . . . . . . . . 326
6.6.5 Lesser Himalayan Crystalline (LHC) Nappe . . . . . . . . . 328
6.6.6 Inner Lesser Himalayan (iLH) Sedimentary Belt . . . . . 328
6.7 Himalayan Metamorphic Belt (HMB) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 331
6.7.1 LHC Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 332
6.7.2 HHC Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 334
6.7.3 Tso Morari Crystalline Belt (UHP Metamorphism) . . . . 347
6.8 Tethyan Himalayan Sequence (THS) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 349
6.8.1 Cambrian . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 352
6.8.2 Ordovician–Silurian . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 356
6.8.3 Devonian–Carboniferous . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 357
6.8.4 Permian–Triassic . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 358
6.8.5 Jurassic–Cretaceous . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 360
xviii Contents

6.9 Large-Scale Basin Configuration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 361

6.9.1 Paleoproterozoic Inner Lesser
Himalaya (iLH) Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 362
6.9.2 oLH Detrital Zircon Pattern . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 364
6.9.3 Great Himalayan Sequence (GHS) Detrital Zircon
Pattern . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 365
6.9.4 Tethyan Himalayan Basin . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 367
6.9.5 Neoproterozoic (*1.10 to 0.85 Ga Zircons)
Basin–Great Himalayan Sequence (GHS)—Rodinia
Configuration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 368
6.10 Tectonic Boundaries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 370
6.10.1 Main Frontal Thrust (MFT) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 371
6.10.2 Main Boundary Thrust (MBT) . . . . . . . . . . . . . . . . . . 375
6.10.3 Medlicott Wadia Thrust (MWT) . . . . . . . . . . . . . . . . . 377
6.10.4 Reactivation of the Main Boundary Thrust (MBT) . . . . 382
6.10.5 Main Central Thrust (MCT) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 383
6.10.6 South Tibetan Detachment System (STDS) . . . . . . . . . 388
6.10.7 Main Himalayan Thrust . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 390
6.11 Himalayan Magmatism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393
6.11.1 Paleoproterozoic Magmatic Arc . . . . . . . . . . . . . . . . . . 393
6.11.2 Columbia Supercontinent and Paleoproterozoic
Magmatic Arc . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 396
6.11.3 Rodinia (Neoproterozoic) and Magmatism . . . . . . . . . . 399
6.11.4 Gondwana Amalgamation and Cambro-Ordovician
Granitoids . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 400
6.11.5 Pangaea Supercontinent and Permian Magmatism . . . . 402
6.11.6 Magmatism During Himalayan Orogenesis . . . . . . . . . 404
6.12 Exhumation . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 408
6.12.1 NW Himalaya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 408
6.12.2 Tso Morari Crystalline (TMC) Belt . . . . . . . . . . . . . . . 412
6.12.3 Trans-Himalayan Batholith (LB) . . . . . . . . . . . . . . . . . 412
6.12.4 NE Himalaya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 413
6.13 Large-Scale Himalayan Tectonics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 414
6.13.1 Large-Scale Underthrusting of India . . . . . . . . . . . . . . 416
6.13.2 Continent-Continent Collision . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 416
6.13.3 Intra-crustal Shortening of Indian Subcontinent
by Underthrusting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 416
6.13.4 Subducting Indian Continental Crust . . . . . . . . . . . . . . 417
6.13.5 Himalayan Wedge-Extrusion Model . . . . . . . . . . . . . . 417
6.13.6 Channel Flow Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
6.13.7 Tectonic Wedge Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 417
6.13.8 Ductile Shear Model . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 418
6.13.9 Southward-Propagating ‘In-Sequence’ Ductile
Thrusting . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 418
Contents xix

6.14 Timing of India-Asia Convergence . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 418

6.15 Geological Evolution of the Himalaya . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 419
6.15.1 First Stage of Continental Subduction–Tso Morari
Crystallines (TMC) . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 419
6.15.2 First Rise of the Himalaya in the Tso Morari . . . . . . . . 420
6.15.3 Second Stage of Continental Subduction–HHC . . . . . . 420
6.15.4 Third Stage of Continental Subduction–Within
HHC . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 421
6.15.5 Present-Day Configuration . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 421
6.15.6 Present-Day Configuration: Continental Collision
Versus Subduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 423
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 425
7 Trans-Himalayan and Karakoram Ranges . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 449
7.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 449
7.2 Geology and Tectonics of the Trans-Himalayan . . . . . . . . . . . . 449
7.2.1 Indus–Tsangpo Suture Zone (ITSZ) . . . . . . . . . . . . . . . 450
7.2.2 Ladakh Batholith . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 459
7.2.3 Shyok Suture Zone . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 465
7.2.4 Karakoram Mountains: Southern Margin
of the Asian Plate . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 469
7.2.5 Timing of India-Asia Collision . . . . . . . . . . . . . . . . . . 476
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 478
8 Deccan Volcanic Province . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 487
8.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 487
8.2 Pre-volcanic Events . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 490
8.2.1 Antecedents . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 490
8.2.2 Subtrappean Basement . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 493
8.2.3 Other Aspects . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 495
8.3 Deccan Volcanism . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 496
8.3.1 Aerial Extent and Volume . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 496
8.4 Eruptive Style . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 496
8.4.1 Lava Flows and Flow Fields . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 496
8.4.2 Morphological Types . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 497
8.4.3 Dykes . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 500
8.4.4 Eruptive History . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 503
8.5 Post-volcanic Events . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 505
8.5.1 Regional Pattern . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 505
8.5.2 Regional Zones of Deformation . . . . . . . . . . . . . . . . . 505
8.6 Geomorphic Studies . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 511
8.7 Concluding Remarks . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 513
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 513
xx Contents

9 Tectonics of Western Margin of India . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 525

9.1 Introduction . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 525
9.2 Divisions . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 527
9.2.1 Offshore Marine Systems . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 528
9.2.2 Coastal Belt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 537
9.2.3 Sahyadri Ranges . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 541
9.3 Synthesis . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 546
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 550
10 Geology and Tectonics of Bangladesh . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 557
10.1 Location . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 557
10.2 Plate Boundaries . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 559
10.3 Stratigraphy . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 560
10.3.1 Late Palaeozoic . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 561
10.3.2 Jurassic–Cretaceous . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 561
10.3.3 Early Cenozoic . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 565
10.3.4 Late Cenozoic . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 566
10.4 Tectonics . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 567
10.4.1 Precambrian Platform–Geotectonic
Province: A Stable Shelf . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 568
References . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 573
About the Authors

Prof. A. K. Jain obtained his Ph.D. in Geology from

the erstwhile University of Roorkee and now the IIT
Roorkee. After a brief career as a Scientist at the Wadia
Institute of Himalayan Geology, Delhi (now at
Dehradun), his interest in teaching brought him to the
University of Roorkee in 1974 where he taught
structural geology. He retired from the IIT Roorkee in
2007 as Professor and remained at the Institute as
Emeritus Fellow till 2011.
He was a Fellow, Alexander von Humboldt Foundation
(1979–1981) at the University of Karlsruhe, Germany,
where he carried out postdoctoral research on Rift
Tectonics of the Upper Rhine Graben. He was a
Visiting Young Scientist at Bedford College, London,
in 1979 under UGC-British Council Exchange Program,
the Visiting Scientist at the Lund University, Sweden
(1991), and a Senior JSPS Fellow (2004) at the Hokkaido
University, Japan. He was a member of many Selection
Committees and Project Advisory Committees of Earth
Science Division of the Department of Science and
Technology (DST), Government of India, New Delhi,
besides Chairman of some of them. He is a Fellow of the
Indian National Science Academy (FNA), New Delhi,
and is currently active as the INSA Honorary Scientist at
the CSIR-Central Building Research Institute, Roorkee.
He has written and edited five books on the Himalayan
Geology and authored more than 120 research publica-
tions. He has supervised 15 Ph.D. students besides many
for their dissertations. Some of his students are currently
occupying high positions in teaching and government.
His main area of research interest remained the

xxi
xxii About the Authors

Himalayan Tectonics since the beginning. The book on

the An Introduction to Structural Geology, published by
the Geological Society of India, Bangalore, is an outcome
of his teaching and research in the subject.

Prof. D. M. Banerjee obtained his Ph.D. Degree in

1967 from the University of Lucknow on a thesis on
Himalayan Geology. He taught for a year in Dehradun
and then spent nearly 2 years in the Geological Survey
of India working on geohydrology and Precambrian
geology. He joined the University of Delhi in 1970 and
retired as Professor in 2007. He taught sedimentology,
sediment geochemistry, and Precambrian stratigraphy.
He was a Visiting Lecturer in 1976 under the
UGC-British Council Young Scientist Scheme at the
University of St. Andrews, Scotland, and spent part of
this tenure at the Universities of Glasgow, Reading, Keel,
and Institute of Geological Sciences (now British
Geological Survey). He was Fellow of the Alexander
von Humboldt Foundation between 1982 and 1984 at the
Max Planck Institute für Chemie, Mainz, West Germany,
and had several short stints as AvH Visiting Professor at
the Universities of Munster, Munich, and TU Berlin.
In 1997, he initiated an IGCP-156 program on Phos-
phorite, served as its National Convener, and guided the
IGCP-386 as the Global Co-Leader. He conducted a DFG
funded long-term research program on Phosphorite at the
MPI, Germany, and British Council-UGC funded pro-
gram on groundwater Arsenic at the University College
London, UK. He was a Visiting Professor at the
University of Shizuoka under the INSA-JSPS exchange
program. He Chaired the Department at the Delhi
University and mentored many Ph.D. and M.Sc. level
students between 1970 and 2007. He served as an expert
member in the Scientific Advisory Committees of
scientific departments of the Government of India and
the University Grants Commission. He co-chaired the
UGC committee for the revision of the geology syllabus
in Indian universities. As Chairman of the National
Committee for IUGS, INQUA, and ILP, he led the
Indian delegation to the 34th International Geological
Congress where India won the bid to hold the Congress
About the Authors xxiii

in 2020. He was elected Fellow of the Indian National

Science Academy (INSA), New Delhi, in 1999, INSA
Senior Scientist in 2007, and Honorary Scientist in 2012
and will join as Emeritus Scientist in 2020.
He edited and co-edited six books on subjects related to
phosphorite, stromatolite, sedimentology, and Earth
Sciences. He served as a scientific reviewer for many
Indian and International journals and served in
International selection panels. Presently, he concentrates
on themes concerning geoethics and geoheritage
conservation.

Prof. Vivek S. Kale is a former Reader of Geology at

the University of Pune and a former Adjunct Professor
of Earth Sciences at the Indian Institute of Technology,
Mumbai, with more than 30 years of teaching experi-
ence. He, currently, is the Managing Trustee at the
Advance Center for Water Resources Development and
Management, Pune (ACWADAM) and serves as the
Head of Geospatial at Kalyani Global Engineering
Private Limited. He is a Member/Fellow of Geological
Society of India, Geological Society of America, Indian
Geophysical Union, and Indian Society of Remote
Sensing.
He specializes in tectonics, geomorphology and has
extensively worked on the Purana Basins and Deccan Traps
of India. He has recently authored the book on Processes,
Products, and Cycles of Tectonic Geomorphology focusing
on the process of landscape evolution, linking modified
Davisian landscape, and Wilson tectonic cycles, sustainable
land-use planning, and hazard mitigation.
Chapter 1
Tectonics of the Indian Subcontinent:
An Introduction

1.1 Introduction

Geology and Tectonics of the Indian Sub-continent constitute a significant component

of the Indian Plate straddling the equator as a part of the Gondwanaland that broke
into fragments at ~100 Ma and started moving northwards. Once fused with adjacent
Australia to form a single Indo-Australian Plate, recent studies suggest that India
and Australia have been separate plates for at least 3 million years and likely longer.
The Indian Plate includes most of South Asia—the Indian Sub-continent—and a
portion of the basin under the Indian Ocean, parts of Tibet (South China) and western
Indonesia, and extending up to but not including Ladakh, Kohistan, and Baluchistan
(Fig. 1.1). Indus-Tsangpo Suture Zone marks the boundary of this plate with the
northern Asian Plate. The plate has a convergent margin along the Himalaya in the
north, transform margins in the west and the east, and the oceanic ridge in the Indian
Ocean.
In this book, we have defined the Indian Sub-continent as the southern part of Asia
comprising India, Pakistan, Nepal, Bhutan, Bangladesh, Sri Lanka, and Myanmar.
Tibet, once considered a part of this sub-continent, is linked to this landmass before
Permian time. Although Myanmar, traditionally linked to the Indian Sub-continent,
has many tectonic commonalities with the terrains of Thailand and Malaysia. From
the geological point of view, all these countries share many standard geological
features that transgress political boundaries. Countries surrounding the main Indian
landmass invariably share the same tectonic and stratigraphic elements. In other
words, the evolutionary history of this south Asian geographic segment is common,
represented today by trans-country mountain ranges, rivers, coastline, and desert.
Contemporary workers have identified several physiographic/geological terrains,
which display distinct lithological assemblages, specific orders of superposition,
characteristic geomorphology, and tectonic history. We have classified these terrains
confined by the Himalayan orogen, Trans-Himalaya, and the Karakoram in the north,

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license 1
to Springer Nature Switzerland AG 2020
A. K. Jain et al., Tectonics of the Indian Subcontinent, Society of Earth
Scientists Series, https://doi.org/10.1007/978-3-030-42845-7_1
2 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

Fig. 1.1 The Indian Plate and its configuration. Source Tectonic plates boundaries detailed-fr.svg
created by Sting under CC-BY-SA. File: Indian Plate map-fr.png

Kirthar and Sulaiman ranges in the northwest and west, Indo-Myanmar Ranges
including Patkai, Naga, Arakan Yoma Mountains in the east extending into the Gulf
of Thailand through the Bay of Bengal and the Arabian Sea in west and the Indian
Ocean embracing it from the south.
Traditionally, the physiographic characteristics of the Indian landmass encompass
the following (Fig. 1.2):
(i) Peninsular India with uplands and seacoasts,
(ii) The Himalayan Range including those in Pakistan and Myanmar, and
(iii) The Indus–Ganga–Brahmaputra Plain sandwiched between the two.

1.2 Peninsular India

1.2.1 Mountains and Plateaus

The NE–SW-trending Aravalli Range with Archean and Proterozoic rocks extends
from Palanpur in Gujarat to Delhi and beyond subsurface up to Haridwar in the
Gangetic alluvial plain. Granites extensively intrude these Precambrian rocks. The
Aravalli range forms the water divide between the rivers of the Ganga and Indus
1.2 Peninsular India 3

Fig. 1.2 DEM of the Indian sub-continent with major geological and tectonic units. Basic map
courtesy Ajay Manglik (NGRI Hyderabad)

drainage systems. The Aravalli Range bends southeastwards to join the ENE–WSW-
trending Satpura Range. Faulting along the Narmada valley disconnected the two
mountain ranges. The Satpura Ranges extend ENE from southern Gujarat to central
India and beyond. In the east, it embraces the Rajmahal Hill and Chotanagpur terrain.
The Shillong Plateau or the Meghalaya massif borders Bangladesh and consists of
the Garo Hills, the Khasi–Jaintia Hills and the Mikir Hills. The Shillong massif acted
as a pivot for deflecting the Brahmaputra River westwards to skirt around the upland
before joining the Ganga in Bangladesh.
In the central part of the Peninsula, the Satpura Range divides the landmass into
the northern plateaus of Malwa, Bundelkhand, and Vindhyachal; the southern part
4 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

comprises the Deccan, Mysore and Telangana plateaus. The Deccan lavas also cover
the Malwa Plateau. The Bundelkhand Upland with Late Archean gneisses and gran-
ites occur in the deeply dissected ravines of Chambal River. The Kaimur and Bhainer
Plateaus with steep escarpments occur in the Vindhyan Range. A large tract south of
the Satpura Ranges and east of the Sahyadri is known as the Deccan Plateau. The
upper Mesozoic lavas formed a flat terraced landscape with extensive bauxite and
laterite cappings. The Mysore Plateau, in the south, made up of highly metamor-
phosed Archaean gneisses and granites form isolated hillocks of the Bababudan, the
Chitradurga Range and the Kolar Range (Fig. 1.3).
From the Tapti Valley in the north to Kanyakumari in the south, the rugged N–S
range is the Sahyadri Range. The upper Mesozoic Deccan basalt forms the Northern
Sahyadri, the Archaean gneisses and high-grade metamorphic rocks that occur in the
Central Sahyadri and late Proterozoic charnockites and khondalites form Southern
Sahyadri. The NNW–SSE-trending fractures and faults make the Sahyadri Range
a horst mountain. Its west-facing steep to near-vertical escarpments is known as
the Western Ghats. East-flowing Godavari, Krishna, Tungabhadra and Kaveri rivers
originate in the Western Ghats while some small rivers flow to the west. Between
the towering Nilgiri massif and the Annamalai Range is the 25–30 km wide Palghat
Gap.
Disconnected charnockitic Shevaroy Hills, Eastern Hills, and highly tectonized
Proterozoic Nallamalai Hills constitute the East Coast.
Several ancient Archean cratons constitute Peninsular India, each of these cra-
tons acting as the basement for the deposition of the Proterozoic sediments which
either ended up as variably metamorphosed and deformed mobile belts or remained as
undisturbed intracratonic basins (Fig. 1.2). The entire Peninsular terrain suffered mul-
tiple orogenic cycles followed by sedimentation, erosion and weathering cycles all
through its geological history. Mountains like Nilgiri–Aravalli, Sahyadri range, hills
like Pachmarhi, plateaus like Deccan and Rajmahal, intra-hills plains, river basins
fill, delta plains like Bengal–Mahanadi–Krishna–Godavari–Kaveri deltas, Western
and the Eastern Ghats, coastal low lands like Sundarbans and manifestations of
ancient tectonic sutures reflect the physiography of this entire segment. This terrain
also supports freshwater riverine and lacustrine deposits which formed in the rifted
basins in the central part of the Peninsula. The Gondwana Basin formed in these
basins created during the Paleozoic–Mesozoic tectonics. This region is covered par-
tially by late Mesozoic volcanic lava which has carved out distinct physiographic
features dotted by pop-up Archean and Proterozoic inliers. In the northern part of
the Peninsula, some of the Proterozoic rocks occur at considerable depth under the
thick alluvial fills of the Ganga–Jamuna Plains and possibly extended much to the
north and got mixed up with the rocks which formed the present-day Himalaya.
The late Paleozoic–early Mesozoic tectonics, which caused the formation of horsts
and grabens in the central part of the Indian shield, got accelerated due to further
northward drift of this rigid mass. In the process, some remnant upper Mesozoic
basins were pushed northward and got buried in the alluvial plains. In the southern end
of east-central India, bordering the alluvium of the Ganga Basin, the Damodar River
valleys acted as the repository of a large quantity of riverine sediments. Likewise,
1.2 Peninsular India 5

Fig. 1.3 Physiography of the Indian sub-continent showing major mountains, plateaus and basins

Mahanadi, Son, Pranhita and Godavari rivers carved out many linear horsts and
grabens, trending E–W to NNW–SSE. These basins allowed the deposition of an
exceptional thickness of fluvial sediments and preserved significant organic matter
which turned into coal. These events began in late Permian time. Glacial deposits
along with occasional intermixed marine sediments occur in some sectors which mark
the waning phase of sedimentation in these basins. At the beginning of Permian, the
glaciated Gondwanaland started sagging that allowed the oceanic waters to enter
6 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

the heart of the continental landmass. This upper Paleozoic marine incursion is
distributed along the Umaria–Manedragarh belt in central India and even extend up
to Meghalaya in the east.
During the Upper Cretaceous, as a result of large-scale volcanic eruptions and out-
pouring of mobile lava, mafic volcanic rocks covered a large part of the Indian shield.
These flat-topped plateau basalts formed by the volcanic eruption which started in
Cretaceous time, around 69 Ma continued erupting till 61 Ma. These rocks identified
as the Deccan Traps created by pulsating volcanic activities and allowed preser-
vation of fossil-bearing sedimentary rocks during the quiescent period. These are
Intertrappean and Infratrappean beds. The Deccan Traps are distributed all over the
Western Ghats including the Konkan Coast. Kachchh–Saurashtra, Malwa Plateau,
Rajmahal Hills and Sylhet Plateau also expose similar volcanic rock assemblages.
Associated features like dyke swarms seen along the Konkan coast, Narmada and
Tapti River valleys acted as conduits for outpouring lavas to spread over an exten-
sive area. Along numerous lakes and swamps which came up due to damming of
flowing rivers, supported a variety of plants and animals including giant reptiles like
dinosaurs.

1.2.2 Coastal Plains

The Indian Sub-continent has more than 6000 km long coastline between the Indus
delta to the southern tip of the Peninsula, the Bengal delta, along the Arakan coast,
to the Irrawaddy delta (Fig. 1.4). Sri Lanka has a broad fringe of coastal plains all
around. The Makran Coast, near the Indus deltaic plain, form an arcuate zone of older
tidal-flat deposits. East-southeast of the Indus deltaic plain is the Rann of Kachchh,
a salty marshy tidal flat.
The West Coast is mainly a coast of submergence represented by cliff faces and
near-shore islands, estuaries, and backwaters. The coastal plain of Gujarat is the
prolongation of the alluvial plains of the Sabarmati and the Mahi rivers. The Gujarat
Coast with strand lines 8–10 m above the present sea level mark the northern end of
the West Coast. A narrow strip of the Konkan Coast is a rocky shore of cliffs, bays,
coves with small mudflats and small beaches.
The East Coast is a coast of emergence, characterized by well-defined beaches,
dunes and sand spits, and many lagoonal lakes associated with backwater swamps.
Pulicat Lake and the Chilka Lake are large coastal lakes on the eastern coast. A
product of the combined contributions of the Ganga and the Brahmaputra, the Ganga–
Brahmaputra–Meghna Delta, is called the Sundarban Delta which forms part of the
coastal plain, creating the head of the Bengal Basin.
Fluvial Upper Jurassic to Quaternary sedimentary rock successions dots the Indian
coast from west to south. These are pericratonic basins that formed in response to
faulting along the coastal belt accompanied by intermittent sagging of the basin
floor. The Middle Jurassic sediments in Kachchh and the Upper Jurassic strata in
the Coromandal Belt are well preserved. Marine transgression also affected parts
1.2 Peninsular India 7

Fig. 1.4 Morphology off the littoral regions of India. Rifted passive margin controls east coast
morphology whereas the west coast is marked by intense volcanism near the K–T boundary. After
Fainstein et al. (2019)

of Bangladesh, southern Meghalaya and Western Rajasthan at different times. A

narrow strip of marine bed in the Narmada river valley received sediments to form the
Mesozoic Bagh Beds. The upper parts of these sedimentary piles are represented by
Paleogene and Neogene sediments, which cover larger areas and form the continental
shelves and continental slopes in eastern and western sea coasts.

1.2.3 Himalaya

The Himalaya–Karakoram–Arakan ranges formed as a result of the Indian and Asian

Plate convergence and pushing up the mobile sedimentary fills of the Paleozoic Tethys
Ocean with Peninsular rocks as the seafloor. The Himalayan mountains grew in height
through multiple spasmodic episodes, and each spasm left its signature in the form of
characteristic sedimentation, deformation, metamorphism patterns, and metallogeny.
The Early Cenozoic was the period when docking and collision/subduction of the
two major plates started leading to the initiation of the Himalayan tectonic domain.
Extensive folding, large-scale thrusting, inversion of strata and subsequent erosion
and degradation mark the history of this mountain chain. All these activities were
repeatedly activated by seismic tremors that dominated the tectonic scenarios all
through its history since birth from an oceanic cradle.
8 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

Beyond the Tethyan Himalayan Belt and across the Indus and Tsangpo valleys,
a vast plateau region belongs to Tibet which is part of a different Asian landmass.
This peneplaned uplifted plateau of 90–45 Ma old granites and granodiorites along
our intermixed with 60–80 Ma old volcanic rocks.
The NW–SE to E–W trending Himalayan range show bending of strata on a very
large-scale in western as well as eastern ends. On the northwestern end in the Kashmir
region, the entire mountain chain shows abrupt bending of all the strata making an
acute angle to the south. Even the structural features like faults and folds show a
sharp change in their trend. This zone is called the western syntaxis around Nanga
Parbat. The southerly bend of the Himalayan Range gradually splays out to the west
as Sulaiman and Kirthar Ranges. In contrast, the eastern syntaxis developed at the
east end of the Himalayan chain beyond the Arunachal Pradesh; both the syntaxes
control the present-day U-shape bending and deep gorge of the Indus and Tsangpo
Rivers, respectively.
In the east, the NW–SE trending Lohit–Mishmi Ranges in Arunachal Himalaya
meets the NNE–SSW trending Patkai–Naga and Arakan–Yoma Ranges which
undergo clockwise rotation, originated through an altogether different mechanism.
These ranges extend into Myanmar, embracing the Indo–Myanmar Ranges along
the coast with a westward bulge, a depressed Myanmar Central Belt region and the
uplifted Shan Plateau in the east. With the opening of the Andaman Sea along the
ridge, the system defines the Burmese microplate.
West of the Indus River in northern Pakistan lies the N–S trending ranges of
Kohistan, Swat, and Dir with very high mountain peaks and steep slope faces. The
Pir Panjal Range of Kashmir, after the syntaxial bend, is the Hazara Ranges trending
NE–SW and comprising a series of hills. The Hazara belt of Pakistan is compa-
rable to the Lesser Himalaya terrain in India. The Attock–Cherat Range and the
Khyber Pass Range along with Peshawar Plain of Northwest Frontier Province are
other mountainous terrains in Pakistan. South of the Hazara Ranges highly dissected
Kohat–Potwar Plateau has the Salt Range on its southern margin. The N–S-oriented
arcuate Sulaiman Range forms the eastern part of Balochistan. The Quetta Hills
are west oriented. The Sulaiman Range and Kirthar Range are in the south. The
Kirthar Range is an N–S-trending 400-km-long belt. The NNE–SSW-trending Las
Bela Range associated with the Kalat Plateau in southern Balochistan gives way to
the Makran Range that trends E–W parallel to the coast.

1.2.4 Indus–Ganga–Brahmputra Plain

A significant lithospheric flexure developed on the foothills or south of the rising

Himalaya Mountains leading to the deposition of the Cenozoic Siwalik in a foreland
basin, filled in subsequently by the Quaternary sediments of the great Himalayan
rivers. The vast spread of undulating sedimentary terrain extending from the Indus
in the west to the Brahmaputra in the east and Ganga–Jamuna plains in between the
two, formed in the foredeep which was created by the rising Himalaya and complete
1.2 Peninsular India 9

draining of the Tethys in the early Cenozoic. The foredeep was filled up by sediments
derived primarily from the tectonically active Himalaya in the north and partly from
the stable Archean massifs and Proterozoic platforms of the northern front of the
Indian shield.
The width of the IGBP varies from 150 to more than 300 km, being most com-
prehensive in Panjab and very narrow (90–100 km) in Assam. In the Indus basin, the
alluvial plain gives way south-eastwards to the arid plain of western Rajasthan and
adjoining Sindh—the Thar Desert. The monotonous flatness of the Ganga Plain is
relieved, in limited areas, by bluffs, levees and abandoned channels, oxbow lakes,
and ravines or badlands.
In the central Ganga domain, two distinct physiographical units the Older Allu-
vium with Bhangar and Newer Alluvium with Khadar and Bhabar, show a differ-
ent chronology of events. These are sandy and gravelly deposits of Late Holocene
period, riverine in origin which occasionally forms inland deltas and fan deposits. In
the Bengal–Bangladesh region, the fluvio-deltaic plain with a fringe of 30-m-high
Pleistocene terrace contains reddish-brown ferruginous concretions. These terraces
are called the Barind and Madhupur in Assam and Bangladesh and are comparable
to the Bhangar formation. The Indus Plain, 180–210 m above mean sea level in the
north and 3–4 m at the delta end, is mostly the Khadar expanse which is known as
Chung in the Panjab interfluve areas. An extensive Piedmont Belt, the analog of the
Bhabhar in the Ganga domain, forms an apron of coalescing gravel fans along the
foot of the Sulaiman and Kirthar Ranges.
The Luni River has developed a 650 × 300 km stretch of alluvial plain in the arid
part of western Rajasthan along the foot of the Aravali mountain. The plain slopes
southwestwards from the north to form very low-lying terrain at the lower end. Wind
action coupled with neotectonics in the fluvial regime has given rise to anomalous
drainage patterns and the formation of many saline lakes and playas, including the
Sambhar, Didwana, Degana and Lunkaransar lakes. The playas, which turn into water
bodies during the rainy season, are called rann. The biggest one of these is the Rann
of Kachchh at the terminal point of the seasonal rivers Luni and Ghaghgar Nara. The
western part of the arid land—Thar Desert—is covered with a thick mantle of sand
dunes of a variety of shapes and sizes. They are longitudinal, transverse, parabolic
and barchans.
Between the Patkai–Naga–Chin–Arakan Yoma Ranges in the west and the
Kachin–Shan–Tenasserim Ranges in the east lie N–S-trending plains built by the
Irrawaddy, its tributary Chindwin and the Sittang rivers. The Irrawaddy Basin com-
prises several plains—the Putao and the Hukawang plains with Indaw Lake in the
upper reaches, the Irrawaddy, and the Chindwin.
Exposed in terrains with 10–100 m elevation, the sediments of the three river
systems, the Indus, Ganga and Brahmaputra were deposited in the Quaternary period.
The thickness of the alluvial sedimentary pile varies from less than 10 m to >2500 m
in the northern sectors adjacent to the Himalayan foothills. Four major units of this
alluvial domain have distinctive geomorphic features, characteristic sequencing of
sedimentary strata, and well-defined physical composition. The Pleistocene package
of iron oxide coated concretions, and coarse white sand was the first to form. In the
10 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

south, this package show distribution along the margins of the uplifted Proterozoic
Vindhyan mountain range. These sediments occur on the surface but more extensively
in the subsurface and provided the floor for the deposition of the Holocene alluvium.
The Holocene gravel and sand apron, known as Bhabar, occupy the northern tract
up to the foothills of the Siwalik range. The region between the Bhabar and the
Pleistocene package lies the river terraces formed within the flood plain, channel and
lake deposits. The vast and more or less flat valley fills are the Khadar flats. The
southern extension of the Indus Plains, enlarged by the deposits formed by ancient
rivers, turned into a desert the Thar Desert in the Western Rajasthan, Gujarat and
parts of Narmada valley. The Bengal Delta Plain, the coastal plain sediments, delta
plains of the Peninsular rivers were all covered by Quaternary sediments.

1.3 Geology and Tectonics

Figure 1.5 presents salient geological and tectonic characters of the Indian Sub-
continent.

1.3.1 Ancient Cratons

Indian Peninsula is commonly described as an ancient rigid shield which formed

largely during the Archean time (Ramakrishnan and Vaidyanadhan 2008). For a long
time, rocks of these shield area were considered unaffected by deformation processes,
many tell-tale signatures of tectonism are now being identified. Rocks exposed in
these shield areas unravel the story of the primitive earth. They are represented by
a variety of magmatic rocks, both effusive and intrusive and often tectonized and
metamorphosed. These are invariably interlayered with metamorphosed clastic and
carbonate sediments. Receptacles of these rock assemblages are known as Cratons.
Six distinct cratons have been identified in the Peninsular India. From north to south
these are:
(i) Aravalli Craton, (ii) Bundelkhand Craton, (iii) Meghalaya Craton, (iv) Bastar
Craton, (v) Singhbhum Craton, (vi) Dharwar Craton, (vii) (A suspected) Marwar
Craton
Extensive oceanic/crustal components occur on the floors of the >3 Ga old (Pale-
oarchean) Cratons. The lithological types include granitic gneisses, basic and ultra-
basic rock complexes and occasional metasediments trapped between the magmatic
flows. Extensive petro-mineralogical and isotopic studied have helped in establish-
ing the time of stabilization of these rigid blocks by late Paleoarchean to the early
Mesoarchean era. New investigations have identified Eoarchean rocks in the Singhb-
hum craton in the north along with presence of the Hadean zircons. There is a con-
sensus amongst scientists that this terrain got stabilized by about 3.0 billion years
accompanied by large-scale emplacement of granites and related magma. Extensive
1.3 Geology and Tectonics 11

Fig. 1.5 Geology and tectonics of the Indian sub-continent, showing its main characters. Map is
compiled from various published sources

basic volcanism characterize end phase of cratonization characterize leading to rift-

ing and formation of linear depressions. The end phase of cratonization leading to
rifting and formation of linear depressions. These negative physiographic features
acted as repository of clastic sediments eroded and transported from the cratonic
interior. As iron minerals occur in abundance in some of these cratons, the early
formed sediments in the linear marginal depositional belts form ironstones-silica
rich sedimentary rocks. Layered iron-rich lithology is the sole representative of this
sedimentation regime. All the Cratons show the emplacement of plutonic bodies
belonging to the Neoarchean era. Some sectors of these cratons display intense
metamorphic effects.
12 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

1.3.2 Proterozoic Mobile Belts

Between the cratons, metasedimentary and sedimentary folded rocks that hold the
terrain is known as Mobile belts or Fold belts. The craton-mobile belt boundary is
invariably unconformable, sheared, or represents detachment planes. The following
mobile belts have been delineated depending upon the proximity to a specific craton
margin,
(i) Aravalli–Delhi and Satpura Mobile belt (Central Indian Tectonic Zone) linked
to Bundelkhand Craton
(ii) Eastern Ghats Mobile belt on the margins of Dharwar and Bastar Cratons
(iii) Singhbhum Mobile belt (including Chotanagpur belt) related to the Singhbhum
Craton
(iv) Pandyan Mobile belt (Southern Granulite Terrain) connected to the Dharwar
Craton.
In most cases, the tectono-sedimentary regime between the cratonic basement is a
Paleoproterozoic event. High-grade metamorphics, metasediments, rifting, the out-
pouring of basic and acidic volcanics, emplacements of ultrabasic and alkaline rocks
intricate generations of folding and shearing characterize the rocks of these mobile
belts. These Paleo-Mesoproterozoic belts contain sandstones of variable maturity and
tectonic affinities, like pebbly conglomerate, meta-argillites, dolomite, and marble.
Several Neoproterozoic granites and effusive rhyolite were emplaced all over these
cratons. The Tonian, and early Cryogenian periods exhumed the whole of the mobile
belt. Ediacaran sediments are not recorded in any mobile belt of the Indian Penin-
sula although the Pandyan Mobile Belt witnessed a significant orogeny in the Lower
Cambrian. Very high-grade metamorphic rocks, including charnockite, khondalite
and granulite, intimately associated with granite gneisses are found in the Eastern
Ghats and Pandyan Mobile Belts. Widespread emplacement of granitic, alkaline
and ultrabasic magmas within the proximity of shear zones reflect the Pan-African
orogeny.

1.3.3 Intracratonic Sedimentary Basins

The Proterozoic Mobile Belts developed large linear and non-linear sedimenta-
tion troughs in front of the mobile belts and over the cratons. These are primarily
formed with unmetamorphosed and undeformed sediments of the Neoproterozoic
era although some of these basins belong to the late Paleoproterozoic and Mesopro-
terozoic. The orogenic belt-basin contact show localized deformation and at places,
well-developed thrust separates the two.
The initiation of most of these basins started in and around 1700 Ma. A few of these
intracratonic setups, like Bijawar and Gwalior basins, originated at a much earlier
date and therefore traditionally excluded from being classified under this category of
1.3 Geology and Tectonics 13

basins. In Indian stratigraphy, these rocks are called Puranas (meaning old or ancient
or may have originated from the ancient Hindu scripture called “Puran”) a term that
should deemed to be redundant. Except for their being old, the term Purana does not
indicate any geological characteristics of these rocks or the basin. In this book, we
will persist with the term “Purana Basin” for all the intracratonic sedimentary basin
that piggyback the mobile belt. We have discussed the following basins from North
to South of Peninsular India:
(i) Marwar Basin, (ii) Vindhyan Basin, (iii) Gwalior Basin, (iv) Bijawar Basin, (v)
Kolhan Basin, (vi) Chattisgarh Basin, (vii) Indravati Basin, (viii) Cuddapah Basin,
(ix) Pranhita-Godavari Basin, (x) Kurnool Basin (xi) Kaladgi Basin (xii) Pakhal and
Penganga Basins, (xiii) Bhima Basin, (xiv) Sullavay Basin, (xv) Khairar Basin, (xvi)
Sausar Basin
These basins formed through the accumulation of clastic, carbonate and argilla-
ceous sediments derived from the hinterland of fold belts and interlayered volcanics,
tuffs, and agglomerates. These strata maintained a shallow marine depositional pro-
file with intermittent fluvial and aeolian formative phases. The ages range from the
youngest Stratherian to the base of the Tonian. However, some Precambrian pale-
ontologists extend some of these successions to the uppermost Ediacaran, with one
basin preserving the lower Cambrian (Stage 2) strata. U–Pb detrital zircon dating of
several volcanic tuff in recent years suggested a virtual capping of the uppermost
layers in these basins at ±1100 Ma. Disconformities and unconformities of variable
magnitude and duration separated internal sedimentary packages within these un-
metamorphosed and mostly flat-lying successions. The carbonates are characterized
by stromatolites at different stratigraphic levels that indicate their Mesoproterozoic
age. The Neoproterozoic kimberlite pipe intruding the Upper Vindhyan sediments
implies that the terrestrial sedimentation commenced well before 1100 Ma. The spec-
tacularly developed stromatolites in the carbonate rocks in the upper horizons some
of these assemblages suggest a time range of 680–570 Ma. While most sediments are
of shallow marine in origin, some sedimentation units show marked fluvial influence.
Across the Aravalli Ranges in western Rajasthan, wide distribution of several Neo-
proterozoic intrusive granites of Erinpura, Jalore, Mount Abu etc. and acid volcanics
like Malani Rhyolite Granite indicate the increased but sporadic tectonic activity
accompanied by igneous activity.

1.3.4 Himalaya Mobile Belt

It is almost well established that an arcuate Himalayan mountain range formed

between 65 and 55 Ma, 53.3 ± 0.7 Ma to be more precise (Leech et al. 2005),
when the Indian continental lithosphere subducted beneath the Asian Plate. Strongly
deformed and highly crushed oceanic rocks and sediments mark the northern limit
of this orogen, while the southern boundary is demarcated by many thrusts against
the northern Indian plains. Between these two tectonic boundaries, the Himalaya
14 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

Mobile Belt can be divided into five lithotectonical terrains, each displaying distinc-
tive geomorphological characters. Each terrain is limited in space by regional level
thrust faults (Jain 2014, 2017; Valdiya 2016). These are:
(i) The Tethys Himalaya in the north, represented by mildly deformed to an unde-
formed thick pile of sedimentary rocks, range in age from lower Cambrian to
end-Cretaceous. Paleogene rocks are also recorded in some parts of this belt.
In recent times, many disconformities have been identified in this vast sedi-
mentary pile. Widespread Permian volcanic eruptions in the Pir Panjal Range
in Kashmir and the Abor Volcanics in the far east rocks area a significant
but isolated volcanic event in the Tethys Himalaya. The Tethyan sediments
were deposited on the highly metamorphosed crystalline rocks of the Higher
Himalaya.
(ii) South of the Tethyan belt lies the Great Himalaya or Himadri which is conven-
tionally identified as the Higher Himalayan Crystalline or Central Crystalline
Axis. These rocks are found in highly rugged, perennially snow capped high
mountains. A NW to E–W trending belt define this entire zone. At places, the
contact between the Tethyan sedimentary rocks and crystalline rocks is marked
by normal faults and multiple shears. These rocks had provided the floor for the
deposition of the Tethyan sedimentary pile. It includes the celebrated peaks of
Nanga Parbat (8126 m), Nun-Kun (7135 m), Kedarnath (6900 m), Badrinath
(7138 m), Nanda Devi (7817 m), Dhaulagiri (8172 m), Sagarmatha or Everest
(8848 m), Kanchanjangha (8598 m) and Namcha Barwa (7756 m).
(iii) The terrain south of the deformed Central Crystalline Axis is included in
the Lesser Himalaya and a complexly folded Main Central Thrust marks the
boundary. The Lesser Himalayan terrain exposes the deformed, mildly meta-
morphosed Proterozoic sedimentary successions, capped by isolated belts of
metamorphic rocks separated by thrust planes. Most of argillo-arenaceous and
carbonate rocks of the Proterozoic Lesser Himalaya are of marine, shallow-
water origin with sporadic small occurrences of deeper sea deposits. The Lesser
Himalayan rocks occur in two distinct belts, a northern belt of Mesopro-
terozoic age with characteristic stromatolites and recently dated U–Pb detri-
tal zircon. The southern belt is predominantly Neoproterozoic with glacial
diamictite and capping of Lower Cambrian rocks exposed on isolated hill
tops. The overthrust crystallines show mylonitized boundaries with the Lesser
Himalayan metasediments. Sporadic mafic volcanism is manifested in some
Lesser Himalayan domains as interbedded amphibolites or as basaltic lavas.
Granites of Cambro-Ordovician age occur in many places.
(iv) South of the Lesser Himalaya, Cenozoic sedimentary rocks formed in the fore-
land basin which developed in front of the rising Himalayan Mountain chain.
The Lesser and Greater Himalayan rocks provided the required detritus for
filling up this trough. These sediments rose to form low lying hills, the Siwa-
lik Belt and these were further affected by the south-directed thrust of the
Lesser Himalaya. These thrust planes demarcate the southern boundary of the
1.3 Geology and Tectonics 15

Himalayan terrain. Then, there are long flat stretches of sedimentary fill paral-
lel to the main Himalayan Range within the otherwise rugged Siwalik terrain.
These gravelly and pebbly deposits are deposited in the duns. These depo-
sitional lows in the synclinal valleys were filled up by the sediments of the
vanished lakes and ponded water bodies.
(v) Last phase in evolution of the Himalaya witnessed the formation of another
large foreland basin—the Indo–Gangetic–Brahmaputra Plain.
Based on the geographic location, these Himalayan ranges are also described
region-wise. Hence, from west to east we have Kashmir/Himachal Himalaya,
Garhwal Himalaya, Kumaon Himalaya, Nepal Himalaya, Sikkim Himalaya, Bhutan
Himalaya, and Arunachal Himalaya. North to south linear belt has already been
described above and identified as the Tethys Himalaya, Greater or Higher Himalaya,
Lesser Himalaya and Outer Himalaya or Siwalik range.

1.3.5 Andaman Island Arc and Central Myanmar Plain

The Andaman Island Arc chain with Andaman-Nicobar Islands in the Bay of Bengal
is recognized as the Andaman Island Arc chain extends up to Indonesia in the southern
extremity. This arcuate belt, composed of two parallel N–S belts, is a part of the
Indonesia–Myanmar Mobile Belt. Several hundred tiny island of the Nicobar and
Andaman groups constitute the western belt and exposes Cretaceous and Cenozoic
sedimentary rocks, intermixed with ocean floor fragments and are disposed along
steeply dipping rocks. Eastward underthrusting of the ocean floor along the Java-
Andaman Trench produced these islands. Rock of this chain reappears on land in
the north along the Indo-Myanmar Border Range. The eastern arc is represented
by seamounts and dormant and active volcanoes fed by the actively spreading floor
of the Andaman Sea. The volcanic island arc extends northwards into the Central
Myanmar Plain, characterized by Miocene to Quaternary volcanoes in the alluvial
expanse of the Irrawaddy River system (Barber et al. 2017). The Central Myanmar
Plain was formed exclusively by the sediments brought down by the Irrawaddy River.

References

Barber AJ, Zaw K, Crow MJ (eds) (2017) Myanmar: geology, resources and tectonics. Geol Soc
Lond Mem 48:19–52. https://doi.org/10.1144/M48.2
Fainstein R, Richards M, Kalra R (2019) Seismic imaging of Deccan-related lava flows at the K-T
boundary, deepwater west India. Lead Edge 38:286–290. https://doi.org/10.1190/tle38040286.1
Jain AK (2014) When did India-Asia collide and make the Himalaya? Curr Sci 106(2):254–266
Jain AK (2017) Continental subduction in the NW-Himalaya and trans-Himalaya. Ital J Geosci
136(1):89–102. https://doi.org/10.3301/IJG.2015.43
16 1 Tectonics of the Indian Subcontinent: An Introduction

Leech ML, Singh S, Jain AK, Klemperer SL, Manickavasagam RM (2005) The onset of India-Asia
continental collision: early, steep subduction required by the timing of UHP metamorphism in
W Himalaya. Earth Planet Sci Lett 234:83–97
Ramakrishnan M, Vaidyanadhan (2008) Geology of India, vol 1 & 2. Geol Soc India, Bangalore,
pp 1–556, 557–994
Tectonic plates boundaries detailed-fr.svg (https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tectonic_
plates_boundaries_detailed-fr.svg) created by Sting (https://commons.wikimedia.org/wiki/User:
Sting) under CC-BY-SA. File: Indian Plate map-fr.png
Valdiya KS (2016) The making of India: geodynamic evolution. Society of earth scientists series,
2nd ed. Springer, pp 1–924
Chapter 2
Indian Cratons

2.1 Introduction

The Precambrian Peninsular India is comprised of a few ancient cratonic nuclei that
were formed during prolonged geological history during Archean to Paleoproterozoic
and are classified into two blocks: The North Indian Block (NIB) and the South Indian
block (SIB) (Naqvi and Rogers 1987). The former comprises of the Bundelkhand
and Aravalli Cratons and the latter is made up of the Dharwar, Bastar and Singhbhum
cratons; these are all surrounded by younger Proterozoic Fold Belts. A prominent
ENE–WSW trending Central India Tectonic Zone (CITZ) separates these blocks
whose fabric extends eastward through Chhotanagpur Plateau, while the isolated
Meghalaya makes the sixth craton (Sharma 2009).
In the reconstructed geological map, it is conceived that the southern cratons
(Dharwar, Bastar, Singhbhum, Meghalaya) constitute a single cratonic landmass,
while the northern mass is made up of Aravalli and Bundelkhand Cratons. Younger
rifts like the Pranhita-Godavari and Mahanadi dissect the southern block and separate
it into individual cratons. The northern landmass is now covered by the Proterozoic
Vindhyan sedimentary sequence, the Cretaceous Deccan Volcanics and the Indo-
Gangetic Plain to make the precise configuration difficult.
This chapter provides an account of geology, structure, geochemistry and
geochronology of each of these six cratons, viz. the Aravalli (including Marwar) and
Bundelkhand of the Northern Block, the Dharwar, Bastar, Singhbhum and Meghalaya
of the Southern Block.

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license 17
to Springer Nature Switzerland AG 2020
A. K. Jain et al., Tectonics of the Indian Subcontinent, Society of Earth
Scientists Series, https://doi.org/10.1007/978-3-030-42845-7_2
18 2 Indian Cratons

2.2 Aravalli Craton

The Aravalli Craton is often described as the western component of the greater
Bundelkhand Craton, but it is sensu stricto not directly comparable with it. Like
any other Archean province, the Aravalli Craton has lithologies ranging in age from
3.5 to 2.5 Ga, along with its metamorphosed and tectonically modified lithologies.
Because of its highly complicated geological relationships, Heron (1953) termed it
as the ‘the Banded Gneissic Complex (BGC)’ to describe this cratonic mass, which
consists of granulite, granite gneiss, aplo-granite and amphibolite.

2.2.1 Geological Framework

The southeastern boundary of the Aravalli Craton hugs around the unmetamorphosed
Vindhyan sedimentary succession and the overlying Deccan Volcanics (Fig. 2.1)
across the northwest-directed Great Boundary Fault (GBF). The craton, in the strict
sense, does not possess a distinct boundary and is surrounded mostly by the Protero-
zoic Aravalli Supergroup belt, while its northwestern component around Sandmata is
juxtaposed against the Delhi Supergroup along the Aravalli–Delhi Tectonic Contact.
The Aravalli Craton is comprised of the following units (Sinha-Roy 1985; Gopalan
et al. 1990; Wiedenbeck and Goswami 1994; Wiedenbeck et al. 1996; Roy and Kröner
1996; Mondal and Raza 2013; Sharma and Mondal 2019): (i) Banded Gneissic
Complex (BGC-I and BGC-II) of heterogeneous TTG gneissic complex of 3.3–
3.2 Ga, (ii) a dismembered volcano-sedimentary greenstone belt of 2.8 Ga, and (iii)
Berach granitoids of calc-alkaline to high-K character.

2.2.2 Banded Gneissic Complex (BGC)

The Aravalli Craton has been subjected to structural, petrological, geochemical and
geochronological investigations and is represented by a stratigraphic unit known
as the Banded Gneissic Complex (BGC—Heron 1953). It is made up of granite
gneisses, migmatites, metasedimentary enclave and metabasics and referred to be
the oldest stratigraphic unit of the craton. Subsequent investigations revealed much
more complex nature of this basement due to complex depositional history of the
inter-layered meta-sediments, timing and style of structural deformation, variations
in metamorphic imprints, and conflicting and often contradicting radiometric ages.
Raja Rao et al. (1971) and Gupta et al. (1997) classified pre-Aravalli gneis-
sic granitoids under the Mangalwar Complex of the Bhilwara Supergroup. The
peneplaned terrain of Mewar near Mangalwar on the Udaipur–Chittaurgarh road is
placed under the BGC. Three subgroups have been identified with seven formations:
migmatite dominated, migmatite and meta-sediment dominated and metasediments
2.2 Aravalli Craton 19

Fig. 2.1 Distribution of the Indian Archean Cratons. Redrawn from published sources

dominated with minor migmatites in sequential order. Roy (1988) named the pre-
Aravalli granite gneiss–amphibolite bodies as the Mewar Gneiss (known as the BGC)
and differentiated these from those developed by syntectonic migmatization of the
Aravallis.
Validity of the term ‘Banded Gneissic Complex’ (BGC) has recently been crit-
ically evaluated in view various provisions in the stratigraphic codes (Fareeduddin
and Banerjee 2020). It was realized that BGC cannot be treated as lithostratigraphic
unit but only as lithodemic unit (not conforming to the Law of Superposition), as
emphasized by (cf. Easton 2009; Kumpulainen 2017). The term ‘Banded Gneissic
Complex’ (Heron 1953), with its vast expanse covering 1000s of km2 , could be
assigned to a ‘super suite’. Nomenclatures like Mangalwar Group and Mangalwar
Complex with their constituent units are equally untenable since these are not based
on the Law of Order of Superposition. Their subdivisions show a curious mixture of
lithostratigraphic and lithodemic classifications. Similarly, the term “Mewar Gneiss’
does not define a formal rank, hence neither qualify to be a lithostratigraphic unit
nor a lithodemic entity. Contemporary workers opined that the term BGC should be
20 2 Indian Cratons

retained as it partially satisfies the stratigraphic code, enjoys the provision of priority
enshrined in the code and is well-entrenched in the geological literature (Sharma and
Mondal 2019).
In this part of Rajasthan, the BGC has been interpreted as follows: (i) Proterozoic
in age as migmatized Aravalli and Raialo sediment (Crookshank 1948; Naha and
Halyburton 1974; Roy et al. 1981; Buick et al. 2006), (ii) Archean in age show-
ing widespread remobilization during the Paleoproterozoic (Guha and Bhattacharya
1995; Sharma 1988; Roy et al. 2005). Bhowmik and Dasgupta (2012) viewed these
conflicting interpretations of the BGC due to different stages of structural and meta-
morphic transformations that modified and largely obliterated the original protolith
history of magmatic and sedimentary components of the BGC and their stratigraphic
relationships.
Gupta (1934) and Heron (1953) considered the BGC occurring to the north and
south of the Nathdwara in Girwa Valley as two different entities. In these two sit-
uations, relationships between the basement and the overlying supracrustals, grade
of metamorphism and their ages show marked differences (cf. Gopalan et al. 1990;
Wiedenbeck and Goswami 1994; Wiedenbeck et al. 1996; Buick et al. 2006; Dharma
Rao et al. 2011; Bhowmik and Dasgupta 2012). Hence, these were identified as the
(1) BGC-I (exposed east and south of Nathdwara) and (2) BGC-II (exposed the
north of Nathdwara), though these two basement domains of the Aravalli Craton
have been a subject of debate (Roy et al. 2005; Buick et al. 2006; Dharma Rao et al.
2011; Ahmad and Mondal 2016). The age of formation, geological history and rela-
tionship between the Present-day configuration of the Aravalli Craton is an outcome
of terrane accretion between the two distinct basement complexes.
The BGC-I (Gupta 1934; Bhilwara Gneiss of Sinha-Roy et al. 1995) displays
tonalite–trondhjemite–granite (TTG), gneiss–migmatite–granitoid–amphibolite and
intimately inter-layered supracrustal components (Heron 1953; Crawford 1970).
Gopalan et al. (1990), Wiedenbeck and Goswami (1994) and Roy and Kröner (1996)
identified an Archean 3.3–3.2 Ga nuclei in the BGC-1 and BGC-II, representing a
single crustal block by the Late Archean time following extensive granite magma-
tism and contemporary metamorphism at 2.54–2.45 Ga. This cratonic block became
a basement for the overlying Paleoproterozoic Aravalli succession.

2.2.3 Tectonothermal Events and Metamorphism

in Sandmata and Mangalwar Complexes

The Aravalli Craton experienced tectonothermal events during the Proterozoic

orogeny (ca. 1.7 Ga) (Buick et al. 2006). During this event, the BGC-I domain
remained unaffected, while the BGC-II was largely reworked (Roy et al. 2005). As
noted above, the BGC-I rocks are of Archean ages (~3.5 to 2.5 Ga: MacDougal
et al. 1983; Gopalan et al. 1990; Wiedenbeck and Goswami 1994; Roy and Kröner
1996; Wiedenbeck et al. 1996; Roy et al. 2001) with oldest zircon of 3491 ± 7 Ma,
2.2 Aravalli Craton 21

derived from the Delwara volcanics (McKenzie et al. 2013). Gopalan et al. (1990)
reported a Sm–Nd isochron age of 3.31 ± 0.07 Ga and an initial Nd isotopic ratio
that is close to chondritic values for tonalitic to granodioritic basement gneisses
from the Ahar River-type area of the Aravalli Supergroup. They also reported a
younger isochron age of 2.83 ± 0.05 Ga and small positive initial Nd for lentic-
ular mafic amphibolites within the gneisses. This value is close to 2.95 Ga Untala
granitoid. Similarities in ages of gneisses and associated amphibolites suggest that
mafic volcanism is associated with the formation of the granitic protoliths. Roy et al.
(2012) reported single zircon ‘evaporation’ age of 2905.4 ± 0.3 Ma for granite
gneiss from Nathdwara. This age compares well with the age of ~2887 Ma for a
granite gneiss from the Archaean basement outcrop southeast of Udaipur (Roy and
Kröner 1996). U–Pb–Hf isotope studies by Kaur et al. (2019) and Wei et al. (2017)
reveal that the TTG precursors of gneissic complex intruded during the Paleoarchean
(3310 Ma) and Neoarchean (2563–2548 Ma). Wang et al. (2018) reported average
U–Pb age of 2985 Ma for several zircon grains from basement granite underlying
the Raialo Group in northeast Rajasthan. The 2985 Ma granite is the first report of
an Archaean basement from the northern part of the Aravalli range. The BGC thus
evolved under polycyclic regime between Paleo- to Mesoarchean time (~3.3 Ga).
Precise ion microprobe 207 Pb/206 Pb zircon crystallization ages between 2562 ± 6
and 2440 ± 8 Ma for the south Aravalli Mountain granitoids were determined by
Wiedenbeck et al. (1996). This study, together with other geochronological studies
for the Berach Granite (Crawford 1970, 1975; Roy and Kröner 1996) indicated age
bracket of 2.44–2.58 Ga for the end-Neoarchean craton stabilization event.
On the other hand, the BGC-II yields largely Proterozoic ages (~1.7 Ga) (Buick
et al. 2006; Dharma Rao et al. 2011) with sporadic Archean remnants. Proterozoic
tectono-thermal events did not leave any imprint on the BGC-I cratonic compo-
nent. On the other hand, in central Rajasthan, the BGC-II reveals two contrasting
metamorphic histories: (i) granulite facies metamorphosed pelites, charnockite, calc-
silicates, minor mafic dykes (Sharma et al. 1987) and intrusive granitoids of the
Sandmata Complex, and (ii) amphibolite facies assemblage within TTG gneisses,
calc-silicates and meta-sediments of the Mangalwar Complex (Gupta 1934; Gupta
et al. 1980, 1997). Subsequently, Dasgupta et al. (1997) and Roy et al. (2005) observed
that these complexes is wrapped around by a regional level shear zone of variable
thickness. The Mangalwar Complex with complex metamorphosed pelitic lithology
cannot be placed under a single litho-tectonic unit. Consensus now exists about the
Sandmata Complex with its granulite and related rock to represent a distinct litho-
tectonic domain within the BGC-II. Based on lithological characteristics, Bhowmik
and Dasgupta (2012, 2015) divided the Sandmata Complex into (i) Sandmata Gneis-
sic Complex and (ii) Sandmata Metasedimentary Complex. The Mangalwar Com-
plex (MC) is further divided into: (i) Asan Group comprising bimodal gneisses,
(ii) older greenstone Sawadri Group, and (iii) younger greenstone Tanwan Group
(Ahmad et al. 2016). The Banas Dislocation Zone (BDZ) delimits the MC to its
north while the BGC-I and the Aravalli Supergroup lies to its south (Sinha-Roy et al.
1993; Mohanty and Guha 1995). Lithologies of the latter two groups are intruded by
several generations of Ran Igneous Complex of the Sandmata Complex (Mohanty
22 2 Indian Cratons

and Guha 1995). In some sectors in the Aravalli domain, the contact between the
Mangalwar and Sandmata Complex has been interpreted as thrust (Sharma 1988). In
contrast, Gupta and Choudhuri (2002) interpreted the shear zones wrapping the Sand-
mata Complex as conjugate system of oblique strike-slip faults whose orientations
suggest bulk shortening in a NW–SE direction.
In recent years, integrated textural–mineralogical–geochemical and geochrono-
logical studies have helped in deciphering well-constrained thermobarometry
(Bhowmik et al. 2010) and SHRIMP dates on monazite (Buick et al. 2006; Bhowmik
et al. 2010; Dharma Rao et al. 2011) helped in proper quantification of metamorphism
in these rocks. These studies show that Sandmata granulites are polymetamorphic,
with an early medium-pressure (MP) granulite facies metamorphism in the stability
field of sillimanite. On the other hand, Mangalwar Complex rocks are monocyclic
having suffered only one high-pressure metamorphism (Bhowmik and Dasgupta
2012).
In order to propose a new tectonic model, Bhowmik and Dasgupta (2012) tried to
establish relationship between tectono-thermal events at ~1.85 to 1.8 Ga, ~1.72 Ga
and 0.95–0.88 Ga and the development of three sedimentary basins before 1.85 Ga
(Aravalli Basin), between 1.8 and1.74 Ga (Sandmata Basin) and between 1.72 and
0.95 Ga (Delhi and supposed equivalent of Mangalwar basin rocks).

2.2.4 Sedimentation Over the Rifted Aravalli Basement

The predominantly gneissic outcrops in this part of Rajasthan terrain represent the
most important component of the BGC (≡Mewar Gneiss/Mawli Gneiss). Gopalan
et al. (1990) accurately dated some of these gneisses as 3310 ± 0.007 Ma. These
basement gneisses on culmination of the granitic activity show telltale evidence
of exhumation, rifting, volcanism and erosion, followed by weathering. Extensive
development of paleosol on top of the gneisses is represented by pyrophyllite, talc
schist and clays, and marked the major geological event towards the end of Archean
(Banerjee 1996; Pandit et al. 2008). This erosional hiatus was preceded by intermit-
tent emplacement of basic volcanic lava indicating the culmination of rifting phase.
The paleosol units at the base of the Aravalli sequences vary in thickness from a
meter to tens of meter when clastic sediments of this mobile belt were deposited
over this paleosol surface.

2.2.5 Nature of Tectonic Contacts

A thrust contact was identified as the Banas Lineament Zone between Hindoli-
Jahajpur succession and the Mangalwar Complex (Sinha-Roy and Malhotra 1989),
hence it became the youngest litho-succession. Similarly, the Sandmata Complex is
juxtaposed against the Aravalli mobile belt due to the Dislocation Kaliguman (Shear)
2.2 Aravalli Craton 23

Zone and the Delwara Dislocation Zone. Sharma (1988) and Sinha-Roy et al. (1993)
interpreted the exhumation of the Sandmata Complex terrain through active faulting.
Tectonic activity along the Kaliguman Shear Zone may have facilitated exhumation
process and outcropping of the Mangalwar and Sandmata Complexes. The Banas
Dislocation Zone restricted the domain of Delwara Dislocation Zone and Rakhab-
deo Suture in the north. In south Rakhabdeo Lineament abuts against north Gujarat
Suture (Sant and Karanth 1993) or extends up to western end of the Son-Narmada
Fault, north of Gujarat

2.2.6 Volcano-Sedimentary Greenstone Belts

Like the Dharwar Craton, large linear belts overlying the BGC are reported to possess
greenstone-like features. Upadhyay et al. (1992) and Roy and Jakhar (2002) identified
these dismembered remnants as the Archean greenstones exposed in the southeast
and northeast terrain of Udaipur. Supposedly ‘large disjointed bodies’ shown in
the maps do not show spread more than a couple of hundred meters, whereas the
‘greenstone belts’ are much larger linear belts. It is worth noting that mafic and
ultramafic enclaves of this belt are tholeiitic and komatiitic in composition (Ahmad
et al. 2008), hence the above-mentioned rocks represent the ancient supracrustals like
that of Sargur supracrustals in the Dhawar Craton. Sinha-Roy et al. (1998) also used
the term greenstone for some rock sequences in the BGC from Sawdri and Tanwan
areas. Earlier, Sinha-Roy et al. (1993) interpolated a large-scale Archaean granite-
greenstone set up within the basement rocks of the Aravalli Craton. According to
him, the basement rocks display a two-tier greenstone development with widespread
migmatization. The Hindoli Group is also interpreted as a secondary greenstone
belt juxtaposed with Mangalwar terrane with a prominent DSZ. Amphibolites and
metasedimentary rocks occur as linear belt of volcano-sedimentary sequence on the
western margin of the BGC-I (Ahmad et al. 2016).
The metasedimentaries in contact with the Berach Granite in the west, show low
grade metamorphism and mild deformation. Such low grade metasediments, known
in the contemporary literature as the Jahajpur Formation and the Hindoli Group, pass
into amphibolite grade migmatized rock of the Mangalwar Complex in the W and
NW. Many recent workers, including Heron (1953), considered these low-grade rocks
of the Hindoli-Jahajpur area as equivalent of the Aravalli succession, exposed in the
type area of Girwa Valley. Possibility of the Hindoli rocks being less metamorphosed
facies of the Mangalwar Complex cannot be ruled out. Those advocating this idea
identify gradual increase in metamorphism from east to the west.
24 2 Indian Cratons

2.2.7 The Berach Granite—Base of the Aravalli

Metasediments

The southeastern boundary of the Aravalli Craton hugs around the unmetamorphosed
Vindhyan sedimentary succession and the overlying Deccan Volcanics (Fig. 2.2)
across the northwest-directed Great Boundary Fault (GBF) where the Berach Granite
crops out close to the GBT near Chittaurgarh and has either been interpreted as the
basement (Pascoe 1950) for the overlying Aravalli metasediments or last phase of
cratonization event (Sinha-Roy 1985).
This granitic body is largely made up of non-foliated massive, pink leucogranite
whose age varies between 2506 and 2585 Ma to make it almost contemporaneous with
granites of the Bundelkhand Craton. Hence, it was previously designated as the Bun-
delkhand Granite and, therefore, considered basement for the Aravalli metasediments
as well as time equivalent of the BGC by Heron (1953). Subsequently, Mondal and
Raza (2013) opined that the Berach granitoids are intrusive into the Banded Gneissic

Fig. 2.2 Tectonic elements in the Aravalli Craton in western Rajasthan

2.2 Aravalli Craton 25

Complex of the Aravalli Craton, and incorporates calc-alkaline sanukitoid series,

enriched in both compatible as well as incompatible elements. Geochemically, the
Berach granitoids are strikingly like other Archaean sanukitoid series of the world
and appear to have formed due to partial melting of metasomatized subcontinental
lithospheric mantle, enriched in large ion lithophile elements. Gupta et al. (1997)
reported a distinct intrusive relationship of this granite with enveloping low-grade
mildly deformed meta-sediments of the Hindoli Group. From this granite, Kaur et al.
(2016, 2019) obtained 207 Pb/206 Pb ages between 2545 ± 18 and 2182 ± 24 Ma which
are significantly older than the zircon SIMS age of 2440 ± 8 Ma (cf., Wiedenbeck
et al. 1996). The Berach Granite appears to have crystallized during a single mag-
matic event from a homogeneous melt and represents a pervasive terminal phase of
cratonization activity in this region (also Roy and Kröner 1996). On the contrary,
the Untala Granitoid appears to be derived from an already evolved Paleoarchean
crust, intruded by granitoids at ca. 3100 Ma, and was intensely reworked during the
Neoarchean at 2544 Ma (Kaur et al. 2019).

2.2.8 The Mangalwar Complex: The Sequence Above

To the west, the Mangalwar Complex shows increased high-pressure metamorphism

with granulite and amphibolite and is designated as the Sandmata Complex (Gupta
et al. 1980). Heron’s Banded Gneissic Complex was renamed as the Bhilwara Super-
group, comprising a variety of metasediments, calc silicates, high grade metamor-
phics, metavolcanics, granites and gneisses (Raja Rao 1967; Gupta et al. 1980). They
correlated the base-metal and organic matter-rich carbonates and pelitic chemogenic
meta-sediments of Rajpura-Dariba, Pur-Banera and Sawar with this supergroup,
which appeared to be incorrect based on geochemical and geochronological cri-
teria. The Bhilwara Supergroup was divided into numerous groups, sub-groups and
formations based on the locality where they were studied or described.

2.2.9 Place in the Global Paleogeography

The age of a continent is deduced from the oldest rocks exposed in that continent. Ur
is the earliest known supercontinent, which was formed at ~3.0 Ga ago. With newly
published dates, is it possible to consider Bundelkhand–Aravalli nucleus as part of
the Ur supercontinent (Mondal 2003, 2009). Conventionally, nuclei of the Indian
Plate that are grouped together in the Ur assembly include the cratons of West-
ern Dharwar, Eastern Dharwar, Bhandara–Bastar and Singhbhum. Mondal (2009)
questioned as to why the Bundelkhand–Aravalli nucleus is not considered in the Ur
assembly, although it has all the characteristics to be grouped in the earliest conti-
nental reconstructions. It is now widely accepted that by 3.3 Ga, the gneisses of the
Bundelkhand–Aravalli nucleus attained stability so that it could act as a stable crust to
26 2 Indian Cratons

sustain the continent and provide a foundation for the evolution of Aravalli metased-
iments. This is a valid argument to include the Bundelkhand–Aravalli nucleus as
constituents of the blocks in the Ur assembly.

2.3 Bundelkhand Craton

2.3.1 Spatial Distribution and Geological Framework

Northwestern parts of the Indian Shield is comprised of two main cratons: (i) the
Aravalli Craton (≡Rajasthan Craton) and (ii) the Bundelkhand Craton (Sharma 2009;
Valdiya 2016). Eastern triangular-shaped Bundelkhand Craton covers an area of
about 26,000 km2 . Some workers attribute this separation to the effects of the Great
Boundary Fault (GBF), which delimits the Vindhyan rocks against Aravalli metasedi-
ments. This premise is also based on the correlation of the Berach Granite in Rajasthan
with the Bundelkhand granite. However, contemporary workers prefer to deal with
Bundelkhand and Aravalli Cratons as two separate entities because of uncertainty of
connectivity under the intervening arcuate belt of Mesoproterozoic-Early Neopro-
terozoic Vindhyan sedimentary succession on its north, west and south. Very-low
grade Paleoproterozoic metasedimentaries of the Bijawar (=Sonrai) and Gwalior
Basins occur on the margin of this craton, while unmetamorphosed sedimentary
rocks of the Vindhyan basin wrap the craton in the north, southwest and west.
Folded, faulted and variably metamorphosed NE–SW trending Aravalli–Delhi
Fold Belt (ADFB) and the ENE–WSW trending Central Indian Tectonic Zone (CITZ)
of Paleoproterozoic age directly overlie the Archean gneissic and volcanic rock
assemblage of this craton. The Aravalli Craton, Bastar Craton and Chotanagpur
Gneissic Belt occur in the near vicinity of the Bundelkhand Craton. The south-
ern margin of the craton shows a steep gravity gradient which reflects the nearby
Son-Narmada Fault (Ramakrishnan and Vaidyanadhan 2008). Numerous boreholes
drilled by the ONGC and other agencies in the Ganga Plains indicated extension of
rocks of this craton underneath the alluvial plains and possible extension into the
base of the Himalaya.
Following the review by Basu (1986, 2007) there had been keen interest in geology
and tectonics (Roday et al. 1995), geochemical investigations of granitoids (Rahman
and Zainuddin 1993; Sarkar et al. 1993, 2007), and geochronology indicating the
presence of a Paleoarchean component (Sarkar et al. 1984, 1996), besides presence
of the Archean ophiolite (Malviya et al. 2006), and world’s seventh oldest meteoritic
impact Dhala structure (Pati et al. 2008).
The oldest component of Bundelkhand craton is manifested by the TTG mag-
matism at ca 3.27 Ga and granitoid emplacement at ca 2.55–2.52 Ga indicating the
stabilization of the craton (Mondal et al. 2002, 2008). Joshi et al. (2017) classi-
fied TTGs into two categories by their REE patterns: (i) low-HREE TTG and (ii)
enriched TTG. Additional geochronology indicate that these TTG gneisses vary in
2.3 Bundelkhand Craton 27

age between 3.59 and 2.66 Ga (Kaur et al. 2016; Joshi et al. 2017; Saha et al. 2016;
Verma et al. 2016) and are grouped into four distinct episodes of TTG magmatism
(Kaur et al. 2016).

2.3.2 Stratigraphic and Tectonic Units

The Bundelkhand Craton consists of three distinct litho-tectonic units: (i) highly
deformed Paleoarchean to Neoarchean Bundelkhand greenstone belt and a gneis-
sic complex (Bundelkhand Greenstone Belt), surrounded by (ii) an abundant unde-
formed multiphase late Neoarchean Bundelkhand Igneous Complex, and (iii) intru-
sive Proterozoic mafic dykes and quartz reefs (Fig. 2.3; Sharma and Rahman 2000;
Meert et al. 2010; Meert and Pandit 2015).

Fig. 2.3 Simplified geological map of the Bundelkhand Craton, showing major tectonic boundaries,
shear zones, and location of Dhala Crater. Modified after Pati et al. (2008)
28 2 Indian Cratons

2.3.2.1 Bundelkhand Greenstone Belt (Enclave Suite)

Three greenstone ~E–W-trending complexes of metasedimentary and metavolcanic

rocks have been recognized from the Bundelkhand craton: (i) Karera Greenstone
Belt in northern parts, (ii) Central Bundelkhand Greenstone Complex (CBGC) in the
middle, also known as the Babina Greenstone Belt (Singh and Slabunov 2015, 2016),
and (iii) Southern Bundelkhand Greenstone Complex (SBGC). One of the most
significant association of this suite is observed within the E–W trending Bundelkhand
Tectonic Zone, the Babina Greenstone Belt, for nearly 200 km across the central BC
and South Bundelkhand (Fig. 2.3; Girar–Madaura Greenstone Belt). Malviya et al.
(2004, 2006) and Singh and Slabunov (2015) were the first to discuss the greenstone
belts in the Bundelkhand craton and classified them into two complexes viz. Central
Bundelkhand (Babina and Mauranipur belts) and South Bundelkhand (Girar and
Madaura belts) complex.
The Babina–Mauranipur–Mahoba greenstone belt comprises disrupted sequences
of amphibolites, banded iron formation, pillow basalts, komatiitic basalts, calc-
silicate rocks, white schists, quartzites, anatectic granites and metapelites and ~3.55
to 3.20 Ga TTG intrusives (Absar et al. 2009).
Similar trondhejemite-tonalite gneisses from Mahoba and Kuraicha yielded 3270
± 3 Ma and 3297 ± 8 Ma ages for zircons (Mondal et al. 1998, 2002). Around
Mauranipur, deformed and metamorphosed basaltic andesitic pillow and massive
lavas, serpentinized and basaltic komatiite, volcaniclastics, tuffs and BIF are located
like ophiolite belts from other Archean cratons (Malviya et al. 2006; Singh and
Slabunov 2015; Slabunov and Singh 2018; Singh et al. 2019b).
Normally disposed elongated flow lobes in pillows are about 50 cm with cm-thick
rim with intercalated metasediments. Ultramafics exhibit well-preserved original
mineralogy of olivine and chrome spinel. Distinct mm to cm-scale interlayered iron-
stone and quartzite mark the BIF sequence Alfimova et al. (2019) and is occasionally
interbedded with pillows. Stratigraphic sequence within the Babina belt appears to
be normal. Though greenschist–amphibolite metamorphism (and local high-pressure
metamorphism) have affected this belt, geochemical signatures are still preserved
in these rocks. Pillow lavas and volcanics are subalkalic, low-K tholeiitic basaltic
andesite, exhibiting HFS elemental depletion, relative enrichment of LIL elements,
and nearly flat REE pattern like modern intra-oceanic arcs. Strong compositional
similarities of high-Mg andesite and basaltic komatiite with modern equivalents
strongly suggest that the Mauranipur supracrustals represent an Archean ophiolite
sequence in an island arc setting of converging plates (Malviya et al. 2004, 2006).
Additional geochemical data suggest that differentiation of tholeiitic to calc-alkaline
mafic-felsic volcanics and basalt-andesite-dacite-rhyolite took place in a mature arc
in a convergent tectonic setting where the melts were derived from partial melting
of thick basaltic crust metamorphosed to amphibolite-eclogite facies (Singh et al.
2018). These deformed and metamorphosed felsic volcanics yielded poorly frac-
tionated (LaN/LuN = 11–16) pattern with small negative Eu anomaly (Eu/Eu* =
0.68–0.85), and chondrite-normalized rare earth element distribution, which is char-
acteristic of subduction volcanics (Singh and Slabunov 2015). U–Pb SHRIMP dating
 Another Random Document on
Scribd Without Any Related Topics
palannutkaan enää toveriensa luokse. Mitä epätoivoista tuskaa
mahtoikaan Ayrton tuntea kuultuaan Harbertin tulleen surmatuksi!
Yhä ankarammin he kohtelivat Ayrtonia, joka ei suostunut heidän
tuhoamisaikeisiinsa. Hän odotti vain hetkestä hetkeen, että he
ottavat hänet hengiltä. Hän heikkeni heikkenemistään niin ruumiin-
kuin sielunvoimiltaan ja vaipui vihdoin tylsyyden tilaan: hän ei enää
nähnyt eikä kuullut mitään.
Siinä tilassa olivat ystävät nyt löytäneet hänet.
— Mutta, mr Smith, jatkoi Ayrton päätettyään kertomuksensa, —
miten on mahdollista, että minä, joka olin vankina luolassa, olen
joutunut karjamajaan?
— Miten, insinööri vastasi, — miten on mahdollista, että rosvot
makaavat maassa tuolla puron rannalla, kuolleina joka mies?
— Kuolleinako? huudahti Ayrton heikkoudestaan huolimatta
kavahtaen pystyyn.
Hän tahtoi nousta ja lähti ystäväin tukemana muitten kanssa puron
rannalle.
Siellä ne lojuivat, viisi ruumista, rantahiekalla samassa asennossa,
johon äkkikuolema oli heidät kaatanut.
Insinööri viittasi. Pencroff ja Nab riisuivat ruumiit, jotka jo olivat
kylmiä. Mitään väkivallan merkkiä ei ollut näkyvissä. Tarkoin
tutkiessaan Pencroff kuitenkin huomasi kenellä otsassa, kenellä
rinnassa, kenellä missäkin pienen punaisen täplän.
— Siihen on sattunut! sanoi Cyrus Smith.
— Mutta mikä on ollut aseena? huudahti reportteri.
— Sellainen, joka lyö kuoliaaksi silmänräpäyksessä, mutta jonka
salaisuudesta meillä ei ole selkoa.
— Ja kuka heidät on kaatanut? kysäisi Pencroff.
— Tuomioitten täyttäjä tällä saarella, insinööri vastasi, — sama, joka
toi teidät tänne, Ayrton, sama, jonka läsnäolo on jälleen niin selvästi
nähty, sama, joka on meille tehnyt kaiken sen, mitä itse emme ole
voineet tehdä, ja joka kaiken tämän tehtyään pysyttelee salassa
meiltä.
— Lähtekäämme etsimään häntä! huudahti Pencroff.
— Lähdemme kyllä, Cyrus Smith vastasi, — vaikken minä luule, että
meidän onnistuu löytää tuota mahtavaa olentoa, ennenkuin hän itse
suvaitsee kutsua meitä.
Ja tästä päivästä alkaen oli siirtolaisten hartaimpana toiveena saada
selitys tähän kummalliseen arvoitukseen.
Siirtolaiset palasivat mökkiin, missä nyt yhteisin voimin ruvettiin
hoitamaan paljon kärsinyttä Ayrtonia. Nab ja Pencroff kantoivat
rosvojen ruumiit metsään ja hautasivat ne syvälle maahan.
Sen jälkeen kerrottiin Ayrtonille siirtolaisten vaiheet siitä saakka, kun
hän oli lähtenyt karjamajalle.
— Ja nyt, puhui Cyrus Smith, — nyt on meillä vielä yksi velvollisuus
täytettävänä. Toinen puoli tehtäväämme on vasta suoritettu: me
olemme tosin nyt saaren herroja, mutta ansio siitä ei ole meidän.
— Karjamajaako me nyt pidämme asuntona?
— Niin. Täällä on ruokavaroja riittämiin asti, ja pianhan rattailla
käväistään hakemassa Graniittilinnasta lisää.
— Olkoon menneeksi! vastasi merimies. — Yksi seikka vain vielä!
— Mikä niin?
— Se purjehdus, nähkääs, hyvän sään aikana.
— Minne?
— Taborin saarelle, Pencroff vastasi. — Meidän täytyy jättää sinne
ilmoitus, missä Lincolnin saari sijaitsee, siltä varalta että
skotlantilaisen alus tulee Ayrtonia noutamaan. Kunhan vain ei tultaisi
liian myöhään!
— Mutta Pencroff, kysyi Ayrton, — millä aluksella se matka
tehtäisiin?
— Bonadventurella tietysti.
— Bonadventurella! Ayrton huudahti. — Sitä ei ole enää olemassa!
— Minunko purttani ei olisi enää olemassa? parkaisi Pencroff
kavahtaen pystyyn.
— Ei ole! Ayrton vastasi. — Merirosvot löysivät sen viikko sitten,
yrittivät ulapalle, mutta...
— Mutta!? äännähti merimies tukahtuneesti.
— Mutta heillä ei ollut enää Bob Harveyta mukanaan, alus särkyi
rannan kareihin pirstaleiksi, ja töin tuskin miehet pelastuivat rantaan.
— Voi konnia, voi tuhannen korvennettavia, vihoviimeisiä maailman
lopun roistoja! raivosi Pencroff parka kuohuksissaan
Bonadventurensa menettämisestä.
Uuden aluksen rakentamiseen kuluisi kuusi kuukautta: Taborin matka
oli siis pakostakin jätettävä ensi vuoteen. Nyt lähdettiin heti samana
päivänä, helmikuun 19:ntenä, tiedusteluretkelle Franklinin vuoren
liepeille ja ympäristöön. Etsittiin tarkasti kaikki sen monimutkaiset
solat, luolat, käytävät ja tunnelit, joista monikin ulottui syvälle
vuoren uumeniin. Näissä olisi kyllä ollut verrattomia kätköpaikkoja
jokaiselle, joka olisi tahtonut piilossa pysyä. Mutta ei jälkeäkään
ihmisestä missään. Ayrtonin luola vain oli siinä kunnossa, johon hän
oli sen jättänyt. Vuoren eteläisillä ja läntisillä rinteillä levisi rehevä
kasvillisuus, mutta koillinen ja pohjoinen rinne oli hedelmätöntä,
tuliperäistä kalliomaata, joka vähitellen aleni Leukaniemiä kohti.
Tällä retkellään Cyrus Smith ja reportteri joutuivat kerran syvää
tunnelia myöten toistasataa metriä vuoren sisään. Äkkiä alkoi kaukaa
sen perältä kuulua kumeaa pauhinaa, jonka kaiku vyöryi pitikin
tunnelia: maanalainen tuli siellä ilmeisesti teki mahtavaa työtään.
— Siitä lähtien kun viimeksi vuoren kraatterilla kävimme, virkkoi
insinööri, — on vuoren sydämessä ruvennut tapahtumaan kemiallisia
muutoksia. Ja niinhän mikä tulivuori tahansa, ajat sitten jo
sammunutkin, saattaa äkkiä ruveta uudestaan toimimaan.
Oliko luultavaa, että Franklinin vuori, vanha, jo kauan sitten
sammunut tulivuori, rupeaisi sekin jälleen elämään? Ja jos se
uudestaan alkaisi syöstä laavaa kidastaan, lähtisikö laava virtaamaan
entisiä uriaan vai tapahtuisiko samalla maanjäristyksiä, niinkuin usein
tulivuorten purkautuessa, ja puhkeaisiko silloin uusia aukkoja, joita
myöten tulikuuma, sula kivivirta pääsisi valumaan etelään, viljaville
seuduille?
Kuunneltuaan vielä tarkkaan maanalaista pauhinaa Cyrus Smith ja
reportteri tulivat siihen vakaumukseen, että syvyyksissä oli jotain
tekeillä.
He tulivat ulos ja kertoivat kuulemansa tovereilleen.
— Pauhatkoon vuori, minkä vain tykkää, arveli Pencroff, — ei se silti
pitkälle potki. On sitä herra herrallakin.
— Jaa, että kuka? kysyi Nab.
— Se saaren henki juuri, Nab. Kyllä se vuorelta kidan tukkii.
Yrittäköönpä vain avata sen!
Helmikuun 19:nnen ja 25:nnen välillä tutkittiin koko vuoren
ympäristö. Nousivatpa siirtolaiset tulivuoren huipullekin. Siellä he
tarkastelivat kraatterin yläosaa. Kumeaa pauhinaa kuului, mutta ei
tuntunut kuumuutta, ei näkynyt höyryä eikä savua.
Vuoren rinteet tarkastettiin vihdoin aina Hainlahteen saakka, mutta
etsintänsä kohdetta miehet eivät löytäneet.
Helmikuun 25:ntenä he palasivat Graniittilinnaan. Nuoli nuorineen
ammuttiin entiseen tapaan ja niin aikaansaatiin jälleen yhteys heidän
kotiinsa.
Vielä kuukausi, ja oli kulunut tasan kolme vuotta siitä, kun he olivat
saapuneet tähän saareen.
 Kolmastoista luku
Uuden laivan tekoon. Pesijät. Franklinin vuori.
Kotiin päästyä ruvettiin ensi työksi keskustelemaan uuden aluksen
rakentamisesta. Rakennusainetta oli Kaukaisen Lännen metsissä
kosolti ja erinomaista laatua. Sitä paitsi heillä oli merirosvojen
särkyneestä laivasta tallella täydellinen takila sekä paljon muitakin
tarvikkeita. Senpä vuoksi päätettiin rakentaa suorastaan kahden ja
puolen tai kolmensadan tonnin vetoinen alus, millä käydä Taborilla ja
kenties purjehtia kauemmaksikin, asutuille seuduille. Sellaisen laivan
lupasi Pencroff saada nyt, kun Ayrtonkin oli heillä apuna, valmiiksi
seitsemässä, kahdeksassa kuukaudessa.
Sanoista tekoihin. Maalis- ja huhtikuun kuluessa vietiin
rakennusaineet rannalle ja asetettiin katoksen alle kuivumaan. Sitten
rakennettiin rosvojen hävittämät ulkosuojat uudelleen; kanatarha
laajennettiin entistä suuremmaksikin. Lennätinyhteys karjakartanoon
pantiin jälleen kuntoon: nyt ei enää tarvinnut pelätä ilkivallan
tekijöitä.
Täyttä turvaa hyökkäyksiltä ei kuitenkaan ollut; saattoihan olla
mahdollista, että muita merirosvoja Polynesian mereltä osuisi tänne.
Sen vuoksi siirtolaiset monta kertaa päivässä tähystelivät kiikareillaan
taivaanrantaa.
Marraskuun 15:ntenä olivat uuden aluksen pohja ja köli valmiina, ja
heti sen jälkeen ruvettiin rakentamaan runkoa. Ilmat alkoivat
kuitenkin vähitellen kääntyä kolkoiksi, talvisiksi. Kesäkuun 10:ntenä
piti rakennustyöt kokonaan keskeyttää.
Työtä ei kuitenkaan puuttunut heiltä keneltäkään, eikä kukaan sitä
karttanutkaan. Yksin pukujen valmistaminen — nyt ei enää
kotitekoisesta karkeasta huovasta, vaan särkyneen prikin
loppumattomista kangasvarastoista — kysyi työtä ja aikaa,
vaatteitten pesu niin ikään, ja siinä Gideon Spilettkin, teräväkynäinen
reportteri, osoitti olevansa aivan erinomainen tekijä.
Pakkasista huolimatta oli niin ihmisten kuin eläintenkin terveys
erittäin hyvä. Jup vain välistä oli vähän viluinen. Siksipä sille tehtiin
vuorattu täkki, lämmin ja ruumiinmukainen. Ja mikä verrattoman
uuttera palvelija se oli!
— Hm, sanoi Pencroff katsellen Jupin uupumatonta aherrusta, —
hätäkös on saada paljon aikaan, kun miehellä on neljä kättä!
Tuntemattomasta olennosta ei ollut tänä talvena merkkiäkään. Kuilun
partaalla ei Top enää haukuskellut eikä Jupkaan urissut.
Oltiin jo kevään kynnyksellä. Silloin Cyrus Smith eräänä päivänä
huomasi Franklinin vuoren huipusta nousevan savua.
Se oli syyskuun 7.
 Neljästoista luku
Tulivuori herää. Kiireisiä töitä. Sähkösanoma.
"Tulkaa!" Karjamajalla. Uusi lanka. Meren
rannalla. Luola. Häikäisevä valo.
Kuultuaan insinööriltä tämän uutisen siirtolaiset keskeyttivät työnsä
ja katselivat ääneti Franklinin vuoren huippua kohti.
Oliko tulivuoren purkaus odotettavissa? Ja jos niin oli, oliko Lincolnin
saaren asukkailla mitään vaaraa peljättävissä? Eikö ollut luultavaa,
että laava pursuaisi ulos entisestä kraatterista ja samoin siitä
sivuaukosta, jota myöten insinööri ja reportteri olivat tunkeutuneet
vuoren sisään? Vai olisiko mahdollista, että maanjäristys, jollainen
useimmiten liittyy tulivuoren purkauksiin, lohkaisisi uusia aukkoja
vuoren kylkeen, tulisen laavan virratessa uusiin suuntiin?
Esimerkkejä siitä on ollut niin Euroopan kuin Amerikan tulivuorissa.
Graniittilinna oli kyllä turvassa, mutta karjatarha oli ensimmäiseksi
tuholle alttiina.
Asia oli kuitenkin auttamaton. Täytyi vain odottaa, mitä tulevaisuus
toisi mukanaan.
Ryhdyttiin jälleen töihin. Kuumeisella kiireellä joudutettiin varsinkin
uuden laivan rakentamista. Verraton apu heillä oli siitä
yksinkertaisesta vesisahasta, jonka insinööri oli rakentanut rannan
vesiputoukseen.
Syyskuun lopulla oli laivan rungon teelmä valmiina. Laiva oli
suunniteltu kuunariksi, keulasta suipoksi ja perästä leveäksi. Sen oli
määrä kestää pitkiäkin merimatkoja, jos se olisi tarpeen. Onneksi
heillä oli runsaasti valmiita, merirosvojen särkyneestä prikistä
kerättyjä aineksia.
Jonkin ajan kuluttua täytyi työ keskeyttää viikoksi: heinä oli tehtävä,
elo leikattava ja kasvitarhan tuotteet korjattava, mutta sitten käytiin
taas entistä suuremmalla innolla laivaan käsiksi. Kotona he lepäsivät
vain lyhyen yösydämen.
Kerran, lokakuun 15:ntenä, he olivat illallisen jälkeen istuneet
tavallista kauemmin koolla haastellen tulevaisuuden toiveista. Kello
oli jo yhdeksän. Huonosti salatut haukotukset soittivat jo iltakelloa,
Pencroff oli juuri vuoteelleen laskeutumassa, kun sähkökello salissa
alkoi soida.
Kaikki riensivät sinne ja kaikki olivat siinä saapuvilla: Cyrus Smith,
Gideon Spilett, Harbert, Ayrton, Pencroff, Nab. Karjamajalla ei ollut
ketään.
— Vuorenpeikkoko se tässä yön selkään kelloja kilistelee? huudahti
Nab.
— Olisikohan ilmassa sähköä ja se ... arveli Harbert.
— Odotetaan hiukan. Jos se on tarkoitettu meille, niin tottapahan
toistuu.
Heti sen jälkeen kello taas soi.
Cyrus Smith sähkötti heti:
Mitä tahdotaan?
Muutaman silmänräpäyksen perästä alkoi osoitin liikahdella
kirjaintaululla ja vastaus kuului:
Tulkaa heti karjamajalle.
— Vihdoinkin! huudahti Cyrus Smith.
Vihdoinkin tosiaan! Saaren salaisuus alkoi nyt paljastua.
Ei johtunut enää väsymys kenenkään mieleen. Muutaman
silmänräpäyksen kuluttua olivat kaikki matkalla karjamajalle. Vain
Jup ja Top jätettiin Graniittilinnaan.
Yö oli pilkkopimeä, kuuton. Paksut ukkospilvet peittivät
taivaankannen. Ei erottanut tietä jalkainsa alta. Metsässä oli hiljaista
kuin haudassa. Sähköä oli ilmassa. Mutta ei mikään pidättänyt
siirtolaisia rientämästä eteenpäin tuttua tietä: olivathan he nyt
matkalla sinne, missä vihdoinkin saisivat selityksen pulmalliseen
arvoitukseen, saisivat tietää, kuka se olento oli, joka niin tehokkaalla
tavalla oli osallistunut heidän vaiheisiinsa.
Tuskin he olivat kulkeneet kaksi kolmannesta matkasta, kun hiukan
sinervä valo leimahti yli koko tienoon. Se oli ensimmäinen salama.
Sitä seurasi pian uusia ja yhä uusia, ja kun siirtolaiset vihdoin olivat
päässeet karjatarhan portista sisään, niin jo laukesi ensimmäinen
jyrähdys.
He astuivat mökkiin. Siellä vallitsi täydellinen pimeys. Hetken perästä
saatiin käsiin lyhty ja sytytettiin se. Tuvassa ei ollut ketään. Äkkiä
Harbert huomasi pöydällä kirjelapun. Siihen oli englanniksi kirjoitettu
sanat:
Seuratkaa uutta sähköjohtoa.
— Matkaan! huusi Cyrus Smith käsitettyään, ettei Graniittilinnaan
äsken saapunut sähkösanoma ollut lähtenytkään karjamajasta, vaan
tuntemattoman olennon olinpaikasta, josta liittyi lanka heidän
entiseen johtoonsa. Ja hetken kuluttua lyhdyn ja salamain valossa
huomattiinkin, että ensimmäisen pylvään päästä riippui alas uusi,
täydellisesti eristetty johto, joka kulki metsään päin, vuoren eteläisiä
harjanteita kohti, siis länteen.
Uusi johto, joka paikoin kulki pitkin maata, paikoin riippui puitten
oksilla, johti heidät karjatarhan ja Koskijoen välisen harjanteen
poikki. Insinööri luuli salaperäisen asunnon sijaitsevan laakson
pohjalla, mutta ei! Lanka vei pian hedelmättömään, basalttipaasien
täyttämään alankoon. He huomasivat sen johtavan merenrantaa
kohti.
Koko taivas liekehti ilmitulessa. Jyrähdykset olivat niin ankaria, että
toisen puhetta oli mahdotonta kuulla. Salama iski väliin aivan
kraatterin sisään valaisten sen paksut höyrypatsaat. Jonkin aikaa
kuljettuaan matkamiehet saapuivat korkealle rantaylängölle.
Puolensadan askelen päässä heidän edessään pauhasi maininki
kivikkorantaa vasten.
Siitä lähti johto alas kallioitten keskeen jyrkkää rinnettä myöten.
Kulku oli vaikeaa ja vaarallistakin, mutta yhä he riensivät,
pysähtelemättä, mistään välittämättä: tuntui siltä kuin jokin
yliluonnollinen voima vetäisi heitä eteenpäin, niinkuin magneetti
vetää rautaa puoleensa. Johto kääntyi äkkiä rannemmaksi. He olivat
basalttikallioitten juurella. Siitä lähti kapea penger vaakasuorana ja
meren rannan suuntaisena. Johto aleni merta kohti, ja hetken
kuluttua he olivat aivan rannassa.
Cyrus Smith tarttui kädellään lankaan. Se johti suoraan mereen.
Hämmästyneinä, sanattomina katselivat matkamiehet toisiinsa.
— Nyt on nousuvesi ylimmillään, Cyrus Smith lausui. — Odotetaan
pakoveden aikaa. Tie aukenee silloin.
— Mistä te sen tiedätte? Pencroff kysyi.
— Ei hän olisi meitä kutsunut, jos olisi mahdotonta päästä hänen
luokseen.
He istahtivat rantakallioille odottelemaan. Pian alkoi sataa, ensin
raskain, paksuin pisaroin, mutta hetken kuluttua kuin saavista
kaataen. Mitä enemmän aika kului, sitä selvemmin alkoi
kallioseinässä tulla näkyviin rotko, jonne lanka johti. Kolmessa
tunnissa oli meren pinta laskenut puoli viidettä metriä.
Cyrus Smith kyyristyi katsomaan luolan sisään. Siellä kellui veden
pinnalla jokin tumma esine. Se oli rautalevyistä niitattu vene
sidottuna johonkin sisäpuoliseen kivipylvääseen. Veneen pohjalla oli
airot.
Viipymättä he astuivat veneeseen. Insinööri kävi kokkaan lyhty
kädessä, Nab ja Ayrton airoihin, Gideon Spilett etu- ja Harbert
keskituhdolle, Pencroff perämieheksi.
Luola, jonka uumeniin he lähtivät tunkeutumaan, oli aluksi matala,
mutta avartui kohta korkeaksi holviksi. Täydellinen pimeys ja
hiljaisuus vallitsi. Ulkoa ei tänne päässyt salama eikä jyrinä
löytämään tietään.
Johto riippui kiviseinistä ulospistävissä kielekkeissä, ja siitä seuraten
vene kulki yhä syvemmälle luolaan.
Lienee soudettu jo kilometrin verran, kun insinööri kokasta komensi:
— Seis!
Räikeä valo paljasti silloin heidän silmäinsä eteen suunnattoman
holvin vuoren sisustassa. Kolmekymmentä metriä korkeaa
kupukattoa kannattivat komeat basalttipylväät, jotka näyttivät kaikki
samaan muottiin valetuilta. Pohjasta kohosi pienempiä, kahdentoista
— viidentoista metrin korkuisia pylväitä säännöllisinä riveinä. Veden
pinta oli tyyni ja vesi löi vain hiljalleen pylväitten tyviä vasten.
Kirkkaassa valossa erottui joka ainoa kohoama, joka ainoa uurre,
joka ainoa kivensärmä kimaltaen ja välkähdellen.
Ei ollut epäilystäkään: valo oli sähkövaloa. Itse sen lähteeseen ei
ollut enää kuin puoli kaapelinpituutta.
Vene lähti jälleen liikkeelle, ja tuhansina timantteina säihkyivät
airojen viskomat vesipisarat ihanassa valossa. Siltä kohtaa oli tämä
vuorensisäinen järvi lähes sata metriä leveä. Perällä kohosi
suunnaton basalttiseinä, luja, yhtenäinen, ilman pienintäkään
aukkoa, solaa tai muuta pääsytietä.
Keskeltä järven pintaa näkyi jokin pitkä, sukkulamainen esine,
äänetön, liikkumaton. Sen kummaltakin kupeelta lähti kaksi
häikäisevää valokimppua kuin kahdesta ahjosta, joissa rauta
valkoisena hehkuu. Tuo esine, muodoltaan kuin suunnaton valas, oli
noin seitsemänkymmentä viisi metriä pitkä ja kolme, neljä metriä
vedenpinnan yläpuolella.
Cyrus Smith oli noussut kokassa seisoalleen ja katseli kovin
jännittyneenä tuota jättiläistä. Vihdoin hän tarttui reportterin
käsivarteen.
— Mutta hänhän se on! Ei se saata olla kukaan muu! hän huudahti.
Hän istahti jälleen ja lausui hiljaa nimen, jota ei kuullut kukaan muu
kuin Gideon Spilett. Tämäkin näkyi tuntevan sen; hän hätkähti ja
virkkoi matalalla äänellä:
— Hänkö! Maailmasta luopunut mies, niinkö?
— Hän!
Insinöörin käskystä vene laski esineen vasempaan kylkeen, josta
kirkas valo tulvi paksun ikkunaruudun läpi.
Cyrus Smith astui tovereineen kannelle. Siinä oli avonainen, alaspäin
johtava luukku. Kaikki kiiruhtivat portaita alas ja tulivat käytävään,
joka niin ikään oli sähköllä valaistu ja jonka perällä oli ovi.
Siitä he astuivat huoneeseen, jossa oli runsaasti kauniita esineitä, ja
kulkivat kiireesti sen poikki kirkkaasti valaistuun kirjastoon. Sen
perällä oli taas ovi. Insinööri avasi senkin.
Heidän edessään oli avara sali, jonkinlainen museo, täynnä
arvokkaita kiviä, taideteoksia, teollisuuden tuotteita. Tuntui siltä kuin
olisi äkkiä siirrytty ihmeelliseen satumaailmaan.
Upealla leposohvalla loikoi mies, joka ei näyttänyt huomaavankaan
heitä.
Silloin Cyrus Smith korotti äänensä ja lausui toveriensa suureksi
hämmästykseksi:
— Kapteeni Nemo! Te olette kutsunut meitä. Tässä olemme.
 Viidestoista luku
Kapteeni Nemon ensimmäiset sanat.
Vapaudensankarin historia. Viha.
Merenalainen elämä. Yksin. Viimeinen
valkama. Saaren salaperäinen henki.
Nuo sanat kuultuaan mies kohottautui istualleen sohvalle, ja silloin
hänen kasvonsa näkyivät kokonaan: korkea otsa, ylpeä katse,
valkoinen parta, tuuhea niskaan valuva tukka. Katse oli tyyni, kun
hän siinä nojasi kädellään sohvan käsinojaan. Hivuttava tauti näytti
jäytäneen hänen elinvoimansa, mutta ääni oli vakaa hänen
lausuessaan englanniksi:
— Ei minulla ole nimeä, sir.
— Minä tunnen teidät! Cyrus Smith vastasi.
Kapteeni Nemo loi häneen tulisen katseen ikäänkuin olisi tahtonut
masentaa puhujan, mutta sitten hän jälleen vaipui sohvan pieluksille
ja mutisi:
— Vaikka mitäpä siitä! Minä kuolen kohta.
Cyrus Smith lähestyi vanhaa miestä, ja Gideon Spilett tarttui hänen
käteensä. Se oli kuuma. Muut pysyivät taempana tässä loistavassa
salissa, missä koko ilma ikäänkuin kuohui sähköä.
Kapteeni Nemo veti kätensä irti ja viittasi insinööriä ja reportteria
istumaan.
Siinä nyt oli heidän edessään "saaren henki", heidän mahtava
auttajansa ja hyväntekijänsä. Pencroff ja Nab olivat mielessään
kuvitelleet häntä yliluonnolliseksi olennoksi, ja tuossa oli vain
kuolemaisillaan oleva ihminen!
Hän katseli lähellä istuvaa insinööriä ja virkkoi sitten:
— Tiedätte siis, mikä nimi minulla oli, sir?
— Tiedän, niinkuin senkin, mikä on sen ihmeellisen merenalaisen
aluksen nimi...
— Nautilus, niinkö? kapteeni hymähti.
— Niin juuri.
— Mutta tiedättekö, kuka minä olen?
— Tiedän.
— Kolmeenkymmeneen vuoteen en enää ole ollut yhteydessä
ihmisten asuman maan kanssa, kolmekymmentä vuotta olen elänyt
merten syvyyksissä — ainoa paikka, missä olen löytänyt vapauden.
Kuka on kavaltanut minun salaisuuteni?
— Muuan mies, joka ei ollut koskaan antanut teille vaitiolon lupausta
eikä niin ollen ole voinut kavaltaa teitä.
— Se ranskalainenko, jonka sattuma kerran heitti alukseni kannelle
kuusitoista vuotta sitten?
— Hän juuri.
— Hän ja hänen kaksi toveriaan eivät siis hukkuneet Kurimukseen,
johon Nautilus oli joutunut?
— He pelastuivat, ja sittemmin ilmestyi teos Sukelluslaivalla
maapallon ympäri, joka sisältää teidän tarinanne.
— Vain muutaman kuukauden elämästäni, kapteeni virkkoi nopeasti.
— Niin kyllä, Cyrus Smith vastasi, — mutta muutama kuukausikin
riitti tekemään teidät tunnetuksi...
— Suurena pahantekijänä, lausui kapteeni Nemo ylpeästi
hymähtäen, — kapinallisena, ihmiskunnan pannaan julistajana?
— Ei minun sovi tuomita kapteeni Nemoa, Cyrus Smith vastasi, —
kaikista vähimmän hänen entisyytensä tähden. Minä en tiedä — eikä
tiedä maailmassa kukaan muukaan — mikä hänet sai viettämään
tuota omituista elämää. En voi tuomita seurauksia, kun en tunne
syitä. Mutta sen tiedän, että muuan hyvä käsi on suojellut meitä
hamasta siitä hetkestä, kun Lincolnin saarelle jouduimme. Me
olemme hengestämme kiitollisuuden velassa hyvälle, ylevälle,
mahtavalle olennolle, ja tämä olento olette te, kapteeni Nemo.
— Olen kyllä, toinen vastasi luontevasti.
Insinööri ja reportteri olivat nousseet seisomaan, muut toverit
astuivat lähemmäksi, ja kiitollisuus, jota heidän sydämensä tunsi,
puhkesi nyt sanoiksi ja eleiksi.
Kapteeni Nemo torjui heidät ojentamalla kätensä ja lausui
liikuttuneempana kuin itse varmaan olisi suonutkaan:
— Kunhan ensin olette kuulleet kertomukseni loppuun.
Hänen tarinansa oli lyhyt, mutta hänen täytyi sitä kertoessaan panna
liikkeelle koko tarmonsa päästäkseen päähän. Hän taisteli ilmeisesti
kovaa uupumusta vastaan. Cyrus Smith pyysi väliin häntä
levähtämään, mutta hän pudisti päätänsä kuten ainakin mies, joka
tietää, ettei hän enää huomista päivää näe.
Kapteeni Nemo oli intialainen, Dakkarin prinssi, Intian sankarin Tippu
Sahibin veljenpoika. Hänen isällään oli itsenäinen ruhtinaskunta
Bundelkundissa. Isä lähetti poikansa jo kymmenvuotiaana
Eurooppaan kasvatettavaksi siinä salaisessa tarkoituksessa, että
poika vastedes pystyisi tasaväkisin asein taistelemaan niitä vastaan,
joita isä piti maansa sortajina, nimittäin englantilaisia.
Kymmenvuotiaasta kolmenkymmenen vanhaksi tuo erittäin lahjakas,
terävä-älyinen, yleväsydäminen Dakkarin prinssi oleskeli Euroopassa
edistyen nopeasti tieteissä sekä taiteissa. Hän matkusteli kaikkialla
Euroopassa. Oppineisuutensa, korkean syntyperänsä ja rikkautensa
tähden hän oli kaikkialla tervetullut vieras, mutta maailma ei
milloinkaan vienyt häntä pyörteisiinsä.
Oli yksi maa, johon hän ei milloinkaan jalkaansa astunut ja jota hän
vihasi sydämensä pohjasta. Se oli Englanti. Kaikki se viha, mikä
milloinkaan saattaa kyteä voitetussa voittajaa, sorretussa sortajaa
kohtaan, se kyti hänessä, tuossa Tippu Sahibin heimon prinssissä.
Pienestä pitäen hän jo oli veriinsä imenyt kostontuumat ihanan
synnyinmaansa raatelijoita kohtaan.
Hänestä tuli tiedemies, taiteilija, valtiomies, mutta intialaisena hän
pysyi kiireestä kantapäähän, intialaisena hän himoitsi kostoa,
intialaisena hän toivoi joskus voivansa vapauttaa maansa orjuuden
kahleista.
Hän palasi Bundelkundiin v. 1849, meni naimisiin jalosukuisen
intialaisnaisen kanssa, jonka sydän myös itki synnyinmaan
onnettomuutta. Kaksi lasta hänelle syntyi, ja palavasti hän heitä
rakasti, mutta Intian kohtaloa ei perheonnikaan saanut hänen
mielestään unohtumaan. Hän odotti vain tilaisuutta. Se tulikin.
Liian raskaana alkoi englantilaisten ies painaa Intian kansoja. Silloin
oli Dakkarin prinssin aika ryhtyä toimeen. Hän purki tyytymättömäin
kuuluviin koko leppymättömän muukalaisvihansa, hän vaelsi sekä
vapaissa että orjuutetuissa maakunnissa mieliä innostaen ja
kohottaen. Hän muistutti Tippu Sahibin maineikkaista päivistä,
Seringpatamin taistelusta, jossa tuo jalo mies oli kuollut
sankarikuoleman isänmaansa puolesta.
Vuonna 1857 syttyi suuri intialaisen sotaväen kapina. Dakkarin
prinssi käytti varojaan, tietojaan ja sotataitoaan kapinallisten
hyväksi. Hän taisteli kansalaistensa eturiveissä;
kahdessakymmenessä taistelussa hän oli mukana, haavoittui
kymmenen kertaa, mutta hänen henkensä säilyi.
Hänen nimensä tuli kuuluisaksi. Hänen päästään määrättiin palkinto,
ja hänen isänsä, äitinsä, vaimonsa ja lapsensa sortuivat sodan
jalkoihin. Ja vielä kerran voima masensi oikeuden. Kapinalliset
kukistettiin, vanhain rajahien, ruhtinaitten, alueet joutuivat entistä
enemmän Englannin vallan alaisiksi.
Kuolema oli karttamalla kartellut Dakkarin prinssiä, ja hän palasi
takaisin Bundelkundin vuoristoihin. Hän oli nyt yksin, ja sanomaton
inho täytti hänet kaikkea sitä kohtaan, mikä ihmisen nimeä kantaa,
hän vihasi ja kammosi sivistynyttä maailmaa. Muutettuaan rahaksi
omaisuutensa jäännökset hän keräsi ympärilleen parikymmentä
uskollista toveriansa, ja äkkiä he katosivat.
Minne lähti Dakkarin prinssi hakemaan sitä vapautta, jota hän ei ollut
löytänyt ihmisten ilmoilta? Veden alle hän lähti, merten syvyyksiin:
sinne ei kukaan päässyt häntä seuraamaan.
Kauas Tyynen meren autiolle saarelle hän pystytti veistämönsä ja
rakennutti siellä vedenalaisen laivan. Sähköä hän osasi käyttää
tavalla, joka on kerran vielä tuleva tunnetuksi. Sähköllä hän alustaan
sekä käytti että lämmitti ja valaisi. Valtameren sylistä hän saisi yltä
kyllin kaikkea sitä, mitä tovereineen tarvitsi: meren lukemattomat
kalaparvet, moninaiset ruohot ja levät, suunnattomat imettäväiset,
eivätkä yksin luonnonantimet, vaan kaikki, mitä ihmisiltä oli aikain
kuluessa meren pohjaan vajonnut — kaikki oli oleva hänen
käytettävänään. Hän pani aluksensa nimeksi Nautilus, otti omaksi
nimekseen kapteeni Nemo ja katosi merten syvyyksiin.
Monta pitkää vuotta hän asui siellä ja kulki kaikki valtameret ristiin
rastiin maan navalta toiselle. Asutun maailman hylkäämänä hän
keräsi tuntemattomissa maailmoissa äärettömiä aarteita. Niissä
miljoonissa, jotka v. 1702 olivat espanjalaisten hopealaivain mukana
uponneet Vigon lahteen, hänellä oli tyhjentymätön aarreaitta, ja
nimettömästi hän näillä aarteilla avusti kansoja, jotka taistelivat
vapautensa puolesta.
Vuosikausia hän oli viettänyt ilman vähintäkään yhteyttä muihin
ihmisiin, kunnes marraskuun 6:ntena 1866 kolme miestä ajautui
hänen laivansa kannelle: ranskalainen professori, tämän palvelija ja
kanadalainen kalastaja. Nämä olivat pudonneet mereen silloin, kun
Nautilus oli törmännyt yhteen yhdysvaltalaisen fregatin Abraham
Lincolnin kanssa, joka ajoi Nautilusta takaa.
Professorilta kapteeni Nemo sai tietää, että Nautilusta pidettiin
välistä jättiläismäisenä, valaantapaisena imettäväisenä, välistä
vedenalaisena merirosvojen aluksena, jonka vuoksi sitä vainottiin
kaikkialla.
Kapteeni Nemo olisi voinut heittää mereen nämä kolme miestä, jotka
sattuma oli viskannut keskelle hänen salaperäistä elämäänsä. Mutta
hän ei tehnyt sitä. Hän piti heitä vankeinaan, ja niinpä he saivat
seitsemän kuukautta olla mukana merkillisellä matkalla: 20 tuhatta
peninkulmaa veden alla.
Nuo kolme vierasta, jotka eivät tienneet mitään kapteeni Nemon
menneisyydestä, pääsivät vihdoin kesäkuun 22:ntena 1867
pakenemaan anastettuaan Nautiluksesta veneen. Koska Nautilus
silloin oli Norjan rannikolla, lähellä Kurimuksen pyörteitä, kapteeni
Nemo otaksui pakolaisten auttamattomasti joutuneen tuhon omiksi.
Hän ei tiennyt, että he pelastuivat melkein kuin ihmeen kautta
rannalle, josta Lofotein kalastajat heidät löysivät. Eikä tiennyt
kapteeni sitäkään, että professori Ranskaan palattuaan julkaisi
teoksen, joka kertoi tästä kummallisesta ja seikkailurikkaasta
matkasta Nautilus-laivalla.
Kauan vielä kapteeni Nemo eleli entistä elämäänsä meriä kyntäen.
Mutta vähitellen hänen toverinsa kuolivat pois toinen toisensa
jälkeen ja saivat hautansa koralliriutoissa Tyynen meren pohjalla.
Yhä tyhjemmäksi kävi Nautilus, ja vihdoin oli kapteeni Nemo yksin
aluksessaan. Hän oli silloin kuusikymmentä vuotta vanha.
Hän päätti nyt ohjata laivansa johonkin niistä merenalaisista
satamista, joissa hän ennenkin oli levännyt. Yksi tällainen valkama
oli Lincolnin saaren alla, ja sen oli Nautilus tällä kertaa ottanut
tyyssijakseen.
Kuusi vuotta hän oli viettänyt siellä lähtemättä enää aluksellaan
mihinkään, kuolemaansa vain odotellen, toivoen hetkeä, jolloin
pääsisi yhtymään tovereihinsa. Silloin saattoi sattuma hänet
auttamaan hädänalaisia, jotka olivat ilmapallolla paenneet
Richmondista. Hän oli sukelluspuvussaan parhaillaan kävelemässä
meren pohjalla jonkin kaapelinmatkan päässä rannasta, kun insinööri
vajosi mereen. Sääli valtasi hänet, ja hän pelasti Cyrus Smithin.
Aluksi hän tahtoi paeta näitä viittä haaksirikkoista, mutta
merenalaiset, tuliperäiset mullistukset olivat luoneet basalttiseinän
hänen valkamansa suulle: Nautilus ei päässyt enää ulos. Pieni vene
mahtui vielä aukosta kulkemaan, mutta syvässä uiva Nautilus ei enää
siitä sopinut.
Hän alkoi seurata haaksirikkoisten toimia, ja mitä enemmän hän
huomasi heidän olevan rehellisiä ihmisiä, sitä enemmän hän kiintyi
heihin. Hän pääsi heidän elämänsä ja ajatustensa perille, koska
hänen oli varsin helppoa sukelluspuvussaan kulkea Graniittilinnan
kuilun pohjalle ja nousta ulospistäviä kallionkielekkeitä myöten aina
kuilun yläreunaan. Siinä hän sai kuulla heidän aikeistaan ja
toiveistaan, sai kuulla, kuinka Amerikka taisteli omaa itseään vastaan
häätääkseen orjuuden pois maastaan. Nuo miehet sovittivat kapteeni
Nemon jälleen sen ihmiskunnan kanssa, jota he tällä saarella niin
kauniilla tavalla edustivat.
Kapteeni Nemo oli pelastanut Cyrus Smithin. Hän se oli tuonut koiran
hormeihin, heittänyt Topin ylös järvestä, asettanut Löytöniemelle
hyödyllisiä esineitä täynnä olevan arkun, laskenut pirogin tulemaan
alas virtaa, viskannut nuoratikkaat ulos Graniittilinnan ovesta apinain
hyökkäyksen aikana. Hän se oli pulloon pistetyllä paperilapulla
antanut tiedon Ayrtonin olemassaolosta Taborin saarella, torpedolla
lennättänyt ilmaan merirosvojen prikin, tuonut kiniiniä
kuolemaisillaan olevalle Harbertille; hän se vihdoin oli ottanut
merirosvot hengiltä sähköluodeilla, joitten salaisuuden hän yksin
tunsi ja joita hänellä oli ollut tapana käyttää pyytäessään saalista
veden alla.
Näin tämä ihmisvihaaja oli tuntenut halua tehdä hyvää. Nyt hänellä
oli vielä joku hyvä neuvo annettavana suojateilleen, ja tuntien jo
kuolemansa lähestyvän hän oli kutsunut heidät luokseen...
Olisikohan hän kuitenkaan heitä kutsunut, jos olisi tiennyt, että
Cyrus Smith tunsi hänen historiansa?
Kapteeni oli päättänyt kertomuksensa. Cyrus Smith lausui silloin
heidän kaikkien kiitollisuuden tuolle ylevämieliselle miehelle, jolle he
olivat velkaa kaikesta, mitä he olivat ja mitä heillä oli.
Mutta kapteeni Nemon tarkoituksena ei ollut houkutella esiin näitä
uudistuneita kiitollisuuden osoituksia. Toinen ajatus valtasi hänen
mielensä. Hän ei vielä puristanut insinöörin ojentamaa kättä, vaan
lausui:
— Ennen muuta, sir! Tehän tunnette elämäni vaiheet. Tuomitkaa.
Tällä kapteeni Nemo tarkoitti kai surullista tapausta, jonka nuo edellä
mainitut kolme vierasta Nautilus-laivalla, olivat omin silmin nähneet
ja jonka ranskalainen professori teoksessaan oli varmaankin kertonut
lukijainsa suureksi kauhuksi.
Näin oli asia: Muutamia päiviä ennen professorin ja hänen
seuralaistensa pakoa muuan fregatti oli Atlantin pohjoisosissa ajanut
Nautilusta takaa. Silloin oli Nautilus puhkaissut reiän sen kylkeen ja
upottanut sen.
Cyrus Smith ymmärsi, mitä kapteeni sanoillaan tarkoitti, ja viivytti
vastaustaan.
— Se oli englantilainen fregatti, sir! huudahti kapteeni Nemo, ja nyt
hän oli jälleen Dakkarin prinssi. — Se oli englantilainen fregatti,
kuulettehan! Se oli ahdistanut minut kapeaan ja matalaan lahteen...
Minun piti päästä pakoon, ja ... minä pääsin!
Sitten hän levollisemmalla äänellä lisäsi:
— Minun tekoni oli lain ja oikeuden mukainen. Olen tehnyt hyvää
kaikkialla, missä olen voinut, ja pahaakin, missä se on ollut
velvollisuuteni. Ei anteeksi anto aina ole oikeamielisyyttä.
Kaikki olivat hetken aikaa ääneti. Kapteeni uudisti jälleen
kysymyksensä:
— Mitä ajattelette minusta, hyvät herrat?
Cyrus Smith ojensi kapteenille kätensä ja vastasi:
— Kapteeni. Te olette erehtynyt luullessanne, että sen, mikä on
mennyttä, saattaa jälleen herättää henkiin. Te olette taistellut
välttämätöntä edistystä vastaan. Se on niitä erehdyksiä, joita toiset
ihailevat, toiset pilkkaavat. Jumala yksin ne tuomitsee; ihmisen järki
saattaa ne syyllisyyden ulkopuolelle. Kuka hyvänsä erehtyy
tarkoittaessaan hyvää, häntä saattaa vastustaa, mutta häntä ei saata
olla pitämättä arvossa. Teidän erehdyksenne on niitä, jotka vaativat
kunnioitusta. Teidän nimenne ei tarvitse pelätä historian tuomiota.
Historia rakastaa sankarillista huimapäisyyttä, vaikka tuomitseekin
sen seuraukset. Kapteeni Nemo! Nämä rehelliset miehet, joille te
olette niin runsaassa määrin osoittanut hyvyyttä, eivät ikinä teitä
unohda!
Harbert oli lähestynyt kapteenia, laskeutui sohvan viereen polvilleen,
tarttui hänen käteensä ja suuteli sitä.
Kyynel vierähti kuolevan silmistä.
— Jumala siunatkoon sinua, poikani! hän lausui.
 Kuudestoista luku
Kapteeni Nemon viimeiset hetket. Kuolevan
tahto. Muisto ystäville. Kapteeni Nemon
ruumisarkku. Eron hetki. Meren pohjalle.
Oli aamu. Luolaan ei päivänsäde päässyt tunkeutumaan. Sen suu oli
tällä hetkellä nousuveden sulkema. Mutta sähkövalo loisti yhtä
kirkkaana kuin ennenkin, ja veden pinta välkähteli Nautilus-laivan
ympärillä.
Kapteeni Nemo oli uupumuksesta vaipunut syvään horrokseen.
Ystävykset haastelivat hiljaisella äänellä. Pencroff ehdotti, että hänet
kannettaisiin Graniittilinnaan tahi ainakin ulkoilmaan, jossa hän vielä
voisi virkistyä.
— Ei! epäsi Cyrus Smith. — Kapteeni Nemo ei suostuisi siihen
milloinkaan. Nautilus on kolmekymmentä vuotta ollut hänen
kotinaan. Siinä hän tahtoo kuoliakin.
Kuoleva oli kai kuullut nuo sanat, sillä hän kohottautui hiukan ja
virkkoi heikolla, mutta selvällä äänellä:
— Olette oikeassa, sir! Tässä minä tahdon kuolla. Ja nyt minulla olisi
muuan pyyntö.
Siirtolaiset astuivat lähemmäs ja kohensivat pieluksia, jotta hänen
olisi mukavampi istua.
Kuoleva silmäsi vielä kerran ympärilleen saliin. Katse hyväili vielä
kerran joka ainoaa esinettä: italialaisten, flaamilaisten, ranskalaisten
ja espanjalaisten mestarien maalauksia, marmoriveistoksia ja
pronssikuvia korkeilla jalustoillaan, upeita urkuja peräseinällä,
lasikaapeissa olevia meren harvinaisuuksia, kasveja, siimaeliöitä,
helminauhoja, arvaamattoman kalliita, ja vihdoin oven kamanassa
tämän museon tunnuslausetta:
Mobilis in mobili. [Liikkuvissa liikkuvainen.]
Syvä hiljaisuus vallitsi salissa. Kapteeni Nemo eli vielä kerran
monivaiheista elämäänsä. Vihdoin hän kääntyi siirtolaisten puoleen
ja virkkoi:
— Sanoittehan, hyvät herrat, olevanne kiitollisuuden velassa minulle?
— Kapteeni! Me antaisimme henkemme, jos voisimme jatkaa teidän
päiviänne.
— Hyvä on, hyvä on! Luvatkaa täyttää viimeinen tahtoni; siten
suoritatte kaiken veikanne.
— Me lupaamme, Cyrus Smith vastasi.
— Huomenna, sairas aloitti, — huomenna minua ei enää ole.
Nautilus olkoon ruumisarkkuni. Kaikki ystäväni lepäävät meren
pohjalla. Siellä tahdon minäkin levätä... Kuulkaa minua, hyvät herrat!
Nautilus ei pääse tästä luolasta enää mihinkään, sillä aukon suu on
supistunut. Mutta ellei se pääse ulos, pääsee se vajoamaan meren
pohjaan ja viemään sinne minun maalliset jäännökseni.
Hartaina siirtolaiset kuuntelivat näitä sanoja. Hän jatkoi:
— Huomenna minun kuoltuani lähdette te, mr Smith, tovereinenne
Nautiluksesta. Kaikki sen aarteet seuratkoot minua. Yksi ainoa
muisto teille jää Dakkarin prinssistä. Tuo lipas tuolla... Siinä on usean
miljoonan arvosta timantteja, muistoja niiltä ajoilta, jolloin olin
puoliso ja isä ja jolloin melkein uskoin, että onnea on olemassa; niin
ikään on siinä kokoelma helmiä, joita ystävineni keräilin merten
pohjalta. Tästä aarteesta saattaa teille olla vastedes hyötyä. Väärin
te ette sitä käytä, siitä olen vakuuttunut.
Hetkisen levättyään hän jatkoi.
— Huomenna otettuanne lippaan ja lähdettyänne tästä salista te
suljette oven, nousette sitten kannelle ja lukitsette ulkopuolisen
luukun tiiviisti pulteilla. Astutte sitten veneeseen, jolla tänne
tulittekin, ja soudatte Nautiluksen peräpuolelle. Siellä on vesilinjassa
kaksi isoa hanaa. Aukaiskaa ne. Vesi tunkeutuu sisään, ja Nautilus
vajoaa hitaasti meren syvyyteen.
Ääneti kuuntelivat muut hänen puhettaan.
— Lupaattehan, hyvät herrat?
— Lupaamme, insinööri vastasi.
Kapteeni pyysi heitä sitten jättämään hänet joksikin aikaa yksikseen.
Gideon Spilett ehdotti, että joku heistä kuitenkin kaiken varalta jäisi
hänen luokseen, mutta kapteeni kielsi.
— Minä elän huomiseen, sir! hän virkkoi.
Kaikki lähtivät salista ja kulkivat kirjaston ja ruokasalin kautta
keulapuolelle konehuoneeseen, jossa insinööri ihastuneena katseli
monia nerokkaita laitteita.
Vähitellen he siirtyivät kannelle.
— Merkillinen mies! puheli Pencroff. — Ja niinkö hän todellakin on
asustanut veden alla? Lieneekö hän oikein täyttä rauhaa sielläkään
löytänyt?
— Nautiluksella, virkkoi Ayrton, — olisimme voineet päästä pois tältä
saarelta.
— Ettäkö meren alitse mentäisiin! huudahti Pencroff. — Ehei! Kulkea
meren pintaa, se passaa, mutta meren alitse ... ei maar!
— Tarpeetonta on keskustella siitä, keskeytti insinööri. — Nautilus ei
ole meidän, ja mahdotontahan sen on päästä merelle. Sitäpaitsi
kapteeni Nemon tahto on, että se menee hautaan hänen kanssaan.
Meidän on noudatettava kuolevan viimeistä tahtoa.
He aterioivat ja palasivat saliin. Kapteeni Nemo oli toipunut
väsymyksestään. Katse oli taas kirkas. Jotain hymyn tapaista karehti
huulilla.
— Hyvät herrat! hän puhui. — Te olette tarmokasta, rehellistä,
hyväsydämistä väkeä. Te olette empimättä omistautuneet yhteisen
hyvän palvelukseen. Minä olen rakastanut teitä ja rakastan vieläkin.
Aiotteko lähteä pois Lincolnin saaresta?
— Ja tulla taas takaisin, kapteeni! vastasi Pencroff innokkaasti.
— Takaisinko? No niin, Pencroff, kapteeni sanoi naurahtaen, —
tiedänhän, kuinka rakkaaksi tämä saari on teille käynyt.
— Tarkoitus on, puuttui Cyrus Smith puheeseen, — lahjoittaa tämä
saari Yhdysvalloille ja perustaa tänne sotalaivaston tukikohta.
— Te ajattelette maatanne, kapteeni vastasi. — Te työskentelette
sen hyväksi, tahdotte kohottaa sen kunniaa ja mainetta. Te olette
oikeassa. Isänmaa!... Sinne on palattava! Siellä on käytävä haudan
lepoon!... Mutta minä, minä kuolen kaukana kaikesta siitä, mikä
minulle kerran oli kallista.
— Olisiko teillä vielä viimeistä toivomusta saatettavana perille, kysyi
insinööri innokkaasti, — jotain muistoa ystävillenne Intian
vuoristoihin?
— Ei, mr Smith, kuoleva vastasi. — Minulla ei ole ystäviä. Olen
viimeinen heimoani ... olen jo aikaa sitten kuollut kaikilta, jotka
joskus tunsin. Mutta palatkaamme teihin. Yksinäisyys, eristettynä olo
on kovin surullista, se on ihmiselle ylivoimaista... Teidän täytyy
pyrkiä pois Lincolnin saaresta ja palata synnyinmaahanne. Minä
tiedän, että rosvot särkivät teidän veneenne.
— Meillä on tekeillä uusi laiva, virkkoi Gideon Spilett, — kyllin suuri
purjehtimaan asutuille seuduille. Mutta tapahtuipa lähtö ennemmin
tai myöhemmin, joka tapauksessa me palaamme Lincolnin saareen,
siksi monet muistot kiinnittävät meitä tänne.
— Täällähän tulimme tuntemaan kapteeni Nemon, lausui Cyrus
Smith.
— Ja ainoastaan täällä on muisto teistä eheä! lisäsi Harbert.
— Ja täällä minä olen nukkuva ikuista unta, jos ... kapteeni sanoi.
Hän pysähtyi ja virkkoi sitten vain:
— Mr Smith, tahtoisin puhua kanssanne kahden kesken.
Muut siirtyivät toiseen huoneeseen.
Cyrus Smith oli muutamia minuutteja sairaan kanssa kahden. Sitten
hän kutsui ystävänsä jälleen saliin ilmoittamatta heille kuitenkaan,
mitä salaisuuksia kapteeni oli hänelle uskonut.
Gideon Spilett tarkasti sairasta erityisen huolekkaasti.
Silminnähtävästi hän nyt enää tahdonvoimallaan pysyi virkeänä,
mutta se ei kauankaan jaksaisi vastustaa ruumiin heikkoutta.
Päivä kului loppuun, tuli yö. Ystävykset eivät poistuneet salista
hetkeksikään.
Kapteenilla ei ollut tuskia, mutta hän raukeni hiljalleen. Hänen jalot,
kalmankalpeat kasvonsa olivat rauhalliset. Hänen huuliltaan pääsi
silloin tällöin joku sana, joka koski milloin mitäkin tapausta hänen
omituisessa elämässään. Henki häipyi häipymistään, jäsenet olivat jo
kylmät.
Pari kertaa hän vielä virkkoi jonkun sanan läsnäoleville, huulillaan se
hymy, joka kestää kuolinhetkeen saakka.
Vähän jälkeen puolenyön hän liikahti voimakkaasti ja pani kädet
ristiin rinnalleen, ikäänkuin aikoen kuolla tähän asentoon.
Kello yhden tienoissa oli elämä paennut kokonaan hänen silmistään.
Viimeinen elonkipinä kiilsi vielä luomen alla, josta ennen muinoin oli
leimahdellut niin monta säihkyvää katsetta. Vihdoin hän kuului
kuiskaavan:
— Jumala ja isänmaa!
Hiljaa hän veti viimeisen henkäyksensä.
Cyrus Smith kumartui ja sulki hänen silmänsä. Ne olivat ennen olleet
Dakkarin prinssin, nyt ne eivät olleet enää kapteeni Nemonkaan.
Harbert ja Pencroff itkivät. Ayrton pyyhkäisi pois poskelle
vierähtäneen vesikarpalon. Gideon Spilett seisoi järkähtämättä kuin
kivipatsas. Nab oli polvillaan hänen vieressään.
Cyrus Smith kohotti kätensä vainajan pään ylle, lausuen:
— Jumala olkoon hänelle armollinen!
Ja ystäviinsä kääntyen hän sanoi:
— Rukoilkaamme hänen puolestaan, jonka olemme menettäneet.
Muutamaa hetkeä myöhemmin siirtolaiset täyttivät vainajan
viimeisen tahdon. He lähtivät laivasta mukanaan heille määrätty
kallis lipas.
Valoisa sali lukittiin huolellisesti. Luukku suljettiin rautapulteilla niin
tiiviisti, ettei vesipisaraakaan päässyt huoneisiin. Sitten he astuivat
veneeseen, soutivat Nautiluksen peräpuolelle ja avasivat siellä kaksi
suurta hanaa, jotka olivat yhteydessä aluksen sisustan kanssa. Tämä
täyttyi vedellä, ja vähän ajan kuluttua Nautilus oli vajonnut
vedenpinnan alle.
Mutta vieläkin kuulsi sen kirkas valo veden alta. Luola itse oli pimeä.
Vihdoin sammuivat valonsäteet vedessäkin, ja nyt oli Nautilus. enää
ruumisarkku, jossa kapteeni Nemo lepäsi meren pohjalla.
 Seitsemästoista luku
Jälleen työhön. Franklinin vuori savuaa. Se
syöksee tulta. Insinööri ja Ayrton
karjamajalla. Dakkarin hautakammiossa. Mitä
kapteeni Nemo oli sanonut Cyrus Smithille?
Aamun koittaessa siirtolaiset lähtivät paluumatkalle annettuaan
luolalle nimeksi "Dakkarin hautakammio". Soudettuaan luolan suulle
he sitoivat veneen basalttipylvääseen, vetivätpä varovaisuuden
vuoksi sen vielä kuivalle maallekin. Kello yhdeksän tienoissa he
palasivat Graniittilinnaan.
Miehissä ryhdyttiin jälleen rakentamaan laivaa: eihän tiennyt, mitä
tulevaisuus mukanaan toisi, ja sen vuoksi oli hyvä saada alus, jolla
he tarpeen tullen uskaltaisivat lähteä pitkälle matkalle. Ainakin oli
käytävä Taborin saarella ennen päiväntasausten myrskyjä. Aluksen
piti siis olla täydessä kunnossa viimeistään maaliskuun alussa. Eikä
se mahdottomalta näyttänytkään, heillä kun oli tallella särkyneen
Speedyn takila.
Vuoden 1868 lopulla he alkoivat jo vuorata laivaansa. Pencroff
varsinkin oli niin kiihkeästi innostunut työhönsä, että nurisi joka
kerran, kun joku pani kirveensä pois ja lähti metsästämään.
Täytyihän muonavarastoja hankkia lisää, se oli aivan välttämätöntä,
mutta vähät Pencroff siitä. Häntä harmitti, kun työvoima
hetkeksikään väheni, ja silloin hän nureksien ja noituen teki
suutuksissaan työtä kuuden miehen edestä.
Huonoja säitä kesti koko kesän. Helle oli ankara, ilma aina sähköä
täynnä. Rajuilmoja oli yhtä mittaa, ja tuskin oli päivääkään, jolloin ei
kuulunut ainakin kaukaista ukkosen jyrinää.
Uudenvuoden päivänä 1869 puhkesi tavattoman kova ukkosilma.
Salama löi saareen monessa kohdin särkien säpäleiksi satavuotisia
puita. Oliko näillä rajuilmoilla mitään yhteyttä maanalaisiin
luonnonmullistuksiin? Cyrus Smith pelkäsi sitä.
Tammikuun 3:ntena nousi Franklinin vuoresta paksu savupatsas,
juureltaan lähes sata metriä läpimitaten. Jättiläisviuhkan tavoin se
kohosi parin kolmen sadan metrin korkeuteen taivaalle.
— Tähän asti näkyi vain tuon pahuksen henki, nyt se oikein polttaa
tupakkaa! nauroi Pencroff.
— Vuoren sisässä on tulta! Gideon Spilett sanoi.
— Tulivuoriakin pitäisi nuohota kunnollisesti, arveli Nab koettaen olla
totisen näköinen.
— Niin juuri, huudahti Pencroff. — Ja Nab pantaisiin nokikolariksi.
— Suuria muutoksia on tekeillä, hyvät ystävät, lausui Cyrus Smith. —
Vuoren sisässä ei enää kiehu, siellä palaa. Tulivuoren purkaus on
odotettavissa.
Ayrton oli laskeutunut pitkälleen ja painanut korvansa maata vasten.
— On kuin kuuluisi maan alta jymyä, hän virkkoi, — niinkuin kuorma
rautakankia liikkuisi kovalla tiellä.
Vakavana kuunteli insinööri tuota jymyä, joka hetkeksi taukosi
jälleen kohta toistuakseen. Varsinaisia jyrähdyksiä ei vielä kuulunut,
ja siitä saattoi päättää, että höyryt ja savut vielä pääsivät vapaasti
ulos.
Illalla, kun päivän työt oli päätetty ja illallinen syöty, lähtivät Cyrus
Smith, Gideon Spilett ja Harbert Näkötornin ylängölle katsomaan,
näkyisikö savun seasta tulenloimujakin.
Kraatteri oli tulessa!
Franklinin vuori näytti suunnattomalta tulisoihdulta, jonka yläpäässä
leimahteli liekkejä. Savua ja tuhkaa oli kai niin paksulta, ettei
ilmiliekki päässyt kovin räikeästi lyömään näkyviin, mutta kellertävä
valo kuulsi savun läpi kajastellen lähimmissä puitten latvoissa.
Pian leimahti suuri tulikieli läpi savun ja hajosi ilmassa tuhansiksi
kipunoiksi, jotka levisivät joka taholle. Heti sen jälkeen kuului taajaa
pauketta, niinkuin olisi ammuttu pikatykeillä.
Tunnin verran katseltuaan valtavaa näkyä ystävykset palasivat
Graniittilinnaan.
— Onko pelättävissä, että tulivuoren purkauksiin liittyy
maanjäristyksiä? kysyi Gideon Spilett matkalla insinööriltä.
— En minä pelkää tavallisen maanjäristyksen vaaraa, ellei tuho tule
muista syistä.
— Mistä?
— Enpä osaa sanoa... Minun täytyisi ensin ... minun täytyisi ensin
tutkia vuorta... Muutaman päivän kuluttua saatan sanoa varmaan...
Seuraavina päivinä, tammikuun 4:nnestä 6:nteen, jatkettiin
veistämöllä entiseen tapaan. Franklinin vuoren huippu oli koko ajan
paksun savuhupun peitossa ja syöksi tuon tuostakin liekkejä ja
hehkuvia kiviä, joista osa putosi kraatteriin takaisin.
— Niinhän se viskelee tulisia kiviä kuin silmänkääntäjä palloja
markkinoilla, arveli Pencroff.
Yhä hän otti nuo luonnonilmiöt vain leikin kannalta ja suuttui vain
silloin, kun työvoima veistämöltä väheni. Tammikuun 7:ntenä täytyi
Ayrtonin välttämättä lähteä karjatarhaan eläimiä katsomaan.
— Minä lähden mukaan, Cyrus Smith sanoi.
— Vai niin, soo! huudahti Pencroff. — Vai te myös? Mutta silloinhan
me olemme neljää kättä lyhyemmät.
— Me palaamme ylihuomenna, insinööri vastasi. — Minun täytyy
saada selville, mistä päin purkaus uhkaa.
— Purkaus ja purkaus! Pencroff jupisi. — Mikä sen lie tänne
lennättänytkään kesken kaiken kiireen.
Aamulla varhain Cyrus Smith ja Ayrton lähtivät ajamaan
karjamajalle, kaksi onageria valjaissa.
Paksut pilvet peittivät taivaan. Ne eivät olleet pelkkää savua, vaan
täynnä hienoa, palaneesta kivestä muodostunutta tomua ja tuhkaa.
Ja tuskin olivat insinööri ja Ayrton saapuneet mökille, niin jo alkoi
sataa hienoa tuhkaa, jota laskeutui puihin ja kedoille parin tuuman
paksulta.
Ayrton jäi karjatarhalle toimittamaan töitään. Cyrus Smith sanoi
menevänsä Punapuron lähteille ja palaavansa pian takaisin.
Insinööri kiersi Punapuron lähteet ja saapui siihen kohtaan, missä he
ensimmäisellä retkellään olivat kohdanneet rikkilähteen. Nyt oli siellä
samanlaisia lähteitä toistakymmentä, joista nousi savua tavattomalla
voimalla. Laavaa ei näkynyt tällä puolen vuoren eikä pohjoisellakaan,
vaikka siellä vuoren sivuaukosta kyllä tuprusi tulta ja hehkuvia kiviä.
Vuoren sisässä kiehuva sula aine ei ollut vielä noussut aukoille asti.
Kello yhdeksän tienoissa hän palasi karjamajalle.
— Eläimet on hoidettu, Ayrton virkkoi.
— Hyvä on.
— Ne näyttävät levottomilta.
— Vaisto niissä puhuu, Cyrus Smith vastasi, — vaisto ei petä.
Ottakaa lyhty, Ayrton ja tulukset. Nyt lähdemme.
He suuntasivat kulkunsa länteen, meren rantaa kohti. Maanpinta oli
tomun ja tuhkan peitossa. Eläimiä ei näkynyt missään, linnutkin
olivat paenneet. Väliin tuli tuulenpuuska nostattaen maasta tomua
niin sakeaksi pölyksi että kulkijain oli vaikeata nähdä toisiaan. Heidän
täytyi peittää silmänsä ja suunsa nenäliinalla: silmiä kirveli, ja oli
vaikeata hengittää.
Ennestään tuttuja teitä he saapuivat meren rantaan ja laskeutuivat
alas Dakkarin hautakammion aukolle. Vene oli paikoillaan. He
astuivat siihen. Ayrton sytytti lyhdyn ja tarttui airoihin. Nopeasti vene
kiiti luolan sisustaan. Siellä ei ollut enää kirkasta sähkövaloa. Syvällä
meren pohjassa sitä vielä kukaties voimakkaasta lähteestä levisi,
mutta ei se kuultanut läpi mustien vesien. Ulkopuolisissa
syvennyksissä vallitsi haudanhiljaisuus, mutta peremmälle tultua
alkoi kuulua jyrinää vuoren sisustasta. Ja pian alkoi tuntua kitkerää,
pistävää hajua, joka vaikeutti hengitystä.
— Tätä juuri kapteeni Nemo pelkäsi, virkkoi Cyrus Smith itsekseen.
— Täytyy päästä käytävän perälle.
Ayrton ryhtyi soutamaan entistä lujemmin. Parinkymmenen minuutin
perästä vene pysähtyi peräseinän kohdalle. Insinööri nousi teljolle
seisomaan ja valaisi seinänvierustaa. Kuinka paksu lieneekään seinä
ollut juureltaan, kymmeniäkö metrejä vai paljon vähemmän? Sitä oli
mahdotonta sanoa, mutta maanalaisesta jymystä päättäen se ei
voinut olla kovinkaan paksu. Tutkittuaan seinää vaakasuorassa
suunnassa Cyrus Smith sitoi lyhdyn airon päähän ja valaisi seinää
ylempää.
Siellä oli rakoja ja hienoja halkeamia, joista kitkerää hajua tunkeutui
luolaan. Muutamat halkeamat ulottuivat mutkittelevina juovina alas
asti, aivan lähelle vedenpintaa.
Cyrus Smith vaipui vakaviin mietteisiin. Hetken kuluttua hän jälleen
mutisi:
— Oikeassa oli kapteeni! Siinä on vaara ja hirvittävä onkin.
Ayrton ei puhunut mitään. Insinöörin viittauksesta hän tarttui
airoihin, ja puolessa tunnissa he olivat ehtineet ulos Dakkarin
hautakammiosta.
 Kahdeksastoista luku
Vaara uhkaa. Työtä joudutetaan. Vielä kerran
karjamajalla. Elementtien taistelu. Saari
alastomana. Laiva päätetään lykätä vesille.
Maaliskuun 9. päivän vastainen yö.
Seuraavana päivänä, tammikuun 8:ntena, Cyrus Smith ja Ayrton
palasivat Graniittilinnaan. Heti sen jälkeen insinööri kokosi ystävät
ympärilleen ja ilmoitti heille, mikä vaara Lincolnin saarta uhkasi.
— Hyvät ystävät, hän puhui, ja hänen äänessään ilmeni syvä
liikutus, — Lincolnin saari ei ole niitä, joitten on määrä olla olemassa
niin kauan kuin maapallokin. Se on joutuva ennen pitkää tuhon
omaksi, auttamattomasti.
Siirtolaiset katsahtivat toisiinsa ja katsahtivat insinööriin.
— Mutta selittäkää! lausui reportteri.
— Selitän kyllä tai paremmin sanoen ilmoitan teille, mitä kapteeni
Nemo salaisessa keskustelussa minulle uskoi.
— Kapteeni Nemoko? huudahtivat muut.
— Niin, se oli hänen viimeinen palveluksensa meille ennen
kuolemaa. Tietäkää siis, ystävät: Lincolnin saarella ei ole samoja
edellytyksiä kuin muilla Tyynen meren saarilla. Se on ennemmin tai
myöhemmin järkkyvä perustuksiaan myöten. Näin vakuutti kapteeni
Nemo, ja samaan vakaumukseen tulin minäkin tarkastaessani eilen
Dakkarin hautakammiot. Tuo sokkelo ulottuu saaren alitse
tulivuoreen saakka, jonka keskiahjosta sitä erottaa vain ohuehko
seinä. Ja tämä seinä on nyt täynnä halkeamia, joista komeroon
virtaa rikki-kaasuja.
— Entä sitten? kysyi Pencroff rypistäen kulmiaan.
— Sitten, insinööri puhui edelleen, — sitten huomasin, että raot
laajenevat laajenemistaan sisäpuolisen paineen vaikutuksesta ja että
seinä ennen pitkää antaa perään ja päästää meren vedet tulivuoren
sisimpään.
— Sittenhän se pätsi sammuu kerrassaan! koetti Pencroff vieläkin
laskea leikkiä. — Sammuu, ja siinä sen asian loppu.
— Niin, siinä on loppu! Cyrus Smith lausui. — Sinä päivänä, jona
meren vedet syöksyvät vuoren sisään, missä kivilajit sulina kiehuvat,
sinä päivänä Lincolnin saari lentää ilmaan niinkuin lentäisi Sisilia, jos
Välimeri syöksyisi Etnan sisään.
Tukala, sietämätön oli siirtolaisten asema, murheellinen heidän
mielensä. Ainoa keino, mihin heidän nyt kannatti ryhtyä, oli
jouduttaa uusi laiva valmiiksi niin pian kuin mahdollista. Siinä heidän
viimeinen turvansa.
Sikseen jäi nyt metsästys, elonkorjuu ja heinänteko — miksi koota
enää riistaa tulevaisuuden varalle? Vanhoja säästöjä riitti vielä
viikkomääriksi, vieläpä eväiksi laivallekin. Laiva, laiva oli ennen
kaikkea saatava valmiiksi.
Tammikuun 23:ntena oli laiva jo puoleksi laudoitettu. Tulivuoren
toiminnassa ei ollut huomattu siihen saakka mitään merkillisempää.
Mutta 24. päivää vasten yöllä kuului hirmuinen pamaus: tuntui kuin
olisi koko saari räjähtänyt.
Kello oli kahden tienoissa aamulla.
Siirtolaiset kiirehtivät ulos Graniittilinnasta.
Taivas oli ilmitulessa. Laava oli noussut aukoille asti, ja vuoren ylin
huippu — 300 metrin korkuinen, suunnattoman painava kivijärkäle
— oli irtaantunut ja syössyt maahan, joka yhä vieläkin tärisi. Kaikeksi
onneksi se oli pudonnut pohjoiseen päin, vuoren ja meren välisille
särkille. Samaan aikaan laavavirrat, nyt uusista aukoista valloilleen
päästen, virtasivat tuhansina tulikäärmeinä joka taholle.
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com