Fully Automated Luxury Communism: A Manifesto

Aaron Bastani download

https://textbookfull.com/product/fully-automated-luxury-
communism-a-manifesto-aaron-bastani/

Download full version ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Luxury a rich history First Edition Mcneil

https://textbookfull.com/product/luxury-a-rich-history-first-
edition-mcneil/

Consent on Campus: A Manifesto Donna Freitas

https://textbookfull.com/product/consent-on-campus-a-manifesto-
donna-freitas/

Luxury: A Rich History 1st Edition Peter Mcneil

https://textbookfull.com/product/luxury-a-rich-history-1st-
edition-peter-mcneil/

Eat This Book: A Carnivore’s Manifesto Dominique Lestel

https://textbookfull.com/product/eat-this-book-a-carnivores-
manifesto-dominique-lestel/
The transformative humanities a manifesto 1st Edition
Mikhail Epstein

https://textbookfull.com/product/the-transformative-humanities-a-
manifesto-1st-edition-mikhail-epstein/

Designing Luxury Brands Diana Derval

https://textbookfull.com/product/designing-luxury-brands-diana-
derval/

Another science is possible a manifesto for slow

science Muecke

https://textbookfull.com/product/another-science-is-possible-a-
manifesto-for-slow-science-muecke/

Models for Sustainable Framework in Luxury Fashion

Luxury and Models 1st Edition Subramanian Senthilkannan
Muthu (Eds.)

https://textbookfull.com/product/models-for-sustainable-
framework-in-luxury-fashion-luxury-and-models-1st-edition-
subramanian-senthilkannan-muthu-eds/

A Quarter Century of Post-Communism Assessed 1st

Edition M. Steven Fish

https://textbookfull.com/product/a-quarter-century-of-post-
communism-assessed-1st-edition-m-steven-fish/
 Fully Automated
Luxury Communism
 Fully Automated
Luxury Communism
A Manifesto

Aaron Bastani

London • New York

 First published by Verso 2019
© Aaron Bastani 2019

All rights reserved

The moral rights of the author have been asserted

1 3 5 7 9 10 8 6 4 2

Verso
UK: 6 Meard Street, London W1F 0EG
US: 20 Jay Street, Suite 1010, Brooklyn, NY 11201
versobooks.com

Verso is the imprint of New Left Books

ISBN-13: 978-1-78663-262-3
ISBN-13:978-1-78873-246-8 (EXPORT)
ISBN-13: 978-1-78663-265-4 (US EBK)
ISBN-13: 978-1-78663-264-7 (UK EBK)

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

Library of Congress Cataloging-in-Publication Data

A catalog record for this book is available from the Library of Congress

Typeset in Fournier by MJ & N Gavan, Truro, Cornwall

Printed and bound by CPI Group (UK) Ltd, Croydon CR0 4YY
To Charlotte. This would have been
impossible without you.
Man is a living creature of varied, multiform and ever-changing nature.
Giovanni Pico della Mirandola

In bad times, I did not abandon the city; in good times, I had no private
interests; in desperate times, I feared nothing.
Cardinal De Retz
 Contents

Acknowledgements ix
Introduction: Six Characters in Search of a Future 1

I. Chaos under Heaven

1. The Great Disorder 15
2. The Three Disruptions 31
3. What Is Fully Automated Luxury
Communism? 50

II. New Travellers

4. Full Automation: Post-Scarcity in Labour 69
5. Limitless Power: Post-Scarcity in Energy 94
6. Mining the Sky: Post-Scarcity in Resources 117
7. Editing Destiny: Age and Post-Scarcity in
Health 138
8. Food without Animals: Post-Scarcity in
Sustenance 159
viii contents

III. Paradise Found

9. Popular Support: Luxury Populism 185
10. Fundamental Principles: The Break with
Neoliberalism 201
11. Reforging the Capitalist State 224
12. FALC: A New Beginning 237

Bibliography 245
Index 269
 Acknowledgements

Special thanks are due to Leo Hollis, my editor at Verso. A

congenial yet critical voice, you have made this an infinitely
better book than it otherwise would have been. Thanks also to
the rest of the Verso team who have assisted in making FALC
a reality, at least in print. Your work is invaluable in taking
radical ideas to as broad an audience as possible. Long may
it continue.
I would like to extend my appreciation to the whole team
at Novara Media. We started a strange journey five years
ago, which has taken an interesting turn. I am particularly
indebted to James Butler and Ash Sarkar, whose initial
scepticism has made the arguments which follow far more
robust.
Thanks also to Andrew Chadwick for giving me the space
to find my own voice while writing my doctorate. Above all
else you demonstrated the importance of terse prose and clear
argument – two things I lacked prior to our working together.
Finally, I am indebted to the many people who fought for a
political settlement which gave me free healthcare and cheap
x f u l l y a u t o m at e d l u x u r y c o m m u n i s m

education. Without you I would not be alive, let alone writing

a book. There is no greater source of inspiration for the
struggles that lie ahead than your accomplishments, which,
although in the past, abide in the present.
 Introduction
Six Characters in Search of a Future

Life is full of strange absurdities, which, strangely enough, do not even

need to appear plausible, since they are true.
Luigi Pirandello

Yang
Yang is a factory worker in Zhengzhou, a city in the Chinese
province of Henan. Born in a village in western China, her
working life has corresponded with her country becoming the
workshop of the world. She arrived in the city a decade ago,
and since then has created a decent life for herself. While her
job is exhausting – shifts often run from eleven to thirteen
hours a day – Yang considers herself lucky. She is financially
independent and earns enough to send money home to her
parents.
Like many of her friends and co-­workers, Yang is an only
child. This means that while she feels fortunate on the factory
floor, she is increasingly worried about the health of her ageing
parents – the care of whom will soon be her responsibility.
2 f u l l y a u t o m at e d l u x u r y c o m m u n i s m

Between that and the transience of city life, Yang views her
own chances of starting a family as remote. Her duties lie else-
where and, eventually, she will have to return home.
But alongside that hopefully distant prospect, another
anxiety has recently troubled her. It was something unthink-
able when she received her first pay packet as a teenager fresh
from the provinces all those years ago. Work is drying up.
While Yang’s earnings have been rising every year since she
arrived in the city, something few people her age in Europe or
North America can say, the foreman continually makes jokes
about robots taking her job. Although Yang usually ignores
him, the illicit trade unionists in her workplace say similar
things. According to them, wages are no longer competi-
tive because foreigners overseas have become accustomed to
earning less than before. While the trade unionists see little
chance of China losing its industrial eminence, that inevitably
means some jobs will go abroad while others are automated.
Of course many jobs will stay in China – there will always be
work – but conditions won’t stay as they are. Yang even read
on the internet how the company she works for, Foxconn, has
started to build factories in America.

Chris
When President Obama ratified the SPACE Act in 2015 it
was a historic moment, at least for Chris Blumenthal. That
legislation, while attracting little coverage in the press, recog-
nised the right of private companies to make profits in space.
American capitalism had a new frontier.
Today marks the anniversary of that event, and Blumenthal
couldn’t be happier. Alone in his condo, he watches a Falcon
Heavy booster rocket alight somewhere in the mid-­Atlantic.
Its successful landing not only makes a manned mission to
 Introduction 3

Mars highly likely, but also continues an unblemished three-­

year safety record for SpaceX, the company which built it.
The private space industry, for so long reliant on government
contracts and the deep pockets of a few industrialists, is no
longer science fiction. Soon rockets, just like this one, will be
as familiar as a Boeing 737.
After watching the landing streamed on Twitter, Blumenthal
– an early stage investor in an asteroid mining company –
shares it with a WhatsApp group of like-­minded individuals.
Among them are a highly paid NBA coach and a Hollywood
director. To the link Blumenthal adds – only half-­ironically –
‘SHOW ME THE MONEY’.
A response pops up straight away. Blumenthal doesn’t
know the person intimately but presumes they watched the
same stream, ‘There ain’t enough $ in the world where this is
going.’ Blumenthal doesn’t know it, but every other member
of the group will watch the landing just like he did, although
not all in real time. Some will be at home, others eating dinner
with clients, friends and family. One will be lying in bed with
her lover. Wherever they are, all of them will watch history
unfold on the same OLED display in the palm of their hand.
The technological trend allowing them to do so, ever-­cheaper
cameras with constantly improving resolution, ensured the
rocket’s pilotless landing was entirely automated.
As Blumenthal goes to check the basketball scores, Sandra
– an old friend and Manhattan lawyer – chimes in: ‘Our
problem is there is too much of the stuff, it’s going to be so
easy everyone will be putting a rocket up their ass to get there
next.’
Nobody responds, although the others are all aware that a
sudden oversupply of minerals will mean plummeting prices.
For now, that doesn’t matter, and it won’t for another decade
at least. That’s because this small group of people will be at
4 f u l l y a u t o m at e d l u x u r y c o m m u n i s m

the front of the queue when asteroid mining becomes the

fastest-­growing industry in history. It won’t last, of course,
but not much does these days.

Leia
Leia keys in the code and opens the door to start her morning
shift. She walks straight over to the sound system, plugging
the audio jack into her phone and presses the Spotify icon.
She chooses the ‘Discover Weekly’ playlist – a series of songs
curated by a predictive algorithm – before switching on the
bar’s various gadgets: glass washer, coffee machine, lights, air
conditioning.
Even though the sun has only been visible in the sky for a
few hours, the energy needs of the building – from its WiFi
router to the CCTV on the bar and the kitchen’s fridges –
are met by solar power. Some is generated by photovoltaic
panels fixed on the bar’s roof, but most comes from a thirteen-­
megawatt solar farm several miles away. On the Hawaiian
island of Kaua’i, where Leia was born, this is how electricity
is generated.
As she begins to wipe down tables, the second track on the
playlist fades out. Leia’s sister, Kai – presently studying in
California – is messaging her.
In what has become a customary feature of Leia’s weekend
shifts, Kai sends pictures of herself partying to the Facebook
group they both share with innumerable family members
across multiple time zones. At the foot of the picture, taken on
the US–Mexico border a few moments earlier, are the words
‘I miss you.’
Meanwhile, the solar farm – with its 55,000 silicon panels,
three technicians and two security guards – is, like Leia, begin-
ning its day’s work. Solar City, which built and now leases
 Introduction 5

the site to the island’s energy cooperative, are confident that

the maintenance of similar projects will soon be entirely auto-
mated. Leia doesn’t know it yet, but a similar fate awaits her
father, a software developer, a decade from now.
Instant global communication, just like the local transition
from fossil fuels, has gone unnoticed by the teenager. For her
both are simply mundane features of a world that is taken for
granted. The slow elimination of her father’s profession will
feel no different.

Peter
Addressing a large industry event in San Antonio, Peter is in
ebullient mood. Sixty this year, he has the energy of a much
younger man – primarily as a result of regular injections of
human growth hormone. These days he takes great pride in
two things: the baseball team he owns and making ever more
bullish statements about the future of technology.
His expertise and legitimacy in the field comes from having
founded a company acquired by one of the digital giants at
the turn of the century, and today he is delivering a speech
as a favour for a friend. He quickly shifts the conversation
to his preferred topic: artificial intelligence and the future
of jobs:
‘The first two trillion-­dollar company will be Amazon, no
question. Bezos won’t be the first trillionaire, but he ’ll do
fine. Who comes after? SpaceX? I don’t think so, we’ve had
that technology for seventy years, and soon everyone will be
doing it – but good luck to Elon. No, the first trillionaire will
come from creating AI. Imagine … it is going to be as if you
were doing accountancy in Victorian England and suddenly
a rival has a laptop with a quad-­core processor – they wipe
you out. And jobs? Once that technology is rolled out most
6 f u l l y a u t o m at e d l u x u r y c o m m u n i s m

people – and this doesn’t make me happy to say it – will be

superfluous … unnecessary.’
Peter shares the stage with Anya, a younger CEO from
Sweden: ‘Can I say, Peter, that I agree – AI changes a lot,’
Anya adds. ‘It challenges how we understand value, work,
and even capitalism. In fact I imagine that in the future,
lower classes of citizen won’t have inferior or less market-
able skills, they’ll just lack access to personal AI. How do you
have a fair labour market when that happens? I don’t think
you can.’
‘I’m telling you’, Peter butts in, his tone almost oblivious
to the large audience, ‘the first asshole who builds an AI is
a trillionaire.’ He relaxes back into his chair before wistfully
adding what sounds like an internal monologue, ‘He is either
a trillionaire or a jackass.’

Federica
Federica knew she had forgotten an errand – she’d promised
her nephew a football jersey for his birthday but didn’t order
it. Now she was doing something she didn’t miss: buying a
gift on Oxford Circus in London’s West End.
As she walks into the store Federica swipes her hand in
front of her face. The gesture activates a retinal display and
summons her digital personal assistant, Alex, whose voice
replaces her favourite podcast in her Bluetooth earpiece.
‘Hello Fede. What can I help you with?’
‘Hey Alex’, she responds. ‘Where can I find an Arsenal
shirt for Tom in here?’
Alex, a moderately powerful artificial intelligence developed
by one of the major tech giants, answers almost immediately.
‘Tom’s size is in stock, so you won’t need to wait while it’s
printed. First floor, on the right towards the back – I’ll show
 Introduction 7

you.’ A map flashes in front of Federica’s left eye, not that she
can tell which one it is anymore. Alex continues, ‘Tom has
talked several times about preferring the black and gold away
strip. Shall we get it?’
‘Great, yes Alex, you’re a lifesaver.’ Looking at the lines of
adult men’s tracksuits, Federica remembers something. ‘Alex,
how is George’s diet going?’ George is her partner.
‘Not so well,’ Alex responds, ‘but I think he’d rather that
was discussed between the two of you.’ Federica couldn’t help
but smile. Digital personal assistants hadn’t always been so
‘emotionally intelligent’.
On finding the shirt Federica places it into her bag and
immediately begins to leave the store. As she does, another
figure walks onto the screen – or rather in front of her. ‘Do
you have everything you need today Ms Antonietta? How was
the tracksuit you bought in February? We have something
similar for winter – would you like me to send it to Alex for
you to look at?’
‘Please, that would be wonderful,’ Federica says. ‘I don’t
want to be late.’ She leaves the store, and the RFID tag on
the shirt automatically debits her account. In the production,
warehousing, distribution and sale of the item, not one human
was employed. Indeed, the store she visited could have deliv-
ered it by drone to her nephew later that day, but she preferred
giving it to him herself – the old-­fashioned way. After all, it’s
a birthday present from his favourite aunt.

Doug
Doug had both known this would happen and prayed that it
wouldn’t. He just wanted to take his dog for a walk and now
it was going to be put down.
‘Sir, I’m going to have to take the animal.’
8 f u l l y a u t o m at e d l u x u r y c o m m u n i s m

‘Why?’ asks Doug. ‘I have a licence for it – what did I do

wrong?’
‘It’s a counterfeit item, sir. If you do have a licence it will
be a forgery – you are either handling illegally edited goods
or … you’ve done this yourself.’
Doug had bought the dog, a Dachshund he ’d named
Noodle, from a breeder who had a reputation for dealing with
upgraded animals. He had taken the risk because he didn’t
want something that might lose the use of its back legs after a
few years – he’d had a pug in the past and as much as he loved
it, it could barely breathe at night. If he had to have another
animal that screwed up again – his apartment was too small
for even a moderately sized dog – he wouldn’t have bothered
at all. ‘Give me a break. These animals have been bred to fuck
by us, we made them like this, and now you are saying it’s
illegal to put that right?’
‘So you are aware of the edits, sir?’ asks the policeman,
putting away his gene tracker and beginning to tap on his
tablet.
‘No I wasn’t, and you won’t be able to prove something that
hasn’t happened … it’s just I find all this nonsense of scan-
ning for “Frankenstein” animals and crops and people … it’s
fucking ridiculous.’
‘It’s the law, sir. If we didn’t have these rules in place, then
where would the incentive be for people to create new solu-
tions? People could just do anything they wanted.’
‘Or heal anything they wanted,’ Doug muttered.
The police officer remained completely indifferent. ‘Now
sir, may I take your name, address and a shot of your retina
… stand still, this won’t take a moment.’

All of the accounts above are fiction, and yet they are based
in fact – reasonable guesses about our prospective future. In
 Introduction 9

2015 Barack Obama, then US president, signed the SPACE

Act into law. Less than two years later, Kaua’i, the fourth
largest of the Hawai’ian Islands, finalised a deal with Solar
City allowing the island to meet its entire electricity needs
from solar power. Around the same time, technology entre-
preneur Mark Cuban declared that the world’s first trillionaire
would emerge in the space of artificial intelligence.
In Seattle, meanwhile, Amazon trialled its first checkout-­free
store using ‘just walk out technology’. Almost simultaneously,
Foxconn’s CEO, Terry Gou, announced the construction of
a major facility by the company in Wisconsin. Eight hundred
miles south in the state of Mississippi, David Ishee, a dog
breeder and biohacker, was refused permission by the FDA
to edit the genome of dogs he bred in order to eliminate a
specific but common condition. His response? That he might
do it anyway as an act of civil disobedience. A year after that
FDA ruling, in February 2018, SpaceX oversaw the success-
ful launch, re-­entry and landing of its Falcon Heavy rocket
– the predecessor to the BFR booster the company intends to
deploy in its manned missions to Mars in the 2020s.
All of these events share a certain sense of the future.
Renewable energy, asteroid mining, rockets which can be
used multiple times and even fly to Mars, industry leaders
openly discussing the implications of AI, DIY enthusiasts
immersing themselves in low-­cost genetic engineering. And
yet, that future is already here. It turns out it isn’t tomorrow’s
world which is too complex to craft a meaningful politics for,
it’s today’s.
In attempting to create a progressive politics that fits to
present realities this poses a problem because, while these
events feel like something from science fiction, they can also
feel inevitable. In one sense it’s like the future is already
written, and that for all the talk of an impending technological
10 f u l l y a u t o m at e d l u x u r y c o m m u n i s m

revolution, such dizzying transformation is attached to a static

view of the world where nothing really changes.
But what if everything could change? What if, more than
simply meeting the great challenges of our time – from climate
change to inequality and ageing – we went far beyond them,
putting today’s problems behind us like we did before with
large predators and, for the most part, illness. What if, rather
than having no sense of a different future, we decided history
hadn’t actually begun?

We have faced changes as momentous as those which now con-

front us twice before. The first was around twelve thousand
years ago as Homo sapiens, our ancestors, began to engage in
agriculture for the first time. This consisted in the domestica-
tion of animals and crops, practically grasping how biological
features can be bred both in and out of species. It wasn’t long
before we had farming, animals performing labour and a rela-
tive abundance of food. This in turn created the social surplus
necessary for the transition to sedentary society and with it
cities, writing and culture. In short, life would never be the
same again. This was both the end of something – hundreds
of millennia of human ‘prehistory’ – and the start of some-
thing else.
It was the First Disruption.
After that not much would change for thousands of years.
Yes, there was progress, as civilisations emerged and empires
conquered, but fundamentally, the same sources of light,
energy and warmth were available five thousand years ago
as five hundred years ago. Life expectancy depended more
on geography, social status and war than on technology and,
until the last few centuries, most people ’s ‘work’ involved
subsistence agriculture.
Then, around the middle of the eighteenth century, a new
 Introduction 11

transformation began. The steam engine – along with coal

– became the backbone of the Industrial Revolution and the
first machine age. While it had taken all of recorded history
for the world’s human population to reach 1 billion, it would
take little more than a century to double once more. Now, new
vistas of abundance opened up, with extended life expectancy,
near-­universal literacy, and increased production of just about
everything. By the middle of the nineteenth century it was
once again clear that something so seismic had taken place
that, for better or worse, there was no going back.
This was the Second Disruption.
The present conjuncture offers a rupture just as significant
as these two earlier moments. As with the Second Disruption
it will offer relative liberation from scarcity in vital areas –
energy, cognitive labour and information rather than simply
the mechanical power of the Industrial Revolution. As with
the First it will signal a departure from all history before it,
heralding a beginning more than a final destination.
But this Third Disruption – now in its opening decades – is
still to be contested, and its consequences remain uncertain.
While the forces underpinning it are already present – as will
be highlighted over the following chapters – an appropriate
politics remains unclear. Importantly, its possibilities are such
that they call into question some of the basic assumptions of
our social and economic system. Thus, far from being con-
fronted with a choice between change and inertia, a world
dramatically different from our own is both inevitable and
near at hand. The key question is this one: In whose interests
will it be created?

What follows is a summary of the world in which this has

begun to unfold, presenting the spectre of crisis – ecological,
economic and social – alongside the potential abundance of an
12 f u l l y a u t o m at e d l u x u r y c o m m u n i s m

emerging alternative. From there it is proposed that a political

map can be gleaned from both the challenges we face and the
potential tools at our disposal. This map is Fully Automated
Luxury Communism.
After the realm of speculation, we draw upon the world as it
is, or rather as it is becoming. Here we examine seemingly dis-
parate technologies – in automation, energy, resources, health
and food – before concluding that the foundations are coher-
ing for a society beyond both scarcity and work. Nothing is
certain about where these technologies will end, nor whose
benefit they will serve. What is discernible, however, is that a
disposition can be drawn from them – if only they are allied
to a political project of collective solidarity and individual
happiness.
This is why Fully Automated Luxury Communism (FALC)
is a politics rather than some inevitable future. To that end, it
requires a strategy for our times while carving new figure-
heads for utopia, outlining the world as it could be and where
to begin.
So let us start at the end – or so we thought – with the
strange death of the future.
 I.
Chaos under Heaven
 1
The Great Disorder

‘How did you go bankrupt?’ Bill asked.

‘Two ways,’ Mike said. ‘Gradually and then suddenly.’
Ernest Hemingway, The Sun Also Rises

In the summer of 1989, as it became clear the United States

and its allies had won the Cold War, Francis Fukuyama wrote
an essay titled ‘The End of History?’ for the National Interest.
Its core proposition was provocative yet simple, with the
little-­known academic asserting that the collapse of the Soviet
Union was of greater importance than simply marking the end
of a military rivalry: ‘What we may be witnessing is not just
the end of the Cold War, or the passing of a particular period
of postwar history, but the end of history as such: that is, the
end point of mankind’s ideological evolution and the univer-
salization of Western liberal democracy as the final form of
human government.’
Fukuyama’s contention was that, while clocks would still
tick and years continue to roll by, no new ideas would emerge,
at least none capable of challenging the status quo. In making
16 c h a o s u n d e r h e av e n

this extraordinary claim, he referenced the unlikely authori-

ties of Karl Marx and Georg Wilhelm Friedrich Hegel. In
their different ways both had claimed that history had a
final destination. Now, with the end of the Cold War, they
were proven right – only rather than the Prussian state or
the downfall of capitalism, the twilight of ideology was Big
Macs and Coca-­Cola.
Fukuyama swiftly became an intellectual superstar, turning
the essay into his first book The End of History and the Last
Man, published in 1992. There he offered an extended explana-
tion of his core hypothesis from three years earlier, outlining
how history is primarily driven by ideas constantly competing
with one another. As a result, by the 1990s liberal democracy,
and by extension market capitalism, reigned supreme because
no viable alternative remained. While in a sense that was true
– the USSR had just disintegrated – it failed to grasp how
the gravest challenges are more likely to emerge from inter-
nal contradiction or external, unanticipated, shock than an
absence of consent.
For Fukuyama the end of history signalled a world defined
by economic calculation and ‘the endless solving of techni-
cal problems, environmental concerns, and the satisfaction
of sophisticated consumer demands’. And yet the present
moment, defined by challenges such as rising temperatures,
technological unemployment, income inequality and soci-
etal ageing – to name just a few – poses questions which
extend beyond mere technical competence. If Fukuyama’s
words were naive in 1992, then in the decade that followed
the financial crisis of 2008 they became positively ridiculous.
Indeed, he admitted as much in a book he published on iden-
tity in 2018.
But the stakes are greater than simply being right or wrong
on an issue of academic detail. Because worse than naive
 The Great Disorder 17

credulity or mistaking a brief moment for historic perma-

nence, many in power still view Fukuyama’s hypothesis as
sacrosanct. Three decades after the end of the Cold War the
legacy of his work is a political ‘common sense’ that actively
obstructs us from addressing the great challenges we face.
After all, why would decisive action – particularly if it under-
mined the interests of business and profit – be necessary if
nothing really changes?
Fukuyama’s triumphalist thinking a generation ago, even if
he himself has now renounced it somewhat, still matters. That
is because it has since gone on to infuse a broader folk politics
that understood the end of the Cold War to not only signify
the supremacy of market capitalism, but also the inevitable
demise of self-­governing nation-­states.
In this flat, crowded and connected world everything
would be subject to ever-­accelerating change. Everything,
that is, except the rules of the game. Indeed, many no longer
even considered them to be rules but rather reality itself, with
alternative political systems viewed as either futile or incom-
prehensible. Here, liberal capitalism went from a contingent
project to a reality principle. Welcome to the world of cap-
italist realism – where the map is the territory and nothing
really matters.

Capitalist Realism
Capitalist realism is best summed up with a single sentence:
‘It is easier to imagine the end of the world than the end of
capitalism.’*
For Mark Fisher – the British theorist who coined the term
– that catchphrase captures the very essence of our era, with
* This phrase is attributed to both Fredric Jameson and Slavoj Žižek,
although Jameson himself is unclear as to its original source.
18 c h a o s u n d e r h e av e n

capitalism not only viewed as the exclusively ‘viable politi-

cal and economic system’ but also one where it is ‘impossible
even to imagine a coherent alternative ’. After all, how can
you contrive an alternative to reality itself?
Turning to the 2006 film Children of Men, Fisher investi-
gates its surreal normality as a dystopia fit for our age with
the world it projects ‘more like an extrapolation or exacerba-
tion of ours (rather) than an alternative to it. In its world, as
in ours, ultra-­authoritarianism and Capital are by no means
incompatible: internment camps and franchise coffee bars
co-­exist.’
This tallies with the thinking of Alain Badiou, who writes,

We live in a contradiction … where all existence … is presented to

us as ideal. To justify their conservatism, the partisans of the estab-
lished order cannot really call it ideal or wonderful. So instead, they
have decided to say that all the rest is horrible … our democracy is
not perfect. But it’s better than the bloody dictatorships. Capitalism
is unjust. But it’s not criminal like Stalinism. We let millions of
Africans die of AIDS, but we don’t make racist nationalist declara-
tions like Milosevic.

Because capitalist realism has no offer of a better future – espe-

cially so over the course of the last decade – its default logic
is one of anti-­utopianism. Flat wages, falling home ownership
and a warming planet might be bad, granted, but at least we
have iPhones. And, yes, you may not be able to access the
things your parents took for granted, like affordable homes or
free higher education, but you should still be grateful – at least
it’s not the sixteenth century.
Over time this argument, seductive for the opening years of
the twenty-­first century, is being revealed as patently absurd.
Capitalist realism, a world where nothing really changes, is
 The Great Disorder 19

giving way to a historic moment defined by crisis. One where,

unless we transform our understanding of the future once
more, the very worst demons of centuries past will prevail.

Crisis Unleashed
To say the present era is one of crisis borders on cliché.
Habitual and familiar, this crisis differs from the dystopias
of George Orwell or Aldous Huxley, or hell in the paint-
ings of Bosch or the last days of Earth as told in the Book of
Revelations. It is unlike Europe during the Black Death or
Central Asia as it faced the galloping Golden Horde. Here,
instead, we inhabit a world in free-­fall and yet we are all along
for the ride.
Some aspects of this, like the European migration crisis, are
highly mediatised and public. Here, people displaced by war
and social breakdown migrate, often meeting with hostility in
response. While for previous generations the Berlin Wall was
totemic of division, only 235 people died trying to cross it.
Compare that to the 3,770 souls who died or went missing in
the Mediterranean trying to reach the shores of Europe just in
2015. And if, as an undocumented migrant, you are fortunate
enough to safely cross the Mediterranean, or the US–Mexico
border, or the fences and forests between Hungary and
Bulgaria, your problems are only just beginning.
There are of course other expressions of our broken world
that are equally profound, if less immediately obvious. One
is a crisis of mental health, with suicide the leading killer of
British men under the age of fifty and depression expected to
be the leading cause of the global burden of disease by 2030.
Others still are less easy to personalise, remaining incom-
prehensible on a human scale. One is a crisis of the state, as
agency ebbs to the market and an increasingly globalised
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
 rahvas. Toden sanun teile: hei saiba use itselesoi nahradan.

3. Sinä se andle milostin muga, mise hur käsi sinun ei nägeis,

min tegeb oiged.

4. Da lineb milostin sinun nähmatoi, i taat sinun nägeb

nähmatoman andab sinei nägymisen.

5. I kons rist(i)toi, ala ole kut litsemeerad, kudamet ljubitas

sinagogois i irdal seisuteldas ristmähäs, mise nähtais rahvas.
Praudan pagisen teile: hei otiba use itseles nahradan.

6. Sinä se kons ristitoi, mäne perthe itseis, i salpta itseis

veräjäd, i ristte itseis tatale, kudam ei nägy, a taat sinun
nägeb ei — nägymisen andab sinei nägymisen.

7. Risttes se algat sanelkoi lisniad, kut keelitajad: netse hei

duumaitas, mi äijis vaihis itseis linetai kuuldud j.n.e.

*****

Verbejä taivutetaan vepsän kielessä seuraavaan tapaan: tegen,

teget, tegeb, tegemai, tegetei, tegeha t. tehtav (s.o. teen, teet,
tekee, teemme, teette, tekevät). Tegemoi, tegetei, tegese,
tegemoisei, tegeteisei, tegebasei t. tehtasei (s.o. teen itseni, teet
itsesi j.n.e.).

En tege, emai tehkoi (s.o. en tee, emme tee).

Tehnen, tehnen; en tehne, emai tehnekoi, en tehne, emme tehne;

tehneisin, ehkä tehnen. Tehnusimoi, tehnusitei, tehnusihese,
tehnusimoisei, tehnusiteisei, tehnusiheisei, olisin tehnyt itseni, olisit
tehnyt itsesi j.n.e.
 Tästäkin vähästä näytteestä lukija saattaa arvata, että vepsän
kielen verbit ovat paljoa muotorikkaammat kuin suomenkielessä.
Emme nyt aio toisia lukijoita enemmillä esimerkeillä rasittaa;
saattaisimme senkin hyvin mainitsematta jättää, että
konsonanttiäänteet s, ts, n, t, ynnä muutamat muut välistä ääntyvät
kuten meillä, välistä taas kuin sh, tsh, nj, tj, niin myös vokaalit
välistä puhtaina, välistä taas epämääräisinä, esim. a pikemmin kuin
ä, jos kohta a:äänne voittaa.

——————————

Helsingistä saatuani ankaran kirjeen, jossa minua käskettiin

joutumaan takaisin virkaani toimittamaan, minun täytyi ennen
aikojani lähteä Vepsän maasta ja palasin Aunuksen, Salmin,
Impilahden ja Sortavalan kautta suoraan Kajaaniin.

63.

Akademikko Sjögrenille.

(Konsepti)

[Ilman päivänmäärän ja paikan ilmaisua.]

[Syyskuun lopulla 1842.]

Korkeasti kunnioitettu Kolleegineuvos!

Päätettyäni tällä kertaa tutkimukseni vepsäläisten parissa, saan

muutamalla sanalla ilmoittaa Teille jospa en juuri muuta, niin ainakin
sen, että olen paluumatkalla. Olin pyytänyt virkaloman pidennystä
kuudeksi viikoksi, hieman paremmin ehtiäkseni tutkia vepsän kielen
omituisuuksia, mutta lääkärin puutteessa, joka olisi sillä aikaa ollut
sijaisenani Kajaanin piirissä, minulta tämä pidennys kiellettiin, minkä
vuoksi minun nyt täytyy kiiruhtaa kotiin lokakuun alkuun.
Vepsäläisten parissa en tullut Karhelan (Kargenets) kylää
kauemmaksi, missä asuin paikkakunnan papin luona. Sitä ennen
tosin olin tavannut Ishaiva nimisen vepsäläiskylän, joka on
Kargopolin ja Vyitegran välillä, mutta kun kieli siellä paraikaa oli
sukupuuttoon kuolemaisillaan, viivyin siellä vaan muutaman päivän.
Mainittu Karhelan pappi olisi ruvennut opettajakseni, mutta kun pian
huomasin, ettei hän itse ollut aivan perehtynyt vepsän kieleen, otin
opettajakseni erään puolisokean, vanhan sotamiehen-lesken, jonka
kanssa kävin läpi venäläisen sanakirjan merkiten vepsäläiset sanat,
mikäli hänen tietojaan riitti. Sitäpaitsi panin kirjaan häneltä ja muilta
tusinan verran satuja, käänsin Mateuksen evankeliumin 5:nnen,
6:nnen, 7:nnen ja 8:nnen luvun sekä lauseparsia venäjän kieliopin
lauseopista ja muista kirjoista. Vaimo asui paikkakunnan ponomarin
talossa, joka ponomari oli syntynyt 30 virstaa kauempana Ojatin
toisella rannalla Ladvan kylässä ja joka eukon ohella oli opettajanani.
Suurinta mielenkiintoa minussa herättivät vepsän kielen verbien
muodot. Jotenkin seuraavaan kaavaan sain verbien taivutuksen.
Indikatiivin preesens: salptan, -at, -ah, -amai, -atei, -taha t. salpatas,
suomeksi: suljen, suljet, sulkee, j.n.e.; kielteiset muodot: en, et, ei
salpta, emai, etei, eba salpakoi; refleksiiviset: salptamoi, -atei, -ase,
-amoisei, -ateisei, -asei t. salpatasei, kielt.: en j.n.e. salpakoi, emai
j.n.e. salpakoisei, Indikat. imperfekti: salpsin, -sii, salpas, salpsimai,
salpsitei, salpsiba t. salpattihe; kielteiset: en j.n.e. salptaske, emai
j.n.e. salptasket; refleks.: salpsimoi, -itei, -the, -imoisei, -iteisei, -
ihoisei t. salpattihesei; kielt.: en j.n.e. salptaskete, emai j.n.e.
salptaskemisei. Indikat. perfekti: minä, einä, hän salpanu, mö, tö, hö
salpatud. Tästä huomaa, että vepsäläinen konjugatsioni on
rikkaampi kuin sekä suomalainen, virolainen että lappalainen.
Perfekti, jonka moni sanoi olevan merkitykseltään vallan imperfektin
veroisen, lienee venäjän jäljittelyä. Kuulinpa vielä matkalla
Kargenetsista Lotinapeltoon sellaisen imperfekti-muodon kuin
lauseessa: kun sinä maksneisit, mutta en saanut selville, missä
suhteessa se eroaa muodoista maksnet ja maksaisit, jotka
molemmat esiintyvät suomessa. On muuten hyvin vaikeata tutkia
jonkun kielen muotoja, kun on pakko välittäjäkielenä käyttää
muodoista köyhää venättä. Ellei suomi olisi sen vertaa auttanut
minua vepsää tutkiessani, tuskin olisin saanut esille konjunktiivin
preesensiä, sillä miten asettelinkaan venäläisiä sanoja, joilla
konjunktiivin käsitettä ilmaistaan en aluksi saanut vastaukseksi
muuta kuin: Budu minä tegen, hot tegen, kut tegen j.n.e. Sitävastoin
olin erehtyä futuurin suhteen, sillä venäjän budu tai stanu sanojen
avulla muodostettu n.s. futuuri tosin käännettiin ja budu sdelatj
muodolla minä lienen tegemaha, mutta mieluummin muodolla minä
tegeskanden, samoin kaikista muista verbeistä: opendaskanden
minä alan opettaa, voiskanden, alan voida j.n.e. Minulla oli jo pari
päivää se väärä luulo, että vepsä vastoin muita suomalaisia kieliä oli
muodostanut itselleen futuurin, mutta huomasin sitten, että sillä
lapin tavoin on vasituinen inkoatiivimuoto, jonka suomi ja viro ovat
menettäneet (ruotsin ja saksan vaikutuksesta, joissa sellaista
muotoa ei ole?). Minä sanoskanden, lapiksi sarnosgoadam;
lugeskanden: logaskoadam. Mielestäni tämä muoto on otettava
suomen kielioppiin, vaikkei se tulisi sitä laajempaan käytäntöön;
mutta syytä on toivoa, että se kieliopista voi siirtyä kieleen, sillä
tuntuuhan siltä kuin refleksiivimuoto, jonka v. Becker ensiksi otti
kielioppiinsa, olisi tullut yleisemmin tunnetuksi (sillekin osalle
Suomea [tämä kirjoitettu seuraavan sivulauseen yläpuolelle rivien
väliin]), vaikka se enemmälle kuin puolelle Suomea sitä ennen oli
tuntematon. Suurimmalla todenmukaisuudella voi päättää, että
suomessakin ennen on ollut inkoatiivinen verbi, sillä ensiksi lapissa ja
vepsässä se on ja toiseksi tuntuvat tavalliset johdannaismuodot
meneskendelen, lueskendelen, jotka tosin ovat menettäneet
inkoatiivisen merkityksensä, saavan synnystään kiittää tätä
inkoatiivia.

Sijamuodoiltaan vepsä on aunuksen, lapin ja viron tavoin

suomesta paljon jäljessä, ja tuntuu siltä kuin suomalaiset jo
erottuaan heimolaisistaan olisivat muodostaneet lukuisat
taivutussijansa. Vepsässä en saanut selville muita sijoja kuin
nominat. lähte, kaivo, genet. lähtken, allat. lähtkele, illat, lähtkehe,
infinit. lähtet (t. lähtket), possess. lähtkel, instrukt. lähtken, mon.
lähtken. Muotoja lähtken ked, lähtkespäi, lähtkelpäi, lähtkehe-sai en
pidä tavallisina sijoina, kun ked, päi, sai eivät yhdy adjektiivoihin.

Diminutiiveja.

Suffiksit vepsänkieli enimmäkseen on menettäneet, ne esiintyvät

kuitenkin personaalipronomineihin ja itse pronominiin sekä, jos kohta
harvoin, muihinkin sanoihin liittyneinä. Vakuutettiin — — —

Partikkeleista näytti olevan todellinen puute, ellei tahtonut käyttää

venäläisiä partikkeleita. Eipä missään viljelemättömässä kielessä niitä
liene suurta varastoa.

Lappi, vepsä ja suomi ovat menetelleet eri tavoin lyhentäessään

sanoja: lappi on jättänyt pois päätteitä, vepsä (kuten myös viro)
jonkun keskellä sanan vartaloa olevan vokaalin, suomi päätteessä
olevan konsonantin. Vepsäl. andlen, maksnen, salptan, langten.
 Sanakirjallisessa suhteessa laittaa: vepsäl. lajin, torua, nuhdella,
ven. lajat.

64.

Tohtori Rabbelle.

(60:nnen jatko.)

Koivikko, 8 p:nä lokakuuta 1842.

Enempää en Lotinapellossa ehtinyt kirjoittaa, enkä vepsäläisten

parissa senkään vertaa; täällä oli syynä se, että aikani meni vepsän
kielen tutkimiseen, mutta Lotinapellossa minun oli viettäminen
arkiateri Törngrenin 70;ttä syntymäpäivää. Tämä vietto tapahtui
muuten kelpo tavalla, mutta miten, sen saat toiste tietää. Sitten
matkustin vepsäläisten luo, oleskelin siellä aina syyskuun loppuun, ja
kun kirjeestäsi sain tiedon, että minun oli rientäminen kotia
Kajaaniin, läksin viimeinkin kotimatkalle, jolla nyt paraikaa olen ja
toivon 3-4 vuorokauden kuluttua vahingoittumattomana sinne perille
saapuvani. Muistelmiani olostani venäläisten ja vepsäläisten parissa
voin toiste Kajaanista kirjoitella ja pyydän nyt ainoastaan anteeksi,
etten voinut palata Helsingin kautta ja suullisesti onnitella Sinua
Fransiskuksen päivänä. Jos ensi talvena tarjoutuu mahdollisuutta
muutamaksi viikoksi poistua Kajaanista, niin varmasti käyn sinua
Helsingissä tervehtimässä. Sitä ennen olen Suomi-kirjaa varten
kirjoittava jotakin vepsästä, niin pian kuin saan siihen tilaisuuden.

Tervehdi tuttavia, äläkä unhota muutamilla riveillä ilahuttaa

 r
e
h
e
l
l
i
s
t
ä
y
s
t
ä
v
ä
ä
s
i
E
l
i
a
s
L
ö
n
n
r
o
 t
i
a
.

65.

Tohtori Rabbelle.

[Matkalla Kajaaniin, alkupuolella lokakuuta 1842.]

[Saapui Helsinkiin 14 p:nä lokakuuta 1842. Kirjeen saajan

muistiinpano.]

Rakas veli!

Sjömania myöten kirjoitin joku päivä sitten Sinulle kirjeen ja

lähetin samalla jatkoa Vyitegraan asti ulottuviin matkamuistelmiini.
Matkasta sieltä vepsäläisten luo, olosta heidän parissaan ja
kotimatkasta voisi tosin olla koko joukko kirjoittamista, mutta kun
vepsäläisten luona jouduin niin kovaan työhön heidän kieltänsä
tutkiessani, ettei jäänyt ollenkaan aikaa kirjoittelemiseen, ja kun sen
jälkeen aika kiireellä olen sieltä kotia matkustanut. niin kaikki
matkamuistelmat näiltä ajoilta vielä ovat paperille panematta. Siksi
ne kaiketi jäänevätkin, ellen palattuani Kajaaniin mahdollisesti
Suomi-kirjaan saisi kyhätyksi jotakin kirjoitusta olostani vepsäläisten
parissa. Heidän kielensä on vielä jotakuinkin suomen kaltaista, niin
että muutaman viikon kuluttua opin sitä puhumaan paremmin kuin
venättä puolessa vuodessa. Koko joukon aineksia vepsän oppimista
varten kokosin, kuitenkaan en niin paljoa, että siihen voisin olla
tyytyväinen, pääsemättä vielä toista kertaa joskus vastedes heidän
luokseen.

Ennenkuin saat käsiisi nämä rivit, olen jo Kajaanissa, tosin kahta

viikkoa myöhemmin kuin minun oli määrä; toivon kuitenkin, että
tämä viipymys minulle annetaan anteeksi. Nyt pyydän Sinua
Helsingin kirjakaupoista kysymään teosta Visa Reperta und
gerichtlich-medizinische Gutachten von J. Berndt; jos se on
saatavissa, niin pyytäisin Sinua, että lähettäisit sen postissa minulle
samoin myös Wistrand'in kirjan Handhok i Forensiska Medicinen.

Lappalaista lusikkaa, jonka olisin lähettänyt Sinulle jo

Fransiskuksen päiväksi, jos se vaan olisi käynyt päinsä, pyydän Sinua
nyt pitämään hyvänäsi, lappalaismuistona. Rikkaat lappalaisperheet
syövät yleensä sellaisilla lusikoilla. Suomen-Lapissa ne kuitenkin tätä
nykyä ovat harvinaisia, mutta yleisemmät Norjan tunturilappalaisilla.
Terveisiä!

Rehellinen ystäväsi
Elias Lönnrot.
YHDESTOISTA MATKA V.
1844.

[Tälle viimeiselle tutkimusmatkalleen Lönnrot läksi saatuansa v.

1844 kirjallisia ja tieteellisiä töitänsä varten pitkän virkavapauden.
Haluten vertailevaa tutkimusta varten lähemmin tutustua viron
kieleen L. läksi kesäkuun lopulla sanottuna vuonna Viroon, ensin
Helsingistä meren yli Tallinnaan ja sieltä Tarttoon, jossa hän viipyi
elokuun loppupuoleen opiskellen viroa. Tehtyänsä vielä
seitsenviikkoisen tutkimusmatkan Tarton eteläpuolisiin seutuihin L.
palasi lokakuun 12:ntenä p:nä Tarttoon, kopioi sitten sikäläisiä
sanakokoelmia ja läksi joulukuun alussa kotimatkalle Pietarin kautta.
Kulkien läpi Viron pääasiassa jalan, L. joutui paluumatkallansa
aikomattansa vatjalaisten luo, jossa muistoonpani joukon runoja.
Pietarissa jonkun alkaa viivyttyänsä palasi L. alussa vuotta 1845
rautatietä Helsinkiin ja sieltä kotiin Kajaaniin.]

1.

Tohtori Rabbelle.

Tartto, 21 p:nä heinäkuuta (2:na elokuuta) 1844.

Rakas Veli!
 Jos olisin viihtynyt huonommin tällä puolen merta tai jos ei aikani
olisi mennyt viron kielen tutkimiseen, olisin kaiketi jo monta viikkoa
sitten kirjoittanut Sinulle, kuten olisi ollut myös velvollisuuteni. Mutta
mainittu kieli on siihen määrään pitänyt minut työssä, että tämä kirje
kuitenkin on ensimäinen, jonka Suomeen lähetän, vaikka jo
seitsemättä viikkoa olen ollut Virossa. Merimatkani jälkeen viivyin
pari päivää Tallinnassa, matkustin sitten sieltä itään pastori Ahrensin
luo Kuusaloon; hän on sen äsken julaistun viron kieliopin tekijä,
jonka Suomalaisen Kirjallisuuden Seurakin on saanut. Hän vallan
hämmästyi huomatessaan kirjojeni joukossa vähää ennen Seuralle
lahjoittamansa kirjan. Joku päivä tuloni jälkeen hänen täytyi lähteä
yleiseen pappien-kokoukseen Tallinnaan, minkä vuoksi minäkin läksin
sieltä pois Maria Magdalenan seurakuntaan, joka sijaitsee puolitiessä
Tarttoon päin. Siellä viivyin hieman toista viikkoa ja tulin sitten
vähitellen tänne Tarttoon, missä nyt paljoa liikkumatta kaupungilla
olen asunut samassa paikassa neljättä viikkoa. Onkin, harvoja
poikkeuksia lukuunottamatta, satanut koko ajan ja lisäksi ollut
kylmä, niin että on voinut pitää itseään onnellisena, kun on ollut
katto pään päällä. Parin päivän kuluttua olen aikonut lähteä täältä
etelämpään, käytännöllisestikkin perehtymään siihen, minkä täällä
teoreettisesti olen oppinut. Kuten tiedät entuudesta, viron kielessä ei
ole ainoastaan kaksi murretta, vaan myöskin kaksi kirjakieltä,
Tallinnan ja Tarton murteet, joihin molempiin tahtoisin perehtyä niin
hyvin kuin yhdessä kesässä on mahdollista. Sekä oikeinkirjoituksen
että muunkin puolesta viro melkoisesti eroaa suomesta; eipä edes
vepsä eroa siitä enempää. Vokaalisointua ei ole Tallinnan virossa, ja
ainoastaan jälkiä siitä on olemassa Tarton murteessa. Varmasti pitkiä
vokaaliäänteitä kielessä ei ole muualla kuin ensi tavussa, jossa ne
merkitään yhdellä ainoalla vokaalilla, paitsi silloin kun samassa
tavussa seuraa yksi konsonantti, jolloin pitkä vokaaliäänne merkitään
kahdella vokaalilla, esim. noor, nuori, genit. nore, eikä noore. Sen
tähden on välttämätöntä lyhyttä vokaalia merkittäessä kirjoittaa
seuraava konsonantinmerkki kahdenkertaiseksi, esim. emmä, äiti,
kalla, kala, jotka äännetään emä, kala, mutta jotka äännettäisiin
eema, kaala, jos ne kirjoitettaisiin yhdellä m:llä ja l:llä. Kaikissa
muissa tavuissa, joissa suomessa on pitkä vokaaliäänne, on virossa
niin epämääräinen laajuus, ettei vokaalia voi sanoa pitkäksi eikä
lyhyeksi. Virolaiset itse (nimittäin filologit) sanovat sitä korolliseksi.
Suomen ie, uo, yö kuuluvat virossa pitkinä e, o, ö äänteinä, mutta
niitä kuulutaan sentään muutamilla seuduin äännettävän enemmän
suomen tapaan. Nomineilla on yhtä monta sijaa kuin suomessa ja
sen lisäksi kaksinainen monikko, nimittäin määrätty ja
epämääräinen. Verbit taas ovat suomalaisia verbejä paljoa
köyhemmät, kun näet sekä konjunktiivin preesens että koko optatiivi
puuttuvat (varsinainen optatiivi nimittäin, sillä se, mitä virolaiset
optatiiviksi sanovat, ei ole muuta kuin suomen konjunktiivin
imperfekti). Vielä on huomattava, että infinitiivistä on harvoja sijoja
käytännössä, eikä partisipin perfektejä ollenkaan voida sijoitella
kuten suomessa. Refleksiiviverbiä ei ole.

Samoin kuin me suomalaiset luulemme viron oikeinkirjoituksesta,

että se on vallan hullunkurinen, samaa useimmat virolaiset
puolestaan luulevat meidän oikeinkirjoituksestamme. Kuinka suuri
ero niiden välillä on olemassa, osottakoon esim. se seikka, että
virolainen kirjoittaisi suomalaisen sananparren: ei salli savinen pelto
piian pitkiä hameita, koriata kuokkijata, sukan vartta valkiata
seuraavaan tapaan: ei salli savvine peldo pian pitkiä hammeida,
korriada kokiada, sukka varta valgiada; mutta sellaisena kuin se
suomessa kirjoitetaan hän sen ääntäisi: ei salli saavine peltto piian
pitkiä haameitta, kooriatta kookkiatta, suugan vartta valkkiatta.
 Vaikka minulla vielä on lähes 200 paperiruplaa taskussa, täytyy
minun kuitenkin pyytää Sinua olemaan hyvä ja ensi tai toisessa
postissa lähettämään minulle 50 ruplaa hopeaa, sillä asuntoni ja
ruokani ovat maksamatta ja sitäpaitsi minun on ostaminen koko
joukko kirjoja, joita Helsingissä ei ole saatavissa. Kahden viikon
kuluttua olen palannut eteläiseltä retkeltäni, ja jos minun silloin vielä
onkin pari päivää odottaminen kirjettäsi, toivottavasti voin sen pian
saada. Täältä matkustan sitten Pernoon ja sieltä Tallinnaan, mistä
kaiketi syyskuun lopulla tai lokakuun alussa saan palanneeksi
Helsinkiin, kuten toivon. Virolaisia kirjoja olen jo ostanut hyvän
kasan (30 luvultaan). Halunneeko Seura sellaisia, esim. toista
painosta Hupelin sanakirjaa ja kielioppia, jotka täältä voisin saada,
kuten myös virolaisen Raamatun?

Tähän liitetyssä kirjeessä olen pyytänyt Aspia lähettämään

seuraavan neljänneksen [vuosipalkkaani] Sinulle (paitsi 25 ruplaa
hopeaa[?] jotka hän lähettää Kuopioon). Lähetä siis se hänelle
postissa.

Tartosta tai Pernosta kaiketi taas annan itsestäni elonmerkkejä,

kun olen palannut lättiläiseltä rajalta. Muuan tohtori Fählmann, joka
on kirjoittanut nuo ihanat sadut sekä myöskin viron kieliopin
Oppineen Seuran julkaisuissa, on täällä melkein joka päivä minulle
opettanut viron kieltä. Paha kyllä minulle, hänen aikansa kuluu niin
yksityispotilaiden hoitoon (noin 70 sairasta päivässä), etten voi saada
hänen opetustaan niin paljoa kuin tahtoisin, kun siten häntä liiaksi
vaivaisin. — Tervehdi rouvaasi ja sukuasi!

Tuus
Elias Lönnrot.
 Merkitse Tarttoon osotettuun kirjeeseen poste restante
[postikonttoriin jäävä], sillä voisi sattua, että viipyisin lättiläisellä
rajalla kauemmin kuin mitä nyt olen aikonut.

2.

Lehtori Zittingille.

(Konsepti.)

[Lyhentäen julkaistu ruotsiksi "Saiman" 36:nnessa n:rossa v.

1846.]

Tartto, 18 p:nä elokuuta 1844.

Rakas Veli!

Useita viikkoja olen nyt täällä koettanut saada selvää viron

kieliopista, mikä on huononpuoleisesti onnistunut. Kuitenkin toivon
lopulta siinä pääseväni "ins Reine" [= oikealle tolalle] s.o. löytäväni
ne erityiset kielenlait, joiden vaikutuksesta viro on eronnut
suomesta. Kieliopeista ei suinkaan ole puutetta. Niistä on kaksi, jotka
viime vuonna samaan aikaan ja riippumatta toisistaan ovat
ilmestyneet, nimittäin Tartossa asuvan tohtori Fählmannin ja
Kuusalan pastorin Ahrensin julkaisemat jotenkin tyydyttävää
käytännöllisessä suhteessa, mutta kielen sisäisten lakien
esittämisessä ne ovat puutteelliset. Tätä esitystä onkin melkoisesti
vaikeuttanut se seikka, että Virossa ei ainoastaan puhuta, vaan myös
kirjoitetaan ja painetaan kahta murretta, nimittäin Tallinnan viroa ja
Tarton viroa, jotka huomattavasti eroavat toisistaan sekä aineksen
puolesta, kuten laita on enimmästi Suomen murteiden, että myöskin
muodollisesti. Nämä murteet ovat muinaisina aikoina pitkällisten
sotien kestäessä, myöhemmin pappien ja muuttojen vaikutuksesta
sekoittuneet, niin että tätä nykyä usein tapaa toisen muotoja
toisessa. Jos niiden eroavaisuudet olisivat olleet suuremmat, niin
sellaista sekoitusta ei niin helposti olisi voinut syntyä, mutta kun
niiden välinen erotus ei ole suurempi kuin esim. ruotsin ja tanskan
välinen, ei se ole voinut estää toista murretta puhuvia lukemasta ja
ymmärtämästä toisella murteella painettuja kirjoja. Kun Tallinnan-
kielinen kirjallisuus on verrattomasti rikkaampi kuin Taiton viron, niin
etenkin Tarton-puolinen virolainen kernaasti käyttää hyväkseen sitä,
mitä huomaa Tallinnan virolaisella. Päinvastoin käy harvemmin,
osaksi sen tähden että Tarton virolla on vähempi tarjottavaa, osaksi
myös siitä syystä, että Tallinnan virolainen katselee toista murretta
yhtä halveksien kuin rikkaampi tavallisesti katselee köyhempää
naapuriaan. Tallinnan viroa puhuukin seitsemää vertaa suurempi
määrä kuin Tarton viroa, sillä kaikkiaan 622,000:sta virolaisesta,
johon lukuun koko kansan joku vuosi sitten laskettiin nousevan,
puhuu jälkimäistä tuskin satatuhatta henkeä.

Mitä tulee virolaiseen kirjallisuuteen, niin sitä on filologisia ja

historiallisia, poikkeuksetta saksaksi kirjoitettuja tutkimuksia ja
virolaisia kansankirjoja. Jos kohta viimemainitut, kuten meidänkin
kansankirjat, enimmäkseen ovat sisällykseltään hartauskirjallisuutta,
niin niissä tapaa muitakin, jopa sellaisia, joita suomalainen rahvas
vahingokseen on vailla. Olen poikkeuksetta ostanut itselleni kaikki
tapaamani virolaiset kirjat, ja minulla lienee niitä nyt noin 60 eri
kappaletta. Aikaa saaden kaiketi olen koettava muodostella niitä
suomalaista rahvasta varten. Etevin virolainen kansankirjojen tekijä
oli rovasti Masing vainaja, joka asui lähellä Tarttoa. Mutta sen vuoksi,
ettei hän joka rivillä maininnut raamatunlauseita eikä muuten
ulkokullaillut, ja sen vuoksi, että hän koetti kirjoittaa kieltä niin kuin
sitä puhutaan eikä vanhaan hartauskirjain kuluneeseen tapaan,
häntä kohtasi herrnhutilaisten (= heränneiden) opettajien ja näiden
kuulijain puolelta suuri vastustus koko hänen elinaikansa. Näitä
hänen kirjojaan alussa jotenkin vähän kysyttiin, mutta sittenkuin
rahvas huolimatta mainittujen opettajien ponnistuksista oli ehtinyt
saada sen vakaumuksen, että Masingin kirjoitukset olivat oivalliset
lajiaan, ruvettiin niitä niin halukkaasti hankkimaan, ettei niitä enään
moneen vuoteen ole voitu löytää ainoatakaan kappaletta
kirjakaupasta. Muutamia olen kuitenkin saanut toisilta henkilöiltä, ja
tohtori Fählmann, yllämainittu, joka samalla on Tarton Oppineiden
Seuran esimies, on luvannut hankkia minulle vielä muutamia lisää.
Mainittu mies, joka paitsi esimiehentointansa, hoitaa sairaita
enimmin kaikista täkäläisistä lääkäreistä (60-70 potilasta päivässä,
paitsi useita muita, jotka käyvät kotona hänen luonansa), on samalla
vironkielen lehtori yliopistossa ja hoitaa dietetiikan ja farmakologian
professorin-virkaa, tämän paikan ollessa avoinna. On siis helppoa
arvata, kuinka paljon aikaa hän voi käyttää ylimääräisiin toimiin,
mutta siitä huolimatta hän melkein joka päivä on antanut minulle
vironkielen opetusta. Tällainen käy päinsä ainoastaan täkäläistä
elintapaa noudattaen, kun ei pidetä iltaa päivään kuulumattomana
aikana, jota ei voi parempaan käyttää kuin korttipeliin ja todin
juontiin. Kaikki, jotka meillä valittavat riittämättömiä tulojaan ja liikaa
työtään, voisivat täällä oppia paljon uutta, nimittäin esim. ettei ole
mitään riittämättömiä tuloja, vaan että se, mitä niiksi sanotaan, ei
ole muuta kuin turhien menojen eufemistinen nimi. Samanlainen
teennäisnimi on myös "liiallinen työ" eikä se yleensä merkitse muuta
kuin mitä tavallisesti sanotaan tyhjäntoimittamiseksi. Isäntäni,
nimineuvos Hagen, elää vaimoineen ja 7-8 lapsineen sangen sievästi
sillä vähäpätöisellä palkallaan, jota yliopiston piirustuksen opettajana
nauttii, ja kuitenkin useimmat elintarpeet täällä ovat melkoista
kalliimmat kuin meillä (sokuri esim. 1 rupl. 20 kop., kahvi 1 rupl. 50
kop.) Mutta kukapa meillä suostuisi täkäläiseen päiväjärjestykseen:
aamulla kuppi kahvia (vahvasti sikurinsekaista) ja sen kanssa pari
korppua; kaksi ruokalajia päivälliseksi, joka syödään kello puoli 1,
siihen kuuluva lasi olutta: illallista ei ollenkaan, vaan sen sijaan 3-4
kuppia teetä ynnä pari pientä voileipää? Yksi ainoa kerta monen
viikon kuluessa ollaan juotu iltapäiväkahvia, ja tämä tapahtui
erinomaisesta aiheesta, nimittäin sen johdosta, että lapset palasivat
maalta, missä sukulaisten luona olivat viettäneet kesänsä. Totia tai
muita väkeviä ei ollenkaan käytetä. Vieraissa käydään aniharvoin
eikä sitä varten koskaan tehdä sitä suurempia valmistuksia kuin
talossa muuten on tapana; tarjotaan vaan 3-4 kuppia teetä ynnä
voileipiä. Siellä, minne minua on kaupungilla kutsuttu, on menetelty
samoin tai on korkeintain juotu lasi viiniä sen lisäksi; ainoastaan
illallispöydässä muutamissa paikoin juodaan useampi lasi. Minulle on
kuitenkin muutamissa paikoin tarjottu ruokaryyppykin. Totia en
moneen aikaan edes ole nähnyt, lukuunottamatta muuatta iltaa,
jolloin join sitä lasin erään ruotsalaisen merikapteenin luona, joka
tätä nykyä on sen höyrylaivan kapteenina, joka kulkee Tarton,
Pihkovan ja Narvan väliä.

Täältä olen nyt aikonut matkustaa lättiläiselle rajalle tutkimaan

tarttolais-viroa. Sieltä palaan tänne ja alan vähitellen matkustaa
takaisin kotimaahan Pernon kautta Tallinnaan ja Helsinkiin j.n.e.
Suuresti kyllä kaipaan kotia, mutta vielä enemmän sitä, että saisin
viron-kurssini niin suoritetuksi, ettei minun uudestaan tarvitse
matkustaa tänne, kuten kaiketi vielä kerta täytyy käydä lappalaisten
ja vepsäläisten luona, saadakseni aikaan suomen, viron, vepsän ja
lapin vertailevan kieliopin. Kun minulla ei ole mitään erityistä
kerrottavaa toisille sikäläisille tovereille, en nyt kirjoita heille, vaan
olkoon tämä kirje "commune bonum" [= yhteistä omaisuutta].
Kernaasti olisin kirjoittanut laajemman kirjeen, mutta viro ei tahdo
antaa minulle aikaa kirjeiden kirjoittamiseen. Tämä on nyt kolmas
kirje, jonka Virosta lähetän.

Viikko sitten kirjoitin Aspille Ouluun ja pyysin häntä lähettämään

Sinulle 70 ruplaa neljännesvuotis-palkastani, joka on nostettavissa
syyskuun ensi päivinä. Jos Frans nyt voi päästä kouluun, pyydän
Sinua etukäteen suorittamaan sisäänkirjoitusmaksun. Lokakuussa
kaiketi olen luonanne ja olen silloin korvaava sen. Tervehdi myöskin
rouva Vikmania ja ilmoita hänelle tätä samaa.

Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.

3.

Tohtori Rabbelle.

Tartto, 16 p:nä elokuuta 1844.

[Merkitty saapuneeksi perille 24 p:nä elok.]

Rakas Veli!

Sen sijaan että minun tunti, jopa kaksikin sitten, olisi pitänyt alkaa
tämän kirjeen kirjoittaminen, olen käyttänyt ajan viroon, niin etten
toivo saavani monta riviä kokoon ennen postitunnin päättymistä.
Kuten huomaat, olen yhä vielä Tartossa. Tohtori Fählmann, Virolaisen
Oppineiden Seuran esimies, kehotti minua jäämään seuran
kokoukseen, joka oli toissa päivänä, ja johon minutkin kutsuttiin. Sitä
kesti kello 7:stä i.p. kello 12:en yöllä. Ensin esimies luki lyhyen
esityksen Seuran menestyksestä, toiveista ja muusta seuran tilasta
siitäperin kun seuralla viime kesäkuun alussa oli viime istuntonsa.
Sen jälkeen merkittiin luetteloihin muutamat lahjoitetut kirjat ja
luettiin muutamia kirjeitä mikäli Seuraa koskivat. Vielä luettiin julki
pastori Hollman[n]in jättämä tutkimus virolaisista nomineista, ja t:ri
Hansen esitti pääkohdat kirjoittamastansa tutkimuksesta, jonka
tarkoituksena oli Herodotoon mainitsemien Skyyttain maan
paikannimien lähempi määrääminen. Sama Hansen piti pöytäkirjaa,
kun sihteeri juuri oli matkalla Inkerissä ja Aunuksen
kuvernementissä. Kaiken tämän kestäessä poltettiin sikaria ja juotiin
ensin teetä ja sitten viinitotia, mikä näyttää olevan hyvä keino
estämään sitä jäykkyyttä, joka muuten tavallisesti pyrkii
pujahtamaan sellaisiin seuroihin. Seura ei kokoonnu yliopistoon,
vaan aina yksityiseen taloon. Viimeisellä tunnilla syötiin
perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen jokainen meni kotiansa, paitsi
Fählmannia, jonka kai vielä oli käytävä jonkun potilaansa luona;
näiden hoidossa yksistään hänellä olisi kylliksi tehtävää, ilman että
kiusaisi itseään Oppineiden Seuran esimiehen toimella, opettamalla
minua ja viron luennoilla yliopistossa, sillä hän on samalla yliopiston
vironkielen lehtori, ja lisäksi hän luennoitsee dietetiikkaa ja
farmakologiaa, joiden tieteiden avoimeksi julistettua
professorinvirkaa hän hoitaa. Kaiken tämän hän ihmeteltävällä
tavalla ehtii toimittaa ja kirjoittelee sitäpaitsi vironkielisiä kirjoituksia
"Marahva kalenderiin" ja saksankielisiä Seuran keskustelemuksiin.
Parasta, mitä tähän asti on kirjoitettu viron kieliopin alalla, on hän
tehnyt, ja se on painettuna mainituissa keskustelemuksissa. Kaikista
lääkäreistä hänellä näillä seuduin on lukuisimmat hoidokkaat (60-70
potilasta päivässä, joiden luona hän joka päivä käy kaupungilla,
paitsi niitä, jotka käyvät hänen kotonaan ja joiden kanssa hän on
kirjevaihdossa). Hän on meidän ikäisemme mies, iloinen, suora,
hyväntahtoinen ja avulias kaikessa, minkä vaan voi toimittaa. Seuran
kokouksessa minä lupasin seuraavaan "Sitzungiin" [istuntoon]
kirjoittaa vertailevan viron ja suomen muoto-opin, jos suinkin ehtisin.
Pyysin oikeutta kopioida Seuran sanakirjakeräelmät, mihin kernaasti
myönnyttiin, ja johon sittemmin sain toisenkin oikeuden; olen näet
tähän asti unhottanut kertoa, että minä olin yksi äsken valittuja uusia
jäseniä. Heti palattuani lättiläiseltä rajalta, jonne nyt aion matkustaa,
ryhdyn sanakirja-ainesten kopioimistyöhön. Siihen kai menee monta
viikkoa, mutta se on välttämätöntä, kun useimmat virolaiset sanat
esiintyvät suomessakin, jos eivät kaikissa, niin kuitenkin jossakin
murteessa, ja kun näin suurin määrin niitä saa kootuiksi, se tietysti
on parempi, kuin niiden noukkiminen yksitellen.

Kun sekä Fählmann että Hansen ovat lahjoittaneet minulle

muutamia virolaisia kirjoja, joita en kirjakaupasta ole saanut, ja ovat
luvanneet hankkia minulle useampia, ja kun minäkin tahtoisin heille
antaa jotakin, pyydän Sinua, että jätät alla olevan luettelon
Thunbergille ja kehotat häntä lähettämään ne, mikäli ovat
saatavissa, konsuli Böninghille Tallinnaan pyytäen häntä sieltä
postissa lähettämään ne minulle tänne Tarttoon. Muutamia minulle
tulevia Sinulla niistä lienee kotonasi; sen tähden en lähetä tilausta
suoraan Thunbergille, vaan pyydän Sinua katsomaan, mitkä Sinulla
on hallussasi; pyyhi ne pois luettelosta ja anna sitten sekä kirjat että
luettelo Thunbergille.

[Mainittu tilausluettelo:]
 Hyödyllinen Huvitus luomisen töistä; 2 kappal. Ajanviete Lapsille.
Kultala; 2 kpl. Haaksirikko. Hyödyllisiä kertomuksia yhteiselle
kansalle: 2 kpl. Luvun lasku oppi Boreniukselta. Tomas Kempin 4
kirjaa Kristuksen jälkeen seuraamisesta. Biblian Historia. Vanhan
ajan Historia Ahlholmilta. Ilolaulu Jesuksesta. Suomenkielinen
Wirsikirja. Suomalaisia Sanalaskuja. Suomalaisia Arvoituksia.
Kalevala. Kanteletar. Mehiläinen 1836, 37, 39, 40, Suomen historia ja
Venäjän historia, jolleivät seuraa Mehiläisen mukana. Kotilääkäriä 2
kpl. Suomi, kaikki vuosikerrat. Renvallin kielioppi, Vikströmin
kielioppi. Vhaelin kielioppi. Hippingin kirja Saksanmaasta. Gottlundin:
Taciti Omdömen öfver Finnarne. — Jos tämän lisäksi voisit lähettää
Saima-lehden, Maamiehen ystävän ja Helsingfors Tidningar, vaikkapa
muutamia muitakin sanomalehtiä kesäkuun keskivaiheilta, niin
sitoudun jättämään ne vahingoittumattomina takaisin Helsingissä,
niin pian kuin olen palannut. Ne tulevat kaikki kait helposti Tallinnaan
ja sieltä raskaamman postin mukana tänne, kun vaan pyydetään
Böninghiä suorittamaan ennakolta postikulut, jotka sitten Tallinnassa
itse tahdon maksaa hänelle takaisin. Joskus odotan saavani Sinulta
kirjeen sekä tietoja siitä, mitä vieraita Sinulla nyt on Kalliolinnassa,
sekä muita tilapäisiä uutisia. Terveisiä asianomaisille!

Uskollinen veljesi
Elias Lönnrot.

4.

Lehtori Ståhlbergille.

(Konsepti?)
 [Aaltosulkujen { } välissä olevaa vastaa "Saiman" 44:nnessä
n:rossa 1844 ruotsiksi julkaistu "Ote t:ri Lönnrotin kirjeestä, joka on
päivätty Tartossa elok. 27:ntenä 1844", joka kuitenkaan ei ole
sanasta sanaan yhtäpitävä tämän kanssa.]

Tartto, 24 p:nä elokuuta 1844.

Rakas Veli!

Kun nyt taas epäilemättä olet Viipurissa, lähetän sinne tämän

tervehdyskirjeeni. Viime kuukausien kuluessa aioinkin Sinulle
kirjoittaa, mutta lykkäsin sen aina toistaiseksi, kun en varmaan
tietänyt, missä silloin oleskelit, Nurmeksessa, Kajaanissa vai
Viipurissa. Varmaankin muilta olet jo kuullut, että olen matkustanut
tänne Viroon. Täällä Tartossa olen jo puolentoista kuukautta tutkinut
viroa ja etenkin viron kielioppia, joka nyt vihdoinkin on alkanut
selvitä minulle. Etenkin sen tähden on minun näissä opinnoissa
oltava tarkka, että vastedes, jos joskus siihen saan aikaa, voisin tällä
taholla olla valmistautunut työhön, jota usein olen ajatellut, nimittäin
vertailevan suomen, viron, vepsän ja lapin kieliopin kirjoittamiseen.
Sen verran saksaa näyttää täkäläinen saksalainen ympäristö minuun
mättävän, että voin kirjoittaa sellaisen teoksen saksaksi, jollei sen
julkaiseminen ruotsiksi kannattaisi.

{Täkäläiset virolaisuuden ystävät ovat eri mieltä viron

sukulaisuudesta suomen kanssa, toiset kun pitävät sitä suomen
tyttärenä, toiset sen sisarena. Minä puolestani olen taipuvampi
jälkimäiseen mielipiteeseen, kun näet kahdesta pahasta, pilatusta
sisaresta ja lapsesta, kernaammin valitsee edellisen. Jopa on
pälkähtänyt muutamien päähän pitää muuatta hyvin turmeltunutta
viron murretta, nimittäin liivin kieltä, jota jokunen sata Salis-joen
suulla ja Angernin rannikolla asuvaa henkeä puhuu, kaikkien
suomalaisten kielien tai suomalaisheimojen kielien kantaäitinä. —
Kuitenkin on harrastus viime aikoina enemmän kääntynyt kielen
filologiseen muovailemiseen. Viime vuosina on ilmestynyt
kaksittainkin viron kielen muoto-oppeja, toinen erään pastori
Ahrensin, toinen Fählmannin julkaisema. Viimemainittu asuu täällä
Tartossa; hän on usein käynyt luonani ja opettanut minulle viroa.
Uutta virolaista sanakirjaa varten on täkäläisellä Oppineiden Seuralla
suuria keräelmiä, jotka minä olen päättänyt kopioida, ja olen jo
siihen pyytänyt ja saanut luvan. —

Missä suhteessa viro pääasiallisesti eroaa suomesta? a)

Vokaalisointu puuttuu kokonaan, minkä vuoksi sanan jälkitavuissa on
yksinomaan kovia vokaaleja, b) Pronominaali-suffikseja ei ole, paitsi
muutamissa harvoissa sanoissa, missä kolmannen persoonan suffiksi
esiintyy, mutta nämä sanat ovat poikkeuksetta muuttuneet
adverbeiksi, c) Nominatiivi päättyy useimmissa sanoissa
konsonanttiin silloin kuin se suomessa päättyy vokaaliin; ainoastaan
milloin kaksitavuisissa sanoissa korollinen vokaali on lyhyt, päätteenä
on vokaali, ja sama on laita adessiivin, ablatiivin, inessiivin ja
elatiivin, ja erityisissä tapauksissa myös infinitiivinkin. d) Komitatiivia,
instruktiivia, prolatiivia ja essiiviä ei ole, mutta niiden sijaan on
muuan terminatiivi-sija, esim. rinnani, rintaan asti, polveni, polveen
asti, sekä -ga-päätteinen sija, joka lähinnä vastaa suomen
komitatiivia, esim. käega, kädellä, Jumalaga, Jumalan kanssa, e)
Monikolla on, lukuunottamatta nominatiivia, tavallisesti
kaksinkertaiset sijat, joista toisella sarjalla on erityinen kollektiivinen
merkitys, f) Verbeillä ei ole konjunktiivin preesensiä, optatiivia eikä
refleksiivistä taivutusta, ja ne ovat muutenkin suomen verbejä
köyhemmät (infinitiivin sijojen, johdannaisten puolesta), g) Sanoissa
tapahtuu usein sisäheitto, esim. nuhtlen, nuhtelen, viimne,
viimeinen; tütred, [tyttäret], kambrid, [kamarit]; tämäkin riippuu
korosta ja heittyneen vokaalin viereisistä konsonanteista, h) Viron
täytyy useimmiten turvautua partikkeliin, milloin suomi voi käyttää
gerundioita ja partisipeja. i) Adjektiivi jää muutamissa tapauksissa
taipumatta, ja passiivin partisipin preteeriti on aina taipumaton j.n.e.
Ainoastaan lyhemmyys on virolla etuna suomen rinnalla. Kun virossa
on monta yksitavuista sanaa, jotka suomessa ovat kaksitavuiset, viro
sopii paljoa paremmin uudenaikaiseen runouteen} ja konsonanttiset
päätteet yksitavuisiin loppusointuihin. Viro on trokeista kieltä, minkä
vuoksi sijapääte usein jätetään pois ja pitkä vokaali lyhennetään,
milloin sana sijapäätteen liityttyä muuttuisi daktyyliseksi tai pitkän
vokaalin kautta spondeiseksi. Sama on lapin laita. — {Virolainen
kirjallisuus on samoin kuin suomalainen — köyhä. Kuitenkin on
olemassa useita hyvänpuoleisia kansankirjoja, joita palattuani olen
aikonut ruveta suomeksi muokkailemaan.

Koska sanakirja-työ — nimittäin kopioiminen — vie ainakin

puolentoista kuukautta, ja kun sitäpaitsi pariksi viikoksi olen aikonut
matkustaa lättiläiselle rajalle, voidakseni siellä paremmin tarkastaa
viron Tarton-puolista murretta, niin tulen näillä seuduilla vielä
viipymään pari kuukautta} ja toivon siis mitä pikimmin postissa
saavani Sinulta moniaita rivejä. Jos olet käynyt Kajaanissa, niin
ilahuta minua sikäläisilläkin uutisilla. En ole 4-5 kuukauteen kuullut
mitään sieltä, enkä tähän saakka ole Virossa-oloni aikana saanut
riviäkään Suomesta, kun olen laiminlyönyt ilmoittaa olopaikkaani
ystävilleni. {Koska paluuni kotimaahan kaikesta päättäen ei voi
tapahtua ennen loka- tai marraskuuta, on hyvin mahdollista, että
minun on palaaminen Pietarin tai Viipurin kautta. Kotia palattuani
aion asettua yhteen paikkaan kahdeksi vuodeksi ja} ["Saimassa"
jatkuu: "koettaa, kuinka pitkälle suomen sanakirjan työssä siten
kerkiän. Sitten kait minun taas on tehtävä muutamia kuukausia
kestävä virkistysmatka Lappiin tai vepsäläisten luo, niin että jaksan
istua jäljellä olevat kaksi vuotta."] tehdä sanakirjaa, mutta en vielä
tiedä, olenko tekevä sen Kajaanissa vai olenko koko virkalomani
ajaksi muuttava Kuopioon, missä kuitenkin joskus paremmin voisi
virkistyä toverien parissa. Mikä Sinun mielestäsi olisi parempi? —
Cedervaller pyysi minulta lupaa lainata joitakuita kohtia Mehiläisestä
painatettaviksensa. Tässä se nyt seuraa:

[Mainittu luvanantokirjoitus].

Painotarkastus-virastoon jätetään kaikki kirjoitukset

leimaamattomalle paperille laadittuina, joten tämä siis kelvannee. —
Kuitenkin hänen tulee antaa minulle muutamia kappaleita ilmaiseksi;
sen voit hänelle mainita.

Tervehdi rouvaasi, Ahrenbergia rouvineen, Ignatiusta, Judenia ja

muita tuttavia.

Ystäväsi ja veljesi
Elias Lönnrot.

5.

Tohtori Rabbelle.

[Tartto, 2? p:nä elokuuta 1844.]

[Merkitty saapuneeksi perille 4 p:nä syysk. 1844.]

Rakas veli!
 Viime lauantaina sain kirjeesi ynnä useita muita kirjeitä Suomesta,
niiden joukosta kajaanilaisiakin. Rahoista saan erityisesti kiittää;
nykyhetkeksi jopa kahdeksi kuukaudeksi edelleen olen niiden kautta
runsaasti varattu, ja olisin luultavasti koko matkaakin varten, ellei
minun pitäisi ostaa useita kirjoja, joista Bopp'in "Grammatik über die
Sanscritsprache", jonka eilen tilasin, yksin maksaa 15 hopearuplaa.
Virolaisia kirjoja minulla jo on ainakin 70 erinimellistä, ja useista
kaksoiskappale, toinen näet Porvoon lukiota varten, lehtori Öhmanin
toivon mukaisesti. — Valtioneuvos Krusen luona näin äsken ihka
uuden mustalaiskielen kieliopin ja lukukirjan, joiden olemassaolon
johdosta hän kiroili ja pauhasi, kun tekijä, muuan berliiniläinen, sitä
varten oli käyttänyt hänenkin kokoelmiansa vähintäkään häneltä
lupaa kysymättä. Valtioneuvos oli näet lähettänyt
mustalaiskeräelmänsä sinne tarkastettaviksi ja sitten saadaksensa ne
takaisin, mikä nyt olikin tapahtunut, vaikka vallan odottamatta
painetussa muodossa. Sama Kruse on historioitsija, arkeologi, vähän
filologi, kirjailija, sanalla sanoen monipuolinen mies. Hänen poikansa,
joka on ylioppilas, oli loma-ajalla käynyt Helsingissä,
Hämeenlinnassa, Tampereella y.m. ja palasi joku viikko sitten ilman
että oli voinut toimittaa isänsä antamaa päätehtävää, nimittäin että
olisi piirustuttanut Lapista löydetyn vaa'an (tai vaakakupin),
punnuksineen, väreineen, ruostepilkkuineen j.n.e., mistä vaa'asta
professori Hällström-vainaja Tiedeseuran keskustelemuksissa antaa
kuvauksen. Hän näytti minulle useita erilaisia vaakakuppeja, jotka oli
kerännyt Virosta, Liivinmaalta ja kaikkialta; niistä, joita ei ollut voinut
saada, hän oli hankkinut itselleen piirustukset; ainoastaan
lappalainen vaaka puuttui hänen suureksi huolekseen. Nyt hän pyysi
minua tekemään Helsinkiin palattuani kaiken, minkä voin,
hankkiakseni hänelle siitä uskollisen piirustuksen. Jos mahdollisesti
tietäisit, missä tätä vaakaa säilytetään, niin teetä minun
kustannuksellani siitä piirustus ja lähetä se tänne, jotta Kruse saisi
yölepoa. Senkin vuoksi haluaisin jo täällä ollessani saada hankituksi
tuon piirustuksen Kruselle, kun sitä helpommin saisin tilaisuuden
kopioida hänen kokoelmansa virolaisia sanoja, jotka hänellä on
välilehtisessä Hupelin sanakirjassa. En epäile, ettei hän ilman sitäkin
anna minulle lupaa siihen, mutta luulen hänen tekevän sen kahta
kernaammin, jos hankin hänelle tuon kallisarvoisen vaakakuvan.

Suomea varten voisin kyllä kirjoittaa jonkun kirjoituksen, esim.

vertauksen viron ja suomen välillä, mutta ilmestyykö Suomi siis
todella? — Kun Castrénin syrjäänin kielioppi on painosta ilmestynyt,
niin lähetä minulle sitä pari kappaletta tänne. Nehän voisi lähettää
Kirjallisuuden Seuran vapaakirjeoikeudella, varsinkin kun
tarkoitukseni on antaa toinen kappale täkäläiselle Oppineiden
Seuralle.

Näihin aikoihin olen yhä vaan etymologiselta kannalta vertaillut

viroa suomeen. Samoin kuin lapin kielessä on korolla virossa tärkeä
osa, ja trokee on sanojen soinnullisuuden perusmittana, minkä
tähden pääte usein niellään, ja pitkä vokaali lyhennetään, niin pian
kuin sana sen kautta muuttuisi daktyyliseksi tai spondeiseksi.

Kun paperia näyttää riittävän, ja kokonainen tunti on jäljellä

postiajan päättymiseen, niin tahdon tässä mainita muutamia
pääasiallisia omituisuuksia, joiden puolesta viro eroaa suomesta.
[Jotenkin samoin kuin 4:nnessä.] — — — — —

Huomenna, wenn es nicht regnet [= ellei sada vettä], matkustan

etelämpään, palaan kahden viikon päästä ja ryhdyn sanakirja-
ainesten kopioimistyöhön. Palatessani minua kait odottaa postissa
muutama rivi, ehkäpä sanomiakin.
 Valtioneuvos [v. Haartman, lääkintöhallituksen ylitirehtööri] kirjoitti
minulle pyytäen minua mittaamaan hänen tarpeeseensa muutamia
virolaisia kalloja, minkä tähän liitetyssä kirjeessä lupaan tehdä.

Keitä nyt on luonasi Kalliolinnassa? Tervehdi rouvaasi ja

sukulaisiasi — Castrénia ja kaikkia muita tuttavia. Grotille olen
ostanut ne kaksi kirjaa, jotka hän pyysi minun ostamaan, mutta
kolmatta puolalaista kirjaa en ole saanut

Veljesi ja ystäväsi
Elias Lönnrot.

6.

Tohtori Rabbelle.

[Puolisulkujen { } väliset kohdat konseptista.]

Tartto, 14 p:nä lokakuuta 1844.

[Merkitty saapuneeksi perille lokakuun 26:ntena s.v.]

Rakas Veli!

Vaellukseni Tarton-virolaisten parissa maaseudulla kesti lähes

seitsemän viikkoa niiden kahden asemesta, joilla lähteissäni olin
luullut tulevani toimeen. Toissa iltana vihdoinkin palasin, luin ensin
tervetulleen kirjeesi, senjälkeen useita muita, joista osa oli
Kajaanistakin. Eilen lueskelin sanomia koko päivän ja kait minun
vielä on hukattava päivä niiden takia. Sinun ja Thunbergin
lähettämät kirjat olen saanut ja kiitän Sinua niiden vuoksi
näkemästäsi vaivasta. Muutamat niistä olen jo antanut Fählmannille
ja ylihuomenna, kun Seuralla on kokouksensa, annan loput Seuralle.

(18 p:nä lokakuuta.)

Näin pitkälle ehdin neljä päivää sitten, ja syynä, minkä tähden en

kerinnyt pitemmälle, oli postitunnin loppuminen sillä välin kun jotakin
muuta oli sattunut minua viivyttämään. [Konseptissa: "— — syynä —
— oli se, että tahdoin kirjoittaa puhtaaksi muutamia arkkeja
tarttolais-murretta koskevia kieliseikkoja, voidakseni antaa ne
täkäläiselle Seuralle, kuten toissapäivänä teinkin."] Toissapäivänä
Oppineella Seuralla oli taas kuukausikokouksensa. Se pidettiin
yksityishuoneistossa kuten ennenkin ja kesti klo 7:stä tai 1/2 8:sta
klo 12:en. Istunnossa luki 1:ksi esimies Fählmann kirjoituksen
vironkielen pehmeistä (muljeeratuista, dileeraavista) konsonanteista,
jommoisia suomessa ei ollenkaan ole — sekä muutamia kirjeitä.
2:ksi pastori Körber muutamista kiinni-muuratuista ihmisistä
[Konseptissa: "— — muutamain kiinni-muurattujen ihmisten
luurangoista."], joita oli löydetty Riiassa ja muualla. 3:ksi tohtori
Hansen teki selkoa erään vanhan historiallisen käsikirjoitus-
kokoelman sisällyksestä. Sitäpaitsi neuvoteltiin tulevan-vuotisesta
"Marahva Kalender'ista". Seura on nim. jo perustamisestaan asti
pitänyt huolta erään "Marahwa Kalender" nimisen kansankirjan
toimittamisesta ja julkaisemisesta. Siinä on tavallisesti 5-6 arkkia,
alussa almanakka ja sitten muutamia opettavaisia {vironkielisiä}
kirjoituksia rahvaalle {mikäli mahdollista, sivellettyinä uskonnollisella
pohjavärillä.} Neuvottelu koski etenkin siihen otettavien kirjoitusten
sisällystä. Kun siitä ei voitu mitään lähempää päätöstä tehdä, niin
valittiin kalenteritoimikunta, joihin tulivat kuulumaan Fählmann,
pastori Geheve ja Christiani. Sittenkuin kaikki tämä turhantarkoitta
muodollisuuksitta oli päätetty, teetä ja viinitotia nauttien ja sikareja
poltellen, syötiin perinpohjainen illallinen, minkä jälkeen kukin erosi
lähtien kotiinsa. {Eiköhän meidänkin Seura näin vapaassa muodossa
tulisi vilkkaammaksi?}

Sellaisen kalenterinhan kuin yllämainittu meidänkin Seura voisi

julkaista vuosittain? Sen ohessa ei taitaisi haitata Seuraamme, jos se
jonkun verran omistaisi tarttolaisen ulkonaista muotoa.

Sanakirja-keräelmät sain eilen, ja ne ovat suuremmat kuin olin

odottanutkaan. Niiden kopioimiseen kuluu kait puolitoista kuukautta,
vaikkapa hyvinkin ahkerana olisin. Tämä on hyvin ikävää, kun
minulle jo alkaa tulla halu palata kotiin päin. "Aber tshto delatj?" [=
mutta mitä tehdä?] Puolitekoisin töin tällä alalla en kuitenkaan
tahtoisi palata; sen vuoksi minun täytynee päättää jäädä tänne,
vaikkapa päätökseni tähden olisikin pakko puoleksi repaleisena
palata Pietarin kautta. {Ole hyvä ja lähetä minulle taas rahoja, niin
paljo kuin Sinulla on palkkaani neljänneksestä jäljellä, sillä kyllä
kaikki tarvittaneen.}

Tarton murteen deklinatsioni- ja konjugatsioni-muodot ovat

melkoisesti yhtäpitävämmät suomen kanssa kuin Tallinnan murteen
muodot, mikä on hyvinkin merkillistä, kun päinvastainen asianlaita
olisi luonnollisempi.

{Suomea: Tarton viroa: Tallinnan viroa

silmä silm silm silmän silmä silma silmää silmä silma

silmälle silmäle silmale silmällä silmäl silmal silmältä silmält
silmalt silmähän silmä silma silmässä silmän silmas silmästä
silmäst silmast silmäksi silmäs silmaks silmänä silmän silmana
silmätä silmätä silmata.}
 Itse maakin on Tarton eteläpuolella enemmän Suomen luonnon
kaltainen kuin on laita Tallinnan ja Tarton välisien järvettömien ja
vuorettomien seutujen, joiden kautta kuljin.

Puolen seitsemättä viikkoa kestäneellä kiertomatkallani tarttolais-

murteen alueella kävin aina lättiläisten rajalla aivan lähellä Valk'an
kaupunkia ja palasin sieltä Wõrun kaupungin kautta. Kaikkialla minua
kohtasi sangen vieraanvarainen kohtelu pappiloissa, ainoissa
herraspaikoissa, missä kävin. Sillä vaikka maa onkin täpösten täynnä
herraskartanoita, en näissä käynyt, osittain sen tähden että niissä ei
ollut mitään minulle välttämättömän tarpeellista, osittain harmissani
ollen niiden harjoittamasta talonpoikain sorrosta. — Papit olivat
poikkeuksetta oppinutta väkeä, pitivät saksalaisia teologisia
aikakauskirjoja ja seurasivat tarkoin aikaansa. Myöskin näyttivät
kaikki olevan hyvissä varoissa. Kuitenkin tahtoisin tuhat ruplaa
palkkana kernaammin olla pappina Suomessa kuin täällä
kymmentuhannen palkalla, kun varmaankin ehtisin kuolla ennenkuin
tottuisin välinpitämättömänä katselemaan moisioiden herrain
sortaman rahvaan tilaa. Talonpojiksi heitä tosin sanotaan, mutta he
ovat kuitenkin aivan samassa tilassa kuin herraskartanoiden torpparit
meillä, vieläpä huonommassakin, sillä meikäläisellä torpparilla
saattaa kuitenkin olla jäljellä toivo saada aikaa voittaen omakseen
itsenäinen tila, mutta virolaiselle talonpojalle se on mahdotonta.
Huonommat heillä on asunnotkin kuin köyhimmällä suomalaisella
torpparilla. Eräässä kapakassa tuli muuan puoleksi juopunut
talonpoika luokseni krouvi-kamariin ja rupesi puhumaan kaikenlaista.
Käskin hänen mennä ulos, lisäten, etten kärsinyt juopunutta miestä
luonani. Silloin hän alkoi itkeä ja pyysi, etten panisi sitä niin
pahakseni, kun juopotteleminen kuitenkin oli ainoa, millä voivat
hankkia itselleen iloa, sest kui Roots meid enne orjiks teggi (siitä
perin kuin Ruotsi muinoin meidät orjiksi teki). Luultavasti hän
Roots'illa tarkoitti saksalaisia ritareja. — Lopuksi minun täytyy taas
pyytää sinua lähettämään minulle mitä [palkkani] neljänneksestä on
jäljellä, sillä luultavasti Asp jo sen on lähettänyt. Tätä nykyä kassani
on melkein tyhjänä, ja tarvitsen siis rahoja sekä tänne jäädäkseni
että täältä lähteäkseni. Virolaisia kirjoja minulla jo on toista sataa; ne
eivät kuitenkaan muodosta varsin suurta kirjastoa, kun useimmat
ovat pieniä kirjasia. Tervehdi kaikkia tuttavia ja ennen kaikkea
rouvaasi ja sukulaisiasi.

Hartain ystäväsi
Elias Lönnrot.

J.K. Jos Castrénin syrjäänin muoto-oppi jo on päässyt painosta,

niin lähetä minulle sitä 2-3 kappaletta. Ne voisi postikuluja säästäen
lähettää vaikka Oppineiden Seuralle tai myöskin suoraa päätä
minulle.

Lnr.

7.

Rehtori Snellmanille.

(Konsepti;)

[Suureksi osaksi julkaistu ruotsiksi "Saiman" 51:nnessa n:rossa

1844. tässä täydennettynä konseptin mukaan.]

[Tartto, loppupuolella lokakuuta 1844.]

 {Rakas Veli!

Kun nyt alkaa olla puoli vuotta siitä kun toukokuun 2:sena päivänä
Kuopiossa erosimme, niin lienee aika kirjallisesti sinua tervehtiä,
ennenkuin voin tehdä sen suullisesti, mihin vielä varmaankin kuluu
pari kuukautta, jos kohta hyvin usein muistelen sinua ja muita
sikäläisiä äijäksiä toivoen pian saavani teitä tavata. Samoiltuani lähes
seitsemän viikkoa Tarton eteläpuolisilla seuduilla, olen nyt taas
asettunut tähän Liivinmaan yliopistokaupunkiin, tosin en yliopiston
tähden, jonka seinien sisällä vastaiseksi en ole ollut enkä luultavasti
tule olemaankaan, vaan kopioidakseni muutamia sanakirjanaines-
kokoelmia, jotka ovat täkäläisen "Oppineiden Seuran" hallussa.}

Viron kielen sanavarasto tuntuu antavan melkoisen lisän meidän

äidinkielellemme, suomelle, {kuten päinvastoin suomi saattaa
korvaukseksi antaa vielä suuremman määrän virolle,} ja viron kielen
lähempi tunteminen on sitä paitsi tuiki välttämätön suomen kielen
sanakirjan kirjoittamisessa, osittain sanan alkuperäisen merkityksen
löytämistä varten, osittain sen vuoksi, että viron kielestä voidaan
saada monta alkuperäistä sanaa, joihin suomi voi aikaa myöten
vaihtaa joukon pahasti rääkättyjä ruotsinvoittoisen suomen sanoja.
Useista asianhaaroista tahtoisin päättää että viro muinaisina aikoina
oli kehittyneempi kieli kuin suomi. Mutta sittenkuin saksan kieli
[Konseptin mukaan: saksalainen (= "tysken")] oli tullut maahan ja
hävittänyt virolaiselta niin yhden kuin toisenkin
[kehitysmahdollisuuden], tuskin antaen sijaan muuta kuin
vuosisatoja kestäneen orjuuden, kielen omintakeinen kehitys
seisattui ja se alkoi mukautua saksan kieleen, niin että muutamia
päätteitäkin omistettiin saksasta, nimittäin saksalainen diminutiivi-
pääte -chen ja adjektiivi-pääte -lich, jotka nyt ovat virossa yleisesti
käytettyinä päätteinä -kene ja -lik. On tunnettu asia, että kielen
sanat ajan varrella yleensä eivät pitene, vaan päinvastoin lyhenevät.
Viron kielessä sanat ovat kahdella tavalla lyhenneet siitä muodosta,
mikä niillä on suomessa, 1:ksi eräässä sanoissa tapahtuneen
sisäheiton kautta: kandle = kantelen, ikmä = itkemään, keeldmä =
kieltämään, masma = maksamaan, kauplema = kauppelemaan,
2:ksi päätteiden poisheittymisen kautta: kirja = kirjan, kirjalt =
kirjalta, kirjast = kirjasta, kirja — kirjaan, kirjaks = kirjaksi, kirjo =
kirjoja. Sellaisia muuttuneita merkityksiä kuin esim. ruotsin sanoilla
gök, gås, höna, sik, räf, hare on, milloin niitä käytetään ihmisistä,
virossa paljoa enempi kuin suomessa, olkootpa sitten syntyneet
saksan mukaan tai muuta tietä ikäänkuin rangaistukseksi siitä
synnistä, että ei sanota suoraan, mitä ajatellaan. Suomessa sellaisia
virheellisiä merkityksiä on harvan-puoleisesti, niin että on todellakin
ihmeteltävää, kuinka ruotsalainen kieliaisti siinä suhteessa on niin
vähän vaikuttanut suomeen. Vielä tänä päivänä suomalainen voi
sanoa käki, hanhi, kana, siika, (kettu) repo, jänis, ilman että sitä
kuullessaan tulee ajattelemaan typerää hölmöä, kömpelöä tyttöä,
liukasta eli kavalata miestä y.m.s. tai ilman että esim. housujen
nimityksen sijaan tarvitsee keksiä uutta. Mutta suomi on monessa
muussakin suhteessa kehittynyt omintakeisesti, jonka vuoksi sen
kielioppi on säännöllisimpiä. Vai minkä muun kielen, muodoista
vähemminkin rikkaan kuin suomi on, voimme mainita, jonka
teonsanoissa ei ole melkoinen joukko säännöttömiä, epäsäännöllisiä,
vaillinaisia, jonka pronominit eivät ole eri vartaloista kokoon-liitetyt ja
jonka taivutusopissa ei olisi koko joukko poikkeuksia? Kaiken tämän
puolesta suomen kielioppi on laatuaan melkein ainoa, jossa moista
lisäkuormaa ei ole. Syynä siihen, että suomi on pysynyt itselleen niin
uskollisena, on ensinnäkin ja etupäässä se, että suomen kirjakielen
perustajat olivat oman maan synnynnäisiä, ja että senkin jälkeen ne,
jotka ovat suomeksi kirjoittaneet, ovat olleet lapsuudestaan asti
kieleen perehtyneitä ja että monet lapsina eivät ole osanneetkaan
muuta kieltä. Vallan toinen on viron kielen laita ollut. Saksalaiset,
jotka nipin napin oppivat sitä puhumaan, ensimäisinä alkoivat
käyttää sitä kirjoituksessa, ja sen jälkeenkin aina viime aikoihin asti
kukin saksalainen, joka kotitarpeikseen on oppinut viroa, on luullut
aiheuttavansa ihmiskunnalle suuren vahingon, ellei kirjoittaisi
muutamia kirjasia viroksi. Sellaisista kirjailijoista on ihka uusi
keksintö, että vironkielessä on kaksi objektinsijaa, toinen määrättyä,
toinen epämääräistä objektia varten, ja monet epäilevät vielä sen
todellisuutta, niin että käyttävät sekä puheessa että kirjoituksessa
lausetapaa vôttis naest (otti naista) eivätkä: vôttis naese (naisen,
vaimon); se on merkitsevinään: meni naimisiin, vaikka ajatus tulee
vallan toinen. Virolainen Raamatun käännöskin alkaa sanoilla:
"Algmisses loi Jumal taevast ja maad" ("alussa loi Jumala taivasta ja
maata"), jonka siis pitäisi merkitä: alussa Jumala loi taivaan ja maan,
mutta merkitseekin: alussa Jumala oli taivaan ja maan luonnissa,
taivasta ja maata luomassa, jättäen sanomatta, kuinka pitkälle hän
työssään tuli. Sitäpaitsi vironkielen perustajat tekivät suuren virheen
siinä, että ottivat ilman minkäänlaista tuntuvaa välttämättömyyttä
kirjakieleksi kaksi eri murretta, nimittäin Tallinnan murteen ja Tarton
murteen, jotka alussa tuskin niin paljoa erosivat toisistaan kuin
Hämeen murre Savon murteesta. Kun meillä yhden ainoan
kirjakielen omaksumisen kautta eri murteet yhä enemmän ja
enemmän ovat sulaneet ja sulavat yhteen, virossa suhde on ollut
päinvastainen, kun näet jokainen, joka kirjoittaa toisella murteella,
tahtoo sen tehdä niin perinpohjin tarttolaisesti tai tallinnalaisesti,
kuin suinkin on mahdollista, peläten, että häntä muuten soimattaisiin
siitä, ettei tunne valitsemaansa murretta.

Suuresti on viron kielen kehitystä ehkäissyt osaltaan myöskin

maaorjuus, joka vasta noin kolme vuosikymmentä sitten loppui.
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com