Polarity in International Relations: Past, Present,

Future Nina Græger download

https://ebookmass.com/product/polarity-in-international-relations-past-
present-future-nina-graeger/

Visit ebookmass.com today to download the complete set of

ebooks or textbooks
 We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit ebookmass.com
to discover even more!

CMOS Past, Present and Future. Luo

https://ebookmass.com/product/cmos-past-present-and-future-luo/

Barrow Hill Roundhouse. Past, Present & Future Ben Jones

https://ebookmass.com/product/barrow-hill-roundhouse-past-present-
future-ben-jones/

Migration and Urban Transitions in Australia: Past,

Present and Future Iris Levin

https://ebookmass.com/product/migration-and-urban-transitions-in-
australia-past-present-and-future-iris-levin/

Pilgrimage and England's Cathedrals: Past, Present, and

Future Dee Dyas

https://ebookmass.com/product/pilgrimage-and-englands-cathedrals-past-
present-and-future-dee-dyas/
Electric Utility Resource Planning: Past, Present and
Future Joe Ferrari

https://ebookmass.com/product/electric-utility-resource-planning-past-
present-and-future-joe-ferrari/

Power-Sharing in Europe: Past Practice, Present Cases, and

Future Directions Soeren Keil

https://ebookmass.com/product/power-sharing-in-europe-past-practice-
present-cases-and-future-directions-soeren-keil/

NATO’s Burden-Sharing Disputes: Past, Present and Future

Prospects Tommi Koivula

https://ebookmass.com/product/natos-burden-sharing-disputes-past-
present-and-future-prospects-tommi-koivula/

The Human Rights Covenants At 50: Their Past, Present, and

Future Daniel Moeckli

https://ebookmass.com/product/the-human-rights-covenants-at-50-their-
past-present-and-future-daniel-moeckli/

Middle Kingdom and Empire of the Rising Sun: Sino-Japanese

Relations, Past and Present Dreyer

https://ebookmass.com/product/middle-kingdom-and-empire-of-the-rising-
sun-sino-japanese-relations-past-and-present-dreyer/
GOVERNANCE, SECURITY AND
DEVELOPMENT

Polarity in
International Relations
Past, Present, Future
Edited by
Nina Græger
Bertel Heurlin
Ole Wæver
Anders Wivel
 Governance, Security and Development

Series Editor
Trine Flockhart, Department of Political Science and Public
Management, University of Southern Denmark, Odense, Denmark
The series addresses issues related to an international system that is
increasingly dominated by changing and inter-linked processes of gover-
nance involving formal and informal institutions and multiple processes
of change and continuity within security and development. In the area
of security the processes involve traditional key actors in international
society and new much less traditional actors engaging with new forms
of security and including individuals, groups, and states. In the area
of development, focus is increasingly on improvements in political and
economic conditions for individuals and groups but from an under-
standing that development is dependent on good governance and security.
Books published in the Series may engage with any one of the three topics
on its own merits - or they may address the interplay and dynamics that
occur when Governance, Security and Development interact (or collide)
in an increasingly interconnected and constantly changing international
system.
Nina Græger · Bertel Heurlin · Ole Wæver ·
Anders Wivel
Editors

Polarity
in International
Relations
Past, Present, Future
Editors
Nina Græger Bertel Heurlin
Department of Political Science Department of Political Science
University of Copenhagen University of Copenhagen
Copenhagen, Denmark Copenhagen, Denmark

Ole Wæver Anders Wivel

Department of Political Science Department of Political Science
University of Copenhagen University of Copenhagen
Copenhagen, Denmark Copenhagen, Denmark

ISSN 2945-7815 ISSN 2945-7823 (electronic)

Governance, Security and Development
ISBN 978-3-031-05504-1 ISBN 978-3-031-05505-8 (eBook)
https://doi.org/10.1007/978-3-031-05505-8

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer
Nature Switzerland AG 2022
Chapter 17 is licensed under the terms of the Creative Commons Attribution 4.0 Inter-
national License (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/). For further details see
license information in the chapter.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the
Publisher, whether the whole or part of the material is concerned, specifically the rights
of translation, reprinting, reuse of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on
microfilms or in any other physical way, and transmission or information storage and
retrieval, electronic adaptation, computer software, or by similar or dissimilar methodology
now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc.
in this publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such
names are exempt from the relevant protective laws and regulations and therefore free for
general use.
The publisher, the authors, and the editors are safe to assume that the advice and informa-
tion in this book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither
the publisher nor the authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with
respect to the material contained herein or for any errors or omissions that may have been
made. The publisher remains neutral with regard to jurisdictional claims in published maps
and institutional affiliations.

Cover illustration: © Evengii_Bobrov/iStock/Getty Images Plus

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature
Switzerland AG
The registered company address is: Gewerbestrasse 11, 6330 Cham, Switzerland
In memory of Birthe Hansen (1960–2020)
 Preface and Acknowledgements

Discussions on the state of the current international order and its poten-
tial transformation have shaped both academic and policy debates on
international relations for most of the post-Cold War era. However,
whereas these discussions were closely tied to the concept of polarity
in the first decade after the collapse of the Soviet Union, more recent
debates have focused more on the liberal content of the post-Cold War
international order and how it is challenged from actors inside and outside
“the West”. This volume seeks to connect these two debates. It explores
the nature and logics of uni-, bi-, multi-, and non-polarity. The authors
discuss how different types of polarity affect international order and
foreign policy action space and zoom in on current challenges and oppor-
tunities. In doing so the book seeks to contribute to our understanding
of polarity as well as the challenges and opportunities of an international
order with less US dominance and more Chinese influence.
We would like to thank a number of people for their contributions
and support. First and foremost, we thank the contributors for believing
in the project and taking time out of busy schedules to engage critically
with the concept of polarity and the effect(s) of polarity on world politics.
We learned a lot from working with the contributors, and we are confi-
dent that their insights will be of value to anyone seeking to understand
polarity and changes in the international order. We also would like to
thank series editor Trine Flockhart, who believed in the project from the

vii
viii PREFACE AND ACKNOWLEDGEMENTS

beginning, and an anonymous peer reviewer, who challenged us to signif-

icantly improve our original ideas and set-up of the volume. Anca Pusca
and her team at Palgrave were supportive and highly professional. Our
research assistant Sofie Lauridsen was competent and flexible. Finally, we
would like to thank the Department of Political Science and the Centre
for Advanced Security Theory (CAST), University of Copenhagen, for
economic and administrative support.
We dedicate the book to our colleague Birthe Hansen (1960–2020).
Birthe pioneered conceptual developments in the study of unipolarity. She
advocated an understanding of polarity, which highlighted the impor-
tance of the political agenda of great powers as well as the distribution
of capabilities; an argument which has only become more important in
recent years. An expert on international security in the Middle East, her
work documented how system structure had regional effects on peace
and war. In addition, Birthe played important roles as colleague, teacher,
supervisor, and mentor for numerous students and colleagues.

Copenhagen, Denmark Nina Græger

August 2022 Bertel Heurlin
Ole Wæver
Anders Wivel
 Contents

1 Introduction: Understanding Polarity in Theory

and History 1
Nina Græger, Bertel Heurlin, Ole Wæver, and Anders Wivel

Part I Theorizing Polarity

2 Polarity Is What Power Does When It Becomes
Structure 23
Ole Wæver
3 Polarity and Threat Perception in Foreign Policy:
A Dynamic Balancing Model 45
Kai He
4 Uneasy Partners: Neorealism and Unipolar World
Order 63
Georg Sørensen
5 Combining Polarity and Geopolitics: The Explanatory
Power of Geostructural Realism 81
Øystein Tunsjø
6 Between Polarity and Foreign Policy: Freedom
of Manoeuvre Is the Missing Link 101
Hans Mouritzen

ix
x CONTENTS

7 What Future for Small States After Unipolarity?

Strategic Opportunities and Challenges
in the Post-American World Order 127
Revecca Pedi and Anders Wivel
8 Critical, Restless, and Relevant: Realism as Normative
Thought 149
Sten Rynning

Part II Polarity and International Security

9 Polarity, Non-polarity, and the Risks of A-Polarity 171
Robert J. Lieber
10 Unipolarity and Nationalism: The Racialized Legacies
of an Anglo-Saxon Unipole 191
Jennifer Sterling-Folker
11 Managing the Delta of Unipolarity: Post-Cold
War Misalignment of American Political Projects
and World Order from DPG92 to Trump 211
André Ken Jakobsson
12 The Nexus of Systemic Power and Identity: Structural
Variations of the US-China Great Power Rivalry 231
Andreas B. Forsby
13 The US Unipolar World Order and China’s Rise 251
Camilla T. N. Sørensen
14 Polarity and Realignment in East Asia 1945–2020 265
Peter Toft
15 Polarity, Proliferation, and Restraint:
A Market-Centric Approach 291
Eliza Gheorghe
16 Unipolarity and Order in the Arctic 313
Rasmus Gjedssø Bertelsen
17 Europe in the U.S.-Russian Security Dilemma: Is
There a Way Out? 333
Barbara Kunz
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
 CONTENTS xi

18 The Discourse on the US/NATO and the EU

in Danish Foreign Policy: The Language
of Unipolarity? 351
Henrik Larsen

Part III The Future of Polarity and International Order

19 A U.S. Strategy of Judicious Retrenchment 369
Charles Kupchan
20 An Emerging World that Defies Historical Analogy 389
Randall Schweller
21 Polarity and International Order: Past and Future 411
William C. Wohlforth

Index 425
 List of Contributors

Bertelsen Rasmus Gjedssø Department of Social Sciences, UiT The

ArcticUniversity of Norway, Tromsø, Norway
Forsby Andreas B. Danish Institute for International Studies (DIIS);
Nordic Institute of Asian Studies‚ University of Copenhagen, Copen-
hagen, Denmark
Gheorghe Eliza Department of International Relations, Bilkent Univer-
sity, Ankara, Turkey;
ROCCA Lab, Vanderbilt University, Nashville, Tennessee, USA
Græger Nina Department of Political Science, University of Copen-
hagen, Copenhagen, Denmark
He Kai Griffith University, Brisbane, QLD, Australia
Heurlin Bertel Department of Political Science, University of Copen-
hagen, Copenhagen, Denmark
Jakobsson André Ken Center for War Studies, University of Southern
Denmark, Odense, Denmark
Kunz Barbara Institute for Peace Research and Security Policy (IFSH),
University of Hamburg, Hamburg, Germany
Kupchan Charles Department of Government‚ Georgetown University‚
and Council on Foreign Relations, Washington, DC, USA

xiii
xiv LIST OF CONTRIBUTORS

Larsen Henrik Department of Political Science, University of Copen-

hagen, Copenhagen, Denmark
Lieber Robert J. Department of Government, Georgetown University,
Washington, DC, USA
Mouritzen Hans Danish Institute for International Studies (DIIS),
Copenhagen, Denmark
Pedi Revecca Department of International and European Studies,
University of Macedonia, Thessaloniki, Greece
Rynning Sten Department of Political Science, University of Southern
Denmark, Odense, Denmark
Schweller Randall Department of Political Science, Ohio State Univer-
sity, Columbus, OH, USA
Sørensen Camilla T. N. Institute for Strategy and War Studies, Royal
Danish Defence College, Copenhagen, Denmark
Sørensen Georg Department of Political Science, Aarhus University,
Aarhus, Denmark
Sterling-Folker Jennifer Department of Political Science, University of
Connecticut, Mansfield, CT, USA
Toft Peter Independent Scholar, Copenhagen, Denmark
Tunsjø Øystein Norwegian Institute for Defence Studies, Norwegian
Defence University College, Oslo, Norway
Wæver Ole Department of Political Science, University of Copenhagen,
Copenhagen, Denmark
Wivel Anders Department of Political Science, University of Copen-
hagen, Copenhagen, Denmark
Wohlforth William C. Dartmouth College, Hanover, NH, USA
 List of Figures

Fig. 4.1 A framework for understanding world order 69

Fig. 5.1 GDP: The United States, China and the rest 87
Fig. 6.1 A state’s external freedom of manoeuvre (permitted
options) in a given situation 104
Fig. 6.2 Systemic polarity versus locational polarity 116
Fig. 6.3 A state’s freedom of manoeuvre is the missing link
between polarity and its foreign policy 118
Fig. 12.1 Distributional structure of the international state system 241
Fig. 12.2 Structural logics of the international state system
distributions of power and identity at the third level
of the international system’s structure 244
Fig. 14.1 Distribution of realignments in East Asia, 1945–2020 271
Fig. 14.2 Alignment postures 1945–2020 274
Fig. 21.1 Singer-Small concentration index for great powers 417
Fig. 21.2 Great powers as % of total system capabilities 419

xv
 List of Tables

Table 14.1 Number of East Asian states pursuing realignment

over the systemic transformations of 1945 and 1989 276
Table 14.2 Cold War asymmetrical alignments in East Asia,
1945–1988 281
Table 14.3 Cold War symmetrical realignments in East Asia,
1945–1988 283
Table 14.4 Post-Cold War asymmetrical alignments in East Asia
1989–2020 284
Table 14.5 Post-Cold War symmetrical realignments in East Asia
1989–2020 285

xvii
 CHAPTER 1

Introduction: Understanding Polarity

in Theory and History

Nina Græger, Bertel Heurlin, Ole Wæver, and Anders Wivel

Current debates on international politics seem to agree on one thing:

we are witnessing profound changes in the international order. There
is, however, less agreement on the nature and impact of these changes
and how we theorize and think about that order. Do they constitute a
transformation of the international system and international politics in

N. Græger · B. Heurlin · O. Wæver · A. Wivel (B)

Department of Political Science, University of Copenhagen, Copenhagen,
Denmark
e-mail: [email protected]
N. Græger
e-mail: [email protected]
B. Heurlin
e-mail: [email protected]
O. Wæver
e-mail: [email protected]

© The Author(s), under exclusive license to Springer Nature 1

Switzerland AG 2022
N. Græger et al. (eds.), Polarity in International Relations,
Governance, Security and Development,
https://doi.org/10.1007/978-3-031-05505-8_1
2 N. GRæGER ET AL.

general, necessitating a fundamental rethinking of concepts and theories

in order to understand what is going on? Or are we witnessing changes
in the system with strong historical parallels, which may be understood
by reapplying classical tools and concepts? This volume engages in the
contemporary debates on international order by taking its point of depar-
ture in a classical concept: polarity, i.e. “the distribution of capabilities
among the major structure-producing states” (Grieco, 2007: 65; Waltz,
1979: 88–97). This take signals a shared belief among the contribu-
tors to this volume that polarity remains a valuable analytical lens if we
are to understand the characteristics of a particular international order
(including the present), how it changes, and what these changes imply
for states, societies and human beings.
Polarity continues to play a prominent role in scholarly debates on
the future of the international order. In the immediate aftermath of the
Cold War, some analysts were quick to predict a return to the pre-1945
multipolar order, although they disagreed on the implications for war
and peace (Buzan, 1991; Mearsheimer, 1990). Others argued that the
world was experiencing a unipolar moment likely to last for a period
of one to four decades with the United States as “the only country
with the military, diplomatic, political and economic assets to be a deci-
sive player in any conflict in whatever part of the world it chooses to
involve itself” (Krauthammer, 1990, 1991: 24). The stability of a unipolar
world was underpinned by the historically asymmetric distribution of
power following the end of the Cold War, making the United States
the strongest great power vis-à-vis potential rivals in the history of the
modern state system (Wohlforth, 1999). A position resulting not only
from the collapse of the Soviet Union, but also from the strength of
the American superpower in the last decade of the Cold War (Wagner,
1993). To some, mostly US scholars, the continued peace and stability
of the system depended on the continued strength of the United States
(Kupchan, 1998).
The 2000s and 2010s saw an increasing diversity in the interpretation
of the polarity of the international system.1 Some continued to interpret
the system in terms of unipolarity (e.g. Gowa & Ramsay, 2017; Hansen,
2011; Monteiro, 2014). Others found evidence of an emerging multi-
polarity (e.g. Garzón, 2017; Lieber, 2014; Waltz, 2000) or bipolarity
(e.g. Maher, 2018; Tunsjø, 2018; Xuetong, 2013). Still others found that
while the system was solidly unipolar when assessed in terms of the relative
distribution of power, the implications of polarity had changed for both
 1 INTRODUCTION: UNDERSTANDING POLARITY … 3

the unipole and other states as a consequence of systemic changes such as

globalization (Brooks & Wohlforth, 2015, 2016). Since the mid-2010s,
the debate has been paralleled by a debate on the crisis in and possible end
of the liberal international order (occasionally equated with the American
world order).2 This debate is less focused on relative power and system
structures and more concerned with international norms and institutions,
and it tends to engage more with current events and, in particular, the
international consequences of a less powerful and more inward-looking
American superpower. In this volume, we connect these two important
debates beginning from the concept of polarity while actively exploring
the implications of structural characteristics and change for the current
and future fabric of international order as well as the conduct of foreign
policy.
This chapter proceeds in five steps. First, we explain the aim of the
volume. Second, we unpack our shared assumptions and starting points.
Third, we provide an overview of the polarity literature and how it has
evolved since the early Cold War. Fourth, we outline the structure and
content of the volume. Fifth, we summarize the findings and discuss their
implications.

The Aim
The aim of the volume is three-fold. First, to take stock of research on
polarity in international relations. What do we know about polarity and
the logics of uni-, bi-, multi and non-polarity? Second, to develop the
concept of polarity in order to understand the foreign policy and security
challenges today, including the crisis in the liberal international order.
What are the particular characteristics of international relations today and
how do these characteristics condition the effects of the systemic distri-
bution of power? By answering this question, we translate the logics of
polarity to an international system of rising powers, overlapping climate,
security and health crises and strong regional security dynamics. Third, to
apply our fine-grained understanding(s) of polarity to understand partic-
ular foreign policies. What does polarity tell us about the foreign policies
of great powers and small states and how they address the challenges of a
changing international order?
The two latter aims of the volume inevitably lead to discussions and
analyses of change in and transformation of international relations. As
argued by Ole Wæver in Chapter 2, the concept of polarity is closely
4 N. GRæGER ET AL.

coupled to an even more prominent concept in the study of interna-

tional relations, the balance of power. Students of balance of power
typically claim that “changes in the distribution of power are often
dangerous” (Lobell, 2016: 33). Likewise, power transition theorists argue
that military conflict is most likely when uneven growth rates result in
a dissatisfied challenger that reaches power parity with (or superiority
over) a declining hegemon (Lemke, 2004; Organski, 1958). While some
continue to view this as a compelling logic inevitably leading to a conflict
between a declining United States and a rising China (Mearsheimer,
2014), others warn against self-fulfilling prophecies and seek avenues for
peaceful change (Paul, 2018).
The contemporary debate on the changing nature of the international
system has rearticulated two "traps" of direct importance to system struc-
ture and systemic change. Graham Allison points to the Thucydides trap
(Allison, 2017). Taking his point of departure in ancient Greek historian
and general Thucydides’ observation that “it was the rise of Athens and
the fear that this inspired in Sparta that made war inevitable”, Allison
identifies a tendency towards war, when a rising power threatens to
replace an existing great power as the most powerful state. Joseph S. Nye
points to the Kindleberger trap (Nye, 2017). Charles P. Kindleberger,
an intellectual architect of the Marshall Plan, argued that the collapse of
international order and stability before World War II was the result of
the United States replacing the United Kingdom as the most powerful
state in the international system but without taking responsibility for the
provision of public goods. Nye’s fear is that as China rises, the United
States will begin to withdraw from international responsibilities, which
already happened during the Trump administration, while China will
remain unable and unwilling to take over. In the last section of this intro-
ductory chapter, we use these two “traps” as prisms for discussing the
future of the liberal international order.

Shared Assumptions and Focal Points

All contributions to this volume depart from three shared assumptions.
First, we begin from the assumption that the state as actor remains
vital for the dynamics and developments of international relations. To be
sure, we do not view international relations as a gladiatorial competition
between the state and other actors for primary importance or assume
 1 INTRODUCTION: UNDERSTANDING POLARITY … 5

that the foreign policy action space of states is unaffected by institu-

tional or normative developments. Rather, the contributors to the volume
explore how and to what extent the effects of polarity on international
order and foreign policy are conditioned upon the nature and role of
norms and institutions and how different types of polarity may obstruct
or facilitate the spread, strengthening and resilience of international insti-
tutions and norms. Second, we share the assumption that challenges and
opportunities of states are conditioned upon the anarchic nature of the
international system and heavily influenced by the distribution of power
within that system, i.e. polarity matters. We explore—theoretically and
empirically—how polarity matters. Third, we all agree that how polarity
matters, varies across time and space. Thus, past lessons from, e.g. the
European Concert, cannot be transferred seamlessly to international rela-
tions today and the great power experience of the United States is not
necessarily directly applicable to that of China. Consequently, the chapters
in this volume contextualize polarity.
These three, shared assumptions serve as analytical anchors rather than
straitjackets. Our aim is not to produce a new “grand theory” of polarity
but an “[i]ntegrative pluralism [which] accepts and preserves the validity
of a wide range of theoretical perspectives and embraces theoretical diver-
sity as a means of providing more comprehensive and multi-dimensional
accounts of complex phenomena” (Dunne et al., 2013: 416). Departing
from the three analytical starting points, contributions vary along two
dimensions. The first dimension is the degree of system focus. Some
contributions emphasize the international system and order, whereas
others focus on geopolitics and regions, or on the foreign policy of specific
states. The second dimension is the degree of materiality, i.e. the extent
to which the effects and implications of a given polarity are a direct result
of the distribution of material power in the international system.
Shared assumptions as well as variations along the two dimensions
reflect that all contributions in the book engage with the work of Birthe
Hansen (1960–2020) to whom this book is dedicated. Starting from
a structural realist—even Waltzian—position, Birthe took the lead in
developing a theory of unipolarity (Hansen, 2011). In addition to the
distribution of power, her theory also included the political project of the
unipole, i.e. the ideational international order promoted by the super-
power. She took a keen interest in security dynamics in the Middle East
and the link between these dynamics and the global distribution of power
(e.g. Hansen, 2001). Her work combined her fundamental structural
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
sivistymättömiltä, niin miksi käytte luonamme? Menisitte noitten
sivistyneittenne luo!

Seuraa vaitiolo. Sähköttäjä on joutunut hämilleen. Hän ei

saattanut mitenkään aavistaa, että keskustelu sähköstä olisi tehnyt
noin kummallisen käänteen. Vallitsevan vaitiolon luonne on sangen
vihamielinen. Näyttää siltä kuin yleinen tyytymättömyys olisi tulossa
ja hän katsoo parhaaksi puhdistautua.

— Minä, hyvä Tatjana Petrovna, olen aina kunnioittanut teidän

perhettänne, — sanoo sähköttäjä, — ja jos minä nyt tulin
puhuneeksi sähkövalosta, niin ei pidä luulla, että olisin tehnyt sen
ylpeydestä. Saatanpa juoda maljan teidän terveydeksenne… Olen
aina, vieläpä kaikesta sydämestäni toivonut, että Darja Ivanovna
saisi kelpo sulhasen. Meidän aikanamme, hyvä Tatjana Petrovna, on
vaikea löytää kunnon miehiä. Nykyään jokainen vaanii vain tilaisuutta
solmiakseen avioliiton huvin vuoksi tai rahojen tähden…

— Salaviittaus! — huudahti sulhanen punastuen ja räpäyttäen

vihaisena silmiään.

— Ei siinä salaviittausta ollut, — sanoi sähköttäjä hätääntyneenä.

— Minä en puhu läsnä olevista. Sanoin sen muuten vaan …
yleensä…
Hyvänen aika!… Kaikkihan tietävät, että te rakkaudesta… Ovathan
myötäjäiset mitättömät…

— Eipä, eivät niinkään mitättömät! — loukkaantuu morsiamen äiti.

— Puhu sinä, herraseni, mutta älä puhu liikoja! Paitsi tuhatta ruplaa
annamme vielä kolme päällysnuttua, sängyn ja koko tämän
huonekaluston. Meneppäs muualta ottamaan sellaisia myötäjäisiä!
 — En minä mitään… Huonekalusto on todella hyvä … mutta minä
tarkotin, että hän suuttuu, niinkuin minä olisin muka salaviittauksia…

— Niin, älkää juonitelko salaviittauksillanne, — keskeyttää

morsiamen äiti. — Me kunnioitamme teitä vanhempienne tähden ja
kutsuimme häihin, mutta te alatte kaikenmoisia sopimattomuuksia
lasketella. Jos te tiedätte todella, että sulhanen nai huvin vuoksi, niin
miksi ette ole siitä aikaisemmin mitään maininneet? Olisitte tullut
meille ja sanonut suoraan, että niin ja niin on asian laita, että, näet,
huvin vuoksi meitä lähentelee… Häpeisit vähäisen! — sanoo
morsiamen äiti kääntyen yht'äkkiä itkusilmin sulhasen puoleen. —
Minä olen häntä ruokkinut ja juottanut … olen vaalinut pikku
tytärtäni kuin silmäterää ja sinä … sinä vaan huvin vuoksi…

— Ja te uskotte tuollaista panettelua? — kivahtaa sulhanen

nousten pöydästä ja repien hermostuneesti harjastukkaansa. —
Kiitän nöyrimmästi! Ja te, herra Blintshikow, — kääntyy hän
sähköttäjän puoleen, — vaikka olettekin vanha tuttava, en salli
teidän ruveta vieraassa talossa hävyttömyyksiä puhumaan. Olkaa
hyvä ja menkää ulos!

— Mitä te tarkotatte?

— Olkaa hyvä ja menkää ulos! Toivon, että te olisitte rehellinen

mies niinkuin minä olen. Sanalla sanoen: ulos!

— Älä viitsi! Riittää jo! — hillitsevät sulhasta tämän ystävät. —

Ei kannata suuttua! Istu alas! Heitä hänet rauhaan.

— Ei, minä tahdon näyttää, ettei hänellä ole syytä mokomiin

juttuihin! Minä olen rakkaudesta astunut lailliseen avioliittoon. Miksi
te siinä vielä istutte? Ettekö kuullut? Olkaa hyvä ja menkää ulos!
 — En minä mitään… Minä vaan… — änköttää hämmästynyt
sähköttäjä nousten pöydästä. — Minä en ymmärrä… No niin,
kyllähän minä menen… Mutta maksakaa ensin takaisin ne kolme
ruplaa, jotka te lainasitte minulta. Juon sentään vielä lasini pohjaan
ja sitten menen. Mutta maksakaa te ensin velkanne.

Sulhanen kuiskailee kauan ystäväinsä kanssa. Nämä kokoovat

hänelle vähittäin nuo kolme ruplaa, jotka hän kiukussaan heittää
sähköttäjälle. Tämä etsii kauan lakkiaan, kumartaa sitten hyvästiksi
ja poistuu.

Näin saattaa toisinaan päättyä viaton keskustelu sähköstä!

Illallinen on vihdoin syöty. Yö yllättää… Hienotunteinen kirjailija

hillitsee vahvan mielikuvituksensa ja peittää tapahtumat
salaperäisyyden tummalla hunnulla.

Aamutar ennättää lemmenliiton jumalattaren Rakkikoirankadun

varrelta, kun usvainen aamu valkenee tarjoten kirjailijalle runsaasti
aihetta jatkaakseen kertomusta. Näin syntyy:

Toinen ja viimeinen osa.

Harmaa syysaamu. Kello ei ole vielä kahdeksaa, mutta siitä

huolimatta on lyhyellä Rakkikoirankadulla harvinaisen vilkas liike.
Hälytetyt poliisit ja levottomat talonmiehet juoksevat pitkin käytäviä;
portin luona tunkeilee viluinen piikaparvi tiedonhaluisena ja
hämmästyneenä. Joka ikkunassa näkyy ihmisiä. Pesutuvan avatussa
akkunassa kihisee kokonainen liuta uteliaita naisenpäitä, jotka
ohimoillaan ja leuoillaan työntävät toisiaan syrjään nähdäkseen
paremmin mitä ulkona tapahtuu.
 — Ei se ole lunta, eikä … ties mitä se on, — kuulee ihmeteltävän.

Ilmassa maasta aina kattoihin saakka lentelee jotakin valkoista,

joka on hyvin lumen näköistä. Katu on valkoinen, samoin katulyhdyt,
katot, penkit porttien luona, ohikulkevain olkapäät ja hatut — kaikki
on valkoista.

— Mitä on tapahtunut? — kysyvät uteliaina pesuakat

ohijuoksevilta talonmiehiltä.

Vastaukseksi nämä huitovat käsillään ja juoksevat edelleen… He

eivät itsekään tiedä, mistä on kysymys. Kas tuolta verkalleen tulee
vihdoinkin talonmies, joka itsekseen höpisten viittilöi käsillään.
Nähtävästi on hän ollut tapahtumapaikalla ja tietää siis kaikki.

— Sanoppas, isä-kulta, mitä on tapahtunut? — kysytään

pesutuvan ikkunasta.

— Mielten kuohu, — vastaa hän. — Mimrinin talossa, jossa eilen

oli häät, on sulhasta petkutettu. Luvattiin tuhat ruplaa, annettiin
yhdeksän sataa.

— Entä sulhanen?

— Suuttui. Minä, sanoi hän, minä, tuota noin… Ratkoi kiukuissaan

patjat ja pöllytti höyhenet ikkunasta ulos… Näes, kuinka paljon
untuvia! Ikäänkuin lunta vaan!

— Tulevat! Tulevat! — huudetaan joka puolella. — Tulevat!

Leskirouva Mimrinin talosta lähtee kulkue liikkeelle. Edellä kulkee

kaksi poliisimiestä huolestunein katsein, heidän jälessään astelee
sulhanen yllään sarkainen päällystakki ja silkkinen silinterihattu.
Hänen kasvoillaan on kirjotettuna: "Minä olen rehellinen mies, mutta
en salli itseäni petettävän!"

— Näyttäköön korkea oikeus, millainen ihminen minä olen! —

murisee hän kääntyen vähän väliä ympäri.

Hänen jälessään kulkevat morsian ja tämän äiti itkien. Kulkueen

lopussa nähdään eräs talonmies, joka kantaa kirjaa, ja joukko
meluavia katupoikia.

— Mitä itket, nuori nainen? — kysyvät pesijättäret morsiamelta.

— On sääli höyheniä! — vastaa äiti tyttärensä puolesta. — Kolme

puutaa, ajatelkaas! Ja millaisia höyheniä! Mitä parasta lajia puhtaita
untuvia! Jumala rankaisi vielä vanhoilla päivilläni!

Kulkue kääntyy kulman taa ja Rakkikoirankatu rauhottuu. Hamaan

iltaan saakka leijailee ilmassa untuvia.

Soittajan seikkailu.

Soittoniekka Smitshkow oli matkalla kaupungista ruhtinas

Bibulowin huvilaan, jossa tyttären kihlauksen johdosta
"toimeenpantiin" soitto- ja tanssi-iltama. Selässään kantoi hän suurta
bassoviulua, joka lepäsi nahkaisessa kotelossaan. Smitshkow kulki
jalan pitkin joen vartta, joka ei tosin vieritellyt vilpoisia laineitaan
kovinkaan juhlallisesti, vaan sitävastoin sangen runollisesti.

"Entä jos ottaisin kylmän kylvyn?" — tuumaili hän.

 Ajattelematta sen kauempaa hän riisuutui ja laskeutui viileään
virtaan. Ilta oli ihana. Smitshkowin runollisessa sielussa herätti
kaunis ympäristö vastakaikua. Mutta mikä suloinen tunne valtasikaan
hänen sydämensä, kun hän, uituaan noin sata askelta syrjään,
huomasi kauniin neitosen, joka istui rannan jyrkänteellä kaloja
onkien. Smitshkow pidätti hengitystään ja oli jähmettyä
monenmoisten tunteitten vallassa: lapsuuden muistot, menneen
kaipuu, uudestaan syttynyt rakkaus… Hyvänen aika, hänhän oli
luullut, ettei enää voisikaan rakastaa! Kadotettuaan uskonsa
ihmiskuntaan — hänen hellästi rakastettu vaimonsa oli karannut
ystävänsä, fagotinsoittaja Sobakinin kanssa — täyttyi hänen rintansa
tyhjyyden tunteista ja hänestä tuli ihmisvihaaja.

"Mitä on elämä? — kysyi hän usein itseltään. — Miksi me

oikeastaan elämme? Elämä on taru, unelma … se on kun mahassa
puhunta…"

Mutta seistessään nukkuvan kaunottaren edessä — saattoi helposti

huomata, että tyttö nukkui — hän yht'äkkiä vasten tahtoaan tunsi
rinnassaan jotakin rakkauden tapaista. Kauan seisoi hän siinä
katsellen ahnaasti tyttöä…

"Jo riittää… — ajatteli hän ja päästi syvän huokauksen. — Jää

hyvästi ihana näky! Minun täytyy jo lähteä hänen ylhäisyytensä
juhliin soittamaan…"

Ja luotuaan vielä kerran silmäyksen kaunottareen, hän aikoi juuri

lähteä uimaan takaisin, kun päähänsä pälkähti ajatus:

"Nytpä jätän muiston hänelle — ajatteli hän. — Kiinnitän jotakin

hänen ongenkoukkuunsa. Se on oleva yllätyksenä
'tuntemattomalta'."
 Smitshkow ui hiljaan rantaan, poimi suuren kimpun kukkia
rannalta ja vedestä, sitoi ne yhteen ja kiinnitti ongenkoukkuun.

Kukkaviuhka painui pohjaan ja veti korean ongenkupon mukaansa.

Järki, luonnon lait ja sankarimme asema yhteiskunnassa vaatisivat

nyt, että kertomus päättyisi juuri tähän, mutta — kas! — kohtalo on
järkähtämätön. Seikoista, jotka eivät ole tekijän vallassa, johtuu, että
tämä tarina ei päätykään kukkavihkoon. Vastoin tervettä järkeä ja
asiain luonnollista kulkua oli köyhä ja alhainen bassoviulunsoittaja
pakotettu näyttelemään tärkeän osan ylhäisen ja rikkaan
kaunottaren elämässä.

Uituaan rantaan Smitshkow aivan ällistyi: hän ei löytänyt

vaatteitaan. Ne oli varastettu… Hänen ihaillessaan kaunotarta olivat
tuntemattomat roistot varastaneet hänet melkein puti puhtaaksi,
jättäen ainoastaan bassoviulun ja silkkisen silinterihatun.

— Kirotut! — huudahti Smitshkow. — Te kyykäärmen sikiöt! Ei

minua huolestuta niin suuresti vaatteitten menettäminen — sillä
ovathan ne katoavaa tavaraa — kuin se, että minun täytyy kulkea ilki
alasti ja siten rikkoa yleistä siveellisyyden tunnetta vastaan.

Hän istuutui suuren viulunsa kotelolle ja alkoi tuumia miten voisi

pelastua kauheasta asemastaan.

"Ei sovi mitenkään mennä alasti ruhtinas Bibulowin luo — tuumaili

hän — sillä siellähän on naisia! Ja päälle päätteeksi varastivat nuo
konnat jousenpihkapalasen, joka oli housujen taskussa!"

Hän harkitsi kauan ja niin kuumasti, että ohimoissa vihdoin alkoi

polttaa. "Ahaa! — juolahtipa hänen mieleensä uusi tuuma. — Onhan
aivan lähellä rantaa viidakossa pieni silta tien yli. Siksi kun tulee
pimeä voin minä istua tuon sillan alla, ja sitte hiivin sieltä
ensimäiseen mökkiin…"

Tuumasta toimeen. Smitshkow pani silkkipytyn päähänsä, heitti

bassoviulun selkäänsä ja tallusteli viidakkoon. Hän muistutti
alastomana ja suuri soittokone selässään jonkunlaista muinaista,
tarumaista puolijumalaa.

Nyt, hyvä lukija, kun sankarimme istuu surun valtaamana sillan

alla, jätämme hänet hetkeksi ja käännymme onkivan neidon luo.
Kuinka oli hänen käynyt? Kun kaunotar heräsi eikä nähnyt
ongenkuppoa veden päällä, alkoi hän kiireimmiten vetää siimaa ylös.
Siima pingottui, vaan koukkua, eipä edes kuppoakaan näkynyt
nousevan vedestä. Nähtävästi oli Smitshkowin kukkavihko vettynyt,
painunut ja takertunut pohjaan.

"Joko on siellä suuri kala, — ajatteli neitonen — tai on koukku

käynyt pohjaan kiinni."

Nykäistyään vielä muutaman kerran päätti hän, että koukku on

takertunut.

"Mikä vahinko! — ajatteli onkijamme. — Ja illalla kun kala syö niin

hyvin! Mikäs auttaa?"

Ja ajattelematta sen enempää heitti tuo huimapäinen neito ohuen

puvun yltään ja antoi ihanan vartalonsa aina marmorisia olkapäitä
myöten vaipua aaltojen helmaan. Ei ollut niinkään helppoa irroittaa
koukkua kukkavihkosta, johon siimakin oli jo ennättänyt takertua
kiinni, mutta kärsimys kaikki voitti. Jonkun ajan kuluttua astui
onnesta hymyilevä kaunotar vedestä ylös pitäen kädessään
ongenkoukkua.

Mutta kova kohtalo vaani häntä. Ilkiöt, jotka olivat varastaneet

Smitshkowin vaatteet, olivat siepanneet hänenkin pukunsa ja
jättäneet vain matorasian jälelle.

"Mikä minun nyt auttaa? — valitteli hän itkien. — Tokkohan voin

mennä tällaisena? Ei, ei mitenkään! Ennemmin kuolen! Odotan
kunnes alkaa hämärtää; sitten pimeässä menen täti Agatan luo ja
lähetän hänet kotiin toista pukua noutamaan… Piiloudun sillan alle
iltaa odottamaan."

Kaunottaremme valitsi pisintä heinää kasvavan nurmikon ja juoksi

kumartuneena sillan luo. Ryömiessään sillan alle hän huomasi siellä
alastoman miehen, jolla oli pitkä taiteilijatukka ja karvainen rinta,
päästi kovan huudon ja meni tainnoksiin.

Smitshkow pelästyi myöskin. Ensin hän luuli tyttöä vedenneidoksi.

"Onkohan tuo joku vellamonneito, joka on tullut pelastamaan

minua?" — ajatteli hän ja tämä luulo tuntui niin hyväilevältä, etenkin
koska hänen ajatuksensa omasta ulkomuodostaan oli sangen ylevä.
— "Mutta jollei hän olekaan vellamonneito, vaan ihminen, niin kuinka
on selitettävä tämä kummallinen muodon muutos? Miksi on hän
täällä sillan alla? Ja mikä häntä vaivaa?"

Näitä kysymyksiä ratkaistessaan tuli kaunotar tajuihinsa.

— Älkää tappako minua! — kuiskasi tämä. — olen ruhtinatar

Bibulow. Minä rukoilen teitä! Te saatte paljon rahaa! Äsken minä
irrotin ongenkoukun vedessä ja sillä välin olivat varkaat vieneet
minun uuden pukuni, kenkäni, kaikki.

— Hyvä neiti! — vastasi Smitshkow liikutettuna. — Minun pukuni

varastettiin myöskin. Sitäpaitsi veivät he jousenpihkan, joka oli
housujen taskussa.

Kaikki, jotka soittavat bassoviulua tai pasuunaa, ovat tavallisesti

neuvottomia, mutta Smitshkow oli loistava poikkeus.

— Hyvä neiti! — sanoi hän hetken odotettuaan. — Minun

ulkoasuni näyttää vaivaavan teitä. Mutta myöntäkää, että minun ei
sovi lähteä täältä samalla perusteella kuin ei teidänkään sovi niin
tehdä. Aion sentähden ehdottaa, että te piiloutuisitte minun
bassoviuluni koteloon sulkien kannen kiinni. Tällä tavoin pääsisitte
minua näkemästä…

Sen jälkeen Smitshkow nosti suuren viulunsa kotelosta ulos.

Hetken aikaa hänestä tosin tuntui kuin hän luovuttaessaan kotelon,
häpäisisi pyhää taidetta, mutta tämä epäröiminen oli ohimenevää
laatua. Kun kaunotar oli sulkeunut koteloon ja käynyt pitkälleen,
alkoi Smitshkow vetää hihnoja kiinni ja hän iloitsi ajatellessaan että
luonto oli lahjottanut hänelle niin suuren järjen.

— Nyt, neitiseni, ette minua näe, — sanoi hän. — Olkaa siellä

kaikessa rauhassa. Kun tulee pimeä, kannan minä teidät kotiin
vanhempainne luo. Voinhan minä sitten myöhemmin tulla tänne
viuluani noutamaan.

Pimeän tullen nosti Smitshkow kotelon kaunottarineen hartioilleen

ja lähti tallustamaan Bibulowin huvilaan. Olipa hänen
suunnitelmansakin jo valmis: ensin hän kulkee lähimpään mökkiin ja
kiertää vähän ryysyjä ympärilleen, sitten jatkaa hän matkaansa
eteenpäin…

"Ei ole niin pahaa, ettei siitä hieman hyvääkin koituisi — ajatteli
Smitskow taakkansa alla kyyryssä lyöden paljailla jaloillaan tomua
lentoon. — Minun lämpimän osanottoni ruhtinattaren kohtaloon
palkitsee ruhtinas Bibulow varmaan hyvin runsaasti."

— Neitiseni, kuinka te voitte siellä oikein? — kysäsi hän kuin

kohtelias keikari. — Pyydän, älkää kursailko ja olkaa minun
kotelossani aivan kuin kotonanne!

Silloin huomasi Smitshkow edessään hämärässä kaksi

ihmishaamua. Tarkemmin katseltuaan tuli hän vakuutetuksi, ettei se
ollut näköhäiriö: ne olivat todellakin ihmisiä, jotka kantoivat
käsissään joitakin myttyjä…

"Varkaitako? — pälkähti hänen päässään. — He kantavat jotakin!

Luultavasti meidän vaatteemme!"

Smitshkow laski kotelonsa tien poskeen ja karkasi haamujen

perään.

— Seis! — huusi hän. — Seis! Ottakaa kiinni!

Haamut katsahtivat taakseen ja huomattuaan takaa-ajon, alkoivat

pötkiä pakoon… Ruhtinatar kuuli vielä kauan nopeitten askelten
töminää ja seis-huutoja. Vihdoin kaikki hiljeni ympärillä.

Smitshkow innostui takaa-ajoon. Luultavasti olisi kaunotar kauan

saanut maata tien poskessa, ellei sattumus olisi johtanut asioita
toisin. Tapahtui nimittäin, että juuri nyt tätä samaa tietä pitkin kulki
ruhtinas Bibulowin huvilaan kaksi Smitshkowin toveria, — huilun ja
klarinetin soittajat. Pimeässä kulkiessaan he kompastuivat koteloon
ja hämmästyivät hirveästi.

— Kontrabasso! — huudahti huilunsoittaja. — Tämä on varmaan

Smitshkowin bassoviulu! Mutta kuinka on se voinut tänne joutua?

— Nyt on luultavasti jotakin merkillistä tapahtunut Smitshkowille,

— päätteli klarinetin puhaltaja. — Joko on hän juonut itsensä
humalaan tai ovat varkaat hänet ryöstäneet… Kaikissa tapauksissa ei
sovi jättää kontrabassoa tänne. Me otamme sen mukaamme.

Huilunsoittaja heitti kotelon selkäänsä ja sitten he lähtivät

eteenpäin.

— Piru vieköön, kuinka raskas! — murisi huilunsoittaja tavan

takaa.
— Minä en iki päivinä viitsisi rämpyttää tuollaista hökkeliä… Äsh!

Tultuaan ruhtinas Bibulowin huvilaan, soittoniekat nostivat kotelon

paikalle, joka oli aiottu orkesteria varten, ja pistäytyivät sitten
ryypylle.

Tähän aikaa ryhdyttiin huvilassa sytyttämään kynttelikköjä ja

kattolamppuja. Sulhanen, hovineuvos Lakeitsh, kaunis ja miellyttävä
virkamies tieylihallituksesta, seisoi keskellä salia kädet taskuissa ja
jutteli kreivi Shkalikowin kanssa musiikista.

— Minä, hyvä kreivi, — puhui Lakeitsh — olin Napolissa ollessani

persoonallisesti tuttu erään viuluniekan kanssa, joka teki kerrassaan
ihmeitä. Te ette saata uskoa! Bassoviululla … aivan tavallisella
bassoviululla lasketteli hän sellaisia pirullisia juoksutuksia, että oli
kerrassaan kauheata! Soittipa Straussin valssejakin.
 — Johan nyt. Se on mahdotonta… — epäili kreivi.

— Minä vakuutan! Hän soitti Lisztin rapsodiankin aivan puhtaasti!

Asuin hänen kanssaan samassa huoneessa ja ajan kuluksi opettelin
hänen johdollaan Lisztin rapsodian bassoviululla.

— Lisztin rapsodian… Hm!… nyt te laskette leikkiä…

— Ettekö usko? — naurahti Lakeitsh. — No, kyllä minä heti näytän

teille. Mennäänpäs orkesteriin!

Sulhanen ja kreivi lähtivät orkesteriin. Tultuaan bassoviulun luo he

alkoivat kiireesti aukoa hihnoja … ja — voi, hirmuista!

Mutta nyt, kun lukija vapaan mielikuvituksensa avulla kuvittelee

tuon soitannollisen kiistan loppua, palatkaamme takaisin
Smitshkowin luo… Soittaja parka, joka turhaan oli ajanut voroja
takaa, palasi sille paikalle, johon oli jättänyt kotelonsa, mutta ei
löytänytkään enää kallisarvoista kuormaansa. Sekaantuen
arveluihinsa hän kulki pari kertaa edestakaisin tietä pitkin, mutta kun
hän ei sittenkään löytänyt koteloa, niin päätti, että oli joutunut
väärälle tielle…

"Tämä on kauheata! — ajatteli hän tarttuen molemmin käsin

pitkään tukkaansa. — Ruhtinatar tukehtuu kotelossa! Minä olen
murhamies!"

Aina puoliyöhön asti Smitshkow harhaili alastomana pimeässä teitä

pitkin etsien koteloa ja lähti viimein uupuneena takasin sillan alle.

— Etsin aamun valjetessa, — päätti hän.

 Tulos aamuisesta etsinnästä oli sama ja Smitshkow päätti odottaa
sillan alla yötä…

— Minun täytyy löytää hänet! — mutisi hän ottaen silinterihatun

päästään ja tarttuen toivottomana tukkaansa. — Vaikka vuoden
etsisin, mutta minun täytyy löytää hänet!

*****

Ja vielä tänä päivänä kertovat talonpojat, jotka asuvat näillä

seuduilla, että öisin saattaa sillan luona nähdä alastoman miehen,
jolla on pitkä, aina alas vyötäisille ulottuva tukka ja silinterihattu
päässä. Toisinaan kuuluu sillan alta bassoviulun sortunut,
surunvoittoinen sävel.

Salaisuus.

Palattuaan ensimäisen pääsiäispäivän illalla vieraista kotiin otti

todellinen valtioneuvos Navagin eteisestä paperin, johon
juhlatervehdyksellä käyneet olivat kirjottaneet nimensä, ja astui
virkahuoneeseensa. Muutettuaan vaatteensa ja juotuaan lasillisen
seltterivettä, hän asettui mitä mukavimmin leposohvaan ja alkoi
lukea nimikirjotuksia paperista. Kun hänen katseensa oli siirtynyt
keskelle paperia, hän säpsähti, huudahti kummastuneena ja
näpähytti sormellaan samalla kun ihmettelyn ilme nousi hänen
kasvoilleen.

— Taas! — sanoi hän lyöden kädellään polveensa. — Tämä on

ihmeellistä! Taas on tuo, piru ties kuka hän on, tuo Fedjukow
kirjottanut nimensä! Taas!

Monien nimien joukossa oli paperilla myös erään Fedjukowin

nimikirjotus. Mikä lintu tämä Fedjukow mahtoi olla, — sitä ei Navagin
laisinkaan tiennyt. Hän palautti mieleensä kaikki tuttavansa,
sukulaisensa ja alamaisensa, muisteli kaukaista menneisyyttään,
mutta ei muistanut sittenkään nimeä, joka olisi edes "Fedjukowin"
kaltainen. Kaikkein kummallisinta oli tässä kuitenkin se, että tämä
tuntematon Fedjukow oli jo kolmentoista vuoden kuluessa
säännöllisesti jouluna ja pääsiäisenä kirjottanut nimensä. Kuka ja
mistä hän on, sitä ei Navagin, ei hänen vaimonsa eikä
ovenvartijakaan tienneet.

— Ihmeellistä! — huudahti Navagin harpatessaan pitkin

virkahuoneensa lattiaa. — Kummallista ja käsittämätöntä!
Salaperäinen asia! Kutsukaa ovenvartija tänne! — huusi hän. —
Ihme ja kumma! Mutta minun täytyy saada selville kuka hän on!
Kuulehan, Grigorij, — kääntyi hän ovenvartijan puoleen, joka juuri
astui sisään, — taas on tuo Fedjukow kirjottanut nimensä vieraissa
kävijäin luetteloon. Näitkö sinä hänet?

— En.

— Mitä sanot? Onhan hän kirjottanut nimensä paperille! Hän on

siis ollut eteisessä. Onhan!

— Ei ole ollut.

— Kuinka hän olisi voinut kirjottaa nimensä jollei ole ollut?

— En tiedä.
 — Kuka sen tietää sitten? Olet tainnut torkkua eteisessä!
Koetappas muistella, ehkä on joku tuntematon käynyt täällä. Ajattele
tarkoin!

— Ei, teidän ylhäisyytenne, ei ollut yhtään tuntematonta. Meidän

virkamiehemme olivat täällä, paronitar kävi armollista rouvaa
tervehtimässä, sitten tulivat papit ristiä kantaen… Muita ei
käynytkään.

— Mitä, olisiko tuo salaa käynyt täällä?

— En tiedä, mutta ketään Fedjukowia ei ainakaan ollut. Sen

uskallan vaikka vannoa.

— Kummallista! Käsittämätöntä! Ih-meellis-tä! — ajatteli Navagin.

— Tämä on päälle päätteeksi kovin naurettavaa. Eräs henkilö on jo
kolmentoista vuoden aikana kirjottanut nimensä luetteloon eikä
ovenvartija kuitenkaan tiedä kuka hän on. Ehkä on se jonkun
kujetta? Olisikohan joku virkamies, paitsi omaa nimeään, kirjottanut
sinne kiusan vuoksi tuon Fedjukowinkin?

Navagin alkoi tutkia Fedjukowin käsialaa.

Terävä, rohkea nimikirjotus vanhanaikaisine koukeroineen ei ollut

laisinkaan muitten näköinen. Se oli heti aran ja ujon lääninkirjuri
Shtutshkinin jälkeen, joka olisi varmaan kuollut säikähdyksestä jo
ajatellessaankin moista hävytöntä pilaa.

— Taas on tuo salaperäinen Fedjukow käynyt täällä! — sanoi

Navagin astuessaan vaimonsa huoneeseen. — Enkä minä nytkään
saanut selville kuka hän oikein on.
 Rouva Navagin oli spiritisti ja selitti sentähden kaikki käsitettävät
ja käsittämättömät luonnon ilmiöt aivan yksinkertaisesti.

— Eihän siinä mitään ihmeellistä ole, — sanoi rouva. — Sinä vaan

et usko, vaikka minä aina olen sanonut ja sanon yhä vieläkin, että
luonnossa on paljon yliluonnollista, jota meidän heikko järkemme ei
milloinkaan voi käsittää. Olen vakuutettu siitä, että tämä Fedjukow
on henki, joka on sinulle myötätuntoinen. Sinun sijassasi minä
manaisin hänet esiin ja kysyisin mitä hän tahtoo.

— Joutavia, joutavia!

Navagin oli ennakkoluuloista vapaa, mutta asia oli siksi

salaperäinen, että kaikellaiset pirulliset juonet juolahtivat vasten
tahtoaankin hänen mieleensä. Koko illan ajatteli hän sitä, että tuo
Fedjukow on joku jo aikoja sitten kuollut virkamies, jonka Navaginin
esi-isät olivat virasta erottaneet, ja että Fedjukowin henki nyt kostaisi
esi-isäin jälkeläiselle. Saattaapa myös olla, että se on jonkun,
Navaginin itsensä erottaman kanslistin tai pettämän tytön
sukulainen…

Koko yön hän näki unta vanhasta, laihasta virkamiehestä, jolla oli
kalman kalpeat kasvot, harjasten kaltainen tukka ja tinan väriset
silmät; virkamies, jolla oli kulunut, arkipäiväinen virkapuku yllä,
puhui jotakin haudantakaisella äänellä ja uhkasi luisella nyrkillä.

Navagin oli vähällä saada aivotulehduksen. Kaksi viikkoa hän oli

vaiti ja kulki synkkänä, ajatuksiinsa vaipuneena. Mutta vihdoin hän
voitti oman epäluuloisen itserakkautensa ja meni vaimonsa luo
sanoen kolealla äänellä:

— Siina, manaa Fedjukow esiin!

 Spiritisti riemastui, käski tuoda pahvilevyn ja lautasen, asetti
Navaginin viereensä istumaan ja alkoi pyhän palveluksen. Fedjukow
ei antanut kauan odottaa itseään…

— Mitä sinä tahdot? — kysyi Navagin.

— Tunnusta syntisi… — vastasi lautanen.

— Kuka olit sinä eläessäsi täällä maan päällä?

— Hairahtunut…

— Siinä sen näet, kuiskasi rouva. — Etkä sinä uskonut!

Navagin jutteli kauan Fedjukowin kanssa, manasi sen jälkeen esiin

Napoleonin, Hannibalin, Askotshenskijn, tätinsä Klaudia Saharovnan,
jotka kaikki vastasivat hänelle lyhyesti, mutta samalla sattuvasti ja
syvämietteisesti. Ainakin neljä tuntia puuhasi hän lautasen ympärillä
kunnes nukkui rauhottuneena ja onnellisena ajatellessaan, että uusi,
salaperäinen maailma oli avautunut hänelle. Siitä lähtien hän joka
päivä harrasti spiritismiä ja selitti kokouksissa virkamiehille, että
luonnossa on yleensä hyvin paljon yliluonnollista, ihmeellistä, mihin
meidän oppineittemme jo aikoja sitten olisi pitänyt kiinnittää
huomionsa. Hypnotismi, mediumismi, bishopismi, spiritismi, nelijako
ynnä muut hämärät asiat valtasivat hänet siihen määrään, että hän
päiväkaudet — puolisonsa suureksi iloksi — luki spiritistisiä kirjoja tai
puuhasi lautasensa kanssa, harrasti pöydän kiertämistä ja
yliluonnollisten ilmiöitten selittämistä. Tuota pikaa alkoivat kaikki
hänen alamaisensakin harrastaa spiritismiä, vieläpä niin hartaasti,
että vanha ryöstömies sekaantui päästään ja lähetti kerran tällaisen
sähkösanoman: "Helvettiin. Rahatoimikamari. Tunnen, että muutun
pahaksi hengeksi. Mikä auttaa? Vastaus maksettu. Vasilij
Krinolinskij."

Luettuaan satakunta teosta spiritismistä, Navagin tunsi

voittamatonta innostusta itsekin kirjottaa jotakin. Viisi kuukautta hän
istui työpöytänsä ääressä pohtien hartaasti asiaa, kunnes vihdoin
viimeinkin valmistui hänen laaja selontekonsa otsakkeella: "Minunkin
mielipiteeni." Lopetettuaan tämän työnsä, hän päätti lähettää sen
spiritistiseen aikakauskirjaan.

Päivä, jona kirjotus piti lähetettämän, on ikimuistettava. Navagin

muistaa, että tuona merkillisenä päivänä olivat hänen
virkahuoneessaan kirjuri, joka kirjotti puhtaaksi tutkimusta, ja
seurakunnan apulaispappi, joka oli kutsuttu asioissa. Navaginin
kasvot loistivat. Hän silmäili hellästi henkensä tuotetta, koetti
sormillaan sen paksuutta, hymyili onnellisena ja sanoi kirjurille:

— Minä luulen, Filip Sergeitsh, että lähetämme sen vakuutetussa

kirjeessä. Se on varmempi… — Senjälkeen kääntyi hän apulaisen
puoleen sanoen: — Teidät, hyvä ystäväni, kutsuin luokseni erään
asian tähden. Minä lähetän, nimittäin, nuorimman poikani kimnaasiin
ja tarvitsen sentähden mitä pikemmin papintodistuksen.

— Hyvä on, teidän ylhäisyytenne! — sanoi apulainen kumartaen.

—
Hyvin hyvä! Ymmärrän…

— Eiköhän voisi saada sitä jo huomenna?

— Hyvä on, teidän ylhäisyytenne, olkaa huoletta! Huomenna se on

valmis! Olkaa hyvä ja lähettäkää joku ennen iltakirkkoa noutamaan
sitä. Minä olen siellä silloin. Käskekää kysymään Fedjukowia, minä
olen siellä…

— Kuinka?! — huudahti todellinen valtioneuvos kalveten.

— Fedjukowia.

— Oletteko … oletteko Fedjukow? — kysyi Navagin

hämmästyneenä.

— Aivan niin, Fedjukow.

— Te … te olette kirjottanut nimenne eteisessä käyntiluetteloon?

— Aivan niin, — myönsi apulainen joutuen hämilleen. — Minä,

teidän ylhäisyytenne, kirjotan tavallisesti nimeni ylhäisten
henkilöitten luona tervehdyksellä käyneitten joukkoon… Minusta se
on niin hauskaa… Kun huomaan paperin eteisessä, niin herää
minussa heti kova halu kirjottaa nimeni…

Mykkänä, typertyneenä, ymmärtämättä tai kuulematta mitään

harppasi Navagin huoneessaan. Hän nykäisi oviverhoja, räpäytti pari
kolme kertaa oikeaa kättään niinkuin jeune-premier baletissa
nähdessään hänet, vihelsi, hymyili mielettömästi, osotti sormellaan
jonnekin kauas.

— Minä lähetän siis heti kirjotuksenne, teidän ylhäisyytenne, —

sanoi kirjuri.

Nämä sanat johtivat Navaginin todellisuuteen. Hän katsoi

tylsämielisesti kirjuria ja apulaista, muisti asian menon ja polkien
vimmatusti jalkaansa huusi kovalla ja kimeällä äänellä:
 — Jättäkää minut rauhaan! Jät-tä-kää minut rauhaan, sanon teille!
Mitä te tahdotte minusta, en ymmärrä?

Kirjuri ja apulainen pötkivät ulos virkahuoneesta ja olivat jo

kadulla, kun Navagin yhä vielä polki jalkaansa ja huusi:

— Jättäkää minut rauhaan! Mitä te tahdotte minusta, en

ymmärrä?
Jät-tä-kää minut rauhaan!

Hyvin kävi.

Ylijunailija Stytshkinin luona eräänä hänen vapaapäivänään istui

Ljubow Grigorjevna, roteva, noin neljänkymmenen vuoden ikäinen
nainen, joka rakenteli avioliittoja ja toimitteli monenlaisia muita
asioita, joista tavallisesti puhutaan kuiskaten. Stytshkin jonkun
verran hämillään, mutta, kuten aina, vakavana, päättäväisenä ja
ankarana asteli huoneessaan polttaen sikaria ja puhuen:

— Hyvin hauska tutustua. Semjon Ivanovitsh suositteli teitä siltä

kannalta, että te voitte auttaa minua eräässä arveluttavassa, sangen
tärkeässä asiassa, joka koskee minun elämäni onnea. Minä, hyvä
Ljubow Grigorjevna, olen jo viisikymmentäkaksi-vuotias, se on
sellainen ikäkausi, jolloin sangen monella jo on täysikasvuisia lapsia.
Virkani on luotettava. Vaikka minulla ei ole suuria varoja, niin voin
kuitenkin elättää rakastetun olennon ja lapsia. Sanon teille näin
kahden kesken, että paitsi palkkaani minulla on pankissa rahoja,
jotka olen koonnut elämäntapani avulla. Minä olen päättäväinen ja
raitis mies ja vietän säännöllistä ja johdonmukaista elämää, jotta
kelpaan varsin hyvin monelle esikuvaksi. Mutta yhtä minulta puuttuu
— kotiliettä ja elämäntoveria. Sentähden on minun elämäni kuin
paikasta paikkaan kiertävän paimentolaisen ilman huvitusta. Enkä
saata kenenkään kanssa vaihtaa ajatuksia, ja sairastumaan jos
sattuisin ei olisi kukaan tarjoomassa minulle apua. Sitä paitsi, Ljubow
Grigorjevna, on naineella henkilöllä seurassa aina suurempi vaikutus
kuin naimattomalla… Minä olen sivistyneestä säädystä ja hyvinvoipa,
mutta jos katselee minua toiselta näkökannalta, niin mikä minä
oikeastaan olen? Loinen, kuin mikäkin katolilainen pappi. Ja juuri
tämän tähden minä antaisin hyvin mielelläni kirkon laskea siteet
päälleni, toisin sanoen, astuisin lailliseen avioliittoon jonkun
arvokkaan henkilön kanssa.

— Hyvä asia! — huoahti naittaja-akka.

— Minä olen yksinäinen ihminen enkä tunne ketään tässä

kaupungissa. Kenen puoleen voisin kääntyä kun kaikki ovat minulle
tuntemattomia? Nähkääs, sen vuoksi juuri Semjon Ivanovitsh neuvoi
minua kääntymään sellaisen naisen puoleen, joka erikoistuntijana
tällä alalla ottaa suorittaakseen ihmisten elämän onnea koskevia
tehtäviä. Pyydän siis hartaimmin, Ljubow Grigorjevna, teidän
myötävaikutustanne minun kohtaloni ratkaisussa. Te tunnette
kaupungin kaikki neidot ja taidatte helposti auttaa minua.

— Se käy päinsä…

— Juokaa, pyydän nöyrimmästi…

Naittaja-akka nosti tottuneesti lasin huulilleen ja tyhjensi sen

yhdellä kulauksella rypistämättä kasvojaan.
 — Se käy päinsä, — toisti hän. — Mutta minkälaisen morsiamen
te,
Nikolai Nikolaitsh, haluatte?

— Minäkö? Sellaisen kuin kohtalo suo.

— No niin, tietysti riippuu se kohtalosta, mutta onhan jokaisella

sentään oma makunsa. Toinen pitää tummaverisestä ja toinen
vaaleaverisestä.

— Nähkääs, Ljubow Grigorjevna… — sanoi Stytshkin arvokkaasti

huoaten. — Minä olen päättäväinen ja lujaluonteinen mies. Minusta
on kauneus ja yleensä ulko-asu toisarvoinen merkitykseltään, sillä,
kuten itse tiedätte, eihän kauneus ole kaikki kaikessa ja kauniista
vaimosta on sitä paitsi kovin paljon vaivaa. Minä olen sitä
mielipidettä, että pääasia naisessa ei ole se, mikä näkyy pinnalla,
vaan se, mikä on sisässä, se tahtoo sanoa, että hänellä on sielu ja
muut ominaisuudet. Juokaa, pyydän nöyrimmästi… Tietysti on hyvin
hauskaa, jos vaimo on itsestänsä lihavanlainen, mutta tämä ei ole
molemminpuolisen onnen tähden tärkeätä. Pääasia, se on järki.
Mutta totta puhuen ei naisessa järki ole niinkään tarpeen, sillä silloin
hän omistaisi suuren ymmärryksen, jonka avulla sitten alkaisi pohtia
korkeita ideaaleja. Ilman sivistystä ei nykyään sovi olla, sehän on
selvä, mutta sivistystäkin löytyy niin monenlaista. On sangen
hauskaa, jos vaimo osaa ranskaa ja saksaa ja niitä muita, sangen
hauskaa; mutta mitä on siitä hyötyä, jollei hän taida nyt esimerkiksi
neuloa nappia kiinni? Olen sivistyneestä säädystä, ruhtinas
Silberhut'in kanssa olen aivan samalla kannalla kuin esimerkiksi
teidän kanssanne, mutta minä olen luonteeltani yksinkertainen ja
juuri siksi olen yksinkertaisen neidon tarpeessa. Erittäin tärkeätä on
se, että hän pitäisi minua arvossa ja tuntisi, että minä olen tehnyt
hänet onnelliseksi.

— Sehän on tietty, se.

— No niin, nyt mitä omaisuuteen tulee… Rikasta en tarvitse. Minä

en voi sietää sellaista halpamaisuutta, että naidaan rahan tähden.
Minä en tahdo, että söisin vaimoni leipää, vaan että hän minun ja
että hän sen käsittäisi. Mutta köyhästä en minä liioin pidä väliä.
Vaikka minulla onkin varoja, enkä nai huvin vuoksi, vaan
rakkaudesta, niin en voi ottaa köyhää, sillä, kuten itse tiedätte,
nykyään on kaikki niin kovin kallista ja lapsia tulee.

— Sopii ottaa sellainen, jolla on myötäjäisiä, — sanoi naittaja-

akka.

— Juokaa, pyydän nöyrimmästi…

He olivat vaiti jonkun aikaa. Akka huokasi syvään, katsoi kierosti

junailijaan ja kysyi:

— Entä, hyvä veli, mitä pidät vanhasta piiasta? Minulla olisi hyvää
tavaraa. Toinen on ranskalainen, mutta toinen on peräti
kreikkalainen. Oikein hyvää lajia.

Junailija tuumaili ja sanoi:

— Ei, kiitoksia. Nähdessäni teidän puoleltanne noin suurta

mielisuosiota, sallikaa minun kysyä: paljonko otatte vaivoistanne
morsiamen suhteen?

— En minä paljoa ota. Jos annatte kaksikymmentäviisi ruplaa ja

kankaan uuteen pukuun, kuten tavallista, niin olen kiitollinen.
Myötäjäisistä erikseen, se on sitten eri asia.

Stytshkin nosti kätensä ristiin rinnalle ja alkoi vaieten ajatella

asiaa. Tuumailtuaan hän huoahti ja sanoi:

— Se on paljon…

— Ei ensinkään paljon, Nikolai Nikolaitsh! Ennen vanhaan, jolloin

häitä oli paljon, sai halvemmalla, mutta nykyään — mitä me
tienaamme? Jos kuukaudessa ansaitsee viisikymmentä ruplaa, on
hyvä. Niin, niin, hyvä veli, ei niistä häistä paljoa kostu.

Stytshkin katsoi neuvottomana naittajaan ja kohautti olkapäitään.

— Hm!… Tokkohan viisikymmentä ruplaa on vähän? — kysyi hän.

— Vähän on! Ennen vanhaan sattui usein, että tuli päälle sadan
ruplan.

— Hm!… En olisi uskonut, että sellaisilla toimilla voisi niin paljon

ansaita. Viisikymmentä ruplaa! Ei joka mies sen vertaa ansaitse!
Juokaa, pyydän nöyrimmästi…

Naittaja-akka joi pohjaan rypistämättä kasvojaan. Stytshkin katseli

häntä kiireestä kantapäähän ja sanoi:

— Viisikymmentä ruplaa… Se tahtoo sanoa, kuusi sataa ruplaa

vuodessa… Juokaa, pyydän nöyrimmästi… Sellaisilla ansioilla ei
teidän, Ljubow Grigorjevna, ole vaikea tehdä naimiskauppaa
itsestänne…

— Minunko? — nauroi naittaja. — Minä olen jo vanha…

 — Ei ensinkään… Ulkomuotonne on tuollainen … kasvonne
pyöreät, sievät ja muutenkin…

Naittaja joutui hämille, samoin kuin Stytshkin, joka istui hänen

viereensä.

— Te olette vielä sangen miellyttävä, — sanoi junailija. — Jos

satutte saamaan säntillisen, säädyllisen ja säästäväisen miehen, jolla
on jotakuinkin hyvä palkka, niin te voitte lisäansioillanne hyvinkin
miellyttää häntä ja elää täydessä sovussa…

— Herranen aika, mitä te puhutte, Nikolai Nikolaitsh…

— Mitä? En minä mitään…

Seurasi vaitiolo. Sitten alkoi Stytshkin niistää nenäänsä.

Naittaja-akka punastui ja katsellen kainosti vierustoveriinsa, kysyi:

— Entä paljonko te ansaitsette, Nikolai Nikolaitsh?

— Minäkö? Seitsemänkymmentäviisi ruplaa, paitsi lisäpalkkioita.

Sen lisäksi on meillä vielä tuloja steariinikynttilöistä ja jäniksistä.

— Käytte siis myöskin metsästämässä?

— Ei. Me kutsumme jäniksiksi niitä matkustajia, jotka kulkevat

ilman pilettiä.

Seurasi taas hetken vaitiolo. Stytshkin nousi ja alkoi liikutettuna

astella edes ja takaisin huoneessaan.

— Minä en pidä nuoresta vaimosta väliä, — sanoi hän. — Olen jo

ikämies ja sentähden sopii minulle paremmin sellainen … sellainen
kuin esimerkiksi te olette … arvokas ja säädyllinen … ja
ulkomuodoltaan teidän…

— Hyvä Jumala, mitä te puhutte… — hihitti naittaja peittäen

nenäliinalla punaiset kasvonsa.

— Miksi sitä sen kauvempaa ajatella? Te olette mieleni mukainen

ja sopiva minulle ominaisuuksinenne. Olen säntillinen, raitis ja jos
vielä pidätte minusta, niin … mitäs muulla väliä? Sallikaa minun
pyytää teitä omakseni!

Ljubow Grigorjevna pudotti pari kyynelettä, alkoi sitten nauraa ja

suostumuksensa merkiksi suudella mäiskähytti Stytshkiniä.

— Kas niin, — sanoi onnellinen ylijunailija, — sallikaa minun nyt

selittää, minkälaista käytöstä ja yleensä elämän tapaa minä teiltä
toivon… Minä olen ankara, säädyllinen ja säntillinen mies, ajattelen
kaikesta jalosti ja toivon, että vaimoni olisi myöskin ankara ja
ymmärtäisi, että minä olen hänen hyväntekijänsä.

Stytshkin istuutui, huoahti syvään ja alkoi selittää morsiamelleen

perhe-elämää ja vaimon velvollisuuksia.

Paha poika.

Ivan Ivanitsh Lapkin, nuori miellyttävän näköinen mies, ja Anna

Semjonovna Samblitskaja, nuori neito, jolla on pieni pystynenä,
kulkivat jyrkkää rantaäyrästä alas ja istuivat pienelle penkille aivan
rannalle tiheään pajupensastoon. Ihana paikka! Siellä oli aivan kuin
kaukana muusta maailmasta — ei nähnyt kukaan muu kuin kalat ja
vesihämähäkit, jotka nuolen nopeudella kiisivät pitkin veden pintaa.
Nuorilla oli ongenvapoja, matokippo ja muita kalastustarpeita
mukanaan. Heti, kun he olivat istuneet alas, alkoi ahkera onkiminen.

— Olen iloinen, että me vihdoinkin olemme kahden, alkoi Lapkin

katsellen ympärilleen. — Minulla on niin paljon teille sanomista …
niin paljon… Kun näin teidät ensi kerran… Teillä nykii… Minä
ymmärsin silloin miksi elän, tiesin kuka on epäjumalani, jolle minun
täytyy pyhittää työni ja elämäni. Se mahtaa olla suurenmoinen …
nykii taas… Nähtyäni teidät, minä rakastuin ensi kerran, rakastuin
tulisesti! Älkää temmatko onkea … syököön paremmin… Sanokaa
minulle, armaani, uskallanko toivoa — ei vastarakkautta, ei! — sitä
en ansaitsisi, enkä tohdi edes ajatellakaan, — vaan uskallanko
toivoa… Vetäkää! Vetäkää!

Anna Semjonovna nosti ongenvapansa ylös, veti puoleensa ja

huudahti.
Ilmassa kimalsi hopeanhohteinen, vihertävä kala.

— Hyvänen aika! Ahven! Ai! Pian, pian! Nyt se heltisi!

Ahven heltisi koukusta, hyppeli nurmikkoa pitkin ja … loiskis

veteen!

Kalaa tavottaessa tarttui Lapkin jotenkin vahingossa Anna

Semjonovnan käteen ja painoi sen vahingossa huulilleen… Tyttö
koetti vetää kättään pois, mutta se oli jo myöhäistä: heidän huulensa
yhtyivät vahingossa suudelmaan. Sitä seurasi toinen suudelma,
kolmas, sitten valoja, vakuutuksia… Onnellinen hetki!

Mutta tässä matoisessa maailmassa ei ole mitään ehdotonta

onnea, sillä vastamyrkkyä löytyy jo onnessa itsessään tai johtuu
ainakin ulkoa päin jotenkin siihen. Niin kävi nytkin. Kun nuoret juuri
suutelivat, kuului äkkiä naurua. He katsahtivat ympärilleen ja
hämmästyivät suuresti: vedessä seisoi vyötäisiään myöten alaston
poika. Se oli Kolja, lukiolainen, Anna Semjonovnan veli. Hän katseli
nuoria ja hymyili pahanilkisesti.

— Ahaa … te suutelitte? — sanoi hän. — Vai niin! Minä sanon

äidille.

— Toivon, että te, kuten kunnon mies ainakin… — mutisi Lapkin

punastuen. — Vaaniminen on raukkamaista, mutta kielitteleminen
halpamaista, inhottavaa, ilettävää… Luulen, että te rehellisen,
jalomielisen ihmisen tavoin…

— Antakaa rupla, silloin en sano! — virkkoi jalomielinen ihminen.

— Muuten sanon.

Lapkin otti ruplan taskustaan ja antoi Koljalle. Tämä puristi rahan

märkään kouraansa, vihelsi ja ui pois. Mutta rakastuneet eivät tällä
kertaa enää suudelleet.

Seuraavana päivänä toi Lapkin kaupungista Koljalle maalilaatikon

ja pallon, ja Anna Semjonovna lahjoitti hänelle kaikki tyhjät
pillerirasiansa. Sitten sai hän kauniit kalvosinnapit koiranpäineen.
Nähtävästi huvitti kaikki tämä pahaa poikaa ja saadakseen yhä
enemmän lahjoja, hän alkoi tarkasti pitää silmällä heitä. Minne ikään
Lapkin ja Anna Semjonovna menivät, sinne hän perässä. Eikä
hetkeksikään hän jättänyt heitä kahden.

— Konna! — murisi Lapkin hampaittensa välistä. — Noin nuori ja

niin paatunut! Mikä hänestä ajan pitkään tuleekaan?!
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com