George Stigler: Enigmatic Price Theorist of the

Twentieth Century 1st ed. Edition Craig Freedman

download

https://ebookmass.com/product/george-stigler-enigmatic-price-theorist-
of-the-twentieth-century-1st-ed-edition-craig-freedman/

Visit ebookmass.com today to download the complete set of

ebooks or textbooks
We have selected some products that you may be interested in
Click the link to download now or visit ebookmass.com
for more options!.

George Craig of Galashiels John Finlay

https://ebookmass.com/product/george-craig-of-galashiels-john-finlay/

Mixed Race Britain in The Twentieth Century Chamion

Caballero And Peter J. Aspinall (Eds.)

https://ebookmass.com/product/mixed-race-britain-in-the-twentieth-
century-chamion-caballero-and-peter-j-aspinall-eds/

Italian Jewish Networks from the Seventeenth to the

Twentieth Century 1st ed. Edition Francesca Bregoli

https://ebookmass.com/product/italian-jewish-networks-from-the-
seventeenth-to-the-twentieth-century-1st-ed-edition-francesca-bregoli/

The Preface: American Authorship in the Twentieth Century

Ross K. Tangedal

https://ebookmass.com/product/the-preface-american-authorship-in-the-
twentieth-century-ross-k-tangedal/
George Eliot for the Twenty-First Century 1st ed. Edition
K. M. Newton

https://ebookmass.com/product/george-eliot-for-the-twenty-first-
century-1st-ed-edition-k-m-newton/

Identification Practices in Twentieth-Century Fiction Rex

Ferguson

https://ebookmass.com/product/identification-practices-in-twentieth-
century-fiction-rex-ferguson/

The Twentieth Century: A World History 1st Edition R.

Keith Schoppa

https://ebookmass.com/product/the-twentieth-century-a-world-
history-1st-edition-r-keith-schoppa/

Captivity in War during the Twentieth Century: The

Forgotten Diplomatic Role of Transnational Actors 1st ed.
2021 Edition (Eds) Marcel Berni
https://ebookmass.com/product/captivity-in-war-during-the-twentieth-
century-the-forgotten-diplomatic-role-of-transnational-actors-1st-
ed-2021-edition-eds-marcel-berni/

The Volitional Theory of Causation: From Berkeley to the

Twentieth Century W. J. Mander

https://ebookmass.com/product/the-volitional-theory-of-causation-from-
berkeley-to-the-twentieth-century-w-j-mander/
George Stigler
Enigmatic Price Theorist of
the Twentieth Century

Edited by Craig Freedman

George Stigler
 Craig Freedman
Editor

George Stigler
Enigmatic Price Theorist
of the Twentieth Century
Editor
Craig Freedman
University of New South Wales
Sydney, NSW, Australia

ISBN 978-1-137-56814-4 ISBN 978-1-137-56815-1 (eBook)

https://doi.org/10.1057/978-1-137-56815-1

© The Editor(s) (if applicable) and The Author(s), under exclusive license to Springer Nature
Switzerland AG 2020
The author(s) has/have asserted their right(s) to be identified as the author(s) of this work in accordance
with the Copyright, Designs and Patents Act 1988.
This work is subject to copyright. All rights are solely and exclusively licensed by the Publisher, whether
the whole or part of the material is concerned, specifically the rights of translation, reprinting, reuse
of illustrations, recitation, broadcasting, reproduction on microfilms or in any other physical way, and
transmission or information storage and retrieval, electronic adaptation, computer software, or by
similar or dissimilar methodology now known or hereafter developed.
The use of general descriptive names, registered names, trademarks, service marks, etc. in this
publication does not imply, even in the absence of a specific statement, that such names are exempt
from the relevant protective laws and regulations and therefore free for general use.
The publisher, the authors and the editors are safe to assume that the advice and information in this
book are believed to be true and accurate at the date of publication. Neither the publisher nor the
authors or the editors give a warranty, expressed or implied, with respect to the material contained
herein or for any errors or omissions that may have been made. The publisher remains neutral with
regard to jurisdictional claims in published maps and institutional affiliations.

Cover credit: Stigler papers, Regenstein Library Archives, University of Chicago. London 1947, on their
way to the first Mont Pelerin Society meeting, from left to right: Aaron Director, George Stigler and
Milton Friedman

This Palgrave Macmillan imprint is published by the registered company Springer Nature Limited
The registered company address is: The Campus, 4 Crinan Street, London, N1 9XW, United Kingdom
 The Journey—A Reminiscence
Me Came to Chicago,
way back,’53
Worked for Tolley and Gale,
Gregg, Gary and Al
Then for Stigler, in years, 33
They said I was destined to fail
Stigler was, as you know, hard as nails
But under that shell, oh,
Beat a heart of red Jello
And I coasted through on his coat-tails!1
—Claire Friedland

1This previously unpublished poem is by George Stigler’s long time research assistant and indis-
pensable co-worker, Claire Friedland. As the poem points out, she spent 33 years working along-
side Stigler from the early days of his return to Chicago until his death (1958–1991). She writes,
“I was an RA in my student days for in order: George Tolley, D. Gale Johnson, H. Gregg Lewis,
Gary Becker and Arnold [Al] Harberger” (Correspondence with Claire Friedland, October 2017).
Claire Friedland has always proved to be a treasure trove of information, insight and inspiration
in my own search to understand the ever elusive George Stigler. The poem points out a surprising
Japanese contradiction in Stigler’s nature, namely the difference between his tatemae (the outside
appearance he displayed to the world) and his honne (the inside truth which generated an intense
loyalty from his circle of friends). My thanks and appreciation to Claire Friedland for granting
the rights to publish her thoughts.
To my daughters Emily and Nicola who neither know, or care to know,
who George Stigler might be.
 Heart on a Sleeve

A student once asked me what was “beneath George Stigler’s hard, sarcas-
tic exterior.” How could I resist answering “A hard, sarcastic interior”? In
reality, it was a question I couldn’t answer at the time; it had been only
10 or 15 years that I’d been doing research for, and with, George. Today
I think I’d respond “Sarcastic? Well, yes. But hard? No, I don’t think so.”
Although I had often said that George was irrationally rational, in certain
areas he was irrationally generous. (Friedland 1993: 780)

Growing up as a single child in suburban Seattle, shy and certainly not

gregarious, George Stigler learned to keep his feelings close to his vest.
Instead, he seemingly uses his caustic wit to keep friends, colleagues,
students, and opponents at arm’s length, if not further. The heart that
beat under all that protective camouflage was hard to detect and cer-
tainly even the best researcher can only provide glimpses that attempt
to explain such a complex figure. A safer strategy, forming the bulk of
this volume, is to focus on his academic output which is certainly more
open to analysis. Still, George Stigler, as a man, remains an enticing
mystery. In some sense he is something of a contradiction, a shadowy
romantic outlaw. (Though in fiction, as opposed to everyday life, the
figure is almost a cliché.)
ix
x      Heart on a Sleeve

One aspect of Stigler, the one more open to inspection, is his career
as an academic gunslinger. Not quite a gun for hire as much as a gun
in the service to a cause, the ideological right-handed quick-draw of
the marketplace. To opponents, perhaps it would not be too far off the
mark to regard him as a figure drawn directly from the classic western
Shane. Specifically the Jack Palance character, attired completely in black
and giving the evil eye to all the quivering and fearful sodbusters. As the
living manifestation of that cinematic creation, George Stigler appeared
to be almost programmed to mercilessly eliminate all opposition by
whatever available means might prove to be effective. Eradication, rather
than engagement, was both his strategy and objective.
But there is also a hidden Stigler, shown by an almost unacknowl-
edged generosity that imbues him with a deeply romantic heart.
Throughout his career he was also something of a Don Quixote fig-
ure in the best sense of that description. Someone who felt compelled
to defend the honour of the marketplace, seeing it as almost his duty
and obligation to embellish its institutional beauty and to ignore its
blemishes. Done not because of any intrinsic dishonesty, but to serve a
higher goal. Stigler is even akin to Fitzgerald’s Jay Gatsby, creating him-
self seemingly out of thin air from his beginnings as a gauche provincial
boy. In neoclassical price theory he discovered his Daisy Buchanan, the
ideal for which he strove. He successfully created the world he wanted
so badly, seeming to capture for himself what had slipped so carelessly
through Jay Gatsby’s fingers. Something of that life as an academic and
romantic adventurer can be glimpsed in the cover photo in this volume.
In it George Stigler and his two co-conspirators (Milton Friedman and
Aaron Director) are caught at the start of an ascent that would change
the shape and face of economics. This picture, taken in 1947 right
before the first Mont Perlerin meeting, shows these three still young
men at the base camp of their careers, in some sense parallel to Edmund
Hillary before his achievement in scaling Mount Everest. There is a
wide-eyed determination in their vision as though ready for whatever
was to come, even though at that moment they had little conception of
where their attempt to refigure economics would eventually take them.
The journey George Stigler would ultimately complete would trans-
form him into an appropriate subject for detailed and almost forensic
 Heart on a Sleeve     xi

analyses. Future investigations must further delve into essential aspects

of his research, papers and speeches. This volume serves as something of
an introduction to unraveling the enigma of George Stigler.

Sydney, Australia Craig Freedman

February 2020
 By Way of a Contradiction

But in any case I really feel that he is one of the most interesting and in
some sense, most enigmatic characters in our profession in this last cen-
tury. (Conversation with Arnold Harberger, August 1997)

Since any potential reader is faced in this case with a rather voluminous
edition, my perceived responsibility, at least as far as I can ascertain, is
to write something of a non-preface-preface. Or as that original thinker
Owl (resident of the 100 Acre Wood) sharply perceived, a response
that is more of a contradiction than either an introduction or definite
statement. Here I am relieved of a great deal of responsibility by know-
ing that only the obsessive or the hopelessly compulsive bother to pay
any serious attention to a preface no matter how it might be labeled.
Accordingly, I feel as though I have been granted free range to doo-
dle along a bit without needing to meet any subscribed objectives or
conventions.
In which case, let me confess that neither here, nor in what passes as
an introduction, will you find anything like a discussion of the individ-
ual contributions to this volume. My residual faith is that those opening
the book can read and judge for themselves. If not, if in fact anything

xiii
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
xiv      By Way of a Contradiction

like a breezy tour through the book is required, perhaps potential read-
ers would find more rewarding alternatives elsewhere.
The book, after an introduction that attempts to set the stage, com-
mences with a series of conversations conducted back in 1997 with a
number of individuals who knew George Stigler to varying degrees.
While interesting in themselves, they not only provide contemporary
judgments of Stigler’s extensive contributions to the discipline but
also sketch a portrait of the man himself. Doing so is perhaps of par-
ticular importance when it comes to understanding Stigler. He was a
skilled writer who took pains with the language he employed. He also
had a caustic wit which would inevitably bubble up in all his writings.
Therefore, even what he would classify as his scientific tracts need to
be read with care and placed in context with all his other writings and
thoughts. Mistaking him for some generic writer can assist in confus-
ing a more prosaic reader from gaining any deeper understanding of his
work.
Lastly, inclusion into this volume is not any reflection of my own
views. These simply are of small importance. Contributions were chosen
for their interest and insight. The chapters should make you think and
reconsider your own positions. Moreover, George Stigler during his life-
time greatly helped to shape modern economics. The issues he grappled
with are still very much alive today. The hope then is that this volume
will assist those economists who take their work seriously, without at
the same time overinflating their own efforts.
There are a few required acknowledgments, a list that will be deliber-
ately incomplete. Like film credits, such acknowledgments have grown
into something resembling a field of kudzu over the last couple of dec-
ades. Everyone is included in the fear of omitting and offending some-
one, even though they might only be peripherally attached to a given
project. But I do want to acknowledge those who were gracious enough
to talk to me about George Stigler either formally or informally. Such
include, Milton and Rose Friedman, Aaron Director, Armen Alchian,
Harold Demsetz, Claire Friedland, Stephen Stigler, Sam Peltzman,
Ronald Coase, Lester Telser, Gary Becker, James Kindahl, Paul
Samuelson, Robert Solow and Paul Sweezy, many of whom, unfortu-
nately, are no longer with us. Mistakes, errors and points of contention
 By Way of a Contradiction     xv

assuredly exist in this volume as they exist inevitably in every publica-

tion. Fortunately there is never a lack of readers and critics, who are
more than eager to point out any shortcomings.
The book comes complete with a nifty cover and can work effectively
as a doorstop or a paperweight. Reason enough to purchase a copy even
though a small loan might be necessary to finance the cost.

Sydney, Australia Craig Freedman

February 2020
 The Lonely Heart: An Attempt in Search
of a Preface

I have now spent some decades trying to puzzle out the ever deepen-
ing enigma that was George Stigler. Because of the nature of the man,
increasingly the truth remains that I thought I understood more about
him two decades ago than I do today. This sad fact has become increas-
ingly true, especially on my more befuddled mornings. He remains
the perfect embodiment of the dichotomy on which the Japanese have
bestowed the labels honne and tatemae. The problem remains that the
tatemae, the outside show that is on display, is often only a very treach-
erous reflection of the honne, the unvoiced or expressed core essence
of a person. More than most, George Stigler remains a puzzle, whose
composed and revealed bits refuse to form a coherent whole. The
problem then remains that since a more interpretative judgement is
required when weighing up and gluing down all the available existing
evidence, the final result inevitably becomes more arguable. The unfor-
tunate allure when faced with such a high degree of complexity, is to
try to force all the ragged jigsaw pieces into forming a simple, conjoin-
ing picture. Part of the problem in doing so is that Stigler, like many
men of his generation, was not given to deep introspection.1 He could
not reveal that which remained hidden to him as well. Like the strong,

xvii
xviii      The Lonely Heart: An Attempt in Search of a Preface

silent Hollywood types of the thirties, he was what he did. Or in the

words of a role model of that era, ‘A man’s gotta do what a man’s gotta
do’. We then only have his work and actions to guide us.2 His deepest
thoughts remain buried.
Even his very writing style can pose a serious distraction to delving
into his fundamental intentions and meanings.3 His writing is often
tongue in cheek, larded with sardonic observations and judgments.
These pronouncements lack any notion of reliable signalling, so that
even the most acute reader may fail to catch their drift. Thus reading
his work in a fundamentalist or literal manner is likely to lead one
astray. To comprehend what the underlying narrative is in much of his
work, one needs in some degree to understand the man, his goals and
strategies.
What the curious reader will then find in this volume is a brave
attempt to parallel Stigler’s methods. The contributions are varied and
may at times be contradictory, somehow reflecting the discordant pieces
composing Stigler’s thoughts, despite his persistent quest for consist-
ency and a palpable need to develop an all-embracing comprehensive
theory. Many of the articles that have found their way into this volume
will appear to apply different ideological lenses. That result is almost
inevitable if an editor is searching for thought provoking pieces rather
than a priori restatements of set ideas. In keeping with such purposes,
the introductory chapter breaks sharply from standard practice by not
referring to the volume’s individual contributions, let alone previewing
them, like the endless trailers one is force-fed in darkened cinemas. The
editor trusts in the judgement of the volume’s readers and would rather
let them form their own evaluations. Instead, the introduction hopes
to provide a starting point in this lengthy investigation into one of the
post-war era’s best and sharpest minds (at least those that are economi-
cally bent). Again, that overview is simply the way in which the editor
understands this Nobel Prize academic after many decades of trying to
locate the honne hidden beneath those protective layers of tatemae.

Sydney, Australia Craig Freedman

February 2020
 The Lonely Heart: An Attempt in Search of a Preface     xix

Notes
1. Perhaps Japanese style honne is difficult to discover in the case of Stigler
simply because it is covered by so many protective layers that even he
was loathe to disturb. In his own way he shares one Lear-like feature,
without hardly qualifying as either a tragic or foolish figure. As Regan
evaluates her father, it is more the inability or unwillingness to engage in
self-examination, rather than the infirmity of old age, that leads Lear to
make deplorable decisions. ‘Tis the infirmity of his age; yet he hath ever
but slenderly known himself ’ (Act 1, Scene 1: line 294—King Lear).
2. In a fundamental sense he acted in an economically efficient, albeit,
expedient fashion. He never wasted words arguing unless he determined
the objective was worth the opportunity cost of the effort. In most cases
he would attack opponents only when he deemed the issue to be of suffi-
cient import. Having stirred the pot, he would move on, never to return.
Otherwise he would not deign to take note of opposing views.
He was a very strange person to sum up because his methods were not those of any-
one else. I think he was quite unique. If you put a point to him, he liked to answer
it with a joke. Then if you pressed him, he produced some fact or other. You pressed
again, he’d give you his answer. But he was sort of an economist even in argument.
He used the easiest way. (Conversation with Ronald Coase, October 1997)
3. Certainly trying to appreciate the different levels of his arguments is not
for the very literal minded. He chooses his words and descriptions care-
fully. When he mockingly speaks of ‘Lord Keynes’, the title is not given as
a sign of respect for class differences or honorifics. Looking at his words
without taking into account the ever present bite is analogous to being an
art critic while lacking any appreciation for, or knowledge of, chiaroscuro
in painting. His reasoning is often more montage than straight line plod-
ding that perhaps forms the norm for many other economists.
I think he was one of the most difficult people to explain because I mean, there is
no one like him. I’ve described how in an argument he jumps around. He puts in
a bit of theory, a bit of statistics, a reference to the earlier economists. It’s like no
one else’s form of argument that you can recall. (Conversation with Ronald Coase,
October 1997)

Reference
Friedland, Claire (1993) “On Stigler and Stiglerisms”. Journal of Political
Economy, 101(5): 780–783.
 Acknowledgements

The Inevitable Set of Acknowledgements—Leaving No Turn

Un-stoned

We have not read these authors: we should consider their arguments

preposterous if they were to fall into our hands. Nevertheless we should
not, I fancy, think as we do if Hobbes, Locke, Hume, Rousseau, Paley,
Adam Smith, Bentham and Miss Martineau had not thought and written
as they did. (John Maynard Keynes quoted in Routh 1975: 1)

Years ago I was accused by a reviewer of churlishly not providing a suf-

ficient number of expected acknowledgments to a set of collected arti-
cles. Of course, this was someone who zealously tracked down each
and every typo appearing in that work. (There were no lack of them.)
However, the reason I sometimes seem parsimonious in my list of
acknowledgements, like some modern-day Scrooge only reluctantly
paying out words of praise, is that I prefer to limit such figurative tips
of the hat to those who actually provided significant assistance. This
rule of thumb does recognizably go against the more recent tradition
built upon a morbid fear of offending. People are named for just being

xxi
xxii      Acknowledgements

in the general vicinity of the writer during the composition and prior
research that generates any given piece of work. Recognition is spread so
widely and thinly that the few people who provided essential assistance
get lost in the legion of acknowledged names. This defensive stance of
covering all bases has exploded the closing cinematic credits from a
few concise minutes at the end of a film to something closer to a ten to
­fifteen-minute marathon that induces only masochists to sit through. So
I will dutifully restrict my thanks to those that did provide that level of
essential support.
Given this raised barrier, I am obliged to thank all the valiant con-
tributors to this volume who took the time and put in the effort to
insure a successful result. They are all listed on the contents page and
their names need not be repeated. I should also like to thank sincerely
and deeply all those who were willing to sit down and speak with me
some two decades ago. Some of those conversations are included in this
volume, but a complete list is more than appropriate. I list in chrono-
logical order, namely from first spoken to till last:

• Milton Friedman
• Rose Friedman
• Aaron Director
• Harold Demsetz
• Arnold Harberger
• Armen Alchian
• Claire Friedland
• Sam Peltzman
• Stephen Stigler
• Sherwin Rosen
• Ronald Coase
• Gary Becker
• Lester Telser
• Paul Samuelson
• Robert Solow
• James Kindahl
• Paul Sweezy
• Mark Blaug
 Acknowledgements     xxiii

Unfortunately, many on this list are no longer with us. Quite nat-
urally I need to acknowledge George Joseph Stigler. Without him,
this volume would have made no sense whatsoever. Lastly, I have to
deeply thank the ghost of John D. Rockefeller without whose gener-
osity the University of Chicago would have failed to exist, making a
Chicago School of economics a mere figment of someone’s disturbed
imagination.

Reference
Routh, Guy. (1975). The Origin of Economic Ideas. London: Macmillan.
 Contents

The Protestant Father as Economist 1

Craig Freedman

A Biographical Perspective

Georgie, We Hardly Knew Ye: Personal Reflections

on George Stigler 61
Craig Freedman

The Curmudgeon as Teacher: Afternoon Coffee

with Mark Blaug 67
Craig Freedman

Fathers and Sons: A Conversation with Stephen Stigler 111

Craig Freedman

The Way Things Work: The Empirical Bent

of Economists—Ronald Coase on George Stigler 133
Craig Freedman
xxv
xxvi      Contents

The Chicago Battler: Sherwin Rosen on George

Stigler, Chicago and Economics 165
Craig Freedman

What Price Glory: James Kindahl Airs Some Views

on George Stigler 201
Craig Freedman

George Stigler’s Career Moves: The Roles of Contingency,

Self-Interest, Ideology, and Intellectual Commitment 235
David Mitch

Voyages on the Seas of History and Economic Thought

Historical Ambiguity: Reshaping the Snows of Yesteryear 283

Craig Freedman

George Stigler’s Adam Smith: Successes and Failures 293

Jeffrey T. Young

George Stigler as a Reader of Adam Smith 321

David M. Levy and Sandra J. Peart

Stigler on Ricardo 351

Heinz D. Kurz

George Stigler: Marshall’s Loyal but Faithless Follower 391

Neil Hart

Shattering Hope and Building Empire: Economics

the Imperial Science at Chicago, George Stigler
and Aaron Director 421
Edward Nik-Khah and Robert Van Horn
Visit https://ebookmass.com today to explore
a vast collection of ebooks across various
genres, available in popular formats like
PDF, EPUB, and MOBI, fully compatible with
all devices. Enjoy a seamless reading
experience and effortlessly download high-
quality materials in just a few simple steps.
Plus, don’t miss out on exciting offers that
let you access a wealth of knowledge at the
best prices!
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
suuremman reiän kuin "Concordia", ja ainoastaan eräs onnellinen
tapaus pelasti sen uppoamasta.

Merkillisin oli kumminkin höyrylaiva "Portian" seikkailu. Tämä oli

Newyorkin ja New Foundlandin välillä kesäkuussa 1893, mukanaan
joukko huvimatkailijoita, kun kapteeni, jota sanottiin pohjoisella
Atlannilla liikkuvien laivojen kaikkein kokeneimmaksi kapteeniksi,
äkkiä huomasi suunnattoman suuren jäävuoren. Hän arvioi vuoren
korkeuden 200 ja pituuden 800 jalaksi. Haaveellisesti leikattuine
kristallisivuineen, joista valo heijastui kaikissa sateenkaaren väreissä,
teki se kaikkiin läsnäolijoihin niin suuremmoisen vaikutuksen, että
matkustajat pyysivät kapteenia ohjaamaan laivan lähemmäksi, jotta
he saisivat huomioida sitä oikein tarkasti.

Kapteeni suostui pyyntöön ja ohjasi laivan hiljaa jäävuorta kohti.

Mutta äkkiä kuului paukaus, aivan kuin tykki olisi lauastu. Samassa
silmänräpäyksessä raapasi "Portia" johonkin esineeseen. Kuului
kumea pauhina, ja jäävuori näytti menevän palasiksi.
Kuvaamattomaksi kauhukseen huomasivat nyt matkustajat laivan
ajaneen jäävuorenkappaleelle. Kun tämä vapautui itse vuoren
painostuksesta, nosti se laivan keulan ylös, jolloin sen perä vaipui
veden alle. Nyt ryhdyttiin varustamaan pelastusveneitä ruokavaroilla,
mutta ennenkuin se työ oli pitkällekään joutunut, kallistui laivan alla
oleva jäänlohkare, ja laiva pääsi vapaaseen veteen, kärsimättä
pienintäkään vahinkoa.

On monta muuta esimerkkiä osottamassa, kuinka vaarallisia

jäävuoret ovat. Joku on niitä täällä kutsunut kohtalon työkaluiksi, ja
sen nimen ne todella ansaitsevatkin. Minun serkunpoikani hukkui
ranskalaisen prikin "Vaillantin" haaksirikossa. Laiva ajoi
hiekkasärkille. Sysäys oli niin voimakas, että laiva meni kappaleiksi.
Haaksirikko tapahtui pimeänä yönä. Suuri osa 74 henkeä
käsittävästä miehistöstä menetti henkensä joko uppoamalla tai
murskautumalla kannelle kaatuvien mastojen ja raakapuitten alle. 35
miestä meni pelastusveneeseen, 7 erääseen jullaan ja 7
matalapohjaiseen veneeseen. Heillä ei ollut ruokaa, juomaa, purjeita
eikä airoja. Heidän vaatteensa olivat hyvin niukat.

Aamulla erkanivat veneet toisistaan eikä jullaa näkynyt enää

koskaan. Laivakoira, joka otettiin pelastusveneeseen, teurastettiin
toisena päivänä ja syötiin raakana. Seuraavana yönä kuoli 4 miestä
viluun. Heidän ruumiinsa heitettiin mereen, kun toiset ensin olivat
ottaneet heidän vaatteensa.

Kolmantena päivänä tulivat haaksirikkoiset jäävuorien sekaan ja

koettivat sammuttaa polttavaa janoaan syömällä jäänpalasia.
Seuraavana yönä kuoli vielä 7 miestä. Senjälkeen ei tiedetä, mitä
veneissä tapahtui, kunnes haaksirikkoiset seitsemäntenä päivänä
huomattiin eräästä kuunarista. Pelastusveneessä oli vaan 4 ja
toisessa veneessä 3 puolikuollutta, puoleksi paleltunutta miestä.

Haaksirikkoiset saivat mitä parasta hoitoa ja heidät laskettiin

maihin S:t Pierressä. Kaikkien seitsemän miehen jalat olivat niin
paleltuneet, että ne täytyi leikata pois. Viisi kuoli leikkauspöydällä. 74
miehestä jäi vaan 2 jälelle kertomaan tuosta kauheasta
haaksirikosta.

— Kauheata on kuulla tuollaisia kertomuksia, sanoi Mc Dean, kun

kertoja oli lopettanut puheensa. — Tuntee oikein voivansa pahoin.
Mitä, jos Titanic — — —

— Ei mitään vaaraa, nauroi Niilo Vieremä. — Ei ole vielä kuultu,

että jokin suuri uudenaikainen Atlannin-laiva olisi törmännyt
jäävuoreen pääsemättä maihin. Mutta onhan epämiellyttävää tietää
mentävän eteenpäin nykyisellä vauhdilla, koska vaara voi olla
tarjona.

— Mutta miksi ei vauhtia sitten hiljennetä! Ennenkuin ostin lipun,

pyysin minä puolestani erityissitoumuksen siitä, ettei tällä matkalla
koetettaisi saada mitään ennätystä. Useammat ystäväni tekivät
samalla tavalla, ja yhtiö antoi pyytämämme lupauksen. Eihän meillä
ole kiirettä. Miksi sitten ajetaan sellaista vauhtia kuin hengenhätä
olisi kysymyksessä?

— Kysykää herra Ismayltä, sanoi joku.

Herrat vaihtoivat katseita.

— Emmekö me voisi lukea herra Ismaytäkin kohtalon työkaluihin,

ehdotti Vieremä. — Useimpien onnettomuuksien syyn täytyy langeta
yhtiöitten ja niitten johtajien niskoille. Ennätysajo, hurja kilpajuoksu
rannasta rantaan aiheuttaa onnettomuuksia. Johtajat hoitavat
ruoskaa ja kannuksia.

— Siltä näyttää. Mutta ottakaa huomioon, että osakkeenomistajat

vuorostaan komentavat johtajia. Osakkeenomistajat eivät näe muuta
kuin numeroita. Numerot taas merkitsevät ansiota tai tappiota.
Ennätyksestä riippuu, kumpi puoli voittaa, ja paras ennätys on aika.
Ihmisillä on kiire sekä todellisuudessa että mielikuvituksessaan.
Tämä kiire mielessä koetetaan saada vauhti mahdollisimman
suureksi, ja kapteenien täytyy huolehtia siitä, että määrättynä aikana
päästään perille. Jos ei päästä, menettää yhtiö. Osakkeenomistajat
pakottavat johtajaa; tämä taas kapteeneja, jotka saavat istua
kahden tulen välissä. Johtaja Ismay on ihan häikäilemätön.
Sentähden ryntääkin "Titanic" tällaista vauhtia eteenpäin. Mutta
teidän, herrat, ei tarvitse olla levottomia. "Titanic" ei voi upota.
Tapahtukoon mitä tahansa, ei laiva voi upota.

*****

Tanssisalongissa istui Alice Mc Dean herrajoukon ympäröimänä.

Keskustelu koski hänen sinistä timanttiaan. Ei kukaan uskonut sen
onnettomuutta tuottavia ominaisuuksia; mahdollisesti ruhtinas Uffiezi
kaikessa salaisuudessa teki niin. Olihan naurettavaa luulotella, että
kivi — paljas eloton kivi — voisi tuottaa muuta onnettomuutta kuin
sellaista, mikä riippuu ihmisten ahneudesta ja sisäisestä
rikoksellisuudesta. Laskettiin leikkiä puoleen ja toimeen. Eräs nuori
amerikkalainen huomautti, että pahin tuho, minkä sininen timantti
voisi tuottaa, olisi se, että sen omistajatar joutuisi naimisiin
arvottoman seikkailijan kanssa. Uffiezi punastui vienosti.
Kääntääkseen huomion toisaalle alkoi Alice puhutella Laurilaa.

— Te lienette ainoa, joka ei ole lausunut mielipidettään minun

timantistani, sanoi hän. — Mitä te siitä arvelette?

Laurila mietti hetkisen ennenkuin vastasi.

— Minä olen kasvanut Suomessa, kuullut paljon taruja ja

kertomuksia noidista ynnä muista merkillisistä asioista, alkoi Laurila,
— mutta en ole taikauskoinen enkä anna suurtakaan arvoa sellaisille
asioille. On kuitenkin mahdoton aina sanoa, missä tosiasiat loppuvat
ja mistä tarut alkavat. Kohtalolla on monta työkalua. Mutta minä
toivon, että sinisen timanttinne luonne muuttuu teidän hallussanne,
edellyttäen, että se ennen on ollut tuhoatuottava.

— Minä olen jo sanonut, että sen luonne on muuttunut, ja että

siitä on tullut onnenkivi, nauroi ruhtinas.
 — Uskotteko siis, että on olemassa selittämättömiä asioita, kysyi
Alice Laurilaan kääntyneenä.

— Minä uskon, että taivaan ja maan välillä on moniaita asioita,

joita me ihmiset emme ymmärrä.

— Oletteko spiritisti?

— En ollenkaan, mutta minä uskon, että kaikilla tapahtumilla on

syynsä.

— Tiedättekö, kysyi Alice vakavannäköisenä, — että herra

Steadilla, joka on mukana, on sellainen aavistus, että hän joskus
hukkuu veteen? Hän sanoo, ettei koskaan ole turvassa merellä. Ja
hän kuuluu viime yönä nähneen merkillisen unen kissoista. Se
merkinnee jotakin ikävyyttä.

— Unet eivät merkitse mitään, vastasi Laurila. — Herra Steadin

aavistus voi olla aivan perusteeton. Ei kukaan tiedä, millä tavalla
tulee kuolemaan.
VII LUKU.

Huhtikuun 14 ja 15 päivän välinen yö 1912.

Meri oli ihan tyyni. Ainoastaan hienot väreet kulkivat

vedenpinnalla. Yö oli pimeä mutta tähtikirkas. Linnunrata näkyi
suoraan laivan yläpuolella.

Tämän tyynen veden pintaa kiiti jättiläislaiva "Titanic" kolmen

potkurin työntämänä, 23 solmuvälin nopeudella. Kuten satulinna oli
laiva lukemattomine ikkunoineen, valastuine kansineen ja neljine
savutorvineen. Kuten merihirviö kiiti se eteenpäin, vaahtoharjaisten
aaltojen noustessa sen kummallekin puolelle. Koko näyttämö oli
verrattoman kaunis. Jos paljon matkustanut "lentävä hollantilainen"
olisi ollut katsomassa, olisi hänen täytynyt tunnustaa, ettei ollut
nähnyt mitään niin suuremmoista.

"Titanicin" komentosillalla tuntui jäätävän kylmä viima. Perämiehet

seisoivat päällystakkien kaulukset ylös vedettyinä eivätkä puhuneet
muuta kuin mitä toimessa oli välttämätöntä.

Eräs miehistä loi katseen lämpömittariin.

 — On aika ottaa selvä veden lämpömäärästä, sanoi hän.

Eräs laivamies nosti sangollisen vettä merestä. Lämpömittari

pantiin siihen.

— Se laskee, sanoi eräs. — Olemme kylmässä virrassa.

Arvattavasti on myös jäävuoria lähellä, mutta näkeehän nyt hyvin.

— Laiva menee hyvää vauhtia, huomautti toveri. — Vauhti on yli

23 solmuväliä. Jos ilma pysyy suopeana, saamme ennätyksen. Se on
kieltämättä jännittävä.

Vartijan kävellessä komentosillalla pidettiin ensi luokan suuressa

salongissa konserttia. Toisessa luokassa oli niinikään konsertti.
Alhaalla kolmannessa luokassa oli jo hiljaista. Köyhillä ihmisillä ei ole
suurta elämäniloa. Matkallakin rasittavat heitä huolet.

Eivät sentään kaikki kolmasluokkalaiset vielä olleet unen

helmoissa.
Ainakin yksinäisten miesten puolella puheltiin vielä.

— Floridaanko aiotte asettua olemaan, kysyi eräs mies

naapuriltaan.

— Niin. Koetan ansaita siellä vähän huonevelkani lyhennykseksi,

vastasi puhuteltu.

— Mikä taas olikaan nimenne, kysyi toveri.

— Antti Leinonen.

— Te olette Helsingistä.
 — Kyllä jokseenkin. En asu kaupungissa vaan noin 6 kilometrin
päässä sieltä.

— Ettekö eilen sanonut, että olette rautatieläinen? Kuinka saitte

niin pitkän loman?

— Minulla on kasvattipoika, joka on sijaisenani niin kauan kun

viivyn
Amerikassa.

— Oletteko nainut mies?

— En. Minulla on ainoastaan vanha äiti hoidettavana.

— Tiedättekö, mitä minä päivällä kuulin kannella liikkuessani?

— No mitä?

— Siellä oli muutamia herraskaisia, jotka tiesivät kertoa, että täällä

laivassa on eräs amerikkalainen miljoonamiehen tytär, jolla on
sininen, tavattoman kallis jalokivi, minkä pitäisi tuottaa
onnettomuutta.

— Niinkö taikauskoinen te olette?

— No en minä siitäkään tiedä, mutta niin vaan kuulin kerrottavan.

Sitäpaitsi puhuttiin vielä jäävuorista, jotka olisivat ihan laivamme
kulkuväylällä. Mitä, jos laiva tällaisella vauhdilla törmäisi jäävuoreen
ja hukkuisi?

— Hukkua ei se voi. Siinä kuuluu olevan sellaisia vedenpitäviä

kammioita, joitten varassa se pysyy pinnalla, vaikka saisi pahankin
vuodon, vakuutti Leinonen.
 — Merkillistä, sanoi naapuri. — Kaikkien huulilla ovat samat sanat,
ettei tämä laiva muka voi hukkua.

— Asiantuntijat vakuuttavat niin.

— Hyvä olisi, jos niin olisi laita. Minä olen kumminkin toista mieltä.
Mutta täytyy koettaa nukkua. Hyvää yötä!

— Hyvää yötä.

*****

Laurila oli saanut kutsun tulla Mc Deanin pöytään syömään

päivällistä.
Vieremä ja Saarela olivat niinikään saaneet kutsun.

Kun Laurila päivälliskahvin juotuaan meni hyttiinsä ottamaan

päällystakkiaan, koska aikoi tupakoida kannella, putosi hänen
matkalaukkua avatessaan Tyyne Perälän valokuva siitä ulos. Hän otti
kuvan käteensä ja suuteli sitä.

— Kunpa tietäisit, rakas Tyyne, kuinka kaukana minä jo olen. Oi,

kunpa sinäkin olisit mukana!

Samassa tuli hän kääntäneeksi kuvan.

— Mitä tämä on, huudahti hän. — Tyyne on lyijykynällä kirjottanut

kortin toiselle puolelle: "Ole varoillasi siinä 'Titanic'-laivassa!" — Hän
pelkää, että laiva hukkuisi. No mutta! Kylläpä on tyttöparka
heikkohermoinen.

Laurila pisti kuvan povitaskuunsa ja riensi kannelle. Siellä

kävellessään katseli hän taas Tyynen valokuvaa. Hän muisteli niitä
hauskoja hetkiä, mitkä oli viettänyt hänen seurassaan. Oli
epävarmaa, kuinka kauan hän tulisi viipymään Amerikassa, mutta
kaikessa tapauksessa toivoi hän jonkun ajan kuluttua palaavansa
Suomeen ainakin noutamaan Tyyneä.

Laivakello löi 10. Ensimäinen perämies tuli hytistään ja riensi

komentosillalle. Siellä oli vartijanmuutto. Se tapahtui sukkelasti. Heti
oli ensimäinen perämieskin toimessaan. Hän loi katseen pitkin laivan
pituutta.

— Ensi vuonna minä kenties olen jo kapteenina, sanoi hän

itsekseen. — Kun yhtiö yhä rakennuttaa uusia laivoja, uskon pian
pääseväni päälliköksi, koska olen kauan palvellut. Tietysti saan ensin
pienemmän laivan haltuuni. Niin, niin. Pienestä se äijä Smithkin alkoi
ja on nyt tämän jättiläislaivan kapteenina.

Ensimäinen perämies tiesi, että paljo riippuisi "Titanicin" ensi

matkasta. Hänellä oli lähinnä kapteenia suurin edesvastuu, mutta
hän saisi myös osansa kunniasta, jos kaikki kävisi hyvin. Tästä
matkasta tultaisiin paljo puhumaan.

Hän meni peräsinhyttiin.

— Kaikki hyvin, kuului vartijan yksitoikkoinen ääni.

— Hyvä on! Laiva kiitää nuolena eteenpäin, sanoi ensimäinen

perämies tovereilleen.

— "Parisian" sähkötti äskettäin. Se on 100 peninkulman päässä

meistä, ja ilmottaa, että jäät peittävät 75 neliökilometrin alan
merenpintaa.

— "Parisian" kulkee pohjoisempaa reittiä kuin me.

 — Onko kapteeni ollut ylhäällä?

— 8 ja 9.15 välillä. Hän ei antanut mitään muita ohjeita kuin että

tähystyksen tulee olla tarkka.

— Nyt on ihan selkeä. Tähtiä näkyy taivaanrantaan asti.

Kauniimpaa yötä ei voi toivoa.

Silloin kuului kovaa soittoa ensi luokan salongista. Kun kerran ovi
avautui, kuuluivat "Mustalaisrakkaus"-valssin sävelet selvästi.

— Meillä on mukana joukko nuorta väkeä, sanoi eräs miehistä. —

Joka ilta on tanssittu. Kelpaa niitten siellä pitää hauskaa. Toista on
seisoa tässä ja tuijottaa pimeyteen.

— Dollariprinsessa on arvatenkin mennyt kihloihin tuon

mustasilmäisen italialaisen kanssa. On siinäkin ennätys "Titanicille".
Tästä lähtien matkustavat naimahaluiset dollariprinsessat
yksinomaan meidän laivassamme.

— Oletteko nähnyt Bruce Ismaytä tänään, kysyi kuudes perämies,

kun ensimäinen perämies Murdoch hetkisen viivähti hänen luonaan.

— Olen iltapäivällä. Hän näyttää hyvin tyytyväiseltä mutta ei sano

mitään. Kello on nyt vasta 11.35, mutta minä soisin sen jo olevan 12
saadaksemme tietää, kuinka pitkän matkan laiva on kulkenut näinä
kahtenatoista tuntina.

Perämiehet olivat taas äänettöminä ja tuijottivat eteenpäin. Heidät

oli vallannut selittämättömän kammon tunne. Jotakin odottamatonta,
kamalaa oli tulossa. Tuntui siltä kuin he olisivat tahtoneet sanoa, että
laiva kiiti joka sekunnissa kymmenen metriä eteenpäin perikatoaan
kohti.
 Kansilla vallitsi täydellinen äänettömyys, Salongeistakaan ei enää
kuulunut soittoa. Useimmat matkustajat valmistautuivat yölevolle.
Ainostaan joukko herroja istui tupakkasalongissa. Oli sunnuntai, eikä
englantilaisen tavan mukaan kortinpeluu ole silloin niin kiihkeätä kuin
arkipäivinä.

— Näin tyyntä yötä ei vielä ole ollut koko matkallamme, sanoi

ensimäinen perämies. — Mutta merkillistä! Minusta tuntuu aivan siltä
kuin tänä yönä tapahtuisi jotakin kauheata — — —

Hän vaikeni heti. Mastossa oleva tähystäjä antoi kolme

varotusmerkkiä. Perämiehet sävähtivät ja jännittivät silmiään
nähdäkseen, oliko vaara tarjona. Ensimäinen perämies painoi
korvaansa mastoon johtavan puhelimen torveen ja kuunteli hetkisen.

— Keulan edessä, ihan keulan edessä on jotakin, huusi hän.

— Jäävuori on keulan edessä, vastattiin mastosta.

Ensimäinen perämies astui muutaman askeleen konehuoneeseen

johtavaa sähkötintä kohti. Hän tarttui sen kädensijaan ja oli hetkisen
epäröivällä kannalla. Kylmä hiki pursui hänen otsastaan. Panisiko hän
laivan koneiston käymään täydellä voimalla taaksepäin vai kuinka?

Nyt oli tullut se silmänräpäys, joka ratkasi "Titanicin" kohtalon. Nyt

oli laiva jo jäävuoren edessä. Jättiläismäisenä, valkeana,
onnettomuutta uhkaavana kummituksena oli se siinä. Jäävuori oli
noin sata jalkaa korkeampi laivaa ja välkähteli vaaleansinervänä
tähtien heikossa valossa. Se oli niin lähellä, että siihen olisi voinut
miltei koskea. Nyt kuului kumea jyrinä, kauhea raappina ja
korviavihlova ritinä. Kaikki kannella olevat tulet sammuivat. Oli
pilkkopimeä. "Titanic" vapisi ja natisi keulasta perään asti. Laiva repi
suuria kappaleita jäävuoresta ja heitti ne peräkannelle. Mutta vauhti
oli niin kova, ettei laiva seisahtunut vaan kiiti jäävuoren ohi.
Muutaman sekunnin kuluttua oli jäävuori jäänyt näkymättömiin
laivan taakse.

Komentosillalla seisovat miehet olivat tapahtuman aikana olleet

kuolonkalpeina ja aivan kuin halvautuneina. Onnettomuus oli
tapahtunut niin pian, etteivät he olleet käsittäneet tapauksen
merkitystä ennenkuin oli myöhäistä. Vasta nyt sai herra Murdoch
toimintavoimaa. Hän tarttui molemmin käsin konehuoneeseen
johtavien sähköttimien kädensijaan ja ilmotti: Pysäys!
Kuumeentapaisella kiireellä painoi hän niihin 16 näppäimeen, jotka
saivat vedenpitävien kammioitten väliset ovet sulkeutumaan. Täten
estettiin välitön yhteys laivan eri osien välillä.

Seuraavassa silmänräpäyksessä seisoi kapteeni Smith

komentosillalla.

— Mitä, jumalan tähden, on tapahtunut! huudahti hän.

Ensimäinen perämies selitti koko tapahtuman yhdellä ainoalla

sanalla:

— Jäävuori.

— Oletteko sulkenut kammiot, kysyi kapteeni.

— Kaikki kuusitoista.

— Kutsukaa sitten kaikki miehet kannelle. Pankaa pumput

käyntiin, jos tarvitaan. Toimikaa niin, että tulet saadaan sytytetyksi,
ja panettakaa varmuuden vuoksi pelastusveneet kuntoon.
 Neljäs ja kuudes perämies riensivät toimittamaan niitä tehtäviä,
joista ei voitu huolehtia puhelimen välityksellä.

— Saamme toivoa, ettei asia ole niin vaarallinen, sanoi kapteeni.

—
Mutta edellyttää sopii mitä tahansa.

Heti senjälkeen aukasi kapteeni Smith marconihytin oven 1 ja astui

huoneeseen, jossa molemmat sähköttäjät olivat. Miehet olivat
käyttäneet koko iltapäivän erään laitteessa olevan vian
korjaamiseen.

— Olemme törmänneet jäävuoreen, sanoi hän tyynesti. —

Valmistautukaa lähettämään hätämerkki, mutta odottakaa, kunnes
palaan.

Ovi sulkeutui, ja kapteeni riensi portaita alas. Sähköttäjät katsoivat

kummeksien toisiinsa. Nuorempi sähköttäjä oli juuri ollut
nukkumassa ja oli yöpuvussaan.

— Mikä on tarkotuksena, Phillips, kysyi hän toveriltaan.

— Enpä minä tiedä. Tunsin vaan sysäyksen. Ehkä on laiva

hangannut jäähän. Ukko on hermostunut. Mene sinä uudelleen
levolle. Minä koetan päästä Cape Racen yhteyteen — — —

Näitten tapausten sattuessa vallitsi "Titanicilla" pimeys. Ne harvat

matkustajat, jotka eivät vielä olleet menneet levolle, kummastelivat,
miksi tulet olivat sammuneet.

— Arvattavasti ovat moottorit tulleet liian kuumiksi, arveli joku. —

Mutta pianhan ne yhdistetään akkumulaattoreihin.
 — Mutta koneet ovat lakanneet käymästä, sanoi joku toinen. —
Mitä lienee tapahtunut?

— Ei suinkaan mitään merkittävää. Ilma on ihan tyyni ja selkeä.

Onni Laurila oli matkalla hyttiinsä "Titanicin" törmätessä

jäävuoreen. Hän kääntyi takaisin ja meni portaita ylös. Hän näki
useampia ihmisiä rientävän ohitsensa. Eräs nainen kysyi häneltä
pelosta värähtelevällä äänellä:

— Mitä on tapahtunut? Onko hengenvaara tarjona? Hukummeko

me? Miksi vallitsee laivalla täydellinen pimeys?

— Ei ole mitään vaaraa, vastasi Laurila tyynesti. — Olkaa aivan

huoleton. Tulet sytytetään taas pian.

Samassa sytytettiin taas kaikki tulet. Laurila jatkoi matkaansa

venekannelle. Joukko laivamiehiä riensi hänen jälkeensä
pelastusveneille, joita he alkoivat panna kuntoon. Laurila pysähtyi
hetkiseksi katsomaan ja jatkoi sitten matkaansa tupakkahuoneeseen.
Kortinpelaajat istuivat pöytien ääressä täydessä touhussa, aivan kuin
ei mitään olisi tapahtunut. Laurilasta tuntui tämä näytelmä
omituiselta. Varmasti oli jotakin tapahtunut, koska laiva seisoi
paikallaan, ja pelastusveneitä pantiin kuntoon. Nuo pelurit eivät
kuitenkaan näyttäneet välittävän mistään.

Ihan tupakkasalongin edustalla seisoi Harland & Wolffin yli-

insinööri kaukoputki silmien edessä. Hän tarjosi sen Laurilalle ja
viittasi laivan peräpuolen suuntaan.

— Suunnaton jäävuori, sanoi hän, — korkeampi kuin laivamme

mastot.
Oli onni, ettei se särkenyt koko laivaa.

— Onko "Titanic" vahingoittunut, kysyi Laurila.

— Arvattavasti. Mutta kammiot on jo sulettu. Minä takaan, ettei

"Titanic" voi upota. Mutta miksi tämä melu, kun ei hengenvaaraa ole
tarjona? Ihmiset ovat liian pelkureita.

Elämä laivan kansilla oli tullut yhä vilkkaammaksi. Päälliköt

antoivat käskyjä tyynesti mutta kovalla äänellä. Joukko ensi luokan
matkustajia oli tullut kannelle. Alhaalta kuului huutoja, jopa
kirkunaa.

Kapteeni juoksi ohi.

— Hei, kapteeni! Mitä on tekeillä? Onko vaara tarjona, huusi yli-

insinööri.

— Jäävuori on revässyt puhki laivan kyljen. On kysymys elämästä

ja kuolemasta. Mutta olkaa jumalan tähden vaiti. Asiasta ei saa
puhua sanaakaan ennenkuin on välttämätöntä.

Kapteeni kiirehti sähköttäjähyttiin.

— Pyytäkää apua! Lähettäkää "C.Q.D." huusi hän ovesta. — Ja

antakaa minulle tieto heti kun olette saaneet vastauksen.

Sähköttäjät loivat toisiinsa kysyvän katseen. Heistä tuntui

naurettavalta, että "Titanic" pyytäisi apua. Laivahan seisoi paikallaan,
ja törmäys jäävuoreen tuntui verrattain mitättömältä. Mutta heidän
velvollisuutensa oli totella, ja niin lähettivät he "C.Q.D." merkin.
[Come quick danger, s. o. tulkaa pian; vaara.]
 Mutta muutaman minuutin kuluttua avautui taas hytinovi. Tulija oli
taaskin kapteeni.

— Mitä te olette sähköttäneet, kysyi hän.

"C.Q.D.", vastasi Phillips.

— Ei kelpaa, sanoi kapteeni. — Lähettäkää "S.O.S." [Save our

souls, s.o. pelastakaa meidän sielumme.]

— Kyllä, herra.

Kapteeni sulki oven ja sähköttäjät loivat taas kysyvän katseen

toisiinsa.

— Tämähän kuulostaa vakavalta, sanoi nuorempi sähköttäjä. —

Minusta tuntuu kysymyksenalaiselta, voiko mikään hengenvaara olla
tarjona. Kuinka voisi "Titanic" upota? Eiköhän se ukko houraile?
Mutta täytyyhän meidän totella käskyjä.

*****

Laurila meni peräkannelle. Sielläkin pantiin pelastusveneitä

kuntoon. Muutamia matkustajia kuleskeli kannella kysellen, mitä oli
tapahtunut. Ei kukaan voinut käsittää, mistä oikeastaan oli kysymys.
Matkustajille ei vielä annettu tietoja asian oikeasta laidasta. Jos niin
olisi tehty, olisi pakokauhu tullut niin suureksi, että olisi ollut
mahdoton panna edes pelastusveneitä kuntoon. Sitä paitsi ei
miehistö olisi voinut kuulla päällikköjen antamia käskyjä. Sekasorto
olisi ollut kuvaamaton.

Mikään yöllinen harjotus ei tämä näytelmä voinut olla. "Titanicilla"

ei oltu vielä kertaakaan harjoteltu pelastusveneitten
kuntoonasettamista. Laurila oli kuullut, mitä kapteeni sanoi yli-
insinöörille ja tiesi siis hyvin, mistä oli kysymys, mutta hän ei
uskaltanut puhua muille sanaakaan asiasta. Hän ei tahtonut olla
pakokauhun aikaansaattajana. Hänen tuli olla vaiti, kunnes
päällikkökunta itse puhuisi.

Suurilla portailla kohtasi Laurila Niilo Vieremän, joka oli

työvaatteissa.

— Valmistaudu ottamaan vastaan pahinta, sanoi tämä Laurilalle.

— "Titanic" on tuomittu perikatoon. Kahden tunnin kuluttua uppoaa
laiva. Minä olin törmäyksen aikana konehuoneessa. Näky oli kauhea.
Koko laivankylki repesi aivan kuin olisi ollut paperista tehty. Oli
sellainen jyrinä ja rytinä kuin salama olisi iskenyt. Sysäys oli niin
ankara, että höyrypannut siirtyivät paikoiltaan. Sisään työntyvät
jäänlohkareet löivät kuoliaaksi kaikki ne lämmittäjät, jotka
työskentelivät keulanpuoleisten tulisijojen ääressä. Ulostulviva höyry
poltti kuoliaaksi vähintäin 12 lämmittäjää. Ne laivamiesraukat, jotka
nukkuivat keulapäässä, ovat varmaankin menneet kappaleiksi. Vesi
tulvaa koskena sisään, ja keulapuoli painuu veden alle. On kauhea
näytelmä. Tämä haaksirikko on kamalin, mitä maailma milloinkaan
on saanut tietää.

— Mutta vedenpitävät kammiot. Kuinka on niitten laita, kysyi

Laurila. — Eikö laiva pysy pinnalla niitten varassa? Hän tunsi
omituista puistatusta ruumiissaan.

— Tyhmyyksiä, sanoi Vieremä. — Kammiot eivät merkitse mitään,

kun puoli laivan pohjaa on repeytynyt. Viisi kammiota on jo täynnä
vettä, vaikka ainoastaan kaksi saisi olla, jos laiva pysyisi
vedenpinnalla. Muuten uskon, että sysäyksen ollessa niin ankara ja
äkkiarvaamaton ei yksikään ovi voinut sulkeutua tarkasti.
 Ystävykset tarttuivat toistensa käsiin ja katsoivat toisiaan silmiin.

— Nyt tiedät kaikki, sanoi Vieremä. — Nyt ei meillä ole aikaa

hukata, jos mielimme saada pelastusvyön.

Samassa alkoi soittokunta soittaa. Se oli asettunut johonkin

kannelle. Sen iloiset sävelet tuntuivat omituisen virkistäviltä
tällaisessa tapauksessa, kun kuolemaa katsottiin silmästä silmään.

— Jos asia on niin vakava kuin se näyttää olevan, sanoi Laurila, —

niin käyttäytykäämme miehekkäästi ja pankaamme parhaamme
lasten ja naisten pelastamiseksi.

Ystävysten mennessä alas hakemaan pelastusvöitä, kuului käsky,

että kaikki matkustajat kokoontuisivat kannelle. Palvelijat kulkivat
huoneesta huoneeseen herättämässä niitä, jotka jo olivat nukkuneet.
— Ei ole niinkään vaarallista, sanoivat he. — Ainoastaan
varovaisuuden vuoksi käsketään matkustajat kannelle. Ei kestäne
kauan. Noin neljännestunnin kuluttua on kaikki taas hyvin.

Laurila ja Vieremä tapasivat taas toisensa portaissa. Nostolavat

seisoivat paikoillaan, ja kaikkien täytyi käydä.

Naiset olivat enimmäkseen puoleksi puettuina. Muutamat olivat

yövaatteissa, paljain jaloin. Toisilla oli tohvelit jalassa ja päällystakki
yllä. Muutamat taas olivat sellaisessa puvussa, kuin olisivat valmiina
menemään päivällispöytään. Useimmilla oli mukanaan
hengenpelastusvyö. Mutta kukaan ei näyttänyt levottomalta. Moni
nauroi ja laski leikkiä. Silloin tällöin kuului jokin huudahdus.

— On uhkapeliä kutsua matkustajia sydänyöllä kannelle, huudahti

eräs nainen, joka näytti kovin tietoiselta omasta arvostaan. — Minä
teen valituksen, kun päästään Newyorkiin.

Nainen alkoi kääntyä portaita alas, mutta ylös tulvehtiva joukko

työnsi häntä eteenpäin. Tästäkös nainen tulistui.

— Senkin karja, kun tekee väkivaltaa. Hei, seis! Tiedättekö kuka

minä olen? Ette taida tietää, ketä te töytitte! Kyllä minä teidät — —
—

— Suu kiinni, kuului käskevä miehenääni. — Joutukaa vaan, jos

ette mieli joutua jalkoihin! Ei tässä nyt kysytä teidän arvoanne. On
samantekevä, kuka te olette. Yhtä hyviä me muut olemme.

Taas alkoi nainen kääntyä portaita alas ihmisvirtaa vastaan.

— Minä en ole mikään leikkikalu eikä minua ajeta noin vaan huvin
vuoksi yösydännä kannelle pakkaseen. Että kehtaavatkin — — —?

— Tukkikaa nyt suunne, huusi eräs nainen, joka kantoi lasta

kummallakin käsivarrellaan. Ei tässä nyt ole kysymys mistään
huvista. Nyt on tuhansien henki kysymyksessä.

— Odottakaa, kun päästään Newyorkiin, puhkui nainen.

— Ei ole mitään takeita siitä, että saatte käydä sinne merenpohjaa

myöten, huusi eräs miehenääni. — Pois tieltä! Ei tässä nyt
mahtavuus auta.

— Mutta ettekö te, senkin aasi, tiedä sen vertaa, ettei "Titanic" voi
hukkua, huusi ylpeä nainen.

— Pois tieltä vaan, huudettiin takaa.

 Laurila loi vakavan katseen Vieremään, kuunnellessaan tätä ikävää
kinastusta. Vieremä hymyili surunvoittoisesti. Hänen olisi vaan
tarvinnut lausua yksi ainoa sana saadakseen tuon ylpeän naisen
hirvittävän pakokauhun valtaan, mutta sitä ei hän tehnyt.

Laivan aliosassa oli vesi jo noussut metrin korkealle. Joka sekunti

nousi se yhä. Ei kestäisi kauan, kun vesi tunkeutui tulipesiin, pumput
lakkaisivat toimimasta ja loppu olisi edessä. Mutta tätä salaisuutta ei
Vieremä voinut uskoa kenellekään. Jos hän olisi sen uskonut, olisi
suurin osa ihmisistä jo portailla sotkettu kuoliaaksi.

Ollessaan puolimatkalla kannelle tapasi Laurila Saarelan.

— Kuule ystävä, sanoi hän. — Etkö muista sitä pientä tyttöä, joka
äitinsä sylissä itki, kysyen, menevätkö he mereen?

— Ai, sitä raumalaista äitiä, joka ei saanut nuorinta poikaansa

mukaan, sanoi Saarela.

— Juuri niin. Tuon pojan ennustus on nyt toteutunut. Mutta missä

on äiti pikkutyttönsä ja poikansa kanssa?

— Arvattavasti alhaalla. He ovat kai sikeässä unessa, vastasi

Saarela. — Mutta koetetaan päästä kolmanteen luokkaan
katsomaan, emmekö voisi heitä pelastaa.

Laurila ja Saarela koettivat päästä alas, mutta vastaan tuleva

ihmisvirta työnsi heidät mukanaan kannelle.

— Jos he nukkuvat siellä alhaalla, on heidän kohtalonsa varma,

sanoi
Laurila.
 — Mutta ehkä he ovat jo päässeet kannelle. Ehkä tapaamme
heidät siellä, lohdutti Saarela.

— Toivotaan niin, huokasi Laurila. — Minua säälittää niin tuo

pikkutyttö. Voi, kunpa saattaisin hänet pelastaa!

— Kyllä minäkin tahtoisin, rakas ystävä. Mutta jos kaitselmus — —

—

*****

Kolmannen luokan eri osastoissa oli hirmuinen näytelmä. Väki

tahtoi rynnistää ulos, mutta laivan miehistöstä oli vartijoita ovilla
revolverit kädessä. Tahdottiin näet odottaa, kunnes suurilla
pääportailla tulisi tilaa. Sitten vasta päästettäisiin kolmasluokkalaiset
ylös. Mutta luonnollista oli, että kolmannessa luokassa matkustavista
naisista ja lapsista myöhästyi suurin osa pelastusveneistä. Nämä
olivat näet jo täynnä väkeä silloin kun kolmasluokkalaisten vuoro
viimeinkin oli tullut päästä venekannelle. Hukkuneista julaistu
tilastokin osottaa, että kolmasluokkalaisia naisia ja lapsia pelastui
sangen vähän.

Kun hengenhädässä olevat, laivan alimpiin huoneihin sijoitetut

kolmasluokkalaiset koettivat siis rynnistää ulos, huusivat aseestetut
vartijat ovella:

— Te pääsette ylös, kun tulee käsky. Mutta jos joku sitä ennen
yrittää mennä, ammutaan hänet paikalla kuoliaaksi.

Tämä kauhea vaihtoehto sai hätääntyneet odottamaan ylempää

käskyä, joka, kuten jo sanottiin, tuli myöhään. Voi arvata,
minkälaisessa hirvittävässä tuskassa ihmisraukat olivat tätä virallista
käskyä odottaessaan. Jos astuisi ovesta ulos pelastusta hakemaan,
saisi luodin rintaansa. Jos jäisi odottamaan virallista
ulospääsykäskyä, avautui synkkä, musta vedenpinta silmien eteen
eikä olisi mitään toivoa enää päästä pelastusveneeseen, koska ne jo
olivat täynnä ja poistuneet laivahylyn lähettyviltä. Mutta toivo, se
himmeä toivo, että ehkä pääsisi veneeseen tai että voisi
pelastusvyön avulla jonkun ajan pysytellä vedenpinnalla, pidätti
ihmisraukkoja.

Ulospääsyvuoroa odottavien kolmasluokkalaisten keskuudessa

tapahtui sydäntäsärkeviä näytäntöjä. Tuskanhuudot, itku ja
voivotukset täyttivät huoneen.

Samassa kuului komento:

— Kolmasluokkalaiset kannelle!
VIII LUKU.

Kauhea sekasorto.

Kun kolmasluokkalaisille oli annettu lupa lähteä kannelle, syntyi

hirveä rynnistys. Irlantilaiset ja italialaiset pyrkivät ensimäisinä ulos.
Englantilaiset, skandinaavialaiset ja suomalaiset seurasivat perässä.
Jokaisella oli hengenpelastusvyö ympärillään. Alhaalla oltiin vaaran
merkityksestä selvillä paremmin kuin kansilla.

Ovella oli tungos niin suuri, että moni oli pakotettu erkanemaan
omaisistaan. Kun väki viimein oli päässyt kannelle, huusi kapteeni
megafoonista eli äänensuurennustorvesta:

— Naiset ja lapset ensin! Kaikki miehet astuvat sivulle! Naiset

menevät seuraavalle kannelle!

Miehet astuivat syrjään. Naiset katselivat epäröiden toisiinsa ja

tottelivat vaan hitaasti käskyä. Muutamat hienoston naiset nauroivat
kannella ja sanoivat, että olisi pistettävä tanssiksi, koska oli kylmä,
joten vältettäisiin vilustuminen. Kylmää olikin useampi aste.
 Naisten mennessä toiselle kannelle laskettiin veneet alas, kunnes
ne olivat tämän kannen tasalla. Laivamiehistö ja muutamat
miesmatkustajatkin auttoivat naisia veneihin, ja pian oli ensimäinen
vene selvänä. Järjestys vallitsi ja moni kieltäytyi lähtemästä laivasta.
Venekannelta kuului taas komento, ja toisia veneitä laskettiin alas.
Pian hävisivät ne pimeään yöhön.

Samaan aikaan kun ensimäinen pelastusvene laskettiin vesille,

alkoi laivan höyrypilli soida, ja raketteja ammuttiin ilmaan. Sihisevinä
tulikäärmeinä kohisivat ne monen sadan jalan korkeuteen ja
räjähtivät. Kapteeni Smith oli näet huomannut kaukana olevan
laivan. Sen lyhdyt näkyivät selvästi.

— Se ei voi olla kaukana, korkeintaan viiden penikulman päässä,

sanoi ensimäinen perämies kaukoputki silmien edessä — Se kulkee
hitaasti. Arvattavasti on se jäissä. Päästäkää useampia raketteja.

Raketti toisen jälkeen nousi korkeuteen, sihisten ja paukkuen.

Höyrypilli soi yksitoikkoisella, lujalla äänellä, ja höyry pauhasi.
Kaiken tämän melun seasta kuuluivat soittokunnan sävelet.
Lepäämättä
viritti soittokunta kappaleen toisensa jälkeen.

Nyt ryntäsi joukko nokisia, mustia miehiä kannelle. Nyrkit ojossa ja

kiroillen raivasivat miehet tietä pelastusveneille. Kauhun valtaamina
vetäytyivät matkustajat syrjään. Miehet olivat lämmittäjiä. Sisään
tulviva vesi oli pakottanut heidät lähtemään konehuoneesta. Hädin
tuskin olivat he päässeet siitä kauheasta asemasta, että olisivat
hukkuneet jäiseen veteen työnsä ääressä. Nyt etsivät he epätoivon
vimmalla pelastusta. He eivät tahtoneet suotta kuolla, koska olivat
täyttäneet velvollisuutensa viimeiseen asti. Paikalleen jäädessään
eivät he kumminkaan olisi enää voineet mitään tehdä laivan
pelastamiseksi. Raskasta ja vaikeata oli heidän työnsä, mutta
silminnähtävää surmaa tahtoivat hekin paeta. He tahtoivat elää.
Veneihin, veneihin, huusivat he.

Mutta päällikkökunta ja laivamiehistö asettui heidän tielleen,

pakottaen heidät väistymään.

— Näyttäkää olevanne englantilaisia, huusi kapteeni

äänensuurennustorvesta. Tällä huudolla oli ihmeellinen vaikutus.
Lämmittäjät vetäytyivät taaksepäin ja asettuivat odottavien riveihin.
Englantilaisten kansallisuustunteeseen vetoamalla on useimmissa
tapauksissa valtaava vaikutus.

Mutta lämmittäjien alussa antama huono esimerkki oli tarttunut

italialaisiin ja irlantilaisiin. Muutamat heistä olivat olleet polvillaan,
huutaen avukseen madonnaa ja pyhää Patrickia. Nyt nousivat he ja
koettivat rynnäköllä vallata erään veneen. He taistelivat petoeläinten
tavalla, sysäten naiset ja lapset syrjään. He kynsivät, potkivat ja
löivät. Muutamat olivat ottaneet puukon esille. Ei mikään näyttänyt
heitä pidättävän.

Mutta ennenkuin he olivat saaneet haltuunsa pelastusvenettä, joka

hitaasti laskeutui laivan sivua alas, riensi vankkarakenteinen mies
paikalle. Vieremä tunsi miehen presidentti Taftin adjutantti Buttiksi.
Tämä piti revolveria kädessään, ojensi sen tunkeilevia miehiä kohti ja
huusi jyrisevällä äänellä:

— Minä ammun jokaisen, joka astuu askeleenkin lähemmäksi.

Väistykää, väistykää, sanon minä.

Kuului pari laukausta.

 Tämän odottamattoman avun innostamina vetivät laivan
päällikkökuntaan kuuluvat miehetkin esiin revolverinsa. He ampuivat
muutaman laukauksen ilmaan. Italialaiset alkoivat väistyä.
Laivamiehet ahdistivat heidät peräpuolelle. Mutta miesten huudot ja
hurjat sadatukset eivät lakanneet. Pelastustyö oli nyt kumminkin
mahdollista.

Pelastusveneitä täytettäessä näki Vieremä harmaapartaisen

miehen ja vanhan naisen seisovan erään loistohytin edessä. Koska
juuri täytettävä vene oli vasta puolillaan, sanoi hän parille:

— Tulkaa! Veneessä on tilaa teille molemmille.

— En tule ennenkuin kaikki naiset ja lapset on pelastettu.

— Mutta vaimonne, sanoi Vieremä, tahtoen taluttaa tämän

veneeseen.

— Ei se käy päinsä, vastasi nainen. — Me olemme olleet yhdessä

enemmän kuin 40 vuotta emmekä nytkään eroa toisistamme.

Vieremä tunsi nuokin ihmiset. Mies oli pankkiiri Isidor Strauss ja

nainen hänen vaimonsa. Olisi ollut väärin erottaa heitä vasten heidän
tahtoaan. Koska he olivat eläneet niin kauan yhdessä, oli heillä
oikeus kuollakin yhdessä.

Kääntyessään sivullepäin näki Vieremä eversti Astorin tulevan

vaimoaan kantaen. Hän kantoi naista yhtä helposti kuin tämä olisi
ollut vähäinen lapsi. Laskiessaan naisen veneeseen kysyi hän, saisiko
seurata mukana, koska nainen — hänen vaimonsa — oli sairas. Eräs
päällikkö antoi kieltävän vastauksen. Silloin suuteli Astor vaimoaan ja
vetäytyi takaisin uppoavan laivan kannelle. Kun vene poistui laivan
läheltä, huusi Astor:

— Hyvästi, rakkaani! Me tapaamme toisemme Newyorkissa. Mutta

kun vene oli kadonnut pimeyteen, näytti eversti menettäneen
mielenmalttinsa. Hän juoksi edestakaisin kannella epätoivon
valtaamana. Mitä häntä nyt auttoivat miljoonat? Hän tahtoi elää. Tuo
pimeä syvyys kammotti häntä. Jos hänen täytyisi kuolla, kuolisi hän
laivassa.

— Minä tahdon kuolla laivassa, hoki hän itsekseen. — Kuolen

mieluummin laivassa, mieluummin laivassa — — —

Erään veneen ääressä seisoi johtaja Ismay. Tämä auttoi kahta

naista astumaan veneeseen.

— Me olemme ainoastaan siivoojattaria, sanoi toinen nainen.

— Te olette naisia, vastasi Ismay. — Kuoleman edessä lakkaa

kaikki arvonerotus.

Nyt oli "Titanicin" keulapuoli vajonnut niin syvälle, että vesi

tulvehti salonkikannelle. Sekasorto oli kauhea. Miehet juoksivat
kannelta toiselle ja laivansivulta toiselle.

Kymmenen venettä oli jo laskettu vesille. Joka venettä

täytettäessä saatiin nähdä sydäntäsärkeviä jäähyväisnäytelmiä. Joka
veneeseen oli joku mies koettanut päästä väkivallalla. Mutta
laivamiehistö oli estänyt heidät pääsemästä ja laskenut veneihin
ainoastaan niin monta miestä kuin tarvittiin soutamaan.

Silloin tällöin kuului loiske. Moni mies oli epätoivon valtaamana

heittäytynyt laivasta mereen. Muutamia näistä otettiin veneihin.
Toiset hukkuivat. Moni loukkaantui mereen hypätessään niin pahoin,
että meni tainnoksiin ja hukkui.

Ne jonkin vieraan laivan valot, mitkä kapteeni oli nähnyt, olivat

kadonneet näkyvistä. Siitä laivasta ei liene huomattu "Titanicin"
hätämerkkejä, koska se jatkoi matkaansa. Muutenhan olisi mahdoton
selittää, miksi ei se vastannut annettuihin hätämerkkeihin ja tullut
avuksi. Eikä nyt enää ollut kysymys tunneista vaan minuuteista.

Ihmisvirta vyöryi kannella, temmaten mukaansa ystävykset

Laurilan, Vieremän ja Saarelan. Nyt oli laivan peräpuoli jo niin
ylhäällä, että oli vaikeata pysyä pystyssä kannella.

Peräpuolelta riippui vene, joka oli vasta puolillaan väkeä. Meressä

sen alla oli toinen vene, joka odotti määräyksiä.

— Soutakaa köysiportaitten eteen toiselle puolelle ja odottakaa,

huusi eräs päällikkö.

— Niin, niin, vastasi eräs veneessä olevista laivamiehistä. Mutta

sen sijaan että olisi totellut käskyä lykkäsi hän veneen laivan luota ja
alkoi kaikin voimin soutaa poispäin. Veneessä olijat näkivät selvästi,
kuinka epätoivoinen laivan tila oli. Oli siis kysymyksessä oman
hengen pelastaminen. Jos olisi vitkasteltu, olisi laiva voinut upota, ja
siten syntynyt pyörre olisi vienyt veneen syvyyteen.

Tuskin oli vene kadonnut näkyvistä, kun joku huusi, että

keulapuolella otettaisiin miehiä veneeseen. Useimmat miehet
riensivät sinne. Laurila jäi paikalleen ja meni katsomaan, kun
viimeistä venettä laskettiin peräpuolelta. Kaksi naista pyysi ja rukoili
laivamiehiä, että nämä odottaisivat muutaman minuutin ennenkuin
laskisivat veneen vesille.
 — Mieheni tulee, voihki vanhempi nainen.

— Se on minun isäni, sanoi toinen. — Saatte viisituhatta dollaria,

jos odotatte. Kymmenentuhatta, kaksikymmentätuhatta. Hyvä
Jumala! Odottakaa häntä. Hän meni vaan hakemaan lämpimiä
vaatteita. Odottakaa, odottakaa!

— Onko hän mennyt alas, keskeytti päällysmies, joka piti johtoa.

— Voi viipyä ennenkuin hän ehtii takaisin. Mutta saahan hän mennä
johonkin toiseen veneeseen.

Mies, jota sanotut naiset kaipasivat, oli Mc Dean. Hänen henkensä

pelastamiseksi tarjosivat hänen vaimonsa ja tyttärensä rahasummia.
Mutta mitä arvoa rahalla oli tällaisessa tapauksessa? Lankunpätkä
nyt kävi omaisuudesta. Sija pelastusveneessä oli suuri aarre.

Laivamiehet päästivät köysistä, ja vene laskeutui hiljaa. Mutta se

pysähtyi kolmannen kannen kohdalle, sillä naiset alkoivat huutaa,
että veneessä oli vaan kaksi miestä, jotka osasivat soutaa.

— Tässä on mies, joka on hyvä soutaja, ja joka on satoja kertoja

laskenut Oulunjoen koskia, huusi Laurila, osottaen ystäväänsä Toivo
Saarelaa.

— Kyllä sinä olet yhtä hyvä soutaja, vastasi Saarela. — Mene sinä
veneeseen.

Ennenkuin Saarela ehti saada Laurilalta uutta vastausta, tunsi hän

voimakkaan sysäyksen selkäänsä ja putosi päistikkaa veneeseen
naisten keskelle. Samassa alkoivat köydet natista, ja vene laskeutui
hiljalleen alas. Kaikki kävi hyvin, kunnes vene oli noin kymmenen
jalan päässä vedenpinnasta. Siinä tulvi suunnaton vesisuihku eräästä
torvesta, joka oli laivan kyljessä. Nyt oli tarjona se vaara, että vene
täyttyisi vedellä.

Eräs laivamies huusi hänelle, että hän päästäisi köyden irti. Mutta
sellaisessa tungoksessa ei hän voinut mitään tehdä. Naiset itkivät ja
voivottivat surkeasti. Mutta aivan kuin ihmeen kautta siirtyi vene
vähän sivummalle ja laskeutui verkalleen veteen. Se oli välttänyt
uhkaavan vaaran.

Äkkiä pimeni alhaalla olevan veneen yläpuolella. Kaikki veneessä

olijat katsoivat ylös ja näkivät kauhukseen toisen veneen päänsä
päällä. Ylhäällä olevassa veneessä huomattiin myös vaara.
Kummastakin veneestä huudettiin ja annettiin hätämerkkejä. Mutta
miehet, jotka ylhäällä venekannella, kuudenkymmenen jalan
korkeudella merenpinnasta, laskivat venettä alas, eivät sellaisessa
hälinässä ja pauhinassa voineet kuulla hätääntyneitten huutoja. Yhä
alemmaksi laskeutui raskas, väkeä täynnä oleva vene, uhaten
seuraavassa silmänräpäyksessä rutistaa kuoliaaksi alhaalla olevassa
veneessä istuvat ihmiset.

Saarela ei tietänyt, mitä olisi tehtävä. Mutta hätä keksi keinon.

Hän sieppasi pohjalaispuukkonsa ja heitti sen veneen perässä
olevalle laivamiehelle, kehottaen tätä leikkaamaan köydet poikki.
Tämä teki niin, ja alempi vene saatiin viimeisessä silmänräpäyksessä
tieltä pois.

Juuri kun laivamies leikkasi toista köyttä poikki, kuului laivan

venekannelta korviavihlova hätähuuto. Katsoessaan ylös näki Saarela
ruhtinas Uffiezin, joka mielipuolen tavalla taisteli hänestä kiinni
pitävän päällysmiehen kanssa, koettaen heittäytyä alas laskettavaan
veneeseen. Uffiezin kasvot olivat kuolonkalpeat ja tuskanväänteissä.
 — Päästäkää minut, kirkui ruhtinas, — päästäkää! Minä en tahdo
hukkua kuten veteen tapettava kissa. Päästäkää minut, te kirottu
englantilainen! Päästäkää, päästäkää!

Alice Mc Dean istui siinä veneessä, johon Saarela oli päistikkaa

heitetty. Tämä hetki merkitsi paljon Saarelalle. Kuten lukija muistaa,
oli hän koko matkalla ihaillut Alicea. Hänen toverinsa Laurila ja
Vieremä olivat huomanneet kaiken tämän ja osittain ivanneetkin
häntä. Mistä syystä, jääköön heidän omaksi asiakseen. Ei ainakaan
Laurilalla olisi ollut syytä olla edes mustankipeä, koska hänellä oli
varma morsian Suomessa. Mitä taas Vieremään tulee, oli hänkin
nuorimies, mutta niin innostunut ammattialaansa, ettei hän välittänyt
kauniistakaan naisista.

Saarelan kilpakosija pyrki nyt siis samaan veneeseen, jossa hän ja

Alice Mc Dean olivat.

— Päästäkää Jumalan tähden hänet veneeseen, huusi Alice. —

Armahtakaa minua! Älkää riistäkö häntä minulta! Luigi, Luigi, hyppää
alas!

Vene oli niin täynnä, ettei se olisi enää voinut ottaa ainoatakaan
henkilöä lisää. Nyt teki Saarela pikaisen päätöksen. Hän tiesi, että
Alice rakasti ruhtinasta. Koska hän itsekin rakasti Alicea, käski hänen
paras ihmisyytensä hänen uhrautua Alicen hyväksi. Hän ei tahtoisi
estää ruhtinaan ja Alicen onnea.

Ennenkuin ruhtinas ennätti hypätä alas, tarttui Saarela ylhäältä

riippuvaan jäiseen köyteen ja alkoi kavuta sitä ylös, päästäkseen
takaisin uppoavan laivan kannelle. Kapuaminen oli kovin vaikeata,
sillä hänen kätensä olivat kylmästä jäykistyneet. Samassa näki hän
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookmasss.com