Clinical Neurovirology 2nd Edition Avindra Nath

download

https://textbookfull.com/product/clinical-neurovirology-2nd-
edition-avindra-nath/

Download full version ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Microbe-Induced Degradation of Pesticides 1st Edition

Shree Nath Singh (Eds.)

https://textbookfull.com/product/microbe-induced-degradation-of-
pesticides-1st-edition-shree-nath-singh-eds/

Rubber Plantations and Carbon Management 1st Edition

Arun Jyoti Nath (Author)

https://textbookfull.com/product/rubber-plantations-and-carbon-
management-1st-edition-arun-jyoti-nath-author/

Aeromedical Transportation: A Clinical Guide 2nd

Edition Martin

https://textbookfull.com/product/aeromedical-transportation-a-
clinical-guide-2nd-edition-martin/

Clinical Emergency Radiology 2nd Edition J. Christian

Fox

https://textbookfull.com/product/clinical-emergency-
radiology-2nd-edition-j-christian-fox/
Clinical Engineering Handbook 2nd Edition Ernesto
Iadanza (Ed.)

https://textbookfull.com/product/clinical-engineering-
handbook-2nd-edition-ernesto-iadanza-ed/

Clinical Laboratory Chemistry 2nd Edition Robert L.

Sunheimer

https://textbookfull.com/product/clinical-laboratory-
chemistry-2nd-edition-robert-l-sunheimer/

Clinical psychology a modern health profession 2nd Ed

2nd Edition Wolfgang Linden

https://textbookfull.com/product/clinical-psychology-a-modern-
health-profession-2nd-ed-2nd-edition-wolfgang-linden/

Bamboo-Climate Change Adaptation and Mitigation 1st

Edition Arun Jyoti Nath (Author)

https://textbookfull.com/product/bamboo-climate-change-
adaptation-and-mitigation-1st-edition-arun-jyoti-nath-author/

Clinical and Basic Immunodermatology 2nd Edition

Anthony A. Gaspari

https://textbookfull.com/product/clinical-and-basic-
immunodermatology-2nd-edition-anthony-a-gaspari/
Clinical Neurovirology
Clinical Neurovirology
Second Edition

Edited by
Avindra Nath
Joseph R. Berger
Second edition published 2020
by CRC Press
6000 Broken Sound Parkway NW, Suite 300, Boca Raton, FL 33487-2742

and by CRC Press

2 Park Square, Milton Park, Abingdon, Oxon, OX14 4RN

© 2020 Taylor & Francis Group, LLC

First edition published by Informa Healthcare 2003

CRC Press is an imprint of Taylor & Francis Group, LLC

This book contains information obtained from authentic and highly regarded sources. While all reasonable efforts have been made to publish reliable data and
information, neither the author[s] nor the publisher can accept any legal responsibility or liability for any errors or omissions that may be made. The publishers wish
to make clear that any views or opinions expressed in this book by individual editors, authors or contributors are personal to them and do not necessarily reflect
the views/opinions of the publishers. The information or guidance contained in this book is intended for use by medical, scientific or health-care professionals and
is provided strictly as a supplement to the medical or other professional’s own judgement, their knowledge of the patient’s medical history, relevant manufacturer’s
instructions and the appropriate best practice guidelines. Because of the rapid advances in medical science, any information or advice on dosages, procedures or
diagnoses should be independently verified. The reader is strongly urged to consult the relevant national drug formulary and the drug companies’ and device or
material manufacturers’ printed instructions, and their websites, before administering or utilizing any of the drugs, devices or materials mentioned in this book.
This book does not indicate whether a particular treatment is appropriate or suitable for a particular individual. Ultimately it is the sole responsibility of the medi-
cal professional to make his or her own professional judgements, so as to advise and treat patients appropriately. The authors and publishers have also attempted
to trace the copyright holders of all material reproduced in this publication and apologize to copyright holders if permission to publish in this form has not been
obtained. If any copyright material has not been acknowledged please write and let us know so we may rectify in any future reprint.

Except as permitted under U.S. Copyright Law, no part of this book may be reprinted, reproduced, transmitted, or utilized in any form by any electronic, mechanical,
or other means, now known or hereafter invented, including photocopying, microfilming, and recording, or in any information storage or retrieval system, without
written permission from the publishers.

For permission to photocopy or use material electronically from this work, access www.copyright.com or contact the Copyright Clearance Center, Inc. (CCC),
222 Rosewood Drive, Danvers, MA 01923, 978-750-8400. For works that are not available on CCC please contact [email protected]

Trademark notice: Product or corporate names may be trademarks or registered trademarks, and are used only for identification and explanation without
intent to infringe.
ISBN: 9781498733168 (hbk)
ISBN: 9781315113913 (ebk)

Typeset in Minion
by Lumina Datamatics Limited
 To my wife, Sandy, and children, Aaron, Michael, and Rachel, whose accomplish-
ments have been a source of great pride

Joseph R. Berger

To my wife, Nancy, and children, Nalanie and Samir, and their spouses, Stephen and Kathleen,
for their infectious personalities and who are also my pride and joy

Avindra Nath
Contents

Preface ix
Acknowledgments xi
Editors xiii
Contributors xv

Part I INTRODUCTION: EPIDEMIOLOGY, SOCIOECONOMIC IMPACT, AND CHALLENGES AHEAD 1

1 Introduction to virus structure, classification, replication, and hosts 3

Philippe Simon and Kevin M. Coombs
2 Neuropathogenesis of viral infections 17
Avindra Nath and Joseph R. Berger
3 An approach to pathogen discovery for viral infections of the nervous system 27
Prashanth S. Ramachandran and Michael R. Wilson
4 Neuropathology of CNS viral infections and the role of brain biopsy in the diagnosis 35
Susan Morgello

Part II DNA VIRUSES 43

5 Herpes simplex viruses 45

Israel Steiner and Felix Benninger
6 Varicella zoster virus infection 59
Don Gilden, Randall J. Cohrs, Dallas Jones, and Maria A. Nagel
7 Epstein–Barr virus and the nervous system 73
Alexandros C. Tselis, Kumar Rajamani, and Pratik Bhattacharya
8 Cytomegalovirus 89
Joseph R. Berger
9 Progressive multifocal leukoencephalopathy 109
Eric M. L. Williamson and Joseph R. Berger
10 Adenovirus 141
Jennifer McGuire and Joseph R. Berger

Part III RETROVIRUSES 153

11 HIV neurological complications 155

Alessandro Fois and Bruce Brew
12 Human T lymphotropic virus type 1 (HTLV-1) 177
Shila Azodi and Steven Jacobson

vii
viii Contents

Part IV RNA VIRUSES 185

13 Rabies and other lyssaviruses 187

Thiravat Hemachudha, Jiraporn Laothamatas, and Henry Wilde
14 Neurological manifestations of West Nile virus 225
Daniel E. Smith, J. David Beckham, Daniel M. Pastula, and Kenneth L. Tyler
15 Chikungunya virus and Japanese encephalitis virus 237
Jennifer L. Lyons
16 Arthropod-borne virus encephalitis 249
Joseph R. Berger
17 Enteroviruses 273
Karen Straube-West and Burk Jubelt
18 Measles and its neurological complications 287
Benedikt Weissbrich and Jürgen Schneider-Schaulies
19 Rubella 307
Avindra Nath
20 Influenza neurologic complications 313
Larry E. Davis and Jennifer R. Plourde
21 Nipah encephalitis, a fatal encephalitis with bats as reservoir 329
Chong-Tin Tan and Kum-Thong Wong

Part V MISCELLANEOUS 335

22 Von Economo’s encephalitis 337

Joseph R. Berger
23 Neurological events following immunizations 351
James J. Sejvar
24 Central nervous system viral infections complicating immunosuppression 365
Amy A. Pruitt
25 Post-viral syndromes 381
Anusha K. Yeshokumar, Eliza Gordon-Lipkin, and Brenda Banwell
26 Viral neuro-oncogenesis: Polyomaviruses and brain tumors 393
Martyn K. White, Sidney E. Croul, and Kamel Khalili
27 Autoimmune disorders that can be mistaken for viral illness 409
Maxwell Greene and Eric Lancaster
28 Antiviral therapeutics for viral infections of the central nervous system 423
Richard Whitley
29 Neurological manifestations of coronavirus infections 439
Avindra Nath and Joseph R. Berger

Index 443
Preface

Humanity has but three great enemies; Fever, famine and war; of these by far the greatest, by far the most terrible, is fever.

Sir William Osler

Throughout the history of humankind, infections have been In the second edition of this book on Clinical
a major cause of morbidity and mortality. Large epidem- Neurovirology, we have included several new chapters on
ics have decimated populations and shaped the evolution these viruses. We have extensively revised several of the pre-
of humans on this planet. The development of antibiotics vious chapters where significant advances have been made.
and vaccines in the last century have controlled many infec- For example, the entire landscape of neurological complica-
tions and have resulted in an increase in life expectancy. tions of HIV infection has changed in the era of antiretroviral
However, while the threat of some viruses, such as polio and drugs. We have preserved and updated chapters on viruses
smallpox, have been tamed, others have grown unabated. such as mumps and rubella that have been nearly eradicated
Changes in climate have resulted in the migration of viral but still pose a potential threat of re-emergence. Methods of
vectors to regions of the world where they had been previ- diagnosis of CNS infections has also evolved with several
ously unknown and to longer periods of survival. Human new technologies in rapid sequencing of nucleotides and
migration to places previously uninhabited, globalization, antibody detection being available. The book has devoted a
and modern means of transportation have also contributed chapter to this topic. Viruses have also been implicated in the
to viral spread. Additionally, opposition to the use of vac- cause of neurodegenerative diseases and cancers of the brain,
cines has resulted in the re-emergence of viral infections, although this subject is still hotly debated. We have included
such as measles and polio, that had been nearly eradicated. a balanced view on these topics.
The use of new immunomodulatory drugs for treating can- The readers will find this textbook useful in the manage-
cer, organ transplant, and autoimmune diseases has resulted ment of patients with encephalitis as well as to understand
in increased opportunistic viral infections of the brain. the potential threat and the underlying pathophysiology of
Equally concerning is that several viruses that cause enceph- these infections. We hope this book will also stimulate stu-
alitis have the potential of being used as bioterrorism agents. dents and researchers to study these diseases and develop
The past few years have seen an exponential increase in the new diagnostics and treatments for these infections.
emergence or re-emergence of viral infections. Most of these We would like to thank all the authors who have contrib-
affect the central nervous system. Recent examples include uted chapters to this book and thank the publishers for all
West Nile, Ebola, Zika, Nipah, enterovirus D68, Powassan, their help at every stage of the publication. We would like
Dengue, and Eastern equine encephalitis. Viral infections to particularly thank Himani Dwivedi, Sundaramoorthy
that affect the nervous system are the most dreaded of all. Balasubramani (Lumina Datamatics, Puducherry, India)
In addition to death, the resulting often irreversible infirmity and Shivangi Pramanik for their tireless efforts, their con-
includes altered levels of consciousness, cognitive impair- stant reminders, and for putting up with us through the edi-
ment, seizures, and paralysis. Survivors often require long- torial process.
term care, and the socioeconomic consequences and the
burden on society of these infections is enormous.

ix
Acknowledgments

We would like to acknowledge our mentors, colleagues, trainees, and patients who have been the source of knowledge
and inspiration.

xi
Editors

Dr. Avindra Nath, MD, is the Chief of the Section of Dr. Joseph R. Berger, MD, is Professor of Neurology
Infections of the Nervous System at the National Institute and Associate Chief of the Multiple Sclerosis Division of
of Neurological Disorders and Stroke. He was previously the Department of Neurology at the Perelman School of
Professor in the Department of Neurology and Director of the Medicine at the University of Pennsylvania in Philadelphia.
Division of Neuroimmunology and Neurological Infections His career has been dedicated to the diagnosis, treatment,
at Johns Hopkins University. His career has been dedicated and investigation of neuroinfectious and neuroinflam-
to studying the clinical manifestations, pathophysiology, and matory disorders. His foray into neuroinfectious diseases
developing treatments for brain infections since the begin- started with the investigation of the neurological compli-
ning of the AIDS pandemic. He has traveled to several coun- cations of HIV/AIDS while at the University of Miami at
tries to study these infections, including Liberia during the the inception of the AIDS pandemic and an endowment
Ebola epidemic. He teaches medical students, residents, and there established the Whigham-Berger Endowed Chair, the
clinical fellows on CNS infections, for which he has received first endowed chair for the study of the neurological com-
several teaching awards. He frequently talks at grand rounds, plications of HIV/AIDS. Dr. Berger continued his research
seminars, and conferences around the world on viral infec- in HIV and progressive multifocal leukoencephalopathy
tions of the brain and has been teaching courses on viral (PML) while at the University of Kentucky, where he was
encephalitis at the American Academy of Neurology for over Chairman of the Department of Neurology from 1995 to
20 years. His laboratory research is focused mainly on retro- 2013. With Dr. Robert Levy, he co-founded and co-chaired
viral infections, particularly HIV infection. More recently, the international Neuroscience of HIV conference. He is
his laboratory is studying the pathophysiology of Ebola and a fellow of the American College of Physicians, American
Zika viruses. He is the past President of the International Academy of Neurology, and the American Neurological
Society of Neurovirology (ISNV) and an elected member of Association. Among his many awards are the Pioneer
the Association of American Physicians. He is the recipient Award from the International Society of Neurovirology
of the Pioneer Award from the ISNV and the Wybran Award and the Distinguished Teaching Award from the American
from the Society of Neuroimmune Pharmacology. Neurological Association.

xiii
Contributors

Shila Azodi Kevin M. Coombs

Viral Immunology Section Department of Medical Microbiology and
National Institute of Neurological Disorders and Stroke Infectious Diseases
National Institutes of Health University of Manitoba
Bethesda, Maryland Winnipeg, Canada

Brenda Banwell Sidney E. Croul

Division of Neurology Faculty of Medicine
The Children’s Hospital of Philadelphia Department of Laboratory Medicine and Pathobiology
Philadelphia, Pennsylvania University of Toronto
Toronto, Canada
Pratik Bhattacharya
St. Joseph Mercy Oakland Hospital J. David Beckham
St. Joseph Mercy Chelsea Neuro-Infectious Diseases Group
and Departments of Medicine, Neurology, and
St. Mary Mercy Livonia Hospital Immunology-Microbiology
Livonia, Michigan Division of Infectious Diseases
University of Colorado Denver
Felix Benninger Aurora, Colorado
Department of Neurology
Rabin Medical Center Larry E. Davis
Petach Tikva, Israel Department of Neurology
University of New Mexico School of Medicine
Joseph R. Berger and
Department of Neurology New Mexico VA Medical Center
Perelman School of Medicine Albuquerque, New Mexico
University of Pennsylvania
Philadelphia, Pennsylvania Alessandro Fois
Department of Neurology
Bruce Brew St Vincent’s Hospital
Department of Neurology University of New South Wales Sydney
St Vincent’s Hospital Sydney, Australia
University of New South Wales Sydney
Sydney, Australia Don Gilden
Department of Neurology
Randall J. Cohrs University of Colorado School of Medicine
Department of Neurology Aurora, Colorado
University of Colorado School of Medicine
Aurora, Colorado

xv
xvi Contributors

Eliza Gordon-Lipkin Jennifer McGuire

Metabolism, Infection and Immunity Section Division of Neurology
National Human Genome Research Institute The Children’s Hospital of Philadelphia
National Institutes of Health and
Bethesda, Maryland Departments of Neurology and Pediatrics
Perelman School of Medicine
Maxwell Greene University of Pennsylvania
Department of Neurology Philadelphia, Pennsylvania
University of California
and Susan Morgello
Zuckerberg San Francisco General Hospital Department of Neurology, Neuroscience, and Pathology
San Francisco, California Icahn School of Medicine at Mount Sinai
New York, New York
Thiravat Hemachudha
Faculty of Medicine Avindra Nath
Chulalongkorn University Section of Infections of the Nervous System
Bangkok, Thailand National Institute of Neurological Disorders and Stroke
Bethesda, Maryland
Steven Jacobson
Viral Immunology Section Maria A. Nagel
National Institute of Neurological Disorders and Stroke Department of Neurology
National Institutes of Health University of Colorado School of Medicine
Bethesda, Maryland Aurora, Colorado

Dallas Jones Daniel M. Pastula

Department of Neurology Neuro-Infectious Diseases Group
University of Colorado School of Medicine Department of Neurology
Aurora, Colorado Division of Infectious Diseases
University of Colorado Denver
Burk Jubelt Aurora, Colorado
Department of Neurology
State University of New York (SUNY) Jennifer R. Plourde
Upstate Medical University Syracuse Department of Pathology
Syracuse, New York Health Sciences Center
University of New Mexico
Kamel Khalili Albuquerque, New Mexico
Department of Neuroscience
Lewis Katz School of Medicine at Temple University Amy A. Pruitt
Philadelphia, Pennsylvania Department of Neurology
University of Pennsylvania School of Medicine
Eric Lancaster Philadelphia, Pennsylvania
Department of Neurology
The University of Pennsylvania Kumar Rajamani
Philadelphia, Pennsylvania Department of Neurology
Wayne State University
Jiraporn Laothamatas Detroit, Michigan
Faculty of Medicine
Ramathibodi Hospital Prashanth S. Ramachandran
Mahidol University Department of Neurology
Bangkok, Thailand UCSF Weill Institute for Neurosciences
San Francisco, California
Jennifer L. Lyons
Division of Neurological Infections and Jürgen Schneider-Schaulies
Inflammatory Diseases Institute for Virology and Immunobiology
Department of Neurology University of Würzburg
Brigham and Women’s Hospital Würzburg, Germany
Boston, Massachusetts
 Contributors xvii

James J. Sejvar Benedikt Weissbrich

Division of High-Consequence Pathogens and Pathology Institute for Virology and Immunobiology
National Center for Emerging and Zoonotic Diseases University of Würzburg
Centers for Disease Control and Prevention Würzburg, Germany
Atlanta, Georgia
Martyn K. White
Philippe Simon Department of Neuroscience
Department of Medical Microbiology and Lewis Katz School of Medicine at Temple University
Infectious Diseases Philadelphia, Pennsylvania
University of Manitoba
Winnipeg, Canada Richard Whitley
Division of Infectious Disease
Daniel E. Smith Department of Pediatrics
Neuro-Infectious Diseases Group The University of Alabama at Birmingham
Department of Neurology Birmingham, Alabama
Division of Infectious Diseases
University of Colorado Denver Henry Wilde
Aurora, Colorado Faculty of Medicine
Chulalongkorn University Bangkok
Israel Steiner Bangkok, Thailand
Department of Neurology
Rabin Medical Center Eric M. L. Williamson
Petach Tikva, Israel Department of Neurology
Perelman School of Medicine
Karen Straube-West University of Pennsylvania
State University of New York (SUNY) Philadelphia, Pennsylvania
Upstate Medical University Syracuse
Syracuse, New York Michael R. Wilson
Department of Neurology
Chong-Tin Tan UCSF Weill Institute for Neurosciences
Faculty of Medicine San Francisco, California
Department of Medicine
University of Malaya Kum-Thong Wong
Kuala Lumpur, Malaysia Faculty of Medicine
Department of Pathology
Alexandros C. Tselis University of Malaya
Department of Neurology Kuala Lumpur, Malaysia
University Health Center
Wayne State University Anusha K. Yeshokumar
Detroit, Michigan Department of Neurology
Icahn School of Medicine at Mount Sinai
Kenneth L. Tyler New York, New York
Neuro-Infectious Diseases Group
Departments of Neurology, Medicine and
Immunology-Microbiology
University of Colorado Denver
Aurora, Colorado
 I
Part    

Introduction: Epidemiology,
socioeconomic impact, and
challenges ahead

1 Introduction to virus structure, classification, replication, and hosts 3

Philippe Simon and Kevin M. Coombs
2 Neuropathogenesis of viral infections 17
Avindra Nath and Joseph R. Berger
3 An approach to pathogen discovery for viral infections of the nervous system 27
Prashanth S. Ramachandran and Michael R. Wilson
4 Neuropathology of CNS viral infections and the role of brain biopsy in the diagnosis 35
Susan Morgello
 1
Introduction to virus structure, classification,
replication, and hosts

PHILIPPE SIMON AND KEVIN M. COOMBS

1.1 Virus structure 3 1.2.2 Integration of classification schemes 8

1.1.1 General nature of viruses 3 1.2.2.1 DNA viruses 8
1.1.2 Virus morphology 4 1.2.2.2 RNA viruses 8
1.1.2.1 Virion size and complexity 4 1.2.2.3 Unclassified agents 8
1.1.2.2 Viral nucleic acid 4 1.3 Viral replication 8
1.1.2.3 Viral proteins 5 1.3.1 The viral growth curve 9
1.1.2.4 Host proteins 5 1.3.2 Steps in viral replication 10
1.1.3 Capsid morphology 5 1.3.2.1 Overview 10
1.1.4 Other virion components 6 1.3.2.2 The early events 10
1.2 Virus classification 6 1.3.2.3 The middle events 11
1.2.1 Classification schemes 6 1.3.2.4 Late events 13
1.2.1.1 The formal classification scheme 6 1.3.2.5 Lysogeny 13
1.2.1.2 The epidemiological and 1.4 Hosts 14
etiological classification schemes 7 1.4.1 Cell tropism 14
1.2.1.3 Classification based upon 1.4.2 Tissue tropism 14
morphology and composition 7 Acknowledgments 14
1.2.1.4 The Baltimore classification scheme 7 References 14

1.1 VIRUS STRUCTURE serially passaged from one host to another, whereas viruses
undergo multiplication. Although humans have been aware
1.1.1 General nature of viruses of viruses for a relatively short period of time, these agents
are probably as old as life itself and have probably coevolved
Although the concept of an infectious “virus” is only about with other forms of life.
100 years old, diseases caused by these agents have been Viruses are among the simplest and smallest of currently
known since ancient times. For example, both rabies and known living organisms. In fact, because of their simplic-
polio, which are discussed in greater detail in later chapters ity, there is some debate as to whether viruses should be
of this volume, appear to have been known in Egypt around considered living. Most viruses consist of both protein and
2000 bc, almost 1000 years before the time of the Pharaoh nucleic acid. Viroids (plant pathogens that consist solely of
Tutankhamen. Significant work preceding and during the RNA) and prions (agents that appear to consist solely of pro-
nineteenth century ce allowed visualization of bacteria tein) are exceptions. Viruses generally exist in two forms.
and established their disease-causing properties. It became The actively replicating virus inside an infected cell is the
appreciated toward the end of the nineteenth century that form that may be considered “alive.” The extracellular form
some agents capable of causing illness were small enough to of the virus is known as the virion. The virion is analogous
pass through filters known to block bacteria. Thus, the term to a seed or spore. It generally is a stable “crystalline” struc-
virus (Latin for poison) was coined to describe these “fil- ture whose primary function is to protect the genetic mate-
terable toxins.” However, it was soon realized that viruses rial until the nucleic acid reaches the interior of a suitable
were different from poisons. Toxins can be diluted when host cell. No virus is capable of growing by itself. All must

3
4 Introduction to virus structure, classification, replication, and hosts

make use of macromolecular “building blocks” (amino (e.g., vaccinia virus and the smallpox agent Variola major)
acids, nucleotides, and, in some cases, lipids) and employ are members of the Poxviridae family. Poxvirus virions are
enzymes found within living cells. Thus, all viruses are obli- generally approximately 200 × 300 nm in size (Figure 1.1) and
gate intracellular parasites. are barely visible by light microscopy. Ebolaviruses, the caus-
ative agents of lethal Ebola hemorrhagic fever, and members
1.1.2 Virus morphology of the Filoviridae family are filamentous virions with diam-
eters of only 80 nm but lengths of up to 14,000 nm [1]. As
1.1.2.1 VIRION SIZE AND COMPLEXITY another example, several viruses colloquially known as giant
There is enormous variability in the size of virions. The small- viruses can infect amoebas. These include Mimiviruses,
est animal virions are the parvoviruses (e.g., the human Pandoraviruses, Megaviruses, and Pithoviruses whose
parvovirus B19), which belong to the family Parvoviridae. virions can reach up to 1.5 μm [2]. There also is significant
As detailed later in Section 1.5, almost all viruses are orga- variability in virion complexity. Parvoviruses consist of
nized into families, which are designated with an italicized a small piece of nucleic acid surrounded by 60 copies of a
name ending with the suffix-viridae. Groups of viruses single protein. Other viruses, such as the Polyomaviridae
(families) may be referred to by their italicized family and the Papillomaviridae, may be more complex and larger,
name (e.g., Parvoviridae) or may be referred to by a nonita- composed of a larger piece of nucleic acid and more than
licized generic name (e.g., parvoviruses). Both conventions 60 copies of a single protein. Most virions are even more
are used in this chapter. Parvovirus virions are less than complicated and larger. Some (e.g., adenoviruses) contain a
20 nm in diameter (Figure 1.1). The largest animal viruses single piece of nucleic acid surrounded by multiple different
proteins that are not present in the same quantities; some
(e.g., rubella virus and various equine encephalitis viruses,
DNA RNA
which belong to the family Togaviridae) contain the same
number of various proteins but also contain a lipid mem-
ssDNA ssRNA
Parvoviridae Picornaviridae
brane (envelope); some (e.g., rabies virus, which belongs to
the family Rhabdoviridae; measles virus and mumps virus,
Non-Enveloped

dsRNA which belong to the Paramyxoviridae; herpes simplex viruses

dsDNA
Polyomaviridae and cytomegalovirus, members of the Herpesviridae; and
Reoviridae
the human immunodeficiency virus [HIV], which belongs
to the family Retroviridae) contain different numbers of
(+) ssRNA
Adenoviridae
Papillomaviridae
various proteins as well as a membrane; some (e.g., mem-
Alphaviridae bers of the family Reoviridae) contain different numbers
Flaviviridae
of various proteins as well as multiple segments of nucleic
dsDNA-RT Coronaviridae acid (all of which must be present for the virion to be infec-
dsDNA
tious); and some (e.g., the influenza viruses, members of the
ssRNA-RT
Hepadnaviridae Orthomyxoviridae) contain different amounts of various
Retroviridae proteins, multiple segments of nucleic acid and an envelope.
Finally, some fungi and plant viruses such as the Faba bean
Enveloped

(−) ssRNA necrotic stunt virus of the Nanoviridae family have a seg-
mented genome encapsidated in individual capsids. These
Herpesviridae Paramyxoviridae multipartite viruses require all the sub-particles to infect a
cell in order to provide all components for replication [3].

Rhabdoviridae 1.1.2.2 VIRAL NUCLEIC ACID

Orthomyxoviridae
With the possible exception of the prion agents, all currently
known viruses contain either DNA or RNA as their genetic
Poxviridae Filoviridae
material. Most viruses use their genetic material both for
100 nm replication and for transcription. Replication is the process
whereby the viral genetic material is copied into exact rep-
Figure 1.1 Diagrammatic representations of selected virions. licas that will be packaged into progeny virions (discussed
Viruses are divided according to whether their genomic more fully in Section 1.6). Transcription involves the gen-
material is DNA (left) or RNA (right) and whether the capsid is eration of messenger RNA (mRNA), whether from RNA or
nonenveloped (top) or surrounded by an envelope (bottom). DNA, for the eventual production of viral proteins. Thus,
Where applicable, each group is further subdivided depend-
one convenient way to group viruses, for ease of classification
ing upon whether the nucleic acid is single-stranded (ss) or
double-stranded (ds). All viruses are shown at about the and discussion, that bears directly upon how (and where)
same scale to indicate their relative sizes; bar at the bottom the virus replicates and causes pathology is by nucleic acid
represents 100 nm (=0.1 ∝m). Virus family names (ending in type (Figure 1.1). For example, most DNA viruses require
the suffix-viridae and italicized) are indicated. enzymes for DNA replication and synthesis. These enzymes,
 1.1 Virus structure 5

if provided by the host cell, are located within the host’s 9–12 segments (depending upon the specific genus of virus)
nucleus, so most DNA viruses replicate inside the host of double-stranded RNA, all of which must be present in a
nucleus. One group of viruses that are exceptions to this virion for it to be infectious. The segmented nature of these
generalization are the Poxviridae, large complex viruses that types of viral genomes has dramatic ramifications with
encode all their necessary DNA enzymes and thus can rep- regard to their pathogenesis (reviewed in Refs. [6,7]).
licate in the cell’s cytoplasm. Conversely, RNA viruses do
not generally require DNA enzymes (although retroviruses 1.1.2.3 VIRAL PROTEINS
are an exception), so RNA viruses generally replicate in the Viral proteins can be generally classified as either struc-
cell’s cytoplasm. In addition to the retroviruses, which use tural or nonstructural. By convention, structural proteins
a DNA intermediate, some RNA viruses, such as the influ- are those that are present within a virion particle. Their
enza viruses, carry out some of their replicative steps in the identities are usually determined by examining the protein
cell’s nucleus because they need to “steal” components from content of highly purified preparations of viral particles.
cells before those cellular elements leave the nucleus. For any given virus there is usually a fixed and characteris-
The viral nucleic acid, whether DNA or RNA, may be tic number of proteins located within the virion. For exam-
either single-stranded (ss) or double-stranded (ds). If single- ple, poliovirus virions contain a single copy of one protein
stranded, the genome may be of either positive (+) or nega- (called VPg) (VP usually indicates virion protein) and 60
tive (−) polarity. By convention, messenger RNA (mRNA), copies each of four other proteins (called VP1, VP2, VP3,
which is “read” by ribosomes to translate the mRNA into and VP4). By contrast, nonstructural proteins are those
protein, is considered (+) polarity. Thus, the template that are encoded by the virus and are found in infected cells
DNA or RNA strand that is transcribed to produce the but not within the purified virion. Nonstructural proteins
mRNA is considered (−) polarity. The important ramifica- are generally enzymatic. They carry out specific enzymatic
tions of these differences in viral nucleic acid and polarity functions within the cell but are not included within the
with regard to classification and replication are described viral particle. However, some structural proteins also may be
more fully in later sections of this chapter. enzymes. Within the virion the viral nucleic acid, whether
The viral genome may range in size and configuration. RNA or DNA, is usually surrounded by a protective pro-
The term genome refers to all the nucleic acid of a virus, tein coat built from structural proteins. Because the genetic
whereas gene usually refers to the part of the nucleic acid code is such that nucleotide base triplets encode each amino
genome that encodes a specific viral protein. The smallest acid, it is not possible for any genetic material to encode a
viruses (e.g., parvoviruses) have genomes of approximately single protein sufficiently large to protect the genome that
5000 nucleotides (=5 kilobases, or 5 kb) that contain two encodes it. Thus, for genetic efficiency the protective protein
genes. The largest human viruses (e.g., poxviruses and coat is usually constructed from multiple copies of one or a
herpesviruses) can have genomes larger than 200 kilo- few proteins.
base pairs (200 kbp; “pairs” because their nucleic acid is
double-stranded) and can therefore potentially encode 1.1.2.4 HOST PROTEINS
more than 250 proteins. Pandoraviruses, a member of the Some virions also contain host proteins. Among the best
amoeba-infecting “giant virus” group, have a genome of known are the human immunodeficiency virus-1 (HIV-1)
approximately 1.9–2.5 million bp which could potentially (e.g., [8,9]). Other studies suggest that viruses such as her-
encode over 2500 proteins [4]. Most viruses have genomes pesviruses [10], filoviruses [11], and influenza viruses [12]
whose sizes fall between these extremes. For most families may also incorporate functional host-derived proteins.
of viruses, all viral genes are located on a single contigu- These may play a role in the virus lifecycle and protect viri-
ous linear piece of nucleic acid, with the same gene gener- ons from, for example, complement-mediated lysis [13,14].
ally located in the same position on the genome in every Many such observations point toward a biologically relevant
virion within that family. A few viruses (e.g., hepatitis B role for incorporated host proteins in viruses, yet further
virus, a member of the Hepadnaviridae, which, because it is research and refinement in virion preparation and purifica-
not known to be neurotropic, is not covered in this volume tion would be useful to exclude the possibility of contami-
and the Polyomaviridae, which includes the neurotropic nation during sample preparation.
JC virus) have a circular rather than linear genome. Some
viruses have segmented genomes. For example, the human 1.1.3 Capsid morphology
influenza virus genome consists of eight separate segments
of RNA that encode at least 15 different proteins. To opti- Collectively, the nucleic acid and the protein that is closely
mize genome size, five of the eight RNA segments encode associated to protect it form a nucleoprotein complex
more than one protein due to alternative splicing or initia- known as the viral capsid. There are two general ways in
tion or ribosomal frameshift. To be infectious, a virion must which repeating units of proteins can be organized so that
contain at least one copy of each of the eight gene segments, they effectively protect the nucleic acid. One method is to
although recent research has highlighted the possibility wrap the protein along the nucleic acid, allowing each pro-
that influenza viruses may behave similarly to multipar- tein building block to interact with part of the nucleic acid.
tite viruses [5]. Likewise, the Reoviridae genome consists of This results in a helical arrangement. Examples of this type
6 Introduction to virus structure, classification, replication, and hosts

of arrangement include tobacco mosaic virus (Figure 1.1), 1.1.4 Other virion components
an extensively studied plant virus. In addition, most cur-
rently known (−) sense animal RNA viruses (e.g., the In some cases, the viral capsid structure is surrounded by
Orthomyxoviridae, Paramyxoviridae, and Rhabdoviridae) a lipid membrane (envelope). Thus, presence or absence of
encase their RNA in a helical configuration. The second an envelope is another convenient way to organize viruses
general method to protectively surround the nucleic acid is into groups (Figure 1.1). When an envelope is present, the
to build a three-dimensional cage. The most efficient way to nucleoprotein structure is then referred to as a nucleocapsid.
build a three-dimensional cage that has no holes in it from Some viruses, such as the Orthomyxoviridae (e.g., influenza
the smallest number of types of building blocks is to join virus), the Paramyxoviridae (e.g., measles virus), and the
20 equilateral triangles to form an icosahedron. The icosa- Rhabdoviridae (e.g., rabies virus) contain helical nucleocap-
hedron is a nearly spherical object, possessing 12 corners sids surrounded by a membrane. In addition, icosahedral
(vertices), 20 triangular faces, and 30 edges. Examples of nucleocapsids may be surrounded by an envelope, as seen
this type of arrangement include poliovirus and JC virus with the Flaviviridae (e.g., dengue virus), Togaviridae (e.g.,
(Figure 1.1). A few viruses wrap their nucleic acid in a pro- rubella virus) and Herpesviridae (e.g., herpes simplex viruses).
tective coat that is neither helical nor icosahedral. For exam- In contrast to viral proteins and nucleic acid sequence, both
ple, retrovirus capsids are conical and poxvirus capsids are of which are specified within the viral genetic code, the lip-
ovoid (Figure 1.1). ids within the membrane are provided exclusively by the
The size of helical capsids is determined by the length of host cell. For most enveloped viruses, lipid membranes are
nucleic acid. The size of icosahedral capsids is determined normally acquired as the nucleocapsid passes through a cel-
by the size of each protein and by the number of proteins lular membrane, whereas a few viruses assemble their enve-
that generate the cage. To increase the number of proteins lopes de novo within the cell (discussed in greater detail in
that participate in building the cage, without introducing Section 1.6).
holes in the cage, there are only certain sets of protein num-
bers that can be used. This geometric problem was solved by 1.2 VIRUS CLASSIFICATION
Caspar and Klug [15], who introduced the concept of trian-
gulation numbers (T values) to describe icosahedral com- 1.2.1 Classification schemes
plexity. The simplest icosahedron is built from 60 identical
protein subunits (a pentameric aggregate at each of the 12 There are currently more than 3600 known virus species
vertices; 5 × 12 = 60) and is described as having a triangula- organized into approximately 56 families [20]. It is highly
tion value of 1 (T = 1). Parvoviruses are examples of such probable that this list will increase in the future because
an arrangement. To build larger icosahedral capsids, addi- there is the potential to discover additional viruses. In order
tional proteins have to be added, either on each of the 20 to simplify research on, and discussion of, these viruses, it
faces, or on each of the 30 edges, or on some combination of is essential to classify them in a manner that highlights their
faces and edges. Other proteins are usually added as hexa- similarities and differences. Several classification schemes
meric arrays (although adenoviruses and polyomaviruses have been developed to accomplish this task.
are notable exceptions). Thus, the next-most complicated
icosahedron would be one in which hexameric arrays were 1.2.1.1 THE FORMAL CLASSIFICATION SCHEME
added in the middle of each icosahedral face. The resulting Most organisms are classified according to the kingdom, phy-
structure would have (5 × 12) + (6 × 20), or 180, proteins lum, class, order, family, genus, and species. Most viruses, on
and is referred to as a T = 3 icosahedron. Strictly speaking, the other hand, are formally classified into families, subfam-
a T = 2 structure would have holes in it and so far no T = 2 ilies, genera and species, based on the similarities and dif-
structure has been identified. In general, the total number ferences between them. For example, members of the family
of proteins that form the icosahedral capsid is the triangu- Retroviridae all contain two copies of a (+)sRNA genome
lation number × 60. Notable exceptions to this general rule that is replicated via a dsDNA intermediate. No other family
include adenoviruses, polyomaviruses and some reoviruses. contains viruses with this characteristic. The Herpesviridae
Adenoviruses add trimeric arrays instead of hexameric family also is unique, because it contains viruses with lin-
arrays on icosahedral faces and edges [16], and polyoma- ear dsDNA genomes surrounded by an icosahedral cap-
viruses are built exclusively from pentameric arrays [17]. sid, an envelope with glycoprotein spikes, and a tegument
Reoviruses are composed of multilayered capsids. Some (a space between the capsid and the envelope that contains
reoviruses that possess prominent turrets on their inner- proteinaceous material). The formal classification of viruses
most capsids can omit protein capsid arrays near their verti- is overseen by the International Committee on Taxonomy
ces in the outer capsid because the turrets “block” the holes of Viruses (ICTV). In addition, based upon immunological
present in the outer capsid [18]. In addition, they appear to or molecular differences, viruses can sometimes be placed
violate the foregoing rules because their innermost capsids in lower levels of classification, which, depending upon the
contain 120 copies of major structural proteins. However, nomenclature for the specific group of viruses, can be known
rather than using the “forbidden” T = 2 organization, these as subspecies, strains, serotypes, clades, or variants. Except
viruses use a T = 1 organization of 60 dimers [19]. for the family names, which are italicized, capitalized, and
 1.2 Virus classification 7

end in the suffix-viridae, there is no formal Latinized bino- scheme. In this scheme, viruses are placed in one of seven
mial nomenclature for viruses. Instead, a virus species is classes (Figure 1.2). Class I viruses harbor a dsDNA genome
usually known by a nonitalicized, nonunderlined, uncapi- that is used to transcribe mRNA, which is then translated into
talized common name, such as poliovirus. protein. Most of these viruses use host enzymes for the syn-
thesis of mRNA. Examples of such viruses that are discussed
1.2.1.2 THE EPIDEMIOLOGICAL AND ETIOLOGICAL in subsequent chapters of this volume are the Adenoviridae,
CLASSIFICATION SCHEMES Herpesviridae, and Polyomaviridae. Class II viruses have an
Viral classification schemes can also be based on epidemiol- ssDNA genome, which is usually negative sense in currently
ogy or etiology, with the possibility of a specific virus being known animal viruses and positive sense in non-animal
placed in several categories. Enteric viruses enter the body by viruses. The genome of (−)ssDNA viruses can be directly
ingestion and usually replicate primarily in the gastrointes- transcribed into mRNA. However, (+)ssDNA viruses must
tinal tract. Examples of such viruses are the Picornaviridae make a (−)ssDNA copy to act as a template for the syn-
(enterovirus genus), the Reoviridae, the Parvoviridae, and thesis of mRNA (e.g., parvovirus B19). Class III viruses
the Adenoviridae. Respiratory viruses are acquired by (e.g., Reoviridae) have dsRNA genomes, and mRNA is tran-
inhalation of aerosols or hand-to-face contact and usually scribed from the (−) sense strand. Class IV viral genomes are
replicate in the respiratory tract. This group includes the (+)ssRNA molecules. No transcription is required because
Picornaviridae (rhinovirus genus), the Paramyxoviridae, the genome can serve directly as mRNA. Class IV viruses
the Orthomyxoviridae, and the Adenoviridae. Arboviruses relevant to this volume are dengue virus, many enteroviruses
(arthropod-borne viruses) are transmitted by the bites of and rubella virus. The class V viral genome is (−)ssRNA,
insects or by inhalation of rodent droppings. Some common which serves as a template for the synthesis of mRNA. Rabies
arboviruses are found in the Alphatogaviridae, Flaviviridae, virus, measles virus, mumps virus and influenza virus belong
Rhabdoviridae, and Reoviridae families. Sexually transmit- to this class. Class VI, the last group, comprises retroviruses
ted viruses are transmitted through intimate contact that
generally involves the exchange of body fluids. They can I
cause local or general infections. Human immunodeficiency
dsDNA
virus is a well-known example of a sexually transmitted
VII Adenoviridae II
virus. Oncogenic viruses are often transmitted in much the Herpesviridae
dsDNA* - RT Papillomaviridae ssDNA
same manner as sexually transmitted viruses and replicate Polyomaviridae

in specific tissues, often leading to transformation of cells Hepadnaviridae Poxviridae Parvoviridae

and possibly malignancy. Examples of oncogenic viruses are dsDNA

the Retroviridae, the Hepadnaviridae, the Polyomaviridae,

the Adenoviridae, and the Herpesviridae. Hepatitis viruses
target the liver and include the better-known hepatitis A, B, mRNA
C, D, and E viruses as well as other hepatitis viruses that are VI DNA/RNA
dsDNA
III
less well understood. Neuropathogenic viruses that infect, ssRNA - RT (+) ssRNA dsRNA
or adversely affect, nervous system cells are the subject of Retroviridae IV Alphaviridae Reoviridae
this book. Coronaviridae
Flaviviridae
Picornaviridae

1.2.1.3 CLASSIFICATION BASED UPON Filoviridae

MORPHOLOGY AND COMPOSITION Orthomyxoviridae
Paramyxoviridae
(−) ssRNA
Another way to classify viruses is according to their Rhabdoviridae

V
genomic composition and virion morphology (Figure 1.1).
As indicated earlier, the viral genome can be DNA or RNA,
Figure 1.2 The Baltimore transcription scheme classifies
single-stranded or double-stranded, negative or positive
viruses based on their genomic nucleic acid content
sense in polarity, linear or circular, segmented or non- and on the strategies used to produce messenger
segmented. The presence or absence of a lipid envelope is RNA (mRNA). Virus genomes can be composed of RNA or
also important, and the overall shape of the capsid (heli- DNA that is either single-stranded (ss) or double-stranded
cal, icosahedral, or otherwise) and virion (spherical, bullet- (ds). For RNA viruses, the polarity of the ssRNA can be
shaped [e.g., Rhabdoviridae], or pleomorphic [lacking a either positive (+) or negative (−). By definition, mRNA is
defined shape] [e.g., the myxoviruses Orthomyxoviridae and positive stranded. Note that Class IV viruses have (+)
Paramyxoviridae]) also may be taken into consideration. RNA that can serve directly as mRNA as soon as the
viral genome enters the cell. Class VI and VII viruses
1.2.1.4 THE BALTIMORE CLASSIFICATION SCHEME can undergo reverse-transcription (RT) whereby RNA is
converted into DNA. In the case of Class VI retroviruses,
The mechanisms by which the viral genome is transcribed to this happens via a DNA/RNA hybrid to generate the
produce mRNA for protein production is the basis for another dsDNA intermediate. Intermediate steps toward
classification strategy. This classification was devised by mRNA synthesis are shown as green boxes. (Compiled
Dr. David Baltimore [21] and is known as the Baltimore from http://viralzone.expasy.org/all_by_species/254.html.)
8 Introduction to virus structure, classification, replication, and hosts

that contain (+)ssRNA genomes. The (+)ssRNA, unlike in Single-stranded DNA viruses that belong to class II have
the viruses of class IV, does not serve as mRNA. The pro- only a few members that infect humans. The human parvo-
duction of mRNA requires the synthesis of a dsDNA inter- virus B19 contains a (−)ssDNA genome encased in a nonen-
mediate, followed by transcription of the dsDNA. A new veloped icosahedral capsid. B19 is currently not associated
group, Class VII, contains the Hepadnaviridae, viruses with neuropathology and therefore is not covered in this
with a partial dsDNA genome that replicates through an volume.
RNA intermediate.
Although the Baltimore classification scheme is based 1.2.2.2 RNA VIRUSES
on the transcription strategies of viruses, the various Of all viruses, RNA viruses are responsible for causing
classes usually can be distinguished by the manner in the most diseases worldwide [22–24]. Like DNA viruses,
which the viral genomes are replicated. Class I viruses use the RNA viruses vary widely in genome sizes, gene orga-
their dsDNA genomes as a template to synthesize more nizations, genome structures, and virion structures.
dsDNA during genome replication. As in transcription, this The RNA viruses are more diverse than the DNA viruses,
replication is usually carried out by host enzymes. Class VII and there is the additional complication of segmented
Hepadnaviridae are an exception to this generalization; genomes in some human pathogens. Some of the nonenvel-
replication takes place through an RNA intermediate that oped dsRNA viruses are neuropathogenic in animals but are
is longer than the genome. Class II viruses go through a currently not believed to be neuropathogenic in humans.
replicative intermediate to copy their genomes. For exam- There are no known enveloped dsRNA viruses that infect
ple, (+)ssDNA viruses must make a (−)ssDNA copy to humans. The ssRNA virus group contains many neuro-
act as a template for more (+)ssDNA. In the case of pathogenic members. Relevant nonenveloped examples are
class III viruses, the mRNA that was used for protein the (+)ssRNA icosahedral enteroviruses. Enveloped exam-
synthesis is copied by viral enzymes into a (−) sense ples include (+)ssRNA viruses such as the spherical retrovi-
RNA that remains associated with the mRNA template ruses HIV and HTLV, rubella virus, as well as members of
to form the progeny dsRNA. Class IV viruses have (+) the Flaviviridae family such as dengue, Japanese encephali-
ssRNA genomes. A (−)ssRNA intermediate is produced, tis, West Nile and Zika viruses. Enveloped (−)ssRNA viruses
which then serves as the template for more (+)ssRNA. with neuropathogenic properties include the bullet-shaped
Class V viruses use the same replication strategy as class rabies virus and the pleomorphic measles virus, mumps
IV viruses, except that they start with a (−)ssRNA genome virus, and influenza virus, the last one of which has a seg-
and use a (+)ssRNA strand as an intermediate. In class mented genome.
VI, (+)ssRNA genomes are replicated by a unique mecha-
nism. The (+)ssRNA is used as a template to synthesize (−) 1.2.2.3 UNCLASSIFIED AGENTS
ssDNA, which in turn serves as a template for the synthe- Interestingly, the foregoing schemes are unsuccessful in
sis of a (+)ssDNA strand. The resulting dsDNA molecule classifying several infectious agents, namely viroids and
is transcribed into mRNA or used to synthesize progeny prions. As indicated earlier, viroids are composed solely of
(+)ssRNA genomes. nucleic acid and infect only plants. Prions are more medi-
cally relevant. They appear to consist solely of protein and
1.2.2 Integration of classification schemes are believed to be the causative agents of Creutzfeldt–Jakob
syndrome, kuru, and various subacute spongiform enceph-
1.2.2.1 DNA VIRUSES alopathies. Because these agents are so obviously unique in
Any number of classification schemes may be employed by their composition, they remain unclassified.
researchers and healthcare professionals, but for our pur- As described, many classification schemes are used today.
pose, it is simpler to separate viruses according to their Although the various classification strategies have been
genomes (whether the genome is DNA or RNA, ss or ds) useful for organizing the large numbers of known viruses,
and virion morphology (whether the virus has an enve- this chapter focuses on neuropathogenic human viruses.
lope and the overall shape of the particle). DNA viruses This theme is reflected in later chapters of this volume.
follow a more conventional replication strategy, although
their genome shapes, sizes, and organizations, as well as 1.3 VIRAL REPLICATION
the virion structures, are quite varied. Double-stranded
DNA viruses that belong to class I of the Baltimore clas- Viral replication is a complex process that is being heav-
sification scheme can be further divided based upon pres- ily investigated using both traditional virology as well as
ence or absence of an envelope. Relevant viruses that lack systems biology approaches. Modern techniques such as
an envelope include JC virus and adenovirus, both of RNA microarrays, next-generation sequencing and mass
which have icosahedral capsids. Examples of enveloped spectrometry-based proteomics have combined with
dsDNA viruses are members of the family Herpesviridae, advances in bioinformatics, led to a better understanding
including the herpes simplex viruses, varicella zoster virus, of virus–host interactions. Still, there is great diversity in
Epstein–Barr virus, cytomegalovirus, and human herpes- methods employed by different viruses, with adaptations
viruses. Herpesviruses have an icosahedral nucleocapsid. depending not only on the types of cells they can infect but
 1.3 Viral replication 9

also on the specific replicative machinery each virus car- This is distinct from the eclipse period, which ends with
ries and the context of the host immunological response. the first detectable infectious virus that may be found
Furthermore, the current inability to culture some viruses intracellularly. The differences in assembly requirements of
in the laboratory contributes to lack of understanding of enveloped viruses, as contrasted to nonenveloped viruses,
their replication cycles. also lead to fundamental differences in whether intracel-
The replication of viruses can occur only within a living lular infectious virions are produced. An enveloped virus
cell because, as indicated earlier, they are obligate intracel- that matures by budding through the external membrane
lular parasites that are absolutely dependent on host cell does not exist as an infectious virus until it leaves the cell;
machinery for replication. Despite significant differences thus, there is no intracellular infectious virus (Figure 1.3b).
in the details of replication (as implied by the Baltimore The redetection and subsequent rapid rise of infectious
scheme), there are several common features. Two approaches virus, whether enveloped or nonenveloped, and intracellu-
can be used to describe the viral life cycle. The first approach lar or extracellular, denotes the end of the eclipse period and
employs a growth curve. The second is a more detailed the beginning of the productive or rise period. This period,
chronological description of viral life cycle events. initiated upon intracellular assembly of virions, is marked
by exponential rise in virus numbers and is characteristic
1.3.1 The viral growth curve of most viruses. The burst refers to the time point where
cell lysis occurs, which results in the subsequent release
A viral growth curve is calculated by measuring the amount and detection of cell-free virus.
of infectious virus present within and/or released from cells Several terms are used to describe the various types of
over a period of time. Typical growth curves are depicted viral infections that can occur in people. The more common
in Figure 1.3 for both a non-enveloped (Figure 1.3a) and type of infection that a virus can cause is an acute infec-
an enveloped (Figure 1.3b) virus. Details of a particu- tion, which is characterized by a rapid onset, visible symp-
lar growth curve (such as time between phases and total toms, and short duration (e.g., influenza virus). A chronic
virus released) will depend on the virus type and cell type. or persistent infection, unlike acute infections, which can
The infectious virus added to cells initially seems to dis- end in weeks, can last from years to indefinitely. In such
appear. This period, which corresponds to the virus being cases, the virus often reproduces at a much slower rate and
uncoated (see below), is termed the eclipse period and can can even result in an infected individual being apparently
range from 3 to 12 hours for animal viruses. During the symptom-free (e.g., herpesviruses and hepatitis B virus).
eclipse period, most of the infectious virus has entered the A latent virus infection refers to viruses that stop reproduc-
host cell and is undergoing replication as indicated by ing as they enter a state of dormancy, only to become active
the detection of new viral nucleic acid and proteins prior again at a later time point (e.g., herpesviruses). Like patients
to detection of progeny infectious virus. Another more with chronic infections, the patient with a latent virus infec-
general term often used is latent period, for the period that tion may not exhibit any symptoms until the virus becomes
begins with the onset of infection and ends with the first activated.
newly assembled detectable extracellular infectious virus.

100 100
Nucleic acid Nucleic acid
Cell-free
Viral nucleic acid

Viral nucleic acid

10 virus 10
PFU per cell

PFU per cell

Cell-
1 associated 1
θ
virus
Cell-free
* *
virus
0.1 0.1
0 6 12 18 0 6 12 18
Attachment Hours Post-infection Attachment Hours Post-infection
and entry and entry
Rise period Rise period
Eclipse period Release Eclipse period
and release
Latent period Maturation Latent period
(a) (b)

Figure 1.3 Schematic representations of viral growth curves for (a) a nonenveloped virus or an enveloped virus that
acquires its membrane inside the cell (see text) and (b) an enveloped virus that acquires its membrane as it matures
through the plasma membrane. (θ) Intracellular assembly begins at the onset of cell-associated virus detection. (*)
The burst, or lysis of the cell, occurs upon detection of cell-free virus. (b) For viruses that acquire an envelope from the
plasma membrane, the point of release coincides with the point of maturation, and no infectious cell-associated virus is
observed. PFU (plaque-forming unit) is a measure of the amount of infectious units of virus per cell. The coordinates are
labeled only as an example because they will vary with the type of virus.
10 Introduction to virus structure, classification, replication, and hosts

1.3.2 Steps in viral replication more than one type of receptor that depends on the cell
type, whereas others (e.g., HIV) have been shown to require
1.3.2.1 OVERVIEW coreceptors on a single cell type. Furthermore, some viral
There is a general flow of events that occur for virtually all receptors (e.g., sialic acid moieties on host membrane gly-
viruses (Figure 1.4). The early events are (1) attachment, coproteins) are common to many viruses (e.g., influenza
(2) penetration into the cell, and (3) uncoating to release viruses).
genomic material; the middle events are (4) transcription Penetration (entry): Once a virus has successfully attached
of genes to produce mRNA, (5) synthesis of proteins, and to a cell, it must next penetrate the cell’s plasma membrane
(6) replication of genomic material; and the late events to permit the subsequent release of the nucleocapsid and
are (7) assembly to produce mature virions and (8) virion genomic material. Evidence supports three modes of entry
release. These steps may vary greatly with each virus, but (Figure 1.5): (1) Fusion with the plasma membrane (usually
for the sake of simplicity will be discussed in general terms. seen only with enveloped viruses); (2) receptor-mediated
endocytosis, which can be further divided into fusion
1.3.2.2 THE EARLY EVENTS within the endosome or lysis of the endosome; and (3) direct
Attachment: To initiate an infection, a virus must first attach passage through the plasma membrane (usually seen only
to an appropriate host cell. This interaction is mediated by with nonenveloped viruses).
external viral proteins, those found in either the capsid if the Fusion: Fusion is one mechanism of entry employed by
virus is nonenveloped or in the envelope if the virus has a enveloped viruses during which the viral lipid envelope fuses
membrane. Typically, the viral protein binds noncovalently with and then becomes part of the plasma membrane, liber-
in a classic lock-and-key fashion to specific cell surface mac- ating the viral nucleocapsid into the cytoplasm. The fusion
romolecules (either carbohydrates, proteins, or glycolipids) between the membranes is often mediated by fusion proteins
that serve as viral receptors. A virus’s host range can vary found on the surface of the viral envelope. Such an entry
from narrow to broad and is dependent on the presence of strategy is common to retroviruses (e.g., HIV), herpesvi-
viral receptors that dictate species specificity and can even ruses, and paramyxoviruses (e.g., measles virus and mumps
dictate tissue specificity. Some viruses are known to have virus).

Virion
Genomic RNA
1 2 2 3 mRNA
Nucleus
4 Structural protein
Non-structural protein
6

Inclusion
7 body

Assembly
complex 7
8

Figure 1.4 Overview of typical viral replicative cycle for a non-enveloped RNA virus. 1, Attachment; 2, penetration into the
cell; 3, uncoating and release of genomic material; 4, transcription of genes; 5, translation of mRNA and production of viral
proteins; 6, replication of genomic material; 7, assembly and maturation, which can occur within an assembly complex; and
8, cell lysis and virion release. Note that the locations of the various steps will vary depending on the virus type (e.g., her-
pesviruses carry out transcription and replication within the nucleus). Envelope acquisition for enveloped viruses can occur
at intracellular membranes such as the nucleus, or at the plasma membrane upon release. Short wavy lines represent viral
nucleic acid, small triangles represent viral structural proteins that assemble into complexes, and small circles represent
nonstructural proteins that are present within the cell and assist in viral replication and assembly but are not found within
mature virions.
Other documents randomly have
different content
 — Hyvä on nyt häntä etsiä, huokasi Ganimard, — hän on jo
kaukana!

*****

Hän ei ollut kovinkaan kaukana, korkeintaan parin sadan metrin

päässä, Madeleine-Bastillen bussissa, joka rauhallisesti vieri
eteenpäin kolmen hevosen vetämänä, kulki Ooppera-torin yli ja
poikkesi Capunices-bulevardille. Hevosbussin sillalla seisoi kaksi
kookasta huopahattuista miestä. Katolla aivan portaiden vieressä,
torkkui pikkuinen ukko: Sherlock Holmes.

Ja pään heiluessa vaunun keikunnan mukaan englantilainen puheli

itsekseen:

— Jos kunnon Watson nyt näkisi minut, niin kuinka ylpeä hän
olisikaan työtoveristaan! Olihan helppoa arvata, että vihellyksen
kaikuessa taistelu oli menetetty, ja että viisainta oli pitää silmällä
ravintolan ympäristöä. Mutta totta puhuen, elämä on jännittävä kun
on tuon miehen kanssa tekemisissä!

Pääteasemalla Sherlock kumartui alaspäin, näki Arsène Lupinin

kulkevan henkivartioittensa ohitse ja kuuli hänen mutisevan: —
L'Etoileen.

— L'Etoile-torilla siis tavataan. Kyllä minä tiedän. Antaa hänen ajaa

tuolla vuokra-autolla matkoihinsa ja seuratkaamme ajurin vaunuissa
noita molempia kätyreitä.

Molemmat kätyrit lähtivät jalan, saapuivat aivan oikein L'Etoile-

torille ja soittivat erään kapeapäätyisen talon ovikelloa, Chalgrin-
kadun varrella, numerossa 40. Tämä tavallisesti autio katu kun
muodostaa kulmauksen, niin Holmes saattoi piiloutua erään nurkan
taakse.

Toinen alakerran ikkunoista aukeni, huopahattuinen mies sulki

ikkunaluukut. Luukkujen yläreunasta tunkeutui valo heijastuen
seinään.

Kymmenen minuutin päästä soitti eräs herra talon ovikelloa, vähän

ajan päästä toinen. Ja lopulta pysähtyi auto, josta Holmes näki
kahden henkilön astuvan ulos: Arsène Lupinin ja viittaan ja tiheään
harsoon verhotun naisen.

— Vaaleatukkainen nainen epäilemättä, ajatteli Holmes,

ajoneuvojen poistuessa.

Hän odotti hetkisen, lähestyi taloa, kiipesi ikkunalaudalle ja

nousten varpailleen hän voi yläosasta vilkaista huoneeseen.

Arsène Lupin nojautui uuniin ja puhui kiihkeästi. Toiset seisoivat

hänen edessään kuunnellen tarkkaavasti. Heidän joukostaan tunsi
Holmes pitkätakkisen herran ja oli tuntevinaan ravintolan
hovimestarin. Vaaleatukkainen nainen istui selin ikkunaan
nojatuolissa.

He pitävät neuvottelua, hän ajatteli. Tämän illan tapaukset ovat

tehneet heidät levottomiksi ja he huomaavat hyväksi neuvotella.
Jospa saisi heidät kaikki käsiinsä yhdellä kertaa!

Kun eräs liittolaisista liikahti, hän hyppäsi maahan ja piiloutui

pimeään. Pitkätakkinen herra ja hovimestari poistuivat talosta. Heti
ilmestyi valoa toiseen kerrokseen ja verhot laskettiin ikkunoiden
eteen. Ja koko talo oli taas pimeä ylhäältä alas asti.
 Lupin ja tuo nainen ovat jääneet alakertaan, ajatteli Sherlock. Nuo
molemmat kätyrit asuvat toisessa kerroksessa.

*****

Hän odotti liikkumatta osan yötä peläten Arsène Lupinin poistuvan

poissaollessaan. Kello neljä hän näki kadun toisessa päässä kaksi
poliisia, meni heidän luokseen, selitti heille asian ja uskoi talon
vartioimisen heidän huostaansa.

Sitten hän meni Ganimardin asuntoon Pergolese-kadun varrelle, ja

herätti hänet.

— Hän on taas käsissäni.

— Arsène Lupinko?

— Niin.

— Jos hän on yhtä hyvin käsissänne kuin äsken, niin viisainta on

mennä levolle. Menkäämme kuitenkin komisarion luo.

He menivät Mesnil-kadun varrelle ja sieltä komisario Decointren

asuntoon. Sitten kuuden miehen seurassa he palasivat Chalgrin-
kadun varrelle.

— Mitä uutta? kysyi Holmes vahdissa olevilta poliiseilta.

— Ei mitään.

Päivä alkoi jo vaalentaa taivasta, kun ryhdyttyään kaikkiin

varokeinoihin komisario soitti ovikelloa ja meni portinvartijan
huonetta kohden. Pelästyen tästä äkillisestä tulosta ja aivan vavisten
vastasi tämä nainen, ettei hänellä ollut vuokralaisia alakerrassa.
 — Mitä, ei vuokralaisia! huudahti Ganimard.

— Ei, se kuuluu toisen kerroksen vuokralaisille, herroille Leroux.

He ovat kalustaneet sen maalaissukulaista varten.

— Erästä herraa ja naista varten?

— Niin.

— Jotka saapuivat eilisiltana heidän kanssaan?

— Ehkä, minä nukuin. Mutta en minä sitä usko, tässä on avain, he

eivät ole pyytäneet sitä.

Tällä avaimella komisario avasi eteisen toisella puolella olevan

oven. Alakerrassa ei ollut muuta kuin kaksi huonetta: ne olivat tyhjiä.

— Mahdotonta! huudahti Holmes, — minä näin heidät molemmat.

Komisario sanoi ivallisesti:

— Sitä en epäile, mutta he eivät ole enää täällä.

— Menkäämme toiseen kerrokseen. He ovat ehkä siellä.

— Toisessa kerroksessa asuvat herrat Leroux.

— Kyselkäämme herroilta Leroux.

He nousivat portaita ylös ja komisario soitti ovikelloa. Heidän

soitettuaan toisen kerran eräs mies, joka oli toinen henkivartioston
miehistä, ilmestyi paitahihasillaan ja äkäisenä.

— Mitä tämä mellakka tietää? Tällä tavoinko ihmisiä herätetään!

 Mutta hän vaikeni hämillään:

— Jumala varjelkoon, enhän vain näe unta? Sehän on herra

Decointre!
Ja tekin, herra Ganimard? Miten voin teitä auttaa?

Kuului kovaa naurua. Ganimard sai oikean naurunpuuskan ja

vääntyi naama tulipunaisena aivan mutkalle.

— Tekö se olette, Leroux, hän hirnui! — Tämäpä on hullua,

Leroux, Arsène Lupinin kätyri! Minä kuolen nauruun. Ja veljenne,
Leroux, onko hän kotona?

— Edmont, oletko siellä? Herra Ganimard tulee vieraisiin…

Ilmestyi toinen mies, jonka näkeminen lisäsi Ganimardin hilpeyttä.

— Onko se mahdollista! Minä en olisi voinut tätä kuvitellakaan!

Kylläpäs te, ystäväiseni, olette joutuneet kauniiseen soppaan.
Kukapa olisi sitä arvannut! Kaikeksi onneksi vanha Ganimard valvoo
ja hänellä on apunaan ystäviä jotka saapuvat kaukaa!

Ja kääntyen Holmesin puoleen hän esitteli:

— Poliisitarkastaja Victor Leroux, kaartin parhaita, Edmond Leroux,

päävirkailija antropometrisessä laitoksessa…
ASIAT ALKAVAT SELVITÄ

Sherlock Holmes ei liikahtanutkaan. Väittäisikö hän vastaan?

Syyttäisikö noita miehiä? Se olisi hyödytöntä. Hänellä ei ollut mitään
todisteita ja kun hän ei tahtonut kuluttaa aikaansa niiden etsimiseen,
niin ei kukaan uskoisi häntä.

Kiukuissaan, kädet nyrkissä hän ei ajatellut muuta kuin salata

riemuitsevalta Ganimardilta raivonsa ja pettymyksensä. Hän kumarsi
kunnioittavasti Lerouxin veljeksille, yhteiskunnan turvaajille, ja
poistui.

Eteisessä hän teki mutkan astuen kellariin vievän oven luo ja nosti
maasta pienen punaisen kiven: se oli granaatti.

Kun hän ulkona kadulla kääntyi, luki hän numero 40:n seinästä
kirjoituksen: "Lucien Destange, arkkitehti, 1877".

Sama kirjoitus numerossa 42.

Kaikkialla löytyy salaisia käytäviä, hän ajatteli. Numerot 40 ja 42

ovat yhteydessä toistensa kanssa. Kuinka en tullut sitä ajatelleeksi?
Minun olisi pitänyt jäädä yöksi molempien poliisien seuraan.
 Hän sanoi poliiseille:

— Kaksi henkilöä tuli tästä ovesta minun poissaollessani, eikö

totta?

Ja hän osoitti viereisen talon ovea.

— Niin, herra ja nainen.

Hän tarttui ylitarkastajan käsivarteen ja lähti hänen seurassaan:

— Herra Ganimard, te nauroitte siksi paljon, ettette liene

suuttunut siitä pienestä vaivannäöstä, jonka teille aiheutin?

— Minä en ole vähääkään teille suuttunut.

— Onhan se totta? Mutta paraskin leikinlasku kestää aikansa, ja

minun mielestäni on jo aika lopettaa.

— Minä olen samaa mieltä.

— Nyt on meillä seitsemäs päivä. Kolmen päivän päästä täytyy

minun ehdottomasti olla Lontoossa.

— Oho!

— Ja minä olen siellä, ja minä pyydän teitä olemaan valmiina yöllä

tiistain ja keskiviikon välillä.

— Samanlaistako retkeä varten? kysyi Ganimard leikillisesti.

— Samalla retkeä varten.

— Ja se päättyy?
 — Lupinin vangitsemiseen.

— Niinkö luulette?

— Minä vannon sen kunniani kautta.

Holmes sanoi hänelle hyvästi ja meni hetkiseksi lepäämään

hotelliin, jonka jälkeen hän jälleen virkistyneenä ja itseensä luottaen
palasi Chalgrin-kadun varrelle, pisti kaksi kultarahaa ovenvartijan
käteen, sai tietää Lerouxin veljesten olevan kotoa poissa ja kuulla,
että talon omisti herra Harmingeat, ja kynttilä kädessä meni kellariin
pienestä ovesta, jonka edestä hän oli löytänyt granaatin.

Portaiden juurelta hän löysi toisen samanlaisen.

Minä en erehtynyt, hän ajatteli, tätä tietä kuljetaan. Katsokaamme

avaako tiirikkani toisen kerroksen asukkaiden kellarin? Avaa aivan
oikein, tarkastakaamme näitä viinivarastoja. Oho! Tuossa on paikka,
josta tomu on siirtynyt pois, lattialla on jalan jäljet.

Hän kuuli heikkoa kolinaa. Nopeasti hän sulki oven, sammutti

kynttilän ja piiloutui tyhjän viinipullokasan taakse. Muutaman
sekunnin päästä hän kuuli, miten eräs rautaisista pullotelineistä
kääntyi ja sen mukana koko se osa seinää, johon se oli kiinnitetty.
Lyhdyn valo näkyi. Ilmestyi käsivarsi. Mies astui sisään.

Hän kulki kumarassa aivan kuin etsien jotain. Hän hapuili

sormillaan tomua ja useamman kerran hän oikaisi itsensä ja heitti
jotain pahvilaatikkoon, joka oli hänen vasemmassa kädessään. Sitten
hän poisti omien askeltensa jäljet sekä ne, jotka Lupin ja
vaaleatukkainen nainen olivat jättäneet ja lähestyi pullotelinettä.
 Hän kiljahti ja vaipui maahan. Holmes oli syöksynyt hänen
kimppuunsa. Se tapahtui silmänräpäyksessä ja saman tien mies
huomasi makaavansa maassa jalat köytettyinä ja kädet sidottuina.

Englantilainen kumartui hänen puoleensa.

— Paljonko tahdot, ennen kuin puhut? Sanot, mitä tiedät?

Mies hymyili vastaukseksi niin ivallisesti, että Holmes huomasi

kaikki kyselynsä turhiksi.

Hän tyytyi tarkastamaan vankinsa taskut, mutta tämän tutkimisen

tuloksena oli vain avainkimppu, nenäliina ja pieni pahvirasia, jota
mies oli käyttänyt, ja jossa oli tusinan verran samanlaisia granaatteja
kuin mitä Holmes oli löytänyt. Huono saalis!

Sitä paitsi, minne hän panisi tuon miehen? Odottaisiko siksi,

kunnes hänen ystävänsä saapuisivat ja jättäisi kaikki poliisin
huostaan? Mitä varten? Mitä hyötyä hänelle siitä olisi Lupinia
vastaan?

Hän epäröi, mutta tarkastaessaan rasiaa hän teki päätöksensä.

Siinä oli seuraava osoite: "Léonard, jalokivikauppias, rue de la Paix".

Hän päätti aivan yksinkertaisesti jättää miehen oman onnensa

nojaan. Hän työnsi pullotelineet paikoilleen, sulki kellarin ja poistui
talosta. Postitoimistossa hän sähkötti herra Destangelle, ettei hän
voinutkaan saapua ennen kuin vasta seuraavana päivänä. Sitten hän
meni jalokivikauppiaan luo ja antoi hänelle granaatit.

— Rouva lähetti minut tuomaan nämä jalokivet. Ne ovat

pudonneet koristuksesta, jonka hän on ostanut täältä.
 Holmes osasi oikeaan. Kauppias vastasi:

— Se on totta. Tuo rouva soitti minulle asiasta. Hän lupasi kohta

tulla tänne.

Vasta kello viiden aikaan Holmes, joka oli asettunut vartioimaan

kadulle, näki tiheään hunnutetun naisen, joka hänestä tuntui
epäilyttävän näköiseltä. Ikkunasta hän näki tämän laskevan tiskille
vanhanaikaisen korun, jossa oli granaatteja.

Hän poistui melkein heti, kulki jalkaisin, meni Clichyn puolelle ja

kääntyi kadulle, jota englantilainen ei tuntenut. Yön lähetessä
Holmes pujahti hänen jäljestään portinvartijan huomaamatta
viisikerroksiseen taloon, jossa oli kaksi eri rakennusta ja siis
tavattoman paljon vuokralaisia. Toisessa kerroksessa nainen pysähtyi
ja astui ovesta sisään. Kaksi minuuttia myöhemmin englantilainen
koetti onneaan, ja koetteli lukkoon avainta toisensa jälkeen siitä
kimpusta, jonka hän oli ottanut haltuunsa. Neljäs avasi oven.

Hämärässä, joka huoneissa vallitsi, hän näki, että ne olivat aivan

tyhjiä kuten asumattomassa huoneistossa, jonka kaikki ovet ovat
auki. Mutta erään käytävän päästä vilkkui valoa, ja kun Holmes oli
varpaillaan lähestynyt, niin näki hän lasin läpi, mikä erotti salin
viereisestä huoneesta, hunnutetun naisen, joka riisui viittansa ja
hattunsa, laski ne huoneen ainoalle tuolille ja otti ylleen samettisen
aamuviitan.

Hän näki naisen myös lähestyvän uunia ja painavan sähkökellon

nappulaa. Ja puolet seinästä, joka oli uunin oikealla puolella aukeni,
liukui syrjään seinää myöten ja katosi seinän sisään.
 Heti kun aukko oli tullut kyllin suureksi, nainen astui sisään… ja
katosi vieden lampun mukanaan.

Keino oli yksinkertainen. Holmes käytti sitä hyväkseen. Hän astui

pimeässä eteenpäin, hapuili, mutta äkkiä hänen kasvonsa koskettivat
jotain pehmeätä. Tulitikun valossa hän huomasi olevansa pienessä
komerossa, joka oli täynnä kattokoukuista riippuvia pukuja ja
hameita. Hän teki itselleen tietä ja seisahtui oviaukon eteen, joka oli
peitetty seinäkudoksella tai oikeammin seinäkudoksen nurjalla
puolella. Ja kun hänen tulitikkunsa oli palanut loppuun niin näki hän
valon välkkyvän kudoksen kuluneitten lankojen lomitse.

Hän katsoi.

Vaaleatukkainen nainen oli siellä, hänen edessään kätensä

ulottuvilla.

Hän sammutti lampun ja sytytti sähkön. Ensi kerran Holmes

saattoi nähdä hänen kasvonsa täydessä valossa. Hän vavahti.
Nainen, jonka hän oli saanut käsiinsä niin monien keinojen ja
tuumailujen kautta, olikin Clotilde Destange.

*****

Clotilde Destange, paroni d'Hautrecin murhaaja ja sinisen timantin

varastaja! Clotilde Destange, Arsène Lupinin salaperäinen ystävä!
Siis vaaleatukkainen nainen!

Hitto vieköön, hän ajatteli, olenpa minä suuri aasi. Siksi, että
Lupinin ystävätär on vaaleatukkainen ja Clotilde ruskeatukkainen, en
ole ajatellutkaan yhdistää noita naisia! Ikään kuin vaaleatukkainen
nainen voisi pysyä vaaleatukkaisena paroni murhan ja timantin
varastamisen jälkeen!

Holmes näki osan komeasta huoneesta, joka oli koristettu

kirkasvärisillä kankailla ja kallisarvoisilla koruesineillä.

Kaareva mahonkisohva oli matalalla korokkeella. Clotilde istui sillä

peittäen käsillään kasvonsa.

Ja hetkisen kuluttua Holmes huomasi hänen itkevän. Suuria

kyyneleitä vieri hänen kalpeille poskilleen, ne valuivat suuta kohden
ja putosivat samettivaipalle. Ja uusia kyyneleitä seurasi
loppumattomiin ikään kuin valuen ehtymättömästä lähteestä. Mikä
surullinen näky oli tuo syvä ja altistunut epätoivo, joka ilmeni
kyynelten hitaassa virrassa.

Mutta ovi aukeni hänen takanaan. Arsène Lupin astui sisään.

He katselivat kauan toisiinsa sanaakaan sanomatta, sitten Lupin

polvistui hänen eteensä, painoi päänsä hänen poveaan vasten, kietoi
hänet käsivarsillaan, ja liikkeessä, jolla hän sulki tuon nuoren tytön
syliinsä oli paljon syvää hellyyttä ja sääliä. Sitten he eivät
liikahtaneetkaan. Suloinen hiljaisuus yhdisti heidät, eivätkä kyyneleet
enää virranneet niin runsaasti.

— Minä olisin niin hartaasti tahtonut tehdä teidät onnelliseksi,

mutisi Lupin.

— Minä olen onnellinen.

— Ette, koska itkette. Teidän kyyneleenne saavat minut

epätoivoon,
Clotilde.
 Kaikesta huolimatta Clotilde antoi tämän hellän äänen lumota
sielunsa, ja kuunteli, ahnaasti toivoen onnea. Hymy kirkasti hänen
kasvojaan, mutta vielä niin alakuloinen hymy! Lupin rukoili:

— Älkää olko murheellinen, Clotilde, te ette saa olla. Teillä ei ole

siihen oikeutta.

Clotilde näytti hänelle valkoisia, hienoja ja siroja käsiään ja sanoi

raskaasti:

— Niin kauan kuin nämä kädet ovat minun käteni, tulen olemaan
murheellinen, Maxime.

— Miksikä?

— Ne ovat murhanneet.

Maxime huudahti:

— Vaietkaa! Älkää ajatelko sitä, menneisyys on kuollut,

menneisyys ei merkitse mitään.

Ja hän suuteli Clotilden pitkiä, valkeita käsiä, ja tämä katsoi

Maximeen kirkkaammin hymyillen ikään kuin jokainen suudelma olisi
hiukan häiventänyt kauheaa muistoa.

— Teidän täytyy rakastaa minua, Maxime, teidän täytyy, sillä

kukaan nainen ei tule rakastamaan teitä niin kuin minä.
Miellyttääkseni teitä minä toimin, minä toimin vieläkin, en enää edes
teidän määräyksenne mukaan, vaan noudattaen salaisia
toiveitannekin. Minä teen tekoja, joita vastaan koko vaistoni ja koko
omatuntoni nousee kapinaan, mutta minä en voi vastustaa… kaikki
mitä teen, teen koneellisesti siksi että se on teille hyödyksi ja te sitä
tahdotte… ja minä olen valmis alkamaan alusta huomenna… ja aina.

Hän vastasi katkerasti:

— Oi, Clotilde, miksi te olette liittynyt minun seikkailurikkaaseen

elämääni? Minun olisi tullut pysyä Maxime Bermondena, jota viisi
vuotta sitten rakastitte, eikä ilmaista teille tuota toista ihmistä, joka
minä olen.

Clotilde vastasi aivan hiljaa:

— Minä rakastan tuota toistakin miestä, enkä kadu mitään.

— Kyllä, te kaipaatte entistä elämäänne, aurinkoista elämäänne.

— Minä en kaipaa mitään kun te vain olette täällä, sanoi Clotilde

intohimoisesti. — Kaikki synti ja kaikki rikos katoaa kun vain näen
teidät. Vähät siitä, vaikka olenkin onneton loitolla teistä, kärsin ja
itken, ja kammoan kaikkia tekojani! Teidän rakkautenne pyyhkii
kaiken pois, minä hyväksyn kaiken. Mutta teidän täytyy rakastaa
minua!

— Minä en rakasta teitä siksi, että minun täytyy, Clotilde, vaan

ainoastaan siksi, että minä rakastan teitä.

— Oletteko siitä varma? vastasi Clotilde uskoen kokonaan hänen

sanoihinsa.

— Minä olen yhtä varma itsestäni kuin teistäkin. Mutta minun

elämäni on kiihkeä ja kuumeinen, enkä minä aina voi uhrata teille
sitä aikaa, jonka tahtoisin.
 Clotilde kauhistui heti.

— Mitä on tapahtunut? Uusiko vaara? Pian, puhukaa.

— Ei mitään sen vaarallisempaa vielä. Mutta…

— Mutta?

— No niin, hän on päässyt meidän jäljillemme.

— Holmesko?

— Niin. Hän yllytti Ganimardin syöksymään unkarilaiseen

ravintolaan. Viime yönä hän asetti nuo molemmat poliisit Chalgrin-
kadulle. Minä tiedän varmasti. Ganimard nuuski koko talon tänä
aamuna, ja Holmes oli hänen seurassaan. Sitä paitsi…

— Sitä paitsi?

— No niin, muutakin on tapahtunut: yksi miehistämme puuttuu,

Jeanniot.

— Porttivahtiko?

— Niin.

— Mutta minähän lähetin hänet tänä aamuna Chalgrin-kadun

varrelle kokoamaan granaatit, jotka olivat pudonneet rintaneulastani.

— Aivan varmasti Holmes on saanut hänet ansaansa.

— Ei suinkaan. Granaatit tuotiin jalokivikauppiaalle.

— Minne hän sitten on joutunut sen jälkeen?

 — Maxime, minä pelkään!

— Ei ole mitään pelon syytä. Mutta minä myönnän, että asema on

hyvin vakava. Mitä hän tietää? Missä hän on piilossa? Hänen
voimansa on siinä, ettemme löydä häntä. Ei mikään voi häntä
ilmaista.

— Mitä olette päättänyt?

— Olla hyvin varovainen, Clotilde. Jo kauan olen päättänyt

muuttaa asuntoani ja siirtyä turvalliseen paikkaan, jonka tunnette ja
tiedätte. Holmesin tulo jouduttaa muuttoa. Kun hänen kaltaisensa
mies löytää jäljet, niin hän ehdottomasti pääsee perille. Minä olen
sen vuoksi valmistautunut kaikkeen. Ylihuomenna, keskiviikkona,
tapahtuu muutto. Puolen päivän aikaan on kaikki tehty. Kello kaksi
voin itse poistua hävitettyäni viimeiset jäljet asumuksestani, mikä ei
ole mikään vähäpätöinen asia. Sitä ennen…

— Sitä ennen?

— Me emme saa tavata toisiamme, eikä kukaan saa nähdä teitä,

Clotilde. Älkää liikkuko kotoa pois. Minä en pelkää mitään omasta
puolestani. Minä pelkään kaikkea niin pian kuin teistä on kysymys.

— Mahdotontahan on, että tuo englantilainen pääsisi minun

luokseni.

— Kaikki on hänelle mahdollista, ja minä olen epäluuloinen. Eilen

kun isänne oli vähällä yllättää minut, olin tullut selailemaan kaappia,
jossa ovat herra Destangen vanhat paperit. Siinä on vaara. Niitä on
kaikkialla. Minä aavistan vihollisen vaanivan pimeässä ja tulevan yhä
lähemmäksi meitä. Minä tunnen hänen vartioivan meitä… virittävän
lankansa meidän ympärillemme. Tällaiset vaistoni eivät koskaan
petä.

— Siinä tapauksessa, Maxime, lähtekää, älkääkä enää ajatelko

minun kyyneleitäni. Minä olen luja ja odotan, kunnes vaara on
torjuttu. Hyvästi Maxime!

Clotilde antoi hänelle pitkän suudelman. Ja Clotilde itse työnsi

hänet lähtemään pois. Holmes kuuli heidän loittonevat äänensä.

Uhkarohkeasti, saman toimintakiihkon vallassa, joka eilisestä asti

oli hänessä ollut, hän riensi eteiseen, jonka toisessa päässä oli
portaat. Mutta juuri kun hän aikoi laskeutua alas portaita, kuului
keskustelua alakerrasta, ja hän katsoi viisaammaksi seurata kaaressa
kulkevaa käytävää, joka johti toisille portaille. Näiden portaiden
juurella hän hämmästyi nähdessään huonekaluja, joiden muodon ja
paikan hän jo ennestään tunsi. Ovi oli raollaan. Hän tuli suureen
pyöreään huoneeseen. Se oli herra Destangen kirjasto.

— Mainiota! Verratonta! hän mutisi, — nyt minä ymmärrän kaiken.

Clotilden eli vaaleatukkaisen naisen huone on yhteydessä viereisen
talon kanssa, ja tämän talon ulko-ovi ei johdakaan Malesherbes-
torille vaan viereiselle kadulle, jos oikein muistan… Mainiota! Ja minä
ymmärrän, miten Clotilde Destange käy tapaamassa rakastettuaan
säilyttämällä sellaisen henkilön maineen, joka ei koskaan liikuskele
ulkosalla. Ja minä ymmärrän myös, miten Arsène Lupin eräänä iltana
ilmestyi viereeni parvekkeelle: kirjaston ja viereisen huoneiston
välillä lienee toinenkin yhdyskäytävä.

Ja hän teki seuraavan johtopäätöksen:

 — Siis uusi salaovinen talo. Tämäkin epäilemättä Destangen
rakentama! Minun täytyy nyt käyttää hyväkseni tuloani ja tarkastaa
kaapin sisältöä… saadakseni tietää muistakin salaovisista taloista.

Holmes nousi parvekkeelle ja piiloutui kaidepuun peitteiden

taakse.
Siellä hän pysytteli iltaan asti. Palvelija tuli sammuttamaan sähkön.
Tuntia myöhemmin englantilainen sytytti sähkölamppunsa ja meni
kaappia kohden.

Hän tiesi jo ennestään että siellä oli vanhoja rakennustieteellisiä

papereita, salkkuja, kustannusarvioita ja tilikirjoja. Taaempana oli rivi
kirjekansioita, jotka oli järjestetty vuosilukujen mukaan.

Hän otti vuoron perään viimeisten vuosien luettelot ja heti hän

tarkasti loppuluettelon etsien varsinkin H-kirjaimen kohdalta. Lopulta
hän löysi sanan Harmingeat, sen vierestä numeron 63, etsi sivulta 63
ja näki siinä:

"Harmingeat, 40, Chalgrin-katu."

Sitten seurasi selostus lämpöjohdoista, jotka oli valmistettu tätä

taloa varten. Ja sivussa oli seuraava huomautus: "Katso salkkua
M.B."

— Nyt tiedän, hän sanoi, — salkku M.B. on se, jota etsin. Sen
avulla saan tiedon Lupinin nykyisestä asunnosta.

Vasta aamulla hän löysi eräästä luettelosta tämän kuuluisan

salkun.

Siihen kuului viisitoista lehteä. Yhdessä oli selitys herra

Harmingeatin talosta Chalgrin-kadun varrella. Toinen selitteli niitä
töitä, jotka oli suoritettu herra Vatinelille, talonomistajalle,
Chapeyron-katu 25:ssä. Kolmas kuului paroni d'Hautrecille, Henri-
Martin-puistokatu 134, neljäs koski Crozonin linnaa, ja loput
kahtatoista eri taloa Pariisissa.

Holmes kopioi nämä kaksitoista nimeä ja kaksitoista osoitetta,

sitten pani hän kaikki jälleen paikoilleen, avasi ikkunan, ja hyppäsi
autiolle torille suljettuaan huolellisesti ikkunan.

Hotellihuoneessaan hän sytytti piippunsa juhlallisesti kuten aina

tätä tekoa tehdessään, ja keskellä savupilveä hän tutki, mitä
johtopäätöksiä hän voisi vetää M.B.-salkun johdosta, joka selvemmin
sanoen tarkoitti Maxime Bermondia, eli toisella nimellä Arsène
Lupinia.

Kello kahdeksan hän lähetti Ganimardille tällaisen pikakirjeen:

"Minä epäilemättä tänä aamuna kuljen pitkin Pergolèse-

katua ja uskon huostaanne henkilön, jonka vangitseminen on
hyvin tärkeää. Joka tapauksessa olkaa kotona ensi yönä ja
huomenna keskiviikkona puolipäivään asti ja pitäkää
kolmekymmentä miestä apunanne."

Sitten hän bulevardilla valitsi auton, jonka kuljettaja miellytti häntä

hyväntahtoisen, typeränpuoleisen ulkomuotonsa vuoksi, ja käski
ajamaan Malesherbes-torille viidenkymmenen askeleen päähän
Destangen talosta.

— Sulkekaa ovet, hän sanoi kuljettajalle, — nostakaa

päällystakkinne kaulus pystyyn, sillä nyt käy kylmä tuuli ja odottakaa
kärsivällisesti. Puolentoista tunnin päästä panette koneen käyntiin.
Heti kun palaan ajatte Pergolèse-kadulle.
 Astuessaan talon ovesta sisään hän viimeisen kerran epäröi.
Eiköhän hän menetellyt virheellisesti kääntäessään kaiken huomion
vaaleatukkaiseen naiseen antaen Lupinin siten rauhassa
valmistautua muuttoon? Ja eiköhän olisi ollut viisainta talojen
luettelon mukaan ensin etsiä vastustajansa asuntoa?

Joutavia! hän ajatteli, kun vaaleatukkainen nainen vain on ensin

vankini, niin olen minä voitolla.

Ja hän soitti ovikelloa.

*****

Herra Destange oli jo kirjastossa. He tekivät hetkisen yhdessä

työtä ja Holmes etsi tekosyytä päästäkseen Clotilden huoneeseen,
kun nuori tyttö astuikin sisään, toivotti hyvää huomenta isälleen,
istahti pieneen saliin ja alkoi kirjoittaa.

Omalta paikaltaan Holmes näki, miten hän vuoroin kumartui

kirjoittamaan, vuoroin mietiskeli kynä koholla. Holmes odotti, sitten
hän otti erään kirjan käteensä ja sanoi herra Destangelle:

— Tuossapa juuri on kirja, jonka neiti Clotilde on pyytänyt

tuomaan hänelle heti kun se vain osuu käsiini.

Hän meni pieneen saliin ja asettui Clotilden eteen siten, että

hänen isänsä ei voinut nähdä ja sanoi:

— Minä olen Stickmann, herra Destangen uusi sihteeri.

— Vai niin! sanoi Clotilde liikahtamattakaan. — Minun isäni on siis

vaihtanut sihteeriä?
 — Oh, neiti, ja minä haluaisin puhella kanssanne.

— Olkaa niin hyvä ja istukaa, minä olen lopettanut.

Hän lisäsi muutaman sanan kirjeeseensä, kirjoitti nimensä sen alle,

sulki kuoren, työnsi paperit syrjään, nosti puhelimen kuulokkeen, sai
yhdistetyksi ompelijattarelleen, pyysi häntä jouduttamaan valmiiksi
matkaviittaa, jonka hän kiireesti tarvitsi ja kääntyi vihdoin Holmesin
puoleen:

— Nyt olen palveluksessanne. Mutta eikö meidän keskustelumme

voi tapahtua isäni läsnäollessa?

— Ei, neiti, ja minä pyydän teitä puhumaan hiljaa. Edullisinta on,

että herra Destange ei kuule puhettamme.

— Kenelle se on edullista?

— Teille, neiti.

— Minä en ryhdy keskusteluihin, joita isäni ei voi kuulla.

— Teidän täytyy kuitenkin ryhtyä tähän.

He nousivat molemmat katsoen terävästi toisiaan silmiin. Ja

Clotilde sanoi:

— Puhukaa.

Seisaallaan Holmes alkoi:

— Suokaa anteeksi, jos erehdyn muutamista sivuseikoista. Minä

takaan, että esittämäni tosiseikat ovat yleensä oikeita.
 — Jättäkää korupuheet. Asiaan.

Nuori nainen lausui tämän lauseen jyrkästi ja Holmes huomasi

hänen olevan varuillaan.

— Samapa se, minä ryhdyn suoraan asiaan. Siis: viisi vuotta sitten
tapasi isänne sattumalta Maxime Bermondin, joka esitteli itsensä
rakennusmestarina… tai arkkitehtina, kumpana, en voi varmasti
sanoa. Pääasia on, että herra Destange mieltyi tähän nuoreen
mieheen ja kun hänen terveydentilansa ei enää sallinut hänen hoitaa
kaikkia yrityksiään, niin uskoi hän herra Bermondin huostaan
muutamien tilausten suorituksen, jotka hän oli ottanut vanhoilta
liiketuttaviltaan vastaan, ja jotka näyttivät soveltuvan hänen uuden
työtoverinsa tehtäviksi.

Sherlock vaikeni. Hänen mielestään oli nuori tyttö tullut

kalpeammaksi. Tämä vastasi kuitenkin aivan tyynesti:

— Minä en tunne asioita, joita minulle selitätte, enkä ymmärrä,

miten ne voisivat kiinnostaa minua.

— Siten, neiti, että herra Maxime Bermondin oikea nimi on, kuten
te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, Arsène Lupin.

Clotilde purskahti nauruun.

— Se ei ole mahdollista! Arsène Lupin? Herra Maxime Bermondin

nimi
Arsène Lupin?

— Kuten minulla on kunnia sanoa, neiti, ja koska te ette tahdo

ymmärtää puolinaista puhettani, niin lisään, että Arsène Lupin on,
täyttääkseen aikeensa, täällä löytänyt ystävän, enemmän kuin
ystävän, sokean ja… intohimoisesti kuuliaisen rikostoverin.

Clotilde nousi, ja vailla mielenliikutusta tai ainakin niin suuressa

määrässä hilliten itseään, että Holmes hämmästyi, hän lausui:

— Minä en käsitä teidän käytöksenne tarkoitusta, enkä tahdokaan

sitä tietää. Minä pyydän sen vuoksi teitä vaikenemaan ja poistumaan
täältä.

— Minä en koskaan ole aikonutkaan vaatia teitä viihtymään

seurassani, vastasi Holmes yhtä tyynesti kuin hänkin. — Mutta minä
olen päättänyt, etten lähde yksin tästä talosta.

— Kuka siis lähtee seurassanne?

— Te!

— Minäkö?

— Niin, neiti, me lähdemme yhdessä tästä talosta, ja te seuraatte

minua vastustelematta, sanaakaan sanomatta.

Omituista tässä kohtauksessa oli vastustajien tavaton tyyneys. Ei

olisi luullut kahden tarmokkaan luonteen käyvän säälimätöntä sotaa
keskenään, sillä jos olisi katsellut heidän asentoaan, kuunnellut
heidän ääntään, olisi luullut tätä kaikkea kohteliaaksi väittelyksi
henkilöiden välillä, jotka eivät olleet samaa mielipidettä jostain
asiasta.

Suuren oviaukon kautta näki, miten pyöreässä huoneessa herra

Destange käsitteli hitain liikkein kirjoja.
 Clotilde istahti jälleen kohauttaen kevyesti olkapäitään. Sherlock
Holmes katsoi kelloaan.

— Kello on puoli yksitoista. Me lähdemme kymmenen minuutin

päästä.

— Taikka?

— Taikka menen herra Destangen luo ja kerron hänelle.

— Mitä?

— Totuuden. Minä ilmaisen hänelle Maxime Bermondin petollisen

elämän ja hänen kanssarikollisensa kaksinaisen elämän.

— Hänen kanssarikollisensa?

— Niin, hänen, jota kutsutaan vaaleatukkaiseksi naiseksi, ja joka

oli vaaleatukkainen.

— Ja mitä todistuksia voitte tuoda esiin hänelle.

— Minä vien hänet taloon Chalgrin-kadun varrelle, ja näytän

hänelle käytävän, jonka Arsène Lupin ollessaan taloa rakentamassa,
antoi kätyreittensä valmistaa numerojen 40:n ja 42:n välille,
käytävän, jota te molemmat käytitte toissayönä.

— Ja sitten?

— Sitten vien herra Destangen herra Detinanin asuntoon, ja me

kuljemme portaita, joita kuljitte Arsène Lupinin kanssa paetessanne
Ganimardia. Ja me molemmat etsimme ehkä samanlaista käytävää
joka vie viereiseen taloon. Siten pääsemme Batignolles-bulevardille
emmekä Clapeyron-kadulle.
 — Ja sitten?

— Sitten vien herra Destangen Crozonin linnaan, ja hänen, joka

tietää mitä korjaustöitä Arsène Lupin siellä teki, on helppo löytää
salainen käytävä, jonka Lupin antoi apureittensa valmistaa. Hän
huomaa, että tämän käytävän kautta vaaleatukkainen nainen saattoi
yöllä tulla kreivittären huoneeseen ottaakseen uuninreunalta sinisen
timantin, sitten kaksi viikkoa myöhemmin, hän saattoi pujahtaa herra
Bleichenin huoneeseen ja kätkeä sinisen timantin erääseen putkeen,
se oli kummallinen teko, sen myönnän, ehkä sen sai aikaan pieni
naisellinen kosto, sitä en tiedä, eikä se niin tärkeätä olekaan tietää.

— Ja sitten?

— Sitten, jatkoi Sherlock vakavammalla äänellä, — vien herra

Destangen taloon numero 134 Henri-Martin-puistokadun varrella, ja
me tutkimme, miten paroni d'Hautrec…

— Vaietkaa, vaietkaa, sopersi nuori nainen äkkiä kauhistuen, —

minä vastustan teitä! Te uskallatte siis sanoa minulle, te syytätte
minua!

— Minä syytän teitä paroni d'Hautrecin murhasta.

— Ei, ei, se on halpamaista.

— Te surmasitte paroni d'Hautrecin. Te tulitte hänen

palvelukseensa Antoinette Bréhatin nimellä, aikoen varastaa häneltä
sinisen timantin ja te surmasitte hänet.

Uudelleen Clotilde sopersi aivan murtuneena, pakotettuna

rukoilemaan armoa:
 — Vaietkaa, minä rukoilen teitä. Koska te tiedätte niin paljon, niin
tiedätte varmaankin senkin, etten minä ole murhannut paronia.

— Minä en ole sanonut, että te tapoitte hänet, neiti. Paroni

d'Hautrecia vaivasivat hulluuskohtaukset, joita vain sisar Auguste
osasi hillitä. Minä olen saanut kuulla sen sisar Augustelta itseltään.
Hänen poissaollessaan paroni syöksyi kimppuunne, ja
puolustaaksenne omaa henkeänne te iskitte häntä puukolla.
Kauhistuen sellaista tekoa te soititte ja te pakenitte riistämättä edes
uhrin kädestä sinistä timanttia, jota olitte tullut varastamaan. Hetki
sen jälkeen toitte sinne kanssarikollisenne Arsène Lupinin, joka oli
palvelijana viereisessä talossa, te kannoitte paronin vuoteelle,
siivositte huoneen, uskaltamatta ottaa sinistä timanttia. Siten kaikki
tapahtui. Siis, minä sanon sen kerta vielä, te ette ole murhannut
paronia. Mutta teidän kätenne kuitenkin iskivät häneen kuoliniskun.

Clotilde oli painanut otsalleen ristiin hienot ja kalpeat kätensä ja

antoi niiden olla siinä kauan. Lopulta hän laski kätensä alas ja hänen
tuskan vääristämät kasvonsa tulivat näkyviin ja hän lausui:

— Ja tämän kaiken te aiotte sanoa isälleni?

— Niin, ja minä sanon hänelle, että minulla on todistajina neiti

Gerbois, joka tuntee vaaleatukkaisen naisen, sisar Auguste, joka
tuntee Antoinette Bréhatin ja kreivitär de Crozon, joka tuntee rouva
de Réalin. Sen sanon hänelle.

— Sitä te ette uskalla, sanoi Clotilde, jonka kylmäverisyys palasi

todellisen vaaran uhatessa.

Holmes nousi ja astui askeleen kirjastoon päin. Clotilde pidätti

häntä.
 — Odottakaa hetkinen.

Clotilde mietti, hän hallitsi taas omaa itseään ja kysyi hyvin

tyynesti:

— Te olette Sherlock Holmes, olettehan?

— Olen.

— Mitä te minusta tahdotte?

— Mitäkö minä tahdon? Minä olen ryhtynyt Arsène Lupinin kanssa

kaksintaisteluun, josta tahdon lähteä voittajana. Odottaessani
loppua, joka kohta tapahtuu, antaa sellainen panttivanki kuin te
olette minulle hyvän aseen vastustajaani vastaan. Te saatte siis
seurata minua ja minä uskon teidät erään ystäväni huostaan. Heti
kun tarkoitukseni on toteutunut, olette vapaa.

— Siinäkö kaikki?

— Siinä kaikki. Minä en kuulu teidän maanne poliisilaitokseen, eikä

minulla siis ole oikeutta tuomita.

Clotilde näytti tehneen päätöksen. Mutta hän tarvitsi vielä hetken

kootakseen voimansa. Hänen silmänsä sulkeutuivat, ja Holmes näki
hänen äkkiä muuttuneen aivan rauhalliseksi, melkein
välinpitämättömäksi kaikille vaaroille, jotka häntä ympäröivät!

Uskoneekohan hän vaaroja olevankaan? ajatteli englantilainen. Ei

suinkaan, suojeleehan Lupin häntä. Lupinin turvissa ei voi mikään
vaara uhata. Lupin on kaikkivoipa, Lupin on erehtymätön.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com