Facts and Fantasies Images of Istanbul Women in

the 1920s D. Fatma Ture install download

https://ebookname.com/product/facts-and-fantasies-images-of-
istanbul-women-in-the-1920s-d-fatma-ture/

Get the full ebook with Bonus Features for a Better Reading Experience on ebookname.com
Instant digital products (PDF, ePub, MOBI) available
Download now and explore formats that suit you...

The Weight of Their Votes Southern Women and Political

Leverage in the 1920s Lorraine Gates Schuyler

https://ebookname.com/product/the-weight-of-their-votes-southern-
women-and-political-leverage-in-the-1920s-lorraine-gates-
schuyler/

Old Norse Images of Women Jenny Jochens

https://ebookname.com/product/old-norse-images-of-women-jenny-
jochens/

American culture in the 1920s 1st Edition Currell

https://ebookname.com/product/american-culture-in-the-1920s-1st-
edition-currell/

How to Do the History of Homosexuality David M Halperin

https://ebookname.com/product/how-to-do-the-history-of-
homosexuality-david-m-halperin/
Dimensions of Moral Theory An Introduction to
Metaethics and Moral Psychology 1st Edition Jonathan
Jacobs

https://ebookname.com/product/dimensions-of-moral-theory-an-
introduction-to-metaethics-and-moral-psychology-1st-edition-
jonathan-jacobs/

Cell Based Assays for High Throughput Screening Methods

and Protocols 1st Edition W. Frank An

https://ebookname.com/product/cell-based-assays-for-high-
throughput-screening-methods-and-protocols-1st-edition-w-frank-
an/

Infliximab Pharmacology Uses and Limitations

Pharmacology Uses and Limitations 1st Edition Antonio
D. Medrano Acevedo

https://ebookname.com/product/infliximab-pharmacology-uses-and-
limitations-pharmacology-uses-and-limitations-1st-edition-
antonio-d-medrano-acevedo/

Leadership Development A Complexity Approach 1st

Edition Kevin Flinn

https://ebookname.com/product/leadership-development-a-
complexity-approach-1st-edition-kevin-flinn/

Neurobiology of Huntington s Disease Applications to

Drug Discovery 1st Edition Donald C. Lo (Editor)

https://ebookname.com/product/neurobiology-of-huntington-s-
disease-applications-to-drug-discovery-1st-edition-donald-c-lo-
editor/
Catalysis of Organic Reactions Chemical industries v
104 1st Edition Sowa John R. Jr. (Ed.)

https://ebookname.com/product/catalysis-of-organic-reactions-
chemical-industries-v-104-1st-edition-sowa-john-r-jr-ed/
Facts and Fantasies
Facts and Fantasies

Images of Istanbul Women

in the 1920s

By

D. Fatma Türe
Facts and Fantasies: Images of Istanbul Women in the 1920s

By D. Fatma Türe

This book first published 2015

Cambridge Scholars Publishing

Lady Stephenson Library, Newcastle upon Tyne, NE6 2PA, UK

British Library Cataloguing in Publication Data

A catalogue record for this book is available from the British Library

Copyright © 2015 by D. Fatma Türe

All rights for this book reserved. No part of this book may be reproduced,
stored in a retrieval system, or transmitted, in any form or by any means,
electronic, mechanical, photocopying, recording or otherwise, without
the prior permission of the copyright owner.

ISBN (10): 1-4438-7222-9

ISBN (13): 978-1-4438-7222-5
To my three nieces, Seray, Sergün and Ayris.
 TABLE OF CONTENTS

List of Tables .............................................................................................. ix

A Note on Transliteration ........................................................................... xi

A Note on Turkish Pronunciation ............................................................. xiii

Acknowledgements ................................................................................... xv

Preface ..................................................................................................... xvii

Introduction ................................................................................................. 1
Conceptual Framework

Chapter One ............................................................................................... 11

The New Woman in the 1920s
The Women’s Question: A General Overview
Flapper, Garçonne, Neue Frau, Amateur
Where are the Borders: The Power of Tradition, The Promise
of the Modern
The Rediscovery of Sexuality
Fashion as an Extension of Modernity

Chapter Two .............................................................................................. 33

Istanbul and Istanbul Women (1918-1923)
The Political Situation
The Economic Situation
Daily Life and Istanbul Women
Images of Woman in the Popular Press (1918-1923)

Chapter Three ............................................................................................ 85

Istanbul Women in the Early Republican Period
Istanbul Versus Ankara
Education and Women
Working Women
Women and the Family
Women Images in the Popular Press (1923-1930)
viii Table of Contents

Chapter Four ............................................................................................ 123

Obscene Popular Literature
The Woman Question in the Literary Canon of Turkey
Pornographic, Erotic and Obscene
General Characteristics of Obscene Popular Literature
The Suicide Motif in Stories
Comic Spirit in Stories
Debates on Obscene Popular Literature

Chapter Five ............................................................................................ 157

Consumption and Sexuality in Obscene Popular Literature
Fashion and Women
The Consumer Female Types in Obscene Stories
Sexuality and Women in Obscene Popular Literature
Girls and Sexuality
Married Women and Sexuality

Conclusion ............................................................................................... 221

Bibliography ............................................................................................ 241

Appendices
A- Selections from Karagöz .............................................................. 257
B- Selections from Genç Kadın ......................................................... 279
C- Selections from Türk Kadını ......................................................... 289
D- Selections from Resimli Ay ........................................................... 305
E- Selections from Süs ....................................................................... 337
F- Selections from Hayat ................................................................... 349
G- Selections from Vakit .................................................................... 357
H- Selections from the Stories ........................................................... 359

Index ........................................................................................................ 383

 LIST OF TABLES

Table 1: Numbers of Women Employed via the Ottoman Society for the
Employment of Muslim Women According to Their Work Places
Table 2: Daily Wages in Some Industries in 1915
Table 3: Distribution by Occupation of the Female Population in Census
Years (1927)
Table 4: Distribution by Occupation of the Female Population in Census
Years (1935)
Table 5: The Ratio of Unoccupied Women to the Total Population
Table 6: Location Motifs in the Stories of the Bin Bir Buse Series
Table 7: Relationship Motifs in Bin Bir Buse Series
 A NOTE ON TRANSLITERATION

The stories and articles that made up the primary sources used in the
book were written in Ottoman Turkish because they were published before
the alphabet change. I transliterated these materials into the Latin alphabet
and quoted the original texts in references when summarizing them in
English in the main text. To indicate the ‘ω’ letter I used “ ’ ” in
transliterations.
 A NOTE ON TURKISH PRONUNCIATION

Modern Turkish spelling has been used throughout for Turkish words
and proper names like titles of books and stories as well as names of
associations together with English translations in parenthesis. Turkish
spelling is phonetic and words are written exactly as they are pronounced.
Turkish letters that are not pronounced like their English equivalents are:

a: a in car
c: g in genetic
ç: ch in chair
e: a in sat
g: g in give
÷: gh in neighbor
I, Õ: e in dozen
ø, i: i in fit
j: as in French
ö: as in German
ú: sh in shut
u: u in put
ü: as in German
 ACKNOWLEDGEMENTS

The efforts of many people helped this book, which is mainly based on
my dissertation, come about. I would like to express my utmost gratitude
to my dissertation advisor, Prof. Dr. Zafer Toprak, for his academic
guidance and valuable support through all stages of this study. I would
also like to thank the members of my dissertation committee, Prof. Dr.
Ayúe Bu÷ra, Prof. Dr. Fatmagül Berktay, Assoc. Prof. Dr. Duygu Köksal
and Prof. Dr. Arzu Öztürkmen for their participation, advice and comments.
It would have been impossible for me to access such varied material
without the help of Turgut Kut, Nedret øúli, Sabri Koz and Gökhan
Akçura, who opened their collections to me in the course of research. I am
deeply thankful to Prof. Dr. Nüket Esen, who has inspired and mentored
me throughout my academic career in women studies. I would also like to
thank Prof. Dr. Günay Kut and Assoc. Prof. Dr. Zehra Toska for their
valued courses, which contributed greatly to my understanding of
literature. I thank them all.
For their help I thank also the employees of Bosphorus University
Library, particularly in the Near East Section, Atatürk Library, YapÕ Kredi
Sermet Çifter Library and the BeyazÕt State Library.
Many friends have in various ways contributed to this book: Arzu
TaúçÕo÷lu, Birsen Talay, Can Akaú, Cem Akaú, Cevdet Serbest, Ça÷daú
Arpaç, Deniz Vural, Donald Rayfield, Emre YalçÕn, Engin KÕlÕç, Erol
Köro÷lu, Esra Özdo÷an, Gabriel Rayfield, Gülayúe Öcal, Gülin Ekinci,
Hatice Aynur, ølker Tophaneli, Demir Tophaneli, øskender SavaúÕr, øútar
GözaydÕn, Lalehan Öcal, Melis Seyhun, Misket, Mustafa Keúo÷lu, O÷uz
Özgül, Olcay AkyÕldÕz, Özalp Birol, Peri Sharpe, Saffet Emre Tonguç,
Rüstem Baksoy, Selim SÕrrÕ Kuru, Yasemin Reis, Zeynep Uysal. I thank
them all.
I would like to thank Carol Koulikourdi, Amanda Millar and Soucin
Yip-Sou from Cambridge Scholars Publishing for their kind support and
cooperation.
This book would never have been written without the moral support of
my family. I am forever grateful for their unending love, encouragement
and understanding.
 PREFACE

It was by no means easy to be a woman in 1920s Turkey. In the

collapsed empire, women had received little regard and were kept out of
sight; now they were seeking a place in society as the new citizens of a
Republic that was emerging from the destruction of a series of wars.
Unpracticed and uncertain of themselves, they also had to deal with
society’s predicaments, concerns and paranoia.
The question of women was at the heart of all these predicaments and
conflicts. In popular literature, it was mostly urban Istanbul women who
were scrutinized to the last detail, from their biological responsibilities to
their behavior in the public arena, to their clothes and their relations with
the opposite sex. It was believed that it was women above all who
threatened the social order.
In this book I have sought to see what kind of images of women
emerged in the ongoing debates about women in the popular literature of
1920s Turkey and how these images and debates are reflected in the
obscene stories of the period.
For such a study I thought the most suitable research method would be
to turn to the archives and look at popular magazines from the period.
After examining sources in the libraries and archives I selected Genç
Kadın (Young Woman, 1918-1919), Türk Kadını (Turkish Woman, 1918-
1919), Resimli Ay (Illustrated Month, published with interruptions and
under different management from 1924 to 1931; I only included issues
from 1924), Süs (Ornament, 1923-1924), Karagöz (1908-1950, taking
examples from the 1920s) for use in this book.
There were of course reasons for my choosing these magazines. I
thought that for a study of the 1920s it was necessary to go back a little
and look at the years 1918-1920 – if not comprehensively – in order to see
the effects of the First World War. This is why Genç Kadın and Türk
Kadını have been included in this book. Süs began publication just before
the declaration of the Republic and is important as an indicator of the
transition from the Ottoman to the Republican period. Süs is also
important in that it appealed above all to educated girls and to include
them in the readership, the magazine offered special terms and gifts for
subscribers. Since the target audience was schoolgirls and this was
emphasized by the magazine itself, I thought it necessary to see what roles
xviii Preface

the articles in Süs offer to girls and women and what sort of debates they
covered. The literature of that period in Turkey identified women either as
“girls” or “women” according not only to their ages but also their marital
status. I have therefore used these terms to reflect the distinctions of the
period. Resimli Ay was important in that it reflected the Republican view
in the early years of the Republic. As well as articles setting out
“appropriate” qualities for women, the magazine offered information to
help women keep up with the changing rules of social intercourse and
relationships as they presented themselves in public.
Meanwhile, Karagöz is a humorous magazine. A large proportion of
the obscene stories I examined contain comic elements, so I thought it
necessary to include in the book a humorous magazine published in that
period. But the most important reason for choosing Karagöz was the
magazine’s editorials entitled “Karagöz’s Monologue.” These editorials
dealt with relationships between men and women, Istanbul women, and
concerns and fears about women. I thought that the articles, written in a
comical and entirely demotic language, held up a mirror to the position of
women in popular culture in the 1920s. It would prove useful to see
whether there was any similarity between the articles and the narrative and
ideology presented in the obscene stories.
Genç Kadın, Türk Kadını, Süs, Resimli Ay and Karagöz were all
printed and published in Istanbul. Bearing in mind that the seat of
government shifted to Ankara in the 1920s it was necessary to add a
magazine based in Ankara. I thought that Hayat (Life, 1926-1930) would
be useful to reflect the Republican ideology. Hayat mainly covered
literature, art and philosophy and it presented itself as a “Literary
Magazine of Opinion.” It was therefore different from the other popular
magazines used in this book, but it did issue a special women’s edition and
the fact that it contained articles about the new moral understanding,
citizenship and nationalism and that it was published from 1926 to 1930,
makes it interesting in observing the ideology of the early years of the
Republic.
I scoured the magazines and researched which subjects in the 1920s
most occupied the debates about women. I decided to treat the 1920s in
two sections. The first section is the very last part of the Ottoman period
covering the First World War, including the occupation of Istanbul until
the declaration of the Republic. This is best defined as the years of
transition to the Republic. The second section covers the years 1923-1929
and can be designated as the early Republican Period. By examining the
changes in the lives of women inside and outside the home, without
ignoring the economic and social conditions of the two periods, I aimed to
 Facts and Fantasies: Images of Istanbul Women in the 1920s xix

see whether there was continuity in the typology of women throughout the
1920s and what changes it had undergone.
While examining magazines as primary sources I also began collating
obscene stories. This was not as easy or quick as I had anticipated. Most
libraries did not give space to “these kinds” of publications, on the
grounds that they were not literary material. The results showed that I
would have to turn to private collections.
Prof. Dr. Zafer Toprak, Sabri Koz, Turgut Kut, Nedret øúli and Gökhan
Akçura opened up their own collections for this study; some books of
obscene stories I acquired from second-hand bookshops and by auction.
Apart from the One Thousand and One Kisses, I was unfortunately unable
to acquire a complete set of most of the other series, although I did access
most of the issues. In total, I examined 95 stories.
As I analyzed the obscene stories I focused on women’s typologies, on
the one hand and the changing social values, sexuality, love and morals on
the other. In a sense I was looking at what kind of ideal respectable female
qualities were presented to women, both in the family and in the public
arena, by the debates in the popular press, and which kinds of behavior
were deemed by society as excessive, unnecessary or harmful. At the same
time I examined the obscene stories to see which of these qualities were
contained within the stories – by means of subject matter or by the types of
women depicted.
I was aware of the nationalist woman and the à la franca women types
that featured as opposing characters in the plots of literary works –
especially novels – of the period, and I knew about the arguments made
through these characters. My aim was to concentrate on the types of
women featured in the obscene stories of popular literature that fell outside
the canon and to make sense of the reasons for those characters to feature
in the plot within the social context and the context of the women
question.
I left out of this book the women’s movements in Europe, and indeed
the women’s movements in the Ottoman Empire and in Turkey. This is
because my central question was not so much what women were resisting
and what they were trying to change, but rather how they were scrutinized
and also what was understood by the 1920s phenomenon of the “new
woman.” For this literature I sought to conduct a general survey of Britain,
France, Germany and the US. Were the topics of discussion concerning
women, sexuality and relationships similar or different to those in Turkey?
I thought it necessary to conduct such a study in order to capture the
general atmosphere of the 1920s. After all, it would have been an omission
to look at the “new woman” in Turkey without being aware of the new
xx Preface

types of the 1920s, like the new woman “flapper” of the US or “garçonne”
of France.
A general response was needed to the question of women’s lives in
other countries at that time, before turning to the debates about Turkish
women in the popular press in the 1920s. It was appropriate to look
broadly at the changes awaiting women at the end of the war, on a
European and American axis in the first chapter. I sought to see how
women in Germany, France, Britain and the US were affected by the
changes brought about by the war and to see how these were reflected in
domestic and work life and in the family structure and ideas about
marriage, and even clothing. I wanted to see how women’s sexuality was
perceived, whether they had control over their own bodies and what kinds
of innovations were brought to relationships by all these changes. All these
developments of course differed from country to country, but the
similarities should not be overlooked either. If we can speak of a new post-
war generation in Europe and U.S.A, a “new woman” with different sets
of values compared the previous generation, then it is necessary to touch
on the characteristics of this new woman, how society sees her, and to
what restrictions and judgments she was subject to, if any.
Looking at all these changes in Europe and America from a perspective
encompassing the traditional and the modern and aspects from sexuality to
fashion was helpful before turning to Turkey in bringing sense to the
debates seen in the popular press of the period. In the second chapter I
examine the changes from the end of the war until the declaration of the
Republic, taking occupied Istanbul and Istanbul women as my centre.
Occupied Istanbul was significant for many reasons. It is crucial to
understand Istanbul of the occupation period in order to be able to trace
both the effects of the war and the changes in the last years of the Ottoman
Empire in the lives of urban middle-upper class women. Apart from one
magazine (Hayat), all the magazines used in this book were published in
Istanbul and they targeted Istanbul women in their content about
education, family life, working life, marriage, etiquette and fashion. The
female identities on which these articles were based cannot be
disentangled from Istanbul’s political, economic and social problems.
The subject of the third chapter comprises the period from the
declaration of the Republic to the end of the 1920s. This period coincides
with the foundation of the Republic and was important to understand
reforms introduced by the Ankara-based administration and the
consequent social changes. Debates about women in the popular press now
reflected the social changes of the period and also the duties ascribed to
women as citizens of the new republic. Again focusing on urban women
 Facts and Fantasies: Images of Istanbul Women in the 1920s xxi

from Istanbul, I discuss what continuity and change women identities

underwent within these debates about family, sexuality and socialization.
The fourth chapter is about the nature of obscene popular literature, a
branch of popular literature of the 1920s, and also includes general
observations about the series of stories and striking features in their
narratives. Did the narrative in these obscene stories undergo a change
over the 1920s? Can we identify traces of a nationalist narrative? Can
traces of the debates about women in the popular press be observed in
some way through these stories? How were obscene stories in those days
regarded in the popular press? What kind of reaction was there?
When I identified these popular debates between the lines in the stories
I found two principal subjects associated with women: consumption and
sexuality. I therefore allot a chapter to the analysis of these stories in the
light of these topics. The question of consumption in modern times, and
particularly in the 1920s, was closely linked to women. Under the heading
of consumption and women, I examine women’s changing fashions, urban
habits, new areas of residence and entertainment preferences. As
consumption in both occupied Istanbul and in the early Republican period
worked to direct women towards ideal roles, it is a crucial area to be noted
and defined.
Relationships between men and women, breakdowns in the family
structure, the institution of marriage and new definitions of love are also
covered in the same chapter under the heading of women and sexuality.
How were ideas about the sexuality of females in the narrative of these
stories? What kind of marriages and relationships were endorsed and
which were rejected? These questions are important for illuminating
opinions at the time about women.
There are no doubt things not fully covered by this study. I have not
investigated the identities and lives of the writers of these obscene stories.
More important for me than who wrote these stories, produced in the
1920s and mostly serialized on a weekly basis, is how much they were
read and what viewpoints they revealed with regard to women and
sexuality. I do not have data on how well these books sold, but I think it is
enough to point out that there was enough demand for publication as
frequently as once a week and that some articles in popular magazines
describe how much these stories are published and read (referring by name
to some of the stories I have worked on).
I know that obscene popular literature emerged in 1908 and I have
accessed a large collection of stories from this period, but I have not
included them in this book. The time these stories first emerged is an
important period, but in a study about the 1920s referring back to 1908
xxii Preface

would be somewhat redundant, except for emphasizing how the period

was a time of transition. If this study were based only on obscene stories it
would have been appropriate to investigate stories from the very earliest
period. I necessarily excluded the stories from 1908 as I examined how
questions about women in the popular press of the 1920s were reflected in
obscene stories.
Considering that this study is based mainly on primary sources, I think
it brings to light debates about women in the popular literature of the age.
A large proportion of the stories and articles in Ottoman Turkish featured
in the book have not – apart from the Thousand and One Kisses series
(which is actually two series of which only one has been reprinted as a
book) – previously been published in Latin characters. My belief that
popular culture contains crucial resources for social historians has allowed
me to advance my view of recent history through popular magazines and
articles. For me, the greatest gain to emerge from looking at the 1920s
through the popular press and popular obscene stories is that sources are
brought to light that reflect society’s common memory as well as the
thoughts, fears and aspirations of the ordinary person.
 INTRODUCTION

When the time comes to attempt a formal history of the nineteen-

twenties, the sensations experienced by those who lived in that decade will
be no more recoverable than the scent of last year’s flowers. Yet to the
people of the nineteen-twenties, as to those of each generation, the
sensation of living was everything, the common denominator of in fact
nothing. History may say of those ten years that it was the time of the
Bloodless War and of the Silent Revolution; but of what it felt like to
participate in that war and that revolution, the future will know little more
than we who are now alive may set down.1
This study concerns the debates on the question of women that were
ongoing in the popular press of the 1920s and looks at the traces of these
debates in obscene literature as a marginal branch of popular literature.
The research above all concerns which subjects were the focus of
discussions about women in the popular press; how these subjects were
influenced by the social, economic and political conditions of the time;
what kind of women identities these subjects produced and how these
identities were reflected in the subjects and characterisations in obscene
literature.
Writing about 1920s Turkey is difficult mainly because the fundamental
changes the country saw during that decade were very different and
intricate compared to the chaos and transition experienced at the end of the
First World War by other countries. Turkey entered the war as an empire
and emerged defeated and occupied; forced to enter a second war, it
consequently broke away from its Ottoman roots as it underwent
economic, political and social mobilisation. Along with the change in the
country’s frontiers, its administration, economy, laws, language, alphabet
and dress were transformed. New “citizen” identities started to be
constructed to conform to all these changes.2

1
A.C. Ward, The Nineteen-Twenties Literature and Ideas in the Post War Decade
(London: Methuen & Co. Ltd, 1930) p.222.
2
For a detailed discussion, see Zafer Toprak, Bir Yurttaú Yaratmak: MûasÕr Bir
Medeniyet øçin Seferberlik Bilgileri 1923-1950 (Istanbul: Yapı Kredi Kültür San’at
1998).
2 Introduction

This decade of transition was important for Istanbul and Istanbul

women. The city had witnessed occupation, the War of Independence and
the emergence of a completely new regime. As the heart of a collapsed
empire, Istanbul best reflected the experience. Istanbul was the centre and
the metropolis and its collaborative stance contrasted with Ankara’s
resistance, causing a duality. It was where signs were most evident of the
tangle of refugees, occupying forces and ethnic minorities. It is all these
characteristics that make 1920s Istanbul so important, but also because it
was a place where the urban woman could live relatively freely, but where
she could also encounter reaction for what was seen as à la turca behavior,
where she was the subject of many stories and novels and where she was
placed under the scrutiny of changing value judgments.
The 1920s witnessed the end of the Ottoman era, the vacuum of
authority caused by the clash of two separate administrations in Istanbul
and Ankara, and then the foundation of the Republic. 1920s Turkey can
best be described as a period of transition. Examples of transition are
nearly endless, but the most striking were the shift from a traditional faith-
based society to a society based on modern law, the transition from empire
to nation state, from the congregation to the individual, from the subject to
the citizen, the move of the capital from Istanbul to Ankara, the move
from the Ottoman alphabet to the Latin alphabet, from the fez to the hat,
from the chador to the overcoat. The methods and timing behind these
transformations have their critics and apologists. What needs to be
remembered in studies of this period are the dilemmas, breakdowns,
aspirations and struggles felt by the transitional society.
As society underwent a radical and swift transformation under the
modernisation project designed to lift traditional structures shaped by
centuries of habit up to the level of “civilized” countries, it brought with it
a clash of old and new values. As the nation advanced along this path from
congregation to individualisation and tried to adopt the notions of
nationhood and citizenship, the population naturally created new identities
as they replaced old codes with new ones. The question of women and
what kind of place women would occupy in this new society as the
Republic took steps towards change, modernity and modernisation
emerged as a major concern at this time, as they do in all transition
periods. This encompassed, on the one hand, the revolutionary actions of
the social elite and reformists; and on the other hand, a general population
trying to keep up the traditional social order and the placement of women
at the centre of all this.
 Facts and Fantasies: Images of Istanbul Women in the 1920s 3

Conceptual Framework
Turkey in the 1920s
The life of women, who constituted more than half the country’s
population, started to change as a result of the rights they gained through
their newly defined identities as citizens. Identities constructed through the
transformations in women’s life. The rights they gained have been the
subjects of much research over the years. The Republican reforms are
generally the starting point for this kind of research about the 1920s.
Despite the shared starting point, different studies present ideological,
theoretical and methodological differences. It is in the context of these
differences that women’s studies in Turkey can be broadly classified.
In particular, research about the Kemalist period is divided into two
main groups according to ideological and theoretical differences. The first
group comprises studies shaped by the Kemalist ideology, which consider
the reforms as an important step in the modernisation process,
commending them and seeking to demonstrate that women’s rights were
born with the Republic. The studies of Afet ønan,3 the adopted daughter of
Atatürk, and the work of T. TaúkÕran4 and Emel Do÷ramacÕ5 fall into this
group. The second group consists of research since the 1980s that address
critically the problematic of women and analyze the role of women in
society, their emerging new identities and gender politics from a feminist
perspective. ùirin Tekeli,6 Ferhunde Özbay,7 Nükhet Sirman,8 Yeúim

3
For further reading, please see Afet ønan, Tarih Boyunca Türk KadÕnÕnÕn Hak Ve
Görevleri, 3rd ed. (Ankara: Milli E÷itim BasÕmevi, 1975); Afet ønan, Atatürk Ve
Türk KadÕn HaklarÕnÕn KazanÕlmasÕ (Istanbul: M.E.B. YayÕnlarÕ, 1964); Afet Inan,
The Emancipation of the Turkish Woman (Paris: UNESCO, 1962).
4
Especially in T. TaúkÕran, Cumhuriyetin 50. YÕlÕnda Türk KadÕn HaklarÕ (Ankara:
BaúbakanlÕk BasÕmevi, 1973) T. TaúkÕran, Women in Turkey (Istanbul: Redhouse
YayÕnevi, 1976).
5
Some of the examples are: Emel Do÷ramacÕ, Atatürkten Günümüze Sosyal
De÷iúmede KadÕn (Ankara: Atatürk AraútÕrma Merkezi, 1993); Emel Do÷ramacÕ,
Atatürk and the Turkish Woman Today (Ankara: Atatürk AraútÕrma Merkezi,
1991); Emel Do÷ramacÕ, Türkiye'de KadÕnÕn Dünü Ve Bugünü (Ankara: Türkiye øú
BankasÕ Kültür YayÕnlarÕ, 1989); Emel Do÷ramacÕ, The Status of Women in Turkey
(Ankara: Meteksan, 1984); Emel Do÷ramacÕ, Rights of Women in Turkey (Ankara:
Universal Bookstore, 1982).
6
For further reading, please see ùirin Tekeli, Women in Modern Turkish Society
(London: Zed Books, 1995); ùirin Tekeli, 1980’ler Türkiye’sinde KadÕn BakÕú
AçÕsÕndan KadÕnlar (Istanbul: øletiúim YayÕnlarÕ, 1995); ùirin Tekeli, KadÕnlar Ve
Siyasal Toplumsal Hayat (Istanbul: Birikim YayÕnlarÕ, 1982).
4 Introduction

Arat,9 Binnaz Toprak,10 Deniz Kandiyoti,11 Ayúe Durakbaúa,12 Zehra Arat,13

and Fatmagül Berktay14 are among the most prominent of the proponents
of such studies.
The common aspect of the first group, which can be categorized as
efforts to validate Kemalist ideology, is examining the perceived
backwardness of the social, political, economic and cultural values of the
Ottoman Empire and the “positive” intervention of the Republican regime
with regard to the changes in the lives of women. These studies elaborate
on the assertion, in line with a nationalist ideology, that Turkish women

7
For further reading, please see Ferhunde Özbay, ed., The Study of Women in
Turkey (Unesco and Turkish Social Science Association, 1986).
8
An example of her work is Nüket Sirman, "Feminism in Turkey: A Short History
" New Perspectives on Turkey, no. 1 (Fall 1989).
9
For a detailed discussion, please see Yeúim Arat, The Patriarchal Paradox:
Women Politicians in Turkey (London and Toronto: Associated University Presses,
1989); Yeúim Arat, "Women’s Studies in Turkey: From Kemalism to Feminism,"
New Perspectives on Turkey, no. 9 (Fall 1993); Yeúim Arat, "The Project of
Modernity," in Rethinking Modernity and National Identity in Turkey, ed.
Bozdo÷an Sibel; Kasaba Reúat (Seattle and London: University of Washington
Press, 1997).
10
Especially in: Binnaz Toprak, "Emancipated but Unliberated Women in Turkey:
Impact of Islam " in The Study of Women in Turkey, ed. Ferhunde Özbay (Unesco
and Turkish Social Science Association, 1986).
11
Please see for further reading: Deniz Kandiyoti, "The End of Empire: Islam,
Nationalism and Women in Turkey " in Women, Islam and the State, ed. Deniz
Kandiyoti (Philadelphia: Temple University Press, 1991); Deniz Kandiyoti,
"Ataerkil Örüntüler: Türk Toplumunda Erkek Egemenli÷inin Çözümlenmesine
øliúkin Notlar" in 1980'ler Türkiye'sinde KadÕn BakÕú AçÕsÕndan KadÕnlar, ed. ùirin
Tekeli (Istanbul: øletiúim YayÕnlarÕ, 1995); Deniz Kandiyoti, Cariyeler, BacÕlar,
Yurttaúlar (Istanbul: Metis YayÕnlarÕ, 1996); Deniz Kandiyoti, "KadÕn, øslam Ve
Devlet: KarúÕlaútÕrmalÕ Bir YaklaúÕm," Toplum ve Bilim, no. 53 (Bahar).
12
Some of the titles are: Ayúe Durakbaúa, Hâlide Edib Türk Modernleúmesi Ve
Feminizm (Istanbul: øletiúim YayÕnlarÕ, 2002); Ayúe Durakbaúa, "Kemalism as
Identity Politics in Turkey," in Deconstructing ømages of the Turkish Woman, ed.
Zehra F Arat (New York: St. Martin's Press, 1998); Ayúe Durakbaúa, "Cumhuriyet
Döneminde Kemalist KadÕn Kimli÷inin Oluúumu," Tarih ve Toplum, no. 51
(March 1988).
13
Please see, Zehra F Arat, ed., Deconstructing Images of the Turkish Woman
(New York: St. Martin's Press, 1998).
14
For further reading, please see Fatmagül Berktay, "Do÷u ile BatÕ’nÕn Birleúti÷i
Yer: KadÕn ømgesinin Kuruluúu," in Modernleúme Ve BatÕcÕlÕk, ed. Uygur
Kocabaúo÷lu (Istanbul: øletiúim YayÕnlarÕ, 2002); Fatmagül Berktay, KadÕn Olmak,
Yaúamak, Yazmak 3rd ed. (Istanbul: Pencere YayÕnlarÕ, 1998); Fatmagül Berktay,
TektanrÕlÕ Dinler KarúÕsÕnda KadÕn (Istanbul: Metis YayÕnlarÕ, 1996).
 Facts and Fantasies: Images of Istanbul Women in the 1920s 5

were liberated by the Republican regime. This discourse centres on the

pre-Islamic Turks and characterizes that period as a Golden Age,
especially for women. While claiming that the conversion to Islam was a
step backwards for the Turkish women, Afet ønan states that the “New
Women” of the Republic attained the dignified position of their pre-
Islamic ancestors.15
Ziya Gökalp also asserted that men and women in Central Asia had
been equal before their conversion to Islam, unlike the already converted
Ottomans. According to Gökalp, “the old Turks were both democratic and
feminists. Women participated in the meetings along with men and both
the Hakan and the Hatun signed each law. Women were not forced to
cover up. Each man had one wife only and women could occupy
significant social positions.”16
In their analysis of Turkish women, this first group discusses the life of
women in three periods. The first is the pre-Islamic nomadic life, the
second is the settled life under the influence of Islam, and the last is the
changing lives of women thanks to the rights gained after the
establishment of the Republic. According to a general assessment of these
periods, women in the first period had most of the rights they have in the
third, that is to say they were equal to men,17 they rode horses and used
swords like men, and issued laws. The facts presented in support of this
hypothesis, stretches from the administrative system of the Huns of
Central Asian to the Orkhon Inscriptions and the Book of Dede Korkut.
The second period, which starts with the conversion to Islam, is the only
period during which women’s rights were impeded. With the conversion
to Islam, women were forced into passivity and became objects of love.18
The conviction that the place of women in society deteriorated after the
conversion to Islam is somewhat contradictory since reference is also
made to the rights given to the women with Islam. These rights lost their
significance and worsened women’s condition as a result of two
restrictions of Islam: women’s isolation and the right of men to marry
more than one woman.19 This isolation came about as a consequence of

15
Inan, The Emancipation of the Turkish Woman, p. 9.
16
Ziya Gökalp, Türkçülü÷ün EsaslarÕ (Istanbul: VarlÕk YayÕnlarÕ, 1968) pp. 147-
148.
17
Nermin Abadan Unat, "Toplumsal De÷iúme Ve Türk KadÕnÕ," in Türk
Toplumunda KadÕn, ed. Nermin Abadan Unat (Ankara: AraútÕrma, E÷itim, Ekin
YayÕnlarÕ ve Türk Sosyal Bilimleri Derne÷i, 1982), p. 7; Do÷ramacÕ, Türkiye'de
KadÕnÕn Dünü ve Bugünü, p. 1.
18
Do÷ramacÕ, Türkiye'de KadÕnÕn Dünü Ve Bugünü, p. 1.
19
Ibid., p. 3.
6 Introduction

the relations Muslims established with the “older and corrupted

civilisations” and caused the confinement of women to the domestic
sphere to what was known as inside the cage.20 This, of course, is a
condition that destroys gender equality and limits women’s freedom.
Polygamy is also to the disadvantage of women, yet it deserves to be taken
into consideration since it reduces prostitution and legitimizes children
born out of wedlock.21
The third period is the process of women winning back the rights they
had in the first period before Islam. Practitioners of women’s studies from
a Kemalist perspective suggest that the socio-economic and cultural rights
of women were regained in the Republican period, thanks to Mustafa
Kemal.
According to these Kemalist researchers, the First World War was a
milestone in woman’s life. As social pressures were suspended, women
fulfilled their duties, served at the front in the War of Independence and
proved useful to their nation on the home front, too. Women had therefore
earned equal rights with men with the establishment of the Republic and
the following programme of reforms.
It may be useful at this point to examine the common discourse of the
second group of studies that emerged after the 1980s. This discourse posits
that the secular reforms of the Turkish Republic ultimately aimed at a
series of national policies and that women were treated as part of this
modernisation project in line with this political aim.
The research in this group does not deny the progressive influence of
the Republican reforms on the rights of women by at least inching open a
door to modernisation. But they assert that there had been an ongoing
struggle for women’s rights, especially from the period of the Second
Constitutional Monarchy onwards, and that women had begun to make
their voices heard through their associations and magazines so it would be
misleading not to mention the existence of a women’s movement during
the Ottoman period. To them, the granting of women’s rights during the
Kemalist period was in fact part of an even larger political project of
secularisation and nation building, and was the central elements in both the
liquidation of the “theocratic ruins” of the Ottoman Empire and the
construction of the Republican citizen. But unfortunately the authoritarianism

20
Ibid.
21
Emel Do÷ramacÕ makes reference to Hâlide Edip’s thoughts on this area and
suggests that although polygamy weakened the strength and unity of the family it
also limited prostitution and ensured the legitimacy of children born. Hâlide Edip,
The Conflict of East and West (Lahor: Shaik Muhammed Ashraf, 1935). Cited in
Do÷ramacÕ, Türkiye'de KadÕnÕn Dünü ve Bugünü, p. 3.
 Facts and Fantasies: Images of Istanbul Women in the 1920s 7

of the single-party administration and its exploitation of the emerging

image of the “New Women” for the creation of a stereotypical woman
citizen destroyed the possibility of an autonomous and independent
women’s movement.22
This group argues that the imagined, or constructed, new woman was
not only expected to be a “good wife” and a “good mother,” but also to
endorse unhesitatingly the newly formed values of the Republic and at the
same time be a well educated professional.23 The “virtues of motherhood,”
childbearing and fulfilling responsibilities as a wife were emphasized in
the newspapers and the magazines as national duties especially in the first
ten years of the Republic and the new woman was described as a
housewife, attentive to the needs of the Republic, consuming only
domestic goods, engaged only in heterosexual relations with her husband,
virtuous as in the myth of the pre-Islamic Turkish woman chaste and not
superfluously westernized.
Kandiyoti describes this prevalent image of woman the period within
the framework of feminist criticism, as a chaste, virtuous, “citizen-woman
and sexless sister” freed from her sexuality, who does not balk at any
effort to glorify her nation and to ensure its independence. Kandiyoti
suggests that this description of women in the nationalist and Islamist
discourses aimed at controlling women’s sexuality in concordance with
the real identity of the religious community.24
Yeúim Arat claims that the new rights of the Republican women were
provided under the supervision of the Republican reformists, but only as
far as they were deemed appropriate and that while gender equality was
created in the public sphere and women’s pursuit of careers was supported,
in the private sphere patriarchal values were protected. Arat asserts that the
primary goal of the women’s movement, realized as part of the Kemalist
modernisation project and under certain limitations, was to be of a “benefit
to the country.”25
Fatmagül Berktay asserts that the Turkish intellectual in search of a
new identity, aimed at creating a “new woman” image that could be
controlled, just like his modernising brothers did in the West. This was in
order to cope with the fact that he felt like a migrant as a consequence of
the transformations in his environment, and coped with the loss of a safe

22
Kandiyoti, "The End of Empire: Islam, Nationalism and Women in Turkey,"
p.50.
23
Durakbaúa, "Cumhuriyet Döneminde Kemalist KadÕn Kimli÷inin Oluúumu," pp.
39-40.
24
Kandiyoti, Cariyeler, BacÕlar, Yurttaúlar, p. 33
25
Yeúim Arat, “The Project of Modernity and Women in Turkey,” pp. 102-103.
8 Introduction

haven in the father that represented the force of tradition. His goal was to
reproduce the old patriarchal ideology according to the new conditions in
order to prove that there were some unchanging certainties even in
changing times.26
Berktay draws special attention to the nationalist/modernising
discourse that represents the country as a female body, within the scope of
the nation-state building and modernisation project. She also stresses that a
national identity based on men’s unity and solidarity is formed in a nation
composed of brothers only and that behaviour patterns deemed appropriate
for women are determined not by religion or traditions, but by the nation-
state.27 This study has adopted the approach of the feminist researchers
of the post-1980 period. The innovations and advances introduced to
women’s lives by the Republic have not been denied, but equally it has not
been forgotten that these changes were part of a modernisation project that
aimed to create a nation state. It is in my view important to examine the
popular press and popular literature of a period in which there were
ongoing debates aimed at integrating women as individuals fitting the new
social structure, bearing in mind that the traditional faith-based Ottoman
social system began to disintegrate after the First World War to be
replaced by a nationalist, modern and patriarchal structure.
Understanding the popular memory and popular perception of the
period is necessary to determine the criteria that were put forward as
womanly qualities were placed in the new social structure. The popular
press and popular literature form the basis of this study because they
reflect society’s perceptions with regard to the women question.
Looking at the existent research and books about the 1920s, it is seen
that scholars have given different names to the decade. A.C. Wards, who
wrote The Nineteen Twenties, Literature and Ideas in the Post-War,
designates those years as “a decade of despair.” 28 He looks at the
transition years under the light of the masterpieces of the literature of the
1920s. Although his book is based on England it is an important source for
social historians, especially those who work on literary texts. In the first
chapter of his book, Ward mentions the difficulties writing about the
specific era although he himself lived in it. 29

26
Berktay, "Do÷u ile BatÕ’nÕn Birleúti÷i Yer: KadÕn ømgesinin Kuruluúu," p. 275.
27
Ibid., p. 278.
28
A.C. Ward, The Nineteen-Twenties Literature and Ideas in the Post War
Decade, p. 222.
29
Ibid., p.2.
 Facts and Fantasies: Images of Istanbul Women in the 1920s 9

Another writer, Frederick Lewis Allen, who wrote Only Yesterday, An

Informal History of the 1920s in 1931,30 called those years a “New Era,
New Freedom.” Allen explains why he chose to write an informal history
of those years in the preface of his book. According to him, “one who
writes at such close range, while recollection is still fresh, has a special
opportunity to record the fads and fashions and follies of the time, the
things which millions of people thought about and talked about and
became excited about and at once touched their daily lives.” 31 Only
Yesterday includes no references or any footnotes, but does offer an
appendix listing. Even though the book is based on solely American social
life in the 1920s, it is important that it was written by a witness of the
decade.32
Another America-based book, which was published later than the
previous one, is The 20s: The Lawless Decade,33 written by Paul Sann.34
His book is mainly about the social life of the 1920s in America and how
the changes occurred in those years. He calls his book “an informal
historical excursion back into the Nineteen Twenties.”
The “Lawless Decade,” “A Decade of Despair,” “New Era, New
Freedom,” “Golden Age,” “The Roaring Twenties,” “The Jazz Age,” ”The
Get Rich-Quick Era”; whatever one chooses to call this decade, the 1920s
was a time of great social change from world politics to gender roles, from
technology to private lives. The best description of this decade for Turkey
is that it was a time of transition. This study sets out to explain how the
common perception of a society witnessing the redefinition of gender roles
during this transition was reflected in the popular press and literature.

30
Frederick Lewis Allen, Only Yesterday, An Informal History of the 1920’s, first
published by Harper & Row, Publishers in 1931 (New York: Perennial Classics,
2000), p. 338.
31
Ibid., X.
32
Frederick Lewis Allen (1890–1954) American social historian and editor. He
graduated from Harvard (B.A., 1912; M.A., 1913). He is best remembered for his
journalistic but nonetheless penetrating works of social history, including Only
Yesterday (1932), Since Yesterday (1940), and The Big Change (1952). After
teaching English at Harvard, he was an assistant editor of the Atlantic Monthly
(1914–16), then managing editor of The Century (1916–17). In 1923 he began
working for Harper's Magazine, as chief editor, in 1941.
33
Paul Sann, The 20s: The Lawless Decade (New York: De Capo Press, 1957), p.
240.
34
Paul Sann (1914-1986), He worked at the New York Post for thirty years as an
Editor-in-Chief.
 CHAPTER ONE

THE NEW WOMAN IN THE 1920S

The Women’s Question: A General Overview

In terms of women’s history, the 1920s was identified as a period of
liberation, until feminist scholars studied and reassessed this period in the
1980s. Evidence cited for this includes the women’s suffrage granted in
many European countries following the war, certain legal reforms, and the
removal of some barriers to women entering some professions. It was also
claimed that female sexuality gained legitimacy in the 1920s, resulting in
the liberation of women from excessive prudery and giving them more
active sex lives.
More recent studies conducted in Germany, France and Britain
focusing on women’s experiences in the 1920s, have challenged this myth
of a Golden Age. Historians Renate Bridenthal, Karin Hausen, James
McMillan, Jane Lewis and Miriam Glucksman have claimed that the
women of the period continued to carry, both in the household and at
work, lives dependent on men and as second-class citizens. Some
researchers have gone further to suggest that in comparison with the rights
gained prior to and during the war, the post-war period was in fact a period
of regression for women. They have also posited that positive
developments regarding female sexuality held only within the limits of the
heterosexual marriage, and women still had no control over their own
bodies during this period.1
Studying the views of individuals who lived through the 1920s, French
historian Mary Louise Roberts suggests that in the post-war period,
Europeans believed that there was a major confusion of gender roles and
that this cultural fact should not be overlooked in research regarding
women.2

1
Birgitte Soland, Becoming Modern: Young Women and the Reconstruction of
Womanhood in the 1920s (Princeton and Oxford: Princeton University Press,
2000), p. 7.
2
Ibid., p. 6.
12 Chapter One

It is well known that a key element of modernity is the transformation

of the relationships between the sexes.3 The advent of new technologies
and consumerism played a significant role in the reconstruction of gender
roles. Gender, consumerism and modernism inseparably played a major
part in discourses in Europe, consumer culture and modern technologies
and appliances being key factors in the definition of gender roles within
popular culture. Following the war, women were identified as consumers,
and in popular culture consumer goods came to be regarded as extensions
of modernity. Modern consumer culture was applied in this period to
orient women towards traditional gender roles and to redefine these roles
along the lines of the changing socio-cultural realities of the post-war
period. Women were invited to the modern world via domestic appliances,
health and beauty products and clothing. While on the one hand this
invitation opened up for women a more technologically defined and
modern life, the dominant view was that the innovations that made life
easier should be used to reinforce women’s roles as wives, mothers and
housewives.
It was believed to be an important cultural necessity for women to
adopt “suitable” roles to ensure national strength and defense. In other
words, it was argued that women’s acceptance of the gender roles set out
for them were important for creating domestic order after the war and for
protection from possible external threats.

Flapper, Garçonne, Neue Frau, Amateur

The new woman who left her mark on the twenties in the US is the
flapper, emerging as the new young woman in films, magazines and
novels of the period. Patricia Erens introduces the flapper as:
“recognizable as the girl next door, or down the block, or at the office”
who wants to “raise some hell before she settled down to married life.”
She is an ordinary girl, and certainly not an exotic vamp. She just does not
care about society’s moral standards, is fearless, loves dancing and flirting,
but she is not dangerous.4
In her popular study of 1920s America, Sarah June Deutch states that
the collective memory of the flapper was “young women with short hair

3
Marianne Dekoven, "Modernism and Gender," in The Cambridge Companion to
Modernism, ed. Michael Levenson (Cambridge: Cambridge University Press,
2006), p. 174.
4
Erens cited in Carolyn Kitch, The Girl on the Magazine Cover: The Origins of
Visual Stereotypes in American Mass Media (University of North Carolina Press,
2001), p. 121.
 The New Woman in the 1920s 13

and short skirts.” Stating that these girls who began to break free of not
only their long skirts but also of centuries of social restrictions, Deutsch
writes; “They smoke. They dance. They read racy literature. And they do
it all in public.” 5
Deutch lists the flapper’s short-sleeved short dress, heavy make-up that
had until then been used only by actresses and prostitutes, short boyish
haircut and cigarette as attributes that set her apart from the traditional
women of the period. What is striking about the flapper is her exhibition of
these attributes without any reservation. As in the case of Bryn Mawr Girls
College, the removal of the ban on girls smoking by some colleges as a
gesture of approval of this “new woman” had aroused criticism in
conservative circles at the time.6
Although the flapper emerged as a symbol of living experiences of a
group of American youth, in a short time it had spread to the whole
country and became the symbol of sexual freedom for American women in
the twenties.7 Soon she took her place on magazine covers with the
illustrations of John Held Jr. Held’s flapper, who was slender and tall. In
the illustrations she is generally seen dancing, drinking or cuddling,
accompanied by an unsightly young or elderly man.8 Held’s illustrations
enjoyed such popularity that a humorist of the period in defining the
twenties had stated “Fitzgerald christened it the Jazz Age but John Held Jr.
set its style and manners.”9
Held’s flapper is a cartoon character and a caricature of the image of
the new woman of its period. As an icon the most outstanding features of
the flapper is her height and slenderness. She generally has long arms and
legs, and is pictured as a funny character with her short dress and
constantly falling stockings. Sometimes illustrated with a young man that
looks as awkward as her, flapper takes her place on magazine covers,
generally along with a pun, as part of a joke.10
Roland Marchand states that Held’s flapper is a kind of a symbol of
modernity and that the image carries many attributes of modern art.11 For
instance, expressive distortion, which is a characteristic of modern art, is

5
Sarah June Deutsch, From Ballots to Breadlines: American Women, 1920 – 1940,
(New York: Oxford University Press, 1994), p. 11.
6
Ibid., p. 55.
7
Kitch, The Girl on the Magazine Cover: The Origins of Visual Stereotypes in
American Mass Media, p. 122.
8
Ibid., p. 121.
9
Ibid., p. 121.
10
Ibid., p. 122.
11
Ibid., p. 128.
14 Chapter One

widely encountered in illustrations of the flapper. The flapper is not only

as thin as a stick, but also unrealistically tall; this exaggerated portrayal of
the flapper is also encountered in the advertisements of the period as the
image of the modern woman. Regarding these female icons Marchand
writes that the modern woman “was immediately recognizable in her
elongated neck, stiletto fingers, and towering height… The proportions of
some women… suggested a height of over nine feet [2,70m]… Their
pointed feet and toes appeared to have emerged fresh from a pencil
sharpener”12 and states that just like the skyscrapers, tall and slender
woman had become a symbol of the twentieth century modernity.13
According to Marchand a second indicator of convergence of Held’s
illustrations with modern art is their freedom from details. A simple
drawing technique was in a sense introduced to respond to the tempo of
the period. Kitch notes that flapper has indistinct facial features, with a
blank expression; she is tall and has an angular thinness, which makes her
appear two dimensional rather than three. This simplified image is not
only modern but also a stereotype.14
A final point made by Marchand - as exemplifying the connection
between the flapper image and modern art - is the sense of movement
conveyed in these illustrations through the use of diagonal lines. The
flapper is presented with a leaning body, her skirt swaying, arms flapping
out, legs bent. These visual cues aim to show the new woman in motion.
Hence, dancing, giggling and fighting, which are seen as part of the nature
of flapper, become the stable characteristics of the image of the new,
modern woman.15 At the beginning of the twentieth century the concept of
change, as represented on magazine covers, takes women as the image of
change.
The image of the flapper took its place in British popular culture as
“amateur girls”, in France as the la garçonne, and in Germany as die neue
Frau.16 These are young working girls with short hair and make-up; they
12
Ibid., pp. 128-129.
13
Ibid., p. 129.
14
Ibid., p. 130.
15
Ibid.
16
Taking an article published in Germany in 1927 as her basis, Lynne Frame
explains that there were three types of young women in Germany in the 1920s:
Gretchen, Girl and Garçonne. Among the three Gretchen is a symbol of both the
naive, traditional German girl and the heroic, militaristic, fascist woman. She is
passive as a person and sexually powerless. Pious and optimistic, Gretchen is
unproductive. The Girl has her origins in the USA. All she has is self-confidence.
She is athletic and sexy. Among the three Garçonne is the most provocative,
impossible to be grasped within language. She is both sexy and an intellectual,
 The New Woman in the 1920s 15

smoke and drink and approve of a relatively free sexual life. In order to
better understand the image of this “new and modern woman”, three non-
mainstream novels published in these three countries should be examined.
In France, the best example for the image of the new woman is the
“bachelor girl” archetype in Victor Margueritte’s novel, La Garçonne.17
Upon realizing that her fiancée’s real interest in marrying her lies in her
father’s wealth, Margueritte’s heroine Monique Lerbier goes out and
sleeps with the first guy she encounters. Unable to stand the pressures of
her family for marriage, she then flees her home and settles in Paris.
Cutting her hair short, Monique starts to roam the jazz bars, takes to
smoking and drinking and finds herself a woman lover. However, after a
while, she realizes that the “modern life” is not for her and she enters a
relationship with a soldier named Blanchet, who was wounded at war.
Blanchet “forgives” Monique’s past mistakes; they wed and Monique lets
her hair grow long again. Monique has eventually seen the light; she is just
a girl who has experienced sexual freedom and had a go at bisexuality,
before marrying a man and settling down.
Margueritte writes that his heroine “thinks and acts like men”. The
bachelor girl’s short hair is the symbol of her masculinity, which is
reflected in her exercise of power, through logical thinking, self-
management of her finances and sense of freedom. “I belong to no one but
myself,” says the heroine to convey this sense of freedom to the reader.
The novel was read by between 12 to 25 percent of the French public, was
translated into twelve languages and sold millions of copies. The Légion
d’Honneur awarded to its writer was revoked as a consequence of the
scandal caused by the novel.18

which results in conflicts in her relationships. Lynne Frame, "Gretchen, Girl,

Garçonne? Weimar Science and Popular Culture in Search of the Ideal New
Woman," in Women in the Metropolis: Gender and Modernity in Weimar Culture,
ed. Katharina Von Ankum (Berkeley, Los Angeles, London: University of
California Press, 1997), p. 12.
17
Victor Margueritte, La Garçonne (Paris: Flammarion 1922). Victor
Margueritte’s bestseller was translated to English with the title Bachelor Girl. This
book was also translated into Ottoman Turkish. Please see Victor Margueritte,
Erkek KÕz, La Garçonne, trans. Kemaleddin (Istanbul: Kitâbhâne-i Cihân, 1923).
18
Anne Marie Sohn, "Between the Wars," in A History of Women in the West:
Toward a Cultural Identity in the Twentieth Century, ed. Françoise Thébaud
(Cambridge, Massachusetts, London, England: The Belknap Press of Harvard
University Press, 1994), p. 94.
16 Chapter One

Vicki Baum published a similar work in Germany in 1928 under the

title Stud. Chem. Helene Willfüer.19 Approaching the idea of the new
woman from a different perspective, the novel takes as its central character
Helene, who is working towards her Ph.D. in chemistry. Helene becomes
pregnant by another student and while looking after her baby she
completes her degree and enters professional life. At the end of the novel
Helene realizes that she is in love with the professor who was her
supervisor and feels hopeful about the future. The similarity with La
Garçonne is that at the end of both novels the heroines are rescued by
men, underlining the idea that the road to happiness lies in heterosexual
marital relationships. What sets this book apart from its French counterpart
is that Helene, unlike Monique, does not have any regrets about her past.
In Britain, the book that exemplifies the new woman image of the
period was Radclyffe Hall’s 1928 publication The Well of Loneliness,
which was banned on grounds of obscenity.20 The novel is about a lesbian
love affair between Stephen and Mary. Its protagonist, Stephen, is born
with the body of a woman, but the soul of a man. Her life is a tragedy,
since she has been aware since childhood of her “difference.” Stephen
dedicates herself to her job and after a while meets and falls in love with
Mary, yet this love fails to save her from her tragic end. After certain
events and in order to save her love from their desperate situation and to
ensure that she leads a better life, Stephen commits suicide. The last
sentence Radclyffe makes his heroine pronounce before she dies is
striking: “Acknowledge us, oh God, before the whole World. Give us also
a right to our existence.” Although Hall agrees with Havelock Ellis that
lesbianism is a kind of sexual inversion, he nevertheless acknowledges
that there could be relationships between women that included sexual
intimacy.21

19
Vicki Baum, Stud. Chem. Helene Willfüer (Berlin: Ullstein, 1928). The novel
was adapted to cinema in 1956.
20
Radclyffe Hall, The Well of Loneliness (London: Cape, 1928). Novel’s
American print was also taken to court on charges of obscenity. Although the
publisher was found guilty, the case was dropped on appeal to a higher court. The
book sold 1,000,000 copies and was translated into eleven languages during the
lifetime of its author.
21
A detailed review of the novel was published in 2nd August 1928, in The Times
Literary Supplement. New Novels: The Well of Loneliness (1928); available from
http://www.timesonline.co.uk/tol/tools_and_services/specials/from_the_archive/art
icle1069162.ece.
 The New Woman in the 1920s 17

Where are the Borders: The Power of Tradition,

The Promise of the Modern
According to the popular view, acceptance of traditional roles was
above all necessary to maintain that women were not lured by modernity.
At least the aspects of modernity that were outside those needed to
develop her character as a “mother” and “wife”; in order to make sure that
she dedicated herself to domestic life and her family. This was the key to
personal happiness and national social order, as well as organisation of
relationships between the sexes. The new and the modern could be
accepted as long as they reinforced the traditional order. In the 1920s
women were caught between the power of tradition and the promise of the
modern. While women benefited from certain qualities of modernity
(especially those that had a direct relevance to consumer culture) in the
construction of gender roles, when these qualities came into conflict with
their essentially traditional roles, society limited their transformation.
Limitations concerned a wide range of activities and choices, from suitable
occupation for women to how they should dress, from smoking and
drinking to sexual choices.22
In her book Women’s Wild Oats subtitled “Essays on the Re-fixing of
Moral Standards,”23 Catherine Gasquogine Hartley claimed that women
exhibited ill manners and moral degradation in the post-war period and
suggested that the essential role of a woman was as mother and housewife.
Hartley argued that women could only attain true power through
traditional marriages and that there is no happiness for women in freedom.
She also criticized couples marrying for romantic ends for failing to live
up to the ideal standards of traditional marriages. Further criticizing some
women for smoking, Hartley writes, “The woman without a cigarette was
almost an exception. There was no attempt at concealment. But what
impressed me was the way of holding and smoking the cigarette that

22
Reconstruction of gender roles after the war was a major issue in the agenda of
belligerent countries. For studies concerning various countries see Mary Loise
Roberts, Civilisations without Sexes: Reconstructing Gender in Postwar France,
1917-1927 (Chicago and London: The University of Chicago Press, 1994);
Katharina von Ankum, ed., Women in the Metropolis: Gender and Modernity in
Weimar Culture (Berkeley, Los Angeles and London: University of California
Press, 1997); Kent, Making Peace: The Reconstruction of Gender in Interwar
Britain; Melman, ed., Borderlines: Genders and Identities in War and Peace 1870-
1930 .
23
Catherine Gasquogine Hartley, Women’s Wild Oats: Essays on the Re-Fixing of
Moral Standards (New York: Frederick A. Stokes, 1920), p. 227.
Exploring the Variety of Random
Documents with Different Content
 Neitsyt iMaaria. 221 tuun ihmeeseon, jonka johdosta
roomalaiskatolinrn kirkko viettää ö:ntenä päivänä clokinita »iMaarian
lumen» juhlaa. Rikas vlimys, joka oli luvannut koko omaisuutensa
Neitsyt Maarialle, sai tältä unessa osoituksen, mihin paikkaan hänen
oli rakennuttaminen kirkko. Paikalle tultuaan hän näki hienon
lumisateen kuumimpana kesän aikana laskeutuvan viheriälle
kummulle ja lumihiutaleitten muodostavan kirkon pohjakaavan.
Kuvissa esitetään pyhä Neitsyt lapsineen lunta satavan pilven
yläpuolella. Raudan, Tulen ja Käärmeen lukuihin, harvemmin muihin
loitsuihin liittyvissä Voiteensanoissa on Maarialla vakinainen
paikkansa. Niinkuin Jeesus on »paras parantaja» on Maaria »paras
voitelija», sillä hän on aikoinaan ollut myös: Jeesuksen veren pesijä,
Herran haavan liautelija. Avuksi hän rientää: Sata sarvea otsassa,
kaikki täynnä voitehia, tuhat rinnassa niseä, yheksiä voitehia.
Maarian kaikkianne tarvittavan maidon mielikuvasi a jdhluva
tuhatnisäisyys muistuttaa muinaista Efesolaisten Dianan kuvaa. Yhtä
omituiset ovat otsasta esiin pistävät sadat sarvet.^ Edellisten
yhteydestä irtautuneina ovat jälkimäiset siirtyneet selkään
kannettaviksi: Sata on sarvea selässäs, ne on voisimet \äkevät, ne
on täynnä voisimia, niill' on Luoja \ oiettuna. Sittemmin on niidrji
luku supistettu kuuteen ja kuhunkin voidensarveen sijoitettu sulka
toisesta \'oil eenluvusta: Kultakehänen selässä, sulka kunkin sarven
|)äässä. kuusi sarvea kehässä, Voidesarvien asemesta voi Maarialla
olla myös voidekuppeja: Kuus' on kuppia sylissä, seitsemän selän
takana. Välistä on hänellä yksi ainoa: Kultakuppinen käessä,
kultasulka kuppisessa. Erikseen voidesulkaa ^•ielä häneltä
pyydetään: Tuo sulka sulasta maasta, höyhen maasta lämpimästä!
Tämä sulka on toisinaan otettava taivaalliselta k uh- olla: Kultainen
sinulla kukko, katkaise kanalta siipi, kana kullan karvallinen, sulka
kultainen kukoltal Itse kukkoa joskus rukoillaan suoranaisesti avuksi:
Luojan kukko kultaheltta, alas maahan taivahasta lennäs kultaisna
käkenä • — sotimahan puolestani! Toinen Neitsyt Maarian yhteyteen
asetettu eläin on ornva. ^ »Voidesarvj» tavataan Neitsyt Maariasta
hartauskirjallisuudessa käytettyjen vertauskuvien joukossa.
 222 Suora alaisten runojen uskonto. Tuo sa kultainen orava
päivän päärmettä samoten tuolta kuun keheä myöten, syömähän
tulen kipuja! Oluenkeittorunossa käytettä hakemaan lähetetty orava
on Maariaa edustavan keittäjänaisen »ottopoika» ja »värtäjäinen» s.
o. leikintekijä. Tämän oravan puoleen välistä loitsijakin hädässä
kääntyy: Kierrä hattu silmillesi, ylähäksi taivahasen, juokse lankoa
punaista, vie Herroille sanoa! Y^gjl^sti^ on^\ntsyJL M3.MX^Re-
J)inlBiduhL-ni£Juf öinen. Suvuton mehiläinen pidettiin siveellisyyden
esikuvana munkeille ja nunnille. Pohjois-Saksassa vieläkin uskotaan,
ettei se pistä puhdasta neitsyttä. Mehiläisen valmistama vaha oli
myös puhdasta ja kelpaavaa kirkonkynttilöiksi. Keskiajalla kuviteltiin
mehiläisten, joille ei oltu ilmoitettu Herransa kuolemasta. Häntä
etsiessään lentelevän taivaaseen asti. Kristinuskon mukana tuli
mehiläisten hoito Saksaan, jossa sitä aluksi harrastettiin etupäässä
luostareissa, ja levisi sieltä pohjoismaihin. Suomalaiset
Mehiläisenluvut ovat . lähtöisin länsi-Suomesta, vaikka ne
varsinaisesti itä-Suomessa ja rajan takana ovat säilyneet. Länsi-
Inkerissä on tavattu Mehiläisensynty, jossa kuvataan mitenkä:
Mehiläinen pieni lintu, lensi mettä ottamahan. Jumalan käpeä käsky
lensi puulta puhtahalta. Lennettyhän suot, kanervikot, meret ja
metsät: Niin löysi rohon mokoman, kasvoi Luojan kalman päällä,
kukka on kuusihaarallinen. Osan lautsasen ovella. Otettuaan siitä
kielelleen mehiläinen tiedustelee työnsä kelvollisuutta, johon Jumala
vastaa: Kelpoavat sinun työsi pyhän Maarian etehen rinnoin
Ristuksen etehen, kelpoavat tuohuksiksi. Tavallisissa Voiteenluvuissa
mehiläinen saa mainesanan ilman liniu, joskus Luojan tai Tuonen
liniu. Välistä on: A. Mehiläinen meen emäntä, B. Mehiläinen kaunis
lintu, karjapiika Herran karjan! metsän kukkien kuningas! Mehiläistä
kehoitetaan lentämään enimmiten yli yhdeksän meren, harvemmin
ylös taivaaseen: A. Lennä tuonne, kunne käsken, B. Yli kuun, alatse
päivän, yheksän meren ylitse, taivon tähtien ta'atse, meripuolen
kymmenettä! otavaisen olkapäitse! Sen on pyrittävä »Luojan
kellaiiliin, kamarihin Kaikkivallan», tai paikkaan, jossa on:
 Neitsyt Maaria. 223 Yheksän niesimätästä kaikki vaipoilla
katetut, t. tynnöriä; yksi jäänyt kattamatta. Joskus se lentää »aina
Maarian majalle» eli sinne, missä »Maaria makasi pikkuisella
luotosella». Maariaa myös ilmeisesti tarkoittaa taivaassa tai saarella
nukkuva nimetön neiti, jonka pieluksiin on kasvanut kolmikanta
heinä. A. Sieir on neiti nukkununna, B. Siell' on neitonen makasi,
vyövaski valahtanunna. tinarinta riuvotteli; Onpa neien päärivoilla
siell' on heinä kolmekanta onpa heinä kolmisyrjä. sen on neion
pieluksissa. Mehiläisen tuomia voiteita sitten pyydetään Neitsyt
Maariaa tai Jeesusta taikka molempia koettelemaan: Koettelepa
kielelläsi, maistelepa huulillasi, ovatko samoja: Joilla on ennen Luoja
voittu katsottuna kaikkivalta ja voittu Jumalan poika, pirulaisen
pistettyä. Mehiläisen valmistaman puhtaan vahan väristä johtuu
myös Maarian nimitys »vahainen vaimo», jonka tavallisena kertona
on »vaimo valkeaverinen». Paitsi niitä mainesanoja, jotka Neitsyt
Maariaan liittyvät, tavataan vielä useamj)ia, joita hänen nimensä
asemesta käytetään. Semmoinen on Siikascnluvussa Herran ohella
esiintyvä Herran iylär. Helmi Herralta putosi, helmi Herran tyttäreltä.
Tätä vastaavat keskiaikaisessa kirjallisuudessa nimitykset »Jumalan
tytär» ja »Herratar» (doinina). Nimitys Luojan li/lär on niinikään
selvä: Apu tulkohon Isästä, apu Luojan tyttärestä! apu Pyhästä
hengestä. Tästä tavataan myös muoto Luojaiar. Mutta paljoa
yleisemmin esiintyy runoissa Luonnolar. Molempien kertosanoina
käytetään Sijnnytär. Viimeksimainittuja ymmärtääksemme on
otettava huomioon haltian kertosanojen luonnon ja synnyn suhde
sanoihin Luoja ia Jumala. A. Päästä Luoja luontoasi, D. Päästä Herra
Jeesukseni, pyhä synty säätyäsi päästä Luoja, päästä luonto. Luojan
luoduille lauille, päästä päästäjä Jumala! pyhän synnyn säätämille! E.
Päästä synty, päästä Luoja, B. Luonnolla totisen Luojan, päästä
päällinen Jumala! syvän synnyn säätämällä. F. Päästä synty, päästä
luonto, C. Luonnolla lujan Jumalan, päästä päällinen Jumala,
tunnolla totisen Luojan. päästä kolme Luonnotarta!
 224 Suomalaisten runojen uskonto. Niinkuin näistä
esimcikeistä näemme, käytetään luonio sanaa sekä ulkopuolisessa
Luojan hioman että sisäisessä Luojan hengen merkityksessä ynnä
Luoja sanan kertona. Sijniii sanan vastineena voi olla sekä luonto
että Luu ja, mutta milloin nämä molemmat samassa säkeessä
ilmaantuvat, liittyy se jälkimäiseen saaden määreekseen pyhä tai
syvä. Suomen itä-Karjalan itkuvirsissä tavataan syniysei pyhimysten
merkityksessä ja runoissa Suurisyniy nimenomaan Kristuksesta
käytettynä. Että Luonnotar eli luonnon iyiär tarkoittaa Neitsyt
Maariaa, on K. A. Franssila huomauttanut ja K. Levon
epäämättömillä esimerkeillä todistanut. A. Otan kilven Kiesukselta,
lupa luonnon tyttärestä, tu[r]van luonnon tyttäreltä. Pyhän Henpen
voiman kautta! B. Apu [ejinesten [ejmästä. Neitsyt Maaria emonen!
Kesälahden kuuluisan Juhana Kainulaisen runoissa esiintyy pari
kertaa: kare-eukko Luonnotar, kave kultainen korea. Sairasta
kylvetettäissä häntä kutsutaan samoin kuin Maariaa: »tule päästöt
päästämähän!» Naintaluvussa häneltä rukoillaan Maarialle ominaista
suojelevaa vaippaa: Kuos mulle kultakangas, jonka alla yöt lepäjän,
valas mulle vaskivaippa, päivät päälläni pitelen! Kesä lahdelta on
myöhemmin saatu pari kirjaanpanoa, joissa samaten kuin Maaria:
»tuh Luonnotar tulen kipuihin». Kalevalan runojen historiassa on
osoitettu, että Lemminkäistä varoittavat kahdet kapeet ja kolmet
Luonnottaret ovat Pätöisen pojan, s. o. Vapahtajan, äidin Maarian
sijaisia. Samoin on laita loitsijan kerskailussa: Minä mies Jumalan
luoma, kantama kahen kapehen. luoma kolmen Luonnottaren,
Raudan synnyssä maitoansa maahan lypsävät »kolme neittä
Luonnotarta» eli »neljä neittä, koko kolme morsianta» on Levon
verrannut Neitsyt Maariaan rautamaidon tallentajana ja sen maahan
vuodattajana. Nämä kolme neittä esitetään toisinaan syntyneen Isän
Jumalan tai Jeesuksen kätten hieronnasta.^ Luonnotarta vastaa
muinaissaksalainen scephenla, 'Luojatar", joka tavataan roomalaisten
synnytyksenhaltiain (P(ncae) vastineena. ^ Joskus myös Neitsyt
Mauriaii. GanaiiJcrilla esiintyy rautaa lypsävien Luonnottarien äitinä
»itse raudan emuu», Helka vaimo Hetnpeätär, jota vielä kuvaillaan
mainesanoin: »hyvä, priski, varsin valittu vaimo». Mahdollisesti Helka
ei tässä merkitsekään »Helenaa», niinkuin Gananderin mukaan on
selitetty (s. 199), vaan »pyhää» (vrt. helkä- eli helatorstai),
t,ai'kuiltaen Neitsyt Maariaa.
 Neitsyt Maaria. 225 INäiden ihmiseiikohtaloa kehrääväin
haltiain kolmiiuku kuvastunee skandinaavilaisten iYo/noinkin
kolmiluvussa. 3 -C^^.^^.^/^ Luonnottarien kolmiiuku saa kuitenkin
lähimmän selityksensä k -r germanilaisissa loitsuissa esiintyvistä
kolmesta Maariasta. Myöhemmissä keskiajan legendoissa kerrotaan
pyhän Annan Joakimin ^^^^-^^^^ kuoleman jälkeen menneen
vielä kahdesti naimisiin ja hänellä olleen 3 MjLJur-^ vielä kaksi
Maaria nimistä tytärtä, joista tuli toisesta Alfeuksen, toisesta
Zebedeuksen puoliso. Latinaisten loitsujen kolme haltianeitoa
kuvastuvat kyllä suomalaisten runojen kolmessa Luonnottaressa,
mutta kolmen Maarian mielikuvan välittäminä. Tämä on yleinen
historiallinen suhde klassillisen pakanuuden, keskiaikaisen
katolisuuden ja suomalaisten runojen uskonnon välillä. Sijnmillävel
esiintyvät sekä Luojattarien että Luonnottarien rinnalla, yhdistäen
nämä toisiinsa samoin kuin ^ijnlij sana Luojan ja luonnon. A.
Synnyttäret, Luojattaret, B. Synnyttäret, Luonnottaret, einet[ten]
emuuttaret, päästä pientä pihalle! jotk' oli luona luotaessa, C.
Synnyttäret, Luonnottaret salasaunoiu saalaessa, ilman vyöttä, vaat I
cliitta, pyhäpirtin jtyyttäessä. iholla alastomalla! Luonnot tareu
kertosana cinclten emä esiintyy myös muodossa eine-cukho. A. Eiue-
eukkd, luonnon vaimo! B. Elättäjä e[i]ne-eukko, varakkahat luonnon
vaimot! Eine sana tavataan sekä hallia että voima sanojen
yhteydessä: A. Etsi einehesi, B. Ei maa voimoa uuvu, hae haltiasi!
eikä nurmi einehiä. Eine-eukko eli einetten emä rinnastetaan
niinikään hctKimhallian tai Jumalan kanssa: A. Nousi ennen eine-
eukko, apu einet[ten ejmästä? hengen haltia havaitsi C. Tule turva
Jumalista ennen noian nousematta. apu [eijnetten emistä, B. Tuliko
jo tunti Jumalasta, vara vaimoista hyvistä! Huomattakoon vielä
seuraava säkeistö, jossa Jumala »hengenhaltiana» sekä »hyvinä
vaimoina» luonnon tyttäret mainitaan: Tule turva Jumalasta, vara
vaimoista hyvistä, helppo hengen haltiasta, turva luonnon tyttäristä!
Itse hallia sanan suhdetta kristilliseen Jumalaan kuvaa Suomen itä-
Karjalassa muistiinpantu seHtys kysymykseen, miksi vastasyntynyttä
lasta pidetään halliallomana: »haltia on, kun Jumala katsoo ihmisiä,
haltia on ristittyhengen tervehdys.»
 226 Suomalaisten runojen uskonto. Että Neitsyt Maariaa ja
hänen nimikkosisariaan on runollisesti sanottu Luonnottariksi, on
ilmeistä. Mutta Luonnotar esiintyy välistä mainesanoilla: »metsän
miniä» ja »Tapion tytär», jotka olemme nähneet erikoisesti
tarkoittavan Maarian äitiä, Annaa. Näihin liittyy myös ainokainen
länsisuomalainen esimerkki luonnonpiian esiintymisestä: Metsän
neitsyt, luonnon piika, ole mun karjani paimen! Luonnotar yleisessä
merkityksessään vastaa »naishaltiaa» ja tarkoittaa siis naispuolista y
1 i luonnoUista olentoa. Luontoa vastaavaa skandinaavilaista natur
sanaa on huomautettu (s. 165) aikaisemmin käytetyn haltiasta, s. o.
yliluonnollisesta voimasta tai olennosta; nditurligr vanhassa
norjankielessä on merkinnyt sekä »luonnollista» että myös
»yliluonnollista». Haltian kertosanoista vielä onni eli lykky tunnetaan
erikoisessa merkityksessä Jumalan tai Pyhän Hengen vastineena: A.
Anna onni, suo Jumala! C. Lähe lykky lyytämähän, B. Onnen teille
oikeoille, Pyhä Henki pyytämähän! Jumalan hyville teille. Tästä sanan
käytännöstä johtuvat Neitsyt Maarian nimitykset Onnen ytär ja
Osaiytii: A. Apu Onnen tyttäreltä. silkki päästäsi sivalla, Päästäköhön
Herra Jeesus! taina päästäsi tavoita, B. Osatytti, orkoneiti, kultalanka
kulmistasi! Luonnottaren rinnalla olemme tavanneet »kave-eukon»
tahi »kapeen» määreillä »kultainen» ja »korea»; kerran sen kertona
esiintyy muoto Kavolar. Naista merkitsevä kave eli kapo käytetään
yksinkin erikoisesti Neitsyt Maariaa osoittavana. Esim. se »kave» eli
»kapo», joka »kuun kehästä päästi», ei ole muu kuin Maaria, jolle
samoissa päästöluvuissa lausutaan: »sinä kuun kehästä päästit».
Sekä luonnon tyttären että einetten emän kertona esiintyvä »hyvä
vaimo» voi itsekseenkin liittyä Jumala-käsitteeseen. Paitsi *hyvä»
tavataan Maariaa tarkoittavan vaimon määreinä »pyhä» ja »vanha».
A. Tule turva Jumalasta, B. Minä poika Luojan luoma, helppo hengen
antajasta, vaimon vanhan tuuittama. vara vaimosta pyhästä! Myös
akka »vanha» on välistä ilmeisesti Maarian vastineena. Gananderin
näytteessä kehoitetaan mehiläistä: Pistä siipesi simahan, akan
vanhan vakkasehen, toinen siipesi metehen, tuo sitten simoa tuolta!
Heti sen jälkeen tulee Mariatar puhutelluksi.
 Neitsyt Maaria. 227 Pelkästään Ahka esiintyy toisinaan
erikoisnimenä Luojan, Jumalan eli Ukon rinnalla: A. Pantu Akka
paimeneksi, B. Akan väellä, Jumalan väellä. Luoja karjan katsojaksi.
C, Ukon väki, Akan väki. Akka nimeä mainitaan jo Raunista, Ukon
puolisosta, käytetyn. Tieto on Suomen Lapista, josta myös
Akkavaaroja ja Akkojärviä tunnetaan. Tämä Akka on sitten
runoissamme siirtynyt Neitsyt Maarialle, samoinkuin erikoisnimi Ukko
kristilliselle Isä Jumalalle. Pyhää Neitsyttä saattaa vielä tarkoittaa
nimetön Ujttö, neito, impi eli piika. Maarian lyhytkasvuisuutta
elävästi kuvaa: A. Lyhyt tyttö tylleröinen, B. Lyhyt neito lylleröinen,
maan tasainen talieroinen. matalainen maan veroinen. Oluenkeitossa
Maariaa edustaa, paitsi »kapo», tämän kertosana »hyvä impi», josta
on äänteellisesti yhdistämällä saatu uusi nimikin Hi/mmytär (< hyvä
Immetär). Kantoi tuon kavon kätehen, Kapo tuota katselevi, hyvän
immen hyppysihin. Hymmytär hyväelevi. Erityisesti huomattava on
Kipuluvuissa kuvattu naisolento. Ganander sen mainitsee kahdessa
paikassa; toisessa nimellä Kipulan neito eli Kipuii/ttö, »Tuonen neiti»;
toisessa Kivatar nimellä, joka voi saada vielä mainesanan »kauhea
emäntä» tai »Kipumäen iso emäntä». Edellistä, joka kipuja kokoilee,
vammoja valitsee tai kivuissa itkee, vaivoissa valittaa, hän vertaa
roomalaisten Kohtalottariin (Parcae), jälkimäistä, joka kipuja kattilalla
keittää, niiden Raivottariin (Furiae). Castren Kalevalan perustuksella
(UK 45:269- — 312) lukee Kiputytön, Tuonen neiden manalaisiin
haltioihin, selittäen kuitenkin, ettei hänellä ole mitään tekemistä
kuolleitten, vaan yksinomaan tautien kanssa, joiden valtiaana häntä
pidettiin. »Joessa (luultavasti Tuonelan) oli kallio, joka kolmen
joenhaaran yhtymässä kohosi vedestä; sillä oli nimenä Kipuki^•i eli
Kipuvuori, koska kipuja siellä piti suljettuina Kipuiijliö. Tämän oli
tapana istua kalliolla vääntäen sitä ympärinsä, joten taudin henget
tulivat jauhetuiksi ikäänkuin kahden myllynkiven välissä. Hänen
tarkoituksenaan lienee ollut suistaa ja kukistaa näiden kiukkuista
sisua. Taudinhenkien vankeudestaan irti päästessä ja ihmisiä
kiusatessa rukoiltiin Kiputyttöä keräämään karkulaisensa ja joko
sulkemaan ne siniseen kiveen tai upottamaan ne meren pohjaan.»
Tästä Kiputytöstä Castren osoittaa Kalevalassakin eroitettavan
Kivutar eli Vammatar nimisen naisen, joka ei näy olevan missään
suhteessa Tuonen tyttäriin, vaan esitetään hyväätekevänä haltiana
saaden
 ^8 Suomalaisten runojen uskonto. mainesanat: hi/rä
vmöulä ja valio vainio. »Hänelle kuitenkin», Castren huomauttaa,
»uskotaan melkein samat toimet kuin Kiputytölle. Häntä rukoillaan
sairaasta poistamaan vaivanhenget, kätkemään ne vaskiseen
vakkaan ja viemään ne Kipuvuoren kukkulalle, siellä niitä keittämään
pikkuisessa kattilassa ja viimein tunkemaan vuoreen sen keskellä
olevasta reiästä. Ottaen sitä paitsi huomioon, että Kiputyttö ja
Kivutar oikeastaan merkitsevät yhtä ja samaa, voinee pitää hyvin
todennäköisenä, että kumpikin on pohjaltaan sama jumaluus-olento
ja että ne pelkästä erehdyksestä ovat tulleet toisistaan eroitetuiksi.»
O. J. Brummer on tehnyt seikkaperäisesti selkoa Kiputytön eli
Kivuttaren esiintymisestä itse kansanrunoissa. Kun niitä
tarkastelemme, havaitsemme ensiksikin, että jokien yhtymässä
jauhaminen perustuu yhteen kirjaanpanoon: Kiputytti mäellä istui,
jauhavi Kipukiveä, joen kolmen juoksevassa, Kipuvuorta väännättävi.
veen viien vierevässä, Paa kivut kiven kitahan! Kolmet joet on
tilapäisesti lainattu muista loitsuista. Jauhaminen on johtunut
mieleen reiällisestä kivestä, kuten toisesta kappaleesta näkyy: Kivi
keskellä mäkeä, jolla kipuja jauhetahan. silmä keskellä kiveä.
Tilapäisiä muodostuksia ovat myös kipujen kirnuaminen sekä
puohtaminen ja seulominen. Useammin tavataan kipujen
keittäminen, vaan se on nähtävästi Voiteenluvusta sekaantunut,
minkä erittäin kattilan pienuus ilmaisee (UK 45:300 — 2). Jonkun
kerran Kiputyttö mainitaan kipuja kehräävänä ja kerivänä: Kehräävi
kipukeriä tuo kivut kerälle kiersi, vaskisella värttinällä; sykkyrälle
synnytteli. Toisen kerran Kipupiika »pikkarainen» kipuja sekä kerää
että kerii: Kävi kipua keräten kipukerä kainalossa, ympäri Kipumäkeä
kipulankoa kerivi. Kipujen kerääminen on kaikista tavallisin Kiputytön
teht vä. Siitä on äänteellinen väärinkäsitys voinut johtaa kerimiseen
ja kehräät)iiseen toisten runojen vaikutuksesta. Kipuja keräillessään
on Kiputytöllä toisinaan kipukiniaai kädessä: Kerää kivut kintahisin,
vaivat suuret vanttusihin. Yleisesti on Kiputytöllä kipuvakkanen
kädessä, kainalossa tai sylissä. .Mutia verrattain harvoin hänen
nimenomaan sano 
 Neitsyt Maana. 2-29 taan siihen keräilevän. Yhdessä
kappaleessa, jossa molemmat esiintyvät, hän kivut kerää sekä
kintaaseen, että vakkaan. Toisessa taas Kiputyttö, vaikka hän:
Yaivavakkanen käessä kivut kääri yskällänsä, kipuja keräelevi, vaivat
vasten rintojansa. Kolmannessa kirjaanpanossa, jossa Kivutar todella
sulkee kivut vakkaan, häntä kuitenkin kehoitetaan niitä käärimään
vaatteensa kertoihin eli poimuihin omaa sydäntänsä vasten: Kivutar
kipujen vaimo, polviansa pyörittävi, Kif)utyttö, Tuonen neito itkevi
ikäviänsä, istuvat tyhyttelevät kirstu on kirjava sylissä, keskellä
Kipumäkeä, vaskivakka kainalossa, kiven kirjavan tyvellä, Tuonne tuo
kipuja huusi paaen paksun pallehella. lukotaksensa lujahan Käsiähän
kuoriksevi, kirstuhunsa kirjavahan. ■ — rintojahan raaputtavi. Ota
kivut syämmehesi, heiluttavi helmojansa, kivut kääri kertoihisi!
Joskus pyydetään Kiputyttöä kertoihinsa eli poimuihinsa käärittyjä
kipuja viemään juoksulla jokeen. Tavallise.sti kuitenkin hän tahtoo
itseensä-, omaan syliinsä ja sydämeensä koota kaikki kivut. Hän
itkee ja tuskittelee kipuja kaivatessaan: A. Kourin helmansa kokoovi
C. Itkeä hyhyttelevi: kipuja toivoessa. »ei mulle kipuja tuoa». B.
»Äsken aikahan tulisin^ D. Kun ei näy kivut tulevan, kun kipuja
tuotaisihin tukan päästähän repivi, luota luontokappaletten.»
helmojahan heilut ta\i. Vaan toiselta puolen hän itse kärsii kivuista:
E. Kipeä on Kivuttarella, F. Sylin syöntähän piteli, vaiva vamman
tyttärellä. käsivarsin vatsoansa, kipeä on kivuissa olla. tuopa se voipi
voivotella. Kuka tämä kaikkien luontokappaleitten kivut itseensä
kohdistava Kivutar on, käy selville, jos vielä hänen määreitänsä
tarkastamme. Hänen yleisin mainesanansa Tuonen neiti, kuten
Brummer huomauttaa, voi olla myöhempi yhdistys, koska
vermlantilaisella neidolla, joka on »kivuista tehty», sitä ei vielä ole.
Sitä myös aniharvoin käytetään silloin, kun rukouksessa käännytään
Kiputytön puoleen. Muista tilapäisemmistä mainesanoista vuoren
neito f-aa luonnollisen selityksensä Kipuvuoresta. Kiiän neito ja neito
kiiro eli kiire johtuvat siitä, että Kiputyttöä pyydetään kintaisiin
pannut ki\ ut kiidättämään Kipumäelle, taikka päinvastoin: »elä
kiiretä kipuja I»
 "ioO Suomalaisten runojen uskonto. Yhdessä kiijaanpanossa
Kiputyttö keräilee kipuja HeiloUaren helmoihin, - — nähtävästi
helmojen heiluttamisesta aiheutunut nimenmuodostus, — ja toisessa
hänen sijallaan kipuja kokoilee noituudella pantua vammaa
merkitsevästä ril.e sanasta johdettu Bikolar »maan emäntä».
Kivuttaren tavalliset kertosanat Vaivatar eli Vaivoiar ja Vammalar eli
Vammoiar esiintyvät etupäässä loitsijan manauksissa: A. Kivuttaren
kintahasen, C. Kivuttaren kukkarohon, Vaivattaren vanttuhusen.
Vammattaren vaattehesen. B- Kivuttaren kippasehen, D. Kivuttaren
kinterihin, Vammottaren vakkasehen. Vaivottaren varpahisin.^
Rukouksissa puhuteltu Kivutar on tavallisesti pelkästänsä kipujen
eukko eli vaimo tai kipeä, kipuillen eli Kipulan neito. Parissa
toisinnossa on hän nimenomaan Jeesuksen kipuinen neilsyi. Että
Kivutar ei ole muu kuin Neitsyt Maaria, kuten myös Franssila ja
Mansikka ovat lausuneet, osoittaa selvimmin muoto kivun emonen,
joka on tavallaan suomennos latinaisesta mater dolorosa.
Ristiiik;i]>iniykstM]i In nkisenä osanottajana kuvattiin Neitsyt Maaria
miekan eli miekkojen lävistämin sydämin. Eräässä keskiaikaisessa
kuvateoksessa selitetään Maarian keränneen Poikansa kaikki kivut
mirhamipensaaseen, ja sen avulla kukistaneen paholaisen. Samoin
kuin Maariaa nimitetään Kivut arta vuoroin vaimoksi ja neidoksi,
vieläpä yhtaikaa samassa runokappaleessa, kuten olemme nähneet.
»Kipupiika pikkarainen» ja »pyhä piika pikkarainen» vastaavat
toisiaan. Maariaan viittaavat niinikään Kivuttaren määre »hyvä
emäntä» sekä hyvä sanasta muodostettu Hyvöiär. Hyvötär, Kivutar
neiti ikänsä kipuja itki. Joskus käy Kiputytön edellä nimenomaan
Aeiisyl Maaria emonen. Yksinäänkin hänet kipujen kimpussa
tavataan: Neitsyt Maaria emonen, tunge tuskat turvakoihin! Poimi
kivut kintahisin, Viepä juoksulla jokehen — vaivat vanttuhien terihin,
sisälle kiven siniseni Maariaa myös pyydetään ottamaan
kipuvakkanen käteensä ja siihen kipuja keräilemään. Taikka
rukoillaan häntä samoin kuin Kivutarta: Kääri kivut kainaloosi, vaivat
vasten rintojasi! Verrattakoon vielä seuraavat säkeistöt toisiinsa: ^
Vaivottaren ja Vammottaren välinen erehdysniuolo on Vaimottaren
(vantluihin). Vaivattaren väännös, sitä seuraavan sanan vailcuttama,
on Varvatiaren (varpaihin). Gananderilla on muodot: Vaavutar,
Vaiviotar ja Vauvutar. Näihin kuulunee vielä Kipuvuorella istuva
»akka vanha vampallinen».
 Neitsyt Maaria. 231 A. Kiputyttö, nuori neito, B. Tule Jeesus,
tule Maaria, kivut kiinni ottamahan, kivut kiinni ottamahan, vammat
vaikauttamahan! vaivat vaikeroitsemahan! Että Kivutar on Neitsyt
Maaria, vakuuttaa ratkaisevasti Kipumäen ■ — myös Kipu- eli
Vaivavuoreksi nimitetyn • — kuvaus. Siellä on kivi keskellä mäkeä,
kolo eli reikä keskellä kiveä, käärme keskellä koloa tai reiän
ympärillä. Reikä, joka on^ väätty vääntimellä, puhkaistu purasimella,
on toisinaan yhdeksän sylen syvyinen. Siihen reikään tuskat usein
tungetaan »korennolla koivuisella» ja kertosäkeissä »tangolla
hopeisella», »teräksisellä telkkimellä», »valkaimella vaskisella» tai
»vaajan vaskisen nenällä». Välistä mainitaan Kipumäki olevan
keskellä kylää, joka vuorostaan on keskellä ketoa. Mansikka ja tämän
kirjoittaja ovat. toisistaan riippumatta tulleet siihen käsitykseen, että
Kipumäki on selitettävä Golgataksi, jolloin sitä ympäröivä kylä ja keto
kuvailisivat Jerusalemin kaupunkia ja ketoa. Tällä mäellä ajateltiin
olevan reiän, josta Kristuksen so\ittava veri vuosi alas Adamin
pääkallolle. Korento kenties tarkoittaa ristiä; reiän kohdalla oleva
käärme vastaa kuvissa tavallista ristin juurella kiemurtelevaa
käärmettä. Kivuttaren eli Vammattaren vastakohtana Castren esittää
sorean Suoneltaren jouka tehtävänä muutamassa Niukahdusluvussa
on suonten kehrääminen vahingoittuneitten sijaan asetettaviksi.
Sorea on suonten vaimo, sorealla kehrinpuulla, Suonetar sorea
vaimo, vaskisella värttänällä, soma suonten kehreäjä, rautaisella
rattahalla. Mutta tätä vastaava niukahduslangan kehrääminen on
Neitsyt Maarialle ominaisia tehtäviä. Välistä häntä lukoillaan
kehräämään yhtäläisellä: Kultaisella kehrepuulla, vaskisella
värttinällä. Samoin kuin Suonetar on suoni sanasta runollisesti
johdettu, on sen rinnalle kalvo ja liha sanoista muodostettu Kalvolar
ja Lihaiar: Suonetar sorea neito Kalvotar sorea neito — kävelee
soluttelevi kalvokimppu kainalossa, suonikimppu kainalossa. Lihatar
■ — — lihakimppu ^ — . Tähän verrattakoon Neitsyt Maarian
ilmestyminen: Suonisykkyrä syhssä, luita luikare käessä, kalvokääry
kainalossa, lihalimpare piossa. Kivutar eli Vammat ar sekä Suonetar.
Lihatar ja Kalvotar edustavat siis ainoastaan eri puolia saman pyhän
Neitsyen toiminnassa. ^ Joskus päinvastoin: »ei ole», kuten
Kalevalassa.
 232 Suomalaisten runojen uskonto. Näihin liittyy vielä
Sancrralar eli Salralar. A. Sanervatar saunapiika, B. Salvatar
saunavaimo, oletkos löylyssä asuja, tule saunahan saloa, piilten
piikahuonehessa? tuo vastat varjossasi, Luo löyly, lähetä lämmin!
tule saunahan saloa! Edellisen, venäjänkarjalaisen näytteen jatkossa
pyydetään Neitsyt Maariaa tuomaan vasta tullessaan, kuten
jälkimäisessä suomenkarjalaisessa toisinnossa Salvatarta. Tämän
mainesana »saunavaimo» annetaan nimenomaan Maariallekin: Sinä
paras saunavaimo, tule tänne, tarvitahan! Salvalar muodon osoittaa
runomitta typistyneeksi. Vähimmällä korjauksella se olisi luettava
Salevafar. Siitä on Sanervatar voinut muodostua samalla tavoin kuin
Kalevan eli Kalervan pojasta on vääntynyt Kanervan poika
äänteellisesti läheisen kanerva sanan mukaan. Sanan saleva Lönnrot
kääntää ruotsalaisilla »smärt, nätt» ja asettaa sen
merkitysvastineeksi suomalaisen siikea^. Se siis vastaa pyhän
Neitsyen ja häntä tarkoittavan Suonettaren määreitä: »kaunis, soma,
sorea» ja on Salevatar samalla tavoin laatusanasta nimeksi
muodostettu kuin Hijvöiär Maarian mainesanasta »hyvä». Neitsyt
Maarian sijaisia voimme vielä löytää niiden olopaikoista päättäen.
Vaikea ei ole arvata, että häntä tarkoittaa pijhä piika iuivahincn ja
Toivolan Uhon rinnalla mainittu T aivokin emänlä. Ottamalla laivaalle
kertosanaksi pilvi on saatu seuraavat Maariaa tai Maarioita
tarkoittavat säkeistöt: A. Tyttö taivahan miniä, C. Itke taivahan isälle,
piika pilven äärehinen. valittele valtiaalle, B. Etsi maitosi Manalta —
taivahan Navattarille, Kateilta- — - — velhoilta- — pilven
piimät^ttärille! taivahan Navattarelta, Saisit suonet soutamahan,
pilvein Äärettäreltä! maitopurot juoksemahan. Pilven ääreliiseslä on,
niinkuin näemme, muodostettu personallinen Äärelär. Samoin
Taivaannavatar saa selityksensä säkeistä: Piika istui pilven päällä,
neito taivahan navalla. Myös taivaasta ja pilvistä alas tulevana
esiintyy neito, joka on Maarian esinein ja tunnuksin kuvattu: A. Piika
pilvistä putosi, B. Tule neitsyt taivahasta, vaimon taimi taivahasta,
piika pilvistä piroa! — suonisäkkinen selässä. Sata on sarvea otsassa,
kalvokontti kainalossa. tuhat rinnoilla niseä. ^ Tästä sauHsta lienee
jotidetlava sukeajaa eli Luojaa int'ri<.itsevä (?) Sukeus: »Oisi
Luojalla (? laajalla) luvattu, Sukeukselta suvaillii. Tapiolla toivolellu,
saalis suuri saadakseni.»
 Neitsyt Maaria. 233 Multa tavallismimiii on yksin pih'i aNiiksi
saapuvan nenjon olopaikkana. joka liäneti kerallaan liikkuu ja
lähenee: Mikäs kaukoa tulevi? Lapsi piian kätkyessä. ^ — Pilvi
kctukoa tulevi. Sarvi lapsen kukkasena. — Mikäs pilven patsalialla?
Sulka sarven sisällä. Piika Mikäs — - — Mitäs sillä Sulkasella? Kätkyt
piian syli.ssä. — Pyyhin nää pyhät kipunat. Kuten Franssila on
huomauttanut, ei tämäkään lapsineen pilvessä ilmaantuva piika voi
olla muu kuin Neitsyt Maaria. Ai\an selvä on asianlaita silloin, kun
jiojau sarvessa on »Vapahtajan veri punainen»). Milloin taas neitsvt
tulee ilman lasta itse pitäen kädessään sarvea, on tässä »Maarian
makea maito»; mainitaanpa samalla nimenomaan Neitsyt Maaria
pilvenpäällisenä: Mikä tuolla tuh^vi? Sarvi Maarian kädessä. Pilvi- —
• — Mikä ^ — • — Mitä Maarian sarvessa? Neitsyt Maaria pilven
päällä. — Maarian makea maito. Pilven eli kaaren päällä istuva neiti
voidaan kuvata ilman voidesarveakin suorastaan maitoa
vuodattavana samoin kuin Maaria Voiteenluvuissa: likko ruski, taivas
paukkui, Isketti iästä pilven. — maa pyhä vapisi kaikki, Neiti isti.i
päällä pilven, vennä vennyi Luojan pilvet, kapo kaaren kannikalla. •
— tulla taivonen särähti. Maito — — \ oilrliiksi. SekJi kaukaa
kulkevaan pilveen että pilvellii ajavaan pidcaan on toisinaaji liittynyt
Laukaa fulcva nainen: A. Pilvi kaukaa kulkee, B. Piika pilvellä ajavi —
Ämmä kaukaa tulee. vaimo kaukana jälestä. Tavallisesti kuitenkin
kaukaa tuleva neitsyt tai kaukainen akka ilman mitään pilveä
ilmaantuu jiiiin ja hyyn taikka voiteitten tuojana. Voidesarvissaan on
hänellä välistä loitsusanojakin: Akka knuk(unen ajavi, sarvet on
sanoja täynnä, etähä[in<'n] ennättävi — sanat täynnä lausehia, sata
sarvea selässä — lausehet lukuja täynnä. Etäältä matkustavan
neidon kuvitellaan joskus maata tai vettä pitkin kulkevan: Neiti
kaukoa tulevi, tahi jos tulet merta myöten, etähiltä ennättävi.
soutelet simaisin airoin. Jos sinä tulet maata myöten simapursin
puuhaelet, hiihtäen lipein suksin; soua nyt luut kivuttomiksi! Mutia
nämä kulkuneuvot tavataan myös Neitsyt Maarialle ehdoitettuina:
 234 Suomalaisten runojen uskonto. A. Kuin sa tullet maata
myöten, B. Souapas simaisin airoin, hiihtänet lipein suksin,
simapursin puuhaele • — kuin sa tullet merta myöten, soua luun
lomia myöten — soutanet punaisin pursin, suonien neniä myöten!
Että kaukaa tulija on Neitsyt Maaria, on joskus nimenomaan
mainittu: Mikäs kaukoa tulevi? Neitsyt Maaria matavi. Epäilemätöntä
siis on, että kaukaa näkyvällä pilvellä ajava nainen ja pelkästään
kaukaa tuleva vaimo tai neiti edustavat samaa henkilöä, Neitsyt
Maariaa. Kysymys on vain siitä, onko jälkimäinen mielikuva syntynyt
typistymällä edellisestä vai rinnakkaisesti muodostunut. Itsenäisen
muodostuksen puolesta puhuvat semmoiset länsisuomalaiset muodot
kuin: A. Yksi vaimo tuli tuolta B. Ämmä tulee tuolta noin kaukaa. niin
kaukaa. Sitä vahvistaa myös seuraava näyte Suomen etelä-
Karjalasta: Akka tuoalta tulevi, kolmen taivahan takoa, etähältä
ennättävi, Etäisyyden ilmoitukseen liittynyt osoitus iiioalla tavataan
toisinaan ainoana paikallisena määreenä. Silloinkin voi naisen
mainesanoista, esineistä tai toiminnoista päättää sen olevan Maarian
sijaisen: A. Olipa piika pikkarainen,- B. Akka tuo[a]lta tulevi, [oli]
tuoalta tuleva, liinalakki liuhottavi, vaimo vaaksan korkeus. vakka
suonia sylissä. Jälkimäistä näytettä miltei sananmukaisesti vastaa
toinen saman Niukahdusluvun kappale: Neitsyt Maaria emonen
liinalakki päälaella, tulla tuhuttelevi — suonivakkanen sylissä.
Vanhassa vermlantilaisessa kirjaanpanossa nimenomaan Neiisyl
Maaria: Oli tuoalta tuleva, yläisestä taivosesta. Tuoalta merkitsee
»toisesta maailmasta», samoin kuin tuolia maalia säkeistössä: Tule
impi tuolta maalta, neiti pilvestä pirahal Kaukaa tuleva impi esitetään
toisinaan samalla ilmasta saapuvana: Impi ilmasta tulevi, neiti
kaukoa näkyvi. Niinkuin Neitsyt Maarialla voi nimettömällä ilman
viertä astuvalla immellä olla »suonisommclo kädessä». Vielä
selvemmin Maariaa muistuttava on seuraava ilman hjlön kuvaus:
 Neitsyt Maaria. '73b Lyhykäinen ilman tytti, ilman viertä
viiletteie maatajalkainen matala, yli kuun, alatse päivän astu taivosen
napoja, sata sarvea otsassa! Että harvinainen nimenmuodostus
llmalar niinikään tarkoittaa taivaallista Neitsyttä, osoittaa siihen
liittyvä Maarian ikämääräys: Ilmatar ihana, impi,, _ joka vanhin
vaimpksista. Ilman tytön olemme sitä paitsi tavanneet pyhän
Katrinan mainesanana (s. 197). Ilman neitona eli Tuonen neitinä
esitetty iiiulyUö^ kuvataan Maarialle tunnuksellisin esinein ja
toiminnoin: A. Ututyttö, ilman neito, laai mulle utuhamonen, takoja
utuisen neulan! vanu mulle vaskivaippa, B. Ututytti, neiti Tuonen, —
jonka alla yötä öisin! Metsänluvuissa toimii »ututyttö, terhen neilo eli
neilo terho», jonka kertona voi olla »Luonnotar tytär Tapion», utujen
seulojana. Udun antajana rukoillaan myös Neitsyt Maariaa
muutamassa Pakkasenluvussa: Tuo tänne utuinen pilvi - — ut[u]a
soille, ut[u]a maille; lämmin sarka läikäytä, u'uss' on hyvä eleä!
Erikseen ututytöstä tavataan terhenneiti Maariaa tarkoittavan
»kiputytön» kertosanana. Utujen seuloja Terheiär^ eli Terhotar
esiintyy vielä Pistoksenluvussa: Terhetär terävä neiti, piillä pistäessä!
- — seulo seulalla utuja Terhetär terävä neiti, nenässä utuisen
niemen, tules nuolias noppomahan, päässä saaren terhenisen pilliäsi
poimomahan poltteita pannessasi, ihosta imehniraukan! Tähän on
verrattava Neitsyt Maarian rukoileminen: Tule tulen utuna, hopeaiset
hohtimesi, alennate autereina, joilla nouat noian nuolet tuo
kultapihtimesi, ihosta alastomastal Tuoalta tuleva neito mainitaan
joskus lähenevän eteläiseltä ilmansuunnalta; nimikään Neitsyt
Maaria, jonka edellä olemme nähneet saapuvan »lämpimästä
maasta». A. Tule neito tuoalta, B, Neitsyt Maaria emonen etelästä
päivän alta! etelästä tuli liehutteli. ^ Lönnrotin siitä muodostama on
Vutar (VK 42: 337). ^ Uudessa Kalevalassa (19: 137) on sillä muoto
Terhenetär..
 236 Suomalaisten runojen uskonto. Etelän käsitteestä on
muodostunut nimitys Eielätär, jota (lynander mainitsee rukoillun
seuraavin sanoin Etelätär neiti nuori, lomatusten lonkauta, iätä iästä
pilvi, sa'a mettä taivosesta, nosta lonkka luotehesta, sima pilvistä
pirota syrjin yhtehen syseä, teoksille tehtäville! Yleisesti esiintyy
Etelätär eli SiiueJar vienanpuolisissa Karjanluvuissa ja
Maidonsanoissa: A. Suvetar hyvä emäntä, F. Kaivo kultainen kuvoa
työnnä lehmäni leholle! kahen puolen kartanosta. B. Nouse karja
katsomahani kusta karja vettä joisi! ■ — C. Kyllin -syötä, kyllin juota,
Anna uhkuvat ntaret kyllin kylläisnä elätä, hettehistä heiluvista, yöt
sui suka käessä, mairehista maaemistä! päivät vihko kainalossa! G.
Heilutteles helmojasi D. Suvetar valio vaimo! — veneheksi vuotajaksi
— Käy sie läävä läänimässä! turpehista tuorehista! E. Suvetar valio
vaimo, H. Suvetar hyvä emäntä, Etelätär luonnon eukko, neiti pilven
lähimmäinen, — suka kultainen kuvoa! maitoammehet avoa! Kuka
Suvetar eli Etelätär on, voimme arvata, paitsi siitä, että tätä
nimitetään vuoroin neidoksi, vuoroin vaimoksi, myös mainesanoista
hijvä ja valiu, sekä lisänimistä luonnon eukko ja pilven neiti. Täysin
vastaavissa toimissa tapaamme Neitsyt Maarian: A. Sa'a mettä
taivosesta, sekä syötä jotta juota! Sa'a mettä latvalleni! D. Heruttele,
tuorustele B. Tule tänne, tarvitahan, moihuvasta maaemästä,
katsomahan karjoani! turpehesta tuorehesta, G. Yöt seiso suka
käessä, herasesta hettehestä! päivät vihko kainalossa, E.
Maitoarkkunen avoa! Niinikään Neitsvt Maarian asemella ilmaantuu
Suomen Karjalassa Etelätär, ilman impi puitten kylväjänä, samoin
suvityliö kylyn lämmittäjänji ja incdcii tuojana. Samaa tarkoittanee
Tulensynnyssä taivaista tulta hoit('le\-a Lesän eli kesyen Ujllö. Etelän
ohella rnat välistä toisetkin ilinaiisuunnat ('dust<'ttuina. Savolaisessa
Tu]r]ilii\ ussa tavataan Maarian sijalla hyism kelkan vetäjänä: , Iän
tyttr», lännen neito, eteliin cniäntävaimo. Uudemmassa
Uirjaanjianossa on näiden säkeitten välissä vieUi: »Pcdijolan pojan
kosnna.» Eriksensä csiintyxät Nicnanpuoiisissa Kaijanluvuissa pohja
ja länsi suven kertosanoina:
 Neitsyt Maaria. 237 A. Pohjan veitikka verevä, B. Suvetar
hyvä emäntä, suven suoria kananen, länsi läävä [n] pohjimmainen,
sie olet kaunis karjapiika, lääväpiika pikkarainen,^ karjapiika
pikkuruinen, tules luota katsomahan! olet maan onnessa olija, C.
Suvetar hyvä emäntä, pientaressa pieluksilla! lännen läävän
pohjamainen, Ponnistates polvillesi, Etelätär neiti nuori, kykeneppäs
kyynäspäilles, jok' oli .karjan katsojana, käsin kääri vaattehesi,
viitsijä emännän viljan, hienot helmat bemmuttele! yöt seisoi suka
käessä. Näihin kappaleihin verrattava on Maarian kiiruhdutlamiiien
käärimään kokoon hameensa helmat ynnii tälh »])ikkaraiselle
karjapiialle» osoitettu pyyntö »karja katsomahan, viitsimähän
emännän vilja.»Ilä sanasta johtunut Itäjiiär mainitaan joskus
Suomen pohjoisKarjalassa puitten kylväjänä, samoin kuin Etelätär,
jopa yhtäläisin mainesanoin ilman impi eli äiii. Toinen muoto Jdäiär
esiintyy Vienan läänissä Suvettaien eli Etelättären sijalla sekä karjan
hoitajana (4tä maidon antajana ynnä yhtäläisin mainesanoin In/rti
cmänlä, luonnon Ijillii ja pilven nrilo. A. lätär hyvä emäntä, B. lätär
hyvä emäntä, Luotehetar luonnon tyttö, neiti pilven luotehikas neiti
pilven päällimäincn, " [I . luotehinen], käy yöt suka käessä!
maitoammehet avaos! Pilven yhteyteen asettaa Idättären vielä
seuraava lehmän poikimisen jälkeen luettu rukous: lätär hyvä
emäntä, laske päälle lainehien, — iätä iästä pilvi. suonet solmuista
keritä! Idättärin kertosanana käytetty Liiolehelav ilmaantuu myös
erikseen vienanpuolisessa Aarteenluvussa: Luotehetar luonnon tyttö,
anna mulle avaimia, mannun eukon palkkalainen, lainoa läpäksimiä,
jok' oot vuoren vartijana, jolla aartehet avoan! rahapurnun
paimenena, En kuluta kultiasi. Neitsyt Maaiian nimittäminen
ilmansuuntien mukaan on ilmeisesti johtunut neidon kera kaukaa
tulevan pilven ilmestymisestä eri tahoilta: ^ Vrt. myös: »Läävän
akka, lämmin (< lännen?) akka, sie viisas vihanta akka» ja
»Läävätär on hyvä emäntä, tallin pampar (sei. miekankantaja) on
parempi». - S. 218 — 9. Vrt. vielä »Ihanainen viljan muori, ehyt
Maaria emonen», ja »Viljan tytti, viljan neiti, viljan antaja vihanta,
anna vilja puuttnmaton!»
 238 Suomalaisten runojen uskonto. A. Mikä tuolla
kuumoittavi? C. läss' on punainen pilvi, Itä tuolla kuumoittavi. toinen
pilvi luotehessa. Mikä tuolla iässä? D. Pilvi nousi pohjasesta, Pilvi
tuolla iässä, kaari kasvoi pilven päälle, B. Mikä länn€>ssä näky vi?
piika istui kaaren päällä. Pyhälle Neitsyelle yksinomaan kuuluvia
nimityksiä ovat Etelätär eli Suvetar ynnä Idätär. Pohjoisen ja lännen
edustajilla, kuten saamme nähdä, on myös pahan olennon merkitys.
Yläilmoissa kuun kehää ja päivän päärmettä myöten astelevan
Neitsyt Maarian nimityksiä on vielä Päivälär ja Kuuiar. Gananderin
julkaisemassa katkelmassa, jonka alussa esitetään Kave ja lopussa
Jeesus kuun ja päivän päästäjänä, kerrotaan myös päivän pojan
päästöstä Päiväiiären avulla: Pääsi ennen päivän poika Päivättären
päästäessä. Tässä on ilmeinen viittaus Kristusta tarkoittavan
Pätöisen pojan runoon, jonka Kave-äiti eli Maaria kuolemasta
pelastaa. Eräässä toisinnossa tavataan Päivölän pitojen isännäksi
siirretty päivän poika määreellä pätevä. Sama pälevä päivän poika
esiintyy muutamasti Tulensynnyssä nuotan tarpojana ja tulikalan
viiltäjänä. Yhtäläinen mainesanojen yhdistys esiintyy rukouksessa:
Päivätär pätevä neiti, tule päästöt päästämähän! Että Päivätär ja
päivän poiha tarkoittavat Maariaa ja hänen poikaansa, vahvistaa
nimenomaan Neitsyt Maarialle osoitettu pyyntö: »Kuin oman poikasi
päästit ja pelastit, niin tämä ristikansa päästä ja pelasta!» Suomen
Karjalassa tunnetaan loitsu Tuohen jäljelle, kun virsu on jalkaa
lyöttänyt. Tavallisesti siinä kuvataan tuohen syntyneen pyhän
Neitsyen liinasta: Neitsyt Maaria emonen, kääri käpyliinallahan, rakas
äiti armollinen silkkinauhalla sitaisi; läksi teitä kulkemahan, siitä
syntyi tuohen synty, maata mittaelemahan; tuohelle sileä silpa löysi
puun alastomaksi, Neitsyt Maarian hiestä. Mutta yhdessä toisinnossa,
jossa Tuohensynnyn edellä itse koivun synty kuvataan, mainitaan
Maarian asemella Päivätär. Mist' on tehty tuohen julmu? tempas
liinan kuijun varren. Oli liina Päivättäien, tuon kääri ympäri. Niinikään
Maariaa tarkoittavan Kivuttaren rinnalle on toisinaan asetettu päivän
h/lär: Kattila Kivuttardla, pata päivän tyttärellä. Kivuttaren kintaatkiu
ovat välistä joutuneet Päivättärelle:
 Neitsyt Maaria. 239 Vuota, vuota Hiien poika, Päivättären
kintaita, kun ma saisin kuun kapeita, jolla syöjiä syseän! Vielä on
huomattava kipujen manaus: Kivuttaren kintaisihin, Pääjättären pään
alle, Vaivittaren vuotehesen, Että Pääjäiär^ on tässä väännös
Päivättärestä, osoittaa Kivenluvun säe: »Päivättären päänalainen».
Päivättären tavallisena kertosanana on Kuutar. Niitä yhtaikaa
rukoillaan parissa Ampiaisenluvussa: A. Kätke Kuutar poikiasi, B.
Kiellä Kuutar lapsiasi, Päivätär pereitäsil Päivätär perehiäsi! Tämä
rukous saa selityksensä siitä läheisestä suhteesta, jossa mehiläinen
keskiaikaisessa käsityksessä oli pyhään Neitsyeeseen. Neitsyt
Maarian legenda voisi myös selittää Päivättären ja Kuuttaren
kehräämis- ja kutomistaidon. Yleinen on vienanpuolisissa
häärunoissa vertaus: Se on Kuuttaren kutoma, Päivättären
kehreämä.'' Suomenkarjalaisessa Lapsenitkun-asetuksessa esitetään
Kuutar eli Päivätär kutovana ja kehräävänä ja rukoillaan niiltä
yhtäläistä suojavaatetta kuten yleensä Maarialta: Kuulin Kuuttaren
kutovan, huolita hopeapäitä, Päivittären kehreävän. jonka alla yöt
makaisin, Kuo mulle kultahursti, päivät päältä tappelisin! Sama
kuvaus tavataan Suomen pohjois-Karjalassa kertomarunon alkuna;
sitä seuraa pyhimyksille ominainen kullan ja hopean antaminen:
Kuulin Kuuttaren kutovan, hopeaisesta lavasta. — Päivättären
kehreävän Antoi Kuutar kultiansa, kultaisesta kuontalosta, • Päivätär
hopeitansa. Vielä kuvataan Kuutar eli Päivätär kultiaan ja hopeitaan
kaipaavana ja niiden vuoksi kyyneliä vuodattavana
suomenkarjalaisessa Tuomensynnyssä: Kuutar itki kultiahan,
kaunihilta kasvoiltansa Päivätär hopehiahan. riveälle rinnallensa.
Vierähti vesipisara tuosta vierähti norohon; kaunihille kasvoillensa,
tuosta kasvoi kaunis tuomi. 1^ Tämä ou voinut edelleen muuntua
Paajatiareksi Ähkynluvussa: »Vyölappu joentakaisen, Paajattaren
paian helma, Syöjättären kulkuntorvi»; jollei tätä ole pidettävä
Maajatiaren väännöksenä. 2 Kalevalassa (UK 24: 83—4) lisätään:
»Otavattaren osaama, Tähettären täyttelemä». Tämä säepari on
kuitenkin Lönnrotin muodostama.
 240 Suomalaisten runojen uskonto. Inkerissä taas
tapaamme Kuuttaren ja Päivättärcn kudonnan itkun ja
kyyneltenvierinnän edellä: Kulki Kuuttaren mäelle, hopeaista
helkyttävi. Päivättären tanhualle; Taittui yksi kultalanka, kuutarmon
tytär kutovi, helkähti hopealanka, päivän tyttö helkyttävi, neito täytyi
itkemähän, kultakangasta kutovi, (Seuraa Kyyneltenvierintä.)
Kudonnan ja itkun toistensa yhteydessä kohtaamme myös
länsisuomalaisessa Neljän neidon runossa, jossa kolme neitsyttä
kutoo kangasta, mutta neljäs istuu ja itkee. Sen edellä käy kristillis-
symbolinen ketjulaulu, joka selvästi osoittaa, että nämä neidot,
samoinkuin kolmet, neljät Luonnottaret, tarkoittavat Maarioita.
Neitsyt Maarian kyynelvirtoja kuvataan katolisessa
hartauskirjallisuudessa. Jos siis Päivätär on Maarian nimitys, niin voi
Gananderin tiedon, että Päivätär on suden kasvattaja, selittää
Maarian toiminnasta metsän emäntänä ja verrata »ilman tytön»
kauniin Katrin esiintymiseen karhun synnyttäjänä. Paikannimi Päivölä
Pätöisen pojan runossa tarkoittaa t a iO vasta, kuten Päivölän pitojen
kertosanat »Jumalisten juomingit» sekä pelastamaan rientävän äidin
uhkaus rikkoa »taivosen saranat» osoittavat. Samassa merkityksessä
esiintyy Päivölän ohella Kuulola muutamassa Tulensynnyssä: Tuli
tiihmalta putosi ^ — Päivölässä, Kuutolassa. Onpa poiat Päivölässä,
Tukala tuletta olla. Paitsi Kuutarta voi Päivättären eli päivän tytön
rinnalla esiintyä myös Otavalar. jota Ganander mainitsee pyydetyn
avuksi varkaita vastaan: Otavatar, päivän tyttö, omoani ottamahan,
tule tänne, tarvitahan, kaonnutta kaitsemahan! Neitsyt Maarian
nimityksiä Otavatar, Kuutar ja Päivätär voi verrata länsimaista
alkuperää olevan vähävenäläisen laulun kuvaukseen: »kirkas tähti,
kultainen kuu, ihana aurinko, sinä pyhä Neitsyt». Näiden
vertauskuvien käyttö perustuu siihen käsitykseen, että Ilmestyskirjan
synnyttävä vaimo, jolla on aurinko verhona ja jalkainsa alla kuu ja
jonka päässä oli seppeleenä 12 tähteä, kuvasi Neitsyt Maariaa. Tämä
käsitys on Maarian palvontaan läheisesti liittyvä; kristillisyyden
alkuaikoina selitettiin mainittu kuvaus kristillistä kirkkoa
tarkoittavaksi. Päivätärtä ja Kuutarta oi kuitenkaan joka paikassa
Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

ebookname.com